7. luku

Mitä voidaan odottaa niiltä jotka ovat tuomareina tuhat vuotta

1. Mikä niille annettiin, jotka istuivat Johanneksen näkemillä valtaistuimilla?

KERTOESSAAN saamastaan ennakkonäystä siitä tuhatvuotisesta ajanjaksosta, joka saa pian aikaan lähes uskomattomia ihmeitä, henkeytetty apostoli Johannes kirjoitti: ”Ja minä näin valtaistuimia, ja he istuivat niille, ja heille annettiin tuomiovalta.” – Ilm. 20:4.

2. Miksi tässä esiin tuotu ajatus ”tuomiosta” on taipuvainen himmentämään muutoin valoisaa kuvaa?

² ”Valtaistuimille” istuutui niitä, joille annettiin tuomiovalta! Onko tämä toiveita antava, lohduttava tulevaisuudennäkymä, vai heittääkö se tumman varjon muuten valoisan kuvan ylle tulevasta kaikkien aikojen tuhatvuotiskaudesta? Miten apostoli Johannes itse suhtautui sellaiseen tulevaisuudennäkymään? Miten meidän tulisi suhtautua siihen nykyään? Emmekö ole syvästi pettyneitä nykyiseen oikeusjärjestelmään, jopa kristikunnassa? Meidän aikanamme paremmin kuin koskaan aikaisemmin ovat käyneet toteen Psalmin 82:5:n ennustuksen sanat tuomareina toimivista miehistä, jotka ovat kuin ”jumalia” mutta jotka ovat käyttäneet virkaansa väärin: ”Ei ole heillä älyä, ei ymmärrystä, he vaeltavat pimeydessä: kaikki maan perustukset horjuvat.” Tai, kuten eräs roomalaiskatolinen raamatunkäännös esittää tämän raamatunkohdan: ”Tietämättöminä ja mielettöminä he jatkavat sokeasti ja jäytävät maallisen yhteiskunnan perustaa.” – The Jerusalem Bible.

3, 4. a) Kun otamme huomioon sen, mitä Johannes näki vähän aikaisemmin, niin mitä noiden valtaistuinten näkemisen pitäisi kuitenkin saada meidät tuntemaan? b) Miksi on sopivaa odottaa noilta ”valtaistuimilta” parempaa oikeudenhoitoa väärin tuomitulle ihmiskunnalle?

³ Ihmiskunta haluaa nykyään huojennusta! Ja onneksi se, mitä apostoli Johannes näki noista tuomion ”valtaistuimista”, oli sellaista, mikä tuo meille suurta mielen huojennusta eikä herätä synkkiä aavistuksia. Palauttakaamme mieleen, että Johannes oli nähnyt ennalta profeetallisessa näyssä sodan taivaallisen kuningasten Kuninkaan sekä ”maan kuninkaitten”, heidän ”sotajoukkonsa” ja maailmanlaajuisen poliittisen järjestön välillä. Kaikki nuo kuninkaat ja heidän maalliset kannattajansa kukistuivat ja tuhoutuivat siinä. Näin valtaistuimet, joilta poliittiset hallitsijat tuomitsivat, jäivät tyhjiksi. Välittömästi tämän jälkeen apostoli Johannes näki Jumalan enkelin laskeutuvan maan läheisyyteen ja sitovan Saatanan ja hänen demoninsa kahleilla ja heittävän ne syvyyteen Jumalan sinetöimään vankeuteen tuhanneksi vuodeksi. – Ilm. 19:11–20:3.

⁴ Sellainen Saatanan valvoman asiainjärjestelmän tuho vaati varmasti ihmiskunnan tuomareitten vaihtamista. Erityisesti niin on asian laita nyt, kun ihmiskunnan taivaallinen valvonta oli siirtynyt voittoisan kuningasten Kuninkaan käsiin, sillä häntä kutsutaan ”Uskolliseksi ja Totiseksi, ja hän tuomitsee ja sotii vanhurskaudessa”. (Ilm. 19:11–16) Sopivasti tulevat siis esiin uudet tuomintavaltaistuimet. Minkään muun kuin paremman tuomariston ei voitaisi odottaa istuvan noille uusille tuomintavaltaistuimille, jotka Jumalan käskyvalta asettaa taivaisiin. Väärin hallittu, väärin tuomittu ihmiskunta voisi siitä lähtien odottaa osakseen parempaa oikeudenhoitoa.

5, 6. Keitä noilla ”valtaistuimilla” istuvat tuomarit tulevat olemaan, sen mukaan mitä Jeesus sanoi yhdelletoista uskolliselle apostolilleen ennen kavaltamistaan?

⁵ Keitä tähän ihmiskunnan uuteen tuomaristoon kuuluu? Jeesuksen Kristuksen sanat näitä tulevia tuomareita edustavalle ryhmälle osoittavat, keitä tuohon taivaalliseen tuomaristoon kuuluu.

⁶ Kavaltamisensa ja pidättämisensä sekä Jerusalemin korkeimman oikeusistuimen suorittaman epäoikeudenmukaisen oikeudenkäynnin yönä Jeesus sanoi jäljellä oleville uskollisille apostoleilleen: ”Te olette pysyneet minun kanssani minun kiusauksissani; ja minä säädän teille, niinkuin minun Isäni on minulle säätänyt, kuninkaallisen vallan, niin että te saatte syödä ja juoda minun pöydässäni minun valtakunnassani ja istua valtaistuimilla ja tuomita Israelin kahtatoista sukukuntaa.” (Luuk. 22:28–30) Nuo uskolliset apostolit olivat ensimmäisiä niistä 144000:sta, jotka Jeesus Kristus ottaa liittoon taivaallisesta valtakunnasta, johon kuuluvat myös sen tuomintavaltaistuimet. (Matt. 19:27, 28) Näiden 144000 tuomaritoverin yläpuolella on tietenkin Johtava Tuomari, Jeesus Kristus.

7. Miten asuttu maa tuomitaan Jumalan määräaikana, sen mukaan mitä Paavali sanoi Areiopagin tuomioistuimelle Ateenassa?

⁷ Tässä yhteydessä tulee mieleen se, mitä apostoli Paavali sanoi jouduttuaan vedetyksi Ateenan Areiopagin oikeusistuimen eteen noin vuonna 51. Selittäessään tapaustaan näille tuomareille, jotka näyttivät ’suuresti kunnioittavan jumalia’, Paavali sanoi lopuksi: ”Noita tietämättömyyden aikoja Jumala on kärsinyt, mutta nyt hän tekee tiettäväksi, että kaikkien ihmisten kaikkialla on tehtävä parannus. Sillä hän on säätänyt päivän, jona hän on tuomitseva maanpiirin vanhurskaudessa sen miehen kautta, jonka hän siihen on määrännyt; ja hän on antanut kaikille siitä vakuuden, herättämällä hänet kuolleista.” (Apt. 17:22–31) Asutun maan tuomitseminen tulee siis tapahtumaan ”vanhurskaudessa”, ja tärkein tuomari, jonka kautta Jumala tuomitsee, on hänen ylösnoussut Poikansa Jeesus Kristus.

8, 9. a) Miten tämä Tuomariksi asetettu kykenee tuomitsemaan ihmiskuntaa tavalla, jolla kukaan ihmistuomari ei ole tuominnut? b) Miten Jeesus pitää huolen siitä, että jokainen tuomitaan, kuten ilmenee hänen sanoistaan, jotka Joh. 5:27–30 esittää?

⁸ Apostoli Paavali mainitsi nimeltä sen, joka on asetettu tuomitsemaan, kirjoittaessaan viimeisen kirjeensä lähetystyöntekijätoverilleen Timoteukselle. Hän sanoi siinä: ”Minä vannotan sinua Jumalan ja Kristuksen Jeesuksen edessä, joka on tuomitseva eläviä ja kuolleita, sekä hänen ilmestymisensä että hänen valtakuntansa kautta.” (2. Tim. 4:1) Tämä Jumalan asettama Tuomari tulee toimimaan tuomintavirassa tavalla, jolla kukaan maan päällä ollut ihmistuomari ei ole koskaan toiminut eikä voi toimia; hän tulee tuomitsemaan muitakin kuin vain eläviä ihmisiä. Hän tuomitsee myös kuolleet ihmiset. Kukaan pelkkä ihmisten asettama ihmistuomari ei voisi kutsua kuolleita takaisin tuomitakseen heidät. Mutta tämä Jumalan asettama Tuomari voi tehdä sen. Ja nämä kuolleet ihmiset tulevat saamaan tämän tuhatvuotiskauden tuomion, vaikka heidät täytyy tuoda takaisin kuolleista, jotta he voisivat saada tämän tuomion, johon heillä samoin kuin ”elävillä” on oikeus Kristuksen uhrikuoleman kautta. Huomaa Jeesuksen sanat:

⁹ ”Niinkuin Isä herättää kuolleita ja tekee eläviksi, niin myös Poika tekee eläviksi, ketkä hän tahtoo. Sillä Isä ei myöskään tuomitse ketään, vaan hän on antanut kaiken tuomion Pojalle, että kaikki kunnioittaisivat Poikaa, niinkuin he kunnioittavat Isää. Joka ei kunnioita Poikaa, se ei kunnioita Isää, joka on hänet lähettänyt. Ja hän on antanut hänelle vallan tuomita, koska hän on Ihmisen Poika. Älkää ihmetelkö tätä, sillä hetki tulee, jolloin kaikki, jotka haudoissa [muistohaudoissa, Um] ovat, kuulevat hänen äänensä ja tulevat esiin, ne, jotka ovat hyvää tehneet, elämän ylösnousemukseen, mutta ne, jotka ovat pahaa tehneet, tuomion ylösnousemukseen. En minä itsestäni voi mitään tehdä. Niinkuin minä kuulen, niin minä tuomitsen; ja minun tuomioni on oikea, sillä minä en kysy omaa tahtoani, vaan hänen tahtoaan, joka on minut lähettänyt.” – Joh. 5:21–23, 27–30.

10. a) Mistä Tuomari vapauttaa kuolleet kyseisen tuomion tähden? b) Millainen teko johti vapautukseen, ja mikä kysymys näin ollen herää ylösnousemuksen tarkoituksesta?

¹⁰ Ajattelehan sitä! Tämä Tuomari, joka maan päällä ollessaan tunnettiin ihmisen Poikana, tulee kirkastamaan tuhatvuotisen tuomarinkautensa vapauttamalla kaikki muistohaudoissa olevat kuolleet. Tuhatvuotinen tuomiopäivä tulee olemaan ylösnousemuksen päivä kaikille muistohaudoissa oleville, joiden puolesta ihmisen Poika kuoli täydellisenä ihmisuhrina. Tämä merkitsee koko lunastettua ihmiskuntaa, paitsi niitä 144000 tuomaritoveria, joilla on osa ”ensimmäisessä ylösnousemuksessa”, taivaallisessa ylösnousemuksessa. (Ilm. 20:4–6) Olisiko meidän nyt ajateltava, että tätä rakkaudellista tekoa, haudattujen kuolleitten vapauttamista, tätä maallista ylösnousemusta, tullaan käyttämään ylösnousseitten vahingoksi? Suoritetaanko rakkaudellinen teko sen vahingoksi, jolle tuo teko suoritetaan? Tarkoitamme tätä: Tätä ylösnousemusta eivät saa ainoastaan ne, joita pidetään vanhurskaina, vaan myös ne, joita kutsutaan heihin verrattuina ”vääriksi”. ”On oleva ylösnousemus, . . . sekä vanhurskasten että vääräin.” (Apt. 24:15) Me emme pelkää vanhurskasten puolesta, mutta miten on väärien laita?

11. a) Mikä kysymys herää ”väärien” ylösnousemuksen tarkoituksesta? b) Miten sen kuolevan pahantekijän tapaus, joka oli myötätuntoinen Jeesukselle, vaikuttaa asiaan?

¹¹ Osoitetaanko ”väärille” ansaitsematonta hyvyyttä herättämällä heidät kuolleista vain siksi, että he joutuvat kovan, tylyn tuomarin eteen, joka toistaa kaikki heidän menneet vääryytensä heidän korvainsa kuullen ja siten osoittaa heille, miksi hän tuomitsee heidät nyt rangaistukseksi täydellisesti tuhottaviksi kaikesta olemassaolosta? Mitä käytännöllistä hyötyä ylösnousemuksesta olisi näille ”väärille”, jos se olisi heidän ylösnousemuksensa tarkoitus? Onko se sen ’pahantekijän’ ylösnousemuksen tarkoitus, joka riippui teloituspaalussa Golgatalla Jeesuksen Kristuksen vieressä ja joka sanoi hänelle: ”Jeesus, muista minua, kun tulet valtakuntaasi”? Se, että hän sanoi nuo myötätuntoiset sanat Jeesukselle, ei muuttanut häntä pahantekijästä pyhimykseksi, vai muuttiko? Jeesuksen lohduttava vastaus hänelle ei merkinnyt sitä, että pahantekijä julistettiin vanhurskaaksi eli vapaaksi syyllisyydestä uskon kautta jo tuolloin, 42 päivää ennen kuin kuolleista herätetty Jeesus nousi taivaallisen Isänsä läsnäoloon esittämään ihmisuhrinsa ansion. (Luuk. 23:39–43) Mies kuoli silti tuomittuna pahantekijänä, ja hänet täytyy lukea ”vääriin”, jotka on määrä herättää kuolleista.

ESIKRISTILLISTEN AIKOJEN TUOMARIT

12. Miksi ”vanhurskaat” samoin kuin ”väärät” tarvitsevat enemmän kuin vapautusta muistohaudoista ylösnousemuksen välityksellä?

¹² Mitä kuolleitten ylösnousemus merkitsee niille, joita kutsutaan ”vanhurskaaksi”, samoin kuin niille, joita kutsutaan ”vääriksi”? He ovat kaikki kuolleet, koska olivat perineet synnin ja sen rangaistuksen kuoleman tottelemattomalta Aadamilta ja Eevalta. Niinpä he kaikki kuolivat omistamatta mitään omaa vanhurskauttaan. (Room. 5:12; 3:23) Kun he näin ollen tulevat takaisin ylösnousemuksessa muuttumattomina persoonallisilta luonteenpiirteiltään, eivät edes ”vanhurskaat” ole inhimillisesti täydellisiä eli vapaita epätäydellisyydestä ja syntisyydestä. Tämä piti paikkansa niistä miehistä ja naisista, jotka profeetat Elia ja Elisa ja Herra Jeesus Kristus ja hänen apostolinsa herättivät kuolleista takaisin elämään maan päälle. (Hepr. 11:35) Tämän tähden sekä ”vanhurskaat” että ”väärät” tarvitsevat enemmän kuin vain vapautusta muistohaudoista saamalla ylösnousemuksen kuolleista. Myös ”vanhurskaat” tarvitsevat vapautusta syntisyydestä ja inhimillisestä epätäydellisyydestä. Siksi taivaallinen Tuomari Jeesus Kristus ei voi julistaa heitä heti todella viattomiksi, täydellisiksi, vapaiksi tuomittavasta syntisyydestä eikä antaa jo heidän ylösnousemuspäivänään päätöstä, jonka mukaan he ovat arvollisia elämään ikuisesti maan päällä.

13. a) Miksi Jumala määrää Jeesuksen Kristuksen tuhanneksi vuodeksi ihmiskunnan Tuomariksi? b) Mitä ”Tuomarien kirja” osoittaa siitä, mitä Jumalan tuhatvuotiskauden Tuomarilta voidaan odottaa?

¹³ Jos tuomarintehtävien hoitaminen rajoittuisi vain päätösten julistamiseen sinä päivänä, jona ylösnousseet ”vanhurskaat” ja ”väärät” ilmaantuvat hänen eteensä, niin miksi hänet on asetettu palvelemaan tuomarina ihmiskunnan hyväksi tuhat vuotta? Niin pitkä ajanjakso on asetettu sen työn tähden, joka täytyy tehdä, eikä vain päätösten ja rangaistusten julistamista varten. Raamatussa ne, jotka Jumala herätti esikristillisten aikojen tuomareiksi valitulle kansalleen, tekivät enemmän kuin vain ratkoivat yksilöitten välisiä riitoja tai tekivät ja panivat toimeen tuomiopäätöksiä. Nuo Jumalan asettamat ”tuomarit” olivat hänen valitun kansansa vapauttajia. Raamatussa on kirja, jonka nimi on ”Tuomarien kirja”. Se on todella jännittävä kirja! Voimme lukea siitä niiden miesten rohkeista uroteoista, jotka Jumala, ”kaiken maan tuomari”, herätti vapauttamaan sorretun kansansa. Tervehditty oli se tuomiopäivä, joka alkoi, kun Jumala herätti tuomarin tuomitsemaan hänen ahdingossa olevaa kansaansa!

14. Mainitse lyhyesti, mitä tuomareista Eehud ja Baarak kerrotaan.

¹⁴ Luemme Eehudista, joka aloitti tuomarinkautensa tappamalla aivan yksin epätavallisen lihavan mooabilaisen kuninkaan Eglonin tämän omassa kokoussalissa ja sen jälkeen pakeni, järjesti israelilaiset ja johti heidät sitten voittoon mooabilaisista sortajista. Luemme Baarakista, joka ilmaisi sen, että hänet oli valittu kansansa tuomariksi, kukistamalla Kanaanin kuninkaan Jaabinin mahtavat, pelottavat sotavoimat, joihin kuului 900 sotavaunua, joiden pyöriin oli kiinnitetty rautaviikatteet.

15. Mitä kerrotaan samaten Gideonista ja Jeftasta?

¹⁵ Sitten oli Gideon, vaatimaton mies, joka vain kolmensadan Jehovaan luottavan miehen kanssa ajoi pakosalle midianilaiset ja idän miehet, jotka olivat lukemattomien heinäsirkkojen tavoin tulvineet Israelin maahan. Yön hiljaisuudessa Gideon ja hänen kolmesataa toveriaan osittain piirittivät nukkuvan vihollisleirin, rikkoivat samanaikaisesti saviruukkunsa, nostivat ylös paljastuneet soihtunsa, puhalsivat torviinsa ja huusivat: ”Herran [Jehovan, Um] ja Gideonin miekka!” Äkkiherätyksen saanut leiri joutui pakokauhun valtaan ja pakeni sotilaitten surmatessa toisiaan, ja Gideon ja hänen kolmesataa toveriaan ajoivat takaa eloon jääneitä. Monta vuotta myöhemmin Luvatussa maassa syntyi toinen kriisi, ja Jehova herätti Jeftan, hyljeksityn miehen, vastustamaan röyhkeitä ammonilaisia. Jeftan into Jumalan asian puolesta oli niin palava, että hän omasta halustaan vannoi uhraavansa Jumalalle minkä tahansa, joka tuli häntä vastaan hänen palatessaan kotiin, jos hän saisi voiton. Kun hän voiton huumaamana kohtasi ensimmäiseksi ainoan lapsensa, tyttärensä, hän osoitti antaumuksensa Jumalalle uhraamalla hänet Jumalan palvelukseen.

16, 17. a) Miten Simson palveli Israelin tuomarina? b) Mitä henkeytetty kirjoittaja sanoo tuomareista, kuten Hepr. 11:32–34 esittää?

¹⁶ Kukapa ei olisi kuullut Simsonista, miehestä, jonka syntymä ennustettiin hänen vanhemmilleen ja joka osoittautui ruumiillisesti voimakkaimmaksi mieheksi, mikä koskaan on ollut maan päällä! Aivan yksin hän vapautti kansansa Israelin sortavista filistealaisista, mutta kuolemansa päivänä, ollessaan filistealaisten sokeana vankina, hän aiheutti Gassassa Filisteassa olevan Daagonin temppelin sortumisen yli kolmentuhannen juhlijan päälle ja surmasi näin ollen kuolinpäivänään enemmän filistealaisia kuin hän oli surmannut elinaikanaan.

¹⁷ Henkeytetty kristitty kirjoittaja sisällyttää nämä tuomarit niiden miesten joukkoon, joilla oli voittoisa usko Jumalaan, sanoessaan, kuten Hepr. 11:32–34 esittää: ”Ja mitä minä vielä sanoisin? Sillä minulta loppuisi aika, jos kertoisin Gideonista, Baarakista, Simsonista, Jeftasta, Daavidista ja Samuelista ja profeetoista, jotka uskon kautta kukistivat valtakuntia, pitivät vanhurskautta voimassa, saivat kokea lupauksien toteutumista, tukkivat jalopeurain kidat, sammuttivat tulen voiman, pääsivät miekanteriä pakoon, voimistuivat heikkoudesta, tulivat väkeviksi sodassa, ajoivat pakoon muukalaisten sotajoukot.”

18, 19. a) Ketkä olivat vastuussa kärsimyksistä, jotka kohtasivat israelilaisia heidän asetuttuaan Luvattuun maahan? b) Miksi oli välttämätöntä herättää heille tuomari toisensa jälkeen?

¹⁸ Noiden tuomareitten aikojen israelilaiset olivat tietenkin itse vastuussa kärsimyksistään vihollisen käsissä, koska he luopuivat Jehovan, elävän Jumalan, tosi palvonnasta. Mutta kun he palasivat hänen luokseen vilpittömän katuvina ja häntä palvoen, Hän osoitti heille suosiota. Tuom. 2:16–19 kertookin siitä:

¹⁹ ”Silloin Herra herätti tuomareita, jotka pelastivat heidät heidän ryöstäjäinsä käsistä. Mutta he eivät totelleet tuomareitansakaan, vaan kulkivat haureudessa muiden jumalien jäljessä ja kumarsivat niitä. Pian he poikkesivat siltä tieltä, jota heidän isänsä, Herran käskyjä totellen, olivat kulkeneet; he eivät tehneet niin. Kun siis Herra herätti heille tuomareita, niin Herra oli tuomarin kanssa ja pelasti heidät heidän vihollistensa käsistä niin kauaksi aikaa, kuin tuomari eli; sillä Herran tuli sääli, kun he voihkivat sortajainsa ja vaivaajainsa käsissä. Mutta kun tuomari kuoli, vaelsivat he jälleen kelvottomasti, vielä pahemmin kuin heidän isänsä, kulkien muiden jumalien jäljessä, palvellen ja kumartaen niitä. He eivät lakanneet teoistansa eivätkä paatuneesta vaelluksestansa.”

KUOLEMATTOMAT TAIVAALLISET TUOMARIT

20. a) Miksi ihmiskuntaa ei tuhannen vuoden aikana jätetä oman onnensa nojaan yhä uudelleen kuten Israelin tuomarien aikana? b) Miksi myös ahdistuksessa elossa säilynyt ”suuri joukko” tarvitsee lisävapautusta?

²⁰ Mutta tuomarit, jotka tämä sama Jehova Jumala herättää, nimittäin Jeesus Kristus ja hänen 144000 tuomaritoveriaan, eivät kuole pois ja jätä maan asukkaita oman onnensa nojaan, vaikkakin Saatana ja hänen demoninsa on poistettu maan läheisyydestä, koska ne on heitetty syvyyteen. Koska heillä on ”katoamattoman elämän voima”, he kaikki palvelevat jatkuvasti koko tuhatvuotisen tuomintakauden ajan. He eivät pelkästään istu valtaistuimilla ja anna päätöksiä ja säädöksiä, vaan he toimivat vapauttajina niiden uskollisten tuomareitten tavoin, jotka saivat Jehovan hyväksynnän muinaisina aikoina. Myös ne ”elävät”, jotka säilyvät elossa ”suuressa ahdistuksessa” Jumalan suojeluksessa ja ovat elossa edelleen senkin jälkeen, kun Saatana ja hänen demoninsa on heitetty syvyyteen, tulevat yhä tarvitsemaan lisävapautusta. Sen vanhurskaan aseman tähden, joka heillä on Jumalan edessä, heidät säilytetään elossa maan päällä tuhatvuotiseen tuomiopäivään, mutta he tarvitsevat vapautusta vielä jostakin muusta. Mistä? Syntisyydestään, epätäydellisyydestään, heikkoudestaan ja siitä, että he ovat kuoleman alaisia, jotka ominaisuudet ovat säilyneet heillä tämän asiainjärjestelmän tuhon läpi ja Saatanan ja hänen demoniensa syvyyteen heittämisen läpi.

21, 22. a) Miksi kuolleet ihmiset tarvitsevat kuolleista herättyään lisävapautusta? b) Mistä syystä jotkut, kuten Job ja Daavid, luetaan ”vanhurskaiksi” heidän herättyään kuolleista?

²¹ Samoin on niiden ”kuolleitten” laita, jotka tarvitsee palauttaa muistohaudoista: luetaanpa heidät ”vanhurskaisiin” tai ”vääriin” heidän herätessään kuoleman unesta, heidät kaikki tarvitsee vapauttaa syntisyydestä, puutteista, vioista, inhimillisistä heikkouksista ja kuoleman alaisuudesta. Se, että jotkut luetaan ”vanhurskaiksi”, ei merkitse sitä, että he ovat inhimillisesti ja moraalisesti täydellisiä lihassa. Se, että he ovat vanhurskaita Jumalan silmissä, merkitsee kuitenkin, että he ovat nuhteettomia miehiä ja naisia Jumalaa kohtaan, kuten kärsivällinen Job Uusin maasta oli. (Job 2:3, 9; 27:5; Jaak. 5:11; Hes. 14:14, 20) Tai kuten Jerusalemin kuningas Daavid oli, joka ei pelännyt joutua Jumalansa tuomitsemaksi, sillä Psalmissa 26:1–3, 11 Daavid sanoi:

²² ”Auta minut oikeuteeni, Herra [tuomitse minut, Jehova, Um], sillä minä olen vaeltanut nuhteettomasti ja turvaan horjumatta Herraan. Tutki minua, Herra, ja pane minut koetukselle, koettele minun munaskuuni ja sydämeni. Sillä sinun armosi on minun silmäini edessä, ja minä olen vaeltanut sinun totuudessasi. Mutta minä vaellan nuhteettomasti; vapahda minut ja ole minulle armollinen.”

23, 24. a) Millaisen ylösnousemuksen tähden nuo esikristillisen ajan nuhteettomat ihmiset kieltäytyivät sovittelemasta jumalattomien kanssa b) Mitä Hepr. 11:35–40 sanoo sellaisista?

²³ Toisia esikristillisten aikojen ihmisiä, jotka kuolivat nuhteettomina ja kieltäytyivät osoittautumasta uskottomiksi Jehova Jumalaa kohtaan tekemällä kompromisseja eli sovittelemalla jumalattomien kanssa, olivat ne miehet ja naiset, jotka mainitaan nimeltä tai joista puhutaan kristityiksi tulleille heprealaisille lähetetyn kirjeen 11. luvussa. He odottivat ylösnousemusta elämään paremmissa maallisissa olosuhteissa, paremman hallituksen alaisuudessa, jossa he voisivat elää ikuisesti täydellisessä rauhassa ja onnellisuudessa ja nuhteettomina elävää Jumalaa kohtaan. Hepr. 11:35–40 kertoo tästä:

²⁴ ”On ollut vaimoja, jotka ylösnousemuksen kautta ovat saaneet kuolleensa takaisin. Toiset ovat antaneet kiduttaa itseään eivätkä ole ottaneet vastaan vapautusta, että saisivat paremman ylösnousemuksen; toiset taas ovat saaneet kokea pilkkaa ja ruoskimista, vieläpä kahleita ja vankeutta; heitä on kivitetty, kiusattu, rikki sahattu, miekalla surmattu; he ovat kierrelleet ympäri lampaannahoissa ja vuohennahoissa, puutteenalaisina, ahdistettuina, pahoinpideltyinä – he, jotka olivat liian hyviä tälle maailmalle –; he ovat harhailleet erämaissa ja vuorilla ja luolissa ja maakuopissa. Ja vaikka nämä kaikki uskon kautta olivat todistuksen saaneet, eivät he kuitenkaan saavuttaneet sitä, mikä oli luvattu; sillä Jumala oli varannut meitä varten jotakin parempaa, etteivät he ilman meitä pääsisi täydellisyyteen.”

25, 26. a) Miksi nuo ”vanhurskaat” eivät pelkää tuomiopäivää, kun heidät on herätetty kuolleista? b) Miksi kuolleista herätetyillä ”väärillä” on ylimääräinen rasitus verrattuina ”vanhurskaisiin”?

²⁵ Koska nämä ”vanhurskaat” kuolivat nuhteettomina Jumalaa kohtaan, heidät herätetään nuhteettomina Jumalaa kohtaan, vaikkakaan heitä ei herätetä inhimillisesti täydellisinä ja käytökseltään virheettöminä. He eivät pelkää suurta tuhatvuotista tuomiopäivää, johon heidät on saatettu ylösnousemuksen kautta. Heidän nuhteettomuutensa, jonka he kehittivät ennen kuolemaansa ja joka heillä on, kun heidät herätetään kuolleista, antaa heille edullisen aseman ”vääriin” verrattuina edistymisessä todelliseen inhimilliseen täydellisyyteen täysin vapaiksi syntisyydestä. Heillä on ikään kuin etumatkaa ”vääriin” nähden siihen suuntaan pyrkimisessä.

²⁶ Tämän tueksi on kirjoitettu: ”Parempi on köyhä, joka nuhteettomasti vaeltaa, kuin huuliltansa nurja, joka on vielä tyhmäkin.” Myös: ”Vanhurskas vaeltaa nuhteettomasti, onnelliset ovat lapset hänen jälkeensä.” (Sananl. 19:1; 20:7) Toisaalta ”väärien” edistyminen tulee olemaan paljon vaikeampaa, koska he kuolemaansa asti kehittivät syntisiä taipumuksia ja huonoja tapoja ja pahoja haluja. Nämä tulevat olemaan ylimääräisiä rasituksia, haittoja ja esteitä, jotka työskentelevät heitä vastaan kilpajuoksussa iankaikkisen elämän voittamiseksi synnittömässä inhimillisessä täydellisyydessä paratiisimaassa. Lisäksi monet näistä ”vääristä” eivät tässä elämässä käyttäneet hyödykseen hengellisiä tilaisuuksia ja mahdollisuuksia, jotka olivat saatavissa mutta joista he eivät välittäneet, joita he halveksivat, väheksyivät tai vastustivat. Heillä on siten voitettavanaan arvostamaton, itsepäinen asenne. Heidän edistymisensä on sen tähden tuskallista. Jeesus Kristus mainitsi esimerkkejä tällaisista tapauksista, kun hän sanoi Korasinin, Beetsaidan ja Kapernaumin katumattomille kaupungeille:

27. Miten Jeesus valaisi edellä käsiteltyä Korasinin, Beetsaidan ja Kapernaumin tapauksilla?

²⁷ ”Voi sinua, Korasin! Voi sinua, Beetsaida! Sillä jos ne voimalliset teot, jotka ovat tapahtuneet teissä, olisivat tapahtuneet Tyyrossa ja Siidonissa, niin nämä jo aikaa sitten olisivat säkissä ja tuhassa tehneet parannuksen. Mutta minä sanon teille: Tyyron ja Siidonin on tuomiopäivänä oleva helpompi kuin teidän. Ja sinä, Kapernaum, korotetaankohan sinut hamaan taivaaseen? Hamaan tuonelaan on sinun astuttava alas. Sillä jos ne voimalliset teot, jotka ovat tapahtuneet sinussa, olisivat tapahtuneet Sodomassa, niin se seisoisi vielä tänäkin päivänä. Mutta minä sanon teille: Sodoman maan on tuomiopäivänä oleva helpompi kuin sinun.” – Matt. 11:20–24.

28, 29. a) Miksi muinaiset niiniveläiset ja etelän kuningatar tulevat tuomitsemaan Jeesuksen päivien juutalaisen sukupolven? b) Miten asiat saatetaan tuomiopäivänä tasapainoon nykyään edullisessa asemassa olevien ja uskonnollisesti epäedullisessa asemassa olevien välillä?

²⁸ Puhuessaan juutalaisten sukupolvelle, joka turmeli suhteensa Jumalaan maailmallisuudella ja perusti uskonsa näkyviin merkkeihin, Jeesus sanoi: ”Niiniven miehet nousevat tuomiolle yhdessä tämän sukupolven kanssa ja tulevat sille tuomioksi; sillä he tekivät parannuksen Joonaan saarnan vaikutuksesta, ja katso, tässä on enempi kuin Joonas. Etelän kuningatar on heräjävä tuomiolle tämän sukupolven kanssa ja tuleva sille tuomioksi; sillä hän tuli maan ääristä kuulemaan Salomon viisautta, ja katso, tässä on enempi kuin Salomo.” – Matt. 12:38–42.

²⁹ Millaisia yllätyksiä näin ollen tuleekaan monille omavanhurskaille uskonnon harjoittajille, itsekylläisille, itseensä tyytyväisille muodollisille uskonnon harjoittajille, jotka olivat varmoja siitä, että he olivat vanhurskaampia kuin ne, joita he kutsuivat pakanoiksi! He tulevat havaitsemaan, että he olivat uskonnollisia ulkokultailijoita, kun taas pakanat, joita he halveksivat, olivat vilpittömämpiä, helpommin opetettavissa, arvostavampia ja vähemmän moitittavia tietämättömyytensä tähden. Siten uskonnollisesti vähemmän suosittujen ihmisten vilpittömyys ja asenne tuomitsee edullisessa asemassa olleet ihmiset, jotka laiminlöivät tilaisuutensa välinpitämättömyydessään tai tahallisesti. Asiat saatetaan siten oikeudenmukaiseen tasapainoon nykyisen ajan edullisessa asemassa olevien ihmisten ja epäedullisessa asemassa olevien ihmisten välillä.

TUOMIOPÄIVÄN EDUT

30, 31. a) Tarvitseeko kaikille ihmisille toistaa heidän entinen tilansa tuomiopäivänä, ennen kuin he näkevät, ovatko he syyttömiä vai syyllisiä’ b) Mitä Lain alaisilla juutalaisilla osoitettiin havainnollisesti koko ihmiskunnasta?

³⁰ Room. 3:22, 23:ssa olevan lausunnon totuudellisuutta ei ole kieltäminen: ”Ei ole yhtään erotusta. Sillä kaikki ovat syntiä tehneet ja ovat Jumalan kirkkautta vailla.” Näin ollen ”elävät ja kuolleet” tarvitsevat tuomiopäivänä taivaallisten tuomarien avulla, jotka Jehova Jumala herättää, kipeästi vapautusta kaikista synnin, moraalisen heikkouden ja ruumiillisen epätäydellisyyden jäljistä, jotka heillä on, kun heidät saatetaan tuomiopäivään. Kaikki todisteet ja todistukset puhuvat ihmiskuntaa vastaan, kuten Room. 3:23:ssa ja muissa raamatunkohdissa selvästi esitetään, eikä sitä tarvitse kerrata tuomiolla olevien edessä sen toteamiseksi, ovatko he syyttömiä vai syyllisiä. Luonnollisten juutalaisten epäonnistumisella Jumalan Mooseksen kautta antaman lain pitämisessä osoitettiin, ettei yksikään ihmiskunnan osa, eivät edes suositut juutalaiset itse, voisi pitää Jumalan lakia täydellisesti. Siten tämän Lain alaisten juutalaisten avulla suoritetun käytännöllisen havaintoesityksen välityksellä jokaisen ihmisen suu tukittiin puolustamasta omistajaansa ja koko ihmismaailma todistettiin syylliseksi Jumalan edessä. On aivan niin kuin apostoli Paavali kirjoitti kauan sitten:

³¹ ”Mutta me tiedämme, että kaiken, minkä laki sanoo, sen se puhuu lain alaisille, että jokainen suu tukittaisiin ja koko maailma tulisi syylliseksi Jumalan edessä.” – Room. 3:19.

32. a) Mitä voitaisiin sanoa siitä, saavatko ihmiset ”toisen tilaisuuden” tuomiopäivänä? b) Kenestä sitten riippuu, tulevatko he elämään paratiisimaassa vai eivät, ja miksi?

³² Koska ihmiskunta on syntynyt syntisenä ja kuolemaan tuomittuna, sillä ei ole koskaan ollut ”tilaisuutta”. Se ei voisi koskaan julistaa itseään vapaaksi syyllisyydestä ehdottoman täydellisen Jumalan edessä suorittamalla täydellisiä vanhurskauden tekoja ja vapauttamalla itsensä syntisyydestä. Tuomiopäivä ei siis suo ihmiskunnalle ns. ”toista tilaisuutta”. Sen sijaan se suo ihmiskunnalle sen ensimmäisen todellisen tilaisuuden ikuisen elämän saamiseksi inhimillisessä täydellisyydessä ja ehdottomassa viattomuudessa maallisessa paratiisissa. Tuomiopäivä suo ihmiskuntaan kuuluville Kristuksen täydellisen ihmisuhrin heille lahjoittaman tilaisuuden tulla puhdistetuksi synnistä ja kohotetuksi täyteen ”Jumalan kirkkauteen”, josta he nyt jäävät vajaiksi. Tämän tosiasian valossa siitä, mitä ”elävät ja kuolleet” tekevät tuomiopäivänä, riippuu, saavatko he omistaa paratiisimaan ikuisesti vai eivät. Heidän menneisyytensä on jo valmis ja muuttamaton, ja sillä on joko hyvä tai huono vaikutus heihin. Tuomiopäivä sallii heidän todistaa sydämensä vilpittömän halun vapautua, päästä eroon synnistä ikuisiksi ajoiksi. Taivaalliset tuomarit ovat virassaan auttaakseen heitä antamalla opetusta ja ohjausta.

33. Miten Ilm. 20:11–15 kuvaa tuomiopäivän tilaisuuden vertauskuvallisella kielellä?

³³ Tämän tuomiopäivän suoman tilaisuuden kuvaa meille Ilm. 20:11–15 vertauskuvallisella kielellä seuraavasti: ”Ja minä näin suuren, valkean valtaistuimen ja sillä istuvaisen, jonka kasvoja maa ja taivas pakenivat, eikä niille sijaa löytynyt. Ja minä näin kuolleet, suuret ja pienet, seisomassa valtaistuimen edessä, ja kirjat [kirjakääröjä, Um] avattiin; ja avattiin toinen kirja, joka on elämän kirja; ja kuolleet tuomittiin sen perusteella, mitä kirjoihin oli kirjoitettu, tekojensa mukaan. Ja meri antoi ne kuolleet, jotka siinä olivat, ja Kuolema ja Tuonela [haades, Um] antoivat ne kuolleet, jotka niissä olivat, ja heidät tuomittiin, kukin tekojensa mukaan. Ja Kuolema ja Tuonela heitettiin tuliseen järveen. Tämä on toinen kuolema, tulinen järvi. Ja joka ei ollut elämän kirjaan kirjoitettu, se heitettiin tuliseen järveen.”

34. a) Sisältyvätkö siinä kuvattuun ylösnousemukseen ne, jotka osallistuvat ”ensimmäiseen ylösnousemukseen”? b) Mistä asioista silloin avattavat ”kirjakääröt” eivät sisällä muistiinpanoja ja miksi eivät?

³⁴ Tähän vertauskuvaan eivät sisälly ne, jotka osallistuvat ”ensimmäiseen ylösnousemukseen” ja joista jo Ilm. 20:4–6 sanoi, etteivät he ole vaarassa joutua ”toiseen kuolemaan”. Tämä kuva viittaa niihin, jotka saavat ylösnousemuksen olemassaoloon maan päälle ja jotka julistetaan arvollisiksi iankaikkiseen elämään vasta tuhannen vuoden lopussa, jolloin he pystyvät osoittamaan täydellisesti hankkimansa vanhurskauden inhimillisessä täydellisyydessä. ”Kirjakääröt”, jotka avataan ja joihin kirjoitettujen asioitten mukaan he saavat joko suotuisan tai langettavan tuomion, eivät ole kirjakääröjä, jotka sisältäisivät kertomuksen kaikista heidän tässä nykyisessä elämässä nykyisen asiainjärjestelmän alaisuudessa tekemistään menneistä epätäydellisistä, syntisistä teoista. Taivaallisten tuomareitten ei tarvitse käyttää tuhatta vuotta käydäkseen läpi ihmisten menneen elämän kertomuksia ja ratkaistakseen kunkin herätetyn yksilön syyllisyyden tai syyttömyyden. He eivät ole niin tietämättömiä tai valistumattomia ihmiskunnan menneisyyden suhteen. Tuomarit eivät katsele ihmiskunnan menneisyyttä vaan ihmiskunnan tulevaisuutta. Ihmiskunta tarvitsee ohjausta tulevaisuutta varten!

35, 36. a) Mitä nuo ”kirjakääröt” sitten kuvaavat, ja ketkä tulevat tietämään niiden sisällön? b) Miksi kukaan maan päällä ei voi puolustella itseään sillä, että hän ei tiedä?

³⁵ Niinpä nuo ”kirjakääröt”, jotka avataan, ovat uusi kokoelma ohjeita, käskyjä ja määräyksiä, jotka Jumalan puolesta ihmiskunnan hyväksi toimivat tuomarit antavat. Näin koko ihmiskunnalle ilmoitetaan avattujen ”kirjakääröjen” sisältö, jotta se saisi tietää mittapuut, joiden mukaan se tuomitaan, ja sen, miten sen odotetaan tulevaisuudessa käyttäytyvän ja työskentelevän. Ihmiskuntaa ei jätetä tietämättömäksi, ja jokaisella on velvollisuus tuntea lain sisältö tuomion kirjakääröjen mukaan. Maan näkymättömässä läheisyydessä ei ole Saatanaa eikä hänen demoneitaan sokaisemassa ihmisiä, johtamassa heitä harhaan, vääristelemässä julkaistuja lakeja ja ohjeita. Ei todellakaan, sillä nuo vanhat ”taivaat” ovat paenneet sen Jumalan kasvojen edestä, joka asetti ajan tälle tuomiopäivälle. Niinpä ei ole myöskään noitatohtoreita, ei henkimeedioita tai selvänäkijöitä, ei astrologeja horoskooppeineen, ei aakkoslautojen ja muiden demonisten välineitten myyntiä. On vain ”uudet taivaat”, ja niistä sataa vanhurskautta. Luemme siitä:

³⁶ ”Tiukkukaa, te taivaat, ylhäältä, vuotakoot pilvet vanhurskautta. Avautukoon maa ja antakoon hedelmänänsä pelastuksen, versokoon se myös vanhurskautta. Minä, Herra, olen sen luonut.” – Jes. 45:8.

MAALLISET ”RUHTINAAT”

37. a) Miten taivaalliset tuomarit välittävät ”kirjakääröjen” sisällön ihmiskunnalle? b) Miten ihmiskunta tulee tietämään, milloin Jumalan lakeja ja säädöksiä pannaan täytäntöön?

³⁷ Sitä, miten näkymättömät taivaalliset tuomarit välittävät avattujen ”kirjakääröjen” sisällön maan asukkaille, ei nimenomaan mainita meille Raamatussa. Mutta Jumalan taivaallisella valtakunnalla tulee olemaan suoranaisia edustajia maan päällä. Heidän läsnäolonsa ihmiskunnan keskuudessa on oleva muodollinen todiste siitä, että ”uusi maa” ja sen uusi ihmisyhteiskunta ovat syntyneet. Vanha ”maa”, jota Saatana näkymättömänä hallitsi, on paennut pois Jumalan kasvojen edestä, eikä sille ole löytynyt muuta paikkaa kuin tuho. Tuomioistuimet, lakimiehet, asianajajat ja oikeuslaitos ovat menneet; Jumalan laki on nyt se laki, johon ihmisten tulee perehtyä hyvin ja jonka mukaan tuomitaan ja jota sovelletaan. Ja kun Valtakunnan maalliset edustajat toimivat, ihmiset tietävät ja ymmärtävät selvästi, että he panevat täytäntöön Jumalan lakia ja säädöksiä.

38. Onko taivaallinen Kuningas Jeesus Kristus riippuvainen maallisten esi-isiensä maineikkuudesta, vai onko hänellä sitä omasta takaa?

³⁸ Raamatun ennustuksissa on viittauksia tähän tuhatvuotisen tuomiopäivän järjestelyyn. Otahan esimerkiksi Psalmi 45, joka kertoo runokielellä Jumalan voidellusta Kuninkaasta Jeesuksesta Messiaasta eli Kristuksesta. Kerrottuaan profeetallisesti Jeesuksen Kristuksen ja hänen morsiamen kaltaisen seurakuntansa taivaallisesta avioliitosta ja niistä, jotka palvelevat morsianluokkaa, psalmissa sanotaan: ”He astuvat kuninkaan palatsiin. Sinun poikasi tulkoot sinun isiesi sijaan; aseta heidät ruhtinaiksi kaikkeen maahan.” (Ps. 45:16, 17) Taivaallisella Kuninkaalla Jeesuksella Kristuksella on tietenkin ollut maineikkaita esi-isiä, joiden luettelon Raamatun kertomus esittää, olivatpa he palvelleet kuningas Daavidin maallisella valtaistuimella Jerusalemissa tai eivät. Mutta taivaallisen Kuninkaan maineikkuus ei ole riippuvainen heistä. Jeesuksella Kristuksella tulee olemaan oma maineikkuutensa, vaikkakin hän maan päällä, täydellisenä ihmisenä ollessaan kieltäytyi istuutumasta millekään aineelliselle valtaistuimelle Jerusalemissa tai muualla.

39. Miten Kuningas Jeesus Kristus voittaa jopa kuningas Daavidin maineikkuudessa alueen suhteen?

³⁹ Taivaallinen Kuningas Jeesus Kristus ylittää jopa Daavidin kuuluisuudessa, kunniassa ja maineikkuudessa. Hän ulottaa valtakuntansa kauas kaiken sen alueen rajojen ulkopuolelle, jonka kuningas Daavid valloitti omana aikanaan Jumalan Aabrahamille antaman lupauksen mukaisesti. (1. Moos. 15:17–21) Niin, se ulottuu sinne, missä itä kohtaa lännen ja pohjoinen etelän, ympäri tämän kiertotähden, ”kaiken maan”. Salomosta, joka oli profeetallinen esikuva Kuninkaasta Jeesuksesta Kristuksesta, on kirjoitettu: ”Jumala, anna kuninkaan tuomita, niinkuin sinä tuomitset, anna vanhurskautesi kuninkaan pojalle. Tuomitkoon hän sinun kansaasi vanhurskaasti ja sinun kurjiasi oikeuden mukaan. Hallitkoon hän merestä mereen ja Eufrat-virrasta maan ääriin saakka.” – Ps. 72:1, 2, 8.

40. Mikä pulma näyttää heräävän ruhtinaspoikien suhteen siksi, että Jeesus oli maan päällä lapseton, ja siksi, että hän on kuningas Daavidin Pysyvä Perillinen?

⁴⁰ Näyttääkö nyt kuitenkin heräävän pulma? Tämä Kuningas, joka on suurempi ja viisaampi kuin kuningas Daavidin poika Salomo, ei mennyt avioliittoon ollessaan täällä maan päällä täydellisenä miehenä, jolla oli kupeissaan lisääntymisvoima täydellisen ihmisperheen tuottamiseksi. Miten sitten voi täyttyä ennustus, jossa sanotaan: ”Sinun poikasi tulkoot sinun isiesi sijaan; aseta heidät ruhtinaiksi kaikkeen maahan”? Lisäksi taivaallinen Jeesus Kristus on kuningas Daavidin Pysyvä Perillinen, ja omaamansa ”katoamattoman elämän voiman” ansiosta hän hallitsee ilman seuraajia, tarvitsematta poikaa hallitsemaan jälkeensä. Enkeli Gabriel sanoikin Marialle tämän tulevasta Pojasta Jeesuksesta: ”Herra Jumala antaa hänelle Daavidin, hänen isänsä, valtaistuimen, ja hän on oleva Jaakobin huoneen kuningas iankaikkisesti, ja hänen valtakunnallansa ei pidä loppua oleman.” – Luuk. 1:32, 33.

41, 42. a) Miksi 144000 perijätoveria eivät ole maan päälle asetettavia ”poikia”? b) Miten taivaallisella Jeesuksella Kristuksella tulee olemaan maallisia ”poikia”, ja minkä profeetallisen arvonimen täyttymykseksi?

⁴¹ Me tiedämme, että Jeesuksen Kristuksen 144000 perijätoveria eivät ole hänen hengellisiä poikiaan, vaan he ovat Jumalan poikia, ”Jumalan perillisiä ja Kristuksen kanssaperillisiä”. (Room. 8:17) Keitä sitten nämä ovat, joista sanotaan, että he ovat ’sinun poikiasi, jotka asetetaan ruhtinaiksi kaikkeen maahan’? He eivät ilmeisestikään ole Kuninkaan Jeesuksen Kristuksen taivaallisia poikia. Heidän täytyy olla maallisia poikia, jotka siksi, että he ovat maan päällä, voidaan asettaa ruhtinaiksi ”kaikkeen maahan”. He ovat Hänen poikiaan kuolleista saatavan ylösnousemuksen kautta, ja he ovat erityisesti ”vanhurskaita”, jotka kuolivat. Jes. 9:5, 6:n ennustuksen mukaan Jeesukselle luvattu arvonimi Iankaikkinen isä ei ole mikään sisällyksetön kunnianimi. Hän on todellakin oleva ylösnousseen ihmisperheen isä. Hän on ”viimeinen Aadam”, josta tuli ”eläväksitekevä henki”. (1. Kor. 15:45, 47) Ensimmäinen ihminen Aadam myi kaikki ihmisjälkeläisensä synnin ja kuoleman alaisuuteen, mutta ”toinen ihminen”, joka on ”taivaasta”, antoi täydellisen ihmiselämänsä ostaakseen heidät takaisin sellaisesta Aadamilta saadusta perinnöstä. Niinpä luemme:

⁴² ”Yksi on Jumala, yksi myös välimies Jumalan ja ihmisten välillä, ihminen Kristus Jeesus, joka antoi itsensä lunnaiksi kaikkien edestä.” (1. Tim. 2:5, 6) ”Hänet, joka vähäksi aikaa oli tehty enkeleitä halvemmaksi [vähän enkeleitä alhaisemmaksi, Um], Jeesuksen, me näemme hänen kuolemansa kärsimyksen tähden kirkkaudella ja kunnialla seppelöidyksi, että hän Jumalan armosta olisi kaikkien edestä joutunut maistamaan kuolemaa.” – Hepr. 2:9.

43. a) Miten Kuninkaasta tulee isä ”suurelle joukolle” ahdistuksessa säilyneitä, jotka eivät tarvitse ylösnousemusta? b) Miten hänen isyydestään ihmiskunnan suhteen tulee ikuinen?

⁴³ Uhraamalla itsensä Jumalan tahdon mukaan Jeesus Kristus sai oikeuden antaa elämän kuolevalle ihmissuvulle ja tulla täten sen isäksi. Hän välittää elämän sekä ”vanhurskaille” että ”väärille” ”kuolleille” kutsumalla heidät pois muistohaudoistaan tai vesihaudoistaan ja kohottamalla kaikki halukkaat sitten täydelliseen ihmiselämään. Kristus kohottaa myös ne ”vanhurskaat” ”elävät”, jotka jäävät eloon ”suuressa ahdistuksessa” hänen tuhatvuotiseen hallituskauteensa, ”yltäkylläisyydessä” elämisen tasolle loistavan täydellisinä ihmisluomuksina. (Joh. 10:10; 2. Tim. 4:1; Apt. 24:15) Hän on suorittava kaiken tämän tuhannen vuoden loppuun mennessä. Mutta tämä hänen maallisten lastensa yltäkylläinen elämä voi jatkua ikuisesti, ja on oleva sellaisia, jotka säilyttämällä täydellisinä nuhteettomuuden osoittavat ansaitsevansa ikuisen elämän. Nämä tulevat olemaan hänen ikuisia lapsiaan, ja hän on oleva kirjaimellisesti heidän Iankaikkinen isänsä.

44, 45. a) Miten Kuninkaalla on hallituskautensa alussa riittävästi ruhtinaita maan päällä, ja miksi kaikki virkaan asetetut ovat arvoltaan ”ruhtinaita”? b) Onko kuitenkin kuninkaallinen polveutuminen välttämätön, jotta toisten päämiestä voitaisiin kutsua ruhtinaaksi (sar)?

⁴⁴ Tuhatvuotisen hallituskautensa alussa maineikas Kuningas Jeesus Kristus alkaa ottaa sopivia henkilöitä maallisten lastensa keskuudesta ”ruhtinaiksi kaikkeen maahan”. Osan näistä ”ruhtinaista” hän saa niistä ”elävistä”, jotka ovat jääneet eloon ”suuressa ahdistuksessa” ja Saatanan ja hänen demoneittensa syvyyteen heittämisessä. Lisää hän saa niistä ”kuolleista”, jotka ovat ”vanhurskaita” ja jotka herätetään kuoleman unesta, niin että hän voi asettaa riittävästi ”ruhtinaita kaikkeen maahan”. Ps. 45:17 näyttää merkitsevän sitä, että näihin ”ruhtinaisiin” kuuluu ”vanhurskaita” miehiä hänen ylösnousseitten ”isiensä” keskuudesta. Nämä olivat kerran hänen esi-isiään, mutta nyt heistä tulee hänen ”poikiaan” ylösnousemuksen kautta. Koska nämä virkaan asetetut ovat taivaallisen Kuninkaan poikia, he ovat arvoltaan ”ruhtinaita”.

⁴⁵ On kuitenkin merkille pantavaa, että Psalmissa 45:17 esiintyvä ’ruhtinaita’ merkitsevä heprealainen sana on sarím. Ei jokainen, jota muinaisten israelilaisten keskuudessa kutsuttiin nimellä ”sar”, ollut kuninkaallista sukujuurta. Heidän keskuudessaan tuhannen, sadan, viidenkymmenen ja jopa kymmenen miehen päämiestä kutsuttiin nimellä ”sar”. Jopa ylimmäistä kuninkaallista juomanlaskijaa ja ylimmäistä kuninkaallista leipuria voitiin kutsua nimellä ”sar”. – 2. Moos. 18:21, 25; 5. Moos. 1:15; 20:9; 1. Sam. 8:12; 1. Moos. 40:2. Vrt. 1. Moos. 23:5, 6.

46, 47. a) Täytyykö kaikkien nimitettyjen olla Kuninkaan kuninkaallisia tai patriarkaalisia esi-isiä, ja millaisia miehiä heidän täytyy olla? b) Keiden eduista heidän täytyy todellisuudessa olla kiinnostuneita, kuten Jes. 32:1, 2:ssa kuvaillaan?

⁴⁶ Kaikkien niiden, jotka asetetaan ”ruhtinaiksi kaikkeen maahan”, ei tarvitse olla ihmisen Jeesuksen Kristuksen kuninkaallisia tai patriarkaalisia esi-isiä. Heidän tulee ensisijaisesti olla nuhteettomia miehiä, ”kelvollisia [kykeneviä, Um] miehiä”, ”viisaita ja tunnettuja [kokeneita, Um] miehiä”, samanlaisia, joita profeetta Mooses asetti tuomareiksi ja joista luemme: ”Mooses valitsi kelvollisia [kykeneviä, Um] miehiä koko Israelista ja asetti heidät kansan johtoon, tuhannen, sadan, viidenkymmenen ja kymmenen päämiehiksi [sarím]. Nämä tuomitsivat kansaa joka aika. Vaikeat asiat he lykkäsivät Moosekselle, mutta vähäiset asiat he ratkaisivat itse.” (2. Moos. 18:25, 26; 5. Moos. 1:15) Kuninkaan Jeesuksen Kristuksen asettamat maalliset ruhtinaat ovat varmasti kiinnostuneita ihmisten hyvinvoinnista ja vaikeuksien ratkaisemisesta rauhaisasti ja sovinnollisesti. He ovat rohkeita ja suojelevat sitä, mikä on oikein, kuten Jes. 32:1, 2:ssa kuvaillut ruhtinaat:

⁴⁷ ”Katso, kuningas on hallitseva vanhurskaudessa, ja valtiaat [sarím] vallitsevat oikeuden mukaan. Silloin on jokainen heistä oleva turvana tuulelta ja suojana rankkasateelta, oleva kuin vesipurot kuivassa maassa, kuin korkean kallion varjo nääntyvässä maassa.”

48, 49. a) Mistä rikollisten uskomuksesta, jota nykyiset oikeusprosessit ruokkivat, rikollisuuden lisääntyminen johtuu? b) Kenelle sen mukaan, mitä Saarn. 8:11–13 sanoo, käy hyvin – sille, joka suorittaa jatkuvasti rikoksia, vai kenelle?

⁴⁸ Noina taivaallisen Rauhanruhtinaan [Sar] päivinä oikeuden jakaminen ja rikkojien tilille vetäminen ei ole hidas, pitkäveteinen tapahtumasarja, kuten silloin kun tuomareita ja muita virkamiehiä ei ole riittävästi tutkimassa kaikkien rikkojien asiaa kunnolla. Pitkä aika – usein jopa vuosia – joka kuluu, ennen kuin väärintekijät joutuvat oikeuteen ja vääryydet oikaistaan ja oikeus saatetaan voimaan, on rohkaissut rikollisia, jotka ovat alkaneet uskoa voivansa päästä kokonaan ilman rangaistusta. Rikollisuus on lisääntynyt valtavasti tämän 20. vuosisadan jälkipuoliskolla, mutta jo yhdennellätoista vuosisadalla ennen ajanlaskumme alkua viisas henkeytetty kirjailija, joka teki tarkkoja huomioita, kirjoitti:

⁴⁹ ”Milloin pahan teon tuomio ei tule pian, saavat ihmislapset rohkeutta tehdä pahaa, koskapa syntinen saa tehdä pahaa sata kertaa” – ajattelehan sitä! Mutta henkeytetty kirjoittaja jatkaa: ”. . . ja elää kauan; tosin minä tiedän, että Jumalaa pelkääväisille käy hyvin, sentähden että he häntä pelkäävät, mutta että jumalattomalle ei käy hyvin eikä hän saa jatkaa päiviään pitkiksi kuin varjo, sentähden ettei hän pelkää Jumalaa.” – Saarn. 8:11–13.

50. a) Mistä ihmiskunnan yläpuolella olevasta oikeuden nykyinen hidas jakaminen johtuu? b) Miten ”uusi maa” vastaa ”uusien taivaitten” ohjaukseen vanhurskauden suhteen?

⁵⁰ Se, miksi nykyään väärintekijät saatetaan tuomioistuimen eteen niin pitkän ajan kuluttua tai miksi heitä ei koskaan saateta vastaamaan teoistaan, johtuu siitä, että me elämme ’vanhassa maassa’ ’vanhojen taivaitten’ alaisuudessa ja Saatana ja hänen ’pahuuden henkiolentonsa taivaan avaruuksissa’ valvovat ihmisyhteiskuntaa. Vanhan turmeltuneen ihmisyhteiskunnan tuho ja Saatanan ja hänen demoneittensa syvyyteen heittäminen poistaa kaikki esteet oikeuden tieltä Rauhanruhtinaan [Sar] ja hänen 144000 tuomaritoverinsa tuhatvuotisen tuomarinkauden aikana. Kun vanhurskautta sataa ja tiukkuu ”uusista taivaista”, ”uuden maan” ihmismaaperä osoittaa vastakaikua ja tulee vastaavasti hedelmälliseksi. Jehova ennusti tämän sanoessaan: ”Avautukoon maa ja antakoon hedelmänänsä pelastuksen, versokoon se myös vanhurskautta. Minä, Herra, olen sen luonut.” – Jes. 45:8.

51. Mitä aikakautta meidän sielumme ikävöitsee niin kuin Jesajankin?

⁵¹ Emmekö kaipaakin sellaista vanhurskauden ja oikeuden aikakautta? Sellaisena aikana vanhurskaan ihmisen polku ei ole niin hankalakulkuinen kuin nykyään, vaan tasoitettu. Profeetta Jesaja, joka katsoi eteenpäin maalliseen ylösnousemukseen, kirjoitti henkeytettynä tuon toivottavan aikakauden odotuksessa: ”Vanhurskaan polku on suora, sinä teet vanhurskaan tien tasaiseksi. Niin, sinun tuomioittesi tiellä me odotamme sinua, Herra; sinun nimeäsi ja sinun muistoasi sielu ikävöitsee. Minun sieluni ikävöitsee sinua yöllä, minun henkeni sisimmässäni etsii sinua varhain; sillä kun sinun tuomiosi kohtaavat maata, oppivat maanpiirin asukkaat vanhurskautta. Jos jumalaton saa armon [suosion, Um], ei hän opi vanhurskautta; oikeuden maassa hän tekee vääryyttä eikä näe Herran korkeutta.” – Jes. 26:7–10.

52, 53. a) Keiden on vaikeata oppia vanhurskautta edes oikeuden maassa Jumalan suosion alaisuudessa? b) Mikä apostoli Pietarin esittämä periaate tuntuu soveltuvan heidän tapaukseensa?

⁵² Tuhatvuotinen ”oikeuden maa”, jossa ihmisiä kohdellaan oikeudenmukaisesti ja jossa oikeudenmukaisuus vallitsee ihmisten keskuudessa, on oleva paikka, missä osoitetaan suurta suosiota koko synnynnäisesti epätäydelliselle ihmiskunnalle. Jotkut ihmisperheen jäsenet ovat vajonneet toisia syvemmälle synnilliseen rappeutuneisuuteen ja ovat paatuneet epäoikeudenmukaisessa persoonallisuudessa, koska heitä ei ole pitkään aikaan vaadittu tilille. He ovat totunnaisesti taipuvaisia vääryyteen. On helppo nähdä, miten senkaltaisten jumalattomien olisi vaikeata oppia vanhurskautta ja rehtiyttä, vaikka kaikkialla heidän ympärillään on oikeudenmukaisuutta ja vaikka Jumala osoittaa heille suosiota Kuninkaan Jeesuksen Kristuksen kautta. Kaikesta heille tarjotusta avusta huolimatta he ovat taipuvaisia tekemään väärin. He eivät halua tunnustaa Jehovan korkeaa asemaa oikeudenmukaisena Lainantajana eivätkä sitä, että Hänen elämiselle asettamansa mittapuut ovat oikeita. Apostoli Pietarin esittämä periaate tuntuu soveltuvan heihin:

⁵³ ”Sillä aika on tuomion alkaa Jumalan huoneesta; mutta jos se alkaa ensiksi meistä, niin mikä on niiden loppu, jotka eivät ole Jumalan evankeliumille [hyvälle uutiselle, Um] kuuliaiset? Ja ’jos vanhurskas vaivoin pelastuu, niin mihinkä joutuukaan jumalaton ja syntinen?’” – 1. Piet. 4:17, 18.

54. Tarvitseeko niitä, jotka vastaanottavat Jumalan suosion turhaan ja jättävät ottamatta huomioon sen tarkoituksen, säilyttää tuomiopäivän loppuun? Esitä syy vastaukseesi.

⁵⁴ Ihmisiä, jotka vastaanottavat Jumalan ”suosion” ”oikeuden maassa” turhaan ja jättävät ottamatta huomioon sen rakkaudellisen tarkoituksen ja jotka osoittautuvat parantumattomiksi, ei tarvitse välttämättä säilyttää tuhannen vuoden loppuun, ennen kuin heidät teloitetaan sopimattomina elämään ikuisesti maan päällä ennallistetussa paratiisissa. Se, jonka Jumala on asettanut tuomitsemaan asuttua maata vanhurskaudessa, voi teloittaa heidät olematta epäoikeudenmukainen sellaisille, jotka osoittautuvat parantumattomiksi. He eivät saa nimiään kirjoitetuiksi ”elämän kirjaan”, ja niinpä he eivät sovellu muuhun kuin ”tulisen järven” vertauskuvaamaan ”toiseen kuolemaan”, joka saa aikaan täydellisen tuhon. (Ilm. 20:14, 15) Miten viisasta ja järkevää siksi onkaan olla nyt kuuliainen ”Jumalan hyvälle uutiselle” ja kehittää vanhurskaudenrakkautta pitäen silmällä tuota tulevaa tuomiopäivää!

8. luku

Mitä on odotettavissa tuhatvuotisen tuomiopäivän loppuun mennessä

1. Miksi ei ole lainkaan tavatonta odottaa, että niiden tuhannen vuoden aikana, jotka Saatana on syvyydessä, maan asukkaat oppivat vanhurskautta?

NIIDEN tuhannen vuoden ajan, jotka Saatana on vangittuna syvyydessä, Jumalalta on tuleva maata ja sen asukkaita koskevia tuomioita kaikkialla maailmassa. Taivaalliset tuomarit tekevät päätöksiä ja toimivat Jehova Jumalan puolesta. Maan päällä olevat ruhtinasedustajat tekevät samoin. He toimivat niiden tuomareitten tavoin, jotka Jerusalemin kuningas Joosafat asetti kaikkialle maahan tuomaan ihmiset takaisin Jumalan luo. Joosafat sanoi heille: ”Katsokaa, mitä teette, sillä te ette ole tekemässä ihmisten tuomioita, vaan Herran tuomioita, ja hän on teidän kanssanne, kun te tuomitsette. Hallitkoon siis teitä Herran [ei ihmisen] pelko. Ottakaa vaari siitä, mitä teette, sillä Herrassa, meidän Jumalassamme, ei ole vääryyttä eikä puolueellisuutta, eikä hän ota lahjuksia.” (2. Aikak. 19:4–7) Kun on sellaiset taivaalliset tuomarit ja kun maan päällä on heidän tuomiovaltaiset ruhtinaansa, ei ole lainkaan tavatonta odottaa, että tuottoisan paratiisimaan asukkaat oppivat vanhurskautta koko tuhannen vuoden ajan. – Jes. 26:9.

2, 3. a) Kenen beetlehemiläisen Jälkeläinen Jeesus oli Daavidin kautta, ja mihin Jesaja tuohon henkilöön nähden vertaa Jeesusta hänen maallisen elämänsä alussa? b) Millaisten ominaisuuksien henki lepää hänen päällään, ja miten hän tuomitsee?

² Miten pätevä, luotettava Ylituomari koko ihmiskunnalla tuleekaan olemaan ”uusissa taivaissa” koko tuhat vuotta kestävän tuomiopäivän ajan! Jesaja esittää kahdeksannella vuosisadalla ennen ajanlaskumme alkua lämpöä hehkuvan profeetallisen kuvauksen tuosta Tuomarista. Tämä ennustettu Tuomari on Herra Jeesus Kristus, beetlehemiläisen Iisain pojan, kuningas Daavidin, messiaaninen Jälkeläinen. Voisiko Jehova Jumala antaa ja asettaa parempaa tuomaria ihmisten asioitten oikaisemiseksi ja siitä huolehtimiseksi, että ihmiset saavat oikeutta ja että vanhurskaus vakiinnutetaan ikuisiksi ajoiksi maahan? Ole siis täysin tarkkaavainen, kun profeetta henkeytettynä kertoo tämän tulevan Tuomarin ominaisuuksista, Tuomarin, joka polveutui beetlehemiläisestä Iisaista kuningas Daavidin kautta. Jesaja vertaa tätä Jälkeläistä maanpäällisessä alussaan pieneen vesaan, joka kasvaa kaadetun puun kannosta, ja hän ennustaa:

³ ”Mutta Iisain kannosta puhkeaa virpi, ja vesa versoo hänen juuristansa. Ja hänen päällänsä lepää Herran Henki, viisauden ja ymmärryksen henki, neuvon ja voiman henki, tiedon ja Herran pelon henki. Hän halajaa Herran pelkoa; ei hän tuomitse silmän näöltä eikä jaa oikeutta korvan kuulolta, vaan tuomitsee vaivaiset [vaatimattomat, Um] vanhurskaasti ja jakaa oikein oikeutta maan nöyrille; suunsa sauvalla hän lyö maata, surmaa jumalattomat huultensa henkäyksellä. Vanhurskaus on hänen kupeittensa vyö ja totuus hänen lanteittensa side.” – Jes. 11:1–5.

4. a) Kenen pelossa hän tuomitsee ihmiskunnan? b) Miten hänestä tulee enemmän kuin pelkkä ”virpi” tai ”vesa” ”Iisain kannosta”, ja miten hänestä ei tule pettymystä tai ärsyyntymisen aihetta?

⁴ Tämä Ylituomari saa todellista iloa, tosi nautintoa Jehovan pelkäämisestä, niin että hän pettämättömästi suorittaa tuomitsemisensa Jehovan puolesta eikä ihmisten puolesta. Niinpä hän päätöksiään tehdessään pelkää vain Jehovaa, ei ihmisiä. Hänen täytyy varmasti olla viisas terveellisen pelkonsa tähden, joka hänellä on ainoaa elävää tosi Jumalaa Jehovaa kohtaan. Hän ei jäänyt olemaan kuin vain ”virpi” tai ”vesa”, joka versoi lujasti juurtuneesta ”Iisain kannosta”, vaan kasvoi taivaallisen kuninkaallisuuden vahvaksi ”suureksi puuksi”, koska hänestä tuli Suurempi Daavid, elävän Jehovan Poika. (Jes. 61:3, Um; vrt. Hes. 17:22–24.) Tämän kuninkaalliseen majesteettiseen asemaansa korotetun päällä lepää Jehovan mahtava henki, joka antaa hänelle tietoa, ymmärrystä ja viisautta, joita tarvitaan niin paljon hänen vastuullisessa virassaan. Siksi hän Jumalan oikealle puolelle valtaistuimelle asetettuna Kuninkaana on oleva kunniaksi Jehovalle; ja Jumalan asettamana Tuomarina hän ei tule tuottamaan pettymystä maan asukkaille tai ärsyttämään heitä.

5. Miten hän ehdottomassa oikeudenmukaisuudessaan osoittautuu puolueettomaksi ja tarkkanäköiseksi jopa enemmän kuin Salomo tuomarina ollessaan?

⁵ Oikeus vakiinnutetaan maahan. Taivaallinen Tuomari tulee ilmaisemaan suurempaa tarkkanäköisyyttä kuin hänen perikuvansa kuningas Salomo, joka teki loistavia päätöksiä, kuten kahden porton hänelle esittämässä vaikeassa oikeusjutussa. Kumpikin väitti, ettei kuollut lapsi kuulunut hänelle, ja vaati itselleen elävää lasta. Ainutlaatuisesta tavasta, jolla Salomo otti elävän lapsen oikean äidin selville, on kirjoitettu: ”Ja koko Israel kuuli tästä tuomiosta, jonka kuningas oli antanut, ja he pelkäsivät kuningasta; sillä he näkivät, että hänessä oli Jumalan viisaus oikeuden jakamiseen.” (1. Kun. 3:16–28) Samalla tavalla Suurempi Salomokaan ei tuomitse asioista saatavan pinnallisen vaikutelman mukaan eikä pelkän kuulopuheen perusteella, vaan hän pitää huolen siitä, että tosiasiat kaivetaan esille ja että kerrotaan totuus, niin että oikeudenmukainen päätös voidaan tehdä ja panna toimeen. Hän ei tuomitse ylhäisten hyväksi vaatimattomia vastaan eikä röyhkeitten hyväksi nöyriä vastaan.

6. Miten hän toimenpiteillään ”suuren ahdistuksen” aikana osoittaa, että hänen tuhatvuotinen tuomarinkautensa on oleva vanhurskas?

⁶ Ilmaistakseen, millaisiksi hänen tuomarinkautensa tuhat vuotta tulevat osoittautumaan, tämä Jehovan hengellä täyttynyt Tuomari osoittaa olevansa vaatimattomien ja nöyrien Vapauttaja tulevassa ”suuressa ahdistuksessa”, joka huipentuu ”Jumalan, Kaikkivaltiaan, suuren päivän sotaan” Harmagedonissa. (Matt. 24:21; Ilm. 7:14; 16:14, 16, Um) Hänen taivaallisille sotajoukoilleen antamansa määräykset ja käskyt ovat kuin hänen suustaan lähtevä ”sauva”, sillä hänen Komentajana sanomiensa sanojen täyttymykseksi epävanhurskas ’vanha maa’ lyödään ja särjetään kappaleiksi. Jehovan henki liikuttaa hänen suunsa huulia, niin että ne ilmaisevat hänen asenteensa ja tunteensa pahoja kohtaan, ja niinpä heidät surmataan. Koko maapallomme puhdistetaan ylpeistä, röyhkeistä ja pahoista. Ja näiden näkymätön hallitsija Saatana tietenkin kahlitaan ja heitetään syvyyteen.

7, 8. a) Miten Tuomari tulee olemaan ikään kuin vyöttäytynyt vanhurskaudella ja uskollisuudella ihmiskunnan hyväksi? b) Miten tämä vaikuttaa ihmiskuntaan ja aiheuttaa siihen kuuluvissa muutoksia?

⁷ Ihmiskunta voi totta tosiaan odottaa Jehovan nimittämän Tuomarin Jeesuksen Kristuksen tuhatvuotiselta tuomarinkaudelta ainoastaan vanhurskautta ja uskollisuutta ihmisten etuja kohtaan. On kuin tämä taivaallinen Tuomari olisi vyöttäytynyt vanhurskauteen, joka ylläpitää häntä, ikään kuin hän olisi vyöttäytynyt vanhurskauden tekoihin. Niin, on ikään kuin hän vyöttäytyisi, varustautuisi uskollisuuden ominaisuudella tai vyöttäytyisi hoitamaan uskollisesti ihmisten etuja, ihmisten, jotka hän tuomitsee Jumalan mittapuitten mukaan. Mihin rauhaan ja tyyneyteen se johtaakaan maan päällä! Miten ihmisten asenteet toisiinsa muuttuvatkaan, miten persoonallisuudet muuttuvatkaan toisten hyväksi! Tätä kuvaillaan ihastuttavalla tavalla Jesajan profeetallisissa sanoissa:

⁸ ”Vanhurskaus on hänen kupeittensa vyö ja totuus hänen lanteittensa side. Silloin susi asuu karitsan kanssa, ja pantteri makaa vohlan vieressä; vasikka ja nuori leijona ja syöttöhärkä ovat yhdessä, ja pieni poikanen niitä paimentaa. Lehmä ja karhu käyvät laitumella, niiden vasikat ja pennut yhdessä makaavat, ja jalopeura syö rehua kuin raavas. Imeväinen leikittelee kyykäärmeen [kobran, Um] kololla, ja vieroitettu kurottaa kätensä myrkkyliskon luolaan. Ei missään minun pyhällä vuorellani tehdä pahaa eikä vahinkoa, sillä maa on täynnä Herran tuntemusta, niinkuin vedet peittävät meren.” – Jes. 11:5–9.

PERSOONALLISUUDEN MUUTOKSET

9. Mistä lähtien ja keille Jumalan henki on aiheuttanut sellaisia luonteenpiirteitten muutoksia?

⁹ Kuvittelehan ihmispersoonallisuuksia, joita verrataan suteen, pantteriin, karhuun, nuoreen leijonaan, kobraan ja myrkkyliskoon! On ollut paljon sellaisen persoonallisuuden omaavia ihmisiä, jotka ovat lopulta vastanneet suotuisasti Jumalan valtakunnan sanomaan ja jotka ovat muuttaneet persoonallisuutensa, niin että he voivat tulla toimeen toisten kanssa, jotka ovat nöyriä ja sävyisiä kuin karitsa, vohla, pieni poikanen, imeväinen tai vieroitettu. Aina siitä lähtien kun Jumalan pyhä henki vuodatettiin Kristuksen kautta kristilliseen seurakuntaan sen ollessa kokoontuneena yhteen vuoden 33 helluntaipäivänä, Jumalan henki on työskennellyt muuttaakseen seurakunnan jäseniä Kristuksen kaltaisiksi. Siitä on ollut seurauksena, että seurakunnan uskolliset jäsenet ovat kyenneet kärsimään toisiaan ja tulemaan toimeen keskenään, vaikka heitä aikaisemmin voitiin verrata persoonallisuudeltaan noihin pelättyihin villieläimiin. (Apt. 2:1–33) Jesajan ennustuksen mukaisesti he eivät ole aiheuttaneet mitään pahaa kristityille tovereilleen eivätkä aiheuttaneet mitään vahinkoa Jehovan palvonnan ”pyhällä vuorella” olevalle seurakunnalle.

10. a) Keissä muissa Kristuksen 144000 tuomaritoverin lisäksi on kehittynyt sellaisia luonteenpiirteitten muutoksia? b) Miten tämä muutos on oleva heille suotuisaa Kristuksen tuhatvuotisen tuomarinkauden alussa?

¹⁰ Tämä persoonallisuuden muutos ei ole tapahtunut ainoastaan niissä, jotka lopulta muodostavat Ylituomarin Jeesuksen Kristuksen 144000 tuomaritoveria, vaan myös Jehovan palvojien lukemattomassa ”suuressa joukossa”, jota kootaan nykyään kaikista kansakunnista, heimoista, kansoista ja kielistä. Näille maallisen paratiisin tuleville asukkaille vakuutetaan, että Jumala suojelee heidät ”suuren ahdistuksen” aikana ja että heidät varjellaan sen läpi Jumalan uuteen järjestykseen Jeesuksen Kristuksen tuhatvuotisen tuomarinkauden alaisuuteen. (Ilm. 7:9–17) He vievät luonnollisesti muuttuneet persoonallisuutensa suoraan Jumalan uuteen järjestykseen. Tämä on oleva heille erityisen suotuisaa, sillä he tulevat olemaan niitä ”eläviä”, joille taivaallinen Tuomari Jeesus Kristus alkaa jakaa tuhatvuotiskauden tuomioitaan. (2. Tim. 4:1) Sellaisissa olosuhteissa pahan ja vahingon pelko on väistynyt Jehovan palvonnan ”pyhältä vuorelta”. Nämä eloon jääneet tuntevat jo Jehovan, ja kun heitä on kaikkialla maapallolla, maa on todellakin oleva täynnä Jehovan tuntemusta. Mutta tämä tuntemus on lisääntyvä.

11. Mitä Jumala vakuutti kahdeksalle vedenpaisumuksessa eloon jääneelle alemmista maallisista luomuksista, ja miten tällä tulee olemaan vastineensa nykyään?

¹¹ Tässä yhteydessä muistamme, mitä Nooan päivien vedenpaisumuksen kahdeksalle eloon jääneelle ihmiselle sanottiin, sen jälkeen kun he olivat tulleet ulos arkista ja esittäneet uhrin Jumalalle. Jehova sanoi heille: ”Ja peljätkööt ja vaviskoot teitä kaikki eläimet maan päällä ja kaikki taivaan linnut ja kaikki, jotka maassa matelevat, ja kaikki meren kalat; ne olkoot teidän valtaanne annetut.” (1. Moos. 9:2) Eikö tällä saattaisi olla vastinetta nykyään? Kun tuleva ”suuri ahdistus” suunnataan maan päällä olevia jumalattomia ihmisiä vastaan, se ei tapa sukupuuttoon maaeläimiä, lintuja eikä meren kaloja. On järkevää odottaa, että Jumala panee noihin alempiin maallisiin luomuksiin kaiken hävinneen pelon ihmisluomuksia kohtaan, jotka valtuutetaan muuttamaan turmeltu maa paratiisiksi. Koska Jumala kykeni hengellään muuttamaan petomaiset persoonallisuudet kristillisiksi persoonallisuuksiksi 144000:n ja nykypäivien ”suuren joukon” keskuudessa, niin hän pystyy varmasti tekemään jotakin samankaltaista villieläinten suhteen. Totuus on, että ne eivät tule tekemään vahinkoa maan päällä oleville Jehovan palvojille.

12, 13. a) Mikä oli miehen ja naisen asenne alempia maallisia luomuksia kohtaan alkuperäisessä paratiisissa? b) Millainen suhde tulee olemaan alempien maallisten luomusten keskuudessa enemmän kuin kuvaannollisella tavalla?

¹² Tämän mukaisesti voimme odottaa sillä ihastuttavalla eläinelämän kuvauksella, jonka Jes. 11:6–9 esittää, olevan kirjaimellinen täyttymys maallisten lintujen, kalojen ja maaeläinten kohdalla Jehova Jumalan, Suuremman Iisain, Pojan, Rauhanruhtinaan, tuhatvuotisella hallituskaudella. Alkuperäisessä mielihyvän paratiisissa eli Eedenin puutarhassa nainen Eeva ei pelännyt käärmettä, niin että olisi paennut sen luota, kun se pantiin puhumaan hänelle. (1. Moos. 3:1–4) Ennen tätä Aadamin eteen oli tuotu villieläimet ja lentävät luomukset, ja hän antoi niille nimet ilmaisematta pelkoa niitä kohtaan. (1. Moos. 2:19, 20) Tämä Eedenissä vallinnut tila, jossa oli vapaus maan alempien luomusten pelosta ja turva niiden aiheuttamalta vahingolta, palautetaan ennallistettuun paratiisiin.

¹³ Lisäksi maaeläimet, lentävät luomukset ja kalat ovat rauhassa keskenään samoin kuin ihmisen kanssa. Jumalan olisi epäjohdonmukaista henkeyttää sellaisia ennustuksia, jotka Jes. 11:6–9, Hes. 34:25 ja Hoos. 2:18 esittävät, jos niillä olisi vain kuvaannollinen eli hengellinen merkitys eikä tosi vastinetta todellisessa elämässä, ikään kuin kirjaimellinen täyttymys olisi mahdoton ihanne.

14. Mikä on kuitenkin tärkeämpää kuin alempien maallisten luomusten kesyttäminen ja miksi?

¹⁴ Eläin-, lintu- ja kalaluomusten kesyttäminen ei kuitenkaan ole päätarkoitus. Sellaiset maalliset luomukset olivat olemassa kauan ennen ihmiskuntaa. Kysymyksessä on ihmiskunnan jatkuva olemassaolo maan päällä; se on vaakalaudalla. Kaikki Aadamin ja Eevan jälkeläiset syntyivät syntisinä ja ovat siksi ”Jumalan kirkkautta vailla”. (Room. 3:23) Monissa tapauksissa ihmiset eivät ole omaksuneet jumalisia ominaisuuksia vaan nykyään julmien villipetojen ominaisuuksia. Niinpä ihmiskunta tarvitsee tuoda takaisin tuohon ”Jumalan kirkkauteen”, jotta se voisi osoittautua arvolliseksi elämään iankaikkisesti Luojan Jumalan ylistykseksi. Ihmisperheen jäsenet tarvitsee tuoda rauhaisiin ja vaarattomiin keskinäisiin suhteisiin, tekemään oikeutta ja vanhurskautta täydellisesti. Jeesuksen Kristuksen tuhatvuotinen tuomarinkausi saa tämän aikaan.

15. Miten ihmiskunnan taivaalliset tuomarit toteuttavat sen, että väärintekojen määrä laskee, samalla kun väestön määrä nousee?

¹⁵ Rikollisuuden määrä kasvaa nykyään nopeammin kuin maapallon väestö. Tämän jyrkäksi vastakohdaksi maapallon väestö tulee tuhatvuotiskauden aikana tasaisesti kasvamaan kuolleitten, sekä ”vanhurskaitten” että ”vääräin”, ylösnousemuksen tähden. Ja silti väärinteot tulevat vähenemään, kunnes ne lopulta lakkaavat kokonaan. Miksi niin? Siksi, että ihmiskunnan taivaalliset tuomarit ovat ehdottoman vanhurskaita ja opettavat koko ihmiskunnalle tosi vanhurskautta Jumalan mittapuitten mukaan. Apuna tähän suuntaan edistymisessä on se, että ”maa on [oleva] täynnä Herran tuntemusta, niinkuin vedet peittävät meren”. (Jes. 11:9) Ainoastaan Hänen palvontansa sallitaan tänä teokraattisena tuhatvuotiskautena. Ihmiskunta tuodaan Jehovan ”tosi teltan”, hänen hengellisen temppelinsä, maallisiin esipihoihin. Heidät pannaan tuntemaan sen totuudellisuus, mitä Jeesus sanoi rukouksessa taivaalliselle Isälleen: ”Tämä on iankaikkinen elämä, että he tuntevat sinut, joka yksin olet totinen Jumala, ja hänet, jonka sinä olet lähettänyt, Jeesuksen Kristuksen.” – Joh. 17:3; Hepr. 8:2, Um.

16. a) Mitkä tulokset huomioon ottaen Kristuksen tuhatvuotinen tuomarinkausi ei jätä toteuttamatta tarkoitustaan? b) Miksi Kristus ei nyt suo ennallistetulle ihmiskunnalle ikuista elämää paratiisissa?

¹⁶ Tuhatvuotinen tuomiopäivä ei jätä toteuttamatta tarkoitustaan. Sen loppuun mennessä kaikki halukkaat ja tottelevaiset on valmennettu tosi oikeudessa ja vanhurskaudessa täydellisiksi. Heidän Aadamilta ja Eevalta perimänsä ruumiilliset ja henkiset heikkoudet on pyyhkäisty pois. He kykenevät nyt itsessään täyttämään kaikissa suhteissa Jumalan asettamat vanhurskauden ehdottomat mittapuut. Suoko Jeesus Kristus, Ylituomari, heille nyt oikeuden ikuiseen elämään rauhaisassa, kokonaisuudessaan paratiisillisessa kauneudessaan loistoisassa maassa? Ei! Tässä suhteessa hän ei toimi Jumalan puolesta, sillä hän tietää, että on kirjoitettu: ”Jumala on se, joka vanhurskauttaa.” (Room. 8:33) Mitä Jumalan Tuomari sitten tekee?

9. luku

Koko ihmiskunnan koetus tuhatvuotiskauden jälkeen

1. Mikä on ennallistetulle ihmiskunnalle esitetty lopullinen vaatimus tuhatvuotisen tuomiopäivän lopussa, ja mitä Sijaistuomari Jeesus Kristus siis tekee heille?

TUHAT vuotta kestäneen tuomiopäivän lopussa vanhurskaasti tuomittu ihmisperhe seisoo täydellisenä Tuomarinsa ja Vapauttajansa Jeesuksen Kristuksen edessä. Mutta siihen kuuluvia ei julisteta vielä arvollisiksi elämään ikuisesti paratiisimaassa. Heidän on vielä kohdattava kaikkeuden Korkein Oikeus, Korkeimman Jumalan, Suvereenin Herran Jehovan oikeus. Sopusoinnussa tämän lopullisen vaatimuksen kanssa Sijaistuomarin Jeesuksen Kristuksen täytyy luovuttaa ihmiskunta, joka nyt kykenee toimimaan täydellisen vanhurskaasti, Jumalalleen ja Isälleen, jotta tämä antaisi päätöksensä kaikista niistä, jotka koetuksessa osoittautuvat arvollisiksi tai arvottomiksi saamaan rauhassa ja onnessa saavutettavan ikuisen elämän korvaamattoman kalliin lahjan. Vaikka he ovat täydellisiä, he voivat yhä kuolla.

2. Mitä on siihen mennessä tapahtunut Aadamilta peritylle kuolemalle, ja mitä Jehova näin ollen ratkaisee ihmiskunnan yksilöitten suhteen?

² Kuolevaisuus, joka on liittynyt ihmiskuntaan kuuluviin heidän ensimmäisen ihmisisänsä Aadamin Eedenissä tekemän synnin tähden, on nyt poistettu, hävitetty, ikään kuin se olisi heitetty omaan kuolemaansa ”tuliseen järveen”. (Ilm. 20:14, 15) Tekevätkö nyt Aadamilta peritystä kuolemasta ja epätäydellisyydestä vapautetut ihmiset kuitenkaan mitään oma-aloitteisesti, tahallaan, ansaitakseen Jehovan langettaman ikuisen kuoleman? Ketkä yksilöt osoittavat ansaitsevansa ”toisen kuoleman”? Korkeimman Tuomarin Jehovan täytyy ratkaista se, sillä hän on Lopullinen Tuomari.

3. Millainen siirto tapahtuu sen mukaan, mitä 1. Kor. 15:24–28 esittää?

³ Nyt soveltuu se, mitä apostoli Paavali ennusti, kuten 1. Kor. 15:24–28 esittää: ”Sitten tulee loppu, kun hän antaa valtakunnan Jumalan ja Isän haltuun, kukistettuaan kaiken hallituksen ja kaiken vallan ja voiman. Sillä hänen pitää hallitseman ’siihen asti, kunnes hän on pannut kaikki viholliset jalkojensa alle’. Vihollisista viimeisenä kukistetaan kuolema. Sillä: ’kaikki hän on alistanut hänen jalkojensa alle’. Mutta kun hän sanoo: ’kaikki on alistettu’, niin ei tietenkään ole alistettu se [Jehova Jumala], joka on alistanut kaiken hänen allensa. Ja kun kaikki on alistettu Pojan valtaan, silloin itse Poikakin alistetaan sen valtaan, joka on alistanut hänen valtaansa kaiken, että Jumala olisi kaikki kaikissa [jokaiselle, Um].”

4. Mitä kysymyksiä Suvereenin Herran Jehovan täytyy nyt ratkaista täydelliseksi kohotetun ihmiskunnan suhteen, ja millä tavoin hän ratkaisee ne?

⁴ Kun Poika luovuttaa valtakunnan Jumalalleen ja Isälleen, valtakunnasta tulee Jehova Jumalan omaisuutta. Suvereenin Herran Jehovan ja ihmiskunnan välille ei siten jää mitään toissijaista valtakuntaa. Miten ihmiskunta tulee sitten suhtautumaan Jumalan suoranaiseen kuninkuuteen sitä kohtaan? Julistautuvatko kaikki ihmiset hänen uskollisiksi alamaisikseen ikuisiksi ajoiksi? Päättävätkö he kaikki henkilökohtaisesti valita Hänet Jumalakseen iäksi? Jonkun julistaminen vanhurskaaksi hänen itsensä takia ja iankaikkisen elämän oikeuden suominen hänelle on vakava asia, joka vaatii horjumatonta uskollisuutta niin kallisarvoisen oikeuden saajalta. Miten Jumala päättää, kenen nimi on oleva ”elämän kirjassa”? Se tapahtuu sydämen kuuliaisuutta ja nuhteettomuutta tutkivan koetuksen avulla, kuten Uusin maassa eläneen patriarkan Jobin tapauksessa.

5. Miten silloin täydelliseksi saatetun ihmiskunnan koetus vastaa Jobin koetusta, ja mitä sillä on tarkoitus todistaa?

⁵ Ihmiskunta on nyt nauttinut Jumalan ansaitsemattomasta hyvyydestä tuhannen vuoden ajan Jumalan Pojan valtakunnan alaisuudessa ja havaitsee olevansa ihanassa, koko kiertotähden käsittävässä paratiisissa. Samoin kuin Jobin tapauksessa kysymys kuuluu: rakastavatko ja palvovatko ihmiset Jumalaa vain kaiken sen hyvän tähden, jota hän on tehnyt heille, vai sen tähden, mitä Hän on itsessään, nimittäin ainoa elävä tosi Jumala ja kaikkeuden Oikeudenmukainen Suvereeni? Jobin tapauksessa hänen nuhteettomuutensa Jehova Jumalaa kohtaan koeteltiin siten, että Saatanan sallittiin kiusata häntä mutta ei ottaa hänen henkeään. Niinpä Kaikkivaltias Jumala sallii panna ennallistetun ihmiskunnan koetukseen siinä määrin kuin Hän näkee hyväksi, ja näin täydelliseksi tehdyn ihmiskunnan yksilöt voidaan koetella Jumalaa kohtaan osoittamansa nuhteettomuuden suhteen täydellisellä tavalla. Sellaisen kokeen tähden Saatana ja hänen demoninsa täytyisi päästää irti tuhatvuotisesta vankeudestaan syvyydestä. Juuri niin tapahtuu.

6. Miten Ilm. 20:7–10 kuvailee, mitä Kristuksen tuhatvuotisen hallituskauden lopussa tapahtuu?

⁶ Ilm. 20:7–10 kertoo, mitä tapahtuu Jeesuksen Kristuksen ja hänen 144000 kuningastoverinsa tuhatvuotisen hallituskauden päättymisen jälkeen, seuraavin sanoin: ”Ja kun ne tuhat vuotta ovat loppuun kuluneet, päästetään saatana vankeudestaan, ja hän lähtee villitsemään maan neljällä kulmalla olevia kansoja, Googia ja Maagogia, kootakseen heidät sotaan, ja niiden luku on kuin meren hiekka. Ja he nousevat yli maan avaruuden ja piirittävät pyhien leirin ja sen rakastetun kaupungin. Mutta tuli lankeaa taivaasta ja kuluttaa heidät. Ja perkele, heidän villitsijänsä, heitetään tuli- ja tulikivijärveen, jossa myös peto ja väärä profeetta ovat, ja heitä vaivataan yöt päivät, aina ja iankaikkisesti.”

7. Miksi Saatana ja hänen demoninsa ovat irti päästyään luottavaisia täydelliseksi tulleen ihmiskunnan suhteen, ja mikä on jälleen oleva kiistan ydin?

⁷ Saatanan ja hänen demoneittensa päästäminen irti syvyydestä merkitsee sitä, että niiden sallitaan tulla jälleen maan läheisyyteen, mistä ne voivat harjoittaa näkymätöntä valvontaa niiden ihmiskuntaan kuuluvien suhteen, jotka alistuvat niiden johtoon. Saatana luottaa itseensä huolimatta ihmiskunnan henkisestä, moraalisesta, hengellisestä ja ruumiillisesta täydellisyydestä. Hän tosin epäonnistui patriarkka Jobin tapauksessa, mutta hän onnistui yli 2400 vuotta aikaisemmin Aadamin ja Eevan kohdalla huolimatta heidän inhimillisestä täydellisyydestään Eedenissä. Molemmissa tapauksissa kiistan ydin oli kuitenkin sama, nimittäin Jehova Jumalan oikeudenmukainen suvereenisuus, joka vaatii ihmisluomuksia tottelemaan ehdottomasti Jumalan lakeja ja kieltoja.

8. a) Miten tässä osoitetaan, että koko ihmiskunnan eteen asetettu kiistakysymys koskee kaikkeudensuvereenisuutta? b) Keitä ovat ”pyhät”, ja mikä on ”rakastettu kaupunki”?

⁸ Koko ihmiskunta joutuu tuon saman kiistakysymyksen eteen tuhannen vuoden loputtua, minkä osoittaa se, että ne, jotka Saatana ja hänen demoninsa nyt johtavat harhaan, etenevät yli maan ja piirittävät ”pyhien leirin ja sen rakastetun kaupungin”. Niin, maan päällä tulee silloin olemaan ”pyhiä”. Saatana ja hänen maalliset laumansa piirittävät heidät, koska he kieltäytyvät antamasta Saatanan ja hänen demoneittensa johtaa heitä harhaan. Sellaiset ”pyhät” ovat niitä ennallistetun ihmiskunnan jäseniä, jotka säilyttävät nuhteettomuutensa Jumalaa kohtaan tässä kaiken ratkaisevassa koetuksessa. He ovat kuin vihollissotilaitten hyökkäyksen kohteena olevassa sotaleirissä. ”Pyhät” mainitaan erillään ”rakastetusta kaupungista”. He eivät ole siinä vaan ”leirissä”. Tämä ”kaupunki” ei siten ilmeisestikään ole mikään maan päälle koko maapallon pääkaupungiksi rakennettu kaupunki. Sen täytyy olla kaupunki, josta kirkastettu Jeesus Kristus puhuu seuraajilleen Ilm. 3:12:ssa ja jota hän kutsuu ”Jumalani kaupungiksi”, ”siksi uudeksi Jerusalemiksi, joka laskeutuu alas taivaasta minun Jumalani tyköä”.

9. Keille kaupunki on ”rakastettu”, ja miten se laskeutuu taivaasta Jumalan luota?

⁹ Tämä ”kaupunki” on Jumalan ja myös ”pyhien” ’rakastama’. Jeesuksen Kristuksen 144000 perijätoveriin on kirjoitettu tämän ”uuden Jerusalemin” nimi. Se ei ole maan päällä jonkin aineellisen kaupungin tavoin, vaan se on taivaallinen kaupunki, joka laskeutuu ulottamalla vaikutuksensa ja valtansa maan asukkaisiin.

10. Pystyykö irti päästetty Saatana pääsemään käsiksi suoranaisesti ”rakastettuun kaupunkiin”, ja mikä siis on hänen sitä vastaan hyökkäämisensä tarkoitus?

¹⁰ Tämä ”kaupunki” ei ole epäjärjestyksessä ja hajotettuna hallittuaan ihmiskuntaa ne tuhat vuotta, vaan sen hyvät, vanhurskaat vaikutukset jäävät yhä maan päälle ”pyhien” keskuuteen. Sotimalla tätä ”rakastettua kaupunkia” vastaan Saatana pyrkii tekemään tyhjäksi kaiken sen hyvän, mitä Uusi Jerusalem on toteuttanut. Hän ei halua tämän hyödyn pysyvän ihmiskunnalla ikuisesti. Koska Saatana on rajoitettu maan läheisyyteen eikä hänellä ole enää mitään sijaa taivaassa, mistä hänet on demoneineen heitetty ulos, hän ei voi päästä käsiksi suoranaisesti siellä ylhäällä olevaan ”rakastettuun kaupunkiin”. Niinpä hän sotii sitä vastaan yrittämällä tehdä tyhjäksi kaiken sen vanhurskauden, jonka se on saanut aikaan maan päällä.

11. a) Miten ”sotaa” silloin käydään? b) Miten kiistakysymykseksi osoitetaan, ei Jumalan kaikkivaltius, vaan hänen kaikkeudensuvereenisuutensa oikeudenmukaisuus?

¹¹ On tuskin odotettavissa, että tämä ”sota” käydään tieteellisillä aseilla, kuten ydinpommeilla ja muilla tämän kahdennenkymmenennen vuosisadan sodankäyntivälineillä. Maan asukkaat eivät ole tuhatvuotiskauden aikana varastoineet sellaisia aseita eivätkä opetelleet enää sellaista sodankäyntiä. (Jes. 2:2–4) Se ei ole oleva senkaltaista sotilasmahtien sodankäyntiä. Petos, harhaan johtava propaganda, vetoomukset itsekkyyteen ja uskottomuuteen Kaikkeuden Suvereenia kohtaan voisivat olla tehokkaita aseita ihmisten voittamiseksi. Se, että kiistakysymys koskee Jehovan kaikkeudensuvereenisuuden oikeudenmukaisuutta eikä Jumalan kaikkivaltiutta, nähdään siitä, että Jumala osoittautuu voimaltaan suuremmaksi kuin Saatana, koska hän vangitsi Saatanan syvyyteen tuhanneksi vuodeksi ja nyt vapauttaa hänet. Mutta koska Saatana kapinoi itse yhä Jehovan suvereenisuutta vastaan, hänen aikomuksensa on tehdä ihmisistäkin kapinallisia.

TUHATVUOTISKAUDEN JÄLKEISEN KAPINAN LAAJUUS

12. Mitä ilmaistaan sillä, että niiden luvun, jotka Saatana johtaa harhaan, sanotaan olevan ”kuin meren hiekka”?

¹² Niiden määrän, jotka Saatana ja hänen demoninsa onnistuvat johtamaan harhaan tässä tärkeimmässä kiistakysymyksessä, sanotaan olevan ”kuin meren hiekka”, eli se vaikuttaa lukemattomalta. (Ilm. 20:8) Tämä ei suinkaan tarkoita ihmiskunnan suurta enemmistöä. Esimerkiksi tuomari Joosuaa vastaan sotineissa yhtyneissä joukoissa sanottiin olevan väkeä niin paljon kuin on hiekkajyväsiä meren rannalla. (Joos. 11:4) Gideonin, Jooaan pojan, päivinä Israelin maahan hyökänneitten vihollisten kameleista sanottiin, että niillä ”ei ollut määrää, niitä oli niin paljon kuin hiekkaa meren rannalla”. (Tuom. 7:12) Samoin niiden luku, jotka Saatana johtaa harhaan, on epämääräinen; heidän lukumääräänsä ei kerrota ennalta, mutta heitä on niin paljon, että he antavat vaikutelman suuresta joukosta. Siten Saatanan menestys on vain osittainen.

13. Ilmaantuvatko ”maan neljällä kulmalla olevat kansat, Goog ja Maagog” paratiisimaahan ylösnousemuksen välityksellä?

¹³ Niistä, jotka Saatana onnistuu johtamaan harhaan, puhutaan ”maan neljällä kulmalla olevina kansoina, Googina ja Maagogina”. Heidän ilmaantumisensa paratiisimaahan ei johdu kuolleitten, myös ”väärien”, ylösnousemuksesta, vaan se on seurausta siitä, että Saatana johtaa harhaan ennalta mainitsemattoman määrän ennallistetusta ihmiskunnasta.

14. Missä merkityksessä niitä sitten voidaan kutsua ”kansoiksi”, ja millä tavalla niiden voidaan sanoa olevan ”maan neljällä kulmalla”?

¹⁴ Tuhatvuotisen tuomiopäivän aikana ihmiskunnassa ei ole ollut kansallisia jakaumia eikä kansallinen syntyperä ole vaikuttanut ihmisten saamiin tuomioihin. Se, että niitä, jotka irti päästetty Saatana johtaa harhaan, kutsutaan ”kansoiksi”, osoittaa, että he Saatanan tavoin kieltäytyvät tunnustamasta Jehovan kaikkeudensuvereenisuutta ja että he päättävät perustaa oman maallisen suvereenisuutensa, ikään kuin kansallisen suvereenisuuden. Heitä hallitsemassa ei ehkä ole yhtynyttä suvereenisuutta, jonka alaisuudessa he olisivat, vaan koska heidän keskuudessaan on jakaumia, heidän eri ryhmillään saattaa olla oma suvereenisuutensa. Miten asian laita sitten lieneekin, he ovat kaikki yhtyneitä Jehovan suvereenisuutta vastaan. Se, että heitä kutsutaan ”maan neljällä kulmalla oleviksi kansoiksi”, viittaa siihen, että he ovat kaukana ”rakastetusta kaupungista”. Näin ollen harhaan johdetut ovat asenteessaan suvereenisuutta kohtaan siirtyneet kauas Jehova Jumalan suvereenisuudesta. Jehova Jumalasta ei tule heidän tapauksessaan ”kaikki jokaiselle”.

15, 16. a) Millä tavoilla harhaan johdetut kansallismieliset ihmiset ovat kuin ”Goog ja Maagog”, kun otetaan huomioon tapahtumien ajankohta ja hyökkäyksen kohde? b) Miten harhaan johdetut ovat myös Googin kaltaisia siinä, että Jehova ohjailee heidät tekemään hyökkäyksensä?

¹⁵ Näitä harhaan johdettuja kansallismielisiä ihmisiä kutsutaan aivan sopivasti ”Googiksi ja Maagogiksi”. Kuten Hesekielin profetiassa ennustettiin, alkuperäinen ”Goog Maagogin maassa” teki lopullisen hyökkäyksen Jehova Jumalan palvojien kimppuun. Hän teki hyökkäyksensä sen jälkeen kun nämä palvojat oli ennallistettu oikeaan maalliseen tilaansa ja heidän maastaan oli tullut kuin ”Eedenin puutarha”. (Hes. 36:35) He asuivat kuin ”suojattomassa maassa”, rauhallisina, ”turvallisina”, ”muuria vailla kaikki tyynni”, eikä heillä ollut ”salpoja, ei ovia”. (Hes. 38:11) Myös ”Maagogin maan” kansa tuki tärkeintä päämiestään tämän hyökkäyksen suorittamisessa näennäisen puolustuskyvyttömiä Jehovan palvojia vastaan. Mutta Goog hyökkää kaukaa todellisuudessa syystä, jonka Jehova kertoo: ”Minä kuljetan sinua, panen koukut sinun leukoihisi ja nostatan sotaan sinut ja kaiken sinun sotaväkesi: . . . vuotten lopulla sinun on karattava maahan, joka on tointunut.” – Hes. 38:4–8.

¹⁶ Ne, jotka Saatana johtaa harhaan tuhatvuotisen tuomiopäivän päätyttyä, seuraavat tätä näkymätöntä päämiestä, jonka Jehova Jumala on juuri vapauttanut syvyydestä nimenomaisena tarkoituksenaan antaa hänen hyökätä ennallistetun ihmiskunnan kimppuun. Kun Saatana ja hänen demoninsa päästetään irti syvyydestä, niiden sallitaan jälleen tunkeutua maan läheisyyteen ja olla läheisessä yhteydessä nyt Eedenin puutarhan kaltaisessa paratiisimaassa olevaan ihmiskuntaan. Niinpä kun vapautettu Saatana tekee hyökkäyksensä, Jehova ohjailee häntä ikään kuin hänen leuoissaan olevilla koukuilla. Ja niitä maan päällä olevia, joita Saatana nyt johtaa harhaan, johdetaan hänen tavallaan ikään kuin heidän leuoissaan olevilla koukuilla hyökkäämään ”pyhien leiriä ja sitä rakastettua kaupunkia” vastaan. (Ilm. 20:7–9) Niinpä nimet Goog ja Maagog voidaan osuvasti soveltaa näihin harhaan johdettuihin, kansallismielisiin ihmiskunnan jäseniin, jotka hyökkäävät niiden kimppuun ja yrittävät ryöstää ne, jotka uskollisesti kannattavat Jehova Jumalan kaikkeudensuvereenisuutta.

17, 18. a) Kykenevätkö nämä harhaan johdetut hyökkäämään suoraan ”rakastettuun kaupunkiin”, ja miten heidän on pakko tehdä hyökkäyksensä? b) Mihin toimenpiteeseen maan päällä olevien Kristuksen ruhtinaspoikien täytyy ryhtyä Kristuksen tuhatvuotisen hallituskauden lopussa, ja mikä tarkoitus heillä on silmämääränään?

¹⁷ Nämä ihmiskunnan harhaan johdetut, jotka ovat pelkkiä ihmisiä maan päällä, eivät voi yhtään suoranaisemmin hyökätä taivaallisen Uuden Jerusalemin kimppuun kuin heidän näkymätön johtajansa Saatanakaan. Mutta he voivat olla kosketuksissa niihin maan päällä oleviin, jotka ovat uskollisesti edustaneet taivaallista messiaanista hallitusta, nimittäin ’kaikessa maassa oleviin ruhtinaisiin’. Koska Uuden Jerusalemin Kuningas, Iankaikkinen Isä Jeesus Kristus, on nimittänyt heidät sellaisiksi ruhtinaiksi, he ovat palvelleet ”rakastetun kaupungin” näkyvinä ruhtinasedustajina. Ja kun kuninkaallinen Jumalan Poika tuhatvuotisen hallituskautensa lopussa ”antaa valtakunnan Jumalan ja Isän haltuun”, näiden maan päällä olevien ruhtinaspoikien täytyy ryhtyä vastaaviin toimenpiteisiin. Heidän täytyy jäljitellä Jumalan Poikaa, joka ’alistuu Sen valtaan, joka on alistanut hänen valtaansa kaiken’, taivaallisen Isän alaisuuteen.

¹⁸ Näin ollen nämä Iankaikkisen Isän Jeesuksen Kristuksen ruhtinas-”pojat” aivan oikein jäljittelevät häntä ja alistuvat Jumalansa ja Isänsä alaisuuteen, Hänen, joka aivan oikein käyttää kaikkeudensuvereenisuuttaan. Sen sijaan että he ylpeinä kapinoisivat sitä vastaan, mitä heidän muuttunut tilanteensa vaatii, he toimivat Kristuksen tavoin ja alistuvat Jehovan kaikkeudensuvereenisuuteen. Saatanan harhaan johtamat ihmiset hyökkäävät heitä vastaan vastaväittein ja painostuskeinoin saadakseen ”rakastetun kaupungin” näkyvät maalliset edustajat luopumaan asenteestaan, mutta nämä kieltäytyvät siitä päättäväisesti. He säilyttävät nuhteettomuutensa Korkeinta Jumalaa kohtaan ja pitävät uskollisesti kiinni hänen oikeudenmukaisesta suvereenisuudestaan koko maahan ja koko kaikkeuteen nähden. He päättävät epäröimättä antaa Jehova Jumalan olla ”kaikki jokaiselle” (Um) omalla kohdallaan. – 1. Kor. 15:24–28.

”GOOGIN JA MAAGOGIN” JA NIIDEN EKSYTTÄJÄN HÄVITTÄMINEN

19. Miten uskolliset eivät ilmaise harhaan johdettujen hyökätessä vain uskoa Jumalaan vaan myös nuhteettomuutta hänen kaikkeudensuvereenisuuttaan kohtaan?

¹⁹ Tässä ”sodassa”, jota varten Saatana on koonnut maan päällä harhaan johtamansa ihmiset yhteen, ”pyhien leiri” ja ”rakastetun kaupungin” maalliset edustajat eivät taistele vastaan lihallisin asein. He eivät tietenkään voi surmata Saatanaa ja hänen demonienkeleitään, joita he eivät voi nähdä eivätkä tavoittaa. Mutta vaikka he voivat nähdä maan päällä harhaan johdetut, jotka muodostavat ”Googin ja Maagogin”, niin nämä, jotka valitsevat uskollisesti Jehovan kaikkeudensuvereenisuuden, eivät surmaa harhaan johdettuja ja toimi siten harhaan johdettujen teloittajina. Koska he valitsevat Jehova Jumalan puolen, he antavat hänen ilmaista kaikkeudensuvereenisuutensa ja osoittaa sen harhaan johdetuille uskottomille. He antavat taistelun kuulua Jehovalle eivätkä siten ota tehtäväkseen toimia Hänen teloitusjoukkoinaan ja taistele tappoasein. Tämä ei ilmaise heidän osaltaan ainoastaan uskoa vaan myös täydellistä nuhteettomuutta Jehova Jumalaa ja hänen kaikkeudensuvereenisuuttaan kohtaan. Pelastakoon Hän itse heidät ja tuhotkoon uskottomat! Luottavaisina he seisovat hiljaa ja näkevät, ”kuinka Herra [Jehova, Um] pelastaa” heidät. – 2. Aikak. 20:15–17.

20. a) Mitä uskollisilla on etu nähdä Jumalan suojeluksessa? b) Mitä tämä Jumalan toiminta merkitsee uskottomille?

²⁰ Ne, jotka pysyvät uskollisina Jehovan kaikkeudensuvereenisuudelle ja oleskelevat ”Kaikkivaltiaan varjossa”, saavat vain silmillään ”katsella ja nähdä, kuinka jumalattomille kostetaan”. (Ps. 91:1, 8) He tulevat näkemään sen täyttymyksen, mitä Ilm. 20:9:ssä ennustettiin tuhatvuotiskauden jälkeisestä ”Googista ja Maagogista”: ”Ja he nousevat yli maan avaruuden [maan leveyden, Um] ja piirittävät pyhien leirin ja sen rakastetun kaupungin. Mutta tuli lankeaa taivaasta ja kuluttaa heidät.” Nämä ihmiskunnan uskottomat saavat tulikasteen, mikä merkitsee heidän iankaikkista tuhoaan. Jumala ei vanhurskauta heitä eli julista heitä vanhurskaiksi ja kirjoita heidän nimiään ”elämän kirjaan”. (Room. 8:33) Tämä ei ole Jehovan kaikkeudensuvereenisuuden väärinkäyttöä vaan sen oikeudenmukainen ilmaus hänen vihollisiaan kohtaan.

21. a) Miten kauan Saatanan oli määrä olla vapaana syvyydestä, ja onko irtipääsyn tarkoitus nyt toteutunut? b) Mitä hänen palauttamisensa syvyyteen merkitsisi?

²¹ Näiden laittomien hyvän vihaajien ikuinen tuho ei kuitenkaan poista Saatanaa ja hänen demonienkeleitään maan läheisyydestä. Hän on nyt ollut kyllin kauan vapaana syvyydestä. Jumalan tarkoitus, jonka tähden hän päästi hänet irti, on nyt täysin toteutunut; ei ole enää mitään syytä sallia hänen ja hänen demoneittensa olla vapaana kauempaa. Muistamme, mitä on kirjoitettu hänen heittämisestään syvyyteen tuhanneksi vuodeksi: ”Sen jälkeen hänet pitää päästettämän irti vähäksi aikaa.” (Ilm. 20:3) Se ”vähä aika”, jolloin Saatana on yrittänyt johtaa niin monia ennallistettuun ihmiskuntaan kuuluvia, kuin hän vain voi, harhaan ajattelemaan, että Jehova käyttää suvereenisuuttaan maahan nähden väärällä, röyhkeällä tavalla, on nyt lopussa. Mitä nyt seuraa? Heitetäänkö Saatana ja hänen demoninsa takaisin syvyyteen? Jos niin tehtäisiin, se viittaisi siihen, että heidät tultaisiin päästämään jälleen irti, samoin kuin Jeesus Kristus itse päästettiin vapaaksi syvyydestä ja vertauskuvalliset heinäsirkat päästettiin vapaaksi syvyydestä ja ”peto”, jolla Suuri Babylon ratsastaa, nousi ylös syvyydestä. – Room. 10:7; Ilm. 9:1–3; 17:8; vrt. Ilm. 11:7.

22, 23. a) Miten Saatanan ihmistä koskevaan syytökseen on vastattu, ja kenen voittoon pitkäaikainen kiista on ratkennut? b) Mikä kohtaa nyt Saatanaa ja hänen demoneitaan?

²² Kahlitseminen ja vangitseminen syvyyteen oli Saatanalle ja hänen demoneilleen väliaikainen vaiva. Onko vapaudenriiston vaiva oleva niille jälleen väliaikainen vai onko se kestävä ikuisesti? Mitä niille tapahtuu sen jälkeen kun ne ovat nähneet, miten niitä, jotka ne ovat johtaneet harhaan maan päällä, rangaistaan tulisella tuholla? Saatanalle on nyt vastattu hänen kaiken aikaa esittämäänsä syytteeseen, että maan päällä olevat ihmiset palvelevat Jehova Jumalaa pelkästään sen tähden, mitä he voivat saada häneltä, ja että yksikään ihminen ei pysy uskollisena Jehovalle puhtaasta rakkaudesta häntä kohtaan varsinkaan kohdatessaan Saatanan aiheuttamia pahoja kiusauksia. Ne nuhteettomat miehet ja naiset, jotka jäävät eloon maan päälle uskottomien tulisessa tuhossa, ovat elävä vastaus Saatanalle ja todistavat hänen syytteensä vääräksi ja hänet valehtelijaksi. Seitsemäntuhatta vuotta kestänyt kiista on päättynyt totuuden Jumalan voittoon, eikä näin ollen ole mitään syytä antaa Saatanan ja hänen demoneittensa elää yhtään kauemmin. Jumalan kärsivällisyys niitä kohtaan on nyt lopussa. Näistä syistä hän ei palauta näitä kapinallisia enkeleitä syvyyteen. Mikä niitä sitten kohtaa?

²³ ”Ja perkele, heidän villitsijänsä, heitetään tuli- ja tulikivijärveen, jossa myös peto ja väärä profeetta ovat, ja heitä vaivataan yöt ja päivät, aina ja iankaikkisesti.” – Ilm. 20:10.

24, 25. a) Mitä Saatanan ja hänen demoneittensa heittäminen tulijärveen vertauskuvaa niille? b) Miksi tämä on toisenlainen kuolema?

²⁴ Saatanan vaivaaminen tuli- ja tulikivijärvessä merkitsee hänelle ja hänen demoneilleen samaa kuin se merkitsee vertauskuvalliselle pedolle ja väärälle profeetalle. Mitä se sitten merkitsee? Ikuista tuhoa. (Ilm. 19:20) Saatana ja hänen demoninsa eivät tule enää elämään sen enempää kuin vertauskuvallinen peto ja väärä profeettakaan tulevat enää elämään. Niiden nimiä ei ole kirjoitettu mihinkään Jumalan ”elämän kirjaan”. Elämä on elämää, elettiinpä sitä mielihyvässä tai tuskia kärsien. Niinpä se, että ne heitetään vertauskuvalliseen ”tuli- ja tulikivijärveen”, ei merkitse, että ne pidetään elossa kärsimässä ruumiinsa ja mielensä tietoista vaivaamista.

²⁵ Tuo vertauskuvallinen ”järvi” ei vertauskuvaa sellaista tilaa, että ihminen olisi kuollut ja kuitenkin eläisi. Se vertauskuvaa toisenlaista kuolemaa, joka on erilainen kuin kuolema, jonka koko ihmiskunta kärsii saatuaan sen syntymässä perinnöksi syntiseltä Aadamilta ja Eevalta ja joka ilmeisesti oli ensimmäinen kuoleman muoto, joka tuli luomakuntaan Jumalan kuviksi tehtyjen luomusten keskuuteen. Sellainen peritty kuolema osoittautui väliaikaiseksi, sillä se muuttui ’kuoleman uneksi’ ylösnousemuksen kautta, jonka Jeesuksen Kristuksen kuolema ja ylösnousemus teki mahdolliseksi. – 1. Kor. 15:20–22.

26. Miksi tätä erilaista kuolemaa kutsutaan sopivasti ”toiseksi kuolemaksi”, ja mihin ne ihmiset, jotka kokevat sen, eivät saa nimiään kirjoitetuiksi?

²⁶ ”Tuli- ja tulikivijärvellä” vertauskuvattu kuolema eroaa ihmiskunnan Aadamilta perimästä kuolemasta sikäli, että se ei ole kuin unta, joka päättyy heräämiseen, vaan se on täydellinen tuho, loputon kuolema. Aadamilta perinnöksi saatu kuolema oli ’ensimmäinen kuolema’. Tätä ”tuli- ja tulikivijärven” vertauskuvaamaa erilaista kuolemaa kutsutaan sen tähden sopivasti ”toiseksi kuolemaksi”. Sitä se merkitsee niille maan päällä oleville ihmisille, jotka pääsevät tuhatvuotiseen tuomiopäivään ja jotka myöhemmin eivät saa nimiään kirjoitetuiksi Jumalan ”elämän kirjaan”. Henkeytetty Raamattu esittää, mitä ”tulinen järvi” merkitsee sellaisille iankaikkiseen elämään arvottomille, sanomalla: ”Ja Kuolema ja Tuonela [haades, Um] heitettiin tuliseen järveen. Tämä on toinen kuolema, tulinen järvi. Ja joka ei ollut elämän kirjaan kirjoitettu, se heitettiin tuliseen järveen.” – Ilm. 20:14, 15.

27, 28. a) Miten Saatanan ja hänen demoneittensa on mahdollista kärsiä ”toinen” kuolema? b) Mitä sitten merkitsee niiden vaivaaminen ikuisesti tulijärvessä?

²⁷ Tämä Jumalan antama selitys siitä, mitä ”tulinen järvi” vertauskuvaa, vahvistetaan toisen kerran muutamaa jaetta myöhemmin, missä sanotaan: ”Joka voittaa, on tämän perivä, ja minä olen oleva hänen Jumalansa, ja hän on oleva minun poikani. Mutta pelkurien ja epäuskoisten ja saastaisten ja murhaajien ja huorintekijäin ja velhojen ja epäjumalanpalvelijain ja kaikkien valhettelijain osa on oleva siinä järvessä, joka tulta ja tulikiveä palaa; tämä on toinen kuolema.” (Ilm. 21:7, 8) Koska kaikki sellaiset viittaukset ”tuliseen järveen” ovat niin lähellä toisiaan samassa yhteydessä Ilmestyskirjan luvuissa 19–21, niin samaa kuin ”tulinen järvi” merkitsee niille ihmisille, joiden nimiä ei havaita kirjoitetun ”elämän kirjaan”, se merkitsee myös Saatanalle ja hänen demoneilleen. Se merkitsee ”toista kuolemaa”. Se ei merkitse välttämättä kuolemista toista kertaa, vaan kuolemista Raamatun mainitsemalla toisenlaisella kuolemalla, ja se on loputon kuolema.

²⁸ Niinpä Saatana ja hänen demoninsa voivat kuolla tämänlaatuisen kuoleman, vaikka ne eivät olekaan kuolleet koskaan aikaisemmin. Ensimmäisessä kuolemassa, joka tuli ensimmäisen ihmisen synnin tähden, ei ollut hituakaan elämää. Samaten ei ole elämän häivääkään ”toisessa kuolemassa”, joka on iankaikkinen rangaistus niille, jotka ovat tahallaan tottelemattomia Jumalaa kohtaan ja turmelevat täydellisyytensäkin siten tehdessään. Niinpä kaikkien Raamatun sääntöjen mukaan Saatanan ja hänen demoneittensa vaivaaminen tuli- ja tulikivijärvessä aina ja iankaikkisesti merkitsee niiden tekemistä tyhjäksi, olemattomiksi, niiden poistamista henkielämästä ikuisiksi ajoiksi. Siitä seuraa, että Jumalalla on oleva demoneista vapaa kaikkeus, johon demoneitten ei enää koskaan sallita ilmaantua.

ELÄMÄÄN TULEMINEN TUHATVUOTISKAUDEN PÄÄTYTTYÄ

29. Mihin pyhiä ja ruhtinaita koskeviin toimenpiteisiin se osoittaa Jumalan ryhtyneen, että hän sallii pyhien leirin ja myös rakastetun kaupungin ruhtinasedustajien jäädä eloon?

²⁹ Mikä loistoisa ikuisuus sen tähden odottaakaan ihmiskuntaa! Katso! Jehova Jumala sallii ”pyhien leirin” ja ”rakastetun kaupungin” maan päällä olevien ruhtinasedustajien jäädä eloon ”Googin ja Maagogin” sekä Saatanan ja hänen demoneittensa tuhossa! Mitä muuta tämä merkitsee kuin sitä, että Jumala on kirjoittanut heidän nimensä ”elämän kirjaan” tai on sallinut heidän nimiensä olla kirjoitettuina ”elämän kirjassa”? Tämä merkitsee sitä, että Hän on julistanut heidät vanhurskaiksi, vanhurskauttanut heidät, koska he ovat säilyttäneet nuhteettomuutensa häntä kohtaan ja siten liittyneet Jumalan Poikaan Jeesukseen Kristukseen ja hänen 144000 perijätoveriinsa Korkeimman Jumalan, kaiken hyvän Luojan, kaikkeudensuvereenisuuden kunniaan saattamisessa. Se, että Jehova Jumala julistaa heidät vanhurskaiksi, merkitsee, että hän on suonut heille oikeuden iankaikkiseen elämään heidän paratiisikodissaan.

30. a) Kenelle ne, jotka menestyksellisesti läpäisevät loppukoetuksen, ovat ikuisesti velkaa, ja missä he seisovat ikuisesti? b) Milloin he todella ”elävät”?

³⁰ Juuri taivaallinen Kuningas, Pappi ja Tuomari Jeesus Kristus rakkaudellisilla menettelyillään ihmiskunnan suhteen tuhannen vuoden aikana saattoi halukkaat ja tottelevaiset tähän täydelliseen vanhurskauteen lihassa. Jos hän ei olisi tehnyt sitä tuhannen vuoden loppuun mennessä, silloin hän olisi epäröinyt luovuttaa heitä Korkeimman Tuomarin Jehova Jumalan asettamaan lopulliseen koetukseen. Miksi? Koska hän olisi tietänyt, että ilman täydellistä vanhurskautta he eivät voisi koskaan läpäistä Jumalan asettamaa koetusta menestyksellisesti ja saada ikuista elämää. Niinpä he seisovat täysin vanhurskaina ja synnittöminä lihassa Jehovan ”tosi teltan” tai temppelin maallisissa esipihoissa hänen palvojinaan. He seisovat siellä ikuisesti läpäistyään Jumalan asettaman koetuksen moitteettoman nuhteettomina ja horjumattoman uskollisina Suvereenille Herralle Jehovalle. He ovat ikuisesti velkaa Jumalan Pojalle Jeesukselle Kristukselle, joka rakkaudellisesti kohotti heidät tähän täydelliseen vanhurskauteen todisteeksi heidän Lunastajansa ja Vapahtajansa, Herran Jeesuksen, täysin suorittamasta työstä. Niinpä he silloin todella elävät!

31. Mihin ”muut kuolleet” siten yltävät Kristuksen hallituskauden tuhannen vuoden loppuun mennessä, ja mitä Aadamilta peritylle kuolemalle tapahtuu?

³¹ Sen valossa voimme ymmärtää Ilm. 20:5:ssä olevan selittävän lausunnon: ”Muut kuolleet eivät vironneet eloon [tulleet elämään, Um], ennenkuin ne tuhat vuotta olivat loppuun kuluneet.” Elleivät nuo ”muut kuolleet” olisi saaneet kokea kohdallaan valmistavaa työtä, jota Jeesus Kristus ja hänen 144000 perijätoveriaan, jotka osallistuivat ”ensimmäiseen ylösnousemukseen”, suorittivat heille tuhannen vuoden aikana, he eivät olisi saaneet osakseen tätä täydellisen elämän tilaa tuhannen vuoden lopussa. Todellisuudessa vasta siihen mennessä Aadamilta peritty ’kuolema antoi ne kuolleet, jotka siinä olivat, ja kuolema heitettiin tuliseen järveen kärsimään ”toista kuolemaa” eli tyhjäksi tekemistä’. (Ilm. 20:13, 14) Silloin toteutuu se, mitä 1. Kor. 15:25, 26:ssa on ennustettu: ”Hänen pitää hallitseman ’siihen asti, kunnes hän on pannut kaikki viholliset jalkojensa alle’. Vihollisista viimeisenä kukistetaan kuolema.”

32. Miten Ilm. 21:3, 4 toteutuu silloin täysin?

³² Silloin täyttyy täydellisesti se, mitä syntiseltä Aadamilta peritystä kuolemasta sanottiin: ”Ja Jumala itse on oleva heidän kanssaan, heidän Jumalansa; ja hän on pyyhkivä pois kaikki kyyneleet heidän silmistänsä, eikä kuolemaa ole enää oleva, eikä murhetta eikä parkua eikä kipua ole enää oleva, sillä kaikki entinen on mennyt.” – Ilm. 21:3, 4.

33. a) Miten ne, jotka pääsevät tuohon elämän yltäkylläisyyteen, osoittautuvat arvollisiksi siihen, että heidän elämänsä pidennetään kestämään ikuisesti? b) Miten he arvostavat silloin itsessään Room. 6:23:n totuutta?

³³ Haluavatko kaikki ne, jotka ovat tulleet elämään tässä täydellisessä merkityksessä tuhannen vuoden loppuun mennessä, pidentää tuon yltäkylläisen elämän kestämään ikuisesti? He voivat pidentää sitä osoittautumalla arvollisiksi saamaan oikeuden iankaikkiseen elämään kaiken elämän Suurelta Lähteeltä, Jehova Jumalalta. Läpäistyään perinpohjaisen koetuksen, joka tutki heidän kokosieluisen nuhteettomuutensa Häntä kohtaan, uskolliset palkitaan sillä kallisarvoisella oikeudella, että heidän elämäänsä suojellaan ja pidennetään ikuisiksi ajoiksi onnessa. Siten he kokevat omassa itsessään, että ”Jumalan armolahja on iankaikkinen elämä Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme”. (Room. 6:23) Ellei Jumala olisi käyttänyt rakastamaansa ainosyntyistä Poikaa, tämä ei olisi ollut mahdollista ihmisperheelle.

34, 35. a) Mitä toivomme ”suureen joukkoon” kuuluvien suhteen, jotka jo ennen ”suurta ahdistusta” palvelivat valkoisiin vaatteisiin pukeutuneina Jehovan hengellisessä temppelissä? b) Mitä Koorahin poikien tunteita Jehovan esipihoja kohtaan myös kuolleista herätetyt ”väärät” tehdään kykeneviksi kehittämään?

³⁴ Miten sielua tyydyttävää sitten onkaan palvoa ja palvella Jumalaa, jonka nimi on Jehova, hänen hengellisen temppelinsä maallisissa esipihoissa! Jo loistoisan tuhatvuotiskauden alussa ”suuressa ahdistuksessa” eloon jääneitten ”suuresta joukosta” piti paikkansa, että ”he ovat pesseet vaatteensa ja valkaisseet ne Karitsan veressä. Sentähden he ovat Jumalan valtaistuimen edessä ja palvelevat häntä päivät ja yöt hänen temppelissään.” (Ilm. 7:9, 14, 15) Toivon mukaan tuon puhtaisiin vaatteisiin pukeutuneen ”suuren joukon” jäsenet asuvat Jumalan hengellisen temppelin esipihoissa koko tuhannen vuoden ajan ja läpäisevät Suvereenia Herraa Jehovaa kohtaan osoitetun ehdottoman nuhteettomuuden kokeen, sen jälkeen kun tuhatvuotiskausi on päättynyt. Ne, jotka herätetään haudoistaan tuhatvuotiskaudella, tuodaan Jehovan hengellisen temppelin maallisiin esipihoihin palvomaan ja palvelemaan häntä siellä. Ryhtymällä siellä asianmukaisesti arvostaen Jehovan palvontaan myös ylösnousseet ”väärät” tuntevat samoin kuin leeviläisen Koorahin pojat:

³⁵ ”Sillä yksi päivä sinun esikartanoissasi on parempi kuin tuhat muualla; mieluummin minä olen vartijana Jumalani huoneen kynnyksellä, kuin asun jumalattomien majoissa. Sillä Herra Jumala on aurinko ja kilpi; Herra antaa armon ja kunnian, ei hän kiellä hyvää niiltä, jotka nuhteettomasti vaeltavat.” – Ps. 84:1, 11, 12.

36. Millaista Daavidin ilmaisemaa Jumalan temppelin arvostusta ne, jotka päättävät säilyttää nuhteettomuuden, kehittävät?

³⁶ Ne, jotka ovat päättäneet säilyttää kokosydämisen nuhteettomuuden ainoaa elävää tosi Jumalaa kohtaan, kehittävät hengellisten asiain arvostusta, jota Daavid ilmaisi sanoessaan: ”Yhtä minä rukoilen Herralta, sitä minä pyydän: että saisin asua Herran huoneessa kaiken elinaikani, katsella Herran suloisuutta ja tutkistella hänen temppelissänsä [katsoa arvostaen hänen temppeliään, Um].” – Ps. 27:1, 4.

37, 38. a) Mihin luonnolliseen tilaan Jehovan ”astinlauta” lopulta saatetaan? b) Nauttivatko hänen ’astinlautansa’ asukkaat vain luonnollisesta paratiisista, ja miten he vastaavat viimeisen psalmin kutsuun?

³⁷ Koko maa on silloin oleva suurenmoisen Luojansa palvontapaikka. Se on hänen ’astinlautansa’, kun taas taivaat ovat hänen ’valtaistuimensa’. (Jes. 66:1) Hänen taivaallinen valtaistuimensa on loistoisa; hänen maallisesta astinlaudastaan tehdään loistoisa, niin että siitä tulee sopiva paikka hänen jaloilleen. Kaikkialla maan päällä on oleva paratiisillista, Eedenin puutarhan kaltaista, Jehovan puutarhan kaltaista. (1. Moos. 2:8; 13:10) Se on oleva ilon ja riemun paikka, sillä se on paikka, missä kaikki hänen palvojansa, jotka eivät enää ole ”Jumalan kirkkautta” eli kunniaa vailla, elävät täysin onnellisina. Kaikki jumaliset ominaisuudet kukoistavat kauniisti heissä, ja he nauttivat täydellisen ihanasta suhteesta Jumalaan, niin että he havaitsevat olevansa sekä hengellisessä että maallisessa paratiisissa. Miten tämä kaikki antaakaan sielulle innoittavan syyn ylistää kaiken tämän käsittämättömän hyvyyden Suurenmoista Luojaa ja Antajaa! Sointuvin äänin ja kaikilla kehittämillään musiikillisilla kyvyillä he kiitollisina ylistävät Häntä. Taivaallisten joukkojen kanssa he vastaavat ikuisesti viimeisessä henkeytetyssä psalmissa olevaan innostuneeseen kutsuun:

³⁸ ”Halleluja [Ylistäkää Jahia, Um]! Ylistäkää Jumalaa hänen pyhäkössään, ylistäkää häntä hänen väkevyytensä taivaanvahvuuksissa. Ylistäkää häntä hänen voimallisista teoistansa, ylistäkää häntä, sillä hänen herrautensa on suuri. Ylistäkää häntä pasunan pauhulla, ylistäkää häntä harpuilla ja kanteleilla. Ylistäkää häntä vaskirummuilla ja karkelolla, ylistäkää häntä kielisoittimilla ja huiluilla. Ylistäkää häntä helisevillä kymbaaleilla, ylistäkää häntä kumisevilla kymbaaleilla. Kaikki, joissa henki on, ylistäkää Herraa! Halleluja [Ylistäkää Jahia, Um]!” – Ps. 150:1–6.