Rakkauden osoittaminen toisiamme kohtaan konventeissa

KRISTILLISET konventit ovat hengellisen mielenylennyksen ja rohkaisun suurenmoinen lähde näinä vaikeina ”viimeisinä päivinä”. Ne eivät ainoastaan auta meitä paremmin ymmärtämään Jumalan sanaa, vaan ne myös varaavat Jehovan palvelijoille tilaisuuden rakentaa toisiaan osoittamalla kristillistä rakkautta. – Hepr. 10:24, 25.

Jeesus sanoi: ”Siitä kaikki tuntevat teidät minun opetuslapsikseni, jos teillä on keskinäinen rakkaus.” (Joh. 13:35) Rakkaus, epäitsekäs huomaavaisuus toisia kohtaan, on oleellista Jumalan kansan konventtien toiminnassa. Jehovan palvelijat antavat rakkaudesta auliisti aikaansa ja voimaansa ohjelman valmistamiseen, ruokailu- ja majoitusmahdollisuuksien varaamiseen sekä paljon muun vapaaehtoisen työn suorittamiseen.

Tämä ei merkitse sitä, että ainoastaan ne, jotka suorittavat tällaista vapaaehtoista palvelusta, osoittavat rakkautta konventeissa. Kaikkien on osoitettava kristillistä rakkautta varsinkin, kun osanottajien lukumäärä on odotettua suurempi.

Vaikka Vartiotorni-seura työskentelee järjestääkseen konventit niin, että kaikille on mukavasti tilaa, niin toisinaan tulee johonkin konventtiin enemmän väkeä kuin on odotettu, ja me iloitsemme heidän saapumisestaan. Mutta konventtitilat saattavat silloin joutua ankaralle koetukselle.

Miten odottaisit sellaisessa tilanteessa ihmisten käyttäytyvän? Jos samaan paikkaan kokoontuu urheilutilaisuuteen ihmisiä, joita Raamatun periaatteet eivät opasta, niin et odottaisi heidän osoittavan paljoakaan huomaavaisuutta, ystävällisyyttä etkä kärsivällisyyttä. Sellaisissa väkijoukoissa tavallisesti ilmenee maailman asenne: MINÄ ENSIN! Mutta Jehovan palvelijoitten konventissa vallitsee periaate: ”rakkaus . . . ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omaansa”. – 1. Kor. 13:4, 5.

HUOMAAVAISUUS TOISIA KOHTAAN

Eräs tapa saada selville, miten parhaiten voi osoittaa rakkautta eri tilanteissa konventeissa, on kysyä itseltämme: ”Mitä Jeesus olisi tehnyt, jos hän olisi ollut tässä tilanteessa?” Sinä tiedät, että hän olisi menetellyt ystävällisesti, epäitsekkäästi ja oikein. Jos esimerkiksi toiset olisivat odottaneet ruoka- tai kirjallisuusjonossa, niin olisiko hän käyttänyt maailmallista tapaa ja tunkeutunut toisten edelle, sen sijaan että olisi kärsivällisesti odottanut vuoroaan? Sen sijaan että Jeesus olisi etuillut, hän todennäköisesti olisi odottanut kärsivällisesti ja ehkä luovuttanut paikkansa jollekulle, joka olisi tarvinnut erityistä huomaavaisuutta osakseen.

Me saatamme joskus nähdä henkilön, joka ei osoita kypsän kristityn tavalla rakkautta tällaisissa tilanteissa. On kuitenkin hyvä ymmärtää, etteivät kaikki, jotka ovat kristillisissä konventeissa, ole kypsiä kristittyjä. Jotkut ovat ehkä tunteneet Jehovan lakeja ja periaatteita vain vähän aikaa. Toiset voivat olla kiinnostuneita, jotka ovat ensimmäisessä konventissaan. On myös lapsia, joilta puuttuu elämänkokemusta ja jotka eivät aina osoita samassa määrin kristillistä rakkautta kuin odottaisi aikuisilta Jehovan palvelijoilta. Kuitenkin me haluamme, että kaikki nämä ovat läsnä, sillä siten he edistävät kristillistä kasvuaan. Niiden, jotka ovat edistyneet kristillisessä rakkaudessa, on annettava hyvä esimerkki ja otettava johto sen osoittamisessa toisille. Teetkö sinä näin?

Kristillistä rakkautta voidaan osoittaa myös konventtialueen pitämisessä puhtaana. Maailman urheilutilaisuuksissa saa usein nähdä ihmisten, joilla ei ole rakkautta Jehovaa eikä lähimmäisiään kohtaan, pudottelevan tyhjiä pahvikuppeja, käärepapereita, lautasliinoja ynnä muuta lattialle. Tällaisista tilaisuuksista jää uskomaton määrä roskia!

Mutta mitä odottaisit kristillisessä konventissa? Sinä odottaisit kypsien kristittyjen etsivän säiliön, jonne voi heittää roskat. Sinä myös ihailisit niitä, jotka päivän kokousjaksojen jälkeen katsovat istuintensa alle, onko siellä jotain roskia, vaikkeivät itse olisi pudottaneetkaan mitään, ja jotka sitten ottavat ne ja vievät ne pois asianmukaisesti, ja sinä koettaisit noudattaa heidän esimerkkiään. Sellainen menettely on rakkaudellista. Miten suuresti ne, jotka ovat tarjoutuneet vapaaehtoisesti puhdistamaan paikkoja, arvostavatkaan sitä! Se auttaa heitä suorittamaan työnsä nopeammin ja liittymään ystäviensä ja perheittensä seuraan.

ISTUMAPAIKKAJÄRJESTELYT

Eräs tapa osoittaa rakkautta on suhtautua tasapainoisesti istumapaikkajärjestelyihin. Usein huomataan, että jotkut varaavat istuimia toisille konventeissa, ja eräät ajattelevat, ettei sellaista pitäisi koskaan sallia. Mutta osoittautuisiko tämä käytännölliseksi?

Esimerkiksi naimisissa oleva nainen saattaa olla istumassa lastensa kanssa. Hänen miehensä, joka on ilmoittautunut vapaaehtoiseen palvelukseen, aikoo tulla istumaan perheensä kanssa mahdollisimman pian ohjelmajakson alettua. Ehkä jonkun lapsista on väliaikana mentävä käymälään. Äiti voi lähettää hänet jonkun vanhemman lapsen mukana. Olisiko väärin, että tämä äiti varaisi nuo kolme istuinta, kun tuo perhe osoittaa suurta rakkautta antamalla isän työskennellä konventissa?

Tai ehkä aviomiehen ja -vaimon nähtäisiin pitävän kahta paikkaa ennen ohjelman alkua. Paikat saattavat olla heidän poikaansa ja miniäänsä varten, jotka palvelevat Jehovaa koko ajallaan jossain kaukana vanhempien kotoa ja jotka ehkä myös osallistuvat vapaaehtoiseen palvelukseen konventissa. Perhe on saattanut järjestää etukäteen niin, että he kaikki istuvat yhdessä saadakseen olla enemmän toistensa parissa. Onko väärin, että vanhemmat, jotka ovat antaneet poikansa ja tyttärensä Jehovan erikoispalvelukseen, haluavat istua heidän kanssaan konventin aikana?

Konventissa saattaa myös olla läsnä kiinnostuneita ensimmäistä kertaa, ja ystävälliset todistajat ovat voineet järjestää niin, että istuvat heidän kanssaan auttaakseen heitä tuntemaan olonsa mukavaksi, mutta nämä henkilöt voivat vähän myöhästyä paikoilleen saapumisessa. Eikö olisi todella rakkaudellista, että kristitty veli tai sisar pitäisi istuimia näille vastakiinnostuneille ainakin vähän aikaa?

Tällaiset esimerkit ovat tietysti aivan eri asia, kuin että varattaisiin kokonaisia istuinriveja vain siksi, että joku tuttava, joka sattuu tulemaan sinne, saisi paikan. Istuimia tulisi varata ainoastaan niille, jotka varmasti tulevat jonkun seuraan.

Mutta entä jos se, jolle istuinta on pidetty, ei tulekaan kohtuullisen ajan kuluttua? Olisi rakkaudellista sanoa valvojalle, että istuin on käytettävissä, niin että hän voi ohjata jonkun muun sille. Joistakin ohjelmista, kuten esitelmästä, saatetaan ilmoittaa, ettei sitä varten pidä varata istuimia jonkin määräajan jälkeen, jotta kaikki voisivat saada istumapaikan ennen ohjelman alkua.

Istumapaikkojen ollessa kysymyksessä on myös hyvä muistaa, että huomaavaisuuden osoittaminen ihmisiä kohtaan, joita emme ole ehkä tavanneet koskaan aikaisemmin, olkootpa he sitten meidän omia kristittyjä veljiämme ja sisariamme tai ensi kertaa konventissa olevia, on todistus kristillisestä rakkaudesta. Kuinka sydäntä lämmittävää onkaan, kun mukavasti istuutunut tarjoaa vapaaehtoisesti istuintaan jollekulle vanhemmalle henkilölle, äidille, jolla on lapsi sylissään, tai sellaiselle, joka ilmeisesti ei ole kovin vahva! Jos olet valpas, niin voit epäilemättä saada kokea sitä onnea, mikä tulee tällaisen huomaavaisuuden osoittamisesta.

Toiset huomaavat varmasti Jehovan palvelijoitten konventtien kaikissa vaiheissa osoittaman kristillisen rakkauden. Eräskin kaupungin virkailija sanoi oltuaan viime vuonna Kansas Cityn konventissa Yhdysvaltain Missourissa vain yhden tunnin: ”Tiedän teidän olevan Jumalan kansaa.” Mutta eikö Jeesus sanonutkin: ”Siitä kaikki tuntevat teidät minun opetuslapsikseni, jos teillä on keskinäinen rakkaus”? Sellainen on usein tulos, kun me osoitamme kristillistä rakkautta toisiamme kohtaan konventeissa.

Lukijain kysymyksiä

● Miksi kuningas Daavidin suorittama väenlasku oli synti, kuten kerrotaan 2. Samuelin kirjan 24. luvussa? – M. C., USA.

Meidän täytyy suoraan sanoa, ettemme tiedä varmasti sitä, sillä Raamattu ei kerro täsmälleen, miksi se oli synti. Mutta kun ajattelemme tätä tapahtumaa, niin käy selväksi, ettei Jehova ollut suinkaan epäoikeudenmukainen eikä julma suhtautumisessaan siihen.

Kertomus sanoo: ”Herran viha syttyi taas Israelia kohtaan, niin että hän yllytti Daavidin [kun Daavid yllytettiin, Um ] heitä vastaan, sanoen: ’Mene ja laske Israel ja Juuda’. Niin kuningas sanoi Jooabille, sotajoukon päällikölle, joka oli hänen luonaan: ’. . . pitäkää kansan katselmus, että minä saisin tietää kansan lukumäärän’. Jooab vastasi kuninkaalle: ’Herra, sinun Jumalasi, lisätköön kansan, olkoon se kuinka suuri tahansa, satakertaiseksi, ja saakoon herrani, kuningas, nähdä sen omin silmin. Mutta miksi herrani, kuningas, haluaa sellaista?’ Kuitenkin kuninkaan sana velvoitti Jooabia . . . Mutta Daavidin omatunto soimasi häntä, sittenkuin hän oli laskenut kansan,