Jumalan pitkämielisyys on ikuinen siunaus ihmiskunnalle

”Rakkaus on pitkämielinen.” – 1. Kor. 13:4.

1. a) Miten Jehova on kuvattu Raamatussa? b) Miksi Jehova on pitkämielinen?

LÄPI koko Pyhän Raamatun puhutaan Jumalan pitkämielisyydestä. Jehova on kuvattu Raamatussa lempeämieliseksi Jumalaksi, joka mieluummin haluaisi siunata kuin rangaista. Hänen kärsivällisyytensä pidättää ansaitunkin lyönnin, kun tehty synti huutaa kostoa. Jehovan pitkämielisyys kestää ihmisten ja enkelten uudistuvat ärsytykset. Psalmista sanoo häntä Jumalaksi, joka on ”hidas vihaan”. (Ps. 103:8, Um) Jehova kärsii kauan, koska hän on Jumala ja koska hän on rakkaus, sillä ”Jumala on rakkaus”. – 1. Joh. 4:16.

2. a) Määrittele pitkämielisyys. b) Miten pitkämielisyys on käännetty monissa Heprealaisten kirjoitusten kohdissa?

² Pitkämielisyys on huonon kohtelun kestämistä ärtymättä tai kostamatta. Se merkitsee sellaisen hengen omaamista, joka suvaitsee niitä, joiden käytös tai puhe suututtaa ja ärsyttää vihaan tai närkästykseen. Sen kreikkalaisen sanan kirjaimellinen merkitys, josta ”pitkämielisyys” on käännetty, on ’pitkämalttinen’, meille tutun ’äkkipikainen’-sanan vastakohta. Kolmessa Heprealaisten kirjoitusten kohdassa (2. Moos. 34:6; 4. Moos. 14:18; Ps. 86:15) Uuden maailman käännös (engl.) sanoo sen sijasta ”hidas vihaan”, mikä on heprealaisen sanontatavan ”kasvojen tai sierainten pituus, missä viha leimahtaa”, kirjaimellisempi tulkinta suomalaisen käännöksen käyttämän ”pitkämielisyyden” asemesta. Useissa kohdin kuitenkin, kuten Neh. 9:17, Ps. 103:8, Ps. 145:8, Jer. 15:15, Jooel 2:13, Joona 4:2 ja Naah. 1:3, nämä kaksi käännöstä siinä vaihtelevat. Näiden kahden ilmaisun, ”pitkämielinen” ja ”hidas vihaan”, katsotaan näin ollen olevan synonyymejä eli samaa merkitseviä.

3. Mitä sana ’kärsiä’ mm. merkitsee, ja miten tämä on sopusoinnussa sanan raamatullisen määritelmän kanssa?

³ Uuden maailman käännöksen (engl.) ”pitkämielistä” vastaava sana on tarkasti kääntäen ’pitkään kärsivä’, ja ’kärsiä’-sanalla on puolestaan eri merkityksiä, kuten sallia, suvaita; pitkittää tai viivyttää; esimerkiksi pitkittää tai viivyttää tuomion toimeenpanoa. ’Kärsiä’-sanan raamatullinen merkitys on usein sama. Se merkitsee sitä, että on hidas ilmaisemaan vihaa, sietävä, taipuvainen lykkäämään tuonnemmaksi, ts. sallimaan jumalattoman mennä omaa tietään, kunnes tulee Jumalan aika toimia.

4. Mitä pitkämielisyys ei merkitse ja miksi?

⁴ Pitkämielisyys ei merkitse oikeuden mittapuun madaltamista oikean ja väärän suhteen. Profeetta Mooses vakuuttaa meille tämän, kun hän kirjoitti Jehovasta: ”Hän on kallio; täydelliset ovat hänen tekonsa, sillä kaikki hänen tiensä ovat oikeat. Uskollinen Jumala ja ilman vääryyttä, vanhurskas ja vakaa hän on.” (5. Moos. 32:4) Ne, jotka halveksivat Jumalan suvaitsevaisuutta, eivät tunne tarkoitusta, mitä varten sitä osoitetaan. Ne, jotka erehtyvät pitämään sitä heikkoutena tai epäoikeudenmukaisuutena tai välinpitämättömyytenä, ovat vain moraalisesti sokeita.

5. Miksei pitkämielisyys ole pasifismia?

⁵ Jumalan pitkämielisyys ei ole myöskään pasifismia. Sitä saattaa seurata ja sitä seuraa sota kuolemaan asti pahaa ja väärintekoa vastaan. Henkeytetyt Sananlaskut sanovat: ”Älä kadehdi väkivallan miestä äläkä hänen teitänsä omiksesi valitse; sillä väärämielinen on Herralle kauhistus, mutta oikeamielisille hän on tuttava. Herran kirous on jumalattoman huoneessa, mutta vanhurskasten asuinsijaa hän siunaa.” (Sananl. 3:31–33; 2. Moos. 20:5, 6) Jehova ei sovittele jumalattomien kanssa, mutta on kärsivällinen heitä kohtaan, ”sillä hän ei tahdo, että kukaan hukkuu, vaan että kaikki tulevat parannukseen” ja elävät. – 2. Piet. 3:9; 1. Tim. 2:4; Hes. 3:17–21.

6. Millä tavalla pitkämielisyys on enemmän kuin kärsivällisyyttä, ja miten se käy ilmi Israelin tapauksessa?

⁶ Pitkämielisyys on sen tähden enemmän kuin kärsivällisyyttä. Tämä sana ei merkitse ainoastaan kärsivällistä kestävyyttä ärsytettäessä, vaan myös kieltäytymistä hellittämästä siitä toivosta, että häiriintynyt suhde paranee. Tämä pitkämielisyyden puoli kävi ilmi, kun Jehova sanoi profeetta Jesajan kautta muinaiselle Israelille: ”Koko päivän minä olen ojentanut käsiäni uppiniskaista kansaa kohden, joka vaeltaa tietä, mikä ei ole hyvä, omain ajatustensa mukaan; kansaa kohden, joka vihoittaa minua alinomaa.” Jumala ei kuitenkaan hylkää eikä hävitä sitä. Miksi ei? Profeetta jatkaa: ”Näin sanoo Herra: Niinkuin sanotaan rypäleestä, jos siinä on mehua: ’Älä hävitä sitä, sillä siinä on siunaus’, niin teen minä palvelijaini tähden, etten kaikkea hävittäisi. Minä tuotan Jaakobista siemenen ja Juudasta vuorteni perillisen; ja minun valittuni saavat periä maan, ja minun palvelijani saavat siinä asua. . . . Mutta te, jotka hylkäätte Herran ja unhotatte minun pyhän vuoreni, . . . teidät minä määrään miekan omiksi ja kaikki te kumarrutte teurastettaviksi, sentähden ettette vastanneet, kun minä kutsuin, ettekä kuulleet, kun minä puhuin, vaan teitte sitä, mikä on pahaa minun silmissäni, ja valitsitte sen, mikä ei ole minulle otollista.’” (Jes. 65:2–12) Jehova osoitti siis erikoista pitkämielisyyttä niiden hyväksi, jotka osoittautuisivat uskollisiksi hänelle. Näitä hän lupaa siunata kallisarvoisilla omaisuuksilla, jota vastoin hän vihkii jumalattomat lopulta tuhoon.

PITKÄMIELISYYS IHMISKUNTAA KOHTAAN

7. Miksi ihmiskunnalle on hyvä, että Jehova on pitkämielinen, ja mikä tarkoitus Jehovan pitkämielisyydellä on?

⁷ On onnellista ihmiskunnalle, että Jehova on pitkämielinen, vihaan hidas Jumala. Missä muuten jokainen meistä olisi, jos hän toimisi kanssamme ainoastaan ansioittemme ja hyveittemme mukaan? Jos Jehova olisi menetellyt ensimmäisen ihmisparin kanssa jyrkästi oikeutensa kannalta katsoen, kun se ei totellut häntä, niin ihmissuku olisi päättynyt silloin siihen. (1. Moos. 2:17) Vain Jumalan rakkaus ja sen hedelmä ”pitkämielisyys” ehkäisi perusteellisen tuhon sillä hetkellä. Jumalan pitkämielisyyden silmämääränä oli hänen kunniansa suurentaminen hänen lupaamansa Siemenen kautta. – 1. Moos. 3:15; Joh. 3:16; Gal. 5:22.

8. a) Miten ja miksi Jehovan oli osoitettava pitkämielisyyttään ennen vedenpaisumusta? b) Minkä tärkeän tarkoituksen hänen pitkämielisyytensä täytti?

⁸ Kohta sen jälkeen, kun ihminen karkotettiin Eedenistä, Jehovan oli osoitettava jatkuvasti pitkämielisyyttään ihmiskuntaa kohtaan. Enoksen päivinä ihmiset ryhtyivät ”avuksi huutamaan Herran [Jehovan, Um] nimeä” häpeällisellä tavalla. (1. Moos. 4:26) Jumalattomuus lisääntyi väestön kasvaessa. Ihmiset ja enkelit uhmasivat Jumalaa. Saavutettiin huippu, jolloin ”kaikki heidän [ihmisten] sydämensä aivoitukset ja ajatukset olivat kaiken aikaa ainoastaan pahat”. Jumalallinen kertomus sanoo: ”Mutta maa turmeltui Jumalan edessä, ja maa tuli täyteen väkivaltaa. Niin Jumala näki, että maa oli turmeltunut; sillä kaikki liha oli turmellut vaelluksensa maan päällä.” (1. Moos. 6:5–12) Maan ja siinä olevien muutamien soveliasten sielujen takia (joita oli kaikkiaan kahdeksan) Jumala pysähdytti jumalattomuuden hävittämällä jumalattomat vedenpaisumuksessa. (1. Piet. 3:20; 1. Moos. 7:17–23) Hänen kärsivällisyytensä oli saavuttanut rajansa. Mutta hänen pitkämielisyydellään oli tärkeä tarkoitus. Se oikeutti päätöksen pyyhkiä maa puhtaaksi. Yksikään vedenpaisumuksessa säilynyt ei hetkeksikään asettanut kyseenalaiseksi Jehovan mahtavan teon viisautta. Jumalan pitkämielisyys ei jättänyt sijaa epäillä sen oikeutusta.

9. Miten Jehovan pitkämielisyys oli siunaus ihmiskunnalle vedenpaisumuksen jälkeen, ja miten siihen suhtauduttiin?

⁹ Jehovan pitkämielisyys varasi ihmiskunnalle vereksen, uuden alun maan päällä. Se salli ihmisrodun jatkua. Vedenpaisumuksen olisi pitänyt lähtemättömästi painaa ihmisten mieleen pelko ja kunnioitus heidän Pelastajaansa Jehovaa kohtaan, mutta niin ei käynyt. Vedenpaisumuksessa varjeltuneitten jälkeläiset käsittivät pian Jumalan pitkämielisyyden välinpitämättömyydeksi. Psalmistan sanoin he sanoivat sydämessään: ”Jumala on unohtanut. Hän on kätkenyt kasvonsa. Hän ei varmasti koskaan näe sitä. Miksi jumalaton on halveksinut Jumalaa? Hän on sanonut sydämessään: ’Sinä et vaadi tilille.’” (Ps. 10:11, 13, Um; Saarn. 8:11–13) Jumalattomuus saavutti jälleen huippunsa Aabrahamin aikana.

10, 11. a) Miten Jehovan pitkämielisyys ilmeni Sodoman ja Gomorran kaupunkien yhteydessä? b) Mikä varoittava esimerkki tässä on meille?

¹⁰ Mamressa Aabraham, Jehovan uskollinen palvelija, pyysi Jehovalta hartaasti, ettei hän hävittäisi Sodomaa ja Gomorraa, mutta Jehova osoitti, että nuo kaupungit olivat tyystin turmeltuneet. ”Valitushuuto Sodoman ja Gomorran tähden on suuri, ja heidän syntinsä ovat ylen raskaat”, Jehova sanoi Aabrahamille. (1. Moos. 18:20) Aabraham anoi siitä huolimatta näiden kaupunkien säilyttämistä. Näyttää siltä, ettei hän voinut uskoa niiden olevan niin turmeltuneita, ettei niitä voitaisi pelastaa. Siksi hän anoi: ”Aiotko siis hukuttaa vanhurskaan yhdessä jumalattoman kanssa?” (1. Moos. 18:23) Aabraham ajatteli, että Sodomassa oli vielä jäljellä joitakin hyviä ihmisiä, niin että sen hävittäminen olisi epäoikeudenmukaista siellä olevia vanhurskaita kohtaan. Niinpä hän pyysi Jumalalta: ”Entä jos kaupungissa on viisikymmentä vanhurskasta; aiotko hukuttaa heidät etkä säästä paikkaa siellä olevain viidenkymmenen vanhurskaan tähden? Pois se, että sinä näin tekisit: surmaisit vanhurskaan yhdessä jumalattoman kanssa, niin että vanhurskaan kävisi samoin kuin jumalattoman! Pois se sinusta! Eikö kaiken maan tuomari tekisi oikeutta?” – 1. Moos. 18:24, 25.

¹¹ Silloin Jehova vastasi Aabrahamille: ”Jos löydän Sodoman kaupungista viisikymmentä vanhurskasta, niin minä heidän tähtensä säästän koko paikan.” Mutta Aabraham tiukkasi edelleen: Otaksutaan, että löydät 45 tai vain 40 tai 30 tai ainoastaan 20 tai ehkä 10, entä silloin? Aabrahamista ilmeisesti tuntui, että jos Sodomassa olisi vähemmän kuin kymmenen kunnon ihmistä jäljellä, niin se ei ansainnut jäädä olemaan. Mutta kymmentä vanhurskasta ei voitu löytää vaan ainoastaan neljä. Monet ajattelevat nykyään, ettei maailma ole moraalisesti ja hengellisesti niin paha kuin Jehovan todistajat sanovat. He puhuvat toiveikkaasti maailmasta. Pyhä Raamattu vertaa kuitenkin sitä Sodomaan ja Gomorraan, jotka eivät voineet tarjota kymmentäkään vanhurskasta sielua tuomiopäivänään. Nuo kaupungit hävisivät tulessa ja tulikivessä, minkä seikan Jeesus Kristus ja arkeologia ovat vahvistaneet. Tämä maailma saavuttaa Jumalan sanan mukaan myös loppunsa. – 1. Moos. 18:26–33; 19:1–29; Luuk. 17:29, 30; 2. Piet. 3:7.

12. Minkä hyvän tarkoituksen Jehovan pitkämielisyys täytti näiden kaupunkien yhteydessä?

¹² Aabraham ei valittanut Jumalalle, kun Sodoma ja Gomorra tuhoutuivat liekkeihin. Hän ei itkenyt siellä menetettyä omaisuutta eikä säälinyt ihmishenkien tuhoa. Jumalattomat saivat asianmukaisen palkkansa. Jumalan pitkämielisyyden osoittaminen velvoittaa, jopa pakottaa Jumalan palvelijan tyytymään täydelleen Jumalan oikeuteen, kun se toimeenpannaan. Se ei jätä heidän mieleensä epäilystäkään siitä, että jumalattomia kohdeltiin oikeudenmukaisesti ja että Jehova on todella hidas vihaan ja täynnä laupeutta ja totuutta. Se auttaa lisäksi heitä ymmärtämään, että ”vanhurskasten pelastus tulee Herralta, hän on heidän linnansa ahdingon aikana. Herra auttaa heitä ja vapahtaa heidät, vapahtaa jumalattomista ja pelastaa heidät; sillä he turvaavat häneen.” – Ps. 37:39, 40.

JUMALAN PITKÄMIELISYYS JA ISRAEL

13. Miten Jehova ilmaisi pitkämielisyytensä muinaiselle Israelille, mutta miten siihen suhtauduttiin?

¹³ Jumalan pitkämielisyys ei ole missään kohdassa Raamattua niin ilmeinen kuin hänen menettelyissään muinaisen Israelin kansan kanssa. Tässä oli kansa, jonka Jehova oli pelastanut Egyptin orjuudesta ja tehnyt mahtavaksi. Hän sekä suosi sitä ennen kaikkia muita kansoja että erotti sen niistä. Hän vuodatti sille maallisia ja hengellisiä etuja monien vuosisatojen ajan. Lopulta hän jopa lähetti ainosyntyisen Poikansa sen keskuuteen. Vaikka israelilaiset surmasivat hänen Poikansa kidutuspaalussa, niin Jehova oli äärettömässä armossaan määrännyt tarjoamaan hyvää uutistaan ensiksi heille. Hän pyysi heitä profeettojensa, apostoliensa ja evankeliuminpalvelijoittensa välityksellä ottamaan vastaan hänen pelastuksensa Poikansa Jeesuksen Kristuksen kautta. Sittenkään suuri enemmistö ei halunnut siitä mitään. He merkillisesti ymmärsivät väärin Jumalan hyvyyden aikeet. Sen olisi pitänyt johtaa heidät katumukseen, niin kuin se johti jäännöksen, mutta sen sijaan valtavan suuri enemmistö suuttui Jumalan ystävällisyyteen ja oli halpamainen kiittämättömyydessään. He tekivät jotenkin sellaisen johtopäätöksen, että Jumalan yltäkylläinen armo ja pitkämielisyys heitä kohtaan merkitsi sitä, että hän suosisi heitä aina, kuinka kiittämättömästi he kapinoisivatkin häntä vastaan. Historia osoittaa heidän erehtyneen pahasti johtopäätöksissään. – Ks. Neh. 9:4–35 ja Apt. 2:14–47; 7:51–53.

14, 15. a) Oliko Jehovan pitkämielisyys tuhlausta? b) Mitä muuta me opimme Jumalan pitkämielisyydestä?

¹⁴ Jumalan pitkämielisyyttä ei tuhlattu juutalaisille. Se täytti tarkoituksensa. Se antoi jäännökselle tilaisuuden katua. Havainnot Jumalan armosta antoivat heille vaikuttimen ja kannustuksen kääntyä pois jumalattomasta menneisyydestään ja tehdä sitä, mikä oikein oli. Niin heistä tuli Jumalan suosion vastaanottajia, jotta heistä olisi tullut hänen hengellisiä lapsiaan taivaalliseen valtakuntaan Kristuksen ollessa sen päänä.

¹⁵ Mutta ne juutalaiset, jotka hylkäsivät Jumalan pitkämielisyyden, joutuivat todellisuudessa häviölle. Heidän menetyksensä merkitsi voittoa pakanoille, joille oli tarjottu tilaisuus tulla taivaan valtakunnan jäseniksi juutalaisten epäuskon tähden. Näiden jatkuva uppiniskaisuus johti Jehovan suosion menetykseen ja sen tähden hänen suojeluksensa ja siunauksensa menetykseen, mikä näkyi hyvin vuonna 70 ya., jolloin Rooman legioonat hävittivät Jerusalemin kaupungin. Kevytmielinen suhtautuminen Jumalan pitkämielisyyteen ei hyödytä juutalaisia eikä pakanoita. – Room. 11. luku.

MITÄ ON JUMALAN PITKÄMIELISYYDEN TAKANA

16. Miksi Jehova on pitkämielinen apostoli Paavalin mukaan?

¹⁶ Mutta miksi Jumala on pitkämielinen? Pelkästäänkö ihmisten pelastumisen tähden hän on kärsinyt heidän halpamaisuuksiaan? Jeesuksen Kristuksen apostoli Paavali vastaa puolestamme: ”Entä jos Jumala, vaikka hän tahtoo näyttää vihansa ja tehdä voimansa tiettäväksi, on suurella pitkämielisyydellä kärsinyt vihan astioita, jotka olivat valmiit häviöön, ja on tehnyt sen saattaakseen kirkkautensa runsauden ilmi laupeuden astioissa, jotka hän on edeltävalmistanut kirkkauteen? Ja sellaisiksi hän myös on kutsunut meidät, ei ainoastaan juutalaisista, vaan myös pakanoista niinkuin hän myös Hoosean kirjassa sanoo: ’Minä olen kutsuva kansakseni sen, joka ei ollut minun kansani, ja rakkaakseni sen, joka ei ollut minun rakkaani. Ja on tapahtuva, että siinä paikassa, jossa heille on sanottu: ”Te ette ole minun kansani”, siinä heitä kutsutaan elävän Jumalan lapsiksi.’” (Room. 9:22–26) Toisin sanoen Jumala ottaa pitkämielisyydellään kansan nimelleen. Ja sen kautta hän tekee itsensä suureksi kaikessa maassa. – 1. Kor. 3:9, 16, 17; 2. Kor. 6:16; Apt. 15:14.

17. Mitkä siunaukset ihmiskunnalle ovat olleet seurauksena Jumalan pitkämielisyydestä?

¹⁷ Näistä tulee Jehovan todistajia, jotka on määrätty julistamaan laajalti heidän Jumalansa Jehovan jaloja tekoja. Apostoli Pietari kirjoitti heistä: ”Te olette ’valittu suku, kuninkaallinen papisto, pyhä heimo, omaisuuskansa, julistaaksenne sen jaloja tekoja’, joka on pimeydestä kutsunut teidät ihmeelliseen valkeuteensa; te, jotka ennen ’ette olleet kansa’, mutta nyt olette ’Jumalan kansa’, jotka ennen ’ette olleet armahdetut’, mutta nyt ’olette armahdetut’.” (1. Piet. 2:9, 10) Jumalan armo ja pitkämielisyys on auttanut nämä hänen pojikseen, lapsikseen eli kansakseen. ”Jos olemme lapsia”, Paavali kirjoitti, ”niin olemme myöskin perillisiä, Jumalan perillisiä ja Kristuksen kanssaperillisiä, jos kerran yhdessä hänen kanssaan kärsimme, että me yhdessä myös kirkastuisimme. Sillä minä päätän, että tämän nykyisen ajan kärsimykset eivät ole verrattavat siihen kirkkauteen, joka on ilmestyvä meihin.” (Room. 8:3, 4, 14–18; 2. Kor. 5:17; Gal. 6:15) Miten sykähdyttävä odote, sillä nämä muodostavat taivaallisen valtakunnan Kristuksen kanssa! Ja he tulevat hallitsemaan maata hänen kanssaan tuhat vuotta tuoden iankaikkisia siunauksia ihmiskunnalle. Heidän välityksellään Jehova saattaa kunniaan jalkainsa sijan kirjoitetun lupauksensa mukaan. (Jes. 60:13) Täten näemme, että Jumalan pitkämielisyyden takana on hänen nimensä ja Sanansa kunniaan saattaminen Kristuksen ja hänen valtakuntansa välityksellä.

ESIMERKKI PITKÄMIELISYYDESTÄ JEESUKSESSA KRISTUKSESSA

18. Kenessä Jehovan pitkämielisyys ilmeni esimerkkinä ja miten?

¹⁸ Jehovan pitkämielisyydestä oli maan päällä esimerkki Jeesuksen Kristuksen elämässä. Apostoli Paavali kirjoitti: ”Silmät luotuina uskon alkajaan ja täyttäjään, Jeesukseen, joka hänelle tarjona olevan ilon sijasta [tähden, Um] kärsi ristin, häpeästä välittämättä, ja istui Jumalan valtaistuimen oikealle puolelle.” (Hepr. 12:2) Kuinka pitkämielisesti Jeesus suhtautuikaan sairaisiin ja köyhiin! Miten pitkämielinen hän oli Pilatusta ja Herodesta kohtaan! Miten pitkämielinen hän oli niiden suhteen, jotka paaluunnaulitsivat hänet, kun hän sanoi: ”Isä, anna heille anteeksi, sillä he eivät tiedä, mitä he tekevät”! (Luuk. 23:34) Profeetta Jesaja kirjoitti Jeesuksesta Kristuksesta: ”Häntä piinattiin, ja hän alistui siihen eikä suutansa avannut; niinkuin karitsa, joka teuraaksi viedään, niinkuin lammas, joka on ääneti keritsijäinsä edessä, niin ei hän suutansa avannut.” (Jes. 53:7) Hän ei valittanut eikä nurissut, vaan iloitsi kärsiessään, sillä hän oli tietoinen edessään olevasta ilosta.

19. Millä tavalla Jeesuksen Kristuksen pitkämielisyys on esimerkki meille?

¹⁹ Jeesus opetti ihmisille, miten voi kärsiä pitkään ja todella arvokkaasti. Esimerkillään hän näytti seuraajilleen, miten voi sietää tovereittensa heikkouksia. Muista, kuinka Jeesus sieti Pietaria, Tuomasta ja toisia apostoleita ja kuinka hän vahvisti heitä noustuaan kuolleista. (Joh. 20:24–29; 21:15–17) Hän näytti, miten voi sietää juoppojen, spitaalisten ja prostituoitujen hairahduksia ja epätäydellisyyksiä. Hän sieti tietämättömien kyselijöiden solvaukset ja ilkeämielisten ihmisten pahanilkisyyden, ja hän teki siten nurkumatta, ärtymättä tai kostamatta, ja tämä esimerkki suosittelee meille itseään seurattavaksi.

20. Mitkä läksyt pitkämielisyydestä ovat opittavissa?

²⁰ On opittava läksyt kärsimisessä, läksyt, jotka täydellinen ihminen Jeesuskin pantiin oppimaan. Raamattu sanoo: ”Lihansa päivinä hän väkevällä huudolla ja kyynelillä uhrasi rukouksia ja anomuksia sille, joka voi hänet kuolemasta pelastaa; ja hänen rukouksensa kuultiin hänen jumalanpelkonsa tähden. Ja niin hän, vaikka oli Poika, oppi siitä, mitä hän kärsi, kuuliaisuuden, ja kun oli täydelliseksi tullut, tuli hän iankaikkisen autuuden aikaansaajaksi kaikille, jotka olivat hänelle kuuliaiset.” (Hepr. 5:7–9) Kuuliaisuusläksy täytyy oppia kaikkien, jotka haluavat saada pelastuksen. – 1. Sam. 15:22, 23.

JUMALAN PITKÄMIELISYYDEN NYKYINEN TARVE

21. Miten Jehovan pitkämielisyys on ilmennyt nykyaikana?

²¹ Jeesus Kristus valotti Jumalan pitkämielisyyden tarvetta nykyisenä aikanamme sanoessaan: ”Eikö sitten Jumala toimittaisi oikeutta valituillensa, jotka häntä yötä päivää avuksi huutavat, ja viivyttäisikö hän heiltä apuansa? Minä sanon teille: hän toimittaa heille oikeuden pian. Kuitenkin, kun Ihmisen Poika tulee, löytäneekö hän uskoa maan päältä?” (Luuk. 18:7, 8) Kun Jehova Jumala tuli temppeliinsä tuomitsemaan valtaistuimelle nousseen Kuningas-Poikansa kanssa, niin hän havaitsi tarvittavan paljon pitkämielisyyttä niitä kohtaan, jotka tunnustivat kristillisyyttä maan päällä. Hänelle antautuneet olivat uponneet babylonilaiseen uskontoon. Heidän vaatteensa olivat uskonnollisen ulkokultaisuuden ja poliittisten sovittelujen tahrimat. Jumala kärsi pitkään heidän heikkouksiaan. Aikanaan vilpitönsydämiset ymmärsivät Jumalan pitkämielisyyden ja katuivat syntejään sekä järjestivät elämänsä oikein. Jehova siunasi sitten heitä antaen heille edun tulla hänen todistajikseen kaikessa maassa. Heille suotiin palveluksen loistava aarre julistaa Jumalan perustettua valtakuntaa ja Jumalan Kaikkivaltiaan suuren päivän nopeasti lähestyvää sotaa, jonka paikkaa kutsutaan Harmagedoniksi. – Matt. 24:14; Ilm. 16:16.

22. Millä tavalla Jehovan pitkämielisyys oli antoisa ihmiskunnalle?

²² Jumalan pitkämielisyys on todella ollut antoisa. Se on koitunut Jumalan lisääntyneeksi kunniaksi. Ihmiskunnalle se on merkinnyt Lunastajaa ja iankaikkisen elämän uudistunutta toivoa. (Tiit. 1:1, 2; 1. Joh. 2:25) Jehovan pitkämielisyys on tehnyt mahdolliseksi Valtakunnan hallituksen monine hengellisine lapsineen ihmiskunnan siunaamiseksi. Näinä viimeisinä päivinä ei hänen pitkämielisyytensä ole tehnyt mahdolliseksi ainoastaan Valtakunnan jäsenten luvun täydentymistä, vaan se on myös avannut tien suurelle joukolle vastata Jumalan armoon ja saada hänen pelastuksensa. Lisäksi se on johtanut siihen, että tosi palvonta on ennallistettu maan päällä ja täällä on Jumalan päätökselle antautuneen hengellisesti puhtaan kansan yhteiskunta. Tämä on ihmeellistä silmissämme, sillä jollei Jehova olisi ollut pitkämielinen, ei mikään liha olisi pelastunut. (Matt. 24:22) Mutta nyt me näemme Jumalan pitkämielisyyden kallisarvoisen hedelmän hyvän joukon yli miljoonan ihmisen ylistäessä häntä. Totisesti Jehova on lisännyt kunniaansa pitkämielisyydellään!

23. a) Mikä varoitus annetaan Jumalan pitkämielisyyden yhteydessä? b) Mikä kristittyjen tulee aina pitää mielessään, jottei Jumalan pitkämielisyyden tarkoitus jäisi toteutumatta heihin nähden?

²³ Tämän hyvän uutisen mukana tulee kumminkin varoituksen sana, jottei Jumalan pitkämielisyyden tarkoitus jäisi toteutumatta meihin nähden. Apostoli Pietari viisaasti varoittaa meitä painokkaasti sanoen: ”Ei Herra viivytä lupauksensa täyttämistä, niinkuin muutamat pitävät sitä viivyttelemisenä, vaan hän on pitkämielinen teitä kohtaan, sillä hän ei tahdo, että kukaan hukkuu, vaan että kaikki tulevat parannukseen.” Sitten apostoli lisää: ”Mutta Herran päivä on tuleva niinkuin varas.” Jumalattomat hävitetään. Me haluamme aina olla vakuuttuneita näistä seikoista, nimittäin siitä, että Jehovan päivä tulee ja että jumalattomat hävitetään, ja haluamme niiden tekevän vaikutuksensa meihin. Koska näin on, niin lukekaamme ”meidän Herramme pitkämielisyys pelastukseksi”. Käytä sitä sen tähden hyväksesi. Niitä, jotka näin tekevät, odottavat iankaikkiset siunaukset Jumalan uudessa järjestyksessä Kristuksen alaisuudessa, Jumalan pitkämielisyydestä johtuvat siunaukset. – 2. Piet. 3:9–18; Gal. 6:9.

Ole pitkämielinen kaikkia kohtaan

”Olkaa pitkämieliset kaikkia kohtaan.” – 1. Tess. 5:14.

1. Keiden joukosta voidaan löytää pitkämielisyyttä ja miksi?

KAIKISTA maan luomuksista näyttää ainoastaan ihmisellä olevan pitkämielisyyden jumalallinen ominaisuus. Se on harvinainen ihmistenkin keskuudessa. Tämä johtuu etupäässä siitä, että pitkämielisyys on Jumalan hengen hedelmä. (Gal. 5:22) Sen tähden sitä voidaan tavata pääasiassa niiden ihmisten keskuudesta, joissa Jumalan henki vaikuttaa. Tämän hedelmän ilmeneminen on todella siunaus, mutta ei ainoastaan sille, joka on pitkämielinen, vaan myös hänen seuralaisilleen. Nykyään tässä kärsimättömässä, itsekkäässä maailmassa elävien ihmisten olisi oltava pitkämielisempiä toisiaan kohtaan.

2. a) Mitkä seikat selittävät tämän ominaisuuden harvinaisuuden maan päällä? b) Mikä tekee pitkämielisyyden haluttavaksi?

² Kun muistamme, että pitkämielisyys on huonon kohtelun kestämistä ärtymättä tai kostamatta, nurisematta tai nurkumatta ja että sen epäitsekkäänä päämääränä on ihmiskunnan pelastus, niin me heti kauhistumme tämän jumalallisen ominaisuuden niukkuutta ihmiskunnassa ja sen suuri tarve tekee meihin myös syvän vaikutuksen. Tarve tulee vielä ilmeisemmäksi, kun ymmärrämme, että koko ihmiskunta on siinnyt synnissä ja syntynyt maailmaan Jumalasta vieraantuneena ja turmelukseen vajonneena. (Ps. 51:7; 1. Joh. 5:19) Jokapäiväinen hengissä säilyminen itsessään vaatii tiettyä määrää pitkämielisyyttä, vähäisempien loukkausten ja vääryyksien suvaitsemista. Henkilökohtaisista heikkouksistaan tietoiset henkilöt ovat ikuisesti kiitollisia kaikesta kohdalleen tulleesta pitkämielisyydestä. He todella toivovat toisten hellää kiintymystä, myötätuntoa ja sääliä. Jos ihmiset eivät saa osakseen armoa ja ymmärtämystä, he voivat joutua ja joutuvat usein syvään mielenmasennukseen. Monet ovat musertuneet oman arvottomuutensa raskaiden ajatusten alle. Pitkämielisyyden osoittaminen keventää näin ollen heidän ajatuksiaan, antaa heille ikään kuin uutta elonaikaa. Pitkämielisyydestä tulee kallis siunaus heille, ominaisuus, joka tekee elämän siedettävämmäksi ja elettävämmäksi kaikille. Se on rakkauden verraton tie, sillä ”rakkaus on pitkämielinen”. – 1. Kor. 12:31; 13:4.

3. Mitkä muut pitkämielisyyttä koskevat seikat täytyy pitää mielessä?

³ Jumalan palvelijaa ei vaadita ainoastaan kärsimään pitkään toisten epäoikeudenmukaisuuksien painoa, vaan häntä kehotetaan myös tekemään se oikeassa mielentilassa, ts. nurisematta sen johdosta. Hänen täytyy pitkämielisyydessään jäljitellä Jumalaa ja Jeesusta Kristusta. Jehovalla ei ole mitään kaunaa, eikä hän haudo mitään pahansuopaisuutta eikä suuttumusta vastustajiaan kohtaan. Se on hänen pitkämielisyytensä ansiota. Jeesus sanoi: ”Olkaa siis te täydelliset, niinkuin teidän taivaallinen Isänne täydellinen on.” – Matt. 5:48.

4. Mikä auttaa kristittyjä kestämään kärsimyksissä, ja miten Raamattu osoittaa tämän?

⁴ Jehovan ihmeellisten pitkämielisyyden esimerkkien lisäksi kristityllä on muitakin kannustimia, jotka auttavat häntä kestämään kärsimyksissä. Hän tarvitsee niitä, koska kärsiminen ei ole koskaan helppoa. Jeesus Kristus kosketteli niitä lyhyesti kuuluisassa vuorisaarnassaan sanoessaan: ”Autuaita ovat ne, joita vanhurskauden tähden vainotaan, sillä heidän on taivasten valtakunta. Autuaita olette te, kun ihmiset minun tähteni teitä solvaavat ja vainoavat ja valhetellen puhuvat teistä kaikkinaista pahaa. Iloitkaa ja riemuitkaa, sillä teidän palkkanne on suuri taivaissa.” (Matt. 5:10–12) Jeesus kiinnitti huomion pahan kärsimisen palkkaan. Ja kun vertaamme kestettyä kärsimystä valtakunnan ja iankaikkisen elämän rikkauksiin, niin vanhurskauden tähden kärsiminen on totisesti pieni asia! Meillä on todella kaikki syyt iloita ja riemuita, jos vain uskomme Jumalan lupauksiin. ”Ottakaa, veljet”, sanoi opetuslapsi Jaakob, Herramme Jeesuksen Kristuksen veli, ”vaivankestämisen ja kärsivällisyyden esikuvaksi profeetat, jotka ovat puhuneet Herran nimessä. Katso, me ylistämme autuaiksi niitä, jotka ovat kestäneet; Jobin kärsivällisyyden te olette kuulleet, ja lopun, jonka Herra antaa, te olette nähneet. Sillä Herra on laupias ja armahtavainen. Autuas se mies, joka kiusauksen kestää, sillä kun hänet on koeteltu, on hän saava elämän kruunun, jonka Herra on luvannut niille, jotka häntä rakastavat!” (Jaak. 5:10, 11; 1:12) Kun olet koetuksella oikein tekemisestä, usko Jumalan lupauksiin, niin seurauksena pitkämielisyydestäsi on ilo.

5, 6. a) Mitä apostoli Paavali sanoi kolossalaisille kärsimyksestä? b) Miten kärsimistä voidaan sanoa eduksi ja lahjaksi?

⁵ Apostoli Paavalikin selittää tätä iloitsemisseikkaa koettelemuksissa ja kärsimyksissä. Hän sanoo Kolossalaiskirjeessään: Olkaa ”pitkämielisiä, ilolla kiittäen Isää, joka on tehnyt teidät soveliaiksi olemaan osalliset siitä perinnöstä, mikä pyhillä on”. (Kol. 1:10–12) Kristityn tulee olla iloiten pitkämielinen. Näin onkin, jos pidämme tätä kärsimistä etuna ja ymmärrämme, että kestävyys tuottaa hyväksymyksen ja hyväksymys elämän kruunun.

⁶ Kärsimyskö etu? Niin! Kristuksen tähden kärsiminen on todella lahja. Huomaa, miten apostoli Paavali esittää tämän seikan Filippiläiskirjeessään. Hän sanoo: ”Koska teille annettiin Kristuksen tähden etu ei ainoastaan uskoa häneen, vaan myös kärsiä hänen tähtensä.” (Fil. 1:29, Um) Kukaan, jolla on uskoa, ei kiellä, että Kristukseen uskominen on kallis etu, mutta Paavali menee tässä asiassa askelta pitemmälle. Hän ilmoittaa meille, että Kristuksen tähden kärsiminen ei ole sen vähemmän etu ja lahja, sillä anti on lahja. Ja jossain määrin ”kaikki, jotka tahtovat elää jumalisesti Kristuksessa Jeesuksessa, joutuvat vainottaviksi”. (2. Tim. 3:12) Tämän tosiasian ymmärtäminen auttaa meitä käsittämään, miksi on välttämätöntä olla pitkämielinen kaikkia kohtaan.

7. Mitä Paavali on kokenut kärsimyksestä, ja miksi hän voi suositella pitkämielisyyttä toisille?

⁷ Apostoli Paavali ei ainoastaan kirjoittanut kärsimisestä ja pitkämielisenä olemisesta, vaan hän oli myös itse kärsinyt paljon. Toisessa kirjeessään korinttolaisille (11:23–29) hän kertoo jotain, mitä hän kärsi Kristuksen tähden. Hän oli vankina monta kertaa, hänet ruoskittiin melkein kuoliaaksi; viisi kertaa häntä ruoskittiin 39 lyönnillä. Häntä kivitettiin, hän oli haaksirikossa kolmesti. Hän tunsi nälän, unettomat yöt ja vaarat. Kuitenkin hän kehottaa kristittyjä veljiään olemaan pitkämielisiä kaikkia kohtaan. Hän saattoi tehdä näin, koska hän tiesi tähän seikkaan sisältyvän kristillisen nuhteettomuuden ja koska hän oli vakuuttunut siitä loistavasta elämänpalkinnosta, minkä Jumala antaa kestäneille. Toinen seikka, joka vahvisti Paavalia, oli hänen vakaumuksensa, että kristittyä ei voi kohdata mikään Jehovan sallimatta. Ja jos Jumala salli sen tapahtua, niin hän Jumalan palvelijana oli iloitseva palveluksessa, maksoi mitä hyvänsä. – 2. Kor. 6:3–10; 2. Tim. 4:6–8.

ESIMERKKEJÄ KÄRSIMYKSESSÄ

8. Mikä auttoi Joosefia olemaan pitkämielinen vainoojiaan kohtaan?

⁸ On hämmästyttävää nähdä Jumalan uskollisten palvelijain painottavan yhä uudelleen Jumalan tahtoa koskevaa tosiasiaa kärsimyksessä. Ottakaamme esimerkiksi Joosef, Jaakobin poika. Hänen veljensä myivät hänet Egyptiin, mutta hän ei ollut vihainen heille. Häntä syytettiin väärin ja hänet vangittiin, mutta kuitenkaan hänen henkensä ei katkeroitunut. Kun hän monien vuosien perästä tapasi veljensä ja ilmaisi itsensä heille, niin mitä hän sanoi? ”Minä olen Joosef, teidän veljenne, jonka myitte Egyptiin. Mutta älkää nyt olko murheissanne älkääkä pahoitelko sitä, että olette myyneet minut tänne, sillä Jumala on minut lähettänyt teidän edellänne pitääkseen teidät hengissä.” (1. Moos. 45:4, 5) Joosef näki Jumalan ohjaavan käden kaiken tapahtuneen takana. Se auttoi häntä olemaan pitkämielinen kaikkia niitä kohtaan, jotka olivat tehneet hänelle vääryyttä.

9. Miten kuningas Daavid suhtautui herjaukseen ja miksi?

⁹ Kuningas Daavid kärsi eräässä tilaisuudessa erään pahasuisen Siimei-nimisen miehen herjausta. Tämä Geeran poika heitteli Daavidia kivillä ja huusi: ”Pois, pois, sinä murhamies, sinä kelvoton!” Daavidin palvelija Abisai halusi tappaa hänet, mutta Daavid sanoi: ”Jos hän kiroilee ja jos Herra on käskenyt häntä: ’Kiroile Daavidia’, niin kuka voi sanoa: ’Miksi teet niin?’” (2. Sam. 16:5–13) Daavid kesti nöyryytyksen Jumalan tahtona. Monet valta-asemassa olevat eivät olisi tehneet, mitä Daavid teki. Mutta Daavid halusi miellyttää Jehovaa eikä itseään. Tämä auttoi häntä olemaan pitkämielinen.

10. Mitä seikkaa Jeesus painotti Pontius Pilatukselle, ja miten tämä auttoi häntä olemaan pitkämielinen?

¹⁰ Kun Jeesusta Kristusta pilkattiin ja ruoskittiin ja kun raivoisa roskajoukko vaati hänen henkeään, niin maaherra Pontius Pilatus kysyi uteliaana Jeesukselta: ”Etkö puhu minulle? Etkö tiedä, että minulla on valta sinut päästää ja minulla on valta sinut ristiinnaulita?” Jeesus sanoi hänelle, mitä jokainen kärsinyt Jumalan palvelija tietää: ”Sinulla ei olisi mitään valtaa minuun, ellei sitä olisi annettu sinulle ylhäältä.” (Joh. 19:1–11) Jeesus tunnusti Jumalan tahdon siinä, mitä tapahtui. Jos se merkitsi kärsimistä, niin hän halusi kärsiä iloiten. – Ps. 40:9; Hepr. 10:5–10.

11. Minkä hengen näemme Jeesuksen seuraajissa? Mainitse esimerkkejä.

¹¹ Me näemme saman mielen ja hengen Jeesuksen Kristuksen seuraajissa meidän aikaamme asti. Kun Pietaria ja toisia Jeesuksen apostoleita ruoskittiin siksi, että he edustivat Kristusta, niin he iloitsivat, ”että olivat katsotut arvollisiksi kärsimään häväistystä Jeesuksen nimen tähden”. (Apt. 5:41) Kun Paavali ja Silas heitettiin vankilaan sen jälkeen, kun heitä oli rangaistu monilla lyönneillä, he lauloivat ylistyslauluja Jumalalle. (Apt. 16:22–25) Historiassa on runsaasti esimerkkejä kristityistä, jotka lauloivat, kun heitä heitettiin jalopeurojen eteen ja poltettiin paalussa. Nykyiset kertomukset Jehovan kristityistä todistajista sanovat heidän rohkeasti kohdanneen giljotiinin, kaasukammiot, teloitusjoukot, keskitysleirit, vankilat, suolakaivokset ynnä muut. Näiden mieleen ja sydämeen on painunut Jumalan edessä omattava nuhteettomuus. He tietävät miksi kärsivät. Ja he tietävät myös uskollisuudesta annetut loistavat lupaukset, jotka auttavat heitä iloitsemaan kärsimyksessä. – Joh. 15:18–21.

PITKÄMIELISYYDEN HEDELMÄN KEHITTÄMINEN

12. Miten voimme kehittää pitkämielisyyttä elämässämme? Esitä neljä perusvaatimusta Jumalan hengen saamiselle.

¹² Miten me voimme arvostaa samalla tavalla Jumalan tahtoa? Miten voimme kehittää pitkämielisyyttä elämässämme? Pitkämielisyys on Jumalan hengen hedelmä. Meillä täytyy siis olla Jumalan henkeä saadaksemme tämän ominaisuuden. Meidän täytyy ensi sijassa ottaa huomioon neljä seikkaa saadaksemme sitä. 1) Meidän täytyy tutkia hengen täyttämää Jumalan sanaa Raamattua. (2. Tim. 3:16, 17; Hepr. 4:12) Kun sovellutamme sen periaatteita elämässämme, niin Jumalan henki ilmenee uudella elämän tiellä meille. Me rupeamme silloin ymmärtämään suhdettamme Luojaamme Jehovaan ja meitä koskevaa nuhteettomuuskysymystä Jumalan edessä. (Job, 1. ja 2. luku) 2) Meidän täytyy sitten olla niiden seurassa, jotka ovat kiinnostuneita Jumalan tahdon täyttämisestä. Sellainen seura kannustaa meitä uskollisuuteen. Se auttaa meitä olemaan ”sanan tekijöitä, eikä vain sen kuulijoita”. (Jaak. 1:22) 3) Rukous on myös välttämätön Jumalan hengen saamiseksi ja omaamiseksi. Meidän täytyy sen tähden oppia rukoilemaan Jehovaa ja olemaan ”rukouksessa kestävät”. (Room. 12:12; 1. Tess. 5:17) Jehovan kansa tietää, että ”vanhurskaan rukous voi paljon, kun se on harras”. (Jaak. 5:16) Ja 4) kaiken tämän lisäksi tarvitaan joka päivä Raamatusta opittujen hyvien asioitten toteuttamista käytännössä. Meidän on harjoitettava pitkämielisyyttä kaikkia kohtaan. (Fil. 4:9) Jos sovellamme tätä neuvoa, niin saamme ottaa vastaan Jehovan henkeä ja sen tuomia siunauksia.

PITKÄMIELISYYDEN OSOITTAMINEN KAIKKIA KOHTAAN

13, 14. Mitä kristittyjä kehotetaan tekemään? Mitä esimerkkejä meidän on noudatettava? Miten tämä on avuksi?

¹³ Kristittyjä kehotetaan olemaan ”pitkämieliset kaikkia kohtaan”, todella ’pukeutumaan pitkämielisyyteen’, ”vaeltamaan, niinkuin saamanne kutsumuksen arvo vaatii, kaikessa nöyryydessä ja hiljaisuudessa ja pitkämielisyydessä kärsien toinen toistanne rakkaudessa ja pyrkien säilyttämään hengen yhteyden rauhan yhdyssiteellä”. (1. Tess. 5:14; Kol. 3:12–14; Ef. 4:1–3; 1. Kor. 13:4) Miten voimme parhaiten tehdä tämän?

¹⁴ Jeesus Kristus on esimerkkimme, ja koska hän tuli maailmaan pelastamaan syntisiä, niin me teemme hyvin ottaessamme varteen hänen esimerkkinsä. Hän jätti meille näytteen pitkämielisyydestään Saulus Tarsolaisessa. Saulus oli omien sanojensa mukaan herjaaja, kristittyjen vainooja, röyhkeä mies, sellainen, joka hyväksyi kristityn Stefanuksen murhan. Kristus tavoitti hänet kuitenkin ja teki hänestä kristityn erikoisedustajan, apostolin, jonka nyt tunnemme apostoli Paavalina. Paavali sanoi Timoteukselle: ”Sentähden minä sain laupeuden, että Jeesus Kristus minussa ennen muita osoittaisi kaiken pitkämielisyytensä, esikuvaksi niille, jotka tulevat uskomaan häneen, itsellensä iankaikkiseksi elämäksi.” (1. Tim. 1:12–16) Olkoon tämä Kristuksen pitkämielisyyden näyte mallinamme, kun haluamme tietää, kuinka pitkämielisiä meidän tulee olla toisiamme kohtaan. – Matt. 6:14, 15; 18:21, 22; Ps. 103:13, 14.

15, 16. a) Miksi pitkämielisyyttä tarvitaan perhepiirissä? b) Miten pitkämielisyyttä voidaan sovelluttaa aviomiehiin ja -vaimoihin nähden? c) Mikä esimerkki osoittaa meille, että pitkämielisyys on hyödyllistä?

¹⁵ Me elämme arveluttavia aikoja, joista on vaikea selviytyä ja jolloin pitkämielisyyttä vaaditaan alituisesti. (2. Tim. 3:1–5) Jollei esimerkiksi perhepiirissä osoiteta kärsivällisyyttä ja pitkämielisyyttä, niin perheeltä riistetään sen ilo. Se ei menesty. Pitkämielisyys on kuin tyynnyttävää öljyä kiihottaville ärsykkeille. Sen lopputulos on yksimielisyys ja onni. Apostoli Pietari antaa meille terveellisiä neuvoja tässä suhteessa. Hän neuvoo vaimoja olemaan alamaisia omille miehilleen, ”että nekin, jotka ehkä eivät ole sanalle kuuliaisia, vaimojen vaelluksen kautta sanoittakin voitettaisiin, kun he katselevat, kuinka te vaellatte puhtaina ja pelossa. . . . Olkoon [kaunistuksenne] salassa oleva sydämen ihminen, hiljaisen ja rauhaisan hengen katoamattomuudessa; tämä on Jumalan silmissä kallis.” Sitten hän sanoo aviomiehille: ”Te, miehet, eläkää taidollisesti kukin vaimonne kanssa, niinkuin heikomman astian kanssa, ja osoittakaa heille kunnioitusta, koska he ovat elämän armon perillisiä niinkuin tekin; etteivät teidän rukouksenne estyisi.” (1. Piet. 3:1–7) Apostoli kehottaa aviopuolisoita harkitsemaan ensiksi elämässään hengellistä puolta, kärsimään pitkään toistensa puutteita silmällä pitäen ei ainoastaan itsensä vaan myös aviopuolisonsa pelastumista.

¹⁶ Pitkämielisyys ei ole koskaan helppo pääsytie. Se on aikaansa odottava toivo. Se on vastauksen hyväksi toimiva rukous. Jotkut vaimot ovat kärsineet epäuskoisen miehensä herjauksia kymmenen, kaksitoista, kuusitoista vuotta ja kauemminkin ja saaneet vihdoin miehensä tulemaan elämän tielle. Aviomiehetkin ovat tehneet samoin. Eräs heistä kirjoittaa: ”Kaksitoista vuotta olin oman vaimoni pahin vihollinen . . . koska hän sai totuuden.” Mies kertoo lyöneensä häntä, juoneensa ilkeyksissään ja olleensa niin halpamainen kuin ikinä voi. ”Kaksitoista vuotta meni siten hurjassa taistelussani totuutta ja vaimoani ja lastani vastaan”, hän sanoo. ”Vähän aikaa sitten kävin uudelleen läpi kuluneet kaksitoista vuotta elämästäni. Tämä erittely murti minut. Näin, kuinka kauhean halpamainen olin ollut vaimoani kohtaan, samalla kun hän oli kantanut kaiken nöyränä. . . . Mitä julmempi olin, sitä enemmän hän osoitti rakkautta ja armeliaisuutta. Niin, vasta nyt näen kaiken tämän . . . Kaksi viikkoa sitten vertauskuvasin antaumukseni ainoalle tosi Jumalalle Jehovalle vesikasteessa, sille Jumalalle, joka minun hulluuteni aikana johti vaimoani ja lastani niin ihmeellisellä tavalla.” Suurenmoinen palkinto korjattiin kahdentoista vuoden pitkämielisyyden jälkeen. Rohkaiskoon tämä kirje sinua olemaan pitkämielinen perheesi epäuskoisia jäseniä kohtaan!

17. a) Miten ja miksi pitkämielisyyttä tulee osoittaa lapsia kohtaan? b) Miten lapset voivat olla pitkämielisiä? c) Mitä neuvoa tulee sekä vanhempien että lasten noudattaa?

¹⁷ Pitkämielisyyttä tulee osoittaa perheen lapsiakin kohtaan. Jollei aikuisten käyttäytyminen ole aina enkelimäistä, niin sen pitäisi auttaa vanhempia ymmärtämään, etteivät heidän lapsensakaan ole aina ”enkeleitä”. Lasten käyttäytymisestä heijastuu usein heidän perimänsä synti. He ansaitsevat sen tähden samaa kärsivällisyyttä, mitä me odotamme toisten osoittavan itseämme kohtaan perimiemme puutteitten tähden. Lasten tulee myös vireässä oikeudentajussaan ja odottaessaan aikuisilta kypsyyttä ymmärtää, etteivät heidän vanhempansakaan ole täydellisiä. Siksi lasten on oltava pitkämielisiä vanhempiaan kohtaan. Tämä voidaan toteuttaa parhaiten, jos sekä vanhemmat että lapset noudattavat Ef. 6:1–4:ssä olevaa käskyä, jossa sanotaan: ”Lapset, olkaa vanhemmillenne kuuliaiset Herrassa, sillä se on oikein. ’Kunnioita isääsi ja äitiäsi’ – tämä on ensimmäinen käsky, jota seuraa lupaus – ’että menestyisit ja kauan eläisit maan päällä’. Ja te isät, älkää kiihoittako lapsianne vihaan, vaan kasvattakaa heitä Herran kurissa ja nuhteessa.” Sekä vanhempien että lasten puolelta osoitettu pitkämielisyys tekee tämän käskyn täyttymisen mahdolliseksi kumpienkin siunaukseksi ja Jumalan kunniaksi.

18. Miksi kristittyjen tulee olla pitkämielisiä maailmallisia sukulaisiaan kohtaan?

¹⁸ Perhepiiri tuo mieleen maailmalliset sukulaiset. Tässäkin voidaan harjoittaa pitkämielisyyttä. Kristillinen ystävällisyys on hellyttävää. Se tekee maailman ihmisiin erinomaisen vaikutuksen. Epäuskoiset sukulaiset tulevat näkemään, ettei meidän kristillisyytemme ole pelkkiä sanoja vaan todella miellyttävä elintapa. Tämä saattaa kannustaa heitä jonain päivänä tulemaan myös Jehovan kristityiksi todistajiksi. Meidän täytyy kärsiä pitkään sitä varten.

PITKÄMIELISYYS SEURAKUNNASSA

19. Millä tavoilla valvojien tulee olla pitkämielisiä seurakunnassa olevia kohtaan?

¹⁹ Kristillinen seurakunta on myös paikka, missä pitkämielisyyttä voidaan sovelluttaa. Valvojan täytyy olla pitkämielinen kaikkia seurakunnassa olevia kohtaan, olkootpa he vastatulleita tai olleet seurakunnassa monta vuotta. Hän voi neuvoa, muttei koskaan tiuskia eikä osoittaa kärsimättömyyttä. Valvojan täytyy sietää tavanomaisten myöhästyjien heikkoutta toivoen heidän parantavan tapansa. Hän kantaa toimettomien aiheuttaman taakan odottaen toiveikkaasti heidän tulevan toimiviksi. Hän on kärsivällinen, kun hänen apulaisensa eivät hoida tehtäviään niin kuin heidän pitäisi. Kun jotkut vitkastelevat, kun osallistuminen kokouksiin on heikkoa, kun vanhemmat ovat välinpitämättömiä ja lapset käyttäytyvät väärin, niin valvojan täytyy osoittaa kärsivällisyyttä, pitkämielisyyttä. Hän on pitkämielinen toivoen, että kaikki hänen huollossaan olevat jonain päivänä rupeavat täysin arvostamaan kristillistä evankeliuminpalvelusta, tarttuvat siihen kokosieluisesti elämäntapanaan ja elävät. – Kol. 3:23.

20. Missä tilaisuuksissa apulaispalvelijat havaitsevat tarpeelliseksi olla pitkämielisiä?

²⁰ Apulaispalvelijoittenkin täytyy harjoittaa pitkämielisyyttä seurakunnassa. Heidän täytyy olla kärsivällisiä, kun valvoja saattaa näyttää hiukan vaativalta toisinaan, kun heidän kristityt veljensä eivät käytä etujaan oikealla tavalla. Esimerkiksi palveluskoulun palvelijan täytyy harjoittaa pitkämielisyyttä, kun ohjelmaa saaneet eivät tule esittämään osiaan; tilienpalvelijan täytyy kestää, kun lahjoitukset tulevat hitaasti; kirjallisuudenpalvelija on kärsivällinen, kun kirjallisuustilauksia ei oteta, ja palveluskeskusten johtajat ovat pitkämielisiä, kun palveluksessa on vain vähän tai ei ketään, kun läksyjä ei ole tutkittu ja kun vain harvat tulevat auttamaan häntä valtakunnansalin puhdistamisessa. Palvelijoiden on oltava pitkämielisiä kaikkia kohtaan.

21. Miksi ja miten lähetystyöntekijöiden ja Beetelissä palvelevien täytyy harjoittaa pitkämielisyyttä?

²¹ Ulkomaisilla kentillä olevien lähetystyöntekijöitten ja Beetel-kodeissa – joissa painetaan Raamattuja ja raamatullisia apuvälineitä – olevien evankeliuminpalvelijoiden täytyy niin ikään harjoittaa pitkämielisyyttä. Joillakin alueilla ihmiset ovat hitaita ottamaan vastaan Jumalan perustetun valtakunnan hyvää uutista. Lähetystyöntekijän täytyy kestää. Hänen täytyy olla kärsivällinen itsensä suhteen uuden kielen oppimisessa, kun hän soveltautuu tyystin uuteen elintapaan. Beetel-kodeissa joutuu usein suuri joukko evankeliuminpalvelijoita asumaan suhteellisen ahtaissa tiloissa, mikä saattaa toisinaan olla koettelevaa. Täytyy kestää lähimmäisen puutteita ja sivuuttaa ne. Aikataulut ja työjärjestykset vaativat mukautumista, kuria. Mutta evankeliuminpalvelijat kestävät pukeutumalla rakkauteen ja sen hedelmään – pitkämielisyyteen. – Kol. 3:12–14.

22. Minä muina aikoina seurakunnan palvelijat ja jäsenet havaitsevat tarpeelliseksi harjoittaa pitkämielisyyttä? Miten tämä taakka täytyy kantaa?

²² Kun evankeliuminpalvelijat tekevät rikkeen, niin seurakunnan ylle laskeutuu säännöllisesti raskas taakka. Koeajalle väärän käytöksen tai muiden heikkouksien takia asetetut panevat raskaita kuormia palvelijain kannettavaksi. Ne täytyy kantaa rakkaudessa. (Room. 15:1–6) Erotetut henkilöt aiheuttavat suuria vaikeuksia ja paljon murhetta, eivät yksistään seurakunnan jäsenille vaan myös usein perheen sukulaisjäsenille. Kuitenkin nämä häpeät täytyy kestää Kristuksen hengessä.

PITKÄMIELISYYS KAIKKIA ULKOPUOLISIA KOHTAAN

23. a) Miksi kristityt havaitsevat tarpeelliseksi olla pitkämielisiä toisia kohtaan ulkopuolella kristillisen seurakunnan, ja miten tämä kärsiminen tulee kantaa? b) Miten kristityt vanhemmat ja lapset ovat osoittaneet pitkämielisyyttä? c) Millä tavalla Jehovan todistajat ovat osoittaneet pitkämielisyyttä kenttäpalveluksessa, ja onko se jäänyt huomaamatta? d) Miten kristityt suhtautuvat kärsimykseen ja miksi?

²³ Suunnattomia taakkoja on nyt kärsittävä Kristuksen tähden. Monien kristittyjen on olosuhteiden pakosta työskenneltävä sellaisten maailman ihmisten joukossa, jotka käyttävät inhottavaa puhetta, valehtelevat, pettävät, varastavat ja tekevät lähes kaikkea säädytöntä, mitä voidaan kuvitella. Kuitenkin kristityn täytyy kestää tätä saastumatta siitä. (Joh. 17:15–19; 1. Kor. 5:9–6:11) Kristityn täytyy kestää rotuloukkaukset, uskonnollinen vihamielisyys ja kansalliset ennakkoluulot. Kuinka kauan Jehovan evankeliuminpalvelijat ovatkaan kärsineet lain varjolla tehtyä pahaa! Miten kauan he ovatkaan sietäneet diktaattoreitten vihaa Venäjällä, Espanjassa, Portugalissa ja muissa paikoissa maailmassa! Miten kauan kristityt vanhemmat ja heidän lapsensa ovatkaan kärsineet niiden lippuja heiluttavien patrioottien herjauksia, jotka jättävät huomioon ottamatta Jumalan lain, mikä kieltää epäjumalanpalveluksen! Kuinka kauan kristityt ovatkaan kestäneet solvauksia, karkeuksia ja ovien kiinnipaukauttamisia nenänsä edessä ollessaan palvelemassa talosta taloon! He ovat osoittaneet melkein jumalallista kärsivällisyyttä uusintakäynti- ja raamatunkotitutkistelutoiminnassaan. Kuitenkin he iloitsevat! Eikä heidän kestävyytensä ole jäänyt huomiotta. Eräs roomalaiskatolinen julkaisu sanoi äskettäin, että piirre, mistä se piti Jehovan todistajissa, on heidän ”halukkuutensa kärsiä pilkkaa ja herjausta vakaumustensa tähden”. Kristityt ovat näytelmä ihmisten ja enkelien edessä. Innokkaitten urheilijain tavoin he eivät tyydy istumaan syrjässä vaan iloitsevat, kun heille annetaan tilaisuus koetella itseään. Mitä urheilija ei kärsi valmentautuessaan ja pyrkiessään voittamaan tai saamaan palkinnon? Kilpailutilaisuuden antamista pidetään todella usein harvinaisena kunniana ja etuna kustannuksista huolimatta. Kristityt ajattelevat samalla lailla iankaikkisen elämän palkinnon tavoittelustaan. Heidän veljensä kannustavat heitä eteenpäin ja pitävät niitä onnellisina, jotka ovat kestäneet. ”Jos teitä solvataan Kristuksen nimen tähden”, sanoi apostoli Pietari, ”niin te olette autuaat, sillä kirkkauden ja Jumalan Henki lepää teidän päällänne.” (1. Piet. 4:14, 16; 2:20) Kun Jehovan henki lepää heidän yllään, he kestävät pitkän kärsimyksen iloiten.

24. Millä tavoin kristillinen pitkämielisyys on ainoalaatuista, ja mikä palkka siitä on?

²⁴ Kristillinen pitkämielisyys on sen tähden todella ainoalaatuinen. Se edistää rauhaa ja ykseyttä. Se avaa katumuksen oven. Se ravitsee tottelevaisuutta ja vahvistaa uskoa. Se kirkastaa Jehovaa, hänen järjestönsä edistyy ja hänen kansansa tulee onnelliseksi. Kristitty varmistaa pitkämielisyydellä itselleen ja toisille palkinnon – ainoan palkinnon, jonka takia kannattaa kärsiä – iankaikkisen elämän palkinnon. Mikä suurempi kannustin voisi olla pitkämielisyyteen kaikkia kohtaan?

’Valtakunta on käsillä’ – milloin?

1. a) Mikä on kristityille ensisijaisen tärkeä ja miksi? b) Mitkä kysymykset Valtakunnasta heräävät?

JUMALAN valtakunta on aina ollut ensisijaisen tärkeä kristityille. Esikristillisetkin Jumalan palvelijat odottivat Valtakuntaa. Valtakunta on tosiaan koko Raamatun teema, sillä Jumalan valtakunta juuri pyhittää Jehovan nimen ja tuo rauhan ja siunaukset ihmiskunnalle. Jeesus puhui usein Valtakunnasta, hän asetti sen etualalle ja esitti useita vertauksia Valtakunnasta. Sana ”Valtakunta” esiintyy neljässä evankeliumissa yli 110 kertaa. Valtakunnan tulo on sen tähden ylivoimaisen tärkeä. Se tuo esiin kysymykset: Milloin Valtakunta on käsillä? Mitä ilmoitus ’Valtakunta on käsillä’ merkitsee meille?

2. Milloin kuultiin ensi kerran julistus: ’Valtakunta on käsillä’?

² Tämän julistuksen kuuli ensi kerran joukko juutalaisia Jordanin virran läheisyydessä vuonna 29. Monet olivat tulleet kuulemaan tämän uutisen voimakasta saarnaajaa. Hän oli Johannes, pappi Sakarjan poika, joka tuli Jes. 40:3:n ennustuksen täyttymyksenä: ”Huutavan ääni kuuluu: ’Valmistakaa Herralle tie erämaahan, tehkää arolle tasaiset polut meidän Jumalallemme.’” Johanneksen sanoman teema oli: ”Katukaa, sillä taivaan valtakunta on käsillä.” – Matt. 3:2, KJ; Luuk. 1:5, 13.