tuntemaan Jumalan ryhtymällä palvomaan häntä.

Lasten tuomitsemista pahojen vanhempiensa mukana valaisee kanaanilaisten tapaus. Heidän erittäin syvän turmeltuneisuutensa pitkän historian takia heidän pienet lapsensa surmattiin heidän mukanaan Jumalan käskystä, kun israelilaiset valtasivat maan. – 5. Moos. 7:1, 2.

Kaikki tämä osoittaa, että Jumala laskee ansion tai ansiottomuuden perheen pienille lapsille vanhempien aseman mukaan. Vaaditaanko vanhemmilta mitään muuta, kuin että he ovat tosi Jumalan Jehovan palvojia? Ja vaaditaanko lapsilta mitään? Entä miten on niiden perheitten laita, joissa vain toinen vanhemmista on Jehovan palvoja ja Jeesuksen Kristuksen opetuslapsi? Näitä kysymyksiä tarkastellaan seuraavassa kirjoituksessa.

Miten sinun asemasi Jumalan edessä vaikuttaa lapsiisi?

HISTORIALLISET todisteet, joita käsiteltiin edellisessä kirjoituksessa, osoittavat, että sillä, mitä isä tai äiti tekee, on syvällinen vaikutus hänen lapsiinsa, ja se ulottuu useisiin tuleviin sukupolviin. Vanhempien oikea elämäntapa ja heidän oikea esimerkkinsä koituu ehdottomasti heidän lastensa hyväksi varsinkin, jos vanhemmat ovat Jehova Jumalan tosi palvelijoita. Heidän asemansa Jumalan edessä merkitsee elämää heidän lapsilleen, jos he huolellisesti opettavat heille Jumalan lakeja ja teroittavat heidän mieleensä tottelevaisuutta vanhempien valtaa kohtaan.

Mutta millainen on tilanne, jos toinen vanhemmista on ”uskova”, kristitty, mutta toinen ei? Tekeekö tällainen liitto tai sen liiton jatkuminen ilman avioeroa uskovan saastaiseksi eli epäpuhtaaksi ja niin muodoin lapset epäpuhtaiksi?

Ei tee. Miksi ei? Sen Jumalan vanhurskaan periaatteen takia, minkä mukaan hän pysyy uskollisena, ja hänen laupeutensa johdosta niitä kohtaan, jotka palvelevat häntä yksinomaisessa antaumuksessa. Hän lohduttaa uskonnollisesti erimielisissä huonekunnissa olevia, joissa toinen on uskova ja toinen ei, sanoessaan Sanassaan: ”Sillä epäuskoinen mies on pyhitetty suhteessaan vaimoonsa, ja epäuskoinen vaimo on pyhitetty suhteessaan veljeen; muutenhan teidän lapsenne olisivat saastaisia, mutta nyt he ovat pyhiä.” – 1. Kor. 7:14, Um.

Heprean ja kreikan kielissä, joilla Raamattu kirjoitettiin, sanat jotka tulevat heprealaisesta sanasta gadáš, jonka juurimerkitys on ’olla kirkas, uusi, puhdas’, ja kreikkalaisesta sanasta hagios, on käännetty sanoilla ”pyhä”, ”pyhitetty” ja ”erotettu”. Sekä hepreassa että kreikassa niitä käytettiin uskonnollisessa, hengellisessä ja moraalisessa merkityksessä. Kaikki pyhitetty oli siis puhdasta, pyhää, erotettua Jumalan palvelukseen.

Tämä puhdas asema Jumalan edessä tulee uskomalla Jumalan Poikansa välityksellä tekemään varaukseen. Se, jolla ei ole tätä uskoa, ei ole puhdistunut perimästään epätäydellisyydestä, syntisyydestä. Sellaiset ihmiset, joita apostoli Paavali sanoo ”epäuskoisiksi”, saattavat viettää rehellistä, moraalista elämää. Mutta he eivät ole erottautuneet saastaisesta maailmasta. He eivät ole ottaneet vastaan Jumalan varausta syntisen tilansa poistamiseksi, heitä ei ole vapautettu vielä synnin orjuudesta, niin että heistä olisi tullut Herran Jeesuksen Kristuksen tosi seuraajia. Sellaiset henkilöt eivät ole itsestään puhtaita Jumalan silmissä. – 2. Kor. 6:17; Jaak. 4:4; Joh. 8:34–36.

Pane merkille, että 1. Kor. 7:14:ssä oleva apostolin lausunto ei sano, että epäuskoinen itse tulisi puhtaaksi eli pyhäksi aviositeen kautta. Hän voi itse asiassa olla sellainen, joka jatkaa väärin tekemistä tai saastaisia tapoja. Paavali sanoo päinvastoin, että epäuskoinen on pyhitetty suhteessaan uskovaan. Laupeudestaan uskovaa ja lapsia kohtaan Jumala pitää siis sellaista aviosuhdetta eli -liittoa puhtaana.

Millä perusteella Jumala voi siten suosia uskonnollisesti erimielisten perheitten pieniä lapsia? Onhan avioliitto Jumalan säätämä, ja aviosuhde on ihmisille sopiva järjestely. Sen tähden on jokaisella asianmukaisella avioliitolla Jumalan hyväksymys. Hän pitää aviopuolisoita ”yhtenä lihana”. (Matt. 19:5) Kun toinen osapuoli on uskollinen kristitty, niin hän ei siis saastu siitä, että elää jatkuvasti epäuskoisen kanssa. Avioliitto on otollinen Jumalalle. Jollei se olisi otollinen, niin lapset olisivat kuin aviottomia lapsia. Mutta nyt ne lasketaan pyhiksi, puhtaiksi. Tai jos molemmat osapuolet ovat epäuskoisia, niin ei itse avioliitto ole tuomittu, mutta lapsia pidetään samanlaisina kuin heidän vanhempiaankin, ei pyhinä Jumalalle.

Mutta ne lapset, jotka Jumala laskee pyhiksi vanhempien ansion perusteella, ovat sellaisia lapsia, jotka eivät ole vielä kyllin vanhoja ymmärtääkseen täysin kaikkea, mitä vaaditaan niiltä, jotka palvelevat Jumalaa. He eivät voi itse tehdä sitä tärkeätä ratkaisua, mikä niiltä vaaditaan, joista tulee Herran Jeesuksen Kristuksen kastettuja opetuslapsia. Mutta on hyvin tärkeätä pitää mielessä, että sellaistenkin lasten täytyy tietää, mitä tottelevaisuus merkitsee. Heidän täytyy olla tottelevaisia vanhemmilleen. Heidän täytyy olla lapsia, jotka eivät ole niskoittelevia eivätkä minkään pahuuden harjoittajia. (Sananl. 20:11) Tämä tekee välttämättömäksi sen, että vanhemmat – tai se vanhemmista, joka on uskova – opettavat lapsille tottelevaisuutta ja opettavat heille myös Raamatun totuutta milloin on suinkin mahdollista.

Ei ainoastaan isää vaadita kasvattamaan lapsia ”Jehovan kurissa ja mielensääntelyssä” (Um), vaan myös lapsille annetaan suora käsky: ”Lapset, olkaa vanhemmillenne kuuliaiset kaikessa, sillä se on otollista Herrassa”, ja: ”Lapset, olkaa vanhemmillenne kuuliaiset Herrassa, sillä se on oikein. ’Kunnioita isääsi ja äitiäsi’ – tämä on ensimmäinen käsky, jota seuraa lupaus – ’että menestyisit ja kauan eläisit maan päällä’.” – Ef. 6:1–4; Kol. 3:20.

Jos siis lapsi on kapinallinen ja menettelee vastoin vanhempiensa käskyjä ja pyyntöjä, jos hän tekee vanhempiensa luota poissa ollessaan sellaista, minkä hän tietää olevan vastoin heidän tahtoaan tai väärin Jumalan silmissä, jos hän kulkee sellaisten seurassa, jotka harjoittavat väärintekoja, niin hän ei suinkaan voi vaatia osakseen perheansion hyötyä. Hän tekee tyhjäksi sen ansion, jonka hänen kristityt vanhempansa tai toinen heistä saattaisi aikaansaada Jumalan silmissä, ja hän on saastainen samoin kuin nekin ovat, joiden kanssa hän harjoittaa väärintekemistä. – Ps. 50:16–20.

Mitä kristityn vanhemman tai kristittyjen vanhempien ansion omaaminen merkitsee tottelevaiselle lapselle? Se merkitsee sitä, että hänellä on Jumalan suosio. Hänellä on Jumalan suojelus ja apu samoin kuin hänen kristityillä vanhemmillaankin on. Jumalan tuomio ei ole häntä vastaan, niin kuin se on maailmaa vastaan. (2. Piet. 2:9; vrt. Ps. 37:25, 26.) Kun Jumala panee täytäntöön tuomion pahoille, hän säästää sellaiset lapset puhtaina, pyhinä, niin kuin uskova isä tai äitikin on pyhä.

Päinvastaisessa tapauksessa Raamattu julistaa: ”Sillä katso: se päivä on tuleva, joka palaa kuin pätsi. Ja kaikki julkeat ja kaikki, jotka tekevät sitä, mikä jumalatonta on, ovat oljenkorsia; ja heidät polttaa se päivä, joka tuleva on, sanoo Herra Sebaot, niin ettei se jätä heistä juurta eikä oksaa.” (Mal. 4:1) Kun Jerusalem hävitettiin vuonna 70 siksi, että se oli uskoton Jumalalle, niin lapset tapettiin vanhempiensa mukana. Kristityt, jotka olivat noudattaneet Jeesuksen profeetallista varoitusta lähteä pois tuomitusta kaupungista, ennen kuin roomalaiset saartoivat sen, pelastuivat lapsineen.

Samoin sovelletaan pahojen hävityksessä tämän nykyisen asiainjärjestelmän aikana tätä periaatetta: jälkeläiset (oksat), jotka eivät omaksu vanhurskasta asennetta omasta tahdostaan, saavat saman epäsuotuisan tuomion kuin vanhemmatkin (juuret).

Se, että Jehova Jumala tunnustaa uskolliset palvelijansa, ilmaisee hänen suurta rakkauttaan ja arvostustaan niitä kohtaan, jotka rakastavat häntä, sekä osoittaa hänen viisaan kykynsä saada kaikki työnsä ’yhdessä vaikuttamaan niiden parhaaksi, jotka Jumalaa rakastavat’. (Room. 8:28) Sitä paitsi Jehovan oikeudenmukaisuus ilmenee suurenmoisella tavalla siinä, että hän suorittaa kaiken tämän esittämiensä periaatteiden puitteissa.

[Kuva s. 416]

Kapinallinen lapsi tekee tyhjäksi sen ansion, minkä hänen kristityt vanhempansa saattavat aikaansaada hänelle Jumalan silmissä

Luota Jumalaan äläkä omaan ymmärrykseesi

HENKILÖT, jotka antautuvat yksinomaisesti Jehova Jumalalle, ymmärtävät, että ihmiskunnan kaikki lopulliset tuomiot ovat hänen käsissään. Kuningas Daavid sanoi pojalleen ja seuraajalleen Salomolle antamissaan jäähyväisneuvoissa: ”Herra tutkii kaikki sydämet ja ymmärtää kaikki ajatukset ja aivoitukset.” – 1. Aikak. 28:9; 1. Sam. 16:7.

Näistä syistä meidän ei pitäisi tuntea huolta sen suhteen, minkä tuomion tietyt henkilöt tai ryhmät saavat. Mutta Jehova antaa meille ohjeita, jotta me voisimme omaksua menettelytavan, joka tuottaa meille suotuisan tuomion ja vaikuttaa myös siihen, että toiset saavat oikean aseman Jumalan silmissä.

Kun otetaan huomioon se erittäin hellä suhde ja tunteet, jotka yleensä ovat ilmeisiä lapsiin suhtautumisessa, ja perheansiota koskeva Jumalan periaate, jota on käsitelty edellisissä kirjoituksissa, herää niihin liittyviä kysymyksiä, jotka ansaitsevat tarkastelun.

OTTOLAPSET

Jotkut ovat kysyneet: ’Miten on ottolasten laita? Eivätkö he kuulu siihen perheyksikköön, johon heidät on adoptoitu, ja eikö heidän asemaansa Jumalan edessä määrää heidän kasvatusvanhempiensa asema?’ Ilmeisesti niin on. Jos kasvatusvanhemmat ovat tosi kristittyjä, niin he opettavat Jumalan sanan totuutta lapselle. Jos lapsi on tottelevainen kasvatusvanhemmilleen ja niille