Miksi uskoa Jumalaan?
USKOTKO sinä Jumalaan? Jotkut, jotka uskovat, pitävät itseään ylpeillen ”parempina” kuin ne, jotka eivät usko. Mutta olettakaamme, että sinua, joka tunnustat uskovasi Jumalaan, pyydetään esittämään syyt uskomiseesi. Voitko selittää selvästi, miksi uskot Jumalaan?
On hämmästyttävää, että useimmat, jotka väittävät olevansa kristittyjä, eivät voi tehdä tätä. Jotkut pitävät kiinni uskostaan Jumalaan vain siksi, että heidän vanhempansa uskoivat tai että he sattuvat nyt asumaan siellä, missä on yhteiskunnallisesti suosittua uskoa. Mutta ei suinkaan se saa ketään toista uskomaan Jumalaan, vai saako? Tosiaankin yksi syy, miksi monet ihmiset, jopa joidenkuiden niin sanottujen kristittyjen lapset, alkavat epäillä Jumalaa, on uskovien kyvyttömyys selittää vakuuttavasti vakaumuksiaan. Ja suoraan sanoen, jollei joku henkilökohtaisesta vakaumuksesta usko Jumalaan, niin hän ei todennäköisesti pysy siinä uskossa joutuessaan painostuksen alaiseksi.
Aidon uskon Jumalaan täytyy perustua tosiasioihin, jotka me järjellämme toteamme oikeiksi. Eräs muinainen kirjoittaja sanoi kuitenkin: ”Ei kukaan ole Jumalaa milloinkaan nähnyt.” (Joh. 1:18) Ollaksemme siis vakuuttuneita hänen olemassaolostaan meidän uskomme täytyy perustua toisiin havaittaviin asioihin sekä keräämäämme henkilökohtaiseen kokemukseen. Sitten me voimme järjen kyvyllämme kehittää kiistattoman uskon Jumalaan.
MISTÄ LUOMAKUNTA SAI ALKUNSA?
Millaisia ajatuksia tulee mieleesi esimerkiksi tarkkaillessasi näennäisesti äärettömiä tähtitaivaita tai monia maan päällä olevia vaihtelevia elämänmuotoja? Saako se sinut pohtimaan kaiken tämän alkulähdettä? Tätä kutsutaan päättelemiseksi ”seurauksesta” ”syyhyn”. Olemassa olevan ”seurauksen”, luomakunnan, ajatteleminen tekee ilmeiseksi, että sen takana täytyy olla jokin ”syy”. Mutta aiheellisesti voidaan kysyä: ’Miksi sen syyn täytyy olla Jumala? Eikö se voisi olla vain sokea sattuma?’
Harkitsehan, mitä kokemus on osoittanut sinulle. Kellolla on ilmeisesti syynsä eli tekijänsä. Ja eikö huolellisesti tehty ajannäyttäjä ilmaise jotakin tuosta syystä, että se on sellaisen johdonmukaisen mielen tuote, jolla on kyky suunnitella? Se on älykkään persoonan tekemä.
Kuitenkin ihmiset säätävät maan päällä olevat kellonsa mahtavien taivaankappaleitten mukaan. Niiden säännöllisyys ja eräiden maanpäällisten atomien värähtelyt tekevät ihmiselle nykyään mahdolliseksi säätää kellonsa hyvin pienten sekunnin osasten tarkkuudella. Eikö tällainen luomakunnan erinomainen suunnittelu ilmaise myös älyä? Oletko myöskään koskaan tiennyt olevan olemassa persoonatonta älyä? Sinä näet siis, että syyn ja seurauksen laki pakottaa meidät päättelemään luomakunnan todistavan, että on olemassa Älykäs Persoona, joka on sen Tekijä – Jumala.
Entä miten on samaten itsensä elämän laita? Oletko milloinkaan tiennyt elämää tulevan mistään muusta lähteestä kuin elämästä? Ne, jotka kieltävät Jumalan olemassaolon, yrittävät yleensä karttaa tätä yksinkertaista kysymystä. Mutta heidän eteensä tulee silloin toisia yhtä yksinkertaisia mutta hämmennyttäviä kysymyksiä, jollaisia Hal Borland esittää kirjassa The Enduring Pattern:
”Ne, jotka selittävät elämän alkaneen kemiallisten alkuaineitten satunnaisesta yhdistymisestä, jonka he myöntävät olevan mahdotonta tapahtua nykyisissä olosuhteissa, turvautuvat, ehkä tietämättään, johonkin voimaan, mikä aikaansai sen satunnaisen yhdistymisen. Mikä se oli? Ne, jotka uskovat elämän ilmestyneen alkumeriin jostakin avaruuden etäisestä paikasta, myöntävät elämää olleen jossakin muualla siihen aikaan. Missä ja miten se elämä ilmaantui? Ne, jotka tutkivat elämän alkua nukleiinihappoon asti ja sanovat, että geenien aine voi monistua, myöntävät, etteivät he tiedä, mistä geenit tai nukleiinihappo ovat saaneet elinvoimansa tai mallit, jotka ne määräävät. Missä se voima, se malli on? Jos se on siinä tavassa, millä nuo vaikeasti tavoitettavat aineet yhdistyvät, niin miksi ne yhdistyvät sillä tavalla? Nämä kysymykset ovat hellittämättömiä ja mitä vaikeimpia.” – (1959) sivu 244.
Sen perusteella, mitä tiedämme, järki velvoittaa meidät päättelemään, että ainoastaan elävä Luoja on voinut synnyttää elämää.
MISTÄ OMATUNTO TULI?
Usko Jumalaan on myös välttämätön ihmisessä olevan omantunnon selittämiseksi. Miksi sanomme niin? Asian lyhyt tarkastelu ilmaisee syyn.
Missä ja milloin hyvänsä ihmisiä on elänyt, heillä on ollut synnynnäinen oikean ja väärän taju, jota on toisinaan kutsuttu moraalilaiksi eli luonnon laiksi ja joka on ohjannut heidän tekojaan. Tämän todistaa P. R. Coleman-Norton Princetonin yliopistosta:
”Me huomaamme, että luonnon lailla [eli oikean ja väärän tajulla] on kolme tunnuspiirrettä: 1) yleisyys, koska sen ohjeet ovat aina samat kaikkina aikoina ja kaikissa kansoissa; 2) välttämättömyys, koska se vetoaa ihmisen järkeen, ja 3) muuttumattomuus, koska se on riippumaton kaikesta inhimillisestä arvovallasta.”
Jotkut saattavat kumminkin päätellä, että vaikka joku sanoisi omantuntonsa mukaan jotakin menettelyä täysin ”oikeaksi”, niin toinen sanoisi sitä tyystin ”vääräksi”. Mutta synnynnäinen luonnon laki tuomitsee johdonmukaisesti samat perusvääryydet jokaisessa yhteiskunnassa. Antropologi M. F. Ashley Montagu sanoo:
”Murhaa pidetään yleisesti rikoksena, ja jos murhaaja saadaan kiinni ja viedään oikeuteen, rangaistuksena on tavallisesti kuolema. . . . Sukurutsaussäädökset ovat yleispätevät . . . yksityisomaisuutta pidetään yleisesti arvossa. Kaikissa alkeellisissa yhteiskunnissa on henkilökohtaisia oikeuksia omaisuuteen, kiinteään samoin kuin irtaimeen, ja omaisuuteen, joka ei ole aineellista.” – Anthropology and Human Nature (1957), s. 58, 63, 64.
Ilmeisesti se, mikä erottaa murhan sanokaamme itsepuolustuksesta, vaihtelee jonkin verran eri ryhmissä samoin kuin sekin, mikä ”sukurutsaukseksi” määritelty suhde on tarkalleen. Varkautta koskevat maanviljelysyhteiskunnan täsmälliset lait poikkeavat teollistuneen yhteiskunnan vastaavista laeista. Mutta tapaa pidetään perimmältään säännöllisesti vääränä. (Vrt. Room. 2:14, 15 Raamatussa.) Ei ole ihme, että R. W. Firth, joka oli aiemmin Lontoon yliopistossa, sanoi:
”Alkeelliset moraalisäännöt ovat useissa suhteissa hyvin likeisesti niiden kaltaisia, joita noudatetaan mutkikkaassa sivistysyhteiskunnassa.”
”Mutkikas sivistysyhteiskunta” käytti todella meidän 20. vuosisadallamme omantunnon lakia tuomitessaan laillisesti syyllisiksi eräät natsisotarikolliset Nürnbergissä toisen maailmansodan jälkeen. Vaikka nämä esittivät puolustuksekseen, että he vain tottelivat natsilakeja ja omia ylempiä hallitusmiehiään, niin päätettiin, että olisi pitänyt noudattaa ”korkeampaa luonnon oikeuslakia”. Ja juuri nyt näyttää jumalattomaksi tunnustautuvassa kommunistisessa Kiinassa kaikesta huolimatta olevan voimakas moraalin tunto, koska kansa on toiminut puhdistaakseen pois prostituution kaltaisia tapoja.
Mistä tämä yleismaailmallinen luonnon laki, moraalilaki eli omantunnon laki tuli? Tunnetko mitään lakia, jolla ei ole lain-laatijaa? Ja eikö ole järkevää ajatella, että huomattavan moraalisen Persoonan täytyy olla sellaisen luonnon lain Laatija, joka on vaikuttanut koko ihmiskunnan ilmeiseksi hyväksi ja myös säilymiseksi? Se moraalinen Persoona on Jumala.
TODISTUS JUMALASTA RAAMATUSSA
Raamattukin on todistus siitä, että Jumala on olemassa. Miten niin?
Suuri osa Raamatusta sisältää yksityiskohtaisia ennustuksia. Jollei ole Jumalaa, niin miten ne voidaan selittää? Esimerkiksi: Miten Raamattu olisi voinut ennustaa satoja vuosia etukäteen, missä Jeesus syntyisi? (Miika 5:1; Matt. 2:1–6) Hänen sukunsa? (1. Moos. 22:15–18; 49:10; 2. Sam. 7:8–16; Matt. 1:1, 2, 6) Milloin hän ilmaantuisi Messiaana? (Dan. 9:24–27) Jeesus itse saattoi totisesti hyvin vähän vaikuttaa näihin seikkoihin. Kuitenkin nämä ja sadat muut tämän laatuiset Raamatun ennustukset toteutuivat. Miten näin voi olla – jollei olisi ennalta näkevää Jumalaa? Yhdelläkään ihmisellä ei ole tällaista kykyä kurkistaa tulevaisuuteen.
Edelleen se, mitä Raamattu tekee ihmisille, jotka todella soveltavat sen periaatteita, todistaa Jumalan olevan olemassa. Päinvastainen auttaa meitä ymmärtämään tämän.
Ihmiskunnan edessä on parhaillaan joukko pulmia. Harvat ihmiset suhtautuvat lainkaan optimistisesti mihinkään pysyvään ratkaisuun. Muuan tiedemies päätteli hyvin konservatiivisessa aikakauslehdessä nimeltä ”Science”:
”Meillä saattaa olla jopa alle 50 prosentin todennäköisyys elää vuoteen 1980 . . . Ajan lyhyys johtuu pulmiemme moninkertaistuvasta ja kasaantuvasta luonteesta.”
Eikö se, mitä itse luet päivälehdistä esimerkiksi rotuongelmista, aseistuksen lisääntymisestä, rikollisuudesta ja perheitten hajaantumisesta, vahvista tämän tiedemiehen tutkimuksia?
Tämän vastapainona yli puolitoista miljoonaa Jehovan todistajaa yrittää useammassa kuin 200 maassa ja saaressa soveltaa Raamatun periaatteita näihin samoihin pulmiin, mikäli niitä esiintyy heidän omassa elämässään. Millaisin tuloksin? Katsokaamme muutamia esimerkkejä:
Näetkö rotujen välisten suhteiden aidosti paranevan maailman kansojen keskuudessa? Useimmat ihmiset sanovat nopeasti ’en’; joka maanosassa vallitsee voimakas rotuviha. Mutta Jehovan todistajista luemme seuraavan kaltaisia lausuntoja:
”Huomioni on kiintynyt heidän aitoon korkeaan kunnioitukseensa kaikkiin rotuihin kuuluvia ihmisiä kohtaan. Toisin kuin jotkut, jotka vain puhuvat rotujen välisen veljeyden opista, todistajat ottavat kaikki tervetulleina seuraansa – jopa huomattaviin johtoasemiinkin – väriin tai kasvonpiirteisiin katsomatta.” – G. Norman Eddy lehdessä Journal of Bible and Religion.
Ovatko ihmiset tuhansien vuosien ponnistuksilla kyenneet lopettamaan sodan? Ja eikö nyt ole koottu enemmän aseita kuin milloinkaan menneisyydessä? Vastaukset ovat ilmeiset. Mutta tunnustaen Raamatun sanat, jotka Jes. 2:2–4 esittää, Jumalalta tulleena käskynä Jehovan todistajat ovat ’takoneet miekkansa vantaiksi’. Kansalliset raja-aidat’ eivät saa heitä vihaamaan ja tappamaan. Sacramenton (Kalifornia) Union-lehti sanoi pääkirjoituksessaan vuonna 1965:
”Riittää, kun sanomme, että jos koko maailma eläisi Jehovan todistajien uskon mukaan, niin verenvuodatus ja viha loppuisivat ja rakkaus hallitsisi kuninkaana.”
Edelleen, vaikka rikollisuus lisääntyy niin monissa osissa maailmaa, Jehovan todistajien lainkuuliainen käytös on hyvin tunnettu. Piscatawayn (New Jersey) Chronicle-lehti sanoo:
”Tiedämme henkilökohtaisesta kosketuksesta Jehovan todistajien kanssa heidän ollessaan täällä [konventissa] vuonna 1950, että he koettavat tarkkaan noudattaa kaikkia kaupunkikunnan lakeja mahdollisimman uskollisesti.”
Avioerojen ja nuorisorikollisuuden määrä lisääntyy päivittäin. Mutta todistajien hyvin käyttäytyvät perheet ovat tunnusomaisia. Kirja Christians of the Copperbelt (Kuparialueen kristittyjä) kertoo todistajaperheistä eräissä osissa Afrikkaa:
”Vartiotorniin kuuluvat vanhemmat tekevät enemmän kotonaan olevien nuorten auttamiseksi. . . . Vartiotornin perheet, jotka opimme tuntemaan, vaikuttivat poikkeuksellisen hyvin sopeutuvilta ja onnellisilta yhdessä.”
Jehovan todistajat ovat tosiaan löytäneet käyttökelpoisen ratkaisun kaikkiin näihin ja moniin muihinkin pulmiin. Mutta ketkään ihmisasiantuntijat eivät ole esittäneet tosi ratkaisua. Todistajien menestys on mahdollinen ainoastaan siitä syystä, että he noudattavat Raamattua. Raamatun täytyy näin ollen tulla kaikkein lahjakkaintakin ihmistä korkeammasta lähteestä. Se lähde on Jumala.
USKO ANTAA ELÄMÄLLE TARKOITUKSEN
Totuutta rakastavat ihmiset huomaavat Jehovan todistajien tavoin erään toisen vakuuttavan todisteen, joka on omiaan saamaan heidät vakuuttuneiksi siitä, että on olemassa Jumala. Mikä se on?
Vain usko Jumalaan antaa ihmisen elämälle tyydyttävän tarkoituksen.
Mutta sinä voisit päätellä: ’Miten niin voi olla? Eikö Jumala ole ollut vastuussa kuolemasta ja kärsimisestä? Minkä ”tyydyttävän tarkoituksen” se antaa elämälle?’
Mutta tiesitkö, ettei Raamattu opeta Jumalan olevan vastuussa kärsimyksistä ja kuolemasta? Päinvastoin, Raamattu osoittaa ensimmäisessä kirjassaan, että ihminen on aiheuttanut itselleen kärsimyksiä ja kuoleman. Lisäksi Raamattu osoittaa, että sen sijaan, että Jumala sallisi nykyisen kaltaisten pahojen olosuhteitten jatkua, hän lopettaa ne pian ja ennallistaa paratiisin tänne maan päälle. Suurin osa kuolleista palautetaan elämään ylösnousemuksessa. Mutta vain usko Jumalaan tekee tällaisen sydäntä ilahduttavan ymmärryksen mahdolliseksi. – 1. Moos. 3:3, 17–19; Saarn. 7:30; Joh. 5:28, 29; Ilm. 21:3, 4.
Otaksukaamme toisaalta, että sinä et usko Jumalaan. Voitko nähdä mitään tarkoitusta tuhansien vuosien pahuudessa ja esittää mitään tyydyttävää selitystä sille? Olettakaamme, että lapsesi isoäiti tai nuori koulutoveri kuolee. Voitko vakuuttavasti selittää lapsellesi, miksi kuolemaa on lainkaan olemassa?
Ne, jotka ovat harkinneet Jumalaan uskomisen ja uskomattomuuden välistä vastakohtaisuutta, saattavat päätellä niin kuin eräs Chicago Tribune -lehden kirjoittaja, joka sanoi:
”Useimmat käsitykset maailmasta ilman Jumalaa ja ihmisestä vain biologisena sattumana, joka ajelehtii ontossa tyhjyydessä, näyttävät kylmiltä, turhilta ja järjenvastaisilta.”
Miten järkevää onkaan sen vuoksi hyväksyä usko Jumalaan! Silloin voi elämällä olla tarkoitus!
On luonnollisesti muitakin kysymyksiä, joita saattaisit tehdä Jumalasta ja olosuhteista täällä maan päällä. Miksi et tutkisi, mitä Jehovan todistajat osoittavat Raamatusta selitykseksi? Pyydä Jehovan todistajia selittämään henkilökohtaisesti, mitä usko Jumalaan voi tehdä hyväksesi. Jollet voi löytää ketään Jehovan todistajaa asuinseudultasi, niin kirjoita Vartiotornin julkaisijoille, niin me järjestämme jonkun käymään luonasi. Tämä palvelus ei maksa sinulle mitään.
[Kuva s. 180]
Kellolla on älyllinen tekijä. Eikö taivaankappaleilla, joiden mukaan kello säädetään, olisi myös Tekijää?