15. luku

Monet kansat menevät Jumalan suosion kaupunkiin

1. Minkä hyvän uutisen ne, joiden teki mieli paastota, saivat Jehovalta Sakarjan kautta?

TÄSSÄ ON hyvä uutinen – niille, joiden teki mieli paastota lähes 2500 vuotta sitten, ja niille, joiden teki mieli tehdä niin nykyään: ”Näin sanoo Herra Sebaot: Neljännen kuun paasto ja viidennen paasto ja seitsemännen paasto ja kymmenennen paasto on oleva Juudan heimolle ilo ja riemu ja mieluinen juhla.” – Sak. 8:19.

2. Mitä tilanteen taustalla tapahtunutta muuta muutosta tämä asenteen muutos edellytti, kuten ilmenee Daavidin tapauksesta Psalmin 30:2, 12 mukaan?

² Sellainen muutos merkitsi totisesti ennallistetun ”Juudan heimon” jäsenille asenteen muutosta kuudennella vuosisadalla ennen ajanlaskumme alkua – samoin kuin meille nykyään! Näin jyrkän näkemyksessä ja käytöksessä tapahtuneen muutoksen taustalla on täytynyt olla suuri muutos asiaan liittyvissä olosuhteissa. Ja koska heidän Jumalansa oli ennustanut ja päättänyt tämän, hänen täytyi ilmaista armollisesti jumalallista suosiota heitä kohtaan. Tilanne oli samanlainen kuin kuningas Daavidin tapauksessa, joka valloitti Siioninvuoren ja Jerusalemin ja sanoi itsestään: ”Minä ylistän sinua, Herra, sillä sinä pelastit minut etkä sallinut viholliseni iloita minusta. Sinä muutit minun murheeni ilokarkeloksi, sinä riisuit minun surupukuni ja vyötit minut riemulla.” – Ps. 30:2, 12.

3. Mikä Jehovan tunne palvojiaan ja toisaalta heidän vihollisiaan kohtaan aiheutti tämän olosuhteiden muutoksen?

³ Siitä, miten tämän piti tapahtua, kerrottiin profeetta Sakarjalle heti sen jälkeen, kun kysymys ennallistettujen juutalaisten paastoamisesta oli herätetty. Tästä me luemme Jehovan ensimmäisen lausunnon Sakarjan kirjassa esiintyvästä lausuntojen sarjasta. ”Sitten tuli tämä Herran Sebaotin sana: ’Näin sanoo Herra Sebaot: Minä kiivailen Siionin puolesta suurella kiivaudella, suurella vihalla minä sen puolesta kiivailen.’” (Sak. 8:1, 2) Jehovan tunteet ovat tässä asiassa samanlaiset kuin sellaisen miehen, jonka viholliset ovat raiskanneet hänen vaimonsa, tehneet väkivaltaa hänelle. Koska hän ei ollut kokonaan hylännyt Siioninvuorta (eli Jerusalemia) jättäen sitä oman onnensa nojaan, niin hän oli erittäin innokas, hartaan toimelias nostaakseen sen siitä häpeällisestä tilasta, mihin se oli saatettu maailman silmissä. Hän oli hyvin valpas sen etujen suojelemisessa ja sen osoittamisessa, että se oli ennallistettu hänen suosioonsa. Samalla kun se merkitsi Jumalan suosiota sille, se merkitsi vihaa niitä vastaan, jotka olivat häväisseet sen, ja niitä vastaan, jotka olivat koettaneet estää sen täydellistä toipumista, erityisesti Jehovan palvojana. Hänen intonsa sen puolesta vastasi hänen vihansa määrää hänen vihollisiaan vastaan.

4. Oliko Jehova tuohon aikaan palannut täysin Jerusalemiin, ja milloin sellainen täydellinen paluu oli Hänelle mahdollinen?

⁴ Karkotettujen juutalaisten ollessa Babylonian pakkosiirtolaisuudessa Jerusalemin kaupunki ja Juudan maa olivat olleet seitsemänkymmentä vuotta autioina, vailla ihmisiä ja kotieläimiä. Vuonna 537 eaa. sotajoukkojen Jehova todisti sanansa oikeaksi ja palautti katuvan jäännöksen takaisin sen kotimaahan. Mutta eräässä mielessä Jehova ei ollut vielä silloin täysin palannut Siioninvuorelle eli Jerusalemiin. Hän oli tuonut jäännökseen kuuluvat takaisin rakentamaan Jerusalemiin toista temppeliä hänen palvontaansa varten. Kuudentoista vuoden ajan he olivat sallineet vihollistensa estää tuon pyhän palvontahuoneen rakentamista, ja nyt, kun Jehova tässä puhui profeettansa Sakarjan kautta, temppeli ei ollut vieläkään valmis tai vihitty jumalanpalvelusta varten. Jehova ei kuitenkaan ollut palannut täysin pyhään kaupunkiin, ennen kuin huippukohdan muodostava temppelin piirre, sen huippukivi, oli asetettu paikalleen ja hänen pappinsa olivat vihkineet sen. Vasta sitten hän asettuisi asumaan sinne asettumalla henkensä välityksellä asumaan valmistuneen temppelin kaikkeinpyhimpään.

5. Miksi kaupungiksi Jerusalemia ja miksi Jehovan vuorta vielä tultaisiin kutsumaan Jehovan julistuksen mukaan?

⁵ Siksi annetaan nyt toinen Jumalan lupaus, jota edeltää julistus ”Näin sanoo [sotajoukkojen] Herra [Jehova, Um]” muodollisena johdantona: ”Näin sanoo Herra: Minä käännyn jälleen Siionin puoleen ja tulen asumaan Jerusalemin keskelle, ja Jerusalemia kutsutaan Uskolliseksi Kaupungiksi ja Herran Sebaotin [sotajoukkojen Jehovan Um] vuorta Pyhäksi Vuoreksi.” – Sak. 8:3.

6. Miksi Jerusalemin vuorimaista kukkulaa kutsuttaisiin ”Pyhäksi Vuoreksi” ja itse kaupunkia ”Uskolliseksi Kaupungiksi”?

⁶ Valmis temppeli tulisi pyhittämään Jerusalemin vuorimaisen kukkulan, jota sen tähden sanottaisiin ”Pyhäksi Vuoreksi”. Koska Jerusalem oli Juudan maakunnan hallituskaupunkina täten osoittautunut uskolliseksi sitoutumiselleen Jehovan puhtaaseen palvontaan ja asettanut hänen puhtaan palvontansa edut ensimmäisiksi ja kaiken muun edelle, niin Jerusalemia sanottaisiin aivan oikein ”Uskolliseksi Kaupungiksi” tai ”totuudellisuuden kaupungiksi” (Um). Siellä harjoitettaisiin tosi palvontaa. Siellä puhuttaisiin tosi Jumalan puhtaan ja saastumattoman palvonnan totuuksia. Sen vuorimaista sijaintipaikkaa sanottaisiin ”Jehovan vuoreksi”. Miten paljon tämä Jumalan lupaus merkitseekään meille nykyään!

7. Mikä osoitti Jehovan kolmannen lupauksen mukaan, millainen eliniän toivo Jerusalemin kaupungin asukkailla tulisi olemaan, ja mikä olisi tunnusomaista sen toreille?

⁷ Tässä ei kuitenkaan ollut kaikki, sillä nyt seuraa kolmas Jumalan suosion lupaus: ”Näin sanoo Herra Sebaot: Vielä on Jerusalemin toreilla istuva vanhuksia ja vanhoja vaimoja, sauvansa kädessään kullakin päivien paljouden vuoksi. Ja kaupungin torit tulevat olemaan täynnä poikasia ja tyttösiä, jotka leikkivät sen toreilla.” – Sak. 8:4, 5.

8. Minkä Jesajan 65. luvun ennustuksen täyttymystä tämä profeetallinen kuva muistuttaa?

⁸ Mikä ilahduttava kuva tämä onkaan hyvästä ruumiillisesta terveydestä ja rauhasta ja turvallisuudesta ja hyvästä väestönkasvusta, jota ei pilaa murheellinen imeväiskuolleisuus! Se muistuttaa Jesajan ennustuksen täyttymystä, joka ennustus annettiin yli 125 vuotta ennen kuin Jerusalemin ja Juudan maan seitsemänkymmentä vuotta pitkä autioitus ilman ihmisiä ja kotieläimiä alkoi:

”Sillä katso, minä luon uudet taivaat ja uuden maan. Entisiä ei enää muisteta eivätkä ne enää ajatukseen astu; vaan te saatte iloita ja riemuita iankaikkisesti siitä, mitä minä luon. Sillä katso, iloksi luon minä Jerusalemin, riemuksi sen kansan. Minä iloitsen Jerusalemista ja riemuitsen kansastani; eikä siellä enää kuulla itkun ääntä eikä valituksen ääntä.

”Ei siellä ole enää lasta, joka eläisi vain muutaman päivän, ei vanhusta, joka ei täyttäisi päiviensä määrää; sillä nuorin kuolee satavuotiaana, ja vasta satavuotiaana synnintekijä joutuu kiroukseen. He rakentavat taloja ja asuvat niissä, he istuttavat viinitarhoja ja syövät niiden hedelmät; he eivät rakenna muitten asua, eivät istuta muitten syödä; sillä niinkuin puitten päivät ovat, niin ovat elinpäivät minun kansassani. Minun valittuni kuluttavat itse kättensä työn. He eivät tee työtä turhaan eivätkä lapsia synnytä äkkikuoleman omiksi, sillä he ovat Herran siunattujen siemen, ja heidän vesansa ovat heidän tykönänsä.” – Jes. 65:17–23.

9. Millainen rauha ja turvallisuus vallitsee Jehovan palvojien maanpäällisessä hengellisessä tilassa verrattuna siihen tilaan, missä maailmalliset kansat ovat nykyään?

⁹ Mitä me havaitsemme näinä päivinä, siitä lähtien kun hengellisen Israelin uskollinen jäännös ennallistettiin Jumalalta saamaansa hengelliseen tilaan vuonna 1919? Maailman poliittiset kansat antavat sellaisen vaikutelman, kuin ne yrittäisivät säilyttää maailman rauhan ja turvallisuuden Yhdistyneitten Kansakuntien avulla, jossa on nyt 135 jäsenmaata, mutta turvallisuutta on varsin vähän missään maailmassa. Lisäksi kansojen demokraattisten ja kommunististen supervaltojen ydinsodan uhka häälyy jatkuvasti ihmiskunnan rauhan yllä. Kuitenkin vallitsee siunattu rauha ja turvallisuus Jehovan palvojien hengellisessä tilassa. Vaikka hengelliseen jäännökseen on liittynyt varsinkin vuodesta 1935 lähtien ”suuri joukko” Kristuksen antautuneita, kastettuja opetuslapsia ”kaikista kansanheimoista ja sukukunnista ja kansoista ja kielistä”, niin heidän keskuudessaan ei ole mitään kansainvälistä kilpailua tai jännitystä tai ristiriitaa. Heidän keskuudessaan vallitsee sen sijaan veljellinen rakkaus, Jumalan hengen hedelmä.

10. Miten voimme nähdä Sak. 8:4, 5:ssä olevan Jehovan lupauksen täyttymyksen kirjaimellisessa ja hengellisessä merkityksessä?

¹⁰ Ensimmäisen maailmansodan päättymisestä vuonna 1918 on tähän mennessä kulunut runsaasti yli viisikymmentä vuotta, ja kuitenkin monet alkuperäiseen jäännökseen kuuluvat, jotka varjeltuivat tuon koettelevan aikakauden kärsimyksissä, elävät yhä ja ovat eläneet myös toisen maailmansodan läpi. Nyt heistä on tullut kirjaimellisesti iältään vanhoja, ja jotkut heistä jopa käyttävät ”päivien paljouden vuoksi” sauvaa tai keppiä kävellessään. Monet heistä ovat saaneet lapsia ja kasvattaneet heitä palvomaan ainoaa elävää tosi Jumalaa. Mutta kun me tähyilemme tämän ihastuttavan ennustuksen hengellistä täyttymystä, voimme nähdä, että ’Jerusalemin toreilla istuvat vanhukset ja vanhat vaimot’ kuvaavat niitä hengellisen Israelin jäännöksen jäseniä, jotka kestivät ensimmäisen maailmansodan vainot ja kurituksen. ’Sen toreilla leikkivät poikaset ja tyttöset’ kuvaavat niitä jäännöksen jäseniä, jotka sotajoukkojen Jehova lisäsi hengelliseen jäännökseen sodanjälkeisenä vuonna 1919 ja sen jälkeen. Yhdessä sekä vanhat että nuoret kasvavat hengellisesti uskossa, toivossa ja rakkaudessa, samalla kun he saavat yhdessä nauttia hengellisen tilansa rauhasta ja turvallisuudesta.

11. Mitä tällaisen ennustuksen täyttymyksen odottaminen vaati siihen aikaan, ja mitä siis Jehovan neljäs julistus sanoi?

¹¹ Aluksi tarvittiin suunnattomasti uskoa siihen, että sellaista tapahtuisi, ja samoin Jehovan palvojien vastikään ennallistetusta järjestöstä kiinni pitäminen vaati uskoa. Jumala osoitti tietävänsä, miten hänen kansansa suhtautui asiaan, esittäessään neljännen lupauksen sisältävän lausuntonsa ja sanoessaan kotimaahansa palanneelle jäännökselleen: ”Näin sanoo Herra Sebaot: Jos tämä onkin ihmeellistä [liian vaikeaa, Um] tämän kansan jäännöksen silmissä niinä päivinä, pitäisikö sen olla ihmeellistä [liian vaikeaa, Um] myös minun silmissäni, sanoo Herra Sebaot?” – Sak. 8:6.

12. Miten Jehova auttoi eloon jäänyttä jäännöstä järjestön ja kiistakysymysten ymmärtämisen suhteen, ja oliko lupauksen toteuttaminen nykypäivän tosiseikkojen mukaan liian vaikeaa Jehovalle?

¹² Kun työ sotajoukkojen Jehovan puhtaan ja tahrattoman palvonnan ennallistamiseksi ja laajentamiseksi alkoi vuonna 1919, ennallistettuun jäännökseen kuuluvien oli varsin vaikea ymmärtää ja arvostaa kaikkea sitä suurenmoista, mitä Jehovalla oli tarkoitus tehdä heidän suhteensa ja heidän välityksellään tänä ”asiainjärjestelmän päättymisen” aikana eli ”lopun aikana”. Mutta kärsivällisesti, vähän kerrallaan, hän oikaisi heidän ennustusten ymmärtämistään ja heidän asennettaan teokraattiseen järjestöön. Hän ohjasi ja suojeli heitä siinä kristillisessä työssä, joka oli suoritettava tänä mitä merkityksellisimpänä aikana. Hän auttoi heitä tajuamaan ne kiistakysymykset, jotka Jehovan kristityn palvojan oli kohdattava maailmanherruudesta käytävän kansainvälisen taistelun keskellä. Lisäksi hän auttoi heitä omaksumaan raamatullisen asenteen tällaisissa kiistakysymyksissä, jotta he voisivat pysyä Hänen suosiossaan. Se, minkä me näemme nyt toteutuneen Hänen teokraattisessa järjestössään ja sen välityksellä, näytti puoli vuosisataa sitten liian vaikealta toteutettavaksi hengellisen Israelin pienen jäännöksen silmissä. Mutta osoittautuiko se liian vaikeaksi sotajoukkojen Jehovalle? Nykypäivän tosiseikat vastaavat kieltävästi.

13. Mitä sellaista Jehova sanoi viidennessä lupauksessaan, mikä oli vastakohtana sille, että Suuri Babylon menettää jäseniään?

¹³ Katsellessamme nykypäivän tosiseikkoja, jolloin Suuren Babylonin lukuisat uskonnolliset järjestelmät menettävät jäseniään nykyajan maailman houkutuksiin, me havaitsemme Jumalan toteuttaneen vastustamattomasti viidennen lupauksen sisältävän lausuntonsa: ”Näin sanoo Herra Sebaot: Katso, minä olen vapauttava kansani auringon nousun maasta ja laskun maasta. Ja minä tuon heidät asumaan Jerusalemin keskelle. Ja he ovat minun kansani, ja minä olen heidän Jumalansa, uskollinen ja vanhurskas.” – Sak. 8:7, 8.

14. Minne Jehova on koonnut hengelliseen jäännökseen kuuluvat lupauksensa mukaan ja millaiseen ykseyteen?

¹⁴ Totellen Jeesuksen Kristuksen kautta annettuja Jumalan käskyjä hengellisten israelilaisten ennallistettu jäännös on julistanut Jumalan messiaanisen valtakunnan hyvää uutista koko asutussa maassa todistukseksi kaikille kansoille. He ovat ponnistelleet tehdäkseen Kristuksen opetuslapsia kaikkien kansakuntien ihmisistä kastamalla heidät vedessä Kristuksen oman esimerkin mukaisesti ja opettamalla näille opetuslapsille sitä, mitä Kristus oli käskenyt opettaa, hän, jolle Jehova Jumala oli antanut kaiken tarpeellisen vallan taivaassa ja maan päällä. (Matt. 24:14; 28:18–20) Kaukaisesta idästä ja kaukaisesta lännestä on tämän hengellisen Israelin ”pyhän kansakunnan” (Um) viimeiset jäsenet koottu enkelien ohjauksessa. Mutta ei maalliseen Jerusalemiin, joka on Israelin tasavallan pääkaupunki. Minne sitten? Jumalan antamaan ”Jumalan Israelin” hengelliseen tilaan maan päällä ja teokraattisen järjestön ykseyteen sekä toiminnan ja Jehovan puhtaan palvonnan ykseyteen Hänen hengellisessä temppelissään. – Gal. 6:15, 16.

HENGELLINEN HYVINVOINTI, JONKA KANSAT TULEVAT HUOMAAMAAN

15, 16. a) Mitä Hän tekee todistaakseen, että heistä on tullut hänen kansansa ja hänestä heidän Jumalansa? b) Mikä ennallistetun jäännöksen taloudellinen ja yhteiskunnallinen tila oli ollut Jehovan kuudennen julistuksen mukaan?

¹⁵ Todellinen Jumala todistaa täsmällisesti sen, ketkä ovat hänen hyväksymiään ihmisiä, sillä tavalla, millä hän suosii heitä profeetallisten lupaustensa täyttymyksessä. Hän todistaa, että Hänestä, Raamatun Jumalasta, on tullut heidän Jumalansa, olemalla uskollinen ennustuksilleen ja liitolleen, jonka hän on tehnyt heidän kanssaan, ja tekemällä heitä silmällä pitäen sitä, mikä on vanhurskasta. Hän katsoo heidät vanhurskaiksi edessään antaen heille anteeksi Ylimmäisen Pappinsa Jeesuksen, Messiaan, lunastusuhrin välityksellä. Tämän mukaisesti Hän suosii ennallistettua jäännöstään hengellisellä hyvinvoinnilla siinä määrin, että kansojen ihmiset havaitsevat sen ja puhuvat siitä erinomaisena esimerkkinä siunauksesta. Niinpä Jumala ilmoittaa kuudennessa lupauksen sisältävässä lausunnossaan oman toimintansa muutoksesta:

¹⁶ ”Näin sanoo Herra Sebaot: Olkoot lujat teidän kätenne, teidän, jotka tähän aikaan olette kuulleet nämä sanat profeettain suusta, sinä päivänä, jona laskettiin Herran Sebaotin huoneen, rakennettavan temppelin, perustus. Sillä ennen sitä aikaa ei saatu palkkaa ihmisen työstä, ei palkkaa juhdan työstä, eikä ollut menijällä, ei tulijalla rauhaa ahdistajalta, ja minä laskin irti kaikki ihmiset, toisen toisensa kimppuun.

17. Mikä olosuhteiden muutos oli nyt tapahtuva, ja miten kansat muuttaisivat ennallistettua jäännöstä koskevat puheensa?

¹⁷ ”Mutta nyt minä en ole tämän kansan jäännökselle samanlainen, kuin olin entisinä päivinä, sanoo Herra Sebaot. Sillä rauhan kylvö kylvetään, viiniköynnös antaa hedelmänsä, maa antaa satonsa, taivas antaa kasteensa, ja tämän kansan jäännökselle minä annan perintöosaksi kaiken tämän. Ja niinkuin te olette olleet kirouksena pakanakansain seassa, te Juudan heimo ja Israelin heimo, niin te, kun minä teidät vapahdan, tulette olemaan siunauksena. Älkää peljätkö, olkoot teidän kätenne lujat.” – Sak. 8:9–13.

18. Miksi Jehovan olisi ollut epäjohdonmukaista siunata ennallistettuun jäännökseen kuuluvia, niin kauan kuin he sallivat ihmispelon estää itseään suorittamasta temppelityötä loppuun?

¹⁸ Nämä Jumalan sanat muistuttavat meitä siitä, että Jerusalemin temppeli ei ollut vielä valmis. Noin kaksi vuotta ennen tätä kaikkien Israelin sukukuntien, ”Juudan heimon ja Israelin heimon”, jäännös oli ryhtynyt jälleen työhön temppelin perustuksella. Tähän työhön oli jälleen ryhdytty profeettojen Haggain ja Sakarjan ollessa kannustajina ja rohkaisijoina. (Hagg. 2:10–19; Sak. 1:1–7; Esra 4:23–5:2) Temppelityö oli siihen mennessä ollut pysähdyksissä noin kuusitoista vuotta. Jos Jehova olisi siunannut heitä ja antanut heille aineellista menestystä kaikkina noina vuosina, jolloin hänen temppelinsä oli laiminlyöty, niin olisi näyttänyt siltä kuin hän ei olisi välittänyt siitä, tuleeko hänen palvontahuoneensa valmiiksi ja otetaanko se käyttöön vai ei. Hän oli ennustanut, että toinen temppeli tultaisiin rakentamaan Jerusalemiin. Hän oli vapauttanut juutalaisten pakkosiirtolaisten jäännöksen Babylonista, jotta he palaisivat kotimaahansa nimenomaan jälleenrakentamaan Hänen temppeliään, (Jes. 44:26–45:6) Miten hän saattoi siunata heidät, kun he pelkäsivät ihmisiä ja lakkasivat rakentamasta Hänen palvontahuonettaan ja tulivat materialistisiksi?

19. Miksi rauhaa ei ollut ulkoapäin eikä sisältäpäin, ja mitä jäännöksen tarvitsi tehdä, jotta muutos olisi tapahtunut?

¹⁹ Noina vuosina, jolloin ennallistetut pakkosiirtolaiset laiminlöivät Jumalalta saamansa valtuutuksen eivätkä parhaansa mukaan yrittäneet ylistää sotajoukkojen Jehovaa rakentamalla Hänen nimelleen otetun temppelin valmiiksi, olosuhteet Jerusalemissa ja Juudan maakunnassa olivat huonot, eivät ainoastaan hengellisesti vaan myös aineellisesti, taloudellisesti. Ihmiset ja kotieläimet olivat työttömiä. Huono sää vahingoitti heidän kasvavia laihojaan ja vähensi heidän satojaan. Vihamieliset naapurikansat häiritsivät heidän uskonnollista toimintaansa ja muutakin elämää. Rauhaa ei ollut edes heidän omassa keskuudessaan israelilaisina, koska kukin heistä pyrki omiin itsekkäisiin aineellisiin tavoitteisiin. Jumala oli ilmeisesti vihastunut heihin. Heidän täytyi palata katuvaisina Hänen luokseen, jotta hän palaisi suosio mukanaan heidän luokseen.

20. Millä käskyllä Jehova aloitti ja lopetti kuudennen lupauksen sisältävän lausuntonsa ja miksi?

²⁰ Jumala kiinnitti armollisesti heidän huomionsa heidän laiminlyönteihinsä profeettojensa Haggain ja Sakarjan välityksellä. Vakuuttuneina siitä, että sotajoukkojen Jehova oli heidän puolellaan vaikka koko Persian valtakunta saattoi olla heitä vastaan, he saivat rohkeutta, ja uhmaten kaikkea mahdollista ihmisten asiaan puuttumista he ryhtyivät jälleen Jumalan määräämään työhön temppelin perustuksella päättäneinä suorittaa työn loppuun. ”Tästä päivästä lähtien minä annan siunauksen”, sotajoukkojen Jehova sanoi profeettansa Haggain kautta. (Hagg. 2:19) Tämä tapahtui Persian kuninkaan Dareios I:n toisena hallitusvuonna. Nyt, kun Jehova esitti kymmenen lupauksen sisältävää lausuntoaan Sakarjan kautta, oli kuningas Dareioksen neljäs vuosi. Jumalan siunaukset temppelin rakentajien kansalle olivat nyt alkaneet. Palvontahuoneen saamiseksi valmiiksi oli kuitenkin vielä tehtävä paljon työtä huolimatta niiden suuttumuksesta, jotka vihasivat Jehovaa. Temppelin rakentajien täytyi jatkaa työtään. Hän aloitti ja lopetti sopivasti kuudennen lupauksen sisältävän lausuntonsa käskemällä heidän työteliäitä käsiään olemaan lujat. ”Älkää peljätkö”, hän sanoi. Älkää pelätkö ihmisiä vaan Jumalaa.

21. Kun naapurikansat kirosivat tai siunasivat toisia, mitä ne käyttivät valaisevana esimerkkinä ja miksi?

²¹ Temppelin valmistuttua Jumalan suosio ja siunaus olisivat täysin määrin heidän osanaan. Niinä monina vuosina, jolloin he olivat suhtautuneet välinpitämättömästi temppelin rakentamiseen, heidän olosuhteensa olivat muodostuneet niin surkeiksi rauhan, turvallisuuden ja aineellisen hyvinvoinnin suhteen, että ympärillä olevista kansoista tuntui siltä, että Juudan maa ja sen ennallistetut pakkosiirtolaiset olivat kirottuja. Ja kun nuo kansat kirosivat toisia, niin ne manasivat niille samanlaista kirousta, joka oli kohdannut Juudan maassa asuvia israelilaisia. Mutta tämä ei enää pitänyt paikkaansa sen jälkeen, kun Jehovan temppeli oli valmistunut. Silloin hämmästyneet kansat tulivat havaitsemaan, että ennallistettu Israel oli päässyt siunattuun olotilaan Jumalansa suosion alaisuudessa. Kun siis nuo kansat siunasivat toisia, ne käyttivät Israelin siunattua tilaa esimerkkinä.

22. Miten tilanne on ollut samanlainen tällä 20. vuosisadalla, ja millaisia Jehovan todistajat ovat kristikuntaan verrattuna hengellisessä mielessä viiden vuosikymmenen työskentelyn jälkeen?

²² Näin on myös tällä 20. vuosisadalla, ”asiainjärjestelmän päättymisen” aikana. Siihen asti kun hengellisten israelilaisten jäännös ryhtyi, ensin omassa elämässään, toden teolla vilpittömästi ennallistamaan ja laajentamaan sitä puhdasta ja saastumatonta palvontaa, jota suoritetaan Jehovan hengellisessä temppelissä, heillä oli vaikeuksia sekä ulkoapäin että sisältäpäin. Kristikunnan uskonnolliset vastustajat kirosivat heidät, häiritsivät heitä, koettivat kuumeisesti tehdä heistä lopun tai tukahduttaa heidän temppelityönsä. Mutta kun Jehovan kristittyjen todistajien voideltu jäännös on nyt viiden vuosikymmenen ajan kiinnittänyt järkähtämättömän huomionsa Jehovan palvontaan ja hänen messiaanisen valtakuntansa etuihin, niin mikä sen asema on verrattuna kristikunnan asemaan? Kumpi menestyy kristillisessä, hengellisessä merkityksessä? Kummalla on Jumalan siunaus siksi, että se on pitänyt ehdottomasti kiinni Pyhästä Raamatusta ja tehnyt siinä viitoitettua Jumalan työtä? Kristikunnan papitkin ovat ilmaisseet toivovansa, että heidän kirkkojensa jäsenillä olisi sama into, usko, rohkeus ja Raamatun tuntemus kuin Jehovan kristityillä todistajilla ja että heillä olisi samanlainen uskonnollinen menestys.

JUMALA MUUTTAA MIELENSÄ KANSANSA SUHTEEN

23. Minkä Jumalan mielenmuutoksen takia jäännöksen ei nyt tarvinnut olla peloissaan?

²³ Jumalan kuuliainen jäännös saa edelleen vahvistavaa rohkaisua, kun Hän esittää seitsemännen lupauksen sisältävän lausuntonsa sanoen: ”Sillä näin sanoo Herra Sebaot: Niinkuin minulla oli mielessä tehdä teille pahaa, kun teidän isänne vihoittivat minut, sanoo Herra Sebaot, enkä minä sitä katunut, niin on taas tähän aikaan minulla mielessä tehdä hyvää Jerusalemille ja Juudan heimolle. Älkää peljätkö.” – Sak. 8:14, 15.

24. Miksi se, että Jehovalla oli mielessään onnettomuuden tuottaminen sen esi-isille, ei ollut pahansisuisuutta Hänen taholtaan?

²⁴ Jehova myöntää tässä, että hänellä oli mielessä tehdä sitä, mikä oli pahaa, mikä merkitsi onnettomuutta Israelin kansalle, koska uskollisen jäännöksen esi-isät olivat vihastuttaneet hänet. Tämä ei kuitenkaan merkinnyt Hänen taholtaan pahansisuisuutta tai kiehuvaa suuttumusta. Se onnettomuus, jonka hän aikoi aiheuttaa tuolle kansalle tai jonka hän aikoi sallia kohdata sitä, oli täysin sopusoinnussa niiden harkitusti lausuttujen varoitusten kanssa kirouksista, joita he joutuisivat kärsimään, koska he olivat omalta osaltaan rikkoneet Hänen kanssaan tekemänsä kansallisen liiton. Hän oli suoraan varoittanut heitä kauan sitten profeettansa Mooseksen kautta:

”Herra nostaa sinua vastaan kaukaisen kansan, joka tulee maan äärestä lentäen niinkuin kotka, kansan, jonka kieltä sinä et ymmärrä; tuimakatseisen kansan, joka ei armahda vanhaa eikä sääli nuorta.

”Ja niinkuin Herra ennen iloitsi teistä, siitä, että teki teille hyvää ja antoi teidän lisääntyä, niin Herra silloin iloitsee teistä, siitä, että hävittää ja tuhoaa teidät. Ja teidät temmataan irti siitä maasta, jota sinä menet ottamaan omaksesi.

”Ja Herra hajottaa sinut kaikkien kansojen sekaan maan äärestä toiseen, ja sinä palvelet siellä muita jumalia, joita sinä et tunne.” – 5. Moos. 28:49, 50, 63, 64; ks. myös 3. Moos. 26:27–43.

25. a) Miksi ei ollut väärin, että Jehova salli noiden kirousten toteutua? b) Mikä Jumalan mielenmuutos oli nyt voimassa ja miksi?

²⁵ Kun siis Jehova salli assyrialaisten ja babylonialaisten ’temmata irti maasta’ lakia rikkovat israelilaiset ja antoi sitten Juudan maan jäädä täysin autioksi seitsemäksikymmeneksi vuodeksi, niin Jehova vain oikeudenmukaisesti toteutti oman osuutensa liitosta, jonka kansa oli tehnyt Hänen kanssaan. Mutta nyt, kun Hän oli kurittanut kansaa sen kanssa tekemänsä liiton ehtojen mukaisesti, hänen mielessään oli menetellä sen suhteen päinvastaisella tavalla, armollisesti. Aluksi hän johti katuvan uskollisen jäännöksen takaisin Jerusalemiin ja Juudan maahan. Hän ei voinut siunata eikä hän siunannut jäännökseen kuuluvien pelokasta pidättymistä temppelin rakentamisesta. Mutta nyt, ”tähän aikaan”, jolloin he jälleen olivat ryhtyneet luottavaisina rakentamaan temppeliä ja jatkoivat sitä rohkeasti, Jehovalla oli arvostavasti mielessään ”tehdä hyvää Jerusalemille ja Juudan heimolle”. Jos siis sotajoukkojen Jehova oli heidän puolellaan ja heidän kanssaan heidän palvoessaan Häntä kokosydämisesti, niin heidän ei tullut pelätä ihmisiä.

26. Miten tällä 20. vuosisadalla on nähty, että seitsemäs lupauksen sisältävä lausunto soveltuu yhtäläisesti hengelliseen jäännökseen?

²⁶ Nykyaikana Jehova on ollut uskollinen lupaukselleen, joka soveltuu yhtäläisesti hengellisen Israelin uskolliseen jäännökseen. Se oli rikkomustensa takia ensimmäisen maailmansodan aikana karkotettu Jumalan antamasta hengellisestä tilastaan. Mutta nyt se voi katsoa taakseen niihin moniin vuosiin, jotka ovat kuluneet sen ennallistamisesta vuonna 1919, ja se voi nähdä, miten suurenmoisen hyvin Jumala, jonka nimeä se kantaa, on kohdellut sitä sen hänen puhtaan palvontansa ennallistamiseksi suorittaman työn takia.

27. Mitä tehtävää Jehovalla oli nyt mielessään ennallistetulle jäännökselle, ja minkä kahden käskyn kanssa tämä oli sopusoinnussa?

²⁷ Kuitenkin niillä, jotka on armollisesti ennallistettu Jumalan suosioon, on erittäin tärkeää tehtävää. Se, mitä Jehova käskee heitä tekemään, on sopusoinnussa Lain kahden suurimman käskyn kanssa: meidän tulee rakastaa Jumalaa kaikesta sydämestämme, sielustamme, mielestämme ja voimastamme ja rakastaa lähimmäistämme niin kuin itseämme. Me luemme: ”Näitä te tehkää: Puhukaa totta toinen toisellenne. Tuomitkaa porteissanne oikein, tuomitkaa rauhan tuomio. Älkää hautoko mielessänne pahaa [onnettomuutta, Um] toinen toisellenne, älkääkä rakastako väärää valaa. Sillä kaikkia näitä minä vihaan, sanoo Herra.” – Sak. 8:16, 17.

28. Miten siis totuutta ja oikeutta pidettäisiin voimassa sen ”porteissa” eli oikeusistuimissa, ja mikä tarkoitus oli ”rauhan tuomion” tuomitsemisella?

²⁸ Pysyäkseen sotajoukkojen Jehovan suosiossa ennallistettu jäännös ei saa tehdä sitä, mitä Hän vihaa. Sen porteissa eli oikeusistuimissa täytyy tuomita oikein. Väärää valaa ei niissä tule tehdä onnettomuuden aiheuttamiseksi lähimmäiselle syyttä. Jokaisen tulee olla rehellinen siinä, mitä hän sanoo lähimmäiselleen tai mitä hän vannoo oikeudessa; hänen tulisi puhua aina totta eikä sanoa toista suullansa ja ajatella toista petollisessa sydämessään. Selvitettäessä erimielisyyksiä oikeudessa tulisi päämääränä olla rauhan aikaansaaminen riitapuolten kesken, ja tämä rauhaan pyrkiminen käy mahdolliseksi vain, jos tuomioistuimessa pidetään voimassa totuutta ja oikeutta. Meidän tulee rakastaa sitä, mitä Jumala rakastaa, ei sitä, mitä hän vihaa.

29. Miten apostoli Paavali osoitti, että Sak. 8:16 soveltuu kristilliseen jäännökseen, ja miten jäännökseen kuuluvat siis puhuvat totuutta?

²⁹ Soveltuuko tämä hengellisen Israelin voideltuun jäännökseen? Aivan varmasti. Kirjoittaessaan Efesoksessa Vähässä-Aasiassa oleville uskoville kristillisen ykseyden puolesta apostoli Paavali sanoi: ”Vaan että me, totuutta noudattaen rakkaudessa, kaikin tavoin kasvaisimme häneen, joka on pää, Kristus. Pankaa sentähden pois valhe ja puhukaa totta, kukin lähimmäisensä kanssa, sillä me olemme toinen toisemme jäseniä.” (Ef. 4:15, 25) Ilmeisesti apostoli lainasi tässä osittain Sak. 8:16:ta ja sovelsi sen sopivasti kristittyihin, jotka olivat ”Jumalan Israel”. (Gal. 6:15, 16) Totuudenmukainen puhuminen tai totuuden puhuminen toisten kanssa merkitsee myös Raamatun totuuksien eikä Suuren Babylonin uskonnollisten valheitten kertomista toisille. Siten me edistämme Jumalan puhdasta palvontaa hänen hengellisessä temppelissään.

PAASTOAMISESTA JUHLIMISEEN

30. Millaisiksi tilaisuuksiksi siihenastiset paastonajat tulisivat muodostumaan Jehovan kahdeksannen lupauksen sisältävän lausunnon mukaan?

³⁰ Vaikka seitsemän on raamatullinen hengellistä täydellisyyttä tarkoittava luku, niin Jumala ei sen tähden pysähdy edellä mainittuun seitsemänteen lupauksen sisältävään lausuntoon. Hän siirtyy kahdeksanteen, kuten nyt luemme: ”Näin sanoo Herra Sebaot: Neljännen kuun paasto ja viidennen paasto ja seitsemännen paasto ja kymmenennen paasto on oleva Juudan heimolle ilo ja riemu ja mieluinen juhla. Mutta rakastakaa totuutta ja rauhaa.” – Sak. 8:19.

31. Keiden esittämään paastoamista koskevaan kysymykseen se oli vastaus, ja miksi ei ollut enää sopivaa jatkaa sellaisia paastoamisia murehtien?

³¹ Tässä oli suora ja selvä vastaus Sareserille ja Regem-Melekille, jotka oli lähetetty Beetelin kaupungista kysymään, tulisiko heidän jatkaa pidättymistä ruoasta sekä murehtimista viidennessä kuussa. (Sak. 7:1–3) Nyt, kun Jerusalemin toisen temppelin rakennus oli suurenmoisella tavalla valmistumassa, ei ollut aika murehtia vuonna 607 eaa., yli kahdeksankymmentä vuotta aikaisemmin, tapahtunutta Jerusalemin ja sen temppelin hävitystä. Hänen tahtonsa oli, että he riemuitsisivat hänen nykyisestä hyvyydestään heitä kohtaan ja iloitsisivat siitä, että kaikki se tuho, minkä babylonialaiset olivat aikaansaaneet Jerusalemissa ja Juudan maassa, oli korjattu. Pois murheelliset paastot! Nauttikaa mieluisesta juhlasta!

32. Miten tämä Jumalan lupaus on täyttynyt kristillisessä hengellisessä Israelissa, ja mitä yhtä päivää jäännös viettää vuosittain Kristuksen käskyn mukaisesti?

³² Miten suurenmoisella tavalla tämä muinaiselle Israelille annettu Jumalan lupaus onkaan toteutunut kristillisessä hengellisessä Israelissa! Nykyinen voideltu jäännös ei vietä mitään muinaisen Israelin paastoja ja suruaikoja, ei edes jokavuotista jom kippuria eli sovituspäivää seitsemännen kuun (tisrin) kymmenentenä päivänä. (3. Moos., 16. luku) Se riemuitsee tosi sovituspäivästä, jonka Jehovan Ylimmäinen Pappi Jeesus Kristus toteuttaa täydellisen sovitusuhrinsa avulla, jonka arvon Jeesus Kristus esitti Jehovalle taivaassa vuonna 33 koko ihmiskunnan hyväksi. (1. Joh. 1:7–2:2) Ainoa päivä, jota hengellisen Israelin jäännös viettää joka vuosi, on Kristuksen uhrikuoleman päivä pääsiäispäivänä, niisanin 14:ntenä, Kristuksen itsensä opetuslapsilleen antaman käskyn mukaisesti. Kun elossa säilynyt jäännös näin ollen vietti Herran illallista auringonlaskun jälkeen 13. päivänä huhtikuuta 1919, niin hänen sovituskuolemansa muistoa kokoontui kautta maailman viettämään ainakin 17961 henkeä. Mutta tiistaina, 17. päivänä huhtikuuta 1973, auringonlaskun jälkeen oli läsnä 3994924, joista 10523 osallistui vertauskuvalliseen happamattomaan leipään ja viiniin. – Luuk. 22:7–20.

33. Mikä Jehovan yhdeksännessä lupauksen sisältävässä lausunnossa oleva ennustus selittää, miksi Herran illallisella oli vuonna 1973 kautta maailman niin paljon läsnä?

³³ Mistä kaikki nuo lähes 4000000 tarkkailijaa tulivat sen lisäksi, että 10523 osallistui tähän myöhempään Herran illallisen viettoon? Tämä maailmanlaajuinen vuoden 1973 ilmiö on selitetty Jehovan yhdeksännen lupauksen sisältävän lausunnon täyttymyksessä, jonka lausunnon Sak. 8:20–22 esittää: ”Näin sanoo Herra Sebaot: Vielä tulee kansoja, monien kaupunkien asukkaita, ja toisen asukkaat menevät toiseen ja sanovat: ’Lähtekäämme, käykäämme etsimään Herran mielisuosiota, etsimään Herraa Sebaotia’. – ’Minäkin lähden.’ Ja monet kansat, väkevät pakanakansat, tulevat Jerusalemiin etsimään Herraa Sebaotia, etsimään Herran mielisuosiota.”

KANSAINVÄLINEN KOKOONTUMINEN JUMALAN KAUPUNKIIN

34. a) Millä tavalla ”kansat” ja ”pakanakansat” tulevat nyt Jehovan palvontakeskukseen? b) Sisältyykö tähän kokoontumiseen yksilöitä ”monista kansoista, väkevistä pakanakansoista” ja ”monista kaupungeista”?

³⁴ Minkään kokonaisten ”kansojen” tai kokonaisten ”pakanakansojen” ei siis pitänyt tulla Jehovan palvontakeskukseen lepyttämään häntä saadakseen hänen suosionsa. Noiden kansojen tai pakanakansojen yksilöiden piti toimia niin. Tällä ei missään tapauksessa tarkoiteta maailman kääntymistä juutalaisuuteen. Kun siis tarkastelemme Jehovan todistajain vuoden 1974 Vuosikirjaa (engl.), saamme tietää, että näitä Jehovan kristittyjä todistajia on 208 maassa ja saaressa. Näiden maiden ja saarten luetteloon sisältyy ”monia kansoja, väkeviä pakanakansoja”. Ja mitä tulee ”monien kaupunkien asukkaisiin”, vuoden 1974 Vuosikirja osoittaa, että 31. elokuuta 1973 maailmassa oli 31850 Jehovan kristittyjen todistajien seurakuntaa. Yksistään New Yorkin kaupungissa oli yli 200 erikielistä seurakuntaa. Näiden Jehovaa palvovien kristittyjen Raamattuja ja raamatullista kirjallisuutta on painettu kaikkiaan 165 kielellä. He palvovat Jehovaa niin kuin Jeesus Kristus itsekin palvoi.

35. Miksi he eivät mene nykyiseen maalliseen Jerusalemiin, ja missä he siis palvovat Jehovaa?

³⁵ Ei, he eivät mene nykyiseen maalliseen Jerusalemiin, missä muhamettilainen moskeija, Kalliomoskeija, kohoaa Jerusalemin entisen temppelin paikalla. He tunnustavat sen olemassaolon, mitä Hepr. 12:22 nimittää ’Siioninvuoreksi ja elävän Jumalan kaupungiksi, taivaalliseksi Jerusalemiksi’. He iloitsevat ja riemuitsevat siitä, että pakanain aikojen päättyessä vuonna 1914 Jumalan messiaaninen valtakunta perustettiin tuolle Siioninvuorelle, missä Jeesus Kristus, ”Daavidin poika, Aabrahamin poika”, on asetettu valtaistuimelle. (Matt. 1:1) Sen tähden pakanakansat eivät enää voi tallata Daavidin kuninkaallisen perheen Jumalalta saamaa oikeutta hallita Jumalan kaupungissa. (Luuk. 21:20–24) He osoittavat alamaisuutta tälle messiaaniselle valtakunnalle, joka varsin pian tulee tuhoamaan kaikki pakanahallitukset maan päältä ja hallitsemaan iankaikkisesti sotajoukkojen Jehovan kaikkeudensuvereenisuuden kunniaansaattamiseksi. He palvovat Häntä Hänen hengellisen temppelinsä maallisissa esipihoissa ja nauttivat hänen suosiostaan. – Ps. 84:3, 11; 116:18, 19.

36. Kuinka moni oli tarttuva Juudan miehen liepeeseen Jehovan lausuman huippukohtana olleen lupauksen mukaan, ja mitä he tulisivat sanomaan hänelle?

³⁶ Todella ihmeellinen on Suvereenin Herran Jumalan yhdeksännen lupauksen sisältävän lausunnon nykyinen täyttymys. Mutta tässä suurenmoisessa Jumalan lupausten sarjassa on vielä jäljellä huippukohta, kymmenes lupauksen sisältävä lausunto. Niinpä me luemme Sakarjan kahdeksannen luvun viimeisestä (23:nnesta) jakeesta: ”Näin sanoo Herra Sebaot [sotajoukkojen Jehova, Um]: Niinä päivinä tarttuu kymmenen miestä kaikista pakanakansain kielistä, tarttuu Juudan miestä liepeeseen sanoen: ’Me tahdomme käydä teidän kanssanne, sillä me olemme kuulleet, että Jumala on teidän kanssanne’.” – Sak. 8:23.

37. Mitä erään luonnollisen juutalaisen lausumaa ohjaavaa sääntöä meidän tulee tarkastella voidaksemme ymmärtää, ketä tässä tarkoitetaan ”Juudan miehellä”?

³⁷ Voidaksemme ymmärtää oikein tämän ennustuksen ”Juudan miehen liepeestä”, meidän on tarkasteltava sitä ohjaavaa sääntöä, jonka esitti mies, joka oli ”ympärileikattu kahdeksanpäiväisenä ja [oli] Israelin kansaa, Benjaminin sukukuntaa, hebrealainen hebrealaisista syntynyt, ollut lakiin nähden fariseus”, nimittäin apostoli Paavali, joka oli aikaisemmin ollut ”intoon nähden seurakunnan vainooja”. (Fil. 3:5, 6) Kirjoittaessaan ensimmäisen vuosisadan kristilliselle seurakunnalle Roomaan tämä mies, joka oli syntymänsä puolesta luonnollinen juutalainen eli israelilainen, sanoi: ”Sillä ei se ole juutalainen, joka vain ulkonaisesti on juutalainen, eikä ympärileikkaus se, joka ulkonaisesti lihassa tapahtuu; vaan se on juutalainen, joka sisällisesti on juutalainen, ja oikea ympärileikkaus on sydämen ympärileikkaus Hengessä, ei kirjaimessa; ja hän saa kiitoksensa, ei ihmisiltä, vaan Jumalalta.” – Room. 2:28, 29.

38. a) Ellei siis rodullinen syntyperä ole ratkaiseva tässä asiassa, niin mikä on, myös luonnollisten juutalaisten ollessa kysymyksessä? b) Mihin saakka kristillinen seurakunta koostui yksinomaan luonnollisista juutalaisista ja juutalaiskäännynnäisistä, ja mikä valinta Korneliuksen oli siis tehtävä?

³⁸ Tästä syystä Sak. 8:23:n täyttymys ei perustu mihinkään rodulliseen ylemmyyteen lihan mukaan. ”Juudan miehen liepeeseen” ei tartuta siksi, että hän on juutalainen luonnollisen syntymänsä perusteella. Lihalliset siteet eivät tässä asiassa merkitse mitään. Merkitystä on sillä, ketä hän palvoo. Tai jos hän tunnustautuu Jumalan palvojaksi, niin onko Jumala todella hänen kanssaan? On totta, että sen ennustuksen, jonka Dan. 9:24–27 esittää, 70. vuosiviikon jälkipuoliskolla eli vuoden 33 helluntaista vuoden 36 syksyyn kristillinen seurakunta koostui yksinomaan luonnollisista juutalaisista ja ympärileikatuista juutalaiskäännynnäisistä. Mutta mistä nuo luonnolliset juutalaiset, jotka silloin muodostivat kristillisen seurakunnan, tunnettiin? Tuohon aikaan oli kahdenlaatuisia luonnollisia juutalaisia. On varmaa, että Jumala ei ollut molempien ryhmien kanssa. Jumala ei ollut jakautunut. Kun siis 70. vuosiviikko päättyi vuoden 36 varhaissyksyllä, niin millaisten juutalaisten kanssa pakanoihin kuuluva italialainen sadanpäämies Kornelius liittyi palvomaan yhdessä? Mitä Apt. 10:1–48 osoittaa?

39. Kumman luonnollisten juutalaisten ryhmän kanssa Kornelius päätti kulkea?

³⁹ Tämä italiankielinen Kornelius lakkasi palvomasta luonnollisten juutalaisten kanssa ja antamasta monia ”almuja” eli ”armon lahjoja” (Um) luonnollisille juutalaisille, jotka olivat aiheuttaneet Jeesuksen Kristuksen väkivaltaisen kuoleman jumalanpilkkaajana ja vääränä Kristuksena. Kornelius ja hänen pakanalliset käännynnäistoverinsa kulkivat vain niiden luonnollisten juutalaisten kanssa, joista oli tullut Jeesuksen Kristuksen opetuslapsia ja joihin Jumala oli vuodattanut pyhän henkensä Jeesuksen Kristuksen välityksellä todistaen siten, että Hän (Jumala) oli kristillisen seurakunnan kanssa. (Apt. 2:1–47; 11:1–18) Tuo kristillinen seurakunta koostui hengellisistä juutalaisista, hengellisistä israelilaisista, jotka olivat uudessa liitossa Jumalan kanssa Kristuksen, välittäjän, kautta. Italialainen Kornelius oli aivan yhtä paljon hengellinen juutalainen eli israelilainen kuin uskovat luonnolliset juutalaiset. Kornelius näki, että kristillinen seurakunta muodostui hengellisistä juutalaisista ja että Jumala oli heidän kanssaan. Siksi hän päätti kulkea hengellisten juutalaisten kanssa.

40. Mistä voimme päätellä – erikoisesti siitä lähtien kun roomalaiset tuhosivat Jerusalemin – onko mitään perusteita soveltaa Sak. 8:23:a ei-kristittyihin luonnollisiin juutalaisiin?

⁴⁰ Voitaisiinko sitä, että Rooman legioonat tuhosivat Jerusalemin ja sen aineellisen temppelin, tulkita todistukseksi siitä, että Jumala oli niiden juutalaisten kanssa, jotka vedettiin tuohon hirvittävään onnettomuuteen, vain siksi, että he olivat juutalaisia ympärileikatun lihansa mukaan? Miten kukaan rehellinen, järkevä ihminen voisi hyväksyä sellaisen tulkinnan? Nykyään ei Moorianvuorella Jerusalemissa ole mitään juutalaista temppeliä, minne kukaan pakanoista voisi mennä palvomaan juutalaisten kanssa. Eivätkä juutalaiset uskonnolliset johtajat ja poliittiset johtajat liioin jäljittele ylimmäistä pappia Joosuaa ja käskynhaltija Serubbaabelia rakentamalla uudelleen temppeliä sen historialliselle paikalle, vaikka juutalaiset ottivat haltuunsa Jerusalemin vanhan, muurien ympäröimän kaupungin kuuden päivän sodassa vuonna 1967. Mitä perusteita on siis soveltaa Sak. 8:23:a ei-kristittyihin luonnollisiin, ympärileikattuihin juutalaisiin nykyään tai edes edeltäpäin nähtävissä olevassa tulevaisuudessa? Ei niin mitään!

41. Täyttyykö Sak. 8:23 nykyisessä kristikunnassa?

⁴¹ Toteutuuko ennustuksen täyttymys sitten nykyisessä uskonnollisessa kristikunnassa, joka on kauan vaalinut ajatusta maailman käännyttämisestä monilahkoiseen uskonnolliseen järjestöönsä? Tarttuuko kymmenen ei-kristittyä kaikista kansoista ja pakanakansoista kristikunnan yhden kirkonjäsenen liepeeseen sanoen: ”Me tahdomme käydä teidän kanssanne, sillä me olemme kuulleet, että Jumala on teidän kanssanne”? Lisäksi ennustus tarkoittaa ”Jumalalla” ”sotajoukkojen Jehovaa”. Varmastikaan pakanamaailma ei ole kääntymässä kristikunnan lahkoihin kymmenen pakanan vauhdilla yhtä kirkonjäsentä kohti. Kristikunta arvioi kirkkojensa jäsenmäärän nykyään 985363400:ksi, ja kymmenen kertaa tuo luku olisi enemmän kuin kaksi kertaa maapallon nykyinen väestö.

42. Mihin kysymyksiin meidän on saatava tosiasioihin perustuvat vastaukset voidaksemme saada selville, keihin kaikista hengellisiksi juutalaisiksi tunnustautuvista Sak. 8:23 soveltuu?

⁴² Aivan samoin kuin Kristuksen apostoleitten aikana oli kahdenlaatuisia luonnollisia juutalaisia, niin nyt on kahdenlaatuisia hengellisiksi juutalaisiksi tunnustautuvia. Kristikuntaan kuuluu yli 900 miljoonaa sellaisia hengellisiksi juutalaisiksi tunnustautuvia, joiden oletetaan olevan uudessa liitossa, jonka välittäjä on Kristus. Mutta me kysymme kaikista näistä kahdenlaisista hengellisiksi juutalaisiksi tunnustautuvista: Kummat heistä todella palvovat ja palvelevat sotajoukkojen Jehovaa hänen todellisessa hengellisessä temppelissään? Kumpaan ryhmään kuuluville kaikkiin kansoihin, suuriin ja pieniin, kuuluvat ihmiset sanovat haluavansa käydä heidän kanssaan, koska he ovat kuulleet, että Jehova Jumala – ei joku nimetön ”Jumala” – on heidän kanssaan? Tässä asiassa voidaan luottaa vain tosiasioihin. Puhukoot ne puolestaan.

43. Mistä tunnetaan tänä aikana ne hengelliset israelilaiset, joihin Sak. 8:23 soveltuu, ja miten paljon heitä on nykyään?

⁴³ Maailmanlaajuisten todisteitten mukaan Jehova Jumala alkoi vapauttaa nimenomaan hengellisten israelilaisten voideltua jäännöstä Suuresta Babylonista, väärän uskonnon maailmanmahdista. Nämä ahkeroivat hengellisessä työssä, joka on verrattavissa Jehovan toisen temppelin rakentamiseen ylimmäisen papin Joosuan ja käskynhaltija Serubbaabelin aikana. He edistävät kokosydämisesti sotajoukkojen Jehovan palvontaa kaikkialla maailmassa, kaikkiin kansanheimoihin, sukukuntiin, kansoihin ja kieliin kuuluvien ihmisten keskuudessa. He kokoontuvat joka vuosi pääsiäispäivänä viettämään Jehovan Pojan, Messiaan Jeesuksen, uhrikuolemaa, ja siinä tilaisuudessa he syövät happamatonta leipää ja juovat viiniä, aivan niin kuin Jeesus Kristus on käskenyt. Tämän heidän paljonpuhuvan todistuksensa mukaan heitä näyttää olevan nykyään vain noin kymmenentuhatta voideltua hengellistä israelilaista. Paljon vähemmän kuin jäännöstä oli Sakarjan päivinä.

44. Ketkä liittyvät näihin todellisiin hengellisiin israelilaisiin ja millaisin joukoin raporttien mukaan?

⁴⁴ Ketkä kuitenkin liittyvät näiden hengellisten juutalaisten seuraan palvomaan ainoaa elävää tosi Jumalaa hänen hengellisessä temppelissään? Aivan kuten Ilm. 7:9–17 on ennustanut, kyseessä on lukematon ”suuri joukko” ”kaikista kansanheimoista ja sukukunnista ja kansoista ja kielistä”. Heistäkin tulee Jehovan Messiaan opetuslapsia. (Matt. 28:19, 20) Yksistään vuonna 1973 näitä Jehovan Messiaan antautuneita opetuslapsia kastettiin 193990. Samana vuonna keskimäärin 1656673 raportoi liittyneensä yhteen tottelemaan Messiaan käskyä saarnata ”tätä . . . hyvää uutista” Jehovan messiaanisesta valtakunnasta kaikkialla tämän asiainjärjestelmän lähestyvään loppuun saakka. (Matt. 24:14, Um) Miten merkittävä Sak. 8:23:n täyttymys jo onkaan!

16. luku

Kuninkaan esittäminen tuo vapautuksen vangeille

1. Millainen sovellutus Sakarjan ennustuksella on nykyään sen puhuessa maista ja kaupungeista, jotka mainitaan nykyisin uutisissa, ja mikä auttaa meitä saamaan selville nykyisen täyttymyksen?

SYYRIAN ja Libanonin maat ja Gazan vyöhyke mainitaan nykyään usein etusivun uutisissa. Sakarjan ennustuksen yhdeksännessä luvussa puhutaan näiden alueiden kaupungeista. Sillä, mitä profeetta Sakarja sanoi silloin kuudennella vuosisadalla ennen ajanlaskumme alkua, ei kuitenkaan ole nykyisin mitään sovellutusta näihin maihin niiden suhteessa Israelin tasavaltaan. Lukuun ottamatta Sakarjan ennustuksen ensimmäistä, kirjaimellista täyttymystä ajanlaskumme ensimmäisellä vuosisadalla, ennustus täyttyy lopullisesti nykyään, tällä 20. vuosisadalla, vain hengellisesti eli kuvaannollisesti. Tutustumalla ensimmäiseen 1900 vuotta sitten sattuneeseen täyttymykseen voimme ymmärtää sen nykyisen hengellisen täyttymyksen.

2. Minkä aikakauden karttaa me katsomme, ja ovatko ”Hadrakin maan” yhteydessä mainitut paikat juutalaisia?

² Jos katsomme karttaamme Palestiinan maasta Persian kuninkaiden hallituskaudella, havaitsemme siitä Damaskon, Syyrian pääkaupungin, samoin Hamatin kaupungin noin 190 kilometriä Damaskosta pohjoiseen; näemme myös muinaiset foinikialaiset (nykyään libanonilaiset) Tyyron ja Siidonin kaupungit Välimeren rannikolla; samoin filistealaiset Gassan (Gazan), Askelonin, Ekronin, Asdodin ja Gatin kaupungit; myös Jerusalemin ja Samarian kaupungit. ”Hadrakin maa” ei näy kaikissa kartoissa, koska sen sijaintia ja rajoja ei tarkalleen tiedetä, mutta ennustus yhdistää Damaskoon tämän maan, joka mainitaan vain kerran. Balyn ja Tushinghamin vuonna 1971 toimittama Raamatun maailmankartasto (Atlas of the Biblical World) sanoo sivulla 199 ”Hadrakin maata” yksinkertaisesti ”Damaskon lähellä olevaksi Syyrian alueeksi”. Westminsterin historiallinen Raamatun kartasto (The Westminster Historical Atlas to the Bible) puhuu vuoden 1956 tarkistetussa painoksessaan sivulla 124 Hadrakin maasta ”Hamatista pohjoiseen olevana Syyrian alueena”, joka siis on sijainnut myös Damaskon pohjoispuolella. Asiaan ei vaikuta paljon, onko sanonta ”Hadrakin maa” käsitettävä vertauskuvallisesti tarkoittamaan koko sitä yhteisaluetta, millä edellä mainitut Syyrian, Foinikian ja Filistean kaupungit sijaitsivat. Ne olivat kaikki ei-israelilaisia, ei-juutalaisia.

3. Miten Sakarjan kahdeksannen luvun loppujakeet muodostavat vastakohdan yhdeksännen luvun alkujakeille?

³ Sakarjan ennustuksen kahdeksannen luvun loppujakeet (20–23) kertovat, miten ihmisiä kansojen kaikista kieliryhmistä ja monista eri kaupungeista menee Jerusalemiin palvomaan Jehovaa tarttuen Juudan miestä liepeeseen mennäkseen yhdessä hänen kanssaan palvomaan hänen Jumalaansa. Mitä tapahtuu niille ihmisille, jotka eivät tee näin? Seuraavan (yhdeksännen) luvun kahdeksan ensimmäistä jaetta kertovat meille hyvin täsmällisesti, millaisia seurauksia on siitä, että niin ei tehdä. Lukekaamme tuo kohta, Sak. 9:1–8:

4. Kuka puuttuu sen mukaan, kuin Sak. 9:1–8 esittää, siinä mainittujen asioihin ja keiden hyväksi?

⁴ ”Ennustus, Herran [Jehovan, Um] sana, Hadrakin maata vastaan, ja Damaskoon se laskeutuu. Sillä Herran silmä katsoo ihmisiä, kaikkia Israelin sukukuntia ja myös Hamatia, joka on sen kanssa rajatusten, sekä Tyyroa ja Siidonia, sillä ne ovat sangen viisaat. Tyyro on rakentanut itsellensä linnoituksia ja kasannut kokoon hopeata kuin tomua ja kultaa kuin katujen lokaa. Katso, Herra köyhdyttää sen ja syöksee mereen sen voiman, ja se itse poltetaan tulella. Sen näkee Askelon ja peljästyy, ja Gassa, ja vapisee kovin [tuntee sangen ankaria tuskia, Um], ja Ekron, sillä sen toivo joutuu häpeään. Ja Gassasta hukkuu kuningas, eikä Askelonissa enää asuta. Asdodissa asuu sekasikiöitä [avioton poika, Um], ja minä hävitän filistealaisten ylpeyden. Mutta minä poistan veret hänen suustansa ja heidän iljetyksensä hänen hampaittensa välistä, ja hänestäkin jää jäännös meidän Jumalallemme; hän on oleva niin kuin sukuruhtinas Juudassa, ja Ekron on oleva niinkuin jebusilainen. Minä teen leirini temppelini suojaksi [huoneeni etuvartioksi, Um] sotajoukoilta, jotka tulevat ja menevät, eikä tule käskijä enää heidän kimppuunsa, sillä nyt olen minä sen omin silmin nähnyt.”

5. Miksi Jehovan epäsuosio lepäsi Damaskon, ”Hadrakin maan” ja Hamatin yllä?

⁵ Muinainen Syyria palvoi kuudennella vuosisadalla ennen ajanlaskumme alkua vääriä jumalia ja ylläpiti vihollisuuttaan ennallistettua Juudan maata kohtaan. Se kieltäytyi palvomasta Jehovaa hänen jälleenrakennetussa temppelissään Jerusalemissa. Oli siis olemassa hyvä syy siihen, että Jehovan sana ei ollut suosiollinen, vaan ”Hadrakin maata” vastaan, koska se oli osa Syyriaa. Hänen epäsuotuisa sanansa lepäsi koko maan pääkaupungin eli Damaskon yllä, ja koska Hamatin alue rajoittui Damaskoon, Jehovan epäsuotuisa sana lausuttiin myös sitä vastaan. Näin ollen koko Syyria oli Jumalan epäsuosiossa.

6. Miksi Jehovan sana oli Foinikian kaupunkeja vastaan?

⁶ Foinikian maa rajoittuu Syyriaan, ja sekin oli kääntynyt Juudan maata vastaan sen synkimmän ahdingon aikana. Ps. 83:6–9 mainitsee foinikialaiset kaupungit Gebalin ja Tyyron niiden joukossa, jotka muodostivat kansainvälisen salaliiton Jehovan kansaa vastaan, sanoen: ”Sillä he neuvottelevat keskenään yksimielisesti, he tekevät liiton sinua vastaan: Edomin teltat ja ismaelilaiset, Mooab ja hagrilaiset, Gebal, Ammon ja Amalek, Filistea ynnä Tyyron asukkaat. Myös Assur on liittynyt heihin, nämä ovat käsivartena Lootin lapsilla [Mooabilla ja Ammonilla].” Tyyro oli itse asiassa Siidonin siirtokunta, ja Sak. 9:2–4 mainitsee ne, sanoen:

7. Mihin Sak. 9:2–4 yhdistää Tyyron, ja mitä ennustetaan tapahtuvan Tyyrolle?

⁷ ”Sekä Tyyroa ja Siidonia, sillä ne ovat sangen viisaat. Tyyro on rakentanut itsellensä linnoituksia ja kasannut kokoon hopeata kuin tomua ja kultaa kuin katujen lokaa. Katso, Herra köyhdyttää sen ja syöksee mereen sen voiman, ja se itse poltetaan tulella.”

8. Kumman Tyyron Sakarja mainitsi, ja miksi oli niin?

⁸ Nämä sanat vahvistavat sen, että ”Jehovan sana” lausuttiin myös koko Foinikiaa vastaan, jota edustivat sen maailmankuulut kaupungit Tyyro ja Siidon. Tässä mainittu Tyyron kaupunki on saarikaupunki, sillä Babylonian kuningas Nebukadnessar tuhosi mannerkaupungin Palestiinan sotaretkellään. (Hes. 29:17–20) Eloon jääneet tyyrolaiset pakenivat jonkin matkan päästä rannikolta olevalle saarelle ja rakensivat sinne voimakkaan kaupungin. Sen mukaan, mitä Hes. 28:1–19 sanoo, Tyyro oli kavalasti pettänyt entisen ystävänsä Israelin, ja Siidon liittoutui Tyyroon tässä menettelyssä. (Hes. 28:20–26) Kun Juudan maa oli ennallistettu vuonna 537 eaa. sen oltua seitsemänkymmentä vuotta autiona, niin Tyyro ja Siidon eivät muuttaneet sydämentilaansa Jerusalemia ja sen toista temppeliä kohtaan. Miten epäviisasta!

9. Miten Tyyro rikastui ja varustautui, mutta miten Jehovan ennustus sen suhteen täyttyi?

⁹ Sekä Tyyro että Siidon jatkoivat toimimista tämän maailman viisauden mukaan, lisäten viisauttaan kasatakseen rikkauksia, kootakseen kultaa ja hopeaa tänne maan päälle, missä rosvot saattavat ryöstää ne. Se mahtava valli, jonka Tyyro rakensi suojakseen merenkävijä- ja kauppamahtina, ei kestänyt kreikkalaisen valloittajan Aleksanteri Suuren strategiaa vuonna 332 eaa. Sen maajoukot sekä sen monilla laivoilla palvelevat joukot jättivät sen silloin pulaan. Maallisen teloitusvälineensä avulla Jehova syöksi Tyyron sotavoimat mereen, mihin se oli perustanut linnoituksensa. Jehova köyhdytti sen luovuttamalla sen suunnattomat rikkaudet voittajalle. Kun sitten tuli kulutti sen, niin se merkitsi sen täydellistä tuhoa.

10. Millaista kiinnostusta Tyyron ja Siidonin asukkaat osoittivat Jeesusta Kristusta kohtaan, ja mitä kerrotaan perustetun Tyyroon?

¹⁰ Vuosia myöhemmin Tyyro rakennettiin uudelleen, mutta ei se eikä Siidon saavuttanut enää sitä vahvaa kaupallista asemaa, mikä sillä oli ollut, ennen kuin sitä vastaan lausuttu ”Jehovan sana” toteutui. Ajanlaskumme ensimmäisellä vuosisadalla monet ihmiset tulivat Tyyrosta ja Siidonista kuulemaan ja katsomaan Jeesusta, ja hän paransi heidät. (Mark. 3:7, 8; Luuk. 6:17; Matt. 15:21–29) Jeesuksen omien sanojen mukaan, jotka Matt. 11:20–22 ja Luuk. 10:13, 14 esittävät, Tyyrossa ja Siidonissa olisi ollut paljon ihmisiä, jotka olisivat olleet halukkaita kuuntelemaan Jumalan valtakunnan sanomaa ja toimimaan sen mukaan. Apostoli Paavalin kolmannen lähetysmatkan aikana Tyyrossa oli kristillinen seurakunta. (Apt. 21:2–7) Nuo tyyrolaiset eivät turvautuneet sotavoimaan eivätkä koonneet aarteita maan päälle vaan taivaaseen.

PAKANAVIHOLLISEN YLPEYS HÄVITETÄÄN

11, 12. a) Mikä kaupunkien välinen liitto hallitsi muinoin Filisteaa? b) Keiden ylpeyden Jehova oli hävittävä ja miten?

¹¹ Mikä sitten on se ”Jehovan sana”, joka julistettiin Filisteaa vastaan? Vanhalla ajalla viiden kaupungin, Asdodin, Askelonin, Ekronin, Gatin ja Gassan, liitto hallitsi Filistean maata. Jostakin syystä Gatia ei mainita tässä filistealaisia vastaan suunnatussa Jehovan sanassa. Sak. 9:5–7 jatkaa ennustamista ja sanoo:

¹² ”Sen näkee Askelon ja peljästyy, ja Gassa, ja vapisee kovin [tuntee sangen ankaria tuskia, Um], ja Ekron, sillä sen toivo joutuu häpeään. Ja Gassasta hukkuu kuningas, eikä Askelonissa enää asuta. Asdodissa asuu sekasikiöitä [avioton poika, Um], ja minä hävitän filistealaisten ylpeyden. Mutta minä poistan veret hänen suustansa ja heidän iljetyksensä hänen hampaittensa välistä, ja hänestäkin jää jäännös meidän Jumalallemme; hän on oleva niinkuin sukuruhtinas Juudassa, ja Ekron on oleva niinkuin jebusilainen.”

13. a) Miten Tyyron tuho vuonna 332 eaa. oli vaikuttava Askeloniin, Gassaan ja Ekroniin? b) Minkä muutoksen Asdod oli kokeva?

¹³ Askelonin kaupungin piti siis nähdä Tyyron tuho, pelästyä ja lopulta tulla asumattomaksi. Gassa taas joutui tuntemaan sangen ankaria tuskia ilmeisesti samasta syystä; ja tuon tuskallisen tapahtuman ja sen seurausten johdosta siinä tapahtui hallitsijanvaihdos ja sen syntyperäinen kuningas tuhoutui. Ekronin kaupunki piti nähtävästi Tyyroa toivonaan, jonka se kuvitteli voivan suojella hyökkäävää vihollista vastaan ja vapauttaa sen käsistä. Kun siis Tyyro murskattiin raunioiksi Aleksanteri Suuren piiritettyä sitä seitsemän kuukautta vuonna 332 eaa., niin myös Ekron vääntelehti sangen ankarissa tuskissa, koska sen toivo oli pettänyt, joutunut häpeään. Mutta mitä tapahtui tässä mainitulle neljännelle kaupungille, Asdodille? Ilmeisesti sen asukkaitten piti vaihtua, sillä Jehova oli sanonut: ”Asdodissa asuu sekasikiöitä [avioton poika, Um].” Laillinen, syntyperäinen väestö ei ollut jäävä sinne. Muukalaisten, vierasmaalaisten piti valloittaa kaupunki, ei ainoastaan sen hallitusvallan vaan myös asujaimiston suhteen.

14. Millaiseen asenteeseen Israelia kohtaan Filistea oli syyllistynyt, ja miten Jehova oli hävittävä sen?

¹⁴ ”Jehovan sana” oli siis eittämättä Filisteaa vastaan. Filistealaiset olivat olleet hyvin ylpeitä ja röyhkeitä etenkin Jehovan kansaa kohtaan senkin jälkeen, kun se oli palautettu kotimaahansa. Heidän ylpeytensä kävi kuitenkin lankeemuksen edellä. Suorittamalla sen, mistä on edellä kerrottu, Filistean neljälle johtavalle kaupungille, Jehova oli ’hävittävä filistealaisten ylpeyden’. Kukaan filistealainen ei voinut enää kerskua verratessaan itseään Jehovan kansaan. Jehova oli myös hävittävä heidän väärän uskonnollisen palvontansa.

15. a) Mitä tapahtuu filistealaisten ”verille” ja ”iljetyksille”? b) Minkä menettelyn filistealaisten jäännös omaksuu?

¹⁵ Palvoessaan vääriä jumaliaan he söivät uhreja, jotka olivat inhottavia Jehovalle ja hänen kansalleen. Eikä niistä eläinuhreista, joita he söivät uhriaterioillaan, ollut vuodatettu verta. Tällainen saastainen epäjumalanpalvelus oli lopetettava, sillä ”Jehovan sana” sanoi edelleen: ”Mutta minä poistan veret hänen [filistealaisen] suustansa ja heidän iljetyksensä hänen hampaittensa välistä, ja hänestäkin jää jäännös meidän Jumalallemme.” Sitä, millä tavalla nuo veret ja iljetykset poistetaan filistealaisen suusta ja hampaitten välistä, ei ole selitetty. Mutta kaikista niistä filistealaisista, jotka kieltäytyvät tottelemasta Jumalan käskyä ja luopumasta epäjumalanpalveluksesta inhottavine uhreineen ja menoineen, jätetään jäljelle jäännös, joka tekee sen vapaaehtoisesti, kuuliaisesti. Tuo jäännös on oleva ”meidän Jumalamme”, sotajoukkojen Jehovan, puolella. Mikä elämää pelastava muutos tämä onkaan! Mutta Sak. 9:7 sanoo edelleen tästä jäännöksestä: ”Hän on oleva niinkuin sukuruhtinas Juudassa, ja Ekron on oleva niinkuin jebusilainen.”

16. a) Miten filistealaisten jäännöksestä oli tuleva ”niinkuin sukuruhtinas Juudassa”? b) Millaista yhteiskunnallista asemaa merkitsi ekronilaisille se, että heistä tuli ”niinkuin jebusilainen”?

¹⁶ Koska filistealaiset olivat haamilaisia, heistä ei tietenkään voinut tulla seemiläisen ja heprealaisen Juudan sukukunnan sukuruhtinaita. (1. Moos. 10:6, 13, 14, 21–25) Mutta kuuliaisesta jäännöksestä, joka oli käännytetty ”meidän Jumalamme” Jehovan palvontaan, saattoi tulla ”niinkuin sukuruhtinas Juudassa”. Näin ollen jäännöksellä tulisi olemaan huomattava asema Jehovan valitun kansan yhteydessä eikä sitä pidettäisi vähäpätöisenä tai merkityksettömänä. Sen jäsenille annettaisiin vastuita niin kuin sukuruhtinaille. Nämä vastuut olisivat kuitenkin juudealaisten vastuiden alapuolella. Tämä on ilmaistu sanomalla, että ”Ekron on oleva niinkuin jebusilainen”. Jebusilaiset olivat filistealaisten tavoin haamilaisia, eivät Haamin pojan Misraimin vaan hänen poikansa Kanaanin kautta, joten he olivat kanaanilaisia. (1. Moos. 10:6, 15, 16) Jebusilaiset olivat Jerusalemin varhaisia asukkaita, minkä vuoksi kaupungista käytettiin myös nimeä Jebus.

17. Miksi ’jebusilaisen kaltaiseksi’ tuleminen merkitsi suosittua asemaa ekronilaisille?

¹⁷ Vuonna 1070 eaa. kuningas Daavid valloitti kaupungin jebusilaisilta ja antoi sille nimen Jerusalem. (Tuom. 1:21; 2. Sam. 5:4–9) Myöhemmin Daavidin poika kuningas Salomo käytti kukistettuja jebusilaisia orjatyöläisinä erilaisten julkisten rakennusten, kuten Jerusalemin suurenmoisen temppelin, rakentamisessa. (1. Kun. 9:15–23; 2. Aikak. 8:1–10) Mikä etu noilla jebusilaisilla olikaan saada osallistua Jehovan temppelin rakentamiseen Jerusalemiin sekä erinomaisten rakennusten pystyttämiseen Jumalan esikuvallista messiaanista Valtakuntaa varten muinaisessa Israelissa. Kun siis Ekronista ja sen asukkaista, jotka kääntyivät ”meidän Jumalamme”, Jehovan, palvontaan, tuli ”niinkuin jebusilainen”, niin heidät saatettiin suosittuun, joskin alistettuun asemaan.

18. Mitä kokemuksia kristillisyyden kanssa filistealaisilla oli ajanlaskumme ensimmäisellä vuosisadalla?

¹⁸ Ajanlaskumme ensimmäisellä vuosisadalla Jumalan messiaanisen valtakunnan hyvää uutista saarnattiin filistealaisille. Muistamme, että evankelista Filippus saarnasi eräälle etiopialaiselle eunukille heidän ajaessaan tämän vaunuissa ”tiellä, joka vie Jerusalemista alas Gassaan” Filisteaan. Kastettuaan tämän etiopialaisen käännynnäisen kristillisyyteen Filippus lähti hänen luotaan, ja hänet tavattiin Asdodista (kreikaksi Azotos, nykyään Isdud), joka sijaitsee noin 55 kilometriä Gassasta pohjoiseen. Epäilemättä monet filistealaiset suhtautuivat vastaanottavaisesti Filippuksen evankelioimiseen. (Apt. 8:26–40) Italialaisen sadanpäämiehen Korneliuksen kääntymyksen jälkeen vuonna 36 filistealaiset saattoivat tulla käännytetyiksi ja saada Jumalan pyhän hengen Kristuksen kautta.

19. Miten profeetallinen kuvaus ’Asdodissa asuvasta aviottomasta pojasta’ täyttyy nykyisissä vastakuvallisissa filistealaisissa?

¹⁹ Nykyisellä 20. vuosisadallamme monet uskonnon harjoittajat ovat olleet muinaisten filistealaisten kaltaisia palvoessaan vääriä jumalia ja taistellessaan Jehovan kansaa vastaan. Samoin kuin muinaisessa Asdodissa, filistealaisten viiden kaupungin muodostaman liiton tärkeimmässä kaupungissa, tapahtui väestön vaihtuminen ikään kuin aviottomia poikia olisi tullut sinne, samoin nämä nykyiset vastakuvalliset filistealaiset ovat kokeneet persoonallisuuden muutoksen. Antautumalla Jumalalle Jeesuksen Kristuksen kautta ja tulemalla kastetuiksi vedessä he lakkaavat olemasta osa tästä filistealaisesta maailmasta ja heistä tulee sille vieraita, ’muukalaisia’, luonnottomia ja siihen kuulumattomia. He eivät tavoittele itsekästä kaupallisuutta muinaisen Tyyron tavoin eivätkä he ole siitä riippuvaisia eivätkä aseta siihen toivoaan samalla tavalla kuin Ekron luotti Tyyroon; he eivät myöskään luota sotajoukkoihin muinaisen Syyrian tavoin. He pidättyvät nykyajan maailman verenhimoisten jumalien palvonnasta ja palveluksesta. He asennoituvat antaumuksellisesti ”meidän Jumalamme”, sotajoukkojen Jehovan, puolelle.

20. Mihin työhön nämä nykyiset muuttuneet filistealaiset saavat osallistua hengellisten israelilaisten jäännöksen kanssa?

²⁰ Ottaen tämän menettelyn huomioon näiden nykyisten muuttuneiden filistealaisten sallitaan osallistua hengellisten israelilaisten eli juutalaisten voidellun jäännöksen kanssa Jehovan palvonnan edistämiseen hänen hengellisessä temppelissään. Aivan ”niinkuin sukuruhtinaalle Juudassa” heille annetaan tehtäviä ja vastuita temppelitoiminnan yhteydessä. Näiden Jehova Jumalan antautuneiden, kastettujen palvelijoiden joukko on jo kasvanut ”suureksi”, ja kasvu jatkuu yhä. Tämän lukemattoman ”suuren joukon”, joka liittyy hengellä voideltuun jäännökseen, ennusti Ilm. 7:9–17.

21, 22. a) Mitä hyötyä Jehovan kansalle oli siitä, että hän teki leirinsä sen etuvartioksi, ja miksi kukaan käskijä ei enää kävisi sen kimppuun? b) Miten Jehova on täyttänyt tämän ennustuksen hengellisen Israelin jäännöksensä suhteen nykyään?

²¹ Muinaiset Filistea, Foinikia ja Syyria olivat entisten juutalaisten pakkosiirtolaisten ennallistetun jäännöksen väkivaltaisia vihollisia. Osoittaakseen, miten päinvastaisella tavalla sotajoukkojen Jehova suhtautuu noihin vihollisiinsa kuin valittuun kansaansa, Israelin huoneeseen, hän sanoo edelleen: ”Minä teen leirini temppelini suojaksi [huoneeni etuvartioksi, Um] sotajoukoilta, jotka tulevat ja menevät, eikä tule käskijä enää heidän kimppuunsa, sillä nyt olen minä sen omin silmin nähnyt.” – Sak. 9:8.

²² Leiriytyessään kuin etuvartioon sotajoukkojen Jehova saattoi torjua hyökkäävän vihollisen pääsemästä lähelle Hänen ’huonettaan’ ja valtaamasta sitä ja sitten vetäytymästä takaisin. ”Etuvartiona” hän estäisi orjia kuljettavaa ”käskijää” tulemasta enää heidän kimppuunsa ja orjuuttamasta heitä. Samalla tavalla sama sotajoukkojen Jehova on suojellut hengellisten israelilaisten ”huonetta” tänä ”lopun aikana”, jolloin viholliset ovat kokoontuneet yhteen suuremmin joukoin kuin koskaan aikaisemmin vastustamaan Jehovan palvontaa, jota suoritetaan hänen hengellisessä temppelissään. Jehovan mahtavan hengen vahvistamana hänen hengellisen Israelin ’huoneensa’ vastustaa menestyksellisesti maailmallisten ’käskijöitten’ kaikkia yrityksiä käydä sen hengellisen tilan kimppuun ja tulla sen uskonnolliseksi käskijäksi. Kristuksen apostoleita jäljitellen se tottelee Jumalaa hallitsijana pikemmin kuin ihmisiä. – Apt. 5:29.

23. a) Mitä Jehovan lausunto: ”Nyt minä olen sen omin silmin nähnyt” tarkoittaa ajateltaessa hänen kansansa asemaa koko ihmiskunnan keskuudessa? b) Miten tämä pitää nykyään paikkansa hengellisestä jäännöksestä ja sen palvojatovereitten ”suuresta joukosta”?

²³ Sotajoukkojen Jehova on tietoinen niistä uhkauksista ja ponnisteluista, joita viholliset tekevät niitä vastaan, jotka palvovat hänen temppelissään, kuten hän itse sanoo: ”Nyt olen minä sen omin silmin nähnyt.” Tämä vastaa sitä, mitä hän sanoi aikaisemmin ”ennustuksessaan” näillä sanoilla: ”Herran [Jehovan, Um] sana, Hadrakin maata vastaan, ja Damaskoon se laskeutuu. Sillä Herran silmä katsoo ihmisiä, kaikkia Israelin sukukuntia.” (Sak. 9:1) Hänen tarkkaava silmänsä ei katso ainoastaan ”kaikkia Israelin sukukuntia” vaan myös maallista ihmistä. Toisin sanoen koko ihmiskuntaa hänen valitun kansansa lisäksi. Siksi hän esitti julistuksensa perinteellisiä vihollisia, kuten Syyriaa, Foinikiaa ja Filisteaa vastaan, jotka olivat kohdelleet huonosti Israelin kahtatoista sukukuntaa. Tällä ”ennustuksella” on nykyään hengellinen sovellutuksensa Jehovan hengellisen Israelin ja sen palvojatovereitten ”suuren joukon” vihollisissa. Siinä, millä tavoin sotajoukkojen Jehova kohtelee kaikkia näitä palvojiaan ja toisaalta Syyrian, Foinikian ja Filistean nykyisiä vastineita, on jo nyt nähtävissä eroa. Koko laajuudessaan ero käy ilmeiseksi lähestyvän ”suuren ahdistuksen” aikana, jolloin hän vapauttaa täysin uskolliset palvojansa kaikista heidän jumalattomista vihollisistaan. – Matt. 24:21, 22; Ilm. 7:14, 15; 19:11–21.

”SINUN KUNINKAASI TULEE SINULLE!”

24. a) Mitä kysymyksiä esitetään Gassan kokemuksen johdosta sen vihollisuuden kohteesta Jerusalemista? b) Miksi Jerusalemin huuto eroaa Gassan huudosta?

²⁴ Kuninkaan piti tuhoutua filistealaisesta Gassan kaupungista, mutta mitä oli tapahtuva filistealaisten vihollisuuksien kohteessa Jerusalemissa, jota runollisesti kutsuttiin Siioniksi? Pitääkö sen Gassan tavoin ’tuntea sangen ankaria tuskia’, koska se näkisi ahneen kaupallisuuden ja epäteokraattisten sotajoukkojen linnoituksen kukistumisen? Pitääkö sen huutaa hirvittävästä tuskasta ja kauhistavasta pelosta? Huutaa sen pitää, mutta ei samasta syystä kuin Gassan, sillä esitettyään julistuksensa Syyriaa, Foinikiaa ja Filisteaa vastaan Jehova jatkaa: ”Iloitse suuresti, tytär Siion, riemuitse [huuda voitonriemuisena, Um]a, tytär Jerusalem, sillä sinun kuninkaasi tulee sinulle! Vanhurskas ja auttaja [pelastettu, Um] hän on, on nöyrä ja ratsastaa aasilla, aasintamman varsalla. Ja minä hävitän vaunut Efraimista ja hevoset Jerusalemista. Sodan jousi hävitetään, ja hän julistaa rauhan [puhuu rauhaa, Um] kansoille. Ja hänen hallituksensa ulottuu merestä mereen, Eufrat-virrasta hamaan maan ääriin.” – Sak. 9:9, 10.

25. Miksi ”tytär Jerusalemilla” on täysi syy huutaa voitonriemuisena ja olla erittäin iloinen kuninkaan lähestyessä?

²⁵ Miksi Jerusalemilla ei olisi tämän loistavan lupauksen täyttyessä kaikki mahdolliset hyvät syyt iloita ja ’huutaa voitonriemuisena’? Siihen aikaanhan, kun tämä Jumalan lupaus annettiin profeetta Sakarjan kautta, Jerusalemissa ei ollut omaa kuningasta. Sillä oli vain maakunnallinen käskynhaltija, jonka Persian kuningas Dareios I oli nimittänyt, nimittäin Sealtielin poika Serubbaabel Daavidin kuninkaallisesta sukuhaarasta. Babylonialaiset olivat kukistaneet Daavidin valtakunnan noin yhdeksänkymmentä vuotta aikaisemmin, vuonna 607 eaa., tuhotessaan Jerusalemin kokonaisuudessaan ja karkottaessaan sen kuninkaan Sidkian Babyloniin. Vaikka Jerusalemin seitsemänkymmentä vuotta kestänyt täydellisen autioituksen aika oli päättynyt, niin 2520 vuotta pitkien pakanain aikojen, jolloin ei-juutalaiset kansat saivat tallata Jerusalemin oikeutta Daavidin suvun kuninkuuteen, oli jatkuttava vuoteen 1914 saakka. Niinpä ”tytär Jerusalem” katseli Sakarjan aikana ikävöiden kohti sitä aikaa, jolloin tulisi tosi Messias-Kuningas, joka olisi Daavidin sukua, käskynhaltija Serubbaabelin esikuvaama Messias. – Hagg. 2:23.

26. Miksi meidän ei tarvitse tehdä epävarmoja arvailuja Sakarjan ennustuksen ensimmäisen täyttymyksen suhteen?

²⁶ Meidän, jotka tänä aikana olemme kiinnostuneet tosi Messiaasta, emme väärästä Kristuksesta, ei tarvitse tehdä epävarmoja arvailuja sen suhteen, milloin Sakarjan ennustus täyttyi ensimmäisen kerran. Ainakin kolme silminnäkijää on kirjoittanut sen meitä varten muistiin ja selostanut sen meille, nimittäin Matteus Leevi, veronkokooja, Johannes Markus, joka oli Jerusalemin asukas, ja Sebedeuksen poika Johannes sekä lisäksi eräs ensimmäisen vuosisadan historioitsija, joka tutki tähän asiaan liittyviä tosiseikkoja, nimittäin lääkäri Luukas Vähästä-Aasiasta. Se tapahtui sunnuntaina 9. niisankuuta vuonna 33. Matteus Leevi kertoo:

Ja kun he lähestyivät Jerusalemia ja saapuivat Beetfageen, Öljymäelle, silloin Jeesus lähetti kaksi opetuslasta ja sanoi heille: ”Menkää kylään, joka on edessänne, niin te kohta löydätte aasintamman sidottuna ja varsan sen kanssa; päästäkää ne ja tuokaa minulle. Ja jos joku teille jotakin sanoo, niin vastatkaa: ’Herra tarvitsee niitä’; ja kohta hän lähettää ne.”

Mutta tämä tapahtui, että kävisi toteen, mikä on puhuttu profeetan kautta, joka sanoo: ”Sanokaa tytär Siionille: ’Katso, sinun kuninkaasi tulee sinulle hiljaisena ja ratsastaen aasilla, ikeenalaisen aasin varsalla’.”

Niin opetuslapset menivät ja tekivät, niinkuin Jeesus oli heitä käskenyt, ja toivat aasintamman varsoineen ja panivat niiden selkään vaatteensa, ja hän istuutui niiden päälle. Ja suurin osa kansasta levitti vaatteensa tielle, ja toiset karsivat oksia puista ja hajottivat tielle. Ja kansanjoukot, jotka kulkivat hänen edellään ja jotka seurasivat, huusivat sanoen: ”Hoosianna Daavidin pojalle! [Oi pelasta Daavidin Poika!, Um] Siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimeen. Hoosianna korkeuksissa!”

Ja kun hän tuli Jerusalemiin, joutui koko kaupunki liikkeelle ja sanoi: ”Kuka tämä on?” Niin kansa sanoi: ”Tämä on se profeetta, Jeesus, Galilean Nasaretista”.

Ja Jeesus meni pyhäkköön; ja hän ajoi ulos kaikki, jotka myivät ja ostivat pyhäkössä, ja kaatoi kumoon rahanvaihtajain pöydät ja kyyhkysten myyjäin istuimet. Ja hän sanoi heille: ”Kirjoitettu on: ’Minun huoneeni pitää kutsuttaman rukoushuoneeksi’, mutta te teette siitä ryövärien luolan.” Ja hänen tykönsä pyhäkössä tuli sokeita ja rampoja, ja hän paransi heidät.

Mutta kun ylipapit ja kirjanoppineet näkivät ne ihmeet, joita hän teki, ja lapset, jotka huusivat pyhäkössä ja sanoivat: ”Hoosianna Daavidin pojalle [Oi pelasta Daavidin Poika!, Um]”, niin he närkästyivät ja sanoivat hänelle: ”Kuuletko, mitä nämä sanovat?” Niin Jeesus sanoi heille: ”Kuulen; ettekö ole koskaan lukeneet: ’Lasten ja imeväisten suusta sinä olet valmistanut itsellesi kiitoksen’?” – Matt. 21:1–16.

27. Miten ennustus olisi täyttynyt, elleivät opetuslapset olisi huutaneet?

²⁷ Ja juutalainen lääkäri Luukas lisää seuraavan yksityiskohdan:

Ja muutamat fariseukset kansanjoukosta sanoivat hänelle: ”Opettaja, nuhtele opetuslapsiasi”. Mutta hän vastasi ja sanoi: ”Minä sanon teille: jos nämä olisivat vaiti, niin kivet huutaisivat.” – Luuk. 19:39, 40; ks. myös Mark. 11:1–18; Joh. 12:12–19.

28. Miten Jeesus oli ratsastaessaan voitokkaana Jerusalemiin rauhallinen, ”nöyrä”, ”vanhurskas” ja ”pelastettu”?

²⁸ Siis sen sijaan, että Jeesus Kristus olisi tullut sotaratsulla, hän ratsasti rauhallisesti aasilla Jerusalemiin, toisin kuin kuningas Herodes Suuri, joka piiritti Jerusalemia kolme kuukautta vuonna 37 eaa. ja valloitti sen sitten rynnäköllä ja syöksi valtaistuimelta hasmonealaisen (makkabealaisen) kuninkaan Antigonoksen, joka kuului Leevin sukukuntaan. Jeesus oli todella ”nöyrä”, kuten Sak. 9:9 oli ennustanut. Hän ei ollut väärä Kristus tai väärä Messias, vaan ”vanhurskas”, Messias, jonka hänen taivaallinen Isänsä Jehova oli kunniaansaattanut. Hän oli todellakin ”vanhurskas”, koska hän oli täydellinen lihassa, synnitön, tahraton ja siis kykenevä uhraamaan itsensä täydellisenä ihmisuhrina ottaakseen pois koko epävanhurskaan ihmismaailman synnin. (Apt. 7:52; Hepr. 7:26; 1. Joh. 2:1) Hänet oli todella ”pelastettu” aivan samalla tavalla kuin hänen muinainen esi-isänsä Daavid pelastettiin, kun hänelle annettiin voitto vihollisistaan. (2. Sam. 22:1–4; 8:6, 14) Suuri ihmisjoukko ei turhan takia huutanut Jeesuksen ratsastaessa voitokkaana Jerusalemiin: ”Hoosianna Daavidin pojalle!” eli ”Oi pelasta Daavidin Poika!” Seitsemän päivää myöhemmin Kaikkivaltias Jumala pelasti Jeesuksen kuolemasta herättämällä hänet kuolemattomaan elämään taivaassa. – Hepr. 5:7–10.

29. a) Miten Jeesus Kristus ’puhui rauhaa kansoille’, kun ajatellaan hänen hengellisiä opetuslapsiaan? b) Miten hän tuhoaa kaikki sotavarusteet kristikunnan sisä- ja ulkopuolelta, ja mikä seuraus on siitä, että hän puhuu rauhaa nykyiselle ”suurelle joukolle”?

²⁹ Hän on se, jota piti kutsua ”Rauhanruhtinaaksi”. (Jes. 9:5, 6) Hänen juutalaiset opetuslapsensa tulivat kaikista Israelin sukukunnista, myös Efraimista ja Juudasta, ja hän yhdisti heidät rauhanomaiseen kristilliseen veljeyteen; tekipä hän opetuslastensa keskuudessa lopun vihollisuudesta luonnollisten ympärileikattujen juutalaisten ja pakanoitten välillä. (Ef. 2:11–20) Tällä tavalla hän on jo puhunut ”rauhaa kansoille”. Kristikunta on kuitenkin kieltäytynyt kuuntelemasta hänen puhettaan ja jatkaa sotimista keskuudessaan tänäkin päivänä. Tulevassa ”Jumalan, Kaikkivaltiaan, suuren päivän sodassa” Harmagedonissa Jehova Jumala käyttää messiaanista Kuningastaan tuhotakseen sotavaunut ja jouset ja kaikki kristikunnan sisä- ja ulkopuolella olevat voimakkaat sota-aseet. (Ilm. 16:14–16, Um; 19:11–21) Hän tuhoaa kaikki väkivaltaisen sodankäynnin kannattajat ihmiskunnasta, kaikista kansoista. Jehovan hengellisessä temppelissä olevien kaikista kansoista tulleiden rauhaa rakastavien palvojien ”suurelle joukolle” voittoisa kuningas Jeesus Kristus sen sijaan puhuu rauhaa ja rauhassa, ja se varjellaan. – Ilm. 7:14.

30. Miten Jeesus Kristus esitettiin virallisesti Kuninkaana vastakuvalliselle Jerusalemille pakanain aikojen päätyttyä vuonna 1914, mutta mikä kysymys herää hänen vastaanottamisestaan?

³⁰ Kun pakanain aikojen 2520 vuotta päättyivät vuonna 1914 pakanakansoilta eivätkä ne voineet enää tallata Jerusalemin oikeutta messiaaniseen kuninkuuteen Daavidin kuninkaallisessa sukuhaarassa, niin Korkein Jumala Jehova asetti Messiaan Jeesuksen taivaalliselle valtaistuimelle hallitsemaan ja käymään kukistaen vihollistensa keskellä. (Ps. 110:1–6; Apt. 2:34–36; Hepr. 10:12, 13) Ensimmäisen maailmansodan aikana (1914–1918) hengellisten israelilaisten antautunut, kastettu jäännös julisti julkisesti, että pakanain ajat olivat päättyneet ja että Korkein Jumala oli tehnyt Pojastaan Jeesuksesta Kristuksesta hallitsevan Kuninkaan taivaissa. Näin Jehovan messiaaninen Kuningas esitettiin erityisesti kristikunnalle, jota ensimmäisen vuosisadan Jerusalem esikuvasi. Mutta ottiko kristikunta, joka väitti koostuvansa Kristuksen opetuslapsista, hänet vastaan Kuninkaana, jonka ”hallitus” oli ulottuva ”merestä mereen, Eufrat-virrasta hamaan maan ääriin”?

31. Mikä todistaa joulukuuhun 1918 mennessä, ottiko kristikunta Jehovan Messiaan vastaan Kuninkaanaan?

³¹ Ei sen mukaan, mitä kristikunta teki hänen hengellisten ’veljiensä’ voidellulle jäännökselle, mikä oli samaa kuin jos se olisi tehty Jeesukselle, Messiaalle, itselleen. (Matt. 25:40, 45; Mark. 9:37) Kolme ja puoli vuotta pakanain aikojen päättymisen jälkeen sotavarustuksissa oleva kristikunta saattoi Kristuksen hengellisten veljien jäännöksen vainoamisen ja sortamisen suureen huippukohtaan keväällä 1918. (Ilm. 11:2–10) Vasta sen tehtyään kristikunta lopetti ensimmäisen maailmansotansa 11. marraskuuta 1918. Jäljitellen ensimmäisen vuosisadan Jerusalemia kristikunta kieltäytyi ottamasta vastaan Jehovan messiaanista Kuningasta. Seuraavassa kuussa (joulukuussa 1918) kristikunta asettui julkisten asiakirjojen mukaan suosimaan ehdotettua Kansainliittoa ”Jumalan valtakunnan poliittisena ilmauksena maan päällä”.

32. Ottiko kukaan Jehovan messiaanista Kuningasta vastaan ottaen huomioon kristikunnan menettelyn, ja mitä heidän piti ennustuksen mukaan tehdä?

³² Eikö sitten kukaan ottanut vastaan messiaanista Kuningasta, jonka sotajoukkojen Jehova esitti? Kyllä heitäkin oli! Aivan samalla tavalla kuin sunnuntaina niisankuun 9. päivänä vuonna 33 juutalaisten jäännös eli Jeesuksen Kristuksen opetuslapset tervehtivät häntä ja lausuivat hänet tervetulleeksi hänen ratsastaessaan kuninkaallisesti Jerusalemiin, niin oli olemassa myös hengellisten israelilaisten jäännös, joka teki samalla tavalla pakanain aikojen päättyessä vuonna 1914. Kristikunnan pakanahallitusten aiheuttamat vainot ja pakkokeinot olivat hajottaneet heidät, samalla tavalla kuin Jeesuksen opetuslapsetkin olivat hajallaan hänen kavaltamisensa ja pidättämisensä johdosta viidentenä päivänä sen jälkeen, kun hän oli ratsastanut voitokkaana Jerusalemiin. Mutta ensimmäisenä sodanjälkeisenä vuonna 1919, kun Jumalan elämääantava henki oli elvyttänyt heidät ja asettanut heidät jälleen toimeliaiksi hänen palvelukseensa, he hylkäsivät Kansainliiton, joka tuona vuonna oli hyväksytty ja aloittanut toimintansa. Sen sijaan, että he olisivat hyväksyneet sellaisen Kristuksen valtakunnan korvikkeen, he omaksuivat Sak. 9:9:n hengen ja ’iloitsivat suuresti’ ja alkoivat ’huutaa voitonriemuisina’, koska heidän Kuninkaansa, oikea Messias-Kristus, oli tullut heille.

33. a) Miten nämä Kuninkaan vastaanottajat ovat tehneet ilonsa tunnetuksi ja huutonsa kuulluksi vuodesta 1919 lähtien? b) Milloin ja miten Messias-Kristus lakkaa ratsastamasta rauhallisella aasilla, ja minne hän silloin ratsastaa?

³³ He tekivät ilonsa tunnetuksi kaikkialla maailmassa. He antoivat huutonsa kuulua maailmanlaajuisesti. Miten? Aloittamalla vuonna 1919 Jumalan messiaanisen valtakunnan julistamiseksi suurimman rynnistyksen, mitä ihmismaailma on koskaan tuntenut. (Matt. 24:14; Ilm. 14:6) He ovat antaneet Jumalan messiaanista valtakuntaa koskevan hyvän uutisen julistuksen kaikua niin laajalti kuin Messiaan ”hallituksen” ennustetaan ulottuvan: ”merestä mereen, Eufrat-virrasta hamaan maan ääriin”. (Sak. 9:10; Ps. 72:8) Jo 208 maata ja saariryhmää on kuullut tästä 165 kielellä. Jumalan muuttumattomana määräaikana – joka on nyt lähellä – koko kristikunta ja muut tämän maailmallisen asiainjärjestelmän ainekset poistetaan koko tältä alueelta nopeasti lähestyvässä ”suuressa ahdistuksessa”, jonka kaltaista ihmismaailma ei ole koskaan aikaisemmin tuntenut. Ilm. 19:11–21 ei kuvaa Messias-Kristuksen enää ratsastavan rauhallisella aasilla vaan valkoisella sotahevosella hyökkäämässä taisteluun poistaakseen kaikki vastustajat, jotka ovat laittomasti pitäneet hallussaan hänen maallista valta-aluettaan vuodesta 1914 lähtien.

VANKIEN PALAAMINEN VARUSTUKSEEN

34. a) Oliko niin, että Jeesus Messias ainoastaan julisti vapautta vangeille? b) Mitä kysymyksiä Jehovan julistus Sak. 9:11, 12:ssa mainitulle ”naiselle” herättää?

³⁴ Kun Jeesus Messias oli maan päällä täydellisenä ihmisenä, hänet lähetettiin ”julistamaan vangituille vapautusta”. (Jes. 61:1; Luuk. 4:16–21) Hän ei ainoastaan julista tätä, vaan julistamisensa jälkeen hän tarjoaa sitä vangituille. Jehovan Sakarjan kautta antama julistus ennustaa tämän sanoessaan edelleen: ”Ja myös sinun [oi nainen, Um] vankisi minä sinun liittosi veren tähden päästän pois vedettömästä kuopasta. Tulkaa takaisin varustukseen, te vangit, joilla on toivo.” (Sak. 9:11, 12) Ketä tässä puhutellaan naisena, keitä ovat ”vangit” ja mikä on ”varustus”?

35. ”Nainen”, jota tässä puhutellaan, on veriliitossa. Missä tilaisuudessa tuo veri vuodatettiin?

³⁵ Se, jota puhutellaan tässä kuin naisena, on järjestö, joka on liitossa Jehova Jumalan kanssa kalliin elämänveren perusteella. Ei, se ei ole maallinen Jerusalem eikä maallinen, luonnollisten ympärileikattujen israelilaisten muodostama kansa. On totta, että muinainen Israelin kansa oli kansallisessa liitossa Jehovan kanssa niiden eläinuhrien veren perusteella, jotka välittäjä Mooses uhrasi Siinainvuoren luona Arabiassa. (2. Moos., 24. luku) Tuon kansallisen sopimuksen mukaan, joka saatettiin voimaan eläinten vierellä, israelilaisten jäännös oli vapautettu pakkosiirtolaisuuden vankilastaan Babyloniasta vuonna 537 eaa. Mutta nyt Jehova puhui Sakarjan kautta kaukaisessa tulevaisuudessa saatavasta vapautuksesta, joka tulisi kauan sen jälkeen, kun heidät oli vapautettu Babylonian pakkosiirtolaisuudesta. Se vapautus vedettömästä kuopasta seuraisi Jehovan messiaanisen Kuninkaan esittämistä. Se seuraa Jeesuksen voitokasta ratsastusta Jerusalemiin viisi päivää ennen juutalaisten pääsiäistä vuonna 33. Tuona pääsiäispäivänä vuodatettiin uhriveri.

36. Kenen verta tässä tarkoitetaan, kenen kanssa veriliitto on tehty, ja ketä puhutellaan Sak. 9:11:ssä ”naisena”?

³⁶ Kenen veri? Messiaan veri, jota kaikkien niiden pääsiäislampaitten veri oli esikuvannut, jotka juutalaiset olivat uhranneet vuosittain ensimmäisestä pääsiäisestä lähtien, jota vietettiin Egyptissä vuonna 1513 eaa. (1. Kor. 5:7; Joh. 1:29, 36; 1. Piet. 1:18, 19) Uusi liitto astui voimaan Messiaan veren perusteella, joka oli kallisarvoisempi kuin kaikkien Israelin uhraamien eläinuhrien veri. Keiden kanssa? Ei maallisen Jerusalemin tai luonnollisen Israelin kanssa, jotka hylkäsivät messiaanisen Kuninkaan ja aiheuttivat hänen kuolemansa, vaan hengellisen Israelin kanssa, joka oli sydämeltään ympäri leikattu ja sisällisesti juutalainen. (Jer. 31:31–34; Hepr. 8:7–9:15) Tämän uuden liiton Välittäjä Jehovan ja hengellisen Israelin välillä on Messias Jeesus. Niinpä Sak. 9:11:ssä kohdistetaan sanat hengelliselle Israelille naisena, joka on veriliitossa.

37, 38. a) Keitä ovat naisen ”vangit”, ja mikä on vedetön kuoppa tällä 20. vuosisadalla? b) Mikä laajempi merkitys voidaan ehkä antaa vedettömälle kuopalle, ja minkä liiton veri saattaa voimaan?

³⁷ Missä sitten olivat tämän vertauskuvallisen naisen ”vangit”? Tällä 20. vuosisadalla ja tänä ”asiainjärjestelmän päättymisen” (Um) aikana nämä ”vangit” ovat hengellisten israelilaisten voideltu jäännös. Tämän vuosisadan historia kertoo, että he joutuivat ensimmäisen maailmansodan aikana uskonnollisen Suuren Babylonin ja sen poliittisten ja sotilaallisten suosijoitten orjuuteen. Siinä tilassa ollessaan he olivat kuin ”vedettömässä kuopassa”. Siellä ei ollut mitään hengellistä virkistystä, ei mitään toivoa poispääsystä! Heidän tässä tilassa tekemänsä synnit annettiin heille kuitenkin anteeksi Kristuksen sovitusuhriksi vuodatetun veren perusteella, ja heidät ennallistettiin Jehovan suosioon ja oikeaan hengelliseen tilaansa maan päällä, eivätkä he olleet enää karkotetussa asemassa Häneen nähden. Mutta tuo vedetön kuoppa voi myös kuvata sitä laajempaa epäsuotuisaa tilaa, missä he ovat yleisen synnin kirouksen ja sen rangaistuksen, kuoleman, alaisuudessa, kuoleman, joka on peritty ensimmäisiltä syntisiltä ihmisvanhemmiltamme Aadamilta ja Eevalta. Vaadittiin todella Kristuksen lunastusverta niiden pelastamiseksi tuosta tilasta, jotka muodostavat hengellisen jäännöksen. Hänen vertansa käytettiin uuden liiton saattamiseksi voimaan. Jeesus sanoi:

³⁸ ”Tämä merkitsee minun ’liiton vertani’, joka vuodatetaan monien hyväksi syntien anteeksi antamiseksi.” (Matt. 26:28, Um) ”Tämä malja merkitsee uutta liittoa minun vereni ansiosta, joka vuodatetaan teidän hyväksenne.” – Luuk. 22:20, Um; Hepr. 13:20.

39. Vain mistä lähteestä tulevaa toivoa nuo vedettömässä kuopassa olevat ”vangit” saattoivat pitää vireillä, ja minkä kutsun Jehova esitti heille vuonna 1919?

³⁹ Soveltamalla siis sen uuden liiton verta, joka oli tehty hengellisen Israelin kanssa, sotajoukkojen Jehova päästi vangitun jäännöksen pois vedettömästä synnin ja kuoleman tuomion ”kuopasta”. (Hepr. 12:24) Uskonnollinen Suuri Babylon ei tarjonnut näille ”vangeille” mitään toivoa; he saattoivat pitää vireillä ”toivoa” vain luottamalla Jehova Jumalan ja hänen Messiaansa rakkaudellisiin lupauksiin. Näille Suuren Babylonin alaisuudessa hengellisessä pakkosiirtolaisuudessa oleville sotajoukkojen Jehova esitti vuonna 1919 kutsun: ”Tulkaa takaisin varustukseen, te vangit, joilla on toivo.” – Sak. 9:12.

40. a) Mitä ”vankien” piti tehdä Jumalan antaman kutsun johdosta? b) Mihin ”varustukseen” vankien täytyi palata?

⁴⁰ Tuo Jumalan antama kutsu merkitsi noille ”vangeille, joilla on toivo”, Suuresta Babylonista ulos lähtemistä! (Ilm. 18:1–4) Sana ”varustus” muistuttaa meitä sanoista, jotka 2. Sam. 5:7–9 esittää: ”Mutta Daavid valloitti Siionin vuorilinnan, se on Daavidin kaupungin. . . . Sitten Daavid asettui vuorilinnaan ja kutsui sen Daavidin kaupungiksi.” Kuningas Daavidin pääkaupunki laajeni kuitenkin käsittämään enemmän kuin Siioninvuoren, ja sitä alettiin kutsua Jerusalemiksi. Jerusalem on siis tässä mainittu ”varustus”, ei niinkään paljon itsessään lujasti linnoitettuna kaupunkina, vaan sen perusteella, mitä se edusti. Mitä se edusti? Jumalan messiaanista valtakuntaa, sillä sen ihmiskuningas voideltiin pyhällä öljyllä hallitsijaksi, ja voideltu hallitsija istui ”Jehovan valtaistuimella”. – 2. Sam. 5:1–3; 1. Aikak. 29:23, Um.

41. a) Miten tämä ”vankien” paluu esikuvattiin vuonna 537 eaa.? b) Miksi ”vangit” saattoivat tulla takaisin valtakuntaan vuonna 1919?

⁴¹ Vuonna 537 eaa. Babylonian pakkosiirtolaisten jäännös palasi Juudan maahan ja rakensi uudelleen Jerusalemin kaupungin ja tuli näin takaisin maalliseen varustukseen. Heidän menettelynsä esikuvasi hengellisen Israelin nykyisen jäännöksen toimintaa. Totellen Jehovan kutsua voideltu jäännös lähti ulos Suuresta Babylonista vuonna 1919 ja palasi hengelliseen ”varustukseen”. Mikä voisi olla valloittamattomampi varustus kuin Jumalan järkkymätön messiaaninen valtakunta? Samoin kuin Jerusalemin maallinen varustus edusti Jehovan messiaanista valtakuntaa, samoin hengellinen varustus kuvaa sitä, mihin muinaisella Jerusalemilla oli jumalallinen oikeus, nimittäin Jehovan valtakuntaa, missä tosi Messias istuu Jumalan oikealla puolella taivaassa. Pakanain ajat, jolloin kansat saivat tallata tuota jumalallista oikeutta valtakuntaan, päättyivät vuonna 1914, ja messiaaninen valtakunta syntyi välittömästi sen jälkeen taivaissa. (Ilm. 12:1–9) Kim siis voideltu jäännös vapautettiin vuonna 1919, se saattoi ’tulla takaisin’ varustuksen kaltaiseen Valtakuntaan, jota jäännökseen kuuluvat olivat julistaneet vuodesta 1914 lähtien. He osoittivat tehneensä niin elvyttämällä Valtakunnasta saarnaamisensa laajemmaksi kuin koskaan aikaisemmin.

42. Mitä hengellisen Israelin jäännös voi sanoa tänä aikana Jehovan ”naiselle” antaman lupauksen täyttymyksestä: ”Tänä päivänä minä julistan: kaksin verroin minä sinulle korvaan”?

⁴² Voidellulla jäännöksellä oli erittäin painavat syyt ’tulla takaisin varustukseen’, sillä sotajoukkojen Jehova sanoi edelleen hengelliselle Israelille ikään kuin naiselle: ”Myös tänä päivänä minä julistan: kaksin verroin minä sinulle [oi nainen, Um] korvaan.” (Sak. 9:12) Ja eikö sotajoukkojen Jehova ole tehnyt niin? Kyllä. Kun vapautettujen hengellisten israelilaisten voideltuun jäännökseen kuuluvat katsovat nykyään taakseen, niin heidän on pakko myöntää, että se, mitä heidän täytyi kestää ensimmäisen maailmansodan aikana Suuren Babylonin ja sen maailmallisten rakastajien käsissä, ei ollut mitään verrattuna niihin hengellisiin siunauksiin, joista he saavat nyt nauttia heille kuuluvassa hengellisessä tilassaan. Näin on ollut erityisesti toisen maailmansodan päättymisen jälkeen! Heidän Vapauttajansa, sotajoukkojen Jehova, on antanut heille käsistään enemmän kuin he odottivatkaan. Sitä on ollut ikään kuin ”kaksin verroin”. Millaisista siunauksista he nauttivatkaan!

HENGELLINEN SOTA SEITSEMÄTTÄ MAAILMANVALTAA VASTAAN

43. Miten Jehova sanoi käyttävänsä kansaansa hengellisessä hyökkäyssodassa, kuten Sak. 9:13–15 esittää?

⁴³ Sotajoukkojen Jehova näki etukäteen ne, jotka tulevaisuudessa hyökkäisivät hänen kansaansa, hänen palvojiaan, vastaan. Mihin toimenpiteisiin hän ryhtyisi? Sekä hyökkäykseen että puolustukseen. Hyökkäyksestään hän sanoi: ”Sillä minä jännitän Juudan jousekseni, panen siihen nuoleksi Efraimin ja nostan sinun poikasi, Siion, sinun poikiasi vastaan, Jaavan [Kreikka, Um], ja teen sinut [ts. Siionin] sankarin miekan kaltaiseksi. Herra on näkyvä heidän yllänsä, ja hänen nuolensa lähtee kuin salama. Herra, Herra puhaltaa pasunaan ja kulkee etelän myrskytuulissa. Herra Sebaot on suojaava heitä, ja he syövät, ja he tallaavat linkokiviä, he juovat ja pauhaavat niinkuin viinistä ja ovat täynnä, niinkuin uhrimaljat, niinkuin alttarin kulmat.” – Sak. 9:13–15.

44. Ikään kuin minkä herättämää Jumalan voitokkaan kansan ilo oli, ja mitä tulevaa maailmanvaltaa heidän ei siis tarvinnut pelätä?

⁴⁴ Tässä kuvaannollisessa sodankäynnissä Jehovan palvojat tulevat olemaan voitokkaita, sillä he pauhaavat ilosta ikään kuin heidän sydämensä olisi viinistä riemua täynnä. (Ps. 104:15) Ennallistetuilla israelilaisilla ei siis ollut Sakarjan päivinä mitään pelättävää ’Kreikan poikien’ taholta, kun Aleksanteri Suuri johti ne maailmanherruuden asemaan viidentenä maailmanvaltana. Babylonia, Jerusalemin tuhooja, oli nyt kukistunut kolmannen maailmanvallan asemasta. Meedo-Persia hallitsi siihen aikaan maailmaa neljäntenä maailmanvaltana. Ja vuonna 332 eaa. Kreikka oli ottava sen paikan viidentenä maailmanvaltana ja hallitseva Juudan maata.

45. a) Minkä Kreikan maailmanvallan epäsuoran jälkikasvun kanssa voidellun jäännöksen täytyi käydä hengellistä sotaa ja mistä kiistakysymyksestä? b) Miten ’Siionin pojat’ ovat päässeet voitolle?

⁴⁵ Sen mukaan, mitä Dan. 8:8–25 esittää, Kreikan valtakunnasta oli kuitenkin kasvava Rooman valtakunta kuudenneksi maailmanvallaksi ja siitä edelleen vertauskuvallinen ’pieni sarvi’, Angloamerikkalainen kaksoismaailmanvalta, seitsemänneksi maailmanvallaksi. Tämän kristillisenä pidetyn seitsemännen maailmanvallan kanssa on hengellisen Israelin voidellun jäännöksen täytynyt kamppailla varsinkin ensimmäisen ja toisen maailmansodan aikana. Sen on täytynyt käydä hengellistä sotaa yrittäessään pysytellä puolueettomana maailman poliittisten valtojen riitaisuuksissa ja totella Jumalaa hallitsijana pikemmin kuin kansallishenkisiä ihmisiä. (Apt. 5:29–32) Hengelliset ’Siionin pojat’ ovat päässeet voitolle uskomalla Jumalan sanaan ja olemalla uskollisia Jehovan messiaaniselle valtakunnalle. Tätä ei voida sanoa luonnollisten, ympärileikattujen juutalaisten sionistisesta liikkeestä tähän päivään saakka.

46. Miten Jehova käyttää voideltua jäännöstään maan päällä kuin jousta ja nuolta, miten nopeasti hänen nuolensa kulkee, miten hän puhaltaa vertauskuvalliseen ”pasunaan”, ja mitä hän käyttää ”sankarin miekkana”?

⁴⁶ Kun seitsemäs maailmanvalta suunnitteli ja työskenteli Kansainliiton hyväksi vuosina 1918–1919 pitäen sitä ”Jumalan valtakunnan poliittisena ilmauksena maan päällä”, Jehovan messiaaninen valtakunta, joka oli perustettu taivaissa vuonna 1914 ja jota muinainen Siion kuvasi, vastusti tätä ihmistekoista korviketta. Jehova on käyttävä valtakuntaansa ”sankarin miekkana”. ”Valtakunnan lapset” (Siionin hengelliset pojat) julistavat maailmanlaajuisesti Valtakunnan sanomaa, joka on myös kuin hengellinen miekka. (Matt. 13:38, 43; Ef. 6:17) Kuten muinaista Juudaa (jousta) ja kuten Efraimia (nuolta) Jehova käyttää voidellun jäännöksen vanhempaa elossa säilynyttä osaa työntääkseen nuorempaa osaa nuolen tavoin julistamaan Suvereenin Herran Jumalan tuomiosanomaa messiaanisen valtakunnan vihollisia vastaan. Jehovan vertauskuvallinen ”nuoli” kiitää ”kuin salama” Valtakunnan julistamiseen, ”meidän Jumalamme kostonpäivän” julistamiseen. (Jes. 61:1, 2) Pyhän Sanansa Raamatun nykyisillä selityksillä Jehova kaiuttaa hengellistä ”pasunaa” kutsuakseen voidellun jäännöksensä hengelliseen sodankäyntiin.

47. a) Varsinkin mistä lähtien on Jehova näkynyt kansansa yllä, ja missä suhteessa hän on puolustanut sitä? b) Miten se on tallannut kuvaannollisia ”linkokiviä”, ja mikä täyttää sen ilolla niin kuin viini?

⁴⁷ Hän itse on näkynyt jäännökseen kuuluvien yllä, sillä vuodesta 1931 lähtien heitä on kutsuttu nimenomaan hänen nimellään, Jehovan kristityiksi todistajiksi. Messiaanisen valtakuntansa vihollisia vastaan hän kulkee kuin ”etelän myrskytuulissa”, jotka ovat tunnetusti rajuja lähi-idässä. Mutta hän puolustaa hengellisten israelilaistensa uskollista jäännöstä ja säilyttää sen uskon ja hengellisyyden ja Jumalan antaman hengellisen tilan. Viholliset sinkoavat monia tyrmääviä esteitä ennallistettua jäännöstä vastaan, mutta jäännös osoittaa kykenevänsä ottamaan sellaiset vertauskuvalliset ”linkokivet” vastaan niiden tyrmäämättä sitä pois toiminnasta, ja itse asiassa se tallaa nuo ”linkokivet” ja tekee tyhjäksi niiden vaikutuksen. Samoin kuin temppelin maljat täytettiin eläinuhrien verellä, mikä sitten läiskäytettiin kuparisen uhrialttarin sivua vasten, niin että sen kulmat kastuivat likomäriksi, niin se, että Jehova vuodattaa vihollistensa elämänveren tuhotessaan heidät, täyttää puolustautuvan jäännöksen ilolla, niin kuin vihollisten veri olisi viiniä, jota on lupa juoda, jotta jäännökseen kuuluvien sydän riemuitsisi.

48. Millaisella hellyydellä Jehova lupasi kohdella antautunutta kansaansa, ja millaisten kivien tavoin sen jäsenet ovat kimallelleet?

⁴⁸ Sen sijaan että Jehova olisi kuin hyökkäävä soturi hengellisten israelilaistensa jäännöstä vastaan, hän on sille hellä kuin rauhaisa paimen. Niinpä hän tulee ”ennustuksensa” huippukohtaan ja sanoo: ”Ja Jehova, heidän Jumalansa, pelastaa varmasti heidät sinä päivänä kuin kansansa lauman; sillä he tulevat olemaan kuin otsarivan kivet, jotka kimaltelevat hänen maansa yli. Sillä kuinka suuri onkaan hänen hyvyytensä ja kuinka suuri onkaan hänen miellyttävyytensä! Vilja saa nuorukaiset kukoistamaan ja uusi viini neitsyet.” – Sak. 9:16, 17, Um.

49, 50. a) Mistä lähtien Jehova on kunnioittanut niitä, jotka kunnioittavat hänen nimeään? b) Miten Jehova toimii laumansa Pelastajana, ja miten kallisarvoisia siihen kuuluvat ovat Hänelle?

⁴⁹ Sakarjan aikana se oli sydäntä vahvistava ennustus. Tänä aikana, seitsemännen maailmanvallan ja koko tämän muun sotilaallistetun asiainjärjestelmän ”lopun ajan” myöhäisenä hetkenä, ennustuksesta on tullut kokemus, joka nyt on saavuttamassa suurenmoisen huippukohtansa.

⁵⁰ Siitä lähtien, kun pääkirjoitus ”Kuka haluaa kunnioittaa Jehovaa?” ilmestyi tammikuun 1. päivän Vartiotornissa 1926 (engl., suomeksi 1.5.1926), Jehovan on huomattavalla tavalla kautta maailman julistettu olevan hengellisten israelilaisten voidellun jäännöksen Jumala. On aivan kuten Hän oli kauan sitten sanonut profeetallisen ”Jumalan miehen” välityksellä: ”Minä kunnioitan niitä, jotka minua kunnioittavat”, joten hän tosiaan kunnioitti Jehovaa kunnioittavaa jäännöstä. (1. Sam. 2:30) Hän pelasti sen koko ihmiskunnan historian pahimman sodan, toisen maailmansodan (1939–1945) vainojen ja vaarojen läpi, koska nämä kunnioitettavat hengelliset israelilaiset olivat hänelle rakkaita samalla tavalla kuin lammaslauma on rakas lähi-idän paimenelleen. Miten kalliita ovatkaan kuninkaallisen otsarivan kivet kantajalleen, jonka ulkonäkö herättää kunnioittavaa pelkoa niiden kimaltelun vuoksi! Aivan yhtä kalliita kuin kimaltelevat kivet kuninkaallisessa päänkoristeessa ovat nämä hänen hengellisen ”kansansa lauman” uskolliset hänelle. Hän pelastaa heidät vielä vihollisen viimeiseltä hyökkäykseltä.

51. Millainen mielikuva jäännökseen kuuluville on muodostunut Jehovasta, ja ikään kuin millaisen huolenpidon avulla hän on pannut heidät kukoistamaan hengellisesti?

⁵¹ Miten suureksi Jehovan hyvyys heitä kohtaan onkaan osoittautunut! Kuinka miellyttävän kuvan he ovatkaan Hänestä saaneet! Hän on ruokkinut heitä hengellisellä ravinnolla paljastetusta Pyhästä Sanastaan kuin runsailla viljasadoilla. Heidän sydämensä on ilahtunut kuin uudesta viinistä. Kaikki tämä on saanut heidät kukoistamaan hengellisesti.

[Alaviitteet]

[Kartta s. 258]

(Ks. painettu julkaisu)

PALESTIINAN MAA

PERSIAN KUNINKAIDEN HALLITUSKAUDELLA

KITTIM (KYPROS)

Hamat

VÄLIMERI

Ribla

HADRAKIN MAA (?)

Libanonin vuoret

SYYRIA

FOINIKIA

Siidon

Tyyro

Damasko

BAASAN

Samaria

Jordan

EFRAIM

Jerusalem

Asdod

Askelon

Gassa

FILISTEA

Ekron

JUUDA

Gat

17. luku

Yhdistyminen valhe-ennustuksista huolimatta

1. Millaisia ongelmia liittyy tänä väestöräjähdyksen ja uhkaavan maailmanlaajuisen nälänhädän aikana hajallaan olevien ihmisten tuomiseen takaisin kotimaahansa sen alueen täyttämiseksi ääriään myöten?

PAHAENTEISIÄ varoituksia annetaan tänä aikana maapallon liikakansoituksesta – väestöräjähdyksestä! – ja maailmanlaajuisesta nälänhädästä, joka tulisi jo niin pian kuin vuonna 1975. Siksi voi kuulostaa oudolta ennustaa, että peltojen vilja ja viinitarhojen paras viini saavat nuorukaiset ja neitsyet kukoistamaan ja että väestö lisääntyy siinä määrin, ettei tilaa ole enää useammille. Joidenkin kansakuntien nopeasti kasvavasta väestöstä näyttää siltä, että on saatava lisää tilaa kansallisten rajojen ulkopuolelta ottamalla sitä naapurikansoilta. Ravintoa on tuotettava entistä enemmän, maata on käytettävä enemmän viljan kasvattamiseen. Miksi siis erään kansan hajallaan asuvat ihmiset pitäisi koota yhteen kansallisten rajojensa sisäpuolelle, niin että alue tulisi ääriään myöten täyteen? Miten sen ravinto-ongelma voidaan ratkaista?

2. Kenellä ei ole mitään ravinto-ongelmaa päinvastoin kuin ihmishallituksilla, sen mukaan kuin Ps. 104:13–16 esittää?

² Aiheutuuko siitä ravinto-ongelma? Ihmishallituksille kyllä, mutta ei ihmiskunnan paratiisin Istuttajalle! Mitään sellaista ongelmaa ei ole tänäkään aikana Hänellä, josta on henkeytettynä kirjoitettu yli 2300 vuotta ennen nykyistä maailmantilannetta: ”Saleistasi sinä kastelet vuoret, sinun töittesi hedelmistä maa saa ravintonsa. Sinä kasvatat ruohon karjalle ja kasvit ihmisen tarpeeksi. Niin sinä tuotat maasta leivän ja viinin, joka ilahuttaa ihmisen sydämen; niin sinä saatat kasvot öljystä kiiltäviksi, ja leipä vahvistaa ihmisen sydäntä. Ravintonsa saavat myös Herran puut, Libanonin setrit, jotka hän on istuttanut.” – Ps. 104:13–16.

3. Mistä suunnasta Sak. 10:1, 2 neuvoo meitä etsimään helpotusta?

³ Esittäkööt itseensä luottavat ihmiset sellaisia ennustuksia kuin uskaltavat maailman ongelmien ratkaisemiseksi ihmisten yhteisponnistuksin, niin helpotusta voidaan kuitenkin odottaa vain yhdeltä ainoalta taholta. Siltä taholta tuleva julistus, joka on lähtöisin ihmistä ja demoneja ylemmästä lähteestä ja on kirjoitettu Sak. 10:1, 2:een, koskee meitä kaikkia ja kuuluu: ”Rukoilkaa Herralta sadetta kevätsateen aikana: Herra tekee ukkospilvet ja antaa heille sadekuurot, antaa kasvit joka miehen pellolle. Sillä kotijumalat puhuvat tyhjiä, ja tietäjät näkevät petosnäkyjä, puhuvat valheunia, lohduttelevat turhilla. Sentähden he saavat lähteä matkaan kuin lammaslauma ja kärsivät vaivaa, kun ei ole paimenta.”

4. Miten Luojan kyky antaa sateita määräaikana osoitettiin Nooan aikana ja Elian aikana?

⁴ Suvereenin Herran Jehovan, Luojan, kyvystä antaa sadetta maailmanlaajuisesti esitettiin näyte vuonna 2370 eaa., jolloin sen viikon lopulla, jonka aikana Nooaa ja hänen perhettään käskettiin viedä eläin- ja lintulajeja jättimäiseen arkkiin (arkkuun), alkoi sataa kaikkialla maailmassa ja sadetta kesti neljäkymmentä päivää, niin että koko maan pinta joutui veden alle vuodeksi. (1. Moos., luvut 6–8) Eräässä toisessakin tilaisuudessa hän aiheutti sateen määräaikana vastaukseksi rukoukseen, ja se tapahtui sen jälkeen, kun kuivuus oli koetellut Israelin kymmenen sukukunnan valtakuntaa kolme ja puoli vuotta ja profeetta Elia oli rukoillut. Aluksi vastaus tämän vanhurskaan miehen rukoukseen oli ’pieni pilvi, miehen kämmenen kokoinen, joka nousi [Väli]merestä’, minkä jälkeen ”taivas kävi mustaksi pilvistä ja myrskytuulesta, ja tuli ankara sade”. – 1. Kun. 18:43–45; Jaak. 5:16–18; Luuk. 4:25, 26.

5. Mikä temppelin rakentamisen laiminlyönnin aikana sattunut kokemus osoitti ennallistetuille juutalaisille, että ”siunauksen sateita” (Hes. 34:26) ei tullut pitää ilman muuta asiaan kuuluvina?

⁵ Juudan maahan ennallistetulle uskolliselle jäännökselle luvattiin, että Jehova antaisi sille erinomaiset ympäristöolosuhteet. Hän sanoi: ”Ja minä teen siunatuiksi heidät ja kaiken, mitä minun kukkulani ympärillä on, ja vuodatan sateen ajallansa – ne ovat siunauksen sateita.” (Hes. 34:26) Jäännöksen jäsenten ei kuitenkaan tullut pitää tätä ilman muuta asiaan kuuluvana. Niinä vuosina, jolloin he löivät laimin Jumalan temppelin jälleenrakentamisen Jerusalemiin, he kokivat paahtavaa kuumuutta maassa, ja ’taivas pidätti kasteen ja maa pidätti satonsa. Ja minä [Jehova] olin kutsunut kuivuuden maahan ja vuorille, viljalle, viinille ja öljylle, ja mitä vain maa tuottaa, ja ihmisille ja eläimille ja kaikelle kätten vaivannäölle.’ (Hagg. 1:10, 11; 2:16, 17; Sak. 8:10–12) Silloin he havaitsivat olevan välttämätöntä rukoilla Häntä, joka ”tekee ukkospilvet ja antaa heille sadekuurot”. – Sak. 10:1.

6. Ovatko pakanallisten, taikauskoisten ihmisten väärät jumalat sateentekijöitä, ja minkä sateen tekemistä koskevan lausunnon ekologit vielä tulevat havaitsemaan todeksi?

⁶ Uskolliselle jäännökselle, joka rukoili Häntä ja totteli hänen käskyjään, hän antoi ”kasvit joka miehen pellolle”. Jokaisen uskollisen henkilön maapalstaa siunattiin tarpeellisilla ravintokasveilla. Pakanallisten, taikauskoisten ihmisten väärät jumalat eivät ole niitä, joiden puoleen heidän olisi pitänyt katsoa tai joita rukoilla. Puhutellessaan taivaallista Sateentekijää varhaisempi profeetta Jeremia sanoi: ”Onko pakanain turhista jumalista sateen antajiksi, tahi taivasko antaa sadekuurot? Etkö sinä ole Herra, meidän Jumalamme? Sinua me odotamme, sillä sinä olet tehnyt kaiken tämän.” (Jer. 14:22) Kaikki nykyiset ekologit eli elinympäristömme tutkijat, jotka eivät ota Jehova Jumalaa huomioon, tulevat vielä havaitsemaan todeksi sen Raamatun henkeytetyn lausunnon, jonka mukaan Jehova tekee sateen.

7. Miksi voideltu jäännös ei rukoile kirjaimellista sadetta maailmanlaajuisen nälänhädän torjumiseksi, ja minkä jäännökseen kuuluvat tietävät olevan tärkeämpää elossa varjeltumiselle?

⁷ Hengellisen Israelin voideltu jäännös, jonka suurimpana huomion kohteena on Jehovan puhtaan palvonnan ennallistaminen hänen hengellisessä temppelissään, ei tänä aikana rukoile kirjaimellista sadetta maan päälle siinä toivossa, että se estäisi maailmanlaajuisen nälänhädän. Se muistaa Jeesuksen Kristuksen ennustaneen, että tämän ”asiainjärjestelmän päättymisen” (Um) aikana ”nälänhätä” tulisi lisäämään maailmallisten kansojen ja kansakuntien kärsimyksiä. (Matt. 24:7) Se tietää, että tärkeämpiä varjeltumiselle tulevassa suuressa maailman ”ahdistuksessa” ja elämän saamiselle Jumalan uudessa asiainjärjestelmässä ovat hengelliset siunaukset – Pyhän Raamatun ja sen ennustusten kasvava ymmärtäminen, suotuisa suhde Jumalaan, suurempi määrä hänen pyhää henkeään eli toimivaa voimaansa, säännölliset kokoukset hänen antautuneen kansansa kanssa, osallistuminen hänen messiaanisen valtakuntansa hyvän uutisen saarnaamiseen, jumalallinen ohjaus ja suojelus kaikissa pyrkimyksissämme tehdä Hänen tahtonsa. Tällaisten siunausten sadekuuroa Jumalaa pelkäävään jäännökseen kuuluvat ovat rukoilleet. Siksi heidän hengellinen tilansa on tuottanut paljon ”kasveja”. Siitä on tullut hengellinen paratiisi. – 2. Kor. 12:4.

8. Miltä jumalilta kristikunta on odottanut siunauksiaan, mutta mikä on ollut ennustettu seuraus?

⁸ Vastoin ’jumalisuuden ulkokuortaan’ kristikunta odottaa siunauksiaan tämän maailman vääriltä jumalilta, kaupallisuudelta, militarismilta, kehitysopilliselta koulutukselta, isänmaallisuudelta, nykytieteeltä ja -teknologialta sekä Yhdistyneiltä Kansakunnilta. Sen poliittiset johtajat kysyvät neuvoa jopa astrologeilta ja henkimeedioilta. Minkä olemme havainneet olevan seurauksena? Täsmälleen sen, minkä Sak. 10:2 ennusti: ”Sillä kotijumalat puhuvat tyhjiä, ja tietäjät näkevät petosnäkyjä, puhuvat valheunia, lohduttelevat turhilla. Sentähden he saavat lähteä matkaan kuin lammaslauma ja kärsivät vaivaa, kun ei ole paimenta.”

9. Miten kristikuntaan kuuluvat ihmiset ovat syyllistyneet ”kotijumalien” käyttöön ja ”ennusteluun”?

⁹ Riippumattomuudessaan Pyhästä Raamatusta kristikuntaan kuuluvat ihmiset katsovat ’kotijumaliinsa’ eli penaatteihinsa kuten vanhan ajan taikauskoiset roomalaiset. He luottavat omiin yksityisiin mielipiteisiinsä, ja kullakin heistä on oma henkilökohtainen uskonnon lajinsa. He katsovat sotilaallisten, taloudellisten ja poliittisten asiantuntijoitten ennustuksiin sekä pappeihin ja saarnaajiin, jotka rukoilevat taivaan siunausta näille maailmallisille johtajille ja puhemiehille. He kapinoivat sitä Jumalan sanaa vastaan, jota Jehovan kristityt todistajat ovat julistaneet heille, ja he menevät eteenpäin julkeasti luottaen omiin käsityksiinsä siitä, miten asioita tulisi hoitaa. Heihin soveltuvat profeetta Samuelin sanat, jotka hän puhui Israelin tottelemattomalle kuninkaalle Saulille: ”Sillä tottelemattomuus on taikuuden [ennustelun, Um] syntiä, ja niskoittelu on valhetta [samaa kuin yliluonnollisen voiman käyttö, Um] ja kuin kotijumalain palvelusta.” – 1. Sam. 15:23.

10. Ovatko kristikunnan ennustelijat olleet oikeassa, onko helpotus tullut ja onko lauma pidetty koossa paimenen alaisuudessa?

¹⁰ Jehovan kannalta ei ainoastaan niin sanottu pakanamaailma vaan myös kristikunta on sekaantunut epäjumaliseen kotijumalien palvontaan ja yliluonnollisen voiman käyttämiseen ja demoniseen ennusteluun. Ihmisten henkilökohtaiset mielipiteet ovat sen tähden osoittautuneet erheellisiksi. Julkisuuden henkilöiden esittämät ennustukset maailman olojen korjautumisesta kaikilla ihmisten keksimillä ja käyttämillä keinoilla ovat osoittautuneet pelkiksi toiveuniksi, petosnäyiksi. Mikä vaikutus tällä on ollut petettyihin ja harhaan johdettuihin ihmisiin? He lähtevät totisesti matkaan kuin lammaslauma kunkin kulkiessa omaa tietään, kuin lampaat, jotka eivät tiedä mihin mennä. He ovat eksyneet, ja ihmisyhteiskunnan turmeltuneet ainekset saalistavat heitä. Siksi he ovat joutuneet suuriin kärsimyksiin, eikä heille löydy lääkettä ihmislähteistä. Yksikään poliittinen hallitsija, mikään poliittinen järjestö ei voi paimentaa heitä, suojella heitä ja johtaa heitä rauhallisille laidunmaille tai hiljaisten vesien ääreen.

11, 12. a) Miten kristikunnan hallitsijat eivät ole seuranneet kuningas Daavidin, psalminkirjoittajan, esimerkkiä? b) Onko Jehova sen mukaan, mitä Sak. 10:3–7 sanoo, tyytyväinen poliittisiin ”paimeniin”, joita uskonnollinen papisto ohjaa?

¹¹ Poliittiset hallitsijat ovat jopa kristityksi tunnustautuvassa kristikunnassa kieltäytyneet seuraamasta kuningas Daavidin esimerkkiä, joka paimensi Israelin kansan laumaa vuosina 1077–1037 eaa. Psalmissa 23:1, 2 entinen paimenpoika Daavid sanoi: ”Herra [Jehova, Um] on minun paimeneni, ei minulta mitään puutu. Viheriäisille niityille hän vie minut lepäämään; virvoittavien vetten tykö hän minut johdattaa.” Voisiko Ylin Paimen Jehova olla tyytyväinen niiden poliittisten hallitsijoitten käytökseen, jotka kansojensa paimenina ovat kristikunnan uskonnollisen papiston ohjaamia ja kannattamia? Ei sen mukaan, mitä Sak. 10:3–7 sanoo:

¹² ”Paimenia kohtaan syttyy minun vihani, ja johtomiehiä [vuohimaisia johtajia, Um] minä rankaisen; sillä Herra Sebaot [sotajoukkojen Jehova, Um] pitää huolen laumastansa, Juudan heimosta, ja asettaa sen ikäänkuin kunniaratsuksensa sodassa. Siitä [Juudasta] on lähtevä kulmakivi [avainhenkilö, Um], siitä kiinnityspaalu [avustava hallitsija, Um], siitä sotajousi, siitä lähtevät käskijät kaikki. Ja he ovat niinkuin sankarit, jotka polkevat katujen lokaa sodassa. He sotivat, sillä Herra [Jehova, Um] on heidän kanssansa; ja häpeään joutuvat hevosilla-ratsastajat. Minä teen väkeväksi Juudan heimon ja autan Joosefin heimoa [teen Juudan huoneen ylemmäksi, ja Joosefin huoneen minä pelastan, Um]. Minä saatan heidät kotiin, sillä minä armahdan heitä, ja he tulevat olemaan, niinkuin en minä olisi heitä hyljännytkään. Sillä minä olen Herra, heidän Jumalansa, ja kuulen heidän rukouksensa. Efraim on oleva niinkuin sankari, ja heidän sydämensä on iloitseva niinkuin viinistä. Heidän lapsensa näkevät sen ja iloitsevat; heidän sydämensä riemuitsee Herrassa.”

13. Kenen asennetta poliittisia ”paimenia” ja ”vuohimaisia johtajia” kohtaan papit eivät ole selittäneet heille, ja miksi on niin?

¹³ Poliittiset ”paimenet” eivät kristikunnassakaan ymmärrä, että Jehovan viha on syttynyt heitä kohtaan. Eikö uskonnollinen papisto rukoile heidän puolestaan ja toivota heille taivaan siunausta? Myöskään kristikunnan uppiniskaiset ”vuohimaiset johtajat” eivät usko ja pelkää sotajoukkojen Jehovan vaativan heitä tilille. Eivätkö he käy kristikunnan kirkoissa ja eivätkö siis papit ja saarnaajat toimi heidän puolestaan välimiehinä Jumalan edessä ja järjestä heidän asiansa Jumalan kanssa? Niinpä he eivät odota tuntevansa Jehovan kuuman vihan hehkua ennustetussa ”Jumalan, Kaikkivaltiaan, suuren päivän sodassa”. Heitä ei huolestuta se, että hän vaatisi heidät tilille Harmagedonissa, tuon ”sodan” taistelukentällä. Mutta vaikka näiden poliittisten ”paimenten” ja ”vuohimaisten johtajien” oma uskonnollinen papisto on jättänyt heidät tietämättömiksi ja omahyväisiksi, niin sotajoukkojen Jehova ei varmasti ole tehnyt niin. Hän on ilmoittanut heille asiasta hyvissä ajoin etukäteen ja toistuvasti. Miten?

14. Keiden välityksellä Jehova on ilmoittanut asiasta hyvissä ajoin etukäteen, ja miten hän on muuttanut heidät lampaan kaltaisista kuin majesteettiseksi sotahevoseksi?

¹⁴ Voideltujen kristittyjen todistajiensa, vastakuvallisen ”Juudan heimon”, välityksellä. He eivät ole seuranneet kristikunnan eksyttäviä poliittisia ”paimenia” ja ”vuohimaisia johtajia”. Jehova on heidän Paimenensa, ja vuodesta 1919 lähtien Hän on kääntänyt suosiollisen huomionsa heihin lampaittensa ”laumana”. Ensimmäisen maailmansodan aikana he olivat todellakin kuin lampaita, jotka eivät ottaneet osaa sodan taisteluihin kristikunnan kanssa mutta jotka oli alistettu ihmiskunnan petomaisten poliittisten, sotilaallisten riistäjien valtaan, joilla oli uskonnollisen papiston hyväksymys ja tuki. Mutta tuon ensimmäisen maailmanselkkauksen jälkeen suuri Taivaallinen Paimen on koonnut jälleen ”laumansa”, hengellisen ”Juudan heimon”. Vaikka he ovat olleet lampaan kaltaisia, niin Hän on muuttanut heidät kuin ”kunniaratsuksensa sodassa”. Sanansa ja pyhän henkensä avulla hän on antanut heille kuin majesteettisen taisteluhevosen rohkeuden. – Sak. 10:3.

15. Miksi tämän muutoksen pitäisi olla tällainen hengellisen ”Juudan heimon” suhteen vuodesta 1914 lähtien?

¹⁵ Niin pitäisi ollakin, sillä pakanain aikojen päättyessä vuonna 1914 Jehova Jumala asetti valtaistuimelle taivaassa ”jalopeuran Juudan sukukunnasta” ja antoi hänelle käskyn: ”Hallitse [Käy kukistaen, Um] vihollistesi keskellä.” (Ilm. 5:5; 1. Moos. 49:9, 10; Ps. 110:1, 2) Hengellisen ”Juudan heimon” jäsenten tulee olla samanlaisia kuin ”heimon” Johtajankin. Tästä ”Juudan heimosta” Jehova sanoo edelleen: ”Siitä on lähtevä kulmakivi [avainhenkilö, Um], siitä kiinnityspaalu [avustava hallitsija, Um], siitä sotajousi, siitä lähtevät käskijät kaikki.” – Sak. 10:4.

16. a) Kuka oli ”avainhenkilö” Sakarjan päivinä, mutta kuka on sellainen meidän päivinämme? b) Miten hän on ”avustava hallitsija”, ”sotajousi” ja ”käskijä”?

¹⁶ Sakarjan päivinä käskynhaltija Serubbaabel, Sealtielin poika Juudan sukukunnasta, oli ”avainhenkilö”. Meidän päivinämme Jehovan messiaanisen valtakunnan syntymisestä lähtien vuonna 1914 kirkastettu Jeesus Kristus, joka on Juudan heimoon kuuluvan Daavidin jälkeläinen, on tuo ”avainhenkilö”. Asiat ovat keskittyneet häneen; vastuut, joihin liittyy kuninkaallista painavuutta, yhtyvät hänessä. Kuin ”kiinnitys paaluna”, josta kuninkaalliset edut riippuvat ja josta ne saavat tukensa, messiaaninen Kuningas on ”avustava hallitsija”. Hänen Jumalansa, sotajoukkojen Jehovan, kaikkivoivassa kädessä hän on ”sotajousi”, joka voi haavoittaa ja iskeä maahan viholliset kaukaa. Hän on Ylikäskijä, joka jakaa kuninkaalliset tehtävät kaikille ”Juudan heimon” jäsenille, joista hän nimittää muutamat alikäskijöiksi ja joiden kaikkien tulee työskennellä yhdessä hänen kanssaan, joka on heidän Päämiehensä ja Johtajansa. Kun hän on heidän etunenässään, niin koko ”Juudan heimolla” on syytä olla rohkea.

17. Miksi näinä aikoina hengelliseltä ”Juudan heimolta” vaaditaan rohkeutta niin kuin sodassa?

¹⁷ Näinä aikoina tarvitaan sellaista rohkeutta kuin Kristuksella oli. Me emme voi sallia maailman tilanteen lyödä meitä lamauttavalla pelolla. Meitä on selvästi varoitettu etukäteen siitä, että tämä on oleva sodankäynnin aikaa hengellisen Israelin voideltua jäännöstä vastaan, koska messiaaninen valtakunta on heittänyt ulos taivaasta Saatanan ja hänen demonienkelinsä, ja tästä lohikäärmeen kaltaisesta vastustajasta on kirjoitettu meidän luettavaksemme tänä aikana: ”Ja lohikäärme vihastui vaimoon [Jumalan taivaalliseen järjestöön] ja lähti käymään sotaa muita hänen jälkeläisiänsä [hänen siemenensä jäljellä olevia, Um] vastaan, jotka pitävät Jumalan käskyt ja joilla on Jeesuksen todistus.” (Ilm. 12:17) Hengellisessä ”Juudan heimon” jäännöksessä on siis sen Jumalan avulla täyttynyt Jumalan lupaus: ”Ja he ovat niinkuin sankarit, jotka polkevat katujen lokaa sodassa. He sotivat, sillä Herra [Jehova, Um] on heidän kanssansa; ja häpeään joutuvat hevosilla-ratsastajat.” – Sak. 10:5.

18. a) Miksi hengellinen ”Juudan heimo” joutui mukaan taisteluun, ja kuka on heidän puolellaan? b) Minkä vuoksi ”hevosilla-ratsastajat” ovat joutuneet häpeään?

¹⁸ Tässä esitetään kuva voittoisista sotureista, jotka ovat tunkeutuneet vihollisen linnoitukseen, jonka kadut ovat punaisina surmattujen puolustajien verestä. Valloittajien täytyy sen tähden polkea loassa, joka muodostuu veren sekoittuessa tomuun. Hengellisen ”Juudan heimon” voidellulle jäännökselle sodankäynti on nykyään kuitenkin hengellistä, ja sen aseet ovat ”voimalliset Jumalan edessä hajottamaan maahan linnoituksia”. (2. Kor. 10:4; Ef. 6:14–18) Tänä ”pahana päivänä”, jolloin lohikäärme Saatana ja hänen demoninsa on heitetty alas maan päälle, voideltu jäännös ei voi välttyä joutumasta mukaan taisteluun. Jäännökseen, kuuluvat ovat ryhtyneet siihen rohkeasti, ”sillä Jehova on heidän kanssansa”. Se, että he ovat yhä taistelussa, vaikka ”lopun aika” on nyt päättymässä, merkitsee heille hengellistä voittoa. Mutta ne viholliset, jotka luottavat ’hevosiin’, so. siihen tapaan, millä maailma jatkaa taisteluaan Jehovan palvojia vastaan, ovat todellakin joutuneet häpeään, pettyneet. Kaikki näiden ”hevosilla-ratsastajien” taholta tullut vastustus, asiaan puuttuminen ja vaino eivät ole voineet pysähdyttää hengellisen ”Juudan heimon” jäännöstä.

YHDISTYNYT KANSA

19. a) Mikä jakautuminen oli tapahtunut Israelin kahdentoista sukukunnan kansassa vuonna 997 eaa.? b) Miten molempien näin muodostuneitten valtakuntien henkiin jääneet joutuivat yhdessä pakkosiirtolaisuuteen Babyloniaan?

¹⁹ Profeetta Sakarjan päivinä, kuudennella vuosisadalla ennen ajanlaskumme alkua, Israelin kansa yhdistyi, kun uskollinen jäännös vapautui Babyloniasta ja se ennallistettiin Juudan maahan. Vuonna 997 eaa. kansa oli jakautunut. Kymmenen sukukuntaa oli noussut kapinaan Daavidin kuninkaallisen suvun hallituksen jatkumista vastaan; vain Benjaminin ja Juudan sukukunnat olivat pysyneet uskollisina Daavidin kuninkaalliselle sukuhaaralle. Israelin kymmenen sukukunnan valtakuntaa oli johtanut sen väekkäin sukukunta, nimittäin Efraimin sukukunta, joka Efraim oli patriarkka Joosefin nuorempi poika. Manassen, Joosefin esikoispojan, sukukunta liittyi veljessukukuntaansa Efraimiin. Pohjoinen kymmenen sukukunnan valtakunta oli olemassa vain vuoteen 740 eaa., jolloin assyrialaiset tuhosivat sen silloisen pääkaupungin Samarian ja henkiin jääneet karkotettiin Assyrian valta-alueille. Mutta vuonna 632 eaa. Babylonia kukisti Assyrian ja sulatti itseensä sen alueet ja sen israelilaiset pakkosiirtolaiset. Kun siis Babylonia vuonna 607 eaa. tuhosi Jerusalemin ja karkotti sen henkiin jääneet asukkaat Babyloniaan, niin kaikkiin sukukuntiin kuuluvista tuli pakkosiirtolaisia.

20. a) Miksi kymmenen sukukunnan valtakunnan pakkosiirtolaisista puhuttiin ”Efraimin heimona” tai ”Joosefin heimona”? b) Miten Jehova osoitti, että tulisi tapahtumaan molempien heimojen yhdistyminen?

²⁰ Koska Joosefin pojan Efraimin sukukunta oli johtavassa asemassa kymmenen sukukunnan valtakunnassa, niin sen pakkosiirtolaisista puhuttiin ”Efraimin heimona” tai ”Joosefin heimona”, jonka pääedustaja oli Efraim. Osoittaen, että kaikki kaksitoista Israelin sukukuntaa yhdistettäisiin jälleen Juudan maassa, kun uskollinen pakkosiirtolaisten jäännös palaisi sinne, Jehova puhuu nyt molemmista heimoista ja sanoo: ”Minä teen väkeväksi Juudan heimon ja autan Joosefin heimoa [teen Juudan huoneen ylemmäksi, ja Joosefin huoneen minä pelastan, Um]. Minä saatan heidät kotiin, sillä minä armahdan heitä, ja he tulevat olemaan, niinkuin en minä olisi heitä hyljännytkään. Sillä minä olen Herra, heidän Jumalansa, ja kuulen heidän rukouksensa. Efraim on oleva niinkuin sankari, ja heidän sydämensä on iloitseva niinkuin viinistä. Heidän lapsensa näkevät sen ja iloitsevat; heidän sydämensä riemuitsee Herrassa.” – Sak. 10:6, 7.

21. a) Keitä ylemmäksi Jehova teki ”Juudan heimon”, ja millä tavalla Hän pelasti ”Joosefin heimon”? b) Miten heistä tuli kuin niitä, joita Jehova ei ollut koskaan hylännyt?

²¹ Juuri Suvereeni Herra Jumala teki ”Juudan heimon”, joka erikoisesti edusti Daavidin messiaanista valtakuntaa, vihollisiaan ”ylemmäksi”. ”Joosefin heimon” pakkosiirtolaiset pelastettiin myös, so. he saivat voiton vihollisistaan. Sotajoukkojen Jehova antoi heille asuinpaikan heimotovereittensa kanssa persialaisessa Juudan maakunnassa vapautettuaan heidät pakkosiirtolaisuudesta, johon Assyria oli vienyt heidät. Juudan heimon tavoin näistäkin tuli ”niinkuin sankari” Jehovan palveluksessa. Hän armahti heitä kuten muitakin pakkosiirtolaisia, ja kaikista ennallistetuista pakkosiirtolaisista tuli yhdessä kuin kansa, jota hän ei ollut koskaan hylännyt heidän tottelemattomuutensa takia. Kaikki saattoivat erityisen selvästi panna merkille tämän tosiasian, kun kotimaahansa palanneet pakkosiirtolaiset vihdoin saivat valmiiksi Jerusalemin toisen temppelin rakentamisen palvoakseen häntä siellä yhdessä koko kansakunnan Jumalana. Hän osoitti kuulleensa heidän rukouksensa vastaamalla niihin.

22. a) Miksi heillä on voimakkaampi syy iloitsemiseen, kuin viini voisi saada aikaan? b) Millä tavalla heidän ”lapsensa” osallistuvat tuohon iloon?

²² Se, mikä pani heidän sydämensä iloitsemaan, vaikutti voimakkaammin kuin viinin juominen. Heidän piristymisensä oli hengellistä laatua. Heidän sydämensä iloitsi heidän Jumalassaan, Jehovassa, sen johdosta, mitä hän oli tehnyt heidän hyväkseen, sen armon johdosta, mitä hän oli osoittanut heitä kohtaan. Heidän poikansa, jotka syntyivät heille kotimaassa, jonne he olivat päässeet takaisin, pääsisivät osallisiksi tästä Jumalan armosta ja hyvyydestä. Hekin näkisivät sen, kokisivat sen ja iloitsisivat vanhempiensa kanssa sen vuoksi.

23. Mikä vastaa lopullisessa täyttymyksessä ’’Juudan heimoa” ja ”Joosefin (Efraimin) heimoa”, ja missä ja mistä lähtien Jehova on yhdistänyt ne?

²³ ”Juudan heimoa” ja ”Joosefin heimoa” (Efraimia) koskevan ennustuksen lopullisessa täyttymyksessä tällä 20. vuosisadalla on otettava huomioon kaksi hengellisen Israelin voidellun jäännöksen osaa. Toinen on alkuperäinen osa, joka selviytyi ensimmäisen maailmansodan kovista kokemuksista ja joka ennallistettiin Jumalan suosioon ja vapautettiin vuonna 1919. Lisäksi on uudempi osa, joka vapautettiin Suuresta Babylonista vuodesta 1919 lähtien ja liitettiin alkuperäiseen voideltuun jäännökseen. Kaikkien näihin molempiin jäännöksen osiin kuuluvien yhdistyminen yhdeksi Jehovan ”omaisuuskansaksi” tapahtui siinä hengellisessä tilassa, johon hän toi heidät yhteen vuodesta 1919 lähtien. Näin he saattoivat yhdistettyinä työskennellä yhdessä ainoan elävän tosi Jumalan palvonnan ennallistamiseksi ja laajentamiseksi Hänen hengellisessä temppelissään. Vastustamattoman henkensä avulla hän pani Messiaansa lampaankaltaisten opetuslasten ”lauman” tulemaan ikään kuin kunniakkaaksi sotahevoseksi, joka ei pelkää syöksyä taisteluun.

24. Miten yhdistetty jäännös osoitti nyt Valtakunnan julistamisessa samanlaista rohkeutta kuin taisteluun syöksyvä hevonen?

²⁴ Siten he tulivat rohkeammiksi kuin koskaan Jumalan messiaanisen valtakunnan julistamisessa, valtakunnan, joka on hallinnut taivaissa pakanain aikojen päättymisestä lähtien vuodesta 1914. He jatkoivat satojen miljoonien ilmaisten raamatullisten traktaattien jakamista ihmisten koteihin. Mutta nyt he eivät jättäneet raskainta työtä joillekin sadoille kokoajan ”kolporteeraajille”, vaan nyt he kaikki ryhtyivät koputtamaan ihmisten oville ja keskustelemaan ovenavaajien kanssa ja levittämään heille Raamatun tutkimisen apuvälineitä kirjasten ja sidottujen kirjojen muodossa nimellistä korvausta vastaan työn hyväksi. He vuokrasivat satoja radioasemia radioimaan Valtakunnan sanomaa yli maapallon, muodostivatpa he aika ajoin eräitä suurimmista radioasemaverkostoista saavuttaakseen mahdollisimman monen kuulijan kodit ja korvat. Kun kasvava uskonnollinen, poliittinen ja lainopillinen vastustus teki vaikeaksi jatkaa vapaasti Valtakunnan sanoman radioimista, kovaäänisillä varustetut ääniautot lähetettiin kentälle kaiuttamaan sanomaa. Matkagramofoneja kannettiin ovelta ovelle ja niillä soitettiin levytettyä sanomaa.

25. Miten vuosina 1922–1928 julkaistuja tuomiosanomia julistettiin rohkeasti?

²⁵ Seitsemän vuoden ajan, vuosina 1922–1928, hengellisten israelilaisten voideltu jäännös piti seitsemän kansainvälistä eli yleiskonventtia. Kussakin niistä julkaistiin perättäin Jumalan Pyhään Raamattuun perustuva peloton tuomiosanoma, jota perusteltiin sopivalla yleisöesitelmällä, joka puhuttiin suoraan näkyvälle kuulijakunnalle ja radion avulla myös näkymättömälle kuulijakunnalle. Nämä tuomiosanoman julistukset ja niitä tukevat puheet julkaistiin ilmaisina traktaatteina, jotka oli tarkoitettu vapaasti levitettäviksi monilla kielillä, ja niitä jaettiin satoja miljoonia monien maiden ihmisten käsiin. Nämä jokavuotiset suulliset ja kirjalliset sanomat olivat kuin seitsemän pasuunan puhallusta, joilla Jehovan nykyiset tuomiot toitotettiin koko maailman kuultaviksi. Sellaisiksi ne kuvataan apokalyptisen Ilmestyskirjan luvuissa kahdeksan, yhdeksän ja yksitoista.

26. Miten Ilmestyskirjan esitys viidennestä pasuunasta kuvaa voidellun jäännöksen sotaisaksi sen vapauduttua Suuresta Babylonista?

²⁶ Huomaa, miten Ilm. 9:7–11 puhuessaan viidennen pasuunasanoman kaiuttamisesta enkelien ohjauksessa kuvaa Suuresta Babylonista vapautettua jäännöstä käyttämällä vertauskuvana heinäsirkkoja ja kuvailee jäännökseen kuuluvia seuraavasti: ”Ja heinäsirkat olivat sotaan varustettujen hevosten kaltaiset, ja niillä oli päässään ikäänkuin seppeleet, kullan näköiset, ja niiden kasvot olivat ikäänkuin ihmisten kasvot; ja niillä oli hiukset niinkuin naisten hiukset, ja niiden hampaat olivat niinkuin leijonain hampaat. Ja niillä oli haarniskat ikäänkuin rautahaarniskat, ja niiden siipien kohina oli kuin sotavaunujen ryske monien hevosten kiitäessä taisteluun. Ja niillä oli pyrstöt niinkuin skorpioneilla ja pistimet, ja pyrstöissänsä niillä oli voima vahingoittaa ihmisiä viisi kuukautta. Niillä oli kuninkaanaan syvyyden enkeli, jonka nimi hebreaksi on Abaddon ja kreikaksi Apollyon.” Jäännös kuvataan tässä sotaisaksi.

27. Miten Ilmestyskirjan esitys kuudennesta pasuunasta on sopusoinnussa sen kanssa, mitä Sak. 10:3–7 esittää, osoittaessaan jäännöksen sotaisaksi, kuin ”sankareiksi”?

²⁷ Apokalyptinen kuva kuudennen pasuunan kaiuttamisen (alkoi vuonna 1927) vaikutuksista osoittaa jäännöksen käyttävän satoja miljoonia julkaisuvälineitä Jehovan tuomioitten julistamiseksi. Katso kuvausta: ”Ja ratsuväen joukkojen luku oli kaksikymmentä tuhatta kertaa kymmenen tuhatta; minä [Johannes] kuulin niiden luvun. Ja tämänkaltaisilta minusta näyttivät hevoset ja niiden selässä istujat näyssä: ratsastajilla oli tulipunaiset ja tummansinervät ja tulikivenkeltaiset haarniskat; ja hevosten päät olivat kuin leijonain päät, ja niiden suusta lähti tuli ja savu ja tulikivi. Näistä kolmesta vitsauksesta sai kolmasosa ihmisiä surmansa: tulesta ja savusta ja tulikivestä, jotka lähtivät niiden suusta. Sillä hevosten voima oli niiden suussa ja niiden hännässä; niiden hännät näet olivat käärmeitten kaltaiset, ja niissä oli päät, joilla ne vahingoittavat.” (Ilm. 9:16–19) Nämä vertauskuvalliset näyt ovat siis sopusoinnussa sen kanssa, mitä Sak. 10:3–7 esittää, jossa ennallistettua jäännöstä verrataan Jehovan ’kunniaratsuun sodassa’ ja ”sankareihin”.

MAHTAVAT ESTEET VOITETAAN

28. Miten Jehova puhui, kuten Sak. 10:8–12 esittää, esteitten voittamisestaan kootessaan kansansa jälleen kuin Egyptistä ja Assyriasta?

²⁸ Kuten voimme nähdä nyt, mikään ei ole osoittautunut voittamattomaksi esteeksi sotajoukkojen Jehovalle hänen toteuttaessaan ilmaistuja tarkoitusperiään. Sak. 10:8–12 kertoo, miten hän suhtautuu tällaisiin esteisiin: ”Minä olen viheltävä heille ja kokoava heidät, sillä minä lunastan heidät, ja he lisääntyvät, niinkuin lisääntyivät ennen. Kun minä sirotan heidät kansojen sekaan, muistavat he minua kaukaisissa maissa; ja he lastensa kanssa saavat elää ja palata takaisin. Minä tuon heidät takaisin Egyptin maasta ja kokoan heidät Assurista; minä vien heidät Gileadin maahan ja Libanonille, eikä heille ole riittävästi tilaa. Hän käy ahdistuksen [ahdistuksella, Um] meren lävitse, hän lyö meren aaltoja, ja kaikki Niilivirran syvyydet kuivuvat, Assurin ylpeys painuu alas, ja Egyptin valtikka väistyy pois. Mutta heidät minä teen väkeviksi Herrassa [ylemmiksi Jehovassa, Um], ja hänen nimensä on heidän kerskauksensa [hänen nimessään he vaeltavat, Um], sanoo Herra.” – Sak. 10:8–12.

29. a) Milloin Jehova nöyryytti Assyrian ylpeyden, kuten oli ennustettu? b) Milloin Hän vihelsi kansalleen, joka oli sirotettu hajalleen niin kuin siemen, ja millaisen vastakaiun se herätti?

²⁹ Tässä Jumalan esittämässä lausunnossa sanaan Assur eli Assyria sisältyvät ne alueet, joihin assyrialaiset karkottivat Israelin kymmenen sukukunnan eloon jääneet vuonna 740 eaa. Assyrian ”ylpeys” painui kuitenkin alas Babylonian toimesta ja kuningas Nebukadnessarin johdolla. Jehovan maallinen välikappale, Persian Kyyros Suuri, painoi vuorostaan vuonna 539 eaa. alas Assyrian valloittajan ja riistäjän ”ylpeyden”. Sen jälkeen Jehova saattoi ’viheltää’ kansansa hajaantuneille pakkosiirtolaisille Babylonian valtakunnan pohjoisilla valta-alueilla. He lisääntyivät niin kuin kylvetty siemen siellä, minne hän oli heidät sirottanut. He kuulivat hänen ’vihellyksensä’ ja muistivat hänet pakkosiirtolaisuutensa maissa, olivatpa nämä miten etäällä tahansa. Sillä oli elvyttävä vaikutus heihin ja heidän lapsiinsa, jotka he olivat synnyttäneet pakkosiirtolaisuudessa. Elävinä ja tälle hänen kutsuvalle ’vihellykselleen’ vastaanottavaisina he palasivat takaisin autioitettuun kotimaahansa.

30. Millaisiin esteisiin viitataan koottaessa pakkosiirtolaisuudessa ollutta Jehovan kansaa Egyptistä, ja miten Jehova oli menettelevä noiden esteitten suhteen?

³⁰ Monet pakkosiirtolaisista oli viety Egyptiin pakkosiirtolaisuuteen, tai he olivat paenneet turvaan tuohon eteläiseen maahan. (2. Kun. 23:31–34; 25:22–26) Siksi Jehova ’vihelsi’ myös tuohon ilmansuuntaan. Sieltä hän kokosi jäännöksen jäseniä palvomaan häntä hänen temppelissään Jerusalemissa. Egyptin hallitsijan käyttelemä valtikka ei voinut estää tätä. Jehovan tahto tapahtui niin kuin Egyptin vallan valtikka olisi väistynyt pois, niin kuin sitä ei olisi ollutkaan. Korkeimman Jumalan ’vihellyksellä’ oli enemmän valtaa kuin Egyptin valtikalla. Jos Egyptin jumalaksi korotetun Niilin vedet olivat esteenä Hänen kansalleen, hän saattoi käsitellä niitä, niin kuin ne olisivat kuivuneet hänen kansaansa nähden. Jos Punainenmeri olisi esteenä, hän saattoi kulkea meren lävitse aiheuttaen ”ahdistusta” sen vesille. Hän saattoi lyödä alas sen aallot, jotta Hänen kotiin palaavat pakkosiirtolaisensa voisivat käydä sen lävitse hänen Jerusalemissa olevaan palvontapaikkaansa. Hän saattoi tehdä uudelleen sen, minkä hän oli tehnyt aikaisemmin vuonna 1513 eaa.

31. a) Miten Jehova oli huolehtiva mahdollisesta taipumuksesta maan liikakansoittumiseen ja silti salliva kasvun? b) Missä mielessä he vaeltaisivat Hänen nimessään?

³¹ Maan liikakansoituksesta ei ollut pelkoa. Koko maapallon Omistaja oli vain levittävä maan rajat ennallistettuja pakkosiirtolaisiaan varten. Heidän rajojensa sisäpuolelle tulisi kuulumaan ”Gileadin maa” Jordanista itään sekä myös Libanonin maa lännessä Välimeren rannalla. Tällä laajennetulla asuma-alueella heidän piti ’lisääntyä, niin kuin lisääntyivät ennen’. Heidän väkilukunsa kasvuvauhti ei jää jälkeen minkään muun runsasväestöisen maan kasvusta. Heitä tulee olemaan aivan yhtä paljon kuin ennen. Korkein ja Kaikkivaltias Jumala tekisi heidät ”ylemmiksi” kaikkiin heihin kohdistuviin muukalaisten sortamis-, tukahduttamis- tai halventamisyrityksiin nähden. He vaeltaisivat Hänen nimessään eli Hänen nimellään kutsuttuna kansana. Minne ikinä he menisivät, Hänen nimensä olisi heidän mielessään ja he pyrkisivät tuottamaan kunniaa sille eivätkä tekisi mitään, mikä alentaisi sen arvoa.

32. Milloin Jehova alkoi ’viheltää’ pakkosiirtolaisilleen ja miten?

³² Vuonna 537 eaa. Jehova alkoi ’viheltää’ pakkosiirtolaisuudessa olevalle kansalleen Babylonin valloittajan, Persian Kyyros Suuren julkaiseman vapautusjulistuksen välityksellä. (Esra 1:1–3:2) Tuo julistus ei koskenut Egyptiä, mutta myöhemmin tie avautui Egyptissä oleville pakkosiirtolaisille, niin että he voivat palata takaisin Jumalan heille antamaan maahan.

33. Milloin Jehova alkoi ’viheltää’ hengellisen Israelin pakkosiirtolaisille ja minkä välityksellä?

³³ Samalla tavalla Suuri Babylon koki vuonna 1919 suuren kukistumisen Suuremman Kyyroksen, voittoisan valtaistuimelle asetetun Kuninkaan Jeesuksen Kristuksen, toimesta. Alkoiko Jehova silloin ’viheltää’ pakkosiirtolaisuudessa olevalle jäännökselleen? Selvästikin hän alkoi! Miten? Varsinkin sen kahdesti kuussa ilmestyvän aikakauslehden välityksellä, joka nyt tunnetaan kautta maailman nimellä Vartiotorni – Jehovan valtakunnan julistaja. Se esitti voidellun jäännöksen jäsenille kautta maailman kutsun yhtyä jälleen ja kokoontua kannattamaan Jumalan messiaanista valtakuntaa. Askeleena tähän suuntaan se ilmoitti järjestelyistä yleiskonventin pitämiseksi Cedar Pointissa Ohiossa Yhdysvalloissa 1.–8. syyskuuta 1919 ja kutsui kaikkia lukijoitaan olemaan läsnä.

34. a) Kuinka monet olivat läsnä yleiskonventissa vuonna 1919, ja mitä he saivat kuulla Valtakunnan saarnaamisen laajentamisesta? b) Mihin Valtakunnan julistuksen laajentaminen on johtanut nykyään?

³⁴ Noin kuusituhatta havaitsi mahdolliseksi tai sopivaksi osallistua tähän merkittävään uudelleenkokoontumiseen ja hengelliseen juhlaan. He riemuitsivat siitä, että heidät oli ennallistettu heidän oikeaan hengelliseen tilaansa maan päällä. He saivat kuulla järjestelyistä, joiden avulla Jumalan messiaanista valtakuntaa koskevaa julkaisutoimintaa laajennettiin panemalla alulle uusi sisarlehti, jonka nimenä oli silloin Kultainen Aika mutta nykyisin Herätkää! Sen ensimmäinen englanninkielinen numero on päivätty 1.10.1919 (suomeksi: marraskuu 1921). Siitä lähtien se on ollut voimakas välikappale messiaanisen Valtakunnan ja elämän, rauhan, onnellisuuden ja hyvinvoinnin ajan julistajana, jonka tuo valtakunta pian tuo tullessaan. Vuonna 1940 tätä aikakauslehteä alettiin tarjota julkisesti kaduilla yleisölle. Nykyään sitä painetaan yli kahdeksan miljoonaa kappaletta kutakin numeroa kahdesti kuussa useammalla kuin kolmellakymmenellä kielellä, ja sen tilaajien ja lukijoitten määrä kasvaa jatkuvasti.

35. a) Miten Jehovan ’vihellys’ kuului yhä laajemmalle ja millaisin seurauksin? b) Miten voitettiin ne esteet, jotka haittasivat ’vihellykseen’ vastaamista?

³⁵ Tuosta alusta vapautusvuonna 1919 jäännöksen uudelleen kokoaminen jatkui. Kun uskollinen elossa säilynyt jäännös rohkeasti ja suurella ilolla ja innostuksella tarttui Valtakunnan sanomaan ja levitti sitä yhä kauemmaksi ja kauemmaksi, niin Jehovan ’vihellys’ kuului yhä laajemmalti. Monet tosi Jumalan etsijät sekä kristikunnassa että sen ulkopuolella kuulivat tuon ’vihellyksen’, joka kutsui heitä ainoan elävän tosi Jumalan puhtaaseen palvontaan hänen hengelliseen temppeliinsä. He tekivät parhaansa vastatakseen siihen. Oliko heidän tiellään Niilin tai Punaisenmeren kaltaisia esteitä tai Assyrian ja muinaisen Egyptin kaltaisia poliittisia sortovaltoja? Se Jumala, jota he pyrkivät palvelemaan todellisessa hengellisessä temppelissä, avasi heille kirjoitetun Sanansa ja osoitti heille, miten he voivat voittaa ja ylittää nuo mahtavat esteet. Kuuliaisuuden Jumalan ’vihellykselle’ täytyi olla ensi sijalla!

36. Miten ”Assurin ylpeyden” täytyy painua alas ja ’Egyptin valtikan väistyä pois’ heidän omalla kohdallaan?

³⁶ Heidän täytyy lakata pelkäämästä. Heidän täytyy totella taivaasta tulevaa kutsua lähteä ulos Suuresta Babylonista, väärän uskonnon maailmanmahdista, johon kristikunnan lisäksi kuuluu myös pakanamaailma. (Ilm. 18:1–4) He eivät saa antaa Assyrian kaltaisten sotaisten, kansalliskiihkoisten hallitusten ”ylpeyden” paisuttaa päätään. Heidän täytyy asettaa Jehovan messiaaninen valtakunta kaikkien ihmistekoisten hallitusten edelle. Heidän omalla kohdallaan kaikkien korkeitten ja mahtavien ihmisten hallitusvaltojen etujen täytyy painua alas, Jehovan kaikkeudensuvereenisuuden etujen ja sen messiaanisen välikappaleen alapuolelle. Vertauskuvallista ”Egyptin valtikkaa”, jota tämän maailman poliittiset vallat heiluttavat, ei tule pitää ylimpänä vallassa ja voimassa. Heidän tulee ajatella Jumalan messiaanisen Kuninkaan käyttämää valtikkaa, Kuninkaan, jolle Jehova sanoi vuonna 1914: ”Herra ojentaa sinun valtasi valtikan [taivaallisesta] Siionista; hallitse [käy kukistaen, Um] vihollistesi keskellä.” (Ps. 110:1, 2) Tämän messiaanisen valtikan vertaaminen ”Egyptin valtikkaan” saa tämän jälkimmäisen ihmisvaltikan ’väistymään pois’.

37, 38. a) Mikä Jehovan asema on tunnustettava valtion palvomisen asemesta, ja miten annettiin apua, jotta tämä vaatimus olisi nähty? b) Mitä kirja ”Hallitus” mm. sanoi otsakkeiden ”Jumalanhallitus” ja ”Jehova on Kuningas” jälkeen?

³⁷ Sen sijaan että he tunnustaisivat poliittisen valtion korkeimmaksi ja palvoisivat ihmistekoista valtiota, heidän täytyy antaa palvonta Suvereenille Herralle Jehovalle Jumalhallitsijana eli Teokraattina. Ihmisiä autettiin näkemään tämä vaatimus kirjassa nimeltä ”Hallitus”, joka laskettiin julkisuuteen vuonna 1928 Kansainvälisen Raamatuntutkijain Seuran yleiskonventissa. Se pidettiin Detroitissa Michiganissa Yhdysvalloissa 30.7.–6.8.1928, ja silloin alettiin puhaltaa vertauskuvalliseen seitsemänteen pasuunaan. (Ilm. 11:15–18) Sivuilla 247–250 kirja tarkasteli aiheita ”Jumalanhallitus” ja ”Jehova on Kuningas” ja sanoi muun muassa:

³⁸ ”Mikä hallitusmuoto se sitten on, jonka mukaan maan kansoja tullaan hallitsemaan? Se hallitusmuoto on oleva puhtaasti jumalanhallitus. Koko luomakunta on jo vuosisatojen kuluessa huokaillut ja kärsinyt odottaessaan sellaisen hallituksen ilmestymistä ja toteutumista. (Roomalaisille 8:19) Nyt on sen perustamisen aika tullut, ja maan hallitsijoiden ja hallittavien tulisi nyt oppia tuntemaan totuus ja iloita siitä. . . . Jumalanhallitus on hallitusmuoto, jossa ylimpänä hallitsijana on Jehova Jumala. Hän on tämän hallituksen lakien Säätäjä ja Täytäntöönpanija, toimien laillisesti määräämiensä asiamiesten kautta. Vaikkakin Jehovalla on aina ollut ylin valta, niin hän on Israelin viimeisen kuninkaan kukistumisen jälkeen sallinut ihmisten vaeltaa omaa tietään eikä ole sekaantunut asioihin, ennenkuin tuli hänen aikansa asettaa valtaistuimelle se, ’jolla oikeus on’. Hän on se, jonka Jumala on määrännyt ja voidellut hallitsemaan Jehovan alaisena ja sopusoinnussa hänen kanssaan. . . . Kun ihmiset huomaavat suuren jumalanvallan ja oppivat pitämään sitä arvossa, on se koituva iloksi koko maailmalle.”

39. a) Minkä hallitusmuodon toimesta paratiisi tullaan ennallistamaan ihmiskunnalle, ja millaisen järjestön Jehova on perustanut jäännöksensä hengelliseen paratiisiin? b) Millaisten esteitten poikki niiden on kuljettava, jotka liittyvät jäännökseen sen teokraattisessa hengellisessä tilassa?

³⁹ Paratiisi tullaan ennallistamaan ihmiskunnalle tulevan teokratian avulla. Tällä hetkellä vallitsee hengellinen paratiisi ennallistetun jäännöksen keskuudessa, johon kuuluvien keskuuteen Suuri Teokraatti on perustanut teokraattisen järjestön. Näin järjestetty hengellinen jäännös asettaa Jehova Jumalan kaikkien itsevaltaisten tai demokraattisten ihmishallitsijoitten yläpuolelle ja sanoo Jes. 33:22:n (Um) sanoin: ”Jehova on Tuomarimme, Jehova on Asetustenantajamme, Jehova on Kuninkaamme; hän pelastaa meidät.” He omaksuvat Jeesuksen Kristuksen kahdentoista apostolin teokraattisen asenteen, kun he sanoivat Jerusalemin korkeimman oikeuden edessä: ”Enemmän tulee totella Jumalaa [hallitsijana, Um] kuin ihmisiä. . . . Ja me olemme kaiken tämän todistajat, niin myös Pyhä Henki, jonka Jumala on antanut niille, jotka häntä tottelevat [hallitsijana, Um].” (Apt. 5:29–32) Siksi niiden, jotka liittyvät voideltuun jäännökseen sen teokraattisessa hengellisessä tilassa, täytyy kulkea vertauskuvallisen Niilin demokraattisen tulvan ja virran poikki ja ihmiskunnan vertauskuvallisen Punaisenmeren vuorovesien poikki ja alistua Jehovan teokraattiseen järjestelyyn. Halukkaille ja kuuliaisille Hän tekee nuo vesiesteet kuin olemattomiksi.

40. a) Mihin nähden Jumala on tehnyt jäännökseen kuuluvat ”ylemmiksi Jehovassa” ja miten? b) Miten on toteutunut ennustus: ”Hänen nimessään he vaeltavat”, ja minkä tekemiseen he osallistuvat messiaanisen valtakunnan kanssa?

⁴⁰ Kootessaan ja yhdistäessään uudelleen hengellisen Israelin voideltuun jäännökseensä kuuluvia Kaikkivaltias Jumala on todellakin ’tehnyt heidät ylemmiksi’ kaikkiin esteisiin ja vihollisiin nähden. Heidän tapauksessaan se ei todellakaan ole tapahtunut ”sotaväellä eikä [ihmis]voimalla”, vaan hänen hengellään eli näkymättömällä toimivalla voimallaan. On tapahtunut juuri niin kuin Hän sanoi: ”Heidät minä teen ylemmiksi Jehovassa.” Eikö heidän siis pitäisi kunnioittaa Hänen pyhää nimeään ja pyrkiä toimimaan sen rukouksen mukaan, jota Jeesus Kristus opetti heitä rukoilemaan: ”Isä meidän, joka olet taivaissa! Pyhitetty olkoon sinun nimesi”? He lisäävät hänen nimensä arvokkuutta ja tekevät tunnetuksi, että ”hänen nimensä yksin on korkea”. (Ps. 148:13) Niinpä kaikissa niissä maissa, joista voidellun jäännöksen jäseniä tavataan nykyään, pitää paikkansa se, mitä on ennustettu Sak. 10:12:ssa (Um): ”’Hänen nimessään he vaeltavat’, kuuluu Jehovan lausunto.” Kun he tekevät näin Harmagedonissa käytävään ”Jumalan, Kaikkivaltiaan, suuren päivän sotaan” asti, he saavat osallistua iäti messiaanisen valtakunnan kanssa koko kaikkeuden suurimman Nimen kunniaan saattamiseen.