Miten pysyä lujana tänä lopun aikana

”Käyttäytykää vain Kristuksen evankeliumin arvon mukaisesti, . . . että pysytte [lujina, Um] . . . evankeliumin uskon puolesta, vastustajia missään kohden säikähtämättä.” – Fil. 1:27, 28.

1. a) Millainen tilanne on vallinnut aina ensimmäisen ihmisparin synnin teosta lähtien, ja ketkä se käsittää? b) Miten Jehova ohjailee asioita, ja mitä tulee tapahtumaan?

SIITÄ päivästä lähtien, jolloin Aadam ja Eeva haukkasivat kiellettyä hedelmää, ihmiskunta on ollut Saatanan aiheuttaman painostuksen alainen. Se johtuu siitä, että siitä päivästä lähtien Jehova Jumalan ja tämän pahan vastustajan välillä on vallinnut katkera sodankäynti. (1. Moos. 3:15) Se on ollut sodankäyntiä, jonka kiivaus on lisääntynyt vuosisatojen kuluessa. Ja nyt se on nopeasti saavuttamaisillaan huippukohtansa. Se koskee jokaista, erityisesti Jehovan palvelijoita, sillä he ovat Saatanan ja hänen demoniensa maalitauluja. Jos olet yksi Jehovan palvelijoista, niin tiedät, miten totta se on. Sinun pitäisi tietää myös, että nuo paholaiset tekevät pian suuren hyökkäyksen Jehovan kansaa vastaan. Hesekiel ennusti sen seuraavin sanoin: ”Sinä [Saatana] hyökkäät minun kansani Israelin [Jehovan todistajien] kimppuun kuin pilvi, peittääksesi maan. Päivien lopulla on tämä tapahtuva. Ja minä annan sinun karata maahani, että pakanakansat tulisivat tuntemaan minut, kun minä osoitan pyhyyteni sinussa . . . heidän silmäinsä edessä.” – Hes. 38:16.

2. Mitä kristittyjen tulee nyt tehdä suojeluksekseen?

² Kuinka kiireellisen tärkeää, erittäin tärkeää, meidän onkaan vetäytyä lähelle Jehova Jumalaa ja lisätä tietoisuuttamme siitä, että suojeluksemme jokapäiväisen elämämme kaikissa vaiheissa riippuu hänestä. Meidän pitäisi tehdä näin samoin kuin eläimen poikanen pysyttelee hyvin lähellä emoaan turvan saamiseksi, kun jokin vaaniva vihollinen on lähellä. Ja meidän kristittyjen vaaniva vihollinen on ”kiljuva jalopeura”, joka ’etsii, kenen saisi niellä’ hävittämällä hengellisyytemme tai murtamalla nuhteettomuutemme Jumalaa kohtaan. (1. Piet. 5:8) Meidän on ymmärrettävä, kuinka tarpeellista meidän on vetäytyä lähelle Jehovaa, taivaallista Suojelijaamme.

3. Minkä järjestelyn Jehova on tehnyt kristittyjen pitämiseksi hengellisesti vahvoina, ja minkä kehotuksen Paavali antaa kirjeessään heprealaisille?

³ ”Uskollisen ja ymmärtäväisen palvelija” -järjestönsä välityksellä Jehova Jumala on varannut erittäin hyödyllisen ja tasapuolisen ruokavalion meidän tekemiseksemme hengellisesti vahvoiksi. (Matt. 24:45–47) Ajattelehan tätä! Joka viikoksi on suunniteltu viisi hengellistä ’ateriaa’ jokaisessa useammassa kuin 27 100 seurakunnassa kautta maailman. Ei ole ainoastaan tärkeätä vaan myös ehdottoman välttämätöntä, että emme anna minkään häiritä mukautumistamme tähän kokousjärjestelyyn. Paavali esitti heprealaisille kehotuksen: ”Pysykäämme järkähtämättä toivon tunnustuksessa” ja ”valvokaamme toinen toistamme rohkaisuksi toisillemme rakkauteen ja hyviin tekoihin; älkäämme jättäkö omaa seurakunnankokoustamme, niinkuin muutamien on tapana, vaan kehoittakaamme toisiamme.” Huomaa, että apostoli varoitti voimakkaasti kristittyjä 1 900 vuotta sitten laiminlyömästä yhteyttä seurakuntaan erityisesti meidän aikanamme, ”kuta enemmän näette tuon päivän lähestyvän”. Tämä yhteen kokoontuminen hengellisen ravinnon nauttimiseksi on paljon tärkeämpää elämällemme kuin säännölliset kolme ateriaamme, jotka nautimme päivittäin ruumiin ylläpidoksi. – Hepr. 10:23–25.

4. Mitä muuta sellaista, mikä on erittäin hyödyllistä meille, meidän tulee tehdä kuin käydä kokouksissa? Miksi?

⁴ Ei ole hyödyllistä ainoastaan käydä kaikissa kokouksissa Raamatun tutkimiseksi, vaan vielä tärkeämpää meidän on osallistua niihin. Osallistuminen merkitsee luonnollisesti valmistautumista. Oletko tässä yhteydessä koskaan pannut merkille, minkä Vartiotornin tutkittavan aineiston kappaleen muistat helpommin? Etkö sitä tai niitä, johon tai joihin itse vastasit? Syy on se, että se kappale saa osakseen paljon enemmän huomiota. Sinä olet tutkinut ja miettinyt sitä ja tehnyt siten mahdolliseksi vastata siihen hyvin. Lisäksi sinä olet selostanut sen suullisesti. Olet todella valmentanut mieltäsi siinä kappaleessa olevan aineiston ajatuksella paljon enemmän kuin muilla. Sama koskee kappaleessa mainittuja raamatunpaikkoja. Tieto säilyy muistissa paljon suuremmassa määrin, kun etsit mainitut raamatunpaikat. Syy on se, että sinä olet käyttänyt aikaa lukeaksesi ne ja eritelläksesi niiden yhteyden tarkasteltavana olevaan aiheeseen. Tämä on mitä hyödyllisintä, sillä se auttaa sinua muistamaan tiedon ja omimaan sen sekä ymmärtämään asian paremmin.

5. Miten tärkeää henkilökohtainen tutkiminen on?

⁵ Säännöllinen henkilökohtainen Raamatun tutkiminen on erittäin tärkeätä, ja meidän tulee olla siinä aivan yhtä ahkeria kuin kokouksissa käymisessäkin. Jos esimerkiksi varaat määräajan tutkimiselle, ehkä vain 15–20 minuuttia kerrallaan, niin älä anna muiden asioiden häiritä aikatauluasi. Tällainen hengellinen ravinto vahvistaa meitä selviytymään päivittäisistä pulmista työssä, kotona ja kenttäpalveluksessa. Lisäksi se auttaa meitä välttämään monet pulmat soveltamalla Raamatun periaatteita ja lakeja, jotka olemme tulleet tuntemaan lukemalla Raamattua. Siten tiedämme, miten voidaan käyttää Jumalan sanasta kerättyä viisautta. (Sananl. 2:10, 11) Muista aina, että on olemassa yksi ainoa lähde, josta voimme hankkia hengellistä voimaa, ja että se on Jehova. Sitä paitsi emme voi saada mitään aikaan ilman Hänen henkeään.

JEHOVALTA ANOMINEN

6. Voimmeko anoa ja odottaa rukouksiimme vastattavan? Mitkä ovat rukousten kuulemisen edellytykset?

⁶ Oletko koskaan ihmetellyt tai ajatellut, miten alentuvainen Jehova on, kun hän sallii meidän puhua hänelle? Huomaavaisuudessaan meitä kohtaan Hän ottaa huomioon anomuksemme opastuksen ja ohjauksen saamiseksi. Luuk. 11:10–13 kiinnittää huomiomme tähän: ”Sillä . . . [jokaiselle] kolkuttavalle avataan. . . . Jos siis te, jotka olette pahoja, osaatte antaa lapsillenne hyviä lahjoja, kuinka paljon ennemmin taivaallinen Isä antaa Pyhän Hengen niille, jotka sitä häneltä anovat!” Miten lohdullista onkaan tietää, että me voimme lähestyä Jehovaa ja saada ohjausta hänen pyhän henkensä ja kirjoitetun Sanansa kautta! Jumala opetti meille jälleen eräässä lisälausumassa, joka annettiin henkeytyksestä Johannekselle, että hän kuulee sanamme, pyydämmepä mitä hyvänsä hänen tahtonsa mukaisesti. ”Ja tämä on se uskallus, joka meillä on häneen, että jos me jotakin anomme hänen tahtonsa mukaan, niin hän kuulee meitä. . . . jos me tiedämme hänen kuulevan meitä, mitä ikinä anommekin, niin tiedämme, että meillä myös on kaikki se, mitä olemme häneltä anoneet.” (1. Joh. 5:14, 15) On mitä tyydyttävintä tietää, että me voimme odottaa hänen suostuvan pyyntöihimme niin kauan kuin ne ovat hänen tahtonsa mukaisia.

7. Voimmeko odottaa Jehovan antavan anteeksi erehdykset ja synnit?

⁷ Jos olemme hairahtuneet, koska me kaikki teemme erehdyksiä, niin eikö anteeksi pyyntömme Jehovalta sisälly edellä olevaan? Eikö meidän näin ollen pitäisi myöntää Hänen antavan syntimme anteeksi? Jollei, niin miksi rukoillakaan? Kuinka todella lohdullista onkaan siis tietää, että hän kuuntelee rukouksiamme ja että hän antaa rikkomuksemme anteeksi!

8. a) Kenen apua voimme etsiä voidaksemme suorittaa saamamme tehtävät? b) Minkä terveellisen mallin rukoukselle Jeesus antoi opetuslapsille? c) Onko paikallaan pyytää Jehovan apua ja ohjausta, kun joutuu koetuksiin?

⁸ Milloin tahansa meille tarjotaan Jehovalta hänen järjestönsä kautta sellainen tehtävä, joka saattaa näyttää vaikealta tai jota me voimme pitää suorastaan ylivoimaisena suoritettavaksemme, niin eikö olisi parempi rukoilla ensin Jehovan apua kuin hylätä sellaiset edut? Totisesti olisi! Hän kuuntelee rukouksiamme ja anomuksiamme – ”vanhurskasten rukouksen hän kuulee”. (Sananl. 15:29) Hän kehottaa meitä esittämään pyyntöjä hänelle – ”saattakaa pyyntönne . . . Jumalalle tiettäväksi”. (Fil. 4:6) Miksi emme rukoilisi joka päivä? Jeesus neuvoo meitä tekemään niin seuraavin sanoin: ”Anna meille tänä päivänä meidän jokapäiväinen leipämme”, sekä esittämään muitakin anomuksia. (Matt. 6:9–13) Tämä esittää hyvin terveellisen, hengellisen tavan. Rukous on kanava, jota me voimme käyttää puhuaksemme suuren Luojan, Jehovan, kanssa. Meillä tulee olla täysi luottamus siihen, että hän auttaa meitä ja vahvistaa meitä kaikissa olosuhteissa ja tilanteissa. Meidän tulee olla sitten onnellisia, kun kestämme koetukset hänen nimensä vuoksi ja tehtävämme vuoksi evankeliuminpalvelijoina, niin kuin Jaakob sanoo: ”Autuas se mies, joka kiusauksen kestää, sillä kun hänet on koeteltu, on hän saava elämän kruunun, jonka Herra on luvannut niille, jotka häntä rakastavat!” Kun joudumme koetteleviin olosuhteisiin, niin meidän tulee muistaa, ettei Jehova koettele meitä, koska meille sanotaan, että ”Jumala ei ole pahan kiusattavissa, eikä hän ketään kiusaa”. – Jaak. 1:12, 13.

AJATTELUTAPAMME

9. Miten tärkeä ajattelutapamme on, ja minkä pitäisi olla ensi sijalla kaikissa ajatuksissamme?

⁹ On olemassa sananparsi: ”Niin kuin mies mielessään miettii, sellainen hän on.” Ilmeisesti siis oikeat ajatukset, joilla meidän tulee mielemme täyttää, ovat niitä, jotka ovat ikuiselle elämälle tärkeitä. Eikö meidän tulisi näin ollen kohdistaa huomiomme Jehovan eteemme asettamaan Valtakunnan toivoon? Tehtävämme on siis Valtakunnan harrastustemme huolellinen varjeleminen ja niiden tekeminen henkilökohtaisiksi haluiksemme. Tämä on myös seuraavien Jeesuksen sanojen mukaista: ”Etsikää ensin Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttansa, niin myös kaikki tämä teille annetaan.” (Matt. 6:33) Tämä oli äärimmäisen tärkeätä Jeesuksen elämässä. Hän kehotti seuraajiaan 1 900 vuotta sitten ajattelemaan samalla tavalla, ja sama soveltuu meihinkin nyt.

10. a) Mitä meiltä vaaditaan pysyäksemme lujina evankeliuminpalveluksen yhteydessä? Mitä voimme odottaa toisinaan? b) Onko meidän saarnattava vain sopivissa olosuhteissa?

¹⁰ Kun Valtakunta on ensimmäisenä ajatuksissamme, niin me ajattelemme Valtakuntaa ja edessä olevaa toivoa ja vahvistumme siten. Tämä irrottaa mielemme itsestämme, kun osaksemme tulee vankeutta tai kun kärsimme vainoa, vaikeuksia tai kipua. Tämä on välttämätöntä meille, jos aiomme pysyä lujina ja säilyttää nuhteettomuutemme Jehovaa kohtaan. Lujana pysyminen tosi palvonnassa on ehdottoman välttämätöntä, kun kristillinen evankeliuminpalveluksemme asetetaan kyseenalaiseksi tai tehdään vaaranalaiseksi. (Saarn. 12:13) Me voimme odottaa hallitusviranomaisten kieltävän Jumalan valtakunnan hyvän uutisen saarnaamisemme tai yrittävän pelotella meitä, niin kuin he jo tekevät joissakin maissa. Pitäisikö tämän saada meidät jättämään evankeliuminpalvelustyömme? Päätöksemme pitäisi olla sama kuin apostolien Pietarin ja Johanneksen, kun heidät määrättiin lopettamaan saarnaaminen Jerusalemissa. Heitä kiellettiin enää saarnaamasta Jeesuksen nimessä. Heitä piestiinkin ennen kuin heidät päästettiin vapaiksi. Se ei käännyttänyt heitä pois uskollisesta vaelluksestaan. He olivat sen sijaan ”iloissaan siitä, että olivat katsotut arvollisiksi kärsimään häväistystä Jeesuksen nimen tähden. Eivätkä he lakanneet, vaan opettivat joka päivä pyhäkössä ja kodeissa ja julistivat evankeliumia Kristuksesta Jeesuksesta.” (Apt. 5:40–42) Apostoli Paavali kiinnittää toisessa kirjeessään Timoteukselle myös huomiomme kristityn asenteeseen puhtaan palvonnan suhteen: ”Saarnaa sanaa, astu esiin sopivalla ja sopimattomalla ajalla, . . . tee evankelistan työ.” (2. Tim. 4:2, 5) Tämäkin osoittaa, että kristityn on pysyttävä jatkuvasti lujana siitä huolimatta, kielletäänkö häntä jatkamasta tätä evankeliuminpalvelustyötä vai ei. Jehovan todistajat saarnaavat ’sopimattomissa’ samoin kuin sopivissakin olosuhteissa.

11. Minkä nimenomaisen neuvon Jeesus antoi vaarallisten tilanteiden esiintymisen varalta?

¹¹ Mutta vaarallisissa tilanteissa tulee olla varovainen sen suhteen, miten parhaiten pitäisi jatkaa evankeliuminpalvelustaan. Arvostelukykyä tässä suhteessa osoittivat myös Jeesuksen sanat, kun hän neuvoi: ”Minä lähetän teidät niinkuin lampaat susien keskelle; olkaa siis älykkäät kuin käärmeet ja viattomat kuin kyyhkyset.” (Matt. 10:16) On todella välttämätöntä olla paitsi viaton väärintekoon ja sovitteluun Jehovan edessä omaamassaan kristillisessä asenteessa myös eräissä tapauksissa älykäs.

12. a) Lakkaavatko kristityt ’kokoontumasta yhteen’, jos heille julistetaan kielto tai viranomaiset estävät heitä? b) Mitä varotoimia voidaan käyttää?

¹² Kun kohtaamme vastustusta tai jopa joudumme kiellon alaiseksi, niin hengellinen ravinto hengelliseksi terveydeksi on tärkeä. Paavalin neuvo on aina sopiva: ’Älkää jättäkö yhteen kokoontumistanne.’ Ilmeisestikään ei ehkä ole luvallista kokoontua suurina seurakuntina, niin kuin meillä on tilaisuus tehdä vapaissa olosuhteissa. Kun tämä ei ole mahdollista, niin Jeesuksen sanojen pitäisi lohduttaa meitä: ”Missä kaksi tahi kolme on kokoontunut minun nimeeni, siinä minä olen heidän keskellänsä.” (Matt. 18:20) Tämä valaisee voimakkaasti sitä, että on hyödyllistä kokoontua pieninäkin ryhminä, ehkä yksityiskodeissa. Ja kun tällaisissa kokouksissa käydään, niin saattaa olla viisasta saapua kokouspaikkaan yksinään tai kaksittain epäilyksen välttämiseksi. Yhteen kokoontuminen on osoittautunut välttämättömäksi vaikeissa olosuhteissa samoin kuin hyvissäkin olosuhteissa. Voi olla myös hyvä olla laulamatta, jottei herättäisi huomiota.

13, 14. a) Miten kristityt voivat pysyä hengellisesti terveinä, jollei heillä ole uutta raamatullista kirjallisuutta? b) Mitä tulee tehdä, jos on eristettynä tai vangittuna?

¹³ Entä kirjallisuus? Olettakaamme, ettei teillä ole lainkaan uutta raamatullista kirjallisuutta. Mitä tehdä? Eikö olisi sopivaa ja oikein tutkia sitä, mitä teillä on saatavissa? Jos teillä ei ole mitään raamatuntutkistelun apuvälineitä, niin iloitkaa, kun teillä on itse Raamattu. Jollei teillä ole Raamattuakaan, niin kristityt kokoontuvat silti yhteen keskustelemaan Raamatun totuuksista, joita kukin muistaa, virkistääkseen ja elvyttääkseen mieltään. Apostoli Pietari kirjoitti: ”Minä muistuttamalla herätän teidän puhdasta mieltänne, että te muistaisitte niitä sanoja, joita pyhät profeetat ennen ovat puhuneet, ja Herran ja Vapahtajan käskyä, jonka te apostoleiltanne olette saaneet.” (2. Piet. 3:1, 2) Hän yritti vahvistaa kristittyjä veljiä edessä olevien vaikeitten aikojen varalta. Sama tarve on olemassa nykyään eräillä alueilla.

¹⁴ Entä jos joku on eristetty tai vangittu eikä ole missään yhteydessä toisten evankeliuminpalvelijoitten kanssa? Olisi hyvä kirjoittaa paperille kaikki raamatunpaikat, jotka voi muistaa, ja sitten lisätä niitä jatkuvasti sitä mukaa kuin toisia tulee mieleen. Sitten voisi kerrata näitä Kaikkivaltiaan Jumalan sanoja mielen pitämiseksi toiminnassa ja virkeänä Hänen vaatimustensa suhteen olosuhteista huolimatta.

15. Miten voidaan saarnata, jollei se ole mahdollista julkisesti?

¹⁵ Jos saarnaaminen julkisesti ei ole mahdollista, niin julistaja voisi käydä yhdessä kodissa jollakin alueella ja siirtyä sitten toiselle alueelle jne., jottei herättäisi epäilyksiä. Silti olisi hyvä merkitä muistiin kaikki tavattu kiinnostus tai missä voisi käydä uudelleen, niin kuin julistaja saattaa menetellä työskennellessään harvaan asutuilla alueilla nykyään. Tärkeätä on ravita ja auttaa niitä, jotka ottavat avun vastaan. Jotkut ovat olosuhteiden vaatiessa turvautuneet erilaisiin naamiointikeinoihin. Voisi pitää kääntötakkia, ja kun syntyy epäilyttävä tilanne, saattaisi olla hyvä kääntää takki, niin ettei olisi tunnistettavissa juuri siinä tilanteessa. Se ei ilmaisisi pelkoa vaan hyvää taitoa toimia niin, ettei tule tunnetuksi vaaratilanteessa.

16. Mitä kristittyjen tulee tehdä, jos he havaitsevat, etteivät voi suorittaa evankeliuminpalvelusta ovelta ovelle?

¹⁶ Kun on mahdotonta suorittaa evankeliuminpalvelusta ovelta ovelle, niin voi myös turvautua tilapäistodistuksen antamiseen. Niin tehdään monissa maissa kautta maailman. Useissa paikoissa Jehovan tosi todistajat aloittavat keskustelun odottaessaan linja-autoa tai junaa tai matkustaessaan niissä tai ollessaan puistossa. Joku saattaa alkaa puhua maailman olosuhteista tai sanoa jotakin ystävällistä saadakseen henkilön keskustelemaan. Kun saa tietää henkilön mielipiteet, niin voi päättää, mikä olisi hyvä aihe keskustelun aloittamiseksi. Tällöinkin on tärkeätä pitää yhteyttä ja auttaa kaikkia, jotka ovat aidosti kiinnostuneita Raamatusta tai Jumalan vanhurskaasta valtakunnasta. Saattaa olla myös tarpeellista olla varovainen ansan välttämiseksi.

17. Koska raamatuntutkistelut on havaittu yhdeksi parhaista keinoista kiinnostuneitten auttamisessa, niin miten niitä voidaan johtaa?

¹⁷ Olemme kokemuksesta oppineet, että menestyksellisin tapa auttaa kiinnostusta osoittavia on tutkia Raamattua heidän kanssaan. Me haluamme varmasti jatkaa tätä evankeliuminpalveluksemme tärkeätä osaa aina kun se suinkin on mahdollista. Vaikeissa olosuhteissa saattaa olla välttämätöntä käydä henkilön luona hänen kotonaan eri aikoina päivästä, jottei käyntien säännöllisyys herättäisi epäilyksiä. Kun tämä kiinnostunut tulee tuntemaan saarnaamisen tärkeyden, niin hän kertoo epäilemättä pian muille Jumalan suurenmoisista varauksista uskollisten ihmisten hyväksi. Tämä voi auttaa tavoittamaan toisia kiinnostuneita. Näin avautuu tilaisuus laajentaa jatkuvasti evankeliuminpalvelustaan. Tämä on varmasti sopusoinnussa Paavalin kehotuksen kanssa, jonka hän antoi Timoteukselle vähän ennen kuin hän päätti maallisen palveluksensa: ”Herra auttoi minua ja vahvisti minua, että sanan julistaminen minun kauttani tulisi täydelleen suoritetuksi, ja kaikki pakanat sen kuulisivat; ja minä pelastuin jalopeuran kidasta.” – 2. Tim. 4:17.

LUJANA PYSYMINEN

18. Mitä Saatana yrittää aikaansaada tänä aikana? Minkä voimakkaan lausunnon Pietari esitti?

¹⁸ Pidä mielessäsi, että alkuperäinen Panettelija (Um), Saatana, yrittää vietellä kristittyjä nyt niin kuin hän vietteli ensimmäisen ihmisparin maan päällä. Hän käyttää ovelia keinoja ja myös uhkauksia yrittäessään pelotella. Me tiedämme, että leijona väijyy saalistaan kovasti kiljuen. Niin Saatanakin kiljuu kansallismielisyyden tai Suuren Babylonin avulla tosi kristityille yrittäen pelästyttää heidät sovittelemaan. Mutta Pietari kehottaa tällaisissa olosuhteissa hyvin maltillisesti: ’Pysykää lujina’ älkääkä tunteko pettymystä älkääkä menettäkö uskoa vainon, pieksemisen tai vankeuden uhkausten vuoksi. – 1. Piet. 5:8–11.

19. a) Olisiko meidän pelästyttävä, kun meitä kohtaa ankara vaino? b) Mikä päätös meidän täytyy tehdä voidaksemme odottaa Jehovan siunausta ja vastausta rukouksiimme?

¹⁹ Jotkut voivat ajatella: ”Minä en voisi sietää sellaista ankaraa vainoa, mitä Jehovan todistajia Saksassa vaadittiin kestämään, enkä niitä moraalittomia hyökkäyksiä, jotka kristityt naiset Malavissa kärsivät.” Meitä lohdutetaan sillä tiedolla, että Jehova ei salli meidän joutua kokemaan sellaista, mikä ylittäisi kestokykymme, kuten vakuutetaan 1. Kor. 10:13:ssa: ”Hän ei salli teitä kiusattavan yli voimienne, vaan salliessaan kiusauksen hän valmistaa myös pääsyn siitä, niin että voitte sen kestää.” Mutta meidän täytyy tehdä jotain hyvin tärkeätä. Meidän on välttämätöntä tehdä mielessämme päätös pysyä lujana. Ennen kuin päätös on tehty, Jehova ei ehkä toimi eli suo siunaustaan. Tässä vaiheessa ei ole mitään siunattavaa. Mutta kun me teemme suotuisan päätöksemme, niin sitten Jehova antaa meille voimaa säilyttää nuhteettomuutemme. Tosiaan meidän on paikallaan rukoilla Jehovan ohjausta, joka auttaa meitä tekemään oikean päätöksen. Kaikkivaltiaan Jumalan uskolliset palvelijat ovat aina olleet Saatanan ilkeämielisten hyökkäysten maalitauluja. Ne, jotka uskollisten palvelijoitten joukossa ovat säilyttäneet uskollisuuden painostuksen alaisuudessa Aabelin ja Johannes Kastajan päivistä lähtien, samoin kuin kristityt sen jälkeen, on annettu meille jäljiteltäviksi esimerkeiksi.

MIKÄ AUTTAA KRISTITTYJÄ PYSYMÄÄN LUJINA?

20, 21. a) Ketkä ovat päävihollisemme? b) Minkä neuvon Paavali lausui efesolaisille heidän suojakseen? c) Kehen meidän täytyy luottaa ehdottomasti, vaikka meidän olisi kuoltava?

²⁰ Pysyäksemme lujina me tarvitsemme ensiksikin avuksemme sitä voimaa, mitä ainoastaan Jehova voi antaa. Toiseksi on tärkeätä tunnistaa päävihollinen, Saatana, ja hänen valtansa alaisuudessa oleva demonijoukko. Meidän olisi hyvä katsoa sitä oivallista hengen ohjaamaa neuvoa, jonka Paavali kirjoitti jumalattomassa Efeson kaupungissa asuneelle kristilliselle seurakunnalle, saadaksemme apua sen varauksen ymmärtämisessä, joka vahvistaa seisomaan päävihollista vastaan. Viimeisessä luvussa oleva tieto antaa erittäin nimenomaisen kehotuksen. Hän kiinnittää huomion näkymättömien vihollisten hyökkäykseen ja samalla kertaa viittaa suojaan. Yhdennessätoista jakeessa hän kehottaa kristittyjä: ”Pukekaa yllenne Jumalan koko sota-asu, voidaksenne kestää perkeleen kavalat juonet.” Ei ole epäilystäkään vihollisesta eikä hänen hyökkäyksestään. Me voimme nähdä, että maalliset viranomaiset, hallitukset ja muut virastot noudattavat sen käskyä, joka hoitaa tätä asiainjärjestelmää, nimittäin Saatanan. (2. Kor. 4:4) Paavali ilmoitti aikamme kriittisyyden tähden, että vain Jumalalta saatu koko sota-asu varaa suojan. Kristityillä on oltava ’pukuna vanhurskauden haarniska ja kenkinä jaloissaan alttius rauhan evankeliumille’. Heidän on ’otettava uskon kilpi, jolla voivat sammuttaa kaikki pahan palavat nuolet’. Heidän täytyy myös ’ottaa vastaan pelastuksen kypäri ja Hengen miekka, joka on Jumalan sana, kaikella rukouksella ja anomisella, rukoillen joka aika Hengessä’. – Ef. 6:11–18.

²¹ Kaiken tämän perusteella voimme nähdä, miten tärkeänä Paavali piti niitä suojakeinoja, jotka Jehova on antanut, ja sitten anomisen tärkeyttä rukouksessa joka tilanteessa. Kristittyjen on pysyttävä valveilla, jottei vastustajan vaino tai kiusaus voittaisi heitä. Meidän täydellisen luottamuksemme Jehovan suojelukseen jopa elämämmekin ollessa uhattuna tulee aina olla järkkymätön, samalla kun muistamme, että ihminen voi tappaa ainoastaan ruumiin. Kun katselemme asiaa tällä tavalla, niin voimme olla vakuuttuneita siitä, että Jumala herättää meidät kuolleista. Paavalin luottamus oli horjumaton, ja siksi hän Roomassa kahleissa ollessaankin kehotti Efeson kristittyjä pysymään lujina uskossaan.

22. Minkä suurenmoisen lohduttavan neuvon Paavali kirjoitti noille Filippissä oleville? Soveltuvatko nämä sanat meihin nykyään?

²² Ollessaan vangittuna Roomassa Paavali antoi myös lämpimän mutta lujan neuvon Filippissä oleville, että hekin voivat odottaa uskonsa koetuksia, mikä sai hänet kirjoittamaan: ”Käyttäytykää vain Kristuksen evankeliumin arvon mukaisesti, . . . että te pysytte [lujina, Um] . . . evankeliumin uskon puolesta, vastustajia missään kohden säikähtämättä.” (Fil. 1:27, 28) Nämä arvokkaat sanat ovat yhtä tärkeät meille tänä ”lopun aikana”.

Säilytä nuhteettomuutesi uskon koetuksissa

”Pitäkää pelkkänä ilona, . . . kun kohtaatte monenlaisia koetuksia, koska tiedätte, että tämä uskonne koeteltu laatu saa aikaan kestävyyttä.” – Jaak. 1:2, 3, Um.

1. Koska Saatana ei voi kukistaa Jumalan valtaa, niin mikä on hänen pääasiallisin yrityksensä?

SAATANAN tarkoitus on aina ollut voittaa ihmiset viekkaudella siinä määrin, että saa heidät kääntymään Jumalaa vastaan. Tämä oli hänen suunnitelmansa alussa, kun hän sai Kainin tappamaan veljensä, ensimmäisen uskollisen miehen. Hän on yrittänyt jatkaa tätä menettelyä meidän päiviimme asti. Jumalan suosima kansa Israel oli menneisyydessä hänen erityinen maalitaulunsa.

2. a) Minkä tehtävän Jehova antoi Jeremialle? Miten hänen sanomansa otettiin vastaan? b) Mitä Jeremialle tapahtui, ja kuka tuli hänen avukseen?

² Jeremian tehtävänä oli Kaikkivaltiaan Jumalan johdossa julistaa monien vuosien ajan Jerusalemin hävitystä kansan pahojen tekojen takia, kun se antoi myöten Saatanan yrityksille. Jeremian aikaiset Israelin papit ja kansa eivät ottaneet suosiollisesti vastaan tätä julistusta. Jeremiaa käskettiin lopettamaan saarnaamisensa. Mutta hän ei antanut perään tälle painostukselle. Häntä vastaan ryhdyttiin voimakkaampiin toimenpiteisiin. Pidätettynä ollessaankin hän kehotti kansaa antautumaan kaldealaisille, jotta se olisi pelastanut henkensä. Tällöin ja epäilemättä Saatanan neuvosta ”he ottivat Jeremian ja heittivät hänet Malkian, kuninkaan pojan, kaivoon, joka oli vankilan pihassa; he laskivat Jeremian köysillä alas. Mutta kaivossa ei ollut vettä, vaan liejua, ja Jeremia vajosi liejuun.” Tällöin Jeremian ahdinko näytti toivottomalta, mutta sittenkään hän ei hellittänyt uskostaan. Eräs etiopialainen eunukkipalvelija nimeltä Ebed-Melek kuninkaan huonekunnasta tuli hänen avukseen ja saapui kuningas Sidkian eteen puhumaan Jeremian puolesta sekä selitti, mitä oli tapahtunut. Kuninkaan suostumuksella Ebed-Melek pelasti Jeremian kaivosta erittäin varovaisesti, jottei olisi vahingoittanut häntä. (Jer. 38:6–16) Tämä voi osoittaa, miten Jehova varaa avun palvelijoilleen, jotka säilyttävät nuhteettomuutensa ankarassa koetuksessakin ja kuoleman uhatessa. Lopulta Jerusalem itse otettiin vangiksi ja hävitettiin aivan niin kuin Jeremia oli ennustanut. Uskollinen Jeremia ja hänen toverinsa ja ystävänsä säästyivät.

KANSALLISMIELISYYDEN KÄSI ESIKRISTILLISINÄ PÄIVINÄ

3. Mitä hallitukset usein vaativat kristityiltä, ja mikä on monesti seuraus?

³ Hallitukset, olkootpa ne autoritaarisia tai muunlaisia, tallaavat usein ihmisten yksilöllisiä oikeuksia palvoa vapaasti omantunnon mukaan ja vaativat mielivaltaisin säädöksin uskollisuutta kansaa kohtaan. Nämä vaatimukset ovat aiheuttaneet ankaraa vainoa, vangitsemisia ja kuolemaakin. Vaikka tällaisia menetelmätapoja on käytetty tällä vuosisadalla, niin niillä on ollut useita ennakkotapauksia.

4. a)  Minkä autoritaarisen säädöksen Nebukadnessar pani voimaan? b) Millaisen menettelytavan uskolliset heprealaiset omaksuivat? c) Kuka toimi niiden kolmen heprealaisen hyväksi ja millä tavalla?

⁴ Tällaiset olosuhteet merkittiin valaisevina muistiin kuningas Nebukadnessarin päiviltä. Mieleen palautuu se, miten hän pystytti lähes 30 metriä korkean kultaisen kuvapatsaan Duuran tasangolle. Sen piti olla antaumuksen ja palvonnan kohde, ja annettiin sellainen säädös, että soiton kaikuessa kaikkien piti langeta maahan ja palvoa kuvapatsasta. Se oli suoranaisesti vastoin Jumalan kieltoa, jonka mukaan heidän ei pitänyt ’kumartaa’ ’minkään taivaassa, maan päällä eikä vesissä maan alla’ olevan kuvaa tai mitään niiden kaltaiseksi tehtyä. Jos he kumartaisivat, he saisivat rangaistuksen Jehovalta itselleen ja jälkeläisilleen kolmanteen ja neljänteen polveen asti. (2. Moos. 20:4–6) Kun soitto kaikui, niin kaikki läsnäolijat heittäytyivät maahan paitsi kolme huomiota herättänyttä uskollista juutalaista, Sadrak, Meesak ja Abednego. Kun tämä saatettiin kuninkaan huomioon, niin hänen raivonsa heräsi, ja sitten heille annettiin toinen tilaisuus kumartua eli sovitella. Jälleen piti soiton kajahtaa ja kaikkia piti käskeä kumartumaan. Tämä yritys oli yhtä turha kuin ensimmäinenkin, koska nämä miehet eivät siitäkään huolimatta, että heidät uhattiin heittää tuliseen pätsiin, halunneet rikkoa nuhteettomuuttaan tosi palvonnan suorittamisessa Jehovalle ja yksin hänelle. (Dan. 3:1, 5, 6, 16–19) Ymmärtäen elämänsäkin olevan vaarassa, jos heidät heitettäisiin tuliseen pätsiin, he sanoivat pelottomasti Nebukadnessarille, etteivät he voisi kumartaa kultaista kuvapatsasta. He tekivät tiettäväksi, että heidän Jumalansa voisi vapauttaa heidät, mutta vaikka hän ei sitä tekisikään, niin he eivät kunnioittaen kumartaisi tätä kuvapatsasta. Kertomus osoittaa, että ne miehetkin, jotka heittivät nämä kolme tuliseen pätsiin, paloivat kuoliaiksi, kun taas nuhteettomuutensa säilyttäneissä heprealaisissa miehissä ei ollut tulen käryäkään. – Dan. 3:27.

5. Mikä uskollisuuden koetus asetettiin Danielille? Mikä oli lopputulos?

⁵ Profeetta Daniel pantiin samalla lailla koetukselle, koska hänellä oli tapana rukoilla ikkunassa Jerusalemia kohti kolmasti joka päivä. Eräät Dareioksen valtaherrat ja satraapit saivat pahansuovasti julistetuksi säädöksen, ettei kukaan saanut palvoa eikä rukoilla ketään muuta Jumalaa kuin kuningasta kolmenkymmenen päivän aikana. Tämä käskykirja sinetöitiin kuninkaan sormuksella. Tietysti syyttävä sormi kohdistettiin heti Danieliin, koska hän tapansa mukaan jatkuvasti rukoili tosi Jumalaa Jehovaa. Rangaistus tämän säädöksen rikkomisesta oli, että jokainen, jonka havaittiin siten rukoilevan, oli heitettävä leijonien luolaan. Daniel pysyi uskollisena, ja me näemme, miten uskollisesti Jehova tuli hänen avukseen sulkemalla leijonien kidat. Rangaistus tapahtui tietysti tässäkin tapauksessa siten, että miehet, jotka syyttivät Danielia ja jopa saivat aikaan hänen heittämisensä leijonien luolaan, joutuivat itse leijonien tappamiksi. – Dan. 6:4–11, 20–28.

6. Mitä muita tilaisuuksia sovitella asetettiin Danielin ja hänen kolmen toverinsa eteen, ja miten he suhtautuivat niihin?

⁶ Tämä ei ollut ollut näiden uskollisten palvelijain ensimmäinen koetus, koska heitä oli aikaisemmin houkuteltu elämään ylellisesti, juomaan viiniä ja syömään erikoisruokia, joita muut siinä palatsissa olevat nauttivat, mihin heidät oli sijoitettu. Heidän kantansa oli järkkymätön, kuten kerrotaan Dan. 1:8:ssa: ”Daniel päätti lujasti olla saastuttamatta itseään kuninkaan pöydän ruualla [jota Israelin laki ei sallinut] ja viinillä, jota tämä joi, ja anoi hoviherrain päälliköltä, ettei hänen tarvitsisi itseään saastuttaa.” Hän esitti pyynnön: ”Annettakoon meille vihannesruokaa syödäksemme ja vettä juodaksemme.” – Dan. 1:12.

7. Millaista kohtelua saivat monet esikristilliset uskolliset palvelijat osakseen nuhteettomuutensa säilyttämisen takia?

⁷ Monet muut Kaikkivaltiaan Jumalan esikristilliset palvelijat koeteltiin samalla tavalla, joitakuita tapettiin ja toisia kohdeltiin tuskallisen pahoin, ja monet muinaiset uskolliset miehet ”ovat antaneet kiduttaa itseään eivätkä ole ottaneet vastaan vapautusta, . . . toiset taas ovat saaneet kokea pilkkaa ja ruoskimista, vieläpä kahleita ja vankeutta; heitä on kivitetty, kiusattu, rikki sahattu, miekalla surmattu; he ovat [olleet] . . . ahdistettuina, pahoinpideltyinä – he, jotka olivat liian hyviä tälle maailmalle.” – Hepr. 11:35–38.

VARHAISKRISTITTYJEN USKO KOETELTIIN

8. Mikä oli Kristukselle Jeesukselle asetettu pääasiallinen koetus? Kuka tuli hänen avukseen?

⁸ Kuinka esimerkillinen nuhteettomuuden säilyttämisessä onkaan Jehovan Pojan Kristuksen Jeesuksen tapaus! Häntä syyttivät väärin hänen aikansa juutalaiset uskonnolliset johtohenkilöt, jotka näiden väärien syytösten perusteella tapattivat hänet syntien vuoksi, joihin hän ei ollut syypää. Kun jotakuta syytetään sellaisen tekemisestä, johon hän ei ole syyllinen, niin se voi aiheuttaa mitä ankarimman koetuksen, ja me näemme, että Jeesus alistettiin tähän, ja se johti hänen kuolemaansa paalussa. Jehova ei kuitenkaan hylännyt häntä, koska hänet herätettiin kolmantena päivänä korkeaan, kuninkaalliseen asemaan taivaissa. – Apt. 10:40; 1. Kor. 15:4.

9. Mitä Jeesus sanoi uskollisille seuraajilleen heille tulevan tapahtumaan, ja mitkä todisteet vahvistavat hänen ennustuksensa?

⁹ Meille sanotaan, että opetuslapsi ei ole opettajaansa parempi eikä palvelija parempi isäntäänsä. (Matt. 10:24) Jeesus sanoi myös opetuslapsilleen: ”Jos he ovat minua vainonneet, niin he teitäkin vainoavat; jos he ovat ottaneet vaarin minun sanastani, niin he ottavat vaarin teidänkin sanastanne. . . . ja tulee aika, jolloin jokainen, joka tappaa teitä, luulee tekevänsä uhripalveluksen Jumalalle.” (Joh. 15:20; 16:2) Tästä ja toisista Jeesuksen heille antamista viisaista neuvoista he tiesivät, että heidän uskonsa koeteltaisiin samalla tavalla, kun he jatkaisivat Jumalan valtakuntaa koskevan sanoman saarnaamista. Tällaista huonoa kohtelua he eivät saaneet ainoastaan omalta kansaltaan juutalaisilta vaan myös ei-juutalaisilta hallitsijoilta. Jaakob oli ensimmäinen apostoli, joka tapettiin, ja aiheuttajana oli ei-juutalainen kuningas Herodes. ”Hän [Herodes] mestautti miekalla Jaakobin, Johanneksen veljen.” Hän kohteli pahasti toisiakin. ”Kuningas Herodes otatti muutamia seurakunnan jäseniä kiinni kiduttaaksensa heitä.” Se oli kuitenkin juutalaisten mieleen, kuten kerrotaan: ”Kun hän näki sen olevan juutalaisille mieleen, niin hän sen lisäksi vangitutti Pietarinkin. . . . hän pani hänet vankeuteen.” – Apt. 12:1–4.

10. Keitä vainottiin apostolien lisäksi?

¹⁰ Ei ainoastaan apostoleita vainottu vaan useita opetuslapsiakin vainottiin. Stefanus oli yksi näistä. Hän oli hyvin suorasanainen kertoessaan totuudenmukaisesti tosiasioita väärästä palvonnasta, jota israelilaiset olivat harjoittaneet ja jota he harjoittivat siihen aikaankin. Hän sanoi läsnäolijoille: ”Teidän isänne . . . tappoivat ne, jotka ennustivat sen Vanhurskaan tulemista, jonka kavaltajiksi ja murhaajiksi te nyt olette tulleet, . . . kun he tämän kuulivat, viilsi se heidän sydäntänsä, ja he kiristelivät hänelle hampaitansa. Niin he huusivat suurella äänellä ja tukkivat korvansa ja karkasivat kaikki yhdessä hänen päällensä ja . . . kivittivät [häntä]. . . . Ja . . . hän nukkui pois.” – Apt. 7:52, 54, 57–60.

11. Lopettiko Paavalin vangitseminen hänen saarnaamisensa?

¹¹ Apostoli Paavali oli vankilassa siksi, että hän piti kiinni nuhteettomuudestaan Jumalaa kohtaan, mutta se ei saanut häntä lopettamaan saarnaamista. Ensimmäisen vankeutensa aikana Roomassa hän ”otti vastaan kaikki, jotka hänen tykönsä tulivat; ja hän julisti Jumalan valtakuntaa ja opetti Herran Jeesuksen Kristuksen tuntemista kaikella rohkeudella, kenenkään estämättä”. (Apt. 28:30, 31) Toisen vankeutensa aikana Roomassa kirjoittamassaan viimeisessä kirjeessä, kun hänet oli määrä teloittaa, hän kehotti olemaan uskollinen.

20. VUOSISADAN KRISTITYT

12, 13. a) Mitä Jeesus ennusti tulevan tapahtumaan 20. vuosisadalla? b) Mitä tapahtui nuhteettomuutensa säilyttäville kristityille?

¹² Jeesus ennusti asiainjärjestelmän päättymistä koskevan hyvän uutisen saarnaamisen 20. vuosisadalla. Hänen kehotuksensa seuraajilleen näinä ”viimeisinä päivinä” ilmoitti heille, mitä he voivat odottaa: ”Te joudutte kaikkien kansojen vihattaviksi minun nimeni tähden.” ”Mutta joka vahvana pysyy loppuun asti, se pelastuu. Ja tämä valtakunnan evankeliumi pitää saarnattaman kaikessa maailmassa, todistukseksi kaikille kansoille; ja sitten tulee loppu.” – Matt. 24:9, 13, 14.

¹³ Samalla kun on niitä, jotka säilyttävät nuhteettomuutensa ja kieltäytyvät sovittelemasta uskollisuudessaan Jehovaa kohtaan, ne tähän asiainjärjestelmään kuuluvat, jotka alistuvat kansallismielisiin vaatimuksiin, tulevat raivoisiksi yrittäessään saada kristityt rikkomaan liittonsa Kaikkivaltiaan Jumalan kanssa. Kristikunta on liittynyt kansoihin näissä ponnisteluissa. Monet Jehovan todistajiin (Raamatuntutkijoihin) kuuluvat olivat ensimmäisen maailmansodan aikana vankilassa siksi, etteivät menneet kansojen sotavoimiin. Kuluneet 50 vuotta ja kauemminkin Jehovan todistajia on vainottu melkein jatkuvasti jossakin osassa maailmaa. Toisen maailmansodan aikana vaino oli erittäin ankaraa. Monet tuhannet nuoret miehet kieltäytyivät järkähtämättömästi tappamasta toisia, koska olivat evankeliuminpalvelijoita ja tottelivat Jumalan lakia, ja heidät vangittiin.

14. a) Minkä julistuksen Hitler antoi Jehovan todistajista? b) Kuvaile, mitä tapahtui eräälle kristitylle evankeliuminpalvelijalle, joka ei halunnut taipua natsien käsissä kärsimänsä julman kohtelun edessä.

¹⁴ Natsihallinnon aikana Hitler ja hänen iskujoukkonsa vainosivat Jehovan todistajia julmasti. Hitlerhän julisti, että Jehovan todistajat täytyy hävittää perin pohjin. Seurauksena oli, että vaino oli äärimmäisen julmaa ja vaati horjumatonta uskoa kristityiltä evankeliuminpalvelijoilta. Yksi heistä, nimittäin Robert A. Winkler, oli pidätetty ja viety keskitysleiriin. Hänet oli vapautettu lyhyeksi ajaksi merkittynä miehenä, koska koko Gestapolla oli hänen kuvansa. Hänet otettiin myöhemmin kiinni ja hänelle annettiin tilaisuus avustaa poliisia neuvomalla sille, missä hänen vaimonsa ja seurakunnan johtohenkilöt olivat. Hän KIELTÄYTYI. Silloin häntä lyötiin säälimättömästi, kunnes hän meni tiedottomaksi. Tämä toistettiin useita kertoja. Koska he eivät voineet murtaa hänen nuhteettomuuttaan, vaikka hänen hampaansa iskettiin pois ja hänet hakattiin niin, että häntä oli mahdoton tuntea, niin hänet pantiin pimeään selliin. Eräs siviilipukuinen poliisi, joka toi hänet Gestapoon, kulki hänen ohitseen ja kysyi: ”Oletteko Winkler?” Hän vastasi: ”Olen.” Tämä Gestapon asiamies oli järkyttynyt julman menettelyn johdosta. Tällöin muuan vartija, jolla oli hiukan hienotunteisuutta, kysyi, voisiko hän tehdä jotakin hänen hyväkseen. ”Voisitteko olla hyvä ja hankkia minulle Raamatun?” kuului pyyntö. Vähän myöhemmin heitettiin hänen selliinsä Raamattu ja ovi lukittiin jälleen heti. Hänellä oli mitä hän tarvitsi: Jumalan sana. Jehovan rukoileminen antoi hänelle voimaa, niin että hän saattoi pysyä lujana Jehovan puolella siitä huolimatta, mikä häntä kohtaisi. Tämä mies palvelee yhä Jehovaa uskollisesti ja on onnellinen siitä, että kykeni pysymään päättäväisenä uskonsa ankarimmassa koetuksessa.

15. Mitkä kannustavat sanat eräs kuolemaan tuomittu kristitty evankeliuminpalvelija esitti toisille lähtiessään oikeussalista?

¹⁵ Eräässä toisessa tapauksessa muuan Jehovan todistaja oli tuomittu kuolemaan uskollisuutensa takia Jumalaa kohtaan. Kun vartijat johtivat hänet ulos oikeussalista, niin hän käski toisia todistajia olemaan rohkeita. Mikä kannustin se olikaan toisille läsnä olleille!

16. Kuvaile, mitä tapahtui eräälle kristitylle evankeliuminpalvelijalle Quebecissä siksi, että hän jatkoi saarnaamistyötään?

¹⁶ Ankara vaino kohtasi todistajia Quebecissä Kanadassa. Eräs evankeliuminpalvelija pidätettiin 103 kertaa, ja hän kärsi useita vankeustuomioita pieksemisen lisäksi, ja tämä johtui vain siitä, että hän kieltäytyi lopettamasta evankeliuminpalvelustaan ovelta ovelle. Monet muut kärsivät samalla tavalla. Koska he kuitenkin säilyttivät jatkuvasti nuhteettomuutensa, saatiin aikanaan voitto Kanadan korkeimmassa oikeudessa. Nyt siellä, missä 25–30 vuotta sitten oli ainoastaan kourallinen todistajia, heitä on tuhansia.

17. Millaista julmuutta nuhteettomuutensa säilyttävät todistajat ovat kärsineet rautaesiripun takana?

¹⁷ Aivan niin kuin Jehovan todistajia aikaisemmin vainottiin natsihallinnon alaisuudessa, todistajat kärsivät myös rautaesiripun toisella puolella, missä kommunistit ovat käyttäneet ankaraa vainoa murtaakseen heidän nuhteettomuutensa. Useissa tapauksissa tuodaan ne, jotka yrittävät säilyttää uskollisuutensa, toverituomioistuimiin, ja heitä uhataan työpaikan, maapalstan, kodin, eläkkeen jne. menetyksellä, jos he eivät julkisesti luovu uskonnostaan. He ovat puolustaneet kantaansa, ja joitakuita on lähetetty pakkotyöleireihin. Todistajaryhmiä on useissa tällaisissa leireissä, joissa heitä kohdellaan raa’asti, jopa pahemmin kuin eläimiä. Jotkut näistä vangituista olivat jo palvelleet pitkän ajan Hitlerin keskitysleireissä, ja nyt he kärsivät vankeutta useita vuosia lisää kommunistien käsissä. Mutta heidän uskonsa on vahva, eivätkä he sovittele nuhteettomuudessaan Jumalaa kohtaan.

18. Mitä on tapahtunut kristityille evankeliuminpalvelijoille Afrikassa?

¹⁸ Kansallismielisyys aiheutti paljon vainoa Jehovan todistajille muutamia vuosia sitten Afrikassa, ja useita piestiin ankarasti. Melko hiljattain Jehovan todistajat joutuivat kiellon alaisiksi eräissä Afrikan maissa. He eivät ole joutuneet ainoastaan kiellon alaisiksi sen vuoksi, että he eivät ole halunneet liittyä poliittiseen puolueeseen eivätkä pitää puolueen jäsenkorttia, vaan roskaväki on piessyt heitä, raiskannut useita naisia ja alistanut heitä moraalittomaan luonnottomuuteen. Mutta nytkään eivät johtajat ole kyenneet murtamaan näiden tosi kristittyjen nuhteettomuutta.

MUITA YRITYKSIÄ NUHTEETTOMUUDEN MURTAMISEKSI

19. Miten uskon koetukset ovat kohdanneet toisia?

¹⁹ Monesti tulevat jotkut ankarimmista koetuksista omassa huonekunnassa, kun toiset perheenjäsenet solvaavat, pilkkaavat ja ilkkuvat saadakseen asianomaisen lakkaamaan olemasta Jehovan todistaja.

20. Mitä tapahtui Saksassa sen jälkeen, kun jotkut vainotuista kristityistä vapautuivat vankileireistä?

²⁰ On ollut tunnettua, että vaikka monet Jehovan todistajat läpäisivät mitä ankarimman vainon koetukset natsismin aikana keskitysleireissä, niin kun he vapautuivat palaamaan ehkä kotikaupunkiinsa tai muihin paikkoihin etsimään työtä, materialismin houkutukset ovat voittaneet ja kietoneet pauloihinsa heidät. Tästä voimme nähdä, että vaikkei Saatana kykene ehkä orjuuttamaan kristittyjä vainolla, niin hän saattaa onnistua murtamaan nuhteettomuuden ovelilla keinoilla. Jotkut ovat voineet kestää herjauksen koetukset ja kuitenkin langeta omien himojensa uhriksi ja tehdä huorin tai aviorikoksen, mikä on tehnyt välttämättömäksi heidän poistamisensa Jehovan järjestöstä.

21. Mitä tapahtui varhaiskirkossa? Miksi tämän ei pidä järkyttää uskoamme, kun samankaltaisia tilanteita syntyy nykyään?

²¹ Monet ovat todella langenneet tienviereen useista syistä, ja näin kävi myös varhaiskirkon päivinä. Paavali kiinnittää huomiomme tähän toisessa Timoteukselle kirjoittamassaan kirjeessä, kuten luemme: ”Sillä tähän nykyiseen maailmaan rakastuneena jätti minut Deemas.” Paavali varoitti eräästä toisesta vahinkoa aiheuttaneesta: ”Aleksander, vaskiseppä, on tehnyt minulle paljon pahaa, Herra on maksava hänelle hänen tekojensa mukaan. Kavahda sinäkin häntä, sillä hän on kovin vastustanut meidän sanojamme.” (2. Tim. 4:10, 14, 15) Jotkut kristityt lopettivat siis uskollisen vaelluksensa 1 900 vuotta sitten, ja me voimme odottaa joidenkuiden tekevän samalla tavalla nyt, koska niin on ennustettu. Olisiko meidän sitten sallittava uskomme järkkyä? Ei, koska me tiedämme, että Jehova poistaa ne, jotka tekevät syntiä.

22. a) Mitä sellaista olemme nähneet tapahtuvan äkisti, minkä pitäisi saada meidät valppaiksi sen suhteen, että me emme ehkä välty joiltakin ankarilta koetuksilta? b) Millä tavalla Paavali oli esimerkki, ja miten hänen vaelluksensa pitäisi auttaa meitä?

²² Lisäksi meidän ei pidä ajatella, että voimme läpäistä edessämme olevat koetukset vahingoittumatta. Monien täytyy ehkä kestää vääryyksiä ja vaikeuksia samoin kuin eräitten on täytynyt kestää menneisyydessä. Huomaamme kansallismielisyyden leimahtaneen useissa tapauksissa ja aiheuttaneen ankaraa vainoa miltei yhtäkkiä varoituksetta. Mutta pukemalla yllemme hengellisen sota-asun haarniskan me voimme torjua vastustajan nuolet. Me voimme odottaa kaikenlaisia herjauksia, kuten Kristus Jeesus sanoo meille: ”’Niiden herjaukset, jotka sinua herjaavat, ovat sattuneet minuun’. . . . että meillä kärsivällisyyden ja Raamatun lohdutuksen kautta olisi toivo. Mutta kärsivällisyyden ja lohdutuksen Jumala suokoon teille, että olisitte yksimieliset keskenänne, Kristuksen Jeesuksen mielen mukaan.” (Room. 15:3–5) Voidaan palauttaa myös mieleen, että Paavali antoi erikoisneuvoja kestävyydestä kirjoittaessaan toisen kirjeensä korinttolaisille: ”Kaikessa me osoittaudumme Jumalan palvelijoiksi: suuressa kärsivällisyydessä, vaivoissa, hädissä, ahdistuksissa, ruoskittaessa, vankeudessa, meteleissä, vaivannäöissä, valvomisissa, paastoissa.” (2. Kor. 6:4, 5) Me tarvitsemme paljon rohkaisua vahvistaaksemme mieltämme kestämään.

NUHTEETTOMUUDEN SÄILYTTÄMINEN

23. Mitä meidän tulee ajatella antautumislupauksestamme, jonka olemme tehneet Jehovalle?

²³ Jotkut eivät ole eläneet Jehovalle tekemänsä antautumislupauksen mukaisesti. Kun olemme päättäneet omistaa elämämme Jehovan tahdon tekemiseen, ei ole paluutietä. Jehova odottaa syystä meidän ’täyttävän lupauksemme’. (Saarn. 5:3–5) Ne, jotka tahallaan ja tarkoituksellisesti pettävät Jehovalle tekemänsä sitoumukset, ansaitsevat kuoleman.

24, 25. a) Mistä lähteestä voimme odottaa hyökkäyksiä? Miksi? b) Vaikka edessämme olisi mitä suurin koetus, joka koskisi henkeämme, niin miten meidän tulisi suhtautua siihen?

²⁴ Meidän täytyy muistaa, että Saatana on tosi kristittyjen suuri vihollinen, ja hänellä on mahtava järjestö, joka on vakavasti päättänyt hävittää kaiken uskon Jehovaan. Meidän tulee myös olla tietoisia siitä, että koko maailma on Saatanan vallassa ja että hän on tämän asiainjärjestelmän jumala ja on sokaissut uskottomien mielen. – 2. Kor. 4:4.

²⁵ Koska koko maailma on hänen vallassaan, niin hän kohdistaa koko ilkeytensä ja voimansa maallisten voimiensa käyttöön. Hän tekee sen kuin kiljuva jalopeura, joka väijyy saalistaan, niin kuin Pietari kirjoitti: ”Teidän vastustajanne, perkele, käy ympäri niinkuin kiljuva jalopeura, etsien, kenen hän saisi niellä.” Tämä ”kenen” voisit olla sinä, Jehovalle antautunut vilpitön kristitty. Pietari varoittaa edelleen: ”Vastustakaa häntä lujina uskossa, tietäen, että samat kärsimykset täytyy teidän veljiennekin maailmassa kestää.” (1. Piet. 5:8, 9) Älä anna tämän pelottaa itseäsi tai saada sinua lopettamaan. Se olisi raukkamaista ja suorastaan itsemurha, eikä sellainen menettely tee päteväksi elämään Jumalan valtakunnassa. (Ilm. 21:8) Ole päinvastoin sellaisessa mielentilassa kuin Jeesus esitti Ilm. 2:10:ssä: ”Älä pelkää sitä, mitä tulet kärsimään. Katso, perkele on heittävä muutamia teistä vankeuteen, että teidät pantaisiin koetukselle . . . Ole uskollinen kuolemaan asti, niin minä annan sinulle elämän kruunun.”

Mitä on sanottava nuorten seurustelusta?

Hyödyllisiä tosiasioita, joita nuoret haluavat tietää

JOKAINEN normaali ihminen haluaa saada elämästä tosi nautintoa. Raamattu osoittaa sen olevan sopivaa ja mainitsee ilon yhdeksi Jumalan hengen ”hedelmäksi”. – Gal. 5:22.

Monet nuoret varsinkin länsimaissa pitävät seurustelemista vastakkaisen sukupuolen kanssa pääkeinona nautinnon löytämiseksi. He järjestävät usein niin, että voivat viettää aikaa ilman valvontaa jonkun toiseen sukupuoleen kuuluvan kanssa. Pitäisikö sinun tehdä näin?

Jotkut ajattelevat, että mikä tahansa mielihyvää tuova maksaa vaivan. Mutta onko se totta? Me kaikki olemme oppineet, että tämän hetken nautinto voi aiheuttaa tuskaa myöhemmin – kuten silloin, kun syö liian paljon makeisia ja tulee sairaaksi jälkeenpäin.

Jos pidät järkevänä asioiden miettimistä pohjaan asti, niin et halua tarkastella ainoastaan seurustelemisen lähivaikutuksia vaan myös sen kauaskantoisempia seurauksia. Nuoruus on kyllä elämän ”kevätaikaa”, mutta entä toiset edessä olevat ”ajat”? Merkitsevätkö ne sinulle jotakin?

Oletko milloinkaan lukenut seuraavia ”nuorukaiselle” esitettyjä sanoja Saarn. 11:9, 10:stä: ”Iloitse, nuorukainen, nuoruudessasi, ja sydämesi ilahuttakoon sinua nuoruusikäsi päivinä. Vaella sydämesi teitä ja silmiesi halun mukaan; mutta tiedä: Jumala tuo sinut tuomiolle kaikesta tästä. Karkoita suru sydämestäsi ja torju kärsimys ruumiistasi, sillä nuoruus ja aamurusko [elämän kevät, Um] ovat turhuutta.” Mitä tämä merkitsee?

Raamattu sanoo tässä, ettei Jumala suoraan pidätä nuoria (ja raamatullisina aikoina pidettiin miestä ”nuorena” vielä 30-vuotiaana tai vanhempanakin) tekemästä mielensä mukaan. Mutta se osoittaa myös, että Jumala pitää siitä huolimatta nuoria vastuullisina siitä, mitä he tekevät. Heidän nuoruutensa ei vapauta