Miksi sinun pitäisi olla anteeksiantava
VOITKO OLLA ANTEEKSIANTAVA? MITÄ HYÖTYÄ SIITÄ ON?
ANTEEKSIANTAVAISUUS ei ole aina helppoa. Ihmisen täytyy usein kestää paljon tuskaa, vahinkoa tai vaikeutta toisten ihmisten julmuuden tai huolimattomuuden tai heikon arvostelukyvyn takia. Hän voisi aivan hyvin kantaa kaunaa ja tuntea, että hänellä olisi oikeus siihen, mutta Raamattu suosittelee, että olisimme anteeksiantavaisia. Miksi?
Syitä on monia. Eräs hyvin tärkeä syy on se, että me tarvitsemme Jumalan anteeksiantoa. Raamattu sanoo, että ”kaikki ovat syntiä tehneet ja ovat Jumalan kirkkautta vailla”, että me tarvitsemme alituisesti hänen anteeksiantamustaan. (Room. 3:23; 6:23) ”Jos sinä, Herra, pidät mielessäsi synnit, Herra, kuka silloin kestää?” kysyy psalminkirjoittaja. Mutta hän lisää: ”Sinun tykönäsi on anteeksiantamus.” – Ps. 130:3, 4; 19:13; 32:1.
JUMALAN ANTEEKSIANNON SAAMINEN
Voidaksemme itse odottaa tuota anteeksiantoa meidän täytyy antaa toisille anteeksi. Niinpä Jeesus Kristus, Jumalan Poika, teki seuraajilleen antamassaan mallirukouksessa Jumalan anteeksiannon meille riippuvaiseksi siitä, että me olemme antaneet anteeksi toisille. Niin, pane merkille, ettei Jeesus sanonut meidän pitävän rukoilla Jumalaa antamaan velkamme anteeksi niin kuin me aiomme antaa anteeksi toisille, vaan ”niinkuin mekin annamme [olemme antaneet, Um] anteeksi meidän velallisillemme”. – Matt. 6:12.
Jeesus tiesi hyvin, että me epätäydellisinä, unohtavina ihmisinä olemme liian herkkiä lupaamaan, että annamme anteeksi toisille saadaksemme itse anteeksi. Mutta sitten saatamme unohtaa tai kieltäytyä antamasta anteeksi toisille, koska sen tekeminen ei ole aina helppoa. Jeesus esitti saman asian vuorisaarnassaan sanoessaan: ”Onnellisia ovat armolliset”, ne, jotka osoittavat armoa, ”koska heille osoitetaan armoa” – Jumala tietysti osoittaa ja usein myös ihminen. – Matt. 5:7, Um; Ef. 4:1, 2, 32; Kol. 3:12, 13.
Ja miten surkeassa tilassa me olisimmekaan, jos taivaallinen Isämme kieltäytyisi ulottamasta armoaan meille! Kuitenkin Jumala antoi oman Poikansa uhriksi, jotta Hän sopusoinnussa oikeutensa kanssa voisi antaa anteeksi katuville syntisille, jotka uskovat, niin kuin luemme: ”Jossa meillä on lunastus hänen verensä kautta, rikkomusten anteeksisaaminen, hänen armonsa rikkauden mukaan.” (Ef. 1:7) Mutta hän tarjoaa tämän anteeksiannon meille ainoastaan, jos me annamme auliisti anteeksi toisille heidän meitä kohtaan tekemänsä rikkomukset.
Jeesus tähdensi eräässä vertauksessa sitä, miten meidän velallisuutemme Jumalalle eroaa jonkun ihmisen velallisuudesta meille. Hän esitti tämän heti sen jälkeen, kun hän oli sanonut apostoli Pietarille, että tämän ei pitänyt antaa anteeksi ainoastaan seitsemän kertaa, vaan ”seitsemänkymmentä kertaa seitsemän”. – Matt. 18:21, 22.
Hän kertoi tässä vertauksessa eli kuvauksessa kuninkaasta, joka antoi anteeksi eli pyyhki pois 40 000 000 markan velan eräältä orjaltaan. Mutta tuo orja oli haluton antamaan orjatoverilleen edes aikaa vain 70 markan velan maksamiseen hänelle! Hän itse asiassa heitätti hänet vankeuteen! Kuultuaan tämän kuningas peruutti anteeksiantamattomalle orjalle osoittamansa armon ja käski heittää hänet vankilaan, kunnes hän olisi maksanut kaiken, minkä oli velkaa. Osoittaen vertauksen moraalisen opetuksen Jeesus sanoi sitten: ”Näin myös minun taivaallinen Isäni tekee teille, ellette anna kukin veljellenne sydämestänne anteeksi.” – Matt. 18:23–35.
Jeesus ei tähdentänyt täten vertauksessaan ainoastaan sitä, että meidän tulee antaa anteeksi toisille, vaan myös sitä, miten suuri ero on sillä, mitä toiset ovat velkaa meille ja mitä me olemme velkaa Jumalalle. Todellakin, sitä, mitä toisten voidaan sanoa olevan velkaa meille meitä kohtaan tekemiensä rikkomusten takia, voidaan sen rinnalla, mitä me olemme velkaa Jumalalle hänen lakiensa rikkomisen takia, verrata 70 mk:n ja 40 000 000 mk:n väliseen eroon. Jos Jumala voi olla noin anteeksiantavainen, niin eikö sen siis pitäisi kannustaa meitä olemaan vielä anteeksiantavampia kuin olemme olleet?
KÄYTÄNNÖLLINEN SYY ANTEEKSIANTOON
Toinen syy, miksi Raamattu suosittelee meitä antamaan anteeksi, on se, että me rakastamme itseämme. Apostoli Paavalihan sanoi sattuvasti: ”Eihän kukaan koskaan ole vihannut omaa lihaansa, vaan hän ravitsee ja vaalii sitä”, mikä huolenpito osoittaa ihmisen rakastavan itseään. – Ef. 5:29; Matt. 22:39.
Koska me rakastamme itseämme, niin emme kai me halua panna itsellemme tarpeetonta taakkaa? Kuitenkin me teemme niin, kun kannamme kaunaa ja kieltäydymme olemasta anteeksiantavia, sillä eräs henkilö kirjoitti: ”Kauna on liian raskas taakka kenenkään kantaa.”
Jumalan sana neuvoo meitä viisaasti: ”Älkää antako auringon laskea vihanne yli.” (Ef. 4:26) Ihmisen tulee ponnistella tietoisesti väärän poistamiseksi ja rikkoutuneen suhteen saattamiseksi entiselleen mahdollisimman pian, jo sinä päivänä, jona välien rikkoutuminen tapahtuu, mikäli mahdollista.
ANTEEKSI ANTAMINEN TÄRKEÄÄ AVIOLIITOSSA
Erityisesti avioliitossa on viisasta olla anteeksiantavainen. Anteeksiannon lykkääminen tai siitä kieltäytyminen voi johtaa asumus- ja avioeroon, mitä usein seuraavat syyllisyyden ja yksinäisyyden tunteet. Ylpeys voi saada vaimon tai miehen haluamaan itsepintaisesti avioeroa tai asumuseroa, mutta ylpeys on perin huono seuralainen.
Eräs kuuluisa kirjailija sanoi äskettäin, että hän oli valmis ilmoittamaan, millaista on avioero neljäntoista avioliittovuoden jälkeen. ”Se on roskaa!” hän sanoo. ”Siitä aiheutuvat haitat, että on vailla aviositeitä, varsinkin keski-iässä, ovat paljon painavammat kuin siitä aiheutuvat ilot. Silloin oppii ensi kerran tietämään, miten äänekäs hiljaisuus voi olla tyhjän kodin äänettömässä metelissä. Yksinäisyys ja hiljaisuus sulkeutuvat ympärille, kun avaimen raksahdus ulko-ovessa ei herätä mitään vastausääntä. Siinä hetkessä oppii tietämään, ettei koiran haukunta, kissan nau’unta tai linnun liverrys korvaa ihmisääntä. . . . Ystävät eivät saa umpeen sitä ammottavaa aukkoa, jonka ennen täytti joku, jota sanottiin vaimoksi tai aviomieheksi. Se ei yksinkertaisesti ole sama.” Anteeksiannon paneminen ylpeyden edelle olisi ehkä voinut pelastaa tämän avioliiton.
Eräs näyttelijätär, joka oli eronnut ja asui yksinään Lontoossa, oli saavuttanut aineellisen menestyksensä huipun. Hän oli ”vapaa”. Mutta hän sanoi: ”Kun tulen kotiin teatterista ja suljen oven ja tiedän, ettei yksikään sielu todella välitä siitä, mitä teen tai mitä minulle tapahtuu ruumiillisesti tai henkisesti, silloin ymmärrän tämän niin kutsutun vapauden ansan.” Onko mahdollista, että anteeksiannon paneminen ylpeyden edelle olisi pelastanut tämän avioliiton?
TIETÄMÄTTÖMYYS YKSI TEKIJÄ
Usein meihin kohdistuvat loukkaukset johtuvat tietämättömyydestä, mihin taas saattaa olla syynä henkilön ympäristö ja hänen kasvatuksensa. Jos otamme tämän huomioon, niin se auttaa meitä olemaan anteeksiantavia.
Eräs tosi elämän kokemus valaisee hyvin tätä seikkaa. Erään tarjoilijattaren oli vaikea tulla toimeen kokin kanssa, joka näytti huutavan ja kiroavan joka ainoan pienen tapahtuman takia. Kokin karkea käytös oli äärimmäisen koettelevaa, vaikka hän ei lainkaan huomannut sitä. Häntä ei ollut koskaan opetettu käyttäytymään toisin. Eräänä päivänä tarjoilijatar pudotti hernevadin, ja kokki nolasi hänet kaikkien asiakkaitten edessä. Mitä hänen olisi tehtävä? Lähteäkö pois työpaikastaan? Saadakseen raamatullista neuvoa tarjoilijatar kääntyi erään Jehovan todistajan puoleen, joka tutki Raamattua hänen kanssaan. Häntä kehotettiin puhumaan kokille Matt. 18:15:n hengessä ja olemaan rakkaudellinen ja anteeksiantavainen.
Kun todistaja meni seuraavalla viikolla johtamaan tarjoilijattarelle raamatuntutkistelua, niin hän oli myös halukas kuulemaan, millaiseen tulokseen tämä oli tullut kokin kanssa. ”Anne, Raamattu on todella tehokas!” oli tervehdys, jolla hänet otettiin ovella vastaan. ”Siitä lähtien, kun puhuin sinulle siitä, miten minun pitäisi käsitellä pulmaani, kokki on ollut erinomainen minua kohtaan. Hän on paras ystävä, mikä minulla on siellä. Hän kutsuu minut keittiöön syömään piiraspalan kanssaan ja tekee kaikkensa ollakseen ystävällinen minulle kiinnittäen erikoista huomiota tilauksiini. Olen kovin iloinen, että kuuntelin sinua enkä huutanut takaisin hänelle.” Kokki arvosti tarjoilijattaren anteeksiantavaa luonnetta ja sitä, että tämä kääntyi rakkaudellisesti hänen puoleensa.
Tietämättömyys johtaa toisinaan ihmiset suorittamaan hyvin pahoja tekoja. Tietämättömyyden piirre liittyi Jeesuksen Kristuksen murhaan. Siksi apostoli Pietari, joka näki tilaisuuden muutokselle noissa ihmisissä, sanoi juutalaisille kuulijoilleen: ”Minä tiedän, että te olette tietämättömyydestä sen tehneet, te niinkuin teidän hallitusmiehennekin.” (Apt. 3:17) Hän kehotti heitä katumaan ja ottamaan vastaan syntiensä anteeksiannon. Monet tekivätkin niin. Ja niistä, jotka niin tekivät, tuli kristillisen seurakunnan veljiä ja sisaria, itse asiassa Kristuksen hengellisiä veljiä!
EMPATIA JA RAKKAUS OVAT AVAIMIA
Empatia ja rakkaus ovat ominaisuuksia, jotka auttavat meitä olemaan anteeksiantavampia niitä kohtaan, jotka rikkovat meitä vastaan. Empatia on se ominaisuus, jonka avulla me kykenemme paneutumaan toisten ajatteluun ja tunteisiin asettumalla ikään kuin heidän asemaansa.
Kun asetumme toisen asemaan, niin se auttaa meitä olemaan anteeksiantavia. Se auttaa meitä näkemään selvemmin, miten voimme soveltaa Jeesuksen esittämää periaatetta: ”Niinkuin te tahdotte ihmisten teille tekevän, niin tehkää tekin heille.” (Luuk. 6:31) Haluaisimmeko me toisten kantavan kaunaa meitä kohtaan jonkin suorittamamme väärinteon johdosta? Emme suinkaan. Me haluamme toisten antavan itsellemme anteeksi ja arvostamme sitä, jos he niin tekevät.
Epäitsekäs, periaatteeseen perustuva rakkaus auttaa näkemään selvästi anteeksiannon viisauden. Se panee ensi sijassa meidät antamaan anteeksi toiselle, ja sitten anteeksianto voi saada tuon toisen, jolle olemme antaneet anteeksi, rakastamaan meitä. Viisas kuningas sanoi kauan sitten: ”Joka rikkeen peittää, se rakkautta harrastaa.” (Sananl. 17:9) Salomo tarkoitti tässä niitä vähäisiä rikkomuksia, joita ihmiset ovat taipuvaisia päivästä päivään toisilleen tekemään.
Apostolit Pietari ja Paavali kiinnittävät myös huomiomme rakkauden ja anteeksiannon väliseen suhteeseen. Neuvoessaan kristittyjä tovereitaan Pietari kirjoitti: ”Ennen kaikkea olkoon teidän rakkautenne toisianne kohtaan harras, sillä ’rakkaus peittää syntien paljouden’.” Paavali kirjoitti: ”Pukeutukaa rakkauteen.” ”Niinkuin Herrakin on antanut teille anteeksi, niin myös te antakaa.” (1. Piet. 4:8; Kol. 3:12–14) Siinä määrin kuin on rakkautta aviomies ja vaimo antavat toisilleen anteeksi ne erehdykset, jotka Jehova auliisti antaa meille anteeksi; ystävä antaa anteeksi hairahtuvalle toverilleen, ja kristitty evankeliuminpalvelija antaa anteeksi niille, jotka kohtelevat häntä tylysti.
Miksi rakkaus on anteeksiantava? Miksi rakkaus ”ei muistele kärsimäänsä pahaa”? Koska, kuten Paavali osoittaa kuvaillessaan rakkautta, ”rakkaus on pitkämielinen, rakkaus on lempeä; rakkaus ei kadehdi, . . . ei etsi omaansa, . . . kaikki se toivoo, kaikki se kärsii”. Kaikki nämä rakkauden piirteet selittävät varmasti, miksi rakkaus on anteeksiantava! – 1. Kor. 13:4–7.
Mutta huomattakoon, että anteeksianto on armoa. Hairahtuva ei voi vaatia sitä oikeutenaan enempää kuin ihmiskunta voi vaatia armoa Jumalalta.
”SYDÄMESTÄNNE” JA ”AULIISTI”
Anteeksiantomme toisille ei saa olla pelkästään muodollista, pinnallista anteeksi antamista. Koska anteeksianto on rakkauden aikaansaama, niin sen täytyy olla vilpitöntä, aitoa, sydämellistä. Jeesus tähdensi ymmärtävästi, että anteeksi antamisen täytyy tulla ”sydämestänne”. (Matt. 18:35) Samalla tavalla tähdensi apostoli Paavali sitä, että tulee antaa anteeksi, mutta ei vastahakoisesti, ei nureksien vaan ”auliisti”. Hän kehottaa meitä ’antamaan auliisti anteeksi toisillemme’. – Ef. 4:32; Kol. 3:13, Um.
Meidän tulee tosiaan antaa toisille iloisesti anteeksi, sillä meille sanotaan, että ”joka laupeutta harjoittaa [osoittaa armoa, Um]” – mikä merkitsee anteeksiantavaisuutta – ”tehköön sen iloiten”. (Room. 12:8) Samoin kuin ’Jumala rakastaa iloista antajaa’, sekin, jolle annetaan anteeksi, arvostaa sitä, kun anteeksi antaminen tapahtuu iloisesti. – 2. Kor. 9:7.
On totisesti pakottavia syitä, joiden tähden sinun tulee olla anteeksiantava. Vaikka väärässä oleva ei voikaan vaatia anteeksiantoa oikeutenaan, niin hän voi nöyrästi anoa anteeksiantoa, niin kuin me anomme Jumalaa antamaan itsellemme anteeksi. Ja vaikkei olekaan aina helppoa antaa anteeksi, niin se on viisasta. Se tuo mielenrauhan ja hyvän terveyden sekä anteeksiantajalle että sille, jolle annetaan anteeksi. Sen tekeminen on rakkaudellista, ja se edistää onnea ja herättää vastarakkautta. Ja, muista ennen kaikkea, että sinun hyvät suhteesi Tekijääsi Jehova Jumalaan ovat riippuvaiset siitä, että annat anteeksi toisille!
[Kuva s. 428]
Saako anteeksiantamaton asenne aikaan onnellisen kodin?