11. luku

”Ei sotaväellä eikä voimalla, vaan” –

1. Vertaa toisiinsa Sakarjan päivien Israelia ja nykyistä Israelin tasavaltaa sotavoimien ollessa kysymyksessä.

OLIKO Israelissa profeetta Sakarjan aikana aseistettuja sotavoimia? Ei, toisin kuin nykyisessä Israelin tasavallassa, missä naisetkin ovat asevelvollisia.

2. Miten kauan kotimaahan palannut jäännös oli ollut ilman sotavoimia, ja mikä temppelin rakentamiseen liittyvä kysymys herää sen johdosta?

² Kun samarialaiset viholliset estivät israelilaisia temppelinrakentajia ”väkivoimalla” tekemästä työtä vuonna 522 eaa. Artakserkseen (tietäjä Gaumatan) hallitessa lyhyen aikaa Persian kuninkaana, Jerusalemissa olevat israelilaiset eivät koonneet sotaväkeä taistelemaan heitä vastaan. (Esra 4:7–24) Kun Sakarja myöhemmin yhdennessätoista kuussa (sebatkuussa) vuonna 519 eaa., kuukauden 24. päivänä, sai viidennen näkynsä, Jerusalemissa ja Juudan maassa ei vieläkään ollut sotaväkeä. Silloin oli vielä kuningas Dareios I:n toinen vuosi, Dareioksen, joka oli Artakserkseen seuraaja Persian valtakunnan hallitsijana. Olisiko israelilaisten mahdollista rakentaa Jerusalemin temppeli valmiiksi turvautumatta ”voimapolitiikkaan” tehokkaan sotavoiman avulla? Sakarjan saama viides näky vastasi kysymykseen.

3. a) Millaisesta tilasta Sakarja herätetään, ennen kuin hänelle annetaan viides näky? b) Mitä Sakarja kertoo selityksiä antavalle enkelille nähneensä?

³ Saatuaan uskoa herättävän näyn ylimmäisestä papista Joosuasta, Joosadakin pojasta, profeetta Sakarja näyttää vajonneen mietiskelyn ja pohdiskelun mielentilaan, missä hän näytti olevan unessa. Näkyjen sarja ei ollut kuitenkaan päättynyt; hänen oli nähtävä vielä muutakin. Siksi hän kertoo meille enkelistä, joka selitti hänelle asioita: ”Ja Herran enkeli, joka puhutteli minua, palasi ja herätti minut, niinkuin joku herätetään unestansa. Ja hän sanoi minulle: ’Mitä sinä näet?’ Minä vastasin: ’Minä näen, katso: lampunjalka, kokonansa kultaa, ja sen yläpuolella sen öljyastia, ja lampunjalassa sen seitsemän lamppua, ja seitsemän öljyputkea lamppuihin, jotka ovat siinä ylimpänä. Ja kaksi öljypuuta sen ääressä, toinen öljyastian oikealla, toinen vasemmalla puolella.’” – Sak. 4:1–3.

4. Minkä huoneen näky lampunjalasta tuo mieleemme ja miksi?

⁴ Onko meillä mielikuva siitä, mitä Sakarjalle näytettiin? Tuo seitsenhaarainen kultainen lampunjalka, jonka päissä on seitsemän oliiviöljyllä palavaa lamppua, tuo mieleen Jehovan palvontahuoneen. Varhaisemmassa Israelissa, profeetta Mooseksen päivistä kuningas Daavidin aikaan, tuossa palvontahuoneessa oli kultainen lampunjalka sen ensimmäisessä osastossa, pyhässä. (2. Moos. 40:1–25) Näky tästä lampunjalasta oli näin ollen hyvin sattuva, koska tämä näky liittyi temppelin jälleenrakentamiseen.

5. Miten nuo seitsemän lamppua saivat valaistuspolttoainetta yhteisestä säiliöstä, ja miten tämä yhteinen varasto pidettiin täynnä?

⁵ Seitsemällä lampulla oli keskellä oleva valaistusöljyvarasto. Se oli kultaisen lampunjalan yläosassa oleva astia, josta lähti seitsemän putkea, kuhunkin lamppuun oma putkensa, jota myöten se sai öljyä yhteisestä varastosta. Mutta mistä tämä astia sai öljynsä ja miten säännöllisesti? Niistä kahdesta öljypuusta, jotka olivat astian ääressä, toinen puu sen oikealla ja toinen vasemmalla puolella. Nuo puut saattoivat varata jatkuvasti öljyä, ja ne olivat välittömästi käsillä, joten öljyä ei tarvinnut kuljettaa kaukaa.

6. Vaikka lamppuja oli seitsemän, niin miksi oli kuitenkin vain yksi lampunjalka?

⁶ Koska lampunjalka oli yhtenäinen, niin nuo seitsemän lamppua haarautuivat keskusrungosta.

7. Mitä Sakarja nyt kysyi enkeliltä lampunjalasta?

⁷ Tällä näyllä oli merkityksensä. Siksi Sakarja heti vastasi siihen: ”Minä lausuin ja sanoin näin enkelille, joka puhutteli minua: ’Mitä nämä ovat, Herra?’ Niin enkeli, joka puhutteli minua, vastasi ja sanoi minulle: ’Etkö tiedä, mitä ne ovat?’ Minä sanoin: ’En, Herra’.” – Sak. 4:4, 5.

8, 9. a) Miten menetellen me voimme Sakarjan tavoin hyötyä tästä näystä? b) Minkä vastauksen enkeli antaa Sakarjalle, ja mitä tämä ilmaisee meille yksityiskohtaisten selitysten asemesta?

⁸ Profeetta Sakarjan tavoin mekään emme halua esittää omaa tulkintaamme näystä. Me haluamme sotajoukkojen Jehovan opettavan meitä enkelinsä välityksellä. Me voimme hyötyä näystä vain saamalla Jumalan totuuden oikeasta lähteestä. Sakarjan kysyessä enkeliselittäjältä tämä ei aluksi esitä näyn kaikkien yksityiskohtien merkitystä. Sen sijaan hän ilmoittaa meille näyn kokonaismerkityksen, koko näyn opetuksen. Näin näky pelkästä lampunjalasta saa lisäpontta.

⁹ Sakarja sanoo: ”Ja hän lausui ja sanoi minulle näin: ’Tämä on Herran sana Serubbaabelille, näin kuuluva: Ei sotaväellä eikä voimalla, vaan minun Hengelläni, sanoo Herra Sebaot. Mikä olet sinä, suuri vuori, Serubbaabelin edessä? Lakeudeksi sinä! Hän on paneva paikoillensa huippukiven huutojen kaikuessa: ”Suosio, suosio sille! [Miten ihastuttava! Miten ihastuttava!, Um]”’” – Sak. 4:6, 7.

ESTE ALENNETAAN OLEMATTOMAKSI

10. Mitä vastustusta Serubbaabel kohtasi, ja minkä kaltaiselta se on voinut näyttää etenkin, kun otetaan huomioon mitkä olosuhteet?

¹⁰ Olisiko kukaan meistä pitänyt Eufratin tällä puolella (länsipuolella) olevien Persian maakuntien pakanallisten käskynhaltijoitten vastustuksesta? Eikä siinä kaikki: olisiko meistä yksikään pitänyt koko Persian valtakunnan hallitsijan, kuningas Dareios I:n, vastustuksesta? Tällainen vastustus oli sillä hetkellä Serubbaabelin tiellä hänen jatkaessaan Jehovan temppelin jälleenrakentamista Jerusalemiin vuonna 519 eaa. (Esra 5:3–6:2) Se näytti totisesti kuin ”suurelta vuorelta” temppelin jälleenrakentamisen tiellä kohti onnellista päätöstä. Hänellä ei ollut mitään sotavoimia niiden alle viidenkymmenentuhannen joukossa, jotka olivat palanneet hänen kanssaan Babyloniasta aikaisemmin vuonna 537 eaa. Miten hän siis voisi tehdä vastarintaa sellaisten protestoijien aseelliselle maahantunkeutumiselle, joiden tarkoituksena oli temppelityön pysähdyttäminen? Mitä voimaa hänellä tai hänen israelilaisilla tovereillaan oli? Hän ei tuntenut henkilökohtaisesti kuningas Dareios I:tä, eikä hänellä ollut mitään poliittista vetovoimaa tai vaikutusvaltaa häneen. Miten hän siis saattoi toivoa saavansa Jehovan palvontahuoneen koskaan valmiiksi – saamatta siitä ankaraa rangaistusta?

11. a) Mikä on Jumalan vastaus kysymykseen? b) Mitä Serubbaabel siis tarvitsi tuekseen temppelin rakentamisessa ja miksi?

¹¹ Kysymmekö me nykyään tai kysyikö käskynhaltija Serubbaabel: ”Miten”? Kaikkein suurin armeijan Ylipäällikkö vastaa: ”Ei sotaväellä eikä voimalla vaan minun Hengelläni, sanoo Herra Sebaot [sotajoukkojen Jehova, Um].” (Sak. 4:6) Serubbaabelin ei tarvinnut olla huolissaan siitä, että hänellä ei ollut sotavoimia tai minkäänlaista inhimillistä voimaa. Hänen piti ainoastaan luottaa Häneen, joka oli profeettojensa kautta käskenyt häntä jatkamaan työtä ja turvaamaan Hänen, Ylimmän Vallanpitäjän, henkeensä. Hänen henkensä on tietenkin näkymätön toimiva voima, mutta se on vastustamaton, valtava, aina menestyvä, aina voittoisa. Se työskentelee näkymättömänä, mutta se tuottaa tuloksia, jotka tuon hengen jumalallinen Lähde haluaa saada aikaan. Koko maapallon kaikki sotilasmahdit ja koko ihmiskunnan kaikki poliittinen ja uskonnollinen voima eivät voi pitää puoliaan Hänen toiminnassa olevaa pyhää toimivaa voimaansa vastaan. Kun käskynhaltija Serubbaabel jatkoi temppelin rakentamista, hänen tukenaan oli tuo henki!

12. Miksi Serubbaabelin edessä olevan kuvaannollisen ”suuren vuoren” piti tulla, ja miten Jes. 40:4, 5:n täyttymys oli tästä takeena?

¹² Mikä sitten on tiellä oleva kuvaannollinen ”suuri vuori”? Sotajoukkojen Jehova sanoo sille: ’Serubbaabelin edessä sinä tulet lakeudeksi.’ Jehova oli täyttänyt Jes. 40:4, 5:n ennustuksen Serubbaabelin ja sen uskollisen jäännöksen edessä, joka oli palannut hänen kanssaan Babyloniasta: ”Kaikki laaksot korotettakoon, kaikki vuoret ja kukkulat alennettakoon; koleikot tulkoot tasangoksi ja kalliolouhut lakeaksi maaksi. Herran kunnia ilmestyy: kaikki liha saa sen nähdä. Sillä Herran suu on puhunut.” Hän saattoi nyt menetellä samalla tavalla sen ”suuren vuoren” suhteen, joka kohosi uhkaavana käskynhaltija Serubbaabelin edessä vuonna 519 eaa. Huomatkaamme, miten Hän teki sen henkensä avulla Serubbaabelin tarvitsematta ponnistella rasittavalla tavalla.

13. a) Miten Jehova oli aikaisemmin kislevin 24. päivänä vuonna 520 eaa. antanut Serubbaabelille Haggain välityksellä takeet vihollisen sotavoimia vastaan? b) Mitä viholliset varmasti tekivät sen jälkeen, kun Serubbaabel oli toiminut Sakarjan viidennen näyn innoittamana?

¹³ Vain kaksi kuukautta aikaisemmin Hän oli ilmoittanut, mitä hän oli tekevä vihollisarmeijoille, kun hän sanoi: ”Minä liikutan taivaat ja maan. Ja minä kukistan kuningaskuntien valtaistuimet, hävitän pakanain kuningaskuntien väkevyyden ja kukistan vaunut ajajineen; ja hevoset ja niiden ratsastajat kaatuvat, mies toisensa miekkaan. Sinä päivänä, sanoo Herra Sebaot, minä otan sinut, palvelijani Serubbaabel, Sealtielin poika, sanoo Herra, ja panen sinut ikäänkuin sinettisormukseksi. Sillä sinut minä olen valinnut, sanoo Herra Sebaot.” (Hagg. 2:20–23) Sen perusteella, mitä käskynhaltija Serubbaabel ja hänen työtoverinsa tekivät sinä päivänä (kislevin 24:ntenä 520 eaa.) Jerusalemin temppelin perustuksilla, Eufratin länsipuolen maakuntien käskynhaltijat ovat voineet vedota Suusanissa Persiassa olleeseen kuningas Dareios I:een. Mutta nuo maakuntien käskynhaltijat ovat varmasti esittäneet vastalauseensa kuningas Dareios I:lle sen jälkeen, kun Serubbaabel jatkoi temppelin rakentamista Sakarjan hänelle kertoman viidennen näyn innoittamana.

14. Mitä kuningas Dareios I teki, kuten Esra 6:1–13 kertoo, saadessaan maakuntien kiihtyneitten käskynhaltijoitten vetoomuksen?

¹⁴ Siihen saakka kuningas Dareios I eli Daarejaves oli antanut kuningas Artakserkseen eli Artahsastan määräämän kiellon olla esteenä temppelin rakentamiselle. Mutta mitä hän teki saadessaan maakuntien kiihtyneitten käskynhaltijoitten vetoomuksen?

Niin kuningas Daarejaves antoi käskyn, että asiaa tutkittaisiin Baabelin arkistossa, jonne myös aarteet koottiin. Ja Ahmetan linnasta, Meedian maakunnasta, löydettiin kirjakäärö, johon oli kirjoitettu seuraavasti: ”Muistettava tapahtuma:

Kuningas Kooreksen ensimmäisenä hallitusvuotena kuningas Koores antoi käskyn: Jumalan temppeli Jerusalemissa, se temppeli rakennettakoon paikaksi, jossa uhreja uhrataan. Sen perustukset laskettakoon lujiksi, sen korkeus olkoon kuusikymmentä kyynärää ja leveys kuusikymmentä kyynärää. Siinä olkoon aina rinnakkain kolme kivikertaa suuria kiviä ja yksi hirsikerta uusia hirsiä; ja kustannukset suoritettakoon kuninkaan hovista. Ja myös Jumalan temppelin kulta- ja hopeakalut, jotka Nebukadnessar vei pois Jerusalemin temppelistä ja toi Baabeliin, annettakoon takaisin. Ne tulkoot paikoilleen Jerusalemin temppeliin, pantakoon ne Jumalan temppeliin.”

– ”Niinmuodoin on sinun, Tattenai, joka olet Eufrat-virran tuonpuoleisen maan käskynhaltija, sinun, Setar-Boosenai, ja teidän virkatoverienne, niiden afarsakilaisten [alempien maaherrojen, Um], jotka ovat tuolla puolella Eufrat-virran, pysyttävä siitä erillänne. Antakaa Jumalan temppelin rakennustyön olla rauhassa. Juutalaisten käskynhaltija ja juutalaisten vanhimmat rakentakoot [uudelleen, Um] Jumalan temppelin paikallensa. Ja minä annan käskyn, mitä teidän on tehtävä juutalaisten vanhimmille heidän rakentaessaan [uudelleen, Um] Jumalan temppeliä: tuolta puolelta Eufrat-virran tulevista kuninkaan verotuloista suoritettakoon niille miehille tarkasti ja viivyttelemättä kustannukset. Ja mitä tarvitaan, mullikoita, oinaita ja karitsoita polttouhreiksi taivaan Jumalalle, nisuja, suolaa, viiniä ja öljyä, se annettakoon heille Jerusalemin pappien esityksestä joka päivä, laiminlyömättä, että he uhraisivat suloisesti tuoksuvia uhreja taivaan Jumalalle ja rukoilisivat kuninkaan ja hänen poikiensa hengen puolesta. Ja minä annan käskyn, että kuka ikinä rikkoo tämän määräyksen, hänen talostaan revittäköön hirsi, ja hänet ripustettakoon ja naulittakoon siihen, ja hänen talostaan tehtäköön siitä syystä soraläjä [yleinen käymälä, Um]. Ja Jumala, joka on asettanut nimensä siihen, kukistakoon jokaisen kuninkaan ja kansan, joka ojentaa kätensä rikkomaan tätä määräystä hävittämällä Jumalan temppelin Jerusalemissa. Minä Daarejaves olen antanut tämän käskyn; se tarkoin täytettäköön.”

Silloin Tattenai, Eufrat-virran tämänpuoleisen maan käskynhaltija, Setar-Boosenai ja heidän virkatoverinsa täyttivät tarkoin käskyn, jonka kuningas Daarejaves oli heille lähettänyt. – Esra 6:1–13.

15. a) Minkä ansiona me voimme yksinomaan pitää tätä hätkähdyttävää tapahtumain käännettä ja miksi? b) Koska Jehova tiesi tämän etukäteen, niin mitä hän sanoi Serubbaabelin tekevän temppelin huippukivelle?

¹⁵ Toimiko sotajoukkojen Jehovan henki tässä asiassa ja ohjasiko hän tapahtumia? Tämä hätkähdyttävä tapahtumien käänne voidaan laskea vain Hänen henkensä ansioksi, sillä se tapahtui ilman, että käskynhaltija Serubbaabel olisi lainkaan turvautunut sotaväkeen tai inhimilliseen voimaan. Se kuvaannollinen ”vuori”, jonka vastustavat voimat nostivat Serubbaabelin tielle, tehtiin ”lakeudeksi” hänen edessään. Hänen uskonsa sotajoukkojen Jehovaan ja rohkeutensa rakentaa temppeliä palkittiin runsaasti. Koska Jehova tiesi etukäteen, mitä hän tulisi tekemään voittamattoman henkensä avulla, niin hän sanoi vielä viidennessä Sakarjalle antamassaan näyssä: ”Hän on paneva paikoillensa huippukiven huutojen kaikuessa: ’Suosio, suosio sille! [Miten ihastuttava! Miten ihastuttava!, Um]’.” – Sak. 4:7.

”IHASTUTTAVA” HUIPPUKIVI

16. Miten välttämätön tuo huippukivi oli, ja mitä se varmisti, että Serubbaabel oli tuottava sen?

¹⁶ Tuo ”huippukivi” oli Jerusalemiin uudelleen rakennettavan temppelin kruunaava kivi. Huippukivi oli välttämätön kivi, joka oli antava temppelille loppusilauksen. Se, että käskynhaltija Serubbaabel oli tuottava sen, varmisti sen, että hän oli saattava temppelin rakentamisen päätökseen. Mikään ei nyt estäisi häntä Jehovan palvelijana. Jehovan henki oli huolehtiva siitä!

17. Miksi se päivä, jolloin huippukivi asetettiin paikalleen, oli riemun päivä, ja miksi katselijat huudahtaisivat: ”Miten ihastuttava!”?

¹⁷ Rajattoman riemun päivä oli oleva se, jona hän panisi huippukiven paikalleen osoittamaan, että temppeli oli onnellisesti valmistunut siihen kaupunkiin, johon Jumala oli liittänyt pyhän nimensä. Nähdessään tämän kruunaavan urotyön hurmaantuneet katselijoiden joukot huudahtaisivat ihaillessaan tuota tärkeällä paikalla olevaa huippukiveä: ”Miten ihastuttava! Miten ihastuttava!” Se oli itsessään kaunis, sillä se oli sama kivi, joka asetettiin ylimmäisen papin Joosuan, Joosadakin pojan, eteen ja jonka kaiverrukset Jehova itse oli edustajansa välityksellä kaivertanut. (Sak. 3:9) Tuo kaiverrettu huippukivi näytti kuitenkin vielä kauniimmalta sille määrätyssä paikassaan temppelirakennuksessa, missä se antoi temppelirakennukselle ilahduttavan ulkonäön. Eivät ainoastaan temppelin palvojien ihastuneet silmät katsoneet tuota huippukiveä, vaan Jehovan ”seitsemän silmää” oli suunnattu siihen jakamattoman kiinnostuneina. Kun se asetettiin paikalleen, niin se merkitsi hänen Haggain ja Sakarjan kautta puhumansa profeetallisen sanan kunniaan saattamista.

18. Milloin tuo riemun päivä tuli muistiin merkityn historian mukaan?

¹⁸ Tuo riemun ja kunniaan saattamisen päivä tuli adarkuun kolmantena päivänä vuonna 515 eaa., sillä näin sanoo muistiin merkitty historia: ”Niin juutalaisten vanhimmat rakensivat, ja työ onnistui heille profeetta Haggain ja Sakarjan, Iddon pojan, ennustuksen tukemana. Ja he saivat sen valmiiksi Israelin Jumalan käskyn ja Kooreksen, Daarejaveksen ja Artahsastan, Persian kuninkaan, käskyn mukaan. Tämä temppeli valmistui adar-kuun kolmanneksi päiväksi, nimittäin kuningas Daarejaveksen kuudentena hallitusvuotena.” – Esra 6:14, 15.

19. Minkä suurenmoisen odotteen tuo profeetallinen, uskonnollinen tilaisuus herättää meissä tänä aikana, ja minkä avulla se toteutuu?

¹⁹ Minkä suurenmoisen näkymän tuo historiallinen ja samalla profeetallinen tapahtuma asettaakaan kaikkien niiden eteen, jotka rakastavat ainoan elävän tosi Jumalan puhdasta ja saastumatonta palvontaa nykyään! Se viittaa eteenpäin siihen aikaan, jolloin Suvereenin Herran Jehovan tosi palvonta on saatettu täydellisyyden tilaansa hänen hengellisessä temppelissään. Näin tapahtuu, kun Suuri Babylon (väärän uskonnon maailmanmahti, mukaan luettuna lahkolaiskristikunta) on tuhottu ja kaikki tämän maailman poliittiset, sotilaalliset ja yhteiskunnalliset ainekset, jotka myös ovat vastustaneet puhdasta uskontoa, on tuhottu, ja puhdistettuun maahan on jäänyt vain hengellisen Israelin hengellisten alipappien jäännös ja heidän palvojatoverinsa, jotka kuuluvat kaikkiin kansakuntiin ja kansoihin ja heimoihin. Tätä kruunaavaa saavutusta ei toteutettu, kuten Jehova sanoo, ”sotaväellä eikä voimalla, vaan minun Hengelläni”.

20. Millä käskynhaltijalla on erityisen etuoikeutettu osuus ennustuksen tulevassa täyttymyksessä?

²⁰ Vastakuvallisella Käskynhaltija Serubbaabelilla on oleva erityisen etuoikeutettu osa tämän Jumalan ennustuksen nykyisen täyttymyksen toteuttamisessa. Me tiedämme, kuka hän on – Jeesus Kristus, joka nyt hallitsee taivaalliselta valtaistuimeltaan hengellisten alipappiensa uskollista jäännöstä ja heidän antautuneita, kastettuja palvojatovereitaan.

21. Mitä Jeesuksessa Kristuksessa yhdistyviä asemia, joita myös Melkisedekillä esikuvattiin, Serubbaabel ja Joosua kuvasivat?

²¹ Serubbaabel esikuvasi kirkastettua Kuningasta Jeesusta Kristusta eri näkökulmasta kuin ylimmäinen pappi Joosua, Joosadakin poika. Ylimmäinen pappi Joosua (jota kreikkaa puhuvat juutalaiset sanoivat ”Jeesukseksi”) kuvasi Jeesusta Kristusta hänen papillisissa toimissaan. Serubbaabel, joka oli nimitetty Juudan maakunnan käskynhaltijaksi, kuvasi Herraa Jeesusta Kristusta hänen hallitsijan asemassaan kuninkaana. Nuo kaksi asemaa, ylimmäisen papin ja käskynhaltijan, on yhdistetty kirkastetussa Jeesuksessa Kristuksessa, sillä häntä on myös esikuvattu Melkisedekillä, josta 1. Moos. 14:18 sanoo: ”Melkisedek, Saalemin kuningas, toi leipää ja viiniä; hän oli Jumalan, Korkeimman, pappi.” Hepr. 7:1 nimittää häntä ”Melkisedekiksi, Saalemin kuninkaaksi, Jumalan, Korkeimman, papiksi”. – Ps. 110:1–4.

22. a) Minkä työn suojelemiseksi ja edistämiseksi Serubbaabel käytti valtaansa ja kenen käskystä? b) Ketä sellaista Serubbaabel esikuvasi, joka suoritti samankaltaista työtä, ja minkä ”suuren vuoren” tämä tasoitti?

²² Jerusalemin ja Juudan käskynhaltijana Serubbaabel edisti temppelin jälleenrakentamista, josta kuningas Kyyros oli antanut käskyn. Hän käytti valtaansa käskynhaltijana turvatakseen temppelin rakentamisen. Hänelle, josta ilmeisesti käytettiin nimeä Sesbassar, kuningas Kyyros uskoi pyhät ”Herran temppelin kalut”, ja Serubbaabel toi nämä pyhät astiat Babylonista Jerusalemiin käytettäviksi Jehovan uudelleen rakennetussa huoneessa. (Esra 1:7–2:2; 5:13–16) Käskynhaltija Serubbaabel otti siis oikeutetusti johtavan aseman, kun Jerusalemissa laskettiin Jehovan toisen temppelin perustusta. (Esra 3:8–10) Näin Serubbaabel esikuvasi, miten hallitseva Kuningas Jeesus Kristus innostaisi Jehovan puhtaan palvonnan ennallistamistyötä hänen hengellisessä temppelissään. Hän suojeli parhaillaan maan päällä olevaa voideltujen hengellisten alipappien jäännöstä heidän ponnisteluissaan vuodesta 1919 lähtien Jehovan puhtaan palvonnan ennallistamisessa koko ihmiskunnan keskuudessa. Hän on tasoittanut ”lakeudeksi” vastustuksen ja vaikeuksien ”suuren vuoren”, joka on ollut jäännöksen tiellä sen toiminnassa.

23. a) Millainen Jeesus Kristus on verrattuna käskynhaltija Serubbaabeliin temppelin rakentamisen edistäjänä? b) Miten hän täyttää kuvauksen huippukiven tuottamisesta ja sen asettamisesta paikoilleen?

²³ Samoin kuin käskynhaltija Serubbaabel tuotti huippukiven ja asetti sen paikalleen temppeliin vuonna 515 eaa., kirkastettu Jeesus Kristus saattaa Jehovan palvonnan ennallistamisen Hänen hengellisessä temppelissään voitokkaaseen päätökseen. Näkymättömien pyhien enkeliensä välityksellä hän kokoaa hengellisten alipappien jäännöksen kaikki tarvittavat jäsenet ja auttaa heitä suorittamaan velvollisuutensa Jehovan hengellisen temppelin vastakuvallisessa pyhässä osastossa. Itse hän on tuon Jehovan palvontaa varten tarkoitetun hengellisen järjestelyn ”huippukivi”. Jumalan määräaikana hän ottaa oman määräpaikkansa tuossa palvonnan hengellisessä rakenteessa ja antaa sille siten sen loppusilauksen. Hän on Avainpersoona, kuin kuvaannollinen huippukivi, sen jumalallisen palvontajärjestelyn lopullisessa valmistumisessa, jossa hän palvelee kuninkaallisena Ylimmäisenä Pappina koko ihmiskunnan hyväksi. Kun hän ottaa paikkansa ja ilmoittaa Jehova Jumalalle saaneensa valmiiksi täysimittaisen palvonnan ennallistamistyön kaikkien tarvittavien alipappien avulla hengellisessä temppelissä, niin seurauksena on ”ihastuttava” näky.

24. Milloin Jehovan palvojat huudahtavat Suuremmalle Huippukivelle: ”Miten ihastuttava!”?

²⁴ Tuona pyhänä hetkenä, kun käy ilmeiseksi, että tosi palvontaa koskeva työ on saatu valmiiksi huolimatta Suuren Babylonin ja sen poliittisten suojelijain vastustuksesta, pakahduttava kiitollisuuden tunne täyttää Jehovan kaikki tosi palvojat maan päällä sen osuuden vuoksi, jonka Suurempi Käskynhaltija, Jeesus Kristus, on menestyksellisesti täyttänyt. Riemuiten he huudahtavat hänelle, Suuremmalle Huippukivelle: ”Miten ihastuttava! Miten ihastuttava!”

”PIENTEN ALKUJEN PÄIVÄÄ” EI TULE PITÄÄ HALPANA

25. Kun sodanjälkeinen työ teokraattisen järjestön rakentamiseksi Jehovan palvontaa varten alkoi vuonna 1919, niin miksi se näytti halveksittavalta?

²⁵ Kun teokraattisen järjestön rakentamistyö Jehovan palvontaa varten alkoi sodanjälkeisenä vuonna 1919, se näytti halveksittavalta uskonnollisen Suuren Babylonin ja sen sotilaallisten ja poliittisten rakastajien silmissä. Sen toteutuminen näytti niistä niin mahdottomalta. Miksi? Koska elossa säilynyt voideltujen hengellisten israelilaisten jäännös oli niin pieni ja kansainvälisesti huonossa maineessa. (Matt. 24:9) Kun esimerkiksi Kansainvälisen Raamatuntutkijain Seuran yleiskonventti pidettiin 1.–8. syyskuuta 1919 Cedar Pointin lomanviettopaikassa Ohiossa Yhdysvalloissa, niin vain noin 6000 oli läsnä arkipäivän tilaisuuksissa, minkä lisäksi joitakin tuhansia, jotka eivät voineet osallistua konventtiin näin pian ensimmäisen maailmansodan jälkeen, oli hajaantuneina eri puolilla maailmaa; 17961 (epätäydellisten raporttien mukaan) oli osallistunut edelliseen Herran illallisen viettoon 13. huhtikuuta 1919. Mitä nämä tuhannet Jehovan antautuneet kastetut palvojat olivat verrattuina kristikunnan satoihin miljooniin kirkon jäseniin? Kuin ei mitään!

26. a) Oliko elossa säilynyt jäännös halveksittava pienuutensa takia? b) Kuka toi oikaisevan sanoman, ja kuka oli lähettänyt hänet?

²⁶ Mutta tuliko tätä hengellisten israelilaisten elossa säilynyttä jäännöstä halveksia pienuutensa takia? Siksikö, että siltä puuttui ”sotaväki”? Nyt, yli viisikymmentä vuotta myöhemmin, käytettävissä olevat tosiseikat antavat selvän vastauksen, ja ne todistavat erehtymättömän Jumalan lähettäneen profeettansa Sakarjan tuomaan sanomaa, jonka piti oikaista kaikki väärät käsitykset, jotka oli muodostettu sen perusteella, miltä asiat näyttivät alussa. Kuuntele, kun Sakarja jatkaa selostustaan: ”Ja minulle tuli tämä Herran sana: ’Serubbaabelin kädet ovat tämän temppelin perustaneet, ja hänen kätensä sen valmiiksi saattavat. Ja sinä tulet tietämään, että Herra Sebaot on lähettänyt minut teidän luoksenne. Sillä kuka pitää halpana pienten alkujen päivän, kun nuo seitsemän Herran silmää, jotka tarkastavat koko maata, iloitsevat nähdessään luotilangan Serubbaabelin kädessä?’” – Sak. 4:8–10.

27. Milloin saatiin kiistaton todistus siitä, että juuri Jehova oli lähettänyt Sakarjan kansan luo?

²⁷ Mikäli kotimaahansa palanneen juutalaisten jäännöksen mielessä olisi ollut Juudan maassa mitään epäilyjä, he tiesivät nyt varmasti, ettei kukaan muu kuin Jehova ollut lähettänyt Sakarjaa kansansa luo – kahdennentoista kuukauden (adarin) kolmantena päivänä vuonna 515 eaa. Esra 6:14, 15:ssä oleva kertomus sanoo meille: ”Niin juutalaisten vanhimmat rakensivat, ja työ onnistui heille profeetta Haggain ja Sakarjan, Iddon pojan, ennustuksen tukemana. Ja he saivat sen valmiiksi Israelin Jumalan käskyn ja Kooreksen, Daarejaveksen ja Artahsastan, Persian kuninkaan, käskyn mukaan. Tämä temppeli valmistui adar-kuun kolmanneksi päiväksi, nimittäin kuningas Daarejaveksen kuudentena hallitusvuotena.” Jehovan profeetallinen sana oli saatettu kunniaan!

28. a) Miksi Jehovan silmät eivät olleet näkemättä, miten Serubbaabel luotilanka kädessään asetti huippukiven paikoilleen temppelirakennukseen? b) Mistä samankaltaisesta mutta suuremmasta tapahtumasta hänen silmänsä iloitsevat vielä enemmän?

²⁸ Käskynhaltija Serubbaabelilla on voinut olla kädessään luotilanka ja siihen kiinnitetty luoti, kun hän sai valmiiksi Jehovan palvontahuoneen asettamalla tärkeän huippukiven paikalleen. Silmät iloitsivat tuosta näystä. Varsinkin Jehovan silmät. Mikään ei vältä Hänen silmiään. Hänellä on ikään kuin täydellinen määrä silmiä – seitsemän – jotka tarkastavat koko maata havaitakseen kaiken, mitä tehdään, tehkööt sen Hänen vihollisensa tai hänen antautunut kansansa. Hänen silmänsä eivät olleet näkemättä, kun Serubbaabel asetti huippukiven paikalleen luotilanka kädessään. Hänen omat silmänsä riemuitsivat samoin kuin hänen uskolliseen jäännökseensä kuuluvienkin, jotka asettivat tosi Jumalan palvonnan ensi sijalle elämässään. Miten paljon enemmän hänen kaikkinäkevät silmänsä riemuitsevatkaan katsellessaan sitä, miten Suurempi Serubbaabel saa valmiiksi työnsä puhtaan palvonnan ennallistamiseksi maan päällä Hänen hengellisessä temppelissään!

”MOLEMMAT ÖLJYLLÄ VOIDELLUT”

29. Mitä Sakarjalle kerrottiin, kun hän ensimmäisen kerran kysyi, mitä näky kultaisesta lampunjalasta merkitsi, ja miten meitä nyt autetaan näkemään vastauksen sopivuus?

²⁹ Muistammeko tässä yhteydessä, mitä enkeli ilmoitti profeetta Sakarjalle tämän kysyessä seitsenhaaraisen kultaisen lampunjalan merkitystä? Näin hän sanoi: ”Ei sotaväellä eikä voimalla, vaan minun Hengelläni, sanoo Herra Sebaot.” (Sak. 4:6) Nyt meitä autetaan näkemään tämän mahtavan lausunnon sopivuus näyssä esiintyvien yksityiskohtien ja lisäselitysten avulla. Meidän tyydyttämiseksemme tässä asiassa meille kerrotaan:

30. Mitä enkeli ilmoitti Sakarjalle lampunjalan vieressä olleiden kahden öljypuun kuvanneen?

³⁰ ”Ja minä lausuin ja sanoin hänelle: ’Mitä ovat nämä kaksi öljypuuta lampunjalan oikealla ja vasemmalla puolella?’ Sitten minä toistamiseen lausuin ja sanoin hänelle: ’Mitä ovat nuo kaksi öljypuun terttua kahden kultaisen putken kohdalla, jotka vuodattavat sisästänsä öljynkultaa?’ Niin hän sanoi minulle näin: ’Etkö tiedä, mitä ne ovat?’ Minä vastasin: ’En, Herra’. Hän sanoi: ’Nämä ovat ne molemmat öljyllä voidellut, jotka seisovat kaiken maan Herran edessä’.” – Sak. 4:11–14.

31. Miten öljy siirtyi varastosta lamppuihin, miksi öljyvarasto oli pysyvä, ja mitä öljy kuvasi?

³¹ Sakarja näki hyväksi esittää toisen kysymyksen heti ensimmäisen perään, jotta hän ei jättäisi kysymättä sellaista, mitä hän ei tullut maininneeksi ensimmäisessä kysymyksessään. Muistamme, että nuo kaksi öljypuuta seisoivat sen kultaisen maljan oikealla ja vasemmalla puolella, josta lähti seitsemän putkea lampunjalan seitsemään lamppuun, jotta niihin siirtyisi öljyä yhteisestä varastosta. Mistä sitten lampunjalan yläosassa oleva kultainen malja sai oman määränsä valaistusnestettä? Sen oikealla puolella olevan öljypuun tertusta ja vasemmalla puolella olevan öljypuun tertusta sitä kultaista putkea myöten, joka lähti kummastakin tertusta. Näin saatu neste näytti kultaiselta, eikä sitä voitu sulkea hanalla sen paremmin kuin noita kahta öljypuutakaan voitiin estää tuottamasta öljyä. Öljyvarasto oli pysyvä, kuten öljyn lähdekin oli elävä ja jatkuva. Valaistusneste ei kuvannut sotaväkeä tai ihmisvoimaa, vaan niin kuin Jehova sanoi, ”minun Henkeäni”. Öljyä käytettiin siis kuvaamaan Jumalan henkeä. – Sak. 4:6.

32. a) Mikä on vertauskuvallisen ’oliiviöljyn’ lähde? b) Mitä vertauskuvataan lampunjalalla, joka saa sellaista öljyä?

³² Samoin kuin öljypuu on Jehova Jumalan luoma ja Hän on siis sen öljyn Lähde, samoin hän on sen hengen eli näkymättömän toimivan voiman Lähde, joka sytyttää Hänen tosi palvontansa liekin. Vastaavasti nuo kaksi öljypuuta kuvaavat niitä kahta välikappaletta, joiden avulla hän siirtää henkensä vertauskuvalliseen lampunjalkaan, toisin sanoen ”pyhään kansaansa”, hengellisten israelilaisten voideltuun jäännökseen. Keitä sitten ovat ne kaksi välikappaletta, joita kaksi öljypuuta vertauskuvaavat?

33. Miten Ilm. 11:3, 4 käyttää öljypuita vertauskuvaamaan Jumalan eläviä luomuksia, ja keitä siis Sakarjan näyn kaksi öljypuuta vertauskuvaavat?

³³ Ei ole raamatunvastaista sanoa, että kaksi öljypuuta kuvaavat Jumalan älyllisiä luomuksia. Me luemme siitä temppelistä saadusta näystä, josta kristitty apostoli Johannes kertoo Raamatun viimeisessä kirjassa: ”Ja minä annan kahdelle todistajalleni toimeksi säkkipukuihin puettuina profetoida . . . Nämä ovat ne kaksi öljypuuta ja ne kaksi lampunjalkaa, jotka seisovat maan Herran edessä.” (Ilm. 11:3, 4) Sakarjan näyn kahden öljypuun selitetään olevan ”ne molemmat öljyllä voidellut [kirjaimellisesti: kaksi öljyn poikaa], jotka seisovat kaiken maan Herran edessä”. Keitä ne siis kuvaavat? Ei henkeytettyjä profeettoja Haggaita ja Sakarjaa, vaan kahta henkilöä, joille Sakarjan käskettiin välittää sotajoukkojen Jehovan sana, nimittäin ylimmäistä pappia Joosuaa, Joosadakin poikaa, ja käskynhaltija Serubbaabelia.

34. a) Miten ylimmäinen pappi ja käskynhaltija jakoivat vertauskuvallista öljyä vertauskuvalliseen lampunjalkaan? b) Miten Serubbaabel ja Joosua itse pitivät Jumalan hengen määrän pysyvänä?

³⁴ Jehovan henkeytettyjen profeettojen Haggain ja Sakarjan välityksellä hänen henkeään jaettiin Joosualle ja Serubbaabelille. Heidän piti puolestaan ottaa johto Jehovan toisen temppelin rakentamisessa ja jakaa Jehovan henkeä israelilaiselle jäännökselle sen hyväksi. Näiden kahden ’öljyllä voidellun’ piti täyttää koko ennallistettu kansa Jehovan hengellä jatkuvasti pysymällä loppuun saakka työssä ja rohkaisemalla temppelinrakentajia sekä kehotuksen sanoin että henkilökohtaisella esimerkillään. Tämän he voivat tehdä, jos he jatkuvasti seisoisivat Jehovan, ”kaiken maan Herran”, rinnalla. Heidän täytyy seistä Hänen puolellaan ainoaa oikeaa palvontaa koskevassa kiistakysymyksessä, ja heidän täytyy jatkuvasti palvella Häntä suosien yksinomaan Hänen palvontaansa. Näin tuo pyhä työ suoritettaisiin Jehovan hengellä. Koska hän on ”kaiken maan Herra”, hän toteuttaa tahtonsa sen suhteen.

35. Keitä nuo kaksi öljypuuta vertauskuvaavat näyn nykyisessä täyttymyksessä?

³⁵ Keitä nuo ”kaksi öljypuuta”, ”molemmat öljyllä voidellut”, kuvaavat tämän näyn täyttymyksessä nykyisenä ”lopun aikana”? Koska ne kuvasivat näyn ensimmäisessä täyttymyksessä Sakarjan omana aikana ylimmäistä pappia Joosuaa ja käskynhaltija Serubbaabelia, niiden täytyy kuvata vain yhtä persoonaa, nimittäin Jehovan Voideltua, Messiasta eli Kristusta, Jeesusta, joka voideltiin Jumalan pyhällä hengellä. – Jes. 61:1–3; Luuk. 4:1.

36. a) Miten Jeesus Kristus on toiminut niin kuin ylimmäinen pappi Joosua ja käskynhaltija Serubbaabel suhteessaan Jumalan henkeen? b) Miten hän noiden kahden öljypuun tavoin on pitänyt jatkuvasti Jumalan hengen varaston pysyvänä, ja mihin vertauskuvalliseen lampunjalkaan hän on jakanut sitä?

³⁶ Niin todellakin, sekä ylimmäinen pappi Joosua että käskynhaltija Serubbaabel esikuvasivat Jeesusta Messiasta. Ennen kuin hän lähti maan päällä olleiden uskollisten apostoliensa luota, hän lupasi lähettää heille hengen, joka on alkuisin taivaallisesta Isästä. (Joh. 14:16, 17; 15:26; 16:13, 14) Sitten helluntaipäivänä vuonna 33 hän palveli kuin nuo kaksi öljypuuta Sakarjan näyssä. Sinä päivänä Jehova Jumala alkoi käyttää häntä ohjatakseen ja vuodattaakseen pyhää henkeä hengellisen Israelin ”pyhään kansaan”. (Apt. 1:5; 2:1–35; Matt. 3:11; Mark. 1:7, 8; Luuk. 3:16) Samoin kuin Sakarjan viidennen näyn ”molemmat öljyllä voidellut” eli ”kaksi öljyn poikaa” Kristus Jeesus seisoo ”kaiken maan Herran edessä” Ylimmäisenä Pappina ja Käskynhaltijana ja palvelee Häntä jatkuvasti, sillä hän on Jumalan oikealla puolella taivaassa. (Apt. 2:34–36; 7:56) Tässä asemassa hän voi olla kanavana, joka varaa jatkuvasti Herran Jumalan henkeä maan päällä olevalle vertauskuvalliselle ”lampunjalalle”, hengellisen Israelin uskolliselle jäännökselle.

37. a) Minkä vahvistamana ja kenen johdolla jäännös on jatkanut temppelityötään? b) Kenelle siis kuuluu kiitos, ylistys ja kunnia temppelityön onnistumisesta?

³⁷ Ei sotaväen vaan Kaikkivaltiaan Jumalan pettämättömän hengen avulla voideltu jäännös toimii taivaallisen Käskynhaltijansa ja Ylimmäisen Pappinsa Jeesuksen Kristuksen alaisuudessa. Pyhän hengen innoittamina ja vahvistamina siihen kuuluvat jatkavat temppelityötä, kunnes se on suoritettu täysin loppuun. Näin ollen kiitos, ylistys ja kunnia lopullisesta, kruunaavasta menestyksestä ei kuulu hengellisten alipappien jäännökselle vaan Jehova Jumalalle, hengen Lähteelle, Jeesuksen Kristuksen, Hänen rakkaudellisen kanavansa, kautta.

12. luku

Jumalattomuuden sallimisen loppu

1. Mitä Israelin kansan tuli tehdä saadakseen Jehovan siunaukset hänen liittonsa mukaan, sen sijaan että se olisi harjoittanut pelkkiä uskonnollisia muotomenoja hänen temppelissään?

MUINAISELLA Israelin kansalla oli Jerusalemissa ainoan elävän tosi Jumalan puhtaan palvonnan kaunis vertauskuva. Se oli hänen uudelleen rakennettu pyhä temppelinsä. Mutta kansan piti tehdä muutakin kuin vain suorittaa rutiininomaisia palvontamenoja tuossa palvontakeskuksessa. Israelin valitun kansan, jolla oli uudelleen rakennettu Jehovan palvonnan temppeli Jerusalemissa, tuli elää uskontonsa mukaisesti päivittäin kaikkialla Jumalalta saarnassaan maassa. Silloin heidän uskontonsa ei olisi vain hurskasta muodollisuutta vaan elävä kokemus. Se ei johtaisi Jehovan palvonnan pyhän huoneen häpäisemiseen. Se ei tekisi Jumalan nimeä naurettavaksi eikä tuottaisi sille häpeää. Silloin hän voisi iloiten siunata maan palvovat asukkaat sen lupauksen mukaan, joka sisältyi hänen kansan kanssa tekemäänsä juhlalliseen liittoon. Hän ei olisi velvollinen lähettämään kuolemaa tuottavaa kirousta niille, jotka eivät eläneet tuon liiton mukaisesti.

2. a) Mitä Jehovan palvojien tulisi vihata Psalmin 97:10, 11 mukaan? b) Minkä Jumalan tarkoituksen mukaan heidän ei tule suvaita mitään jumalattomuutta Jumalalta saamassaan tilassa?

² Hänen vilpittömien palvojiensa tulee aidosti vihata jumalattomuutta eli pahuutta. Siksi henkeytetty psalminkirjoittaja kehottaa heitä: ”Te, jotka Herraa rakastatte, vihatkaa pahaa. Hän varjelee hurskasten sielut, jumalattomien kädestä hän heidät pelastaa. Vanhurskaalle koittaa valkeus ja oikeamielisille ilo.” (Ps. 97:10, 11) Jumalattomuutta ei tulisi suvaita siellä, missä Jehovaa rakastavat asuvat, heidän Jumalan antamassa tilassaan. Omana aikanaan, josta hän pitää tiukasti kiinni, hän lopettaa kaiken jumalattomuuden kautta koko maan samoin kuin sen hirvittävät seuraukset. Hän ei enää salli jumalattomuutta. Ota riemuiten vastaan tuo aika, joka on onnellinen kaikille ihmiskuntaan kuuluville vanhurskasmielisille!

3. Mikä näky annettiin nyt sopusoinnussa tämän teeman kanssa, ja keiden rohkaisuksi se merkittiin muistiin?

³ Sopusoinnussa tämän ilahduttavan odotteen kanssa on profeetta Sakarjalle yhdennentoista kuukauden (sebatin) 24. päivänä vuonna 519 eaa. annetun kuudennen näyn teema. Jotta se olisi säilynyt meidän rohkaisuksemme tänä aikana, jolloin se täyttyy lopullisesti, hänet henkeytettiin merkitsemään se muistiin.

KUUDES NÄKY

4, 5. a) Mitä Sakarja ilmoitti selityksiä antavalle enkelille nähneensä? b) Miten kirjakäärö liikkui ilman halki, miten paljon siinä oli kirjoituspintaa ja millaista sanomaa varten?

⁴ Sakarja kirjoittaa: ”Minä nostin jälleen silmäni, ja katso: oli lentävä kirjakäärö. Ja hän [selityksiä antava enkeli] sanoi minulle: ’Mitä sinä näet?’ Minä vastasin: ’Minä näen lentävän kirjakäärön, kahtakymmentä kyynärää pitkän ja kymmentä kyynärää leveän’.” – Sak. 5:1, 2.

⁵ Kirjakäärö on levitetty auki. Tasapintaisena se liitää ilmassa kuin lentokoneen siivin. Se on suurikokoinen kirjakäärö, sillä se on kaksikymmentä kyynärää pitkä ja kymmenen kyynärää leveä, joten sen kokonaispinta-ala on kaksisataa neliökyynärää eli noin 42 neliömetriä. Ja jos kirjakäärö oli kirjoitettu molemmin puolin, niin siinä oli kirjoituspintaa noin 84 neliömetriä. Siihen olikin kirjoitettu molemmin puolin. Näin ollen se saattoi välittää varsin laajan sanoman. Oliko tuo sanoma maalle suotuisa vai epäsuotuisa? Se osoittaisi, mitä lentävä kirjakäärö tarkoitti. Sakarja halusi tietää. Niin haluamme mekin.

6. Mitä selityksiä antava enkeli sanoi lentävän kirjakäärön tarkoittavan?

⁶ Mitä selityksiä antava enkeli sanoi? ”Sitten hän sanoi minulle: ’Tämä on kirous, joka käy yli koko maan pinnan, koska jokainen, joka varastaa – sen mukaan kuin tällä puolella on – on säästynyt rangaistukselta; ja jokainen, joka vannoo valan – sen mukaan kuin tuolla puolella on – on säästynyt rangaistukselta.’” – Sak. 5:3, Um.

7, 8. Mitä kysymyksiä herää varkaan ja Jehovan nimeen väärin vannoneen suhteen, ja mitä Jehova sanoo kirouksen tekevän?

⁷ Mitä sitten tapahtuu näille pahantekijöille, jotka ovat tähän saakka selviytyneet ehjin nahoin? Mikä kirous kohtaa tähän saakka rankaisematonta varasta sen mukaan kuin kirjakäärön tälle puolelle on kirjoitettu? Entä mikä kirous kohtaa syyllistä valan vannojaa sen mukaan kuin on kirjoitettu kirjakäärön toiselle puolelle? Tämä kiinnostaa meitäkin nykyään, koska maailma on nykyisin täynnä varkaita ja henkilöitä, jotka eivät elä vannomansa valan mukaan. Mitä selityksiä antavalla enkelillä on meille sanottavana? Tämä:

⁸ ”Minä lasken sen irti, sanoo Herra Sebaot, ja se menee varkaan kotiin ja sen kotiin, joka vannoo väärin minun nimeeni. Se jää sisälle hänen kotiinsa ja kalvaa sen loppuun asti, sekä sen puut että sen kivet.” – Sak. 5:4.

9. Oliko hävitys ulottuva yksistään taloihin?

⁹ Varas ja Jehovan nimeen väärin vannonut kirottiin tuhottaviksi. Ei ainoastaan heidän taloaan pitänyt hävittää, niin että puut ja kivet ja kaikki hävitettiin, vaan varkaat ja väärinvannojat piti itsekin tuhota. Heidän asuinpaikkansakin piti hävittää pois maasta ja heidät heidän asuntonsa mukana. Totisesti hirvittävä kirous! Ja voimakkaasti vaikuttava!

10. Mihin maahan tämä soveltui, ja miksi se teki varastamisen ja väärinvannomisen sitäkin vakavammaksi?

¹⁰ Meidän on pidettävä mielessämme, että tämä soveltui siihen maahan, jota kerran pakkosiirtolaisuudessa ollut juutalaisten jäännös piti hallussaan, jäännös, joka oli vapautettu Babyloniasta ja oli palannut takaisin Juudan maahan rakentaakseen uudelleen Jehovan temppelin Jerusalemiin. Se teki asian vielä vakavammaksi. Nuo luonnolliset, ympärileikatut juutalaiset olivat profeetta Mooseksen kautta annetun kymmenen käskyn alaisina Jumalan käskyn mukaan velvollisia olemaan varastamatta, vannomatta väärin tai antamatta väärää todistusta. Varastaessaan Jumalan valitulta kansalta varas siis todellisuudessa varasti Jehovalta. Vannoessaan väärin Jehovan pyhän nimen kautta valanrikkoja ei valehdellut ainoastaan sille henkilölle, jolle vannotun valan piti olla vakuutena eli takeena, vaan myös Jehovalle. Se oli Hänen nimensä käyttämistä väärin, Hänen nimensä käyttämistä arvottomalla tavalla. (2. Moos. 20:7, 15, 16) Vaikka varkaat ja valanrikkojat välttivät jonkin aikaa rangaistuksen niiden kädestä, joiden olisi pitänyt panna Jumalan laki pakolla voimaan, niin Hänen kirouksensa saavuttaisi kuitenkin nuo rikkojat ja vaikuttaisi aikanaan heissä.

ERILAISIA VARASTAMISEN MUOTOJA

11. Tekikö nälkä varastamisen anteeksiannettavaksi, vai mitä seurauksia siitä oli Salomon ja sananlaskujen sepittäjän Aagurin mukaan?

¹¹ Riippumatta siitä, mikä oli varastamisen vaikutin ja miten anteeksiannettavalta varkaus saattoi näyttää olosuhteet huomioon ottaen, se oli kuitenkin syntiä ja ansaitsi tulla rangaistuksi Jumalan lain mukaan. Henkeytetty viisas kuningas Salomo sanoi: ”Eikö halveksita varasta, vaikka hän olisi nälissään varastanut hengenpiteikseen? Onhan hänen, jos tavataan, seitsenkertaisesti korvattava, annettava kaikki talonsa varat.” (Sananl. 6:30, 31) Sananlaskujen sepittäjä Aagur, Jaaken poika, ei halunnut joutua olosuhteisiin, missä hän olisi tuntenut pakkoa varastaa, sillä hän näki, että hänen Jumalansa liittyi asiaan tai että teko vaikuttaisi Häneen. Siksi hän rukoili Jumalaa: ”Vilppi ja valhepuhe pidä minusta kaukana. Älä köyhyyttä, älä rikkautta minulle anna; anna minulle ravinnoksi määräosani leipää, etten kylläisenä tulisi kieltäjäksi ja sanoisi: ’Kuka on Herra?’ ja etten köyhtyneenä varastaisi ja rikkoisi Jumalani nimeä vastaan.” (Sananl. 30:1, 8, 9) Miksi hän varastamalla rikkoisi Jumalansa nimeä vastaan?

12. a) Miksi varastaminen nälänkin vuoksi on Jumalan nimeä vastaan rikkomista kymmenen käskyn mukaan? b) Mitä apostoli Paavali sanoo asiasta?

¹² Koska varastaminen on epäjumalanpalveluksen yksi ilmenemismuoto. Varas tekee epäjumalan itsestään tai siitä, minkä hän varastaa. Hän himoitsee sellaista, mihin hänellä ei ole mitään oikeutta vaan mikä kuuluu toiselle. Välttääkseen varastamisen rangaistuksen hän ottaa himoitsemansa esineen, kun omistaja tai lain toimeenpanijat eivät ole näkemässä. Koska varastelua koskeva kielto annettiin Jumalan nimen, Jehovan, kautta, niin varastava henkilö ei välitä Jumalan nimestä vaan rikkoo sitä vastaan, ikään kuin sillä ei olisi mitään voimaa tai merkitystä. Kristitty apostoli Paavali kirjoitti Jumalan taivaallisen valtakunnan kristillisille perillisille: ”[Ei] yhdelläkään haureellisella eikä saastaisella eikä ahneella – sillä hän on epäjumalanpalvelija – ole perintöosaa Kristuksen ja Jumalan valtakunnassa.” (Ef. 5:5) Hän kirjoitti myös: ”Kuolettakaa siis maalliset jäsenenne: haureus, saastaisuus, kiihko, paha himo ja ahneus, joka on epäjumalanpalvelusta.” (Kol. 3:5) Paavalilla on voinut olla mielessään Sakarjan ennustus, kun hän kirjoitti: ”Joka on varastanut, älköön enää varastako, vaan tehköön ennemmin työtä ja toimittakoon käsillään sitä, mikä hyvää on, että hänellä olisi, mitä antaa tarvitsevalle.” – Ef. 4:28, 25.

13. a) Miten ”kirous” vaikuttaa sellaiseen antautuneeseen, kastettuun kristittyyn, joka alkaa varastaa? b) Mikä varastaminen on vakavampaa kuin jonkun ihmisen aineellisen omaisuuden varastaminen?

¹³ Jos antautunut, kastettu kristitty ryhtyy uudelleen varastamaan, kuten hän teki ennen kääntymystään, tai alkaa varastaa, niin hän rikkoo Jumalansa nimeä vastaan. Koska hän ei voi varkaana periä Jumalan messiaanista valtakuntaa, hän joutuu Jumalan kiroamaksi. Se merkitsee hänen tuhoaan, sillä jos hän epäonnistuu pääsyn hankkimisessa siihen valtakuntaan, mihin hänet on kutsuttu, niin mitään muuta ei jää häntä varten. Ollaksemme varkaita meidän ei välttämättä tarvitse varastaa aineellisia tavaroita toiselta ihmiseltä. Vakavammat seuraukset on Jumalan sanojen varastamisesta. Jumala on sellaista varastamista vastaan.

14. Mitä Jehova sanoo niistä, jotka varastavat Hänen sanansa, kuten Jer. 23:30–32 esittää?

¹⁴ ”Katso, sentähden minä käyn niiden profeettain kimppuun, sanoo Herra, jotka varastavat minun sanani toinen toiseltansa. Katso, minä käyn niiden profeettain kimppuun, sanoo Herra, jotka ottavat sanansa omalta kieleltään, mutta sanovat: ’Se on Herran sana’. Katso, minä käyn niiden kimppuun, jotka ennustavat valheunia, sanoo Herra, ja kertovat niitä ja eksyttävät minun kansaani valheillansa ja kerskumisellansa, vaikka minä en ole heitä lähettänyt enkä käskenyt ja vaikka heistä ei ole mitään hyötyä tälle kansalle, sanoo Herra.” – Jer. 23:30–32.

15. a) Mitä on sanottava siitä, varastammeko me toistemme sanat, kun lainaamme Raamatusta toisille? b) Miten Jeremian päivien väärät profeetat varastivat Jumalan sanat toisiltaan?

¹⁵ Jehovan sanojen varastaminen toiselta on vakava asia. Miten me teemme sen? Varastammeko Jehovan sanat profeetalta lainatessamme niitä sanoja, jotka Hän henkeytti tuon profeetan sanomaan? Emme, sillä me annamme asianmukaisen arvon henkeytetylle profeetalle, jonka sanoja me lainaamme tueksemme tai jonkin opetuksen todistamiseksi. Me sanomme ihmisille sen Raamatun kirjan, luvun ja jakeen, josta me lainaamme. Me emme toimi Jeremian ajan väärien profeettojen tavoin. Nämä profeetat ottivat sen miehen profetian, jonka Jehova oli henkeyttänyt lausumaan tuon profetian, ja sitten he uskottelivat tuota profetiaa omakseen. Ja kun he sitten laajensivat varastamaansa profetiaa, heillä ei tietenkään ollut siinä Jumalan ohjausta. Seurauksena oli, että he eivät selittäneet sitä oikein vaan tekivät siihen omia asiattomia lisäyksiään taikka väärensivät, vääristelivät ja vesittivät profetian. Näin he käyttivät varastamaansa profetiaa omiin itsekkäisiin tarkoituksiinsa.

16. Miten ne, jotka teeskentelivät olevansa henkeytettyjä profeettoja tai jotka kertoivat pelkkiä unia, varastivat Jumalan nimen?

¹⁶ He haluavat näyttää profeetoilta sanomalla ikään kuin henkeytettyinä: ”Se on Herran sana.” Näin he todella varastavat Jehovan nimen liittämällä sen omaan ’sanaansa’, mihin se ei kuulu. He näkevät valheunia tulevaisuudesta voidakseen kiihottaa ihmisiä Jehovan tosi puhemiehiä vastaan. Heidän valheunensa ja kerskumisensa tulevaisuudesta eksyttävät ihmisiä uskonnollisesti ja hengellisesti ja jättävät heidät valmistautumattomina kohtaamaan sen, mikä on todella tulossa. Jehova ei ole lähettänyt tai käskenyt heitä, joten heillä ei ole mitään oikeutta varastaa Jumalan nimeä sille kuuluvalta paikalta ja käyttää sitä omiin petollisiin tarkoituksiinsa. Sellaiset varkaat eivät hyödytä ketään.

17. Minkä lähestymisestä Jehova varoitti etukäteen, ja miten ne profeetat, jotka eivät seisoneet Hänen läheisessä ryhmässään, olivat vastuussa kansan käyttäytymisestä?

¹⁷ ”’Mutta kuka on seisonut Herran neuvottelussa [Jehovan läheisessä ryhmässä, Um] ja nähnyt ja kuullut hänen sanansa? Kuka on tarkannut ja kuullut hänen sanansa?’ Katso, Herran myrsky, kiivastus, puhkeaa, pyörremyrsky vyöryy kohti jumalattomien päätä. Eikä Herran viha asetu, ennenkuin hän on toteuttanut ja täyttänyt sydämensä aivoitukset. Aikojen lopulla te tulette sen hyvin ymmärtämään. ’Minä en ole lähettänyt noita profeettoja, mutta silti he juoksevat. Minä en ole puhunut heille, mutta kuitenkin he ennustavat. Jos he olisivat seisoneet minun neuvottelussani [läheisessä ryhmässäni, Um], niin he julistaisivat minun sanani kansalleni ja kääntäisivät heidät pois heidän pahalta tieltään ja pahoista teoistansa.’” – Jer. 23:18–22.

18. Miten kristikunnan papit ovat tehneet sellaista, mistä Ilm. 22:19 varoittaa, ja miten he ovat varastaneet sanat toiselta?

¹⁸ Edellä oleva on yhtäpitävä sen kanssa, mitä antautuneille, kastetuille kristityille on sanottu Raamatun viimeisessä kirjassa: ”Jos joku ottaa pois jotakin tämän profetian kirjan sanoista, niin Jumala on ottava pois sen osan, mikä hänellä on elämän puuhun ja pyhään kaupunkiin, joista tässä kirjassa on kirjoitettu.” (Ilm. 22:19) Opettaessaan, että Ilmestyskirjalla ei ole mitään profeetallista arvoa tai että Raamattu on täynnä taruja ja legendoja ja mahdottomuuksia, kristikunnan papisto on totisesti ottanut paljon pois Jumalan sanasta ja pidättää sen siten pahaa aavistamattomalta kansalta. Miten usein ovatkaan kristikunnan papit poliittisten rynnistysten tai sodan aikana soveltaneet omaan itsekkääseen käyttöönsä raamatunkohtia ja käyttäneet niitä verukkeina puhuakseen seurakunnilleen maailmallisesta politiikasta, yhteiskunnallisista uudistussuunnitelmista ja sotapropagandasta! Eikö se ole Jehovan sanan varastamista toiselta?

19. Miten me voimme apostoli Paavalin tavoin välttää Jumalan kirouksen, joka kohtaa niitä, jotka varastavat Jumalan sanat niitä tarvitsevilta?

¹⁹ Sen sijaan, että varastaisimme Jumalan sanasta mitään niiltä, jotka ansaitsevat kuulla sitä, meidän tulisi jäljitellä apostoli Paavalin esimerkkiä, sillä hän sanoi: ”Minä en ole vetäytynyt pois julistamasta teille sitä, mikä hyödyllistä on, ja opettamasta teitä sekä julkisesti että huone huoneelta, vaan olen todistanut sekä juutalaisille että kreikkalaisille parannusta kääntymyksessä Jumalan puoleen ja uskoa meidän Herraamme Jeesukseen Kristukseen. Sentähden minä todistan teille tänä päivänä, että minä olen viaton kaikkien vereen. Sillä minä en ole vetäytynyt pois julistamasta teille kaikkea Jumalan tahtoa.” (Apt. 20:19–21, 26, 27) Niin kuin ei Paavali, niin emme mekään halua tulla kirotuiksi hengellisen varastamisen vuoksi.

VÄÄRÄN VALAN VANNOMINEN JUMALAN NIMESSÄ

20. Minkä huomattavan Juudan maassa tapahtuneen esimerkin väärin vannomisesta Jumalan nimessä profeetta Sakarja ja hänen juutalaistoverinsa ovat voineet hyvin muistaa?

²⁰ Sakarja ja muut hänen aikansa ennallistetut juutalaiset saattoivat hyvin muistaa huomattavan historiallisen tapauksen, joka osoitti, miten voimakkaasti Jumala paheksui väärän valan vannomista Hänen nimeensä. Sellaiseen syyllistyi heidän viimeinen Jerusalemin valtaistuimella ollut kuninkaansa, nimittäin kuningas Sidkia, Joosian poika. Hän kuoli sokeana eräässä Babylonin vankilassa, ennen kuin uskollinen juutalainen jäännös vapautettiin Babylonian pakkosiirtolaisuudesta. Miksi? 2. Aikak. 36:12, 13:n kertomus ilmoittaa syyn seuraavin sanoin: ”Hän teki sitä, mikä oli pahaa Herran, hänen Jumalansa, silmissä: hän ei nöyrtynyt profeetta Jeremian edessä, jonka sana tuli Herran suusta. Myöskin hän kapinoi kuningas Nebukadnessaria vastaan, joka kuitenkin oli vannottanut hänet Jumalan kautta. Hän oli niskuri ja paadutti sydämensä, niin ettei hän kääntynyt Herran, Israelin Jumalan, puoleen.”

21. Minkä päätöksen Jehova teki uskottoman kuninkaan Sidkian suhteen, sen mukaan kuin Hes. 17:16–20 esittää?

²¹ Sen valan suhteen, jonka kuningas Sidkia vannoi kuningas Nebukadnessarille Jehovan nimessä, Hes. 17:16–20 ilmoittaa seuraavan Jehovan päätöksen:

”Niin totta kuin minä elän, sanoo Herra, Herra: sen kuninkaan [Nebukadnessarin] asuinpaikalla, joka hänet kuninkaaksi teki, jonka valan hän on halpana pitänyt ja jonka liiton hän on rikkonut, sen luona, keskellä Baabelia, hänen totisesti on kuoltava. . . . Hän piti halpana valan ja rikkoi liiton; katso, vaikka oli kättä lyönyt, hän teki kaiken tämän – ei hän pelastu. Sentähden, näin sanoo Herra, Herra: Niin totta kuin minä elän, niin valani, jonka hän halpana piti, ja liittoni, jonka hän rikkoi, minä annan totisesti tulla hänen päänsä päälle. Minä levitän verkkoni hänen ylitsensä, ja hän takertuu minun pyydykseeni. Minä vien hänet Baabeliin ja käyn siellä oikeutta hänen kanssansa hänen uskottomuudestaan, jota hän on osoittanut minua kohtaan.”

22. Miten kuningas Sidkia vannoi väärin ja vastoin kenen neuvoa?

²² Koska kuningas Sidkia oli vannonut valan kuningas Nebukadnessarille Suvereenin Herran Jehovan nimessä, hän oli vastuussa Jumalalle siitä, että eläisi valansa mukaan ja täyttäisi liittonsa olla Babylonian kuninkaan vasallikuningas. Torjuessaan profeetta Jeremian henkeytetyn neuvon, hän vannoi väärin, teki väärän valan ja kapinoi ja kääntyi Egyptin faaraon puoleen saadakseen sotilaallista apua. – Hes. 17:11–15, 17; Jes. 31:1–3.

23. Miten kristikunnan kansat ja niiden papistoon kuuluvat ovat Sidkian tavoin menneet etsimään apua ja rikkoneet liittonsa?

²³ Samoin kuin kuningas Sidkia, joka oli lakiliitossa Jumalan kanssa välittäjän, Mooseksen, kautta, kristikunnan kansatkin ovat menneet hakemaan apua vertauskuvallisesta Egyptistä eli sotilaallisesti varustautuneesta maailmasta. Kristikunnan uskonnolliseen papistoon kuuluvat ovat seuranneet kukin omaa kansaansa, siunanneet sen armeijat, sota-aseet ja sotatoimet ja rukoilleet niiden puolesta. Näin kristikunnan kansat ja niiden papit, jotka väittävät olevansa uudessa liitossa Jumalan kanssa Kristuksen, välittäjän, kautta, ovat rikkoneet liittonsa Jumalan kanssa. Uskonnolliseen papistoon kuuluvat ovat rikkoneet kaikkia kristittyjä sitovan puolueettomuuden maailman selkkauksiin nähden.

24. a) Miten kristikunnan papit ovat suhtautuneet niihin lupauksiin tai valoihin, joita he tekivät, kun heidät vihittiin papeiksi? b) Mitä heille tapahtuu, kun Jumala toteuttaa lentävän kirjakäärön ”kirouksen” tulevassa ”suuressa ahdistuksensa”?

²⁴ Mitä tahansa lupauksia tai vannottuja valoja kristikunnan lahkolaispapit ovatkin tehneet Jumalalle saadessaan pappisvihkimyksensä kukin omaan uskontokuntaansa, he ovat rikkoneet ne. He ovat tehneet sen maailmallisella menettelyllään hyvin tietäen, että ”maailman ystävyys on vihollisuutta Jumalaa vastaan” ja että ”joka siis tahtoo olla maailman ystävä, siitä tulee Jumalan vihollinen”. (Jaak. 4:4) Entä se ”kirous”, jota edusti tavattoman suuri lentävä kirjakäärö, joka liikkui yli koko maan pinnan? Tunkeutuuko se noiden hengellisten eli uskonnollisten varkaitten huoneisiin? Tekeekö se lopun heistä ja kaikista heidän uskonnollisista huoneistaan silloin, kun Jumala toteuttaa kirouksen? Ehdottomasti! Nuo papit ja heidän kristityiksi tunnustautuvat kansansa ovat ”vailla . . . luotettavuutta” Jumalaan nähden, vaikka heidän pitäisi tuntea varsin hyvin ”Jumalan vanhurskas säädös, että ne, jotka senkaltaisia tekevät, ovat kuoleman ansainneet”. (Room. 1:31, 32) Voi heitä tulevassa ”suuressa ahdistuksessa”, kun Jumala toteuttaa ”lentävässä kirjakäärössä” olleen kirouksen. – Matt. 24:21, 22.

25, 26. a) Missä täytyy vihdoin lopettaa sellaiset jumalattomuudet, jotka mainittiin lentävässä kirjakäärössä? b) Millaisella menettelyllä antautuneet, kastetut kristityt välttävät lentävän kirjakäärön ”kirouksen”?

²⁵ Koska kirouksen tarkoituksena Sakarjan näyssä oli tehdä loppu varastamisesta ja väärin vannomisesta Jehovan nimessä kaikkialla Hänen kansansa maassa, niin näiden täytyy loppua kaikkialla maailmassa, varsinkin nyt siinä hengellisessä tilassa, jota Jehovan ennallistettu hengellisen Israelin jäännös pitää hallussaan. Sellaista jumalattomuutta ei enää sallita, suvaita, eikä sen anneta jatkua rankaisematta tämän maan päällä, joka kuuluu Luojalleen, Suvereenille Herralle Jehovalle. Välttääkseen tulevan tuhon kaikki täysin antautuneet, kastetut kristityt ovat Raamatun mukaan velvollisia olemaan erossa tästä maailmasta, pitämään erottamattomasti kiinni teokraattisesta puolueettomuudesta tämän maailman itsekkäisiin kiistoihin nähden. Koska ennallistettu hengellisten israelilaisten jäännös menettelee siten, niin siihen kuuluvissa täyttyy se, minkä Ilm. 22:3–5 on ennustanut:

²⁶ ”Eikä mitään kirousta ole enää oleva. Ja Jumalan ja Karitsan valtaistuin on siellä oleva, ja hänen palvelijansa palvelevat häntä ja näkevät hänen kasvonsa, ja hänen nimensä on heidän otsissansa. Eikä yötä ole enää oleva, eivätkä he tarvitse lampun valoa eikä auringon valoa, sillä Herra Jumala on valaiseva heitä, ja he hallitsevat aina ja iankaikkisesti.”

JUMALATTOMUUS SIIRRETÄÄN BABYLONIIN

27. a) Minkä Sakarja näki lähtevän liikkeelle seitsemännessä näyssä? b) Mikä kysymys herätetään lauseesta: ”Tämän näköisiä ne ovat koko maan päällä”?

²⁷ Koska mitään Jumalan kirousta ei ole, niin jumalattomuuttakaan ei ole enää. Profeetta Sakarjan saama seitsemäs näky osoittaa kiinnostavin vertauskuvin, että jumalattomuutta ei enää sallita jumalallisen Luojan omistamalla maa-alueella. Kääntäkäämme mielemme silmät Sakarjan meille piirtämään sanakuvaan: ”Sitten enkeli, joka puhutteli minua, lähti liikkeelle ja sanoi minulle: ’Nosta silmäsi ja katso: mikä tuo on, joka lähtee liikkeelle?’ Minä sanoin: ’Mikä se sitten on?’ Ja hän vastasi: ’Tämä on eefa-mitta, joka lähtee liikkeelle’. Ja hän sanoi: ’Tämän näköisiä ne ovat koko maan päällä’.” (Sak. 5:5, 6) Enkelin käyttämän kielen, ts. heprean, mukaan sanonta ”tämän näköisiä” on kirjaimellisesti ”niiden silmä”. Samoin kuin tässä on 4. Moos. 11:7:ssä ”sen silmä” (ts. vastalöydetyn mannan) käännetty sanalla ”näköistä”. Kreikkalaisessa Septuaginta-käännöksessä Sak. 5:6 on kuitenkin käännetty eri tavalla: ”Tämä on niiden epävanhurskaus kaikessa maassa.” Ovatko ne kaikki epävanhurskaan ”näköisiä”?

28. Mitä se seikka, että säiliön tilavuus oli tarkoin määrätty, osoittaa niistä, jotka ”ovat koko maan päällä”?

²⁸ Meidän on nähtävä, mitä tämä lentävä eefa-mitta sisälsi, mitta, jonka päällä on lyijykansi, kuten saamme huomata. Eefa-mitan tilavuus oli 22 litraa. Koska se mittaa sen, mitä se sisältää, niin se näyttää tarkoittavan, että se mittaa sen eli ottaa mitan siitä, mitä on vertauskuvallisen eefa-mitan sisällä, ja esittää siten kaikkien maassa eli maan päällä asuvien ’näköisyyttä’. Onko se epävanhurskas, kuten kreikkalaisen Septuaginta-käännöksen sanonta esittää?

29. Mitä paljastettiin olevan eefa-mitan sisällä, ja mikä nimi sille annettiin?

²⁹ ”Ja katso”, sanoo Sakarja, ”lyijykansi kohosi, ja siinä istui eräs nainen eefa-mitan sisällä. Ja hän sanoi: ’Tämä on jumalattomuus’. Ja hän paiskasi hänet sisälle eefa-mittaan ja paiskasi lyijypainon sen suulle.” – Sak. 5:7, 8.

30. a) Mitä siis sisäpuolella oleva ”nainen” kuvasi, ja mihin se, että hänet oli suljettu eefa-mitan sisälle, viittasi? b) Rajoittiko se, että säiliö oli kaupankäynnissä käytetty eefa-mitta, tässä vertauskuvatun jumalattomuuden laatua, mutta mihin se joka tapauksessa kuului?

³⁰ Maan kaikkien asukkaiden jumalattomuutta eli pahuutta vertauskuvataan siis naisella. Mutta nyt tämä ”jumalattomuus” on suljettu kuin nainen eefa-mitan sisälle. Se itse on mitattu, ja Suvereeni Herra Jehova on myös mitannut määrätyn ajan sen sallimiselle maassa. Lisäksi sen pitämiseksi suljettuna on eefa-mitan suulle pantu raskas pyöreä lyijykansi. Koska eefaa käytettiin mittayksikkönä kaupanteossa, niin se voisi esittää jotakin kaupallista ja vastaavasti sisältää kaupallista jumalattomuutta, vilpillistä kaupantekoa. Mutta niin ei välttämättä ole! Kaikki ihmissuhteiden ja -toimintojen alueet voidaan mitata, ja näyttää siltä, että tässä vertauskuvattua ”jumalattomuutta” on katseltava tältä kannalta. Minkäänlaisella jumalattomuudella eli pahuudella ei ole mitään sijaa missään Jehovan antautuneen kansan hengellisessä tilassa eli maassa. Se on pantava säiliöön ja lähetettävä täysimääräisenä pois, sinne, mihin se kuuluu. Sen ei tule sallia jäädä.

31. Mitä Sakarja tämän jälkeen näki tapahtuvan eefa-mitalle?

³¹ Juuri tätä ”jumalattomuuden” poistamista eli siirtämistä kuvaa Sakarjan seitsemäs näky. Me voimme iloita hänen kanssaan, kun hän kertoo meille: ”Ja kun minä nostin silmäni, näin minä, katso, kaksi naista lähtevän liikkeelle, ja niillä oli tuulta siivissään, ja niiden siivet olivat kuin haikaran siivet; ja ne kantoivat eefa-mittaa taivaan ja maan välitse. Niin minä sanoin enkelille, joka puhutteli minua: ’Mihin ne kuljettavat eefa-mittaa?’” – Sak. 5:9, 10.

32. Miten nämä kaksi naista on asetettu sen naisen vastakohdaksi, joka oli eefa-mitan sisällä, ja mihin se viittaa, että naisilla oli tuulta siivissään?

³² Kahta vertauskuvallista naista käytetään kuljettamaan suljettu ”jumalattomuus” pois kiireesti kuin nykyajan lentorahtina. Tämä on hyvää vertauskuvien käyttöä. Näin ollen naisia ei käytetä vain jumalattomuutta kuvaamaan; jumalattomuus ei rajoitu naisiin, vaan hekin voivat olla hyveellisiä ja hyödyllisiä Jehovan palveluksessa. Ja tässä näyssä heitä käytetään vertauskuvaamaan välikappaleita, jotka jumalattomuutta vihaava Suvereeni Herra Jumala on ottanut palvelukseensa. Hänen tavallaan nämä kaksi vertauskuvallista naista vihaavat jumalattomuutta ja ovat iloisia siitä, että hän käyttää heitä vapauttamaan maan siitä. Naisia käytetään tässä siis vertauskuvina kauniin tasapainoisesti. Ja koska heillä ”oli tuulta siivissään”, niin se osoittaa, että taivas auttoi heitä poistamaan nopeasti jumalattomuuden.

33. Mitkä haikaran ominaisuudet tekivät haikaran siivet sopiviksi näille kahdelle vertauskuvalliselle naiselle tässä yhteydessä?

³³ Me panemme merkille, että naisten siivet ovat ”haikaran siivet”. Miten sopivat sellaiset siivet ovatkaan näille kahdelle vertauskuvalliselle naiselle, sillä heprealainen ”haikaraa” vastaava sana (hhasidáh) johtuu ilmeisesti heprealaisesta sanasta (hhésed), joka merkitsee ’laupeutta’ ja ’uskollisuutta’, ominaisuuksia, jotka ovat naisille tunnusomaisia. Haikaran tiedetään olevan poikkeuksellisen hellä jälkeläisiään kohtaan ja uskollinen puolisolleen koko elämänsä. Mutta tietenkään ”jumalattomuuden” kohtelussa ei ilmene hellyyttä. Koska haikarat ovat muuttolintuja, jotka vaistomaisesti tietävät muuttoaikansa, niin nämäkin kaksi vertauskuvallista naista, joilla on haikaransiivet, tietävät, milloin Jehovan määräaika ”jumalattomuuden” poistamiselle on tullut. (Jer. 8:7) Koska haikaroiden siivenkärkien väli voi olla jopa 2,1 metriä, niin ne voivat lentää korkealla ja myös nostaa raskaita taakkoja. Haikaransiivin nuo kaksi vertauskuvallista naista kykenivät nostamaan ja kuljettamaan pois ”jumalattomuuden” raskaan taakan. (Job 39:16; Ps. 104:17) Sakarjan kanssa me kysymme: ”Mihin ne kuljettavat eefa-mittaa?”

34. Mihin enkeli sanoi siivekkäiden naisten vievän kuormatun eefa-mitan?

³⁴ Enkeli, joka puhui Sakarjalle, kertoo: ”Ja hän vastasi minulle: ’Ne menevät rakentamaan hänelle huonetta Sinearin maahan. Ja kun se on valmis [ja sen tulee olla lujasti perustettu, Um], lasketaan hänet sinne paikoillensa.’” – Sak. 5:11.

35. Miksi ”Sinearin maa” oli sopiva sijaintipaikka ”jumalattomuuden” siirtämiseksi ja asettamiseksi sinne kuin huoneeseen ”paikoillensa”?

³⁵ Miksi ”jumalattomuuden” laskeminen ”Sinearin maahan” oli sen panemista ”paikoillensa”? Koska Babylonin kaupunki sijaitsi siellä profeetta Sakarjankin päivinä. Siellä Nimrod, tuo ”mahtava metsästäjä Jehovaa vastaan”, perusti Babylonin. Siellä järjestettiin Babylonin kaupungin ollessa keskuspaikkana jumalaton kapina Suvereenia Herraa Jehovaa vastaan. Siellä perustettiin myös järjestäytynyt väärä uskonto, joten Babylonin kaupungista tuli väärän uskonnon maailmankeskus. Siitä tuli ’Suuren Babylonin’, väärän uskonnon maailmanmahdin, tyyssija, joka uskonnollinen maailmanmahti on pysynyt elossa tähän päivään saakka. (1. Moos. 10:8–10, Um; 11:1–9; Ilm. 14:8; 17:1–18) Näin ollen ”jumalattomuuden” piti asettua kuin huoneeseen ja pysyä siinä kuin huoneessa, joka oli lujasti perustettu ”paikoillensa” ”Sinearin maassa”, joka vertauskuvasi sen kapinan sijaintipaikkaa, joka oli suunnattu Jehova Jumalan kaikkeudensuvereenisuutta vastaan, samoin kuin väärän babylonilaisen uskonnon sijaintipaikkaa.

36. Kun temppeliä rakennettiin uudelleen Jerusalemiin, niin mihin Jehovan valitun kansan Jumalalta saama maa ei ollut sopiva, kuten 2. Kor. 6:14–16 sanoo Paavalinkin osoittaneen?

³⁶ Jehovan valitun kansan Jumalalta saama maa ei totisesti ollut minkäänlaisen jumalattomuuden paikka, olipa kysymyksessä epäjumalanpalvelus, varastaminen, vilpillinen kaupankäynti, väärien valojen vannominen Jumalan nimessä tai mikä muu jumalaton eli paha asia tahansa. Näin tuli olla varsinkin, kun Jehovan temppeliä rakennettiin uudelleen Jerusalemiin hänen puhdasta, saastuttamatonta ja kokosieluista palvontaansa varten. Kristitty apostoli Paavali kirjoittikin pakanallisessa Korinton kaupungissa olleelle seurakunnalle: ”Mitä yhteistä on vanhurskaudella ja vääryydellä? Tai mitä yhteyttä on valkeudella ja pimeydellä? Ja miten sopivat yhteen Kristus ja Beliar? Tai mitä yhteistä osaa uskovaisella on uskottoman kanssa? Ja miten soveltuvat yhteen Jumalan temppeli ja epäjumalat?” (2. Kor. 6:14–16) Eivät mitenkään! Paavali sanoo niistä, jotka harjoittavat sitä, mikä on väärää, Jumalan antautuneen, kastetun kansan seurakunnassa: ”Poistakaa keskuudestanne se, joka on paha.” – 1. Kor. 5:13.

37. Mitä ”jumalattomuudelle” tulee tehdä tänä ”lopun aikana” Jehovan palvojien Jumalalta saamassa hengellisessä tilassa?

³⁷ Poistettakoon Jehovan palvojien Jumalalta saamasta hengellisestä tilasta kaikenlainen jumalattomuus tänä ”lopun aikana”, tänä ”asiainjärjestelmän päättymisen” aikana. Pysyköön se ulkopuolella ja rajoittukoon Suuren Babylonin ja sen poliittisten, sotilaallisten ja kaupallisten suosijoitten piiriin. Pysyköön se siellä, niin kuin se asuisi lujasti perustetussa talossa. Me emme halua lainkaan tämän vertauskuvallisen Jumalattomuus-naisen toveruutta tai seuraa. Jääköön hän tuhoutumaan Suuren Babylonin ja kaikkien niiden kanssa, jotka ”Sinearin maassa” kapinoivat Jehovan kaikkeudensuvereenisuutta vastaan.

38. Minkä poistaminen on siis ollut käynnissä siitä lähtien, kun puhdasta palvontaa alettiin rakentaa Jehovan temppelissä vuonna 1919, ja miten Jeesus ennusti tämän vertauksessaan vehnästä ja lusteesta?

³⁸ Jo siitä lähtien kun Jehovan puhtaan palvonnan ennallistaminen ja jälleenrakentaminen hänen hengellisessä temppelissään alkoi vuonna 1919, jumalattomuuden poistaminen ikään kuin kahden haikaransiivillä varustetun naisen avulla on ollut käynnissä. Tilanne on juuri sellainen kuin Jeesus Kristus ennusti ”asiainjärjestelmän päättymisestä” puhuessaan: ”Elonaika on maailman loppu [asiainjärjestelmän päättyminen, Um], ja leikkuumiehet ovat enkelit. Niinkuin lusteet kootaan ja tulessa poltetaan, niin on tapahtuva maailman lopussa. Ihmisen Poika lähettää enkelinsä, ja he kokoavat hänen valtakunnastaan kaikki, jotka ovat pahennukseksi ja jotka tekevät laittomuutta, ja heittävät heidät tuliseen pätsiin; siellä on oleva itku ja hammasten kiristys.” (Matt. 13:39–42) Kun Suuri Babylon ja sen maailmalliset rakastajat tuhotaan kuin tulella lähestyvässä ”suuressa ahdistuksessa”, niiden itku ja hammasten kiristys lakkaa niiden tuhoutuessa. – Matt. 24:21, 22; 25:41, 46.

39. Mistä uskollisesta vaelluksesta meidän on siis hellittämättä pidettävä kiinni, samalla kun suhtaudumme vakavasti Psalmiin 145:20?

³⁹ Kenelläkään meistä, jotka olemme jättäneet Suuren Babylonin ja sen maailmalliset rakastajat babylonilaiseen ”Sinearin maahan”, ei ole mitään syytä palata siihen ”jumalattomuuteen”, joka kuuluu tuohon paikkaan, mistä se on saanut alkunsa. Uskollinen vaelluksemme Jehovan, Suvereenin Herran ja ainoan tosi Jumalan, edessä merkitsee pitämistä hellittämättömästi kiinni hänen puhtaasta, tahrattomasta palvonnastaan hänen hengellisessä temppelissään hänen Ylimmäisen Pappinsa, Jeesuksen Kristuksen, alaisuudessa. Me suhtaudumme vakavasti siihen, mitä hänen henkeytetty psalmistansa on kirjoittanut: ”Herra varjelee kaikkia, jotka häntä rakastavat, mutta kaikki jumalattomat hän hukuttaa.” – Ps. 145:20.

13. luku

Jumalan vaunut turvaavat kruunauksen

1. Onko Sakarjan kahdeksannessa näyssä nähdyt vaunut tuotu Egyptistä?

PROFEETTA Sakarjalle annetussa kahdeksannessa ja viimeisessä näyssä esiintyy vaunuja. Näitä vaunuja ei ole tuotu Egyptistä suojelemaan Jerusalemin temppelin rakentajia näyn antamisvuonna 519 eaa. eli Persian kuninkaan Dareios I:n toisena hallitusvuotena. Näyssä paljastetaan meille näiden voimakkaampien vaunujen korkeampi alkulähde. Katsokaamme Sakarjan kanssa, miten ne syöksähtävät näyttämölle:

2. Minkä välistä vaunut tulivat esiin, montako niitä oli, ja millaiset hevoset niitä vetivät?

² ”Minä nostin jälleen silmäni ja näin, katso, neljät vaunut, jotka lähtivät liikkeelle kahden vuoren välistä; ja ne vuoret olivat vaskivuoria. Ensimmäisten vaunujen edessä oli punaisenruskeat hevoset, toisten vaunujen edessä oli mustat hevoset, kolmansien vaunujen edessä oli valkeat hevoset, ja neljänsien vaunujen edessä oli täplikkäät, väkevät [kirjavat, Um] hevoset.” – Sak. 6:1–3.

3. Mikä tarkoitus on hevosten väreillä, ja mikä kysymys herää vuorista?

³ Meidän ei tarvitse arvailla, mitä hevosten erilaiset värit merkitsevät. Hevosten värin perusteella voitiin kunkin väristen hevosten vetämät vaunut erottaa toisistaan. Sakarja ei ilmoita meille, kuinka monta hevosta oli valjastettu vaunujen eteen. Mutta mitä esittävät ne kaksi vaski- eli kuparivuorta, joiden välistä nuo neljät vaunut tulevat esiin? Varmastikaan ne eivät kuvaa Jerusalemin vuorenhuippua ja siitä suoraan itään sijaitsevaa Öljymäkeä. Se, mitä ne edustavat, selviää siitä, mitä Sakarjalle nyt sanotaan:

4. Mistä enkeli sanoo vaunujen tulevan esiin?

⁴ ”Minä lausuin ja sanoin enkelille, joka puhutteli minua: ’Mitä nämä ovat, Herra?’ Enkeli vastasi ja sanoi minulle: ’Ne ovat neljä taivaan tuulta [henkeä, Um], jotka lähtevät liikkeelle seisottuansa kaiken maan Herran edessä.’” – Sak. 6:4, 5.

5. Kuka on ”kaiken maan Herra”, ja miksi nuo neljät vaunut asettuivat hänen eteensä?

⁵ Nämä eivät siis ole Egyptin tasangoilta lähteneitä kirjaimellisia sotavaunuja, vaan ne ovat näynomaisia vaunuja, jotka vertauskuvaavat ”neljää taivaan tuulta [henkeä, Um], jotka lähtevät liikkeelle seisottuansa kaiken maan Herran edessä”. Ja kuka on tuo ”kaiken maan Herra”? (Sak. 4:14) Hän on sotajoukkojen Jehova. (Miika 4:13) Ja missä hän oleskelee? Taivaissa, pyhässä hengellisessä temppelissään. Hänen eteensä nämä neljät vertauskuvalliset vaunut saapuvat, ja ne asettuvat kunnioittavasti Hänen eteensä saadakseen virallisen tehtävänsä, määräyksensä sen maan suhteen, jonka Herra Hän on. Sen jälkeen ne tulevat esiin kahden vertauskuvallisen kuparivuoren välistä.

6. Mitä kaksi kuparivuorta raamatullisesti kuvaavat?

⁶ Näiden kahden kuparivuoren täytyy tämän mukaan kuvata Jumalan vuoria, ts. Jumalan hallitusjärjestöjä. Tämä ei ole yllättävää, sillä Pyhässä Raamatussa vuoria käytetään kuninkaallisten hallitusten ja valtakuntien vertauskuvina. Esimerkiksi Jumalan enkeli sanoi kristitylle apostolille Johannekselle seitsenpäisestä pedosta, jonka selässä portto, Suuri Babylon, istui: ”Ne seitsemän päätä ovat seitsemän vuorta, joiden päällä nainen istuu; ne ovat myös seitsemän kuningasta.” (Ilm. 17:9, 10) Toinen kuparivuorista kuvaa siis Jehova Jumalan persoonallista valtakuntaa, missä hän hallitsee Kaikkeuden Suvereenina. Toinen kuparivuori esittää sitä messiaanista valtakuntaa, jonka Jehova perustaa ainosyntyisen Poikansa, Messiaan Jeesuksen, käsiin.

7. a) Millä tavalla toinen vuori tuli olemassaoloon sen mukaan kuin Daniel näki näyssä? b) Milloin ja miten sen tekojen täyttymys tapahtuu?

⁷ Kuningas Nebukadnessar näki tämän toisen kuparivuoren unessa Babylonissa 87 vuotta ennen Sakarjan kahdeksatta näkyä. Se oli aluksi kivi, joka lohkaistiin suuresta vuoresta käsin koskematta ja joka sitten iski koko ihmiskunnan pakanaherruuden poliittiseen kuvapatsaaseen murskaten sen, minkä jälkeen tuo vertauskuvallinen kivi kasvoi suureksi vuoreksi, joka täytti koko maan. Daniel selitti tämän vuoren olevan kuvaus Jumalan Pojan messiaanisesta valtakunnasta ja sanoi: ”Niiden kuningasten päivinä on taivaan Jumala pystyttävä valtakunnan, joka on kukistumaton iankaikkisesti ja jonka valtaa ei toiselle kansalle anneta. Se on musertava kaikki ne muut valtakunnat ja tekevä niistä lopun, mutta se itse on pysyvä iankaikkisesti.” (Dan. 2:35, 44, 45) Tuo messiaaninen valtakunta ”irtautui” vuonna 1914 pakanain aikojen päättyessä, ja tulevassa ”Jumalan, Kaikkivaltiaan, suuren päivän sodassa” Harmagedonissa se on puhdistava maan kaikista pakanahallituksista.

8. Milloin nämä vaunut tulivat esiin kahden vertauskuvallisen kuparivuoren välistä, ja miten se, että ne ovat kuparia, on sopusoinnussa niiden vertauskuvallisen merkityksen kanssa?

⁸ Kun siis pakanain ajat päättyivät alkusyksyllä vuonna 1914, niin oli olemassa kaksi vertauskuvallista ”kuparivuorta”, nimittäin Jehovan kaikkeudensuvereenisuuden kuninkaallinen hallitus ja hänen kuninkaallisen Poikansa Jeesuksen Kristuksen messiaaninen valtakunta. Nuo neljät vertauskuvalliset ”vaunut” tulevat siis esiin näiden kahden taivaallisen hallituksen välistä. Ilmeisesti ne tulivat esiin sodanjälkeisenä vuonna 1919, kun hengellisen Israelin jäännös vapautettiin Suuresta Babylonista ja se ryhtyi rakentamaan uudelleen Jehova Jumalan teokraattista palvontaa hänen hengellisessä temppelissään. Vanhalla ajalla kupari oli kultaan ja hopeaan verrattava jalometalli, ja sitä käytettiin Jehovan pyhässä palvontatabernaakkelissa samoin kuin Jerusalemin temppelissä. Näiden kahden vertauskuvallisen vuoren kuparin jalat ominaisuudet edustivat näin ollen sopivasti Jehovan kaikkeudensuvereenisuuden valtakunnan ja hänen Poikansa messiaanisen valtakunnan jaloja ominaisuuksia ja painokasta vakavuutta.

9. Miksi neljien vaunujen sanotaan olevan ”neljä taivaan henkeä”, ja mitä palvelusta nämä suorittavat?

⁹ Miten on mahdollista, että eriväristen hevosvaljakoiden vetämät neljät vaunut ovat ”neljä taivaan tuulta [henkeä, Um]”? (Sak. 6:5) Se johtuu siitä, että ne ovat profeetallisen näyn täyttymyksessä enkelihenkivoimia, joilla on pääsy taivaallisen ”kaiken maan Herran” eteen. Jehova tekee ”enkelinsä hengiksi”. (Ps. 104:1–4; Hepr. 1:7, Um) Koska hän on ”sotajoukkojen Jehova”, hän voi käyttää näitä enkeleitä sotilaallisissa tehtävissä suojelemassa valittua kansaansa. Jeesus Kristus sanoikin apostoli Pietarille roskajoukon edessä Getsemanen puutarhassa: ”Vai luuletko, etten voisi rukoilla Isääni, niin että hän lähettäisi heti minulle enemmän kuin kaksitoista legionaa enkeleitä?” (Matt. 26:53) Koska näitä ”neljää taivaan henkeä” kuvataan hevosten vetämillä sotavaunuilla, niin ne kuvaavat taivaallisten enkeleitten joukkoja, jotka heidän taivaallinen Ylipäällikkönsä on valtuuttanut suojelemaan Hänen kansaansa maan päällä sinä aikana, jolloin Hänen palvontatemppeliään jälleenrakennetaan Jerusalemiin.

10. Mihin eri vaunuja vetävät hevoset menevät suorittamaan tehtäväänsä?

¹⁰ Minne sitten 1) punaisenruskeat hevoset, 2) mustat hevoset, 3) valkeat hevoset ja 4) täplikkäät, kirjavat hevoset lähtevät suorittamaan tehtäväänsä? Vastaukseksi enkeli selitti Sakarjalle noiden neljien vaunujen liikkeitä: ”’Ne, joitten edessä on mustat hevoset, lähtevät pohjoiseen maahan, ja valkeat lähtevät niiden jäljessä [meren taakse, Um (kirjaimellisesti ’jälkeensä’, so. omaan tulosuuntaansa)]. Täplikkäät lähtevät eteläiseen maahan. Ne väkevät [kirjavat, Um] lähtevät, ja menevät halusta, kuljeksimaan maata.’ Ja hän sanoi: ’Menkää, kuljeksikaa maata’. Ja ne kuljeksivat maata.” – Sak. 6:6, 7.a

11. a) Miksi punaisenruskeat hevoset näyttävät unohtuneen? b) Mitä tehtäviä muilla hevosilla on ja minkä hyväksi?

¹¹ Näyttää siltä kuin ”punaisenruskeat hevoset” olisi tässä unohdettu, mutta tämä näennäinen unohdus voi johtua siitä, että ne ovat jo täyttäneet velvollisuutensa sotilaspartion tehtävissä. Mustat hevoset lähtevät ”pohjoiseen maahan”, toisin sanoen alueelle, joka aikaisemmin kuului Babylonialle. Valkeat hevoset menevät länteen, päinvastaiseen suuntaan kuin mihin ne katsoivat (auringonnousuun). Täplikkäillä, kirjavilla hevosilla näyttää olleen kaksi määräystä, nimittäin ”eteläiseen maahan” (Afrikkaan, Egypti mukaan luettuna) sekä tiedusteluretkiä muuhun avoinna olevaan maahan, itäosiin, joita muut vaunut eivät partioineet. Jehovan enkeli antoi kaikille vaunuille tehtävän mennä määräalueille, maan eri kulmille. Ne tottelivat häntä kuuliaisesti suojellakseen Juudassa olevaa Jumalan kansaa.

12. Mikä merkitys tällä näyllä on puhtaan palvonnan ennallistajille, ja mitkä raamatunpaikat heillä on mielessään?

¹² Miten lohdullinen onkaan tämän näyn merkityksen täytynyt olla temppelin rakentajille Sakarjan päivinä! Heidän ei tarvinnut olla huolissaan siitä, että heidän vihollisensa puuttuisivat väkivaltaisesti heidän asioihinsa estääkseen heidän työnsä Jehovan palvontahuoneen rakentamiseksi. Miten vahvistavaa ja rohkaisevaa tämä onkaan myös hengellisen Israelin voideltuun jäännökseen kuuluville nykyään heidän ennallistaessaan koko laajuuteensa kaiken maan Suvereenin Herran puhdasta ja tahratonta palvontaa hänen hengellisessä temppelissään! He luottavat Jumalan lupaukseen: ”Herran enkeli asettuu niiden ympärille, jotka häntä pelkäävät, ja pelastaa heidät.” (Ps. 34:8) Uskossa he näkevät sen, mitä profeetta Elisan palvelijan silmät avattiin ihmeen avulla näkemään piiritetyssä Dootanissa: ”Vuori oli täynnä tulisia hevosia ja tulisia vaunuja Elisan ympärillä.” – 2. Kun. 6:17.

13. Mitä Jehova sanoo mustista hevosista ja omasta hengestään vaunujen lähtiessä suorittamaan partiointitehtäväänsä?

¹³ Profeetta Sakarjalle annettu kahdeksas ja viimeinen näky päättyy siihen, että hän näkee ja kuulee Jehovan hyväksyvän lausunnon noiden neljien vertauskuvallisten vaunujen sotilaspartiotoiminnan jatkuessa. Sakarja sanoo: ”Sitten hän huusi minut ja sanoi minulle näin: ’Katso, ne, jotka lähtivät pohjoiseen maahan, saattavat minun Henkeni [Jehovan hengen, Um] lepäämään pohjoisessa maassa’.” – Sak. 6:8.

14. Miten vaaran on osoitettu vaanineen ”pohjoisessa maassa” myös Persian kuninkaan Dareios I:n päivinä?

¹⁴ Sanonta ”pohjoinen maa” viittaa Babyloniaan. (Jer. 25:8, 9) Jopa Persian kuninkaan Dareios I:n aikana siltä taholta uhkasi vaara. Tämän osoitukseksi luemme kirjan ”Suuri Babylon on kukistunut!” Jumalan valtakunta hallitsee! englanninkielisen painoksen sivulta 376 seuraavan historiallisen selostuksen:

. . . Tämä ei ole tietenkään Dareios Meedialainen, vaan kuningas Dareios I Persialainen, joka alkoi hallita valtakuntaa vuonna 522 eaa.

Tuona vuonna Dareios I:n piti lähteä Babylonia ja sen paikallishallitsijaa (Nidintu-Belia) vastaan, joka oli ottanut itselleen arvonimen Nebukadnessar III. Dareios voitti hänet taistelussa ja vähän myöhemmin vangitsi hänet ja tappoi hänet Babylonissa, joka oli koettanut puolustaa itsenäisyyttään. Sen jälkeen Dareios I tunnustettiin Babylonin kuninkaaksi vuoden 521 eaa. syyskuuhun saakka. Silloin Babylon kapinoi armenialaisen Arakan johdolla, joka omaksui arvonimen Nebukadnessar IV. Näin ollen Dareioksen täytyi voittaa babylonilaiset uudelleen. Kun kaupunki oli vallattu rynnäköllä samana vuonna, hän marssi valloittajana kaupunkiin. Näin murskattiin vanha perinne, jonka mukaan Babylonin jumala Beel antoi ihmiselle oikeuden hallita sitä osaa maata; ja valloittaja Dareios lakkasi tunnustamasta tuota väärää väitettä. Mikä isku Beelille eli Mardukille! Kun persialaiset tällä kerralla valtasivat kaupungin, he eivät kohdelleet sitä lempeästi, kuten Kyyros oli kohdellut. – Ks. myös s. 317 §1.

15. Minkä siis mustien hevosten vetämät vaunut, jotka lähetettiin ”pohjoiseen maahan”, estivät, ja miten ne näin ollen saivat ”Jehovan hengen lepäämään pohjoisessa maassa”?

¹⁵ Kotimaahansa Juudaan palanneet juutalaiset eivät näin ollen joutuneet uudelleen Babylonian herruuden alaisuuteen, Babylonian, joka oli tuhonnut Jerusalemissa olleen Jehovan ensimmäisen temppelin ja ”joka ei päästänyt vankejansa kotiin”. (Jes. 14:17) Tämän jälkeen ne Jehovan vertauskuvalliset vaunut, jotka menivät ”pohjoiseen maahan”, estivät myös kapinallisia babylonialaisia onnistumasta kapinoimisessaan ja uudelleen orjuuttamasta vapautettuja juutalaisia ja puuttumasta Jehovan toisen temppelin rakentamiseen. Näin nuo pohjoiseen lähteneet vaunut ja hevoset ovat jo ’saaneet Jehovan hengen lepäämään pohjoisessa maassa’. Niiden uskollinen suojeleva toiminta siellä rauhoitti Hänen henkensä pohjoisessa ja oli vakuutena siitä, että kaikki muut vaunut ja hevoset muilla maan kulmilla suojelisivat Jumalan temppelityötä.

16. Minkä suurenmoisen vakuuden tämä antaa Jehovan vapautetuille todistajille?

¹⁶ Miten suurenmoinen vakuus tämä onkaan nykyään Jehovan vapautetuille palvojille, jotka ovat hänen hengellisessä temppelissään. Suuri Babylon ja ketkään sen poliittiset rakastajat eivät enää koskaan valloita heitä, koska he ovat Jehovan vertauskuvallisten vaunujen suojeluksessa!

KRUUNU TEMPPELIÄ RAKENTAVALLE YLIMMÄISELLE PAPILLE

17. Keiden Babylonista tulleitten kanssa Sakarjaa käsketään nyt menemään Joosian taloon ja mitä tekemään siellä?

¹⁷ Kahdeksan näyn sarja tuona muistettavana yhdennentoista kuukauden (sebatin) 24. päivänä vuonna 519 eaa. oli nyt päättynyt, ja profeetta Sakarjan huomio kiinnitettiin tapahtumiin, jotka olivat nähtävissä luonnollisin silmin Juudan maassa. Katso! Tuolta tulee kolme uutta tulokasta Babylonista ja (kuten näyttää) Joosia, Sefanjan poika, vie heidät kotiinsa Jerusalemiin kestitäkseen heitä. Keitä nuo kolme miestä ovat, ja mitä he tuovat mukanaan? Profetian henki paljastaa heidät Sakarjalle: ”Minulle tuli tämä Herran sana: ’Ota vastaan siirtolaisuudessa eläviltä Heldailta, Tobialta ja Jedajalta – mene tänä päivänä, mene Joosian, Sefanjan pojan, taloon, johon he ovat tulleet Baabelista, – ja ota vastaan hopea ja kulta, tee kruunu ja pane se ylimmäisen papin Joosuan, Joosadakin pojan, päähän.’” – Sak. 6:9–11.

18. Miksi ei ollut mitään sitä vastaan, että Sakarja otti osan hopeasta ja kullasta ja että hän suoritti profeetallisen teon?

¹⁸ Luultavasti profeetta Sakarja ei käyttänyt kaikkea sitä hopeaa ja kultaa, jonka Heldai, Tobia ja Jedaja toivat lähetystönä lahjoitukseksi niiltä juutalaisilta, jotka olivat vielä Babylonian pakkosiirtolaisuudessa. Vaikka ne, jotka olivat lähettäneet nämä kolme Babylonista tullutta miestä, eivät olleetkaan neuvoneet heitä antamaan hopeaa ja kultaa Sakarjalle, niin kenelläkään ei voinut olla mitään sitä vastaan, että hän otti siitä osan sotajoukkojen Jehovan käskystä, koska hopea ja kulta oli todellisuudessa lahjoitettu Hänelle käytettäväksi siihen ennallistamistyöhön, mitä käskynhaltija Serubbaabel johti. Sillä määrällä, jonka Sakarja otti, hänen oli suoritettava profeetallinen teko rohkaistakseen ennallistamistyötä.

19. Mitä Sakarjan piti valmistaa, ja miten hänen tuli sitten käyttää valmistamaansa?

¹⁹ Ottamastaan kallisarvoisesta metallista Sakarjan piti valmistaa ”kruunu” (kirjaimellisesti ”tee kruunuja”, mutta monikkomuotoa käytetään tässä ilmeisesti osoittamaan komeutta). Sakarjan piti asettaa valmistamansa esine ylimmäisen papin Joosuan päähän. Mitä se merkitsi?

20. a) Mitä Vesaksi nimitetyn piti rakentaa, ja missä hän oli hallitseva? b) Mikä valmistetusta kultaisesta kruunusta oli tuleva?

²⁰ Kuunnelkaamme, mitä Sakarjan käsketään sanoa Joosualle: ”Ja sano hänelle näin: ’Näin sanoo Herra Sebaot: Katso, mies nimeltä Vesa! Omalta pohjaltansa hän on kasvava, ja hän on rakentava Herran temppelin. Herran temppelin hän on rakentava, ja valtasuuruutta hän on kantava, ja hän on istuva ja hallitseva valtaistuimellansa; hän on oleva pappi valtaistuimellansa, ja rauhan neuvo on vallitseva niitten molempien välillä. Ja [komea, Um] kruunu on oleva muistona Herran temppelissä Helemistä [eli Heldaista] ja Tobiasta ja Jedajasta ja Sefanjan pojan [Henin, Um (eli Joosian)] suosiollisuudesta. Ja kaukana asuvaiset tulevat ja rakentavat Herran temppeliä.’” – Sak. 6:12–15.

21. Miksi oli sopivaa, että ylimmäinen pappi Joosua kruunattiin eikä käskynhaltija Serubbaabel?

²¹ Neljännessä näyssä Sakarjan oli käsketty sanoa ylimmäiselle papille Joosualle: ”Katso, minä annan tulla palvelijani, Vesan.” (Sak. 3:8) Jer. 23:5:ssä ennustettu Vesa sanotaan herätettävän Juudan huoneeseen kuuluvalle kuninkaalle Daavidille, eikä Leevin huoneeseen kuuluvalle ylimmäiselle papille. Siitä huolimatta oli sopivaa, että Sakarja asetti kaltaisen kruunun ylimmäisen papin Joosuan päähän eikä käskynhaltija Serubbaabelin päähän. Miksi? Koska Vesasta oli sanottu: ”Hän on istuva ja hallitseva valtaistuimellansa; hän on oleva pappi valtaistuimellansa.” (Sak. 6:13) Tässä kreikkalainen Septuaginta-käännös kirjoittaa toisin, sanoen: ”Ja hänen oikealla puolellaan on oleva pappi”, ja monet nykyaikaiset käännökset omaksuvat tämän lukutavan heprealaisen ja syyrialaisen asemesta. Ylimmäisen papin Joosuan kruunaaminen käskynhaltija Serubbaabelin asemesta ei herättäisi Persian kuninkaassa Dareios I:ssä pelkoa hankkeilla olevasta juutalaisten kapinasta. Ei, kuningas Daavidin valtakuntaa ei ennallistettu tuohon aikaan, vaan sen tuli odottaa pakanain aikojen päättymiseen vuoteen 1914 asti. – Luuk. 21:20–24.

22. Istuiko Joosua, Joosadakin poika, valtaistuimella hallitsemassa pappiskuninkaana, ja mikä on tämän valossa profetian sovellutus ja täyttymys?

²² Ylimmäinen pappi Joosua osallistui käskynhaltija Serubbaabelin kanssa Jehovan toisen Jerusalemissa olevan temppelin rakentamiseen loppuun asti, ja hän näki sen vihkimisen. Hän ei kuitenkaan henkilökohtaisesti hallinnut kruunattuna pappiskuninkaana Jerusalemissa olevalla valtaistuimella. Ei myöskään käskynhaltija Serubbaabel. Mutta voideltu ylimmäinen pappi Joosua oli esikuva eli profeetallinen malli Messiaasta, Kristuksesta, ja Vesaa koskeva ennustus täyttyy täysin viimeksi mainitussa. Messiaasta, Jumalan Pojasta Jeesuksesta Kristuksesta, tulee tosiaan Pappiskuningas Jehova Jumalan oikealla puolella taivaassa. Hän täyttää sen, mitä esikuvattiin muinaisella Melkisedekillä, joka oli samanaikaisesti sekä Saalemin kuningas että Korkeimman Jumalan pappi. Pakanain aikojen päättymisestä, vuodesta 1914, lähtien hän on hallinnut taivaassa Kuningas-Pappina Melkisedekin tavoin, ja nyt hän hallitsee ja käy kukistaen vihollistensa keskellä. – Ps. 110:1–6, Um.

23. a) Onko Jeesuksen Ylimmäisen Papin viran ja Kuninkaan viran välillä mitään ristiriitaa? b) Kenen puolesta hän kantaa arvollisesti ”valtasuuruuden”, ja mistä työstä Jehova antaa hänelle kunnian?

²³ Messias Jeesus, joka kruunattiin vuonna 1914, ei jäljittele kristikunnan uskonnollista papistoa, joka sekaantuu maailmalliseen politiikkaan ja koettaa määräillä närkästyneitä poliitikkoja. Hänen taivaallisen Ylimmäisen Papin virkansa ja messiaanisen Kuninkaan virkansa välillä ei ole mitään ristiriitaa, sillä kuten on kirjoitettu, ”rauhan neuvo on vallitseva niitten molempien välillä”. (Sak. 6:13) Hän kantaa arvollisesti Jumalan hänelle antaman ”valtasuuruuden”, jonka Jumalan Ylimmäinen Pappi hän on. (Hepr. 5:4–6) Taivaassa olevalta kuninkaalliselta valtaistuimeltaan hän on johtanut temppelityötä maan päällä vuodesta 1919 lähtien voideltujen hengellisten alipappiensa vapautetun jäännöksen keskuudessa. Ylimmäisen papin Joosuan tavoin silloin, kun Jehovan temppeliä rakennettiin uudelleen Jerusalemiin, Jeesus Kristus, taivaallinen Ylimmäinen Pappi, saattaa temppelityön päätökseen. Hänen Jumalansa antaa hänelle oikeutetusti tämän kunnian.

24. Mitä noiden kolmen Babylonista tulleen miehen ja (epäsuorasti) Joosian tuomasta kullasta valmistetun kruunun käyttö ilmaisee niistä, jotka osallistuvat temppelityöhön?

²⁴ Ne, jotka ovat osallistuneet temppelityöhön, muistetaan asianmukaisesti tuossa Korkeimman Jumalan hengellisessä temppelissä. Heidän osuutensa ei sallita unohtua, niin kuin kruunukin, joka oli tehty Helemin (Heldain, syyrial.), Tobian ja Jedajan sekä epäsuorasti heidän vieraanvaraisen isäntänsä Henin (Joosian, syyrial.) tuomasta kullasta, oli ”muistona Herran temppelissä”. (Sak. 6:14) Se säilyy Jehovan muistissa.

25. Mitä näiden kolmen miehen tulo Babylonista lahjoituksineen näyttää ennakoineen seuraavaksi puhuttujen sanojen mukaan?

²⁵ Heldain, Tobian ja Jedajan tuleminen Babylonista tekemään eli luovuttamaan lahjoitusta temppelin jälleenrakentamisen hyväksi näytti ennakoivan jotakin suurempaa. Tämä ilmenee Jehovan sanoista, jotka lausuttiin välittömästi sen jälkeen, kun hän oli puhunut noiden kolmen Babylonista tulleen pakkosiirtolaisen muistosta temppelissä: ”Ja kaukana asuvaiset tulevat ja rakentavat Herran temppeliä.” (Sak. 6:15) Epäilemättä – vaikka tätä ei ole kerrottu – monet juutalaiset lähtivät Babylonian pakkosiirtolaisuudesta ja tulivat Jerusalemiin tarjotakseen auttavan kätensä Jerusalemin toisen temppelin rakentamiseksi.

26. Miten tämä ennustus on täyttynyt vuodesta 1919 lähtien?

²⁶ Samalla tavalla monet, jotka halusivat palvoa Jehovaa, jättivät vuoden 1919 jälkeen Suuren Babylonin tietty tarkoitus mielessään. Tämän tarkoituksen he toteuttivat antautumalla Jehovalle, jota he pitivät Jumalana, ja menemällä vesikasteelle Jeesuksen Kristuksen käskyn mukaan ja liittymällä voideltuun jäännökseen, joka oli säilynyt Jehovan kansan koettelemuksissa ensimmäisen maailmansodan aikana. Jehova Jumala hyväksyi heidän antautumisensa Kristuksen kautta ja siitti heidät hengellään lisäten heidät siten temppelityöhön osallistuvaan hengellisten israelilaisten jäännökseen. He ovat tarttuneet tähän siunattuun tilaisuuteen, ennen kuin temppelityö on ohi!

27, 28. Mitä voidaan sanoa siitä, täyttyykö Sak. 6:15 myös siinä palvojien ”suuressa joukossa”, jonka jäsenet eivät ole hengellisiä israelilaisia?

²⁷ Entä mitä on sanottava niiden ”suuresta joukosta”, joista ei tule hengellisiä israelilaisia, mutta jotka liittyvät voideltuun jäännökseen Jehova Jumalan palvonnassa ja tukevat jäännöstä temppelityössä? Pyhän Raamatun viimeinen kirja (Ilm. 7:9–17) ennusti sellaisten ainoan elävän tosi Jumalan palvojatoverien ”suuren joukon”. He tunnustavat hänet valtaistuimella istuvaksi Kaikkeuden Suvereeniksi. He ottavat vastaan hänen Uhrikaritsansa, Jeesuksen Kristuksen, syntiuhrin. Tämän osoittamiseksi he antautuvat Jehovalle Kristuksen kautta ja todistavat sen vesikasteella. Sitten he suorittavat heille määrättyä pyhää palvelusta Jehovan hengellisen temppelin maallisessa esipihassa. He pääsevät esipihoja ympäröivien muurien sisäpuolelle, muurien, jotka erottavat esipihat ulkopuolella olevista epäpyhistä asioista.

²⁸ He tekevät tämän nyt, ennen kuin tuleva ”suuri ahdistus” kohtaa Suurta Babylonia ja koko muuta maailmallista asiainjärjestelmää. Näin he tulevat sisälle ennen temppelityön päättymistä tuona merkittävänä aikana. Jehova ei unohda heidän osuuttaan. Hän muistaa sen palkitsemalla heidät.

29. Minkä saaminen valmiiksi vuonna 515 eaa. todisti Jehovan lähettäneen Sakarjan?

²⁹ Jerusalemin toisen temppelin valmistuessa vuonna 515 eaa. juutalaisella jäännöksellä ja Juudan maassa olleilla käännynnäisillä oli lopullinen todiste siitä, että Sakarja oli Jumalan lähettämä tosi profeetta. Turhaan ei Sakarjalle ollut sanottu: ”Ja te tulette tietämään, että Herra Sebaot on lähettänyt minut teidän tykönne. Näin on tapahtuva, jos te hartaasti kuulette Herran, teidän Jumalanne, ääntä.” – Sak. 6:15.

30. Minkä tapahtuman me tulemme näkemään ja mistä me tulemme täysin tietoisiksi, kuten Sakarjan päivinä, jos me kuuntelemme Jehovan ääntä?

³⁰ Samoin on nykyään meidän laitamme. Kaikki riippuu siitä, kuuntelemmeko me Jehovan ääntä pitäen häntä Jumalanamme. Jos me kuuntelemme, meillä on etu nähdä temppelityön voitollinen päättyminen kruunatun Pappiskuninkaan Jeesuksen Kristuksen kunniaksi. Me tulemme täysin tietoisiksi siitä, että sotajoukkojen Jehova lähetti profeetta Sakarjan ja että Hän on antanut etukäteen meille oikean näkemyksen Sakarjan profetiasta hyödyksemme ja iloksemme. Jehovan neljät vertauskuvalliset vaunut ovat partioineet kaikkialla maailmassa turvatakseen niiden hengellisen tilan, jotka palvovat hänen temppelissään. Niiden suojeluksessa työmme tulee valmiiksi!

[Alaviitteet]

14. luku

On sopimatonta paastota täytäntöön pantujen Jumalan tuomioitten vuoksi

1. Milloin paastoamisen sopivuus, vieläpä menneitten tapahtumien takia paastoamisen sopivuus, on kyseenalaista, ja miten paastoaminen ja murehtiminen vaikuttavat asianomaisen osallistumiseen Jumalan työhön?

ONKO sopivaa paastota hyvinvoinnin aikana? Varsinkaan silloin, kun tuo hyvinvointi tulee taivaan ja maan Luojan kädestä? Jos Jumala, jota palvotaan, on tyytyväinen palvojiinsa ja iloitsee heistä, onko hänen palvojiensa sopivaa murehtia, vieläpä menneisyyttä? Eikö osallistuminen Hänen iloonsa – mieluummin kuin paastoaminen tai murehtiminen – olisi vahvistavampaa ja virkistävämpää hänen palvojilleen, jotta he voisivat jatkaa hänen määräämäänsä työtä? Nehemia, persialaisen Juudan maakunnan käskynhaltija viidenneltä vuosisadalta, sanoi kerran Jerusalemin asukkaille: ”Ilo Herrassa [Jehovan ilo, Um] on teidän väkevyytenne.” – Neh. 8:10.

2. Montako siunattua satoa juutalaisten olisi pitänyt koota niiden lähes kahden vuoden aikana, jotka olivat kuluneet Haggain viimeisestä ennustuksesta, ja miksi?

² Nämä kysymykset heräsivät Persian valtakunnan kuninkaan Dareios I:n neljäntenä hallitusvuotena eli vuonna 518 eaa. Täsmälleen kaksikymmentä päivää vaille kaksi vuotta ennen näiden kysymysten esittämisen aikaa Jehova oli profeettansa Haggain kautta sanonut juutalaisille, jotka olivat juuri ryhtyneet jatkamaan rakentamista Jerusalemin toisen temppelin perustuksella: ”Ottakaa vaari, kuinka käy tästä päivästä lähtien eteenpäin, yhdeksännen kuun kahdennestakymmenennestä neljännestä päivästä, Herran temppelin perustamispäivästä, lähtien. Ottakaa vaari! Onko aitassa enää siementä? Ja viiniköynnös, viikunapuu, granaattiomenapuu ja öljypuu, nekään eivät ole kantaneet hedelmää. Tästä päivästä lähtien minä annan siunauksen.” (Hagg. 2:18, 19) Sen jälkeen maasta olisi pitänyt koota kaksi siunattua satoa.

3. Milloin ja miten Beetelistä tulleitten miesten lähetystö herätti kysymyksen paastoamisen sopivuudesta?

³ Nyt, kun kysymys paastoamisesta ja murehtimisesta on herännyt, Jehova vastaa siihen tällä kerralla profeettansa Sakarjan kautta. Profeetta kertoo meille: ”Kuningas Daarejaveksen neljäntenä vuotena tuli Herran sana Sakarjalle, neljäntenä päivänä yhdeksännessä kuussa, kislev-kuussa. Beetel oli lähettänyt Sareserin ja Regem-Melekin miehinensä etsimään Herran mielisuosiota ja kysymään Herran Sebaotin temppelin papeilta ynnä profeetoilta näin: ’Onko minun viidennessä kuussa itkettävä ja noudatettava pidättyväisyyttä, niin kuin minä olen tehnyt jo kuinka monina vuosina?’” – Sak. 7:1–3.

4. Minkä tapauksen johdosta beeteliläiset ilmeisesti paastosivat kunkin vuoden viidennessä kuussa?

⁴ Beetel oli niitä kaupunkeja, jotka Babylonian pakkosiirtolaisuudesta palanneet juutalaiset olivat perustaneet uudelleen Israelin maahan. (Esra 2:28; 3:1) Kun sieltä tulleet Sareser ja Regem-Melek kysyivät: ”Onko minun . . . itkettävä?” niin se tarkoitti jokaista Beetelin asukasta henkilökohtaisesti. Beeteliläiset olivat ”jo kuinka monina vuosina” viettäneet paastoa, pidättyneet ruoasta, jokaisen vuoden viidennessä kuussa. Paastoa vietettiin ilmeisesti tuon kuukauden (aabin) kymmenentenä päivänä sen muistoksi, että Nebukadnessarin henkivartioston päällikkö Nebusaradan sinä päivänä, kahden päivän tarkastuksen jälkeen, poltti poroksi Jerusalemin kaupungin ja sen temppelin. (Jer. 52:12, 13; 2. Kun. 25:8, 9) Mutta pitikö beeteliläisten yhä jatkaa tuota paastoamista nyt, kun uskollinen juutalaisten jäännös rakensi uudelleen Jehovan temppeliä Jerusalemissa ja oli saanut sen likimain puolivalmiiksi?

5. Mitä muita paastoja beeteliläiset viettivät vuosittain ja minkä tapahtumien muistoksi?

⁵ Nuo beeteliläiset viettivät myös kolmea muuta paastopäivää. Yksi näistä oli seitsemännen kuukauden (tisrin) kolmantena päivänä käskynhaltija Gedaljan salamurhan muistoksi, Gedaljan, joka kuului kuningas Daavidin kuninkaalliseen sukuun ja josta Nebukadnessar oli tehnyt maan käskynhaltijan niitä köyhiä juutalaisia varten, joiden sallittiin jäädä maahan Jerusalemin tuhon jälkeen. (2. Kun. 25:22–25; Jer. 40:13–41:10) Toinen paastopäivä oli kymmenennen eli teebetkuun kymmenentenä päivänä sen päivän muistoksi, jolloin Babylonian Nebukadnessar aloitti Jerusalemin pitkäaikaisen piirityksen. (2. Kun. 25:1, 2; Jer. 52:4, 5) Neljättä paastoa vietettiin neljännen kuukauden (tammuksen) yhdeksäntenä päivänä, sillä sinä päivänä vuonna 607 eaa. babylonialaiset mursivat aukon Jerusalemin muureihin ja tunkeutuivat tuomittuun kaupunkiin. – 2. Kun. 25:2–4; Jer. 52:6, 7; Sak. 8:19.

6. Mitä Jehovan ilmauksia olivat kolme ensimmäistä tapahtumaa, joiden muistoa vietettiin, ja mikä kysymys näin ollen herää sopivasti?

⁶ Ne tapahtumat, joiden muistoa vietettiin paastoamalla vuoteen 519 eaa. saakka, nimittäin Jerusalemin piirityksen alku, babylonialaisten murtautuminen Jerusalemin muurien läpi ja Babylonian sotajoukkojen suorittama Jerusalemin ja sen temppelin tuhoaminen, olivat kaikki Jehovan tuomioitten täytäntöönpanoa. Vaikka erään petollisen juutalaisen suorittama käskynhaltija Gedaljan murha ei ollut Jumalan tuomion täytäntöönpano, se johti Juudan maan lopulliseen hylkäämiseen ja autioittamiseen aivan kuten Jehova oli säätänyt. Kaikki nämä olivat murheellisia tapahtumia tottelemattomille juutalaisille. Mutta olivatko Jehovan toimeenpanemat tuomiot asioita, joitten johdosta piti paastota ja murehtia? Pitikö Jumalan tahdon toteutumista vaikeroida? Onko se paha asia, jota tulisi murheella muistaa?

7, 8. a) Kenelle ilmaistiin suoraan Jehovan kanta tässä kysymyksessä? b) Mitä olisi pitänyt tehdä paastoamisen asemesta ja milloin?

⁷ Jumalan kanta tässä asiassa ilmaistiin hänen profeetalleen Sakarjalle, ei papeille, joista Sareser ja Regem-Melek oli Beetelistä lähetetty tiedustelemaan asiaa. Henkeytetty Sakarja sanoo:

⁸ ”Niin minulle tuli tämä Herran Sebaotin sana: ’Sano kaikelle maan kansalle ja papeille näin: Kun te olette paastonneet ja valittaneet viidennessä ja seitsemännessä kuussa, ja jo seitsemänäkymmenenä vuotena, niin minulleko te olette paastonne paastonneet? Ja kun olette syöneet ja juoneet, niin ettekö te ole itsellenne syöneet ja juoneet? Eikö niin: pitäkää ne sanat, jotka Herra on julistanut entisten profeettain kautta, kun Jerusalem vielä oli asuttuna ja levossa, ympärillään alaisensa kaupungit, ja Etelämaa ja Alankomaa olivat asutut?’” – Sak. 7:4–7.

9. Miltä näkökannalta katsoen oli heidän paastoamisensa noiden seitsemänkymmenen vuoden aikana ja sen jälkeen verrattavissa heidän omaan syömiseensä ja juomiseensa, ja mikä olisi ollut parempaa?

⁹ Kun pakkosiirtolaisuudessa olevat juutalaiset paastosivat niiden seitsemänkymmenen vuoden aikana, jotka Juudan maa oli autiona,a sekä myös kaikkien niiden vuosien aikana siitä lähtien, kun jäännös heistä oli palannut kotimaahansa, niin paastosivatko he todella Jehovalle? Oliko se paastoamista, jonka Hän voisi hyväksyä? Oliko hän määrännyt heille tämän paaston? Eikö se ollut paastoamista sellaisten tuhon johdosta, mitkä hän oli tuominnut tuhoon? Nämä ruoasta pidättymiset olivat verrattavissa heidän ylensyömiseensä ja -juomiseensa. He söivät itselleen. Samalla tavalla he paastosivat itselleen niiden onnettomuuksien takia, jotka olivat kohdanneet heitä, koska he eivät olleet totelleet niitä sanoja, jotka heidän Jumalansa oli julistanut Jeremian ja muiden aikaisempien profeettojensa kautta. Miten he saattoivat sellaisessa mielentilassa hyötyä hengellisesti paastoamisestaan? Miten sellainen paastoaminen saattoi tehdä heidät halukkaammiksi tekemään Jumalan tahdon? Ennen kaikkea tottelevaisuus oli parempi kuin paastoaminen niiden onnettomuuksien johdosta, jotka kohtasivat heitä siksi, että he eivät heti alusta alkaen totelleet Jumalaa.

10. Saattoiko paasto selvittää asiat, ja mihin ehkäiseviin toimenpiteisiin asianomaisten olisi pitänyt ryhtyä?

¹⁰ Paastoaminen omien vaikeuksien vuoksi ei selvitä asioita Jumalan kanssa. Sen tekee kääntyminen pois tottelemattomuuden tieltä ja todellisen hyvän tekeminen Jumalan käskyjen mukaan. Huomatkaamme tässä suhteessa, mitä Sakarjan käskettiin edelleen sanoa: ”Ja Sakarjalle tuli tämä Herran sana: ’Näin sanoo Herra Sebaot: Tuomitkaa oikea tuomio, tehkää laupeus ja olkaa armahtavaiset kukin veljellenne, leskeä, orpoa, muukalaista ja kurjaa älkää sortako, älkääkä miettikö mielessänne pahaa, kukin veljeänsä vastaan. Mutta he eivät tahtoneet ottaa vaaria, vaan käänsivät uppiniskaisina selkänsä ja kovettivat korvansa, etteivät kuulisi. Ja he tekivät sydämensä kovaksi kuin timantti, etteivät kuulisi lakia eikä niitä sanoja, mitkä Herra Sebaot on lähettänyt Henkensä voimalla entisten profeettain kautta; ja niin on Herralta Sebaotilta tullut suuri vihastus.

11. Koska asukkaat olivat kieltäytyneet kuulemasta, kun Jehova huusi heille, mitä hän teki heille, ja mikä vaikutus sillä oli maahan?

¹¹ ”’Samoin kuin hän huusi, mutta he eivät kuulleet, samoin he huutavat, mutta minä en kuule, sanoo Herra Sebaot. Ja minä myrskynä karkoitan heidät kaikkien pakanakansojen sekaan, joita he eivät tunne, ja maa jää heidän jälkeensä autioksi menijöistä ja tulijoista. Ihanan maan he tekevät autioksi.’” – Sak. 7:8–14.

12. Miten kotimaahansa palanneiden juutalaisten, jotka olivat jääneet maahan, piti nyt menetellä – tuliko paastota vai mitä tuli tehdä?

¹² Se oli suoraa puhetta Sareserille ja Regem-Melekille ja miehille, jotka olivat tulleet heidän kanssaan Beetelistä. Heidän rakas kotimaansa oli jätetty autioksi seitsemäksikymmeneksi vuodeksi pahuuden ja tottelemattomuuden takia sitä Jumalan lakia kohtaan, joka vaati totuudenmukaista tuomiota, laupeutta ja armoa. Heidän paluunsa Babyloniasta oli nyt lopettanut maan autioituksen. He saattoivat jäädä maahan menettelemällä päinvastoin kuin isänsä: olemalla tottelevaisia. Onnettomuuksien takia paastoaminen ei olisi tottelevaisuutta. Samalla kun he olivat tottelevaisia, heidän täytyi jatkaa temppelityötä.

13. Miksi olisi sopimatonta paastota niiden murheellisten tapahtumien johdosta, jotka kohtasivat Jehovan kansaa ensimmäisen maailmansodan aikana, ja miten meidän on näin ollen sopivaa menetellä?

¹³ Onko meidän nykyään murehdittava tai paastottava sellaisina päivinä, jotka ovat Jehovan palvojia ensimmäisen maailmansodan aikana kohdanneitten onnettomuuksien tai murheellisten tapahtumien vuosipäiviä? Jos nuo tapahtumat olivat Hänen toimeenpanemiaan tuomioita Hänen järjestäytyneen kansansa rikkomusten takia, eivätkö näiden Jumalan tuomioitten täytäntöönpanot ole oikeita, sopivia? Murehtiminen tai paastoaminen sellaisten seikkojen johdosta, jotka ilmaisevat Jumalan oikeudenmukaiset tuomiot, on väärin. Meidän ei tulisi murehtia tai paastota siksi, että olemme joutuneet kärsimään niiden tähden. Se olisi itsekeskeistä – ei paastoamista Jehovalle, vaan itsemme säälimistä. Opi menneisyyden läksy ja sovella sitä nyt! Kuivattuamme kyyneleet silmistämme iloitkaamme Jehovan ennallistetussa suosiossa ja menkäämme eteenpäin hänen temppelityössään!

[Alaviitteet]