-
Tyytyväisyyden jalokiviHerätkää! 1972 | 22. heinäkuuta
-
-
vastakohtana tuolle ’tyytymättömälle amerikkalaiselle perheelle’ Jehovan todistajat todellakin ovat saaneet tyytyväisyyttä suhtautumalla vakavasti Raamatun ”rakkauteen ja ihanteisiin”. Haluatko sinäkin sellaista tyytyväisyyttä? He auttavat sinua mielellään saamaan sitä.
-
-
Oletko opettanut lapsesi tekemään työtä?Herätkää! 1972 | 22. heinäkuuta
-
-
Oletko opettanut lapsesi tekemään työtä?
MYÖNTEINEN tai kielteinen vastaus tähän kysymykseen saattaa paljastaa paljon enemmän perheestäsi kuin luuletkaan. Isänä tai äitinä vastauksesi saattaa suuressa määrin heijastaa olosuhteita ja ympäristöä, joissa sinut kasvatettiin. Se saattaa myös heijastaa nykyistä suhtautumistasi elämään yleensä sekä kiinnostustasi lastesi tulevaisuuteen. Vastauksesi voi todella paljastaa asioita ei ainoastaan lapsistasi vaan myös sinusta, heidän isästään tai äidistään.
Harkitsehan omaa lapsuuttasi. Kasvoitko maatilalla, missä koko perheen oli työskenneltävä ahkerasti? Vai kasvoitko kaupungissa, missä näytti olevan vähän työtä nuorille? Tekivätkö vanhempasi uutterasti työtä ansaitakseen elatuksen? Ja panivatko he sinut lapsena ollessasi tekemään työtä kotona? Vai oliko sinulla paljon aikaa käytettävissäsi? Näillä lapsuuden kokemuksilla voi olla syvä vaikutus asenteeseesi, kun tulee kyse lastesi opettamisesta tekemään työtä.
Samoin asenne, jonka olet kehittänyt aikuisena ollessasi työtä kohtaan, on myös tärkeä tekijä. Jos esimerkiksi satut asumaan maassa, jossa on otettu käyttöön monia työtä säästäviä laitteita liike-elämässä ja teollisuudessa, niin se voi vaikuttaa mielipiteeseesi työnteosta.
Nykyään korostetaan enemmän kuin koskaan aikaisemmin nappuloita, tietokoneita ja automaation lisäämistä, jolloin fyysinen ja henkinen ponnistelu jää vähäisemmäksi. Useimmat ihmiset haluavat myös lyhyempää työaikaa ja vähemmän työtä, jotta jäisi enemmän vapaa-aikaa. Tämä melko helppo elämäntapa saa jotkut kehittämään vastenmielisyyttä, jopa vihamielisyyttä, työtä kohtaan. Jos olet sellaisen ajattelun uhri, niin on varmaa, ettet ajattele opettaa jälkeläisiäsikään tekemään työtä.
Entä sitten lastesi tulevaisuus? Se on asia, josta useimmat vanhemmat ovat hyvin suuresti kiinnostuneita. Jos uskot, ettei lapsen pitäisi koskaan pakosta tehdä rahtuakaan työtä, niin yrität varjella ja suojella lastasi, niin että hänellä olisi mahdollisimman vähän työtä ja vastuuta. Mutta jos ajattelet, että lapsille on hyödyllistä tehdä työtä silmälläpidon alaisena, niin etsit tapoja, joilla voit saada heidät käyttämään aikaansa ja voimiaan tuottoisaan toimintaan.
Ihmiskunnan Luoja kehottaa meitä suhtautumaan myönteisesti työntekoon, sillä hän on kirjoituttanut Sanaansa Raamattuun seuraavasti: ”Minä tulin näkemään, että ei ole mitään parempaa, kuin että ihminen iloitsee teoistansa, sillä se on hänen osansa.” (Saarn. 3:22) Nuoruus on hyvä aika alkaa kehittää tätä näkemystä.
Milloin aloittaa?
Jos vanhempasi tekivät ahkerasti työtä, niin he luultavasti antoivat sinulle hyvän alun elämässä opettamalla sinua tekemään työtä. Ja jollet ole kehittänyt laiskan ihmisen filosofiaa tänä koneiden aikakautena, niin olet epäilemättä vakuuttunut siitä, että lasta tulisi opettaa tekemään työtä omaksi hyväkseen. Kysymys on siitä, milloin opettaminen pitäisi aloittaa.
Aloita valmennusohjelmasi lapsen ollessa hyvin pieni. Nuorena hän on taipuisa sekä halukas ja innokas oppimaan. Kolme vuotta täyttäneen lapsen olisi jo pitänyt oppia panemaan lelunsa pois leikkimishetkien päätyttyä. Ainakin siihen mennessä, kun hän on riittävän vanha menemään kouluun, sinun olisi pitänyt opettaa häntä kylpemään ja pukeutumaan itse ja järjestämään huoneensa kuntoon.
Nämä seikat saattavat näyttää vähäpätöisiltä, mutta ne opettavat lasta olemaan järjestystä rakastava ja luotettava, mikä on niin tärkeätä menestymiselle myöhemmissä hankkeissa.
Ja sitten tulee aika, jolloin lapsesi alkavat käydä koulua. Mutta onko siinä kaikki, mitä tulisi kuulua heidän päivittäiseen työohjelmaansa? Noin kuuden tunnin koulupäivä ei täysin uuvuta lapsia. Näin on erityisesti silloin, kun otetaan huomioon se, miten tärkeänä nykyään pidetään välitunteja, leikkimistuokioita ja urheilua, ja se, että opetustapaa ja kurinpitoa luokassa on lievennetty.
Tämän huomioon ottaen olisi hyödyllistä, jos lapsillasi olisi koulusta palattuaan säännöllisiä, määrättyjä askareita suoritettavanaan. On hyvä laatia ennalta ohjelma sellaisten askareitten suorittamista varten, jotta kukin lapsi tietäisi, mitä häneltä odotetaan. Ohjelman ei tietenkään tule olla niin jäykkä, ettei siihen voida tehdä muutoksia, kun syntyy odottamattomia tilanteita. Myös se, että lapsi oppii tekemään muutoksia ohjelmaansa odottamatta, on itsessään hyvää valmennusta hänelle, sillä niinhän hänen on usein meneteltävä läpi koko elämänsä aikuisena, eikö olekin?
Mitä opettaa
Koulun jälkeen suoritettavat tehtävät voivat käsittää monia askareita kotona. Tämä riippuu tietysti siitä, millaisessa kodissa asuu, asuuko maatilalla tai kaupungissa, talossa, jossa on pihaa ympärillä, tai kerrostaloasunnossa, jolloin ei ole vastuutehtäviä ulko-oven toisella puolella.
Mutta riippumatta siitä, missä asut, kotona on paljon sellaista, mitä lapsia voidaan opettaa tekemään ja tekemään hyvin. Niitä ovat mm. pölynimurin käyttö ja lattioiden pyyhkiminen, pölyn pyyhkiminen huonekaluista ja niiden kiillottaminen, vaatteiden peseminen ja silittäminen, pöydän siistiminen ja päivällisastioiden peseminen ja myös jätteiden kantaminen ulos.
Jokaisen tytön tulisi osata valmistaa ruokaa. Opeta heitä ensin suorittamaan alkuvalmistelut, esimerkiksi kuorimaan perunat ja sipulit. Opeta heille sitten edelleen salaattien, erilaisten liharuokien ja maukkaiden jälkiruokien valmistusta. Heidän tulisi myös oppia leipomaan. Sellaisetkin äidit, jotka itse eivät ole kovin erinomaisia ruoanlaittajia, voivat keittokirjojen avulla opettaa tyttäriään valmistamaan hyviä aterioita.
Anna tyttärien varhaisessa iässä opetella ompelemaan nappeja ja parsimaan reikiä sukista. Opeta heitä heidän vartuttuaan käyttämään ompelukonetta, paikkaamaan työvaatteita, tekemään esiliinoja ja päärmäämään pyyheliinoja. Jokaisen kymmenvuotiaan tytön tulisi myös osata kutoa ja virkata, mitkä käytännölliset taidot harjaannuttavat silmiä ja sormia.
Tulisiko sitten näitä kotiaskareita määrätä vain tytöille perheessä? Kaukonäköiset vanhemmat ymmärtävät, että on viisasta valmentaa myös poikiaan pitämään talo siistinä ja puhtaana. Jokaisen miehen tulisi kyetä valmistamaan ruokaa ja ompelemaan, kun se on välttämätöntä, ja he voivat oppia näiden taitojen alkeet, jos niitä sisällytetään lapsuudessa heidän työohjelmaansa. On totisesti harkitsematonta sanoa, että pojista tulee naismaisia, jos heille opetetaan ruoanvalmistusta ja ompelemista. Maustamisen tiede ja ruoanlaiton kemia ovat sellaisia tiedon aloja, jotka kiehtovat miehekkäitä poikia. Ihminen Jeesus Kristus ei ollut ainoastaan hyvä puuseppä, vaan hän osasi valmistaa myös ruokaa, kuten Raamattu antaa ymmärtää Joh. 21:9–12:ssa.
Lisäksi on käytännöllistä viisautta opettaa tyttärillesi sekä pojillesi sellaisten yleisten työkalujen kuin vasaran, sahan ja pensselin käyttöä. Jokaisessa talossa tarvitsee ennemmin tai myöhemmin korjata jotakin.
Anna poikien opetella rakentamalla kylpyhuoneeseen tai kellariin hyllyjä, joita aina tarvitaan, ja myös maalaamalla ne. Kun heidän taitonsa kehittyy, he kykenevät rakentamaan hienompia kaappeja. Anna heidän päällystää uudelleen keittiön tuolit ja verhoilla olohuoneen huonekalut. Ottaen huomioon huonekalujen ja kalusteiden hinnat nykyään teet viisaasti, jos annat lastesi opetella valmistamaan ja korjaamaan niitä kotona!
Ulkona on myös monia tehtäviä, joita lapset voivat suorittaa, varsinkin jos he asuvat maatilalla, mistä työt eivät koskaan lopu. Kaupunkilaisen mahdollisuudet voivat olla jonkin verran niukemmat, mutta usein kaupungissakin on pihojen siivoamista, nurmikoiden kastelemista ja leikkaamista, ikkunoiden pesua, rakennusten ja aitojen maalaamista, autojen pesua ja kiillottamista, vain muutamia tehtäviä mainitaksemme. Kerrostalossakin asuva lapsi voi usein löytää tällaista työtä naapuristosta.
Mikäli mahdollista, anna lapsillesi viljeltäväksi maatilkku, jota he voivat kutsua omakseen. Anna heille tarvittavaa apua, mutta anna heidän kantaa vastuu. Tämä merkitsee sitä, että heidän on itse ratkaistava, mitä he kylvävät tai istuttavat siihen, ja sen jälkeen heidän on kasteltava ja viljeltävä sitä sekä pidettävä loitolla hyönteiset, linnut ja tuhoeläimet, jos he aikovat saada hedelmää työstään. Jos sato ei parina ensimmäisenä vuonna ole oikein hyvä, niin rohkaise heitä oppimaan virheistä ja jatkuvasti parantamaan taitoaan ja menetelmiään.
Miten opettaa heitä tekemään työtä?
Monista vanhemmista saattaa tuntua, että lasten opettaminen tekemään työtä on haaste, jota he eivät pysty täysin kohtaamaan. Oletko sinä yksi niistä, jotka levittelevät käsiään ”mitä se kannattaa” -tyyliin vain siksi, että sinun on käskettävä lastasi monta kertaa suorittamaan samoja tehtäviä? Onko sinun jatkuvasti suostuteltava ja pyydettävä häntä tekemään sitä tai tätä?
Opettaminen, työnkin opettaminen, vaatii taitoa. Kärsivällisyys, ymmärtäväisyys, huomaavaisuus ja rakkaus ovat ehdottoman välttämättömiä ominaisuuksia. Älä huuda lapsille uhkaillen heitä, äläkä pilkkaa tai halveksi heidän taitonsa vähäisyyttä. Tietysti he ovat aluksi saamattomia ja kömpelöitä. Mutta he edistyvät oman harjoittelunsa ja sinun hyödyllisen opetuksesi avulla. Noissa oppimisen varhaisvaiheissa sinun opettajana tarvitsee osoittaa kärsivällisyyttä, suvaitsevaisuutta ja pitkämielisyyttä. Muista, että sinäkin olit kerran nuori, saamaton ja taitamaton ja että vasta monien vuosien harjoittelun jälkeen olet oppinut tehokkaaksi ja taitavaksi.
Oletko koskaan havainnut viisi- tai kuusivuotiaan lapsen olevan innokas auttamaan isäänsä auton pesemisessä ja kiillottamisessa, mutta isän vain ajavan hänet pois ja ehkä huomauttavan ärsyyntyneesti: ”Mene pois tieltä”? Kun sitten lapsi on 12–15-vuotias, sama isä ei voi ymmärtää, miksi poika panee vastaan, kun häntä käsketään pesemään ja kiillottamaan perheen auto. Toinen isä antaa pikku poikansa puhdistaa pölykapselit ja puskurit, ja kun hän tulee vanhemmaksi, hän saa puhdistaa ovet ja loka-suojat. Kumpi näistä kahdesta isästä sinä olet?
Tämä valaisee toista opettamiseen liittyvää sääntöä: suorita askareita yhdessä lastesi kanssa mikäli suinkin mahdollista. Tällä tavoin et ainoastaan anna hyvää esimerkkiä, vaan voit myös henkilökohtaisesti valvoa työtä ja esittää hyödyllisiä ehdotuksia seuraavalle sukupolvelle. Kun siis tehtävän voi suorittaa yhdessä, älä sano: ’Siinä on työ, ryhdyhän toimeen’, vaan sen sijaan: ’Tässä on työ, ja minä autan sinua sen tekemisessä.’
Sinun on hyvä lasten opettajana rakentaa heissä halukkuutta ja innokkuutta saada työ tehdyksi ja tehdyksi hyvin. Sitä varten sinun täytyy selittää jokaisen heille suoritettavaksi määrättävän työn arvo ja tärkeys. Silloin he ymmärtävät, miksi on välttämätöntä tehdä se, ja aikanaan he jopa omaksuvat vastuun huolehtia siitä, että se suoritetaan.
Mutta entä jos työ on vaikea, yksitoikkoinen tai ikävystyttävä? Miten lapsi voidaan saada innostumaan sellaisesta työstä? Jotkin työt todella ovat sellaisia ja ne ovat todellinen haaste tekijän kestävyydelle ja hellittämättömyydelle. Lapsi tulisi saada ymmärtämään tämä aivan alusta alkaen. Sen sijaan että yrittäisit kehittää väärää innostusta, anna hänen suhtautua siihen haasteena. Siitä suoriutuminen tuottaa sitten aikaansaamisen, tyydytyksen tunteen.
On muitakin keinoja auttaa lasta arvostamaan melko epämiellyttävän tehtävän suorittamista. Voisit esimerkiksi muistuttaa lasta, joka välttelee päivällisastioiden tiskaamista, siitä, miten onnekas hän on, että hän ensinnäkin on saanut päivällistä. Miljoonat lapset elävät nälkäkuoleman partaalla, ja he olisivat enemmän kuin onnellisia saadessaan tiskata astiat, kun heidän ei tarvitsisi mennä nukkumaan ilman päivällistä. Jos lapsesi sanoo, että hän haluaa vaihtaa osaa noiden kovaonnisten kanssa, niin anna hänen mennä nukkumaan muutamana iltana ilman illallistaan, kunnes hän alkaa arvostaa etuaan tiskata astiat.
Olettakaamme, että lapsi on vastahakoinen suorittamaan joitakin tehtäviä, esimerkiksi leikkaamaan ruohoa tai pesemään autoa, sen perusteella, että se on väsyttävää ja kipeyttää lihakset. Se saattaa pitää paikkansa, mutta melkein kaikki työ on sellaista. Mutta eikö pallopelin pelaaminen tai uiminen tai reippailukin väsytä ja kipeytä lihaksia? Missä on siis ero?
Ero on asianomaisen asenteessa tai katsantokannassa. Edelliseen liittyy vastenmielinen leima, joka tunnetaan ”työnä”, jälkimmäiseen miellyttävä nimitys ”urheilutapahtuma” tai ”virkistys”. Miksette muuttaisi tehtävään liittyvää leimaa? Miksette tekisi työstä nautinnollista eikä koettelemusta? Osoita lapsille, miten työn suorittamisesta saa todellisen tyydytyksen tunteen ja kestävää nautintoa? Opeta heitä olemaan ylpeitä työstään.
Palkka ja hyöty
Jokainen odottaa jotakin palkkaa tehtävän suorittamisen jälkeen. Se ei ehkä ole muuta kuin tyydytys siitä, että on saanut työn valmiiksi. Mutta myös muuta palkkaa henkilökohtaisen tyydytyksen lisäksi arvostetaan. Sen vuoksi ajattelevaiset ja huomaavaiset vanhemmat antavat lapsilleen tunnustusta heidän suorituksistaan. Sanat ”kiitos, kultaseni” ovat tunnustus pikku askareista, tai vanhemmat voivat antaa erikoistunnustuksen jälkeläistensä tavallista suuremmista ponnisteluista työssään.
Sellaiset tunnustuspalkinnot ovat lisäkannustimena saman tai jonkin muun tehtävän suorittamiselle seuraavan kerran. On myös Raamatun mukaista, että palkitset lapsesi tunnustuksella ”hyvin tehty”. – 1. Kor. 3:8; vrt. Luuk. 19:12–17, Um.
Te vanhemmat saatatte pitää lastenne opettamista suurempana urakkana kuin työn tekemistä itse, ja näin saattaa hyvinkin olla. Mutta omaksukaa tuo opettamisvastuu työksenne, tehtäväksenne. Suorittakaa se sitten hyvin, niin sekä te että lapsenne saatte runsaan palkan. Sananlaskukin sanoo: ”Jos näet miehen, kerkeän [taitavan, Um] toimissaan, hänen paikkansa on kuningasten, ei alhaisten, palveluksessa.” – Sananl. 22:29.
-