Teokraattinen loppukesä
1 Kesän kuukaudet ovat merkinneet monille meistä hyvin miellyttävää aikaa. Lomat tavallisesti pidetään näihin aikoihin, päivät ovat pitkiä, ilmat miellyttäviä, ja yleisesti katsoen meillä on enemmän mahdollisuuksia tehdä sellaista, mistä iloitsemme. Näinäkään aikoina emme kuitenkaan halua unohtaa, että ”aika on lyhyt . . . sillä tämän maailman muoto on katoamassa”. (1. Kor. 7:29–31) Me elämme parhaillaan kohtalokasta aikaa, muutoksen aikaa, tosiaankin, tämän asiainjärjestelmän lopun aikaa.
2 On siksi ilmeistä, että meidän olisi syytä käyttää ”vapaa-aikammekin” viisaasti ja tarkoituksenmukaisesti. Kun ajattelet taakse jääneitä kesiä ja loma-aikoja, mitä sellaista siellä oli, josta sait paljon iloa? Monien mieleen tulevat sellaiset teokraattiset toiminnat kuin työskenteleminen vähän käydyillä alueilla, joko vapailla alueilla tai seurakunnalle kuuluvilla alueilla, tilapäinen tienraivaus, vieraileminen joissakin seurakunnissa lomalla, osallistuminen konventteihin, uusien veljien tapaaminen, raamatuntutkistelujen saaminen alkuun jne.
3 Eikö olisikin hyvä suunnitella etukäteen, että aika tulisi käytetyksi viisaasti ja perheen parhaita etuja ajatellen? Esimerkiksi loppukesä ja syksy on mitä parhainta aikaa tutkia runsaammassa määrin yhdessä perheenä. Tulet huomaamaan, että muutaman minuutin keskustelu ruokailun yhteydessä Seuran julkaisuista luetuista kiinnostavista aiheista on hengellisesti rikastuttavaa. Jokainen perheeseen kuuluva haluaa ehkä asettaa jonkin tavoitteen päivittäiselle lukemiselle, luetaanpa sitten Raamattua tai Seuran julkaisuja, mahdollisesti juuri konventissa saamiamme uusia kirjoja, ja sitten voitaisiin keskustella yhdessä opituista piirteistä. Tämä syventäisi varmasti hengellistä ajattelua ja johtaisi siihen, että voisi tulla paremmaksi seurakunnan edustajaksi.
4 Miten erinomaista onkaan myös se, että perhe työskentelee yhdessä kenttäpalveluksessa. Voisiko joku perheestänne toimia tilapäisenä tienraivaajana? Jos se on mahdollista, silloin toiset perheeseen kuuluvat voitaisiin järjestää työskentelemään silloin tällöin hänen kanssaan ja iloitsemaan toveruudesta palveluksessa. Monet niistä, jotka nyt ovat vakituisia tienraivaajia tai lähetystyöntekijöitä tai jotka palvelevat Beetelissä, tulivat perheistä, joissa vanhemmat asettivat kenttäpalvelukselle etusijan elämässään ja kannustivat lapsiaan tekemään samoin.
5 On kuten Saarn. 3:1 sanoo: ”Kaikella on määräaika”, ja loppukesä on koko perheelle aika tulla lähemmäksi Jehovaa suunnittelemalla toiminta rakentavaksi ja uskoamme vahvistavaksi. Ja huomaat, että siitä saadaan myös suurin onnellisuus.