kokosieluisen antaumuksemme säilyttämiseksi rukouksen Kuulijaa kohtaan.

19. Mikä puolustelu kuullaan kenttäpalveluksessa, ja voimmeko sopivasti käyttää tällaista puolustelua rukoilemisen laiminlyömiselle?

¹⁹ Kun Valtakunnan sanomaa esitetään toisille, niin kuullaan usein vastaus: ”Minulla on liian kiire.” On vaikea käsittää, miksi ihmisillä on liian kiire kuunnellakseen Raamatun sanomaa. Huomaammeko me kuitenkin toisaalta omasta menettelytavastamme päätellen sanovamme itse asiassa, että meillä on liian kiire puhuaksemme Jumalalle tai kuunnellaksemme hänen Sanaansa tutkimalla sitä säännöllisesti? Varo kietoutumasta sellaiseen toiminnan pyörteeseen, joka salavihkaa hukuttaa arvostuksesi yhteydenpitoa kohtaan Jumalan kanssa. Älä toisin sanoen anna koskaan tuon hengellisen sillan tosi ymmärtämykseen ja ystävyyteen Jehova Jumalan kanssa luhistua.

20. Mitä kehotusta meidän tulee noudattaa päivittäin?

²⁰ Iloitkaamme aina siksi, että Jumala kehottaa meitä rukoilemaan: ”Herra on lähellä kaikkia, jotka häntä avuksensa huutavat, kaikkia, jotka totuudessa häntä avuksensa huutavat.” (Ps. 145:18) Ole vakuuttunut siitä, että Jehova kykenee rukousihmeen avulla kuulemaan sinua. Hänen kanssaan puhuminen on totisesti mitä pyhin ja kallisarvoisin etu. Jos arvostat tätä tosiasiaa, niin rukoilet. Varaa aikaa rukoillaksesi joka päivä!

”Saarnaa sanaa” – missä ja miksi?

OLI noin vuosi 64 tai 65. Apostoli Paavali oli kärsimässä kahleissa vankina Roomassa. Tällaisissa olosuhteissa hän kirjoitti viimeisen kirjeensä Timoteukselle. Paavalin tarkoitus oli varustaa Timoteus kristillisenä valvojana torjumaan luopioaineksia seurakunnassa ja rakentamaan sitä voimakkaaksi ”totuuden pylvääksi ja perustukseksi”. – 1. Tim. 3:15; 2. Tim. 1:8, 16.

Paavali tiesi, ettei hän olisi paljon kauemmin paikkeilla huomioimassa, miten Timoteus hoitaisi evankeliuminpalvelusta valvojana eli ”vanhimpana”. Mutta Jumala ja Kristus huomioisivat. Siksi hän kirjoitti: ”Minä vannotan sinua Jumalan ja Kristuksen Jeesuksen edessä, joka on tuomitseva eläviä ja kuolleita, sekä hänen ilmestymisensä että hänen valtakuntansa kautta: saarnaa sanaa, astu esiin sopivalla ja sopimattomalla [hankalalla, Um] ajalla, nuhtele, varoita, kehoita, kaikella pitkämielisyydellä ja opetuksella.” (2. Tim. 4:1, 2) Mutta missä Timoteuksen piti ’saarnata sanaa’ ja miksi? Mitä sen tekeminen ’sopivalla ja hankalalla ajalla’ merkitsi hänelle?

Tekstiyhteyden tarkastelu osoittaa, mikä Paavalin mielessä oli. Hän varoitti aikaisemmin Timoteusta luopumuksesta, jota alkoi ilmetä ja joka oli lopulta puhkeava täyteen kukoistukseensa. (2. Tim. 2:14–18; 3:8–13) Ja kehotettuaan Timoteusta ’saarnaamaan sanaa’ Paavali viittasi henkilöihin, jotka kääntyisivät pois totuudesta, ts. joista tulisi luopioita. Hän sanoi: ”Aika tulee, jolloin he eivät kärsi tervettä oppia, vaan omien himojensa mukaan korvasyyhyynsä haalivat itselleen opettajia ja kääntävät korvansa pois totuudesta ja kääntyvät taruihin.” – 2. Tim. 4:3, 4.

Tekstiyhteydestä käy siis ilmi, ettei Paavali puhunut saarnaamisesta ulkopuolisille, vaan siitä, että valvoja eli ”vanhin” saarnaisi seurakunnan sisäpuolella. Ilmaisujen ”sopivalla . . . ajalla” ja ”hankalalla ajalla” täytyy sen tähden kuvata olosuhteita seurakunnassa eikä maailmassa.

SOPIVA JA HANKALA AIKA

Paavalin kirje antaa ymmärtää, että Timoteuksen oli taisteltava henkilöiden kanssa, jotka ’kiistelivät sanoista’, sekaantuivat ”tyhmiin ja taitamattomiin väittelyihin” ja olivat totuuden ”vastustelijoita”. (2. Tim. 2:14, 23–25) Tällaisten henkilöiden seurakunnassa olo oli varmasti aiheuttava ”hankalan ajan”. Seurakunnassa olevien väärämielisten aiheuttama hankaluus eli vastustus voi aikaansaada taipumusta laimentaa ”sanaa” tai vastaamista samalla tavalla jäljitellen vastustajien menetelmätapoja. Timoteuksen piti siitä huolimatta saarnata Jumalan ”sanaa” väärentämättömänä eikä saarnata ihmisten filosofiaa eikä mietiskelyjä.

Siitä huolimatta, oliko seurakunnan sisäpuolella sopiva tai hankala aika, Timoteuksella oli hyvä syy ’saarnata sanaa’. Sellainen saarnaaminen oli omiaan vahvistamaan seurakuntaa hengellisesti ja siten vaikuttamaan luopumuksen vastaisesti. Siksi Timoteus saattoi sanoa, niin kuin Paavali oli aikaisemmin sanonut Efeson seurakunnan vanhimmille: ”Minä olen viaton kaikkien vereen. Sillä minä en ole vetäytynyt pois julistamasta teille kaikkea Jumalan tahtoa.” – Apt. 20:26, 27.

IHMISVIISAUDEN VÄLTTÄMINEN

Jehovan kristittyjen todistajien seurakunnissa nykyään olevat valvojat eli ”vanhimmat” ymmärtävät, että heidänkin täytyy olla esimerkkejä ’sanan saarnaamisessa’. Siksi he koettavat jäljitellä apostoli Paavalin esimerkkiä. Vaikka hän oli saanut hyvän koulutuksen, niin hän karttoi huomiota herättävää puhetta ja ihmisviisauden ja sen suostutteluvoiman näyttelemistä. Vaikka ihmisviisaus tai -älykkyys vetosi suuresti muinaisiin kreikkalaisiin, niin Paavali karttoi sitä, koska hän halusi, että hänen kuulijansa eivät perustaisi uskoaan ihmisviisauteen vaan Kristukseen ja että se rakentuisi Jumalan hengen ja voiman avulla. – 1. Kor. 2:1–5.

Vaikka nokkelilla sanoilla tai mietelauseilla, piloilla ja senkaltaisilla saattaa nykyään olla vetovoimaa, niin ne yleensä vähentävät ’sanan saarnaamisen’ voimaa. Niillä ei ole mitään tekemistä sen kanssa, mitä ’Jumala jakelee uskon yhteydessä’. (1. Tim. 1:4, Um) Ne ovat maailmallisen viisauden tuotetta.

Koska valvojien eli ”vanhimpien” on käsketty ’saarnata sanaa’, he ymmärtävät, että heidän täytyy karttaa sellaista, mikä on omiaan vähentämään Jumalan sanoman eli sanan täyttä voimaa. Jos he huomaavat, että ne, jotka kuuntelevat heidän esityksiään, puhuvat paljon enemmän käytetyistä kuvauksista kuin Jumalan sanan periaatteista, jotka opitaan näistä kuvauksista, niin nämä miehet korjailevat menettelyään. He tietävät, etteivät he ole onnistuneet suorittamaan tehtäväänsä ’saarnata sanaa’, jos he jollakin tavalla ovat estäneet kuulijoitaan saamasta Raamatusta tulevan opetuksen täyttä vaikutusta.

Mikään ei ole niin tehokas ja voimallinen saamaan toisia toimintaan kuin Raamatun sanoma. ”Jumalan sana [eli sanoma] on elävä ja voimallinen ja terävämpi kuin mikään kaksiteräinen miekka ja tunkee lävitse, kunnes se erottaa sielun ja hengen, nivelet sekä ytimet, ja on sydämen ajatusten ja aivoitusten tuomitsija.” (Hepr. 4:12) ”Jumalan sana” voi tunkeutua ihmisen vaikutintenkin lävitse. Se tavoittaa sydämen ja paljastaa, elääkö joku todella oikeitten periaatteitten mukaan tai onko hänellä halu tehdä niin.

VAIKUTUS SEURAKUNNAN ULKOPUOLELLA OLEVIIN

Sen tähden ei seurakunnassa saarnattaessa ja opetettaessa tule minkään antaa vähentää Jumalan sanan voimaa. Ei se, mitä tehdään pääasiassa vaikutuksen vuoksi, vaan raamatullinen opetus vahvistaa ja rakentaa seurakuntaa hengellisesti ja kannustaa kaikkia pysymään uskollisina Jehova Jumalalle. Se vaikuttaa terveellisesti myös ulkopuolisiin. Kun ulkopuoliset ovat kokouksissa, joissa puhujat keskittyvät opetuksen antamiseen Raamatusta, niin he voivat helposti nähdä, että opetus on arvokkaampaa kuin ihmisviisautta, ja se saa vilpittömät ihmiset sanomaan: ”Jumala totisesti on teissä.” – 1. Kor. 14:25.

Koska seurakunnan sisäpuolella täytyy suorittaa tätä ’sanan saarnaamista’, niin on täysin johdonmukaista, että samaa ”sanaa” täytyy julistaa myös ulkopuolella oleville. Ei ole mitään syytä mennä Raamatun edelle ja esittää teorioita esimerkiksi siitä, millaisia koteja tai mitä muuta omaisuutta, millaista työtä ja millaisia huvituksia ihmiset voivat odottaa Jumalan aikaansaamassa ”uudessa maassa”. Kaikki tieto, mikä ihmisten täytyy tuntea saadakseen Jumalan hyväksymyksen ja elämän, sisältyy Raamattuun. Siksi heidän on saatava kuulla, mitä Jumalan sana sanoo.

Saarnaammepa tosi kristittyinä joko seurakunnan sisä- tai ulkopuolella, niin ’saarnatkaamme SANAA’. Ainoastaan sellainen saarnaaminen vahvistaa vilpittömien kuulijoiden päättäväisyyttä olla Jehova Jumalan uskollisia palvelijoita.