Etsi rauhaa!

”Etsiköön rauhaa ja pyrkiköön siihen. Sillä Herran silmät tarkkaavat vanhurskaita ja hänen korvansa heidän rukouksiansa.” – 1. Piet. 3:11, 12.

1. Millaista elämää ihminen haluaa, ja miten Salomon sananlaskut kuvailevat tämän halun?

MITÄ on elämä ilman rauhaa? Kuka haluaa elämää, iankaikkista elämääkään, ilman rauhaa? Ei kukaan tavallinen mies eikä nainen. Elämä, missä ei ole rauhallisuutta eikä vapautta jäytävistä häiriöistä, panee kaipaamaan pääsyä siitä eroon. Tämä on hyvin kuvattu moniavioisen kuningas Salomon sananlaskuissa: ”Vaimon riidat ovat kuin vuotava katto, mikä karkoittaa pois.” ”Parempi on asua katon kulmalla kuin toraisan vaimon huonetoverina.” (Sananl. 19:13; 21:9) Vaikka joku asuisi suuressa, tilavassa talossa, niin hän etsisi mieluummin pakopaikan sen etäisimmästä nurkasta päästäkseen ärsyttäjästä ja häiritsijästä.

2. Mikä kysymys herää elämää haluavan ihmisen suhteen, ja miten meillä sattuu olemaan henkeytetty ja todistettu vastaus tähän tärkeään kysymykseen?

² Kun nykyään ei tässä tilavassa maailmassa ole mitään etäistä nurkkaa, mihin paeta atomipommi- ja avaruusajan vaikeuksia, vaaroja ja pahoja vaikutteita, niin kukapa ei kaipaisi elämää rauhassa, jotta hän saisi nähdä hyviä päiviä? Tämä kysymys on vanha, epäilemättä yhtä vanha kuin ahdingon ja vääryyden olemassaolo maapallollamme. Onnellinen oli se mies, joka herätti tämän kysymyksen, ei toivottomuudessa ja avuttomuudessa, vaan kyeten antamaan todistetun vastauksen tähän tärkeään kysymykseen. Hänen vastauksensa oli sellainen, että sitä voi laulaa musiikin säestyksellä, ja niin se otettiin Psalmien henkeytettyyn kirjaan. Se on säilynyt yli kolmetuhatta vuotta meidän hyväksemme tänä maailman ahdingon, tuskan ja vielä kauheampien tulossa olevien asioitten pelon aikana. Puhuen kuin kokenut opettaja oppilailleen psalminkirjoittaja Daavid, josta tuli Jerusalemin kuningas ja kuningas Salomon isä, sanoi:

3. Miten Daavid sekä esitti tämän kysymyksen että vastasi siihen psalmissaan?

³ ”Tulkaa, lapset, kuulkaa minua: Herran pelkoon minä teidät opetan. Kuka oletkin, joka elää tahdot ja rakastat elämän päiviä, nauttiaksesi onnea: varjele kielesi pahasta ja huulesi vilppiä puhumasta; vältä pahaa ja tee hyvää, etsi rauhaa ja pyri siihen. Herran silmät tarkkaavat vanhurskaita, ja hänen korvansa heidän huutoansa. Herran kasvot ovat pahantekijöitä vastaan, hävittääksensä maasta heidän muistonsa.” – Ps. 34:12–17.

4, 5. a) Miten apostoli Pietari osoitti, että Daavidin sanat olivat neuvo myöskin kristityille? b) Minkä kehotuksen tueksi Pietari lainaa Daavidin sanat?

⁴ Älköön kukaan ajatelko nykyään, että tämä on ainoastaan juutalaisille kuuluva neuvo. Eräs kristitty apostoli lainasi yli tuhat vuotta kuningas Daavidin jälkeen hänen sanansa ja puhui ne eri osissa Aasiaa oleville kristityille. Hän oli apostoli Pietari, joka oli vaihtanut uskontonsa aikansa turmeltuneesta juutalaisuudesta eli juutalaisten uskonnosta puhtaaksi kristillisyydeksi, jollaisena Jeesus Kristus perusti sen tuhat yhdeksänsataa vuotta sitten. Apostoli Pietari teki täten Daavidin henkeytetyistä sanoista osan Kristillisistä kirjoituksista. Hän osoitti, että Daavidin sanat olivat neuvo myöskin kristityille. Pietari noudatti Jeesuksen Kristuksen esimerkkiä, hänen, joka monta kertaa otti lainauksia Daavidin psalmeista ja sovellutti niitä kristillisyyteen. Pietari käskee ensimmäisessä kristityille lähettämässään kirjeessä heitä olemaan erilaisia, kuin mitä kristikunta on nykyään, sillä kristikunnan menettely ei ole johtanut iankaikkisen elämän siunaukseen rauhan ja hyvien päivien yhteydessä. Pietari lainaa sen tähden Daavidin sanat ja sanoo:

⁵ ”Ja lopuksi: olkaa kaikki yksimielisiä, helläsydämisiä, veljiä kohtaan rakkaita, armahtavaisia, nöyriä. Älkää kostako pahaa pahalla, älkää herjausta herjauksella, vaan päinvastoin siunatkaa; sillä siihen te olette kutsututkin, että siunauksen perisitte. Sillä [nyt hän lainaa Daavidin sanat]: ’joka tahtoo rakastaa elämää ja nähdä hyviä päiviä, varjelkoon kielensä pahasta ja huulensa vilppiä puhumasta, kääntyköön pois pahasta ja tehköön hyvää, etsiköön rauhaa ja pyrkiköön siihen, sillä Herran [Jehovana] silmät tarkkaavat vanhurskaita ja hänen korvansa heidän rukouksiansa, mutta Herran [Jehovanb] kasvot ovat pahantekijöitä vastaan.’” – 1. Piet. 3:8–12.

6. Miksi elämän rakastamista koskevaan kysymykseen saattaa näyttää olevan vaikeata vastata nykyisin, mutta miten Jeesus käski kristittyjä suhtautumaan tapahtumiin ja olosuhteisiin vuodesta 1914 jKr. lähtien?

⁶ Iloitsemmeko me elämästä? Rakastammeko me elämää? Saattaa näyttää siltä, että tällaiseen kysymykseen on vaikea vastata nyt, jolloin meidän tuleva elämämme voi merkitä joutumista pahimpaan ahdinkoon, pahimpiin päiviin, mitä ihmiskunta on kokenut luomisestaan lähtien, ilman tuskin mitään hengissä varjeltumisen toivoa. Harmagedonin taistelu, ”Jumalan Kaikkivaltiaan suuren päivän sota”, lähestyy tosin nopeasti. (Ilm. 16:14, 16, Um) Mutta se Jumalan profeetta, joka ennusti sekä tämän yleissodan että kaikki kauheat tapaukset, joiden piti edeltää sitä vuodesta 1914 jKr. lähtien, käski tosi seuraajiaan omaksumaan optimistisen näkemyksen juuri näistä tapahtumista ja olosuhteista: ”Mutta kun nämä alkavat tapahtua, niin rohkaiskaa itsenne ja nostakaa päänne, sillä teidän vapautuksenne on lähellä. . . . ’Katsokaa viikunapuuta ja kaikkia puita. Kun ne jo puhkeavat lehteen, niin siitä te näette ja itsestänne ymmärrätte, että kesä on jo lähellä. Samoin te myös, kun näette tämän tapahtuvan, tietäkää, että Jumalan valtakunta on lähellä. Totisesti minä sanon teille: tämä sukupolvi ei katoa, ennenkuin kaikki tapahtuu.’” – Luuk. 21:26, 28–32.

7. Miksi meidän pitäisi siis oikeutetusti ”rakastaa elämän päiviä nauttiaksemme onnea”?

⁷ Hyvät päivät, parhaat päivät, mitä on koskaan ollut, ovat edessämme, ja on jotain, niin, kaikkea, minkä tähden kannattaa elää. Meidän pitäisi iloita elämästä, meidän pitäisi rakastaa elämää, sillä ilman elämää me emme kykenisi koskaan nauttimaan noista hyvistä päivistä Jumalan perustetun valtakunnan alaisuudessa. Meidän pitäisi näin ollen ’rakastaa elämän päiviä nauttiaksemme onnea’, kuten psalmista Daavid sanoi.

RAUHA KENEN KANSSA?

8. Jotta elämään kohdistuva ilomme ja rakkautemme toteutuisi, niin mitä Daavid ja Pietari sanovat meidän täytyvän etsiä ja keneltä?

⁸ Mutta jos me haluamme elämästä iloitsemisemme, sen rakastamisemme, toteutuvan, niin sekä Daavid että apostoli Pietari sanoo, että meidän täytyy ensin etsiä rauhaa ja löytää se. Nyt nousee sopivasti kysymys: rauha kenen kanssa? Rauha ihmisenkö, ihmistovereittemmeko kanssa? Niin. Mutta tämä ei ole mahdollista, jollemme me saavuta rauhaa ensin erään toisen kanssa. Koska kristikunta ei ole saavuttanut rauhaa tämän kaikkein tärkeimmän kanssa, ei rauhaa ole kansojen, sukukuntien eikä perheittenkään kesken kristikunnassa. Kuka tämä kaikkein tärkein on sitten? Kuka tämä on, sen osoitti osuvasti kahdeksannellatoista vuosisadalla elänyt kuuluisa englantilainen valtiomies William Pitt, Chathamin jaarli, kun hän sanoi veljenpojalleen: ”Jollet sinä ole oikeudenmukainen Jumalaa kohtaan, niin sinä et voi olla milloinkaan sellainen ihmisiäkään kohtaan; ja tämä pitää aina paikkansa, myöntäköötpä sen sitten älyniekat ja elostelijat tai ei.”

9. a) Mistä vaaditaan, jotta voisi olla tosi rauhassa ihmisen kanssa, ja miten Daavid ja Pietari sanoivat tästä enemmän kuin valtiomies William Pitt? b) Mitä me otamme vastaan tätä varten, ja miksi me emme halua hänen kasvojensa olevan itseämme vastaan?

⁹ On yhtä totta, että jos joku ei ole rauhassa Jumalan kanssa, niin hän ei voi olla todellisuudessa rauhassa ihmisenkään, Jumalan luomuksen, kanssa. Sekä psalmista Daavid että apostoli Pietari sanoi tämän, vaikka heidän välillään olikin yli tuhat vuotta. He sanoivat todellisuudessa enemmän kuin William Pitt, sillä he mainitsivat sen Jumalan nimeltä, jonka kanssa meidän on ensiksi oltava rauhassa. Osoittaen, että on ehdottoman välttämätöntä löytää ensin rauha Jumalan kanssa, Daavid jatkoi neuvottuaan rauhan löytämiseen ja siihen pyrkimiseen sanomalla seuraavassa jakeessa: ”Herran silmät tarkkaavat vanhurskaita ja hänen korvansa heidän huutoansa. Herran kasvot ovat pahantekijöitä vastaan, hävittääksensä maasta heidän muistonsa.” Apostoli Pietari lainaa nämä Daavidin psalmin sanat samassa järjestyksessä. Daavidin neuvo hyvien päivien nauttimiseksi seuraa lisäksi hänen elämää rakastaville antamaansa kehotusta: ”Tulkaa, lapset, kuulkaa minua: Herran pelkoon minä teidät opetan.” Jos me pelkäämme ymmärtäen Jumalaa, jonka nimi on Jehova, niin me haluamme ennen kaikkea etsiä rauhaa hänen kanssaan, ja siksi me otamme vastaan sen opetuksen, mitä me tarvitsemme. Me emme halua Jehovan kasvojen olevan itseämme vastaan, sillä se merkitsisi itse elämän menetystä, meidän muistomme hävittämistä maasta, niin ettei meitä lainkaan mainita, nimemmekin poispyyhkimistä.

10. Tarkoittaako Luukkaan 2:14, että koko ihmiskunta on rauhassa Jumalan kanssa ja että sillä on hänen hyvä tahtonsa, ja miten me tiedämme, onko näin?

¹⁰ Miksi meidän kuitenkin täytyy etsiä rauhaa Jehova Jumalan kanssa? Eikö ole totta, että kun hänen taivaallinen Poikansa Jeesus syntyi Betlehemissä, niin joukko enkeleitä lausui ne sanat, joita kristikunta laulaa joka puolella jouluaikaan: ”Kunnia Jumalalle korkeuksissa, ja maassa rauha ihmisten kesken, joita kohtaan hänellä on hyvä tahto!” Kyllä, mutta ne sanat, mitkä enkelit lauloivat, eivät merkitse sitä, että koko ihmiskunta olisi rauhassa Jumalan kanssa ja että sillä olisi hänen hyvä tahtonsa. (Luuk. 2:14) Sekä vuoden 1881 Englantilainen tarkistettu käännös että vuoden 1901 Amerikkalainen standardikäännös kääntää enkelin sanat näin: ”Kunnia Jumalalle korkeuksissa ja maan päällä rauha ihmisten kesken, joihin hän on mielistynyt!” Amerikkalainen käännös kuuluu: ”Rauha niille ihmisille, joita hän suosii!” Monsignore R. A. Knoxin roomalaiskatolinen käännös sanoo: ”Rauha maan päällä ihmisille, jotka ovat Jumalan ystäviä.” Uuden maailman käännöksen reunahuomautus kuuluu näin: ”Maan päällä rauha ihmisten keskuudessa, jotka hän hyväksyy.” Jehova Jumala on rauhassa ainoastaan niiden ihmisten kanssa, joita hän suosii ja jotka hän hyväksyy ja jotka ovat siitä syystä hänen ystäviään. Hänen silmänsä ovat suosiolliset ainoastaan heille. Vain heidän avunhuudoilleen ovat hänen korvansa avoinna.

11. Miksi tämän on oltava näin, vaikka ensimmäinen ihminen olikin Jumalan suoranainen luomus?

¹¹ Miksi on oltava näin? Eikö ihminen ole Jumalan suoranainen luomus? Kyllä, täydellinen Aadam oli Jumalan välitön luomus. Kun Luukkaan 3:23–38 seuraa Jeesuksen Kristuksen polveutumista ihmisenä taaksepäin ensimmäiseen maan päällä olleeseen ihmiseen, niin se lopettaa sanoen ”tämä Aadamin, tämä Jumalan”. Me olemme kumminkin kaikki Aadamin jälkeläisiä sen jälkeen, kun hän oli tehnyt syntiä Luojaansa vastaan ja oli menettänyt täydellisyytensä ihmisenä. Muinaisaikain viisain kuningas Salomo sanoi: ”Ei ole ihmistä, joka ei syntiä tee.” (1. Kun. 8:46) Myöskin kuningas Daavid sanoi: ”Kaikki ovat poikenneet pois, kaikki tyynni kelvottomiksi käyneet; ei ole ketään, joka tekee sitä, mikä hyvää on.” (Ps. 14:3) Kristitty apostoli Paavali sanoi tuhat vuotta myöhemmin: ”Ei ole yhtään erotusta. Sillä kaikki ovat syntiä tehneet ja ovat Jumalan kirkkautta vailla . . . niinkuin yhden ihmisen [Aadamin] kautta synti tuli maailmaan, ja synnin kautta kuolema, niin kuolema on tullut kaikkien ihmisten osaksi, koska kaikki ovat syntiä tehneet.” (Room. 3:22, 23; 5:12) Me olemme kaikki, olemmepa sitten luonnollisia juutalaisia tai ei-juutalaisia, polveutuneet synnintekijästä Aadamista. Täten me kaikki joudumme synnin hallintaan, ja meidän edessämme on se palkka, minkä synti maksaa palvelijoilleen ja mikä on kuolema. ”Yhden ihmisen lankeemuksen tähden kuolema on hallinnut yhden kautta; . . . Sillä synnin palkka on kuolema.” (Room. 5:17; 6:23) Se tosiasia, että kaikki ihmiset ovat kuolevaisia, todistaa, että he kaikki ovat syntisiä Jehova Jumalan edessä, joka lausui kuolemantuomion.

12. Minkä synti hävitti ihmisen Jumala-suhteen ollessa kysymyksessä, ja mitkä raamatunpaikat osoittavat, kenelle ihmiskunta on tottelevainen?

¹² Synti hävitti ihmisen rauhan Jumalan kanssa, ihmisen oikean aseman Jumalan suhteen. Ihmisistä tuli synnin ja sen jumalattoman hengen palvelijoita, joka pani synnin alulle koko kaikkeudessa, Saatana Perkeleen, Jehova Jumalan päävastustajan. Ihmiset, jotka ovat omavanhurskaita, eivät pitäne, kun heitä sanotaan synnin alkuunpanijan palvelijoiksi, mutta he paljastavat sen, ketä he palvelevat, tottelemalla häntä. Jumalan Sana sanoo: ”Ettekö tiedä, että kenen palvelijoiksi, ketä tottelemaan, te antaudutte, sen palvelijoita te olette, jota te tottelette, joko synnin palvelijoita, kuolemaksi, tahi kuuliaisuuden [Jumalan], vanhurskaudeksi.” (Room. 6:16) Eräs Raamatun viimeksi kirjoitetuista kirjoista sanoo yleistävästi: ”Koko maailma on tuon jumalattoman vallassa.” (1. Joh. 5:19, Um) Kristityillekin kirjoitettiin: ”[Te] olitte kuolleet rikoksiinne ja synteihinne, joissa te ennen vaelsitte tämän maailman menon mukaan, ilmavallan hallitsijan, sen hengen hallitsijan [Saatanan], mukaan, joka nyt tekee työtään tottelemattomuuden lapsissa, joiden joukossa mekin ennen vaelsimme lihan himoissa, noudattaen lihan ja ajatusten mielitekoja, ja olimme luonnostamme vihan lapsia niinkuin muutkin.” (Ef. 2:1–3) ”Teidätkin, jotka ennen olitte vieraantuneet ja mieleltänne hänen vihamiehiänsä pahoissa teoissanne, hän nyt on sovittanut.” – Kol. 1:21.

13. Mitä kaikki ihmiset tarvitsevat suhteessaan Jumalaan sen mukaan, mitä Paavali ja Timoteus pyysivät lähettiläinä?

¹³ Jos ihmiset, jotka eivät ole kristittyjä ainoastaan nimeltä, vaan myöskin elämässään, olivat kerran vieraantuneita Jumalasta ja Hänen vihollisiaan mielensä ja tekojensa tähden, niin varmasti täytyy silloin kaikkien niiden, joista ei ole tullut tosi kristittyjä, olla vieraantuneet Jehova Jumalasta ja olla hänen vihollisiaan. Heidät täytyy sovittaa eli tehdä ystäviksi Jumalan kanssa, mikäli he haluavat lakata olemasta ”vihan lapsia”, jotka joutuvat tuhottaviksi tulevassa ”Jumalan Kaikkivaltiaan suuren päivän sodassa”. Heidän on tehtävä, mitä apostoli Paavali ja hänen lähetystoverinsa Timoteus pyysivät tekemään: ”Kaikki on Jumalasta, joka on sovittanut meidät itsensä kanssa Kristuksen kautta . . . ja hän uskoi meille sovituksen sanan. Kristuksen puolesta me siis olemme lähettiläinä, ja Jumala kehoittaa meidän kauttamme. Me pyydämme Kristuksen puolesta: antakaa sovittaa itsenne Jumalan kanssa.” – 2. Kor. 5:18–20.

14. Mitä lähettiläitten lähettäminen merkitsi ennen muinoin, ja miksi sen ehdot, joka lähetti Paavalin ja Timoteuksen, ovat epätavalliset?

¹⁴ Kun Paavalin ja Timoteuksen päivinä lähetettiin lähettiläitä, niin se ei merkinnyt rauhallisia suhteita maitten tai hallitusten välillä, vaan vihollisuuksia. Lähettiläitä lähetettiin niiden luo, jotka olivat vihollismielisiä, solmimaan rauhallisia suhteita vihollisuudessa keskenään olevien välille. Mutta Paavalin ja Timoteuksen tapauksessa ei heikompi vihollispuoli ole lähettiläitten lähettäjä, vaan Kaikkivaltias Jumala Jehova tekee sen. Hän osoittaa tehdessään siten armoaan säästääkseen tuholta mahdollisimman monta sellaista, jotka tulevat sovitetuiksi hänen kanssaan. Ollen suunnattomasti voimakkaampi kahdesta osapuolesta Jehova Jumala on Se, joka tekee mahdolliseksi rauhan kanssaan. Niinpä hän sanoo Jesajan 45:7:nnessä (Um): ”Tehden rauhan ja aiheuttaen onnettomuuden minä, Jehova, teen kaikki nämä.” Hän määrää sen tähden rauhan ehdot. Me emme aseta rauhan ehtoja. Hänen ehtonsa eivät ole kuitenkaan ankarat, vaan armolliset ja mahdolliset toteuttaa, ja niiden hyväksyminen kiitollisena koituu meidän parhaaksemme.

MITEN TULEE ETSIÄ?

15, 16. a) Miten me osoitamme uskoa ja vilpittömyyttä etsiessämme rauhaa Hänen kanssaan, ja kenen välityksellä voidaan rauha saada? b) Miten luonnolliset juutalaiset olivat etsineet oikeaa asemaa Jumalan edessä, mutta mitä he tarvitsivat syntiensä takia?

¹⁵ Mitkä hänen ehtonsa ovat sitten? Miten me ”vihan lapsina” voimme etsiä ja löytää rauhan Jehova Jumalan kanssa? Hänen rauhanehtonsa on esitetty selvästi hänen kirjoitetussa Sanassaan, Pyhissä kirjoituksissa, pyhässä Raamatussa. Etsiessämme rauhaa Jumalan kanssa me ryhdymme oikeaan menettelyyn, ja me osoitamme uskomme ja vilpittömyytemme tutkimalla koko Raamattua, ei ainoastaan vanhoja Heprealaisia kirjoituksia, mitkä Jeesuksella ja hänen apostoleillaan oli, vaan myöskin Kristillisiä kreikkalaisia kirjoituksia. Jumalan Sana sanoo suoraan, että on ainoastaan yksi keino, millä me voimme tulla sovitetuiksi eli ystäviksi Hänen kanssaan. Se keino on hänen rakkaan taivaallisen Poikansa Jeesuksen Kristuksen välitys. Jehova Jumala lähetti Poikansa taivaasta maan päälle, Israelin kansan luo. Tämä Poika syntyi sen tähden ihmeen avulla juutalaisesta neitsyestä, joten hän siis syntyi juutalaisena, israelilaisena. Hän saarnasi kolme ja puoli vuotta eli vuosina 29–33 jKr. Jumalan valtakuntaa yksinomaan israelilaisille sekä julkisesti että yksityisesti. Syntiset israelilaiset eli juutalaiset olivat kauan yrittäneet päästä kuolemantuomion alaisuudesta pyrkimällä pitämään Lain, minkä Jumala oli antanut yksistään Juudan kansalle, mutta juutalaiset eivät kyenneet pitämään sitä lain täydellisyyden takia.

¹⁶ Jumalan profeetta Mooseksen välityksellä antama laki teki vain heidän syntisyytensä ilmeisemmäksi. Se tuomitsi nimenomaan juutalaiset syntisiksi. Heidän piti tämän vuoksi uhrata eläinuhreja vuosi toisensa jälkeen aikaansaadakseen kuvaannollisen puhdistuksen synnistä ja pysyäkseen liittoyhteydessään Jehova Jumalan kanssa. He tarvitsivat parempaa uhria kuin eläinuhrit. He tarvitsivat täydellisen ihmisuhrin uhraamista heidän puolestaan ja koko ihmiskunnan puolesta.

17. Miten tarvittava uhri varattiin, miten israelilaisille annettiin tieto, ja miten he suhtautuivat siihen tietoon?

¹⁷ Kukaan ihminen Israelin kansassakaan ei ollut täydellinen ruumiiltaan eikä mieleltään ja kykenevä uhrautumaan otollisena ihmisuhrina. Jumalan oli sen tähden pakko lähettää taivaallinen Poikansa, antaa hänen syntyä täydellisenä ihmislapsena, jolla oli taivaallinen Isä, sallia hänen kasvaa täydelliseen miehuuteen, jollainen Aadam oli Eedenin puutarhassa, ja sitten suoda hänen uhrautua tarvittavana täydellisenä ihmisuhrina. Ennen kuin Jeesus Kristus kuoli koko ihmiskunnan edestä uhrina, niin hän ja hänen kaksitoista apostoliaan ja seitsemänkymmentä muuta evankelistaa saarnasivat israelilaisille Palestiinassa. Näin ei israelilaisia eli juutalaisia jätetty tietämättömiksi siitä, mikä keino heille oli varattu pysyvään rauhaan pääsemiselle Jumalan kanssa. On kirjoitettu: ”Sen sanan, jonka hän lähetti Israelin lapsille, julistaen evankeliumia rauhasta Jeesuksessa Kristuksessa, joka on kaikkien Herra.” (Apt. 10:36) Miljoonista Mooseksen välityksellä annetun Jumalan lain alaisuudessa olleista juutalaisista ainoastaan jäännös otti vastaan hyvän uutisen ja astui rauhaan Jumalan kanssa Jeesuksen Kristuksen avulla. Muut Juudan kansasta yrittivät aikaansaada oman oikean aseman eli vanhurskautuksen Jumalan edessä koettamalla jatkuvasti ylpeinä, mutta tuloksetta, täyttää Mooseksen välityksellä annettua lakia sen tehottomine eläinuhreineen, mitkä olivat ihmistä halvempia uhreja.

18. Miten Jumala osoitti olevansa se, joka varaa itsensä kanssa saavutettavan rauhan ehdot eli keinot, ja miksi häntä sanotaan siitä syystä?

¹⁸ Se tosiasia, että Jumala aikaansai ne olosuhteet tai keinot, joilla rauha hänen kanssaan saavutetaan, ilmenee siitä, että hän varasi ainoasyntyisen Poikansa taivaasta täydelliseksi ihmisuhriksi. ”Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä.” (Joh. 3:16) Jumala ei ainoastaan lähettänyt Poikaansa maan päälle ja antanut hänen kuolla Jumalan vihollisten käsissä täydellisenä, synnittömänä ihmisuhrina, vaan myöskin teki mahdolliseksi, että hänen uhrinsa arvo esitettiin Hänelle taivaassa niiden ihmisten hyväksi, jotka haluavat rauhaa Jumalan kanssa. Miten Jumala teki tämän? Jumala herätti kaikkivoivalla voimallaan Jeesuksen Kristuksen kuolleista jälleen taivaallisena henkipoikana ja palautti hänet taivaaseen. Näin voi Jeesus astua Jumalan luo uhrinsa elämänveren arvo mukanaan, jotta tehtäisiin uusi rauhan liitto. Ryhtyessään tällaiseen varaukseen rauhan aikaansaamiseksi ihmiskunnan kanssa Jehova on rauhan Jumala. Häntä sanotaan erityisesti tässä suhteessa ”rauhan Jumalaksi, joka on kuolleista nostanut hänet, joka iankaikkisen liiton veren kautta on se suuri lammasten paimen, meidän Herramme Jeesuksen”. – Hepr. 13:20.

19. Mitä meidän täytyy saada täydelliseksi oppaaksemme etsiessämme rauhaa?

¹⁹ Me voimme sen tähden ymmärtää, miksi meidän rauhaa etsiessämme on hankittava tietoa, täsmällistä tietoa, ei ainoastaan Jehova Jumalasta, vaan myöskin hänen rakkaudellisesti uhratusta Pojastaan Jeesuksesta Kristuksesta. Juutalaiset voivat saada enintään osittaista tietoa Pyhän Raamatun kolmestakymmenestä yhdeksästä heprealaisesta kirjasta. Se ei riitä. Jeesuksen Kristuksen henkeytettyjen juutalaisten seuraajien kirjoittamien Kristillisten kreikkalaisten kirjoitusten kahdenkymmenen seitsemän kirjan lisätieto on myöskin välttämätön meidän asiantuntemuksemme ja ymmärryksemme täydentämiseksi ja tietomme tekemiseksi täsmälliseksi. Jollei meillä ole täsmällistä tietoa, mikä käsittää Jumalan lisäksi myöskin Jeesuksen tuntemuksen, niin me emme voi varmistaa haluamaamme rauhaa. Siksi hän henkeytti Raamatun kirjoittajan Pietarin sanomaan rukoillessaan niiden rauhan etsijöiden puolesta, joille hän kirjoitti ensimmäisen kirjeensä: ”Lisääntyköön teille ansaitsematon hyvyys ja rauha [miten?] Jumalan ja Herramme Jeesuksen täsmällisen tuntemuksen avulla, semminkin kun hänen jumalallinen voimansa on antanut meille vapaasti kaiken, mikä koskee elämää ja jumalista antaumusta, hänen täsmällisen tuntemuksensa avulla, joka kutsui meidät kirkkauden ja hyveen välityksellä.” – 2. Piet. 1:2, 3, Um.

20. Mitä meidän täytyy siis ottaa vastaan uskossa nauttiaksemme rauhaa Jumalan kanssa?

²⁰ Etsimmepä miten hyvänsä, me emme löydä koskaan rauhaa Jumalan kanssa, jollemme hanki täsmällistä tietoa Jeesuksesta Kristuksesta ja ota vastaan sitä uhria syntien edestä, minkä Jumala varasi Pojassaan. Juutalaiset yrittävät osittaisen tiedon takia aikaansaada oman vanhurskaan asemansa Jumalan edessä erossa siitä synnin puhdistuksesta, minkä Jeesuksen uhriveri varaa meille. Meidän täytyy panna täysi uskomme Jeesuksen Kristuksen synnit poistavaan uhriin, sen sijaan että turvaisimme Mooseksen välityksellä juutalaisille annetun lain mukaan omiin vanhurskaisiin töihimme. Muuten me emme voi nauttia rauhasta Jumalan kanssa.

21. a) Mistä kristityt iloitsevat, koska heidät on julistettu vanhurskaiksi? b) Miten Jesaja ennusti Jeesuksen uhrin tarpeellisuuden, ja mihin se johtaa, kun me panemme toivomme Jeesukseen?

²¹ Siksi apostoli Paavali kirjoitti kristityille, joille laskettiin vanhurskaus heidän Poikaan omaamansa uskon perusteella: ”Koska me siis olemme uskosta vanhurskaiksi tulleet, niin meillä on rauha Jumalan kanssa meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta. Paljoa ennemmin me siis nyt, kun olemme vanhurskautetut hänen veressään, pelastumme hänen kauttansa vihasta.” (Room. 5:1, 9) Jeesuksen Kristuksen uhri on ehdottoman välttämätön meidän rauhamme aikaansaamiseksi Jumalan kanssa ja meidän pelastumiseksemme hänen vihaltaan. Profeetta Jesaja oli ennustanut kauan aikaisemmin Jeesuksen uhrista: ”Hän on haavoitettu meidän rikkomustemme tähden, runneltu meidän pahain tekojemme tähden. Rangaistus oli hänen päällänsä, että meillä rauha olisi, ja hänen haavainsa kautta me olemme paratut.” (Jes. 53:5) Rauha Jumalan kanssa tuo ilon, mutta me emme voi saada Jumalaa täyttämään itseämme tällaisella rauhalla, jos me emme usko Poikaan, jota hän rankaisi meidän rauhamme vuoksi. On kirjoitettu: ”’Häneen pakanat panevat toivonsa’. Mutta toivon Jumala täyttäköön teidät kaikella ilolla ja rauhalla uskossa, niin että teillä olisi runsas toivo Pyhän Hengen voiman kautta. Rauhan Jumala olkoon kaikkien teidän kanssanne.” (Room. 15:12, 13, 33) Jos Jumala on kanssamme, niin me tunnemme totisesti rauhan täyteyden.

22. Miksi on ollut turhaa, että luonnolliset juutalaiset ovat tähän päivään saakka panneet luottamuksensa lihan ympärileikkaukseen?

²² Luonnolliset juutalaiset turvaavat edelleen esinahkansa ympärileikkauttamiseen näyttääkseen vanhurskauttaan. Näin tehden he eivät nauti koskaan rauhaa Jehovan kanssa, joka oli kerran luonnollisen Israelin Jumala. Nyt ei heidän muinaiselle Jumalalleen merkitse lihan ympärileikkaus mitään. Nyt merkitsee jotain se, että me vaellamme eli käyttäydymme uuden kristillisen henkilöllisyyden, sen uuden hengellisen luomuksen, periaatteitten eli säädösten mukaan, jonka pää on Jeesus Kristus. Se johtaa rauhaan hengellisen Israelin Jumalan kanssa. Meidän sydämemme täytyy ympärileikata eli puhdistaa vanhurskautta varten. Juutalainen käännynnäinen Paavali luopui ylpeästä luottamuksestaan lihalliseen ympärileikkaukseensa luonnollisena juutalaisena ja kirjoitti Jeesukseen Kristukseen uskoville: ”Sillä ei ympärileikkaus ole mitään eikä ympärileikkaamattomuus, vaan uusi luomus. Ja kaikille, jotka tämän säännön mukaan vaeltavat, kaikille heille rauha ja laupeus, ja Jumalan Israelille!” – Gal. 6:15, 16; Fil. 4:9; Gal. 5:25; 2. Kor. 5:17.

RAUHAN ETSIJÖIDEN ”SUURI JOUKKO”

23. Miten nykyiset hengelliset israelilaiset ovat Jesajan 27:1–5:ssä olevan mukaisesti tehneet rauhan Jumalan kanssa, mutta ketkä ovat seuranneet heitä tässä menettelyssä varsinkin vuodesta 1935 lähtien?

²³ Tänä päivänä, jona Jehova Jumala tappaa suuren kuvaannollisen Leviatanin (Perkeleen näkyvän järjestön), mutta jona hän varjelee alituisesti hengellistä viinitarhaansa (maan päällä olevaa omaa näkyvää järjestöään), kuuluu Jehovan ystävällinen neuvo jokaiselle, joka haluaa iloita suojeluksesta ja varjeluksesta: ”Tarttukoon hän minun turvapaikkaani, tehköön rauhan minun kanssani, rauhan hän tehköön minun kanssani.” (Jes. 27:1–5, Um) Ne uskovat, jotka muodostavat Jehovan hengellisen viinitarhan, Jumalan hengellisen Israelin, ovat tehneet rauhan hänen kanssaan tulemalla pois Perkeleen Leviatan-järjestön alaisuudesta. Mutta äskeisinä vuosina, erityisesti vuodesta 1935 lähtien, on ollut satoja tuhansia ihmisiä, jotka eivät ole Jumalan hengellisen Israelin jäseniä ja jotka ovat kuulleet Jehova Jumalan neuvon ja toimineet sen mukaan. He ovat seuranneet Jumalan hengellisen Israelin jäännöstä tulemalla pois ihmiskunnan merestä, missä Leviatan toimii, ja he ovat tehneet rauhan Jehova Jumalan kanssa Jeesuksen Kristuksen, Jumalan Karitsan, veren avulla. Heidät on kuvattu Ilmestyskirjan 7:9, 10:nnessä kaikista kansanheimoista, sukukunnista ja kansoista ja kielistä tulleena suurena joukkona, ja he lukevat pelastetun tilansa Jumalan ja hänen Poikansa Jeesuksen Kristuksen ansioksi sanoen: ”Pelastus tulee meidän Jumalaltamme, joka valtaistuimella istuu, ja Karitsalta.”

24. Miten Ilmestyskirjan 7:14–17 kuvailee sen tavan, millä he tulevat rauhaisaan tilaansa?

²⁴ Koska tässä laskemattomassa suuressa joukossa olevat etsivät rauhaa Jumalan kanssa ja saavuttavat puhtaan, oikean aseman hänen edessään uskomalla Jeesuksen Kristuksen puhdistavaan vereen, niin Ilmestyskirjan 7:14–17 kuvaa, miten he tulivat rauhaisaan tilaansa, sanoen: ”He ovat pesseet vaatteensa ja valkaisseet ne Karitsan veressä. Sentähden he ovat Jumalan valtaistuimen edessä ja palvelevat häntä päivät ja yöt hänen temppelissään, ja hän [Jumala], joka valtaistuimella istuu, on levittävä telttamajansa heidän ylitsensä. Ei heidän enää tule nälkä eikä enää jano, eikä aurinko ole sattuva heihin, eikä mikään helle, sillä Karitsa [Jeesus Kristus], joka on valtaistuimen keskellä, on kaitseva heitä ja johdattava heidät elämän vetten lähteille, ja Jumala on pyyhkivä pois kaikki kyyneleet heidän silmistänsä.”

25. Kenellä muinaisessa Jerikon kaupungissa asuneella kuvattiin tämä ”suuri joukko” ja missä suhteissa?

²⁵ Tätä ”suurta joukkoa” kuvattiin muinoin Raahab-nimisellä kanaanilaisella naisella Joosuan, Mooseksen seuraajan, päivinä. Raahabin kaupunki Kanaanissa oli Jeriko, ja se oli tuomittu hävitettäväksi kaikkine asukkaineen. Raahab ja hänen perhekuntansa pelastui hävitykseltä, kun Jehova Jumala tärisytti maahan Jerikon muurit ja kun Israelin miehet, jotka olivat marssineet Jerikon ympäri seitsemän päivää, menivät avoimeen kaupunkiin ja surmasivat sen jumalattoman väestön sukupuuttoon. Kuinka niin? Koska Raahab teki rauhan Israelin Jumalan kanssa. Hän ei pettänyt niitä kahta vakoilijaa, jotka Joosua lähetti kaupunkiin ja jotka löysivät asunnon Raahabin majatalosta. (Joos. 2:1–21; 6:1–25) Kristilliset kreikkalaiset kirjoitukset sanovat tästä: ”Uskon kautta kaatuivat Jerikon muurit, sittenkuin niiden ympäri oli kuljettu seitsemän päivää. Uskon kautta pelastui portto Raahab joutumasta perikatoon yhdessä uppiniskaisten kanssa, kun oli, rauha mielessään, ottanut vakoojat luoksensa.” – Hepr. 11:30, 31.

26. Minkä Kanaanin kaupungin miehillä esikuvattiin hengissä varjeltuvien ”suuri joukko” ja millä menettelytavalla?

²⁶ Tämä sama ”suuri joukko”, joka varjellaan hengissä tulevassa ”Jumalan Kaikkivaltiaan suuren päivän sodassa”, ennaltakuvattiin myöskin Gibeonin miehillä. Tämäkin Kanaanin kaupunki oli tuomittu Jehovan israelilaisarmeijan hävitettäväksi Joosuan johdolla. Kreikkalaiset lausuivat nimen Joosua ”Jeesus”, ja Joosua olikin profeetallinen kuvaus Jeesuksesta Kristuksesta, josta on tullut Jumalan Virkailija hänen tuomionsa toimeenpanemiseksi. (Apt. 7:45; Hepr. 4:8) Gibeon ja kolme naapurikaupunkia pelastui, merkillistä kyllä, siltä hävitykseltä, minkä Joosua toimeenpani muille Kanaanin kaupungeille. Miten se tapahtui? Jälleen oli kysymyksessä rauhan tekeminen Jehova Jumalan kanssa, ennen kuin hänen tuomiontoimeenpanijansa saapui. Päiviä ennen kuin Joosua ja hänen sotaväkensä tulivat lähelle, gibeonilaiset lähettivät lähettinsä valepuvussa Joosuan leiriin hieromaan rauhaa Jehova Jumalan ja hänen kansansa kanssa. He tarjoutuivat alistumaan täydelleen Hänen valtaansa Joosuan välityksellä.

27. Mikä on tuloksena rauhaa etsivien ”suurelle joukolle” samalla tavalla kuin noille muinaisille miehillekin?

²⁷ Mikä oli tulos? Kertomus vastaa: ”Niin Joosua takasi heille rauhan ja teki heidän kanssaan liiton, luvaten jättää heidät henkiin; ja kansan [Israelin] päämiehet vannoivat heille valan.” (Joos. 9:15) Samalla tavalla kuin nuo muinaiset ei-israelilaiset gibeonilaiset, niin nykyisten rauhaa etsivien ”suuri joukkokin” alistuu täysin antautuneena Jehova Jumalalle Jeesuksen Kristuksen välityksellä nyt, ennen kuin Harmagedon puhkeaa. Suurempi Joosua, Jeesus Kristus, säästää heidät sen tähden tuholta tuossa yleissodassa. Tämä suuri joukko rakastaa elämää samoin kuin hengellisten israelilaisten jäännöskin. Se haluaa nähdä ikuisesti hyviä päiviä Jumalan valtakunnan alaisuudessa. Siksi se noudattaa nyt Daavidin ja Pietarin rauhasta antamaa neuvoa.

Pyri rauhaan!

1. Kun elämää rakastava on löytänyt rauhan, niin mitä hänen täytyy sitten tehdä, ja mikä velvollisuus hänellä on nyt?

KUN elämää rakastava on etsinyt rauhaa Jumalan kanssa ja löytänyt sen hänen Poikansa Jeesuksen Kristuksen välityksellä, niin mitä hänen täytyy tehdä? Hänen täytyy sen jälkeen pyrkiä rauhaan. ”Etsiköön rauhaa ja pyrkiköön siihen”, kuuluu kristityn apostoli Pietarin välityksellä annettu neuvo. (1. Piet. 3:11) Hänen täytyy tehdä rauha pyrkimyksekseen lopuksi elämäkseen. Se merkitsee sitä, että hänen täytyy ylläpitää rauhaa. Hän ei iloitse yksin rauhasta Jumalan kanssa Kristuksen välityksellä. Kun hän astuu rauhaan Jumalan kanssa, niin se saattaa hänet rauhaisiin suhteisiin kaikkien niiden muodostaman seurakunnan kanssa, jotka ovat antautuneet kokonaan Jumalalle Kristuksen välityksellä ja jotka ovat siten tulleet sovitetuiksi Jumalan kanssa. (2. Kor. 5:18–21) Hänestä ei saa tulla kristillisen seurakunnan häiritsijää. Hänen velvollisuutensa on säilyttää hiljainen, rauhaisa, tyyni, sopusointuinen suhde järjestöön. Hänen täytyy elää erään kristillisen hallitsevan elimen apostolin lausuman käyttäytymisohjeen mukaan: ”Eläkää rauhassa keskenänne. Me kehoitamme teitä, veljet: nuhdelkaa kurittomia, rohkaiskaa alakuloisia, holhotkaa heikkoja, olkaa pitkämieliset kaikkia kohtaan. Katsokaa, ettei kukaan kosta kenellekään pahaa pahalla, vaan pyrkikää aina tekemään hyvää toinen toisellenne ja kaikille.” – 1. Tess. 5:13–15.

2. Millaisessa tilanteessa kristittyjen täytyy noudattaa tätä menettelyä, ja mitä heidän suhteensa yritetään, koska he ovat hyökkäyksen pääkohde?

² Kristittyjen täytyy pyrkiä tällaiseen menettelyyn keskellä maailmaa, missä on sellaista sekasortoa kaikkialla, jollaista ei ole ollut milloinkaan aikaisemmin. Saatana Perkele ja hänen paholaisensa ovat olleet ilkeämielisesti halukkaita aiheuttamaan ihmisten keskuudessa kaiken ahdistuksen, sekasorron ja rauhattomuuden, minkä voivat, siitä lähtien kun hänet heitettiin maan seutuville kohta Jumalan valtakunnan synnyttyä taivaissa vuonna 1914. (Ilm. 12:12) Hänen pääasiallisin hyökkäyskohteensa on nyt hengellisen Israelin jäännös ja sen lampaankaltaisten tovereitten muodostama ”suuri joukko”. (Ilm. 12:17) Saatana tekee näin ollen kaikkensa aiheuttaakseen levottomuutta, häiriötä ja hajaannusta heidän keskuudessaan murskatakseen heidän järjestönsä.

3. Millä syrjinnöillä Saatana on pitänyt maailman hämmingissä, mutta miten Jumala poisti tämän kauan sitten seurakunnastaan?

³ Siksi täytyy jokaisen elämää rakastavan, joka on löytänyt Jumalan näkyvästä järjestöstä etsimänsä rauhan, tehdä rauha pysyväksi pyrkimyksekseen. Saatana Perkeleen on onnistunut maailmassa pitää se hämmingissä ja kuohuksissa rotu-, heimo- ja värisyrjinnällään. Mutta Jumala poisti tämän Kristuksen avulla tosi kristillisestä seurakunnasta. Kristillinen seurakunta alkoi melkein yksinomaan juutalaisia käsittäneenä järjestönä muinaisessa Jerusalemissa, joitakuita ympärileikattuja muista kansoista tulleita käännynnäisiä lukuunottamatta. (Apt. 2:10; 6:5) Sitten lisättiin ympärileikatut samarialaiset uskoviin. (Apt. 8:4–25) Vasta kolme ja puoli vuotta sen jälkeen kun Jeesus Kristus oli kuollut kidutuspaalussa Jerusalemin ulkopuolella, tuotiin kristilliseen seurakuntaan ensimmäinen ympärileikkaamaton pakana eli ei-juutalainen, eräs italialainen nimeltä Kornelius, yhdessä monien sukulaistensa ja läheisten ystäviensä kanssa. – Apt. 10:1–11:2.

4. Miten Jumala teki ympärileikatuille juutalaisille kristityille mahdolliseksi mukautumisen tähän armolliseen järjestelyyn pakanoita kohtaan?

⁴ Tämä aiheutti alussa melkoista rauhattomuutta ympärileikattujen juutalaiskristittyjen joukossa, mutta he sopeutuivat aikanaan rauhaisasti tähän armolliseen Jumalan järjestelyyn. Jumala teki mahdolliseksi tämän ympärileikkaamattomien ei-juutalaisten lopullisen hyväksymisen kristilliseen seurakuntaan. Miten? Hän otti pois sen aitaavan esteen, erottavan seinän, nimittäin Mooseksen välityksellä annetun lain, mikä oli jakanut juutalaiset eroon pakanamaailmasta. Hän vahvisti uuden liiton kristittyjen kanssa Jeesuksen Kristuksen ollessa Välittäjänä Jumalan ja ihmisten välillä.

5, 6. Miten Paavali selitti Efeson seurakunnalle, miksi seurakunnassa ei saa olla syrjintää eri perusteilla?

⁵ Apostoli Paavali selitti, miksi kristillisessä seurakunnassa ei saa olla mitään syrjintää rodun, heimon, kansallisuuden tai värin perusteella. Hän kirjoitti Efeson seurakunnalle, missä oli pakanoita eli ei-juutalaisia, jotka olivat kerran kaukana Jehovasta:

⁶ ”Mutta nyt, kun olette Kristuksessa Jeesuksessa, olette te, jotka ennen olitte kaukana, päässeet lähelle Kristuksen veressä. Sillä hän on meidän rauhamme, hän, joka teki molemmat [juutalaiset ja pakanat] yhdeksi ja purki erottavan väliseinän, nimittäin vihollisuuden, kun hän omassa lihassaan [mikä naulattiin kidutuspaaluun] teki tehottomaksi käskyjen lain säädöksinensä, luodakseen itsessänsä nuo kaksi [juutalaiset ja pakanat] yhdeksi uudeksi ihmiseksi, tehden rauhan, ja yhdessä ruumiissa sovittaakseen molemmat Jumalan kanssa ristin kautta, kuolettaen itsensä kautta vihollisuuden. Ja hän tuli ja julisti rauhaa teille, jotka kaukana olitte [pakanoille], ja rauhaa niille, jotka lähellä olivat [juutalaisille]; sillä hänen kauttansa on meillä molemmilla [juutalaisilla ja pakanoilla] pääsy yhdessä Hengessä Isän [Jehova Jumalan] tykö.” – Ef. 2:11–18.

7. Ottaen huomioon hengellisessä Israelissa kauan sitten tehdyn järjestelyn, miksi ei nyt ole mitään perusteita syrjiä muiden lampaitten suurta joukkoa hengellisestä Israelista, ja miten Haggain 2:6–9 ilmaisee tämän?

⁷ Jeesuksen kidutuspaalussa antama uhri on kaikkiin kansoihin kuuluvien uskovien juutalaisten ja uskovien pakanoiden yhdistämisen peruste. Sama Jeesuksen ”maailman synnin” edestä antama uhri on varmasti sen tähden nytkin se peruste, millä hengellisen Israelin pieni jäännös ja kaikista kansanheimoista, sukukunnista, kansoista ja kielistä tulevien maallisten lampaitten ”suuri joukko” yhdistetään. Tänä aikana, jolloin Jehovan Oikea Paimen kokoaa muut lampaansa oikealle puolelleen, tätä muiden lampaitten suurta joukkoa ei saa syrjiä pois hengellisestä Israelista. ”On oleva yksi lauma ja yksi paimen”, sanoi Oikea Paimen Jeesus Kristus. (Joh. 10:16; Matt. 25:31–40) Oikean Paimenen Jeesuksen Kristuksen alaisuudessa olevan yhden lauman kaikkien jäsenten keskuudessa täytyy olla kristillinen sopusointu, yksimielisyys ja rauhaisuus, ”sillä hän on meidän rauhamme”. Jehova sanoo juuri sen lupauksensa yhteydessä, että hän järkyttää kaikki kansat ja saattaa kaikkien kansojen kalleudet, halutut, tulemaan palvontahuoneeseensa: ”Ja tässä paikassa minä annan vallita rauhan, sanoo Herra Sebaot.” (Hagg. 2:6–9) Saatana ja hänen paholaisensa eivät ole tähän päivään mennessä kyenneet tekemään tyhjäksi tätä ennustusta.

RUKOUS SEN PUOLESTA

8. Mitä me rukoilemme päivittäin Psalmin 122:6–8 mukaisesti, ja miksi Jeesus Kristus ei voisi olla sellaisen seurakunnan pää, missä ei vallitsisi tällainen tila?

⁸ Jos järjestön hyvä on tosiaan sydämellämme Jumalan kunniaksi, niin me rukoilemme rauhan Jumalaa, että hän säilyttää kansansa ykseydessä, sovussa ja rauhassa. Me pidämme jokapäiväisissä rukouksissamme mielessämme psalmista Daavidin sanat: ”Toivottakaa rauhaa Jerusalemille, menestykööt ne, jotka sinua rakastavat. Rauha olkoon sinun muuriesi sisällä, olkoon onni sinun linnoissasi. Veljieni ja ystävieni tähden minä sanon: olkoon sinulla rauha.” (Ps. 122:6–8) Tällaisen rukouksen mukaisesti merkitsee nimi Jerusalem: ”Rauhan omistus” tai: ”Perustettu rauhaisaksi”. Siellä Jerusalemin paikalla oli pappi Melkisedek Saalemin kuningas, mikä arvonimi merkitsee: ”Rauhan kuningas”. Jehova Jumala vannoi, että hänen Poikansa Jeesus Kristus oli oleva iankaikkisesti Melkisedekin kaltainen pappi-kuningas. Tämän mukaisesti oli yksi Jumalan kirkastetun Pojan nimistä oleva Rauhanruhtinas. (1. Moos. 14:18–20; Ps. 110:1–4; Hepr. 6:20–7:21; Jes. 9:5, 6) Miten Jeesus Kristus voisi olla tällaisin arvonimin ruhtinaallisena Rauhan kuninkaana sellaisen seurakunnan pää, joka jakaantuu, häiriintyy ja kuohuu eripuraisuuden, vihollisuuden, kateuden, kilpailun, kamppailun ja lahkolaisuuden tähden, jollainen kristikunta on nykyään ja on aina ollut? Hän ei voisi. Mutta Kuninkaana hän voi voimallaan toteuttaa ja säilyttää rauhan ”seurakunnassa, joka on hänen ruumiinsa”. (Ef. 1:22, 23) Hän kokoaa enkeliensä avulla pois rauhan häiritsijät. – Matt. 13:41.

9. a) Miten Paavali ylisti Filippiläiskirjeen 4:6, 7:nnessä rukouksen rauhoittavaa voimaa? b) Mihin Jumalan tottelevaiset palvelijat eivät voisi milloinkaan osallistua minkään hallituksen alaisuudessa rukoillessaan sopusoinnussa 1. Timoteuksen kirjeen 2:1–4 olevan kanssa?

⁹ Ylistäen sydämestä lähtevän rukouksen rauhoittavaa voimaa apostoli Paavali kirjoitti Filippissä oleville rakkaille kristillisille veljilleen: ”Älkää mistään murehtiko, vaan kaikessa saattakaa pyyntönne rukouksella ja anomisella kiitoksen kanssa Jumalalle tiettäväksi, ja Jumalan rauha, joka on kaikkea ymmärrystä ylempi, on varjeleva teidän sydämenne ja ajatuksenne Kristuksessa Jeesuksessa.” (Fil. 4:6, 7) Apostoli piti mielessään myöskin sen, että maan päällä olevien tosi kristittyjen täytyy elää maallisten poliittisten hallitsijoitten alaisuudessa, jotka eivät hae rauhaa Jehova Jumalan kanssa ja joiden hallitukset vaikuttavat Rauhanruhtinaan tosi seuraajien elämään. Niinpä Paavali kirjoittikin kristilliselle valvojalle Timoteukselle seuraavan kehotuksen: ”Minä kehoitan siis ennen kaikkea anomaan, rukoilemaan, pitämään esirukouksia ja kiittämään kaikkien ihmisten puolesta, kuningasten ja kaiken esivallan [kaikkien korkeassa asemassa olevien, Um] puolesta, että saisimme viettää rauhallista ja hiljaista elämää kaikessa jumalisuudessa ja kunniallisuudessa. Sillä se on hyvää ja otollista Jumalalle, meidän vapahtajallemme, joka tahtoo, että kaikki ihmiset [kaikenlaiset ihmiset, Um] pelastuisivat ja tulisivat tuntemaan totuuden.” (1. Tim. 2:1–4) Kun Pelastajamme Jehova Jumalan tottelevaiset palvelijat rukoilevat tällä tavalla, niin he eivät voisi milloinkaan osallistua vastarintaan, vallankumouksiin, kansannousuihin, mellakoihin, jakaumiin, salaliittoihin eikä minkäänlaiseen yleisön suosimaan toimintaan, häirintään tai väkivaltaan korkeissa poliittisissa tai hallitusasemissa olevia henkilöitä vastaan. Jehovan uskolliset todistajat viettävät tyyntä ja rauhaisaa elämää kaikenlaisten hallitusten alaisuudessa, kiellon ja laittomiksi julistuksenkin alaisina.

10. Mitä täytyy rauhaan ”kaikkien” kanssa pyrkimisen merkitä seurakunnassa oleville, ja mistä hedelmästä ja viisaudesta tämä on todistus?

¹⁰ ”Pyrkikää rauhaan kaikkien kanssa ja pyhitykseen, sillä ilman sitä ei kukaan ole näkevä Herraa”, kuuluu Heprealaiskirjeen 12:14:nnen kehotus. Jos kristityt koettavat pyrkiä rauhaan järjestön ulkopuolella olevien ihmisten kanssa, niin totta kai heidän pitäisi pyrkiä siihen seurakunnassa olevien kanssa, jotka ovat heidän omia antautuneita veljiään. Meidän ei pidä milloinkaan unohtaa, että rauha on eräs Jumalan hengen hedelmistä, joka meidän täytyy kehittää täyteläiseen kypsyyteen. (Gal. 5:22) Se on todistus taivaallisen viisauden omaamisesta ja noudattamisesta, sillä ”ylhäältä tuleva viisaus on ensiksikin puhdas, sitten rauhaisa”. (Jaak. 3:17) Henkeytetty sananlasku on yhtä mieltä tämän kanssa ja sanoo: ”Autuas se ihminen, joka on löytänyt viisauden.” Miksi? Koska ”sen tiet ovat suloiset tiet, sen polut rauhaisat kaikki tyynni”. – Sananl. 3:13–17.

11. Miten Paavali sanoo, että rauha yhdistää seurakunnan, ja ketkä eivät näin ollen ansaitse saada olla seurakunnassa?

¹¹ Niin, vapaus sisäisestä riidasta, hajaannuksesta ja epäjärjestyksestä yhdistää Jehovan todistajain kristillisen seurakunnan. Paavali kirjoittaa sen todistukseksi: ”Mutta kaiken tämän lisäksi pukeutukaa rakkauteen, mikä on täydellisyyden side. Ja vallitkoon teidän sydämissänne [vaikuttimen tyyssijassa] Kristuksen rauha, johon te olette kutsututkin yhdessä ruumiissa [ei kahdessa eikä useammassa erillisessä ruumiissa].” (Kol. 3:14, 15) Jos me teemme rauhan jatkuvaksi pyrkimykseksemme, niin se toimii yhdistävänä siteenä niillä, joilla on Jumalan henki. Paavali sanoo niin näillä sanoilla: Vaeltakaa ”niinkuin saamanne kutsumuksen arvo vaatii, kaikessa nöyryydessä ja hiljaisuudessa ja pitkämielisyydessä kärsien toinen toistanne rakkaudessa ja pyrkien säilyttämään hengen yhteyden rauhan yhdyssiteellä: yksi [Kristuksen alainen] ruumis ja yksi henki”. (Ef. 4:1–4) Se, joka tahallaan, ilkeämielisesti häiritsee, ei vaella rauhan Jumalan kristillisessä seurakunnassa olemisen arvon mukaisesti.

TEOKRAATTISEN JÄRJESTELYN VAIKUTUS

12. a) Mihin vajoamiseen Jumalan valtakunnan syntyminen ei ole aihe? b) Mitä meidän täytyy noudattaa iloitaksemme elämästä ja rauhasta ja miksi?

¹² Todistukset osoittavat, että me olemme eläneet vuodesta 1914 lähtien Jumalan valtakunnan alaisuudessa, mikä valtakunta syntyi taivaissa tuona vuonna. Tämän pitäisi olla, ja se on ollut suuren ilon aiheena Jumalaa ja elämää rakastavien keskuudessa. Mutta tämä ei ole kumminkaan mikään syy ahneeseen, harkitsemattomaan ja materialistiseen syömiseen ja juomiseen, millä me voisimme kompastuttaa toisia ja vetää heidät henkisesti alas. Jumalan kauan odotetun valtakunnan etujen nauttiminen merkitsee korkeampia asioita kuin aisteja turruttavaa ylensyömistä ja -juomista. ”Sillä”, sanoo Paavali, ”Jumalan valtakunta ei ole syömistä ja juomista, vaan vanhurskautta ja iloa ja rauhaa Pyhässä Hengessä. Niin tavoitelkaamme siis sitä, mikä edistää rauhaa ja keskinäistä rakentumistamme. Älkää ruuan tähden turmelko Jumalan työtä.” (Room. 14:17, 19, 20) Itsekkään lihamme mielen noudattaminen ei kuulu lainkaan meidän kristilliseen pyrkimykseemme, mutta Jumalan hengen hedelmien kasvattaminen kuuluu. Jos me rakastamme elämää ja hyviä päiviä Jumalan valtakunnan alaisuudessa, niin me noudatamme tätä varoitusta: ”Lihan mieli on kuolema, mutta hengen mieli on elämä ja rauha; sentähden että lihan mieli on vihollisuus [ystävyyden puute] Jumalaa vastaan, sillä se ei alistu Jumalan lain alle, eikä se voikaan. Jotka lihan vallassa ovat, ne eivät voi olla Jumalalle otolliset.” (Room. 8:6–8) Noudata siis hengen mieltä; ole rauhassa Jumalan kanssa!

13. Mitä Jumalan valtakunnan voimaan astuminen v. 1914 merkitsi sen alamaisten seurakunnalle, ja milloin tämä toteutui heille Jesajan 60:17:nnen täyttymykseksi?

¹³ Jumalan valtakunnan valtaan tuleminen taivaissa vuonna 1914 merkitsee kevytmielisen huvittelun sijasta tiukempaa menettelyä maan päällä Valtakunnan alamaisten seurakunnassa. Kun muinoin ei ollut ihmiskuningasta Israelissa, niin kukin israelilainen oli tottunut tekemään sitä, mikä oli oikein hänen omissa silmissään. Mutta kun Jumala vastasi heidän pyyntöönsä ja antoi heille ihmiskuninkaan, niin tuo henkilökohtainen kevytmielinen toimintavapaus muuttui juuri niin kuin Jehova itse oli edeltä varoittanutkin. (Tuom. 21:25; 1. Sam. 8:9–18) Tämä tiukkuus toteutui Jehovan nykyisiin todistajiin nähden, kun he alkoivat ottaa käytäntöön teokraattisia menettelytapoja ja järjestelyjä keskuudessaan vuonna 1919, jolloin he järjestäytyivät uudelleen ensimmäisen maailmansodan tuhojen jälkeen. Tämä piti erikoisesti paikkansa vuodesta 1938 lähtien, kun Vartiotorni lehti julkaisi kaksiosaisen kirjoituksen ”Järjestö”, mikä perustui Jesajan 60:17:nnessä (Ro) olevaan Raamatun jakeeseen: ”Pronssin sijaan minä tuon kultaa; ja raudan sijaan minä tuon hopeaa; ja puun sijaan pronssia; ja kivien sijaan rautaa; ja minä määrään sinun [Jumalan kuvaannollisen pääkaupungin eli -järjestön] ylivalvontasi menestykseen ja sinun tehtäviesi asettamisen vanhurskauteen.”

14. Miten teokraattisen järjestyksen voimaansaattaminen koitui parannukseksi, ja mitä kaikkien elämää rakastavien täytyy sen tähden tukea ja ylläpitää uskollisesti?

¹⁴ Kuten tässä ennustuksessa oli luvattu, merkitsi toiminnan teokraattinen järjestys maan päällä olevien Jehovan todistajien keskuudessa parannusta. Se johti huomattavaan parannukseen. Se aiheutti suuren rauhan. Se auttoi rauhan ylläpitämistä järjestössä. Se yhdenmukaisti toimintamenetelmät ja käyttäytymisen kautta maailman niissä 175 maassa, joissa Jehovan todistajat saarnaavat nyt Hänen valtakuntansa iloista uutista täyttäen Matteuksen 24:14:ttä. Se poisti erilaisuuden, hämmennyksen, tasapuolisuuden puutteet ja epäjärjestyksen tästä maapallonlaajuisesta järjestöstä. Se auttoi Jumalan vaimonkaltaiselle järjestölleen antaman rakkaudellisen lupauksen täyttymistä: ”Sinun lapsesi ovat kaikki Herran opetuslapsia, ja suuri rauha on sinun lapsillasi oleva.” (Jes. 54:13) Kaikki elämää rakastavat tukevat ja ylläpitävät sen tähden kuuliaisesti vilpittömissä rauhanpyrkimyksissään järjestön teokraattista rakennetta.

15. Miten tämä toimenpide soveltuu myöskin seurakunnan kokouksiin, kuten Paavali osoittaa 1. Korinttolaiskirjeen 14:26, 29–33:ssa?

¹⁵ Tämä järjestön asioitten hoitaminen teokraattisesti eli Jumalan määräyksen mukaisesti koskee myöskin kristillisen seurakunnan kokousten johtamista ja tällaisissa kokouksissa kävijöitten ohjelmaa. Paavali puhui teokraattisen hallitsevan elimen jäsenenä epäjärjestyksessä olevia tai sellaisia kokouksia vastaan, jotka eivät toimi sujuvasti, joiden ohjelmaa ei valvota, joissa asiat saatetaan sanoa ja tehdä hajanaisesti ja selittämättä tai ymmärtämättä. Hän sanoi: ”Kaikki tapahtukoon rakennukseksi. Profeetoista saakoon kaksi tai kolme puhua, muut arvostelkoot [ymmärtäkööt merkityksen, Um]; mutta jos joku toinen siinä istuva saa ilmestyksen, vaietkoon ensimmäinen. Sillä te saatte kaikki profetoida, toinen toisenne jälkeen, että kaikki saisivat opetusta ja kaikki kehoitusta. Ja profeettain henget ovat profeetoille alamaiset [Ja profeettojen tulee pitää valvonnassa profeettojen hengenlahjat, Um]; sillä ei Jumala ole epäjärjestyksen, vaan rauhan Jumala.” – 1. Kor. 14:26, 29–33.

16. Mistä Daavid ja Pietari painottivat meidän täytyvän pidättyä pyrkiessämme rauhaan ja miten?

¹⁶ Meidän täytyy seurakunnan yksimielisyyden, sopusoinnun ja levollisen tyyneyden tähden varoa erityisesti kieltämme ja huuliamme. Eikö psalmista Daavid sanonut kohta kysyttyään, kuka iloitsee elämästä ja rakastaa kylliksi päiviä nähdäkseen, mikä on hyvää: ”Varjele kielesi pahasta ja huulesi vilppiä puhumasta”? (Ps. 34:14) Niin, ja eikö apostoli Pietari lainannut näitä Daavidin sanoja heti sen jälkeen kun hän oli neuvonut kristittyjä veljiään sanoen: ”Älkää kostako pahaa pahalla, älkää herjausta herjauksella, vaan päinvastoin siunatkaa; sillä siihen te olette kutsututkin, että siunauksen perisitte”? (1. Piet. 3:9) Niin me voimme maksaa loukkauksen loukkauksella kielellä ja huulillamme. Me saatamme herjata kielellä ja huulilla sitä, joka herjaa meitä. Mutta me voimme myöskin suoda kielellä ja huulilla siunauksen sillekin, joka loukkaa ja herjaa meitä. Siunauksen suomisella on parempi vaikutus. Leppeä vastaus taltuttaa kiukun. (Sananl. 15:1) Se koituu henkiseksi siunaukseksi ainakin siunaajalle. Se säästää hänet tulemasta tuon loukkaavan puhujan tai herjaajan kaltaiseksi. Se on omiaan aikaansaamaan rauhaa järjestössä. Rauhaan pyrkiminen vaatii sen tähden välttämättömästi meitä hillitsemään kielemme siitä, mikä on vahingollista, ja huulemme puhumasta petollisesti. Meidän on yksinkertaisesti pidätyttävä panettelemasta, parjaamasta, herjaamasta.

17. Mikä on paras turva tätä vastaan, ja miksi rauhaan pyrkiminen ei ole merkitykseltään tämän vastainen?

¹⁷ Paras turva tässä asiassa on, että opettaa ja saarnaa kallisarvoista totuutta Jumalan valtakunnasta kokouspaikoissamme ja niiden ulkopuolella, julkisesti ja talosta taloon. Älä erehdy: Jumalan rauha ei merkitse toimettomuutta, huoletonta mukavuutta, laiskuutta. Rauhan Jumala on antanut järjestetylle kansalleen, maan päällä oleville todistajilleen, ponnistuksia kysyvän työn tehtäväksi. Se on todistuksen antaminen hänestä ja hänen hallitsevasta Pojastaan Jeesuksesta Kristuksesta koko asutussa maassa kaikille kansoille, ennen kuin ne joutuvat tuhoisaan loppuunsa Harmagedonissa.

18. a) Mitä kaikenlaisista olosuhteista tulevat Jehovan todistajat ymmärtävät tästä suoritettavasta työstä? b) Mitä Jeesuksen käskyä he niin ollen tottelevat ja minkä rauhaa ja veljeyttä koskevan ennustuksen täyttymykseksi?

¹⁸ Hänen antautuneitten palvelijoittensa kaikista kansallisuuksista, sukukunnista, kansoista, väreistä ja kielistä täytyy suorittaa tämä työ. He eivät voi tehdä tätä työtä yksimielisesti, jos he taistelevat ja riitelevät keskenään ulkonaisten, luonnostaan johtuvien eroavaisuuksien johdosta. Heidän täytyy toimia yhdessä rauhaisasti. Heidän Jumalan antaman todistamistyönsä suorittaminen sopusointuisesti koko maailmassa vaatii kansainvälistä, rotujenvälistä, heimojenvälistä ja seurakuntienvälistä rauhaa heidän keskuudessaan. Jehovan todistajat ymmärtävät tämän tärkeän tosiasian. He tottelevat sen tähden Jehovan Päätodistajan, Jeesuksen Kristuksen, ohjetta: ”Pitäkää keskenänne rauha.” (Mark. 9:50) He saattavat tekonsa ja ponnistelunsa sopusointuun sen Jesajan 2:1–4:ssä esitetyn kauniin profeetallisen näyn kanssa, mikä on annettu Jehova Jumalan kansainvälisestä rauhasta ja veljeydestä. Siksi heidän todistamistyönsä menestyy. – Jaak. 3:18.

19. a) Mihin sodankäyntiin he ovat aseistautuneet ja miten? b) Keitä he etsivät työskennellessään talosta taloon, mutta ketkä he jättävät?

¹⁹ Minne he menevätkin viemään Valtakunnan-sanomaansa, siellä he edistävät sitä pysyvää rauhaa, mikä on kaunistava uutta vanhurskasta maailmaa. He ovat aseistautuneet ainoastaan hengelliseen sotaan eivätkä veriseen sotaan lihaa ja verta vastaan. He varustautuvat siitä syystä siten, kuin apostoli Paavali käski tekemään: ”kenkinä jaloissanne alttius rauhan evankeliumille”. (Ef. 6:11–15) He etsivät työskennellessään talosta taloon niitä, jotka haluavat rauhaa Jumalan kanssa. Jeesus Kristus käski heitä tekemään näin sanoen: ”Kun tulette johonkin taloon, niin sanokaa ensin: ’Rauha tälle talolle!’ Ja jos siellä on rauhan lapsi, niin teidän rauhanne on lepäävä hänen päällänsä; mutta jos ei ole, niin se palajaa teille.” (Luuk. 10:5, 6; Matt. 10:12, 13) Jos talon asukas osoittautuu rauhan viholliseksi, niin he lähtevät siitä talosta. Heidän ei tule rakentaa uskonnollista riitaa Jehovan vihollisten kanssa.

20. Miksi he menevät iloiten eteenpäin uskonnollisesta vainosta huolimatta, ja minkä varman toivon he säilyttävät rauhan suhteen?

²⁰ Mutta he kohtaavat kuitenkin paljon uskonnollista vainoa. Kaikesta siitä huolimatta he menevät eteenpäin iloiten. ”Jotka rauhaa neuvovat, niille tulee ilo.” (Sananl. 12:20) He tuntevat Jumalan lupauksen, että ihmiset, jotka väärin aiheuttavat heille vaikeuksia, hävitetään Harmagedonissa. (2. Tess. 1:6–10) He vahvistuvat ja saavat lohtua siitä varmasta toivosta, että heidän jatkuva pyrkimyksensä rauhaan palkitaan loputtomalla rauhalla Harmagedonin jälkeen Jehova Jumalan, vanhurskaan Tuomarin, lupaamassa uudessa maailmassa. Hän ”’antaa kullekin hänen tekojensa mukaan’: niille, jotka hyvässä työssä kestävinä etsivät kirkkautta ja kunniaa ja katoamattomuutta, iankaikkisen elämän, mutta niiden osaksi, jotka ovat itsekkäitä eivätkä tottele totuutta, vaan tottelevat vääryyttä, tulee viha ja kiivastus. Tuska ja ahdistus jokaisen ihmisen sielulle, joka pahaa tekee, . . . mutta kirkkaus ja kunnia ja rauha jokaiselle, joka tekee sitä, mikä hyvä on.” – Room. 2:6–10.

21. Mihin henkeytetyn psalmistan ilmaisemaan joukkoon me jokainen haluamme kuulua, ja mitä me siis tahdomme etsiä ja mihin pyrkiä?

²¹ Voimmeko me nyt kukin sanoa kuuluvamme niiden joukkoon, joista Jumalan henkeyttämä psalmista mainitsee: ”Kuka oletkin, joka elää tahdot ja rakastat elämän päiviä, nauttiaksesi onnea”? Jos voimme, niin koettakaamme silloin etsiä löytääksemme rauhan ja pyrkiä siihen Jehova Jumalan haluamalla tavalla!

Raamatun kaanon

Toht. Oscar Cullman sanoi ”New York Timesissa”: ”Meidän täytyy ihmetellä yhä uudelleen sitä tosiasiaa, että kristillisten kirjoitusten suuresta määrästä hyväksyttiin kanonisiksi ainoastaan ne, mitkä tulivat tosiaan vanhimmalta ajalta ja mitkä olivat vapaat harhaoppisista piirteistä.”

Ateismi ja ihmisajatus

”On kaikenlaisia erilaisia syitä uskoa Jumalaan”, kirjoittaa C. S. Lewis julkaisussa ”The Case for Christianity” [Kristillisyyden peruste], ”ja minä mainitsen tässä yhden. Se on tämä. Otaksukaamme, ettei kaikkeuden takana ole älyä, luovaa mieltä. Siinä tapauksessa ei kukaan ole luonut minun aivojani ajattelua varten. Vain siksi, että kun atomit sattuivat kallossani fysikaalisista tai kemiallisista syistä järjestymään tietyllä tavalla, tämä antaa minulle sivutuotteena aistimuksen, mitä minä sanon ajatukseksi. Mutta jos näin on, niin kuinka minä voin luottaa oman ajatteluni olevan totta? Sehän on samaa kuin kaataisi maitokannun ja toivoisi, että roiskeet järjestyisivät niin, että niistä muodostuisi Lontoon kartta. Mutta jos minä en voi luottaa ateismiin johtaviin väitteisiin, niin [minulla] ei ole mitään syytä olla ateisti. . . . Jollen minä usko Jumalaan, minä en voi uskoa ajatukseenkaan, joten minä en voi koskaan käyttää ajatusta ollakseni uskomatta Jumalaan.”