Muista Luojaasi ilmaisemalla hyvyyttä

”Muista nyt suurenmoista Luojaasi” – Saarn. 12:1, Um.

1, 2. a) Mistä Saarn. 12:1 on lainattu? b) Mikä Raamattu on? c) Tunteeko jokainen Raamatun? d) Koskeeko se sinua?

TIEDÄTKÖ, että yllä oleva lainaus on kristinuskon pyhästä kirjasta? Tunnetko tämän kirjan? Eräissä osissa maailmaa, missä luetaan Vartiotornia, ihmiset eivät tunnustaudu kristityiksi eivätkä tunne sitä. Mahdollisesti asut maassa, missä monet ihmiset tunnustavat kristinuskoa, mutta et silti ole erityisemmin välittänyt tästä Raamatuksi kutsutusta uskonnollisesta kirjasta. Tai ehkä tunnetkin Raamatun ja rakastat sitä. Missä asunetkin ja mikä uskonnollinen käsityksesi lieneekin, niin aihe, jota haluamme käsitellä, suurenmoisen Luojasi muistaminen ilmaisemalla hyvyyttä, koskee sinua. Yllä oleva Raamatun teksti on uskonnollinen neuvo kaikille, joilla on riittävästi ruumiin, sielun ja hengen voimia, niin että he kykenevät muistamaan Luojaansa, joka on todella suurenmoinen.

² Vartiotorni on selvillä siitä, että kaikissa osissa maailmaa on ihmisiä, jotka eivät tunne olevansa uskonnollismielisiä, tai jos ovatkin uskonnollismielisiä, eivät kumminkaan kristittyjä. Pyhässä Raamatussa on kuitenkin lausuntoja, jotka sisältävät sinut, oletpa missä tahansa, kuulutpa mihin uskontoon hyvänsä, missä asunetkin maan päällä, oletpa erityisesti uskonnollismielinen tai et. Sinä sisällyt niihin, koska

PYHÄ RAAMATTU KEHOTTAA JOKAISTA YLISTÄMÄÄN LUOJAA, JEHOVA JUMALAA

3. Keiden tulisi ottaa vaarin Raamatun neuvosta?

³ Monet Raamatun lausunnot osoittavat, että kaikenikäiset ihmiset, miehet ja naiset kaikista kansallisuuksista, kaikista roduista ja kaikenlaisista asemista sisältyvät tähän hyödylliseen, rakentavaan neuvoon. Voitko löytää itsesi siitä Raamatun tekstistä, jonka lainaamme tähän? Sinä olet siinä:

4. a) Kuten Ps. 148 ilmaisee, minkä ja keiden tulee ylistää Luojaa? b) Kuka on Luoja?

⁴ ”Halleluja [ylistäkää Jahia, Um]!” Nimi Jah on lyhennys nimestä Jehova. Jehova on Jumalan, Luojan, persoonanimi. ”Ylistäkää Herraa [Jehovaa, Um] taivaista, ylistäkää häntä korkeuksissa. Ylistäkää häntä, kaikki hänen enkelinsä, ylistäkää häntä, kaikki hänen sotajoukkonsa. Ylistäkää häntä, aurinko ja kuu, ylistäkää häntä, kaikki kirkkaat tähdet. Ylistäkää häntä, te taivasten taivaat, te vedet taivasten päällä. Ylistäkööt ne Herran nimeä, sillä hän käski, ja ne tulivat luoduiksi. . . . [Ylistäkää Jehovaa] te maan kuninkaat ja kaikki kansakunnat, te ruhtinaat ja kaikki maan tuomarit, te nuorukaiset ynnä neitsyet, te vanhat yhdessä nuorten kanssa. Ylistäkööt he Herran nimeä, sillä hänen nimensä yksin on korkea, . . . Halleluja!” – Ps. 148:1–5, 11–14.

5. Kuulutko sinä heihin vai et?

⁵ Raamattu sisällyttää siis sinut tähän sisällyttäessään koko ihmiskunnan kehotukseensa ja neuvoonsa ylistää Jehovaa, Luojaa.

LUOJA JEHOVA ON HENGEN JA VALON LÄHDE

6. Selitä, miten Jehova on a) pyhän hengen, b) valon, c) totuudenvalon lähde.

⁶ Luojalla Jehovalla on voimaa. Hänen voimansa vaikuttaa hänen henkensä eli toimivan voimansa välityksellä. Yksi Raamatun viittauksista tähän löydetään Pyhän Raamatun ensimmäisistä jakeista: ”Alussa loi Jumala taivaan ja maan. Ja maa oli autio ja tyhjä, ja pimeys oli syvyyden päällä, ja Jumalan Henki liikkui vetten päällä. Ja Jumala sanoi: ’Tulkoon valkeus’. Ja valkeus tuli. Ja Jumala näki, että valkeus oli hyvä; ja Jumala erotti valkeuden pimeydestä.” Koska hänen henkensä on hänestä, hän on sen lähde, ja hän on myös luonnollisen valon lähde, niin kuin sanotaan 1. Moos. 1:1–4:ssä. Ymmärryksen ja käsittämisenkin valo on Jehova Jumalasta. Tämä osoitetaan mitä kiinnostavimmin 2. Kor. 4:6:ssa: ”Sillä Jumala, joka sanoi: ’Loistakoon valkeus pimeydestä’, on se, joka loisti sydämiimme, että Jumalan kirkkauden tunteminen, sen kirkkauden, joka loistaa Kristuksen kasvoissa, levittäisi valoansa.” Luoja Jumala on valistavan totuudenvalon lähde.

7. Millä tavalla kristittyjä valistetaan?

⁷ Kristityt saavat Jumalan hengen avulla hänen totuudensanansa ymmärtämisen valon. ”Mutta meille Jumala on sen ilmoittanut Henkensä kautta, . . . ei . . . kukaan tiedä, mitä Jumalassa on, paitsi Jumalan Henki. Mutta me . . . [olemme saaneet] sen Hengen, joka on Jumalasta, että tietäisimme, mitä Jumala on meille lahjoittanut.” (1. Kor. 2:10–12) Tämän Raamatun kirjan neljässä ensimmäisessä luvussa on sanottu paljon Jumalan hengen vaikutuksesta henkilöihin, jotka ovat kristittyjä. Nämä ja muut raamatunpaikat osoittavat, että Jehova Jumala on hengen lähde ja valon lähde.

HENKI JA VALO AIKAANSAAVAT TULOKSIA

8. a) Miksi meidän tulee muistaa Jehovaa? b) Miten voimme tehdä sen? c) Mitä Jumalan henki ja valo aikaansaa?

⁸ Varatessaan Raamattunsa Jehova on antanut ihmiskunnalle kirjoitetun Sanansa, ja hän tekee myös sen ymmärtämisen mahdolliseksi. Hänen Sanansa kehottaa kaikkia ihmisiä ylistämään häntä ja osoittaa, että hän suurenmoisena Luojana on tämän ylistyksen arvoinen. Miten voisimme unohtaa hänet? Hän on tehnyt kaiken, mitä meillä on, ja tehnyt mahdolliseksi ensinnäkin sen, että meillä on elämä. Eikö meidän näin ollen pitäisi muistaa häntä? Kyllä. Miten? Eräs tapa, millä voimme muistaa häntä, on sellaisten ominaisuuksien ilmaiseminen, jotka hän hyväksyy ja jotka tuottavat ylistystä hänelle. Samoin kuin kasvua ja tuottoa koskevan Jumalan lain toiminta aikaansaa hedelmää, Jehova Jumalalta tulevan valon ja hengen toiminnastakin niiden sydämessä ja mielessä, jotka rakastavat häntä, puhutaan hänen Sanassaan hedelmänä. Pane merkille kaksi näistä viittauksista.

9. a) Millainen hedelmä hyvyys on? b) Tuottaako Jumalan henki huonoa hedelmää? c) Mikä on seurauksena ihmisen hedelmän suhteen?

⁹ ”Hengen hedelmä on rakkaus, ilo, rauha, pitkämielisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, sävyisyys, itsensähillitseminen.” (Gal. 5:22) Tässä Gal. 5. luvussa tehdään jyrkkä ero niiden asioitten välillä, jotka ovat hyviä, ja niiden, jotka eivät ole hyviä. Luojan henki ei tuota sellaista, mikä on pahaa. Jumala havaitsi, että hänen luomansa oli hyvää eikä pahaa. (1. Moos. 1:12, 18, 25, 31) Hän on hyvä eikä paha. (Ps. 25:7, 8) Tämä merkitsee sitä, että ihmisten, jotka haluavat olla sopusoinnussa Jehova Jumalan kanssa, täytyy tuottaa hyvää, sellaista, minkä osoitetaan olevan Jumalan hengen hedelmää.

10. Selitä, miten miehet ja naiset voivat tuottaa Jehovan hengen hedelmää.

¹⁰ Millä tavalla se on Jumalan hengen hedelmä, kun miehet ja naiset tuottavat sitä? Siten, että vanhurskautta rakastavat ihmiset tekevät näitä hyviä tekoja, koska heillä on Jumalan henki ja he haluavat olla sopusoinnussa Jumalan kanssa. Heidän rakkautensa Jehovaa ja hänen Sanansa Raamatun korkeita mittapuita kohtaan pakottaa heidät mukautumaan hänen vaatimuksiinsa, ja tällä tavalla Jumalan sana ja henki johtaa heitä.

11. Mikä erikoisesti kiinnittää nyt huomiomme puoleensa Gal. 5:22:ssa?

¹¹ Huomaat, että Gal. 5:22:sta otetussa lainauksessa yhtenä hengen hedelmiin kuuluvana nimenomaisena piirteenä mainitaan ”hyvyys”. Erityisesti tämän hyvyyden ominaisuuden ilmeneminen kiinnittää puoleensa huomiomme tässä.

12. Mikä seuraus on havaittavissa Jehovalta tulevasta totuudenvalosta?

¹² Valon hedelmästä sanotaan: ”Kaikkinainen hyvyys ja vanhurskaus ja totuus on valkeuden hedelmä – ja tutkikaa, mikä on otollista Herralle; älköönkä teillä olko mitään osallisuutta pimeyden hedelmättömiin tekoihin, vaan päinvastoin nuhdelkaakin niistä. Sillä häpeällistä on jo sanoakin, mitä he salassa tekevät.” ”Älkää siis olko niihin osallisia heidän kanssaan. Ennen te olitte pimeys, mutta nyt te olette valkeus Herrassa. Vaeltakaa valkeuden lapsina.” (Ef. 5:9–12, 7, 8) Kiinnostuksemme keskittyy jälleen ”hyvyyteen” totuudenvalon samoin kuin Jumalan hengen hedelmänä.

13. a) Mikä on seurauksena henkilöille, jotka ovat saaneet Jumalan totuutta ja henkeä? b) Mikä suurenmoinen tilaisuus sinulla on?

¹³ Koska hyvyyden hedelmä on Jumalan hengen ja totuuden aikaansaannos, niin tämän hyvyyden täytyy ilmetä niissä, joilla on hänen henkensä ja totuutensa ja jotka haluavat ylistää Luoja Jehovaa. Jollei tämä hyvyys ole ilmeinen, Luojaa ei muisteta, vaan hänet on jätetty huomioon ottamatta, unohdettu tai työnnetty taka-alalle. Jo se tosiasia, että sinä olet ihmiskunnan jäsen, tarjoaa sinulle tilaisuuden ylistää ja palvoa Luojaa, Jehovaa, joka ilmaisee itsensä Pyhässä sanassaan Raamatussa. Kuinka suurenmoinen ja siunattu tilaisuus sinulle onkaan tarjottu ei ainoastaan elää vaan myös tehdä tästä elämästä arvokas muistamalla Luojaasi, ilmaisemalla hyvyyttä, saavuttamalla hänen suosionsa ja sen mukana varmuuden iankaikkisesta elämästä! Luojan päätös niiden suhteen, jotka saavat hänen hyväksyntänsä, on, että he saavat iankaikkisen elämän hänen vanhurskaassa uudessa asiainjärjestelmässään.

14, 15. a) Miten jotkut järkeilevät asettaessaan hyvän pahan vastakohdaksi ja vertaillessaan niitä? b) Mikä on oikea ajatus haluttua hyötyä koskevassa asiassa, c) siihen sisältyvässä ajassa?

¹⁴ Miten hyvä ja paha meidän kunkin kielellämme sanottaneenkin, me asetamme ne toistensa vastakohdiksi. Raamattu tekee samoin. Mutta joku voi sanoa tähän tapaan: ”En näe hyvän tekemisellä olevan mitään arvoa. Näen pahaa tekevien menestyvän. En näe pahaa tekevien saavan rangaistusta. Näen hyvää tekevien kärsivän ja näen, että pahaa tekevät ovat paremmassa asemassa kuin ne, jotka yrittävät tehdä hyvää. Miksi siis tekisin hyvää?” Ihmiset järkeilevät tällä tavalla ja tulevat toisinaan aivan katkeriksi sydämessään. Jehova Jumala tietää tämän, ja hänen Sanansa toteaa sen. Siunauksen saaminen hyvyyden hedelmän tuottamisesta ei merkitse sitä, että saisi hyötyä tai suosiota toisilta ihmisiltä. Siunaus ja suosio, joita tulee etsiä, tulevat Jumalalta itseltään hänen omana aikanaan. Täytyy kulua aikaa. Jollei meille annettaisi aikaa ilmaista hyvyyttä, niin miten voisimme ilmaista tätä haluttavaa ominaisuutta? Kun siis ehkä näet, ettei hyvä käytös ole suosittu eikä ehkä aineellisesti hyödyllistä, niin juuri silloin on aika sinun ilmaista hyvyyttä ja siten osoittaa, että siitä riippumatta, mitä toiset tekevät tai jättävät tekemättä, sinä rakastat ja muistat suurenmoista Luojaasi. Miten hyödyllinen seuraava raamatunkohta onkaan:

¹⁵ ”Milloin pahan teon tuomio ei tule pian, saavat ihmislapset rohkeutta tehdä pahaa, koskapa syntinen saa tehdä pahaa sata kertaa ja elää kauan; tosin minä tiedän, että Jumalaa pelkääväisille käy hyvin, sentähden että he häntä pelkäävät, mutta että jumalattomalle ei käy hyvin eikä hän saa jatkaa päiviään pitkiksi kuin varjo, sentähden ettei hän pelkää Jumalaa.” – Saarn. 8:11–13.

16. Mitä meidän on pääteltävä ottaen huomioon sen, mitä Raamattu opettaa?

¹⁶ Sen, että pahan teon tuomion toimeenpano viipyy, ei siis pidä estää meitä tekemästä hyvää.

17. Miten meitä autetaan tuottamaan hyvää hedelmää pitäen mielessämme ajan, jossa elämme?

¹⁷ Pidä myös mielessäsi aika, missä elämme. Nämä päivät ovat vaikeita väkivallan, laittomuuden ja itsekkyyden aikoja, jolloin 2. Tim. 3:1–3:ssa mainitut työt ovat ilmeiset. ”Mutta tiedä se, että viimeisinä päivinä on tuleva vaikeita aikoja. Sillä ihmiset ovat . . . hyvän vihamiehiä.” Jos siis näet ihmisten olevan vailla hyvän rakkautta, niin se ei ole syy, minkä tähden sinun pitäisi harjoittaa pahuutta, vaan pakottavampi syy tuottaa hyvyyden hedelmää.

18. Mistä voidaan valistaa sekä kristittyjä että ei-kristittyjä?

¹⁸ Tarkastellessasi edelleen tätä aihetta sinun on hyödyllistä katsella sitä siitä näkökulmasta, mistä yksityisen kristityn tulee sitä katsella Raamatun esityksen mukaan. Tunnustatpa olevasi kristitty tai et, voit nähdä, minkä Raamattu osoittaa tosi kristilliseksi menettelyksi.

ON NIIN PALJON HYVÄÄ TEHTÄVÄÄ

19. Mitkä määritelmät osoittavat, että on paljon hyvää tehtävää?

¹⁹ On useita asioita, jotka ovat oikeita ja hyviä ja joita yksityisen kristityn täytyy tehdä päivästä toiseen. Tuloksena näistä asioista on hyvyyden hedelmä. Hyvyys on pohjimmaltaan sitä, mikä on sopivaa. ”Hyvä on veisata kiitosta meidän Jumalallemme. . . . ylistäminen on soveliasta.” (Ps. 147:1) Hyvyys on soveliasta Luojan palvelijoille Jumalan mittapuitten mukaan. Se, mikä on hyvää, aikaansaa hyvän tuloksen, oikean, sopivan tuloksen. Jumalan sana osoittaa kristitylle, mikä on hyvää ja mitä hyvä sisältää. 5. Moos. 12:28 sanoo: ”[Tee] sitä, mikä on hyvää ja oikeata Herran . . . silmissä.” Nykysuomen sanakirja määrittelee ’hyvän’ suomeksi merkitsevän yleensä ”jotakin positiivisesti arvostettavaa”, mm. ”laadultaan tarkoitukseensa tai tehtäväänsä sopivaa, moitteetonta, kelvollista, oivallista”. Raamatun kreikassa ’hyvä’ merkitsee ’kykenevää; käyttökelpoista; hyvää moraalia’, Raamatun hepreassa taas ’hyvää (kaikissa merkitysvivahteissa), miellyttävää, hyödyllistä, tehokasta, kaunista, oikeaa, moraalisesti hyvää’. Kristityillä on totisesti monenlaista tehtävää, mikä täyttää nämä määritelmät. – Jaak. 3:17, 18.

MITEN VOIMME PÄÄTTÄÄ, ONKO JOKIN HYVÄÄ?

20. a) Miten voimme päättää, onko jokin asia hyvä? b) Mikä tieto auttaa siten päättämään?

²⁰ Se on hyvä kysymys (hyvin sopiva). Miten voimme päättää, onko jokin menettelytapa tai jokin, mitä sanomme tai puollamme tai tuemme, hyvää? Miten voimme tietää, ilmaisemmeko hyvyyttä emmekä pahuutta? Eräs keino on tehdä itsellemme kysymyksiä siitä, mitä teemme tai harkitsemme. Voimme kysyä: Sopiiko se tosi kristitylle? Onko se sopimatonta? Hyväksyisikö Luoja sen? Tosi kristityt tietävät, onko jokin sopivaa heidän ammatilleen Kristuksen Jeesuksen seuraajina. Kristitty apostoli Paavali sanoi muille kristityille: ”Veljeni, minä kyllä olen varma teistä, että te jo ilmankin olette täynnä hyvyyttä ja kaikkinaista tietoa, niin että myös kykenette neuvomaan toinen toistanne.” (Room. 15:14) Kun kristitty on hyvyyden ja Jumalan sanan ja vaatimusten tuntemuksen täyttämä, niin hän on varustettu päättämään, onko jokin hyvää vai pahaa ja tuottaako hänen menettelynsä hengen ja valon hedelmää, mikä on hyvyys. Mainitkaamme nimenomaan joitakin näistä asioista, joita tosi kristityn täytyy syvällisesti harkita. Ensiksi miten se vaikuttaa

21. Miten Jehovan palvonta sisältyy päätökseemme?

²¹ JEHOVAAN. Onko Jehova tyytyväinen vai tyytymätön? Koituuko kysymyksessä oleva menettely, teko tai lausunto Jehovan ylistykseksi, onko se sopusoinnussa Jumalan kanssa, joka on hyvä ja suora? Jollei se ole, niin miten se voi olla hyvä ja sopiva? Mitä moraalista erinomaisuutta on siinä, mikä ei ole sopusoinnussa Jumalan tahdon kanssa? Jehovan palvonta sisältyy siihen, mitä kristityt tekevät ja sanovat. ”Älkääkä mukautuko tämän maailmanajan mukaan, vaan muuttukaa mielenne uudistuksen kautta, tutkiaksenne, mikä on Jumalan tahto, mikä hyvää ja otollista ja täydellistä.” (Room. 12:2) Harkitse myös, miten se vaikuttaa

22. a) Mikä työ kristityillä on tehtävänä? b) Miten se sisältyy päätökseemme?

²² VALTAKUNNAN ETUIHIN. Kristityille on uskottu Kristuksen Jeesuksen johdossa olevan Jehova Jumalan valtakunnan etujen palveleminen. Heidän työnsä näiden etujen uskollisessa hoitamisessa keskittyy heidän Johtajansa Kristuksen Jeesuksen profeetallisen käskyn ympärille: ”Tämä valtakunnan evankeliumi pitää saarnattaman kaikessa maailmassa, todistukseksi kaikille kansoille: ja sitten tulee loppu.” (Matt. 24:14) Edistyykö vai ehkäistyykö Valtakunnan hyvän uutisen saarnaaminen? Onko se sopivaa sille ”iankaikkiselle hyvälle uutiselle”, jota he julistavat enkelien johdolla? (Ilm. 14:6, Um) Tässä yhteydessä on otettava huomioon

23. Miksi kristittyjen täytyy katsella menettelytapaansa sen valossa, mikä vaikutus sillä on toisiin ihmisiin?

²³ TOISET IHMISET. Kristityn menettely voi vaikuttaa edullisesti tai epäedullisesti toisiin ihmisiin. Iankaikkista hyvää uutista tulee julistaa ”maan päällä asuvaisille, kaikille kansanheimoille ja sukukunnille ja kielille ja kansoille” kehottaen kaikkia: ”Peljätkää Jumalaa ja antakaa hänelle kunnia, sillä hänen tuomionsa hetki on tullut, ja kumartakaa häntä, joka on tehnyt taivaan ja maan ja meren ja vetten lähteet.” (Ilm. 14:6, 7) Koska Jehovan todistajat palvelevat tätä suurenmoista Luojaa ja pyytävät hartaasti toisiakin palvelemaan häntä, niin heidän täytyy katsella toimintaansa sen vaikutuksen valossa, minkä se tekee toisiin ihmisiin ja näiden toisten henkilöiden suhteeseen Jehovaan. Elämällä viemäänsä hyvään sanomaan sopivaa elämää kristityt voivat auttaa muita pääsemään suotuisaan suhteeseen Jehova Jumalaan ja saada hänen suosionsa. Yksityistä kristittyä ovat myös hyvin lähellä hänen

24. Missä kristitty voi olla suuri apu ja keille?

²⁴ OMAISENSA. Kristityt ovat huolissaan omaistensa suhteesta Jehova Jumalaan, ja läheisessä, intiimissä perhepiirissä voi jokainen olla suureksi avuksi toisille, jotka ovat läheisiä ja rakkaita perhesuhteitten takia. Tässä soveltuu seuraava periaate: ”[Älä] kätkeydy siltä, joka on omaa lihaasi.” (Jes. 58:7) Sitten on

25. Luettele hyviä asioita, joita tulee tehdä kristillisen seurakunnan hyväksi.

²⁵ SEURAKUNTA. ”Sentähden, kun meillä vielä aikaa on, tehkäämme hyvää kaikille, mutta varsinkin uskonveljille.” (Gal. 6:10) On hyvä tukea kristillistä seurakuntaa ja huolehtia sen eduista ja hyvinvoinnista. On sopivaa olla seurakunnan kokouksissa, saapua ennen kokousten alkamisaikaa, osallistua niihin tilaisuuden tarjoutuessa. On Jumalan hengen hedelmä, että vanhemmat tuovat kaikenikäiset lapsensa seurakunnan kokouksiin ja huolehtivat lapsista niiden ollessa läsnä pitäen heidät kurissa, tarkkaavaisina, hiljaa, niin etteivät he häiritse toisia, jotta kaikki valtakunnansalissa olevat, lapset niin kuin aikuisetkin, voisivat saada täyden hyödyn tarjotusta hengellisestä ravinnosta. Asianmukainen valtakunnansalin omaisuuden ja sen tilaisuuksien ja välineitten hoito on hyvä. Ja kaikessa ota huomioon

26. Mitä hyvyyden ilmaisemisen koko aihe koskee?

²⁶ SUHTEESI JEHOVAAN. Suotuisesta tai epäsuotuisesta suhteesta Jehovaan sanotaan: ”Rakkaani, älä seuraa pahaa, vaan hyvää. Joka hyvin tekee, se on Jumalasta; joka pahoin tekee, se ei ole Jumalaa nähnyt.” (3. Joh. 11) Koko aihe, Luojamme muistaminen ilmaisemalla hyvyyttä, koskee todellisuudessa suhdettamme Jehovaan, suureen Luojaan.

27. Minkä tärkeän seikan Raamattu esittää nuorista ja vanhoista?

²⁷ Tämä pitää paikkansa kaikenikäisistä tosi kristityistä: lapsista, nuorista, aikuisista ja iäkkäistä henkilöistä. Seuraavan Raamatun tärkeän totuuden pitäisi tehdä vaikutuksensa sekä vanhempiin että lapsiin: ”Teoistansa tuntee jo poikasenkin, onko hänen menonsa puhdas ja oikea.” (Sananl. 20:11) Nuorenkin pojanko ja tytön? Niin. Vanhemmat, mikä suurenmoinen etu teille onkaan annettu huolehtia siitä, että teidän jälkeläistenne elämä on puhdasta ja rehellistä!

28. Mitä meidän on tehtävä edellä mainitut kohdat mielessämme?

²⁸ Nyt on asiallista kiinnittää huomio edellä olevien Raamatun periaatteitten sovellutukseen elämän eri tilanteisiin, jotka tulevat eteemme tehden välttämättömäksi sen ratkaisemisen, miten tulee menetellä ja minkä ohjeen Raamattu antaa oikeitten ratkaisujen tekemiseksi. Toisin sanoen: sovella kuhunkin kohtaan edellä olevaa aineistoa. Katsohan seuraavaa kirjoitusta!

Hyvyyttä tulee ilmaista

”Jumala tuo kaikki teot tuomiolle, joka kohtaa kaikkea salassa olevaa, olkoon se hyvää tai pahaa.” – Saarn. 12:14.

1. a) Kenen käyttäytymisohje tulee täyttää 5. Moos. 12:28:n mukaan, ja miten tämä on sopusoinnussa Saarn. 12:14:n kanssa, mikä nähdään yllä? b) Mitä tämä vaatii, jotta ilmaistaisiin hyvyyttä? c) Miten Fil. 4:9 vahvistaa tämän?

JEHOVA JUMALAN kansalleen muinaisina päivinä välittämiin käskyihin kuuluvat seuraavat sanat: ”Noudata ja tottele kaikkia näitä sanoja, jotka minä sinulle annan, että menestyisit, sinä ja sinun lapsesi sinun jälkeesi, ikuisesti, kun teet sitä, mikä on hyvää ja oikeata Herran, sinun Jumalasi, silmissä.” (5. Moos. 12:28) Vaatiiko tämä todella sen tekemistä, mikä miellyttää Jumalaa? Ilmeisesti se ei merkitse ainoastaan siitä puhumista, mikä on oikein, vaan pikemminkin sen tekemistä, mikä on oikein. Edellisessä kirjoituksessa mainittujen periaatteitten sovellutuksen kannalta katsoen se merkitsee todellisuudessa hyvyyden hedelmän tuottamista. Eräs Jumalan kristitty palvelija esitti saman asian täten: ”Mitä myös olette oppineet ja saaneet ja minulta kuulleet ja minussa nähneet, sitä tehkää, niin rauhan Jumala on oleva teidän kanssanne.” (Fil. 4:9) Niin, juuri sitä tekemällä ja sitä soveltamalla hyvyyttä todellisuudessa ilmaistaan. Muuten ei hyvyyttä ilmaista; se on kätkössä.

2. Mitä pulmia ja vastakohtaisuuksia tulee tarkastella lähinnä?

² Tässä tarkastellaan edellä olevan hengessä eräitä pulmia, jotka tulevat elämässä kaikkien eteen eri tavoilla ja eri asteisina. Kuten hyvyys on pahuuden vastakohta, niin kussakin seuraavista pulmista ovat menettelytavat vastakkaiset. Hyvä menettely tuottaa kunniaa Jehovalle, edistää hänen Valtakunnan etujaan, vaikuttaa muiden ihmisten hyvinvoinniksi ja lujittaa yhä enemmän hyvää suhdettamme Jehovaan.

KRISTITYT SANOVAT TOTUUDEN

3. Mikä on yksi todistus siitä, että henkilö on kristitty?

³ Tässä on kysymyksessä totuuden ja valheen vastakkaisuus. Tosi kristityt sanovat totuuden. Totuudenmukaisuus on yksi todistus siitä, että henkilö on kristitty.

4. a) Esitä eri näkökohtia valheista ja valehtelemisesta. b) Mikä on Jehovan ja Raamatun näkökanta? c) Miten tärkeä on rehellisyys?

⁴ On myönnettävä, ettei ihmisten keskuudessa yleensä pidetä valehtelemista erikoisen moitittavana ja vältettävänä. Sanovatpa jotkut, että täytyy välttämättä valehdella menestyäkseen ja tehdäkseen suhteensa toisiin miellyttäviksi tai edes siedettäviksi. Jotkut puhuvat valheita suojeltautuakseen rangaistukselta, kun ovat tehneet sellaista, mikä on väärin, tai välttyäkseen vaikeudelta, epämukavuudelta tai moitteelta. Valhe liittyy sovitteluun ja nuhteettomuuden puutteeseen. Valehteleminen on pelkurin ja laupeudettoman merkki. Jehova Jumala vihaa valheita ja valehtelijoita. (Sananl. 6:16–19) Raamattu opettaa, että suora, rehellinen ihminen pelkää Jehovaa, ja epärehelliset valehtelevat ihmiset halveksivat kaikkivaltiasta Jumalaa. (Sananl. 14:2) Rehellisyys on välttämätön hyvän hengen hedelmän tuottamiselle ja myös, kuten edellä olemme nähneet, sille, että ”kaikkinainen hyvyys ja vanhurskaus ja totuus on valkeuden hedelmä”. – Ef. 5:9.

5. Mikä kasvatusjärjestelmän vika saatetaan huomioomme?

⁵ Opettaako sinun maasi kasvatusjärjestelmä ihmisiä puhumaan totta? Tämä kysymys on aiheellinen, kun otamme huomioon Yhdysvaltain korkeakouluista julkaistun selostuksen: ”[Epärehellisten työntekijöitten] pulma johtuu osaksi siitä, etteivät korkeakoulumme ja yliopistomme ole juurruttaneet opiskelijoihinsa luotettavuuden ja siveellisyyden mittapuita eivätkä tarkoituksenmukaisia moraaliarvoja. Liian monet loppututkinnon suorittaneet astuvat teollisuuden alalle saavuttaakseen arvovaltaa ja pikaista taloudellista menestystä välittämättä paljoakaan tai yhtään moraalisista ja eetillisistä näkökohdista. Nämä ihmiset etupäässä syyllistyvät liiketoimiin, joihin liittyy eturistiriitoja, inventaariväärennöksiä, liikesalaisuuksien varkauksia, lahjuksia, vilpillistä hinnoittelua omaksi eduksi ja asiapapereiden ja tiliselostusten väärentämistä.” – Advance, heinä-elokuu 1963.

6. Mikä rohkaisu annetaan totuutta rakastavalle ihmiselle?

⁶ Jos inhoat valheita ja valehtelua, niin voit olla varma, että sinulla on oikea näkemys. Ei tarvitse valehdella. Kristityt toteavat, että on välttämättä puhuttava totta. Vaikka joku olisikin valehdellut, niin hän voi muuttua. Ihminen voi sovittaa sen, että on valehdellut, koska Jehova ilmoittaa meille suuressa rakkaudessaan: ”Laupeudella ja uskollisuudella rikos sovitetaan, ja Herran pelolla paha vältetään.” (Sananl. 16:6) Rohkaistu siis täysin olemaan totuudenmukainen riippumatta siitä, miten muut saattavat menetellä. Totuudenmukaisuus on oikea tie, elämään ja siunauksiin johtava tie, rakkaudellinen ja hyödyllinen tie. Se on kristillinen tie, mitä Raamattu opettaa, ja vaatii muistamaan suurenmoista Luojaamme.

KRISTITYT EIVÄT VARASTA

7–9. Mainitse ydinkohdat varastamista koskevasta selonteosta.

⁷ Varastaminen käy käsi kädessä valehtelemisen kanssa. Samassa julkaisussa, josta edellä oleva koululaitosten laiminlyöntiä koskeva lainaus on otettu, on seuraava selostus: ”Vakuutusyhtiön tilastot osoittavat, että 25 prosenttia kaikista työntekijöistä varastaa jossain määrin, aina kun he ajattelevat, ettei sitä huomattaisi. Muihin 50 prosenttiin vaikuttavat heidän edessään olevat hyvät ja huonot esimerkit. . . . valvovat ja toimeenpanevat [työntekijät] varastavat yli neljä miljoonaa dollaria [13 milj. mk] käteistä ja tavaraa työnantajiltaan joka työpäivä. Tänä vuonna tällaiset varkaudet saavuttavat yli miljardin dollarin [3 mrd. mk:n] tähtitieteellisen summan.

⁸ ”Kauppatavaroita varastetaan seitsemän kertaa enemmän kuin rahaa. Useamman kuin 250 liikkeen on lopetettava petosten takia toimintansa joka vuosi. . . . Lahjukset, vastakkaisten etujen ajamiset ja liikesalaisuuksien varkaudet ovat laajalle levinneitä. Pettäminen urakkatyössä ansioiden lisäämiseksi on yleistä.

⁹ ”Juuri esitettyjen tappioitten lisäksi vielä suurempia summia valuu hukkaan sen takia, että tekeydytään sairaaksi työssä, väärennetään työtodistuksia, romua ja vahingoittunutta tavaraa poistetaan sopimattomasti, työaikanormeihin on liitetty laittomia viivytyksiä eikä ole toteutettu vahvistettuja normeja. Nämä tappiot kätkeytyvät liiketoiminnan kustannuksiin. Ne ovat tappioita, joita kirjat eivät näytä.”

10. a) Mikä tuottaa kunniaa Jehovalle? b) Miten Room. 2:19–21 esittää asian jokaiselle rehellisyyttä harjoittavalle?

¹⁰ Varastaminen tai tietoinen varastetun omaisuuden ostaminen ei tuota kunniaa Jehovalle, vaan toisten omistusoikeuksien tunnustaminen on hyvä menettely, jota kristityn täytyy noudattaa. Raamattu esittää kysymyksen kristityille tällä tavalla: ”Ja luulet kykeneväsi olemaan sokeain taluttaja, pimeydessä olevien valkeus, ymmärtämättömien kasvattaja, alaikäisten opettaja, sinulla kun laissa on tiedon ja totuuden muoto: niin sinäkö, joka toista opetat, et itseäsi opeta; joka julistat, ettei saa varastaa, itse varastat.” – Room. 2:19–21.

KRISTITYT OVAT LAINKUULIAISIA

11. a) Kenelle ja mille kristittyjen täytyy osoittaa ensisijaista tottelevaisuutta? b) Mitä muuta tottelevaisuutta heiltä vaaditaan? c) Miten kristillinen lainkuuliainen käytös on hyvä?

¹¹ Raamattu vaatii tottelevaisuutta kaikenikäisiltä kristityiltä ja kaikissa olosuhteissa. Ollen ensi sijassa velvolliset tottelemaan Jehova Jumalaa ja hänen Sanaansa sekä lakiaan kristittyjen täytyy osoittaa tottelevaisuutta kodissa, koulussa ja hallitusviranomaisille vastoin sitä laittomuuden henkeä, mikä vallitsee kautta maailman kansoissa. Laillisuus tuottaa hyvää hedelmää ja kunniaa Jehova Jumalalle. Raamattu sanoo lapsista: ”Lapset, olkaa vanhemmillenne kuuliaiset kaikessa, sillä se on otollista Herrassa.” Samassa yhteydessä sanotaan isille: ”Isät, älkää kiihoittako lapsianne, etteivät he kävisi aroiksi.” (Kol. 3:20, 21) Parhaat kansalaiset tottelevat Jumalaa, asettavat hänen käskynsä ensimmäisiksi, ovat lainkuuliaisia ja aitoja kristittyjä. He kieltäytyvät osallistumasta kapinoihin hallituksia vastaan, roskaväen toimintaan, ryöstöön, henkilökohtaiseen vahingoittamiseen tai minkäänlaiseen väkivaltaan. Heidän aseensa ovat hengellisiä, ja niitä käytetään kaikkien hyväksi ja sen Jumalan ylistykseksi, jota he muistavat. – Ef. 6:10–18.

KRISTITYT OVAT KUNNIOITTAVIA

12. a) Vertaa kunnioittavuutta röyhkeyteen. b) Kumpi on välttämätön hyvän hedelmän tuottamiseksi?

¹² Kunnioitus on läheistä sukua tottelevaisuudelle ja lainkuuliaisuudelle. On tärkeätä, että ymmärrät kristityn aseman tässä suhteessa, koska maailmassa ilmenee niin paljon röyhkeyttä. Kunnioittavuus on röyhkeyden vastakohta. Röyhkeän itserakas koppava henkilö on ylpeä ja ylenkatseellinen, usein raaka käytöksessään ja puheessaan. Hän on mahdikas ja karkean epäkohtelias lähimmäistään kohtaan ja ennen kaikkea Jehova Jumalaa kohtaan. Röyhkeys on todellisuudessa eräs väärän uskonnon muoto: demonien palvontaa suuren Luojan palvonnan vastakohtana. ”Sillä tottelemattomuus on taikuuden syntiä, ja niskoittelu on valhetta ja kuin kotijumalain palvelusta. Koska sinä olet hyljännyt Herran sanan, on myös hän hyljännyt sinut, etkä sinä enää saa olla kuninkaana.” (1. Sam. 15:23) Röyhkeys on yksi niistä asioista, joita Jehova vihaa, ”hänen sielunsa kauhistuu: ylpeitä silmiä”. (Sananl. 6:16, 17) Kunnioitus ja kunnioittavuus sekä kunnoitettavuus ovat Jumalan valon ja hengen hyvän hedelmän ilmaumia ja sopivia, itse asiassa välttämättömiä kristityille. Miten erinomaista onkaan olla kunnioittavien ihmisten seurassa!

PUHTAUS ILMAISEE HYVYYTTÄ

13. Millä tavoilla puhtaus ilmaisee hyvyyttä?

¹³ Kristityt ilmaisevat puhtautta kaikin eri tavoin, joilla tätä hyvää ominaisuutta voidaan ilmaista. Pyhä Raamattu, joka opastaa kristittyjä, vaatii heitä tekemään siten. Puhtaus on välttämätön puheessa, olemuksessa, asuinpaikassa ja luonnollisesti käytöksessä. Kaikilla näillä tavoilla puhtaus on epäpuhtauden vastakohta. ”Älkää koskeko saastaiseen; . . . puhdistautukaa, te Herran aseenkantajat.” (Jes. 52:11) On hyvä, että Raamattu tekee puhtauden vaatimuksen selväksi, koska kaikenlainen epäpuhtaus on vallalla ja kuuluu osana sen ajan merkkiin, jossa elämme.

14. Miksi puheen tulee olla puhdasta?

¹⁴ Ihmisten puhe on usein turmeltunutta, epäpuhdasta, epäpyhää, säädytöntä ja ruokotonta. Kristityt tietävät, että puhekyky on Jumalan lahja, ja taito käyttää täten ääntä on suuri siunaus. He haluavat kunnioittaa Jumalaa huulillaan eivätkä häpäistä häntä. – Hepr. 13:15.

15. Mikä on hyvä a) itse henkilön, b) kodin suhteen?

¹⁵ Kristityt yrittävät pitää ruumiinsa puhtaana, ja vaikkei Raamattu vaadi kalliita vaatteita, niin kaikkien saatavissa olevat puhtaat vaatteet sopivat kristitylle. Samaa voidaan sanoa asunnosta. Hyvin vaatimattomat kodit voivat olla siistejä ja puhtaita ja järjestyksessä ja siten sopivia ei ainoastaan niiden asuttaviksi, jotka palvelevat Jumalaa, vaan myös ihmisryhmien käytettäviksi säännöllisessä raamatuntutkistelussa. Varakkaat voivat olla puhtaita tai epäpuhtaita puheeltaan, mieleltään ja käytökseltään. Köyhät voivat olla epäpuhtaita tai puhtaita henkilökohtaisesti, asunnoissaan, puheessa, mieleltä, käytökseltä ja sydämeltään. Raamattu vaatii kristittyä noudattamaan puhtautta. Tämän sopivaisuus nähdään helposti.

ENTÄ JUOPOTTELU JA AHMATTIUS?

16. a) Kuka on varannut ruoan ja juoman? b) Mikä on niiden hyvä käyttö? c) Minkä neuvon Raamattu antaa näistä?

¹⁶ Juopottelu on liiallista päihdyttävien juomien käyttöä. Ahmattius on liiallista ruoan nauttimista. Onko kummassakaan mitään, mikä tuottaa kunniaa Luojalle? Sekä ruoka että juoma ovat Luojan varauksia hyvän maan välityksellä, jonka hän on tehnyt ihmisen kodiksi, ja Jumala on tosiaan varannut maan tuotteita yltäkylläisesti. Ihmisten tulisi käyttää näitä yltäkylläisiä varauksia niiden Varaajan tahdon mukaisesti. Sinua kiinnostanee tietää, että Raamattu sanoo: ”Älä oleskele viininjuomarien parissa äläkä lihansyömärien. Sillä juomari ja syömäri köyhtyy.” (Sananl. 23:20, 21) Näiden aineitten kohtuullinen käyttö tuottaa ihmiselle onnea ja mielihyvää. Kohtuuttomuus syömisessä ja juomisessa ei tuota onnea, iloa, tyytyväisyyttä eikä tyydytystä.

17. a) Mitä juoppous on todellisuudessa? b) Mikä heikentää moraalista ryhtiä? c) Mikä vahvistaa sitä? d) Minkä rohkaisun nämä tosiseikat antavat?

¹⁷ Kristitty ei saa antaa sen väärän ajattelun harhaannuttaa itseään, että juopot ovat vain ruumiillisesti tai henkisesti sairaita ja juoppous vain sairautta, minkä vuoksi siihen ei liity mitään moitittavaa. Juopot ovat pikemminkin moraalisesti sairaita. Ihmiskunnan moraalinen voima on hyvin heikko. Nautinnonhalu heikentää ihmisen moraalista ryhtiä, ja jos alituisesti laiminlyödään Jehova Jumalan sanansa kautta antama kuri, niin se aiheuttaa moraalin luhistumisen. On totta, että juopot ja muut moraalittomat ihmiset ovat moraalisesti heikkoja, ja he ovat sellaisia, koska he eivät saa kuritusta Jumalan sanan kautta. Juopon ei tarvitse olla jatkuvasti sellainen. Juoppous voidaan voittaa mukautumalla Raamatun vaatimuksiin. On viisasta tehdä siten. ”Viini on pilkkaaja, väkijuoma remunpitäjä; eikä ole viisas kenkään, joka siitä hoipertelee.” (Sananl. 20:1) Moraalista voimaa voidaan saada ja harjoittaa. Raitis ihminen nauttii kohtuullisesti ruokaa ja juomaa kiittäen Luojaa hänen rakkaudellisista varauksistaan ja muistaa Luojaa ilmaisten hyvyyttä.

KRISTITYT OVAT TYÖTELIÄITÄ

18. a) Mikä vastakohtaisuus nähdään työteliäisyydessä? b) Mihin työteliäisyys ulottuu? c) Mitä on sanottava hyvyydestä ja uhkapelistä?

¹⁸ Työteliäisyys asetetaan vastakohdaksi laiskuudelle, tarpeettomalle velkaantumiselle ja pelaamiselle yritettäessä saada jotain ilmaiseksi. ”Jumalaton hankkii pettäväistä voittoa, mutta joka vanhurskautta kylvää, saa pysyvän palkan.” (Sananl. 11:18) Kristitty antaa rehellisen päivätyön palkasta, josta hän on lupautunut työskentelemään. Hänen työteliäisyytensä ulottuu hänen toimintaansa toisten auttamiseksi Jumalan sanan totuuden tuntemiseen, omaisistaan huolehtimiseen, ponnisteluihin seurakuntansa ja Valtakunnan etujen hyväksi. Hän ei anna vallitsevan uskonnon ja hallituksen hyväksymien erilaisten uhkapelimuotojen pettää itseään, vaan kieltäytyy uhkapelistä tietäen täysin hyvin, että vaikka se saattaa olla keino jonkin uskontojärjestön rahapussin täyttämiseksi, niin se ei ole keino ilmaista hyvyyttä muistaen Luojaa.

19. Mikä on parempi kuin ”viaton seurapeli”?

¹⁹ Jotkut sallivat mieltymyksensä siihen, mitä he pitävät viattomana seurapelinä, riistää itseltään perheensä ja Jumalan kansan seurakunnan seuran. Siinä he tekevät erehdyksen. Samoin kuin piintyneet juopot pelaamiseen mieltyneetkin voivat saada yllin kyllin moraalista voimaa Jumalan sanan kurista. Rehellinen työ on paljon parempi kuin uhkapeli. ”Kahtalainen paino on Herralle kauhistus, ja väärä vaaka ei ole hyvä.” – Sananl. 20:23.

SÄÄDYLLISYYS

20. Määrittele säädyllisyys ja osoita sen sopivaisuus kristitylle.

²⁰ Säädyllisyys on sopivaa kristityille, kun taas säädyttömyys ei ole. Säädyllisyys merkitsee sopivaisuuden noudattamista ja vapautumista säädyttömyydestä ja rivoudesta. Siitä seuraa, että säädyllisyyteen kuuluu puhtaus ajatuksissa ja käytöksessä ja vaatetuksessa. On säädyllistä ja säädytöntä pukeutumista. Kristittyjen tulee pukeutua säädyllisesti, koska se on sopivaa ja siis hyvää ja välttää moitteen, mikä tulee säädyttömyydestä.

21. Esitä pukeutumistyyliä ja -tapaa koskevat tosiseikat a) Raamatun kannalta, b) vaikutuksen ja alituisen muuttumisen kannalta, c) piilevien säädyttömyyksien kannalta.

²¹ Raamattu ei määrää, millaista pukua ihmisten tulee käyttää. Se ei ole muotikirja. Näyttää siltä, että eräissä osissa maailmaa on ihmisten käyttämä pukumuoti muuttunut vain vähän vuosisatojen aikana, kun taas toisissa osissa maailmaa sekä miesten että naisten puvut muuttuvat alinomaa. Niistä maista, joissa pukumuoti vaihtelee alituisesti, kulkeutuu vaikutus moniin muihinkin maailman osiin, ei ainoastaan vaatetuksessa vaan muussakin. Teknologisesti edistyneemmät maat ovat käyneet suurimmat sodat, tuhonneet enimmän ihmishenkiä kehittyneillä sota-aseillaan, vaikuttaneet enimmän taloudellisesti maailmaan ja näiden sekä muiden vaikutusten mukana vaikuttaneet monien ihmisten vaatetukseen. Näissä maissa korostetaan sukupuolisuutta kaupallisista ja nautinnollisista syistä. Tässä sukupuolisuuden liikakorostuksessa pukumuotien vaihtelut saavat monet pukeutumaan yhä säädyttömämmin.

22. Mitä halu näytellä itseään todistaa?

²² Yksi todistus luonnottomuudesta ja asiattomasta sukupuolisuuden korostamisesta on sekä miesten että naisten halu näytellä itseään. Tämä näyttelynhalu kasvaa kaikkialla, mihin nykyisen muotihulluuden tyylit ulottuvat. Sekä miehet että naiset, joiden ajatukset ovat sukupuolisen nautinnonhalun valtaamat, saavat luonnotonta tyydytystä pitäessään niin tiukkoja ja lyhyitä vaatteita, että heidän ruumiinsa väistämättömästi on toisten silmien edessä.

23. a) Mikä on hyvä näkemys kaikesta tästä? b) Mikä on yksi säädyttömän pukeutumisen vaaroista? c) Miten Matt. 5:28 koskee tätä aihetta? d) Miten säädyllinen pukeutuminen tekee osaltaan lavaesityksistä hyödyllisiä?

²³ Tässä ei ole mitään kristitylle hyvää eikä sopivaa. Kristittyjen tulee pukeutua puhtaasti ja siististi ja samalla välttää tempautumista säädyttömään pukeutumiseen. ”Muodin mukaan” voi pukeutua säädyllisestikin. Ihmisen ei tarvitse mennä äärimmäisyyksiin pukeutumisessa ollakseen edustava ja täyttääkseen hyväksyttävyyden paikalliset mittapuut. Säädytön pukeutuminen tekisi kristityn samanlaiseksi kuin kenen vanhan asiainjärjestelmän naisen hyvänsä. Kristittyjen naisten ja tyttöjen tulee tietää, että monet monet miehet saattavat pitää heidän pukeutumistapaansa ”lupauksena”. The New York Journal American sanoi artikkelissaan, missä se varoitti nuoria naisia ’pöyhkeilemästä syvään uurretuissa puvuissa ja paljastamasta liian paljon jalkojaan istuutuessaan’ sanoen: ”teidän . . . odotetaan täyttävän lupauksenne loppuun asti”! Kristittyjen naisten ja tyttöjen ei pidä tahallaan vaikuttaa sellaisen tilanteen kehittymiseen, mistä Jeesus puhuu Matt. 5:28:ssa: ”Minä sanon teille: jokainen, joka katsoo [jatkuvasti, Um] naista himoiten häntä, on jo sydämessään tehnyt huorin hänen kanssansa.” Eikö nainen yritä herättää juuri himoa miehessä? Hyvä kristillinen tapa on paras kaikille. Kun sitä noudatetaan, niin eivät lavalla esiintyjät eivätkä valtakunnansalissa läsnä olevat kuulijat joudu hämilleen. – 1. Piet. 3:3, 4.

24. a) Miten suurenmoisen Luojamme muistamista koskeva periaate vaikuttaa näissä asioissa? b) Onko viisasta muistaa Jehovaa kaikilla teillämme?

²⁴ Edellä mainituissa ja muissa olosuhteissa, joissa vanhurskautta rakastava henkilö voi tehdä hyvän ratkaisun, vaikuttaa Luojan muistamisen periaate. Hyvä menettely heijastaa sitä rakkautta, mitä Jehova osoittaa ihmisiä kohtaan. ”Olimmehan mekin ennen ymmärtämättömiä, tottelemattomia, eksyksissä, moninaisten himojen ja hekumain orjia, elimme pahuudessa ja kateudessa, olimme inhottavia ja vihasimme toisiamme. Mutta kun Jumalan, meidän vapahtajamme, hyvyys ja ihmisrakkaus ilmestyi, pelasti hän meidät, ei vanhurskaudessa tekemiemme tekojen ansiosta, vaan laupeutensa mukaan uudestisyntymisen peson ja Pyhän Hengen uudistuksen kautta, jonka Hengen hän runsaasti vuodatti meihin meidän Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen kautta, että me vanhurskautettuina hänen armonsa kautta tulisimme iankaikkisen elämän perillisiksi toivon mukaan.” (Tiit. 3:3–7) Tässä esitetty periaate soveltuu kaikkiin, jotka haluavat miellyttää Jehovaa ja saada hänen suosionsa ja lopulta elämän hänen vanhurskaassa uudessa asiainjärjestelmässään. Täten näemme, että hyvyyden ilmaisemisen tie on tosi viisauden tie. Tällaiset hyvyyden ilmaisut ovat myös tekoja, jotka ilmaisevat uskoa Jehovaan ja oikeaa kristillistä nöyryyttä. ”Näin sanoo Herra: Älköön viisas kerskatko viisaudestansa, älköön väkevä kerskatko väkevyydestänsä, älköön rikas kerskatko rikkaudestansa; vaan joka kerskaa, kerskatkoon siitä, että hän on ymmärtäväinen ja tuntee minut: että minä, Herra, teen laupeuden, oikeuden ja vanhurskauden maan päällä. Sillä senkaltaisiin minä mielistyn, sanoo Herra.” – Jer. 9:23, 24.

Kristikunnan menojen ja toimitusten alkuperä

✔ John Lawrence von Mosheim kertoo teoksessaan Ecclesiastical History (Kirkkohistoria) sovittelusta, mitä kristikunta on harjoittanut Konstantinuksen päivinä saamastaan alusta lähtien saadakseen enemmän pakanoita omaksumaan kristillisyyden: ”Samalla kun keisarit koettivat vaalia ja edistää kristillistä uskontoa, piispojen harkitsematon hurskaus himmensi sen todellisen luonteen ja lamautti sen voiman menojen ja toimitusten lisäämisellä. Augustinuksen havainto on hyvin tunnettu: juutalaisten kannettavaksi ennen laskettu ies oli siedettävämpi kuin hänen aikanaan kristittyjen harteille laskettu. Kristityt piispat liittivät näet vain vähäisin muutoksin kristilliseen palvontaan niitä menoja ja säädöksiä, joilla aiemmin kreikkalaiset, roomalaiset ja muut kansat olivat ilmaisseet hurskauttaan ja kunnioitustaan kuviteltuja jumaliaan kohtaan, otaksuen, että kansa auliimmin omaksuisi kristillisyyden, jos se näkisi isiltään tulleitten menojen yhä olevan muuttumattomina kristityillä ja havaitsisi, että Kristusta ja marttyyreja palvottiin samalla tavalla kuin ennen heidän jumaliaan.

”Noina aikoina oli tietysti vähän eroa kristittyjen julkisen palvonnan ja kreikkalaisten ja roomalaisten palvonnan välillä. Kummassakin oli samalla tavalla loistavat viitat, hiipat, otsarivat, vahakynttilät, piispansauvat, juhlakulkueet, puhdistusuhrit, kuvat, kulta- ja hopeamaljat ja lukemattomat muut. Tuskin Konstantinus oli luopunut esi-isiensä uskonnosta, kun kaikkialle pystytettiin upeita temppeleitä, jotka koristeltiin maalatuilla ja veistetyillä kuvilla ja jotka sekä sisä- että ulkopuoleltaan olivat hyvin samanlaisia kuin jumalien pyhäköt ja temppelit. Nämä temppelit . . . vihittiin suurella loistolla ja menoin, jotka suuressa määrin oli lainattu roomalaisten ylipappien muinaisista säännöistä.” – S. 277, II kirja, 4. luku.

Sen sijaan että varhaiskristityt olisivat lainanneet pakanoilta, he noudattivat Jumalan käskyä: ”Lähtekää pois heidän keskeltänsä ja erotkaa heistä, sanoo Herra, älkääkä saastaiseen koskeko.” He antoivat siten esimerkin nykyisille tosi kristityille. – 2. Kor. 6:17.