8. luku

Armo vainotuille mutta tuomio vainoojille

1. Kuinka pitkän ajan kuluttua Haggain viimeisen profetian jälkeen temppelinrakentajat saivat uuden henkeytetyn sanoman, ja mitä he olivat tehneet sillä välin?

PROFEETTOJEN Haggain ja Sakarjan päivien Jerusalemissa oli aika vierähtänyt vuoden 519 eaa. ensimmäiselle neljännekselle, mutta yhä oltiin Persian valtakunnan, Raamatun historian neljännen maailmanvallan, kuninkaan Dareios I:n toisessa hallitusvuodessa. Tasan kaksi kuukautta oli kulunut siitä, kun Haggai oli henkeytetty esittämään viimeiset profetiansa – Aaronin sukua oleville papeille ja käskynhaltija Serubbaabelille. Se oli tapahtunut yhdeksännen kuukauden (kislevin) 24. päivänä, mikä oli lähellä vuoden 519 eaa. alkua. Tuona Jerusalemin historian ikimuistoisena päivänä temppelin perustustyöt olivat alkaneet jälleen Moorian vuorella, aivan Siionin vuoren pohjoispuolella. Ennen kuin juutalaiset rakentajat saivat toisen henkeytetyn sanoman Jumalaltaan, he työskentelivät taukoamatta pyhän rakennuksen paikalla kaksi kokonaista kuukautta. Tällä kertaa he eivät antaneet minkään vihollisen häirintäyritysten pysähdyttää itseään.

2. Ketkä saivat ilmeisesti kuulla uutisen siitä, mitä Jerusalemissa oli tekeillä, ennen kuin kuningas Dareios I, ja kuinka paljon aikaa saattoi kulua ennen kuin päätös saatiin?

² Sebatkuun 24. päivään mennessä vuonna 519 eaa. tieto siitä, mitä Jerusalemissa oli tekeillä, ei ehkä ollut vielä kantautunut kuningas Dareioksen korviin kaukaiseen Persian pääkaupunkiin. Uutiset kulkivat varsin hitaasti postihevosilla ratsastavien pikalähettienkin välityksellä, jotka matkasivat noin 160 kilometriä päivässä. (Est. 3:13–15; 8:10, 14) Jerusalemista oli ”hedelmällisen puolikuun” kautta Suusaniin yli 1600 kilometriä ja Suusanista pohjoisessa olevaan Ekbatanaan yli 300 kilometriä edellyttäen, että tiet olivat suoria. Siksi vei melkoisesti aikaa ennen kuin kuningas Dareios sai tämän hätkähdyttävän tiedon. Eufratin länsipuolella sijaitsevien maakuntien persialaiset virkailijat saivat kaiken järjen mukaan kuulla uutisen aiemmin. Näin ilmeisesti tapahtuikin. Nyt alkaneitten keskustelujen ja käynnistettyjen tutkimusten on täytynyt kestää kuukausia (neljä tai viisi kuukautta eräiden arvioiden mukaan), ennen kuin kuningas Dareioksen tätä kiistaa koskeva päätös voitiin saada ja toteuttaa. Tapahtumat olivat seuraavat, kuten Esra 5:2–6:2 kertoo:

3. Mitä kysymyksiä Eufratin länsipuolen persialaiset käskynhaltijat tekivät temppelinrakentajille, ja mitä nämä tekivät?

³ ”Niin Serubbaabel, Sealtielin poika, ja Jeesua, Joosadakin poika, nousivat ja alkoivat rakentaa Jumalan temppeliä Jerusalemissa, ja heidän kanssansa Jumalan profeetat, jotka tukivat heitä. Siihen aikaan tulivat heidän luoksensa Tattenai, Eufratvirran tämänpuoleisen maan käskynhaltija, ja Setar-Boosenai sekä heidän virkatoverinsa ja sanoivat heille näin: ’Kuka on käskenyt teitä rakentamaan tätä temppeliä ja panemaan kuntoon tätä muuria [hirsirakennelmaa, Um]?’ Niin me sanoimme heille niiden miesten nimet, jotka tätä rakennusta rakensivat. [Sitten he sanoivat heille tämän: ’Mitkä ovat tätä rakennusta rakentavien työkykyisten miesten nimet?’, Um] Ja juutalaisten vanhinten yllä oli heidän Jumalansa silmä, niin ettei heitä estetty työstä, vaan meni kertomus asiasta Daarejavekselle ja odotettiin sitä koskevan kirjoituksen tuloa sieltä takaisin.

4. Mitä Persian käskynhaltijoitten kuningas Dareios I:lle eli Daarejavekselle lähettämässä kirjeessä sanottiin?

⁴ ”Jäljennös kirjeestä, jonka Tattenai, Eufrat-virran tämänpuoleisen maan käskynhaltija, ja Setar-Boosenai sekä tämän virkatoverit, ne afarsakilaiset [alemmat maaherrat, Um], jotka olivat tällä puolella Eufrat-virran, lähettivät kuningas Daarejavekselle; he näet lähettivät hänelle kertomuksen, ja siihen oli kirjoitettu näin:

”’Kuningas Daarejavekselle kaikkea rauhaa!

”’Tietäköön kuningas, että me menimme Juudan maakuntaan, suuren Jumalan temppelille. Sitä rakennetaan suurista kivistä, ja hirsiä pannaan seiniin. Työ tehdään tarkasti ja sujuu heidän käsissään. Sitten me kysyimme vanhimmilta ja sanoimme heille näin: ”Kuka on käskenyt teitä rakentamaan tätä temppeliä ja panemaan kuntoon tätä muuria [hirsirakennelmaa, Um]?” Me kysyimme heiltä myöskin heidän nimiänsä ilmoittaaksemme ne sinulle ja kirjoitimme muistiin niiden miesten nimet, jotka ovat heitä johtamassa.

”’Ja he antoivat meille tämän vastauksen: ”Me olemme taivaan ja maan Jumalan palvelijoita, ja me rakennamme uudestaan temppeliä, joka oli rakennettu monta vuotta sitten. Suuri Israelin kuningas sen rakensi ja sai sen valmiiksi. Mutta koska meidän isämme vihoittivat taivaan Jumalan, antoi hän heidät kaldealaisen Nebukadnessarin, Baabelin kuninkaan, käsiin; ja hän hävitti tämän temppelin ja vei kansan pakkosiirtolaisuuteen Baabeliin. Mutta Kooreksen, Baabelin kuninkaan, ensimmäisenä hallitusvuotena antoi kuningas Koores käskyn rakentaa uudestaan tämän Jumalan temppelin. Kuningas Koores antoi myös tuoda Baabelin temppelistä esiin Jumalan temppelin kulta- ja hopeakalut, jotka Nebukadnessar oli vienyt pois Jerusalemin temppelistä ja tuonut Baabelin temppeliin; ja ne annettiin Sesbassar-nimiselle miehelle, jonka hän oli asettanut käskynhaltijaksi. Ja hän sanoi tälle: Ota nämä kalut, mene ja pane ne Jerusalemin temppeliin. Ja Jumalan temppeli rakennettakoon entiselle paikallensa. Niin tämä Sesbassar tuli ja laski Jumalan temppelin perustuksen Jerusalemissa. Ja siitä ajasta alkaen tähän saakka sitä on rakennettu, eikä se vieläkään ole valmis.”

”’Jos kuningas siis hyväksi näkee, niin tutkittakoon kuninkaan aarrekammiossa siellä Baabelissa, onko niin, että kuningas Koores on antanut käskyn rakentaa tämän Jumalan temppelin Jerusalemissa; ja lähettänee kuningas meille tiedon tahdostansa tässä asiassa.’

5. Mihin toimenpiteisiin kuningas Dareios ryhtyi saatuaan kirjeen, ja mitä löydettiin?

⁵ ”Niin kuningas Daarejaves antoi käskyn, että asia tutkittaisiin Baabelin arkistossa, jonne myös aarteet koottiin. Ja Ahmetan [Ekbatanan, Um] linnasta, Meedian maakunnasta, löydettiin kirjakäärö, johon oli kirjoitettu seuraavasti: ’Muistettava tapahtuma.’”

6. Mitä rakentajat tekivät Jerusalemissa samanaikaisesti, ja mitä tapahtui sebatin 24. päivänä vuonna 519 eaa.?

⁶ Koko sen ajan, jonka nämä pappi Esran kertomat tapahtumat kestivät, juutalaisten jäännös jatkoi rohkeasti käskyn haltija Serubbaabelin ja ylimmäisen papin Joosuan johdolla temppelin jälleenrakentamista. Näin tapahtui myös yhdennentoista kuukauden 24. päivänä, vuoden 519 eaa. talvella. Tuona merkittävänä päivänä profeetta Sakarja alkoi saada sarjan rohkaisevia näkyjä. Hän kertoo meille siitä:

ENSIMMÄINEN NÄKY

7. Mitä Sakarja näki ensimmäisessä näyssään sebatin 24. päivänä?

⁷ ”Kahdentenakymmenentenä neljäntenä päivänä yhdennessätoista kuussa, joka on sebat-kuu, Daarejaveksen toisena vuotena, tuli profeetta Sakarjalle, Berekjan pojalle, joka oli Iddon poika, tämä Herran sana: Minä näin yöllä, katso, mies ratsasti punaisenruskealla hevosella, ja hän seisahtui myrttien keskelle laaksoon, ja hänen jäljessänsä oli punaisenruskeita ja punaisia ja valkeita hevosia.” – Sak. 1:7, 8.

8, 9. Kuka selitti asiat Sakarjalle, ja mitä kysymyksiä hevosten näkeminen herätti?

⁸ Näyn aikana Sakarjalla oli enkeliopas, joka selitti hänelle asioita, jotka mekin nykyään haluamme ymmärtää. Miksi nuo ratsastajat hevosineen, jotka seisoivat myrttien keskellä laaksossa Jerusalemin lähellä, olivat siellä? Oliko sota uhkaamassa Jerusalemia tässä temppelin rakentamisen vaiheessa? Hevoset ovat Raamatussa sodan vertauskuva. (Job 39:22–28; Sananl. 21:31) Kuka lähetti nuo hevoset? Keitä ratsastajat esittävät? Onko heillä sota mielessä? Sakarja halusi tietää sen:

⁹ ”Niin minä kysyin: ’Mitä nämä ovat, Herra?’”

10, 11. Keiksi nuo hevosilla ratsastavat osoittautuivat, ja mitä he kertoivat ratsastajalle, joka oli myrttipuiden keskellä?

¹⁰ ”Enkeli, joka puhutteli minua, vastasi minulle: ’Minä näytän sinulle, mitä ne ovat’.” – Sak. 1:9.

¹¹ Nuo ratsastajat osoittautuivat pyhiksi enkeleiksi, jotka Jumala oli lähettänyt ikään kuin tiedusteluretkelle. Tämä käy ilmeiseksi lukiessamme edelleen: ”Ja mies [ratsastaja], joka seisoi myrttien keskellä, lausui ja sanoi: ’Nämä ovat ne, jotka Herra [Jehova, Um] on lähettänyt maata kuljeksimaan’. Niin ne vastasivat Herran enkelille, joka seisoi myrttien keskellä, ja sanoivat: ’Me olemme kuljeksineet maata, ja katso, koko maa on alallansa ja rauhassa’.” – Sak. 1:10, 11.

12. a) Millä tavoin ”koko maa” oli rauhassa, kuten enkelitiedustelijat ilmoittivat? b) Mistä Egypti oli taistellut Assyrian ja sittemmin Babylonian kanssa tässä yhteydessä?

¹² Mitä nämä enkelitiedustelijat sanoivat johtajalleen, joka istui punaisenruskean hevosen selässä? Sanoivatko he, että kaikkialla maassa vallitsi yleismaailmallinen rauha? Ilmeisesti sanoivat! Mutta tämä piti paikkansa vain suhteellisessa määrin, ts. suhteessa johonkin muuhun. Mihin? Jerusalemiin ja Juudan alueeseen. Miten niin? Koska Jerusalem oli menettänyt aikaisemman maallisen asemansa kansojen keskuudessa. Vuoteen 607 eaa. se oli ollut Jumalan maanpäällisen esikuvallisen messiaanisen valtakunnan sijaintipaikka. Tämä Jehovan pienoisvaltakunta oli häiritsevä tekijä pakanamaailmalle, pakanakansoille. Egypti taisteli Assyriaa ja sitten Babyloniaa vastaan päästäkseen sopimussuhteeseen Jerusalemin kanssa tai voidakseen valvoa sen asioita. Mutta ei enää vuoden 607 eaa. jälkeen.

13. Miksi Egypti lakkasi vuoden 607 eaa. jälkeen ylläpitämästä sopimussuhteita Jerusalemissa olevaan esikuvalliseen messiaaniseen valtakuntaan?

¹³ Tuona maailmanhistoriallisesti tärkeänä vuonna kuningas Nebukadnessar ja hänen babylonialaiset sotajoukkonsa sekä liittolaisensa tuhosivat Jerusalemin ja sen temppelin. Daavidin valtakunta kukistettiin, ja Daavidin kuninkaallista sukua oleva kuningas lakkasi istumasta ”Jehovan valtaistuimella” Jerusalemissa. Viimeinen ihmiskuningas, joka istui siellä, Serubbaabelin isoisän setä Sidkia, otettiin kiinni ja vietiin vankina Babyloniin, jotta hän olisi ollut lopun ikänsä siellä sokeana ja vangittuna pakkosiirtolaisena. Tisrikuussa vuonna 607 eaa. ne harvat juutalaiset, jotka oli jätetty köyhänä ja merkityksettömänä vähemmistönä Juudan maahan, pakenivat Egyptiin peläten babylonialaisia (kaldealaisia), ja Juudan maa ja Jerusalem jäivät autioiksi vaille ihmisiä ja jopa vaille kotieläimiä. Kävi aivan niin kuin profeetta Jeremia oli ennustanut! Silloin alkoi eräs Jumalan määräämä ajanjakso. Mikä?

14. Millä nimellä Jeesus Kristus kutsui tuota Jumalan määräämää aikakautta, mitä se merkitsi maailman politiikassa, ja milloin se päättyi?

¹⁴ ”Pakanain ajat”, joista Jeesus Kristus puhui myöhemmin sanoessaan: ”Jerusalem on oleva pakanain tallattavana, kunnes pakanain ajat täyttyvät.” (Luuk. 21:24) Koska Jerusalem oli ollut Jumalan messiaanisen pienoisvaltakunnan sijaintipaikka ja edusti sen tähden Jumalan valtakunnan oikeutta hallita kuningas Daavidin messiaanisen jälkeläisen välityksellä, niin tämä merkitsi jotakin erikoista noille pakanakansoille, joiden sallittiin tallata Jerusalemia eli sen valtakunnanoikeuksia. Mitä? Ei sen vähempää, kuin että sotajoukkojen Jehova sallisi pakanakansojen hallita maata Jumalan minkään messiaanisen valtakunnan häiritsemättä, minkään sellaisen aiemman häiritsemättä, jonka pääkaupunki oli ollut maallisessa Jerusalemissa. Koska sellaisten keskeytymättömien pakanain aikojen piti kestää seitsemän vertauskuvallista ”aikaa” eli 2520 kirjaimellista vuotta, niin tämä määräaika kestäisi vuoden 607 eaa. tisrikuusta vuoden 1914 tisrikuuhun 20. vuosisadallemme. (Dan., 4. luku) Ei ole siis ihme, että enkelitiedustelijat ilmoittivat vuonna 519 eaa. koko maan olevan rauhassa, ts. häiriöttömässä tilassa!

15. Miksi Juudan maan ja sen juutalaisen käskynhaltijan asema ei ollut mitenkään levottomuutta herättävä, ja miten tiedustelun tehnyt käskynhaltija Tattenai menetteli uudelleen aloitetun temppelin rakentamisen suhteen?

¹⁵ Kuningas Dareios I:n toisena vuonna Juudan maa ja sen paikallinen pääkaupunki Jerusalem oli vain yksi ”Intiasta Etiopiaan saakka” ulottuvan Persian valtakunnan 127 maakunnasta. (Est. 1:1–3) Sillä oli käskynhaltija eli maaherra, Serubbaabel, Sealtielin poika, mutta hän ei istunut Daavidin valtaistuimella, kuten hänen isoisänsä kuningas Joojakin oli istunut kolmen kuukauden ja kymmenen päivän ajan. Hän oli suoranaisesti vastuussa mahdollisesti yhdelle Eufratin länsipuolen hallintoalueen käskynhaltijoista, luultavasti käskynhaltija Tattenaille, ja viime kädessä hän oli vastuussa kuningas Dareios I:lle. Tällä hetkellä tuskin mikään seikka antoi aihetta olla vakavasti huolissaan Jerusalemin suhteen. Käskynhaltija Tattenai oli tosin joutunut kiihdyksiin, koska rakentaminen oli aloitettu uudelleen temppelin perustuksella, ja hän oli virallisesti tiedustellut: ”Mitkä ovat tätä rakennusta rakentavien työkykyisten miesten nimet?” Hän ei kuitenkaan käyttänyt sotaväkeä työn pysähdyttämiseksi. Sen sijaan hän päätti alistaa asian kuningas Dareioksen päätettäväksi, sillä hänen ratkaisuaan ”meedialaisten ja persialaisten peruuttamattoman lain mukaan ei voida muuttaa”. (Dan. 6:8) Miksi käskynhaltija Tattenai osoittautui niin pidättyväksi? Esra 5:5 selittää:

16. Miksi käskynhaltija Tattenai menetteli tällä tavalla Esra 5:5:n mukaan?

¹⁶ ”Ja juutalaisten vanhinten yllä oli heidän Jumalansa silmä, niin ettei heitä estetty työstä, vaan meni kertomus asiasta Daarejavekselle ja odotettiin sitä koskevan kirjoituksen tuloa sieltä takaisin.”

17, 18. a) Mitä enkelitiedustelijat siis saattoivat julistaa ”koko maan” tilasta? b) Kenen asennetta tähän nähden oli kuitenkin kaikkein tärkeintä tiedustella, ja mikä kysymys esitettiinkin?

¹⁷ Siitä, oliko maailma levoton seuratessaan Jerusalemin suunnitelmia ja tekoja, enkelitiedustelijat saattoivat siis ilmoittaa johtajalleen, joka seisoi myrttipuiden keskellä lähellä Jerusalemia sijaitsevassa laaksossa: ”Koko maa on alallansa ja rauhassa.” Pakanamaailma oli tosiaan omahyväinen pelkäämättä Jehova Jumalan minkäänlaisen messiaanisen valtakunnan puuttuvan asioihinsa. Mutta entä sotajoukkojen Jehova itse? Mikä oli hänen asenteensa Jerusalemiin ja siihen, mitä se edusti? Tuliko Häneltä nyt mitään lisävakuutusta, kun hänen profeettansa Haggai oli lakannut puhumasta henkeytettynä? Oliko hänkin pakanakansojen tavoin tyytyväinen Jerusalemin hyvinvointiin ja siihen osaan, joka sillä oli esitettävänä Jehovan tarkoitusten toteuttamisessa? Taivaan enkelitkin olivat kiinnostuneet tästä, erikoisesti Miikael, ”se suuri enkeliruhtinas, joka seisoo sinun [Danielin] kansasi lasten suojana”. (Dan. 12:1; 1. Piet. 1:12) Todistukseksi tästä profeetta Sakarja näkee tämän jälkeen näyssä seuraavaa:

¹⁸ ”Ja Herran enkeli lausui ja sanoi: ’Herra Sebaot, kuinka kauan sinä viivyt etkä armahda Jerusalemia ja Juudan kaupunkeja, joille olet ollut vihainen nämä seitsemänkymmentä vuotta?’” – Sak. 1:12.

19. Miksi joistakuista näytti siltä, että Jumalan vihan ”seitsemänkymmentä vuotta” yhä jatkuisivat?

¹⁹ Sen mukaan, mitä enkeli sanoi, joidenkuiden mielestä näytti siltä, että ”näiden seitsemänkymmenen vuoden” jälkeenkin Jehovan viha ilmeni yhä Jerusalemia ja muita Juudan kaupunkeja vastaan. Tämä johtui siitä, että hänen temppelinsä jälleenrakentaminen oli lyöty laimin viimeisten seitsemäntoista vuoden aikana. Hän oli ollut sangen vihastunut heidän isiinsä, jotka olivat joutuneet kärsimään pakkosiirtolaisuudesta, koska he olivat häväisseet kuningas Salomon rakentaman edellisen temppelin. Nyt, vuoden 520 eaa. kahdeksannessa (marhesvan) kuussa, Jehova oli varoittanut kotimaahansa palannutta juutalaisten jäännöstä, jotta se välttyisi kärsimästä Jumalan vihastuksen siksi, että se tulisi isiensä kaltaiseksi ja kieltäytyisi palaamasta Jehovan luo täynnä intoa Hänen täyden palvontansa puolesta uudelleenrakennetussa temppelissä. (Sak. 1:1–6) Tässä valossa meidän tulee ymmärtää enkelin huudahdus siitä, mitä tämä kaikki saattoi ilmaista hänelle Jerusalemista ja muista jälleen asutetun Juudan maan kaupungeista.

20. Miksi siis enkelin huudahduksen ”näistä seitsemästäkymmenestä vuodesta” ei tule ymmärtää väärin tarkoittavan, että nuo ”vuodet” yhä jatkuivat?

²⁰ Enkelin mainitsemat ”seitsemänkymmentä vuotta” tuovat mieleen profeetta Jeremian mainitsemat seitsemänkymmentä vuotta. Noiden seitsemänkymmenen vuoden ajan Juudan ja Israelin kansojen täytyi palvella Babylonian kuningassukua, mutta noiden seitsemänkymmenen vuoden päätyttyä Jehova oli vaativa tilille Babylonian kuninkaan ja kaldealaiset väärästä menettelystään ja rankaiseva heitä siitä. (Jer. 25:11–13) Tarkoittiko enkeli siis sitä, että nuo seitsemänkymmentä vuotta eivät olleet vielä päättyneet tai että ne olivat päättyneet aivan äsken? Se ei voinut pitää historiallisesti paikkaansa. Miksi ei? Koska noin kaksikymmentä vuotta aikaisemmin (v. 539 eaa.) Jehova oli käyttänyt persialaista Kyyros Suurta kukistamaan Babylonian maailmanvallan asemasta ja noin kaksi vuotta myöhemmin, vuonna 537 eaa., Jehova vaikutti Kyyrokseen, joka toimi Babylonian kuninkaana, niin että tämä salli juutalaisten pakkosiirtolaisten lähteä Babyloniasta ja palata Jerusalemiin rakentamaan uudelleen Jehovan temppeliä. – Esra 1:1–2:2; 2. Aikak. 36:20–23.

21. Millaisessa tilassa piti Juudan maan olla noiden ”seitsemänkymmenen vuoden” aikana, ja mikä nyt osoittaa, oliko maan tuo tila sivuutettu kauan sitten?

²¹ Sitä paitsi Juudan maan tuli pitää sapattia, ”kunnes seitsemänkymmentä vuotta oli kulunut”. (2. Aikak. 36:21) Miten? Olemalla ”autio, vailla ihmisiä ja eläimiä [kotieläimiä, Um], kaldealaisten käsiin annettu”. (Jer. 32:43; 33:10–12) Sekä profeetta Sakarja että enkelit tiesivät, että nuo Juudan maan ja Jerusalemin seitsemänkymmentä täyden autioituksen vuotta vailla ihmisiä ja kotieläimiä olivat päättyneet vuonna 537 eaa., jolloin juutalaisten jäännös palasi Babyloniasta ja asutti jälleen maan, niin että heidän kerrottiin olleen jälleen kaupungeissaan tuon vuoden seitsemännessä (tisri) kuussa. (Esra 3:1, 2) Sen sijaan, että se olisi edelleenkin ollut autiona kesantona, sitä ryhdyttiin viljelemään, kuten profeetta Haggai kertoo seitsemäntoista vuotta myöhemmin. (Hagg. 1:6–11; 2:16, 17) Nuo seitsemänkymmentä vuotta olivat siis aikoja sitten päättyneet!

22. Miten profeetta Daniel osoitti, että nuo ”seitsemänkymmentä vuotta” eivät ulottuneet vuoteen 519 eaa., jolloin Sakarja sai ensimmäisen näkynsä?

²² Jos nuo seitsemänkymmentä vuotta vielä jatkuivat tai olivat juuri päättyneet Sakarjan ensimmäisen käyn aikaan, niin miksi enkeli tietäen sen, minkä tiesi, puhui niin kuin puhui? Koska hän tiesi tuon ajanjakson olleen täsmälleen seitsemänkymmentä vuotta pitkä, niin miksi hän sanoi: ”Herra Sebaot, kuinka kauan”? (Sak. 1:12) Koska profeetta Daniel oli Dareios Meedialaisen ensimmäisenä vuotena Babylonin kukistumisen jälkeen vuonna 539 eaa. ’kirjoituksista huomannut vuosien luvun, josta Herran sana oli tullut profeetta Jeremialle, että Jerusalem oli oleva raunioina seitsemänkymmentä vuotta’. (Dan. 9:1, 2) Ja Daniel todella varmistui vuosien luvusta, ei seitsemäntoista pitkää vuotta ennen kuin niiden oli määrä päättyä, vaan välittömästi ennen noiden seitsemänkymmenen vuoden loppua persialaisen kuninkaan Kyyroksen ensimmäisenä hallitusvuotena. Täten iäkäs profeetta Daniel, joka eli ainakin ”Persian kuninkaan Kooreksen [Kyyroksen] kolmanteen hallitusvuoteen”, saattoi tietää laskeneensa oikein ajanjakson pituuden. (Dan. 10:1) Näin ollen nuo ”seitsemänkymmentä vuotta” eivät ulottuneet siihen aikaan, jolloin Sakarja sai ensimmäisen näkynsä vuonna 519 eaa.

23. Minkä pitemmän ajanjakson nuo ”seitsemänkymmentä vuotta” aloittivat, ja minkä vertailun enkeli suoritti kysyessään: ”Kuinka kauan”?

²³ Muistettakoon myös, että nuo unohtumattomat seitsemänkymmentä vuotta olivat pakanain aikojen ensimmäiset seitsemänkymmentä vuotta. Kun siis nuo seitsemänkymmentä vuotta päättyivät vuonna 537 eaa., pakanain ajat jatkuivat yhä Jerusalemille, jota pakanakansat tallasivat. (Luuk. 21:24) Ilmeisesti siis se enkeli, joka huudahti: ”Herra Sebaot, kuinka kauan?”, viittasi taaksepäin tuohon aikaisempaan seitsemänkymmenen vuoden ajanjaksoon valaisevana esimerkkinä siitä, miten Jehova oli ollut vihainen valitulle kansalleen. Hän kysyi, uudistettaisiinko Jehovan viha heitä kohtaan jälleen, koska he olivat kauan lyöneet laimin Hänen temppeliään. Ja siksi enkeli kysyi, kuinka kauan kestäisi vielä, ennen kuin Jehova armahtaisi Jerusalemia ja muita Juudan kaupunkeja. Myös profeetta Sakarja oli kiinnostunut tietämään sen. Mekin olemme!

24. Miten Jehova vastasi kyselevälle enkelille, ja mitä Jehova tunsi Jerusalemia ja mitä pakanakansoja kohtaan?

²⁴ Sakarjan on täytynyt tuntea tyydytystä siitä, että hän sai kuulla sotajoukkojen Jehovan ja kysymyksiä esittäneen enkelin välisen keskustelun: ”Niin Herra vastasi enkelille, joka puhutteli minua, ja lausui hyviä, lohdullisia sanoja. Ja enkeli, joka puhutteli minua, sanoi minulle: ’Saarnaa ja sano: Näin sanoo Herra Sebaot: Minä kiivailen Jerusalemin ja Siionin puolesta suurella kiivaudella. Suurella vihalla minä olen vihastunut suruttomiin pakanoihin, jotka, kun minä vähän vihastuin, auttoivat onnettomuutta tapahtumaan.’” – Sak. 1:13–15.

25. Miksi Jehova oli ollut vihastunut valittuun kansaansa, mutta miksi hän oli vihastunut pakanakansoihin?

²⁵ Jehova tunsi aiheellisesti vihastusta tottelematonta valittua kansaansa kohtaan. Hänen velvollisuutensa oli sen tähden antaa heille kurittava rangaistus. Hän käytti Babylonia ja sen liittolaisia ja suosijoita välikappaleenaan rangaistuksen antajina. Hän oli kuitenkin vain ’vähän vihastunut’. Toisaalta ne pakanakansat, joita Hän käytti välikappaleenaan ojennuksen antamisessa, menivät kurittamistoimissa liian pitkälle silkasta vihasta hänen valittua kansaansa kohtaan ja osoittaakseen halveksivansa häntä ja hänen palvontaansa. Pahansuovasti he ”auttoivat onnettomuutta tapahtumaan” hänen kansalleen. Ilkeydessään ne lisäsivät onnettomuutta ylimääräisesti. Miten halukkaita nykyiset vainoojat ovatkaan olleet menettelemään samalla tavalla Jehovan palvojia kohtaan! Sotajoukkojen Jehova saattoi todella sanoa hyvästä ja oikeudenmukaisesta syystä: ”Suurella vihalla minä olen vihastunut . . . pakanoihin.” Muistakoot nykyiset kansallismieliset vainoojat tämän!

26. Mitä Jehovan tarkoitus oli siksi nyt tehdä Jerusalemin suhteen?

²⁶ ”Sentähden sanoo Herra näin: Minä käännyn Jerusalemin puoleen [varmasti palaan Jerusalemiin, Um] armahtavaisuudessa. Minun temppelini siellä rakennetaan, sanoo Herra Sebaot, ja mittanuora jännitetään Jerusalemin ylitse.” – Sak. 1:16.

27. Miten Jehova todistaisi vainoojille, että hän ei ollut lopullisesti hylännyt Jerusalemia, ja miten mittanuora jännitettäisiin sen ylitse?

²⁷ Pakanakansojen toimet Juudan ja Jerusalemin väestön kurittamiseksi olivat muuttuneet suoranaiseksi vainoksi. Vainoojien on täytynyt ajatella, että noiden ihmisten Jumala oli hylännyt heidät kokonaan heidän käsiinsä. Mutta niin ei ollut! Jehova ei ollut hylännyt heitä iäksi. Hän oli päättänyt todistaa tämän vainoojille. Tämän vertauskuvaamiseksi Jerusalemia ei pitänyt jättää pysyvästi autioksi. Hän oli palaava sen luo armahtavaisuudessa sallimalla sen nousta tomusta ja raunioista ja tulla vielä kerran asutuksi. Sinne rakennettaisiin taloja ja siten ”mittanuora jännitetään Jerusalemin ylitse” taloja rakennettaessa. Vieläpä kaikkein tärkein rakennuskin – itse Jehovan temppeli – rakennettaisiin sinne! Mikä takaisku se olisikaan vainoojille ja heidän väärille jumalilleen!

28. Keille Jehovan valinta piti tehdä ilmeiseksi, ja minkä Jehova valitsi?

²⁸ Jumalan aika jälleenrakentamiselle oli tullut. Mikään ei voinut nyt estää sitä. Jumala oli valinnut näkyvän maallisen järjestönsä. Tuo valinta piti tehdä ilmeiseksi Jumalan suosion välityksellä riippumatta siitä, suuttuisivatko suruttomat maailmalliset kansat siitä vai eivät. Jumalan valinnan ei pitänyt olla mikään salaisuus. Sen osoittamiseksi, että Jumalan päätökseen ja valintaan oli kiinnitettävä julkista huomiota, annettiin seuraava käsky profeetta Sakarjan kuullen: ”Saarnaa vielä ja sano: Näin sanoo Herra Sebaot: Vielä minun kaupunkini ovat hyvyydestä ylitsevuotavaiset, ja vielä Herra lohduttaa Siionin [tuntee mielipahaa Siionin tähden, Um] ja valitsee vielä Jerusalemin.” – Sak. 1:17.

29. a) Mitä Jehova siis väitti omistavansa, ja miten hän oli ilmaiseva valinneensa ne? b) Millä muulla nimellä Jerusalemia kutsuttiin ja miksi, ja kuka oli asuva siellä?

²⁹ Huomatkaamme, että sotajoukkojen Jehova sanoo persialaisen Juudan maakunnan kaupunkeja ”minun kaupungeikseni”. Hän on valinnut ne. Hän väittää omistavansa ne. Hän on todistava, että nämä uudelleen rakennetut kaupungit olivat hänen, täyttämällä ne häneltä tulevalla hyvyydellä. Sen tähden ne tulevat kukoistamaan. Kaikissa näissä kaupungeissa oli oleva vanhimmiston muodostama paikallishallitus. Noilta uudelleenjärjestetyiltä kaupungeilta ei puuttuisi niiden maallista pääkaupunkia. Tuo tärkein kaupunki olisi Jehovan valitsema. Se olisi sama kuin Jehovan kansan pääkaupunki ennen pakkosiirtolaisuutta, nimittäin Jerusalem, jonka hänen oma kansansa oli rakentanut uudelleen. Se ei ollut mikään demokraattinen valinta eikä se ollut hallitsijankaan suorittama valinta. Se oli teokraattinen valinta. Tätä taivaallisen Teokraatin, sotajoukkojen Jehovan, valitsemaa kaupunkia sanottiin myös Siioniksi, koska kuningas Daavidin palatsi oli sijainnut Siionin vuorella ja Daavid oli pystyttänyt tuon palatsin läheisyyteen teltan, joka oli Jehovan liitonarkin väliaikainen säilytyspaikka. Jälleenrakennettu Siion eli Jerusalem oli oleva maakunnan hallitsevan elimen sijaintipaikka. Siksi käskynhaltija Serubbaabel asui siellä.

30. Miten ja milloin Jehova ’tunsi mielipahaa Siionin tähden’?

³⁰ Siionin eli Jerusalemin asukkaiden itsepintaisen tottelemattomuuden takia Jehova oli säätänyt, että babylonialaiset tulisivat tuhoamaan kaupungin ja että se oli oleva autiona seitsemänkymmentä vuotta. Aikanaan Jehova tunsi mielipahaa aution Siionin tähden. Ei niin, että hän olisi menetellyt väärin tai tehnyt erehdyksen antaessaan tuhota Siionin, mutta hänen tahtonsa oli tapahtunut ja hänen tarkoituksensa oli toteutunut ja hän oli kunniaansaattanut itsensä. Nyt hänen vihansa saattoi asettua ja hän voi lohduttautua. Hän saattoi nyt tuntea murhetta vihastuksensa kohteen puolesta ja tuntea nyt olevansa vapaa osoittamaan sääliä sitä kohtaan ja lohduttamaan sitä. Tarvitsematta siis myöntää tehneensä erehdyksiä Jehova tunsi mielipahaa Siionin tähden seitsemänkymmentä vuotta kestäneen autiona olon lopulla. Tarvitsematta kumota yhtään omaa väärintekoaan ja tarvitsematta korjata ainoatakaan oikeudettomasti aiheuttamaansa vahinkoa Jehova toi armollisesti pakkosiirtolaisuudessa olleen kansansa takaisin ja pani sen rakentamaan Siionia uudelleen. Tuhon aika oli mennyt, rakentamisen aika oli käsillä! Mikä Jumalan säälin osoitus!

31. a) Mikä kansa oli vaatinut Jerusalemin hävittämistä maan tasalle, ja mitä se oli luullut? b) Milloin oli aika kuuluttaa, minkä kaupungin Jehova oli valinnut?

³¹ Silloin kun Siion eli Jerusalem hävitettiin maan tasalle vuonna 607 eaa., vihamieliset edomilaiset olivat kiihottaneet babylonialaisia valloittajia sanoen: ”Hajottakaa se, hajottakaa perustuksia myöten!” (Ps. 137:7) Vahingoniloiset viholliset olivat luulleet, että sen Jumala Jehova oli hylännyt kaupungin iäksi ja että Hän ei heidän tavallaan koskaan enää valitsisi Jerusalemia. Mutta Jehova ei voinut unohtaa tai kieltää Jerusalemia koskevia armollisia ennustuksiaan. Uskollisena hän ’valitsi Jerusalemin’, ja tuo valinta oli voimassa vuosia myöhemmin vuonna 519 eaa. Sakarjan ensimmäisen näyn aikana. Jerusalemia ei ainoastaan rakennettu uudelleen hänen oman kansansa toimesta, vaan hänen temppelinsä perustus laskettiin sinne ja perustuksen päälle tulevien rakenteiden pystyttäminen oli jo alkanut. Kun temppeli olisi rakennettu valmiiksi, niin Jehova liittäisi siihen oman nimensä, hän olisi siellä läsnä henkensä välityksellä, ja hänen palvontaansa jatkettaisiin siellä täydessä laajuudessaan. Se todistaisi kaikille kansoille Jehovan valinneen Jerusalemin. Siksi oli myös vuonna 519 eaa. aika kuuluttaa hänen valintaansa!

32. Miksi me emme voi nähdä nykypäivien Jerusalemissa Sak. 1:17:n nykyistä täyttymystä?

³² Onko mitään samanlaista tapahtunut nykyaikana? Ei ainakaan nykyisessä Jerusalemissa, josta arabit ja israelilaiset taistelivat vuosina 1948 ja 1967. Ortodoksijuutalaiset valittavat eli lausuvat rukouksia alhaalla läntisen muurin (kotel ma’ arabí) juurella, kun taas noin kaksikymmentä metriä ylempänä sijaitsevalla tasanteella muhamettilaiset palvovat Kalliomoskeijassa ja Aksamoskeijassa. Tämän eteläpuolella kohoaa raamatullinen Siioninvuori autiona kaupungin nykyisten muurien ulkopuolella. Kun otamme riittävässä määrin huomioon todelliset olosuhteet, niin havaitsemme, että Jehova ei ole valinnut tätä maallista Jerusalemia nimensä ja palvontansa paikaksi. Meidän täytyy etsiä muualta Sak. 1:17:n nykyistä täyttymystä.

33. a) Mikä vastaa nykyään sitä, että Serubbaabel hallitsi muinaista Jerusalemia? b) Mitä on sanottava niistä, joita hän hallitsee?

³³ Maan päällä ei tänä aikana suoriteta mitään temppelinrakentamista Jerusalemin käskynhaltijan Serubbaabelin johdolla. Kuitenkin on olemassa Suurempi Serubbaabel, joka on taivaassa kirkastettu Herra Jeesus Kristus. Jehovan nimessä hän hallitsee sitä, mistä Hepr. 12:22 puhuu ’Siionin vuorena ja elävän Jumalan kaupunkina, taivaallisena Jerusalemina’. Pakanain aikojen päättyessä vuonna 1914 hänet asetettiin sinne hallitsevana Kuninkaana, ja hän hallitsee niitä, jotka ovat hänen oikeita ja uskollisia opetuslapsiaan maan päällä. Sellaiset opetuslapset eivät ole millään muotoa lainkaan osa kristikunnasta, sillä sen muodostavat sadat keskenään ristiriitaiset uskonnolliset lahkot, ja se kannattaa Yhdistyneitä Kansakuntia pitäen sitä maailman rauhan ja turvallisuuden säilyttäjänä, ja sen kädet ovat täynnä verta, jota on vuodatettu tämän maailman epäkristillisissä sodissa. Taivaallinen Suurempi Serubbaabel hallitsee niitä, jotka palvovat samaa Jumalaa kuin hän, nimittäin sotajoukkojen Jehovaa. Nämä palvojat ovat myös velvolliset olemaan tämän Jumalan, Jehovan, kristittyjä todistajia. (Jes. 43:10–12; 44:8) He ovat niitä, jotka on samastettu ”taivaalliseen Jerusalemiin”, Suuremman Serubbaabelin hallintopaikkaan.

34. Miten ensimmäisen maailmansodan aikana vuosina 1914–1918 näytti siltä, kuin Jehova olisi hylännyt hengellisen Siioninsa eli Jerusaleminsa?

³⁴ Kaikkien näiden raamatullisten yhtymäkohtien vuoksi nämä maan päällä olevat Jehovan kristityt todistajat edustavat ylhäällä olevaa Siioninvuorta ja ”taivaallista Jerusalemia”. Se, mikä on kohdannut heitä, on ikään kuin kohdannut kuvaannollista Siionia eli Jerusalemia. Ensimmäisen maailmansodan (1914–1918) sekasortoisissa oloissa kristikunnan niin sanotut kristityt vainosivat heitä, koska he koettivat pitää kiinni Suuremman Serubbaabelin, Jeesuksen Kristuksen, Valtakunnasta. Heidän julkinen todistamisensa Jehovan messiaanisesta valtakunnasta estettiin, ja se supistui lähes olemattomiin. He eivät taistelleet toisiaan vastaan lihan asein taistelemalla sotahullun kristikunnan vastakkaisilla puolilla, mutta viholliset tekivät lopun heidän kansainvälisestä yhteistyöstään hajottamalla heidän kansainvälisen järjestönsä. Heitä kohdanneitten maailmanlaajuisten koettelemusten vuoksi näytti siltä kuin Jehova, heidän Jumalansa, olisi hylännyt hengellisen Siionin eli Jerusalemin.

35. Kun sodanjälkeinen kausi alkoi, niin minkä ryhmien suhteen Jehovan oli valittava, mikä niistä edustaisi hänen hengellistä Siioniaan eli Jerusalemiaan?

³⁵ Ensimmäinen maailmansota päättyi aivan äkkiä aselepoon marraskuussa 1918. Sodanjälkeinen kausi alkoi. Rauhanajan toimia saatettiin jälleen jatkaa. Tuon vuoden joulukuussa kristikunnan uskonnon harjoittajat alkoivat asennoitua maailman rauhan ja turvallisuuden kansainvälisen järjestön puolelle. Tämä kävi huomattavalla tavalla julkisesti ilmeiseksi Amerikan Kristuksen kirkkojen liittoneuvoston julistuksesta, jonka mukaan ehdotettu Kansainliitto on ”Jumalan valtakunnan poliittinen ilmaus maan päällä”, Näin siitä huolimatta, että ehdotetun Kansainliiton kaikki jäsenkansat olivat tahraantuneet miljoonien sodassa kuolleiden vereen. Oliko Liittoneuvosto oikeassa juhlallisessa julistuksessaan, jossa käytettiin hurskaan uskonnollisia sanontoja? Ainakin on varmaa, että nyt oli aika sotajoukkojen Jehovan ilmaista itsensä. Ketkä hän valitsisi hengellisen Siionin eli Jerusalemin edustajikseen? Kristikunnanko veren tahraamine vainoojineen vai Suuremman Serubbaabelinsa, Jeesuksen Kristuksen, valtakunnan vainotut kannattajat? Ketkä Hän järjestäisi todistajikseen?

36. Mitä kysymyksiä me teemme tänä aikana saadaksemme selville, valitsiko Jehova kristikunnan järjestökseen heti ensimmäisen maailmansodan jälkeen?

³⁶ Todistaako nykyisen kristikunnan epäjärjestys ja rappiotila vastaansanomattomasti, että sotajoukkojen Jehova valitsi sen sodanjälkeisenä vuonna 1919? Todistavatko nykyiset tosiasiat kiistattomasti, että hän on täyttänyt sen ”kaupungit” ylitsevuotavalla hyvyydellään? Kohoaako hänen hengellinen temppelinsä sen keskuudessa jälleenrakennettuna palvontahuoneena, toisin sanoen, palvooko se satojen uskonnollisten lahkojensa välityksellä Jehovaa Jumalana hänen hengellisessä temppelissään? Ketkä astuvat esiin kristikunnan todistajina antaen selvästi myönteisen vastauksen? Sellaisten todistajien puutteessa me katselemme muualle.

37. Mikä olosuhteissa tapahtunut muutos ohjaa huomiomme oikeaan suuntaan, kohti Jehovan valintaa?

³⁷ Minne? Pelkkä nimi ei käännä huomiotamme Jehovan päivänselvään valintaan. Se, miten valitut ovat järjestäytyneet Hänen sodanjälkeiseen palvelukseensa ja mitä he ovat julistaneet ja minkä puolesta he ovat sovittelematta seisseet maailman näyttämöllä, kiinnittää huomiomme heihin. Lisäksi heidän tekonsa! Ja tietenkin se ”armahtavaisuus”, jossa sotajoukkojen Jehova on ”palannut” heidän luokseen. Me voimme arvostaa tätä tarkatessamme sitä hengellistä tilaa, mistä he ovat nousseet sodanjälkeisenä kautena. He ovat nousseet tilasta, missä he olivat näennäisesti Jumalan hylkäämiä, joita hän ei tunnustanut omikseen. Niin, tilasta, missä kristikunnan vainot tekivät heistä melkein lopun, kristikunnan, joka vainosi heitä paitsi ensimmäisen maailmansodan aikana myös toisen maailmansodan aikana sekä noiden maailman verilöylyjen välillä yrittäessään murtaa heidän uskonnollisen järjestönsä ja tuhota heidät lopulta ärsyttävänä uskonnollisena ongelmana. Ketkä sitten ovat olleet tällaisen uskonnollisen vainon ja vihamielisyyden mutta myös Jumalan ”armahtavaisuuden” kohteina?

38. Ketkä ovat osoittaneet olevansa Jehovan valitsemia maan päällä sodanjälkeisenä kautena ja minkä tuntomerkkien perusteella?

³⁸ Historialliset tosiseikat vuosina 1914–1918 käydystä ensimmäisestä maailmansodasta lähtien ilmaisevat, keitä he ovat. Heidän roolinsa kansainvälisellä näyttämöllä on saanut heidät erottumaan selvästi. He ovat niitä kristittyjä todistajia, jotka kantavat palvomansa ja palvelemansa Jumalan, Jehovan, nimeä. Siitä uskonnollisesta lamaannuksen tilasta, missä tämä kansainvälisesti halveksittu ryhmä oli sodanjälkeisenä vuonna 1919, tämä antautuneitten, kastettujen, hengellä voideltujen kristittyjen jäännös astui esiin Jehovan palvelukseen maailman toimintanäyttämöllä. Kun poliittinen, uskonnollinen, sotilaallinen ja yhteiskunnallinen maailma ryhtyi kannattamaan Kansainliittoa, tämä voideltu jäännös pysyi lujana Jehovan messiaanisen valtakunnan puolella pitäen sitä koko ihmiskunnan ainoana toivona ja alkoi saarnata ”tätä valtakunnan hyvää uutista” (Um) niin kuin ei koskaan aikaisemmin maallisen uransa aikana. Jäännöksen jäsenten suorittama ’tämän hyvän uutisen’ saarnaaminen on tähän mennessä osoittautunut juuri sellaiseksi, kuin Jeesus Kristus oli ennustanut sen muodostuvan Matt. 24:14:ssä, ”kaikessa maailmassa, todistukseksi kaikille kansoille”. Niin, 165 kielellä!

39. a) Mihin ja mitä osoittaen tämä urotyö ilmaisee Jehovan palanneen? b) Mitä he ovat lähestyneet, missä he suorittavat pyhää palvelusta, ja ketkä ovat nyt liittyneet heihin?

³⁹ Tätä maailman aikakirjoissa merkittävää urotyötä he eivät ole suorittaneet pelkästään ihmisvoimin, ihmisen kyvyillä, kekseliäisyydellä, rohkeudella ja mielenlujuudella. Se on tapahtunut lähinnä siksi, että sotajoukkojen Jehova on valinnut heidät ennustettua palvelusta ja todistamista varten; ei vain sen tähden, että he olivat Jeesuksen Kristuksen opetuslapsina hänelle täysin antautuneita, vaan siksi, että hän oli osoittanut armoa heitä kohtaan Jeesuksen Kristuksen kautta ja oli nyt ’palannut’ heidän luokseen ”armahtavaisuudessa”. Kulkemalla uskollisesti Kristuksen askeleissa he lähestyvät ’Siionin vuorta ja elävän Jumalan kaupunkia, taivaallista Jerusalemia’. Osoittaen suurempaa ymmärrystä ja tarkkanäköisyyttä kuin koskaan aikaisemmin he arvostavat Jehovan hengellistä temppeliä ja palvovat häntä siellä ja suorittavat palvelusta hengellisinä alipappeina taivaallisen Ylimmäisen Pappinsa Jeesuksen Kristuksen alaisuudessa. Heidän palvontaansa on nyt liittynyt lukematon rauhaisien, lampaan kaltaisten ihmisten ”suuri joukko” kaikista kansanheimoista ja sukukunnista ja kansoista ja kielistä. Aivan kuten oli ennustettu! (Ilm. 7:9–17) Me löydämme heitä 208 maasta ja saariryhmästä.

40. a) Miksi Jehova voi sanoa näitä seurakuntia ’kaupungeikseen’, ja miten ne on järjestetty? b) Miten nuo ”kaupungit” ovat ”hyvyydestä ylitsevuotavaiset”?

⁴⁰ Heillä ei ole poliittisia yhdyskuntia, kuten kaupunkeja. Heidän kuvaannolliset ’kaupunkinsa’ ovat Jeesuksen Kristuksen, Suuremman Serubbaabelin, antautuneitten, kastettujen opetuslasten uskonnollisia seurakuntia. (Matt. 28:19, 20) Ne on järjestetty niiden teokraattisten ohjeitten mukaan, jotka on hahmoteltu henkeytetyssä Pyhässä Raamatussa, ja samoin kuin muinaisen Israelin kaupungeissa näissä seurakunnissa on kussakin paikallinen presbyteerio eli ”vanhimmisto”. Niissä on myös ”avustavia palvelijoita” (diákonoi) auttamassa kutakin vanhimmistoa. (1. Tim. 3:1–13; 4:14; Um; Tiit. 1:5–9; Fil. 1:1; 1. Piet. 5:1–4) Jehova voi sopivasti kutsua näitä kristillisiä seurakuntia ’kaupungeikseen’, koska hän on todellisuudessa vastuussa niiden järjestöstä ja kasvusta ja ne ovat varauksettomasti antautuneet Hänelle Jeesuksen Kristuksen kautta. Näiden Jehovan kuvaannollisten ”kaupunkien” tarkastelu osoittaa niiden olevan Hänen ’hyvyydestään ylitsevuotavaisia’ hengellisessä mielessä. Kaikkien kertyneiden todistusten mukaan sotajoukkojen Jehova on valinnut ne taivaallisen Jerusaleminsa edustajiksi. Ylistys Hänelle, koska Sak. 1:16, 17:n ennustuksella on ollut sellainen täyttymys!

TOINEN NÄKY

41. a) Mitä on sanottava siitä, onko se, mikä on jo kohdannut vainoojia, lopullinen tilanne? b) Mistä Sakarja kysyi toisessa näyssään, jonka hän sai sebatin 24. päivänä?

⁴¹ Mitä on sanottava niistä, jotka ovat vainonneet sotajoukkojen Jehovan antautuneita palvojia ja halunneet tuhota heidät? Tarkastellessamme nykyisiä maailman olosuhteita voimme havaita, mikä heitä on jo kohdannut. Vainoojien nykytila ei kuitenkaan ole lopullinen. Sen osoittamiseksi, mitä heille lopulta tapahtuu, profeetta Sakarjalle annettiin toinen näky välittömästi ensimmäisen jälkeen samana 24. päivänä yhdettätoista (sebat)kuuta vuonna 519 eaa., Persian kuninkaan Dareios I:n toisena vuonna. Meedo-Persian valtakunta oli Raamatun historian neljäs maailmanvalta, ja tämän toisen näyn olisi pitänyt kiinnostaa sitä. Näkijä, Sakarja, kertoo meille: ”Ja minä nostin silmäni ja katsoin. Ja katso: neljä sarvea. Ja minä sanoin enkelille, joka puhutteli minua: ’Mitä nämä ovat?’ Niin hän sanoi minulle: ’Nämä ovat ne sarvet, jotka ovat hajottaneet Juudan ja Israelin ja Jerusalemin’.” – Sak. 1:18, 19.

42. Mitä nuo ”sarvet” vertauskuvasivat, ja mitä se merkitsee, että niitä on neljä?

⁴² Profeetta Sakarja tiesi, että Raamatun henkeytetyissä heprealaisissa kirjoituksissa sarvea käytettiin vertauskuvaamaan kansan tai valtakunnan hallituksen valtaa. Nuo neljä vertauskuvallista sarvea eivät välttämättä kuvanneet neljää yksityistä kansaa tai valtakuntaa, jotka olivat siihen mennessä hajottaneet Juudan, Jerusalemin ja Israelin asukkaat ja tuhonneet heidän kaupunkinsa. Raamatussa luvulla neljä on vertauskuvallinen merkitys. Kun se esimerkiksi puhuu neljästä tuulesta, niin neljä taivaan tuulta viittaavat kaikkiin taivaan osiin eli ilmansuuntiin. Tai pelkästään neljä tuulta viittaavat kaikkiin maan suuntiin. (Hes. 37:9; Dan. 7:2) Profeetta Hesekielin näkemien Jehovan taivaallisten vaunujen neljä pyörää viittaavat Jumalan vaunujen hyvin tasapainotettuun ajoalustaan. (Hes. 1:15, 21) Neljä sarvea saattoivat tämän mukaisesti tarkoittaa kaikkia niitä hallitusvaltoja, jotka liittyivät asiaan tai joista oli kysymys, eikä kirjaimellisesti vain neljää, vaan valtoja, jotka vaikuttivat kaikilta suunnilta aiheuttamatta mitään tasapainottomuutta jättämällä jonkin ilmansuunnan pois.

43. Mitä muita poliittisia valtoja Egyptin, Assyrian ja Babylonian lisäksi nuo ”neljä sarvea” siis vertauskuvasivat?

⁴³ Näin ollen eivät ainoastaan Egypti, Assyria ja Babylonia olleet sekaantuneet maailmanvaltoina Juudan, Israelin ja Jerusalemin hajottamiseen, vaan myös muut, kuten Edomin valtakunta ja muut, jotka olivat olleet kansallisia liittolaisia tai yhteistyössä tuossa pahassa toiminnassa Jehovan valittua kansaa vastaan. Kaikki ne olivat vainoojia. Nuo poliittiset järjestöt käyttivät valtaansa, etenkin sotilaallista voimaansa, vahingollisella, väkivaltaisella tavalla Jehovan valittua kansaa vastaan. – Sak. 1:15.

44. Miksi Jehova tunsi suurta vihastusta huolettomia pakanakansoja kohtaan?

⁴⁴ Nuo pakanalliset poliittiset vallat olivat kaikki ylittäneet sen, mikä oli ollut sotajoukkojen Jehovan mielessä kovakorvaisen, tottelemattoman kansansa kurittamiseksi. Ne käyttivät niille suotua tilaisuutta vain ilmaistakseen pahansuopaisuuttaan, kaunaansa, kateuttaan ja ylenkatsettaan Juudaa, Israelia ja Jerusalemia vastaan. Siitä syystä sotajoukkojen Jehova sanoi enkelille Sakarjan kuullen: ”Suurella vihalla minä olen vihastunut suruttomiin pakanoihin.” (Sak. 1:15) Miten Jehovan tarkoitus oli ilmaista suuri vihastuksensa noita kansoja kohtaan, jotka olivat suruttomia, huolettomia saatuaan tyydyttää koston ja kaunan tunteensa Hänen kansaansa kohtaan? Hän paljastaa sen Sakarjan silmien eteen avautuneen toisen näyn loppuosassa, missä hän sanoo:

45. Mitkä Jehova osoitti näyssä Sakarjalle välikappaleikseen vihastuksensa ilmaisemiseksi huolettomia kansoja vastaan?

⁴⁵ ”Sitten Herra näytti minulle neljä seppää [käsityöläistä, Um; JP; Ro]. Minä sanoin: ’Mitä nämä ovat tulleet tekemään?’ Ja hän vastasi näin: ’Nuo sarvet ovat ne, jotka ovat hajottaneet Juudan, niin ettei yksikään mies voi päätänsä nostaa; ja nämä ovat tulleet saattamaan ne pelkoon [vapisemaan, Um] ja heittämään maahan niiden pakanakansain sarvet, jotka ovat nostaneet sarven Juudan maata vastaan hajottaaksensa sen’.” – Sak. 1:20, 21.

46. a) Miksi näitä ”käsityöläisiä” oli neljä, ja mikä heidän tehtävänsä oli heidän ammatistaan huolimatta? b) Kuka lähetti heidät, ja mitä se merkitsi vainoojille?

⁴⁶ Tässä mainitut käsityöläiset, joita oli luvultaan neljä, vastaavat neljää sarvea. Heidän lukumäärällään on sama merkitys kuin neljän sarven tapauksessa. He kuvaavat kaikkia ”käsityöläisiä”, jotka liittyvät asiaan ja jotka on järjestetty tasapainoisella, täysin asianmukaisella tavalla. Koska he olivat käsityöläisiä eli ammatin harjoittajia, niin he eivät olleet tuhon aiheuttajia. He olivat lähinnä rakentajia. Mutta heitä voitiin käyttää myös tuhotoiminnassa ja he voivat käyttää työkalujaan myös siihen tarkoitukseen. Tämä oli heidän tehtävänsä näyssä. Mutta kenen käsityöläisiä he olivat eli kuka oli lähettänyt heidät? Ilmeisesti sotajoukkojen Jehova, sillä he olivat tulleet tuhoamaan niiden neljän sarven voiman, jotka olivat hajottaneet Jehovan kansan: Juudan, Israelin ja Jerusalemin. Sen suorittamisessa he käyttivät epäilemättä ammatissaan tarvitsemiaan vasaroita. Voi siis vainoavia ”sarvia”! Jumalan tuomion toimeenpano oli kohtaava noita vainoojia.

VAINOOJAT JOUTUVAT JUMALAN HUOMION KOHTEIKSI

47. Miten se, mitä noille vainoojakansoille on myöhemmin tapahtunut, on käsitettävä – maailman tapahtumain luonnollisena kulkuna vai miten?

⁴⁷ Vainoavat kansat eivät välttyneet Jehovan suurelta vihastukselta. Vanhan ajan historia osoittaa, että ne kansat, jotka olivat ilkeästi kohdelleet pahoin Jehovan muinaista valittua kansaa, eivät menestyneet sen jälkeen, vaan niitä kohtasi onnettomuus. Missä ne ovat nyt? Niiden onneton loppu ei ollut seurausta vain maailmantapahtumain luonnollisesta kulusta, mihin ei olisi liittynyt mitään kaikkivoittavaa suunnitelmaa. Kysymyksessä oli Jumalan vihastuksen toteutuminen niitä vastaan. Meidän ei tulisi unohtaa tätä opetusta tänä aikana.

48. a) Keiden vainooja Roomasta tuli ensimmäisellä vuosisadalla, ja miten se on jatkanut vainoojana? b) Minkä kristikunnan osan pää se on nykyään?

⁴⁸ Hengellinen Israel syntyi ajanlaskumme ensimmäisellä vuosisadalla Jumalan lähettämän Messiaan, Juudan Beetlehemistä tulleen Jeesuksen, johdolla. Silloin syrjäytettiin luonnollisen, ympärileikatun Israelin kansa. Samoin kuin Iisak, Aabrahamin tosi perillinen, syrjäytti Ismaelin, josta tuli Iisakin vainooja, niin myös luonnollinen Israel vainosi Kristuksen opetuslapsia, jotka muodostivat hengellisen Israelin. Luonnollinen Israel joutui kärsimään tästä, sillä sen pyhä kaupunki Jerusalem tuhottiin vuonna 70 ja Juudan maakunnan hengissä säilyneet asukkaat hajotettiin etupäässä viemällä heidät pois vankeina. (Gal. 4:21–31; 1. Tess. 2:14–16; 1. Moos. 21:1–14) Rooman palon jälkeen vuonna 64 Rooma ryhtyi vainoamaan kristittyä hengellistä Israelia. Se jatkoi tätä vainoa, ei ainoastaan pakanallisen Rooman valtakunnan valtiaana, vaan myös Pyhän Rooman valtakunnan uskonnollisena valtiaana. Tuo Pyhä Rooman valtakunta lakkasi olemasta Napoleon Bonaparten päivinä 19. vuosisadan alussa. Rooma toimii kuitenkin edelleen uskonnollisen kristikunnan suurimman, voimakkaimman ja väekkäimmän osan päänä. Mutta tässä ominaisuudessa Rooma on saatettu ”vapisemaan”.

49. Mikä seurasi Roomaa vainoavana maailmanvaltana, milloin tämä ennustettiin ja kenen kautta?

⁴⁹ Rooma joutui 18. vuosisadalla Raamatun historian kuudentena maailmanvaltana kumartamaan Brittiläisen imperiumin edessä, josta tuli Raamatun ennustuksen seitsemäs ja suurin maailmanvalta. Sen historia osoittaa senkin syyllistyneen sotajoukkojen Jehovan hengellisen Israelin vainoamiseen ja hajottamiseen. Tähän otti osaa myös Amerikan Yhdysvallat, joka myöhemmin yhtyi seitsemänteen maailmanvaltaan, josta tuli Angloamerikkalainen kaksoismaailmanvalta. Sellainen huonomaineinen vaino raivosi hengellisen Israelin jäännöstä vastaan ensimmäisen maailmansodan aikana ja vielä laajempana toisen maailmansodan aikana. Tämä oli eloisasti ennustettu profeetallisin vertauskuvin pakkosiirtolaisuudessa olleelle profeetalle Danielille ”kuningas Belsassarin kolmantena hallitusvuotena”, ts. ennen muinaisen Babylonin kukistumista ja siis yli kaksikymmentä vuotta ennen Sakarjan näkyä neljästä sarvesta ja neljästä käsityöläisestä. (Dan. 8:1, 9–12, 23–26) Jehova siis tiesi, että hänen vertauskuvallisia ”käsityöläisiään” tarvittaisiin ”heittämään maahan niiden pakanakansain sarvet” yli 2490 vuotta Sakarjan näyn jälkeen.

50. Mitkä muut ”sarvet” ovat seitsemännen maailmanvallan lisäksi osallistuneet hengellisten israelilaisten vainoamiseen viime aikoina?

⁵⁰ Nykyään kaksisarvisen Angloamerikkalaisen kaksoismaailmanvallan lisäksi myös muut nykyiset vertauskuvalliset ”sarvet” ovat osallistuneet hengellisen Israelin hajottamiseen vainoamalla ja sortamalla. Kaikkein raivokkaimpia näytteitä tässä suhteessa viime aikoina oli se sadistinen huono kohtelu, jonka kohteeksi Jehovan kristityt todistajat joutuivat natsijohtaja Adolf Hitlerin Kolmannessa Saksan valtakunnassa vuosina 1933–1945. Muut akselivallat yhtyivät hänen kanssaan tähän hengellisten israelilaisten ja heidän antautuneitten tovereittensa vihamieliseen sortamiseen. Siitä lähtien muut poliittiset ”sarvet”, jotka muodostavat yhdessä ”Pohjan kuninkaan”, ovat puskeneet ja lävistäneet ja uhanneet Jehovan uskollisia palvojia.

51. Milloin ja kenen välityksellä ennustettiin ”Pohjan kuninkaan” harjoittama vaino, joten mitä Jehova ajatteli vainoista?

⁵¹ ”Persian kuninkaan Kooreksen kolmantena hallitusvuotena”, Babylonin kukistumisen jälkeen, Jehovan enkeli ennusti profeetta Danielille rangaistuksesta, joka seuraa siitä, että vertauskuvallinen ”Pohjan kuningas” meidän aikanamme vainoaa Jehovan kristittyjä todistajia. (Dan. 10:1, 18–21; 11:29–36, 44, 45) Tämän perusteella on ilmeistä, että Jehova ei ajatellut ainoastaan niitä ”sarvia”, jotka olivat vainonneet hänen esikuvallista kansaansa menneisyydessä, vaan myös niitä ”sarvia”, jotka vainoaisivat hänen vastakuvallista kansaansa tulevaisuudessa, nyt meidän aikanamme.

52. Keitä varoittaakseen nykyaikana Jehova käytti esikuvallisen kansansa mennyttä tapausta, ja miten tämä ilmaistiin Johanneksen näyssä, jonka Ilm. 7:1–3 kertoo?

⁵² Jehova käytti näin ollen mennyttä, esikuvallisen kansansa vainoamistapausta varoittaakseen etukäteen niitä nykyajan kansoja, jotka ”ovat nostaneet sarven” hänen uskollisten palvojiensa oikeaa hengellistä tilaa vastaan. Kaikkia sellaisia kansoja vastaan hän käyttäisi vertauskuvallisia ”käsityöläisiään”. Koska näyn ”käsityöläisiä” on neljä, niin se tuo mieleemme sen, mitä kristitty apostoli Johannes näki näyssä vähän ennen ensimmäisen vuosisadan päättymistä. Hän kertoo siitä sanoen: ”Sen jälkeen minä näin neljä enkeliä seisovan maan neljällä kulmalla ja pitävän kiinni maan neljää tuulta, ettei mikään tuuli pääsisi puhaltamaan maan päälle eikä meren päälle eikä yhteenkään puuhun. Ja minä näin erään muun enkelin kohoavan auringonnoususta, ja hänellä oli elävän Jumalan sinetti, ja hän huusi suurella äänellä niille neljälle enkelille, joille oli annettu valta vahingoittaa maata ja merta, ja sanoi: ’Älkää vahingoittako maata älkääkä merta, älkää myös puita, ennenkuin me olemme painaneet sinetin Jumalamme palvelijain otsaan’.” – Ilm. 7:1–3.

53. Mikä vaikutus noiden ”neljän tuulen” irtipäästämisellä on oleva ”neljään sarveen”, mutta mikä vahvistaa Jehovan vainottuja palvojia kestämään?

⁵³ Neljän tuulen irtipäästäminen nostattaa maailmanlaajuisen myrskyn, joka vahingoittaa kaikkia maapallon kansoja ja tuhoaa ne vertauskuvalliset ”sarvet”, jotka ne ovat nostaneet ”elävän Jumalan sinetillä” sinetöityjä hengellisiä israelilaisia vastaan. Tämä saa aikaan saman tuloksen kuin kuvattiin ”neljällä käsityöläisellä”, jotka moukaroivat ja murskaavat kaikkien kansojen vertauskuvalliset ”neljä sarvea”. Kaiken sen ”armahtavaisuuden” jyrkkänä vastakohtana, jossa Jehova palaa vainottujen palvojiensa luo, hänen armottoman tuomionsa toimeenpano kohtaa heidän vainoojiaan. Täyden luottamuksemme paneminen tähän Jumalan vakuutukseen vahvistaa kaikkia vainottuja kestämään loppuun asti.

9. luku

Jumalan hallintojärjestön kasvu ja suojeleminen

1. a) Kuka on suurin Organisaattori? b) Mitä maan päällä olevien älyllisten luomusten olisi Room. 1:19, 20:n mukaan pitänyt havaita tästä Organisaattorista?

KAIKEN olevaisen suurin organisaattori on ”Suuri Alkusyy”, kaiken tehdyn Luoja. Kaikki hänen tekonsa taivaassa ja maan päällä todistavat runsaasti hänen verrattomasta järjestelykyvystään. Ensimmäisen vuosisadan Roomassa oli ihmisiä, jotka eivät palvoneet kansallisjumalaa Jupiteria vaan elävää Kaikkivaltiasta Jumalaa. Näille palvojille kirjoitettiin suunnilleen ensimmäisen vuosisadan puolivälissä: ”Se, mikä Jumalasta voidaan tietää, on ilmeistä heidän keskuudessaan; sillä Jumala on sen heille ilmoittanut. Sillä hänen näkymätön olemuksensa, hänen iankaikkinen voimansa ja jumalallisuutensa, ovat, kun niitä hänen teoissansa tarkataan, maailman luomisesta asti nähtävinä, niin etteivät he voi millään itseänsä puolustaa.” (Room. 1:19, 20) Ihmismaailman luomisesta lähtien olisi älyllisten ihmisten pitänyt kyetä havaitsemaan, että on ollut olemassa Luoja, Jumala, vaikka hän on ollut näkymätön eikä ole puhunut kenellekään heistä näkymättömästä olinpaikastaan. Niiden näkyvien töiden perusteella, jotka hän on tehnyt ja järjestänyt niin täsmällisesti, heidän olisi pitänyt havaita, että hän on täydellinen Organisaattori.

2, 3. a) Mitä perusteita on uskoa, että Hän organisoisi järjestön älyllisistä luomuksistaan, joilla on oma mieli? b) Minkä varoituksen Hän antoi Eenokin kautta näkymättömästä taivaallisesta järjestöstään?

² Koska tämä Jumala kykeni järjestämään älyä vailla olevat luontokappaleet niin täydellisesti näkyvissä taivaissa ja maan hämmästyttävässä ekologiassa, niin hän kykeni järjestämään kaikki elävät, älylliset luomuksensa, ja hän järjestikin ne. Se, että Hän organisoi nämä luomukset, joilla on oma mieli, oli kaikkeuden rauhan ja sopusoinnun etujen mukaista ja omiaan estämään anarkiaa. Hän osoitti näkyvällä tavalla järjestelykykynsä yli 3400 vuotta sitten järjestäessään Israelin kansan Siinainvuoren luona Arabiassa ja antaessaan heille lakikokoelman, johon verrattavaa yhdelläkään kaikista pakanakansoista ei ollut. Mittaamattomat ajat sitä ennen hänellä oli ollut taivaallisista henkiluomuksista koostunut näkymätön järjestö. Eenok, joka kuului seitsemänteen sukupolveen ensimmäisestä ihmisestä laskettuna, antoi meille maan päällä oleville ihmisille varoituksen tästä näkymättömästä järjestöstä, kun hän sanoi:

³ ”Katso, Herra tulee tuhannen tuhansine pyhinensä tuomitsemaan kaikkia ja rankaisemaan kaikkia jumalattomia kaikista heidän jumalattomista teoistansa, joita he jumalattomuudessaan ovat tehneet, ja kaikesta julkeasta, mitä nuo jumalattomat syntiset ovat häntä vastaan puhuneet.” – Juud. 14, 15; 1. Moos. 5:18–24; Hepr. 11:5.

4. Milloin ihmiskunta oli osa Jumalan yleisjärjestöstä, milloin se erosi siitä, ja milloin se liitetään jälleen tuohon järjestöön?

⁴ Täydellinen mies ja nainen Eedenin puutarhassa, jonka Jehova Jumala oli istuttanut heidän kodikseen, olivat osa Hänen yleisjärjestöstään. He olivat sen maallinen, näkyvä osa. Ja koska maasta puhutaan Jehovan astinlautana, hänen, jonka valtaistuin on taivaassa, niin täydellinen mies ja nainen olivat hänen yleisjärjestönsä alhaisin osa. (Jes. 66:1) Kun ihminen karkotettiin Eedenin puutarhasta, koska hän oli tehnyt kapinallisena syntiä Jehova Jumalaa vastaan, hänet karkotettiin Jumalan pyhästä yleisjärjestöstä. Hänen näkymättömästä järjestöstään ilmestyi pyhiä kerubeja Eedenin puutarhan sisäänkäytävälle estämään tottelematonta miestä ja naista palaamasta takaisin. (1. Moos. 3:1–24) Kun Jumalan messiaaninen valtakunta ennallistaa Eedenin kaltaisen paratiisin maan päälle, niin koko ihmiskunnan kuuliaiset jäsenet kohotetaan inhimilliseen täydellisyyteen ja pyhyyteen, ja sen jälkeen Jehova Jumala, suuri Organisaattori, tekee ihmiskunnasta vielä kerran osan yleisjärjestöään. (Luuk. 23:43) Silloin ylevä sopusointu vallitsee taivaan ja maan välillä.

5. Mikä Jumalan tarkoituksena on asettaa koko älyllisen luomakuntansa yläpuolelle, ja mistä sen jäsenet otetaan?

⁵ Täydellisellä Organisaattorilla on mielessään muutakin kuin vain yleisjärjestönsä maallisen näkyvän osan ennallistaminen. Muistiinmerkittyjen tarkoitustensa Kirjassa, Pyhässä Raamatussa, hän tekee meille tunnetuksi suurenmoisen päätöksensä perustaa hallintojärjestö valvomaan kaikkia älyllisiä luomuksiaan. Tuo hallintojärjestö tulee luonnollisesti sijaitsemaan pyhissä taivaissa, välittömästi itse Korkeimman Jumalan alapuolella. Hämmästyttävintä tässä kaikessa on se, että ne, joista Hän muodostaa tämän hallintojärjestön, otetaan ihmiskunnasta, joka on Jumalan astinlaudalla, täällä maan päällä. Mikä korotus heille! Pyhän Raamatun viimeisessä kirjassa on kuvaus tästä.

6. Mistä tehtiin Daavidin päivinä Jehovan näkyvän järjestön hallituskaupunki, ja miten sen arvo hallituskaupunkina lisääntyi Daavidin päivinä?

⁶ Muistamme, että kuningas Daavidin päivinä, jolloin Israelin kansa oli Jehova Jumalan näkyvä teokraattinen järjestö, Jerusalemin kaupungista tehtiin tämän teokraattisen järjestön kuninkaallinen hallituskaupunki. (2. Sam. 5:1–10) Jerusalemin kaupungin arvoa hallituskaupunkina lisäsi suunnattomasti Jehovan liitonarkin siirtäminen ja sijoittaminen erääseen telttaan lähelle kuningas Daavidin Jerusalemissa olevaa palatsia. (2. Sam. 6:11–14; 7:1–3) Henkensä välityksellä Jehova istui valtaistuimella tuossa pyhässä teltassa Israelin näkymättömänä taivaallisena Kuninkaana.

7–10. a) Minkä kaupungin nimi on omaksuttu Jumalan hallintojärjestölle? b) Miten apostoli Johannes osoittaa tuon nimen sovellutuksen, ja miten hän kuvailee hallintojärjestöä?

⁷ On näin ollen sopivaa, että maallisen Jerusalemin nimi on omaksuttu Jehovan hallintojärjestölle. Sitä vain tietenkin nimitetään Uudeksi Jerusalemiksi. Pyhää Raamattua ei olisi voitu saattaa päätökseen kiinnittämättä huomiotamme tähän loistavaan tosiasiaan. Ilmestyskirjan 21. luvussa sovelletaan tätä nimeä, ja se järjestö, johon se sovelletaan, tunnistetaan. Iäkäs kristitty apostoli Johannes kirjoittaa ja kertoo meille:

⁸ ”Ja minä näin uuden taivaan ja uuden maan; sillä ensimmäinen taivas ja ensimmäinen maa ovat kadonneet, eikä merta enää ole. Ja pyhän kaupungin, uuden Jerusalemin, minä näin laskeutuvan alas taivaasta Jumalan tyköä, valmistettuna niinkuin morsian, miehellensä kaunistettu. Ja minä kuulin suuren äänen valtaistuimelta sanovan: ’Katso, Jumalan maja ihmisten keskellä! Ja hän on asuva heidän keskellänsä, ja he ovat hänen kansansa, ja Jumala itse on oleva heidän kanssaan, heidän Jumalansa; ja hän on pyyhkivä pois kaikki kyyneleet heidän silmistänsä, eikä kuolemaa ole enää oleva, eikä murhetta eikä parkua eikä kipua ole enää oleva, sillä kaikki entinen on mennyt.’

⁹ ”Ja tuli yksi niistä seitsemästä enkelistä, joilla oli ne seitsemän maljaa täynnä seitsemää viimeistä vitsausta, ja puhui minun kanssani sanoen: ’Tule tänne, minä näytän sinulle morsiamen, Karitsan vaimon’. Ja hän vei minut hengessä suurelle ja korkealle vuorelle ja näytti minulle pyhän kaupungin, Jerusalemin, joka laskeutui alas taivaasta Jumalan tyköä, ja siinä oli Jumalan kirkkaus; sen hohto oli kaikkein kalleimman kiven kaltainen, niinkuin kristallinkirkas jaspiskivi; siinä oli suuri ja korkea muuri, jossa oli kaksitoista porttia ja porteilla kaksitoista enkeliä, ja niihin oli kirjoitettu nimiä, ja ne ovat Israelin lasten kahdentoista sukukunnan nimet; idässä kolme porttia ja pohjoisessa kolme porttia ja etelässä kolme porttia ja lännessä kolme porttia. Ja kaupungin muurilla oli kaksitoista perustusta, ja niissä Karitsan kahdentoista apostolin kaksitoista nimeä.

¹⁰ ”Mutta temppeliä minä en siinä nähnyt; sillä Herra Jumala, Kaikkivaltias, on sen temppeli, ja Karitsa. Eikä kaupunki tarvitse valoksensa aurinkoa eikä kuuta; sillä Jumalan kirkkaus valaisee sen, ja sen lamppu on Karitsa. Ja kansat tulevat vaeltamaan sen valkeudessa, ja maan kuninkaat vievät sinne kunniansa. Eikä sen portteja suljeta päivällä, ja yötä ei siellä ole, ja sinne viedään kansojen kunnia ja kalleudet. Eikä sinne ole pääsevä mitään epäpyhää eikä ketään kauhistusten tekijää eikä valhettelijaa, vaan ainoastaan ne, jotka ovat kirjoitetut Karitsan elämänkirjaan.” – Ilm. 21:1–4, 9–14, 22–27.

11. Mitä joukkoa Uusi Jerusalem kuvaa, ja mitä kansallisuutta sen jäsenet ovat, ja mikä virka-asema heillä on?

¹¹ Ei ole epäilystäkään siitä, että ”pyhä kaupunki”, Uusi Jerusalem, kuvaa puhdasta, saastumatonta, pyhää kristillistä seurakuntaa. Sen muodostavat yksinomaan hengelliset israelilaiset, jotka ovat sisäisesti juutalaisia ja sydämeltään ympärileikattuja. On totta, että ”Karitsan kaksitoista apostolia” olivat luonnollisia, ympärileikattuja juutalaisia eli israelilaisia; mutta vuoden 33 helluntaipäivästä lähtien heistä kaikista tuli hengellisiä israelilaisia eli juutalaisia, sillä silloin Jehovan pyhä henki vuodatettiin heihin Karitsan Jeesuksen Kristuksen välityksellä. (Apt. 1:12–2:42) Näiden hengellisten israelilaisten lukumäärä on 144000 (12 x 12 x 1000), ja heidät on ikään kuin ryhmitelty kahdeksitoista sukukunnaksi, ja näiden kahdentoista sukukunnan nimet on kirjoitettu Uuden Jerusalemin kahteentoista porttiin. (Ilm. 7:4–8) Se, että heitä sanotaan ”maan kuninkaiksi”, kiinnittää huomion heidän virka-asemaansa. (Ilm. 20:4, 6) He ovat korkeampia kuin maan päällä olevat ”kansat”, jotka vaeltavat Uuden Jerusalemin valossa. – Ilm. 5:10.

12, 13. a) Mikä kohta Ilmestyskirjan kuvauksessa osoittaa, että Uusi Jerusalem on oleva hallintojärjestö? b) Miten yksi vertauskuvallisista peruskivistä tunnistaa morsiamen aviomiehen?

¹² Nimi Uusi Jerusalem osoittaa, että se oli oleva hallintojärjestö, joka muistuttaa kuningas Daavidin ja hänen poikansa kuningas Salomon aikaista Jerusalemia. Mutta mikä osoittaa, että 144000 hengellisen israelilaisen muodostama Uusi Jerusalem oli oleva Jehovan koko luomakuntaa valvova hallintojärjestö? Tämä: Uutta Jerusalemia sanotaan ”morsiameksi, Karitsan vaimoksi”. (Ilm. 21:2, 9; 22:17) Tälle kuvaannolliselle Karitsalle on sanottu: ”Sinä olet tullut teurastetuksi ja olet verelläsi ostanut Jumalalle ihmiset kaikista sukukunnista ja kielistä ja kansoista ja kansanheimoista ja tehnyt heidät meidän Jumalallemme kuningaskunnaksi ja papeiksi, ja he tulevat hallitsemaan maan päällä [kuninkaina maata, Um].” (Ilm. 5:9, 10) Tämä kerran teurastettu Karitsa on Herra Jeesus Kristus, Jehova Jumalan Poika. Tämän mukaisesti yksi ”Karitsan kahdestatoista apostolista” kirjoitti kristityille tovereilleen ja sanoi:

¹³ ”Tietäen, ettette ole millään katoavaisella, ette hopealla ettekä kullalla, lunastetut turhasta, isiltä peritystä vaelluksestanne, vaan Kristuksen kalliilla verellä, niinkuin virheettömän ja tahrattoman karitsan.” – 1. Piet. 1:18, 19; 1. Kor. 5:7.

14, 15. a) Kuka on tämän morsian-vaimon Pää? b) Minkä morsian-vaimon jäsenten perintöoikeuden ansiosta hänen asemansa korottuu, ja mikä on Pietarin mukaan hänen Aviomiehensä asema?

¹⁴ Aviomiehenä Karitsa, Jeesus Kristus, on morsian-vaimonsa, Uuden Jerusalemin, pää: ”mies on vaimon pää”. (Ef. 5:23) Siitä huolimatta morsian-vaimo koostuu hengestä siinneistä Jumalan pojista, jotka eivät ole ainoastaan ”Jumalan perillisiä” vaan myös ”Kristuksen kanssaperillisiä”. (Room. 8:16–18) Tällainen perintö korottaa morsian-vaimon asemaa, ja hän saa osansa aviomiehensä kanssa tämän kirkkaudesta ja kunniasta taivaissa. Mikä sitten on hänen ”miehensä”, Karitsan Jeesuksen Kristuksen, taivaallinen asema? Pietari, yksi ”Karitsan kahdestatoista apostolista”, sanoo hänestä:

¹⁵ ”Sillä myös Kristus kärsi kerran kuoleman syntien tähden, vanhurskas vääräin puolesta, johdattaaksensa meidät Jumalan tykö; hän, joka tosin kuoletettiin lihassa, mutta tehtiin eläväksi hengessä, . . . Jeesuksen Kristuksen ylösnousemuksen kautta, hänen, joka on mennyt taivaaseen ja on Jumalan oikealla puolella; ja hänen allensa ovat enkelit ja vallat ja voimat alistetut.” – 1. Piet. 3:18, 21, 22.

16. Miten Paavali selostaa yksityiskohtaisemmin morsian-vaimon Aviomiehen nykyistä asemaa, kuten Fil. 2:5–11 kertoo?

¹⁶ Muille ”Kristuksen kanssaperillisille” apostoli Paavali kirjoittaa vielä yksityiskohtaisemmin sanoen: ”Olkoon teillä se mieli, joka myös Kristuksella Jeesuksella oli, joka ei, vaikka hänellä olikin Jumalan muoto, katsonut saaliiksensa olla Jumalan kaltainen [ei pyrkinyt Jumalan veroiseksi, Uusi testamentti nykysuomeksi], vaan tyhjensi itsensä ja otti orjan muodon, tuli ihmisten kaltaiseksi, ja hänet havaittiin olennaltaan sellaiseksi kuin ihminen; hän nöyryytti itsensä ja oli kuuliainen kuolemaan asti, hamaan ristin kuolemaan asti. Sentähden onkin Jumala hänet korkealle korottanut ja antanut hänelle nimen, kaikkia muita nimiä korkeamman, niin että kaikkien polvien pitää Jeesuksen nimeen notkistuman, sekä niitten, jotka taivaissa ovat, että niitten, jotka maan päällä ovat, ja niitten, jotka maan alla ovat, ja jokaisen kielen pitää tunnustaman Isän Jumalan kunniaksi, että Jeesus Kristus on Herra.” – Fil. 2:5–11.

17. a) Mihin asemaan sellainen Jumalan Pojan korotus asetti hänet, ja miten Jumala loi ”hallintojärjestön”? b) Mikä suhteellinen asema Jeesuksella Kristuksella ja hänen morsian-vaimoonsa kuuluvilla on pappeuteen nähden?

¹⁷ Kukaan luomus ei voinut päästä korkeammalle kuin ”Jumalan oikealle puolelle”, se korkeampi asema, mihin Jumala korotti hänet, oli juuri tuo oikean puolen asema. (Ps. 110:1; Apt. 2:34–36; Hepr. 1:3, 13; 8:1, 2; 10:12, 13; 12:2) Tämä asetti Karitsan, Jeesuksen Kristuksen, hallitsevaan asemaan Jumalan kaikkeen muuhun luomakuntaan nähden. Tietenkään Karitsa, Jeesus Kristus, ei ole ”järjestö” itsessään. Mutta koska Jehova Jumala antaa hänelle morsian-vaimon, nimittäin 144000 perijätoverin seurakunnan, niin Korkein Jumala luo hallintojärjestön valvomaan koko pyhää yleisjärjestöään. Tässä hallintojärjestössä, jonka Korkein Olento perustaa, Jeesus Kristus on Hänen Ylimmäinen Pappinsa ja morsian-vaimo-luokka 144000 alipappia, ”kuninkaallinen papisto”. (1. Piet. 2:9) On siis raamatullisesti täysin kiistatonta, että Korkeimmalla Jumalalla Jehovalla on nyt hallintojärjestö, jonka välityksellä hän on yhteydessä koko muuhun yleisjärjestöönsä.

KOLMAS NÄKY

18, 19. a) Mitä Jerusalemille tarvitsi tehdä Sakarjan aikaisemman näyn mukaan? b) Mitä mittanuoralla varustautunut mies halusi tehdä Sakarjan kolmannessa näyssä?

¹⁸ Tämä raamatullinen näkemys Jehovan hallintojärjestöstä, johon nimi Jerusalem liittyy, auttaa meitä ymmärtämään profeetta Sakarjan kolmatta näkyä, jonka hän sai tuona suurenmoisena 24. päivänä yhdettätoista kuukautta (sebatia) vuonna 519 eaa. Sakarja oli juuri saanut näyn neljästä käsityöläisestä, jotka Jehova oli lähettänyt ”heittämään maahan niiden pakanakansain sarvet, jotka ovat nostaneet sarven Juudan maata vastaan hajottaaksensa sen”. Tämä hajotus koski sen tähden myös Jerusalemia, ja siksi se piti koota jälleen Jehovan määräaikana, jolloin hän ’kääntyisi [palaisi, Um] Jerusalemin puoleen armahtavaisuudessa’. (Sak. 1:14–21) Sakarjan kolmannen näyn teema seuraa siis johdonmukaisesti. Näky jatkui seuraavasti:

¹⁹ ”Ja minä nostin silmäni ja katsoin. Ja katso, oli mies ja hänen kädessänsä mittanuora. Minä sanoin hänelle: ’Mihin sinä olet menossa?’ Ja hän vastasi minulle: ’Mittaamaan Jerusalemia, nähdäkseni, kuinka leveä ja kuinka pitkä se on oleva’.” – Sak. 2:1, 2.

20. a) Mitä se, että hän oli nuori mies, ilmaisi hänestä? b) Mitä se, että Jerusalemin muureja ei vielä ollut rakennettu uudelleen, salli tämän nuorukaisen mitata?

²⁰ Mittanuoran kantaja osoittautui nuoreksi mieheksi, ja hänellä on luonnollisesti paljon opittavaa eli asioita, joista oli saatava tietoa. Hän oli koko nuoruutensa innolla kiinnostunut Jerusalemin täydellisestä ennallistamisesta ja hän halusi innokkaasti nähdä, miten laaja siitä oli tuleva eli miten suureksi sen piti tulla. Siksi hänellä oli mittanuora. Ainakin tuon vuoden 519 eaa. Jerusalem oli mitattavissa. Kaupungin muureja ei ollut kuitenkaan vielä rakennettu uudelleen eikä niitä tultaisi rakentamaan vielä pitkään aikaan. Vielä niin myöhään kuin vuoden 456 eaa. yhdeksännessä kuussa (kislevissä), yli 63 vuotta myöhemmin, Persian pääkaupungissa Suusanissa kerrottiin: ”Jerusalemin muuri on revitty maahan, ja sen portit ovat tulella poltetut.” (Neh. 1:1–3) Mahdollisesti Jerusalem ei vuonna 519 eaa. ollut vielä laajentunut niille rajoille, jotka sillä oli ennen pakkosiirtolaisuutta. Tai mahdollisesti ennallistettu kaupunki saattoi laajeta noiden rajojen ulkopuolelle. Mittanuoralla varustautunut nuori mies on voinut ajatella mittaavansa, millaisiksi toisen Jerusalemin lopulliset rajat muotoutuisivat.

21. Mitä enkeli kehotti toista enkeliä ilmoittamaan nuorukaiselle, jolla oli mittanuora?

²¹ Oliko sopivaa, että innokas nuorukainen määräsi Jerusalemin rajat, jonka luo Jehova palasi armahtavaisuudessaan? Katsokaamme sen mukaan, mitä Sakarja nyt selostaa: ”Ja katso, enkeli, joka puhutteli minua, lähti liikkeelle, ja toinen enkeli lähti häntä vastaan. Ja hän sanoi tälle: ’Juokse, puhu tälle nuorukaiselle ja sano: Jerusalem on oleva muuriton paikkakunta [kuin avoin maaseutu, Um], sillä niin paljon siinä on ihmisiä ja eläimiä. Mutta minä olen oleva, sanoo Herra, tulimuuri sen ympärillä ja kunnia sen keskellä.’” – Sak. 2:3–5.

22. Tulisiko meidän ymmärtää tämä nuorukaiselle annettu tieto kirjaimellisesti sen perusteella, mitä tapahtui käskynhaltija Nehemian päivinä ja myös vuonna 70 tapahtuneen Jerusalemin tuhon jälkeen?

²² Puhuiko sotajoukkojen Jehova tässä Sakarjan päivien kirjaimellisesta maallisesta Jerusalemista? Myöhemmät tosiasiat osoittavat selvästi, ettei Hän puhunut. Miksi ei? Koska Jerusalemin asutus lakkasi olemasta kuin ”muuriton paikkakunta”. Kuusikymmentäneljä vuotta myöhemmin Jerusalemin muurit rakennettiin jälleen täydelleen käskynhaltija Nehemian johdolla vuonna 455 eaa. Jälleenrakennetuissa muureissakin oli kaksitoista porttia, kuten käskynhaltija Nehemia kertoo. (Neh. 2:3–6:15; 7:1) Siellä oli etelässä Laaksoportti, Lantaportti ja Lähdeportti; idässä Vesiportti, Hevosportti ja Vartiotorni (Tarkastusportti, Um); pohjoisessa Vankilaportti, Lammasportti ja Kalaportti sekä lännessä Vanhaportti, Efraiminportti ja Kulmaportti. (Neh. 2:13, 14; 3:26, 28, 31; 12:39; 3:32, 3, 6; 2. Aikak. 25:23) Rooman legioonat tuhosivat tuon kaupungin vuonna 70. (Luuk. 21:20–24) Kolmas Jerusalem, joka on olemassa vielä tänä vuonna 1974, on myös muurin ympäröimä, ja sen kaikilla neljällä puolella on portteja. Nykyaikainen Jerusalem on kuitenkin rakennettu sen viereen, ja siinä ilmoitetaan olevan kaikkiaan 275000 asukasta.

23. a) Miksi on ilmeistä, ettei Sak. 2:4, 5 täyty nykyisessä Jerusalemissa? b) Mistä meidän sitten tulisi etsiä tämän profetian täyttymystä?

²³ Vaikka nykyinen Jerusalem on laajentunut kauas vanhan muurien ympäröimän kaupungin ulkopuolelle, jopa ”avoimelle maaseudulle”, niin kukaan asioista perillä oleva tarkkailija ei väitä, eivät israelilaiset itsekään, että sotajoukkojen Jehovasta olisi tullut ”tulimuuri sen ympärille” ja ”kunnia sen keskelle”. Jerusalemin suojelemiseksi Israelin tasavalta turvautuu Yhdistyneisiin Kansakuntiin, jonka jäsen se on ollut vuodesta 1949 lähtien, sekä siihen sotilaalliseen apuun, jota Israelin tasavallalle ovat toimittaneet ystävälliset kansat, kuten enimmäkseen ei-juutalaiset Amerikan Yhdysvallat. Kaikki tämä pakottaa meidät etsimään Sak. 2:4, 5:ssä olevan Jumalan profetian täyttymystä hengellisestä Jerusalemista. Profetia käsittelee hengellisten israelilaisten jäännöstä, joista tulee vielä Suuremman Käskynhaltija Serubbaabelin, Jeesuksen Kristuksen, alaisuudessa olevan taivaallisen Uuden Jerusalemin, Jehovan yleisjärjestön hallintojärjestön, osa.

24. Ketkä olivat ensimmäisen maailmansodan jälkeen ainoat maan päällä säilyneet, joiden velvollisuus oli vastata Jehovan kunnian takia siihen herättävään kutsuun, jonka Jes. 60:1–3 esitti?

²⁴ Sodanjälkeisenä vuonna 1919 havaittiin hengellisten israelilaisten jäännöksen säilyneen elossa maan päällä ja haluavan innokkaasti saarnata ”tätä valtakunnan hyvää uutista” maailmanlaajuisesti todistukseksi kaikille kansoille. (Matt. 24:14, Um) Tuossa uskollisessa jäännöksessä oli edustettuna taivaallinen Uusi Jerusalem Kristuksen alaisuudessa. Sen perusteella, mitä nämä hengelliset israelilaiset edustivat maan päällä, he olivat velvolliset vastaamaan herättävään profeetalliseen käskyyn: ”Nouse, ole kirkas, sillä sinun valkeutesi tulee, ja Herran kunnia koittaa sinun ylitsesi. Sillä katso, pimeys peittää maan ja synkeys kansat, mutta sinun ylitsesi koittaa Herra, ja sinun ylläsi näkyy hänen kunniansa. Kansat vaeltavat sinun valkeuttasi kohti, kuninkaat sinun koitteesi kirkkautta kohti. Ja kumarassa käyden tulevat sinun tykösi sinun sortajaisi pojat, ja kaikki sinun pilkkaajasi heittäytyvät sinun jalkaisi juureen. He nimittävät sinut ’Herran [Jehovan, Um] kaupungiksi’, ’Israelin Pyhän Siioniksi’.

25. Missä määrin Jehova oli jouduttava järjestönsä kasvua?

²⁵ ”Sinun kansassasi ovat kaikki vanhurskaita, he saavat periä maan iankaikkisesti, he, minun istutukseni vesa, minun kätteni teko, minun kirkkauteni ilmoitukseksi. Pienimmästä kasvaa heimo, vähäisimmästä väkevä kansa. Minä, Herra, sen aikanansa nopeasti täytän.” – Jes. 60:1–3, 14, 21, 22.

26. Miksi herättävä kutsu ”Jehovan kaupungin” edustajille oli mitä sopivin vuonna 1919, ja miten Jehova oli kirkastanut heidät?

²⁶ Kutsu hengelliselle ”’Jehovan kaupungille’, ’Israelin Pyhän Siionille’”, oli mitä sopivin tuohon aikaan. Tuolloin vuonna 1919 maan kansojen tulevaisuudenodotteet olivat synkkiä, pimeitä. Ne eivät ole nykyään olleet koskaan synkemmät! Silloin oli Uutta Jerusalemia edustavan jäännöksen aika nousta alhaisesta, sorretusta asemastaan, johon ensimmäisen maailmansodan aikaiset vainot olivat saattaneet sen, ja loistaa, ”olla kirkas”. Mitä loistaa? Millaisesta valosta kirkas? Ainoa valo, jota uskollisella jäännöksellä oli, ei ollut tämän niin sanotun aivojen aikakauden mitään maailmallista valistusta, vaan ”Herran kunniaa”, Jehovan kirkkautta, hänen, joka oli loistanut antautuneelle jäännökselleen. Kirkkaus on häikäisevää, suurenmoista valon säteilyä. Jehova oli kirkastanut jäännöksen vapauttamalla sen uskonnollisten, poliittisten ja sotilaallisten vihollistensa orjuudesta ja nöyristelevästä alamaisuudesta. Hän oli kirkastanut jäännöksen asettamalla sen jäsenet suvereenisuutensa todistajiksi ja perustetun messiaanisen valtakuntansa lähettiläiksi. Heidän täytyy antaa tämän yllään olevan ”Jehovan kirkkauden” olla nähtävissä kaikkialla toimimalla hänen todistajinaan ja Valtakunnan lähettiläinään.

27. Keille Jehovan tarvitsee siis tulla ’tulimuuriksi heidän ympärilleen’ ja miksi?

²⁷ Keille Jehovan sitten tarvitsee tulla ’tulimuuriksi heidän ympärilleen’? Ei näkymättömissä taivaissa olevalle Uudelle Jerusalemille, vaan Uuden Jerusalemin jäännökselle, koska tuo kirkastettu jäännös menee tähän pimentyneeseen maailmaan ja toimii sotajoukkojen Jehovan todistajina ja hänen Valtakuntansa lähettiläinä.

28. Miksi Jehovan ”tulimuuri” hänen jäännöksensä ympärillä on tehokkaampi tänä väkivallan aikana kuin nykyiset kivimuurit vanhan Jerusalemin ympärillä?

²⁸ Millaisen suojan voisi sellainen kirjaimellinen kivimuuri, joka ympäröi vanhaa Jerusalemia Israelin tasavallassa, tarjota tänä ydinaseitten ja ydinkärjillä varustettujen ohjusten aikakaudella? Ajatuskin on naurettava! Kivimuurit, jotka käskynhaltija Nehemia rakensi Jerusalemin ympärille vuonna 455 eaa. (ja myöhemmin) eivät kyenneet menestyksellisesti torjumaan Rooman legioonia vuonna 70. Tänä väkivallan aikana ydintulivoimaan on vastattava tulella. Sotajoukkojen Jehova voi tehdä sen. Hän voi olla ja hän on luvannut olla ”tulimuuri” Uuden Jerusalemin uskollisen jäännöksen ympärillä. Kuka siis voi tehokkaasti käydä sen kimppuun?

29. Minkä Elisan Dootanissa saaman suojeluksen hengelliset israelilaiset muistavat, ja minkä he ymmärtävät olevan seurauksena vihollisille, jotka yrittävät murtautua sen ”muurin” läpi, jonka Jumala muodostaa heidän ympärilleen?

²⁹ Hengellisten israelilaisten kirkastettu jäännös ei näin ollen turvaudu ihmistekoisiin tai maaston tarjoamiin puolustuskeinoihin. He luottavat siihen, että sotajoukkojen Jehova on oleva ”tulimuurina” heidän ympärillään, vaikka se on näkymätön heille ja heidän vihollisilleen. He muistavat, että ne ”tuliset hevoset ja tuliset vaunut”, joita Dootanin kaupunkia ympäröivät vuoret olivat täynnä, olivat näkymättömiä profeetta Elisan palvelijalle ja niille syyrialaisille sotajoukoille, jotka piirittivät Dootania vangitakseen Elisan. (2. Kun. 6:13–17) He saavat hengelliset silmänsä avoimiksi näkemään, että Kaikkivaltias Jumala voi suojella heitä näkymättömin keinoin ja että jos mikä tahansa vihollinen yrittäisi murtautua tuon ”tulimuurin” läpi heidän kimppuunsa, se merkitsisi sen tulista tuhoa. ”Sillä meidän Jumalamme on kuluttavainen tuli.” – Hepr. 12:29.

30. Miten elossa varjeltunut jäännös oli vuonna 1919 taipuvainen rajoittamaan järjestön kasvua, ja mikä piti todellisuudessa paikkansa ”valtakunnan lasten” elonkorjuusta?

³⁰ Miksi kiinnostuneet henkilöt, kuten tuo mittanuoralla varustautunut nuorukainen, luulevat voivansa mitata Jehovan hallintojärjestön kasvulle rajat? Älä pelkää, että muussa tapauksessa ”kaupungista” tulee niin suuri ja laaja, ettei sen ympärille voida rakentaa vastaavan kokoista suojelevaa ”muuria”! Kun ensimmäinen maailmansota oli kokonaan päättynyt, niin hengellisten israelilaisten elossa säilynyt jäännös luuli jonkin aikaa vuonna 1919, että se elonkorjuutyö, jonka Jeesus ennusti tapahtuvan ”asiainjärjestelmän päättymisen” (Um) aikaan, oli päättynyt ja että heidän ei tarvinnut enää tehdä maan päällä muuta kuin ”jälkikorjuuta”, koota joitakin tähteitä tai huomaamatta jääneitä. (Matt. 13:39) He eivät sillä hetkellä tajunneet, että hengellinen elonkorjuu oli vasta oikein alkamassa ja että monia muita ”valtakunnan lapsia” piti koota Jumalan hallintojärjestöön, ”lapsia”, joilla ei ollut ollut tilaa heidän ennakkoluuloissaan. Itse asiassa tänä ”asiainjärjestelmän päättymisen” aikana oli koottava se jäännöksen täysi lukumäärä, joka tarvittiin täydentämään 144000 ”valtakunnan lapsen” ennalta määrätty joukko.

31. a) Kuinka suureksi me arvioimme Jerusalemin asukasluvun Sakarjan päivinä? b) Miten mittanuoralla varustautunut nuorukainen saatiin ymmärtämään, että hänen olisi sopimatonta rajoittaa kaupungin kokoa peläten sen puolesta?

³¹ Sakarjan vuonna 519 eaa. saamassa näyssä mittanuoralla varustautunut nuorukainen halusi nähtävästi mitata, miten pitkäksi ja leveäksi ennallistettu Jerusalem oli kasvava. Siihen aikaan Jerusalemin asukasluku ei ilmeisesti ollut kovin suuri. Muistakaamme, että ainoastaan 42360 israelilaista ja noin 7560 palvelijaa ja laulajaa eli yhteensä noin 49920 oli palannut Babylonian pakkosiirtolaisuudesta vuonna 537 eaa. ja että myöhemmin käskynhaltija Nehemian aikana järjestettiin ”joka kymmenes asettumaan Jerusalemiin, pyhään kaupunkiin”. Jerusalemissa oli siis vain joitakin tuhansia asukkaita Sakarjan päivinä. (Esra 2:64, 65; Neh. 7:66, 67; 11:1, 2) Kun siis Jehovan enkeli kertoi tuolle nuorelle miehelle, että ”Jerusalem on oleva muuriton paikkakunta [kuin avoin maaseutu, Um], sillä niin paljon siinä on ihmisiä ja eläimiä”, niin hän tiesi, että hänen asiansa ei ollut mitata, mikä Jerusalemin pituus ja leveys oli oleva, voidakseen rakentaa aineellisen muurin sen ympärille. Sen asukasluku oli kasvava sen mukaiseksi, mitä Jehovalla oli mielessä sitä varten, ja Hän oli suojeleva sitä turvallisesti.

32. Vaikka niiden lukumäärä lisääntyi, jotka osallistuivat vuotuisella Herran illallisella vertauskuviin, niin mikä piti paikkansa Jehovan suojeluksesta?

³² Jehovan hallintojärjestön hengellisten perillisten nykyisen jäännöksen jäsenten lukumäärä taas kasvoi vuosien mittaan. Vastaavasti niiden antautuneitten, kastettujen kristittyjen lukumäärä, jotka osallistuivat Herran illallisen vuotuiseen viettoon ja jotka osallistuivat vertauskuvalliseen leipään ja viiniin, lisääntyi tilastoa varten lähetettyjen raporttien mukaan. Riippumatta siitä, miten paljon Jehovan hengellisten israelilaisten jäännös lisääntyi kaikkialla maailmassa, Jehova suojeli heitä ikään kuin heitä ympäröivänä ”tulimuurina”. Hän varjeli heidät kaikkien näiden vaarallisten aikojen läpi, vieläpä maailman rajun sotahulluuden läpi vuosina 1939–1945, niin, aina tähän aikaan saakka.

33. Mitä tosiseikat osoittavat siitä, onko Jehovasta voidellun jäännöksen edustamana tullut ”kunnia sen keskelle”?

³³ Entä täyttikö Jehova tälle Uuden Jerusalemin perillisten voidellulle jäännökselle antamansa lupauksen: ”Minä olen oleva . . . kunnia sen keskellä”? (Sak. 2:5) Aivan varmasti, sillä hän on kirkastanut itsensä kunnialla olemalla taivaallinen Suojelija vainotun, kiusatun ja vastustetun jäännöksen keskellä. Se, että he ovat varjeltuneet ilman näkyvää maallista ja lihallista suojelua tuottaa kunniaa sille Jumalalle, jota he palvovat ja johon he panevat turvansa. He ylpeilevät Hänestä eivätkä ihmisistä; ja todistettuaan vuosia hänen nimestään ja Valtakunnastaan he omaksuivat nimen Jehovan todistajat, jolla heidät on tunnettu maailmanlaajuisesti heinäkuun 26. päivästä 1931 lähtien. Heidän eikä minkään muun maan päällä nykyään olevan uskonnollisen järjestön välityksellä Jehova on tehty tunnetuksi omalla nimellään kaikkialla maailmassa. He ovat tunnollisesti välttäneet tuottamasta mitään häpeää hänen pyhälle nimelleen. Jäljitellen hänen Poikaansa Jeesusta Kristusta he ovat pyrkineet elämään niiden käyttäytymissääntöjen mukaan, jotka on ilmaistu hänen Pyhässä Sanassaan, Pyhässä Raamatussa, ja totelleet Häntä hallitsijana pikemmin kuin ihmisiä, ja tämä vaellus on tuottanut kunniaa Hänen nimelleen. (Apt. 5:29) Hän on todella kunnia heidän keskellään!

VAPAUTTAJAN KUTSU

34. Kenen luo puhdasta palvontaa rakastavat kokoontuvat, ja mikä kokoontumiskutsu on kaikunut vuodesta 1919 lähtien?

³⁴ Eikö loistoisa Jumala, sotajoukkojen Jehova, ole Se, jonka luo kaikkien puhdasta palvontaa rakastavien, jotka eivät ole saastuneet politiikasta, militarismista ja kaupallisuudesta, tulisi kokoontua ykseydessä ja veljeydessä? Kyllä! Ja siellä, missä Hänen kunniankirkkautensa nähdään, siellä on kokoontumispaikka. Hän lähettää kokoontumiskutsun, ja hän vapauttaa kansansa Suuren Babylonin uskonnollisesta orjuudesta ja kutsuu siihen kuuluvia kokoontumaan. Vuodesta 1919 hänen kutsunsa sanat ovat kaikuneet: ”Voi, voi, paetkaa pohjoisesta maasta, sanoo Herra!” – Sak. 2:6.

35. a) Mitä sanottiin ”pohjoiseksi maaksi” Sakarjan päivinä ja miksi? b) Mitä nykyistä sieltä pakeneminen esikuvasi?

³⁵ Profeetta Sakarjan päivinä ”pohjoinen maa” oli Babylon, kaupunki, jonka meedialaiset ja persialaiset valloittivat vuonna 539 eaa. Todellisuudessa Babylon sijaitsi Jerusalemista itään, mutta kun Babylon lähetti sotajoukkonsa tuhoamaan Jerusalemin vuonna 607 eaa., se määräsi sotajoukkonsa marssimaan kiertotietä ja tulemaan Jerusalemia vastaan ”pohjoisesta”. (Jer. 1:14–16; Hes. 21:18–22) Lisäksi Babylonian valloittamat alueet ulottuivat Jerusalemin pohjoispuolelle. Kun juutalaiset vietiin pakkosiirtolaisuuteen vuosina 617 ja 607 eaa., heidät vietiin niin sanoaksemme ”pohjoiseen maahan”. Siitä maasta heidät voitiin kutsua pakenemaan. Tämä esikuvasi nykyistä aikaamme. Ensimmäisen maailmansodan aikana hengellisten israelilaisten antautunut, kastettu jäännös joutui Suuren Babylonin, ts. väärän uskonnon maailmanmahdin, orjuuteen. Sieltä sotajoukkojen Jehova kutsui katuvan jäännöksen vapautusvuotena 1919. Sieltä jäännöksen täytyi paeta, nyt kun hän oli avannut sille tien.

36. a) Miten Jehovan sanat: ”Sillä minä olen hajottanut teidät neljään taivaan tuuleen”, pitivät silloin paikkansa? b) Miten ne toteutuivat nykyisessä jäännöksessä?

³⁶ Assyrian valtakunnan ja Babylonian valtakunnan ”sarvet” olivat Jehovan valitun kansan jumalallisen kurituksen välikappaleina aiheuttaneet melkoisen hajottamisen Israelissa, Juudassa ja Jerusalemissa oleville kahdelletoista sukukunnalle. Siksi Jehova saattoi aivan oikein sanoa edelleen, kuten Sak. 2:6 kertoo: ”Sillä minä olen hajottanut teidät neljään taivaan tuuleen, sanoo Herra.” Ne israelilaiset, jotka välttivät kohtaamasta valloittajia ja joiden onnistui päästä pakoon heidän edestään, pakenivat eri ilmansuunnilla oleviin moniin maihin. Myös hengellisten israelilaisten nykyinen jäännös hajotettiin kaikkiin ilmansuuntiin, ”neljään taivaan tuuleen”. Näin ei tapahtunut välttämättä fyysisesti eli ruumiillisessa merkityksessä, sillä heidät hajotettiin Jumalan heille antamasta maanpäällisestä hengellisestä tilasta.

37. Miten tämä hengellisten israelilaisten hajottaminen tapahtui kuvaannollisesti?

³⁷ Heidän hajottamisensa tapahtui siis kuvaannollisesti. Se merkitsi heidän hajottamistaan kaikkiin mahdollisiin tilanteisiin tai olosuhteisiin, jotka estäisivät heitä toimimasta Jumalan heille antaman oikean hengellisen maanpäällisen tilansa rajoissa. Seurauksena oli, että heidän hengellisiä etujaan heidän hengellisen työnsä suorittamiseksi rajoitettiin. Näin tapahtui esimerkiksi silloin, kun hallitukset kielsivät Jehovan jäännöksen kirjallisuudesta osan tai kielsivät sen kokonaan tai kielsivät heidän uskonnollisen järjestönsä tai panivat joitakin kristittyjä hengellisiä israelilaisia sotilasvankiloihin tai vankileireihin, koska he kieltäytyivät rikkomasta kristillistä puolueettomuuttaan tämän maailman kansainvälisten selkkausten suhteen tai pidättivät heidän laillisten yhdistystensä virkailijoita ja passittivat heitä vankiloihin tai kuritushuoneisiin väärien syytösten perusteella, joita keksittiin sotahysterian ja uskonnollisen ennakkoluulon vallassa. Käytettiin kaikenlaisia keinoja ja kaikkialla vain hengellisten israelilaisten jäännöksen saamiseksi pois heidän Jumalalta saamastaan hengellisestä tilasta ja heidän kristillisistä eduistaan ja toiminnoistaan tuossa hengellisessä tilassa.

38. Miksi Jehovan enkelin oli sopivaa huutaa juutalaisille pakkosiirtolaisille: ”Pelastaudu, sinä, joka asut tytär Baabelin luona”?

³⁸ Niissä onnettomuuksissa, jotka kärsittiin Babylonian kuninkaan Nebukadnessarin käsissä, suurin osa eloon jääneistä juutalaisista vietiin pakkosiirtolaisuuteen Babyloniin ja sen valta-alueille, joihin kuului entiseltä Assyrian valtakunnalta otettuja alueita. Siksi oli täysin sopivaa, että sotajoukkojen Jehovan enkeli huudahti nyt: ”Voi, Siion, pelastaudu, sinä, joka asut tytär Baabelin luona! Sillä näin sanoo Herra Sebaot: Kunniaksensa hän on lähettänyt minut pakanakansojen luokse, jotka ovat teitä saalistaneet. Sillä joka teihin koskee, se koskee hänen silmäteräänsä. Sillä katso, minä heilutan kättäni heitä vastaan, ja he joutuvat orjiensa saaliiksi. Ja te tulette tietämään, että Herra Sebaot on lähettänyt minut.” – Sak. 2:7–9.

39. Keitä Jehova kehotti pakenemaan huutaessaan ”Voi, Siion”?

³⁹ Muinainen Siion, joka tässä on sama kuin Jerusalem, edusti koko kansaa, ei ainoastaan pakkosiirtolaisuudessa olevia hallituskaupungin entisiä asukkaita. Nyt kun Babylon oli kukistettu vuonna 539 eaa. ja persialainen valloittaja Kyyros oli antanut juutalaisia pakkosiirtolaisia koskevan vapautusjulistuksensa, kutsu saapua Siioniin oli todellisuudessa osoitettu kaikille pakkosiirtolaisuudessa oleville juutalaisille. He asuivat pakkosiirtolaisina ”tytär Baabelin [Babylonin] luona”, missä Babylonin kaupungista puhutaan naisena, ei enää koskemattomana neitsyttyttärenä.

40. Mitä Sak. 2:8:n sanonta ”kunniaksensa” merkitsee?

⁴⁰ Sanonta ”kunniaksensa” ei näytä merkitsevän minkään tulevan kunnian tavoittelemista, vaan viittaa aikaan. Jehova oli saanut kunniaa, kun hänen profetiansa oli saatettu totena kunniaan siinä, mitä hän oli sanonut israelilaisten kurittamisesta.

41. Miksi kansojen olisi pitänyt osoittaa pelkoa ja kunnioitusta Jehovaa kohtaan antaessaan kuritusta Hänen kansalleen?

⁴¹ Sotajoukkojen Jehovan oli nyt aika kääntää huomionsa niihin viholliskansoihin, joita oli käytetty kurituksen toimeenpanijoina, mutta jotka olivat käyttäneet väärin työmääräystään. Ne olivat menneet liian pitkälle ja käyttäneet tilaisuutta hyväkseen purkaakseen pahansuopuuttaan Jehova Jumalalle kuuluvaan kansaan. Ne olivat menneet liian pitkälle Siionin ja sen kansan huonossa kohtelussa. (Sak. 1:15, 21) Niiden olisi pitänyt olla hienotunteisempia käsitellessään hänen kansaansa, jonka hän oli luovuttanut niiden käsiin kurittamista varten. Niiden olisi pitänyt tuntea jonkinlaista pelkoa ja kunnioitusta tämän kansan Jumalaa kohtaan. Hän ilmaisi syyn siihen sanoessaan kuritetulle kansalleen: ”Sillä joka teihin koskee, se koskee hänen silmäteräänsä.”

42. a) Mistä käänteestä Jehovan käden heiluttaminen oli varoitus vainoaville kansoille? b) Mikä sellainen käänne tapahtui Babylonille?

⁴² Kun hän siis nyt heiluttaa kättänsä noita röyhkeitä, julkeita kansoja vastaan, niin se on uhkaavaa kädenheilutusta, kuin nyrkin heristämistä. Se ei ole mikään turha, merkityksetön ele. Sen tarkoitus oli varoittaa näitä hajottajia ja hävittäjiä, että he kärsisivät kostotoimista. He joutuisivat niiden saaliiksi, jotka olivat olleet heidän orjiaan Babylonian pakkosiirtolaisuudessa. Mikä käänne, ja se oli tuleva sotajoukkojen Jehovan kädestä! Hiukan samankaltainen käänne tapahtui, kun valloittaja Kyyros Suuri vapautti juutalaiset pakkosiirtolaiset palaamaan Jerusalemin sijaintipaikalle ja rakentamaan uudelleen Jehovan temppelin. Mikä suuri nöyryytys se olikaan valloitetulle Babylonille, kun Esran 1:7, 8:n mukaan ”kuningas Koores tuotatti esiin Herran temppelin kalut, jotka Nebukadnessar oli vienyt pois Jerusalemista ja pannut oman jumalansa temppeliin. Ne Koores, Persian kuningas, tuotatti aarteistonvartijalle, Mitredatille, ja tämä laski niiden luvun Sesbassarille, Juudan ruhtinaalle.” – Dan. 1:1, 2; 5:3–23.

43. Minkä käänteen Babylon joutui kokemaan Danielin tapauksessa?

⁴³ Ajan kuluessa saivat kerran orjuudessa olleet israelilaiset vangit tilaisuuden monella tavalla tallata Babylonin jalkojensa alle, sillä ’se joutui tallattavaksi kuin katujen loka’. (Miika 7:8–10) Kun Babylon oli kukistunut meedialaisen Dareioksen ja persialaisen Kyyroksen edessä, niin profeetta Daniel ei ollut enää Babylonin orja, ja hänestä tehtiin yksi ”kolmesta valtaherrasta”, jotka kuningas Dareios Meedialainen asetti niiden 120 satraapin yläpuolelle, jotka valvoivat Meedo-Persian koko valtakuntaa. – Dan. 6:1–3, 28.

44. Mikä käänne tapahtui babylonilaisen palvonnan ja Jehovan kansan palvonnan suhteen?

⁴⁴ Lisäksi – sen eron vuoksi, joka vallitsi persialaisten Zarathustran palvojien uskonnon ja muinaisbabylonialaisen kultin välillä – taikuutta harjoittavat papit, noidat, kaldealaiset ja tähdistäennustajat joutuivat uskonnollisesti alakynteen ja heidän oli lopulta pakko lähteä pois Babylonin uskonnollisesta keskuspaikasta. Näyttää siltä, että he siirtyivät länteen Pergamoon, Vähään-Aasiaan, ja sieltä edelleen Italiaan. (Ilm. 2:12, 13) Heidän jyrkkänä vastakohtanaan Jehovan palvojat saavuttivat Babylonian valloittajien suosion, ja heidän pappinsa ja leeviläisensä asetettiin jälleen palvelustehtäviinsä Jehovan uudelleen rakennettuun temppeliin, joka sijaitsi alkuperäisellä paikallaan Jerusalemissa. Näin ”Siion” pelastautui kotiin Babylonista.

JUMALAN REAKTIO, KUN HÄNEN ”SILMÄTERÄÄNSÄ” KOSKETAAN

45. a) Miten herkkä Jehova on sen suhteen, että joku koskettaa väkivaltaisesti hänen kansaansa? b) Miksi hän on siis heiluttanut kättänsä nykyisiä kansoja vastaan?

⁴⁵ Kaikki tämä havainnollistaa eloisasti, että tämän maailman kansojen on törkeää koskea Jehovan palvojiin väkivaltaisesti. Se tuottaa tuskaa Jehova Jumalalle. Se on kuin koskisi hänen silmäteräänsä, joka on hyvin arka ruumiinosa. Kauan sitten, niin varhain kuin vuonna 1473 eaa., profeetta Mooses viittasi siihen, miten herkkä Jehova oli valitun kansansa suhteen, kun hän sanoi: ”Hän otti hänet suojaansa ja hoitoonsa, varjeli häntä kuin silmäteräänsä.” (5. Moos. 32:10) Hän on aivan yhtä herkkä kristittyjen todistajiensa suhteen nykyään. Kristikunnan ja pakanamaailman kansat eivät kuitenkaan ole halunneet välittää tästä tosiasiasta käsitellessään Jehovan kristittyjä todistajia. Onko siis ihme, että hän on tehnyt, niin kuin hän oli ennustanut: ”Minä heilutan kättäni heitä vastaan, ja he joutuivat orjiensa saaliiksi”? (Sak. 2:9) Miten Hän on tehnyt tämän?

46. Miten Jehova vuonna 1919 teki kansansa saalistajista sen saaliin?

⁴⁶ Hän on vapauttanut hengellisten israelilaisten jäännöksensä Suuren Babylonin uskonnollisesta orjuudesta ja ennallistanut heidät heidän oikeaan, Jumalan antamaan hengelliseen tilaansa maan päällä. He eivät kumarru nöyristelevän alistuvaisina tuon kansainvälisen porton, Suuren Babylonin, poliittisten rakastajien eteen, vaan he sanovat maailmallisille poliitikoille, jotka koettavat käyttää väärin Jehova Jumalalle kuuluvaa: ”Enemmän tulee totella Jumalaa kuin ihmisiä.” (Apt. 5:29) Vapautusvuonna 1919 he alkoivat julistaa laajalti Jehova Jumalan epäsuotuisia tuomioita, etenkin kansainvälistä maailman rauhan ja turvallisuuden järjestöä eli Kansainliittoa vastaan, sanoen sen epäonnistuvan. Mikä oli tähän syynä? Se, että kristikunnan kansat vuonna 1919 hyväksyivät ja perustivat, Kansainliiton Jumalan messiaanisen valtakunnan asemesta, joka oli syntynyt taivaissa pakanain aikojen päättyessä vuonna 1914. – Ilm. 12:5.

47. Miten nämä Jehovan epäsuotuisat tuomiopäätökset kävivät ilmeisemmiksi vuosina 1922–1925?

⁴⁷ Nämä sotajoukkojen Jehovan epäsuotuisat tuomiopäätökset tulivat ilmeisemmiksi ja perusteellisemmiksi seitsemän vuoden aikana 1922–1928. Tuona aikakautena piti Kansainvälinen Raamatuntutkijain Seura sarjan vuotuisia kansainvälisiä konventteja Yhdysvalloissa, Englannissa ja Kanadassa, ja niiden yhteydessä päästettiin julkisuuteen raamatunselitysteoksia, jotka käsittelivät näitä uskonnollisia ja poliittisia asioita koskevia Jumalan profetioita. Kussakin Kansainvälisten Raamatuntutkijain vuotuisessa pääkonventissa hyväksyttiin päätöksiä tai julkilausumia, joista ensimmäisen, vuonna 1922, nimi oli ”Haaste” ja seitsemännen eli viimeisen, vuonna 1928, ”Julistus Saatanaa vastaan ja Jehovan puolesta”. Nämä seitsemän päätöstä ja niitä tukevat esitelmät yhdessä niihin liittyvien raamatullisten julkilausumien kanssa vastasivat sitä, mistä on ennustettu Raamatun viimeisessä kirjassa, Ilmestyskirjassa, luvuissa 8–16.

48. Mitä Ilmestyskirjassa esitettyä nämä julistukset vastasivat?

⁴⁸ Ne vastasivat niitä seitsemää pasuunaa, joita seitsemän enkeliä puhalsi ja jotka edelsivät seitsemää profeetallista kuvaelmaa. Ne vastasivat myös ”seitsemää viimeistä vitsausta”, jotka seitsemän tehtävään määrättyä enkeliä vuodattaa maljoista. – Ilm. 21:9; 15:1–16:21.

49. a) Mikä vaikutus näiden asioiden nykyisellä täyttymyksellä oli niihin, joita se koski? b) Miten kauan sellaisten Jehovan tuomioitten julistamista kesti, joten mitä hän on todellisuudessa tehnyt kansoille?

⁴⁹ Noiden pasuunansoittojen edeltämien kuvaelmien ja seitsemää viimeistä vitsausta täynnä olevien seitsemän maljan nykyinen täyttymys aiheutti suurta kuohuntaa, levottomuutta ja kapinallista suuttumusta sekä Suuressa Babylonissa (kristikunnassakin) että maailmallisissa poliittisissa hallituksissa. Sotajoukkojen Jehovan epäsuotuisten tuomioitten julistaminen ei rajoittunut vain noihin seitsemään vuoteen 1922–1928, vaan se on jatkunut tähän saakka kuuluvampana ja voimakkaampana ja laajemmalla alueella kuin 1920-luvulla. Kun sotajoukkojen Jehovan epäsuotuisia tuomiopäätöksiä uskonnollista Suurta Babylonia ja sen poliittisia suosijoita vastaan julistetaan tällä tavalla maailmanlaajuisesti, niin hän itse asiassa heristää nyrkkiään, heiluttaa uhkaavasti kättään maailmallisille uskonnollisille ja poliittisille järjestöille, jotka ovat saalistaneet hänen kansaansa. Hän tekee sen todistajiensa, näiden sortajien entisten orjien, välityksellä.

50. a) Kun Jehova lopulta toimeenpanee tuomionsa, niin mitä saadaan tietää enkelistä, joka oli lähetetty? b) Ketkä Jumalan tuomion toimeenpano saattaa kunniaan, meidänkin aikanamme?

⁵⁰ Me saamme pian nähdä noiden Jumalan tuomiopäätösten toimeenpanon näitä vihollisia vastaan, jotka ovat tuottaneet tuskaa Korkeimmalle Jumalalle ikään kuin olisivat koskeneet hänen silmäteräänsä. Se on oleva sitä suurenmoista aikaa, mistä enkeli puhui Sakarjan kuullen ja sanoi: ”Ja te tulette tietämään, että Herra Sebaot [sotajoukkojen Jehova, Um] on lähettänyt minut.” (Sak. 2:9) Mutta täytyykö meidän nyt odottaa tuota täydellisen täyttymyksen aikaa? Meillä on nytkin käytettävissämme riittävästi todisteita, jotka osoittavat tämän enkelin puhuneen totta, kuin etukäteen kirjoitettua historiaa. Tämä puolestaan todistaa, että vain itse sotajoukkojen Jehova on voinut lähettää enkelin. Näin tulee myös profeetta Sakarja saatetuksi kunniaan toden, erehtymättömän profetian kirjoittajana. Entä nykyään? Nytkin on kunniaansaattaminen meneillään. Keiden? Jehovan kristittyjen todistajien, jotka ovat kiinnittäneet huomiota Sakarjan suurenmoisiin profetioihin ja niiden nykyiseen täyttymykseen.

MIKSI NYT KUTSUTAAN RIEMUITSEMAAN?

51. Miksi ilkeämielisillä kansoilla oli syytä huutaa ääneen ja riemuita ensimmäisen maailmansodan aikana?

⁵¹ Ilkeämielisillä kansoilla oli kerran syytä huutaa ääneensä ja riemuita inhimillisten tapahtumien käänteen johdosta. Se tapahtui silloin, kun sotajoukkojen Jehova salli kristittyjen todistajiensa joutua niiden valtaan ensimmäisen maailmansodan aikana ja kansoille annettiin vapaus purkaa pahansuopuuttaan näihin kristittyihin hengellisiin israelilaisiin. Siihen aikaan kansat taistelivat maailmanherruutta koskevasta kiistakysymyksestä, eivät taivaan ja maan Luojan herruuden puolesta, vaan oman herruutensa puolesta joko demokraattisena kansojen ryhmittymänä tai itsevaltaisena, diktatorisena ryhmittymänä. Ne halusivat valvoa maan luonnonrikkauksia ja riistää niitä kaupallisen hyödyn vuoksi.

52. Miksi kansat kohtelivat hengellisiä israelilaisia huonosti siksi, että nämä seisoivat uskollisesti Jumalan messiaanisen valtakunnan puolella?

⁵² Ne olivat hyvin kansallismielisiä, ja kansallinen isänmaallisuus paloi kuumeen lailla niiden keskuudessa. Pyrkiessään ihmisten totaaliseen liikekannallepanoon kansallisten päämääriensä saavuttamiseksi ne raivostuivat niihin, jotka kieltäytyivät liittymästä niihin siksi, että he olivat Jumalan messiaanisen valtakunnan puolella, joka valtakunta oli perustettu taivaissa pakanain aikojen päättyessä vuonna 1914. Sodan paineessa kansat siis kohtelivat huonosti näitä Jumalan valtakunnan puolesta taistelijoita. Miten ne riemuitsivatkaan surmatessaan heidän Jumalan valtakuntaa puoltavan vaikutuksensa!

53. Miten Ilm. 11:7–10 kuvailee kansojen juhlintaa?

⁵³ Näiden petomaisten kansojen ilo ja se, että ne ryhtyivät onnittelemaan toisiaan tämän Jumalan messiaanisen valtakunnan kannattajien kärsimän tappion vuoksi, on ennustettu Ilmestyskirjan 11. luvussa, johon lainataan kielikuvia Sakarjan profetiasta. Ilm. 11:7–10 sanoo kuvakielellä: ”Ja kun he ovat lopettaneet todistamisensa, on peto, se, joka nousee syvyydestä, käyvä sotaa heitä vastaan ja voittava heidät ja tappava heidät. Ja heidän ruumiinsa viruvat sen suuren kaupungin kadulla, jota hengellisesti puhuen kutsutaan Sodomaksi ja Egyptiksi ja jossa myös heidän Herransa ristiinnaulittiin. Ja ihmiset eri kansoista ja sukukunnista ja kielistä ja kansanheimoista näkevät heidän ruumiinsa kolme ja puoli päivää, eivätkä salli, että heidän ruumiinsa pannaan hautaan. Ja ne, jotka maan päällä asuvat, iloitsevat heidän kohtalostaan ja riemuitsevat ja lähettävät lahjoja toisilleen; sillä nämä kaksi profeettaa olivat vaivanneet niitä, jotka maan päällä asuvat.” Heidän juhlimisensa osoittautui kuitenkin ennenaikaiseksi.

54, 55. a) Milloin hengellisten israelilaisten jäännöstä kuitenkin kehotettiin huutamaan riemusta? b) Keiden kehottaminen huutamaan oli samaa kuin tämä, ja mitä syytä huudahtamiseen oli?

⁵⁴ Vuonna 1919, aivan kuten Ilmestyskirjan näyssä oli kuvattu, Kaikkivaltias Jumala herätti hengellisesti kuolleista nämä hautaamattomat todistajat ja elvytti heidät jälleen Valtakuntansa palvelukseen. Tyrmistys iski kansoihin ja niiden uskonnolliseen prostituoituun Suureen Babyloniin, mutta nyt oli tullut hengellisten israelilaisten elvytetylle jäännökselle aika huutaa ääneen ja riemuita. Heidän taivaallinen Elvyttäjänsä ja Vapauttajansa kehotti heitä tekemään niin. Koska he edustivat taivaallista Uutta Jerusalemia ja olivat ehdolla sen jäseniksi, niin oli kuin Jumala olisi puhutellut tuota hengellistä järjestöä. Kutsuen tuota järjestöä Siioniksi (Jerusalemin vaihtoehtoinen nimi), hän sanoi:

⁵⁵ ”Riemuitse ja iloitse, tytär Siion! Sillä minä tulen ja asun sinun keskelläsi, sanoo Herra. Sinä päivänä liittyy paljon pakanakansoja Herraan [Jehovaan, Um], ja he tulevat hänen kansaksensa, ja minä asun sinun keskelläsi, ja sinä tulet tietämään, että Herra Sebaot on lähettänyt minut sinun tykösi. Ja Herra ottaa Juudan perintöosaksensa pyhässä maassa ja valitsee vielä Jerusalemin. Vaiti Herran edessä, kaikki liha! Sillä hän on noussut pyhästä asuinsijastansa.” – Sak. 2:10–13.

56. a) Miten Jehova osoitti, luopuiko hän vaatimuksestaan Juudan maan suhteen sen autioituksen aikaan? b) Miten Jehova otti maan jälleen haltuunsa, ja minkä ihmeen hän silloin suoritti?

⁵⁶ Nähdessämme, mitä tuo ennustus merkitsi Sakarjan aikana, me voimme käsittää, mitä sen täyttymys merkitsee tänä merkittävänä ajanlaskumme 20. vuosisatana. Luopuiko Jehova silloin vaatimuksestaan Juudan maan suhteen, ja salliko hän alueita himoitsevien kansojen ottaa sen haltuunsa tai maananastajien muuttaa siihen? Ei suinkaan. Vaikka hän antoi karkottaa kansansa sieltä Babyloniin, hän suojasi tuon maan ja pakotti sen pitämään pitkän sapattilevon. Miten? Pitämällä sen autiona, vailla ihmisiä tai kotieläimiä, aivan kuten hän oli ennustanut. Maan sapattilevon seitsemänkymmenen vuoden lopulla hän otti jälleen haltuunsa Juudan alueen vapauttamalla pakkosiirtolaisuudessa olevan kansansa ja siirtämällä heidät takaisin Babylonista heidän rakastettuun kotimaahansa. Hän valitsi jälleen Jerusalemin Juudan hallituskaupungiksi panemalla ennallistetut pakkosiirtolaiset rakentamaan toisen Jerusalemin sen vanhalle sijaintipaikalle. Näin syntyi asuttu maa kuin synnytystuskissa ”yhtenä päivänä”. Myös kansa ’syntyi’ ”yhdellä haavaa”, kun sen hallituskaupunki ennallistettiin Jerusalemiin, jotta se käyttäisi hallinnollista valtaa Juudan ”pyhässä maassa”. (Jes. 66:7, 8) Se oli ihmeellistä!

57. Milloin Jehova siis asettui asumaan Juudan maahan, ja milloin ja miten hänen siellä olonsa kävi ilmeisemmäksi?

⁵⁷ Koska muinainen Israel oli teokraattinen, Jumalan hallinnon ja lain alainen kansa, niin Jehova Jumala omaksui jälleen Jerusalemin asuinpaikakseen, kun se perustettiin ja rakennettiin uudelleen. Tämä kävi yhä ilmeisemmäksi, kun hänen palvontansa temppeli valmistui vuonna 515 eaa. ja hänen säännöllinen palvontansa alkoi siellä koko laajuudessaan. Tuo jälleenrakennettu temppeli oli oleva vertauskuva kaikille ympärillä oleville kansoille siitä, että sotajoukkojen Jehova oli asettunut asumaan sinne, että hän asui nyt Siionissa eli Jerusalemissa. Häntä voitiin lähestyä siellä.

58. Miten ympärillä olevien kansojen sydämeltään rehelliset ihmiset tekisivät suosiollisia havaintoja, ja mitä he siis tekisivät (Sak. 2:11)?

⁵⁸ Mikä vaikutus tällä oli oleva ympärillä oleviin pakanakansoihin? Monet noihin kansoihin kuuluvat ihmiset tulisivat hyvällä syyllä saamaan sen käsityksen näiden todisteitten perusteella, että sotajoukkojen Jehova oli totuuden Jumala; että hän oli käyttänyt täydellistä edeltätietämystään ja kaikkivaltiuttaan täyttäessään ennustukset, jotka oli lausuttu hänen omassa nimessään. Koska hän oli herättänyt kansansa Israelin kansallisesta kuolemasta ja nostanut sen Babyloniassa olevasta haudastaan ja ennallistanut heidät elävien maahan heidän omassa kotimaassaan, niin nämä tarkkailijat, joilla oli rehellinen sydän, näkivät Hänen olevan ainoa elävä tosi Jumala, Ainoa, joka ansaitsee tulla palvotuksi. He haluaisivat vilpittömästi palvoa häntä, ja mikäli se olisi heille mahdollista, he tulisivat hänen asuinpaikkaansa Siioniin (Jerusalemiin) suorittamaan tätä palvontaa. Sak. 2:11:n ei pitänyt jäädä toteutumatta: ”Sinä päivänä liittyy paljon pakanakansoja Herraan [Jehovaan, Um], ja he tulevat hänen kansaksensa.” Se viittasi Jehovan palvojien lisääntymiseen kaikkialla maailmassa eikä ainoastaan Juudan ”pyhässä maassa”.

59, 60. a) Mitä samankaltaista tapahtui Uuteen Jerusalemiin ehdolla olevan jäännöksen suhteen, ja ketkä olivat kuin haudatut Suuren Babylonin valta-alueelle? b) Miten Jehova on osoittanut asettuneensa asumaan jäännöksen keskelle?

⁵⁹ Eikö myös hengellisten israelilaisten nykyisen jäännöksen keskuudessa ole sama osoittautunut todeksi? Eikö heillä ole kaikki syyt ’riemuita ja iloita’, kuten ”tytär Siionia” kehotettiin tekemään menneisyydessä, Sakarjan päivinä? Kyllä on! Tämä hengellisten israelilaisten jäännös on kuin morsian, ’kihlattu yhdelle aviomiehelle, jotta se asetettaisiin puhtaana neitsyenä Kristuksen eteen’, ja siksi se on ehdolla päästä taivaallisen Uuden Jerusalemin osaksi. Tuo Uusi Jerusalem, jonka Pää on Jeesus Kristus, on Jehova Jumalan hallintojärjestö ja koko hänen yleisjärjestönsä yläpuolella. (2. Kor. 11:2; Ilm. 21:2, 9, 10) Ensimmäisen maailmansodan aikana jäännöksen ykseys ”pyhänä kansana” murtui, heidät vietiin pakkosiirtolaisuuteen heidän Jumalan antamasta hengellisestä tilastaan ja ikään kuin haudattiin Suuren Babylonin valta-alueelle. Kun tuo ensimmäinen maailmanselkkaus oli ohitse ja sen paine helpotti, maailmaa hätkähdytti sen hämmästyttävä täyttymys, minkä Ilm. 11:11–13 kuvaili profeetallisesti.

⁶⁰ Jehova elvytti haudatun jäännöksen hengellisesti, toi sen jäsenet esiin heidän haudastaan Suuresta Babylonista, ennallisti heidät heidän oikeaan, hengelliseen tilaansa maan päällä ja yhdisti heidät jälleen yhtyneeksi ’pyhäksi kansakseen’. Hän oli jälleen valinnut tämän uskollisen jäännöksen, joka odotti saavansa kansalaisuuden Uudessa Jerusalemissa Kristuksen alaisuudessa. (Fil. 3:20, 21) Jehova käänsi suosiollisen huomionsa jäännöksen jäseniin, ja hän antoi heille tarmoa mahtavan toimivan voiman, pyhän henkensä, avulla, niin että he saattoivat ryhtyä maailmanlaajuiseen todistamiseen hänen messiaanisesta valtakunnastaan, jonka veroista ei koko kristillisyyden historiassa ollut koskaan aikaisemmin toteutettu. (Mark. 13:10; Matt. 24:14; 28:19, 20) He eivät liittyneet kristikunnan kansojen kanssa palvomaan epäjumalista Kansainliittoa ”maailman viimeisenä toivona”, vaan antautuivat palavan innokkaina palvomaan ”toivon Jumalaa” hänen hengellisessä temppelissään. (Ilm. 13:14, 15; 14:9) He tekivät tunnetuksi Jumalansa nimeä Jehova laajemmalti kuin koskaan aikaisemmin. (Jes. 12:4, 5) Kaikki ulkonaiset merkit osoittivat hänen asettuneen asumaan heidän keskellensä.

61. Miten on siis pitänyt paikkansa, että ”sinä päivänä liittyy paljon pakanakansoja Jehovaan”?

⁶¹ Voimmeko havaita nykyään, että tämä vaikutti maailman kansoihin? Kansoissa heräsi poliittisina laitoksina pelko. Mutta noissa kansoissa oli vilpittömiä, sydämeltään rehellisiä ihmisiä, jotka isosivat ja janosivat puhdasta, oikeata ja järkevää uskontoa, joka olisi todella saattanut ihmisen kosketukseen tosi Jumalan kanssa, joka on palvomisen arvoinen. Sitä mukaa kuin hengellisten israelilaisten uskollinen jäännös saarnasi ”tätä valtakunnan hyvää uutista” laajemmalla alueella asutussa maassa, yhä useammat näistä tosi Jumalan etsijöistä tavoitettiin. He oppivat tietämään, että Herra Jeesus Kristus oli Jehova Jumalan Messias, ja he ottivat Jumalalle antautumisen ja vesikasteen askeleet tullakseen Hänen Messiaansa opetuslapsiksi. (Matt. 28:19, 20) Tapahtui juuri niin kuin oli ennustettu: ”Sinä päivänä liittyy paljon pakanakansoja Herraan [Jehovaan, Um].” (Sak. 2:11) Mitään kansallisuuksia tai rotuja ei estetty siitä.

62. Missä määrin tämä on toteutunut vuodesta 1935 lähtien, ja miten heistä on tullut Jehovan ”kansaa”?

⁶² Tämä on toteutunut selvästi vuodesta 1935 lähtien, neljä vuotta sen jälkeen, kun voideltu jäännös oli omaksunut nimen Jehovan todistajat. Toinen maailmansota ei estänyt näitä aitoja tosi Jumalan etsijöitä ’liittymästä Jehovaan’ Hänen Messiaansa opetuslapsina. Verrattuna siihen, miten paljon heitä oli vuonna 1935, niin, ja verrattuna voideltuun jäännökseen näistä ’Jehovaan liittyneistä’ on tullut ”suuri joukko”, jonka lukumäärää Raamattu ei ole esittänyt etukäteen. (Ilm. 7:9–17) Ja kuten Jehova sanoi, ”he tulevat hänen kansaksensa”. He eivät väitä kuuluvansa hengellisten israelilaisten jäännökseen. Tämä johtuu siitä, että Jumala ei ole siittänyt heitä pyhällä hengellään hengellisiksi pojikseen, vaikka hän on hyväksynyt heidän liittymisensä Häneen, heidän antautumisensa Hänelle Hänen Ylimmäisen Pappinsa, Jeesuksen Kristuksen, välityksellä. Jeesuksen sovitusuhrin ansio tekee heidät otollisiksi Jehova Jumalalle. Siksi Hän tunnustaa nämä antautuneet kastetut ”kansaksensa”, joka on liittynyt Häneen. Näin heistä tulee ”muina lampaina” ”yksi lauma” voidellun jäännöksen kanssa Hyvän Paimenen, Jeesuksen Kristuksen, alaisuudessa. – Joh. 10:16.

63. Miten he ovat ’liittyneet Jehovaan’ sellaisina ”lampaina”?

⁶³ Nämä ”muut lampaat” ovat kuulleet Hyvän Paimenen äänen ja ovat vastanneet hänen kutsuunsa ja tulleet ’paljoista pakanakansoista’. He liittyvät hengellisten israelilaisten voidellun jäännöksen kanssa palvomaan tosi Jumalaa hänen hengellisessä temppelissään. (Ilm. 7:15) Näin he ’liittyvät Jehovaan’.

64. a) Mikä toivo on asetettu heidän eteensä ja miksi? b) Miten Jehova on heidän kauttaan täyttänyt huoneensa kunnialla (Hagg. 2:7)?

⁶⁴ Koska Jehova ei ole siittänyt näitä ”muita lampaita” hengellään tulemaan osaksi Uutta Jerusalemia, hän asettaa heidän eteensä toivon iankaikkisesta elämästä ’astinlaudallaan’, ts. maan päällä, joka silloin on kuitenkin muutettu ihastuttavaksi paratiisiksi. (1. Moos. 2:8; Luuk. 23:43) Jehova Jumala on järkyttänyt kaikki kansat suhtautumistavallaan ihmiskunnan asioihin vuodesta 1914 lähtien, ja siten nämä ”muut lampaat” ovat tulleet tietoisiksi Hänen messiaanisesta valtakunnastaan. He ovat tulleet hänen palvontahuoneeseensa Hänen valtakuntaansa arvostaen, ja Hän ottaa heidät vastaan haluttavina palvojina. He ovatkin itse asiassa ne halutut ”kaikkien pakanakansojen kalleudet”, joiden ennustettiin ’tulevan’, ja kun he tulevat Jehovan puhtaan palvonnan paikkaan, niin hän täyttää huoneensa eli temppelinsä kunnialla. – Hagg. 2:7.

65. Mitä nykyiset todisteet osoittavat niiden Lähettäjästä, joiden välityksellä me saimme Sakarjan kolmannen näyn, ja minkä suhteen tämä edelleen vahvistaa vakaumustamme?

⁶⁵ Nyt, lähes neljäkymmentä vuotta tuosta muistettavasta vuodesta 1935, jolloin huomio kiinnitettiin ”suureen joukkoon”, jonka Ilm. 7:9–17 mainitsee ja joka silloin ymmärrettiin oikein, me näemme Sakarjan kolmannen näyn ennustusten täyttyneen suurenmoisella tavalla. Meillä on sen tähden jo nyt riittävästi todisteita siitä, että totuuden Jumala, Jehova, eikä mikään väärä profeetallinen lähde, lähetti enkelin Sakarjan ja hänen kansansa luo. Tuo sama Jehova lähetti myös Sakarjan profeettana kirjoittamaan näyn muistiin meitä nykyään eläviä varten. Tämä lujittaa vakaumustamme sen suhteen, että kaikki muutkin Sakarjan saamat näyt toteutuvat.

66. Mitä meitä käsketään aiheellisesti tekemään nyt, ja mitä tekemään Jehova ”on noussut pyhästä asuinsijastansa”?

⁶⁶ Eikö meidän siis pitäisi olla hiljaa kuullaksemme, mitä Jehovalla on sanottavana? Aivan varmasti! Erittäin sopiva on sen tähden se henkeytetty käsky, johon Sakarjan kolmas näky päättyy: ”Vaiti Herran edessä, kaikki liha! Sillä hän on noussut pyhästä asuinsijastansa.” (Sak. 2:13) Hän on noussut pyhästä asuinsijastansa taivaissa toteuttaakseen Sanansa.

[Kartta s. 154]

(Ks. painettu julkaisu)

JERUSALEM VANKEUDESTA PALUUN AIKOIHIN

Hananelin torni

KALAPORTTI

Hammea-torni

LAMMASPORTTI

VANKILAPORTTI

Temppelialue

Tyropoionin laakso (Keskuslaakso)

TARKASTUSPORTTI

Tori

KULMAPORTTI

Leveä muuri

EFRAIMIN PORTTI

Uunitorni

VANHAPORTTI

OOFEL

HEVOSPORTTI

Tori

Giihonin lähde

VESIPORTTI

DAAVIDIN KAUPUNKI

LAAKSOPORTTI

LÄHDEPORTTI

Kuninkaan puutarha

LANTAPORTTI

Hinnomin laakso

Kidronin laakso

Roogelin lähde

10. luku

Saatana epäonnistuu ylimmäisen papin vastustamisessa

1. Minkä koko ihmismaailma tarvitsee uskonnollisesti nykyään ja miksi?

KAIKKIALLA maapallolla on nykyään monien uskonnollisten palvontamuotojen ylimmäisiä pappeja. Mahtavin näistä pappisjohtajista on Vatikaanissa oleva pontifex maximus, korkein ylipappi eli paavi. Mutta koko ihmismaailma tarvitsee vain yhden ylimmäisen papin. Miksi? Koska on vain yksi elävä tosi Jumala, taivaan ja maan Luoja, koko kaikkeuden Suvereeni. Hän tarvitsee vain yhden ylimmäisen papin edustamaan itseään kansalle ja toimimaan kansan puolesta Hänen kanssaan. Tämä sopii yhteen sen tosiasian kanssa, että on vain yksi tosi uskonto, vain yksi tapa palvoa Häntä puhtaasti ”hengessä ja totuudessa”. – Joh. 4:24.

2. Minkä yhden ylimmäisen papin viran Jehova tunnusti vuoden 33 niisankuun 16. päivään saakka, ja mikä yksi hengellinen ylimmäinen pappi ilmaantui silloin?

² Yli 1500 vuoden ajan, vuodesta 1512 eaa. vuoteen 33, oli vain yksi elävän tosi Jumalan tunnustama ylimmäisen papin virka. Tämä ylimmäispapillinen virka perustettiin profeetta Mooseksen veljen, Leevin sukukuntaan kuuluvan Aaronin, sukuhaaran yhteyteen. Aaron asetettiin virkaansa niisankuun 1. päivänä vuonna 1512 eaa. Seuraavien vuosisatojen aikana Aaronin jälkeläiset toimivat ylimmäisinä pappeina sunnuntaihin niisanin 16. päivään vuonna 33 saakka. Se oli Herran Jeesuksen Kristuksen uhrikuolemasta herättämisen päivä. Neljäntenäkymmenentenä päivänä sen jälkeen hän nousi hengellisenä Ylimmäisenä Pappina taivaalliseen kaikkeinpyhimpään esittääkseen siellä täydellisen ihmisuhrinsa kalliin arvon ainoalle elävälle tosi Jumalalle, Jehovalle.

3. Miksi Jehova on siitä lähtien voinut olla tekemisissä vain yhden ylimmäisen papin kanssa?

³ Tuosta hetkestä lähtien tähän saakka Jehova Jumala on ollut tekemisissä vain yhden Ylimmäisen Papin – ei leeviläisen Aaronin suvun ylimmäisen papin, vaan koskaan kuolemattoman Ylimmäisen Papin, Jeesuksen Kristuksen, kanssa. Hänelle on profeetallisesti sanottu: ”Sinä olet pappi iankaikkisesti Melkisedekin järjestyksen mukaan.” – Hepr. 5:5, 6, 10; 6:19, 20; 7:15–17.

4. a) Kuka toinen ylimmäinen pappi myös esikuvasi Jeesusta Kristusta vuotuisena sovituspäivänä? b) Kuka siis esikuvasi häntä Sakarjan neljännessä näyssä?

⁴ Kuitenkin myös muinaisen Israelin kansan Aaronin sukuun kuuluva ylimmäinen pappi esikuvasi Jeesusta Kristusta uhraavana hengellisenä ylimmäisenä pappina. Aivan niin kuin Israelin ylimmäinen pappi vuotuisena sovituspäivänä meni uhriverta mukanaan Jerusalemin temppelin kaikkeinpyhimpään, samoin Jeesus meni mukanaan oman uhriverensä arvo Jehova Jumalan hengellisen temppelin todelliseen kaikkeinpyhimpään, itse taivaaseen. Näin ollen Jeesusta Kristusta esikuvasi Israelin ylimmäinen pappi Joosua, Joosadakin poika, joka palasi vuonna 537 eaa. Babylonian pakkosiirtolaisuudesta Jerusalemiin rakentaakseen sinne Jehovan temppelin. (Hagg. 1:1) Tästä näkökulmasta meidän on kiinnostavaa tarkastella profeetta Sakarjan neljättä näkyä, jossa ylimmäinen pappi Joosua on päähenkilö. Sakarja kirjoittaa ikään kuin hän katselisi oikeussalia:

5. Mitä Jehovan enkeli sanoi Joosuan vieressä seisovalle?

⁵ ”Ja hän näytti minulle ylimmäisen papin Joosuan seisomassa Herran enkelin edessä ja saatanan seisomassa hänen oikealla puolellaan, häntä syyttämässä [vastustamassa, Um]. Ja Herra [Jehovan enkeli, Um] sanoi saatanalle: ’Herra nuhdelkoon sinua, saatana. Nuhdelkoon sinua Herra, joka on valinnut Jerusalemin. Eikö tämä ole kekäle, joka on tulesta temmattu?’” – Sak. 3:1, 2.

6. a) Kuka tämä Saatana oli? b) Miksi hän vastusti Joosuaa?

⁶ Tässä kuvattu Saatana ei ollut mikään pelkkä kirkollinen ”perkeleen asianajaja”, joka toimi syyttäjänä Jehovan puolesta. Hän oli sama Saatana, joka ilmestyi Jumalan enkelipoikien kokoukseen taivaaseen 17. vuosisadalla ennen ajanlaskumme alkua ja syytti väärin patriarkka Jobia Jehova Jumalan kasvojen edessä. (Job 1:6–2:7) Mutta miksi Saatana koetti tässä Sakarjan vuonna 519 eaa. saamassa näyssä vastustaa ylimmäistä pappia Joosuaa Jehovan enkelin edessä? Koska ylimmäinen pappi Joosua oli ottanut ratkaisevan askeleen Jumalan palvonnan puolesta kislevkuun 24. päivänä edellisenä vuonna. Hän ja käskynhaltija Serubbaabel ja Israelin uskollinen jäännös olivat alkaneet työskennellä Jehovan toisen temppelin perustuksilla Jerusalemissa. (Hagg. 2:18, 19) Ylimmäinen pappi Joosua työskenteli sen tähden tullakseen asetetuksi uudelleen Jehovan täyteen palvelukseen valmistuneessa toisessa temppelissä. Tämä velvollisuuksiin tarttuminen valmistuneessa temppelissä asettaisi Joosuan uuteen valoon.

7. a) Mitä Saatana koetti estää Joosuan tapauksessa? b) Keiden ennustamista vastaan Saatana koetti toimia ja miten?

⁷ Saatana, joka taistelee oikeaa uskontoa vastaan, oli vastustamassa ylimmäistä pappia Joosuaa tässä asiassa, jotta olisi häväissyt hänet ja pitänyt hänet poissa Jehovan täydestä palveluksesta Israelin kansan hyväksi. Tämä olisi saanut Joosuan pysymään huonossa valossa, koska hänen Jumalan palveluksessaan olisi ilmennyt suuri puute. Siksi Saatana koetti toimia Haggain ja Sakarjan ennustamista vastaan ja herättää Israelin vihollisissa temppelin jälleenrakentamisen musertavaa vastustusta. Näin hän olisi saattanut syyttää ylimmäistä pappia Joosuaa siitä, että tämä ei suorittanut täydelleen ylimmäispapillisia velvollisuuksiaan, mikä olisi aiheuttanut häpeää Jehovalle.

8. a) Miksi enkelituomari sanoi, että Jehova oli nuhteleva Saatanaa? b) Miten Jehova oli jo valinnut Jerusalemin?

⁸ Mutta Saatana myöhästyi ilkeässä yrityksessään. Ennen kuin hän saattoi antaa pontta vastustukselleen ja sinkauttaa pahat syytöksensä ylimmäistä pappia Joosuaa vastaan, enkeli, joka toimi Jehovan puolesta tuomarina, sanoi Saatanalle: ”Nuhdelkoon sinua Herra [Jehova, Um], joka on valinnut Jerusalemin.” Korkein Jumala eikä joku alempiarvoinen enkeli, joka vain edusti Jehovaa, oli kyllin korkeassa asemassa nuhdellakseen Saatanaa. Näin enkeli ilmaisi kunnioittavansa asianmukaisella tavalla Jehovan asemaa. (Juud. 8–10) Lisäksi Jehova oli jo ryhtynyt toimintaan oman pyhän nimensä suurentamiseksi. Hän oli jo valinnut Jerusalemin temppelinsä sijaintikaupungiksi. Saatana ei voinut muuttaa tätä Jumalan valintaa eikä tehdä sitä toteutumattomaksi valinnaksi. Hän se joutui pettymään, nuhdeltavaksi, kun hänen oli nähtävä temppeli täydelleen jälleenrakennettuna vuonna 515 eaa. Tämä nuhde tuli Jehovalta, sillä hän oli menestyksellisesti saanut tämän aikaan!

9. a) Mitä ”tulesta temmattu kekäle” vertauskuvasi? b) Mikä osoitti sen olleen tulesta temmattu, ja miten se oli temmattu?

⁹ Mutta miksi sitten Jehovan enkelituomari lisäsi kysymyksen: ”Eikö tämä ole kekäle, joka on tulesta temmattu?” Koska vertauskuvalliselta ”kekäleeltä”, joka on tulesta temmattu, ei voida heti odottaa kovin paljon. ”Tämä”, jota kuvattiin tulesta temmatulla kekäleellä, oli ylimmäinen pappi Joosua. Mutta virkansa takia Joosua edusti koko Israelin kansaa, jonka puolesta hän palveli ylimmäisenä pappina Jumalan edessä. Joosua ei ollut ainoa, joka oli tullut takaisin Babylonian pakkosiirtolaisuudesta, missä Saatana oli koettanut polttaa tuhkaksi israelilaisten aseman Jehovan valittuna kansana. Yli 42000 muuta israelilaista oli myös palannut tuhansien palvelijoitten ja laulajien kanssa. Siksi jäännöksen koko joukko, kaikki yhdessä, oli kuin ”kekäle, joka on tulesta temmattu”. Jehovan armo ja uskollisuus lupauksiaan kohtaan tempasi heidät pois vertauskuvallisesta Babylonian ”tulesta” ja ennallisti heidät kansana ”pyhään maahan”. Koska näin oli, Hän suhtautui kärsivällisesti heidän pitkäaikaiseen vitkasteluunsa Hänen temppelinsä uudelleen rakentamisessa, mutta Hän piti kiinni päätöksestään, jonka mukaan hänellä tulisi olemaan temppeli Jerusalemissa, jonka hän oli valinnut sitä tarkoitusta varten. Siksi Saatanan ei pitänyt olla liian hätäinen syytöksissään.

10. Mitä Joosualle nyt tapahtui, jotta Saatanalla ei olisi ollut mitään mahdollisia perusteita syytteiden esittämiseksi häntä vastaan?

¹⁰ Saatanaa estettiin vastustamasta ylimmäistä pappia Joosuaa. Mitä siis tehdään Joosualle hänen puhdistamisekseen kaikesta, mitä Saatana olisi voinut käyttää perustana esittäessään syytteitä häntä vastaan? Sakarja kuvailee sen meille sanoen: ”Ja Joosua oli puettu saastaisiin vaatteisiin, ja hän seisoi enkelin edessä. Niin tämä lausui ja sanoi näin niille, jotka seisoivat hänen edessänsä: ’Riisukaa pois saastaiset vaatteet hänen yltänsä’. Ja hän sanoi hänelle: ’Katso, minä olen ottanut sinulta pois pahat tekosi, ja minä puetan sinut juhlavaatteisiin’.” – Sak. 3:3, 4.

MIKSI VAATTEITTEN VAIHTO OLI VÄLTTÄMÄTÖN

11. Miten oli mahdollista, että saastaisiin vaatteisiin puettu Joosua kuvasi taivaallista Ylimmäistä Pappia Jeesusta Kristusta?

¹¹ Tässä herää kysymys: koska ylimmäinen pappi Joosua kuvattiin pukeutuneena saastaisiin vaatteisiin, niin miten hän saattoi esikuvata Jeesusta Kristusta taivaallisena Ylimmäisenä Pappina? Eikö Hepr. 7:26, 27 sano nykyisille tosi kristityille: ”Senkaltainen ylimmäinen pappi meille sopikin: pyhä, viaton, tahraton, syntisistä erotettu ja taivaita korkeammaksi tullut, jonka ei joka päivä ole tarvis, niinkuin ylimmäisten pappien, ensiksi uhrata omien syntiensä edestä ja sitten kansan; sillä tämän hän teki kerta kaikkiaan, uhratessaan itsensä”? Niin, tämä on totta. Kuitenkin Ylimmäisen Papin Jeesuksen Kristuksen laita on samoin kuin ylimmäisen papin Joosuan. Ylimmäinen pappi edustaa kansaa, jonka puolesta hän palvelee tässä korkeassa virassa, ja heidän tilansa heijastuu häneen. Hän kantaa kansansa rikkomuksia.

12. Mitä oli kauan sitten sanottu Aaronin kahdelle elossa säilyneelle pojalle ja Aaronille itselleen sen osoittamiseksi, että papit kantoivat kansan pahoja tekoja?

¹² Profeetta Mooses osoitti papiston kantavan kansan pahoja tekoja sanoessaan Aaronin kahdelle eloon jääneelle pojalle heidän laiminlyönnistään: ”Miksi ette ole syöneet syntiuhria pyhässä paikassa? Sehän on korkeasti-pyhä, ja hän on antanut sen teille, että poistaisitte kansan syntivelan ja toimittaisitte heille sovituksen Herran edessä.” (3. Moos. 10:16, 17) Pyhäkkö eli temppeli oli pyhä, ja jos kansa kosketti sitä, niin se syyllistyi pahaan tekoon, vääryyteen, ja siksi täytyi pyhitettyjen pappien palvella pyhäkössä kansan hyväksi estääkseen sitä tekemästä sellaista rikkomusta. Tästä me luemme 4. Moos. 18:1:stä: ”Ja Herra sanoi Aaronille: ’Sinun ja sinun poikiesi, isäsi suvun sinun kanssasi, on kannettava pyhäkköä vastaan tehdyt rikkomukset; samoin sinun ja poikiesi sinun kanssasi on kannettava pappeutta vastaan tehdyt rikkomukset.’” Papit toimivat siis kilpinä kansan rikkomuksia vastaan.

13. Miten Haggai oli viitannut Israelin kansan saastaisuuteen vuoropuhelussaan pappien kanssa, ja miksi se oli saastainen?

¹³ Siihen aikaan, jolloin Haggai ja Sakarja olivat alkaneet profetoida, Jerusalemin pyhäkön eli temppelin perustus olikin ollut laiminlyötynä eikä sille ollut pystytetty rakennuksen yläosaa kuuteentoista vuoteen. Tämä johtui ympärillä olleiden vihollisten voimallisesta vastustuksesta. Tuona aikana kotimaahansa palanneet israelilaiset olivat vajonneet välinpitämättömyyteen ja kääntyneet materialismiin. Kun Haggai kysyi papeilta vuoropuhelussa heidän kanssaan, mitä tapahtuisi, kun joku palvontamenojen mukaan saastainen kosketti uhrin osaa, he vastasivat tämän mukaisesti: ”Tulee saastaiseksi.” Haggai vastasi heti seuraavalla lausunnolla: ”Sellaista on tämä väki, sellaista tämä kansa minun edessäni, sanoo Herra. Sellaiset ovat kaikki heidän kättensä työt ja se, mitä he siellä uhriksi tuovat: se on saastaista.” – Hagg. 2:13, 14.

14. Miksi siis Joosua näytti siltä kuin saastaiset vaatteet olisivat olleet hänen yllään?

¹⁴ Koska ylimmäinen pappi Joosua edusti Israelin kansaa Jehovan edessä, niin kansan saastaisen tilan katsottiin koskevan häntäkin. Siksi hän oli kuin pukeutunut saastaisiin vaatteisiin. Hän koetti hoitaa virkansa ilman temppeliä, ja siitä syystä se ei näyttänyt oikealta. Hän ei voinut palvella täysin arvokkaasti ja juhlallisesti niin kuin olisi ollut mahdollista temppelissä. Esittäessään syytteitä ylimmäistä pappia Joosuaa vastaan Saatana todellisuudessa esitti syytteitä koko leväperäistä, saastaista kansaa vastaan.

15, 16. a) Heijastuiko hengellisten israelilaisten elossa säilyneen jäännöksen hengellinen tila vuonna 1919 suotuisasti vai epäsuotuisasti taivaassa olevan Ylimmäisen Papin Jeesuksen Kristuksen asuun ja miksi? b) Mitä jäännöksen samoin kuin temppelissä olleen Jesajan huudahdus osoitti?

¹⁵ Tämä koski myös vastakuvallista Ylimmäistä Pappia, jota ylimmäinen pappi Joosua esikuvasi vuonna 519 eaa. Maan päällä olleiden hengellisten israelilaisten jäännöksen hengellinen tila heidän siirtyessään sodanjälkeiseen vuoteen 1919 heijastui Ylimmäiseen Pappiin, Jeesukseen Kristukseen. Sotarajoitusten, vastustuksen ja vainojen aiheuttamien esteiden tähden jäännös oli monessa suhteessa lyönyt laimin julkisen, rohkean Jehovan palvonnan hänen hengellisessä temppelissään. Jäännöksen jäsenet olivat taipuneet Suuren Babylonin ja sen poliittisten ja sotilaallisten rakastajien orjuuteen. He olivat samanlaisessa hengellisessä tilassa kuin kotimaahansa palannut muinainen Israelin jäännös. He saattoivat sanoa Jesajan tavoin hänen saadessaan näyn Jehovasta, joka oli pyhässä temppelissään:

¹⁶ ”Voi minua! Minä hukun, sillä minulla on saastaiset huulet, ja minä asun kansan keskellä, jolla on saastaiset huulet; sillä minun silmäni ovat nähneet kuninkaan, Herran Sebaotin.” – Jes. 6:5.

17. Miltä jäännöksen Ylimmäinen Pappi näytti jäännöksen asun perusteella, ja oliko tämä siis silloin jäännökselle sopiva tila?

¹⁷ Jos joku olisi arvostellut elossa säilyneen jäännöksen hengellisen asun perusteella sen Ylimmäisen Papin asua, niin sen Ylimmäinen Pappi Jeesus Kristus olisi näyttänyt olevan ”puettu saastaisiin vaatteisiin”. Tämä oli hänelle sopimaton asu. Hengellisesti saastainen tila oli sopimaton tila, missä jäännös edusti Ylimmäistä Pappiaan, ja se saattoi taivaallisen Ylimmäisen Papin Jeesuksen Kristuksen huonoon valoon.

18. Mitä näyssä tehtiin tilanteen korjaamiseksi?

¹⁸ Sellainen asiaintila vaati korjausta – pikaisesti. Jehovan enkelituomari piti siitä huolen: ”Riisukaa pois saastaiset vaatteet hänen yltänsä.” Sitten hän sanoi Joosualle: ”Katso, minä olen ottanut sinulta pois pahat tekosi, ja minä puetan sinut juhlavaatteisiin.” – Sak. 3:4.

19. Mitä ylimmäisen papin Joosuan piti itse tehdä voidakseen kokea vaatteitten vaihtamisen Jumalan edessä?

¹⁹ Miten tämä tapahtui ylimmäisen papin Joosuan tapauksessa? Siten, että ennallistettu Israelin kansa, jota hän edusti pyhässä virassa, päästettiin saastaisesta tilastaan Jehovan edessä. Tämä tapahtui siten, että ennallistettu jäännös saatiin rakentamaan jälleen Jehovan temppeliä ja tekemään se valmiiksi kaiken muun jäädessä toisarvoiseksi, taka-alalle. Kansan puhdistaminen tässä mitä tärkeimmässä asiassa puhdisti myös heidän ylimmäisen pappinsa asun. Vaikutus oli sama, kuin hän olisi vaihtanut vaatteensa. Hänen piti pukeutua ”juhlavaatteisiin”. Hänellä piti olla temppeli, missä hän palvelisi noissa ”juhlavaatteissa”. Temppelin valmistuminen ja sen vihkiminen saisi hänet pukemaan ylleen nuo ”juhlavaatteet” ja olemaan loistava-asuinen Jehovan ylistykseksi. Kansallisena uskonnollisena edustajana ylimmäinen pappi Joosua otti käskynhaltija Serubbaabelin kanssa johdon temppelin jälleenrakentamisen uudelleen aloittamisessa, ja siitä syystä hän ansaitsi saada itselleen paremmat vaatteet. Siten hänen uskonnollinen asunsa ei tuottaisi häpeää Jumalalle.

20. Miten taivaallisen Ylimmäisen Papin Jeesuksen Kristuksen asu kärsi jäännöksen asusta ensimmäisen maailmansodan jälkeen?

²⁰ Tämä piti paikkansa myös hänestä, jota ylimmäinen pappi Joosua esikuvasi, nimittäin taivaallisesta Ylimmäisestä Papista Jeesuksesta Kristuksesta. Hänen hengestä siinneitten voideltujen opetuslastensa jäännös tuli ensimmäisestä maailmansodasta ”saastaisessa” hengellisessä tilassa. He olivat hengellisiä israelilaisia, Jehovan hengellisiä alipappeja hänen Ylimmäisen Pappinsa Jeesuksen Kristuksen alaisuudessa. Heidän hengelliset vaatteensa olivat saastuneet heidän käyttäytymisensä ja vajavaisuuksiensa vuoksi ensimmäisen maailmansodan aikana. Tämä saattoi heidän taivaassa olevan Ylimmäisen Pappinsa huonoon ja väärään valoon. Koska hän vastaa hengellisten israelilaisten kansan pahoista teoista eli rikkomuksista ja kantaa ne, niin vaikutti siltä kuin hän itse olisi ollut puettu saastaisiin uskonnollisiin vaatteisiin.

21. Mitä elossa säilyneen jäännöksen piti tämän vuoksi tehdä, kun sodanjälkeinen kausi alkoi?

²¹ Hengellisten alipappien jäännöksen täytyi siis katua ja kääntyä Jehovan puoleen ja saada Häneltä anteeksi Kristuksen kautta. Näin todella tapahtuikin sodanjälkeisen kauden alussa. He osoittivat palanneensa eli kääntyneensä Jehovan puoleen tutkimalla ahkerasti Pyhää Raamattua saadakseen tietää, mikä on Jumalan tahto ja työ sodanjälkeistä kautta varten, ja ryhtyäkseen sitten kokosieluisesti näihin ensiarvoisen tärkeisiin tehtäviin.

22. Mihin jäännös, joka oli saanut anteeksi, sitten ryhtyi, ja kuka otti johdon näiden ponnistelujen edistämisessä?

²² Näin ollen katuva, kääntynyt hengellisten alipappien jäännös ryhtyi kokosieluisesti Jehovan palvontaan hänen temppelissään ja pyrki puhdistamaan tuon palvonnan aivan kaikesta babylonilaisesta saastutuksesta. Kun he ponnistelivat ennallistaakseen ”Jumalan ja Isän silmissä” puhtaan ja saastumattoman palvonnan, se vastasi sitä, että kotimaahansa palanneet israelilaiset jatkoivat työtä Jehovan temppelin rakentamiseksi uudelleen Jerusalemiin. (Jaak. 1:27) Näkymätön, taivaallinen Ylimmäinen Pappi Jeesus Kristus otti johdon tässä hänen alipappiensa jäännöksen elvyttämisessä Jehovan palvontaan ja palvelukseen. Kun siis Jehova armollisesti antoi heille anteeksi ja puhdisti heidät, niin se antoi heille puhtaan asun Hänen edessään.

23. Miten taivaallinen Ylimmäinen Pappi siis vapautettiin kuvaannollisista ’saastaisista vaatteistaan’?

²³ Vieläpä Saatanan alaisuudessa olevat väärät syyttäjät alkoivat nähdä, että Kristuksen alipappien jäännöksen opit, sanoma ja julkinen toiminta oli erilaista. Tämä oli omiaan herättämään asiaankuuluvaa arvonantoa jäännöksen taivaallista Ylimmäistä Pappia, Jeesusta Kristusta, kohtaan. Hänen ei tarvinnut enää kantaa vastuuta eli vastata sellaisista alipappiensa pahoista teoista. Ne ”saastaiset vaatteet”, jotka oli epäsuorasti laskettu hänelle kuuluviksi, otettiin häneltä pois, ja hänen vaatteensa vaihdettiin. Tuokaa hänelle ”juhlavaatteet”!

24. Mitä Sakarja pyysi pantavaksi Joosuan päähän, ja mitä Jehova silloin sanoi Joosuan eduista?

²⁴ Kukapa ei tahtoisi nähdä ainoan elävän tosi Jumalan ylimmäistä pappia kaunistettuna virallisella päähineellä? Profeetta Sakarja halusi nähdä hänet tällaisena. Joko hän ajatteli sitä mielessään tai myös puhui siitä hetken mielijohteesta! Hän kertoo meille: ”Minä sanoin: ’Pantakoon puhdas käärelakki hänen päähänsä’. Niin he panivat puhtaan käärelakin hänen päähänsä ja pukivat hänet vaatteisiin. Ja Herran enkeli seisoi siinä. Ja Herran enkeli todisti Joosualle sanoen: ’Näin sanoo Herra Sebaot: Jos sinä vaellat minun teilläni ja hoidat minun säätämäni tehtävät, saat sinä myös tuomita minun huonettani ja vartioida minun esikartanoitani, ja minä annan sinulle pääsyn näiden joukkoon, jotka tässä seisovat.’” – Sak. 3:5–7.

25. Miksi ylimmäinen pappi Joosua iloitsi, kun Sakarja paljasti hänelle näyn tämän osan?

²⁵ Miten iloinen onkaan ylimmäisen papin Joosuan, Joosadakin pojan, täytynyt olla, kun profeetta Sakarja paljasti hänelle tämän osan profeetallisesta näystä! Joosua saattoi silloin ymmärtää, että hänellä oli Jumalaa miellyttävä asu eikä hän aiheuttanut häpeää Hänelle. Saatanan ilkeä yritys löytää lisäsyitä Jehovan ylimmäisen papin häpäisemiseksi oli epäonnistunut!

26, 27. Mitkä velvollisuutensa Jehovaa kohtaan Joosua täytti tunnollisesti ja mitä etuja nauttiakseen?

²⁶ Joosuan on varmasti täytynyt haluta tuomita Jehovan Israelin ”huonetta” Jumalan lain mukaan ja vartioida Jumalan temppelin esipihoja.

²⁷ Sen tähden Joosua suhtautui vakavasti enkelin kehottavaan todistukseen ja vaelsi kuuliaisesti Jehovan tietä ja hoiti tunnollisesti Jehovan säätämät tehtävät osoittautuakseen mainittujen etujen arvoiseksi.

28. Keitä olivat ne, jotka seisoivat näyssä Joosuan vierellä ja joiden joukkoon hänelle annettiin pääsy, ja miten tämä oli tapahtuva?

²⁸ Lisäksi Joosualle annettiin ”pääsy näiden joukkoon, jotka tässä seisovat”. Näyssä taivaan enkelit seisoivat vieressä, ja samalla tavalla kuin heillä oli pääsy taivaassa olevan Jumalan luo, niin myös Joosua saattoi lähestyä Jumalaa suoranaisesti välittäjänä Israelin huoneen puolesta. Häntä kunnioitettaisiin myös edulla astua Jerusalemin valmiin temppelin kaikkeinpyhimpään vuotuisena sovituspäivänä.

29. Millä tavalla taivaallinen Ylimmäinen Pappi sodanjälkeisenä kautena vaeltaa Jehovan tietä, hoitaa Hänen säätämänsä tehtävät, tuomitsee Hänen huonettaan ja vartioi Hänen esipihojaan?

²⁹ Jeesus Kristus on tietenkin koko ihmismaailman paras mahdollinen Ylimmäinen Pappi. Kuninkaallinen, papillinen käärelakki on asetettu hänen päähänsä, koska hän on ”ylimmäinen pappi Melkisedekin järjestyksen mukaan, iankaikkisesti”. (Hepr. 6:20; Ps. 110:1–4; 21:2–6) Hän on aina vaeltanut Jumalan tietä ja hoitanut Jumalan säätämät tehtävät. Mutta sen jälkeen, mitä hänen antautuneet, kastetut opetuslapsensa ovat kokeneet maan päällä ensimmäisen maailmansodan aikana, hän on huolehtinut siitä, että hänen alipappiensa jäännös oppii selvemmin Jumalan tien vaeltaakseen sitä, ja hän auttaa heitä ymmärtämään täydellisemmin pyhän velvollisuutensa Jehova Jumalaa kohtaan, jotta he voisivat pitää sen täysin. Kirkastetun Herran Jeesuksen loistavat papilliset vaatteet on kuvattu hänen apostoli Johannekselle antamassaan Ilmestyksessä, jossa hänet nähdään käyskentelemässä seitsemän kultaisen lampunjalan keskellä. (Ilm. 1:12–2:1) Hän tuomitsee uskollisesti hengellisen Israelin huonetta uuden liiton lain mukaan. Hän opastaa sen jäseniä Jehovan hengellisen temppelin maallisissa esipihoissa ja määrää heille heidän hengelliset tehtävänsä siellä.

30. Miten taivaalliselle Ylimmäiselle Papille annetaan ”pääsy näiden ,joukkoon, jotka tässä seisovat”, ja mistä lähtien ja missä laajuudessa?

³⁰ Maallinen ylimmäinen pappi Joosua, Joosadakin poika, astui ensimmäisen kerran Jerusalemin temppelin kaikkeinpyhimpään vuonna 515 eaa. (Esra 6:15), mutta hengellinen Ylimmäinen Pappi, Suurempi Joosua, astui vastakuvalliseen, todelliseen kaikkeinpyhimpään, itse taivaaseen, vuonna 33. Hän nousi taivaaseen ja esitti ihmisuhrinsa arvon itse sotajoukkojen Jehovan edessä. Koska hänet oli nyt tehty ’enkeleitä korkeammaksi’ ja hän oli ’perinyt nimen, joka on jalompi kuin heidän’, niin hänellä voi myös olla ”pääsy näiden joukkoon, jotka tässä seisovat”, ts. taivaan enkeleitten joukkoon. Ennen kaikkia muita hän voi lähestyä Jumalaa suoraan ja toimia välittäjänä Jehovan maanpäällisten palvojien hyväksi, kuten Jehova oli profeetallisesti sanonut hänestä: ”Ja minä sallin hänen käydä tyköni, niin että hän saattaa minua lähestyä.” – Jer. 30:21.

”VESA” JA ”KIVI”

31. Mitä enkelituomari sanoo nyt juhlapuvussaan olevalle Joosualle ”Vesasta” ja ”kivestä”?

³¹ Sakarjalle annetussa näyssä Jehovan enkelituomari puhui edelleen juhlavaatteissa olevalle ylimmäiselle papille: ”Kuule, Joosua, ylimmäinen pappi, sinä ja sinun ystäväsi [toverisi, Um], jotka edessäsi istuvat. Sillä ennusmerkin miehiä he ovat; sillä katso, minä annan tulla palvelijani, Vesan [Uuden Kasvin, By]. Sillä katso: kivi, jonka minä olen asettanut Joosuan eteen – siihen yhteen kiveen päin on seitsemän silmää! Katso, minä kaiverran kaiverrukset siihen, sanoo Herra Sebaot, ja otan pois tämän maan pahat teot yhtenä päivänä.” – Sak. 3:8, 9.

32. Miten Joosua ja hänen ’toverinsa’ palvelivat ennusmerkkeinä?

³² Profeetta Sakarjan ei tullut tehdä sanomaa tästä näyn osasta tunnetuksi ainoastaan ylimmäiselle papille Joosualle vaan myös hänen ’tovereilleen’, jotka istuivat hänen edessään, ts. alipapeille. Miksi? Koska he olivat ”ennusmerkin miehiä” eli palvelivat ennusmerkkeinä. Tässä tapauksessa he eivät olisi ennusmerkkeinä mistään pahasta, vaan ottaen huomioon sen Jumalan ilmoituksen, jonka he ovat kuulemaisillaan, he olisivat ennusmerkkeinä jostakin hyvästä, erikoisen hyvästä. Heidän piti todistaa siitä, minkä he olivat kuulleet Jehovan enkelituomarilta, ja tämän perusteella he olisivat ennusmerkkeinä suuremman papiston tulosta, joka ei olisi kovin etäisessä tulevaisuudessa, papistosta, joka olisi arvoltaan korkeampi kuin heidän papistonsa Jerusalemin temppelissä. Se olisi messiaaninen papisto, ja sen ylimmäinen pappi olisi Messias itse. Sopusoinnussa sen enteellisen merkityksen kanssa, jonka he olivat saaneet Jerusalemin toisen temppelin alipappeina, heidän nykyinen ylimmäinen pappinsa Joosua, Joosadakin poika, oli ennusmerkki messiaanisesta Ylimmäisestä Papista. Hän oli tämän esikuva!

33, 34. a) Mitä siis tarvittiin, kuten ennusmerkein oli osoitettu? b) Varattiinko tämä tarvittava Ylimmäinen Pappi laillisen käskyn perusteella vai Jumalan suorittaman jonkin erikoisjärjestelyn avulla?

³³ Parempaa papistoa, erityisesti parempaa ylimmäistä pappia, joka olisi muinaisen Melkisedekin kaltainen, todella tarvittiin. (1. Moos. 14:18–20) Tätä seikkaa selitettiin myöhemmin heprealaisille, jotka olivat hyväksyneet luvatun Messiaan, kuten Hepr. 7:15–22 esittää:

³⁴ ”Ja tämä käy vielä paljoa selvemmäksi, kun nousee toinen pappi, Melkisedekin kaltainen, joka ei ole siksi tullut lihallisen käskyn lain mukaan, vaan katoamattoman elämän voimasta. Sillä hänestä todistetaan: ’Sinä olet pappi iankaikkisesti Melkisedekin järjestyksen mukaan’. Täten kyllä entinen säädös kumotaan, koska se oli voimaton ja hyödytön – sillä laki ei tehnyt mitään täydelliseksi – mutta sijaan tulee parempi toivo, jonka kautta me lähestymme Jumalaa. Ja niinkuin tämä ei tapahtunut ilman valan vannomista – nuo taas ovat papeiksi tulleet ilman heistä vannottua valaa, mutta tämä hänestä vannotulla valalla, sen asettamana, joka hänelle sanoi: ’Herra on vannonut eikä ole katuva: ”Sinä olet pappi iankaikkisesti”’ – niin on myös se liitto parempi, jonka takaajaksi Jeesus on tullut.”

35. Miten suurempi Ylimmäinen Pappi oli pikemminkin ”vesa” kuin ”oksa”, ja mistä Jeremia ennusti hänen versovan?

³⁵ Alipappien, jotka olivat ylimmäisen papin Joosuan tovereita ja jotka istuivat hänen edessään saadakseen häneltä käskyjä, täytyi olla ”ennusmerkin miehiä” jostakin paremmasta, koska Jehova jatkoi enkelituomarinsa kautta: ”Sillä katso, minä annan tulla palvelijani, Vesan.” (Sak. 3:8) ”Palvelijana”, Jehovan palvelijan, ei pitänyt olla Aaronin suvun papistosta haarautuva oksa. Hänen pappeutensa versoi täysin erilaisesta maaperästä, eri juuresta. Jer. 23:5, 6 osoittaa, kenen vesa messiaaninen Ylimmäinen Pappi oli oleva, kun se sanoo: ”Katso, päivät tulevat, sanoo Herra, jolloin minä herätän Daavidille vanhurskaan vesan [Daavidin uuden kasvin, joka tulee oikeana, By]; hän on hallitseva kuninkaana ja menestyvä, ja hän on tekevä oikeuden ja vanhurskauden maassa. Hänen päivinänsä pelastetaan Juuda ja Israel asuu turvassa. Ja tämä on hänen nimensä, jolla häntä kutsutaan: ’Herra [Jehova, Um] on meidän vanhurskautemme’.” Jumala tuotti tämän Vesan vuonna 33.

36, 37. a) Minkä vakuudeksi Jehova asetti ”kiven” ylimmäisen papin Joosuan eteen? b) Ketä tuo ”kivi” kuvasi, ja miten Jeesus sovelsi Psalmin 118:22, 23 tässä yhteydessä?

³⁶ Entä mikä on se ”kivi”, jonka Jumala oli paneva ylimmäisen papin Joosuan eteen? Kirjaimellisessa merkityksessä se oli se kivi, jolla silloin rakenteilla ollut temppeli viimeisteltiin ja saatiin valmiiksi. Toisen temppelin perustus oli jo laskettu, joten tämä ”kivi” olisi huippukivi. Kun siis Jehova asetti sen Joosuan eteen, niin se oli merkki, joka takasi, että temppeli valmistuisi kaikesta Saatanan taholta tulevasta vastustuksesta huolimatta. Myös tuo kivi oli vertauskuva Messiaasta, Voidellusta. Kuvaten Messiasta kiveksi Ps. 118:22, 23 sanoi: ”Se kivi, jonka rakentajat hylkäsivät, on tullut kulmakiveksi [pääkulmakiveksi, By; Um]. Herralta tämä on tullut; se on ihmeellistä meidän silmissämme.” Kun Jeesus vuonna 33 puhui juutalaisille, jotka hylkäsivät hänet luvattuna Messiaana, niin hän sovelsi tämän raamatunpaikan itseensä ja sanoi heille:

³⁷ ”Ettekö ole koskaan lukeneet kirjoituksista: ’Se kivi, jonka rakentajat hylkäsivät, on tullut kulmakiveksi [pääkulmakiveksi, Um]: Herralta tämä on tullut ja on ihmeellinen meidän silmissämme’? Sentähden minä sanon teille: Jumalan valtakunta otetaan teiltä pois ja annetaan kansalle, joka tekee sen hedelmiä.” – Matt. 21:42, 43. Ks. myös 1. Piet. 2:4–9.

38. Mitä ilmaistaan sillä seikalla, että tuohon yhteen ”kiveen” päin on seitsemän silmää?

³⁸ Tähän vertauskuvalliseen kiveen Jumala oli kiinnittävä koko huomionsa. Sen vakuudeksi oli sanottava ylimmäiselle papille Joosualle ja hänen pappistovereilleen: ”Siihen yhteen kiveen päin on seitsemän silmää!” (Sak. 3:9) Ei niin, että kiveen olisi kaiverrettu seitsemän silmää, mistä olisi tullut sellainen ajatus, että kiveä tarkastelevia katsottaisiin seitsenkertaisella tavalla. Silmillämme me kiinnitämme huomiomme johonkin. Ja koska luku seitsemän kuvaa Raamatussa täydellisyyttä, niin seitsemän tuohon kiveen päin suunnattua silmää tarkoittaa, että Jehova kiinnittää täyden huomionsa tuohon vertauskuvalliseen Kiveen, luvattuun Messiaaseensa. Toiset voisivat jättää huomaamatta tuon vertauskuvallisen Kiven. Tai he voisivat olla välittämättä siitä, hylätä sen, mutta Jehova ei toimisi siten. Koska Hän kiinnittää siihen siten koko huomionsa, niin sen täytyy olla mitä kallisarvoisin Hänelle.

39. Millä tavalla Jehova kaivertaa kaiverrukset vertauskuvalliseen Kiveen?

³⁹ Jehova sanoo tämän mukaisesti edelleen osoittaessaan, miten Hän kiinnittää koko huomionsa tähän vertauskuvalliseen Kiveen ja sen ainoalaatuiseen asemaan ja ulkonäköön: ”Minä kaiverran kaiverrukset siihen.” Tämän lupauksen loistavan täyttymyksen mukaisesti Jehova, taivaallinen Kaivertaja, antoi vertauskuvalliselle Kivelle, rakkaalle Pojalleen Jeesukselle Kristukselle, sellaisia kauneuden tuntomerkkejä, joita hän ei suonut kenellekään toiselle. Niinpä Hepr. 1:1–3 puhuu tästä huomattavasta Jumalan Pojasta ”hänen [ts. Jumalan] olemuksensa kuvana [kreikaksi kharaktér, joka tarkoittaa ’leimaa’]”. Vertauskuvallisena, kaiverrettuna huippukivenä messiaaniselle Ylimmäiselle Papille Jeesukselle Kristukselle annetaan korkein ja vastuullisin palvelusasema Jehovan hengellisessä palvontatemppelissä. Tämä merkitsi jotakin mitä hyödyllisintä koko ihmiskunnalle.

40. Mitä olivat ”tämän maan pahat teot”, ja miten Jehova oli ottava ne pois?

⁴⁰ Kun huippukivi oli paikallaan ja temppeli täysin valmis ainoan elävän tosi Jumalan täysimittaista palvontaa varten, niin mitä voitiin johdonmukaisesti odottaa seuraavan? Siunauksia, siunauksia, siunauksia! Mikään ei enää estäisi näitä siunauksia, sillä Jehova sanoi vielä: ”[Minä] otan pois tämän maan pahat teot yhtenä päivänä.” (Sak. 3:9) Koska kotimaahansa palanneet israelilaiset olivat sallineet Jerusalemin temppelin jälleenrakennustyön keskeytyä pitkäksi ajaksi, niin ’paha teko’ tahrasi koko Juudan maan. Sen asukkaat katsottiin saastaisiksi ja heidän kättensä materialistiset työt olivat saastaiset. (Hagg. 2:13, 14) Mutta nyt, kun vuosi 515 eaa. alkoi ja Jerusalemin toinen temppeli valmistui voittoisasti, Juudan maan väärä vaellus oikaistiin täysin. Jehova oli siis tyytyväinen, ja hän otti pois maan asukkaitten pahan teon tuona nimenomaisena ”yhtenä päivänä”, päivänä, jolloin temppeli oli valmis kaiverrettuine huippukivineen ja puhdas palvonta aloitettiin siellä.

41. Miten tämän pitäisi kannustaa meitä nykyään Jumalan palvonnassa?

⁴¹ Miten tämän pitäisikään kannustaa meitä nykyään asettamaan tosi Jumalan palvonta hänen hengellisessä temppelissään ensi sijalle elämässämme! Meidän ei tulisi viivytellä sen tekemisessä. Meidän ei tulisi sallia keskeytyksiä tässä ponnistelussa.

42. Millä tavalla hengellisten alipappien jäännökseen kuuluvat ovat vuodesta 1919 lähtien palvelleet ”ennusmerkin miehinä”?

⁴² Messiaan hengellisten alipappien uskolliseen jäännökseen kuuluvat tietävät, mitä siunauksia heille on koitunut tämän tekemisestä yhä päättäväisemmin niiden yli viidenkymmenen vuoden aikana, jotka ovat kuluneet ennallistamisvuodesta 1919. He ovat oppineet arvostamaan yhä syvällisemmin sitä, että he ovat ylimmäisen papin Joosuan alipappitovereiden tavoin ”ennusmerkin miehiä” tämän maailmallisen asiainjärjestelmän ”lopun aikaa” varten. He ovat ennusmerkkeinä kaikkein parhaista asioista kaikille niille, jotka omistautuvat ainoan elävän tosi Jumalan puhtaaseen, saastumattomaan palvontaan.

43. Miten jäännökseen kuuluvat suhtautuvat häneen, jota Jehova nimittää ’palvelijakseen Vesaksi’ ja ”yhdeksi kiveksi”?

⁴³ Mitkään nykyiset väärät messiaat tai väärät messiaaniset järjestöt eivät petä heitä. He ovat tunnistaneet hänet, jota Jehova nimittää ’palvelijakseen Vesaksi’. Hän on se, jonka sotajoukkojen Jehova asetti messiaaniselle valtaistuimelle taivaisiin pakanain aikojen päättyessä vuonna 1914 ja joka on nyt aloittanut messiaanisen hallituskautensa, nimittäin Jeesus Kristus. He ovat tunnistaneet myös hänet, jota vertauskuvasi ylimmäisen papin Joosuan eteen asetettu kivi, johon päin oli ”seitsemän silmää”. He ihailevat sitä tapaa, millä Jehova on kaivertanut tähän vertauskuvalliseen Kiveen kauneutta, joka vastaa Kivelle annettua korkeaa asemaa, ja he riemuitsevat siitä, että hänestä on tehty vertauskuvallinen huippukivi, korkein ja vastuullisin Jehovan palvontajärjestelmässä. He ovat onnellisia saadessaan olla tuon vertauskuvallisen kaiverretun Kiven, Jeesuksen Kristuksen, alipappeja. He näkevät Pyhästä Raamatusta, että ”ennusmerkin miehinä” heitä koskee Jumalan käsky palvella tämän korotetun Kiven, Jehovan yhden Ylimmäisen Papin, Jeesuksen, todistajina.

LOPUTTOMAAN ELÄMÄÄN JOHTAVA HENGELLINEN HYVINVOINTI

44. Mitä voitiin Sak. 3:10:n mukaan odottaa sen jälkeen, kun Jehova oli ottanut pois ”tämän maan pahat teot”?

⁴⁴ Mitä oli odotettavissa sen jälkeen, kun Jehova oli täyttänyt Sakarjan kautta antamansa lupauksen: ”[Minä] otan pois tämän maan pahat teot yhtenä päivänä”? Ei muuta kuin Jumalan suosiota, mikä ilmeni aineellisina ja hengellisinä siunauksina israelilaisilla, jotka palvoivat valmistuneessa toisessa Jerusalemin temppelissään. Oli siis mitä sopivinta, että sitä lupausta seurasi tämä Jumalan ennustus: ”Sinä päivänä te kutsutte, kukin ystävänsä, viinipuun ja viikunapuun alle.” – Sak. 3:10.

45. Mitä Sak. 3:10:n ennustus merkitsee sen temppelin palvojille, jossa Jeesus Kristus palvelee Ylimmäisenä Pappina?

⁴⁵ Tänä päivänä, jolloin kaikki väärät uskonnot murenevat ja ovat tuhoutumaisillaan maailman pahimmassa ahdingossa, tuo ennustus merkitsee hengellistä hyvinvointia vilpittömille Jumalaa pelkääville ihmisille, jotka omistautuvat kokosydämisesti Jumalan palvontaan siinä yhdessä oikeassa hengellisessä temppelissä, missä Jehovan yksi hyväksytty Ylimmäinen Pappi palvelee. Se merkitsee sen rinnakkaisennustuksen täyttymystä, jonka Miika 4:1–4 esittää:

Aikojen lopussa on Herran [Jehovan, Um; By] temppelin vuori seisova vahvana, ylimmäisenä vuorista, ja se on oleva korkein kukkuloista, ja sinne virtaavat kansat. Monet pakanakansat lähtevät liikkeelle sanoen: ”Tulkaa, nouskaamme Herran vuorelle, Jaakobin Jumalan temppeliin, että hän opettaisi meille teitänsä ja me vaeltaisimme hänen polkujansa; sillä Siionista lähtee laki, Jerusalemista Herran sana.” Ja hän tuomitsee monien kansojen kesken, säätää oikeutta väkeville pakanakansoille, kaukaisiin maihin saakka. Niin he takovat miekkansa vantaiksi ja keihäänsä vesureiksi; kansa ei nosta miekkaa kansaa vastaan, eivätkä he enää opettele sotimaan. He istuvat kukin oman viinipuunsa ja viikunapuunsa alla kenenkään peljättämättä. Sillä Herran Sebaotin suu on puhunut.

46. Millaista asiaintilaa Jehovan todistajat siis ylläpitävät siinä hengellisessä tilassa, jonka he ovat saaneet Jumalalta?

⁴⁶ Näin on nytkin, kun ydinsota uhkaa maailmaa: Jehovan kristityt todistajat asuvat Jumalan antamassa hengellisessä tilassaan hengellisessä hyvinvoinnissa. He ylläpitävät rakkaudellista rauhaa keskuudessaan ja ovat ehdottomasti erossa kaikista tämän maailman sodista. Saatana on epäonnistunut heidän Ylimmäisen Pappinsa, Jeesuksen Kristuksen, vastustamisessa!