4. luku

Temppeli säilyy kun kansoja järkytetään

1. Kuinka pitkä aika oli nyt kulunut siitä, kun juutalaiset olivat toimineet Haggain aikaisemman profetian mukaisesti, ja mikä juhla oli päättymässä Jerusalemissa?

SIITÄ KUN juutalaiset olivat toimineet Haggain edellisen profetian mukaisesti Persian kuninkaan Dareios I:n (Hystaspeen) toisen hallitusvuoden eli vuoden 520 eaa. kuudennen kuukauden (elulin) 24. päivänä, ei ollut kulunut täyttä kuukautta. Seitsenpäiväinen lehtimajanjuhla (eli tabernaakkelijuhla) oli alkanut seuraavan, seitsemännen kuukauden, tisrin, 15. päivänä, ja nyt oli sen seitsemäs päivä eli tisrin 21. päivä. Seuraavana päivänä, tisrin 22. päivänä, kaikilla juhlanviettäjillä oli juhlakokous Jerusalemissa. Aaronin suvun papiston kaikkien 24 osaston (eli vuoron) odotettiin olevan läsnä tässä lehtimajanjuhlassa pääkaupungissa. On kiinnostavaa, että Daavidin poika kuningas Salomo vihki rakentamansa Jehovan palvontatemppelin lehtimajanjuhlan aikana. – 1. Kun. 8:62–66; 6:37, 38; 2. Aikak. 7:7–10.

2. Millä muulla nimellä lehtimajanjuhla tunnettiin, ja millaisia piirteitä siihen liittyi?

² Tätä seitsemännen kuukauden juhlaa, jota vietettiin viisi päivää sovituspäivän jälkeen, sanottiin myös korjuujuhlaksi. Maanviljelystuotteiden korjaamisen takia israelilaisia käskettiin: ”Pitäkää iloa seitsemän päivää Herran, Jumalanne, edessä. Ja viettäkää sitä juhlana Herran kunniaksi seitsemän päivää vuodessa. Se olkoon teille ikuinen säädös [sääntö määräämättömään aikaan asti, Um] sukupolvesta sukupolveen; viettäkää se seitsemännessä kuussa. Seitsemän päivää asukaa lehtimajoissa; kaikki Israelissa syntyneet asukoot lehtimajoissa, että teidän jälkeläisenne tietäisivät, kuinka minä annoin israelilaisten asua lehtimajoissa, kun vein heidät pois Egyptin maasta. Minä olen Herra, teidän Jumalanne.” – 3. Moos. 23:33–43; 4. Moos. 29:12–38; 5. Moos. 16:13–17.

3, 4. a) Mistä nuo juutalaiset saattoivat iloita korjuujuhlan aikana, ja millaisia heidän asumuksensa olivat verrattuna Jehovan huoneeseen? b) Miksi nyt oli sopiva aika saada rohkaiseva sanoma Jehovalta, ja miten tuo sanoma alkoi?

³ Sen perusteella, mitä profeetta Haggai sanoi ensimmäisessä profetiassaan, meillä ei ole syytä uskoa, että maahansa palanneilla israelilaisilla oli paljon korjattavaa vuonna 520 eaa. (Hagg. 1:5, 6, 9–11; 2:16, 17) Mutta sen, minkä he kokosivat aittoihinsa, he olivat saaneet Jehovan armosta ja pitkämielisyydestä. Tämän vuoksi heillä oli todella syytä iloita Jumalassaan Jehovassa korjuujuhlan seitsemän päivää. Ja koska he asuivat tapansa mukaan juhlan aikana tilapäisissä lehtimajoissa Jerusalemissa ja sen ympäristössä, heillä ei ollut silloin itsellään paneloituja, hyvin katettuja taloja sen enempää kuin Jehovalla oli Jerusalemissa rakennusta palvontaansa varten. He olivat tähän mennessä tehneet paljon valmistelutöitä aloittaakseen uudelleen temppelin jälleenrakentamisen. He tarvitsivat vielä rohkaisua. Koska tisrin 21. päivä oli vielä juhlapäivä, niin Jerusalem olisi silloin täynnä Jehovan palvojia, mukaan luettuina Juudan käskynhaltija ja koko papisto, ja se olisi sopiva aika henkeytetyn sanoman antamiseksi heille. Jehova huolehti siitä, että sellainen annettiin, kuten me nyt luemme:

⁴ ”Seitsemännessä [tisri- eli eetanim-] kuussa, kuukauden kahdentenakymmenentenä ensimmäisenä päivänä tuli profeetta Haggain kautta tämä Herran sana: ’Sano Juudan käskynhaltijalle Serubbaabelille, Sealtielin pojalle, ja ylimmäiselle papille Joosualle, Joosadakin pojalle, ja kansan jäännökselle näin: Kuka teidän joukossanne on jäljelle jäänyt, joka on nähnyt tämän temppelin sen entisessä kunniassa? Ja miltä näyttää se teistä nyt? Eikö se ole tyhjän veroinen teidän silmissänne?’” – Hagg. 2:1–3.

5. a) Mitä Jehovan kysymysten sanamuoto ilmaisi niistä, jotka olivat tilaisuudessa läsnä? b) Mikä oli todella suuri kysymys tehdyn vertailun valossa?

⁵ Ne, joille nämä kysymykset esitettiin, saattoivat nähdä korkeintaan temppelin perustustyön, perustuksen, joka oli laskettu kuusitoista vuotta aikaisemmin vuonna 536 eaa. (Esra 3:8–13) Kysymysten sanamuoto osoittaa, että läsnä oli joitakuita varsin iäkkäitä henkilöitä, jotka oli karkotettu Babyloniin ja jotka olivat nähneet Salomon rakentaman temppelin ennen kuin babylonialaiset tuhosivat sen vuonna 607 eaa., yli 87 vuotta aikaisemmin. He saattoivat muistaa, miten upealta tuo Jumalan suunnittelema Salomon temppeli oli näyttänyt. Vain he saattoivat täysin verrata sitä siihen, mitä he nyt näkivät. Se, mikä nyt oli heidän silmiensä edessä temppelin entisellä sijaintipaikalla, ei ollut mitään siihen verrattuna. Mitä voitiin näin ollen odottaa temppeliltä, jolla oli näin vaatimaton, mitätön alku? Kannattaisiko noiden jumalaapelkääväisten israelilaisten edes jatkaa temppelin jälleenrakentamista? Mutta koska temppelistä oli tuleva Jehovan huone, niin suuri kysymys kuului: voisiko sotajoukkojen Jehova saada aikaan tyhjästä jotakin vaikuttavaa, jotakin tarkoitukseensa sopivaa?

6. Kenestä temppelin rakennushanke todellisuudessa riippui, ja kuka siis oikeastaan rakensi sitä ja miten?

⁶ Hanke riippui oikeastaan siitä Jumalasta, jota piti palvoa tuossa suunnitellussa rakennuksessa. Oliko Hänen tahtonsa, että huone rakennettaisiin hänen kunniakseen ja edistämään Israelin kansan hengellisiä etuja? Koska se oli Hänen tahtonsa, niin rakentajat tulisivat tekemään Hänen tahtoaan ja Hänen työtään. Heillä olisi sen tähden hänen hyväksymyksensä ja tukensa ja kannatuksensa riippumatta siitä, ketkä ja miten monet olivat heitä vastaan. Itse asiassa hän rakentaisi tuon huoneen käyttäen israelilaisia rakentajia välikappaleinaan. Tämä olikin kaikkein tärkeintä, kuten Salomo toteaa Psalmissa 127:1, missä hän huomauttaa: ”Jos Herra [Jehova, Um] ei huonetta rakenna, niin sen rakentajat turhaan vaivaa näkevät. Jos Herra ei kaupunkia varjele, niin turhaan vartija valvoo.”

7. a) Kuka oli eniten kiinnostunut tuon huoneen jälleenrakentamisesta ja miksi? b) Mitä Jehova nyt sanoi Haggain kautta, jotta heidän ei olisi tarvinnut olla peloissaan vihollisten vuoksi?

⁷ Koska asia koski ainoan elävän tosi Jumalan puhdasta palvontaa, niin Jehova itse liittyi siihen, koska hän oli tuo Jumala. Hän oli suorittava rakentamisen. Sen vuoksi heidän ei tarvinnut antaa periksi vihollisen lukumääräisen ylivoimaisuuden pelosta. Niinpä hän henkeyttikin profeettansa Haggain sanomaan: ”Mutta nyt ole luja, Serubbaabel, sanoo Herra, ja ole luja, Joosua, Joosadakin poika, ylimmäinen pappi, ja ole luja, maan koko kansa, sanoo Herra, ja tehkää työtä; sillä minä olen teidän kanssanne, sanoo Herra Sebaot [sotajoukkojen Jehova, Um]. Sen liiton sana, jonka minä tein teidän kanssanne, kun te läksitte Egyptistä, ja minun Henkeni pysyy teidän keskellänne. Älkää peljätkö.” – Hagg. 2:4, 5.

8. Missä suhteessa temppelinrakentajien piti olla lujia, ja miten sama piti paikkansa apostoli Paavalista hänen ollessaan Korintossa?

⁸ Israelilaisten jäännöksen, joka velvoitettiin jälleenrakentamaan temppeli, tuli olla luja uskossa. He osoittaisivat uskonsa työskentelemällä temppelirakennuksella. Miksi eivät osoittaisikin? Olihan sotajoukkojen Jehova heidän kanssaan. Juutalainen kristitty apostoli Paavali sanoikin myöhemmin Roomassa olleelle seurakunnalle: ”Mitä me siis tähän sanomme? Jos jumala on meidän puolellamme, kuka voi olla meitä vastaan?” (Room. 8:31) Tällainen Jumalan antama vakuutus on hyvin vahvistava, kuten sama Paavali koki suorittaessaan Jumalan työtä kreikkalaisessa Korinton kaupungissa ajanlaskumme ensimmäisellä vuosisadalla. Apostolien tekojen kertomus sanoo siitä: ”Ja Herra sanoi yöllä näyssä Paavalille: ’Älä pelkää, vaan puhu, äläkä vaikene, sillä minä olen sinun kanssasi, eikä kukaan ole ryhtyvä sinuun tehdäkseen sinulle pahaa, sillä minulla on paljon kansaa tässä kaupungissa’.” Ilmaisiko Paavali uskoa tekemällä niin kuin häntä käskettiin? Kertomus jatkaa: ”Niin hän viipyi siellä vuoden ja kuusi kuukautta opettaen heidän keskuudessaan Jumalan sanaa.” – Apt. 18:9–11.

9. a) Missä suhteessa temppelinrakentajien tuli samoin olla lujia ja keiden johdolla? b) Mitä sellaista Jumala oli tehnyt heidän esi-isiensä kanssa, joka heidän piti muistaa, ja miksi se tuli muistaa nyt?

⁹ Kotimaahansa palanneen israelilaisten jäännöksen tuli samalla tavalla olla luja luottamuksessaan Kaikkivaltiaaseen Jumalaan ja tehdä Hänen työtään. Heidän huomattavimmat virkailijansa, käskynhaltija Serubbaabel ja ylimmäinen pappi Joosua, olivat vastuussa johdon ottamisesta, ja muu jäännös oli seuraava heitä ja työskentelevä heidän kanssaan. Heidän tuli muistaa se liitto, jonka Jehova oli tehnyt heidän esi-isiensä kanssa johtaessaan heidät pois Egyptistä. Oli erittäin sopivaa, että Haggai muistutti heitä tästä, sillä nelikymmenvuotisen vaelluksensa aikana Egyptistä Luvattuun maahan heidän esi-isänsä olivat eläneet teltoissa tai lehtimajoissa, ja nyt israelilaisten jäännös vietti Jerusalemissa lehtimajanjuhlaa esi-isiensä kokemusten muistoksi. Heidän esi-isänsä olivat kohdanneet vihollisia matkan varrella, mutta Jehova oli vapauttanut kansansa ja pitänyt liittonsa ja vienyt heidät Luvattuun maahan. Sama vapautusten Jumala oli israelilaisjäännöksen kanssa lehtimajanjuhlassa Jerusalemissa. Heidän ei tullut pelätä.

SUUREMPI KUNNIA NÄHDÄÄN ENNAKOLTA

10, 11. a) Miksi temppelinrakentajien ei pitänyt masentua vertailuja tehdessään? b) Mitä Jehova nyt sanoi Haggain kautta lisätäkseen heidän odotteitaan?

¹⁰ Israelilaisten jäännöksen ei pitänyt masentua sen tähden, että heidän nyt aloittamansa työ ei ollut mitään verrattuna loistavaan maailmankuuluun Salomon temppeliin. He eivät ehkä odottaneet mitään huomattavaa tai maininnanarvoista tulosta ponnistuksistaan temppelin rakentamiseksi. Mutta Jehova näki, että heidän uurastamisensa uskossa saisi aikaan aivan verrattoman tuloksen. Kannustaakseen heitä ja rohkaistakseen heitä suurimmilla odotteilla Jehova siis selitti nyt, miksi heidän ei tullut pelätä vaan olla lujia uskossa ja tehdä työtä, kun hän sanoi profeetta Haggain kautta:

¹¹ ”Sillä näin sanoo Herra Sebaot: Vielä vähän aikaa [Vielä kerran – siihen on vähän aikaa, Um], ja minä liikutan [järkytän, Um] taivaat ja maan, meren ja kuivan. Ja minä liikutan kaikki pakanakansat, ja kaikkien pakanakansojen kalleudet tulevat, ja minä täytän tämän temppelin kunnialla, sanoo Herra Sebaot.” – Hagg. 2:6, 7.

12. Mikä jäisi pystyyn yleismaailmallisesta järkyttämisestä huolimatta, ja keiden osoitettiin kääntyvän Jehovan puoleen?

¹² Eikö tämä ollut sykähdyttävä odote israelilaisten jäännöksen vaalittavaksi sen palvontahuoneen suhteen, jota he olivat ryhtymässä rakentamaan? Itse sotajoukkojen Jehova asetti tuon odotteen heidän eteensä, ja siksi sen toteutuminen oli varmaa. Yleismaailmallinen järkyttäminen oli tuleva. Hän tulisi aiheuttamaan sen. Se, mikä oli heidän maahansa nähden ylhäistä ja alhaista, tultaisiin järkyttämään paikoiltaan, ellei samalla peräti tuhoonsa! Mutta kaiken tämän järkyttämisen keskellä jonkin oli määrä jäädä pystyyn – israelilaisten jäännöksen rakentaman huoneen! Se merkitsi sitä, että Jehovan puhdas palvonta tulisi kestämään samoin kuin Hänen huoneensa säilyisi. Hän tulisi täyttämään palvontahuoneensa kunnialla, sillä kaikkien kansojen kalleudet tulisivat sinne. Kaikki ne, jotka kaikista kansoista olivat kääntyneet palvomaan Häntä, veisivät nuo kalleudet sinne. Jumalan palvonnan huoneesta tulisi tärkein ja maineikkain huone maan päällä. Siellä eivät palvoisi Jehovaa ainoastaan luonnolliset israelilaiset vaan myös kaikista kansakunnista olevat ei-juutalaiset ihmiset!

13. Minkä varmuuden tämä antoi työntekijöille tällä kertaa temppelin rakentamisesta, ja mikä kannusti heitä työhön?

¹³ Tämä varmisti israelilaisten jäännökselle sen, että he tällä kerralla saattaisivat päätökseen Jehovan temppelin rakentamisen Jerusalemiin. Sattuisipa heidän ympärillään mitä tahansa maailmaa järkyttäviä tapahtumia, he saavuttaisivat loistavasti tämän päämäärän. Olkoon koko muu maailma levoton, peloissaan ja huolissaan siitä järkyttämisestä, joka on hämmentänyt sen, Jehovan palvontahuoneen rakentamisen täytyy jatkua kunniakkaaseen päätökseen saakka! Ja sitten seuraisi sen riemullinen vihkiminen! (5. Moos. 20:5) Sotajoukkojen Jehova on antanut siitä sanansa, ja siksi se tulee tapahtumaan! Siis työhön Hänen voimallaan! Kaikki työnteon kannustimet ovat olemassa!

14, 15. Mihin – missä ja milloin tapahtuneeseen – sanonta ”vielä kerran” liittyy?

¹⁴ Milloin se sitten tapahtuu? Sotajoukkojen Jehova sanoi: ”Vielä kerran – siihen on vähän aikaa – ja minä järkytän taivaat ja maan ja meren ja kuivan maan.” (Hagg. 2:6, Um) ”Vielä kerran” – mihin aikaisempaan verrattuna? Milloin hän tätä aikaisemmin suoritti järkyttämisen? Sen on täytynyt tapahtua kaukana etelässä, Siinainvuorella, kolmannessa kuussa (siivanissa) sinä vuonna, jolloin israelilaiset lähtivät Egyptistä, vuonna 1513 eaa. He leiriytyivät tuon kuukauden (siivanin) ensimmäisenä päivänä Siinainvuoren juurelle, jolla vuorella Jehova oli enkelinsä välityksellä ihmeellisesti ilmestynyt profeetta Moosekselle palavassa pensaassa, jota tuli ei kuluttanut. Mitä tapahtui heidän leiriytymisensä kolmantena päivänä? Lukekaamme, mitä 2. Moos. 19:16–19 kertoo:

¹⁵ ”Ja kolmantena päivänä, kun aamu oli tullut, alkoi jylistä ja salamoida, ja paksu pilvi laskeutui vuoren ylle, ja kuului ylen kova pasunan ääni, niin että koko kansa, joka oli leirissä, vapisi pelosta. Silloin Mooses vei kansan leiristä Jumalaa vastaan, ja he asettuivat vuoren juurelle. Ja koko Siinain vuori peittyi savuun, kun Herra astui sille alas tulessa, ja siitä nousi savu niinkuin pätsin savu, ja koko vuori vapisi kovasti. Ja pasunan ääni koveni kovenemistaan. Mooses puhui, ja Jumala vastasi hänelle jylinällä.”

16, 17. a) Mikä varoitus silloin annettiin, ja mitä sen jälkeen annettiin? b) Mitä israelilaiset nyt pyysivät kuultuaan Jumalan puhuvan suoraan heille?

¹⁶ Annettuaan sitten ohjeita israelilaisille siitä, että he olisivat varovaisia ja säilyttäisivät kunnioittavan välimatkan vuoreen, niin etteivät koskisi siihen, Jehova julisti enkelinsä välityksellä kymmenen käskyä Siinainvuoren huipulta. (2. Moos. 19:20–20:17) Halusiko Israelin kansa tämän Jumalan julistuksen jälkeen vielä kuulla Jehovan ääntä suoranaisesti? Mooses kertoo siitä sanoen:

¹⁷ ”Ja kaikki kansa havaitsi jylinän, tulen leimaukset, pasuunan äänen ja vuoren suitsuamisen; ja kun he sen havaitsivat, vapisivat he ja pysyivät taampana. Ja he sanoivat Moosekselle: ’Puhu sinä meidän kanssamme, niin me kuulemme. Älköön Jumala puhuko meidän kanssamme, ettemme kuolisi.’ Mutta Mooses vastasi kansalle: ’Älkää peljätkö, sillä Jumala on tullut koettelemaan teitä, että Herran pelko olisi teidän silmäinne edessä ja ettette syntiä tekisi’. Ja kansa pysyi taampana, mutta Mooses lähestyi pimeyttä, jossa Jumala oli.” – 2. Moos. 20:18–21.

18. a) Milloin Mooses myöhemmin viittasi näihin Siinainvuoren luona saatuihin kokemuksiin, ja mitä Daavid sanoi siitä Psalmissa 68? b) Mikä suhde tällä järkyttämisellä oli pyhän tabernaakkelin rakentamiseen ja vihkimiseen?

¹⁸ Pitäessään lähes neljäkymmentä vuotta myöhemmin jäähyväispuhettaan israelilaisten nuoremmalle sukupolvelle profeetta Mooses viittasi uudelleen näihin Siinainvuoren kokemuksiin. (5. Moos. 4:9–14; 18:15–19) Myös psalmista Daavid henkeytettiin kertomaan soinnukkaassa laulussa: ”Jumala, kun sinä kävit kansasi edellä, kun sinä kuljit erämaassa, – . . . niin maa vapisi [järkkyi, Um; RS; JP] ja taivaat tiukkuivat Jumalan kasvojen edessä, Siinai vapisi [järkkyi, Um; RS; JP] Jumalan, Israelin Jumalan, kasvojen edessä.” (Ps. 68:8, 9) Tämä kokonaisen vuoren järkyttäminen ei voinut pian unohtua. On myös kiinnostavaa, että tämä Siinainvuoren järkyttäminen tapahtui yhdeksän kuukautta ennen kuin israelilaiset olivat saaneet valmiiksi pyhän kokousteltan, tabernaakkelin. Sen jälkeen pyhän tabernaakkelin vihkiminen tapahtui seuraavan vuoden, 1512 eaa., ensimmäisen kuukauden (niisanin) ensimmäisenä päivänä. Näin ollen järkyttäminen edelsi Jehovan palvonnan aloittamista tässä tabernaakkelissa, joka pystytettiin Siinain erämaahan. – 2. Moos. 39:42–40:37.

19. Hagg. 2:6:n mukaan Jehova oli suorittava vielä toisen järkyttämisen, mutta mitä se koskisi tällä kertaa?

¹⁹ Hagg. 2:6:ssa olevan julistuksensa mukaan Jehovan tarkoitus oli järkyttää maa vielä toisen kerran, ja tällä kerralla siihen piti liittyä myös taivaitten ja meren ja kuivan maan järkyttäminen. Milloin? ”Vielä kerran – siihen on vähän aikaa”, Hän sanoi.

20. Minä aikakautena tämän järkyttämisen täytyi tapahtua Jerusalemin kirjaimellisen, jälleenrakennetun temppelin ollessa kysymyksessä, jolloin Hagg. 2:6–9 oli täyttyvä ensimmäisen kerran?

²⁰ Hän sanoi tämän tisrikuun 21. päivänä vuonna 520 eaa. Temppelin jälleenrakentaminen päättyi vasta Persian Dareios I:n kuudennen hallitusvuoden (515 eaa.) kahdennentoista kuukauden kolmantena päivänä (adarin 3:ntena). Se tapahtui enemmän kuin neljä vuotta ja neljä kuukautta sen Jehovan antaman ennustuksen jälkeen, jonka Hagg. 2:6–9 esittää. Sen jälkeen oli seuraava jälleenrakennetun temppelin vihkiminen. Sitten Jehova oli sanansa mukaisesti täyttävä tuon pyhän huoneen kunnialla. (Esra 4:24; 6:14, 15) Näin ollen järkyttämisen täytyi tapahtua tänä aikana (520–515 eaa.), jotta hänen ennustuksensa täyttyisi Jerusalemin kirjaimellisen jälleenrakennetun temppelin yhteydessä, mikä täyttäisi ennustuksen ensimmäisen kerran. Historian pitäisi osoittaa, miten ennustus täyttyi tuon nimenomaisen ajan kansainvälisissä tapahtumissa. Se oli todella huomattavan levotonta aikaa Persian valtakunnalle.

21. Miksi meidän tulisi nykyään olla kiinnostuneita sen ennustuksen suuremmasta täyttymyksestä, jonka Hagg. 2:6–9 esittää?

²¹ Meidän on kuitenkin muistettava, että jälleenrakennettu Jerusalemin temppeli oli esikuvallinen. Se esitti pienoiskoossa Jehovan suurempaa temppeliä, hänen hengellistä temppeliään, missä hänen antautunut kansansa palvoo häntä nykyään. Siksi meidän tulisi nykyään olla kiinnostuneita sen ennustuksen suuremmasta ja lopullisesta täyttymyksestä, jonka Hagg. 2:6–9 esittää.

NYKYISEN TÄYTTYMYKSEN VARMUUS

22. Mistä vuodesta lähtien ovat nykyajan kansat olleet epävakaita, ja mikä kysymys herää?

²² Jokainen valistunut henkilö myöntää kernaasti, että tämän 20. vuosisadan 14. vuodesta lähtien on kansoille tapahtunut jotakin tavallisuudesta poikkeavaa. Ensimmäinen maailmansota, joka alkoi vuonna 1914, pani alulle tapahtumasarjan, joka on pannut kaikki kansat horjumaan tänä aikana. Kaikki niiden yritykset vakavuuden saavuttamiseksi ovat epäonnistuneet Yhdistyneiden Kansakuntien, maailman rauhan ja turvallisuuden järjestön, avusta huolimatta. Mitä tämä kaikki merkitsee? Mitä tästä lopulta seuraa? Poliittiset tapahtumain ennustajat ja maailman historioitsijat eivät voi antaa luotettavaa vastausta. Eikö sitten vastausta ole?

23. Mihin sanomaan, joka on peräisin kuudennelta vuosisadalta ennen ajanlaskumme alkua, vastaus sisältyy?

²³ Vastaus sisältyy niihin sanoihin, jotka kajahtavat meille kuudennen vuosisadan Jerusalemista ennen ajanlaskumme alkua: ”Sillä näin sanoo Herra Sebaot: Vielä vähän aikaa [Vielä kerran – siihen on vähän aikaa, Um], ja minä liikutan [järkytän, Um] taivaat ja maan, meren ja kuivan. Ja minä liikutan kaikki pakanakansat, ja kaikkien pakanakansojen kalleudet tulevat, ja minä täytän tämän temppelin kunnialla, sanoo Herra Sebaot.” – Hagg. 2:6, 7.

24. Mitä kysymyksiä herää näiden profeetallisten sanojen sovellutuksesta?

²⁴ Mutta mistä me tiedämme, etteivät nämä sykähdyttävät sanat, jotka Jehovan profeetta Haggai on välittänyt meille, soveltuneet ainoastaan silloin tuon profeetan aikana tai ”vähän aikaa” sen jälkeen? Mistä me tiedämme, että noilla samoilla sanoilla on nykyaikainen sovellutus meidän päivinämme?

25. a) Missä lainauksessa, joka esitettiin myöhemmin samaan rotuun kuuluville ihmisille, vastaus ilmaistaan meille? b) Miksi noiden ihmisten tarvitsi olla varuillaan uhkaavan onnettomuuden takia?

²⁵ Me tiedämme sen, koska paljon Haggain ennustuksen jälkeen, noin 580 vuotta myöhemmin, noita profeetallisia sanoja lainattiin Jumalan henkeytyksestä ja niille annettiin tuleva sovellutus tämän kansainvälisen asiainjärjestelmän lopun aikaan. Samoin kuin Haggain profeetalliset sanat myös lainaus hänen sanoistaan esitettiin heprealaisille, heprealaisen patriarkan Aabrahamin jälkeläisille, vaikka näistä myöhäisemmistä heprealaisista oli tullut kristittyjä ajanlaskumme ensimmäisellä vuosisadalla. (1. Moos. 14:13; Hepr. 1:1, 2; 2:16) Heille lainattiin näitä Haggain ennustuksen sanoja noin kymmenen vuotta ennen kuin roomalaiset tuhosivat Jerusalemin ja sen jälleenrakennetun temppelin vuonna 70. Suuri muutos oli siis uhkaamassa, ja kristillisyyden omaksuneiden heprealaisten piti nyt olla varovaisia, etteivät he olisi joutuneet kokemaan vahinkoa ja menetystä niiden epäuskoisten heprealaisten kanssa, jotka yhä riippuivat kiinni maallisessa Jerusalemissa ja sen aineellisessa temppelissä.

26. Mitä kirjoittaja Eesauhun viitaten sanoi kristityiksi tulleille heprealaisille auttaakseen heitä välttämään menetyksen?

²⁶ Ilmoittaen kristityiksi tulleille heprealaisille, miten he voivat välttää korjaamattoman menetyksen pyrkimällä oikeaan suuntaan ja ilmaisemalla oikeaa hengellisten arvojen arvostusta, henkeytetty kirjoittaja sanoi heille: ”Pyrkikää rauhaan kaikkien kanssa ja pyhitykseen, sillä ilman sitä ei kukaan ole näkevä Herraa; ja pitäkää huoli siitä, ettei kukaan jää osattomaksi Jumalan armosta [ansaitsemattomasta hyvyydestä, Um], ’ettei mikään katkeruuden juuri pääse kasvamaan ja tekemään häiriötä’, ja monet sen kautta tule saastutetuiksi, ja ettei kukaan olisi haureellinen tahi epäpyhä [’pyhiä asioita arvostamaton’, Um] niinkuin Eesau, joka yhdestä ateriasta myi esikoisuutensa. Sillä te tiedätte, että hänet sittemminkin, kun hän tahtoi päästä siunausta perimään, hyljättiin; sillä hän ei löytänyt tilaa [isänsä Iisakin] peruutukselle [mielenmuutokselle, Um], vaikka hän kyynelin sitä pyysi.” – Hepr. 12:14–17.

27. a) Miksi kristityiksi tulleitten heprealaisten tila oli vakavampi kuin heidän esi-isiensä Siinainvuoren luona? b) Miten he saattoivat olla tulematta Eesaun kaltaisiksi?

²⁷ Noiden kristityiksi tulleitten heprealaisten kohdalta tilanne oli muuttunut suunnattomasti sen jälkeen, kun heistä oli tullut Messiaan, Jeesuksen, seuraajia, hänen, joka oli kuningas Daavidin ja patriarkka Aabrahamin jälkeläinen. Noiden heprealaisten oli kohdattava suuremmat ja vakavammat olosuhteet kuin heidän esi-isiensä, silloin kun profeetta Mooses johti nämä Siinainvuoren luo vuonna 1513 eaa. Suuremmat asiat olivat kyseessä ja ne voitiin menettää lopullisesti, mikä olisi merkinnyt asianomaisille lopulta tuhoa. Samoin kuin Aabrahamin poika patriarkka Iisak ei katunut materialistisen poikansa Eesaun kyynelistä huolimatta, niin Jehova Jumalakaan ei katuisi, jos nämä kristityiksi tulleet heprealaiset lakkaisivat arvostamasta Hänen ansaitsematonta hyvyyttään, jota hän oli osoittanut heitä kohtaan Herran Jeesuksen Kristuksen kautta. Sen sijaan että he olisivat Eesaun kaltaisia, joka halveksi niitä hengellisiä tilaisuuksia, jotka olivat hänelle avoinna Aabrahamin pojanpoikana, heidän piti välttää pyhän halveksimista osoittamalla arvostavansa täysin pyhiä asioita ja pitämällä kiinni niistä. Siksi henkeytetty kirjoittaja sanoi edelleen näille kristityiksi tulleille heprealaisille, jotka oli nyt saatettu uuteen liittoon Jeesuksen Kristuksen välityksellä:

28. Mitä kristityiksi tulleet heprealaiset eivät olleet lähestyneet kirjoittajan mukaan?

²⁸ ”Sillä [ts. ottaen huomioon sen, mitä olen juuri sanonut edellä olevissa virkkeissä] te ette ole käyneet sen vuoren tykö, jota voidaan käsin koskea [niin kuin Siinainvuorta] ja joka tulessa palaa, ettekä synkeyden, ette pimeyden, ette myrskyn, ette pasunan kaiun ettekä äänen tykö, joka puhui niin, että ne, jotka sen kuulivat, pyysivät, ettei heille enää puhuttaisi; sillä he eivät voineet kestää tätä käskyä: ’Koskettakoon vuorta vaikka eläinkin, se kivitettäköön’; ja niin hirmuinen oli se näky, että Mooses [välittäjä] sanoi: ’Minä olen peljästynyt ja vapisen.’

29. Mitä kristityiksi tulleet heprealaiset sen sijaan olivat lähestyneet ja millaisissa olosuhteissa?

²⁹ ”Vaan te olette käyneet Siionin vuoren tykö ja elävän Jumalan kaupungin, taivaallisen Jerusalemin tykö, ja kymmenien tuhansien enkelien [ei vain niiden enkelien, jotka olivat silloin Siinainvuoren luona] tykö, taivaissa [ei Iisakin maalliseen sukukirjaan] kirjoitettujen esikoisten [kristittyjen Jumalan esikoispoikien, jotka ovat suurempia kuin Iisakin esikoispoika Eesau] juhlajoukon ja seurakunnan tykö, ja tuomarin tykö, joka on kaikkien Jumala [ei Jumalaa edustavan enkelin tykö, kuten Siinainvuorella], ja täydellisiksi tulleitten vanhurskasten henkien [hengellisen elämän, Um] tykö [ei Siinainvuoren luona olleitten heprealaisten kaltaisten tuomittujen syntisten tykö] ja uuden liiton [joka on parempi kuin Mooseksen välittämä lakiliitto] välimiehen, Jeesuksen, tykö, ja vihmontaveren tykö, joka puhuu parempaa kuin Aabelin veri [koska se on Jeesuksen Kristuksen veri].” – Hepr. 12:18–24; Gal. 3:19; Apt. 7:37, 38.

30. Mitä me voimme siis nyt ymmärtää paremmin kristityiksi tulleitten heprealaisten asemasta?

³⁰ Kun ajattelemme kaikkia niitä suurempia asioita, joita kristityiksi tulleet heprealaiset olivat lähestyneet, niin voimme ymmärtää, että he olivat vakavammassa tilanteessa kuin heidän heprealaiset eli-isänsä Siinainvuoren juurella Arabiassa vuonna 1513 eaa. Heillä oli enemmän menetettävää. Iankaikkinen tuho saattoi tulla heidän kohtalokseen, jos he tulisivat Iisakin esikoispojan Eesaun kaltaisiksi ja menettäisivät arvostuksensa niitä pyhiä asioita kohtaan, jotka liittyivät taivaassa kirjoitettuihin Jumalan hengellisiin esikoispoikiin.

31. Keiden suhteen sama pitää paikkansa nykyään, ja mitä näiden siis pitäisi olla innokkaat tekemään?

³¹ Sama pitää paikkansa niistä nykyajan ihmisistä, jotka väittävät olevansa kristittyjä riippumatta siitä, ovatko he juutalaisuudesta tai pakanuudesta kääntyneitä. Meidän tulee käsittää, kuka meille puhuu – Jumala – henkeytetyn Sanansa, Pyhän Raamatun, välityksellä. Siksi meidän tulisi innokkaasti haluta kuunnella, mitä muuta hän on sanonut meille Välittäjän Jeesuksen Kristuksen ja tämän opetuslasten kautta, jotka henkeytettiin kirjoittamaan pyhiä kirjoituksia. Meidän ei pitäisi olla arvostamatta täysin näitä kaikkein tärkeimpiä asioita. Meidän ei pitäisi olla kuuntelematta niitä ja kiinnittämättä huomiota niihin. Siksi henkeytetty kirjoittaja sanoo edelleen kristityille heprealaisille:

32. Mitä kirjoittaja siksi sanoi edelleen vapautuksen pyytämisestä?

³² ”Katsokaa, ettette torju luotanne häntä [pyydä vapautusta häneltä, Um], joka puhuu; sillä jos nuo, jotka torjuivat luotaan hänet [pyysivät vapautusta häneltä, Um], joka ilmoitti Jumalan tahdon maan päällä, eivät voineet päästä pakoon, niin paljoa vähemmän me, jos käännymme pois hänestä, joka ilmoittaa sen taivaista. Silloin hänen äänensä järkytti maata [mutta ei järkyttänyt Siinainvuorta kappaleiksi], mutta nyt hän on luvannut sanoen: ’Vielä kerran minä liikutan maan, jopa taivaankin’.”

33. Missä Jumala esitti sellaisen lupauksen, ja miksi kirjoittaja lainasi sitä nyt tilanteeseen sopivana?

³³ Missä Jehova Jumala esitti sellaisen lupauksen? Haggain ennustuksessa, sen toisessa luvussa ja kuudennessa jakeessa, joka esitettiin muinaisessa Jerusalemissa näillä sanoilla: ”Sillä näin sanoo Herra Sebaot: Vielä vähän aikaa [Vielä kerran – siihen on vähän aikaa, Um], ja minä liikutan taivaat ja maan, meren ja kuivan.” Tuo Jumalan lupaus ei kuitenkaan täyttynyt täydelleen ”vähän aikaa” sen jälkeen, kun profeetta Haggai oli lausunut sen. Siksi se, joka kirjoitti kristityiksi tulleille heprealaisille, esittää vielä seuraavan henkeytetyn selityksen Jumalan lupaukseen taivaitten ja maan järkyttämisestä:

34. Miten kirjoittaja selittää Hagg. 2:6:sta lainaamaansa kohtaa?

³⁴ ”Mutta tuo ’vielä kerran’ osoittaa, että ne, mitkä järkkyvät, koska ovat luotuja, tulevat muuttumaan [’ovat tehtyjä, tulevat poistumaan’, Um], että ne, jotka eivät järky, pysyisivät. Sentähden, koska me saamme valtakunnan, joka ei järky, olkaamme [toisin kuin Eesau] kiitolliset ja siten palvelkaamme Jumalaa, hänelle mielihyväksi, pyhällä arkuudella ja pelolla; sillä meidän Jumalamme on kuluttavainen tuli [yhtä tuhoisa kuin se tuli, jolla Siinainvuori sytytettiin liekkiin].” – Hepr. 12:25–29.

35. Mihin aikaan kirjoittaja soveltaa sanonnan ”vielä kerran”, ja minkä järkkyviä, tehtyjä koskevan täytyy olla lähellä?

³⁵ Olemmeko huomanneet? Kristityiksi tulleille heprealaisille kirjoittanut soveltaa Jumalan ilmauksen ”vielä kerran” tulevaisuuteen ja selittää, että ainoa järkkymätön on se valtakunta, jonka kristityt, jotka suorittavat Jumalalle pyhää palvelusta otollisella tavalla, saavat omakseen, ja että kaiken sen tehdyn poistaminen, mikä järkytetään, jättää tilaa tuolle valtakunnalle, hallitukselle, joka jää olemaan ja toimimaan. Ne, mitkä ovat järkkyviä, tehtyjä, ovat vielä poistamatta, vaikka niitä on voitu jo nyt liikuttaa ja ne voivat järkkyä. On siis ilmeistä, että henkeytetyn Pyhän Raamatun asioille antaman tulkinnan mukaan Hagg. 2:6, 7:n ennustuksella on nykyinen 20. vuosisadan sovellutus ja että ennustuksen lopullinen täyttymys on vielä meidän edessämme, joskin hyvin lähellä!

MITEN?

36. Mikä kysymys herää nyt Hagg. 2:6, 7:n nykyisestä, 20. vuosisadan täyttymyksestä?

³⁶ Kirjaimelliset taivaat, maa, meri ja kuiva maa eivät häviä tai tuhoudu. Niin ei varmastikaan tapahtunut missään tämän ennustuksen ensimmäisessä pienoistäyttymyksessä Haggain päivinä tai vähän sen jälkeen. Miten siis Jumalan lupaus toteutuu nykyisessä, 20. vuosisadan täyttymyksessään? ”Sillä näin sanoo Herra Sebaot: Vielä vähän aikaa, ja minä liikutan [järkytän, Um] taivaat ja maan, meren ja kuivan. Ja minä liikutan kaikki pakanakansat, ja kaikkien pakanakansojen kalleudet tulevat, ja minä täytän tämän temppelin kunnialla, sanoo Herra Sebaot.” – Hagg. 2:6, 7.

37. Mihin kaiken mainitun järkyttäminen johtaa, ja mitä täytyy tapahtua sille, mikä vastustaa ja estää sitä?

³⁷ Kuka ei voisi nähdä, että kaiken edellä mainitun järkyttäminen johtaa Jehova Jumalan temppelin kirkastamiseen? Se merkitsee ainoan elävän tosi Jumalan puhtaan palvonnan kaunistamista ja korottamista, ei missään kirjaimellisessa palvontahuoneessa maan päällä, vaan hänen todellisessa temppelissään eli sillä alueella, missä Häntä palvotaan hengessä ja totuudessa, hänen erikoisjärjestelyjensä puitteissa. (Joh. 4:21–24) Jehovalle tulee antaa hänelle oikeutetusti kuuluva palvontapaikka koko elävässä kaikkeudessa. Kaikki, mikä on vastustanut ja estänyt tätä oikeaa ja puhdasta palvontaa, täytyy poistaa koko olemassaolosta. Hepr. 12:26, 27:n henkeytetyn kirjoittajan mukaan kaiken sellaisen järkyttäminen ja liikuttaminen merkitsee niiden poistamista, niiden järkyttämistä kappaleiksi.

38. Järkytetäänkö niitä seikkoja, joita voidellut kristityt ovat lähestyneet (Hepr. 12:22, 23)?

³⁸ ”Elävän Jumalan kaupunkia, taivaallista Jerusalemia” ei järkytetä eikä poisteta, eikä myöskään sen taivaallista sijaintipaikkaa, ”Siionin vuorta”. Niin ei myöskään tapahdu pyhille ”kymmenille tuhansille enkeleille” eikä ”taivaissa kirjoitettujen esikoisten . . . seurakunnalle” eikä ”täydellisiksi tehtyjen vanhurskaiden hengelliselle elämälle” (Um). (Hepr. 12:22, 23) Nämä seikat, joita antautuneet, kastetut, voidellut kristityt ovat lähestyneet, eivät ole katoavaisia. Ne eivät liity esikuvalliseen, aineelliseen maanpäälliseen temppeliin eivätkä ole riippuvaisia sellaisesta temppelistä, joka olisi niiden temppeleiden kaltainen, jotka kuningas Salomo ja käskynhaltija Serubbaabel ja ylimmäinen pappi Joosua, Joosadakin poika, rakensivat maalliseen Jerusalemiin. Nämä katoamattomat piirteet ovat yhteydessä Jehovan suurempaan temppeliin, hänen hengelliseen temppeliinsä, joka on ainoa temppeli, jonka kaikkeinpyhimpään (itse taivaaseen) hän mahtuu. (1. Kun. 8:27; Jes. 66:1; Apt. 7:48–50; 17:24, 25; Hepr. 9:23, 24) Lisäksi noilla katoamattomilla, poistamattomilla seikoilla on yhteys Jehovan ”valtakuntaan, joka ei järky”. – Hepr. 12:28.

39. Ovatko siis ne ”taivaat”, jotka järkytetään, kirjaimellisia vai vertauskuvallisia? Miksi?

³⁹ Mitkä sitten ovat ne ”taivaat”, jotka järkytetään ja poistetaan? Jehova, suuri Järkyttäjä ja Poistaja, ilmaisee meille vastauksen selvästi. Hämmästyttävässä ”tunnusmerkkien” kirjassa, Ilmestyskirjassa, jonka Hän antoi heprealaiselle kristitylle apostolille Johannekselle, Hän esittää meille vertauksellisen kuvan noiden taivaitten poistamisesta. Hän henkeytti apostoli Johanneksen kirjoittamaan Ilm. 20:11:een: ”Ja minä näin suuren, valkean valtaistuimen ja sillä istuvaisen, jonka kasvoja maa ja taivas pakenivat, eikä niille sijaa löytynyt.” Tuo pakeneva taivas korvattiin toisella, sillä Johannes selittää edelleen Ilm. 21:1, 2:ssa: ”Ja minä näin uuden taivaan ja uuden maan; sillä ensimmäinen [entinen, Um] taivas ja ensimmäinen [entinen, Um] maa ovat kadonneet, eikä merta enää ole. Ja pyhän kaupungin, uuden Jerusalemin, minä näin laskeutuvan alas taivaasta Jumalan tyköä, valmistettuna niinkuin morsian, miehellensä kaunistettu.” Samoin kuin tässä mainittu ”pyhä kaupunki, uusi Jerusalem”, on tunnusmerkki, joka kuvaa ”morsianta, Karitsan vaimoa” (Ilm. 21:9), niin myös ”entiset taivaat” eli ”taivaat”, jotka pakenivat suurella, valkealla valtaistuimellaan istuvan Jumalan luota, ovat ”tunnusmerkki” eli vertauskuva.

40, 41. Mitä Ilm. 12:3–5, 7–12 sanoo antaakseen meille johtolangan siitä mitä ”taivaat” tarkoittavat?

⁴⁰ Minkä ”tunnusmerkki”? Ilmeisesti jonkin näkymättömän hengellisen taivaallisen järjestön, joka on hallinnut ihmiskuntaa. Ilmestyskirjan 12. luku antaa meille tätä tukevan johtolangan. Se kertoo meille: ”Ja näkyi toinen merkki [tunnusmerkki, Um] taivaassa, ja katso: suuri, tulipunainen lohikäärme, jolla oli seitsemän päätä ja kymmenen sarvea, ja sen päissä seitsemän kruunua; ja sen pyrstö pyyhkäisi pois kolmannen osan taivaan tähtiä ja heitti ne maan päälle. . . . Ja syttyi sota taivaassa: Miikael ja hänen enkelinsä sotivat lohikäärmettä vastaan; ja lohikäärme ja hänen enkelinsä sotivat, mutta eivät voittaneet, eikä heillä enää ollut sijaa taivaassa. Ja suuri lohikäärme, se vanha käärme, jota perkeleeksi ja saatanaksi kutsutaan, koko maanpiirin villitsijä [joka johtaa harhaan koko asuttua maata, Um], heitettiin maan päälle, ja hänen enkelinsä heitettiin hänen kanssansa. Ja minä kuulin suuren äänen taivaassa sanovan:

⁴¹ ”’Nyt on tullut pelastus ja voima ja meidän Jumalamme valtakunta ja hänen Voideltunsa valta, sillä meidän veljiemme syyttäjä, joka yöt ja päivät syytti heitä meidän Jumalamme edessä, on heitetty ulos. Ja he ovat voittaneet hänet Karitsat veren kautta ja todistuksensa sanan kautta, eivätkä ole henkeänsä rakastaneet, vaan olleet alttiit kuolemaan asti. Sen tähden riemuitkaa, taivaat, ja te, jotka niissä asutte! Voi maata ja merta, sillä perkele on astunut alas teidän luoksenne pitäen suurta vihaa, koska hän tietää, että hänellä on vähän aikaa!’” – Ilm. 12:3–5, 7–12.

42. Mitä ”taivaitten” havaitaan kuvaavan tämän kertomuksen mukaan?

⁴² Tästä merkkikielellä esitetystä kertomuksesta voidaan nähdä selvästi, että vertauskuvalliset ”taivaat” kuvaavat Saatanan ja hänen alaisuudessaan olevien demonienkeleitten näkymätöntä henkijärjestöä. Noiden jumalattomien demonienkeleitten avulla Saatana on johtanut harhaan ”koko asutun maan”. Jeesus Kristus nimitti häntä ihmismaailman ”ruhtinaaksi” eli ”hallitsijaksi” (Um). (Joh. 12:31; 14:30; 16:11) Kristitty apostoli Paavali tunnistaa hänet ”tämän maailman [asiainjärjestelmän, Um] jumalaksi”, joka sokaisee epäuskoisten mielen. Paavali puhuu hänestä myös ”ilmavallan hallitsijana, sen hengen hallitsijana, . . . joka nyt tekee työtään tottelemattomuuden lapsissa”. (2. Kor. 4:4; Ef. 2:2) Apostoli Johannes kiinnittää huomion Saatanan vaikutukseen ihmismaailmaan sanomalla: ”Me [kristityt] tiedämme, että olemme Jumalasta, ja koko maailma on pahan [paholaisen, Um] vallassa.” (1. Joh. 5:19) Saatana ja hänen demonienkelinsä ovat niitä, joista Ef. 6:12 (Um) puhuu ”taivaallisissa paikoissa olevina pahoina henkivoimina”. Ne muodostavat ne näkymättömät taivaat, jotka nyt hallitsevat pahaa ihmiskuntaa.

43. Mitä voidaan sanoa siitä, onko noiden ”taivaitten” järkyttäminen jo alkanut?

⁴³ Kiitos olkoon Kaikkivaltiaalle Jumalalle, että ne eivät ole ihmissuvun yllä olevat pysyvät ”taivaat”. Varsin pian, tulevan ”suuren ahdistuksen” kohdattua koko ihmiskuntaa, noiden ”taivaitten” täytyy paeta Jehova Jumalan kasvoja, hänen, joka istuu ’suurella, valkealla valtaistuimellaan’. (Ilm. 20:11) Ne ovat siis poistettavat ”taivaat”. Nuo taivaat voidaan järkyttää, kunnes ne tuhoutuvat täysin. Niiden järkyttäminen on jo alkanut. Milloin? Sen jälkeen, kun Jumalan messiaaninen valtakunta syntyi taivaissa ”pakanain aikojen” päättyessä varhaissyksyllä vuonna 1914. Silloin valtaistuimelle asetettu Jeesus Kristus, joka toimi taivaallisena Miikaelina, ”suurena enkeliruhtinaana”, joka seisoo Jumalan kansan suojana, aloitti sodan Saatanaa ja hänen demonijärjestöään vastaan. Seurauksena oli, että nuo pahat henkivoimat järkytettiin pois taivaallisesta asemastaan ja pudotettiin maapallomme läheisyyteen.

44. Mitä ”taivaitten” järkyttäminen irti ylhäällä olevista yhteyksistä on saanut aikaan, ja milloin järkyttäminen suoritetaan loppuun?

⁴⁴ Niiden suuttumus sen johdosta, että ne järkytettiin irti aikaisemmista taivaallisista yhteyksistään, on johtanut lisääntyvään ”voi”-huutoon ihmiskunnan keskuudessa ja myös Jehovan antautuneen, kastetun kansan, hengellisten israelilaisten, vainoamiseen täällä maan päällä. (Ilm. 12:5–13, 17; Dan. 12:1) Mutta niiden järkyttäminen ei pääty tähän alentamiseen. Lopullisen järkyttämisen, joka aiheuttaa niiden lopun, täytyy tulla ”Jumalan, Kaikkivaltiaan, suuren päivän sodan”, Harmagedonin, jälkeen, ja sen täytyy aiheuttaa niiden putoaminen vankilan kaltaiseen syvyyteen, missä ne ovat pidätettyinä sen tuhannen vuoden ajan, jonka Kristus hallitsee keskeytymättä lunastettua ihmiskuntaa. Siten nuo nykyiset pahat ”taivaat” katoavat ja väistyvät ”uusien taivaitten” tieltä, joissa vanhurskaus asuu iankaikkisesti. – 2. Piet. 3:7–13; Ilm. 20:1–3.

45. Missä oleviin asioihin on alkajaisiksi tapahtunut ”taivaitten” järkyttäminen vaikuttanut, ja mitä on sanottava kirjaimellisen maapallomme järkyttämisestä ja poistamisesta?

⁴⁵ Tämä demonisten taivaitten alentaminen ja rajoittaminen maan läheisyyteen ”vähäksi aikaa”, kunnes ne pudotetaan ”syvyyteen”, on vaikuttanut suunnattomasti ihmiskunnan asioihin maan päällä vuodesta 1914 lähtien. Mutta millä tavalla Jehova Jumala täyttää lupauksensa, joka koskee ”maan” samoin kuin myös ”taivaitten” järkyttämistä ja liikuttamista? (Hagg. 2:6; Hepr. 12:26) Muistakaamme, että samoin kuin ”taivaat”, jotka järkytetään, eivät ole ihmiskunnan yläpuolella olevat kirjaimelliset näkyvät taivaat, samoin ei myöskään niiden vastakohdaksi asetettu ”maa” ole ihmisen jalkojen alla oleva kirjaimellinen maa. Puhuessaan Jumalan luomakunnasta Ps. 104:5 sanoo kirjaimellisesta maasta ja sen pysyvyydestä: ”Sinä asetit maan perustuksillensa, niin että se pysyy horjumatta iankaikkisesti.” Tämän mukaisesti meidän kirjaimellista maapalloamme ei tulla järkyttämään sen poistamista silmällä pitäen.

46. Mikä sitten on se ”maa”, joka järkytetään ja poistetaan, ja milloin se tuli olemassaoloon?

⁴⁶ On siis johdonmukaista, että se, minkä Jehova on luvannut järkyttää ja liikuttaa sen poistamista silmällä pitäen, on vertauskuvallinen ”maa”. Samoin kuin älylliset elävät luomukset (Saatanan alaiset henkidemonit) muodostavat ”maahan” liittyvät ”taivaat”, niin myös älylliset elävät luomukset eli paholaisen, Saatanan, vallassa oleva ihmisyhteiskunta muodostaa vertauskuvallisen ”maan”. Tämä jumalaton ihmisyhteiskunta muodostui jonkin aikaa Nooan päivien vedenpaisumuksen jälkeen, ja se käsittää nykyään käytännöllisesti katsoen koko ihmismaailman. (Ilm. 12:9; 1. Joh. 5:19) Tämä vertauskuvallinen ”maa” ja siihen liittyvät ja sen yllä olevat ”taivaat” muodostavat ”nykyiset taivaat ja maan”, jotka ovat Jumalan sanalla ”talletetut tulelle, säästetyt jumalattomain ihmisten tuomion ja kadotuksen päivään”, kuten 2. Piet. 3:7 kertoo. Miten Suvereeni Herra Jehova järkyttää ja liikuttaa tämän vertauskuvallisen ”maan”, ennen kuin hän tuhoaa sen ikään kuin kuluttavalla tulella?

”MAAN” JÄRKYTTÄMINEN

47. Miten Jumala ryhtyi järkyttämään vertauskuvallista ”maata”?

⁴⁷ Hän ryhtyy tähän ulottamalla suvereenisuutta koskevan vaatimuksensa ihmisyhteiskunnan asuinpaikkaan eli kirjaimelliseen maahan. Hän tekee sen sellaisella tavalla kuin ei koskaan aiemmin. Itsekäs, itsekeskeinen ihmisyhteiskunta väittää omistavansa maan ja olevansa oikeutettu käyttämään maata ja sen meriä mielensä mukaan. Tämä merkitsee maan Luojan unohtamista, mikä on väärin ja lyhytnäköistä. Suvereeni Herra Jehova salli tämän näkemyksen ja sen sovellutuksen vallita keskeytyksittä ja kiistattomana siihen saakka, kun pakanain ajat päättyivät vuonna 1914. Silloin hän elvytti oman oikeutetun vaatimuksensa saattamalla messiaanisen valtakuntansa syntymään taivaissa. Tämä näkymätön taivaallinen hallitus, joka on Ilm. 12:5:ssä kuvattu ”lapseksi”, Jumalan ”vaimon” ”pojaksi” (Um), on määrätty ’kaitsemaan kaikkia pakanakansoja rautaisella valtikalla’. Se, että Jehova puolusti kaikkeudensuvereenisuuttaan tällä tavalla, järkytti vertauskuvallisen ”maan”, jumalattoman ihmisyhteiskunnan, hereille sen pitkäaikaisesta levollisuuden tilasta, mihin se oli tottunut, siitä, että Jehova Jumala oli sallinut sen kohdella kirjaimellista maata kuin omaansa ja väärinkäyttää sitä, ikään kuin se ei olisi siitä kenellekään vastuussa.

48. Miten Kaikkeuden Suvereenin Jehovan näkymätön taivaallinen toiminta voi järkyttää vertauskuvallista epähengellistä ”maata”?

⁴⁸ Mutta miten tämä Kaikkeuden Suvereenin näkymätön taivaallinen toiminta saattoi järkyttää maallista ihmisyhteiskuntaa, ellei se olisi tietoinen siitä? Miten epähengellinen ihmisyhteiskunta voisi tuntea sen, järkyttyä siitä? Se tapahtui siten, että hän ilmoitti sille, että pakanain ajat olivat päättyneet vuonna 1914, samana vuonna, jolloin ensimmäinen maailmansota alkoi. Niiden pitkäaikainen maailmanherruus oli nyt päättynyt, sillä nyt voitiin sanoa Suvereenille Herralle Jehovalle: ”Me kiitämme sinua, Herra Jumala, Kaikkivaltias, joka olet ja joka olit, siitä, että olet ottanut suuren voimasi ja ottanut hallituksen [ruvennut hallitsemaan kuninkaana, Um]. Ja pakanakansat ovat vihastuneet, mutta sinun vihasi on tullut.” (Ilm. 11:17, 18) Nyt hallitsevan Suvereenin, Kaikkivaltiaan Jehova Jumalan maan päällä olevat lähettiläät ilmoittivat maalliselle ihmisyhteiskunnalle tästä vallitsevassa tilassa tapahtuneesta yleismaailmallisesta muutoksesta.

49. Keitä ovat ne ”lähettiläät”, jotka ilmoittavat tästä, ja miksi heidän tehtävänsä on nyt kiireellisempi kuin koskaan?

⁴⁹ Keitä nämä ”lähettiläät” ovat? He ovat niitä antautuneita, kastettuja, hengellä voideltuja kristittyjä, joita apostoli Paavali kuvailee toisen Korinttolaiskirjeensä 5. luvun jakeissa 19 ja 20: ”Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa eikä lukenut heille heidän rikkomuksiaan, ja hän uskoi meille sovituksen sanan. Kristuksen puolesta me siis olemme lähettiläinä, ja jumala kehoittaa meidän kauttamme. Me pyydämme Kristuksen puolesta: antakaa sovittaa itsenne Jumalan kanssa.” Nyt kun Kaikkivaltias Jehova Jumala oli ottanut suuren valtansa ja alkanut hallita vastasyntyneen messiaanisen valtakuntansa välityksellä taivaissa, maan päällä olevan ihmisyhteiskunnan oli kiireellisempää kuin koskaan tulla sovitetuksi Jumalan kanssa. Koko maailmanlaajuisen asiainjärjestelmän täydellinen poistaminen oli uhkaamassa, ja sen ”lopun aika” oli alkanut. (Dan. 12:4) Kysymys kuuluu: Kuka voi välttyä tuhoutumasta sen kanssa?

50. Miten vertauskuvallinen ”maa” suhtautui Valtakunnan lähettiläitten sille esittämään ilmoitukseen?

⁵⁰ Miten vertauskuvallinen ”maa”, sodan vaivaama ihmisyhteiskunta, suhtautui siihen ilmoitukseen, jonka Kristuksen käsiin perustetun Jumalan valtakunnan ”lähettiläät” esittivät? Hiljenikö maa kuuntelemaan rauhallisesti kutsua tulla sovitetuksi Kristuksen johtaman Jehovan vastasyntyneen valtakunnan kanssa? Ensimmäisen maailmansodan vuosien historia vastaa kieltävästi. Sellainen ilmoitus järkytti ja liikutti sodan runteleman ”maan”, kuten Ilm. 11:18 ennusti sen: ”Pakanakansat ovat vihastuneet”, nimittäin Valtakunnan lähettiläille. Ne koettivat käyttää hyväkseen maailmanlaajuista sotatilaa vaientaakseen nämä Valtakunnan lähettiläät. Turvautuivatpa ne väkivaltaiseen vainoonkin, joka johti joissakin tapauksissa lähettiläitten kuolemaan. Tällainen kokemus oli antautuneilla, kastetuilla, voidelluilla kristityillä, jotka silloin tunnettiin Kansainvälisinä Raamatuntutkijoina mutta jotka nykyään tunnetaan Jehovan kristittyinä todistajina.

51. a) Mitä muuta voidaan sanoa näiden Valtakunnan lähettiläiden suorittamasta ilmoituksen antamisesta ja sen vaikutuksista? b) Miten tämän syy on ollut juuri se, jonka Hepr. 12:26 mainitsee?

⁵¹ Aikakirjojen lehdillä on kirjoitettuna se häpeällinen historia, jonka vertauskuvallinen ”maa” teki itselleen, kun se järkkyi ja tuli täyteen väkivaltaista liikettä vihamielisyydessään Jehovan valtakunnan lähettiläitä kohtaan. Suvereenin Herran Jehovan uskollisten lähettiläitten suorittama ilmoittaminen on jatkunut tähän päivään saakka yhä laajenevassa mittakaavassa, ja tämä ilmoitus ja sen haastava merkitys järkyttää ja liikuttaa yhä vertauskuvallista ”maata”. Todistukseksi siitä, että tämä ilmoittaminen kertoo totuuden, me näemme niiden seikkojen täyttyvän, joiden Jeesus Kristus sanoi olevan tämän ”lopun ajan” merkkinä: ”Tulee suuria maanjäristyksiä, tulee ruttoa ja nälänhätää monin paikoin, ja taivaalla on oleva peljättäviä näkyjä ja suuria merkkejä.” (Luuk. 21:11) Vertauskuvallisella tavalla on ollut juuri siten, kuin Hepr. 12:26 sanoo Jehovan läsnäolosta Siinainvuorella hänen antaessaan kymmenen käskyä: ”Silloin hänen äänensä järkytti maata.” Tänä aikana hänen kirjoitetusta Sanastaan otettu sanoma, jota hänen Valtakunnan lähettiläänsä esittävät, on järkyttänyt vertauskuvallista ”maata”.

52. Mitä kuvataan ”merellä” ja ”kuivalla maalla”, jotka myös järkytetään?

⁵² Kaikki maallisen ihmisyhteiskunnan ainekset on pantu järkkymään, aivan kuten Suvereeni Herra Jehova on sanonut: ”Vielä kerran – siihen on vähän aikaa – ja minä järkytän taivaat ja maan ja meren ja kuivan maan.” (Hagg. 2:6, Um) Maapallomme ylimmissä kuorikerroksissa on meri ja kuiva maa, joista meri on jatkuvassa liikkeessä ja kuiva maa on varsin vakaa lukuun ottamatta paikallisia maanjäristyksiä. Koska Hagg. 2:6:n ennustuksella on vertauskuvallinen merkitys, kuten ”taivaitten ja maan” suhteen, niin vertauskuvallinen ”meri” voisi olla se osa ihmisyhteiskuntaa, joka on vakiintumaton, levoton, joka ikään kuin kuohuttaa ”muraa ja mutaa”, on rauhaton, radikaaleja muutoksia kaipaava ja joka jatkuvasti tyrskyää ”kuivaa maata” vastaan. (Jes. 57:20) Sen vastakohtana vertauskuvallinen ”kuiva maa” olisi se osa ihmisyhteiskunnasta, joka on vakiintunut, vakaa, vanhoillinen, joka koettaa säilyttää vallitsevan tilan ja joka vastustaa radikaaleja muutoksia.

53. Mikä osoittaa, onko näitä kahta ihmisyhteiskunnan ainesta järkytetty?

⁵³ Joka tapauksessa nämä ihmisyhteiskunnan molemmat ainekset haluavat ihmisten eivätkä Jumalan, Suvereenin Herran Jehovan, hallitsevan maapalloa. Siksi niitä on myös järkyttänyt hengellisten lähettiläiden esittämä ilmoitus, julistus siitä, että ”pakanain ajat” ovat päättyneet ja että Jehovan valtakunta Kristuksen toimesta hallitsee nyt taivaissa ja että lähestyy nopeasti aika, jolloin koko tämä maallinen asiainjärjestelmä poistetaan suuressa ahdistuksessa, jonka kaltaista ihmiskunta ei ole kokenut koskaan aikaisemmin. (Matt. 24:3–22; Mark. 13:4–20) Se, että nämä molemmat ihmisyhteiskunnan ainekset, sekä vanhoillinen että radikaali, ovat ”vihastuneet” Jumalan sanoman julistajille, Valtakunnan lähettiläille, osoittaa Jumalan sanasta otetun sanoman järkyttävän niitä.

5. luku

”Kaikkien pakanakansojen kalleudet tulevat”

1. Mitä Hagg. 2:7 sanoo edelleen siitä, mikä seuraa kansojen järkyttämistä, ja mitä meidän ei siis pitäisi haluta tehdä Jehovan palvonnan suhteen?

ON ILMEISTÄ, että Hagg. 2:6:n ennustus on ollut täyttymässä siitä lähtien, kun Jehova Jumala, Kaikkivaltias, otti haltuunsa kaikkeudensuvereenisuutensa sotavuonna 1914. Ennustus kertoo meille kuitenkin edelleen, mitä seurauksia kaikkien kansojen järkyttämisestä on sen lisäksi, että ihmistekoinen asiainjärjestelmä poistetaan kokonaan maan päältä. Hagg. 2:7:ssä Suvereeni Herra Jehova sanoo vielä: ”Ja minä liikutan [järkytän, Um] kaikki pakanakansat, ja kaikkien pakanakansojen kalleudet tulevat, ja minä täytän tämän temppelin kunnialla, sanoo Herra Sebaot [sotajoukkojen Jehova, Um].” Ottaen huomioon tämän jumalallisen lupauksen, joka osoittaa, että sotajoukkojen Jehovaa miellyttää täyttää temppelinsä eli puhtaan palvonnan huoneensa kunnialla, keitä me olemme halveksimaan ja väheksymään Hänen tosi palvontaansa näinä levottomina aikoina?

2. Miten Jehova on järkyttänyt kansoja vuodesta 1914 lähtien, ja miksi niiden taholta täytyy tulla lopullinen vastavaikutus?

² Toteuttaessaan uskollisesti tätä ennustusta sotajoukkojen Jehova on järkyttänyt kaikkia kansoja. Vuodesta 1914 lähtien hän on lähettänyt Valtakunnan lähettiläänsä ilmoittamaan kaikille kansoille siitä kriittisestä muutoksesta, joka on tapahtunut kaikkeuden vallitsevassa tilassa. Seuraukset ovat olleet juuri sellaiset kuin Jeesus Kristus ennusti ”asiainjärjestelmän päättymistä” (Um) koskevassa ennustuksessaan: ”Ja tämä valtakunnan evankeliumi [hyvä uutinen, Um] pitää saarnattaman kaikessa maailmassa, todistukseksi kaikille kansoille; ja sitten tulee loppu.” (Matt. 24:3–14) Kaikkien kansojen on pakko tunnustaa vihastuneensa Valtakunnan lähettiläisiin. Historian asiakirjat todistavat kansoja vastaan. Kansojen vihastuminen ei ole kuitenkaan vielä ohi. Vielä edessä olevassa ratkaisevassa välienselvittelyssä Valtakunnan lähettiläät pysyvät jatkuvasti uskollisina Jehovan kaikkeudensuvereenisuudelle ja elävät Jumalalta saamansa sanoman mukaan. Siksi kaikkien kansojen vihastus puhkeaa vielä lopullisessa ilmenemismuodossaan, kuten Jumalan profeetallisessa sanassa on ennustettu.

3. Missä määrin Jehova tulee järkyttämään kansoja, ja mitä on siis sanottava niiden nykyisestä uskonnollisesta suvaitsevaisuudesta?

³ Maailman poliittisten kansojen vihamielisyys tulee paljastumaan koko laajuudessaan, ja siksi sotajoukkojen Jehova tulee järkyttämään kaikkia noita kansoja, kunnes ne murenevat raunioiksi ja ne poistetaan iäksi. Siksi se uskonnollinen suvaitsevaisuus, jota kansat voivat nyt osoittaa Valtakunnan lähettiläitä kohtaan, on vain tilapäistä. Älköön kukaan antako sen pettää itseään.

4. Ovatko kansat kokonaisina poliittisina järjestelminä täyttäneet Hagg. 2:7:n ennustuksen, ja mikä sen todistaa?

⁴ Mitä me voimme odottaa Hagg. 2:7:n ennustuksen mukaan, ennen kuin kaikkien kansojen vihastus puhkeaa lopullisesti ja ennen niiden väkivaltaista poistamista sen jälkeen? Tätä: ”Kaikkien pakanakansojen kalleudet tulevat, ja minä täytän tämän temppelin kunnialla, sanoo Herra Sebaot.” Mitä sitten historialliset tosiasiat osoittavat tämän ennustuksen täyttymyksestä tähän mennessä? Ne eivät osoita, että kaikki poliittiset kansat kokonaisina kansakuntina, poliittisina järjestelminä, ovat tulleet Jehovan tosi palvontatemppeliin ja tuoneet tullessaan vapaaehtoisina lahjoina kansojensa kalleudet. Kaiken sen jälkeen, mitä on tapahtunut vuodesta 1914 lähtien, kansat eivät vieläkään luovu omasta maallisesta suvereenisuudestaan ja esiinny Jehovan kaikkeudensuvereenisuuden kannattajina. Toisen maailmansodan päätyttyä vuonna 1945 ne perustivat Yhdistyneet Kansakunnat maailman rauhan ja turvallisuuden kansainväliseksi järjestöksi. Ne pitävät kiinni siitä itsepäisesti ja epätoivoisesti tänäkin päivänä. Tuo kansainvälinen järjestö vastustaa suoranaisesti Jehovan suvereenisuutta.

5. Miten noissa järkkyvissä kansoissa olevat yksityiset kansalaiset ovat suhtautuneet asiaan, ja keihin he ovat liittyneet?

⁵ Entä mitä on sanottava kaikissa niissä kansoissa olevista yksityisistä kansalaisista, jotka ovat kokeneet ankaran järkyttämisen, jonka aikana he ovat koettaneet pysytellä yhdessä? Kymmenet tuhannet yksilöt ovat tähän päivään mennessä suhtautuneet Valtakunnan saarnaamiseen eri tavalla kuin heidän poliittiset hallituksensa ja politiikkaan sekaantuneet uskonnolliset järjestöt. He ovat tulleet näkemään, ettei heillä voi olla onnellista, rauhallista ja kukoistavaa tulevaisuutta sellaisten ihmistekoisten poliittisten hallitusten alaisuudessa. He ovat tulleet näkemään, että ainoa toivo pelastua tuhoutumasta tämän asiainjärjestelmän poliittisten kansojen kanssa on Suvereenin Herran Jehovan messiaaninen valtakunta. He tuntevat voimakkaasti, että, Saatana on ”tämän asiainjärjestelmän jumala” (Um), eivätkä he halua palvoa tätä väärää jumalaa palvomalla poliittisia kansoja. He tunnustavat, että kaikki suvereenisuus kuuluu oikeutetusti Korkeimmalle Jumalalle. He ovat siksi antautuneet kokonaan Suvereenille Herralle Jehovalle palvoakseen häntä hänen tosi palvontahuoneessaan. He ovat liittyneet Hänen lähettiläisiinsä.

6. Minkä Jesajan ennustuksen me näemme täyttyvän katsellessamme tällaisia Jehovan suvereenisuuden ja palvonnan nykyisiä puoltajia?

⁶ Katsellessamme tällaisia Jehovan kaikkeudensuvereenisuuden ja palvonnan nykyisiä puoltajia me katselemme sen usein lainatun ennustuksen sykähdyttävää täyttymystä, jonka Jes. 2:2–4 esittää: ”Aikojen lopussa [päivien loppuosassa, Um] on Herran temppelin vuori seisova vahvana, ylimmäisenä vuorista, kukkuloista korkeimpana, ja kaikki pakanakansat virtaavat sinne. Monet kansat lähtevät liikkeelle sanoen: ’Tulkaa, nouskaamme Herran [Jehovan, Um] vuorelle, Jaakobin Jumalan temppeliin, että hän opettaisi meille teitänsä ja me vaeltaisimme hänen polkujansa; sillä Siionista lähtee laki, Jerusalemista Herran sana’. Ja hän tuomitsee pakanakansojen kesken, säätää oikeutta monille kansoille. Niin he takovat miekkansa vantaiksi ja keihäänsä vesureiksi; kansa ei nosta miekkaa kansaa vastaan, eivätkä he enää opettele sotimaan.”

7. Milloin tämä alkoi tapahtua, ja millaiset ihmiset olivat kysymyksessä?

⁷ Tämä kansainvälinen ihmispaljous ei ole alkanut virrata Jehovan, ”Jaakobin [eli Israelin] Jumalan”, korkeimmalle korotetun palvonnan yhteyteen tämän ”lopun ajan” alussa vaan sen ”päivien loppuosassa”. Koska nämä ihmiset tulevat ”kaikista pakanakansoista”, he eivät ole hengellisiä israelilaisia Valtakunnan lähettiläiden tavoin.

8, 9. Minä vuonna ennustuksen täyttymyksen havaittiin alkavan, ja minkä tapahtumien jälkeen?

⁸ Milloin nämä ”kaikista pakanakansoista” tulevat yksilöt aikoivat virrata vertauskuvalliselle ”Jehovan vuorelle” palvoakseen yksimielisinä ”Jaakobin Jumalan temppelissä”? Se oli havaittavissa sen jälkeen, kun kaksiosainen kirjoitus nimeltä ”Suuri joukko” oli ilmestynyt vuoden 1935 elokuun 1. ja 15. päivän englanninkielisissä Vartiotorni-lehdissä (suomeksi 1. ja 15. lokakuuta 1935), neljä vuotta ennen toisen maailmansodan syttymistä. Tämän kirjoituksen aineisto oli aikaisemmin esitetty Jehovan todistajien yleiskonventissa Washingtonissa (D.C.) Yhdysvalloissa perjantai-iltapäivänä 31. toukokuuta 1935. Puheessa ja painetussa kirjoituksessa selitettiin sitä ”suurta joukkoa”, joka oli nähty ennalta ja ennustettu Ilm. 7:9, 10:ssä seuraavin sanoin:

⁹ ”Tämän jälkeen minä näin, ja katso, oli suuri joukko, jota ei kukaan voinut lukea, kaikista kansanheimoista ja sukukunnista ja kansoista ja kielistä, ja ne seisoivat valtaistuimen edessä ja Karitsan edessä puettuina pitkiin valkeihin vaatteisiin, ja heillä oli palmut käsissään, ja he huusivat suurella äänellä sanoen: ’Pelastus tulee meidän Jumalaltamme, joka valtaistuimella istuu, ja Karitsalta’.”

10. Keistä tämä lukematon ”suuri joukko” koostuu?

¹⁰ Tämä lukematon ”suuri joukko” oli eri joukko kuin ne hengelliset israelilaiset, joita kuvattiin viidessä edellisessä jakeessa (Ilm. 7:4–8) ja jotka sinetöitiin elävän Jumalan sinetillä. Tämän kansainvälisen ”suuren joukon” muodostavat Kristuksen uusimmat opetuslapset, joita ei ole sinetöity Jumalan sinetillä, jotta he olisivat Jeesuksen Kristuksen kanssa kuninkaita ja pappeja Jumalan hengellisessä temppelissä. (Ilm. 20:4–6) He ovat Kristuksen antautuneita, kastettuja opetuslapsia, joita ei ole sinetöity tällä tavalla mutta jotka seuraavat Jeesusta Kristusta, Hyvää Paimenta. Hän johtaa heidät maalliseen päämäärään, elämään ikuisesti paratiisimaassa Jeesuksen Kristuksen ja hänen 144000 sinetöidyn opetuslapsensa taivaallisen valtakunnan alaisuudessa. Nämä sinetöimättömät opetuslapset kuuluvat niihin ”muihin lampaisiin”, jotka Jeesus Kristus mainitsi Joh. 10:16:ssa sanoessaan: ”Minulla on myös muita lampaita, jotka eivät ole tästä lammastarhasta; myös niitä tulee minun johdattaa, ja ne saavat kuulla minun ääneni, ja on oleva yksi lauma ja yksi paimen.” Vuodesta 1935 lähtien nämä ”muut lampaat”, joita on koottu yhteen, ovat vuosi vuodelta lisääntyneet lukumäärältään muodostaakseen todellakin ”suuren joukon”.

”KALLEUDET” VARJELLAAN

11, 12. a) Mitä täytyy sanoa siitä, halutaanko heitä Jehovan palvontatemppeliin? b) Mikä osoittaa, kuuluvatko he niihin, jotka järkytetään perikatoon?

¹¹ Ovatko sellaiset antautuneet, kastetut ”muut lampaat” haluttavia kalleuksia siinä huoneessa, joka on omistettu Suvereenin Herran Jehovan puhtaalle palvonnalle? Aivan varmasti ovat! He ovat todellakin ”kaikkien pakanakansojen kalleuksia”, jotka tulevat sotajoukkojen Jehovan ennustuksen mukaisesti palvomaan hänen temppelissään. Jehova ei halua kaikilta kansoilta aineellisia lahjoja ja rahalahjoituksia, vaan kauniita eläviä palvojia, sellaisia kuin tämä lukematon ”suuri joukko”, joka tulee kaikista kansakunnista, sukukunnista, kansoista ja kielistä. (Joh. 4:23, 24) Näitä ei järkytetä palasiksi, tuhota, tulevassa ”suuressa ahdistuksesta”, joka kohtaa maailmanlaajuista asiainjärjestelmää. Sellaiset lampaan kaltaiset ihmiset, jotka uskovat Karitsaan Jeesukseen Kristukseen, varjellaan tuon tuhoisan ahdistuksen läpi. Tätä korostetaan seuraavassa kysymyksessä ja vastauksessa:

¹² ”Ja yksi vanhimmista puhui minulle ja sanoi: ’Keitä ovat nämä pitkiin valkeihin vaatteisiin puetut, ja mistä he ovat tulleet?’ Ja minä [apostoli Johannes] sanoin hänelle: ’Herrani, sinä tiedät sen’. Ja hän sanoi minulle: ’Nämä ovat ne, jotka siitä suuresta ahdistuksesta tulevat, ja he ovat pesseet vaatteensa ja valkaisseet ne Karitsan veressä.’” – Ilm. 7:13, 14.

13, 14. a) Miten täyttyy siis Hagg. 2:7:n loppuosa: ”Ja minä täytän tämän temppelin kunnialla”? b) Miten tämä ennustettiin Ilm. 7:15:ssä?

¹³ Kun nämä kaikista kansoista tulevat ”muut lampaat” saapuvat, niin sotajoukkojen Jehova täyttää lupauksensa loppuosan, missä sanotaan: ”Minä täytän tämän temppelin kunnialla.” (Hagg. 2:7) Autio temppeli, jossa olisi niukasti palvojia, ei olisi kunniaksi sotajoukkojen Jehovalle. Mutta kun hänen palvontapaikkansa olisi tungokseen saakka täynnä palvojia yllään pestyt valkoiset viitat ja he heiluttaisivat palmun oksia ja huutaisivat: ”Pelastus tulee meidän Jumalaltamme, joka valtaistuimella istuu, ja Karitsalta”, niin se täyttäisi Jehovan huoneen suuremmalla kunnialla kuin kaikenlaiset aineelliset koristukset. Se, että hänen palvontahuoneensa täytetään tällä tavalla kunnialla, ennustettiin Johanneksen kysymykseen annetun vastauksen jatkossa:

¹⁴ ”Sentähden he ovat Jumalan valtaistuimen edessä ja palvelevat häntä päivät ja yöt hänen temppelissään, ja hän, joka valtaistuimella istuu, on levittävä telttamajansa heidän ylitsensä.” – Ilm. 7:15.

15. a) Missä tämä kasvava ”suuri joukko” ikään kuin palvelee Jumalaa päivät ja yöt? b) Ketkä tuntevat maan päällä kunnioittavaa pelkoa siksi, että Jehova täyttää näin temppelinsä kunnialla?

¹⁵ Sadat tuhannet tähän ”muiden lampaitten” ”suureen joukkoon” kuuluvat ovat jo Jehova Jumalan hengellisessä temppelissä, kun hän on nyt valtaistuimellaan kaikkeudensuvereenisuudessaan. He suorittavat hänelle siellä päivät ja yöt pyhää palvelusta julistamalla kaikkialla hänen messiaanista valtakuntaansa ja koko ihmiskunnalle varattua pelastusta Jumalan Karitsan, Jeesuksen Kristuksen, veren välityksellä. Koska he eivät ole sinetöityjä hengellisiä israelilaisia, niin he ovat ikään kuin pakanain esipihassa, joka kuului osana Jerusalemin temppeliin Jeesuksen Kristuksen ja hänen apostoleittensa päivinä. Tässä suuressa hengellisessä temppelissä palvelee myös hengellisten israelilaisten jäännös nykyään alipappeina Ylimmäisen Papin Jeesuksen Kristuksen alaisuudessa. Tämän tähden hengellisten israelilaisten jäännös, jonka jäsenet palvelevat hengellisinä alipappeina, on rakkaudellisessa yhteistoiminnassa tämän kasvavan ”muiden lampaitten” ”suuren joukon” kanssa, joka vilpittömästi yhtyy Suvereenin Herran Jehovan puhtaaseen palvontaan. Nämä alipapit tuntevat kunnioittavaa pelkoa siksi, että Jumala on näin täyttänyt temppelinsä kunnialla.

16. a) Mitä Jehova tekee varjellakseen heidät ”suuren ahdistuksen” läpi? b) Mitä karitsan kaltainen Paimen tekee heidän hyväkseen?

¹⁶ Silmämääränä näiden lampaan kaltaisten palvojien ”suuren joukon” varjeleminen tulevassa ”suuressa ahdistuksessa” on luvattu: ”Ja hän, joka valtaistuimella istuu, on levittävä telttamajansa heidän ylitsensä.” Se, että heitä ei järkytetä tuhoon ja poisteta maan päältä, luvataan heille vielä seuraavissa sanoissa, jotka koskevat tätä Jehovan hengellisessä temppelissä olevaa ”suurta joukkoa”: ”Ei heidän enää tule nälkä eikä enää jano, eikä aurinko ole sattuva heihin, eikä mikään [Jumalan epäsuosion] helle, sillä Karitsa, joka on valtaistuimen keskellä, on kaitseva heitä ja johdattava heidät elämän vetten lähteille, ja Jumala on pyyhkivä pois kaikki kyyneleet heidän silmistänsä.” – Ilm. 7:15–17.

17. a) Onko mitään tämänkaltaista tapahtunut aikaisemmin Jehovan hengellisessä temppelissä? b) Miten Hänen palvontansa hänen temppelissään turvataan ikiajoiksi?

¹⁷ Näin suurenmoisia asioita ei ole koskaan aikaisemmin tapahtunut Suvereenin Herran Jehovan hengellisessä temppelissä. Koskaan aikaisemmin se ei ole täyttynyt kunnialla niin monien haluttavien ”kalleuksien” tullessa sinne kaikista kansoista. Jehovan palvonta hänen hengellisessä temppelissään on turvattu ikiajoiksi. Kun kaikkien kansojen ja vertauskuvallisten taivaitten, maan, meren ja kuivan maan nykyinen järkyttäminen saavuttaa suuren huippukohtansa ”Jumalan, Kaikkivaltiaan, suuren päivän sodassa” Harmagedonissa ja sitä seuraavassa Saatanan syvyyteen heittämisessä, niin hänen hengellinen temppelinsä, missä hän istuu valtaistuimella, pysyy järkkymättömänä. Hänen siellä olevat palvojansa nauttivat rakkaudellisesta suojeluksesta hänen telttansa alla ja heidät varjellaan hänen pyhää palvelustaan varten kaikiksi tuleviksi ajoiksi.

MYÖHEMMÄN HUONEEN SUUREMPI KUNNIA

18. Mikä on suuriarvoisinta, mitä ”kaikkien pakanakansojen kalleudet” voivat antaa Luojalle, ja miksi?

¹⁸ Suuriarvoisinta, minkä ”kaikkien pakanakansojen kalleudet” voivat antaa suurelle Luojalle, on, että he palvovat Häntä puhtaalla tavalla Jumalanaan. Kristikunnan ja juutalaisuuden ja muiden johtavien uskontojen uskonnolliset järjestelmät ovat täyttäneet palvontahuoneensa kullalla ja hopealla ja muilla aineellisilla aarteilla, joilla on suuri maallinen arvo. Ainoa elävä tosi Jumala ei kuitenkaan halua sellaista aineellista varallisuutta palvojiltaan. Hän on kaiken aineellisen Omistaja, koska hän on Luoja.

19. a) Voimmeko me rikastuttaa Jumalaa aineellisilla lahjoilla? b) Miksi Haggain ajan temppelinrakentajien ei tarvinnut olla huolissaan kustannuksista?

¹⁹ Kukaan ei voi rikastuttaa Jumalaa, Luojaa, tuomalla sellaisia aineellisia kalleuksia jollekin uskonnolle omistettuun rakennukseen. Luojaa ei rikastuta se, että hänelle annetaan sellaista, mikä jo kuuluu hänelle, vaikka tällainen menettely voi tehdä eri uskontojen papit rikkaammiksi. Jehovan huoneen täyttäminen kunnialla ei siis vaadi tällaisia aineellisia arvoja. Haggain ennustus jatkaakin: ”Minun on hopea, ja minun on kulta, sanoo Herra Sebaot.” (Hagg. 2:8) Tarvitsiko Jerusalemin temppelinrakentajien olla huolissaan kustannuksista Haggain aikana vuonna 520 eaa.? Ei, sillä heidän Jumalansa oli rikas.

20. Miten Luoja oli huolehtiva siitä, että kaikki tarvittavat varat saatiin, ja miksi rakentajien ei tarvinnut masentua, vaikka tilanne ei näyttänyt alussa lupaavalta?

²⁰ Luojana sotajoukkojen Jehova omisti silloin kaiken sen aineellisen, mitä temppelinrakentajat tarvitsivat. He voivat luottaa siihen, että hän varaisi kaiken tarvittavan taloudellisen tuen palvontatemppelinsä jälleenrakentamisen aloittamiseksi ja saattamiseksi päätökseen. Henkensä avulla hän saattoi huolehtia siitäkin, että jotkut aineellisia rikkauksia omistavat tekisivät lahjoituksia jälleenrakennustyön hyväksi. Se, että hän lupasi täyttää suunnitellun uuden palvontahuoneen kunnialla, oli jumalallinen tae siitä, että huoneen jälleenrakentaminen voitiin aloittaa täysin luottavaisina. Se oli valmistuva ja palvojat tulisivat sinne. Vaikka siis näkymät eivät olleetkaan lupaavia alussa, niin temppelinrakentajien ei pitänyt silti masentua. Jehova ei rohkaisisi heitä aloittamaan sellaista, mikä heidän täytyisi myöhemmin jättää keskeneräiseksi. Koko elollisen maailmankaikkeuden rikkain persoona oli heidän tukenaan!

21. Mistä Siionin Vartiotornissa olleesta lausunnosta tämä muistuttaa meitä?

²¹ Tämä muistuttaa meitä siitä lausunnosta, joka on painettu englanninkielisen Vartiotorni-lehden toiseen numeroon (elokuu 1879), sivulle 2 otsikon ”Haluatko ’Siionin Vartiotornia’?” jälkeen.

Näiden huomautusten ei tule ymmärtää merkitsevän rahanpyyntöä. Ei. Me uskomme, että JEHOVA tukee ”Siionin Vartiotornia”, ja koska näin on, niin se ei kerjää eikä pyydä milloinkaan ihmisiltä avustusta. Jos Hän, joka sanoo: ”Kaikki vuorten hopea ja kulta on minun”, ei anna tarvittavia varoja, niin me ymmärrämme, että on aika lakkauttaa julkaiseminen.

Tämä julkaistiin lehden silloisessa 6000 kappaleen painoksessa.

22. Miksi temppelinrakentajat tarvitsivat tavallisesta poikkeavaa uskoa, ja millainen näkemys heillä tarvitsi olla?

²² Ryhtyessään rakentamaan uudelleen Jehovan temppeliä Jerusalemiin käskynhaltija Serubbaabelin ja ylimmäisen papin Joosuan, Joosadakin pojan, sekä muiden israelilaisten täytyi osoittaa tavallisesta poikkeavaa uskoa Jumalaan, varsinkin kun Persian valtakunnan virallinen Jehovan palvontahuoneen jälleenrakentamista koskeva kielto oli yhä voimassa. Sen lisäksi rakentajien täytyi taistella masentumista vastaan, koska työn vaatimaton alku ei näyttänyt miltään aikaisempaan kuningas Salomon rakentamaan loistoisaan temppeliin verrattuna. He tarvitsivat Jehovan näkemystä kannustamaan heitä eteenpäin. Niinpä Jehova käytti profeettaansa Haggaita paljastamaan seuraavin sanoin, mikä tuo jumalallinen näkemys oli. ”Tämän temppelin myöhempi [myöhemmän huoneen, Um] kunnia on oleva suurempi kuin aikaisempi [aikaisemman, Um], sanoo Herra Sebaot. Ja tässä paikassa minä annan vallita rauhan, sanoo Herra Sebaot.” – Hagg. 2:9.

23. Mitä meidän on muistettava Jehovan todellisesta temppelistä ottaen huomioon, että ’myöhemmän huoneen kunnia on oleva suurempi kuin aikaisemman’?

²³ Voidaksemme ymmärtää nämä profeetalliset sanat meidän on muistettava, että Jehovan hengellisen temppelin kaikkeinpyhimpänä on Jehova Jumalan pyhä asuinpaikka näkymättömissä taivaissa ja että Babylonian sotajoukot eivät tuhonneet tätä Hänen hengellistä temppeliään vuonna 607 eaa., jolloin koko Jerusalem autioitettiin. Vain sen maan päällä ollut esikuva tuhottiin. Jehovan todellinen hengellinen temppeli ei ollut vielä ilmaantunut olemassaoloon eikä sitä tarvinnut rakentaa uudelleen. Tämä silloin vielä tuleva hengellinen temppeli on kestänyt tähän päivään saakka ja Jehovan ennustuksen lopullinen ja täydellinen täyttymys meidän aikanamme soveltuu tähän yhden elävän tosi Jumalan yhteen hengelliseen temppeliin.

24. Mikä oli Haggain päivinä ”myöhempi huone” ja mikä oli ”aikaisempi”, ja miten toisen kunnia tuli suuremmaksi kuin toisen?

²⁴ Haggain aikana yli 2490 vuotta sitten Jerusalemiin piti rakentaa uusi, toinen temppeli. Se oli oleva ”myöhempi huone”, kun taas Salomon tuhottu temppeli oli ”aikaisempi” temppeli. Nuo molemmat huoneet olivat ”taivaallisten kuvia [esikuvia, Um]”. (Hepr. 9:23) Hagg. 2:9:ssä esitetyn Jehovan vakuutuksen mukaan käskynhaltija Serubbaabelin ja ylimmäisen papin Joosuan valvonnassa Jerusalemiin rakennetun temppelin kunnia oli oleva suurempi kuin kuningas Salomon temppelin. Miten tämä osoittautui todeksi? Ensinnäkin sitä käytettiin kauemmin, vuodesta 515 eaa. vuoteen 70 ya. eli 584 vuotta, kun taas Salomon temppeli pysyi 420 vuotta. ”Myöhempi huone” kesti siis Messiaan tuloon saakka, ja hän itse opetti siellä. Lisäksi roomalaisen Juudean provinssin kuningas Herodes Suuri ryhtyi vuonna 17 eaa. asteittain rakentamaan uudelleen Serubbaabelin temppeliä, ja hän käytti siihen paljon rahaa, niin että se upeudessaan kilpaili Salomon temppelin kanssa. Jumalalle merkitsi kuitenkin enemmän se, että palvojat arvostivat Hänen huonettaan.

25. Mitä ”myöhemmän huoneen” suurempi kunnia merkitsi temppelissä palvovien suhteen?

²⁵ Ei siis ole epäilystäkään siitä, että Jehovan uudelleen rakennettuun palvontahuoneeseen Jerusalemiin virtasi silloin enemmän palvojia kuin Salomon temppeliin. Näin tapahtui nimenomaan pitemmän ajan kuluessa. Ja koska temppeli rakennettiin uudelleen yli yhdeksänkymmentä vuotta sen jälkeen, kun juutalaiset olivat hajaantuneet pakkosiirtolaisina ja pakolaisina moniin maapallon osiin, palvojat tulivat laajemmalta alueelta maapalloa kuin aikaisempaan temppeliin. Helluntaipäivänä vuonna 33 Herodeksen temppelissä Jerusalemissa oli luonnollisia juutalaisia ja käännynnäisiä Parthiasta, Meediasta, Eelamista, Mesopotamiasta, Kappadokiasta, Pontoksesta, Aasian provinssista, Fryygiasta, Pamfyliasta, Egyptistä, Kyrenen puoleisesta Libyasta, Roomasta, Kreetasta, Arabiasta ja Juudeasta. (Apt. 2:1–11) Näin tällä myöhemmällä huoneella oli suurempi uskonnollinen kannatus ja siten suurempi kunnia ennustuksen esikuvallisessa täyttymyksessä.

26. Millaista kunniaa Jehovan hengellinen temppeli sai esikuvistaan, jotka ihmiset rakensivat maan päälle?

²⁶ Mutta miten Jehovan ennustus täyttyy hengellisen temppelin suhteen, joka on vain yksi tuhoutumaton temppeli, jota ei ole koskaan rakennettu uudelleen tai korvattu toisella? Näin: Siihen aikaan, kun Salomon, Serubbaabelin ja Herodeksen rakentamat aineelliset temppelit olivat olemassa, nämä maan päällä Jerusalemissa olevat Jehovan todellisen hengellisen temppelin esikuvat käänsivät huomion siihen. Sekin temppeli, jonka profeetta Hesekiel näki ihmeen avulla näyssä vuonna 593 eaa., kiinnitti esikuvallisesti huomiota Jehovan hengelliseen temppeliin. (Hes. 40:1–47:2) Vaikka tällaiset maailmassa olevat, maalliset temppelit herättivätkin ihmiskatsojissa kunnioittavaa pelkoa, niin ne eivät voineet koskaan antaa niissä oleville palvojille täyttä käsitystä Jehovan todellisen hengellisen temppelin sanoinkuvaamattomasta kunniankirkkaudesta. Tämä todellisuuksien esikuvaaminen jatkui siihen saakka, kun Jeesus, Jumalan Poika, kastettiin vedessä ja voideltiin Jehovan hengellä vuonna 29 luvatuksi Kristukseksi eli Messiaaksi. – Matt. 3:13–17; Joh. 1:29–34.

27. Millä tavalla Jehovan todellisella temppelillä alkoi vuonna 29 olla enemmän kuin pelkästään esikuvansa maan päällä?

²⁷ Tuon tapahtuman jälkeen Jehovan hengellisellä temppelillä alkoi olla enemmän kuin pelkkä esikuvansa Jerusalemissa. Siitä lähtien se muuttui itse asiassa todellisuudeksi, kun Jeesus voideltiin Jumalan hengellä ”ylimmäiseksi papiksi Melkisedekin järjestyksen mukaan”. (Hepr. 6:20; Ps. 110:4) Jeesus Kristus saatettiin siihen hengelliseen tilaan, jota kuvasi temppelin ensimmäinen osasto eli pyhä, missä kultainen lampunjalka, näkyleipäpöytä ja kultainen suitsutusalttari sijaitsivat. Hän oli tullut myös siihen tilaan, jota kuvasi temppelin pappien esipiha, missä kuparialttari sijaitsi, ja hän oli lähestynyt Jumalan alttarin vastinetta tarjotakseen täydellisen ihmisruumiinsa sovitusuhriksi ”maailman synnin” edestä. Vastakuvallinen sovituspäivä Jehovan todellisen hengellisen temppelin suhteen oli siis alkanut. (Hepr. 8:1–10:10) Tämä toiminta jatkui kolme ja puoli vuotta, vuoteen 33.

TAIVAALLINEN TEMPPELI KIRKASTETAAN

28. Miten ja milloin Jeesus Kristus pääsi siitä esteestä, jota temppelin sisempi esirippu kuvasi, ja mitä tarkoitusta varten?

²⁸ Niisanin 14. päivänä vuonna 33 Jeesus Kristus saattoi hengellisenä ylimmäisenä pappina uhrinsa maan päällä päätökseen, kun hänen kuollut liharuumiinsa haudattiin. Kolmantena päivänä sen jälkeen, niisanin 16:ntena vuonna 33, hänet herätettiin kuolleista henkipersoonana, ja hän pääsi siitä esteestä, jota pyhän ja kaikkeinpyhimmän välissä ollut temppelin esirippu kuvasi, nimittäin lihastaan. Täten hän saattoi mennä todelliseen kaikkeinpyhimpään, Jehova Jumalan läsnäoloon itse taivaaseen, esittääkseen siellä ylimmäisenä pappina ihmisuhrinsa arvon ja sovittaakseen ihmiskunnan. – Hepr. 9:23–28; 6:19, 20; 10:19, 20.

29. Miten Jehovan todellinen temppeli sai kunniankirkkauden Jeesuksen Kristuksen ilmaantuessa Jumalan läsnäoloon?

²⁹ Kun Jeesus Kristus meni todelliseen Jumalan kaikkeinpyhimpään, niin Jehovan todellinen hengellinen temppeli sai sellaisen kunniankirkkauden, jota siinä ei ollut koskaan ollut. Sillä katso! Hänen kaikkein pyhimmässä läsnäolossaan seisoi nyt Hänen iankaikkinen Ylimmäinen Pappinsa, joka oli herätetty ”kirkkaudessa” kuolemattomana ja jolle oli annettu ”katoamattoman elämän voima”! – 1. Kor. 15:42–57; Hepr. 7:15–24.

30. Milloin muita saatettiin temppelin pyhän kuvaamaan tilaan, ja kuinka monet pääsevät lopulta temppelin sisemmän esiripun kuvaamasta esteestä?

³⁰ Helluntaipäivänä siivanin 6:ntena vuonna 33 Jehova Jumala käytti kirkastettua Jeesusta Kristusta vuodattamaan pyhän hengen uskollisiin opetuslapsiinsa. (Apt. 2:1–38) Näin heistä tuli hengestä siinneitä Jumalan lapsia ja heidät voideltiin Ylimmäisen Papin Jeesuksen Kristuksen hengellisiksi alipapeiksi. (Joh. 3:3, 5; 2. Kor. 1:21; 1. Joh. 2:20–27; 3:1, 2; 1. Piet. 2:9) Tämän mukaisesti heidät saatettiin papilliseen hengelliseen tilaan, jota Jerusalemin temppelin pyhä kuvasi, jotta he voisivat nauttia vastakuvallisen kultaisen lampunjalan valosta ja näkyleipäpöydästä ja uhrata rukoussuitsutusta kultaisella suitsutusalttarilla. (Hepr. 9:1, 2; Luuk. 1:8–12, 21, 22) Hengellisten israelilaisten seurakuntaan kuuluu lopulta 144000 hengellistä alipappia, ja ylösnousemuksessaan kuolleista heidät herätetään Kristuksen valtakunnan perustamisen jälkeen kukin hengellisessä ruumiissa, ”kirkkaudessa”, puettuina kuolemattomuuteen. – Room. 6:5; 2. Kor. 5:1–5.

31. Miten tämä lisää Jehovan hengellisen temppelin kunniaa?

³¹ Koska he pääsevät näin osallisiksi ”ensimmäiseen ylösnousemukseen”, heidät saatetaan taivaalliseen kaikkeinpyhimpään; ja ”he tulevat olemaan Jumalan ja Kristuksen pappeja ja hallitsevat hänen kanssaan ne tuhannen vuotta”. (Ilm. 7:4–8; 14:1, 3; 20:4–6) Suodessaan näille uskollisille hengellisille israelilaisille näin loistoisan pääsyn oman läsnäolonsa kaikkeinpyhimpään Jehova lisää hengelliseen temppeliinsä sellaista kunniaa, jota sillä ei ollut ennen, silloin kun Herodeksen uudistama Serubbaabelin aineellinen temppeli toimi maan päällä esikuvana.

32. Millainen tilanne vallitsi noiden Jerusalemin esikuvallisten, ihmistekoisten temppeleitten ulommissa esipihoissa ja mihin saakka?

³² Noiden Jerusalemin esikuvallisten temppelien aikoina niiden esipihat, jotka olivat pappien esipihan ulkopuolella, olivat täynnä kaukaa ja läheltä tulleita palvojia. (Ps. 84:2, 3, 11; Luuk. 1:21) Vuoden 70 jälkeen palvojien joukot eivät enää virtaa Jehovan Jerusalemissa olleen palvontahuoneen esipihoihin, sillä Jumalan palvonnan esikuvallinen aineellinen temppeli on kadonnut iäksi. (Joh. 4:20–24; Apt. 21:26–28; Matt. 24:1, 2; Luuk. 21:5–7, 20–24) Ihmiskäsin tehtyjen esikuvallisten temppelien kunnia on himmentynyt kaikiksi ajoiksi, sillä me emme enää elä tulevien hyvien asioitten varjojen aikaa. Me elämme niiden loistoisien todellisuuksien aikaa, jotka ovat pysyviä. (Kol. 2:16, 17; Hepr. 10:1–4, 10) Mutta mitä on sanottava tosi temppelin esipihoissa?

33. Mikä kysymys herää tänä järkyttämisen aikana mielessämme ”kaikkien pakanakansojen kalleuksista” Jehovan hengellistä temppeliä ajatellen?

³³ Puhuessaan todellisesta hengellisestä temppelistään sotajoukkojen Jehova käytti profeettaansa Haggaita ennustamaan ”kaikkien pakanakansojen kalleuksien” tulosta hänen palvontahuoneeseensa. Sen piti tapahtua siihen aikaan, kun taivaat ja maa ja meri ja kuiva maa järkytettäisiin. Me olemme nyt lähestymässä tuon yleismaailmallisen liikuttamisen ajan huippukohtaa. Nyt on ajankohtaista kysyä: ovatko nuo haluttavat kalleudet todella tulleet kaikista kansoista, ennen kuin ne järkytetään kappaleiksi ja poistetaan? Kyllä ovat!

34. Miten siis Jehovan hengellisen temppelin esipihat ovat täyttyneet kunnialla, jota niillä ei ollut koskaan aikaisemmin?

³⁴ Sadat tuhannet heistä ovat ’tulleet’ Jeesuksen Kristuksen antautuneina, kastettuina opetuslapsina. Hän on tuonut heidät sisään ’muina lampainaan’ ja tehnyt heistä ”yhden lauman” Jehovan temppelin esipihoissa hengellisten alipappiensa vielä jäljellä olevan jäännöksen kanssa. (Joh. 10:16; Ilm. 7:9, 10) Kun tämä lukematon ”suuri joukko” suorittaa rauhallisesti pyhää palvelusta Jehovan esipihoissa ja tunnustaa pelastuksensa tulevan valtaistuimelle nousseelta Jumalaltaan ja hänen Karitsaltaan, he ovat näky, joka kirkastaa Suvereenia Herraa Jehovaa. He eivät täytä kristikunnan kirkkoja ja katedraaleja ja juutalaisten synagogia, vaan Jehovan todellisen hengellisen temppelin esipihat kunnialla, jollaista sillä ei ole ennen ollut. Jo nyt on täyttynyt se, että ”tämän temppelin myöhempi kunnia [loisto, RS] on oleva suurempi kuin aikaisempi”. (Hagg. 2:9) ”Tämän temppelin uusi kunnia ylittää vanhan, sanoo Jahve Sabaot.” (Je) ”Tämän huoneen tuleva kunnia on oleva suurempi kuin ensimmäinen.” – By.

RAUHA JÄRKYTTÄMISEN AIKANA

35, 36. a) Mihin lohduttaviin sanoihin Jehova päätti toisen Haggain kautta antamansa ennustuksen? b) Lopetettiinko Jerusalemin temppeli rauhallisesti, ja missä nykyään vallitsee rauha maan päällä?

³⁵ Jehova päätti toisen Haggain kautta antamansa ennustuksen näihin lohduttaviin sanoihin: ”Ja tässä paikassa minä annan vallita rauhan, sanoo Herra Sabaot.” – Hagg. 2:9.

³⁶ Vuonna 70 Jerusalemin sekä sen Serubbaabelin rakentaman ja kuningas Herodeksen uudistaman temppelin poismeno ei ollut rauhallinen, vaan se tapahtui mitä hirvittävimmän ahdistuksen ajan vallitessa. (Matt. 24:1–22) Jehovan todellinen hengellinen temppeli on kuitenkin pysyvän rauhan paikka. Siitä, miten tosi kristittyjen kokouksia johdetaan oikealla tavalla tuossa hengellisessä palvontahuoneessa, on kirjoitettu: ”Ei Jumala ole epäjärjestyksen, vaan rauhan Jumala. . . . kaikki tapahtukoon säädyllisesti ja järjestyksessä.” (1. Kor. 14:33, 40) Tätä käyttäytymissääntöä noudatetaan Jehovan kristittyjen todistajien kokouksissa, ja siksi rauhan henki vallitsee heidän keskuudessaan. – Gal. 5:22.

37. Miten Jehovan huoneen esipihoihin annetaan nyt rauha jäännöksen ja ”suuren joukon” keskuuteen kaikesta ympärillä tapahtuvasta järkyttämisestä huolimatta?

³⁷ Vaikka sotajoukkojen Jehova järkyttää vertauskuvallisia taivaita, maata, merta ja kuivaa maata, hän antaa rauhan hengellisen temppelinsä maallisiin esipihoihin. Hänen hengellisten alipappiensa voideltu jäännös omistautuu yksinomaan velvollisuuksilleen Hänen palvontahuoneessaan ja pysyy erossa kaikista tämän maailman kiistoista ja selkkauksista. ”Muiden lampaitten” ”suuri joukko”, joka on virrannut ”Herran [Jehovan, Um] vuorelle, Jaakobin Jumalan temppeliin”, on kuvaannollisesti toiminut niin kuin Jes. 2:2–4 ennusti heistä. He ovat takoneet miekkansa vantaiksi ja keihäänsä vesureiksi. He eivät enää opettele lihallista sodankäyntiä. Lähestyvässä ”Jumalan, Kaikkivaltiaan, suuren päivän sodassa” Harmagedonissa he eivät nosta kättään väkivaltaisesti Jumalan vihollisia vastaan. He antavat Hänen taistella tämän sodan luottaen Hänen kunniakkaaseen voittoonsa. (Ilm. 16:14–16, Um; 2. Aikak. 20:15) Näin menetellen he ilmentävät Jumalan henkeä ja osoittavat ”ylhäältä tulevaa viisautta”. – Jaak. 3:17.

38. Minkä odotteen, joka asetettiin kerran pettyneiden temppelinrakentajien eteen Haggain päivinä, hengellisten israelilaisten jäännös näkee nyt täyttyvän maailmanlaajuisesti, ja mikä kehotus heille annetaan?

³⁸ Miten suurenmoinen onkaan se rauha, josta Jehovan kristityt todistajat nauttivat nykyään hänen hengellisessä palvontahuoneessaan! Miten silmiämme ilahduttaakaan se, että näemme Jehovan kunnian täyttävän hänen hengellisen temppelinsä ”kaikkien pakanakansojen kalleuksien” tullessa sinne kaiken aikaa! Jehovan profeetta Haggai asetti kauan sitten tämän hämmästyttävän odotteen Jerusalemin uuden temppelin kerran pettyneiden rakentajien sydämen ja mielen eteen. Nykyään me saamme todellakin katsella, miten Haggain ennustus täyttyy ihmeellisellä tavalla näinä päivinä, jolloin kaikkia kansoja järkytetään, ja tämän pitäisi kannustaa hengellisten israelilaisten voideltua jäännöstä sen suorittaessa pyhää palvelusta Jehova Jumalalle hänen hengellisessä palvontahuoneessaan. Tähän jäännökseen soveltuu henkeytetty kehotus olla menettämättä laiminlyönnin vuoksi Jehovan ansaitsematonta hyvyyttä, kuten arvostamaton Eesau menetti: ”Sentähden, koska me saamme valtakunnan, joka ei järky, olkaamme kiitolliset ja siten palvelkaamme Jumalaa, hänelle mielihyväksi, pyhällä arkuudella ja pelolla; sillä meidän Jumalamme on kuluttavainen tuli.” – Hepr. 12:16, 17, 28, 29.

[Kaavio s. 83]

(Ks. painettu julkaisu)

HERODEKSEN UUDELLEEN RAKENTAMA TEMPPELI

(Pohjapiirros)

Tyropoionin laakso

Kidronin laakso

Öljymäki idässä

Pylväskäytäviä

Kuninkaallinen pylväskäytävä

Salomon pylväskäytävä

Pohjoinen pylväskäytävä

Pakanain esipiha

Ulompi esipiha

Kivieste

Naisten esipiha

Israelin esipiha

Pappien esipiha

Temppeli

Kaupungin muuri

Kaupungin muuri

Kaunis portti

Portti

Portti

Portti

Portti

Portti

Portti

1. Kaikkeinpyhin

2. Pyhä

3. Polttouhrialttari

4. Valettu meri

5. Temppelin sisempi portti

6. luku

Kansaa kutsutaan palaamaan Jehovan luo

1. Kuinka kauan Haggai oli tähän mennessä profetoinut yksin, ja minkä tekemiseen Jehova oli innostanut juutalaisia?

AINAKIN kymmenen päivää oli kulunut siitä, kun profeetta Haggai esitti toisen profetiansa Jerusalemissa seitsemännen kuukauden (tisrin) 21. päivänä vuonna 520 eaa. Elettiin yhä Persian valtakunnan kuninkaan Dareios I:n toista hallitusvuotta. Jehova Jumalan palvojien uskollinen jäännös, joka oli vuonna 537 eaa. palannut juutalaisten pakkosiirtolaisuudesta Babyloniasta, oli nyt ollut seitsemäntoista vuotta kotimaassaan. Persian valtakunnan edellisen kuninkaan määräämä kielto, joka koski Jehovan temppelin jälleenrakentamista Jerusalemiin, oli edelleen voimassa. Temppelin jälleenrakentaminen ei ollut edistynyt vuonna 536 eaa. tapahtunutta perustuksen laskemista pitemmälle. Silloin, odottamatta että pelkän ihmisen antama hänen palvontahuoneensa jälleenrakentamista koskeva virallinen kielto kumottaisiin, Jehova Jumala oli herättänyt profeettansa Haggain innostamaan kotimaahansa palanneita juutalaisia ryhtymään taas temppelin rakentamiseen. Tämä oli tapahtunut kuudennen kuukauden (elulin) ensimmäisenä päivänä. Kaksi kuukautta Haggai oli ollut yksin, ainoana profeettana kannustamassa jälleenrakennustyöhön.

2. Mitä Jehova nyt varasi vahvistaakseen edelleen temppelinrakentajien uskoa ja rohkeutta?

² Vaikka yksistään Haggain profetoimisen olisi pitänyt riittää ja vaikka se jossain määrin todella kannusti juutalaisia toimintaan, niin juutalaisten usko ja rohkeus olisi silti vahvistunut, jos Jehovalla olisi ollut toinenkin todistaja todistamassa, että nyt, viivyttelemättä, oli Jehovan aika hänet temppelinsä jälleenrakentamisen jatkamiselle Jerusalemissa. Huomaavaisesti Jehova herättikin tuona kriittisenä aikana toisen profeetan, miehen nimeltä Sakarja. Temppelin rakentamista koskevasta kiellosta ja siitä, miten ja miksi temppelinrakentajat aikanaan uhmasivat sitä, me luemme seuraavan muistiinmerkinnän:

3. Mitä Esra sanoo siitä, miten rakentamiskielto saatettiin voimaan ja miten juutalaiset aikanaan uhmasivat sitä?

³ ”Niin pian kuin kuningas Artahsastan kirjelmän jäljennös oli luettu Rehumille, kirjuri Simsaille ja heidän virkatovereilleen, menivät he kiiruusti Jerusalemiin juutalaisten luo ja estivät väkivoimalla heidät työtä tekemästä. Silloin pysähtyi Jumalan temppelin rakennustyö Jerusalemissa ja oli pysähdyksissä Daarejaveksen, Persian kuninkaan, toiseen hallitusvuoteen asti. Mutta profeetta Haggai ja Sakarja, Iddon poika [pojanpoika, Um], profeetat, ennustivat Juudassa ja Jerusalemissa oleville juutalaisille Israelin Jumalan nimeen, hänen, jonka nimiin he olivat otetut. Niin Serubbaabel, Sealtielin poika, ja Jeesua, Joosadakin poika, nousivat ja alkoivat rakentaa Jumalan temppeliä Jerusalemissa, ja heidän kanssansa Jumalan profeetat, jotka tukivat heitä.” – Esra 4:23–5:2.

4. Milloin Sakarja alkoi profetoida?

⁴ Milloin kuningas Daarejaveksen eli Dareios I:n toisena vuonna (520 eaa.) Sakarja, Iddon pojanpoika, alkoi profetoida? Sakarjan oma profetian kirja ilmaisee sen meille alkusanoissaan, jotka kuuluvat: ”Kahdeksannessa kuussa Daarejaveksen toisena vuotena tuli profeetta Sakarjalle, Berekjan pojalle, joka oli Iddon poika, tämä Herran sana.” – Sak. 1:1.

5. a) Minä päivänä Sakarja on voinut aloittaa profetoimisen? b) Mikä osoittaa, että meidän on nyt tärkeää tutkia hänen kirjaansa?

⁵ Kahdeksas kuukausi, jossa oli 29 päivää, oli nimeltään marhesvan, ja se oli syksykuukausi. Kuukauden päivää ei ole mainittu profetiassa. Ilmeisesti kyseessä oli marhesvanin ensimmäinen päivä, uuden kuun päivä, jolloin monet juutalaiset olivat juhlimassa Jerusalemissa. Jos näin on, se olisi tasan kaksi kuukautta sen jälkeen, kun Haggai oli alkanut profetoida. S. Byingtonin käännös sanoo tästä: ”Kahdeksantena uutena kuuna, Dareioksen toisena vuonna, Jehovan sana tuli profeetta Sakarjalle, Iddon pojan Berekjan pojalle.” (Sak. 1:1, By) Sakarja ei silloin aavistanut, että hänen profeetallisesta kirjastaan tulisi niin tärkeä, että henkeytetyt kristityt kirjoittajat satoja vuosia myöhemmin ottaisivat siitä lainauksia todistaakseen, että odotettu Messias, Kristus eli Voideltu, oli tullut ja suorittanut ensimmäisen osan tehtävästään koko ihmiskunnan hyväksi. (Matt. 21:5; 26:15, 28, 31; 27:9; Mark. 14:24, 27; Luuk. 22:20; Joh. 12:15; 19:37; Ilm. 11:2, 4) Tämä ei todista ainoastaan sitä, että Sakarjan kirja on henkeytetty tosi profetian kirja, vaan myös sen, että meidän on tärkeää tänä aikana tutkia nykyisiä täyttymyksiä.

6. Kenen lausuntoja Sakarjaa käskettiin julistamaan, ja mikä osoittaa, että meidän on tärkeää pitää mielessämme Sakarjan kirja nyt, kun lähestymme Harmagedonia?

⁶ Alusta alkaen selitetään, että ne Jumalan lausunnot, jotka Sakarjan käsketään julistaa, ovat ”sotajoukkojen Jehovan” (Um) ilmaisuja, mikä on hyvin merkityksellinen sanonta. Se soveltuu myös hyvin aikaan ja tilanteeseen. Tuota voimakasta ilmaisua käytetään viisikymmentäkaksi (52) kertaa Sakarjan ennustuksen neljässätoista luvussa (Um). Viimeisen luvun kolmas jae osoittaa, että kysymyksessä ei ole mikään turha Jumalan nimitys, sillä se ennustaa: ”Herra [Jehova, Um] on lähtevä liikkeelle ja sotiva näitä pakanoita vastaan, niinkuin sotimispäivänänsä, taistelun päivänä.” (Sak. 14:3) On mitä tärkeintä pitää tämä ennustus mielessä näinä päivinä, jolloin Pyhän Raamatun viimeinen kirja täyttyy kaikkien kansojen marssiessa Harmagedoniin ”Jumalan, Kaikkivaltiaan, suuren päivän sotaan”. (Ilm. 16:14, 16, Um) Kysymyksessä on sama Jumala kuin sotajoukkojen Jehova, jota palvottiin ylimmäisen papin Eelin ja profeetta Samuelin ja paimenpoika Daavidin päivinä, hänen, joka ”sotajoukkojen Jehovan nimessä” lähti taistelemaan raskaasti varustautunutta filistealaista jättiläistä Goljatia vastaan ja tappoi tämän tarkasti linkoamallaan kivellä. – 1. Sam. 1:3–4:4; 17:45, Um.

SAKARJAN ENSIMMÄINEN PROFETIA

7. Keihin Jehova oli suuresti vihastunut Sak. 1:2:n mukaan ja miksi?

⁷ Sotajoukkojen Jehovan avaussanoma hänen uuden profeettansa Sakarjan kautta oli osoitettu kotimaahansa palanneille juutalaisille, ja siinä sanottiin: ”Herra on tuimasti vihastunut teidän isiinne.” (Sak. 1:2) Nuo ”isät” olivat heidän isiään ja isoisiään, jotka oli viety Babylonian pakkosiirtolaisuuteen vuosina 617 ja 607 eaa. Sotajoukkojen Jehova oli suuresti vihastunut heihin, koska he olivat häväisseet ja saastuttaneet hänen Jerusalemissa olleen pyhän temppelinsä ja rikkoneet Hänen kanssaan tekemänsä kansallisen liiton ja muodostaneet poliittisia liittoutumia maailmallisten pakanakansojen kanssa. Hänen vihastuksensa kiihottui siinä määrin, että hän lopulta salli Jerusalemin ja sen temppelin tuhoutua ja koko Juudan maan tulla autioksi ja jäädä vaille ihmisiä ja kotieläimiä seitsemäksikymmeneksi vuodeksi. Vaikeuden perussyynä oli se, että juutalaiset olivat hylänneet sotajoukkojen Jehovan puhtaan ja saastattoman palvonnan. Tästä vakavasta asiasta piti muistuttaa niitä juutalaisia, jotka oli vapautettu Babylonian pakkosiirtolaisuudesta palaamaan kotiin Jerusalemiin Jehovan temppelin rakentamiseksi sinne uudelleen.

8. Mitä Sakarjan piti silloin kehottaa juutalaisia tekemään Jumalan suhteen?

⁸ Näille juutalaisille, jotka olivat olleet kotimaassaan jo seitsemäntoista vuotta, Sakarjan sanoma jatkui: ”Ja sinun täytyy sanoa heille: ’Näin on sotajoukkojen Jehova sanonut: ”’Palatkaa minun luokseni’, kuuluu sotajoukkojen Jehovan lausunto, ’niin minä palaan teidän luoksenne’, on sotajoukkojen Jehova sanonut.”’” – Sak. 1:3, Um.

MISSÄ MERKITYKSESSÄ PITI ’PALATA’ JA MILLAISIN SEURAUKSIN?

9. Missä merkityksessä ennallistettujen juutalaisten piti ’palata’ sotajoukkojen Jehovan luo ja miksi?

⁹ Millä tavalla Jehova tarkoitti ennallistettujen juutalaisten ’palaavan’ luokseen? Eikö profeetta Haggai ollut jo puhunut heille ja saanut heidät jonkin verran toimimaan? Kyllä! Ja kertomus sanoo Haggain ensimmäisen profetian jälkeen: ”Ja Herra herätti Juudan käskynhaltijan Serubbaabelin, Sealtielin pojan, hengen ja ylimmäisen papin Joosuan, Joosadakin pojan, hengen ja kansan koko jäännöksen hengen, ja he tulivat ja ryhtyivät rakentamaan Herran Sebaotin [sotajoukkojen Jehovan, Um], heidän Jumalansa, temppeliä kahdentenakymmenentenä neljäntenä päivänä kuudennessa kuussa, kuningas Daarejaveksen toisena vuotena.” (Hagg. 1:14, 15) Mutta kun hiukan toista kuukautta oli kulunut, heidän ponnistelunsa mahdollisesti laimenivat ja jotkut heistä ehkä osoittautuivat välinpitämättömiksi. Tämän vuoksi oli varsin sopivaa, että toinen profeetta esitti herättävän kehotuksen edellisen vahvistukseksi.

10. Miten noiden juutalaisten piti ’palata’ Jumalansa luo, ja mikä todistaisi, että he olivat kokonaan palanneet?

¹⁰ Koko kansan tarvitsi palata sotajoukkojen Jehovan luo yksimielisenä sydämeltään ja sielultaan ja vihollista pelkäämättä. Heidän oli palattava siten, että he ryhtyisivät jälleen pelottomasti ja kokosydämisesti palvomaan ainoaa elävää tosi Jumalaa. Se merkitsi heille silloin sitä, että heidän tuli todistaa näkyvällä tavalla palanneensa Jumalansa luo rakentamalla hänen temppelinsä uudelleen valmiiksi. Se oli ollut heidän kotimaahansa paluun päätarkoitus. (Esra 1:1–4:3) Heidän omien yksityiskotiensa rakentaminen ja heidän maatilojensa ja muiden aineellisten etujensa hoitaminen olivat tärkeydeltään toisarvoisia. Vasta sen jälkeen, kun ennallistetuilla juutalaisilla olisi valmis temppelinsä siinä kaupungissa, johon Jumala oli liittänyt nimensä, he saattoivat täysin määrin palvoa häntä hänen lakinsa mukaan, joka oli annettu heille profeetta Mooseksen kautta. (Hagg. 1:3–9) Noiden juutalaisten palaaminen koski siis monia asioita, jotta he saattoivat palvoa Jumalaansa täysin kuuliaisina hänen lailleen ja järjestelyilleen.

11. Miten Jehova ’palaisi’ heidän luokseen, jos he palaisivat hänen luokseen?

¹¹ Ja mikä olisi seurauksena, jos he täten ’palasivat’ kokosieluisessa palvonnassa? ”’Minä palaan teidän luoksenne’, on sotajoukkojen Jehova sanonut.” Hänen paluunsa heidän luokseen merkitsisi, että hän ennallistaisi heille suosionsa täydelleen. Hän tekisi tyhjäksi heidän jumalanpalvontansa keskeisen huoneen jälleenrakentamiseen kohdistuvan vihollisen vastustuksen. Hän poistaisi heidän aineellisen hyvinvointinsa vastoinkäymiset, joista he olivat kärsineet siitä lähtien, kun he lakkasivat työskentelemästä temppelin ennallistamiseksi. Hän siunaisi heitä aineellisilla hyvyyksillä sekä sanomattomilla hengellisillä siunauksilla. – Sak. 8:9–15.

12. Mitä työtä varten koko kansan piti siis yhdistyä saadakseen Jumalan suosion?

¹² Kansan totaalinen liikekannallepano! Juuri sen aika oli tullut – Jehovan johdolla ja hänen profeettojensa rohkaisemana. Kaikkien ennallistettujen juutalaisten piti ryhtyä tähän tärkeimpään työhönsä ja saattaa Jehovan palvontahuone kaikin puolin valmiiksi. Se merkitsisi nimen tekemistä Jehovalle, ja vain siten saattoivat kansan ylimmäinen pappi, alipapit ja kaikki leeviläiset suorittaa heille määrätyt tehtävät ja palvelukset koko kansan ja kaikista kansoista tulleitten uskollisten käännynnäisten hengelliseksi parhaaksi. Mutta ilman valmista temppeliä läheltä ja kaukaa tulleet juutalaiset eivät voineet viettää asianmukaisesti kolmea vuotuista juhlaansa eivätkä vuotuista sovituspäiväänsä. Eivätkä myöskään ’halonhakkaajat ja vedenkantajat’ (netinim) voineet antaa täyttä panostaan temppelipalveluksessa. (Joos. 9:23; Esra 2:43–58) Kyseessä oli nyt siis työ, jota varten koko kansan tuli yhdistyä saadakseen Jumalan siunauksen.

13. Minä heidän isiensä menettelyn seurausten olisi pitänyt olla ennallistetuille juutalaisille, ja mihin heidän huomionsa siis kiinnitettiin?

¹³ Heidän isiensä menettelyn ja sen seurausten olisi pitänyt olla varoittavana esimerkkinä ennallistetuille juutalaisille tänä kriittisenä aikana. Siksi Jehova, joka puhui heille profeetta Sakarjan kautta, sanoi heille edelleen: ”Älkää olko isienne kaltaiset, joille entiset profeetat ovat saarnanneet sanoen: Näin sanoo Herra Sebaot: Kääntykää pois pahoilta teiltänne ja pahoista teoistanne; mutta he eivät kuulleet, eivät kuunnelleet minua. Teidän isänne – missä he ovat? Ja profeetat – ovatko he eläneet iäti? Mutta minun sanani ja käskyni, jotka minä olen säätänyt palvelijoilleni profeetoille – eivätkö ne ole kohdanneet teidän isiänne: ja niin he kääntyivät [palasivat, Um] ja sanoivat: ’Niinkuin Herra Sebaot aikoi meille tehdä, meidän vaelluksemme ja tekojemme mukaan, niin hän on meille tehnyt’.” – Sak. 1:4–6.

14. a) Mitä oli odotettavissa, jos ennallistetut juutalaiset menettelisivät isiensä tavoin? b) Miksi Jehova kysyi heiltä heidän isiensä tilaa, ja oliko muinaisten profeettojen samankaltainen tila syy olla kuuntelematta Haggaita ja Sakarjaa?

¹⁴ Jos ennallistetut juutalaiset tulisivat isiensä kaltaisiksi, jotka vietiin Babyloniaan pakkosiirtolaisuuteen, niin he saattoivat tämän varoituksen mukaan olla varmat siitä, että he joutuisivat Jehovan epäsuosioon. Hän kysyi heiltä, missä heidän isänsä olivat, koska nuo isät eivät enää olleet elossa jouduttuaan Jumalan epäsuosioon. He olivat kieltäytyneet kääntymästä pois pahoilta teiltään ja pahoista teoistaan ja palaamasta katuvaisina Jumalansa luo. Ennallistetut juutalaiset saattoivat kuitenkin herättää kysymyksen: ’Entä profeetat, kuten Jeremia, joka ennusti nimenomaan Jerusalemin tuhon ja Juudan maan autioituksen? ”Vieläkö he elävät?” Eivätkö hekin ole kuolleet kuten tottelemattomat isämme?’ Vaikka vastauksen tähän täytyi olla myönteinen, niin se ei ollut mikään järkevä syy, jonka perusteella ennallistetut juutalaiset olisivat voineet olla kiinnittämättä huomiota profeettoihin Haggaihin ja Sakarjaan, joita Jehova parhaillaan herätti vuonna 520 eaa.

15. a) Mikä oli tärkeä, ratkaiseva seikka aikaisempien profeettojen suhteen pikemmin kuin heidän kuolevaisuutensa? b) Mihin siis heidän isiensä menettelyn jäljitteleminen oli varmasti johtava?

¹⁵ Kuolevaiset profeetat, joita Jehova käytti henkeytettyinä puhetorvinaan sanojensa ja käskyjensä julistajina, eivät olleet niitä, joihin järkevä perustelu voisi nojata. Se, mitä Jehova henkeytti nuo profeetat sanomaan, oli tärkeää, ratkaisevaa. Toteutuivatko Jehovan heidän kauttaan puhumat sanat ja hänen päättämänsä käskyt eli säädökset? Ennallistettujen juutalaisten isien oli pakko vastata myöntävästi. Isien oli pakko palata eli tehdä täyskäännös ajattelussaan ja myöntää: ”Niinkuin Herra Sebaot aikoi meille tehdä, meidän vaelluksemme ja tekojemme mukaan, niin hän on meille tehnyt.” Miksi siis ennallistettujen juutalaisten olisi isiensä tavoin pitänyt koetella Jehovaa, tarkoittiko hän todella sitä, mitä hän sanoi? Lopputulos oli oleva varmasti samanlainen kuin heidän isiensä tapauksessa: Jehovan erehtymättömät sanat ja käskyt eli säädökset tulisivat kohtaamaan heidät, tällaisten Jehovan julistusten täyttymys saavuttaisi heidät aikanaan. Seurauksena olisi onnettomuus. Miksi siis he eivät nyt palaisi Jehovan luo, jotta hän palaisi heidän luokseen, kuten hän oli luvannut?

SAMANLAINEN KIISTAKYSYMYS NYKYAIKANA

16. a) Minkä elintärkeän kysymyksen suhteen meidän on nyt tehtävä ratkaisumme? b) Mihin siis liittyi se kysymys, joka elossa säilyneen jäännöksen oli kohdattava ensimmäisenä sodanjälkeisenä vuonna 1919?

¹⁶ Elintärkeä kysymys, jonka suhteen meidän on tehtävä ratkaisumme, on: mikä on asemamme ainoan elävän tosi Jumalan, Jehovan, palvontahuoneen suhteen? Tämä kysymys oli varhain sen ihmiskunnan sukupolven ratkaistavana, joka on säilynyt elossa vuodesta 1914 lähtien tähän saakka. Ensimmäinen maailmansota vuosina 1914–1918 näki monien uskonnollisten rakennusten vaurioituvan tai tuhoutuvan kansainvälisen selkkauksen näyttämöllä. Monet noista kirkoista korjattiin tai rakennettiin uudelleen sodanjälkeisenä aikana. Kuitenkaan se seikka, joka tuon maailmanselkkauksen jälkeen ratkaisevasti kiinnosti Jehova Jumalan antautunutta tosi kansaa, ei ollut minkään uskonnollisen huoneen tai kirkon rakentaminen, kuten ennallistettujen juutalaisten tapauksessa vuosina 537–520 eaa. Mitkään ilmasta pudotetut pommit tai muut ensimmäisessä maailmansodassa käytetyt räjähteet eivät olleet vaurioittaneet tai tuhonneet Jehovan todellista hengellistä temppeliä. Se oli koskematon. Siksi ensimmäisenä sodanjälkeisenä vuonna 1919 kysyttiin, miten Jehovan antautuneen kansan jäännös suhtautui tähän hänen todelliseen hengelliseen temppeliinsä ja siihen puhtaaseen ja saastuttamattomaan palvontaan, jota siinä piti harjoittaa.

17. Oliko antautuneilla, kastetuilla Kansainvälisiin Raamatuntutkijoihin kuuluvilla, jotka säilyivät elossa ensimmäisessä maailmansodassa, tarvetta katua ja palata Jehovan luo ja miksi?

¹⁷ Ensimmäisen maailmansodan aikana olivat sotatoimet, hallitusten kiellot ja väkivaltaiset vainot vakavasti häirinneet sitä Jumalan valtakunnan todistamistyötä, jota antautuneet, kastetut Kansainvälisiin Raamatuntutkijoihin kuuluvat suorittivat. He olivat jossain määrin antaneet myöten ihmispelolle, joka panee paulan pelokkaalle. (Sananl. 29:25) He olivat koettaneet pysytellä vapaina verivelkaisuudesta suorittamalla yleensä aseetonta palvelusta, mutta he eivät olleet säilyttäneet ehdotonta ja täydellistä puolueettomuutta tämän maailman selkkauksiin nähden. Tietyissä vakavissa asioissa heidän tarvitsi katua ja palata Jehovan luo, jotta hän voisi palata suosiollisesti heidän luokseen. – Sak. 1:3.

18, 19. Mihin työhön oli nyt aika jälleen tarttua ja miksi?

¹⁸ Tämän maailman kansat olivat lopullisesti astuneet ’lopun aikaansa’ pakanain aikojen päättyessä vuonna 1914. (Dan. 12:4) Maailman tapahtumain näyttämö vaati nyt totisesti tarttumaan jälleen Jehovan määräämään työhön, josta hänen Poikansa Jeesus Kristus oli ennustanut:

¹⁹ ”Ja tämä valtakunnan evankeliumi [hyvä uutinen, Um] pitää saarnattaman kaikessa maailmassa, todistukseksi kaikille kansoille; ja sitten tulee loppu.” – Matt. 24:14; Mark. 13:10.

20. a) Millä tavalla tuo suunnaton maailmanlaajuinen työ tarvitsi suorittaa? b) Mitkä kaksi järjestöä on otettava huomioon?

²⁰ Sellainen suunnaton maailmanlaajuinen työ tarvitsi suorittaa mitä parhaimmin järjestetyllä tavalla, täysin yksimielisenä järjestönä, teokraattisen Hallitsijan, Jehova Jumalan, ylimmän johdon alaisuudessa, hänen, joka oli todellisessa hengellisessä temppelissään. Jehovan täytyi huolehtia sen järjestämisestä. Koko kaikkeudessa toimii vain kaksi järjestöä, ja jokaisen älyllisen luomuksen pitäisi tuntea Toisen järjestö hyvin. Se on Luojan järjestö, Jehovan järjestö. Toinen on hänen päävastustajansa järjestö, hänen, johon profeetta Sakarja itse viittaa, nimittäin Saatanan järjestö. – Sak. 3:1, 2.

21. Mitkä ovat Saatanan järjestön pääosat, ja miksi on välttämätöntä suorittaa Valtakunnan saarnaaminen hyvin järjestetyllä tavalla?

²¹ Nykyinen ihmisten keskuudessa toimiva asiainjärjestelmä edustaa varmasti jotakin järjestöä, ja kristitty apostoli Paavali puhuu Saatanasta ”tämän asiainjärjestelmän jumalana”. (2. Kor. 4:4, Um) Efesolaisille lähettämässään kirjeessä (2:2; 6:11, 12) hän kuvaa, miten hyvin järjestetty eli organisoitu Saatanan järjestön näkymätön henkiosa on. Saatanan järjestön sekä näkymätön osa että näkyvä maallinen osa vastustavat Jumalan messiaanisen valtakunnan hyvän uutisen saarnaamista. Tämä tekee vieläkin välttämättömämmäksi Valtakunnan saarnaajien työskentelemisen hyvin järjestetyllä tavalla.

22. a) Onko Jehovan ”sotajoukot” organisoitu? b) Mikä oli Jehovan näkyvä maallinen järjestö Jeesuksen kuolemaan saakka, ja mikä hänen näkyvä maallinen järjestönsä on ollut vuoden 33 helluntaista lähtien, ja millaisia piirteitä siihen on kuulunut?

²² Sotajoukkojen Jehova on varmasti organisoinut kaikki nämä sotajoukot. (Luuk. 2:13–15; Ilm. 14:6, 7) Sotajoukkojen Jehova antaisi tehtävän saarnata Valtakunnan uutista maan päällä vain näkyvälle maalliselle järjestölleen. Profeetta Mooseksen päivistä Herran Jeesuksen Kristuksen kuolemaan luonnollisen, ympärileikatun Israelin maallinen kansa oli Jehova Jumalan näkyvä järjestö. (Ps. 147:19, 20) Mutta siitä lähtien kun Jumalan henki vuodatettiin Jeesuksen Kristuksen uskollisiin opetuslapsiin helluntaipäivänä vuonna 33, sydämeltään ympärileikatut hengellisen Israelin jäsenet ovat olleet Jumalan ”pyhä kansakunta” ja hänen näkyvä maallinen järjestönsä. (Apt. 2:1–40; Gal. 6:16; Room. 2:28, 29; 1. Piet. 2:9, Um) Hengellinen Israel on sen tähden Messiaan Jeesuksen antautuneitten, kastettujen, hengellä voideltujen opetuslasten muodostama tosi kristillinen seurakunta. Ihmisruumiin tavoin se on hyvin järjestetty, ja sen monilla jäsenillä on kullakin oma tehtävänsä suoritettavana. (Room. 12:4–8; 1. Kor. 12:12–28; Ef. 4:15, 16; Kol. 2:19) Erikoispalveluksia varten seurakunnalla on nimitetyt vanhimpansa ja avustavat palvelijansa. – Fil. 1:1.

23. Mitä muuta työtä Jehovan näkyvä järjestö on suorittanut Valtakunnan saarnaamisen ohella?

²³ Tänä nykyisen asiainjärjestelmän ”lopun aikana” ei ”tämän valtakunnan hyvän uutisen” saarnaaminen todistukseksi kaikille kansoille ole Jumalan näkyvän maallisen järjestön ainoa työ ensimmäisen maailmansodan päättymisen jälkeen. Hengellisessä merkityksessä on ollut meneillään myös elonkorjuutyö. Jeesus Kristus ennusti sen. Selittäessään vertaustaan nisu- eli vehnäpellosta, mihin vihollinen kylvi lustetta, Jeesus sanoi:

24. Mitä Jeesus sanoi elonkorjuusta ja korjaajista?

²⁴ ”Hyvän siemenen kylväjä on Ihmisen Poika. Pelto on maailma; hyvä siemen ovat valtakunnan lapset, mutta lusteet ovat pahan lapset. Vihamies, joka ne kylvi, on perkele; elonaika on maailman loppu, ja leikkuumiehet [sadonkorjaajat, Um] ovat enkelit.” – Matt. 13:37–39.

25. Mihin Jehovan hengellä voideltujen palvelijoiden elossa säilynyt jäännös koottiin vuonna 1919, mutta miksi Hänen enkeleillään oli vielä suoritettavana elonkorjuutyö, ja keiden välityksellä se piti suorittaa?

²⁵ Sodanjälkeisenä vuonna 1919 Jehovan hengellä voidellun kansan uskollinen jäännös koottiin enkelien ohjauksessa hänen näkyvään maalliseen järjestöönsä ennustettua Valtakunnan saarnaamistyötä varten. Tämä kävi varsin ilmeiseksi siinä kahdeksanpäiväisessä yleiskonventissa, jonka Kansainvälinen Raamatuntutkijain Seura piti Cedar Pointissa Ohiossa Yhdysvalloissa syyskuussa 1919. Mutta ne uskollisen voidellun jäännöksen jäsenet, jotka olivat säilyneet elossa ensimmäisen maailmansodan aikana ankarissa koetuksissa ja vainoissa, eivät riittäneet täydentämään niiden edeltämäärättyä lukumäärää, jotka on voideltu hallitsemaan Jeesuksen Kristuksen kanssa hänen taivaallisessa valtakunnassaan. Kristuksen perijätovereitten koko lukumäärä hänen valtakunnassaan oli edeltämäärätty 144000:ksi. (Ilm. 7:4–8; 14:1, 3; 20:4, 6) Näin ollen enkelien täytyi löytää ”vehnä”-luokkaa lisää ja korjata ja koota se Jehovan näkyvään maalliseen järjestöön. Mitä elonkorjuutyö nyt vaati, kun näkymättömät taivaalliset enkelit työskentelivät maan päällä olevan voidellun jäännöksen välityksellä?

26. Mitä tämä elonkorjuutyö vaati voidellun jäännöksen elossa säilyneitä jäseniä tekemään, ja mitä niille, joita he kastavat, täytyy tapahtua, jotta näistä tulisi Kristuksen perijätovereita?

²⁶ Se vaati vuodesta 1919 lähtien Kristuksen valtakunnan perijätovereitten elossa säilyneitä jäseniä jatkamaan opetuslasten tekemistä, kastamista ja opettamista. Kun nämä uudet opetuslapset on kastettu Jeesuksen Kristuksen antautuneina opetuslapsina, heidät täytyy voidella Jumalan hengellä, jotta heistä tulisi ”valtakunnan lapsia”, Jeesuksen Kristuksen perijätovereita. (Room. 8:15–17) Ne, jotka näin kootaan tänä ”asiainjärjestelmän päättymisen” aikana, täydentävät ”valtakunnan lasten” edeltämäärätyn luvun 144000 yhdessä kaikkien muiden vehnän kaltaisten kristittyjen kanssa, jotka ovat jo osoittautuneet uskollisiksi kuolemaan saakka. Kaikista sellaisista uskollisista, jotka on korjattu talteen, on kirjoitettu: ”Autuas ja pyhä on se, jolla on osa ensimmäisessä ylösnousemuksessa; heihin ei toisella kuolemalla ole valtaa, vaan he tulevat olemaan Jumalan ja Kristuksen pappeja ja hallitsevat hänen kanssaan ne tuhannen vuotta.” – Ilm. 20:4, 6.

HENGELLISET ALIPAPIT TEMPPELIN ”PYHÄSSÄ”

27, 28. a) Mikä suhde näillä voidelluilla on Ylimmäiseen Pappiin Jeesukseen Kristukseen, ja mikä sijainti heillä siis on Jehovan hengellisessä temppelissä? b) Mistä erikoiseduista he nauttivat tuolla erikoisalueella?

²⁷ Pane merkille, että nämä uskolliset voidellut opetuslapset eivät ainoastaan tule hallitsemaan Jeesuksen Kristuksen kanssa taivaan valtakunnassa, vaan heistä tulee myös ”Jumalan ja Kristuksen pappeja”. Nuo 144000 voideltua ovat sen tähden Ylimmäisen Papin Jeesuksen Kristuksen alipappeja. Ollessaan vielä elossa maan päällä heillä on tämä suhde Jeesukseen Kristukseen, Päähänsä. Siksi apostoli Pietari kirjoitti 1900 vuotta sitten voidelluille kristityille tovereilleen ja sanoi: ”Mutta te olette ’valittu suku, kuninkaallinen papisto, pyhä heimo, omaisuuskansa, julistaaksenne sen jaloja tekoja’, joka on pimeydestä kutsunut teidät ihmeelliseen valkeuteensa.” Alipappeina heillä on etu uhrata ”hengellisiä uhreja, jotka Jeesuksen Kristuksen kautta ovat Jumalalle mieluisia”. (1. Piet. 2:9, 5) Vaikka he ovat vielä maan päällä, niin heillä on tämän mukaan erikoissuhde Jehovan hengelliseen temppeliin, jonka kaikkeinpyhin on Hänen ylhäinen asuinpaikkansa pyhissä taivaissa, missä ylösnoussut Jeesus Kristus esitti täydellisen ihmisuhrinsa arvon.

²⁸ Vaikka nämä alipapit ovat vielä maan päällä lihassa, niin he ovat siinä hengellisessä tilassa, jota kuvattiin Jerusalemin temppelin ensimmäisellä sisäosastolla eli ”pyhällä”. Ja aivan niin kuin Jerusalemin temppelin pyhässä oli kultaiset näkyleipäpöydät ja kultaiset lampunjalat ja kultainen suitsutusalttari, niin kristityt alipapit syövät hengellisessä pyhässä hengellistä ravintoa, nauttivat hengellisestä valistuksesta ja uhraavat uskollisten rukousten ja Jehovan innokkaan palveluksen suloista tuoksua ollessaan vielä maan päällä. (2. Moos. 40:4, 5, 22–28; 1. Kun. 7:48–50; 2. Aikak. 4:19–22) Vaikka ihmiset, joilta puuttuu hengellinen tarkkanäköisyys ja arvostus, eivät ehkä ymmärrä sitä, niin nämä hengelliset voidellut alipapit suorittavat todellista pyhää palvelusta tällä Jehovan suuren hengellisen temppelin pyhällä alueella. Tämän hengellisen temppelinsä ylhäisestä asemasta, sen kaikkeinpyhimmästä, Hän voi tutkia tarkoin näiden alipappien toimintaa ja langettaa tuomionsa heidän palveluksestaan hänen Ylimmäisen Pappinsa Jeesuksen Kristuksen alaisuudessa. – Mal. 3:1–5.

29. a) Millaista työtä siis elossa säilynyt voideltu jäännös suoritti vuodesta 1919 lähtien? b) Miten tämä vaikutti Jehovan hengelliseen temppeliin?

²⁹ Kun otamme nämä seikat huomioon, voimme nähdä seuraavan tosiasian: Vuonna 1919 Kristuksen opetuslasten elossa säilynyt voideltu jäännös tarjoutui suorittamaan oman osansa maanpäällisessä elonkorjuutyössä ”sadonkorjaajien”, taivaallisten enkelien, ylivalvonnassa. Näin he ryhtyivät työhön, joka vaikutti Jehovan todelliseen hengelliseen temppeliin. Miten niin? Suorittamalla työtä opetuslasten tekemiseksi ja kokoamalla siten ”vehnä”-luokkaa sadonkorjaajien, enkelien, alaisuudessa he työskentelivät tuottaakseen lisää hengellisiä alipappeja. He olivat yhteistoiminnassa Jehova Jumalan kanssa, jotta hän asettaisi suuren hengellisen temppelinsä pyhään lisää alipappeja, koko puuttuvan määrän hengellisiä alipappeja. Näin he työskentelivät sen pyhän palveluksen laajentamisen hyväksi, jota useammat alipapit suorittaisivat Jehovan temppelissä.

30. Oliko tämä oikea aika vehnän kaltaisten kristittyjen kokoamiseksi, ja miten tämä oli temppelin ”pyhässä” olevan työvoiman vahvistamista?

³⁰ Sen sijaan, että tämä olisi ollut ”jälkikorjuuta”, joka seurasi varsinaista elonkorjuuta muinaisessa Israelin maassa,a tämä kokoamistyö oli elossa säilyneen voidellun jäännöksen osalta enkeli-”sadonkorjaajien” johdolla tapahtuvaa varsinaista elonkorjuuta. Aika, jolloin he suorittivat sitä, oli ”asiainjärjestelmän päättyminen” vuodesta 1914 lähtien, ja Jeesus sanoi, että ”elonaika on maailman loppu [asiainjärjestelmän päättyminen, Um]”. (Matt. 13:39; 24:3, 31, Um) Sitä seuraavina vuosina tapahtuneesta hengellisestä elonkorjuutyöstä oli seurauksena, että vehnän kaltaisten Kristuksen opetuslasten voideltu jäännös kasvoi lukumäärältään huomattavasti vuoteen 1931 mennessä, jolloin voideltu jäännös omaksui Raamattuun perustuvan nimityksen ”Jehovan todistajat”. Jehovan hengellisen temppelin pyhässä palvelevien hengellisten alipappien lukumäärä oli merkittävästi lisääntynyt, ja siihen sisältyi ilmeisesti nyt se täysi täydennys, joka oli tarpeen edeltämäärätyn luvun saavuttamiseksi, mikä oli 144000 hengellistä alipappia Ylimmäisen Papin Jeesuksen Kristuksen alaisuudessa. Se merkitsi totisesti Jehovan todellisen temppelin pyhässä olevan työvoiman vahvistamista.

31. Miten heidät oli vapautettu ja ennallistettu vuonna 1919 temppelityötä varten?

³¹ Kyseessä oli siis hengellinen temppelityö, jota eloon jäänyt voideltu jäännös alkoi suorittaa vuonna 1919. Jehovan laupeudesta, jota hän osoitti Suuremman Kyyroksensa, Jeesuksen Kristuksen, välityksellä, heidät oli vapautettu Suuren Babylonin, väärän uskonnon maailmanmahdin, ja sen poliittisten rakastajien orjuudesta. Heidät oli vapautettu ja ennallistettu oikeaan tilaansa maan päällä sitä nimenomaista tarkoitusta varten, että he ryhtyisivät tähän temppelityöhön.

32. Miten vuoden 1919 tapahtumat vastasivat sitä, mitä tapahtui vuonna 520 eaa.?

³² Tilanne oli aivan samanlainen kuin muinoin vuonna 520 eaa., jolloin profeetat Haggai ja Sakarja herätettiin rohkaisemaan ennallistettua juutalaista jäännöstä ryhtymään jälleen työhönsä kauan laiminlyödyn Jerusalemin temppelin hyväksi. Vuonna 1919 Vartiotorni-lehden palstoja käytettiin herättämään ja rohkaisemaan elossa säilynyttä voideltua jäännöstä jatkamaan pelottomasti Korkeimman Jumalan avointa, julkista palvelusta. Hänen messiaaninen valtakuntansa oli perustettu taivaissa pakanain aikojen päättyessä vuonna 1914 ja sitä täytyi nyt julistaa maailmanlaajuisesti. Nyt oli tullut aika uhrata tätä ylistysuhria Jumalalle jopa kaikkien Hänen vihollistensa nähden. – Hepr. 13:15; Ps. 138:1–3.

33. Mitä tapahtuisi, jos voideltu jäännös jäljittelisi muinaisen juutalaisen jäännöksen isien esimerkkiä, ja mitä voideltu jäännös siis teki?

³³ Näin he saattoivat ’palata’ Jehovan luo, ja sen nähtyään hän saattoi ’palata’ heidän luokseen jumalallista suosiota osoittaen. Jos he tulisivat muinaisen juutalaisen jäännöksen isien kaltaisiksi, joihin Hän oli erittäin suuresti vihastunut, niin he joutuisivat onnettomuuteen aivan niin kuin nuo isät, koska he eivät kuunnelleet Jehovan profeettojen varoituksia ja neuvoja tai eivät kiinnittäneet niihin huomiota. He saisivat myös aikaan sen, että tottelemattomia vastaan lausutut Jehovan profeetalliset sanat ja säädökset kohtaisivat heitä tänä ”lopun aikana”. Voideltu jäännös alkoi siis viisaasti ’palata’ Jehovan luo vuonna 1919.

[Alaviitteet]

7. luku

Siunaukset ja hyvä hallitusvalta maailman järkkyessä

1. Mitä Sakarja näki tapahtuvan profetoimisensa aloittamista seuranneena kuukautena, ja mitä se sai Jehovan tekemään?

SAKARJAN ensimmäinen profetia kahdeksannessa (marhesvan) kuussa, Persian valtakunnan kuningas Dareios I:n toisena hallitusvuonna, oli lyhyt, mutta ajankohtainen ja ytimekäs. (Sak. 1:1–6) Jo seuraavassa kuussa profeetta Sakarja näki Jerusalemissa merkittävää toimintaa, josta riippui juutalaisen kansan tuleva hyvinvointi. Yhdeksännen kuukauden (kislevin) 24. päivänä ”Jehovan temppelin perustus laskettiin”. Sakarjan profeettatoveri Haggai on merkinnyt tämän tärkeän seikan muistiin. (Hagg. 2:18, Um) Tämä toiminta, mihin ryhdyttiin siitä huolimatta, että majesteetin kielto oli Jerusalemin temppelin uudelleen rakentamista vastaan, oli uskonnollisesti niin merkittävä, että se sai sotajoukkojen Jehovan henkeyttämään Haggain profetoimaan jälleen.

2, 3. a) Keille Haggain ensimmäinen profetia kislevin 24. päivältä vuonna 520 eaa. oli osoitettu? b) Minkä vuoropuhelun alun Hagg. 2:10–12 kertoo?

² Ensimmäinen Haggain profetioista tuona historiallisena päivänä oli osoitettu leeviläisille papeille, jotka toivoivat saavansa palvella Jehovan temppelissä sen valmistuttua. Noihin leeviläisen Aaronin suvun pappeihin kuului ylimmäinen pappi Joosua, Joosadakin poika. Tämä profetia painoi kaikkien noiden pappien mieleen opetuksen, joka on tärkeä meille tänä myöhäisenä ajankohtana. Lukekaamme siis Haggain kertomus siitä ja seuratkaamme vuoropuhelua, joka esitettiin:

³ ”Yhdeksännen kuun kahdentenakymmenentenä neljäntenä päivänä, Daarejaveksen toisena vuotena, tuli profeetta Haggain kautta tämä Herran sana: ’Näin sanoo Herra Sebaot: Pyydä papeilta opetusta [Kysy papeilta laista, Um] ja sano: Katso, mies kantaa pyhää lihaa vaatteensa liepeessä ja koskettaa liepeellänsä leipää tai keittoa, viiniä, öljyä tai muuta ruokaa, mitä hyvänsä; tuleeko se siitä pyhäksi?’” – Hagg. 2:10–12.

4. Miksi pappien olisi Mal. 2:7:n mukaan pitänyt kyetä vastaamaan tuohon testikysymykseen, mutta mikä on kuitenkin voinut vaikuttaa heihin?

⁴ Tässä mainittu ”laki” on profeetta Mooseksen kautta annettu Jumalan laki ja viittaa palvontamenoihin ja pappeihin, jotka kantoivat ”pyhää lihaa”. Pappien olisi luonnollisesti pitänyt tuntea Mooseksen laki, sillä myöhempi profeetta Malakia sanoi: ”Sillä papin huulten pitää tallettaman tieto, ja hänen suustansa etsitään opetus [laki, Um]; sillä hän on Herran Sebaotin sanansaattaja.” (Mal. 2:7) Pappien olisi siis pitänyt kaiken järjen nimessä kyetä antamaan oikea vastaus tähän testikysymykseen, joka esitettiin heille Haggain välityksellä. Vai oliko heidän laintuntemukseensa vaikuttanut Juudan maan autioituksen seitsemänkymmentä vuotta, jona aikana juutalaiset olivat olleet pakkosiirtolaisina Babylonian maassa, ja myös ne seitsemäntoista levotonta vuotta, jotka olivat kuluneet uskollisen jäännöksen paluusta kotimaahansa? Mitä papit siis vastasivat?

5. Mikä laki pappien mielessä on voinut olla heidän antaessaan oikean vastauksen, ja mitä siis saastaisen henkilön ei pitäisi ajatella pyhyyden saavuttamisesta?

⁵ ”Niin papit vastasivat ja sanoivat: ’Ei’.” (Hagg. 2:12) Toisin sanoen Jehovalle uhratun eläinuhrin ”pyhä liha” ei luovuttanut pyhyyttään millekään muulle ruoka-aineelle, jonka kanssa se saattoi joutua sattumalta kosketukseen. Papeilla on näin vastatessaan voinut olla ohjenuoranaan se, mitä Mooseksen laki sanoo 3. Moos. 7:19, 20:ssä: ”Sitä lihaa, joka on sattunut saastaiseen, mihin tahansa, älköön syötäkö, vaan se poltettakoon tulessa; muuten saakoon jokainen, joka on puhdas, syödä yhteysuhriteuraan lihaa. Mutta jokainen, joka saastaisena ollessaan syö yhteysuhriteuraan lihaa, joka on Herran oma, hävitettäköön kansastansa.” Tämän mukaan israelilaisen, joka oli jostakin syystä saastainen (3. Moos. 7:21), ei pitänyt ajatella, että jos hän joutuu kosketukseen ”pyhän lihan” kanssa syömällä sitä, hän puhdistuu siten, koska se, mitä hän on syönyt, on antanut hänelle pyhyyden. Se on lain mukaan väärää järkeilyä!

6. Minkä kysymyksen Haggai esitti seuraavaksi, ja millaisen vastauksen hän sai?

⁶ Profeetta Haggai ei sanonut pappien järkeilleen väärin. Siksi hän teki nyt kysymyksen, joka vaati päinvastaisen vastauksen. ”Ja Haggai sanoi: ’Jos joku, joka on kuolleesta saastunut, koskettaa jotakin näistä, tuleeko se saastaiseksi?’ Niin papit vastasivat: ’Tulee saastaiseksi’.” – Hagg. 2:13.

7. Minkä lain, joka koski kuolleen ruumiista saastuneen henkilön puhdistautumista, papit osoittivat tuntevansa antaessaan oikean vastauksen?

⁷ Pappien oikea vastaus osoitti heidän tunteneen ”puhdistusvettä” koskeneen Jehovan lain. Se oli vettä, johon oli sekoitettu uhratun ruskeanpunaisen hiehon tuhkaa ja jota pirskotettiin sellaisten henkilöiden päälle, jotka olivat saastuneet kosketettuaan kuolleita ruumiita. Tässä laissa sanottiin: ”Joka koskee kuolleen ihmisen ruumiiseen, kenen hyvänsä, olkoon saastainen seitsemän päivää. . . . Jokainen, joka koskee kuolleeseen, kuolleen ihmisen ruumiiseen, eikä puhdistaudu, hän saastuttaa Herran asumuksen, ja hänet hävitettäköön Israelista, koska puhdistusvettä ei ole vihmottu häneen; hän on saastainen, hänen saastaisuutensa pysyy hänessä yhä. Ja tämä olkoon heille ikuinen säädös. Mutta puhdistusveden pirskoittaja pesköön vaatteensa, ja se, joka koskee puhdistusveteen, olkoon saastainen iltaan asti. Ja kaikki, mihin saastunut koskee, olkoon saastaista, ja se, joka koskee häneen, olkoon saastainen iltaan asti.” – 4. Moos. 19:2–5, 11–13, 21, 22; Hepr. 9:13.

8. Mitä tämä valaisi saastaisuudesta, ja miten se soveltui henkilön asenteeseen Jehovan temppelin pystyttämistä kohtaan?

⁸ Tämä valaisee, miten tarttuvaa saastaisuus voi olla – ei vain ruumiillisesti vaan myös hengellisesti. Henkilö, joka kantaa jotakin pyhää, ei ehkä voi siirtää tuota pyhyyttä toiselle henkilölle automaattisesti tai helposti, ilman ponnistuksia. Sen sijaan saastainen, saastunut henkilö voi helposti saastuttaa toisen henkilön vain seurustelemalla tai olemalla kosketuksissa hänen kanssaan. Kristitty apostoli Paavali sanoikin: ”Ettekö tiedä, että vähäinen hapatus hapattaa koko taikinan?” (1. Kor. 5:6; Gal. 5:8, 9) Näin saattaisi käydä, jos jollakulla on saastainen välinpitämätön asenne Jehovan temppelin laiminlyömiseen. Sellainen välinpitämättömyys ja huolimattomuus Jehovan puhdasta palvontaa ja sen temppelin välityksellä tapahtuvaa täyttä ilmaisemista kohtaan saattoi vaikuttaa hengellisen hapatuksen tavoin ja saastuttaa koko Israelin kansan. Senkin jälkeen, kun Jehovan temppeli oli pystytetty, erään Juudan ja Jerusalemin myöhemmän käskynhaltijan oli pakko sanoa: ”Meidän ei tule laiminlyödä Jumalamme huonetta.” Siellä suoritettua palvontaa tuli tukea täysin. – Neh. 10:39, Um.

9. Mitä oli ilmeisesti tapahtunut juutalaisten asenteelle sen jälkeen, kun jäännös oli palannut seitsemäntoista vuotta aikaisemmin?

⁹ Jerusalemin temppelin jälleenrakentaminen oli kieltämättä viivästynyt niiden seitsemäntoista vuoden aikana, jotka olivat kuluneet juutalaisten jäännöksen paluusta kotimaahansa. Todisteet viittasivat siihen, että monet olivat välinpitämättömiä ja piittaamattomia ja että alkuperäinen innostus temppelin rakentamiseksi uudelleen oli jäähtynyt.

10, 11. a) Mikä osoittaa juutalaisten jäännöksen menettäneen ensi rakkautensa? b) Miltä kansa ja sen työt näyttivät Jehovasta Hagg. 2:14:n mukaan?

¹⁰ Juutalaisten jäännökselle olisi voitu sanoa samoin kuin kristilliselle seurakunnalle ensimmäisen vuosisadan lopulla: ”Olet hyljännyt ensimmäisen rakkautesi. Muista siis, mistä olet langennut, ja tee parannus, ja tee niitä ensimmäisiä tekoja.” (Ilm. 2:4, 5) Juutalaisten jäännöksellä oli epäilemättä tarvetta ’palata’ Jehovan luo, jotta hän ’palaisi’ heidän luokseen. (Sak. 1:3, 4, Um; Jer. 2:2, 3) Juutalainen jäännös oli välittömästi Babyloniasta paluunsa jälkeen lehtimajanjuhlan (eli tabernaakkelijuhlan) vieton aikana Jerusalemissa pystyttänyt tilapäisen alttarin oikeaan paikkaan ja alkanut uhrata sillä oikeita uhreja. (Esra 3:1–6) Mutta riittikö se? Miltä kansa näytti Jumalastaan, kun sillä oli vain tuo alttari ja temppelin perustus? Kuuntele:

¹¹ ”Silloin Haggai lausui ja sanoi: ’Sellaista on tämä väki, sellaista tämä kansa minun edessäni, sanoo Herra. Sellaiset ovat kaikki heidän kättensä työt ja se, mitä he siellä uhriksi tuovat: se on saastaista.’” – Hagg. 2:14.

12. Mikä vaikutus kansalla oli uhreihin, joita se esitti Jehovan alttarilla, ja saattoiko hän näin ollen siunata kansan?

¹² Tämä muistutti israelilaista, joka oli tullut saastaiseksi kosketettuaan kuollutta ruumista: kaikki, mihin hän koski, ennen kuin hänet puhdistettiin vihmomalla vedellä, joka sisälsi uhratun punaruskean hiehon tuhkaa, tuli saastaiseksi. Koska ennallistettu Israelin kansa oli laiminlyönyt Jehovan palvontahuoneen, se oli saastainen Hänen silmissään ja saastutti ne uhrit, jotka se uhrasi Jehovalle Jerusalemissa olleella tilapäisellä alttarillaan. Saattoiko Jehova sellaisissa olosuhteissa siunata kansan, ei ainoastaan hengellisesti vaan myös aineellisesti? Ei tietenkään.

NYKYISEN PUHDISTAMISEN TARVE

13. Miten kristitty jäännös oli saastainen samoin kuin juutalainen jäännös vuonna 520 eaa.?

¹³ Kristuksen antautuneitten, kastettujen opetuslasten voideltu jäännös oli samankaltaisen tilanteen saartama ensimmäisen maailmansodan jälkeen. Kristikunta satoine lahkolaiskirkkoineen oli tahrinut itsensä niiden miljoonien verellä, jotka oli tapettu verisimmässä sodassa vuoteen 1914 mennessä. Kristuksen opetuslasten voideltu jäännös oli koettanut pysytellä puhtaana sellaisesta verivelasta ja muusta epäkristillisestä toiminnasta, mutta se ei ollut täysin onnistunut vaan oli joutunut jossain määrin yhteiskuntavastuuseen. Voidellun jäännöksen jotkut jäsenet olivat lisäksi antaneet periksi korkeissa asemissa olevien ihmisten pelolle aiheuttaen siten hengellistä vahinkoa itselleen. ”Ihmispelko panee paulan, mutta Herraan luottavainen on turvattu.” (Sananl. 29:25) Jäännös oli siis suuressa määrin pidättynyt julistamasta rohkeasti ja julkisesti Jumalan perustettua valtakuntaa ja Hänen kostonpäiväänsä tätä sodan raastamaa, verivelkaista asiainjärjestelmää vastaan. Miltä heistä tuntui sodan jälkeisenä vuonna 1919 hengellisten alipappien voideltuna jäännöksenä Jehovan hengellisen temppelin ”pyhässä”? Samanlaiselta kuin Jesajasta, joka sanoi:

14. Miten Jesaja ilmaisi saastaisuutensa temppelissä?

¹⁴ ”Voi minua! Minä hukun, sillä minulla on saastaiset huulet, ja minä asun kansan keskellä, jolla on saastaiset huulet; sillä minun silmäni ovat nähneet kuninkaan, Herran Sebaotin.” – Jes. 6:5.

15. Milloin voidellun jäännöksen huomio kohdistettiin tähän Jesajan temppelinäkyyn ja millaisin avainpuheen sanoin?

¹⁵ Tämä profeetallinen huudahdus kohosi profeetan suusta, kun hän sai ihmeellisen näyn temppelissään olevasta Jehovasta. Voidellun jäännöksen huomio kohdistettiin näkyyn vuonna 1922. Se tapahtui Kansainvälisen Raamatuntutkijain Seuran pitämässä toisessa kahdeksanpäiväisessä kansainvälisessä konventissa Cedar Pointissa Ohiossa Yhdysvalloissa 8. syyskuuta 1922, jota nimitettiin ”päivien päiväksi”. Tänä ”päivien päivänä” Vartiotornin Raamattu- ja Traktaattiseuran silloinen presidentti piti puheen, jonka avainraamatunkohta oli Matt. 4:17 ja jonka huippukohdassa hän sanoi:

Mutta miksi sanoma on lähetettävä niille, jotka eivät sitä ymmärrä? Mahtaneekohan kukaan kuulla? Herran profeetta vastaa: ”. . . Olkaa te minun todistajani, sanoo Herra, ja minun palvelijani, jonka minä valitsin, että te tuntisitte ja uskoisitte minua ja ymmärtäisitte, että minä se olen; ennen minua ei ole yhtään Jumalaa luotu, eikä minun jälkeeni tule ketään. Minä, minä olen Herra, ja paitsi minua ei ole yhtään pelastajaa. Minä olen ilmoittanut ja pelastanut ja julistanut eikä ole muukalaista [jumalaa] teidän keskuudessanne; te olette minun todistajani, sanoo Herra, ja minä olen Jumala.” – Jesaja 43:8–12 [Väl].

Siten näemme, että ne, jotka kuuluvat temppeliluokkaan, ovat selvästi valitut olemaan Herran todistajia tänä aikana, saattamaan kansalle sen lohdullisen sanoman, että taivaan valtakunta on täällä . . . Tästä näkyy siis, että Jumalan aikomus on, että hänen nimensä on ylistettävä, että kansan on opittava tuntemaan, että hän on Herra. Myöskin huomaamme olevan Jumalan tarkoituksen, että hänellä tänä ahdistuksen aikana on kansa maan päällä, joka selvällä tavalla on erilainen ja eroitettu kaikista muista, joka astuu esille hänen todistajanaan, pelottomasti huutaen sanomaa: ”Taivaan valtakunta on täällä.” . . .

. . . Vuodesta 1914 on kirkkauden Kuningas ottanut suuren valtansa ja hallitsee. Hän on puhdistanut temppeliluokan huulet ja lähettänyt sen viemään sanomaa. Valtakunnan sanoman tärkeyttä ei voida liioitella. Se on kaikkien sanomien sanoma. Se on tämän hetken sanoma. Niille, jotka kuuluvat Herralle, kuuluu tämän julistaminen. . . .

. . . Olkaa Herran uskolliset ja totiset todistajat! Kulkekaa eteenpäin taistelussa siksi kun jokainen Baabelin jälki on hävitetty! Pasunoikaa sanomaa laajalti ympäri! Maailman täytyy tietää, että Jehova on Jumala ja että Jeesus Kristus on kuninkaitten Kuningas ja herrain Herra. Tämä on päivistä parhain. Katso, Kuningas hallitsee! Te olette hänen julkiset sanansaattajansa. Siksi, julistakaa, julistakaa, julistakaa Kuningasta ja hänen valtakuntaansa! – The Watch Tower, 1.11.1922, s. 336, 337; Vartio-Torni, kesäkuu 1923, s. 93–95.

16. a) Mitä ne, jotka sallivat huuliensa puhdistamisen, halusivat nyt tehdä? b) Mitkä silloiset tapahtumat osoittavat, olivatko kaikki voideltuun jäännökseen kuuluvat samassa mielentilassa?

¹⁶ Monet voidellun jäännöksen jäsenet näkivät, että heidän huulensa piti puhdistaa samalla tavalla kuin profeetta Jesajan huulet puhdistettiin ikään kuin tulella, jotta hän olisi voinut edelleenkin julistaa temppelissään olevan Jehovan sanomaa. (Jes. 6:6–10) He halusivat vilpittömästi osallistua edelleen niiden kokoamiseen, joista Jehova Jumala tekisi pappeja Jeesuksen Kristuksen kanssa taivaissa, jotta 144000 alipapin lukumäärä täydennettäisiin. Kaikki hengellisen jäännöksen jäsenet eivät kuitenkaan olleet tässä mielentilassa. Esimerkkinä tästä mainittakoon, että vuonna 1922 ja ennen toukokuun 1. päivän englanninkielisen Vartiotornin julkaisemista yksi tämän lehden viidestä toimittajasta ja hänen vaimonsa jättivät teokraattisen järjestön ja etsivät työtä muualta. Oli muitakin, jotka menettelivät samalla tavalla siihen aikaan tai myöhemmin. Heitä ei miellyttänyt olla Jumalan valtakunnan julkisia edustajia ja kulkea talosta taloon siinä ominaisuudessa käyttäen puhdistettuja huuliaan. Muut vaatimukset, jotka koskivat Jehovan temppelin pyhässä palvelevia hengellisiä alipappeja, olivat liikaa heille. Heidän välinpitämättömyytensä, piittaamattomuutensa ja paluunsa maallisten etujen pariin teki heidät saastaisiksi.

17. a) Miten sellainen saastaisuus vaikutti muuhun Jehovan teokraattiseen järjestöön? b) Millaisen asenteen Hän siunaa?

¹⁷ Sellainen epäpuhtaus, antaumuksen puute hengellisessä temppelissään olevan tosi Jumalan täysipainoista palvontaa kohtaan, saastuttaa muunkin teokraattisen järjestön. Seurauksena on, että Jehova pidättää siunauksensa. Kokosydäminen antaumus hänen puhtaan palvontansa edistämiseen johtaa Jumalan suosion ennallistamiseen ja hänen lupaamiinsa siunauksiin. Jumala tähdensi itse tätä tärkeää seikkaa puhutellessaan niitä pappeja, joilta Haggai oli kysellyt:

18. Millainen oli jäännöksen taloudellinen asema ollut ennen tätä Haggain ennustuksen päivää, ja miksi Jehova siunaisi heidät nyt siitä päivästä lähtien?

¹⁸ ”Ja nyt ottakaa vaari, kuinka käy tästä päivästä lähtien eteenpäin. Kun ei vielä oltu pantu kiveä kiven päälle Herran temppelissä, sitä ennen, mentiin kahdenkymmenen mitan viljakasalle, mutta oli vain kymmenen; mentiin viinikuurnalle ammentamaan viisikymmentä mittaa, mutta oli kaksikymmentä. Minä löin teitä, kaikkia teidän kättenne töitä, nokitähkällä [paahteella, Um] ja viljanruosteella ja rakeilla, mutta ei kenkään teistä kääntynyt minun puoleeni, sanoo Herra. Ottakaa vaari, kuinka käy tästä päivästä lähtien eteenpäin, yhdeksännen kuun kahdennestakymmenennestä neljännestä päivästä, Herran temppelin perustamispäivästä, lähtien. Ottakaa vaari! Onko aitassa enää siementä? Ja viiniköynnös, viikunapuu, granaattiomenapuu ja öljypuu, nekään eivät ole kantaneet hedelmää. Tästä päivästä lähtien minä annan siunauksen.” – Hagg. 2:15–19.

PÄIVÄ JONA PALUU HYVINVOINTIIN ALKOI

19. Missä suhteessa juutalaisten jäännös saattoi koetella Jehovaa tuosta kislevin 24. päivästä lähtien, ja mitä Hänen lakiliittonsa salli heidän odottaa?

¹⁹ Nyt oli yhdeksännen kuukauden (kislevin) 24. päivä, ja tähän aikaan olisi yhä runsaampien syyssateitten pitänyt alkaa ja luntakin olisi pitänyt ilmaantua vuorenhuipuille. Tuona päivänä uskollinen juutalaisten jäännös oli alkanut jälleen työskennellä temppelin perustuksilla, ikään kuin he olisivat laskeneet perustuksen kokonaan uudelleen. (Esra 3:8–12) Tuosta merkkipäivästä lähtien juutalaisten jäännös saattoi koetella Jehovaa nähdäkseen, täyttäisikö hän ilahduttavan lupauksensa. Kuivuus kuuluisi menneisyyteen, samoin viljanruoste ja tuhoisat rakeet, eikä perusravintoaineista tulisi enää olemaan puutetta. Eikä mikään osoita Raamatun historiassa, ettei näin olisi käynyt. Kun he pysyivät rohkeasti temppelin rakentamisessa, kunnes se valmistui, Jehova piti uskollisesti kiinni lupauksestaan. Aivan kuten Hän oli luvannut profeettansa Mooseksen välittämässä lakiliitossa, heidän kokosieluinen antautumisensa Hänen palvontaansa palkittiin aineellisella hyvinvoinnilla heidän Jumalalta saamassaan maassa. – 5. Moos. 28:1–14.

20. Millaista hyvinvointia voidellulla jäännöksellä oli oikeus odottaa ryhdyttyään jälleen työskentelemään Jehovan tosi palvonnan hyväksi, ja miten sellainen hyvinvointi ilmeni?

²⁰ Tämän on täytynyt pitää paikkansa silloisesta temppelimielisestä juutalaisten jäännöksestä, jos se, mitä heille tapahtui silloin, esikuvasi sitä, mitä hengellisten alipappien voidellulle jäännökselle on tapahtunut vuodesta 1919 lähtien. Papillisten vastuitten uudelleen omaksuminen Jehovan todellisen hengellisen temppelin pyhässä merkitsi käännekohtaa Kristuksen opetuslasten voidellulle jäännökselle, joka säilyi elossa ensimmäisen maailmansodan koetuksissa ja ahdistuksissa vuosina 1914–1918. Koska he olivat hengellisiä israelilaisia silmämääränään taivaallinen perintö, niin he eivät odottaneet aineellisia siunauksia uskollisuudestaan, kuten luonnollisilla israelilaisilla oli oikeus tehdä Haggain päivinä. Hengellisten alipappien voideltu jäännös odotti Jumalan lupausten mukaan hengellistä hyvinvointia. He eivät pettyneet. He eivät koetelleet turhaan Jumalan lupauksia. Huolimatta maailman taholta tulleesta kasvavasta vastustuksesta ja maailmallisten kansojen hädästä, kansojen, jotka eivät tunne pääsytietä jatkuvasta ahdistuksestaan, voidellun jäännöksen työ tosi palvonnan edistämiseksi Jehovan hengellisessä temppelissä menestyi, laajeni ja tuotti yhä enemmän tuloksia.

21. Mistä me voimme löytää tietoja sellaisesta uskollisen jäännöksen hengellisestä hyvinvoinnista, ja mitä ne todistavat Jehovan lupauksesta?

²¹ Vastustajat – uskonnolliset, poliittiset, lainopilliset ja yhteiskunnalliset – ovat havainneet tämän kiistattoman tosiasian. Yksityiskohtaisten tietojen saamiseksi Jehovan kristittyjen todistajien hengellisestä hyvinvoinnista tarvitsee vain lukea vuosiraportit Vartiotorni-lehden palstoilta vuodesta 1919 lähtien (engl., suomeksi ensimmäisen kerran toukok. 1921) ja Vuosikirjoista (engl.) vuodesta 1927 lähtien. Niissä esitetään raportit sen maailmanlaajuisen työn kasvusta, joka käsittää ”tämän valtakunnan hyvän uutisen” saarnaamisen koko asutussa maassa ja opetuslasten tekemisen kaikkien kansojen ihmisistä, kuten Herra Jeesus Kristus, Jehovan Ylimmäinen Pappi, oli käskenyt. (Matt. 24:14, Um; 28:18–20; Apt. 1:8; Hepr. 2:17–3:1) Nykyhistorian häviämätön kertomus todistaa voimakkaasti siitä tosiasiasta, että Jehova Jumala, joka ei voi valehdella, on pitänyt siunauksia koskevan lupauksensa. Me emme koskaan palvele Häntä turhaan. – Joos. 23:14; Ps. 138:2; 1. Kor. 15:58.

PALKKA ERÄÄN HALLITSEVAN ELIMEN PUHTAALLE PALVONNALLE ANTAMASTA TUESTA

22, 23. a) Kenelle Haggain viimeinen profetia oli osoitettu, ja mitä se ilmaisi Jehovan arvostavan? b) Mitä Jehova lupasi tuossa profetiassa lakkauttaa, ja mitä hän oli tekevä Serubbaabelille?

²² Vuonna 520 eaa. kuudennen kuukauden (elulin) ensimmäisenä päivänä, jolloin Jehovan profeetallinen sana ensin tuli Haggaille, se oli osoitettu ”Juudan käskynhaltijalle Serubbaabelille, Sealtielin pojalle”, sekä myös ”ylimmäiselle papille Joosualle, Joosadakin pojalle”. (Hagg. 1:1) Melkein neljä kuukautta myöhemmin Haggain viimeinen henkeytetty profetia on osoitettu yksinomaan samalle Persian maakunnan Juudan käskynhaltijalle Serubbaabelille. Hän oli osoittautunut kuuliaiseksi Jehovan rohkaisulle, joka oli annettu profeettojen Haggain ja Sakarjan kautta, ja Jehovan temppelin perustustyöt Jerusalemissa oli nyt jälleen aloitettu hänen käskynhaltijan virkansa alaisuudessa erinomaisen rohkealla mielellä ja uhmaten vääriä tietoja saaneen Persian kuninkaan väärin sovellettua kieltoa. (Esra 4:17–24) Arvostiko Jehova Jumala tätä? Kyllä hän arvosti, ja sen osoittamiseksi hän lähetti henkilökohtaisen sanoman käskynhaltija Serubbaabelille. Me luemme:

²³ ”Ja Herran sana tuli toistamiseen Haggaille kuukauden kahdentenakymmenentenä neljäntenä päivänä; se kuului: ’Sano Juudan käskynhaltijalle Serubbaabelille: Minä liikutan taivaat ja maan. Ja minä kukistan kuningaskuntien valtaistuimet, hävitän pakanain kuningaskuntien väkevyyden ja kukistan vaunut ajajineen; ja hevoset ja niiden ratsastajat kaatuvat, mies toisensa miekkaan. Sinä päivänä, sanoo Herra Sebaot [sotajoukkojen Jehova, Um], minä otan sinut, palvelijani Serubbaabel, Sealtielin poika, sanoo Herra, ja panen sinut ikäänkuin sinettisormukseksi. Sillä sinut minä olen valinnut, sanoo Herra Sebaot.’” – Hagg. 2:20–23.

24. Kenen hyväksymyksen Serubbaabel sai ottamalla tuon rohkean askeleen mainittuna kislevin 24. päivänä, ja miksi juuri se oli tärkeää?

²⁴ Tuona yhdeksännen kuukauden (kislevin) 24. päivänä Persian kuninkaan Dareios I:n toisena hallitusvuonna käskynhaltija Serubbaabel oli ottanut rohkean askeleen, ilmeisesti uhmaten mahtavaa Persian valtakuntaa. Mutta hän oli ottanut hyvän ja oikean askeleen totellen sotajoukkojen Jehovaa. Nyt hän oli saanut profeetta Haggain välityksellä sotajoukkojen Jehovan hyväksymyksen ilmauksen. Mitä ihmisten paheksunta ja vastalauseet siis merkitsisivät? Hänellä oli vallan Korkeimman Lähteen, Israelin kansan Teokraattisen Hallitsijan, hyväksymys. Tätä Jumalaa tulee totella jumalallisena Hallitsijana pikemmin kuin ihmistekoisia hallitsijoita. Saattoihan Israelin Teokraattinen Hallitsija liikuttaa eli järkyttää sekä taivaat että maan ja poistaa ne. Mitä siis ne henkiluomukset tai ihmiset, jotka muodostavat nuo taivaat ja tuon maan, voivat tehdä pilatakseen, estääkseen tai menestyksellisesti vastustaakseen hänen julkisiksi tehtyjä tarkoituksiaan? Eivät mitään! Demonit ja ihmiset eivät voi yhdessäkään voittaa häntä. Hän voi järkyttää heidät kaikki.

25. Mikä seuraa tätä taivaitten ja maan järkyttämistä, ja miksi on sopivaa, että sotajoukkojen Jehovan kaltainen persoona esittää nämä yksityiskohdat?

²⁵ Mikä seuraa tätä Kaikkeuden Suvereenin aiheuttamaa taivaitten ja maan järkyttämistä tai on tuloksena siitä? Sotajoukkojen Jehova selittää ja sanoo: ”Ja minä kukistan kuningaskuntien valtaistuimet, hävitän pakanain kuningaskuntien väkevyyden ja kukistan vaunut ajajineen; ja hevoset ja niiden ratsastajat kaatuvat, mies toisensa miekkaan.” (Hagg. 2:22) Miten sopivaa onkaan, että Jumala, joka sanoo itseään sotajoukkojen Jehovaksi, ilmoittaa tässä ryhtyvänsä toimenpiteisiin ihmismaailman sotavoimia vastaan! Sellaiset kansojen hyökkäys- ja puolustusvoimat muodostavat todellisuudessa ”pakanain kuningaskuntien väkevyyden”. Tämän 20. vuosisadan kansat toimivat tuon teorian mukaan, ja kaikki kansat varustautuvat, jotkut niin mielikuvituksellisilla aseilla kuin vain nykytiede voi keksiä. On kuitenkin turha toivoa, että sellaiset aseet ja hyvin koulutetut sotavoimat voisivat antaa pysyvän vakavuuden kansojen kuningaskuntien tai valtakuntien valtaistuimille eli hallitusistuimille. Sotajoukkojen Jehova voi tehdä tyhjäksi sellaisen ”väkevyyden”.

26. Mitä on sanottava siitä, täytyykö sotajoukkojen Jehovan olla persoonallisesti läsnä, jotta hänen vihollisensa voisivat taistella häntä vastaan tai hän voisi taistella heitä vastaan?

²⁶ Persian valtakunta, Raamatun historian neljäs maailmanvalta, pysyi vakaana vähän yli kaksisataa vuotta. Sen hevoset ja vaunut ja niiden ajajat sen paremmin kuin sen sotaelefantitkaan eivät pelastaneet sitä joutumasta Kreikan Aleksanteri Suuren kukistamaksi. Hevoset ja vaunut ja niiden ajajat eivät voi taistella suoraan näkymätöntä sotajoukkojen Jehovaa vastaan. Eikä sotajoukkojen Jehovan tarvitse olla persoonallisesti läsnä taistellakseen maan päällä olevia sotavoimia vastaan. Vaikka hän on näkymättömissä, hän voi käyttää voittamatonta voimaansa ja panna sotajoukot taistelemaan keskenään joko pakokauhuun johtavan pelon vallassa tai katkerassa vihassa toisiaan vastaan. Hän voi aiheuttaa sekasorron kaikkien vihollistensa keskuudessa. Hän on tehnyt sen aiemmin, ja hän on luvannut tehdä sen vastakin. Käskynhaltija Serubbaabel tiesi näistä aikaisemmista tapahtumista. (Tuom. 7:19–22; 2. Aikak. 20:22–24) Hänellä oli syytä uskoa, että sotajoukkojen Jehova saattoi tehdä tyhjiksi kansansa vihollisten aikeet vielä kerran panemalla heidät kääntämään aseensa toisiaan vastaan.

27. Miten taivaitten ja maan ja kansojen järkkyminen vaikuttaisi Serubbaabeliin, joka oli kuin Jehovan kädessä oleva sinettisormus?

²⁷ Sotajoukkojen Jehova ei kuitenkaan sanonut tarkoituksenaan olevan järkyttää uskollista, kuuliaista kansaansa, joka omistautui Hänen palvontahuoneensa jälleenrakentamiseen ja puhtaan palvonnan suorittamiseen siellä. Persian kuningas ei myöskään tulisi panemaan käskynhaltija Serubbaabelia viralta sen johdosta, että hän oli ryhtynyt rakentamaan temppeliä, ennen kuin hän oli saanut virallisen luvan kuningas Dareios I:ltä. Se ei voinut tapahtua sen paremmin kuin sinettisormuksen ottaminen sotajoukkojen Jehovan oikeasta kädestä. Järkkykööt taivaat ja maa! Järkkykööt voimakkaasti varustautuneet kansat! Mutta käskynhaltija Serubbaabelin asema oli oleva vakaa, järkkymätön. Tämä oli sen vakuutuksen merkitys, jonka Jehova nyt antoi Serubbaabelille:

28, 29. Miten päinvastainen oli sinettisormusta koskeva Jehovan Serubbaabelille antama lupaus verrattuna Hänen kuningas Joojakinia eli Konja koskevaan julistukseensa?

²⁸ ”Sinä päivänä, sanoo Herra Sebaot [sotajoukkojen Jehova, Um], minä otan sinut, palvelijani Serubbaabel, Sealtielin poika, sanoo Herra, ja panen sinut ikäänkuin sinettisormukseksi. Sillä sinut minä olen valinnut, sanoo Herra Sebaot.” – Hagg. 2:23.

²⁹ Miten päinvastainen tämä jumalallinen ennustus olikaan kuin se, joka profeetta Jeremia oli henkeytetty sanomaan Joojakinista (eli Jekonjasta eli Konjasta), joka oli hallinnut kolme kuukautta ja kymmenen päivää Jerusalemissa vuosina 618–617 eaa. ja joka oli Serubbaabelin isoisä! (1. Aikak. 3:17–19; 2. Aikak. 36:9, 10) Puhuen Joojakinista Konjana Jeremia sanoi: ”Niin totta kuin minä elän, sanoo Herra: olkoon Konja, Joojakimin poika, Juudan kuningas, vaikka sinettisormus minun oikeassa kädessäni – siitäkin minä sinut repäisen irti. Ja minä annan sinut niiden käsiin, jotka etsivät sinun henkeäsi, niiden käsiin, joita sinä kauhistut: Nebukadressarin, Baabelin kuninkaan, ja kaldealaisten käsiin. . . . Maa, maa, maa! Kuule Herran sana! Näin sanoo Herra: Merkitkää tämä mies lapsettomaksi, mieheksi, jolla ei elinpäivinänsä onnea ole. Sillä ei kenellekään hänen jälkeläisistänsä sitä onnea tule, että istuisi Daavidin valtaistuimella ja hallitsisi vielä Juudaa.” – Jer. 22:24–30.

30. a) Miten kallisarvoinen sinettisormus oli omistajalleen? b) Miksi Joojakinin virka-asemaa piti kunnioittaa, ja miksi Jehova hylkäsi hänet?

³⁰ Tästä Jumalan säädöksestä Serubbaabelin isoisää vastaan voidaan havaita, että sinettisormus oli erittäin kallisarvoinen korkeassa asemassa olevalle. Siinä oli sen omistajan nimi ja sitä käytettiin virka-asioissa omistajan nimikirjoituksen painamiseksi asiakirjaan sen aitouden vakuudeksi. (1. Moos. 38:18–26; 41:42; 1. Kun. 21:8) Jos siis Serubbaabelin isoisä kuningas Joojakin oli ollut kuin sinettisormus Jehovan oikeassa kädessä, hän oli ollut hyvin kallisarvoinen Jehovalle. Olihan hänet voideltu kuninkaaksi Jerusalemissa, ja siten hänestä oli tullut ”Jehovan voideltu”, ja hän oli istunut ”Jehovan valtaistuimella” Jerusalemissa, vaikka vain kolme kuukautta ja kymmenen päivää. (1. Sam. 24:7, 11; Valit. 4:20; 1. Aikak. 29:23; Um) Siitä syystä kuningas Joojakin ansaitsi ja nautti henkilönä erikoista kunnioitusta ihmisiltä. Mutta huolimatta siitä, että hänellä oli virallinen yhteys Jehovaan, hänestä tuli vastenmielinen Jehovalle, koska hän kulki isänsä, kuningas Joojakimin, pahoja teitä. Vihastuneena Jehova repäisi hänet irti ja hylkäsi hänet sallimalla hänen joutua pakkosiirtolaiseksi Babyloniin ja siellä vankeuteen.

31. Miksi se, että Serubbaabelista tehtiin Juudan käskynhaltija vuonna 537 eaa., ei ollut ristiriidassa sen kanssa, mitä Jehova oli sanonut Serubbaabelin isoisästä Jer. 22:30:ssä?

³¹ Mutta mitä tämä sitten on? Kahdeksankymmentä vuotta myöhemmin, vuonna 537 eaa., Joojakinin pojanpoika Serubbaabel vapautetaan Babylonian pakkosiirtolaisuudesta ja hänestä tehdään persialaisen Juudan maakunnan käskynhaltija, joka hallitsee Jerusalemista käsin. (Esra 1:1–4:3) Eikö tämä ollut ristiriidassa sen kanssa, mitä Jehova oli sanonut Serubbaabelin isoisälle Jer. 22:30:ssä? Ei, sillä pakkosiirtolainen Joojakin pysyi ”lapsettomana” siinä mielessä, että kukaan hänen pojistaan ei istunut Daavidin valtaistuimella Jerusalemissa. Tosin hänen setänsä Mattanja, jonka nimi muutettiin Sidkiaksi, seurasi häntä Daavidin valtaistuimella, mutta hän menetti valtaistuimen vuonna 607 eaa. babylonialaisten tuhotessa Jerusalemin. Daavidin valtaistuin kukistettiin eikä sitä enää koskaan perustettu kirjaimelliseen maalliseen Jerusalemiin. (Hes. 21:25–27) Pakanain aikojen 2520 vuotta alkoivat silloin vuonna 607 eaa. siellä Jerusalemille eli messiaaniselle Jumalan valtakunnalle, jonka se vertauskuvasi joutuvan pakanakansojen tallattavaksi. Ennustus toteutui siinä, ettei yksikään Joojakinin monista pojista istunut Jehovan valtaistuimella Jerusalemissa Daavidin kuninkaallisena jälkeläisenä. Hänen pojanpoikansa Serubbaabel ei myöskään istunut Daavidin kuninkaallisella valtaistuimella, vaan kuningas Kyyroksen nimittämänä käskynhaltijanistuimella.

32. Miten Serubbaabel toimi kuin elävänä sinettisormuksena Jehovan kädessä, ja miksi hän oli kallisarvoinen Jehovalle, vaikka hänen kuninkaallinen isoisänsä ei ollut?

³² Vaikka Serubbaabel oli inhimillisesti katsoen virka-arvoltaan isoisäänsä alempi, niin hänestä tuli hyvin kallisarvoinen Jehovalle, kuin sinettisormus sotajoukkojen Jehovan oikeaan käteen. Se johtui päinvastaisesta syystä kuin minkä vuoksi kuningas Joojakin ei ollut liian kallisarvoinen hylättäväksi, nimittäin siitä, että hän piti Jehovan käskyt ja ilmaisi rohkeaa antaumusta Jehovan puhdasta palvontaa kohtaan hänen temppelissään. Elävän sinettisormuksen tavoin hän palveli sotajoukkojen Jehovaa viran puolesta Jehovan pyhän nimen kunniaksi ja ylistykseksi. Vaikka taivaallinen sotajoukkojen Ylipäällikkö oli hylännyt kuningas Joojakinin, niin hän oli ”valinnut” hänen uskollisen pojanpoikansa Serubbaabelin. Maailmankaikkeuden teokraattinen Suvereeni saattoi järkyttää taivaat ja maan ja kaikki maailmalliset sotaisat kansat, mutta hän ei tulisi järkyttämään käskynhaltija Serubbaabelia eikä siirtäisi häntä pois kunniallisesta palvelusasemasta näkyvässä teokraattisessa järjestössä. Se, mitä hän sanoi Serubbaabelista myöhemmin profeetta Sakarjan kautta (4:6–10), vahvistaa tämän.

ENNUSTUKSEN LAAJEMPI MERKITYS

33. a) Miksi Haggain ennustuksen täydellinen täyttymys ei päättynyt käskynhaltija Serubbaabeliin kuudennella vuosisadalla eaa.? b) Keiden Käskynhaltija vastakuvallinen Serubbaabel on?

³³ Päättyykö tämän ennustuksen täydellinen täyttymys persialaisen Juudan maakunnan käskynhaltijaan Serubbaabeliin kuudennella vuosisadalla ennen ajanlaskumme alkua? Ilmeisesti ei! Hän oli esikuva jostakin suuremmasta. Kenestä? Hänestä, jonka kunnioitettu esi-isä hänestä tuli, johon hänen sukuhaaransa Raamatun kertomuksessa päättyy, nimittäin Jeesuksesta Kristuksesta. (Matt. 1:1–16; Luuk. 3:23–27) Tämä vastakuvallinen Serubbaabel on nyt Jehovan näkyvän maanpäällisen teokraattisen järjestön, nimittäin hengellisen Israelin voidellun jäännöksen, taivaallinen Käskynhaltija. (Gal. 6:16; Room. 2:28, 29; Ilm. 7:4–8) Jäännökseen kuuluvat ennallistettiin Suuren Babylonin hengellisestä orjuudesta vuonna 1919, kuten tosiseikat osoittavat. Juutalaisten pakkosiirtolaisten muinaisen jäännöksen tavoin heidät vapautettiin babylonilaisesta väärän uskonnon maailmanmahdista, jotta he voisivat omistautua pääasiassa sellaisille asioille, jotka liittyvät Jehovan puhtaaseen palvontaan hänen hengellisessä temppelissään.

34. Miten hän on Jehovan temppelin yhteydessä suoritettavan työn johdon ottava Alkuunpanija?

³⁴ Vastakuvallinen Serubbaabel, Jeesus Kristus, on hengellisen Israelin taivaallisena Käskynhaltijana johdon ottava Alkuunpanija Jehovan temppelin yhteydessä suoritettavassa työssä. Hän järjestää voidelluille opetuslapsilleen palveluspaikan hengellisinä alipappeina tuon temppelin pyhässä. – Joh. 17:17–19.

35. Miten nimeä Serubbaabel voidaan sen merkityksestä huolimatta käyttää sopivasti taivaallisesta Käskynhaltijasta, Jeesuksesta Kristuksesta?

³⁵ Nimen Serubbaabel, joka merkitsee ’Babylonin siemen’, ei tarvitse häiritä meitä, kun se sovelletaan taivaalliseen Jeesukseen Kristukseen Käskynhaltijana. Tosin hän itse ei ollut koskaan Suuressa Babylonissa. Kuitenkin niiden voideltujen opetuslasten jäännös, jotka säilyivät elossa ensimmäisen maailmansodan aikaisissa koetuksissa ja vainoissa, joutuivat tuohon aikaan Suuren Babylonin ja sen poliittisten rakastajien uskonnolliseen orjuuteen. Sen säännön mukaan, että mitä heille tapahtuu, se tapahtuu ikään kuin hänelle, suurempi Käskynhaltija Serubbaabel (jota voideltu jäännös edusti) oli Suuressa Babylonissa muinaisen Serubbaabelin tavoin, joka oli kirjaimellisesti syntynyt vanhan ajan Babylonissa ja jota sen tähden voitiin sanoa ”Babylonin siemeneksi”. Hän johti hengellisten israelilaisten uskollisen voidellun jäännöksen pois Babylonista, joka oli suurempi kuin Eufratvirran rannalla sijainnut muinainen kaupunki, ja vapautti heidät totuudellaan. (Joh. 8:32) Näkyvällä maallisella teokraattisella järjestöllä on hyvä hallitusvalta hänen ollessaan Käskynhaltijana.

36. Millainen taivaallinen Käskynhaltija on verrattuna muinaiseen Serubbaabeliin kallisarvoisuutta ja rohkeutta ajatellen, ja ketkä jäljittelevä häntä nyt maan päällä?

³⁶ Serubbaabelin tavoin tämä Käskynhaltija on mitä kallisarvoisin Jehova Jumalalle, kuten oikeassa kädessä oleva sinettisormus, jossa on Jumalan nimi. Hän on mitä suurimmassa määrin kiinnostunut taivaallisen Isänsä nimen pyhittämisestä. (Matt. 6:9, 10; Joh. 12:28; 17:6–12) Hän on peloton muinaisen Serubbaabelin tavoin. Käskynhaltija Serubbaabelia rohkaistiin pelottomasti uhmaamaan Persian valtakuntaa, Raamatun historian neljättä maailmanvaltaa. Hengellisen Israelin taivaallinen Käskynhaltija ei nykyään pelkää Raamatun historian seitsemättä maailmanvaltaa, brittiläisamerikkalaista kaksoismaailmanvaltaa, eikä kahdeksatta maailmanvaltaa, sitä kansainvälistä maailman rauhan ja turvallisuuden järjestöä, jonka nyt muodostavat Yhdistyneiden Kansakuntien 135 jäsenkansaa. (Ilm. 17:7–17) Taivaallisen Käskynhaltijansa tavoin hengellisen Israelin voideltu jäännös ei myöskään pelkää noita maailmanvaltoja. Pelottomana se jatkaa työtään kaikkialla maailmassa Jehovan hengellisessä temppelissä harjoitettavan puhtaan palvonnan hyväksi.

37. Miten vastakuvallinen Serubbaabel on kuin sinettisormus Jehova kädessä käytön ja kallisarvoisuuden kannalta?

³⁷ Eikö sinettisormusta käytetty vanhalla ajalla sen omistajan nimen liittämiseen johonkin asiakirjaan ja sen todistamiseen, että se oli todella hänestä lähtöisin ja esitti hänen tahtonsa, tarkoituksensa tai käskynsä? Kyllä. Samaan tapaan sotajoukkojen Jehova käyttää vastakuvallista Serubbaabelia, Jeesusta Kristusta, täyttämään ennustukset ja lupaukset ja siten todistamaan, että nuo kirjalliset lausunnot ovat todella lähtöisin jumalallisesta, erehtymättömästä Lähteestä ja ovat jumalallisia totuuksia. Tällä tavalla saatetaan myös Jehovan nimi ja sana kunniaan Jeesuksen Kristuksen välityksellä, joka on Jehovalle yhtä kallisarvoinen kuin virallinen sinettisormus. ”Sillä niin monta kuin Jumalan lupausta on, kaikki ne ovat hänessä ’on’; sentähden tulee hänen kauttaan myös niiden ’amen’, Jumalalle kunniaksi meidän [kristittyjen opetuslasten] kauttamme.” – 2. Kor. 1:20.

38. Miksi Suuremman Serubbaabelin ei tarvitse lainkaan pelätä taivaan, maan ja kansojen nykyistä järkyttämistä, ja miten hän ylläpitää hyvää hallitusvaltaa Jehovan palvojiin nähden?

³⁸ Pakanain aikojen päättymisestä lähtien vuonna 1914 vertauskuvalliset taivaat ja maa on pantu järkkymään. Ihmismaailman kansat järkkyvät voimatta vakaannuttaa maailmallista asiainjärjestelmää. Itse sotajoukkojen Jehova aiheuttaa järkyttämisen, aivan niin kuin hän kertoi muinaiselle käskynhaltijalle Serubbaabelille. Järkyttäminen, jota ihmiset eivät pysty valvomaan, saavuttaa kuohuntansa huipun siinä ”suuressa ahdistuksessa”, joka nyt näyttää olevan varsin lähellä ja jota seuraa Saatanan heittäminen syvyyteen. (Matt. 24:21, 22) Mutta Suuremmalla Serubbaabelilla, Jeesuksella Kristuksella, ei ole järkyttämisessä mitään pelättävää. Hänen taivaallinen käskynhaltijanasemansa on järkkymättömän varma. Hänen valtakuntansa on ”valtakunta, joka ei järky”. (Hepr. 12:28) Sitä ei poisteta, vaan sotajoukkojen Jehova käyttää sitä Suuren Babylonin ja nykyisten maailmanvaltojen poistamiseen, niiden sotilaallisen ”väkevyyden” tyhjäksi tekemiseen ”Jumalan, Kaikkivaltiaan, suuren päivän sodassa” Harmagedonissa. (Ilm. 16:13–16, Um; 17:12–14; 19:11–21) Sen jälkeen se siunaa iäti kaikkia hengellisessä temppelissään olevan Jehova Jumalan elossa säilyneitä palvojia hyvällä hallitusvallalla.

39. Mistä me Jehovan nykyiset palvojat olemme onnellisia?

³⁹ Me todellisessa temppelissä olevat palvojat olemme onnellisia saadessamme jo nyt nauttia Jumalan siunauksista ja Jehovan taivaallisen Käskynhaltijan hyvästä hallitusvallasta väärien palvojien maailman järkkyessä.