10. luku

”Tunnusmerkki” sen tulemisesta lähelle

1. Miksi meidän pitäisi olla jännittyneen kiinnostuneita saamaan tietoa tuhatvuotiskauden läheisyydestä?

KUN tarkastelemme tuhatvuotiskautta sen mukaisesti, mitä Raamattu sanoo siitä, se on erittäin haluttu koko ihmiskunnalle, sekä eläville että kuolleille. Sen tähden ilmoitus siitä, että se on tullut lähelle, on mitä tervetullein uutinen kaikille, jotka ymmärtävät sen. Meidän pitäisi olla jännittyneen kiinnostuneita tietämään, mitä päteviä syitä meillä on olla vakuuttuneita siitä, että se on tullut lähelle. Mitä nuo syyt ovat? Varaammeko aikaa tarkastellaksemme joitakin niistä?

2. a) Mikä kokoaminen, jonka näemme olevan käynnissä, on itsessään selvä todiste siitä, että tuhatvuotiskausi on tullut lähelle? b) Kuka johtaa ”sotaa” Jumalan puolella, ja missä asemassa hän jo palvelee?

² Siitä, mitä olemme tarkastelleet tuhatvuotiskaudesta tähän mennessä, tiedämme sen tosiasian, että sitä täytyy välittömästi edeltää ihmisen koko historian tuhoisin sota, ”Jumalan, Kaikkivaltiaan, suuren päivän sota” Harmagedonissa. Voimme nyt nähdä poliittisten hallitsijoiden eli ”koko asutun maan kuninkaiden” tulevan kootuiksi ihmisen valvonnan ulkopuolella olevien voimien alaisuudessa tuohon sotien sotaan. Tämän tosiasian pitäisi itsessään olla selvä todiste siitä, että myös toivottu tuhatvuotiskausi, joka seuraa sitä sotaa, on tullut lähelle. (Ilm. 16:13–16, Um) Tuohon sotaan ottaa aktiivisesti osaa Jumalan Kaikkivaltiaan puolella Jumalan taivaallisten sotajoukkojen johtaja, jota kutsutaan Uskolliseksi ja Totiseksi, Jumalan Sanaksi. Jo ennen kuin tämä Harmagedonin sota alkaa, tämä taivaallinen johtaja on Kuningas. ”Hänen päässään oli monta kruunua”, ja ”hänellä on vaipassa kupeellaan kirjoitettuna nimi: ’Kuningasten Kuningas ja herrain Herra’.” (Ilm. 19:11–16) Hän hallitsee näin ollen jo Kuninkaana, ennen kuin hän astuu tuhat vuotta kestävään kauteen, jolloin hän hallitsee 144000 kristityn perijätoverinsa kanssa. – Ilm. 12:5; 14:1–4; 20:4–6.

3. Mitä sellaista Johannes näki, kun kirjakäärön kaksi ensimmäistä sinettiä avattiin, mikä viittaa Kristuksen tuhatvuotiskautta edeltävän hallituskauden alkuun (Ilm. 6:1–4)?

³ Tämän kuningasten Kuninkaan Jeesuksen Kristuksen tuhatvuotiskautta edeltävän hallituskauden alkuun viitataan meidän 20. vuosisatamme maailman tapahtumia esittävässä aikaisemmassa kuvauksessa. Tämä kuvaus esitetään Ilmestyskirjan kuudennessa luvussa, missä apostoli Johannes kertoo meille, mitä hän näki, kun Jumalan Karitsa Jeesus Kristus alkaa avata seitsemää sinettiä, jotka sulkevat ”kirjakäärön”, jonka hän on saanut taivaallisella valtaistuimella istuvan Jumalan kädestä. Johannes sanoo: ”Ja minä näin, kuinka Karitsa avasi yhden niistä seitsemästä sinetistä, ja kuulin yhden niistä neljästä olennosta sanovan niinkuin ukkosen äänellä: ’Tule!’ Ja minä näin, ja katso: valkea hevonen; ja sen selässä istuvalla oli jousi, ja hänelle annettiin seppele, ja hän lähti voittajana ja voittamaan [täydentääkseen voittonsa, Um]. Ja kun Karitsa avasi toisen sinetin, kuulin minä toisen olennon sanovan: ’Tule!’ Niin lähti toinen hevonen, tulipunainen, ja sen selässä istuvalle annettiin valta ottaa pois rauha maasta, että ihmiset surmaisivat toisiaan; ja hänelle annettiin suuri miekka.” – Ilm. 6:1–4.

4, 5. a) Mitä näemme tulipunaisella hevosella ratsastavan vertauskuvaavan? b) Kuka lähti tuolloin voittamaan täydellisesti, ja miten tämä asetti näyttämön, missä Ps. 2:1–6 täyttyisi?

⁴ Näemme tässä vertauskuvat, jotka kuvaavat ensimmäistä maailmansotaa, joka puhkesi vuonna 1914 mutta joka vain edelsi toista maailmansotaa, joka otti pois rauhan maasta vielä kuudeksi vuodeksi. Tuo maailmansodista ensimmäinen ilmaisi ajan, jolloin vanhurskas soturi Jeesus Kristus sai taivaallisen kruunun ja lähti maan päällä olevia vihollisiaan vastaan, voittamaan taistelun, voittaakseen täysin maalliset vihollisensa. Tämä merkitsi sitä, että hän taistelisi myöhemmin Jumalan puolella ”Jumalan, Kaikkivaltiaan, suuren päivän sodassa” Harmagedonissa. Hänen kruunaamisensa Kuninkaaksi taivaassa ensimmäisen maailmansodan aikaan asettaa näyttämön toisen psalmin sanojen täyttymykselle:

⁵ ”Miksi pakanat pauhaavat ja kansat turhia ajattelevat? Maan kuninkaat nousevat, ruhtinaat yhdessä neuvottelevat Herraa ja hänen voideltuansa [Kristustaan, kreikankielinen Septuaginta-käännös] vastaan: ’Katkaiskaamme heidän kahleensa, heittäkäämme päältämme heidän köytensä’. Hän, joka taivaassa asuu, nauraa; Herra pilkkaa heitä. Kerran hän on puhuva heille vihassansa, peljättävä heitä hirmuisuudessaan: ’Minä olen asettanut kuninkaani Siioniin, pyhälle vuorelleni’.” – Ps. 2:1–6; vrt. Apt. 4:24–30.

6. Ovatko maailmansodat ja Yhdistyneet Kansakunnat poistaneet Siioninvuorella olevan Jehovan Kuninkaan valtaistuimelta, ja mistä Harmagedonin sodan lopputulos saa meidät vakuuttuneiksi?

⁶ Huolimatta kaikesta kuohunnasta, joka on häirinnyt kansoja vuosina 1914–1918 käydyn ensimmäisen maailmansodan ajoista lähtien, Jehovalla on ollut Kuninkaansa, Poikansa Jeesus Kristus, istumassa kuninkaallisen hallituksen, Siionin, taivaallisella valtaistuimella. (Ilm. 14:1; Hepr. 12:22) Ei ensimmäinen maailmansota, ei toinen maailmansota eikä Yhdistyneitten Kansakuntien järjestö ole onnistunut poistamaan tätä messiaanista Kuningasta valtaistuimelta. ”Jumalan, Kaikkivaltiaan, suuren päivän sota” Harmagedonissa lujittaa hänen asemansa taivaallisella valtaistuimella, ja hän istuu sillä valmiina aloittamaan tuhatvuotisen hallituskautensa 144000 uskollisen perijätoverinsa kanssa. (Ilm. 19:19–21) Tästä sangen tärkeästä syystä luvattu tuhatvuotiskausi ja sen ihmiskunnalle tuomat elämää antavat siunaukset ovat taatut meille. Se on tullut lähelle!

7. Miksi me emme ole muinaisen ”pahan ja avionrikkojan sukupolven” kaltaisia, ja mistä löydämme kuitenkin Jeesuksen tarkasteltavaksemme antaman ”tunnusmerkin”?

⁷ Edellä esitetyistä todisteista huolimatta monet epäilevät ihmiset vaativat ”tunnusmerkkiä”, ennen kuin he päättävät olla vakuuttuneita siitä, että tuhatvuotiskausi on todellakin tullut lähelle, niin, että se alkaa meidän sukupolvemme aikana. Me emme ole 1900 vuotta sitten eläneitten uskonnollisten kirjanoppineitten ja fariseusten ”pahaa ja avionrikkojaa sukupolvea”, joka halusi Jeesukselta Kristukselta merkkiä vakuuttuakseen siitä, että hän oli Messias. (Matt. 12:38, 39) Meillä on kuitenkin kuvaus ”tunnusmerkistä” (Um), jonka Jeesus Kristus itse antoi, ja koska hän teki meille mahdolliseksi saada tietoa siitä, jäisimme vakavaan tietämättömyyteen kieltäytymällä tarkastelemasta sitä. Kuvaus on luettavissamme Matteuksen 24. ja 25. luvusta, Markuksen 13. luvusta ja Luukkaan 21. luvusta. Jeesus kuvaili tunnusmerkin apostoleilleen näiden pyynnöstä, ei todistaakseen että hän oli Messias eli Kristus, vaan sen ilmaisemiseksi, että eräät luvatut tulevat tapahtumat olivat lähellä, täyttymäisillään. Se annettiin niisankuun 11. päivänä vuoden 33 keväällä, kolme päivää ennen Jeesuksen väkivaltaista kuolemaa.

”TUNNUSMERKKIÄ” KOSKEVA ENNUSTUS

8. Miten Jeesus ilmaisi, että hän menisi pois, ja mitkä sanat sanottaisiin hänen palatessaan?

⁸ Jeesus oli juuri ennustanut jotakin, joka kuulosti hirvittävältä juutalaisten korvissa, nimittäin heidän Jerusalemissa olevan temppelinsä tuhon. Hän oli ilmoittanut siellä uskonnollisille vastustajilleen: ”Katso, ’teidän huoneenne on jäävä hyljätyksi’. Sillä minä sanon teille: tästedes te ette näe minua, ennenkuin sanotte: ’Siunattu olkoon hän, joka tulee Herran [Jehovan, Um] nimeen’.” (Matt. 23:38, 39) Tämä viittasi siihen, että hän menisi pois. Kun hän palaisi, olisi niitä, jotka omaksuisivat Psalmin 118:26 sanat ja sanoisivat: ”Siunattu olkoon hän, joka tulee Herran [Jehovan, Um] nimeen.”

9. Miten Jeesus ilmaisi, että noita hänen paluunsa tervetuliaissanoja eivät lausuisi Jerusalemin temppelissä olevat palvojat?

⁹ Jehovan palvojat eivät ilmeisestikään tervehtisi Jehovan nimessä tulevaa noilla profeetallisilla sanoilla aineellisessa temppelissä Jerusalemissa. Tämän Jeesus osoitti hyvin selvästi sen mukaan, mitä kertomus sanoo tapahtuneen hänen seuraavien pahaenteisten sanojensa jälkeen: ”Ja Jeesus lähti ulos pyhäköstä ja meni pois; ja hänen opetuslapsensa tulivat hänen tykönsä näyttämään hänelle pyhäkön rakennuksia. Niin hän vastasi ja sanoi heille: ’Ettekö näe näitä kaikkia? Totisesti minä sanon teille: tähän ei ole jäävä kiveä kiven päälle, maahan jaottamatta.’” – Matt. 24:1, 2.

10. Minkä kysymyksen neljä apostolia esitti Jeesukselle Öljymäellä, josta oli näköala temppeliin päin, ja miten eri käännökset esittävät heidän kysymyksensä?

¹⁰ Kaksitoista apostolia eivät esittäneet kysymyksiä tuosta pelottavasta ennustuksesta, ennen kuin he saapuivat Öljymäelle, jolta on näköala Jerusalemiin ja josta voitiin nähdä erinomaisesti temppeli, jonka kuningas Herodes Suuri oli uudistanut. Näkymä näyttää herättäneen neljässä apostolissa tärkeän kysymyksen, joka sytytti toistenkin kiinnostuksen, sillä luemme: ”Hänen istuessaan Öljymäellä tulivat opetuslapset yksityisesti hänen luokseen ja sanoivat: ’Sano meille: milloin nämä tapahtuvat, ja mikä on sinun läsnäolosi [kreik. parousía] ja asiainjärjestelmän päättymisen tunnusmerkki?’” (Matt. 24:3, Um) Youngin Pyhän Raamatun kirjaimellinen käännös (Young’s Literal Translation of the Holy Bible) kääntää heidän sanansa kreikan kielestä seuraavasti: ”Sano meille, milloin nämä tulevat tapahtumaan ja mikä on sinun läsnäolosi ja aikakauden täyden lopun tunnusmerkki.” Rotherhamin raamatunkäännös The Emphasised Bible esittää samaten: ”Sano meille, milloin nämä tulevat tapahtumaan, – ja mikä on sinun läsnäolosi ja aikakauden päättymisen tunnusmerkki.” Arkkipiispa Newcomen Uudessa raamatunkäännöksessä (New Translation, korjattu teksti) sanotaan: ”Mikä on oleva sinun ilmaantumisesi ja aikakauden lopun merkki?” – Vuoden 1808 painos.

11. a) Milloin Jerusalemin temppelin tuho tapahtui, mutta mitä muuta ei tapahtunut samalla kertaa? b) Mitä meidän olisi näin ollen luonnollista tehdä historian suhteen?

¹¹ Me tiedämme nykyään, milloin Jerusalemin kirjaimellisen temppelin tuho tapahtui. Se tapahtui 1900 vuotta sitten, kesällä vuonna 70, jolloin kenraali Tituksen johtamat Rooman legioonat tuhosivat koko kaupungin. (Luuk. 21:20–24) Mutta entä nuo muut seikat, Kristuksen parusian (läsnäolon, esiintymisen) ja aikakauden eli asiainjärjestelmän (eli tilana) päättymisen ”tunnusmerkki”, joka sisältyi opetuslasten kysymykseen? Juutalaisen asiaintilan eli asiainjärjestelmän täysi loppu eli päättyminen tapahtui tosin vuonna 70, mutta silloin ei tapahtunut sen suuremman asiainjärjestelmän päättymistä, josta tuo juutalainen järjestelmä oli pelkkä profeetallinen malli eli esikuva. Myöskään Herran Jeesuksen Kristuksen parusia, läsnäolo eli esiintyminen ei tapahtunut tuona vuonna. Koska me elämme tällä 20. vuosisadalla, meidän olisi mitä luonnollisinta tarkastella 20. vuosisatamme historiaa saadaksemme selville, onko ennustettu ”tunnusmerkki” ilmaantunut oman sukupolvemme aikana.

12. Miksi meidän pitäisi kysyä, tiedustelivatko apostolit Jeesuksen ”tulemista” eli ”tulemusta”, sen valossa, mitä Stefanus sanoi Kristuksen ensimmäisestä tulemisesta?

¹² Meidän tulee panna merkille, että opetuslapset tiedustelivat Herran Jeesuksen Kristuksen parusiaa. Kysyivätkö he sitä tiedustellessaan hänen ”tulemistaan” eli ”tulemustaan”, kuten jotkut sitä kutsuvat? Tämä kysymys ansaitsee tulla esitetyksi, koska kristitty marttyyri Stefanus puhuessaan Herran Jeesuksen ensimmäisestä ”tulemisesta” sanoi juutalaiselle sanhedrinille Jerusalemissa: ”Ketä profeetoista eivät teidän isänne vainonneet? He tappoivat ne, jotka ennustivat sen Vanhurskaan tulemista [kreik. eleusis], jonka kavaltajiksi ja murhaajiksi te nyt olette tulleet.” (Apt. 7:52) Huomaamme, että puhuessaan Kristuksen ensimmäisestä tulemisesta Stefanus ei käyttänyt sanaa parousía vaan kreikan kielen sanaa eleusis. Nämä kaksi kreikankielistä sanaa eivät eroa toisistaan ainoastaan muodoltaan ja johdoltaan, vaan ne eroavat myös merkitykseltään.

13. Mitä sana parousía kirjaimellisesti merkitsee, sen mukaan mistä sanoista se on johdettu, mutta mitä kreikan kielen asiantuntijat selittävät sen merkitsevän?

¹³ Sana parousía merkitsee kirjaimellisesti ’vieressä olemista’, sillä se on muodostettu kreikan kielen prepositiosta pará (’vieressä’) ja sanasta ousía (’oleminen’). Liddellin ja Scottin kreikkalais-englantilainen sanakirja (A Greek-English Lexicon), II osa, sivun 1343 2. palsta esittää parousían ensimmäiseksi merkitykseksi ’läsnäolon’. Sanan toiseksi merkitykseksi se esittää saapumisen ja lisää sitten: ”Erityisesti kuninkaallisen tai huomattavan virkamiehen vierailu.” Sopusoinnussa tämän kanssa (Gerhard Friedrichin) Uuden testamentin teologinen sanakirja (Theological Dictionary of the New Testament) antaa V osassa ”yleismerkitykseksi” sanan ’läsnäolo’. (S. 859) Sitten se esittää ”sanojen tekniseksi käytöksi” hellenismissä ”1. Hallitsijan vierailu.” Sivulla 865 se sanoo ”[Verbin] pareimi ja [sanan] parousía teknisestä käytöstä UT:ssa”: ”UT:ssa näitä sanoja ei koskaan käytetä merkitsemään Kristuksen tulemista lihassa, eikä parousía merkitse koskaan palaamista. Ajatus useammasta kuin yhdestä parousíasta esiintyy ensimmäisen kerran vasta myöhemmässä kirkossa.”

14. a) Mitä ilmausta käytettäisiin ”läsnäolon” sijasta tuon kreikankielisen sanan teknisen käytön mukaan hellenismissä? b) Missä käännöksissä parousía käännetään johdonmukaisesti ”läsnäoloksi”, ja mikä vastakohtaisuus osoitetaan Fil. 2:12:ssa?

¹⁴ Niinpä Jeesuksen opetuslapset eivät siis tiedustelleet hänen ”saapumistaan” vaan sitä, mitä tapahtuisi hänen saapumisensa jälkeen. He tiedustelivat hänen ”läsnäoloaan”. Ja jos sen sijaan, että käyttäisimme sanaa ”läsnäolo”, turvaudumme ”sanojen tekniseen käyttöön” hellenismissä, opetuslasten ymmärrettäisiin kysyneen Jeesukselta: ”Mikä on [kuninkaallisena merkkihenkilönä suorittamasi vierailun] ja asiainjärjestelmän päättymisen merkki?” ”Vierailuun” sisältyy enemmän kuin ”saapuminen”. Siihen sisältyy ”läsnäolo”. Niin sanotussa Uudessa testamentissa kreikankielinen sana parousía esiintyy 24 kertaa, eikä ainoastaan englanninkielinen Pyhän Raamatun Uuden maailman käännös käännä sitä ”läsnäoloksi” jokaisessa kohdassa, jossa se esiintyy, vaan myös toiset käännökset, esimerkiksi Youngin Pyhän Raamatun kirjaimellinen käännös (Young’s Literal Translation of the Holy Bible) vuodelta 1862, Wilsonin The Emphatic Diaglott vuosilta 1857–1863 ja Rotherhamin The Emphasised Bible vuodelta 1897. Havaitsemme, miten sopivasti ’läsnäolo’ ja ’poissaolo’ asetetaan toistensa vastakohdaksi Fil. 2:12:ssa (Um), missä apostoli Paavali sanoo: ”Olette aina totelleet, ei ainoastaan minun läsnä ollessani vaan nyt paljon alttiimmin minun poissa ollessani.”

VERTAUS KYMMENESTÄ NEITSYESTÄ

15. Millä sanalla monet Jeesuksen ennustaman ”tunnusmerkin” piirteet vaativat kääntämään parusían, kuten esimerkiksi missä vertauksessa?

¹⁵ Parusian ja asiainjärjestelmän päättymisen ”tunnusmerkkiä” koskevan Jeesuksen ennustuksen lukuisat piirteet vaativat parousíalle ’läsnäolon’ merkitystä. Tarkastelkaamme esimerkiksi sitä ennustuksen osaa, jota yleensä sanotaan vertaukseksi viisaista ja tyhmistä neitsyistä. Jeesus oli juuri esittänyt ennustuksen ”uskollisesta ja ymmärtäväisestä palvelijasta” ja ”pahasta palvelijasta”, ja nyt hän esittää ennustuksen eräästä toisesta parusiaansa liittyvästä piirteestä. Hän sanoo: ”Silloin on taivasten valtakunta oleva kymmenen neitsyen kaltainen, jotka ottivat lamppunsa ja lähtivät ylkää vastaan. Mutta viisi heistä oli tyhmää ja viisi ymmärtäväistä. Tyhmät ottivat lamppunsa, mutta eivät ottaneet öljyä mukaansa. Mutta ymmärtäväiset ottivat öljyä astioihinsa ynnä lamppunsa.” – Matt. 25:1–4; 24:45–51.

16. Missä mielessä naiset ovat ”neitsyitä” vertauksen johdannon mukaan?

¹⁶ Ensinnäkin meidän on todettava se, että tämä vertaus käsittää ihmisluokan eikä sitä siis tule pelkästään soveltaa kunkin yksilön elämään ja kuolemaan. Ne, joita vertaus koskee, ovat ”neitsyitä” erityisessä merkityksessä, koska he edustavat ”taivasten valtakuntaa” siksi, että ”silloin”, kuten Jeesus sanoi, ”on taivasten valtakunta oleva [minkä?] kymmenen neitsyen kaltainen”. Tämä on se ”valtakunta”, josta Jeesus puhui aikaisemmin ennustuksessaan, kun hän sanoi: ”Tämä valtakunnan evankeliumi pitää saarnattaman kaikessa maailmassa, todistukseksi kaikille kansoille; ja sitten tulee loppu.” – Matt. 24:14.

17. a) Keitä ”neitsyet”, joita on kymmenen, kuvaavat? b) Milloin vertaus alkoi täyttyä ja miksi silloin?

¹⁷ Koska ”kymmenen” on Raamatussa maallisten asioitten suhteen täydellisyyttä merkitsevä luku, niin kymmenen ”neitsyttä” kuvaisi kaikkia kristittyjä, jotka ovat ehdolla tai jotka väittävät olevansa ehdolla taivaalliseen valtakuntaan Jeesuksen Kristuksen perijätoveruuteen. Milloin profeetallinen vertaus sitten alkoi täyttyä? Helluntaipäivänä, sunnuntaina 6. siivankuuta vuonna 33. Miksi niin? Koska neitsytluokka tuli silloin olemassaoloon. Tämä johtui siitä, että Jeesuksen Kristuksen uskolliset opetuslapset, jotka olivat kokoontuneet erääseen ylähuoneeseen Jerusalemiin, kastettiin tuona päivänä pyhällä hengellä. Jumala siitti heidät siten hengellisiksi pojikseen asemaan, jossa he olivat ”Jumalan perillisiä ja Kristuksen kanssaperillisiä”. (Room. 8:17) Mutta Raamatussa perilliset ovat tavallisesti poikia; mistä sitten johtuu, että vertauksessa kaikkia Kristuksen opetuslasten hengestä siinneen seurakunnan jäseniä kuvataan naispuolisiksi, kuin neitsyttytöiksi, jotka menevät hääiltana ylkää eli sulhasta vastaan? Ja kuka on tämä ”ylkä”?

18. Keihin Johannes Kastaja vertasi itseään ja Jeesusta avioliittoasiain yhteydessä, ja kenen luo Johannes ohjasi omat opetuslapsensa?

¹⁸ Ensinnäkin tämä ”ylkä” on ylösnoussut, kirkastettu Herra Jeesus Kristus. Johannes Kastaja puhui hänestä siltä näkökannalta ja vertasi itseään sen mukaisesti ”yljän ystävään”. Niihin aikoihin ”yljän ystävä” tavallisesti järjesti sulhasen ja morsiamen avioliiton. Noiden kahden kihloissa olevan ihmisen liiton solmimisen iltana kiinnitettiin enemmän huomiota sulhaseen kuin sulhasen ystävään. Niinpä Johannes Kastaja sanoi opetuslapsilleen, joita hän valmisti Jeesukselle Kristukselle, heidän kuvaannolliselle ”yljälleen”: ”En minä ole Kristus, vaan minä olen hänen edellänsä lähetetty. Jolla on morsian, se on ylkä; mutta yljän ystävä, joka seisoo ja kuuntelee häntä, iloitsee suuresti yljän äänestä. Tämä minun iloni on nyt tullut täydelliseksi. Hänen tulee kasvaa, mutta minun vähetä.” (Joh. 3:28–30) Niinpä Johannes aivan oikein ohjasi opetuslapsensa Jeesuksen luo.

19, 20. a) Miten Jeesus vertaa itseään sulhaseen eräässä vertauksessa ja Ilmestyskirjassa? b) Millä nimellä Uutta Jerusalemia vastaavasti kutsutaan?

¹⁹ Jeesus omasta puolestaan vertasi itseään sulhaseen toisessa kertomassaan vertauksessa. Tämä oli vertaus ”häistä”, jotka kuningas valmisti pojalleen, ja tämä poika edusti suuren Iankaikkisuuden Kuninkaan Jehova Jumalan Poikaa. (Matt. 22:1–14) Ja ilmestyksessä, jonka Jeesus Kristus sai Jumalalta ja välitti apostoli Johannekselle, Jeesusta, Jumalan Karitsaa, verrataan sulhaseen, joka vihitään opetuslastensa seurakunnan kanssa, seuraavin sanoin: ”Iloitkaamme ja riemuitkaamme ja antakaamme kunnia hänelle, sillä Karitsan häät ovat tulleet, ja hänen vaimonsa on itsensä valmistanut. Ja hänen annettiin pukeutua liinavaatteeseen, hohtavaan ja puhtaaseen: se liina on pyhien vanhurskautus. . . . Kirjoita: Autuaat [onnellisia, Um] ne, jotka ovat kutsutut Karitsan hääaterialle!” Lisäksi apostoli Johannes kertoo enkelistä, joka tuli hänen luokseen ja sanoo:

²⁰ ”’Tule tänne, minä näytän sinulle morsiamen, Karitsan vaimon’. Ja hän vei minut hengessä suurelle ja korkealle vuorelle ja näytti minulle pyhän kaupungin, Jerusalemin, joka laskeutui alas taivaasta Jumalan tyköä, ja siinä oli Jumalan kirkkaus.” – Ilm. 19:7–9; 21:9–11.

21. Mihin Paavali vertaa Jeesuksen Kristuksen ja hänen seurakuntansa välistä suhdetta sen mukaan, mitä Ef. 5:23–27 esittää?

²¹ Apostoli Paavali vertaa Jeesuksen Kristuksen ja hänen 144000 perijätoverinsa seurakunnan välistä suhdetta aviomiehen ja -vaimon suhteeseen. Hän kirjoittaa: ”Mies on vaimon pää, niinkuin myös Kristus on seurakunnan pää, hän, ruumiin vapahtaja. Mutta niinkuin seurakunta on Kristukselle alamainen, niin olkoot vaimotkin miehillensä kaikessa alamaiset. Miehet, rakastakaa vaimojanne, niinkuin Kristuskin rakasti seurakuntaa ja antoi itsensä alttiiksi sen edestä, että hän sen pyhittäisi, puhdistaen sen, vedellä pesten, sanan kautta, saadakseen asetetuksi eteensä kirkastettuna seurakunnan, jossa ei olisi tahraa eikä ryppyä eikä mitään muuta sellaista, vaan joka olisi pyhä ja nuhteeton.” – Ef. 5:23–27.

22. Missä avioliiton solmiminen tapahtuu, ja miksi Jeesuksen vertaus ei mainitse lainkaan sulhasen morsianta?

²² Sulhasen Jeesuksen Kristuksen ja hänen seurakunta ”morsiamensa” avioliitto solmitaan tietysti taivaassa, missä heidät yhdistetään Jehova Jumalan, taivaallisen Isän, siunauksella. On kuitenkin merkille pantavaa, että vertauksessa kymmenestä neitsyestä ei mainita lainkaan morsianta. Näin siksi, että vältettäisiin ajatuksen sekaantuminen. Syynä on itse asiassa se, että ”morsian” otetaan eli valitaan juuri ”kymmenestä neitsyestä”. Valitut ”neitsyet” ovat niitä ”onnellisia”, jotka ”ovat kutsutut Karitsan hääaterialle”. (Ilm. 19:9) Sopusoinnussa tämän kanssa Jeesuksen vertaus osoittaa kelvollisten ”neitsyitten” menevän sisään ovesta häähuoneeseen. Vertaus valaisee nimenomaan sitä, millä tavalla he osoittautuvat kelvollisiksi.

23. Mitä vaatimuksia se, että Kristuksen seurakunnan jäseniä verrataan ”neitsyihin”, asettaa heille?

²³ Kristuksen morsianseurakunnan jäseniä verrataan ”neitsyihin” muustakin syystä kuin siksi, että heidät on kihlattu puhtaalle Yljälle. He ovat ”neitsyitä” hengellisessä lisämerkityksessä. Samoin kuin neitsyttyttö on puhdas, siveä, koskematon sukupuolisesti, niin näiden kristillisen seurakunnan uskollisten jäsenten täytyy olla puhtaat ja tahrattomat pysyttelemällä erossa tästä maailmasta, sitoutumatta millään lailla tämän maailman uskonnollisiin ja poliittisiin järjestöihin. He eivät yhdy mihinkään kirkon ja valtion liittoon. He säilyttävät hengellisen neitsyytensä olemalla sekaantumatta tämän maailman asioihin. (2. Tim. 2:3, 4) Tätä tarkoitetaan sillä, mitä sanotaan niistä 144000:sta, joiden nähdään seisovan Jumalan Karitsan kanssa hengellisellä Siioninvuorella: ”Nämä ovat ne, jotka eivät ole saastuttaneet itseään naisten [kuten uskonnollisen porton Suuren Babylonin ja sen tytärten] kanssa; sillä he ovat niinkuin neitsyet. Nämä ovat ne, jotka seuraavat Karitsaa, mihin ikinä hän menee.” – Ilm. 14:4; 17:3–5.

24. Mitä Jaak. 1:26, 27 sanoo niiltä vaaditusta puhtaudesta, joita verrataan neitsyisiin?

²⁴ Vaaditusta puhtaudesta opetuslapsi Jaakob sanoo: ”Jos joku luulee olevansa jumalanpalvelija, mutta ei hillitse kieltään, vaan pettää sydämensä, niin hänen jumalanpalveluksensa on turha. Puhdas ja tahraton jumalanpalvelus Jumalan ja Isän silmissä on käydä katsomassa orpoja ja leskiä heidän ahdistuksessaan ja varjella itsensä niin, ettei maailma saastuta.” – Jaak. 1:26, 27.

MENEMINEN ”YLKÄÄ” VASTAAN

25. Miten Kristuksen seurakunnalla, joka alkoi vuoden 33 helluntaina, oli Jumalan kannalta puhdas ja tahraton uskonto, ja mitä todisteita siihen kuuluneilla oli siitä?

²⁵ Vuoden 33 helluntaipäivänä, jolloin pyhä henki laskeutui kasteena Jeesuksen Kristuksen uskollisiin opetuslapsiin heidän odottaessaan Jerusalemissa, kristillinen seurakunta sai alkunsa, ja sillä oli ”puhdas ja tahraton jumalanpalvelus Jumalan ja Isän silmissä”. He olivat hengellisesti puhuen neitsytluokka, erossa siitä uskonnollisesta järjestöstä, joka oli hylännyt Jeesuksen Kristuksen ja aiheuttanut sen, että roomalainen maaherra Pontius Pilatus tuomitsi hänet pantavaksi paaluun. (Apt. 2:1–42) Heillä oli alusta asti Messiaan Jeesuksen opetukset ja hänen kahdentoista apostolinsa opetukset, ja he pysyivät erossa siitä ”nurjasta sukupolvesta”, joka oli vajonnut syvälle epäraamatullisiin uskonnollisiin perinteisiin, jotka se oli saanut harhaan johdetuilta esi-isiltä. (Apt. 2:40; Gal. 1:13–17; Matt. 15:1–9) Pyhän hengen kaste yhdessä kielten lahjan kanssa oli todiste siitä, että heillä oli tosi uskonto, ja he tiesivät sen. Nyt heidän täytyi pysyä siinä ”neitsyinä”.

26, 27. a) Kenelle kristillinen seurakunta kihlattiin hengellisellä tavalla vuoden 33 helluntaina? b) Miten Paavali ikään kuin ”yljän ystävänä” puhui kristityille, kuten 2. Kor. 11:2–5 esittää?

²⁶ Juuri tuona päivänä (siivanin 6:ntena vuonna 33) kristillinen seurakunta kihlattiin eli luvattiin puolisoksi taivaalliselle Yljälle, Jeesukselle Kristukselle. Kaikki ne, jotka sen jälkeen lisättiin tuohon Jerusalemissa olleeseen 120 opetuslapsen alkuperäiseen seurakuntaan, tulivat osaksi tuota kihlattua luokkaa, ja heillä oli velvollisuus pysyä ”neitsyinä”. Apostoli Paavali viittaa tähän seikkaan, kun hän varoittaa Korinton kristittyjä purkamasta kihlaustaan Jeesuksen Kristuksen kanssa ja menemästä avioliittoon väärän Kristuksen kanssa. Paavali sanoo ikään kuin hän olisi ”yljän ystävä”:

²⁷ ”Minä kiivailen teidän puolestanne Jumalan kiivaudella; minähän olen kihlannut teidät miehelle, yhdelle ainoalle, asettaakseni Kristuksen eteen puhtaan neitsyen. Mutta minä pelkään, että niinkuin käärme kavaluudellaan petti Eevan, niin teidän mielenne ehkä turmeltuu pois vilpittömyydestä ja puhtaudesta, joka teissä on Kristusta kohtaan. Sillä jos joku tulee ja saarnaa jotakin toista Jeesusta kuin sitä, jota me olemme saarnanneet, tai jos te saatte toisen hengen, kuin minkä olette saaneet, tai toisen evankeliumin, kuin minkä olette vastaanottaneet, niin sen te hyvin kärsitte. Mutta minä en katso itseäni missään suhteessa noita isoisia apostoleja huonommaksi.” – 2. Kor. 11:2–5.

28. Miten sekä Jeesus että enkelit kertoivat opetuslapsille, että hän tulisi juutalaisen sulhasen tavoin hakemaan heidät kotiinsa?

²⁸ Heidän häänsä puhtaan Yljän kanssa taivaassa oli määrä pitää epämääräisessä tulevaisuudessa, jonakin kaukaisena ajankohtana tuosta vuoden 33 helluntain kihlauspäivästä. Viisikymmentäkaksi päivää aikaisemmin, sinä yönä, jona uskoton apostoli Juudas Iskariot kavalsi Jeesuksen, Jeesus oli sanonut uskollisille apostoleilleen: ”Minun Isäni kodissa on monta asuinsijaa. Jos ei niin olisi, sanoisinko minä teille, että minä menen valmistamaan teille sijaa? Ja vaikka minä menen valmistamaan teille sijaa, tulen minä takaisin ja otan teidät tyköni, että tekin olisitte siellä, missä minä olen. Ja mihin minä menen – tien sinne te tiedätte.” (Joh. 14:2–4) Kun hän neljäkymmentäkaksi päivää sen jälkeen nousi Öljymäeltä taivasta kohti useitten opetuslastensa silmien edessä, kaksi enkeliä näyttäytyi näille ja sanoi: ”Galilean miehet, mitä te seisotte ja katsotte taivaalle? Tämä Jeesus, joka otettiin teiltä ylös taivaaseen, on tuleva samalla tavalla, kuin te näitte hänen taivaaseen menevän.” (Apt. 1:9–11) Opetuslapset tiesivät näin ollen, että heidän luotaan lähtenyt Jeesus toimisi samoin kuin juutalainen sulhanen hääiltana ja tulisi hakemaan heidät taivaallisen Isänsä kotiin, kuten Jeesus oli aikaisemmin vakuuttanut heille. – Joh. 14:1–3.

29. a) Milloin ”neitsyt”-luokka lähti matkaan Ylkää vastaan? b) Mikä kysymys heräsi nyt, ja mitä sillä ilmaistaan, että kumpiakin neitsyitä oli yhtä paljon?

²⁹ Tuo tuleva häätilaisuus toiveenaan kihlattu neitsytluokka lähti Ylkää vastaan toivottaakseen hänet tervetulleeksi ja iloitakseen hänen kanssaan. Siihen kuuluvien täytyi pysyä valppaina, sillä he ’eivät tietäneet päivää eivätkä hetkeä’. (Matt. 25:13) Miten monet niistä, jotka lähtivät matkaan helluntaipäivänä vuonna 33, ja niistä tuhansista, jotka liittyisivät heihin myöhemmin, osoittautuisivat vertauksen ”ymmärtäväisten” neitsyitten kaltaisiksi ja miten monet ”tyhmien” eli ajattelemattomien neitsyitten kaltaisiksi? Vertaus esittää ymmärtäväisten ja tyhmien määrän yhtä suureksi osoittaakseen, että kaikilla, jotka todella lähtevät matkaan, oli yhtäläinen tilaisuus, ja ollakseen myös antamatta sellaista kuvaa, että toisia olisi enemmän kuin toiseen ryhmään kuuluvia; asia jätettiin epämääräiseksi. Mutta vertaus kertoi kylläkin edeltä, että kaikki, jotka lähtisivät matkaan ”neitsyinä”, eivät osoittautuisi arvollisiksi pääsemään sisään ja nauttimaan ”Karitsan hääateriasta”. – Luuk. 12:35–38.

30. a) Mikä seikka erotti ymmärtäväiset neitsyet tyhmistä? b) Oliko kaikilla lähtiessään sytytetyt lamput, ja mikä oli siis sangen tärkeä kysymys tässä suhteessa?

³⁰ Mikä sitten erotti ymmärtäväiset eli harkitsevat neitsyet tyhmistä eli harkitsemattomista neitsyistä? Tämä: ”Tyhmät ottivat lamppunsa, mutta eivät ottaneet öljyä mukaansa. Mutta ymmärtäväiset ottivat öljyä astioihinsa ynnä lamppunsa.” (Matt. 25:3, 4) Kuitenkin he kaikki tiesivät, että se, että heillä olisi sytytetyt lamput tervetuliaiskulkueen loppuun asti, olisi heidän tunnistusmerkkinään, todisteena heidän arvollisuudestaan pääsemään hääjuhlaan. Tämän tähden he tarvitsivat riittävästi öljyä, niin että se kestäisi heillä siihen asti, kunnes hääkulkue saapuisi sulhasen kotiin. Mitä öljyllä kuvattiin vertauksen täyttymyksessä? Neitsyet lähtivät ylkää vastaan, ennen kuin hänen tuloaan ilmoitettiin, ja heidän lamppunsa paloivat heidän lähtiessään matkaan. Ainakin silloin heidän lampuissaan oli öljyä. Mutta riittikö sitä pitämään heidän lamppunsa palamassa siihen asti, kunnes hääkulkue saapui sulhasen kotiin?

31, 32. a) Mitä vertauksen tarkoitus oli osoittaa vertauskuvallisten ”neitsyitten” suhteen? b) Mikä odottava asenne heidän täytyy säilyttää, kuten Paavali ilmaisi Fil. 3:20, 21:ssä?

³¹ Öljy oli valaisuun käytetty neste. Ilman sitä lampun sydän ei antaisi tasaista, jatkuvaa valoa. Mitä se, että he kantoivat sytytettyjä lamppuja hääjuhlaan, vertauskuvasi? Saadaksemme vastauksen tähän kysymykseen meidän on muistettava tarkoitus, miksi Jeesus esitti tämän vertauksen. Tarkoituksena oli osoittaa, että niillä, jotka halusivat päästä taivaallisiin häihin, täytyisi olla tietty tunnistusmerkki, tietty persoonallisuus, ja että heidän täytyisi säilyttää se loppuun asti, alkoipa hääkulkue milloin tahansa ja jatkuipa se miten pitkälle tahansa, kunnes se lopulta saapui Yljän ’morsiamelleen’ varaamaan kotiin. Ensinnäkin ”taivasten valtakunnan” luokkaan kuuluvien täytyisi maan päällä tämän pimentyneen maailman keskellä ollessaan pysyä hengellisellä tavalla ”neitsyinä”. He kiinnittivät toiveensa taivaalliseen Ylkään, eikä tämä asenne sallinut heidän saastua epäpuhtaasta maailmasta. Heidän täytyy ’seurata Karitsaa, mihin ikinä hän menee’. (Ilm. 14:4) Heidän täytyy pysyä samanlaisina kuin apostoli Paavali, joka sanoi:

³² ”Mutta meillä on yhdyskuntamme [kansalaisuutemme, Um] taivaissa, ja sieltä me myös odotamme Herraa Jeesusta Kristusta Vapahtajaksi, joka on muuttava meidän alennustilamme ruumiin kirkkautensa ruumiin kaltaiseksi sillä voimallaan, jolla hän myös voi tehdä kaikki itsellensä alamaiseksi.” – Fil. 3:20, 21.

33. a) Miten kauan heidän täytyy säilyttää tämä hengellinen neitsyys, ja mihin he siten osoittautuisivat arvollisiksi? b) Mitä Jeesus sanoi siitä, miten he heijastaisivat tätä hyväksyttyä tilaa?

³³ Niinpä he säilyttävät hengellisen neitsyytensä, koska he haluavat ja päättävät osoittautua arvollisiksi siihen, että taivaallinen Ylkä hyväksyy heidät ’morsiamekseen’. Heidän jokapäiväisen elämänsä täytyy heijastaa sitä ihmismaailman pimeyden keskellä. Vuonna 31 esittämässään vuorisaarnassa Ylkä Jeesus Kristus sanoi opetuslapsilleen: ”Te olette maailman valkeus [valo, Um]. Ei voi ylhäällä vuorella oleva kaupunki olla kätkössä; eikä lamppua sytytetä ja panna vakan alle, vaan lampunjalkaan, ja niin se loistaa kaikille huoneessa oleville. Niin loistakoon teidän valonne ihmisten edessä, että he näkisivät teidän hyvät tekonne ja ylistäisivät teidän Isäänne, joka on taivaissa.” – Matt. 5:14–16.

34. Miten kristittyjen oli määrä loistaa niiden Paavalin sanojen mukaan, jotka Fil. 2:14–16 esittää?

³⁴ Myös apostoli Paavali sanoi kristityille tovereilleen: ”Tehkää kaikki nurisematta ja epäröimättä [väittelyittä, Um], että olisitte moitteettomat ja puhtaat, olisitte tahrattomat Jumalan lapset kieron ja nurjan sukukunnan keskellä, joiden joukossa te loistatte niinkuin tähdet [valaisijoina, Um] maailmassa, tarjolla pitäessänne elämän sanaa [säilyttäen lujan otteen elämän sanaan, Um], ollen minulle kerskaukseksi Kristuksen päivänä siitä, etten ole turhaan juossut enkä turhaan vaivaa nähnyt.” – Fil. 2:14–16.

35. Mitä siis kuvataan sillä, että neitsyet pitävät koholla sytytettyjä lamppujaan, ja mitä he odottavat näin tehdessään?

³⁵ Jotta ”taivasten valtakunnan” luokka loistaisi ”maailman valona”, siihen kuuluvien täytyy tehdä ”hyviä tekoja”, jotka kirkastavat taivaallista Isää; heidän täytyy tehdä kaikki nurisematta ja väittelyittä, pysyä moitteettomina ja viattomina kristillisen elämänsä suhteen ja osoittautua tahrattomiksi Jumalan lapsiksi. Heidän täytyy toimia näin odottaessaan Yljän tuloa ottamaan heidät hänen taivaallisen Isänsä kotiin. Heidän toimimistaan tällä tavalla kuvataan sillä, että neitsyet pitävät koholla sytytettyjä lamppujaan. Se on jotakin sellaista, joka ilahduttaa Ylkää maailman pimeän yön keskellä.

VERTAUSKUVALLINEN ÖLJY JA VERTAUSKUVALLISET ASTIAT

36. Mitä valaisemiseen käytetty neste, ”öljy”, kuvaa?

³⁶ Mitä sitten valaisemiseen käytetty neste, öljy, kuvaa? Se vertauskuvaa sitä, mikä pitää ”taivasten valtakunnan” luokan loistamassa valaisijoina pimenneen maailman keskellä. Sen mukaisesti se kuvaisi ”elämän sanaa”, johon siihen kuuluvien täytyy säilyttää ”luja ote”, sillä on kirjoitettu: ”Sinun sanasi on minun jalkaini lamppu ja valkeus minun tielläni.” (Ps. 119:105) ”Kun sinun sanasi avautuvat, niin ne valaisevat ja antavat yksinkertaiselle ymmärrystä.” (Ps. 119:130) ”Öljy”-kuvaus sisältäisi myös Jumalan pyhän hengen, sillä tämä Jumalan pyhä näkymätön toimiva voima auttaa ihmistä ymmärtämään Jumalan sanaa. (Joh. 16:13) Lisäksi tämä kristityssä oleva pyhä henki ilmenee hedelmissä, hengen hedelmissä, kuten rakkaudessa, ilossa, rauhassa, pitkämielisyydessä, ystävällisyydessä, hyvyydessä, uskossa, lempeydessä ja itsensä hillitsemisessä. (Gal. 5:22, 23) Sellaisella hengellisellä ”öljyllä” on valaisuvoimaa.

37. Mitä se, että neitsyillä on ’astioissaan’ öljyvarasto, kuvaa ja miksi niin?

³⁷ Vertauksessa ”neitsyillä” täytyi olla öljyvarasto astioissa, joista he saattoivat kaataa sitä kantamiinsa lamppuihin. He eivät voineet tehdä omista ruumiistaan ”astioita” juomalla öljyä ja antaa sitä sitten tarvittaessa sisältään lamppuihin, jotta olisivat voineet pitää ne palamassa jatkuvasti. Mutta se, että ”astiat” olivat täynnä öljyä, merkitsi sitä, että heillä oli hallussaan öljyvarasto, ei tietenkään omassa ruumiissaan, jotka olisivat toimineet säiliöinä. Niinpä ”taivasten valtakunnan” luokalla on hallussaan, niin, itsessään, Jumalan sanan ja hänen pyhän henkensä varasto. Vertauksessa kuvatut ”astiat” edustavat siten sopivasti ”neitsyt”-luokan jäseniä itseään vertauskuvallisen ”öljyn” haltijoina. He tarvitsevat varmasti runsaan varaston sellaista ”öljyä” mennessään Ylkää vastaan ja liittyessään hänen kulkueeseensa.

38. Mitä sitten vertauskuvataan neitsyitten lampuilla, ja millä tavalla loistaminen tapahtuu?

³⁸ Kymmenen neitsyttä käyttivät vertauksessa öljylamppuja valaistakseen yöllistä tapahtumapaikkaa. Mitä nuo lamput sitten kuvaavat vertauksen täyttymyksessä nykyään? Samaa kuin öljy-”astiat” kuvaavat, sillä muinaisissa lampuissa oli samaa valaistukseen käytettyä öljyä kuin vara-”astioissakin”. ”Taivasten valtakunnan” luokan jäsenet ovat itse vertauskuvallisia lamppuja. Ei niin, että he nielisivät itsensä täyteen öljyä ja sitten vuodattaisivat öljyä yltympäri päälleen ja sytyttäisivät itsensä tuleen, niin että heistä tulisi ”eläviä soihtuja”, jotka reunustaisivat kulkueen reittiä itsensä uhraavien marttyyrien tavoin Yljän kunniaksi. Ei, vaan he ovat täynnä Jumalan valistavaa sanaa ja hänen pyhää henkeään, ja tämä saa heidät loistamaan hengellisellä tavalla loistoisan taivaallisen Yljän kunniaksi. He ovat itse hengellisten ominaisuuksiensa tähden ”valaisijoita maailmassa”. Sen laatuisen elämän tähden, jota he elävät Jumalan sanan ja hengen vaikutuksessa, he loistavat Hänen kunniakseen.

39. a) Miksi ”neitsyet” eivät tienneet, miten kauan heidän täytyisi odottaa sulhasta? b) Mitä ymmärtäväiset neitsyet sen tähden havaitsivat viisaaksi tehdä?

³⁹ Koska ei ollut määrätty mitään nimenomaista yön tuntia, jolloin sulhanen lähtisi talosta, missä hänen morsiamensa annettiin hänelle, ja sitten johtaisi kulkuetta takaisin omaan kotiinsa, missä hän aloittaisi avioelämän, niin vertauksen neitsyet eivät tietäneet täsmälleen, miten kauan heidän täytyisi ehkä odottaa, ennen kuin sulhanen ilmaantuisi. Niinpä he eivät tietäneet, miten kauan heidän ehkä täytyisi pitää lamppunsa palamassa. Sen tähden heidän ei olisi viisasta pitää mukanaan vain täysinäisiä lamppuja vaan myös astia, joka oli täynnä lisäöljyä. ”Ymmärtäväiset” eli harkitsevat neitsyet näkivät tämän ja ”ottivat öljyä astioihinsa” sytytettyjen lamppujensa lisäksi. ”Tyhmät” eli ymmärtämättömät, harkitsemattomat neitsyet eivät tehneet sitä, ja heidän tässä suhteessa osoittamansa tyhmyys tuli ajan mittaan ilmeiseksi.

40. a) Miten ”ymmärtäväisten” neitsyitten luokka ottaa vertauksen täyttymyksessä öljyä mukaan astioissaan? b) Miten tämä auttaa heitä osoittautumaan uskollisiksi kihlaukselleen Ylkänsä kanssa?

⁴⁰ Vertauksen täyttymyksessä ne, joita viisi ”ymmärtäväistä” neitsyttä kuvaavat, ottavat mukaansa ylimääräistä öljyä astioihinsa, niin sanoaksemme, täyttämällä itsensä Jumalan sanalla, saamalla sen mieleensä ja sydämeensä henkilökohtaisen, yksityisen tutkistelun avulla, olemalla läsnä kristillisissä kokouksissa, missä Jumalan sanaa opetetaan ja missä siitä keskustellaan, ja panemalla tuon Jumalan sanan käyttöön jakamalla sitä toisille. He rukoilevat Jumalan henkeä ja pyrkivät jatkuvasti ’täyttymään hengellä’. (Ef. 5:18) Minä tahansa tulevana vaikeana aikana tämä: hengellisen ”öljyn” paljous auttaisi heitä uudistamaan kestokykynsä ja loistamaan jatkuvasti ”maailman valona” todisteeksi siitä, että he ovat pysyneet uskollisina kihlaukselleen taivaallisen Ylkänsä kanssa.

”YLJÄN VIIPYESSÄ”

41. a) Milloin pakanat tulivat ensimmäisen kerran osaksi ”puhtaan neitsyen” luokasta, joka meni Ylkää vastaan? b) Kohtasivatko ”neitsyet” Yljän vuonna 70 sen tähden, mitä juutalaisille tapahtui silloin?

⁴¹ Vuoden 36 syksyllä avautui ovi ympärileikkaamattomien ei-juutalaisten, pakanoitten, kääntymiselle kristillisyyteen, joka on ”puhdasta ja tahratonta jumalanpalvelusta” Jumalan näkökannalta katsoen. Nämä uskovat pakanat saivat Jumalan pyhän hengen ja sen lahjat, samoin kuin juutalaisuskovat olivat saaneet vuoden 33 helluntaipäivänä. (Apt. 10:1–11:18; 15:7–19) Siten näistäkin tuli osa ”puhtaan neitsyen” luokasta, joka on ’kihlattu’ Kristukselle. (2. Kor. 11:2) Siitä pitäen heillä on ollut osansa ”kymmenen neitsyen” vertauksen täyttymyksessä, ja, käyttääksemme vertauksen kieltä, he ’ovat ottaneet lamppunsa ja lähteneet ylkää vastaan’. Vuonna 70 Rooman legioonat hävittivät Jerusalemin kaupungin ja sen komean temppelin, mutta vaikka tuo kauhistava hävitys oli Jumalan tuomion ilmaus uskottomia, antikristillisiä juutalaisia vastaan, niin ”puhtaan neitsyen” luokka ei kohdannut taivaallista Ylkää, jota se oli mennyt ottamaan tervetulleena vastaan. – Luuk. 21:20–24; Matt. 24:15–22; Mark. 13:14–20.

42, 43. a) Minkä ilmestyksen on täytynyt rohkaista ”puhtaan neitsyen” luokkaa sen toivossa ensimmäisen vuosisadan lopulla, mutta miten tuo ilmestys päättyi? b) Kenen läsnäoloon Johannes jo viittasi sen jälkeen kirjoittamassaan ensimmäisessä kirjeessä?

⁴² Vuodet kuluivat, ja ensimmäisen vuosisadan lopulla noin vuonna 96 apostoli Johannes sai suurenmoisen ilmestyksen, joka sisälsi paljastuksia taivaallisesta Yljästä Jeesuksesta Kristuksesta ja hänen ’morsiamestaan’, joka kuvattiin Uudeksi Jerusalemiksi. (Ilm. 21:1–22:17) Tämän on täytynyt olla sanoin kuvaamaton rohkaisu ”puhtaan neitsyen” luokalle, joka yhä toivoi lujasti kohtaavansa palaavan Yljän. Taivaallinen Ylkä päätti kuitenkin tuon ilmestyksen sanoihin: ”Hän, joka näitä todistaa, sanoo: ’Totisesti, minä tulen pian’.” Iäkäs apostoli Johannes vastasi siihen: ”Amen, tule, Herra Jeesus!” ja sitten Johannes lisäsi lopuksi: ”Herran Jeesuksen armo olkoon kaikkien [pyhien, Um] kanssa. Amen.” (Ilm. 22:20, 21) Mahdollisesti kaksi vuotta sen jälkeen, noin vuonna 98, apostoli Johannes kirjoitti ensimmäisen kolmesta kirjeestään, ja hän sanoi siinä:

⁴³ ”Lapsukaiset, nyt on viimeinen aika. Ja niinkuin te olette kuulleet, että antikristus tulee, niin onkin nyt monta antikristusta ilmaantunut; siitä me tiedämme, että nyt on viimeinen aika.” ”Me tiedämme, ettei yksikään Jumalasta syntynyt tee [harjoita, Um] syntiä; vaan Jumalasta syntynyt pitää itsestänsä vaarin, eikä häneen ryhdy se paha. Me tiedämme, että olemme Jumalasta, ja koko maailma on pahan [paholaisen, Um] vallassa.” – 1. Joh. 2:18; 5:18, 19.

44. a) Kenen tulolle Johanneksen kuolema sen jälkeen avasi tien? b) Miten kirkkaasti ”kymmenen neitsyen” luokan sytytettyjen lamppujen on siihen mennessä täytynyt palaa, ja mitä toivoa oli Yljän kohtaamisesta?

⁴⁴ Kirjoitettuaan kolme kirjettään ja myös Johanneksen evankeliumina tunnetun Jeesuksen elämäkerran iäkkään apostolin on täytynyt pian sen jälkeen kuolla, epäilemättä viimeisenä ”Karitsan kahdestatoista apostolista”. Johanneksen poismeno avaisi näin ollen vähitellen oven, ei Kristus-Yljän tulolle, vaan antikristuksen, josta Johannes oli varoittanut. (2. Tess. 2:7, 8) Silloin ”maailman valo” melkein sammutettiin. ”Kymmenen neitsyen” kuvaaman luokan vertauskuvallisten ”lamppujen” on täytynyt palaa hyvin himmeinä. Itse asiassa tosi ”neitsyitten” määrän on täytynyt pudota hyvin pieneksi. On täytynyt käydä niin, että muut halut, maailmalliset materialistiset kiinnostuksen kohteet pikemmin kuin Herran Jeesuksen paluun haluaminen valtasivat niiden mielenkiinnon, jotka pelkästään tunnustautuivat kristityiksi. Kului niin pitkä aika, eikä hän vieläkään ilmaantunut.

45. Miten se, että ”yljän viipyessä tuli heille kaikille uni, ja he nukkuivat”, täyttyi erityisesti Konstantinuksen aikaan mennessä?

⁴⁵ Vertaus kymmenestä neitsyestä ennusti tämän seuraavin sanoin: ”Yljän viipyessä tuli heille kaikille uni, ja he nukkuivat.” (Matt. 25:5) Samaten uskonnollisissa ryhmissä, jotka väittivät olevansa kristillinen seurakunta, jäsenet väsyivät odottamaan Yljän tuloa. Kun Konstantinus Suuri ”kääntyi” ja teki aikansa tunnustuskristillisyydestä Rooman valtakunnan valtionuskonnon, vaikutti itse asiassa siltä, että ei tarvittaisi Kristuksen paluuta. Kristikunta oli nyt perustettu, ja monista kirkkojen uskonnollisista piispoista tuli Rooman valtion liittolaisia, ja he alkoivat hallita uskonnollisessa mielessä. Eivät ainoastaan Jeesuksen Kristuksen aidot apostolit nukkuneet kuolemassa, vaan nämä kristillisiksi tunnustautuvat piispatkin nukahtivat kristillisen vastuunsa suhteen ja sen suhteen, että tuli pitää kristillinen seurakunta puhtaana, vapaana ihmisten filosofioista ja perinteistä ja pysyä ehdottoman puhtaana ja tahrattomana maailmasta palvontamuodossa, joka on puhdas ja tahraton Jumalan edessä.

46. a) Miten tämä ”kymmenen neitsyen” luokan nukkuminen on rinnakkainen sen kanssa, mitä Jeesus ennusti vertauksessa nisusta ja lusteesta? b) Miten kauan hengellinen uni oli kestävä, ja mihin aikaan vertauksen lopullisen piirteen täyttyminen tulisi sijoittaa?

⁴⁶ Tämä uskonnollinen tilanne vaikuttaa rinnakkaiselta sen kanssa, joka kuvattiin Jeesuksen vertauksessa nisusta ja lusteesta ja jossa hän sanoi: ”Taivasten valtakunta on verrattava mieheen, joka kylvi hyvän siemenen peltoonsa. Mutta ihmisten nukkuessa hänen vihamiehensä tuli ja kylvi lustetta nisun sekaan ja meni pois.” (Matt. 13:24, 25) Vasta pitkän kasvukauden jälkeen tulisi elonkorjuu ja aika vertauksen ”miehen” tulla korjuutyöhön ja määrätä luste vedettäväksi pois ja puhdas ”nisu” korjattavaksi hänen varastoaittoihinsa. On kiinnostavaa, että selittäessään koko tämän vertauksen Jeesus käytti samaa ilmausta, jota hänen apostolinsa käyttivät esittäessään hänelle Matt. 24:3:een muistiin merkityn kysymyksen. Jeesus sanoi: ”Sadonkorjuu on asiainjärjestelmän päättyminen.” (Matt. 13:39, Um) Maailmallisen asiainjärjestelmän päättymiseen oli vielä pitkä aika, ja ”kymmenen neitsyen” vertauksessa ennustettu uni osoittautui pitkäksi. Neitsyitä koskevan vertauksen loppupiirteitten täyttymys oli kuuluva osana ”tunnusmerkkiin”, joka osoittaisi meidän olevan ”asiainjärjestelmän päättymisessä”.

[Alaviitteet]

11. luku

”Täällä on sulhanen!”

1. Ketkä havahtuisivat silloin tällöin tuon ”kymmenen neitsyen” määräämättömän pitkän unen aikana ja erityisesti minkä uskonnollisen heräämisen jälkeen?

VERTAUSKUVALLISTEN ”neitsyitten”, erityisesti ”ymmärtäväisten” neitsyitten, jotka olivat ottaneet mukaansa ylimääräistä öljyä astioihinsa, on täytynyt silloin tällöin hieman havahtua tuosta epämääräisen pitkästä unesta, jonka Jeesuksen vertaus oli ennustanut. Näin oli erityisesti 16. vuosisadan alkupuolella tapahtuneen uskonnollisen heräämisen jälkeen, jolloin Euroopassa ryhdyttiin tarmokkaisiin ponnistuksiin, jotta henkeytettyä Pyhää Raamattua olisi palattu pitämään ainoana Jumalan totuuden kirjana, Kristus-Yljän seuraajien oikeana henkeytettynä oppaana. Se, että Kristus oli luvannut tulla uudelleen, oli tehnyt suuren vaikutuksen vilpittömiin Raamatun lukijoihin ja tutkijoihin. He käsittivät, että tämä toinen tuleminen tapahtuisi ennen luvatun tuhatvuotiskauden alkua, jonka merkkinä olisi Saatanan sitominen ja vangitseminen ”syvyyteen”.

2. Millaista uskonnollista osaa luterilainen teologi J. A. Bengel näytteli sellaisissa havahtumisissa?

² Esimerkiksi 18. vuosisadan ensimmäisellä puoliskolla nousi eräs luterilainen teologi nimeltä Johann Albrecht Bengel, joka syntyi Winnendenissä Württembergissä Saksassa vuonna 1687 ja kuoli vuonna 1752. Hän kirjoitti useita kirjoja, jotka käsittelivät Pyhää Raamattua. Encyclopædia Britannica -tietosanakirja (11. painos) sanoo niistä:

Tärkeimmät ovat: Ordo Temporum [Aikain järjestys], tutkielma Raamatun ajanlaskusta, missä hän pohdiskelee maailman loppua, ja Exposition of the Apocalypse [Ilmestyskirjan selitys], joka oli aikoinaan hyvin suosittu Saksassa ja käännettiin useille kielille. – 3. osa, s. 737.

M’Clintockin ja Strongin Cyclopædia sanoo Bengelistä:

Hänen ajanlaskua käsittelevät teoksensa, jotka pyrkivät määrittämään ”pedon luvun”, ”tuhatvuotiskauden” ajankohdan (hän sijoitti tuhatvuotiskauden alun ehdottoman varmasti vuoteen 1836), jne., ovat pikemminkin vähentäneet hänen luotettavan arvostelukykynsä mainetta. – 1. osa, s. 749, 750.

3. a) Miksi Bengelin julkaisemat kirjoitukset eivät osoittautuneet Ylkää koskevaksi keskiyöllä kuuluvaksi huudoksi? b) Miten toinen havahtuminen tapahtui Pittsfieldistä Massachusettsista olevan William Millerin yhteydessä?

³ Bengelin 18. vuosisadan ensimmäisellä puoliskolla julkaisemat kirjoitukset eivät kuitenkaan osoittautuneet keskiyöllä kuuluvaksi huudoksi: ”Katso, ylkä tulee! Menkää häntä vastaan.” ”Täällä on sulhanen! Lähtekää ulos häntä vastaan.” (Matt. 25:6; suom. käännös; Um) Ne, jotka seurasivat Bengelin julkaisuja ja toimivat niiden mukaan, eivät kohdanneet taivaallista Ylkää vuonna 1836, jolloin he odottivat Hänen palaavan näkyvänä lihassa. Ajan mittaan tapahtui muitakin havahtumisia niiden kristittyjen keskuudessa, jotka tunnustautuivat ”puhtaan neitsyen” luokkaan kuuluviksi. Tällainen erityinen herääminen liittyi erääseen mieheen, joka syntyi Pittsfieldissä Massachusettsissa Yhdysvalloissa vuonna 1781. Tämä mies oli William Miller, josta tuli ns. millerismin eli adventismin perustaja. M’Clintockin ja Strongin Cyclopædia sanoo 6. osassaan sivulla 271:

Noin vuonna 1833 asuessaan Low Hamptonissa New Yorkissa hän aloitti uransa uuden opin apostolina ja opetti, että maailma loppuisi vuonna 1843. Pääasiallinen todistelu, jolla hän tuki uskomustaan, liittyi Dan. 8:14:ssä mainittujen, hänen vuosina pitämiensä 2300 päivän päättymiseen. Sitten hän päätteli Dan. 9:24:n seitsemänkymmenen viikon olevan avain edellisessä luvussa mainittujen 2300 päivän ajankohdan ratkaisemiseen ja määritti vuoden 457 ennen ajanlaskumme alkua, jolloin Artakserkses, Persian kuningas, lähetti Esran tämän vankeudesta ennallistamaan juutalaisten yhteisöä Jerusalemissa (Esra, 7. luku), ja seitsemänkymmenen viikon päättymisen, kuten raamatunselittäjät yleensä määrittävät, vuoteen 33, jolloin Kristus ristiinnaulittiin, ja näin hän havaitsi, että se, mitä jäi jäljelle 2300 päivästä, so. 1810, päättyisi vuonna 1843. Kymmenen vuoden ajan hän piti esillä tätä keskeisintä sanomaa ja onnistui keräämään suuren määrän seuraajia, joita ajatellaan olleen jopa 50000 ja jotka odottivat herkkäuskoisesti määräpäivää. Koska lopputulos kuitenkin osoittautui heidän apostolinsa opetusten vastaiseksi, adventistit, kuten heitä joskus nimitetään, vähitellen hylkäsivät Millerin. Hän kuoli Low Hamptonissa Washington Countyssa New Yorkissa 20. joulukuuta 1849.

4. a) Miksi Millerin liike ei osoittautunut keskiyöllä kuuluvaksi huudoksi? b) Mitä Raamattua itsenäisesti tutkiva ryhmä sai kolmekymmentä vuotta myöhemmin selville Kristuksen toisesta tulemisesta?

⁴ Milleristiliikkeen alullepano ei ilmeisestikään osoittautunut keskiyöllä kuuluvaksi huudoksi: ”Täällä on sulhanen!” Taivaallinen Sulhanen eli Ylkä ei näyttäytynyt vuonna 1843 noille adventisteille näkyvänä lihassa eikä vienyt heitä hurmiotilassa heidän kaipaamaansa taivaalliseen kotiin. Mutta Raamatun tutkiminen jatkui yhä. Kolmekymmentä vuotta myöhemmin pieni ryhmä ihmisiä, jotka eivät olleet adventistien yhteydessä eivätkä liittyneinä mihinkään kristikunnan uskonnolliseen lahkoon, tutki Pyhää Raamattua Pittsburghissa (Alleghenyssa) Pennsylvaniassa Yhdysvalloissa. Tämä ryhmä tutki Raamattua itsenäisesti välttääkseen tarkastelemasta sitä lahkolaissilmälasien takaa. Ryhmään kuului muuan Charles Taze Russell, joka oli juuri täyttänyt kaksikymmentä vuotta. Ryhmän jäsenet olivat tietenkin erittäin kiinnostuneita taivaallisen Yljän Jeesuksen Kristuksen toisesta tulemisesta. Raamattua tutkiessaan he kuitenkin havaitsivat, että Kristuksen paluu olisi näkymätön; hän ei palaisi näkyvänä lihassa mieheksi aineellistuneena, vaan näkymättömänä hengessä, koska hän ei ollut enää lihaa ja verta. Hänen saapumisensa olisi sen tähden ihmisille näkymätön, ja tämä saapuminen aloittaisi hänen näkymättömän läsnäolonsa eli parusiansa. Mutta olisi todisteita, jotka ilmaisisivat sen.

”SEITSEMÄN AIKAA” – ”PAKANAIN AJAT”

5. Mitä Jeesuksen mainitsemaa ajanjaksoa he tarkastelivat tutkisteluissaan, ja mitä tuon ajanjakson loppua koskevaa Russell antoi julkaista vuonna 1876?

⁵ Raamattua tutkiessaan nämä etsivät tutkijat ryhtyivät tarkastelemaan Jeesuksen Luuk. 21:24:ssä mainitsemia ”pakanain aikoja”, ja he liittivät nuo pakanain ajat Danielin 4. luvussa neljä kertaa mainittuihin ”seitsemään aikaan”, jotka esiintyvät jakeissa 13, 20, 22 ja 29. Minkä nuo raamatuntutkijat saivat ajankohdaksi, jolloin maata koskevan pakanoiden herruuden ”seitsemän aikaa” päättyisivät laillisesti Jumalan edessä? Katsokaamme. Siihen aikaan eräs George Storrs julkaisi Brooklynissa New Yorkissa kerran kuukaudessa ilmestyvää lehteä ”Bible Examiner” (Raamatun tutkija). Vuonna 1876 laati 24-vuotias Russell lehteen tuota aihetta käsittelevän kirjoituksen. Se julkaistiin 21. vuosikerran 1. numerossa, joka ilmestyi lokakuussa 1876. Russellin kirjoitus, jonka otsikkona oli ”Pakanain ajat: milloin ne päättyvät?”, julkaistiin tuon numeron sivuilla 27 ja 28. Kirjoituksessaan Russell sanoi (sivulla 27): ”Seitsemän aikaa päättyvät vuonna 1914.”

6. a) Minkä kirjan julkaisemiseen Russell osallistui vuonna 1877, ja mitä se sanoi pakanain aikojen päättymisestä? b) Milloin ihmisen olemassaolon kuusituhatta vuotta päättyivät silloin noudatetun ajanlaskutavan mukaan, mutta minä vuonna seitsemännen vuosituhannen laskettiin alkavan?

⁶ Seuraavana vuonna (1877) Russell julkaisi yhdessä erään Rochesterista New Yorkista olevan Nelson H. Barbourin kanssa englanninkielisen kirjan nimeltä ”Kolme maailmaa ja tämän maailman elonkorjuu”. Tässä kirjassa esitettiin, että pakanain aikojen päättymistä vuonna 1914 edeltäisi 40 vuoden ajanjakso, jonka ilmaisi vuonna 1874 alkanut kolme ja puoli vuotta kestävä elonkorjuun avaus. Tämän elonkorjuun ymmärrettiin olevan Herran Jeesuksen Kristuksen näkymättömässä ohjauksessa hänen läsnäolonsa eli parusiansa alettua vuonna 1874. Ajateltiin, että pian sen jälkeen ihmiskunnalle alkoi suuri vastakuvallinen riemuvuosi, jota juutalaisten muinoin Mooseksen lain alaisuudessa viettämät ”riemuvuodet” olivat esikuvanneet. (3. Moos., 25. luku) Sen jälkeen omaksutun Raamatun ajanlaskutavan mukaan ihmisen maanpäällisen olemassaolon kuusituhatta vuotta päättyivät vuonna 1872, mutta Herra Jeesus ei tullut noiden ihmisen olemassaolon kuuden vuosituhannen päättyessä vaan sen sijaan vastakuvallisen riemuvuoden alkaessa vuoden 1874 lokakuussa. Vuoden 1874 laskettiin olevan ihmiskunnan keskuudessa vallinneen synnin kuuden vuosituhannen loppu. Ihmiskunnan ymmärrettiin tästä viimeksi mainitusta vuodesta alkaen olevan seitsemännessä vuosituhannessa. – Ilm. 20:4.

7. a) Miksi Russellin uskonnollisessa lehdessä oli, kun sitä julkaistiin vuonna 1879, nimen osana sanat ”ja Kristuksen läsnäolon airut”? b) Mitä oli määrä tapahtua, kun tuo ”läsnäolo” ulottuisi pakanain aikojen päättymiseen vuonna 1914?

⁷ Ymmärrettyään asiat tällä tavalla ”puhtaan neitsyen” luokka alkoi lähteä taivaallista Ylkää vastaan vuonna 1874, koska siihen kuuluvat uskoivat hänen saapuneen tuona vuonna ja olevan siitä pitäen näkymättömänä läsnä. Heistä tuntui, että he elivät jo Yljän näkymättömässä läsnäolossa. Tämän tähden kun Charles T. Russell alkoi julkaista omaa uskonnollista lehteään heinäkuussa vuonna 1879, hän julkaisi sitä nimellä ”Zion’s Watch Tower and Herald of Christ’s Presence” (”Siionin Vartiotorni ja Kristuksen läsnäolon airut”). Hän oli jo perehtynyt Wilsonin raamatunkäännökseen The Emphatic Diaglott, joka käänsi kreikan kielen sanan parousía ”läsnäoloksi” eikä ”tulemukseksi” Matt. 24:3:ssa ja muissa kohdissa. Uusi lehti julisti airuena, että Kristuksen näkymätön läsnäolo oli alkanut vuonna 1874. Tämän läsnäolon oli määrä jatkua vuonna 1914 tapahtuvaan pakanain aikojen päättymiseen asti, jolloin pakanakansat tuhottaisiin ja ”puhtaan neitsyen” luokan jäännös kirkastettaisiin ylkänsä kanssa taivaassa kuoleman ja henkielämään saadun ylösnousemuksen välityksellä. Siten viiden viisaan neitsyen kuvaama luokka menisi ovesta sisään häihin.

8. a) Mitä ”puhtaan neitsyen” luokan jäännös odotti innokkaana ja miksi? b) Mitä Russell ilmoitti tuon päivän aamuna Brooklynissa New Yorkissa sijaitsevan päätoimiston henkilökunnalle?

⁸ Vuosien kuluessa ja ajan tullessa lähemmäksi ”puhtaan neitsyen” luokan jäännös katsoi yhä kiinnostuneempana eteenpäin tuohon ratkaisevaan päivään, 1:een lokakuuta 1914. Tuon luokan jäsenet olivat kristittyjä, jotka olivat erottautuneet tästä epäpuhtaasta maailmasta ja ”vihkiytyneet” täysin Jumalalle Kristuksen kautta, ja he olivat vertauskuvanneet Jumalalle ”vihkiytymisensä” vesikasteella. He pyrkivät antamaan valonsa loistaa lähestyessään aikaa, jolloin he odottivat kohtaavansa Ylkänsä taivaissa. Viimein tuo päivä, 1. lokakuuta 1914, saapui, ja sinä aamuna Charles T. Russell Vartiotornin Raamattu- ja Traktaattiseuran presidenttinä ilmoitti Brooklynissa New Yorkissa sijaitsevan päätoimiston henkilökunnalle: ”Pakanain ajat ovat päättyneet – niiden kuninkaitten aika on ohi.”

9. Milloin Russell kuitenkin itse kuoli, ja mikä johtopäätös siitä täytyy tehdä?

⁹ Kirkon jäännöksen odotettu kirkastuminen taivaassa ei kuitenkaan tapahtunut samanaikaisesti kuin pakanain ajat päättyivät. Russell itse kuoli vasta 31. lokakuuta 1916, ja Seuran presidentin virkaan valittiin toinen mies. Laskelmissa oli varmasti jokin virhe.

10. a) Mitä maan päällä oleva ”puhtaan neitsyen” luokan jäännös alkoi kokea 1. lokakuuta 1914? b) Milloin vaino saavutti huippunsa, ja mikä kirje osoittaa sydämen kaipauksen tulemisesta liitetyksi yhteen taivaallisen Yljän kanssa?

¹⁰ Sen sijaan että kristillinen kirkko olisi kirkastettu taivaassa 1. päivänä lokakuuta 1914, ne, jotka halusivat mennä taivaallista Ylkää vastaan, alkoivat kokea suuria vaikeuksia. Ensimmäisen maailmansodan hirvittävien vuosien jatkuessa ”puhtaan neitsyen” luokan kohtaama jatkuva vaino saavutti huippukohtansa. Se tapahtui vuoden 1918 kesällä, jolloin Vartiotorni-seuran uusi presidentti Joseph F. Rutherford ja sen sihteeri-rahastonhoitaja W. E. Van Amburgh sekä kuusi muuta kristittyä miestä, jotka kuuluivat Brooklynissa New Yorkissa sijaitsevan päätoimiston henkilökuntaan, tuomittiin epäoikeudenmukaisesti liittovaltion tuomioistuimessa ja lähetettiin vankeuteen liittovaltion kuritushuoneeseen Atlantaan Georgiaan. Siellä olevasta sellistään presidentti Rutherford osoitti kirjeen kristityille tovereilleen, jotka kokivat vainoa vankilan kaltereitten ja muurien ulkopuolella. Osa tästä kirjeestä painettiin Kansainvälisen Raamatuntutkijain Seuran 30.8.–2.9.1918 Milwaukeehin Wisconsiniin Yhdysvaltoihin järjestämän nelipäiväisen konventin ohjelmalehtisen neljännelle sivulle.a Tämä kirje paljasti ”puhtaan neitsyen” luokan kaipaavan sydämestään tulemista varhain liitetyksi Ylkään taivaissa, kuten erityisesti seuraavat lainaamamme rivit osoittavat:

JUMALAN ISRAELILLE

”Suuresti rakastetut Kristuksessa!

”Vankilaelämä tuntuu oudolta; ja kuitenkin jokaiseen kokemukseen liittyy iloa, koska katselemme kaikkea sellaista taivaalliselta näkökannalta. Me voimme todellakin laulaa nyt:

’Kuihtukaa, lakastukaa kaikki maalliset ilot,

sillä Jeesus on minun!’

”Nyt ei ole todellisuudessa mitään maallisia iloja; vaan me suuntaamme katseemme iloisessa odotuksessa meidän kokoamiseemme kotiin. . . . Tunnemme usein olevamme ahtaalla näiden kahden välillä: haluaisimmeko mieluummin lähteä vai palata palvelemaan teitä joksikin ajaksi, ennen kuin menemme kotiin. Tapahtukoon Hänen tahtonsa! Olen varma, että kaikki nämä kokemukset edistävät kirkon valmistamista lopulliseen kokoamiseen. Muualla olevilta rakkailta tulleet kirjeet osoittavat, miten suloisesti he taipuvat tuleen, joka kuluttaa uhrin. . . .

”. . . Tehkää kaikkenne rohkaistaksenne lauman rakkaita lampaita. Lohduttakaa heitä varhaisen ja loistoisan kotiin pääsemisen suloisilla lupauksilla. En ole koskaan rakastanut teitä kaikkia niin paljon kuin nyt. Miten suloista onkaan kokoontua Isämme valtaistuimen ympärille ja iloita sanomattomalla ilolla ikuisesti! . . .

”Kiitän rakasta Isäämme siitä, että hän oli niin hyvä, että lähetti seitsemän veljeä kanssani, jotta meillä voisi olla nämä edut yhdessä. . . .

”Tietäkää varmasti, että me rakastamme suuresti teitä kaikkia. Meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen armo olkoon teidän kaikkien kanssa.

”Veljenne ja palvelijanne Hänen armostaan,

”J. F. RUTHERFORD.”

11. a) Mitä ”puhtaan neitsyen” luokan jäännös ei tuon vainon aikana ymmärtänyt vuodesta 1874? b) Miten kauan Seuran edustajat olivat kuritushuoneessa, ja mikä avautui heidän vapautuessaan?

¹¹ Kaikkien noiden kovien kokemusten aikana ensimmäisen maailmansodan pimeydessä ”puhtaan neitsyen” luokan kärsivä jäännös ei ymmärtänyt, että vuosi 1874, josta oli kulunut silloin yli neljäkymmentä vuotta, ei ollut ollut ajankohta, jolloin Ylkä eli Sulhanen palasi ja jolloin ilmoitettiin: ”Täällä on sulhanen! Lähtekää ulos häntä vastaan.” Keskiyöllä kuuluneen huudon aika oli vielä edessäpäin, mutta aivan käsillä. Aika, jonka presidentti Rutherford vietti vankilassa, ei osoittautunut kahdeksikymmeneksi vuodeksi, kuten määrättiin tuomiossa, jonka oikeusistuin oli langettanut hänelle 21. kesäkuuta 1918, vaan se osoittautui vain yhdeksäksi kuukaudeksi. Maaliskuun 25. päivänä 1919 hänet ja hänen seitsemän toveriaan vapautettiin Atlantan kuritushuoneesta ja he palasivat Brooklyniin New Yorkiin, missä heille kaikille myönnettiin 26. maaliskuuta vapautus takuita vastaan ja oikeus valittaa tuomiostaan. He olivat jälleen vapaat ryhtymään sodanjälkeiseen työhönsä kaikkien muiden ”puhtaan neitsyen” luokan jäännökseen kuuluvien kanssa. Tämä jäännös ei ollut kokenut kokoamista taivaallisen Isänsä valtaistuimen luo pois tämän pahan maailman lisääntyvästä pimeydestä. Maanpäällisen kristillisen palveluksen uusi ajanjakso oli avautumassa!

12. Minkä ”kymmentä neitsyttä” koskevan Jeesuksen vertauksen kohdan he silloin kokivat?

¹² Tässä kriittisessä vaiheessa he kokivat sen, minkä taivaallinen Ylkä oli ennustanut vertauksessaan ”kymmenestä neitsyestä” näillä sanoilla: ”Yösydännä kuului huuto: ’Katso, ylkä tulee! [Täällä on sulhanen! Um] Menkää häntä vastaan.’ Silloin kaikki nämä neitsyet nousivat ja laittoivat lamppunsa kuntoon.” – Matt. 25:6, 7.

13, 14. a) Ketkä ilmoittivat yljän läsnäolosta vertauksessa, ja miten tämä täyttyi? b) Mitä todisteita oli vuodesta 1914 lähtien siitä, että taivaallinen Ylkä oli todella läsnä?

¹³ ”Kymmenen neitsyttä” eivät tehneet vertauksessa ilmoitusta yljän olemisesta paikalla. Sen tekivät aivan ilmeisesti yljän seuralaiset. Neitsyet pelkästään kuulivat huudon. Samaten vuonna 1919 se tosiseikka, että taivaallinen Ylkä oli näkymättömänä läsnä, tehtiin ilmeiseksi kaikille niille, jotka väittivät noiden neitsyitten tavoin odottavansa Ylkää tulevaksi johtamaan heidät hengelliseen hääjuhlaan hänen Isänsä kotiin.

¹⁴ Näin ollen vuosi 1919 osoittautui heräämisen vuodeksi kaikille ”neitsyiksi” tunnustautuville, sekä tyhmille että ymmärtäväisille. Ensimmäinen koko maapallon käsittänyt sota oli ohitse, ja esitettiin innokkaasti Kansainliiton perustamista maailman rauhan ja turvallisuuden kansainväliseksi järjestöksi. Maailmansodan puhkeamisvuodesta 1914 lähtien riittävä määrä Jeesuksen ennustuksen piirteistä, jotka koskivat hänen parusiaansa ja asiainjärjestelmän päättymistä, oli täyttynyt muodostaakseen yhdessä ”tunnusmerkin” siitä, että Jeesus Kristus oli todella tullut taivaalliseen valtakuntaansa pakanain aikojen päättyessä vuonna 1914. Luvattu Jumalan messiaaninen valtakunta oli siis perustettu taivaissa. Maailman historia ja kirkon historia osoittivat nyt todella, että Kristus oli läsnä!

HEIDÄN ”LAMPPUJENSA” LAITTAMINEN KUNTOON

15. a) Mikä nimen jatke Vartiotorni-lehdessä saattoi nyt syystä olla? b) Mikä huhtikuun 15. päivän numerossa 1919 (engl.) ollut ilmoitus havahdutti Vartiotornin lukijoita kaikkialla maailmassa?

¹⁵ Nyt Vartiotorni-lehdessä saattoi viimeinkin olla syystä nimen jatke ”ja Kristuksen läsnäolon airut”. Liittovaltion kuritushuoneesta maaliskuussa vapautetuilla kahdeksalla kristityllä raamatuntutkijalla oli etu olla läsnä Herran ehtoollisen vuotuisessa vietossa sunnuntai-iltana 13. huhtikuuta 1919, ja 15. toukokuuta ilmestyneessä englanninkielisessä Vartiotornissa sivulla 151 olleen kokonaisläsnäolijamäärää koskeneen epätäydellisen raportin mukaan juhlan viettäjiä oli ainakin 17961. Huhtikuun 15. päivänä 1919 ilmestyneen englanninkielisen Vartiotornin sivuilla 117 ja 118 ilmoitettiin, että kahdeksan väärin syytettyä miestä oli vapautettu, kukin 10000 dollarin takuuta vastaan, ja kerrottiin suurenmoisesta vastaanotosta, jonka he saivat sadoilta kristityiltä tovereilta Brooklynin Beetel-kodissa. Tämä ilmoitus, joka julkaistiin kaikkialla maailmassa, vaikutti elähdyttävästi Vartiotornin ja Kristuksen läsnäolon airuen lukijoihin.

16. a) Minkä aika oli silloin Jes. 60:2:n mukaan? b) Miten ”vihkiytyneitten” raamatuntutkijoitten rohkeutta lujitettiin, ja mikä kansainvälinen kokous pidettiin?

¹⁶ Nyt ei ollut hengellisen uneliaisuuden ja unen aika. Se oli toiminnan aikaa, jolloin, kuten Jes. 60:2 oli ennustanut, ”pimeys peittää maan ja synkeys kansat, mutta sinun ylitsesi koittaa Herra [Jehova, Um], ja sinun ylläsi näkyy hänen kunniansa”. Maailman tilanne vaati kaikilta ”vihkiytyneiltä” raamatuntutkijoilta rohkeata toimintaa. Aikaa ei hukattu niiden kristillisen rohkeuden vahvistamisessa, jotka olivat odottaneet Ylkää, sillä 1. ja 15. elokuuta 1919 ilmestyneissä englanninkielisen Vartiotornin numeroissa julkaistiin kaksi kirjoitusta aiheesta ”Siunatut ovat ne, jotka ovat pelottomat” (suom. vuoden 1920 tammi- ja helmikuun sekä vuoden 1921 elokuun numerossa) sekä ilmoitukset kansainvälisen ”yleiskonventin” järjestämisestä ”Cedar Pointiin Eriejärven rannalle” kahdeksaksi päiväksi, 1.–8. syyskuuta. Tuhannet Jumalan ”vihkiytyneeseen” kansaan kuuluvat pudistivat itsensä tarmokkaasti hereille hengellisestä uneliaisuudesta ja kerääntyivät erityisesti Kanadasta ja Yhdysvalloista noin 6000-päisenä joukkona konventtipaikalle ollakseen läsnä päivittäisissä ohjelmajaksoissa. Tuo havahduttava konventti soi ”vihkiytyneille” tilaisuuden uudistaa päätöksensä pysyä täysin hereillä ja toimeliaina edessä olevassa Jumalan palveluksessa.

17, 18. a) Minkä julkaisemisesta ilmoitettiin yleiskonventin ”työtovereitten päivänä” ja mikä päämääränä? b) Millä tavalla ohjeet siitä, miten työtä tuli tehdä, olivat rohkaisevia, ja ansaitsivatko konventtipäivän tapahtumat pelkästään ohimenevää kiinnostusta?

¹⁷ Valtava innostus heräsi ”työtovereitten päivänä”, perjantaina 5. syyskuuta, kun presidentti J. F. Rutherford ilmoitti ”Kultainen Aika” -nimisen uuden lehden julkaisemisesta lokakuun 1. päivästä 1919 alkaen. Tämä lehti oli Vartiotorni-lehden toverina julistava Jumalan messiaanisen valtakunnan hyvää uutista, ja Jumalan ”vihkiytynyttä” kansaa kannustettiin osallistumaan tilausten hankkimiseen sille ja odottamaan aikaa, jolloin jokaista numeroa levitettäisiin 4000000 kappaletta. Lisäohjeita siitä, miten tämän maailmanlaajuisen julkisen työn tuli edetä, ilmestyi myöhemmin kahden ja puolen sivun mittaisessa kirjoituksessa nimeltä ”Julistus valtakunnasta” englanninkielisen Vartiotornin syyskuun 15. päivän numerossa vuonna 1919 sivuilla 279–281 (suom. toukok. 1920, s. 71–74).

¹⁸ Miten tarmoa antava kutsu esitettiinkään kaikille lukijoille tämän kirjoituksen kolmanneksi viimeisessä kappaleessa: ”Mene heti sisälle siitä! Kun lähdet työhön, niin pidä mielessäsi, ettet ole ainoastaan yhden aikakauslehden tilausten kerääjä, vaan että olet kuninkaitten Kuninkaan ja herrojen Herran lähettiläs, julistamassa kansalle tällä arvokkaalla tavalla lähestyvää kultaista aikaa, meidän Herramme ja Mestarimme ihanaa valtakuntaa, jota totiset kristityt ovat rukoilleet ja jota he ovat monen vuosisadan ajan odottaneet”! Kutsua lähteä tähän Valtakunnan työn uuteen toimintamuotoon noudatettiin välittömästi, ja nykyään, yli 54 vuotta myöhemmin, tätä samaa lehteä, jonka nimenä on nyt ”Herätkää! ”, painetaan 8250000 kappaletta kutakin numeroa. Se, että nuo 6000 ”vihkiytynyttä” kristittyä olivat läsnä Cedar Pointissa Ohiossa ja ottivat innostuneesti vastaan Kultainen Aika -lehteä koskevan ilmoituksen perjantaina 5. syyskuuta 1919, ei varmasti ollut vain ohimenevää kiinnostusta ansaitseva tapahtuma, jolla ei olisi merkitystä Jumalan ”puhtaan neitsyen” luokan historiassa tänä Kristuksen parusian todellisena aikana. Tuo neitsytluokka ei ole enää vaipunut uneen!

19. Mihin toimenpiteisiin lamppujen kuntoon laittaminen vaati ryhtymään, ja miksi tämä johti neitsyitten jakaantumiseen?

¹⁹ Se oli todella aikaa, jolloin ”kaikki nämä neitsyet nousivat ja laittoivat lamppunsa kuntoon”. (Matt. 25:7) Vertauksen mukaan neitsyitten täytyi täyttää lamppunsa uudelleen öljyllä, sillä heidän lamppunsa olivat ”sammumaisillaan”. Mutta voi! Tyhmät neitsyet huomasivat, etteivät he voineet heti täyttää lamppujaan uudelleen; he eivät nimittäin olleet ottaneet mukaansa öljyllä täytettyjä astioita, kun taas ymmärtäväiset neitsyet olivat tehneet siten. Tämä johti neitsyitten jakaantumiseen. Miksi? Matt. 25:8, 9 selittää: ”Tyhmät sanoivat ymmärtäväisille: Antakaa meille öljyänne, sillä meidän lamppumme sammuvat [ovat sammumaisillaan, Um]. Mutta ymmärtäväiset vastasivat ja sanoivat: ’Emme voi, se ei riitä meille ja teille. Menkää ennemmin myyjäin luo ostamaan itsellenne.’”

20. Olivatko ymmärtäväiset neitsyet itsekkäitä kieltäytyessään jakamasta öljyään tyhmien kanssa, ja mitä ymmärtäväiset olivat päättäneet?

²⁰ Voimme kuvitella, miten vaikeata tyhmien neitsyitten olisi yrittää tuona yön hetkenä löytää avoinna oleva öljykauppa tai öljynmyyjiä, jotka antaisivat heille tarvittavan öljyn. Eivätkö sitten ymmärtäväiset neitsyet olleet itsekkäitä, kun he eivät jakaneet öljyään ajattelemattomien neitsyitten kanssa? Eivät, sillä jos he olisivat jakaneet öljyn, silloin yksikään kymmenestä neitsyestä ei olisi päässyt yljän talon ovelle asti ja astunut sisään hääjuhlaan. Jos öljy olisi jaettu kaikkien kymmenen kesken, silloin se olisi loppunut, ennen kuin he olisivat ehtineet sinne. Ymmärtäväiset neitsyet osoittivat tunteneensa itsensä velvollisiksi pääsemään sinne siten, että he olivat ottaneet mukaansa varaöljyä hätätilannetta varten. Tämä osoitti lisäksi, että kaikki nuo ymmärtäväiset neitsyet olivat päättäneet päästä sinne, eivätkä he sallineet nyt itsensä joutua pettymykseen jättämällä toteuttamatta hyvää tarkoitustaan yljän kunniaksi. Lisäksi tyhmät neitsyet saattoivat vielä saada öljyä muualta, niin että he eivät olisi estäneet tai vaarantaneet ymmärtäväisten neitsyitten onnistumista.

21. Mitä tämä ei merkitse sen suhteen, miten ”ymmärtäväisten” neitsyitten luokka kohtelee jotakuta sellaista, joka haluaa tutkia Raamattua ja saada tietoa Yljästä?

²¹ Miten tämä toteutuu vertauksen täyttymyksessä tänä taivaallisen Yljän parusian eli läsnäolon aikana? Merkitseekö se sitä, että jos joku rehellinen ihminen, joka kuulisi Herran Jeesuksen Kristuksen näkymättömästä läsnäolosta, haluaisi ”ymmärtäväisten” neitsyitten luokan tutkivan Raamattua kanssaan ja haluaisi kunnioittaa yhdessä sen kanssa Ylkää, niin ”ymmärtäväisten” neitsyitten luokka kieltäytyisi tutkimasta ja käskisi tuota ihmistä sen sijaan selviytymään omin neuvoin? Jos hän haluaisi tulla täytetyksi Jumalan sanalla ja pyhällä hengellä, olisiko hänen auttamisensa siinä vertauksen opetuksen vastaista? Ei suinkaan.

22. Mitä meidän tulisi muistaa sytytetyn lampun koholla pitämisen merkitsevän, kun harkitsemme kysymystä ”öljyn” jakamisesta, ja mitä ”öljy” vertauskuvaa?

²² Miksi sitten ”ymmärtäväisten” neitsyitten luokka kieltäytyy täyttymyksessä jakamasta ’öljyään’ ”tyhmien” neitsyitten luokan kanssa? Meidän täytyy pitää mielessä, että öljyn pitäminen astiassaan merkitsee vertauskuvallisen ”öljyn” pitämistä itsessään. Lisäksi sytytetyn lampun pitäminen koholla merkitsee sitä, että antaa valonsa loistaa, loistamista valaisijana, jotta tässä pimeässä, tietämättömässä maailmassa elävät ihmiset näkisivät meidän hyvät tekomme ja kirkastaisivat sen tähden Jumalaa. (Matt. 5:14–16; Fil. 2:15) Vertauskuvallinen ”öljy” on sitä, mikä antaa valaisevaa voimaa, ja tämä ”öljy” kuvaa sekä Jumalan sanaa, joka on kuin lamppu ja valo Jumalan palvojalle (Ps. 119:105), että Jumalan pyhää henkeä, joka valaisee meille Jumalan sanaa ja tuottaa kaikissa haltijoissaan hyviä, jumalisia ominaisuuksia, joita kutsutaan ”Hengen hedelmäksi”. (Gal. 5:22, 23; Ef. 5:18–20) Pitäisikö ”ymmärtäväisten” neitsyitten sitten vähentää tämän itsessään olevan ”öljyn”, tämän valaisevan voiman, määrää ja lopulta lakata kokonaan loistamasta?

23. a) Mitä ”tyhmien” neitsyitten luokka haluaa ”ymmärtäväisten” luokan tekevän sille? b) Millaisia ”kristittyjä” ”tyhmien” neitsyitten luokkaan kuuluvat ovat?

²³ Näin ”tyhmien” neitsyitten luokka haluaisi ”ymmärtäväisten” toimivan. ”Tyhmät” haluavat ”ymmärtäväisten” sovittelevan kanssaan. Ilmoitus taivaallisen Yljän näkymättömästä läsnäolosta asetti vuonna 1919 haasteen kaikille, jotka tunnustautuivat ”neitsyiksi”, jotka halusivat kohdata Yljän ja osallistua hänen iloonsa. ”Tyhmien” neitsyitten kaltaiset pelkästään tunnustautuvat kristillisyyden harjoittajiksi; he ovat yleensä nimikristittyjä, mutta eivät täytä tosi kristillisyyden vaatimuksia. Heillä saattaa olla jonkin verran tietoa Raamatusta, erityisesti lahkolaiskäsityksiin perustuvaa tietoa Raamatusta. Se tieto, joka heillä on Raamatusta, on saattanut vaikuttaa heihin, mutta ei siinä määrin, että heissä olisi Jumalan voimakas henki ”Hengen hedelmän” tuottamiseksi. Heidän käytöksensä ei mukaudu tosi kristilliseen malliin. He loistavat pelkästään nimikristittyinä ja kristityiksi tunnustautuvina kristikuntaan kuuluvan lahkonsa uskonnollisissa muotomenoissa. He odottavat menevänsä taivaaseen kuollessaan!

24. a) Tekeekö ”tyhmien” neitsyitten luokan uskonnollinen kehitys sen kykeneväksi hyväksymään Yljän läsnäolon oikeiksi osoitetut todisteet? b) Mille kristillisyyden tasolle tyhmät haluavat ymmärtäväisten laskeutuvan, jotta he pysyisivät yhdessä?

²⁴ Heidän uskonnollinen kehityksensä ei kuitenkaan tee heitä kykeneviksi vastaamaan haasteeseen, kun keskiyöllä kuuluu huuto: ”Täällä on sulhanen! Lähtekää ulos häntä vastaan.” (Um) Todellisuudessa he eivät tajua, he eivät hyväksy sitä oikeaksi osoitettua tosiasiaa, että Sulhanen eli Ylkä on ollut läsnä vuodesta 1914 lähtien. He tunnustavat uskovansa Ylkään ja siihen, että kirkko on hänen morsiamensa, mutta he haluavat itsepintaisesti kohdata Yljän ja mennä hänen iloonsa omalla tavallaan, lahkolaisella tavallaan. Jos siis he ja ”ymmärtäväisten” neitsyitten luokka olisivat toistensa seurassa, silloin täytyisi sovitella. Heidän kaikkien täytyisi yhdistyä uskossaan kristityiksi ja taivaan perijöiksi tunnustautuvina. ”Ymmärtäväisten” luokan täytyisi ottaa pois osa hengellisen ”öljyn” varastostaan ja madaltaa kristillisen kehityksen tasonsa ajattelemattomien uskonnon harjoittajien tasolle. Siten ”ymmärtäväisten” täytyisi muuttaa itsensä uskonnollisesti tyhmiksi voidakseen olla ”tyhmien”, ymmärtämättömien, harkitsemattomien kristityiksi tunnustautuvien seurassa.

25. a) Mikä sitten on ”ymmärtäväisten” neitsyitten luokkaa koskeva kiistakysymys? b) Mitä Pietarin ja Paavalin sanoja heidän tarvitsee noudattaa täyttääkseen lopulta vaatimukset?

²⁵ Kiistakysymys on selvä: Vaikuttaako pelkkä uskonnollinen tunne, jollaista kristikunnassa esiintyy, ”ymmärtäväisten” neitsyitten luokkaan kuuluviin? Antavatko he valuttaa itsestään pois hengellisen ’öljynsä’, niin että he tulevat kykenemättömiksi loistamaan tosi kristittyinä loppuun asti, ja heidän on ajan mittaan pakko jäädä pois valonkantajien kulkueesta, joka seuraa Ylkää häähuoneen ovelle? Heidän tarvitsee, kuten 2. Piet. 1:10 sanoo, ’pyrkiä sitä enemmän tekemään kutsumisensa ja valitsemisensa lujaksi’. Heidän tarvitsee jäljitellä apostoli Paavalia, joka maallisen elämänsä lopulla kirjoitti: ”Minä olen hyvän kilvoituksen kilvoitellut, juoksun päättänyt, uskon säilyttänyt. Tästedes on minulle talletettuna vanhurskauden seppele, jonka Herra, vanhurskas tuomari, on antava minulle sinä päivänä.” Heidän on täysin määrin täytettävä kristilliset vaatimukset, kun he saapuvat tuolle ovelle, joka vie Yljän hääjuhlaan. – 2. Tim. 4:7, 8.

26. Miten ”ymmärtäväisten” neitsyitten luokka joutui rajoitusten alaiseksi ensimmäisen maailmansodan aikana, ja miksi se erosi ”tyhmien” neitsyitten luokan seurasta vuonna 1919?

²⁶ Tästä syystä ”ymmärtäväisten” neitsyitten luokka erosi pelkästään kristityiksi tunnustautuvista, jotka ovat vehnää ja lustetta koskevan vertauksen lusteen kaltaisia. Ensimmäisen maailmansodan aikana siihen kuuluvat olivat joutuneet Suuren Babylonin, väärän uskonnon maailmanmahdin, ja sen sotilaallisten, poliittisten ja juridisten rakastajien vankeuteen. He eivät olleet ainoastaan rajoitusten alaisia suuressa määrin vaikutusvaltaisissa asemissa olevien ihmisten pelosta, vaan he olivat myös kirjaimellisessa vankeudessa vankiloissa ja vankileireillä sekä muissa pidätyspaikoissa. Vuonna 1919 he toimivat Suurta Babylonia koskevan taivaasta tulleen kehotuksen mukaan: ”Lähtekää siitä ulos, te minun kansani, ettette tulisi hänen synteihinsä osallisiksi ja saisi tekin kärsiä hänen vitsauksistansa.” (Ilm. 18:4) He eivät voineet sovitella ”tyhmien” neitsyitten luokan kanssa tuossa kiistakysymyksessä. Heidän täytyi totella Jumalaa ennemmin kuin Suurta Babylonia ja sen maailmallisia rakastajia. He eivät myöskään voineet ryhtyä Suuren Babylonin kanssa palvomaan pedon kuvaa, Kansainliittoa, jolla Suuri Babylon alkoi ratsastaa vuonna 1919. – Ilm. 13:14, 15; 14:11, 12; 17:1–18.

27. Miten ”ymmärtäväisten” neitsyitten luokan asema oli selkeä alusta pitäen, kuten sunnuntaina 7. syyskuuta 1919 esitetty julkinen lausunto osoitti?

²⁷ Asenne, jonka ”ymmärtäväisten” neitsyitten luokka otti tässä kiistakysymyksessä, oli selkeä alusta lähtien. Tämän todisteeksi presidentti Rutherford piti sunnuntai-iltapäivällä 7. syyskuuta 1919 Cedar Pointin konventissa esitelmänsä aiheesta ”Ahdistetun ihmiskunnan toivo”, missä hän osoitti, ettei Jumala hyväksy Kansainliittoa. Lainaamme selonteosta, joka julkaistiin Sanduskyssä (Ohiossa) ilmestyvässä Star-Journal -lehdessä maanantaina 8. syyskuuta 1919:

Presidentti Rutherford puhui lähes 7000 hengelle puiden alla sunnuntai-iltapäivänä. Hän selitti Kansainliiton, jonka poliittiset ja taloudelliset voimat ovat muodostaneet ja jonka panee toimimaan halu parantaa ihmiskuntaa rauhan ja hyvinvoinnin vakiinnuttamisella, saavan paljon hyvää aikaan, mutta väitti sitten, että Herran epäsuosio kohtaa kuitenkin varmasti liittoa, koska papisto – sekä katolinen että protestanttinen – väittäen edustavansa Jumalaa on hylännyt hänen suunnitelmansa ja kannattanut Kansainliittoa tervehtien sitä Kristuksen valtakunnan poliittisena ilmauksena maan päällä. – The Watch Tower, 1.10.1919, s. 298, palsta 1.

28, 29. Miksi ”ymmärtäväisten” neitsyitten luokka otti tämän asenteen, ja mitä Jaakobin käyttämää soimaavaa ilmausta ei voitu soveltaa heihin?

²⁸ ”Ymmärtäväisten” neitsyitten luokkaan kuuluvat uskoivat, että Jumalan rakkaan Pojan valtakunta oli perustettu taivaissa pakanain aikojen lopussa vuonna 1914, ja he seisoivat sovittelemattomina sen puolella ja kieltäytyivät tunnustamasta ja palvomasta mitään korviketta. Heillä ei ollut varaa antaa pois yhtään hengellistä ’öljyään’ ja vähentää Jumalan messiaaniselle valtakunnalle antautumisensa täyttä määrää. Tämä uskollinen kiintymys Valtakuntaa kohtaan ei tehnyt heistä suosittuja tämän maailman tai tämän maailman ystävien keskuudessa. Se voimisti tämän maailman vihaa heitä kohtaan. Mutta tämä maailman taholta tuleva viha ja vihollisuus teki sitäkin ilmeisemmäksi sen, että he pysyivät uskollisina suhteelleen taivaalliseen Kuningas-Ylkään. Heihin ei voitaisi soveltaa soimaavaa ilmausta ”avionrikkojat” syystä, jonka tähden opetuslapsi Jaakob nimitti sillä ensimmäisen vuosisadan seurakunnan joitakuita jäseniä sanoessaan:

²⁹ ”Te avionrikkojat, ettekö tiedä, että maailman ystävyys on vihollisuutta Jumalaa vastaan? Joka siis tahtoo olla maailman ystävä, siitä tulee Jumalan vihollinen.” – Jaak. 4:4.

30, 31. Ketä kohtaan ”ymmärtäväisten” neitsyitten luokka sitten osoitti kihlatun neitsyen ominaisuuksia, ja miten sellaista morsiamen kauneutta kuvaillaan Jesajan ennustuksessa?

³⁰ Säilyttämällä siis sovittelemattomina täyden varastonsa hengellistä ”öljyä” ja pitämällä itsensä sen avulla jatkuvasti kirkkaalla liekillä palavina ”lamppuina” ”ymmärtäväisten” neitsyitten luokan jäsenet kunnioittivat taivaallista Ylkäänsä, jolle heidät oli kihlattu eli luvattu avioon. He antoivat niiden uskollisten, siveitten, puhtaitten ominaisuuksien loistaa itsessään, joita odotetaan olevan niillä, joista on määrä tehdä ’yhden miehensä’, Herran Jeesuksen Kristuksen, taivaallinen morsian. He iloitsevat hänen kanssaan siitä, että on tullut Jumalan aika, jolloin hänen rakastettu Poikansa ohjaa ’morsiamensa’ kotiin luokseen; he osallistuvat hänen iloonsa, kuten on kirjoitettu: ”Niinkuin ylkä iloitsee morsiamesta, niin sinun Jumalasi iloitsee sinusta.” (Jes. 62:5) Sopiakseen yhteen yljän ulkomuodon kirkkauden kanssa hekin haluavat näyttää kauniilta kuin morsian hääpäivänä ja ottavat vastaan kaunistuksen, jonka taivaallinen Isä antaa heille. Tätä yljän ja morsiamen kauneuden ihastuttavaa tasapainoa kuvaillaan Jes. 61:10:ssä:

³¹ ”Sillä hän pukee minun ylleni autuuden [pelastuksen, Um] vaatteet ja verhoaa minut vanhurskauden viittaan, yljän kaltaiseksi, joka kantaa juhlapäähinettä niinkuin pappi, ja morsiamen kaltaiseksi, joka on koruillansa kaunistettu.”

32. Miten ”ymmärtäväisten” neitsyitten luokka loistaa Ylkänsä kunniaksi?

³² Maan päällä olevan ”ymmärtäväisten” neitsyitten luokan ei pitäisi tehdä mitään sellaista, mikä himmentäisi taivaallisen Yljän kirkkautta, hänen, joka säteilee kuin aurinko: ”Se on niinkuin ylkä, joka tulee kammiostaan.” (Ps. 19:5, 6) ”Ymmärtäväisten” neitsyitten luokan jäsenten velvollisuutena on sen tähden loistaa Ylkänsä kunniaksi valaisijoitten tavoin ilmaisemalla niitä Kristuksen kaltaisia ominaisuuksia, jotka erottavat heidät uskonnollisesta portosta, Suuresta Babylonista, ja kaikista sen uskonnollisesti moraalittomista ”tyttäristä”. Siten loistamalla he eivät esitä rakastettua Ylkäänsä väärin ihmiskunnalle.

LAMPPUÖLJYN OSTAMINEN MYYJILTÄ

33. Mitä ”ymmärtäväiset” neitsyet saattoivat Jeesuksen vertauksen mukaan ainoastaan sanoa ”tyhmille”, ja mitä ”ymmärtäväiset” siten osoittivat?

³³ Hengellisen ”öljyn” puutteen vuoksi ”tyhmien” neitsyitten luokkaan kuuluvat eivät voineet loistaa Yljän kunniaksi, Yljän, joka oli saapunut ja oli läsnä ja jatkoi matkaa kohti hääjuhlaa. Heillä ei ollut lainkaan oikeutta ”öljyyn”, jonka ”ymmärtäväiset” olivat ottaneet mukaansa ja jota he tarvitsivat seuratakseen Yljän askeleissa. Niinpä vertauksen mukaan kaikki, mitä ”ymmärtäväiset” saattoivat sanoa ”tyhmille”, oli: ”Emme voi, se ei riitä meille ja teille. Menkää ennemmin myyjäin luo ostamaan itsellenne.” (Matt. 25:9) Ottaessaan tämän asenteen ”ymmärtäväiset” neitsyet osoittivat jälleen ymmärtäväisyytensä, ja ymmärtämättömien, harkitsemattomien neitsyitten tyhmyys osoittautui näille tuhoisaksi. Näiden oli pakko etsiä käsiinsä öljynmyyjiä ja saada lamppunsa täytetyiksi uudelleen.

34, 35. Miten tämä öljyn ostaminen toteutui vertauksen täyttymyksessä, mutta mitä vertaus osoittaa siitä, mitä tapahtuisi sillä välin?

³⁴ Samaten vertauksen täyttymyksessä ”tyhmien” oli pakko hankkia oma tarvitsemansa varasto hengellistä ”öljyä”. He menivät sinne, mistä he ajattelivat uskonnollisesti voivansa saada ”öljyä”, joka tasoittaisi heidän pääsytiensä taivaaseen heidän uskontunnustustensa mukaan. Niinpä he etsivät eri tunnustuksien mukaisilta uskonnollisilta lahkolaisjärjestelmiltään sentyyppistä ”öljyä”, jota nämä myivät, ja sellaisilta myyjiltä he saivat sentyyppistä ”öljyä”, josta he halusivat maksaa olematta oikealla tavalla antautuneita taivaalliselle Yljälle. Mutta osoittautuuko uskonnollinen ”öljy”, jota ostetaan öljynmyyjiltä heidän hinnoillaan, tehokkaaksi, jotta päästäisiin sisään hääjuhlaan? Me luemme tästä:

³⁵ ”Mutta heidän lähdettyään ostamaan ylkä tuli; ja ne, jotka olivat valmiit, menivät hänen kanssansa häihin, ja ovi suljettiin.” – Matt. 25:10.

36. Kummat neitsyet iloitsivat yljän läsnäolosta kulkueessa, ja mikä teki heidät kykeneviksi läpäisemään ”ovella” suoritetun tarkastuksen?

³⁶ ”Ymmärtäväiset” neitsyet ja ”tyhmät” neitsyet menivät vastakkaisiin suuntiin: ”tyhmät” poispäin Yljästä ja ”ymmärtäväiset” saapuvaa Ylkää kohti. Paikasta, missä ”ymmärtäväiset” neitsyet kohtasivat yljän, oli jonkin verran matkaa sen talon ”ovelle”, missä häät oli määrä viettää. Noiden kahden paikan välisellä matkalla eteni jonkin aikaa valaistu kulkue, ja tuona ajanjaksona ”ymmärtäväiset” neitsyet olivat yljän kanssa ja ylkä oli läsnä heidän luonaan. Kun iloinen kulkue ehti määränpäähänsä ja meni sisään yljän asunnon ovesta, ”ymmärtäväisten” neitsyitten lamput paloivat kirkkaasti. Heidän öljynsä ei ollut loppunut, ennen kuin he ehtivät ”ovelle”. Siten ”ymmärtäväiset” neitsyet osoittivat, että he kuuluivat mukaan kulkueeseen, joka seurasi yljän askeleissa. Tämä antoi heille oikeuden päästä mukaan hääjuhlaan. Sitä, miten tärkeätä heidän on olla valmistautuneita tarkastusta varten, korostetaan, kun vertaus sanoo: ”Ja ne, jotka olivat valmiit, menivät hänen kanssansa häihin.” Ovea ei suljettu heidän edestään vaan heidän jälkeensä!

37. Millä tavalla nykyiset ”neitsyet” osoittavat loistavansa tarkastuspisteessä, ja minkä heidän tilansa tähden Ylkä sallii heidän päästä ”morsian”-luokkaan?

³⁷ Meidän aikanamme toteutuneessa vertauksen täyttymyksessä ”ymmärtäväisten” neitsyitten luokkaan kuuluvat jatkavat etenemistä kulkueessa, joka kunnioittaa loistoisaa Ylkää loppuun asti ja julistaa hänen suuruuttaan. Kun he saapuvat tarkastuspisteeseen ”ovelle”, he osoittautuvat arvollisiksi pääsemään sisään hääjuhlallisuuksiin. Heidän tarkastuksensa, jonka suorittaa Se taivaallinen, jolle heidät on luvattu avioon, osoittaa, että he loistavat kristillisinä persoonallisuuksina, jotka Ylkä hyväksyy taivaalliseksi ’morsiamekseen’. He tarjoutuvat ”puhtaana neitsyenä Kristukselle”. He eivät ole sallineet itsensä ”turmeltua pois siitä vilpittömyydestä ja siveellisestä puhtaudesta, joka kuuluu Kristukselle”. (2. Kor. 11:2, 3, Um) Ylkä voi hyväksyä nämä nykyajan ”ymmärtäväiset” neitsyet osaksi kristillistä seurakuntaa, josta on kirjoitettu: ”Saadakseen asetetuksi eteensä kirkastettuna seurakunnan, jossa ei olisi tahraa eikä ryppyä eikä mitään muuta sellaista, vaan joka olisi pyhä ja nuhteeton.” – Ef. 5:27.

”JA OVI SULJETTIIN”

38. Miten monet pääsevät lopulta hääjuhlaan, ja milloin ”ovi” suljetaan virallisesti ja miksi?

³⁸ Hääjuhlaan johtavasta ”ovesta” ei tietenkään päästetä sisään enempää kuin ne, jotka täydentävät taivaallisen ”morsian”-luokan 144000 jäsenen luvun. (Ilm. 7:4–8; 14:1–5) Mutta milloin ”ovi” virallisesti suljetaan? Sen aika olisi silloin, kun ”suuri ahdistus” puhkeaa Jumalan määräaikana ja kristikuntaa ja kaikkia muita uskonnolliseen porttoon, Suureen Babyloniin, väärän uskonnon maailmanmahtiin, kuuluvia alkaa kohdata tuho. Silloin keidenkään kristityiksi tunnustautuvien on liian myöhäistä lähteä ulos Suuresta Babylonista, jotta he eivät tulisi osallisiksi sen synneistä ja saisi osaansa sen kuolettavista vitsauksista. (Ilm. 18:4) Koska ”suuren ahdistuksen” päivien määrää ’lyhennetään’ ”valittujen” tähden, on ilmeistä, että ”valittujen” määrä, nimittäin 144000, on saatu täyteen ”suuren ahdistuksen” puhkeamisen aikaan mennessä. Tämä aiheuttaa oven sulkemisen.

39. Mitä ”kymmenen neitsyen” vertauksessa lopuksi tapahtuu?

³⁹ Mitä silloin on määrä tapahtua? Vertaus ”kymmenestä neitsyestä” osoittaa sen, kun se päättyy sanoihin: ”Ja myöhemmin toisetkin neitsyet tulivat ja sanoivat: ’Herra, Herra, avaa meille!’ Mutta hän vastasi ja sanoi: ’Totisesti minä sanon teille: minä en tunne teitä’.” – Matt. 25:11, 12.

40. Miksi yljällä oli oikeus sanoa ”tyhmille” neitsyille: ”Minä en tunne teitä”?

⁴⁰ Viisi ”tyhmää” neitsyttä hankkivat sen öljyn, minkä he saattoivat saada niiltä öljynmyyjiltä, jotka he voivat löytää tuona yön hetkenä, ja he tulivat ovelle palavine lamppuineen. Mutta heidän lamppunsa eivät olleet loistaneet yljän kunniaksi. He eivät olleet mukana kulkueessa, joka kohtasi hänet ja seurasi häntä iloiten hänen tähtensä. Mitä perustetta yljällä siten oli tunnustaa heitä juhlijoihinsa kuuluviksi? Ei mitään! He eivät olleet lainkaan lisänneet loistoa hänen hääkulkueeseensa. Totuudenmukaisesti hän saattoi sen tähden sanoa heille: ”Minä en tunne teitä.” Näin hänellä oli oikeus pitää ovi suljettuna heidän edessään.

41. Mitä ”tyhmien” neitsyitten luokkaan kuuluvat havaitsevat itsestään, kun ”suuri ahdistus” iskee kristikuntaan?

⁴¹ Samaten kun ”suuri ahdistus” alkaa kristikunnalle, joka on uskonnollisen porton Suuren Babylonin huomattavin osa, siihen kuuluvien toiveet siitä, että he pääsisivät kuoltuaan taivaaseen, järkkyvät suuresti ja joutuvat epäilyksen alaisiksi. He havaitsevat, että he eivät ole olleet oikean uskonnollisen järjestön yhteydessä, joka muodostaa ”puhtaan neitsyen”, ”morsiamen, Karitsan vaimon”. He eivät havaitse itseään ’temmattavan’ fyysisessä ruumiissaan pilviin, ruumiillisessa hurmiotilassa ”Herraa vastaan yläilmoihin”, kuten heidän uskonnolliset opettajansa tulkitsevat 1. Tess. 4:17:n. He ovat tosin loistaneet kristikunnan tämän tai tuon uskonnollisen lahkon jäseninä, mutta he olivat pelkästään nimikristittyjä eli kristityiksi tunnustautuvia eivätkä tosi kristittyjä. Se, mitä heidän pappinsa tai saarnaajansa ajattelivat tai sanoivat heistä, ei merkitse mitään nyt, kun he joutuvat ”suureen ahdistukseen”, vaan merkitystä on ainoastaan sillä, mitä taivaallinen Ylkä sanoo heidän olevan!

42. Millä perusteella he vetoavat Ylkään, jotta tämä tunnustaisi heidät, kun heidän välittäjänään toiminut uskonnollinen järjestö on poissa?

⁴² Liian myöhään, ulkopuolelle suljettuina he saapuvat suljetun oven heille kuvaamaan tilanteeseen, koska uskonnollinen perusta, jolla he ovat seisoneet, tuhoutuu ”suuressa ahdistuksessa”. Koska heidän uskonnollinen järjestönsä, joka toimi välittäjänä heidän puolestaan, on tuhoutunut, he joutuvat tekemisiin suoraan tosi seurakunnan Yljän ja Pään kanssa. Koska hänen parusiansa eli läsnäolonsa on näkymätön ja hän on peitettynä heidän silmiltään, ikään kuin hän olisi suljetun oven takana, niin he kutsuvat häntä nähdäkseen, pelastaako heidän pelkkä kristityiksi tunnustautumisensa ilman oikeita töitä heidät, niin että he pääsisivät taivaaseen. He ovat tunnustaneet hänet suullisesti, ja eikö hänen pitäisi nyt vuorostaan vastata ja tunnustaa heidät? ”Herra, Herra!” he huutavat toivoen, että hän kuulee heitä. Sen pitäisi vaikuttaa niin, että ovi aukeaisi heille. Mutta aukeaako se?

43. a) Mihin Jeesuksen vuorisaarnan sanoihin, jotka koskevat hänen kutsumistaan ”Herraksi”, ”tyhmien” neitsyitten luokan jäsenet eivät ole suhtautuneet vakavasti? b) Mitä heille tapahtuu, kun Jeesus lopulta suhtautuu noihin sanoihin vakavasti?

⁴³ He eivät ole suhtautuneet vakavasti siihen, mitä taivaallinen Ylkä maan päällä ollessaan sanoi vuorisaarnassaan: ”Ei jokainen, joka sanoo minulle: ’Herra, Herra!’, pääse taivasten valtakuntaan, vaan se, joka tekee minun taivaallisen Isäni tahdon. Moni sanoo minulle sinä päivänä: ’Herra, Herra, emmekö me sinun nimesi kautta ennustaneet ja sinun nimesi kautta ajaneet ulos riivaajia ja sinun nimesi kautta tehneet monta voimallista tekoa?’ Ja silloin minä lausun heille julki: ’Minä en ole koskaan teitä tuntenut; menkää pois minun tyköäni, te laittomuuden tekijät’.” (Matt. 7:21–23) Mutta sitten ”suuressa ahdistuksessa” ”tyhmien” neitsyitten luokkaan kuuluvat tulevat tietämään, että Ylkä sanoi nuo sanat hyvin vakavissaan periaatteeksi, joka ohjaa häntä. Hän ei avaa heille ovea taivaalliseen hääjuhlaan. Hän jättää heidät ulkopuolelle maailman pimeimmän yön synkeyteen tuhoutumaan kaikkien toisten ”laittomuuden tekijöiden” kanssa. Tuhouduttuaan he eivät saa ylösnousemusta taivaalliseen elämään.

44. Mihin sanoihin Jeesus päätti vertauksen ”kymmenestä neitsyestä”, ja mitä ”ymmärtäväiset” eivät uskalla tehdä hengellisen öljyn varastonsa suhteen?

⁴⁴ Niinpä Jeesuksen seuraavat sanat, joissa hän korosti ”kymmenen neitsyen” vertauksen ydintä, ovat erityisen ajankohtaiset meille, jotka elämme ”asiainjärjestelmän päättymisessä”, nimittäin: ”Valvokaa siis, sillä ette tiedä päivää ettekä hetkeä.” (Matt. 25:13) Nyt on niillä, jotka haluavat olla viiden ”ymmärtäväisen” neitsyen kaltaisia, tilaisuus loistaa jatkuvasti aktiivisina kristittyinä persoonallisuuksina, jotka täyttävät taivaallisen ”morsian”-luokan jäsenyyteen pääsemisen vaatimukset. He eivät uskalla sovitella niiden kanssa, jotka yrittävät saada heidät osallistumaan toisten typeryyden aiheuttamaan taakkaan ja siten ottamaan pois jonkin verran tai suuren osan heidän hengellisen ”öljyn” varastostaan.

45. Keiden uskonnolliseen seuraan ”ymmärtäväiset” eivät uskalla mennä, ja kenen kunniaksi heidän tulee loistaa jatkuvasti ja miksi?

⁴⁵ Me emme uskalla asettaa itseämme alttiiksi sille vaaralle, että valomme sammuu ja joudumme heidän uskonnolliseen seuraansa. Me tarvitsemme kaiken sen hengellisen ”öljyn”, jonka voimme varastoida itseemme. Uskomme Yljän saapumiseen ja läsnäoloon täytyy pysyä jatkuvasti kirkkaana, ja meidän tarvitsee olla jatkuvasti mukana loistavassa kulkueessa, joka seuraa hänen askeleissaan, kunnes hän tuo morsianseurakuntansa kokonaisuudessaan kotiin. Yljän saapumisen pitkä viivästyminen on päättynyt. Hän on täällä loistavassa parusiassaan. Uneliaisuuden ja unen aika on ohi! On aika loistaa hänen kunniakseen ja iloita hänen kanssaan siinä taivaallisen Isän hänen eteensä asettamassa ilossa, että hän vie hengellisen ”morsiamensa” luokseen ja juhlii sitä hääjuhlalla. Nyt on ehdottoman välttämätöntä pysyä valveilla, sillä me emme tiedä päivää tai hetkeä, jolloin tuo tilaisuuden ”ovi” suljetaan eikä sitä avata uudelleen enää koskaan.

HÄNEN PARUSIANSA ”TUNNUSMERKIN” OSA

46. a) Minkä Jeesuksen apostoleitten Jeesukselle esittämän kysymyksen vastaukseen vertaus ”kymmenestä neitsyestä” kuuluu osana? b) Miten ”ymmärtäväisten” luokkaan kuuluvat näkevät vertauksen täyttymyksen huippukohdan, ja mistä seikoista tämä saa heidät vakuuttuneiksi?

⁴⁶ Vertaus ”kymmenestä neitsyestä” annettiin osana vastauksesta Jeesuksen apostoleitten kysymykseen: ”Mikä on sinun läsnäolosi [parousía] ja asiainjärjestelmän päättymisen tunnusmerkki?” (Matt. 24:3, Um) Tuon vertauksen huippukohta on ollut täyttymässä vuodesta 1914 pitäen. Koko maailma voi nähdä vertauksen lopullisten piirteitten toteutuvan nykyään. Edellä yksityiskohtaisesti esitettyjä tapahtumia ei ole suoritettu nurkassa, hämärässä paikassa poissa näkyvistä, vaan ne ovat tapahtuneet avoimesti, niin että tarkkailevat ihmiset voisivat huomata ne, ymmärsivätpä he niiden merkityksen tai eivät. Ainakin ne, jotka kuuluvat ”ymmärtäväisten” neitsyitten luokkaan, ovat havainneet nämä merkitykselliset tapahtumat, ja heillä on niissä varma todiste siitä, että taivaallinen Ylkä saapui vuonna 1914 ja että hänen parusiansa eli läsnäolonsa jatkuu nyt näkymättömänä. He havaitsevat hänen läsnäolonsa uskon silmillään niiden todisteitten tähden, jotka on annettu ”kymmenen neitsyen” vertauksen täyttymyksessä. He ovat vakuuttuneita siitä, että ”asiainjärjestelmän päättyminen” alkoi vuonna 1914.

47. Miten kreikkalaisen sanan parousía oikea merkitys ilmenee siitä, mitä vertauksen ”ymmärtäväiset” neitsyet tekivät sen jälkeen, kun keskiyöllä kuului huuto, joka ilmoitti yljästä?

⁴⁷ Myös apostoli Matteuksen evankeliuminsa 24. luvun 3. jakeessa käyttämä kreikkalainen sana merkitsee ’läsnäoloa’ eikä ’tulemusta’, kuten monet kääntäjät kääntävät tuon kreikkalaisen sanan. Vertauksen kuvailemat tapahtumat ilmaisevat tämän. ”Kymmenen neitsyttä” heräävät uneliaisuudestaan ja unestaan, kun he kuulevat keskiyöllä huudon: ”Täällä on sulhanen!” Sitten kun neitsyitten innokkaat silmät, jotka odottavat tarkkaavina hänen valaistua kulkuettaan, havaitsevat hänen ehtivän sinne asti, missä he ovat, he liittyvät kulkemaan hänen kanssaan hänen kulkueessaan. Tuosta hetkestä eteenpäin kului aikaa, ennen kuin he kaikki ehtivät Yljän asunnolle, missä hääjuhla odotti kaikkia kutsuttuja arvollisia. Oli siis Yljän läsnäolon eli parusian ajanjakso hänen saapumisestaan siihen asti kun hän toi morsiamensa tälle valmistettuun taloon.

ERÄÄN VÄÄRINYMMÄRRYKSEN OIKAISEMINEN

48. a) Minä vuonna Siionin Vartiotornin toimittaja ja julkaisija laski Kristuksen läsnäolon alkaneen? b) Entä mikä oli ihmisen luomisen ajankohta, kuten Vartiotornin kansisivulta kävi ilmi muutamien vuosien ajan?

⁴⁸ On totta, että Siionin Vartiotornin ja Kristuksen läsnäolon airuen toimittaja ja julkaisija laski, että taivaallisen Yljän ”läsnäolo” eli parusia alkoi vuonna 1874. Russell ja hänen toverinsa laskivat myös, että ajankohta, jolloin Jehova Jumala loi ensimmäisen ihmisen, oli vuosi 4128 eaa., mikä merkitsi sitä, että ihmisen maanpäällisen olemassaolon 6000 vuotta päättyivät vuonna 1872. Tätä laskelmaa alettiin tehdä tunnetuksi englanninkielisen Siionin Vartiotorni ja Kristuksen läsnäolon airut -lehden etusivulla vuoden 1906 heinäkuun 1. päivän numerosta lähtien, ja tapa jatkui aina vuoden 1928 syyskuun 15. päivän numeroon asti. Esimerkiksi ensimmäisessä sellaisessa numerossa esitettiin päiväys näin: ”July 1, A.D. 1906 A.M., 6034” (vastaavasti oli suomenkielisen lehden kannessa, kun se alkoi ilmestyä: ”Joulukuu 1912. jälkeen Aadamin 6041.”); kun taas viimeisen tällaisen numeron päiväys oli: ”Anno Mundi 6056-September 15, 1928.” (suom. painos: ”Huhtikuun 1. A.D. 1929 – A.M. 6057.”) Ensimmäisen anno mundi -vuoden eli ”maailman vuoden” laskettiin olevan vuosi 4128 ennen ajanlaskumme alkua.

49. a) Milloin synnin laskettiin alkaneen? b) Milloin sen tuhatvuotiskauden oli siksi määrä alkaa, jolloin Saatana heitetään syvyyteen ja Kristuksen hallituskausi alkaa?

⁴⁹ Täydellisen miehen ja naisen viattomuuden ajateltiin kuitenkin kestäneen Eedenin paratiisissa kaksi vuotta, ennen kuin synti astui kuvaan, ja näin ollen synnin alkamisen vuodeksi laskettiin vuosi 4126 eaa. Tämä johti siihen, että he laskivat synnin kuuden tuhannen vuoden päättyvän vuonna 1874, jonka vuoden syksyllä myös seitsemäs vuosituhat alkoi ja synnin alkuunpanija Saatana sidottiin ja heitettiin syvyyteen ja Kristus alkoi hallita ennustettuja tuhatta vuotta. Tämä merkitsi sitä, että vuosi, jona Kristuksen hallituskausi alkoi, oli sama vuosi, jona hän palasi ja aloitti näkymättömän läsnäolonsa eli parusiansa.

50. Mitä Wilsonin Emphatic Diaglott -käännöksessä olevaa Apt. 13:20:tä koskevaa alaviitettä tuo ajanlasku noudatti?

⁵⁰ Edellä kerrottu ajanlasku noudatti ajatusta, joka esitettiin Wilsonin The Emphatic Diaglott -raamatunkäännöksen Apt. 13:20:tä koskevassa alaviitteessä. Tuossa jakeessa sanottiin: ”Ja näiden jälkeen hän antoi tuomareita noin neljäsataaviisikymmentä vuotta profeetta Samueliin saakka.” Jakeen tätä lukutapaa koskevassa alaviitteessä sanottiin:

Tässä esiintyy vaikeus, joka on aiheuttanut suuresti päänvaivaa Raamatun ajanlaskun tutkijoille. Tässä esitetty aikamäärä on ristiriidassa 1. Kun. 6:1:ssä olevan maininnan kanssa. On tarjottu monia ratkaisuja, mutta vain yksi, joka vaikuttaa täysin tyydyttävältä, nimittäin se, että 1. Kun. 6:1:n teksti on turmeltunut siten, että heprealainen kirjoitusmerkki dalet (4) on pantu muodoltaan tätä paljon muistuttavan hen (5) sijaan. Näin Egyptistä lähdöstä temppelin rakentamiseen olisi kulunut 580 vuotta (eikä 480 vuotta), mikä sopii täsmälleen yhteen Paavalin ajanlaskun kanssa.

51. a) Mitä kirjan ”Aika on lähellä” tekijä C. T. Russell sanoi sen mukaisesti 1. Kun. 6:1:stä sivulla 50? b) Milloin ihminen sen mukaan luotiin, milloin synnin 6000 vuotta päättyivät ja milloin suuri riemuvuosi alkoi?

⁵¹ Niinpä kirjan ”Aika on lähellä” tekijä C. T. Russell kirjoitti 1. Kun. 6:1:een viitaten sivulla 50:

Se on nähtävästi viisisataakahdeksankymmentä ja johtui se mahdollisesta virheellisestä jäljennöksestä; sillä jos me Salomonin neljään vuoteen lisäämme Daavidin neljäkymmentä ja Saulin ajan neljäkymmentä ja ne neljäkymmentäkuusi vuotta Egyptistä lähtemisestä maan jakamiseen, saamme satakolmekymmentä vuotta, jotka, vähennettyinä neljästäsadastakahdeksastakymmenestä, antaisivat jäännökseksi ainoastaan kolmesataaviisikymmentä vuotta tuomarien ajaksi niiden neljänsadan viidenkymmenen vuoden sijaan, jotka Tuomarienkirja ja Paavali mainitsevat, kuten ylempänä on näytetty. Heprealainen kirjain ”dalet” (4) on hyvin paljon ”he” (5) kirjaimen näköinen, ja otaksutaan virheen johtuneen siitä, mahdollisesti jäljentäjien erehdyksestä. Ensimmäinen Kun. 6:1 tulisi siis kuulua viisisataakahdeksankymmentä vuotta ollakseen täydellisessä sopusoinnussa toisten tiedonantojen kanssa.

Lisäämällä siten 100 vuotta Raamatun ajanlaskun mukaiseen tuomareitten aikaan ihmisen luominen siirrettiin 100 vuotta aikaisemmaksi vuoteen 4128 eaa., ja ihmisen maan päällä olemisen kuusituhatta vuotta päättyivät vuonna 1872. (Aika on lähellä, s. 39) Sitten tuohon aikamäärään lisättiin kaksi vuotta, joiden ajateltiin kuluneen ennen synnin tuloa, ja näin saatiin vuosi 1874 ajankohdaksi, jolloin ihmisen synnin kuusituhatta vuotta päättyivät ja alkoi seitsemäs vuosituhat, jolloin Kristuksen hallituskausi poistaa synnin. Suuren riemuvuoden oli silloin määrä alkaa.

52. Tarkoittavatko Apt. 13:20:ssä mainitut 450 vuotta vanhempien kreikankielisten käsikirjoitusten mukaan tuomareitten aikaa edeltänyttä aikaa vai tuomareitten aikaa itseään, kuten nykyaikaiset raamatunkäännökset osoittavat?

⁵² Raamatun kreikkalaisten kirjoitusten vanhimpien käsikirjoitusten mukaan Apt. 13:20:n lukutapa on kuitenkin erilainen kuin The Emphatic Diaglott ja Kuningas Jaakon raamatunkäännös (engl.) esittävät. Niinpä vanhimpien käsikirjoitusten mukaan noita 450 vuotta ei sovelleta tuomareitten aikaan. Tämän vahvistukseksi Uusi englantilainen Raamattu (The New English Bible, 1970) kääntää Apt. 13:20:n seuraavasti: ”noin neljäsataaviisikymmentä vuotta, ja sen jälkeen asetti heille tuomareita profeetta Samuelin aikaan asti.” Jerusalemin raamatunkäännös (The Jerusalem Bible, 1966) sanoo: ”noin neljäsataaviisikymmentä vuotta. Tämän jälkeen hän antoi heille tuomareita profeetta Samueliin saakka.” Samalla tavalla kääntävät kohdan myös Tarkistettu standardikäännös (engl.) vuodelta 1952 ja Amerikkalainen standardikäännös (engl.) vuodelta 1901 sekä suomalainen Uusi kirkkoraamattu.

53. Käytettiinkö muinaisissa heprealaisissa Raamatun käsikirjoituksissa aakkosten kirjaimia numeromerkkeinä?

⁵³ Lisäksi vanhimmat olemassa olevat hepreankieliset käsikirjoitukset, kuten Kuolleenmeren kirjakääröihin kuuluvat, kirjoittavat Raamatun luvut eivätkä käytä aakkosten kirjaimia numeromerkkeinä, joten jäljentäjän näkövirhe ei ole mahdollinen 1. Kun. 6:1:ssä.b

54. a) Mihin tässä käsitellyn ajanjakson alkamiseen vaikuttaisi se, että Raamatun ajanlasku hyväksytään sellaisena kuin se on kirjoitettu? b) Merkitsikö se, että Vartiotorni-lehden nimestä jätettiin pois sana ”läsnäolo”, että Kristuksen läsnäoloon ei enää uskottu?

⁵⁴ Sadan vuoden lisäämisellä Raamatun ajanlaskun tuomareitten aikaan ei nähdä näin ollen olevan raamatullisia perusteita. Lisäys piti sen tähden poistaa, ja Raamatun ajanlasku hyväksyä sellaisenaan. Tämä vaikutti väistämättä ajankohtaan, jolloin Yljän Jeesuksen Kristuksen parusian piti alkaa. Tammikuun 1. päivän numerossa 1939 (engl., suom. 1.2.1939) Vartiotorni-lehden nimi muutettiin, niin että siitä tuli Vartiotorni ja Kristuksen valtakunnan airut, ja maaliskuun 1. päivän numerossa 1939 (engl., suom. 15.6.1939) siitä tuli Vartiotorni, Jehovan valtakunnan julistaja. Tämä ei merkinnyt sitä, että lehden julkaisijat eivät enää uskoneet Kristuksen läsnäolon eli parusian jatkuvan silloin. Se merkitsi sen sijaan sitä, että annettiin enemmän merkitystä Valtakunnalle, Jehova Jumalan valtakunnalle, jota Jeesus Kristus hallitsee, sillä juuri Jehovan Kristuksen kautta hallitsema valtakunta saattaa kunniaan Jehovan kaikkeudensuvereenisuuden.

55. a) Milloin ja miten tuomareitten aikakauteen tehty 100 vuoden lisäys poistettiin, ja milloin siis ihmisen olemassaolon 6000 vuotta päättyisivät? b) Miten tämä vaikutti vuoteen 1874, ja mikä kysymys heräsi?

⁵⁵ Vuonna 1943 Vartiotornin Raamattu- ja Traktaattiseura julkaisi kirjan ”Totuus on tekevä teidät vapaiksi”. Sen 11. luvussa nimeltä ”Ajanlasku” poistettiin tuomareitten aikaan tehty 100 vuoden lisäys, ja siinä otettiin huomioon Apt. 13:20:n vanhin ja oikeaperäisin lukutapa ja hyväksyttiin Heprealaisten kirjoitusten kirjoitetut luvut. Näin ihmisen olemassaolon kuudentuhannen vuoden päättyminen siirtyi eteenpäin 1970-luvulle. Tällöin luonnollisesti vuosi 1874, jolloin Herran Jeesuksen Kristuksen ajateltiin palanneen ja aloittaneen näkymättömän läsnäolonsa eli parusiansa, menetti merkityksensä. Tuhatvuotiskausi, jolloin Saatana pidettäisiin kahleisiin sidottuna syvyydessä ja 144000 perijätoveria hallitsisivat Kristuksen kanssa taivaallisessa kirkkaudessa, oli sen tähden toteutuva vasta tulevaisuudessa. Miten sitten on Kristuksen parusian (läsnäolon) laita? Edellä mainittu kirja sanoo siitä sivulla 326: ”Kuninkaan läsnäolo eli parousia alkoi vuonna 1914.” Myös Vartiotorni-lehden heinäkuun 15. päivän numerossa 1949 (s. 215, kpl 22, engl.; suom. 1.11.1949, s. 327 kpl 22) esitettiin seuraava käsitys: ”. . . Messias, ihmisen Poika, astui Valtakunnan voimaan v. 1914 jKr. ja . . . se oli hänen toinen tulemuksensa ja toisen paruusíansa eli läsnäolonsa alku.”

56. a) Mikä uusi raamatunkäännös julkaistiin vuonna 1950, ja miten se käänsi Apt. 13:20:n? b) Mikä lausunto esitettiin lisäksi Kristuksen läsnäolosta Raamatun selkeän ajanlaskun mukaan?

⁵⁶ Vuonna 1950 julkaistiin Raamatun kreikkalaisten kirjoitusten Uuden maailman käännös (engl.), joka esittää Apt. 13:20:n oikeaperäisimmän lukutavan ja parousía käännetään joka kerta ”läsnäoloksi”. Heti sen jälkeen ilmestyi kirja ”Tämä merkitsee iankaikkista elämää”. Sen 21. luku oli nimeltään ”Elämän pääedustajan toinen läsnäolo”. Kokonainen luku käsitteli tuota aihetta Raamatun selkeän aikataulun mukaan. Sivuilla 218–220 sanotaan:

Jo tarkastelemamme todistukset osoittavat, että Jumalan valtakunta syntyi 1914 ja että hänen Poikansa asetettiin silloin valtaistuimelle valtuutettuna hallitsemaan rautavaltikalla vihollistensa keskellä. Hän murskaa ne lopulta ja vapauttaa kaikkeuden kaikista Jumalan oikeutettua yksinvaltiutta vastaan taistelijoista. – Psalmi 2:8, 9.

Vuosi 1914 jKr. on näin ollen se ajankohta, jolloin Kristus palasi näkymättömänä hengessä. . . . Hänen tulonsa Valtakuntaan v. 1914 merkitsee hänen toisen läsnäolonsa eli paruusíansa alkamista. Tämä kreikkalainen sana merkitsee läsnäoloa.

. . . Vaikka hänen toinen läsnäolonsa tapahtuukin näkymättömänä hengessä, niin se on siinä määrin tärkeä kaikkialla maailmassa oleville ihmisille, että sitä ei saa pitää salassa, eikä sitä pidetäkään. . . . ”Sillä niinkuin salama leimahtaa idästä ja näkyy hamaan länteen, niin on oleva Ihmisen Pojan tulemus [paruusía, läsnäolo].” – Matteus 24:26, 27.

Läsnäoleva Kristus on tehnyt vuodesta 1914 lähtien toisen läsnäolonsa eli paruusíansa todistukset ilmeisiksi ja ymmärrettäviksi ihmisille kaikkialla.

57. a) Alkoiko Kristus hallita vihollistensa keskellä ennen pakanain aikain päättymistä vuonna 1914? b) Milloin ylkä pani keskiyöllä kaikuvan huudon kuulumaan, ja mistä tärkeistä seikoista senjälkeiset tapahtumat ovat olleet todisteena?

⁵⁷ Miten sopusointuinen henkeytetty Raamattu onkaan siinä, että Kristus ei alkanut hallita 40 vuotta ennen pakanain aikain päättymistä vuonna 1914! Sen sijaan hän odotti siihen asti taivaallisen Isänsä oikealla puolella alkaakseen hallita maallisten vihollistensa keskellä, jotka Jehova panee hänen jalkojensa astinlaudaksi! (Ps. 110:1, 2; Hepr. 10:12, 13) Hänen kuninkaallinen läsnäolonsa eli parusiansa alkoi siten aivan oikein tuona vuonna. Kuten historia osoittaa, hän pani vuonna 1919 huudon kuulumaan keskiyöllä maan päällä ja herätti nukkuvat ”neitsyet” havaitsemaan tilanteen kiireellisyyden. ”Täällä on sulhanen! Lähtekää ulos häntä vastaan.” Tuo huuto sai heidät vakuuttuneiksi taivaallisen Yljän läsnäolosta. ”Ymmärtäväisten” neitsyitten luokka on siitä pitäen ollut matkalla kohtaamaan häntä. He loistavat valaisijoina tässä pimeässä maailmassa. Tämä on itsessään todiste siitä, että Kristuksen luvattu läsnäolo on meneillään. Se on myös todistus siitä, että Jumalan valtakunta, jossa Kristus hallitsee tuhat vuotta, on tullut lähelle!

58. Miksi emme voi lopettaa tähän kymmentä neitsyttä koskevaan vertaukseen sen ”tunnusmerkin” tarkastelua, joka osoittaa Valtakunnan tulleen lähelle?

⁵⁸ ”Kymmenen neitsyen” vertauksen täyttymys ei muodosta koko ”tunnusmerkkiä” tuon siunatun tuhatvuotisen valtakunnan lähelle tulemisesta. Emme sen tähden voi pysähtyä tähän vertaukseen, vaan meidän täytyy tarkastella edelleen tuon ihmeellisen ”tunnusmerkin” muita piirteitä.

[Alaviitteet]

[Kuva s. 187]

C. T. Russell

12. luku

Kuninkaan omaisuuden lisääminen

1. a) Mikä kysymys herää yhä keskuudessamme olevista Valtakunnan perijätovereista? b) Mistä tosiasiasta saamme todisteen, jos tarkkailemme sellaisia heitä koskevia seikkoja?

KOSKA kaikki todisteet osoittavat, että Jumalan tuhatvuotinen valtakunta on tullut lähelle, herää seuraava kysymys: mitä meidän pitäisi odottaa niiltä, joiden on määrä liittyä Jumalan tuhatvuotiskauden Kuninkaaseen taivaallisessa hallituksessa? Niin kauan kuin he ovat keskuudessamme, meidän tulisi tarkkailla heitä, kun heitä koetellaan ja tarkastetaan sen suhteen, miten he hoitavat sitä, mikä kuuluu taivaalliselle Kuninkaalle, jonka kanssa heidät on kutsuttu hallitsemaan kuninkaina. Miten he huolehtivat kaikista eduista, joita taivaallisella Kuninkaalla on maan päällä? Jos havaitsemme Valtakunnan perijätovereitten koettelemisen ja tarkastamisen olevan käynnissä keskuudessamme, niin se on voimakas todistus siitä, että Jumalan messiaaninen Kuningas hallitsee. Hän on läsnä kuninkaallisella valtaistuimellaan!

2, 3. a) Minkä Jeesuksen vertauksen täyttymykseksi kaikki se tapahtuu, minkä nyt näemme kehittyvän, ja mihin Jeesuksen apostoleitten tekemään kysymykseen annetusta vastauksesta se on osa? b) Miten vertaus alkoi?

² Tämä kiinnostava tapahtumainkulku, joka on ollut käynnissä ihmissilmien edessä tällä 20. vuosisadalla, kuvattiin meille vertauksessa, jonka Jeesus Kristus sisällytti merkittävään ennustukseensa istuessaan Jerusalemia vastapäätä olevalla Öljymäellä keväällä niisankuun 11. päivänä vuonna 33. Hän esitti yhä yksityiskohtaista vastaustaan apostoleittensa esittämään kysymykseen: ”Milloin nämä tapahtuvat, ja mikä on sinun läsnäolosi [kreik. parousía] ja asiainjärjestelmän päättymisen tunnusmerkki?” (Matt. 24:3, Um) Hän oli juuri päättänyt apostoleilleen kertomansa vertauksen ”kymmenestä neitsyestä” ja siitä saatavan opetuksen esittämisen, ja nyt hän esittää heille toisen vertauksen, jonka täyttymys on merkkinä siitä, että hänen näkymätön parusiansa on alkanut ja jatkuu. Tätä vertausta voitaisiin kutsua ”talenttivertaukseksi”. Se alkaa näin:

³ ”Sillä tapahtuu, niinkuin tapahtui, kun mies matkusti muille maille: hän kutsui palvelijansa [orjansa, Um] ja uskoi heille omaisuutensa; yhdelle hän antoi viisi leiviskää [talenttia, Um], toiselle kaksi ja kolmannelle yhden, kullekin hänen kykynsä mukaan, ja lähti muille maille.” – Matt. 25:14, 15.

4. a) Mitä senkaltaista tämän vertauksen tekstiyhteyden mukaan tapahtuu, ’niinkuin tapahtuisi’, kun varakas mies matkustaa ulkomaille ja uskoo kalleutensa orjiensa huostaan? b) Ketä tämä ”mies” kuvaa ja miksi?

⁴ Mitä samankaltaista sitten tapahtuu, ’niinkuin tapahtuisi’, kun varakas mies uskoo omaisuutensa orjiensa huostaan ennen lähtöään ulkomaille? Kysymyksessä ovat tietenkin olosuhteet, jotka liittyivät Valtakuntaan, josta Jeesus Kristus on juuri puhunut. Tämä käy ilmeiseksi hänen tätä ennen esittämästään vertauksesta, ”kymmentä neitsyttä” koskevasta vertauksesta, jonka hän aloitti näillä sanoilla: ”Silloin on taivasten valtakunta oleva kymmenen neitsyen kaltainen, jotka ottivat lamppunsa ja lähtivät ylkää vastaan.” (Matt. 25:1) Se käy myös ilmeiseksi vertauksesta, jonka Jeesus esittää ”talentteja” koskevan vertauksensa jälkeen. (Matt. 25:31–34) Nyt tarkasteltavana olevassa vertauksessa ulkomaille matkustava varakas mies on tietenkin Herra Jeesus Kristus itse. Häneltähän kysyttiin hänen läsnäolonsa ”tunnusmerkkiä”.

5. Mikä aikaisempi vertaus muistuttaa joissakin piirteissä tätä ”talenttivertausta”, mutta miten nuo kaksi vertausta eroavat sen suhteen, mitä niillä oli tarkoitus osoittaa?

⁵ Tämä ”talenttivertaus” muistuttaa monessa suhteessa erästä aikaisempaa vertausta, jonka Jeesus esitti ja jota voitaisiin kutsua ”miinavertaukseksi”, vaikka näitä molempia yleisesti kutsutaan ”leiviskävertauksiksi”. Erikoista kyllä, ”talenttivertaus” tarkoitettiin todistamaan meidän päivinämme tapahtuvalla täyttymyksellään, että Herran Jeesuksen Kristuksen kuninkaallinen läsnäolo eli parusia jatkui parhaillaan, kun taas ”miinavertauksen” Herra Jeesus esitti osoittaakseen kuulijoilleen, että tuohon aikaan messiaaninen valtakunta oli vielä kaukana tulevaisuudessa. Niinpä kertomus, joka johdattaa miinavertaukseen, sanoo: ”Heidän tätä kuunnellessaan hän puhui vielä vertauksen.” Miksi? ”Koska hän oli lähellä Jerusalemia ja he luulivat, että Jumalan valtakunta oli kohta [siinä samassa, Um] ilmestyvä. Hän sanoi näin: ’Eräs jalosukuinen mies lähti matkalle kaukaiseen maahan saadakseen itsellensä kuninkuuden ja sitten palatakseen. Ja hän kutsui luoksensa kymmenen palvelijaansa [orjaansa, Um], antoi heille kymmenen leiviskää [miinan rahaa, Um] ja sanoi heille: ”Asioikaa näillä, kunnes minä tulen”.’” (Luuk. 19:11–13) Kysymyksessä oli pitkä matka kaukaiseen maahan ja paluu sieltä, ja se merkitsisi, että kestäisi kauan, ennen kuin jalosukuinen mies palaisi kuninkaanvallassaan.

6. a) Mitä oli tapahtunut vain kaksi päivää ennen sitä, kun Jeesus esitti ”talenttivertauksen”, ja mikä ei ilmaantunut silloin? b) Mikä kysymys herää siis nyt?

⁶ Samaten kun Herra Jeesus esitti ”talenttivertauksensa”, Jumalan messiaaninen valtakunta oli vielä kaukana; sen ei ollut määrä ilmaantua siinä samassa. Vain kaksi päivää aikaisemmin, sunnuntaina 9. niisankuuta vuonna 33 Jeesus oli ratsastanut aasin varsalla voittosaatossa Jerusalemiin, ja riemuitsevat väkijoukot olivat huutaneet: ”Siunattu olkoon hän, joka tulee Herran [Jehovan, Um] nimeen! Siunattu olkoon isämme Daavidin valtakunta, joka tulee. Hoosianna [Oi pelasta, Um] korkeuksissa!” Ja kuitenkaan Valtakunta ei ollut silloin ilmaantunut. (Mark. 11:9, 10) Ilmaantuuko tämä Valtakunta meidän päivinämme? Se on tärkeä kysymys meille nykyään! Pitkä aika on kulunut siitä, kun Jeesus oli täällä lihassa.

7, 8. a) Miten saamme selville, milloin ”talenttivertaus” alkoi täyttyä? b) Miten Apt. 1:2–5 vahvistaa tämän?

⁷ ”Talenttivertaus”, jonka täyttymys liittyy Jeesuksen parusiaan eli läsnäoloon, alkoi toteutua apostolien päivinä 1900 vuotta sitten. Vertauksen ”mies”, Jeesus Kristus itse, oli vielä heidän kanssaan henkilökohtaisesti siihen päivään asti, jona hän nousi taivaaseen kymmenen päivää ennen kuin helluntaijuhlaa vietettiin Jerusalemissa. Vertaus alkaa sillä, että mies aikoo ’matkustaa muille maille’ ja kutsuu orjansa ja uskoo heidän huostaansa omaisuutensa. Ylösnoussut Jeesus ei alkanut ’matkustaa muille maille’ ”kaukaiseen maahan”, ennen kuin sinä päivänä, jona hän nousi taivasta kohti ja katosi näkyvistä. Niinpä hänen on täytynyt ennen tuota tapahtumaa kutsua ”orjansa”, silloiset uskolliset opetuslapsensa, ja uskoa heidän huostaansa omaisuutensa. Sen tähden myös vertauksen on täytynyt alkaa hänen ylösnousemuksensa ja taivaallisen Isänsä läsnäoloon nousemisensa välisenä aikana. Sopusoinnussa tämän kanssa Apt. 1:2–5 esittää:

⁸ ”Hamaan siihen päivään asti, jona hänet [Jeesus] otettiin ylös, [hänellä oli asioita toimitettavana opetuslastensa kanssa. Hänet otettiin ylös] sittenkuin hän Pyhän Hengen kautta oli antanut käskynsä apostoleille, jotka hän oli valinnut, ja joille hän myös kärsimisensä jälkeen moninaisten epäämättömien todistusten kautta osoitti elävänsä, ilmestyen heille neljänkymmenen päivän aikana ja puhuen Jumalan valtakunnasta. Ja kun hän oli yhdessä heidän kanssansa, käski hän heitä ja sanoi: ’Älkää lähtekö Jerusalemista, vaan odottakaa Isältä sen lupauksen täyttymistä, jonka te olette minulta kuulleet. Sillä Johannes kastoi vedellä, mutta teidät kastetaan Pyhällä Hengellä, ei kauan näitten päivien jälkeen.’”

9. a) Miten miehen muille maille matkustamisen tarkoitus käy ilmi ”talenttivertauksesta”? b) Mikä oli vastaavassa miinavertauksessa miehen kaukaiseen maahan menemisen tarkoitus, ja miten Jeesus vahvisti tämän Herran ehtoollisella?

⁹ ”Muilla mailla” oleva maa, jonne vertauksen ”miehen” oli määrä matkustaa, oli itse taivas, missä Herran Jeesuksen Kristuksen taivaallinen Isä asustaa. Luuk. 19:12 puhuu siitä sopivasti ”kaukaisena maana”. ”Talenttivertauksessa” Jeesus ei kerro tarkoitusta, jonka tähden ”mies” matkusti ulkomaille. Hän antaa siitä huolimatta ymmärtää, että tarkoitus oli hankkia erityinen ”ilo” ja todella lisätä hänen ”omaisuuttaan” ”paljoksi”, niin että sitä olisi entistä enemmän. Niinpä kun mies toteutti ulkomaille matkustamisensa tarkoituksen, hän meni ’iloonsa’ noiden jälkeenjättämiensä ”orjien” Herrana. Rinnakkainen eli vastaava vertaus miinoista ilmaisee, että miehen ulkomaille matkustamisen tarkoitus oli ’saada itsellensä kuninkuus ja sitten palata’. Valtakunnan omistaminen oli sen tähden hänen ’ilonsa’. Jeesus osoitti tämän olevan hänen taivaaseen menemisensä tarkoitus, kun hän sanoi uskollisille apostoleilleen näytettyään heille, miten Herran ehtoollista tuli vuosittain viettää: ”Minä säädän teille, niinkuin minun Isäni on minulle säätänyt, kuninkaallisen vallan [teen liiton . . . valtakunnasta, Um], niin että te saatte syödä ja juoda minun pöydässäni minun valtakunnassani ja istua valtaistuimilla ja tuomita Israelin kahtatoista sukukuntaa.” – Luuk. 22:29, 30.

10. Keitä miehen ”orjat” kuvasivat vertauksen mukaan, ja miten on osoitettu, että he hyväksyivät tämän nimityksen?

¹⁰ Vertauksessa miehen ”orjat” olivat Jeesuksen Kristuksen kastettuja opetuslapsia, jotka olivat ehdolla valtaistuimelle ”taivasten valtakunnassa”. Apostolitkaan eivät hävenneet tunnustaa olevansa Herran Jeesuksen ”orjia”. Esimerkiksi Pietarin toinen kirje alkaa seuraavin sanoin: ”Simeon Pietari, Jeesuksen Kristuksen palvelija [orja, Um] ja apostoli.” (2. Piet. 1:1) Raamatun viimeisen kirjan, Ilmestyskirjan, alussa apostoli Johannes sanoo, että Jeesus Kristus ”lähettämänsä enkelin kautta antoi [sen] tiedoksi palvelijalleen [orjalleen, Um] Johannekselle”. (Ilm. 1:1) Opetuslapsi Juudas aloittaa kirjeensä sanomalla: ”Juudas, Jeesuksen Kristuksen palvelija [orja, Um] ja Jaakobin veli.” (Juud. 1) Opetuslapsi Jaakob aloittaa kirjeensä sanomalla: ”Jaakob, Jumalan ja Herran Jeesuksen Kristuksen palvelija [orja, Um], lähettää tervehdyksen kahdelletoista hajalla asuvalle sukukunnalle.” (Jaak. 1:1) Apostoli Paavali aloittaa filippiläisille lähettämänsä kirjeen näin: ”Paavali ja Timoteus, Kristuksen Jeesuksen palvelijat [orjat, Um], kaikille pyhille Kristuksessa Jeesuksessa, jotka ovat Filippissä.” – Fil. 1:1.

HÄNEN ”OMAISUUTENSA” HALTUUNJÄTTÖ

11. Minkä tyyppistä se ”omaisuus”, jonka Jeesus vertauksen ”miehenä” jätti ”orjiensa” huostaan, ei ollut?

¹¹ Taivaalliseen valtakuntaan ehdolla olevat opetuslapset olivat niitä ”orjia”, jotka poistuva Jeesus Kristus kutsui luokseen ennen maan päältä lähtöään ja joiden huostaan hän uskoi ”omaisuutensa”. (Matt. 25:14) Mitä tämä omaisuus oli? Hän ei jättänyt jälkeensä opetuslapsilleen mitään aineellista omaisuutta, kuten taloja, maata, vaatteita tai pankkiin talletettua rahaa. Kuollessaan kidutuspaalussa Golgatalla hän jätti jälkeensä iäkkään äitinsä Marian ja velipuolensa ja sisarpuolensa, ja näiden käyttöön jäi kaikki aineellinen omaisuus Mooseksen lain mukaan. Ja saarnatessaan ja opettaessaan Jumalan valtakuntaa noin kolmen ja puolen vuoden ajan hän ei koonnut itselleen ”aarteita maan päälle” vaan etsi ensin taivaallisen Isänsä valtakuntaa. (Matt. 6:19, 20, 33; 12:46, 47; 24:3–47; Apt. 1:14) Mitä sellaista hän sitten jätti jälkeensä, minkä hän saattoi uskoa ”orjiensa” huostaan?

12, 13. a) Mitä Jeesus Kristus sitten jätti jälkeensä ”omaisuutenaan”? b) Miten tätä näkemystä puoltaa se, mitä Jeesus sanoi apostoleilleen lähellä Jaakobin lähdettä Samariassa?

¹² Se oli perustus kristillisen työn jatkamiselle, viljelty pelto, jolla voitiin saarnata lisää Jumalan messiaanisen valtakunnan hyvää uutista ja tehdä kristittyjä opetuslapsia hyvin tuloksin. Se oli tie, joka oli valmistettu hänen opetuslapsi-”orjilleen”. Jo vuonna 30, kun Jeesus oli matkalla Samarian maan halki ja sen jälkeen kun hän oli saarnannut samarialaiselle naiselle ”Jaakobin lähteellä” lähellä Sykaria, hän sanoi apostoleilleen:

¹³ ”Katso, minä sanon teille: nostakaa silmänne ja katselkaa vainioita, kuinka ne ovat valjenneet leikattaviksi. Jo nyt saa leikkaaja palkan ja kokoaa hedelmää iankaikkiseen elämään, että kylväjä ja leikkaaja saisivat yhdessä iloita. Sillä tässä on se sana tosi, että toinen on kylväjä, ja leikkaaja toinen. Minä olen lähettänyt teidät leikkaamaan sitä, josta te ette ole vaivaa nähneet; toiset ovat vaivan nähneet, ja te olette päässeet heidän vaivansa hedelmille.” – Joh. 4:35–38.

14. a) Millaisia Johannes Kastajan ja Jeesuksen Kristuksen julkiset urat olivat toisiinsa verrattuina? b) Keiden keskuuteen ja millä tavalla Jeesus jätti viljellyn pellon, joka pystyi tuottamaan lisää?

¹⁴ Noin kuuden kuukauden ajan Johannes Kastaja oli palvellut Jeesuksen edelläkävijänä ja julistanut: ”Tehkää parannus, sillä taivasten valtakunta on tullut lähelle.” Sen jälkeen kun Johannes vangittiin vuonna 30, Jeesus oli jatkanut saman sanoman julistamista. Seuraavina kolmena vuotena Jeesus saarnasi hellittämättä tuota sanomaa ja opetti ihmisiä, milloin vain tilaisuus tarjoutui. Johannes Kastajan vapaa julkinen toiminta oli näin ollen sangen lyhyt, vain noin vuoden pituinen, kun taas Jeesuksen julkinen ja yksityinen toiminta oli kolme kertaa niin pitkä. Kummankin miehen voitaisiin sanoa tehneen kylvötyötä, ja Jeesus jatkoi siitä, mihin Johannes lopetti. Jeesus alkoi korjata satona opetuslapsia, mutta ei kaikkia, jotka oli mahdollista korjata satona hänen toiminnan pelloltaan. (Matt. 4:12–23; 3:1–7) Lisäksi Jeesus oli julkisen uransa välityksellä, johon kuului hänen väkivaltainen kuolemansa ja ylösnousemuksensa kuolleista, täyttänyt luvattua Messiasta koskevat Raamatun ennustukset, ja kaikki tämä oli julkisesti tunnettua. Tämä vaikutti sillä alueella asuviin juutalaisiin, missä Jeesuksesta Kristuksesta tuli aikakauden kiistanalaisin julkinen persoonallisuus. Tästä oli seurauksena viljelty pelto kristittyjen opetuslasten tuottamiseksi.

15. a) Mitä arvokasta, johon liittyi mahdollisuuksia, Jeesus Kristus jätti opetuslapsilleen? b) Miten monelle hän aluksi jätti tuon ”omaisuutensa”?

¹⁵ Jeesus antoi siten ihmispellolle, jolla hän työskenteli, mahdollisuuden, piilevän voiman ja kyvyn tuottaa opetuslapsia, valmisti pellon tilaan, jossa se oli valmis vastaamaan suopeasti, ts. tilaan, jossa Jeesuksen opetuslasten tuleva työ herätti vastakaikua. Tämä mahdollisuuksien (kristillisten mahdollisuuksien) valmistettu pelto kristittyjen opetuslasten viljelemiseksi ja korjaamiseksi satona muodosti ylösnousseen Herran Jeesuksen Kristuksen ”omaisuuden”. Sen hän uskoi opetuslapsiorjiensa huostaan. Ylösnousemuksensa jälkeen hän oli näyttäytynyt ”yhtä haavaa enemmälle kuin viidellesadalle veljelle”, mutta myöhemmin helluntaipäivänä Jerusalemin ylähuoneeseen oli kokoontunut vain noin 120 opetuslasta, jotka ensimmäisinä saivat taivaasta vuodatetun pyhän hengen. (1. Kor. 15:6; Matt. 28:16–18; Apt. 1:13–15) Näin ollen oli ainakin yli sata kristittyä ”orjaa”, joiden huostaan hän uskoi ”omaisuutensa”, ennen kuin hän matkusti muille maille nousemalla taivaallisen Isänsä luo.

16. Miten paljon rahaa vertauksen miehen ”omaisuus” käsitti, ja miten hän jakoi tämän ”omaisuutensa” ”orjilleen”?

¹⁶ Miten hänen ”omaisuutensa” jako suoritettiin ja millä perusteella? Me luemme: ”Yhdelle hän antoi viisi leiviskää [talenttia, Um], toiselle kaksi ja kolmannelle yhden, kullekin hänen kykynsä mukaan, ja lähti muille maille.” (Matt. 25:15) Siten kahdeksan (8) hopeatalenttia edusti hänen ”omaisuuttaan”, jonka hän jakoi orjilleen. Se merkitsi suurta varallisuutta ajanlaskumme ensimmäisellä vuosisadalla, sillä kukin hopeatalentti vastasi 60 miinaa eli noin 3200 markkaa. Orja, joka sai yhden hopeatalentin, sai tämän rahamäärän käyttöönsä; orja, joka sai kaksi talenttia, sai tuon rahasumman kaksinkertaisena; se, joka sai viisi talenttia, sai viisi kertaa tuon summan. Kukin orja sai rahasumman, joka vastasi ”hänen kykyään” käsitellä sellaista summaa ja asioida sillä. Varakas mies tunsi orjansa ja heidän kykynsä.

17. a) Millaisia kykyjä vertauksen ”orjilla” oli, mutta miten on vertauksen täyttymyksessä? b) Kuka sai suurimman vastuun vertauksessa ja ketkä täyttymyksessä?

¹⁷ Vertauksessa kyvyt olivat luonnollisia kykyjä tai kykyjä, joita orjat olivat harjoittaneet ja kehittäneet. ”Talenttivertauksen” täyttymyksessä ”kyky” ei ole pelkkä ruumiillinen tai henkinen kyky, vaikkakin sellainen kyky voi olla arvokas ja hyödyllinen. Sen sijaan ”kyky” edustaa hengellisiä mahdollisuuksia, joita on siinä kristityssä orjassa, joka on ehdolla taivaalliseen valtakuntaan. Kristityn orjan ilmaisema into, halukkuus ja innokkuus edistävät osaltaan hänen mahdollisuuksiaan käyttää hänen huostaansa uskottua hengellistä varallisuutta. Se, joka saa kykynsä mukaan määrän, joka muistuttaa viittä talenttia, kantaa tietenkin suurimman vastuun. Niinpä Herra Jeesus Kristus antoi apostoliorjilleen suurimman vastuun, ja heidän oli määrä suorittaa laajamittainen tienraivaustyö sekä olla kristillisen seurakunnan toissijaisina perustuksina. – Ilm. 21:14; Ef. 2:20–22.

18. a) Mitä ”orjat”, joita oli vain kolme, edustivat? b) Vertauksessa ”orjat” olivat kaikki miehiä, mutta mitä on sanottava täyttymyksestä?

¹⁸ Herralla Jeesuksella Kristuksella on tietenkin enemmän kuin kolme hengellistä ’orjaa’, joiden kanssa hän on tehnyt liiton taivaallisesta valtakunnasta. Niinpä vertauksen kolme ’orjaa’ edustavat taivaallisen valtakunnan tulevien perijöitten kolmea luokkaa. Meidän täytyy muistaa, että hengestä siinneessä kristillisessä seurakunnassa on monia uskovia naisia. Vuoden 33 helluntaipäivänä Jeesuksen äiti Maria kuului sellaisiin naisiin, ja todennäköisesti Betaniasta läheltä Jerusalemia olevat Maria ja Martta olivat Apt. 1:14:ssä mainittujen ”vaimojen” joukossa, jotka saivat pyhän hengen tuona merkittävänä helluntaipäivänä. (Joh. 11:1–45) Myös kun evankelista Filippus Jerusalemissa puhjenneen vainon puristuksessa meni pohjoiseen Samariaan, hän löysi sieltä uskovia samarialaisia naisia, sillä luemme: ”Mutta kun he nyt uskoivat Filippusta, joka julisti evankeliumia Jumalan valtakunnasta ja Jeesuksen Kristuksen nimestä, niin he ottivat kasteen, sekä miehet että naiset.” – Apt. 8:12.

19. a) Mitä ”mies” odotti vertauksessa orjien tekevän hänen ”omaisuutensa” suhteen? b) Mitä Jeesus Kristus odottaa sen ”omaisuuden” suhteen, jonka hän jätti opetuslapsi-”orjilleen”?

¹⁹ Ennustuksen matkalle lähtevä mies odotti orjiensa asioivan talenteilla poissaolonsa aikana ja lisäävän niitä. Hän ei halunnut heidän sallivan rahan lojua käyttämättömänä ja tuottamattomana. Samaten kun Herra Jeesus Kristus jätti opetuslapsi-”orjiensa” haltuun kaiken maan päällä olevan omaisuutensa, hän odotti ja itse asiassa käski, että he eivät jättäisi hänen heille uskomaansa valmistettua, viljeltyä peltoa vaille jatkuvaa huomiota ja kehittämistä, niin että se ei tuottaisi enempää. Peltoa ei ollut myöskään määrä pysyttää alkuperäisen suuruisena, niin ettei siihen olisi lisätty, ettei sitä olisi levitetty ja laajennettu. Ei, vaan poissa oleva Herra Jeesus Kristus odotti lisäystä, ja siksi lisäyksen tuottamatta jättäminen aiheuttaisi rangaistuksen sille, joka ei elänyt vastuunsa mukaisesti.

”TALENTEILLA” ASIOIMINEN

20. Mitä ”mies” odotti orjilta, joille oli uskottu talentit, ja miten noiden odotusten täyttäminen osoittautui kannattavaksi orjille?

²⁰ Vaikka vertauksen orjia ei erityisesti käskettykään, niin he ymmärsivät, että heiltä odotettiin lisäystä. Se käy selvästi ilmi vertauksesta, sillä siinä sanotaan: ”Se, joka oli saanut viisi leiviskää [talenttia, Um], meni kohta ja asioitsi niillä ja voitti toiset viisi leiviskää. Samoin kaksi leiviskää saanut voitti toiset kaksi.” (Matt. 25:16, 17) Nämä kaksi orjaa eivät ilmeisesti tallettaneet rahaa pankkiin ja antaneet sen kasvaa korkoa pankkiirien toimenpiteitten ansiosta; sen sijaan he kävivät itse kauppaa taitavasti, arvostelukykyisesti ja neuvokkaasti. Heidän henkilökohtaiset ponnistelunsa osoittautuivat kannattaviksi, sillä kummankin rahamäärä kaksinkertaistui. Kumpikin käytti ”kykyään” uskollisena ja antautuneena omistajalleen samoin kuin halukkaana voittamaan hänen hyväksyntänsä.

21, 22. Miten Jeesuksen Kristuksen ”omaisuuden” määrää tuli lisätä ja missä määrin? Millä alueella?

²¹ Miten nyt se Herran Jeesuksen Kristuksen ”omaisuuden” osa, joka on uskottu tulevalle Valtakunnan perilliselle, kaksinkertaistuu määrältään vertauksen täyttymyksessä? Herra Jeesus kertoi, miten sen oli määrä tapahtua, ja Raamatun kertomus sisältää valaisevia esimerkkejä siitä, miten se tapahtui 1900 vuotta sitten. Muutamaa päivää ennen taivaaseen nousemistaan Herra Jeesus aineellistui ja näyttäytyi opetuslapsilleen ennalta sovitussa paikassa eräällä vuorella Galilean maakunnassa. Siellä hän sanoi heille: ”Minulle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä. Menkää sen tähden ja tehkää opetuslapsia kaikkien kansakuntien ihmisistä, kastakaa heidät Isän ja Pojan ja pyhän hengen nimessä ja opettakaa heitä noudattamaan kaikkea, mitä olen käskenyt teidän noudattaa. Ja, katso! minä olen teidän kanssanne kaikkina päivinä asiainjärjestelmän päättymiseen asti.” (Matt. 28:16–20, Um) Mutta taivaaseen nousemisensa päivänä hän puhui vielä yksityiskohtaisemmin siitä, miten hänen ”omaisuutensa” lisäämistyötä oli määrä suorittaa. Siitä luemme:

²² ”Niin he ollessansa koolla kysyivät häneltä sanoen: ’Herra, tälläkö ajalla sinä jälleen rakennat Israelille valtakunnan?’ Hän sanoi heille: ’Ei ole teidän asianne tietää aikoja eikä hetkiä, jotka Isä oman valtansa voimalla on asettanut, vaan, kun Pyhä Henki tulee teihin, niin te saatte voiman, ja te tulette olemaan minun todistajiani sekä Jerusalemissa että koko Juudeassa ja Samariassa ja aina maan ääriin saakka’.” – Apt. 1:6–8.

23. a) Mille alueille Jeesus oli rajoittanut saarnaamisensa ja opettamisensa ja millaisin tuloksin? b) Missä opetuslapsilla siten oli Kristuksen ”omaisuutta” hoidettavana ja kenen määräaikaan asti?

²³ Toimiessaan maan päällä Valtakunnan saarnaajana ja opettajana Jeesus oli rajoittanut ponnistelunsa Jerusalemiin ja Galilean ja Juudean (johon kuului myös Samaria) maakuntiin sekä Pereaan Jordanin itärannalle. Noille alueille Jeesus oli aikaansaanut sellaisen valmistetun, viljellyn tilan juutalaisten ja samarialaisten keskuuteen, että niillä voitiin tehdä uusia opetuslapsia. Tätä noilla alueilla vallitsevaa tilaa opetuslasten oli määrä käyttää hyväkseen lisätessään kristittyjen opetuslasten määrää; se oli ”omaisuutta”, jonka Jeesus, heidän Herransa, uskoi heille ”orjina”. Niinpä heidän oli ennen kaikkea työskenneltävä noilla valmistetuilla alueilla siihen aikaan tai kauteen asti, jonka taivaallinen Isä piti omassa päätösvallassaan. Tämä heidän täytyi tehdä ja muistaa, että ”Kristus [tuli] ympärileikattujen palvelijaksi Jumalan totuuden tähden, vahvistaaksensa isille annetut lupaukset”. – Room. 15:8.

24. a) Miten opetuslapset pyhän hengen saatuaan heti panivat Herransa ”omaisuuden” käyttöön, ja miten paljon se tuotti? b) Minkä tuottoisan pellon juutalaiset uskovat havaitsivat palattuaan kotiinsa helluntain jälkeen?

²⁴ Sopusoinnussa tämän kanssa opetuslapsi-”orjat” käyttivät siellä hyväkseen valmistettua, viljeltyä omaisuutta, jonka Herra Jeesus oli uskonut heidän huostaansa ”omaisuutenaan”, jonka hyväksi hän oli työskennellyt, ja he hoitivat tuota hengellistä omaisuutta tuottaakseen lisää opetuslapsia. He tekivät sen heti Jerusalemissa tuona helluntaipäivänä vuonna 33, ja heti tuotettiin noin 3000 kastettua, jotka asetettiin ehdolle Valtakuntaan siten, että heidät kastettiin pyhällä hengellä. Nämä olivat kaikki ympärileikattuja, joko luonnollisia juutalaisia tai juutalaiseen uskoon kääntyneitä. Herran Jeesuksen omaisuutta, joka oli uskottu opetuslapsille, käytettiin edelleen yhä enemmän ja kristillistä asioimista suoritettiin tuolla ”omaisuudella”, niin että jonkin verran myöhemmin Jerusalemissa olevien opetuslasten määrä oli noussut ”noin viiteentuhanteen”. (Apt. 4:4) Epäilemättä sadat niistä juutalaisista ja käännynnäisistä, jotka lähtivät Jerusalemista helluntain vieton jälkeen ja palasivat koteihinsa maailman eri osiin, havaitsivat toiminnan pellon kristillisyyden hyväksi kotiseutunsa juutalaisten keskuudessa.

25. a) Miten Jeesus oli jo jossakin määrin tehnyt työtä ”omaisuutensa” hyväksi, kun kysymyksessä olivat Jerusalemin juhliin osallistuvat juutalaiset ja käännynnäiset? b) Miten vaino sai kristillisen uskon leviämään etäisiin juutalaisyhdyskuntiin?

²⁵ Mahdollisesti monet noista palaavista juutalaisista ja käännynnäisistä olivat joutuneet kosketuksiin Jeesuksen Kristuksen kanssa ja kuunnelleet häntä käydessään aikaisemmin Jerusalemissa kaikissa juhlissa. Siten Jeesus oli aikaansaanut valmistetun, viljellyn tilan myös noiden vierailevien juutalaisten ja käännynnäisten keskuuteen, ja apostolit ja Jerusalemissa toimivat opetuslapsitoverit käyttivät hyväkseen tätä Jeesuksen omaisuuden osaa ja panivat sellaisen ”omaisuuden” tuottamaan. (Joh. 12:20–29; Apt. 2:5–11) Niinpä kävi, että ennen kuin apostoli Paavali ehti Roomaan, siellä oli jo monien kristittyjen muodostama seurakunta. (Room. 1:1–7; 15:22–24) Myös vaino, joka syttyi Jerusalemissa siellä olevia Kristuksen opetuslapsia vastaan, koitui kristillisen uskon leviämiseksi monien juutalaisten keskuuteen juutalaisten provinssien ulkopuolelle. Apt. 11:19 kertoo: ”Ne, jotka olivat hajaantuneet sen ahdingon vuoksi, joka oli syntynyt Stefanuksen tähden, vaelsivat ympäri hamaan Foinikiaan ja Kyproon ja Antiokiaan saakka, mutta eivät puhuneet sanaa muille kuin ainoastaan juutalaisille.”

26. a) Mihin ajankohtaan ja mihin tapahtumaan asti opetuslasten tekeminen rajoittui ainoastaan juutalaiselle pellolle? b) Miten työskentely tuolla vasta avautuneella alueella johti hengellisten ”talenttien” lisääntymiseen?

²⁶ Poissa olevan Herran Jeesuksen Kristuksen ”omaisuuden” lisäämisen rajoittaminen ainoastaan juutalaisiin ja juutalaiskäännynnäisiin jatkui vuoden 36 syksyyn. Silloin tuli aika lisätä kristittyjen opetuslasten määrää muilla alueilla, kuten Jeesus itse oli käskenyt sanoessaan: ”Menkää sen tähden ja tehkää opetuslapsia kaikkien kansakuntien ihmisistä, kastakaa heidät”, ja: ”Te tulette olemaan minun todistajani . . . aina maan ääriin saakka.” (Matt. 28:19, 20, Um; Apt. 1:8) Silloin oli Jumalan määräaika, jolloin juutalaisten opetuslasten, joille Jeesus oli uskonut hengelliset ”talentit”, tuli käyttää tuota hänen ”omaisuuttaan” tuottaakseen lisää hengellisiä ”talentteja”. Viiden talentin luokka aloitti nämä toimenpiteet, kun apostoli Pietari lähetettiin Juudean roomalaiseen hallituskaupunkiin Kesareaan käännyttämään Korneliusta Jeesuksen Kristuksen opetuslapseksi. (Apt. 10:1–11:18) Tämä tapahtuma avasi koko pakanallisen eli ei-juutalaisen ihmismaailman opetuslasten tekemisen työlle. Se oli aluetta, jota Jeesus Kristus ei ollut ’omistanut’ maan päällä Jehova Jumalan hänelle antamana määräalueena, jolla hänen tuli kylvää ja korjata satoa ja tehdä opetuslapsia. – Matt. 15:24.

27. Mitä tämä maailmanlaajuisen tuottoisan alueen avautuminen vaati juutalaisilta opetuslapsilta?

²⁷ Tässä oli nyt laaja alue, jolla Jeesus Kristus itse ei ollut valmentanut ihmisiä, jolla hän ei ollut toiminut tienraivaajana ja jota hän ei jättänyt opetuslapsilleen valmistettuun, viljeltyyn tilaan, jotta nämä olisivat käyttäneet sitä hyväkseen kristillisen seurakunnan lisäämiseksi. Sen hyödyn, edun ja sysäyksen avulla, joka koitui siitä, että Jeesus tuotti alkuperäisen viljeltävän pellon, he saattoivat nyt kokeneina, pätevinä työntekijöinä kylvää siementä ja viljellä kasvun mahdollisuuksia ja siten lisätä siihen toisia peltoja Jeesuksen Messiaan opetuslasten tuottamiseksi. Tämä vaati heiltä tienraivaajan ponnistuksia samoin kuin rohkeutta, vilpitöntä ponnistelua, tarkkaa huomiokykyä ja hellittämättömyyttä, jotta ei koituisi mitään tappiota. He eivät rakentaneet enää toisen miehen perustukselle, vaan suorittivat itse kaikki valmistavat toimenpiteet opetuslasten tekemiseksi upouudella alueella. Näin he ilmaisivat kuuliaisuutta Herralleen. – Room. 15:17–21.

28, 29. a) Mitä Kristuksen myöhemmät opetuslapsi-”orjat” ovat tehneet kykynsä mukaan noudattaen ensimmäisen vuosisadan opetuslasten asettamaa mallia? b) Mikä on ollut tärkein tekijä lisäyksen tuottamisessa?

²⁸ Apostolit ja toiset Jeesuksen Kristuksen ensimmäisen vuosisadan opetuslapset antoivat mallin siitä, miten tulee ’asioida’ heidän huostaansa uskotuilla kuvaannollisilla ”talenteilla”. He lisäsivät Herransa talenttien määrää sata prosenttia. Se kristittyjen ”orjien” luokka, jolle uskottiin Herran ”omaisuudesta” ”viisi talenttia”, tuotti viisi talenttia lisää. Se Kristuksen ”orjien” luokka, jonka vastuulle annettiin kaksi talenttia siitä, mikä kuului heidän Herralleen, tuotti kaksi talenttia lisää. Kumpikin luokka tuotti suhteellisesti sadan prosentin lisäyksen, joten kukin toimi mahdollisuuksiensa mukaan, eikä kukaan ollut toista parempi. Kukin teki niin paljon, kuin häneltä voitiin odottaa. Kukin teki äärimmäisensä ”kykynsä mukaan”. Heidän Herransa omaisuuden lisäys ei kuitenkaan johtunut täysin siitä, miten kukin ’orja’ käytti ”kykyään”. Asiassa oli toinenkin tekijä, ja se oli kaikkein tärkein tekijä. Apostoli Paavali viittaa tähän tekijään, kun hän vertailee keskenään omaa palvelustaan ja kaunopuheisen opetuslapsen Apolloksen palvelusta ja sanoo:

²⁹ ”Mikä Apollos sitten on? Ja mikä Paavali on? Palvelijoita, joiden kautta te olette tulleet uskoviksi, palvelijoita sen kykynsä mukaan, minkä Herra on heille kullekin antanut. Minä istutin, Apollos kasteli, mutta Jumala on antanut kasvun. Niin ei siis istuttaja ole mitään, eikä kastelijakaan, vaan Jumala, joka kasvun antaa. Mutta istuttaja ja kastelija ovat yhtä; kuitenkin on kumpikin saava oman palkkansa oman työnsä mukaan. Sillä me olemme Jumalan työtovereita; te olette Jumalan viljelysmaa, olette Jumalan rakennus.” – 1. Kor. 3:5–9.

30. a) Kenelle siten kuuluu ensisijainen kunnia lisäyksestä? b) Mitä todisteita lisäyksestä oli ensimmäisellä vuosisadalla opetuslasten viljelemällä alueella?

³⁰ Jumala on sen tähden Se, jolle kuuluu kunnia lisäyksestä, ja Kristuksen ”orjat” ovat pelkästään välikappaleita, joita hän suvaitsee käyttää lisäyksen aikaansaamisessa. Hän auttaa ”orjia” täyttämään velvollisuutensa. Hän varustaa ”orjat” sillä, mitä he tarvitsevat suorittaakseen menestyksellisesti työn opetuslasten tekemiseksi kaikkien kansakuntien ihmisistä. Näin ollen valmistettu, viljelty, opetuslapsia tuottava alue, jonka pois lähtevä Jumalan Poika jätti uskollisille opetuslapsilleen, laajenee, kun muita tällaisia alueita syntyy kaikkialla maapallolla siksi, että Kristuksen ”orjat” tottelevat hänen käskyjään ja jäljittelevät hänen esimerkkiään. Mitä todisteita tästä oli ajanlaskumme ensimmäisellä vuosisadalla? Tämä: Opetuslapsista, jotka olivat taivasten valtakunnan perijöitä, versoi seurakuntia Jerusalemin ja koko Juudean ja Galilean ja Samarian ulkopuolelle. Seurakuntia perustettiin Aasiaan, Afrikkaan, Eurooppaan ja Välimeren saarille.

31. Mitä esimerkiksi paikkakunta, mistä Pietari kirjoitti ensimmäisen kirjeensä, osoittaa hänestä?

³¹ Tarkastelehan esimerkiksi apostoli Pietaria. Hän oli yksi niistä neljästä apostolista, jotka kuultuaan Jeesuksen ennustavan Jerusalemin upean temppelin tuhon esittivät hänelle kysymyksen: ”Milloin tämä tapahtuu, ja mikä on merkki siitä, että kaikki tämä alkaa lopullisesti toteutua?” (Mark. 13:1–4) Kolmisenkymmentä vuotta myöhemmin, noin vuosina 62–64 eli useita vuosia ennen kuin ”tämä” tapahtui Jerusalemin ja sen temppelin piirityksen ja tuhon muodossa, apostoli Pietari suoritti lähetystyötä Rooman valtakunnan ulkopuolella. Ensimmäisen kirjeensä, jonka hän lähetti kristityille tovereilleen Rooman valtakunnan sisäpuolelle, hän kirjoitti Babylonin kaupungista Eufratin varrelta Mesopotamiasta, ja tämän kirjeensä lopussa hän viittaa siellä olevaan kristilliseen seurakuntaan, kun hän sanoo: ”Tervehdyksen lähettää teille Babylonissa oleva seurakunta, valittu niinkuin tekin.” – 1. Piet. 5:13.

32–34. a) Suunnilleen milloin ja mistä Paavali kirjoitti kirjeensä kolossalaisille? b) Miten Paavali osoittaa siinä opetuslasten huostaan uskottujen ”talenttien” maailmanlaajuisen lisäyksen?

³² Sitten oli myös apostoli Paavali. Hän ehti lopulta keisarivallan aikaisen Rooman pääkaupunkiin asti, vaikkakin vankina, joka oli vedonnut keisariin saadakseen oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin. Turvasäilöstään Roomasta hän kirjoitti Kolossassa Vähässä-Aasiassa olevalle kristilliselle seurakunnalle jolloinkin vuosina 60–61. Se tapahtui lähes kymmenen vuotta ennen kuin ”nämä” Herran Jeesuksen Kristuksen ennustamat tapahtumat sattuivat, ja kuitenkin jo niin varhain ennen Jerusalemiin keskittyvän juutalaisen asiainjärjestelmän päättymistä apostoli Paavali puhui Jeesuksen ”orjilleen” uskomien kuvaannollisten ”talenttien” maailmanlaajuisesta lisäämisestä. Viitatessaan ’hyvän uutisen kertomiseen’ heille Paavali kirjoittaa:

³³ ”Me olemme saaneet kuulla teidän uskostanne Kristuksessa Jeesuksessa ja rakkaudesta, mikä teillä on kaikkia pyhiä kohtaan; me kiitämme häntä sen toivon tähden, joka teille on talletettuna taivaissa ja josta jo ennen olette kuulleet sen evankeliumin [hyvän uutisen, Um] totuuden sanassa, joka on tullut teidän tykönne, niinkuin se on myös kaikessa maailmassa, missä se kantaa hedelmää ja kasvaa, samoin kuin teidänkin keskuudessanne siitä päivästä alkaen, jona te kuulitte ja opitte tuntemaan Jumalan armon totuudessa, niinkuin te sen opitte Epafraalta, meidän rakkaalta kanssapalvelijaltamme, joka on uskollinen Kristuksen palvelija teidän hyväksenne ja joka myös on kertonut meille teidän rakkaudestanne Hengessä.

³⁴ ”Teidätkin, jotka ennen olitte vieraantuneet ja mieleltänne hänen vihamiehiänsä pahoissa teoissanne, hän nyt on sovittanut Poikansa lihan ruumiissa kuoleman kautta, asettaakseen teidät pyhinä ja nuhteettomina ja moitteettomina eteensä, jos te vain pysytte uskossa, siihen perustuneina ja siinä lujina, horjahtamatta pois sen evankeliumin toivosta, jonka olette kuulleet, jota on julistettu kaikessa luomakunnassa taivaan alla.” – Kol. 1:4–8, 21–23.

35. Minä lyhyenä ajanjaksona ensimmäisen vuosisadan opetuslasten into kävi ilmi ja minkä Jeesuksen ennustuksen täyttymykseksi?

³⁵ Miten nuo apostoli Paavalin henkeytetyt sanat todistivatkaan Herran Jeesuksen Kristuksen ensimmäisellä vuosisadalla eläneitten ”orjien” innosta hänen heidän huostaansa uskomillaan ”talenteilla” ’asioimisessa’! Mikä suoritus se olikaan heiltä niin lyhyenä ajanjaksona – hyvä uutinen ’kantoi hedelmää ja kasvoi kaikessa maailmassa’, hyvää uutista oli jo ”julistettu kaikessa luomakunnassa taivaan alla”! Ajattelehan sitä: Jeesus Kristus oli ”tehnyt itsensä ilmeiseksi kerta kaikkiaan asiainjärjestelmien päättymisessä” vuosina 29–33, ja kuitenkin jo ennen kuin juutalaisen asiainjärjestelmän päättyminen oli täysin tapahtunut vuonna 70 juutalaisten uskonnollisen pääkaupungin tuhoutuessa, juutalaiset olivat kaikkialla silloin tunnetussa maailmassa saaneet todistuksen Jumalan messiaanisesta valtakunnasta. Itse asiassa kaikki pakanakansat olivat myös saaneet sellaisen todistuksen Jeesuksen esittämän ”asiainjärjestelmän päättymisen tunnusmerkkiä” koskevan ennustuksen esikuvalliseksi täyttymykseksi. Tuo ennustushan kuului: ”Tämä valtakunnan evankeliumi [hyvä uutinen, Um] pitää saarnattaman kaikessa maailmassa, todistukseksi kaikille kansoille; ja sitten tulee loppu.” – Matt. 24:14; Hepr. 9:26, Um.

VERTAUKSEN TÄYTTYMYKSEN HUIPENTUMINEN NYKYÄÄN

36. Tuliko opetuslapsi-”orjien” Herra takaisin ennen Jerusalemin tuhoa tai sen jälkeen, ja mitä Ilmestyskirjassa olevat Johanneksen loppusanat osoittivat Kristuksen tulemisesta?

³⁶ Nuo ensimmäisen vuosisadan ”orjat”, jotka lisäsivät kallisarvoisia ”talentteja” maailmanlaajuiseen mittaan sodista, rutoista, nälänhädistä, maanjäristyksistä ja vainoista huolimatta, kuolivat kaikki pois, mutta heidän pois lähtenyt Herransa ja Omistajansa ei palannut heidän päivinään, ei ennen eikä jälkeen Rooman legioonien suorittaman Jerusalemin tuhoamisen. Noin 26 vuotta sen jälkeen kun tuo kauhistava tapaus järkytti juutalaisen uskonnon maailmaa, apostoli Johanneksen Patmoksen saarella viettämää vankeusaikaa kirkasti ilmestys, jonka hän sai Jumalalta ja jossa hän viittasi tulevaisuuteen sanomalla: ”Katso, hän tulee pilvissä, ja kaikki silmät saavat nähdä hänet, niidenkin, jotka hänet lävistivät.” Ja Johannes päätti Ilmestyskirjan kertomuksen rukoukseen: ”Amen, tule, Herra Jeesus! Herran Jeesuksen armo olkoon kaikkien [pyhien, Um] kanssa.” (Ilm. 1:7; 22:20, 21) Tuohon Herran tulemista koskevaan hartaaseen rukoukseen ei todellisuudessa vastattu ennen kuin yli 1800 vuoden kuluttua.

37. a) Milloin Herra Jeesus Kristus palasi ja minkä odotuksen vastaisesti? b) Minkä uuden merkityksen Valtakunnan saarnaaminen sai siitä pitäen ja miksi?

³⁷ ”Talenttivertauksen” täyttymyksen huipentuma tulisi vasta Herran Jeesuksen Kristuksen paluun ja hänen parusiansa eli läsnäolonsa yhteydessä. Yhdeksännentoista vuosisadan jälkipuoliskolla ajateltiin, että Herra oli palannut vuonna 1874 ja että tuona vuonna oli alkanut hänen näkymätön läsnäolonsa hengessä. Mutta todellisuudessa hänen läsnäolonsa ja asiainjärjestelmän päättymisen ”tunnusmerkki” ei ilmaantunut seuraavina neljänä vuosikymmenenä. Se ilmaantui vasta pakanain aikojen lopussa vuonna 1914, noin 4.–5. lokakuuta eli juutalaisen kuukauden tisrin puolivälissä. Tuohon aikaan Jumalan tulevan messiaanisen valtakunnan hyvän uutisen julistaminen muuttui Jumalan perustetun valtakunnan hyvän uutisen julistamiseksi. Seuranneet maailman tapahtumat kasasivat todisteita siitä, että edellä mainittuna ratkaisevana vuonna syntyi Jumalan taivaallinen valtakunta, kun hän asetti Messiaansa Jeesuksen, Daavidin pojan, Aabrahamin pojan, valtaistuimelle ja kruunasi hänet. (Matt. 1:1) Se, jolla oli siihen ”laillinen oikeus”, oli tullut. Itse asiassa hän oli palannut! – Hes. 21:25–27, Um.

38. Minkä ennustuksen osana vertaus ”talenteista” esitettiin, ja miten siis sen täyttymyksen huipentuman tulisi ilmetä meidän päivinämme?

³⁸ Jeesus esitti vertauksen ”talenteista” osana monipiirteistä ”tunnusmerkkiä”, joka ilmaisisi hänen parusiansa eli läsnäolonsa. Niinpä kun vertauksen täyttymys saatettaisiin huippuunsa meidän aikanamme, sen pitäisi lisätä todisteita siitä, että hän on palannut hengessä ja että me elämme hänen läsnäolonsa aikaa. Jos sanomme, että Herran Jeesuksen Kristuksen kuninkaallinen läsnäolo alkoi pakanain aikojen päättyessä vuonna 1914, pitäisi varmasti olla saatavissa tosiasioita, jotka todistavat, että vertauksen täyttymys on tullut huippuunsa meidän päivinämme. Mitä nuo tosiasiat ovat?

39. Mitä yhden talentin saanut orja teki, ja milloin tilinteko orjien kanssa alkoi?

³⁹ Ensiksi katsomme kuitenkin, miten vertaus päättyy. Niinpä luemme edelleen Jeesuksen vertauksesta seuraavaa: ”Mutta yhden leiviskän [talentin] saanut meni pois ja kaivoi kuopan maahan ja kätki siihen herransa rahan. Pitkän ajan kuluttua näiden palvelijain herra [noiden orjien isäntä, Um] palasi ja ryhtyi tilintekoon heidän kanssansa.” – Matt. 25:18, 19.

40. a) Mitä mukanaan ”noiden orjien isäntä” palasi vertauksessa? b) Mihin ”kuninkaalliseen valtaan” vuosi 1914 erityisesti liittyi ja miten niin?

⁴⁰ Kun ”noiden orjien isäntä” tuli, hän palasi mukanaan se, mitä saamaan hän oli matkustanut ulkomaille. Hänen omat sanansa osoittavat myöhemmin, että hän oli saanut ”ilon” jaettavaksi uskollisten orjiensa kanssa; hän palasi mukanaan sellainen ”paljo”, mitä hänellä ei ollut ollut silloin, kun hän uskoi heidän huostaansa kahdeksan hopeatalenttia. Jeesuksen aikaisemmin esittämä vertaus, vertaus ”kymmenestä leiviskästä [miinasta, Um]”, mainitsee nimenomaan, että hän palasi mukanaan ”kuninkuus”, ”kuninkaallinen valta” (Um). (Luuk. 19:12–15) Pakanain ajat liittyvät ”kuninkaalliseen valtaan”, erityisesti Jerusalemin kuninkaan Daavidin suvun ”kuninkaalliseen valtaan”, jonka Babylonin kuningas Nebukadnessar kukisti vuonna 607 eaa. Tuo tuhoisa vuosi oli ajankohta, jolloin pakanain aikojen 2520 vuotta alkoivat kulua ulottuakseen vuoteen 1914. Niinpä kun nuo pakanain ajat päättyivät noin 4.–5. lokakuuta 1914, olisi pitänyt johdonmukaisesti ilmetä todisteita niin pitkäaikaisen tilanteen täydellisestä muuttumisesta. Ei ollut sen tähden merkityksetöntä, että 4.–5. lokakuuta 1914 pakanakansat olivat vaikeuksissa ja olivat olleet kietoutuneina jo kaksi kuukautta ihmisen historian ensimmäiseen maailmansotaan.

41. a) Hävittikö ensimmäinen maailmansota tyystin Herran Jeesuksen Kristuksen siihen aikaan maan päällä olevien opetuslapsi-”orjien” pienen joukon? b) Mitä kansat pyrkivät tekemään heille heidän suorittamansa lisätodistamisen suhteen?

⁴¹ Mutta miten oli niiden taivaallisen Isännän Jeesuksen Kristuksen kristittyjen ”orjien” laita, joiden huostaan hän oli uskonut arvokkaat ”talenttinsa”? Tähän päivään asti on ollut yhä olemassa pieni joukko noita uskollisia ”orjia”, jotka olivat maallisella näyttämöllä tuona määräaikana ja jotka ymmärsivät Pyhästä Raamatusta ensimmäisen maailmansodan merkityksen. Tämä kansainvälinen selkkaus, joka lopulta kietoi mukaansa 28 kansakuntaa ja imperiumia totaaliseen sodankäyntiin, ei hävittänyt tyystin noita vastikään valtaistuimelle asetetun taivaallisen Kuninkaan Jeesuksen Kristuksen uskollisia ”orjia”. Maalliset viholliset, jotka eivät halunneet Jeesusta Kristusta hallitsemaan heitä koko maan Kuninkaana, olisivat mielellään hävittäneet tyystin nämä hänen ”orjansa”, mutta he eivät onnistuneet siinä. He yrittivät itse asiassa ottaa heiltä pois nuo kuvaannolliset ”talentit”, jotka he olivat saaneet taivaalliselta Isännältään ja Omistajaltaan. He yrittivät tehdä tyhjäksi kaikki ne erinomaiset saavutukset ja hengelliset voitot, jotka nämä ”orjat” olivat tuottaneet vastikään valtaistuimelle asetetulle taivaalliselle Kuninkaalle. Tämän tarkoituksen toteuttamiseksi he yrittivät tappaa näiden vaikutuksen kaikkien kansojen ihmisiin. He yrittivät epätoivoisesti jäytää valmistettua, viljeltyä perustusta, jonka nämä olivat laskeneet tulevaisuudessa tapahtuvaa Valtakunnan todistamista varten.

42, 43. a) Missä tilassa taivaallisen Isännän ”orjat” olivat ensimmäisen maailmansodan päättyessä 1918? b) Mitä heille uskotuille ”talenteille” selvästikin näytti tapahtuneen?

⁴² Ensimmäisen maailmansodan päättyessä 11. marraskuuta 1918 hallitsevan taivaallisen Kuninkaan ”orjat” oli käytännöllisesti katsoen tapettu hyvän maineen suhteen, joka heillä oli kristikunnan sisä- ja ulkopuolella olevien ihmisten silmissä. Heidän suosionsa ihmisten keskuudessa kristittyinä oli käytännöllisesti katsoen kuollut kansallismielisten kiihkoisänmaallisten ja sotaa kannattavien fanaatikkojen panettelun ja parjausten verhon tähden. Väkivaltaiset roskajoukot olivat hyökänneet heitä vastaan. Joko heidän raamatullinen kirjallisuutensa oli kielletty, tai he itse olivat joutuneet kiellon alaisiksi. Monet heistä olivat vankilassa, kuten Vartiotornin Raamattu- ja Traktaattiseuran presidentti ja sihteeri-rahastonhoitaja sekä kuusi muuta huomattavaa työntekijää väärien syytösten perusteella, joista he saattoivat vapautua vasta kun sotahulluus oli haihtunut.

⁴³ Näytti siltä, että näiltä maapallon Oikeudenmukaisen Hallitsijan ”orjilta” oli riistetty kaikki. Hänen heidän huostaansa uskomansa ”talentit” näyttivät tuhotuilta. Heidän vihollisensa iloitsivat siitä, että olivat lopettaneet noiden ”orjien” taivaalliselle Isännälleen suorittaman palveluksen ikuisiksi ajoiksi, sillä näytti erittäin epäilyttävältä, että nämä olisivat kyenneet aloittamaan kaiken jälleen alusta.

44. a) Milloin tilanne alkoi muuttua ja miten? b) Mikä kysymys heräsi nyt eloon jääneitten ”orjien” suhteen ja miksi?

⁴⁴ Vasta yli neljä kuukautta sen jälkeen, kun sota oli päättynyt, viholliset hämmästyivät ja pelästyivät suurta suunnanmuutosta, joka alkoi ilmetä. Muutos tapahtui, kun nuo Vartiotornin Raamattu- ja Traktaattiseuran kahdeksan edustajaa vapautuivat vankeudesta Atlantassa (Georgia) sijaitsevasta liittovaltion kuritushuoneesta 25. maaliskuuta 1919 ja kun heille myönnettiin takaus seuraavana päivänä Brooklynissa New Yorkissa. Vapautus heitä vastaan esitetyistä räikeän vääristä syytöksistä tuli pian asianmukaisessa järjestyksessä. Mutta miten paljon tämä merkitsi sodan uuvuttamille ihmisille, joilla oli ennakkoluuloinen, vääristynyt näkemys Jeesuksen Kristuksen ”orjista” sotapropagandan ja sotakiihkon tähden? Se oli jotakin, mikä ”orjien” oli otettava huomioon. Voisivatko he nousta ja edetä jälleen sellaisissa pelottavissa olosuhteissa? Oliko heillä taivaallisen Isäntänsä rohkeus ja luottavaisuus sen tekemiseksi? Se oli todellakin koetuksen aikaa näille kristityille orjille.

45. a) Mihin ”noiden orjien isännän” oli määrä ryhtyä vertauksen mukaan? b) Mitä noiden kristittyjen orjien hyväksi tarvitsi tehdä, kun otetaan huomioon heidän hallussaan olleet ”talentit”?

⁴⁵ ”Talenttivertauksen” mukaan matkustaja palatessaan ulkomailta ryhtyisi tilintekoon heidän kanssaan. Tämä merkitsi heidän tarkastamistaan. On täysin johdonmukaista, että kun tapahtumat saivat sellaisen käänteen vuoden 1919 keväällä, niin olisi sopiva aika sille, että noiden ”orjien” taivaallinen ”isäntä” tarkastaisi heidät. Mutta minkä selvityksen he voisivat esittää hänen ”talenteistaan”, jotka hän oli uskonut orjaluokan huostaan? Kaikki lisäys, jonka he olivat saattaneet saavuttaa ennen sodanaikaisen vainon huippua vuonna 1918, näytti pois pyyhkäistyltä. Oli kuin heidän hallussaan ei olisi ollut lainkaan kuvaannollisia ”talentteja”. Jos nyt olisi tarkoitus, että he näyttäisivät lisäystä Isäntänsä ”talenttien” suhteen, heidän täytyisi tuottaa tämä lisäys sodanjälkeisenä aikana ja luovuttaa sellainen hänen omaisuutensa lisäys hänelle tulevaisuudessa. Heille täytyisi antaa uusi tilaisuus hänen kallisarvoisilla ”talenteillaan” ’asioimiseksi’. Juuri näin historia osoittaa tapahtuneen heidän taivaallisen Isäntänsä armollisen huomaavaisuuden tähden.

46. a) Mikä heidän oli aika karkottaa, ja mitä varten heidän tarvitsi järjestäytyä uudelleen? b) Mihin oli otollinen tilaisuus ja suotuisa aika, kun otetaan huomioon, että heidän taivaallisella Isännällään oli nyt ”kuninkaallinen valta”?

⁴⁶ Vuosi 1919 oli tärkeätä aikaa, jolloin tuli karkottaa ihmispelko, joka oli kehittynyt orjaluokan keskuudessa ensimmäisen maailmansodan väkivallan ja hysterian aikana ja joka oli saanut orjaluokan huomattavassa määrin vähentämään asioimista hallitsevan Kuninkaan Jeesuksen Kristuksen vastuullisina orjina. Silloin oli jo aika heidän alkaa järjestää uudelleen hajonneet, lamaantuneet rivinsä elämänsä suurimpaan ponnistukseen heidän nyt kuninkaallisen vallan omaavan Isäntänsä palveluksessa. Nyt enemmän kuin koskaan aikaisemmin heidän Isännällään oli laillinen oikeus koko maahan hänen peltonaan, joka on hänen määräämisvallassaan uusien, taivaallisen valtakunnan toivolla suosittujen opetuslasten tuottamiseksi. Hän saattoi uskoa heidän huostaansa tämän otollisen tilaisuuden hänen palveluksessaan ’asioimiseksi’. Se oli suotuisa aika, jotta se opetuslasten ”orja”-luokka nousisi, jota kuvasi orja, jolle uskottiin ”viisi talenttia”, ja jotta myös se luokka nousisi, jota kuvattiin orjalla, jonka huostaan uskottiin kaksi talenttia. Ne nousivatkin, sillä ”talentteja” koskevan vertauksen täyttymys ei voinut jäädä toteutumatta, varsinkaan huippukohdassaan.

47. Miten heitä vahvistettiin vuonna 1919 olemaan pelottomia ja tarjoutumaan sodanjälkeiseen työhön?

⁴⁷ Aikaa ei hukattu. Vuonna 1919 nuo kaksi ”orja”-luokkaa ryhtyivät kiireiseen toimintaan. He saivat voimakasta varmuutta Vartiotornissa 1. ja 15. elokuuta 1919 (engl., suom. tammik. ja helmik. 1920 sekä elok. 1921) julkaistuista kirjoituksista aiheesta ”Siunatut ovat ne, jotka ovat pelottomat”. He ottivat myös tervetulleena vastaan ilmoituksen kahdeksanpäiväisestä konventista, joka oli määrä pitää Cedar Pointissa Ohiossa 1.–8. syyskuuta 1919. He eivät jääneet pois tuosta yleiskonventista pelosta, että heille saatettiin esittää suoritettavaksi sodanjälkeinen työ, joka vaatisi heiltä paljon tarmoa ja rohkeutta ja aiheuttaisi lisää vainoa.

48. a) Miten Cedar Pointin konventin yleisö otti vastaan ilmoituksen uudesta lehdestä, joka ilmestyisi Vartiotornin rinnalla? b) Miten tätä uutta lehteä on käytetty tähän asti?

⁴⁸ Innokkaina oppimaan, miten Jehova tarkoitti heidän suorittavan heidän edessään olevan työn, kuusituhatta ihmistä, jotka olivat tulleet varsinkin Kanadasta ja Amerikan Yhdysvalloista, olivat päivittäin läsnä tämän Kansainvälisen Raamatuntutkijain Seuran konventin ohjelmajaksoissa. Yllättyneinä ja kuitenkin sydämestään arvostaen he vastaanottivat ilmoituksen uudesta Kultainen Aika -nimisestä aikakauslehdestä, jonka julkaiseminen piti aloittaa 1. lokakuuta 1919 ja josta piti tulla lehden Vartiotorni ja Kristuksen läsnäolon airut sisarlehti. Tämän uuden lehden piti olla lisäkeino Jumalan perustetun messiaanisen valtakunnan julistamiseksi. Sen piti olla uusi väline heidän käyttöönsä uusien alueitten kylvämisessä, kastelemisessa ja viljelemisessä, jotta voitiin tuottaa uusia Herran Jeesuksen Kristuksen opetuslapsia. Vartiotornin rinnalla tuo uusi lehti (nykyään Herätkää!) on toiminut tähän asti levikiltään yhä suurempana, herättänyt vilpitönsydämisissä ihmisissä uutta kiinnostusta ja valmistanut heitä vastaanottamaan Jumalan sanan syvempiä totuuksia. Se on tehnyt erinomaista valmistavaa työtä.

49. Mitä Vartiotorni-seuran haaratoimistojen suhteen tehtiin, ja missä määrin viljelykseen otettuja alueita on siten lisätty?

⁴⁹ Myös Vartiotornin Raamattu- ja Traktaattiseuran päätoimiston ja sen eri puolilla maailmaa olevien haarajärjestöjen väliset yhteydet, jotka maailmansota oli katkaissut, ennallistettiin ja vahvistettiin, ja kun ajan mittaan ilmeni tarvetta, uusia haaratoimistoja perustettiin eri maihin. Näin lisääntyivät alueet, jotka joutuivat taivaallisen Isännän Jeesuksen Kristuksen ”orjien” läheisempään valvontaan, ja sellaisten alueitten viljelytyö voimistui suuresti useampien opetuslasten kokoamiseksi kaikkien kansojen ihmisistä. Silloisesta muutamasta haaratoimistosta niiden määrä on kohonnut nopeasti nykyiseen 95 haaratoimistoon. Nämä valvovat kylvämis- ja viljelytoimintaa, jota suoritetaan 208 maassa ja meren saaressa.

50. a) Miksi vuoden 1922 Cedar Pointin konventtiin osallistuvat näkivät olevansa temppelissä olleen Jesajan asemassa? b) Minkä heitä koskevan kysymyksen Jesajan vastaus Jehovan kutsuun herätti?

⁵⁰ Syyskuussa 1922 nämä kristityt orjat, jotka ovat ehdolla taivaalliseen valtakuntaan, tehtiin voimakkaalla tavalla tietoisiksi siitä, että he tosiaan ovat nyt kuningasten Kuninkaan ja herrain Herran, hallitsevan Herran Jeesuksen, tarkastuksen kohteena. Mal. 3:1:n täyttymykseksi hän on seurannut Jehova Jumalaa tämän tullessa hengelliseen temppeliinsä tuomintatyöhön tuomitsemaan hänen temppelissä olevia hengestä siinneitä ”orjiaan”. Ne, jotka olivat läsnä Kansainvälisen Raamatuntutkijain Seuran toisessa konventissa Cedar Pointissa Ohiossa sen neljäntenä päivänä 8. syyskuuta 1922, jota kutsuttiin ”päivien päiväksi”, huomasivat nyt olevansa samassa asemassa kuin profeetta Jesaja, kun hän sai näyn temppelissään olevasta Jehova Jumalasta. Jesaja tunsi, että hänen olisi täytynyt olla hengellisesti puhdas, ja hänelle annettiin armollisesti hänen tarvitsemansa puhdistus. Näin hän pääsi suotuisaan asemaan vastatakseen Jehovan kutsuun innokkaalla huudahduksella: ”Katso, tässä minä olen, lähetä minut.” (Jes. 6:1–8) Niinpä kysymys kuului: vastaisivatko Kansainvälisen Raamatuntutkijain Seuran konventtiin osallistuvat samalla tavalla Jehovan palveluskutsuun, joka silloin esitettiin heille?

51. Mitkä kysymykset Seuran presidentti esitti konventtilaisille ”päivien päivänä” pitämänsä puheen lopussa, ja minkä loppukehotuksen hän antoi heille?

⁵¹ Jesajan näkyä käsitelleen puheensa toiseksi viimeisessä kappaleessa Vartiotorni-seuran presidentti J. F. Rutherford esitti konventtilaisille joukon kysymyksiä, joista viimeisiä olivat seuraavat: ”Uskotko, että Herra nyt on temppelissään tuomitsemassa maan kansoja? Uskotko, että kirkkauden Kuningas on alkanut hallituksensa?” Valtavan innostuneina tuhannet konventtilaiset huusivat myöntävän vastauksen. Tällöin puhuja huipensi puheensa sanomalla: ”Silloin, takaisin kentälle, oi Te, korkeimman Jumalan lapset! Pukeutukaa sota-asuun! Olkaa raittiit, valvokaa, olkaa toimeliaat, olkaa rohkeat! Olkaa Herran uskolliset ja totiset todistajat! Kulkekaa eteenpäin taistelussa siksi kun jokainen Baabelin jälki on hävitetty! Pasunoikaa sanomaa laajalti ympäri! Maailman täytyy tietää, että Jehova on Jumala ja että Jeesus Kristus on kuninkaitten Kuningas ja herrain Herra. Tämä on päivistä parhain. Katso, Kuningas hallitsee! Te olette hänen julkiset sanansaattajansa. Siksi, julistakaa, julistakaa, julistakaa Kuningasta ja hänen valtakuntaansa!” – Ks. Vartiotorni, kesäkuu 1923, s. 89–95.

52. a) Mitä Seura teki vuonna 1920 lisätäkseen raamatullisen kirjallisuuden levitystä? b) Mitä muita keinoja Valtakunnan julistamiseksi Seura alkoi käyttää vuonna 1924, ja mitä keinoja yleisön tavoittamiseksi otettiin lisäksi käyttöön myöhemmin?

⁵² Innokkaammin ja uutterammin kuin koskaan aikaisemmin palanneen Herran Jeesuksen Kristuksen ”orjat” ryhtyivät julistamaan häntä hallitsevana Kuninkaana saarnaamalla julkisesti sekä talosta taloon että julkisilta puhujalavoilta. Vuodesta 1920 lähtien he olivat käyttäneet omaa kirjapainoaan Brooklynissa New Yorkissa, ja sen avulla he saattoivat saada haltuunsa enemmän raamatullista kirjallisuutta, lehtiä, kirjasia, traktaatteja, sidottuja kirjoja ja lopulta itse Raamattuja entistä taloudellisemmin ja käyttää niitä julistaessaan messiaanista Kuningasta ja hänen valtakuntaansa. Sunnuntaista helmikuun 24. päivästä 1924 lähtien näiden ”orjien” laillisten yhdistysten omistamia radioasemia alettiin käyttää lähettämään Valtakunnan sanomaa lukemattomille näkymättömille kuulijoille, jotka olivat vastaanottimiensa ääressä. Ajan mittaan otettiin käyttöön kymmeniä radioasemia joko vuokraamalla esitysaikaa tai käyttämällä maksutonta aikaa Valtakunnan hyvän uutisen kaiuttamiseksi monissa maissa maan ääriin asti. Joitakin vuosia myöhemmin otettiin käyttöön uusia keinoja yleisön tavoittamiseksi, kuten kovaäänisin varustetut ääniautot ja matkagramofonit, joita Kristuksen ”orjat” kantoivat ovelta ovelle julistaakseen Valtakuntaa ovenavaajille.

53. Miksi lukijoitten sydämen oli syytä sykähtää vuoden 1925 Vartiotornin maaliskuun 1. päivän (engl.) numeron pääkirjoituksen tähden?

⁵³ Vartiotorni ja Kristuksen läsnäolon airut -lehden lukijoitten sydän sykähti, kun he saivat maaliskuun 1. päivän numeronsa 1925 (engl., suom. heinäkuu 1925) ja lukivat pääkirjoituksen, jonka nimenä oli ”Kansan synty”. Miksi? Siksi, että he saivat siinä tarkemman ymmärryksen Ilmestyskirjan 12. luvusta. Heidän hengellisen tarkkanäköisyytensä silmät avattiin näkemään, että poikalapsen vertauskuvallinen syntymä, joka niin jännittävällä tavalla esitetään tuossa luvussa ja joka oli kauan ollut heille salaisuus, kuvasi Jumalan messiaanisen valtakunnan syntymää vuonna 1914 pakanain aikojen lopussa. Kirjoitus päättyi sivulla 74 (suom. s. 106) sanoihin: ”Taivaan valtakunta on tullut. Pelastuksen päivä on näkyvissä. Julistettakoon nämä hyvät sanomat maan kansoille! Voitto seuraa meidän Kuningastamme. Olkaa uskolliset taistelun loppuun asti! Ja sitten saamme ainaisesti kylpeä hänen rakkautensa auringonpaisteessa, jossa me saamme nauttia ilon ja onnen loppumatonta täyteyttä.”

54, 55. Miten Herran ehtoolliseen vuonna 1925 osallistuneitten määrä osoitti toiminta-alueilla tapahtuneen lisäystä?

⁵⁴ Herran ehtoollisen seuraava vuotuinen vietto keskiviikkona huhtikuun 8. päivänä 1925 paljasti jotakin rohkaisevaa. Sen istutus-, kastelu- ja viljelytyön ansiosta, joka oli ollut käynnissä siihen mennessä uusilla toiminta-alueilla, ja Valtakunnan julistamisessa käytettyjen uusien välineitten avulla taivaallisen toivon omaavien opetuslasten seurakuntien määrä kasvoi. Seurakuntien jäsenten määrä kasvoi. Niinpä tässä Herran ehtoollisen vietossa läsnä olleitten osallistujien määrä osoitti tämän kasvun ja Kristuksen opetuslasten tuottamisen. Miten monta sitten osallistui tuona vuonna? Englanninkielinen Vartiotorni sanoo syyskuun 1. päivän numerossaan 1925 sivulla 263 otsikon ”Muistonviettoraportit” jälkeen:

⁵⁵ ”Olemme iloisia siitä, että muistonviettoon osallistuvien määrä on niin suuri, koska se osoittaa suurta kiinnostusta totuuteen kaikkialla, ja juuri niin pitäisi ollakin. Yhteismääräksi on ilmoitettu tähän mennessä 90434, mikä on 25329 enemmän kuin ilmoitettiin vuosi sitten.”

56. Mitä tämä ilmaisi niiden opetuslapsi-”orjien” ’asioimisesta’, joille oli uskottu ”talentit”?

⁵⁶ Kristuksen ”orjat”, luokka, jota kuvattiin orjalla, jonka huostaan uskottiin ”viisi talenttia”, ja luokka, jota kuvattiin orjalla, jonka huostaan uskottiin kaksi talenttia, olivat ripeitä ja innokkaita ’asioimaan’ niillä lisätäkseen toisia alueita, jotka olisivat hedelmällisiä uusien opetuslasten tuottamisessa Kristukselle. Julkaistut tosiasiat osoittavat, että näiden ”orjien” ponnistelut siunattiin ja että heidät palkittiin lisäyksellä. Tämä rohkaisi heitä entisestään.

ILO

57. a) Miksi vertauksen varakas mies matkusti ulkomaille? b) Mitä kysymyksiä sen tähden herää Jeesuksen Kristuksen suhteen vertauksen täyttymyksessä?

⁵⁷ Toinen historiallinen tekijä tulee nyt kuitenkin selvästi näkyviin asiassa. Jeesuksen vertauksessa mies, joka omisti kahdeksan hopeatalenttia ja kolme orjaa, ei matkustanut ulkomaille pelkästään huvin vuoksi, kuten katselemaan nähtävyyksiä. Hänen ulkomaille matkustamisellaan oli vakava syy; hän halusi varmistaa itselleen jotakin arvokasta. Hän meni ulkomaille, kuten vertaus osoittaa, saadakseen jonkin ”ilon” ”paljon” ohella. Niinpä hänen oli matkustettava pitkä matka, joka vaati paljon aikaa, kääntyäkseen sen puoleen, joka voisi antaa hänelle sen nimenomaisen ”ilon”. Tämä käy peitetysti ilmi Jeesuksen vertauksesta, vaikkakaan ”talenttivertaus” ei suoranaisesti sano sitä. Koska vertauksen varakas mies kuvaa Herraa Jeesusta Kristusta, niin se, että mies matkustaa pitkälle matkalle ulkomaille, kuvaa Herran Jeesuksen menemistä sen ainoan Lähteen luo, jolta hän odotti saavansa erikoisen ilon. Kenen luo hän sitten meni? Kuka oli tuo ilon Lähde?

58, 59. a) Kenen luo ylösnoussut Jeesus Kristus meni saadakseen ”ilon”? b) Keille muille Hän on ilon Lähde, kuten Room. 15:13 osoittaa?

⁵⁸ Tämä ilmaistaan meille Hepr. 12:2:ssa (Um), jossa sanotaan: ”Katsoessamme kiinteästi uskomme Pääedustajaan ja Täydellistäjään, Jeesukseen. Siitä ilosta, joka oli asetettuna hänen eteensä, hän kesti kidutuspaalun, halveksien häpeää, ja on istuutunut Jumalan valtaistuimen oikealle puolelle.”

⁵⁹ Todellakin, Jehova Jumala on sen ”ilon” Lähde. Hänen luokseen ylösnoussut Jeesus Kristus meni uskollisten opetuslastensa luota, jotka jäivät maan päälle ja joille hän uskoi ”omaisuutensa”, ’talenttinsa’. Taivaallinen Isä oli Jeesuksen erityisen ”ilon” aiheen Lähde. Jehova Jumala on ilon Lähde myös rakastetun Poikansa opetuslapsille. Niinpä yksi noista opetuslapsista sanoi Roomassa asuville kristityille tovereilleen lähettämässään kirjeessä: ”Toivon Jumala täyttäköön teidät kaikella ilolla ja rauhalla uskossa, niin että teillä olisi runsas toivo Pyhän Hengen voiman kautta.” (Room. 15:13) Jumala kykeni vastaamaan tuohon oikealaatuiseen rukoukseen.

60. a) Kenelle oli ajankohtaista antaa hänelle kuuluva huomattava asema nyt, kun Jeesus Kristus oli palannut ’ilonsa’ mukanaan? b) Miten tämä asianmukainen huomattava asema annettiin Hänelle, sikäli kuin hänen nimensä on kysymyksessä?

⁶⁰ Asianmukaiseen tapahtumainkulkuun sopisi hyvin, että Jumalalle, ilon taivaalliselle Lähteelle, annetaan hänelle kuuluva huomattava asema Herran Jeesuksen Kristuksen ”orjien” silmissä tämän iloisen paluun jälkeen nyt, kun Jumalan messiaaninen valtakunta oli syntynyt taivaissa. Tämän ilon jumalallisen Lähteen oli tullut aika tehdä itselleen nimi, ja tämä vaati, että Hänen persoonanimensä tehtäisiin tunnetuksi. Tuo Nimi tehtiin asianmukaisesti tunnetuksi. Ansaitusti se tuli hänen maan päällä olevien kunnioittavien palvojiensa säännölliseen käyttöön, ja sitä on julistettu kaikkialla maan päällä enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Kun tultiin vuoteen 1926, Vartiotornin ensimmäisessä numerossa (engl., suom. toukok. 1926) oli pääkirjoitus, jonka otsikko kuului: ”Kuka haluaa kunnioittaa Jehovaa?” Siitä eteenpäin Jumalan nimi, joka esiintyy tuhansia kertoja Pyhän Raamatun alkuperäisessä heprealaisessa tekstissä, korotettiin sille kuuluvaan asemaan Jumalan Pojan ”orjien” keskuudessa. He alkoivat olla ensisijaisesti Hänen todistajiaan, mutta he eivät myöskään vähentäneet todistustaan hänen Pojastaan Jeesuksesta Kristuksesta. He toimivat rakkaudellisesti velvoituksensa mukaan olla Sen Ainoan todistajia, joka kantaa nimeä Jehova.

61. a) Millä nimillä kutsumista vastaan Jeesuksen Kristuksen opetuslapsiorjat julistivat olevansa vuoden 1931 päätöksen mukaan? b) Millä nimellä he siitä eteenpäin halusivat itseään kutsuttavan?

⁶¹ Seurasi viisi ja puoli vuotta sellaista Jumalan Nimestä todistamista. Sitten tuli kristittyjen ”orjien” aika tunnistaa itsensä, erottautua kaikista kristikunnan uskonnon kristityiksi tunnustautuvista. Tämän päämäärän toteuttamiseksi Jeesuksen Kristuksen ”orjat” ryhtyivät toimenpiteisiin sunnuntai-iltapäivänä 26. heinäkuuta 1931 Columbuksessa Ohiossa Yhdysvalloissa pidetyssä kansainvälisessä konventissa. Kello 16 tuhansille konventtilaisille esitettiin ja luettiin siellä päätös, jonka neljättä, viidettä ja kuudetta kappaletta lainaamme seuraavassa:

Niin sentähden, jotta meidän todellinen asemamme tulisi tunnetuksi, ja uskoen sen olevan sopusoinnussa Jumalan tahdon kanssa sellaisena kuin se on ilmaistu hänen sanassaan, olkoon päätetty seuraavaa, nimittäin:

Että me rakastamme suuresti Veli Charles T. Russellia hänen työnsä tähden, ja että me tunnustamme ilolla, että Herra käytti häntä ja siunasi runsaasti hänen työnsä; kuitenkaan emme voi Jumalan sanan tähden suostua siihen, että meitä kutsutaan nimellä ”Russellilaiset”; että Vartio-Tornin Raamattu- ja Traktaatti-Seura ja Kansainvälinen Raamatun Tutkijain Seura ja Kansan Saarnatuoli-Seura ovat pelkkiä seurojen nimiä, joita seuroja me kristittyjen ihmisten joukkona pidämme, valvomme ja käytämme työmme eteenpäin viemiseksi Jumalan käskyjä totellen, ja kuitenkaan ei mikään näistä nimistä liity tai sovellu oikein meihin kristittyjen ryhmänä, jotka seuraavat Herramme ja Mestarimme, Kristuksen Jeesuksen, askeleissa; että me olemme Raamatun tutkijoita, mutta kristittyjen ryhmänä, joka muodostaa Seuran, me kieltäydymme omaksumasta tai tulemasta kutsutuiksi nimellä ”Raamatun Tutkijat” tai muillakaan samanlaisilla nimityksillä, kun on kysymyksessä oikean asemamme ilmaiseminen Herran edessä; me kieltäydymme pitämästä tai tulemasta kutsutuiksi kenenkään ihmisen nimellä;

Että koska me olemme ostetut Jeesuksen Kristuksen, Herramme ja Lunastajamme, kalliilla verellä, olemme Jehova Jumalan vanhurskauttamat ja siittämät ja kutsutut hänen valtakuntaansa, niin me vakuutamme täydellistä uskollisuuttamme ja antautumistamme Jehova Jumalalle ja hänen valtakunnalleen; että me olemme Jehova Jumalan palvelijoita, joille on annettu työ tehtäväksi hänen nimessään ja Jeesuksen Kristuksen todistus annettavaksi hänen käskynsä mukaan sekä ilmoitus vietäväksi kansalle, että Jehova on tosi ja Kaikkivaltias Jumala; siksi me hyväksymme ja otamme ilolla sen nimen, jonka Herran Jumalan suu on maininnut, ja me haluamme olla tunnetut ja tulla kutsutuiksi sillä nimellä, nimittäin Jehovan todistajat. – Jesaja 43:10–12; 62:2; Ilmestys 12:17.

62. Mikä kutsu esitettiin päätöksen viimeisessä kappaleessa?

⁶² Päätöksen kahdeksannessa ja samalla viimeisessä kappaleessa sanottiin:

Me kehoitamme nöyrästi kaikkia ihmisiä, jotka ovat kokonaan vihkiytyneet Jehovalle ja hänen valtakunnalleen, liittymään julistamaan tätä hyvää uutista toisille, jotta Herran vanhurskas lippu tulisi nostetuksi, jotta maailman kansat tietäisivät, mistä löytää totuuden ja avun toivon; ja, ennen kaikkea, jotta Jehova Jumalan suuri ja pyhä nimi tulisi vanhurskautetuksi ja koroitetuksi.

63. a) Ketkä kaikkiaan hyväksyivät tämän uutta nimeä koskevan päätöksen? b) Miten päätös sen jälkeen julkistettiin ja annettiin tiedoksi maailmalle?

⁶³ Tätä päätöstä eivät hyväksyneet innostuneina vain ne, jotka olivat läsnä Columbuksessa Ohiossa pidetyssä konventissa, vaan myöhemmin myös Jeesuksen Kristuksen ”orjien” seurakunnat kaikkialla maapallolla. Siten he omaksuivat vapaaehtoisesti nimen ”Jehovan todistajat”. Tämä nimeä koskeva päätös julkaistiin myös konventissa liikkeelle lasketussa kirjasessa, jonka nimi oli ”Valtakunta, maailman toivo”. Samanniminen oli myös esitelmä, jonka Seuran presidentti J. F. Rutherford puhui sekä näkyvälle konventtiyleisölle että näkymättömälle kuulijakunnalle laajan radioverkoston välityksellä kello 12:sta alkaen. Sen jälkeen henkilökohtaiset viejät levittivät tätä sekä esitelmän että päätöksen sisältänyttä kirjasta suoraan katolisten ja protestanttisten pappien käsiin ja myöhemmin huomattavien poliitikkojen ja muiden huomattavien henkilöitten käsiin. Sitä levitettiin myös laajemmin suuren yleisön keskuuteen. Tällä tavalla koko maailmalle annettiin ilmoitus siitä, että nämä Korkeimman Jumalan vanhurskautetut ja hengestä siinneet palvojat kulkisivat Jumalansa nimessä ja tunnustaisivat ainoastaan nimen Jehovan todistajat. – Miika 4:5.

64. Miksi he tunnustautuvat Jehovan kristityiksi todistajiksi?

⁶⁴ Koska ainoan elävän tosi Jumalan todistajia oli olemassa myös ennen Herran Jeesuksen Kristuksen ensimmäistä tulemista, he tunnustautuvat Jehovan kristityiksi todistajiksi. – Jes. 43:10–12; 44:8; Um; Hepr. 11:1–12:1. Ks. myös Vartiotorni 15.11.1931, s. 343, 344.

13. luku

Tilinteko nykyajan orjien kanssa

1, 2. a) Mitä Jumalan nimen kantaminen antoi lisää Kristuksen ”orjien” jäännökselle, ja kuka oli sen lähde? b) Miten tähän iloon viitataan ”talenttivertauksessa”?

JUMALAN nimen kantaminen vuodesta 1931 eteenpäin antoi Herran Jeesuksen Kristuksen ”orjien” vielä maan päällä olevalle jäännökselle uutta iloa. Siihen kuuluvien ilo tuli samasta Lähteestä, josta heidän Herransa ja Omistajansa oli saanut ilonsa, nimittäin Jehova Jumalalta. Herra Jeesus Kristus viittasi tähän iloonsa ryhtyessään tilintekoon orjiensa kanssa ”talenttivertauksen” täyttymykseksi. Huomaamme sen siitä, mitä Matt. 25:20–23 esittää:

² ”Silloin tuli se, joka oli saanut viisi leiviskää [talenttia, Um], ja toi toiset viisi leiviskää ja sanoi: ’Herra, viisi leiviskää sinä minulle uskoit, katso, toiset viisi leiviskää minä olen voittanut’. Hänen herransa sanoi hänelle: ’Hyvä on, sinä hyvä ja uskollinen palvelija [orja, Um]. Vähässä sinä olet ollut uskollinen, minä panen sinut paljon haltijaksi. Mene herrasi iloon.’ Myös se, joka oli saanut kaksi leiviskää, tuli ja sanoi: ’Herra, kaksi leiviskää sinä minulle uskoit, katso, toiset kaksi leiviskää minä olen voittanut’. Hänen herransa sanoi hänelle: ’Hyvä on, sinä hyvä ja uskollinen palvelija. Vähässä sinä olet ollut uskollinen, minä panen sinut paljon haltijaksi. Mene herrasi iloon.’”

3, 4. a) Kuvaavatko nuo kolme ”orjaa” yksilöitä vai mitä? b) Miten tilinteon toimittaminen vertauksen täyttymyksessä niiden kanssa, joita kuvataan ”orjilla”, todistaa parusian oikean merkityksen puolesta?

³ Tämä tilinteko orjien kanssa vaati varmasti aikaa ja huomiota. Niinpä se kuvasi taivaallisen Herran eli Isännän Jeesuksen Kristuksen läsnäolon eli parusian ajanjaksoa vertauksen lopullisessa täyttymyksessä. (Matt. 24:3, Um) Älkäämme koskaan unohtako, että vertauksen kolme orjaa edustivat luokkia ja että nämä luokat koostuvat yksilöistä. Vaatii enemmän aikaa ja huomiota käsitellä luokkaa eli ryhmää kuin yhtä ihmistä. Kun on kysymyksessä luokka tai ryhmä, on käsiteltävä kutakin sen jäsentä. Room. 14:9, 10:ssä apostoli Paavali kirjoitti:

⁴ ”Sillä sitä varten Kristus kuoli ja heräsi eloon, että hän olisi sekä kuolleitten että elävien Herra. . . . Sillä kaikki meidät asetetaan Jumalan tuomioistuimen eteen.”

5. a) Kenen puolesta Jeesus Kristus tuomitsee tuomitessaan eläviä ja kuolleita? b) Mitä niiden ”orjilla” kuvattujen luokkien jäsenten, jotka kuolivat ennen Kristuksen parusiaa, oli tehtävä palkkansa suhteen?

⁵ ”Talenttivertauksen” täyttymyksessä Herra Jeesus Kristus tuomitsee Jehova Jumalan puolesta. Kaikki hänen ”orjansa”, joiden huostaan ”talentit” uskottiin, eivät ole elossa lihassa täällä maan päällä tällä 20. vuosisadalla. Esimerkiksi ne, jotka elivät ensimmäisellä vuosisadalla kahdentoista apostolin päivinä aina ilmestyksen saaneeseen Johannekseen asti, kuolivat kauan sitten, nukkuivat kuoleman uneen ja odottivat taivaallisen Herransa ja Omistajansa parusiaa, jolloin he saisivat palkan häneltä, vanhurskaalta Tuomarilta. Apostoli Paavali kirjoitti siitä vähän ennen marttyyrikuolemaansa lähetystyötoverilleen Timoteukselle: ”Minä olen hyvän kilvoituksen kilvoitellut, juoksun päättänyt, uskon säilyttänyt. Tästedes on minulle talletettuna vanhurskauden seppele, jonka Herra, vanhurskas tuomari, on antava minulle sinä päivänä, eikä ainoastaan minulle, vaan myös kaikille, jotka hänen ilmestymistään rakastavat.” (2. Tim. 4:7, 8) Niin, apostoli Paavali odotti todellakin ”sitä päivää”, Herran parusian päivää, jolloin hän saisi ylösnousemuksen kuolleista ja kuolemattoman taivaallisen elämän palkinnon. Kaikkien, jotka kuolivat ennen hänen parusiaansa, oli odotettava.

6. Milloin kuolemassa nukkuvat ”orjat” herätetään, ja keiden edelle he pääsevät ylösnousemuksessa?

⁶ Hänen näkymättömän parusiansa aikana hengessä kaikki ne uskolliset ”orjat”, jotka nukkuivat kuolemassa, herätettiin tuomion alkamisen ajankohtana taivaalliseen elämään henkimaailmaan. Siten elävien ”orjien” palkitseminen ei tapahtunut ennen nukkuvien uskollisten ”orjien” palkitsemista. Tämä ei ole meidän kuvitteluamme, sillä apostoli Paavali sanoo kirjeessään Tessalonikan kristilliselle seurakunnalle: ”Sillä jos uskomme, että Jeesus on kuollut ja noussut ylös, niin samoin on Jumala Jeesuksen kautta myös tuova poisnukkuneet esiin yhdessä hänen kanssaan. Sillä sen me sanomme teille Herran sanana, että me, jotka olemme elossa, jotka jäämme tänne Herran tulemukseen [läsnäoloon, Um], emme suinkaan ehdi ennen niitä, jotka ovat nukkuneet [kuolemaan]. Sillä itse Herra on tuleva alas taivaasta käskyhuudon, ylienkelin äänen ja Jumalan pasunan kuuluessa, ja Kristuksessa kuolleet nousevat ylös ensin; sitten meidät, jotka olemme elossa, jotka olemme jääneet tänne, temmataan yhdessä heidän kanssaan pilvissä Herraa vastaan yläilmoihin; ja niin me saamme aina olla Herran kanssa.” – 1. Tess. 4:14–17.

7. Minkälaisen ylösnousemuksen nukkuvat saavat?

⁷ Tämä merkitsee sitä, että Herran parusian aikana, aikana, jolloin tuominta alkaa, tapahtuu nukkuvien uskollisten ”orjien” näkymätön ylösnousemus taivaalliseen elämään hengessä. Tätä eivät tietenkään maan päälle eloon jäävät ”orjat” voi nähdä lihallisilla silmillään, samoin kuin se on näkymätöntä myös maailman ihmisille, jotka eivät ole näkymättömänä läsnä olevan Herran Jeesuksen ”orjia”.

8, 9. a) Mitä todisteet osoittavat siitä, merkitseekö ”orjien” meneminen Herraa vastaan yläilmoihin aineellisten ruumiitten tempaamista ilmakehään? b) Millä on merkitystä tässä asiassa, kuten 1. Kor. 15:50–54 osoittaa?

⁸ Myös ylösnousseitten ”orjien” meneminen ”Herraa vastaan yläilmoihin” on näkymätön kaikille lihallisille silmille maan päällä, niin että maan päällä olevat ihmiset eivät tiedä sen tapahtumisesta paitsi uskon kautta Jumalan sanaan ja aikojen merkeistä. Kaikki ”orjat”, jotka nukkuivat kuolemassa, herätettiin kuolleista yhdessä samanaikaisesti mennäkseen ”Herraa vastaan yläilmoihin”. Kuitenkaan niitä maan päälle jääneitä ”orjia”, jotka jäivät eloon tuominnan eli tilinteon alkamisaikaan asti, ei temmattu kirjaimellisesti näkyvissä aineellisissa ruumiissaan maan ilmakehään kohtaamaan näkyvää Herraa yläilmoissa, sillä nykyajan historia ei kerro mitään sellaista tapahtuneen. Tämän eloon jääneen ”orja”-ryhmän jäseniä on kuollut pois ajan mittaan kuluneiden yli viidenkymmenen vuoden aikana, mutta Raamatun lupauksen mukaan he ovat saaneet silmänräpäyksellisen ylösnousemuksen elämään hengessä näkymättömissä taivaissa. Koska Herran parusia oli jo alkanut, heidän ei tarvinnut nukkua kuolemassa odottamassa hänen saapumistaan. Paavalin sanat soveltuivat heihin:

⁹ ”Liha ja veri [ei] voi periä Jumalan valtakuntaa, eikä katoavaisuus peri katoamattomuutta. Katso, minä sanon teille salaisuuden: emme kaikki kuolemaan nuku, mutta kaikki me muutumme, yhtäkkiä, silmänräpäyksessä, viimeisen pasunan soidessa; sillä pasuna soi, ja kuolleet nousevat katoamattomina, ja me muutumme. Sillä tämän katoavaisen pitää pukeutuman katoamattomuuteen, ja tämän kuolevaisen pitää pukeutuman kuolemattomuuteen. Mutta kun tämä katoavainen pukeutuu katoamattomuuteen ja tämä kuolevainen pukeutuu kuolemattomuuteen, silloin toteutuu se sana, joka on kirjoitettu: ’Kuolema on nielty ja voitto saatu’.” – 1. Kor. 15:50–54; Jes. 25:8.

10. Millä tavalla ”orjat”, joihin viitataan Ilm. 14:13:ssa, ovat ”onnellisia”?

¹⁰ Niihin voideltuihin orjiin, jotka jäivät eloon maan päälle Herran parusiaan eli läsnäoloon asti ja jotka ovat kuolleet sen jälkeen uskollisina Herran yhteydessä, soveltuu Ilm. 14:13:n lupaus: ”Autuaat [Onnellisia, Um] ovat ne kuolleet, jotka Herrassa kuolevat tästedes. Totisesti – sanoo Henki – he saavat levätä vaivoistansa, sillä heidän tekonsa seuraavat heitä.” He ovat ”onnellisia”, koska he kuollessaan lihassa kokevat silmänräpäyksellisen muutoksen katoavaisuudesta katoamattomuuteen, kuolevaisuudesta kuolemattomuuteen, ihmisestä hengeksi, niin että he nukkumatta kuolemassa lopettavat maalliset tekonsa ja astuvat suoraan taivaalliseen työhön Herransa kanssa, jonka perijätovereita he ovat.

11. Kuka oli R. J. Martin, joka on otettu esimerkiksi edellä mainituista?

¹¹ Tarkastelkaamme esimerkiksi Robert J. Martinia. Hän oli yksi niistä kahdeksasta vihkiytyneestä kristitystä miehestä, joiden joukossa oli myös Seuran presidentti J. F. Rutherford ja jotka kärsivät noin yhdeksän kuukauden epäoikeudenmukaisen vankeuden Atlantassa Georgiassa sijaitsevassa liittovaltion kuritushuoneessa heinäkuun 5. päivästä 1918 maaliskuun 25. päivään 1919. Kun tämä ”orja” vapautettiin takausta vastaan Brooklynissa New Yorkissa keskiviikkona maaliskuun 26. päivänä 1919, hänellä ei ollut käytännöllisesti katsoen mitään, kun on kysymys hänen taivaallisen Herransa ”talenteista”. Ensimmäisestä maailmansodasta ja senaikaisista Herran ”orjien” vainoista oli kulunut nyt yli neljä kuukautta, ja R. J. Martinin oli aloitettava käytännöllisesti katsoen alusta. Hän oli yhä uskollisesti Herran Jeesuksen yhteydessä, ja hän otti iloiten vastaan ”talentit”, joilla hänen tuli ’asioida’ taivaallisen Herransa puolesta laajentaakseen peltoa, joka osoittautuisi hedelmälliseksi Herran Jeesuksen Kristuksen opetuslasten tuottamisessa. Vankeudesta vapautumistaan seuraavana vuonna hänestä tehtiin Vartiotornin Raamattu- ja Traktaattiseuran vastikään Brooklyniin perustaman kirjapainon johtaja. Marraskuun 1. päivänä 1926 hänestä tehtiin yksi tämän Seuran johtokunnan jäsenistä, mikä asema hänellä olikin maalliseen loppuunsa asti.

12. Milloin Martin kuoli, ja minkä maininnan Vartiotorni-lehti esitti siitä?

¹² Niin vuodet kuluivat, ja R. J. Martin asioi uskollisesti lisätäkseen hänelle uskottuja ”talentteja” opetuslasten tekemisen pellolla. Hän kuoli tässä asemassaan 54 vuoden ikäisenä 23. syyskuuta 1932. (Hän oli syntynyt 30.3.1878.) Hänen kuolemastaan ”Herrassa” ilmoitettiin Vartiotorni ja Kristuksen läsnäolon airut -lehden (engl.) lokakuun 1. päivän numerossa 1932 sivulla 304, missä mainittiin mm. seuraavaa:

Vähän puolenyön jälkeen tai aamun sarastaessa syyskuun 23. päivänä 1932 Robert J. Martin, Jehovan järjestön sotilas, taittoi maallisen telttamajansa kokoon ja meni rauhaisasti pois. Tämä hyvä ja uskollinen todistaja on päättänyt maallisen vaelluksensa. On kaikki syyt uskoa, että hän siirtyi välittömästi valtakuntaan ja on nyt ikuisesti Herran kanssa Jehovan hallintojärjestössä.

. . . Veli Martinin uskollisten tovereitten toivo on, että hekin voisivat nähdä Herran hänen koko kirkkaudessaan ja kauneudessaan ja osallistua sen jälkeen aina Jehovan tarkoitusten toteuttamiseen. Veli Martinin antaumus Jehovan asialle on innoituksen lähde niille jäännöksen jäsenille, jotka jatkavat taistelun viemistä portteihin. . . .

13. Milloin Martinin vankitoveri Rutherford kuoli, ja mitä hänen kuolemansa merkitsi historiallisesti?

¹³ Hänen vankitoverinsa J. F. Rutherford päätti maallisen vaelluksensa 72 vuoden iässä torstaina 8. tammikuuta 1942 ollessaan yhä Vartiotornin Raamattu- ja Traktaattiseuran presidenttinä. Hänen kuolemastaan ilmoitettiin otsikon ”Uskollinen todistaja” jälkeen lehden Vartiotorni, Jehovan valtakunnan julistaja helmikuun 1. päivän numerossa 1942 sivulla 45 (engl., suom. Jumalan valtakunta, 1.2.1942, s. 47, 48). Sitä seuranneitten yli kolmenkymmenen vuoden historia osoittaa, että hänen kuolemansa merkitsi erään aikakauden loppua Jehovan kristittyjen todistajien nykyisessä toiminnassa.

14. a) Mitä näistä kahdesta ”orjasta” on raamatullisesti syytä uskoa heidän palkkansa suhteen, jonka he saavat Kristuksen ”talenteilla” asioimisesta? b) Ovatko vielä maan päällä elävät ”orjat” menneet mihinkään ”iloon”, ja miten on hallitusvallan laita?

¹⁴ Kristittyjen ”orjien” elämänura, kuten kahden edellä mainitun elämänura, osoittaa varmasti, että he ’asioivat’ heille uskotuilla Herran ”talenteilla” ja lisäsivät siten maallista toiminnan peltoa tuottaakseen lisää Kristuksen opetuslapsia. On raamatulliset syyt uskoa, että kun he ilmaantuivat Herransa Jeesuksen Kristuksen tuomarinistuimen eteen, he kuulivat hänen kiitoksen sanansa: ”Hyvä on, sinä hyvä ja uskollinen palvelija [orja, Um]. Vähässä sinä olet ollut uskollinen, minä panen sinut paljon haltijaksi. Mene herrasi iloon.” (Matt. 25:21, 23) Mutta nykyään, monta vuotta myöhemmin, maan päällä on yhä pieni jäännös noita uskollisia kristittyjä ”orjia”, jotka rakkaudellisesti pyrkivät lisäämään taivaallisen Isäntänsä ”talentteja”. He odottavat aikanaan päättävänsä maallisen elämänuransa ja ilmaantuvansa Jeesuksen Kristuksen taivaallisen tuomarinistuimen eteen ja kuulevansa onnellisina nuo samat kiitoksen sanat. Mutta nykyään maan päällä ollessaankin, siinä määrin kuin he ovat lisänneet taivaallisen Omistajansa ”talentteja”, he ovat jo menneet melkoisessa määrin Isäntänsä iloon. He eivät ole kuitenkaan astuneet mihinkään hallitusvaltaan, vaan odottavat pelkästään aikaa, jolloin he osallistuvat hänen tuhatvuotiseen hallituskauteensa taivaassa.

”PAHA JA LAISKA ORJA”

15, 16. a) Miten orja, jolla oli yksi talentti, ei käyttänyt ”kykyään”, ja millaiset seuraukset siitä oli? b) Minkä puolustelun hän esitti ojentaessaan takaisin vain sen, minkä hän oli saanut?

¹⁵ Me olemme nyt kiinnostuneita kuulemaan, mitä sille Jeesuksen vertauksen orjalle tapahtuu, joka sai vain yhden leiviskän eli talentin ja josta sanottiin: ”Mutta yhden leiviskän saanut meni pois ja kaivoi kuopan maahan ja kätki siihen herransa rahan.” (Matt. 25:15, 18) Koska tämä kolmas orja ei ponnistellut eikä ’asioinut’ rohkeasti, kuten viisi talenttia saanut orja ja kaksi talenttia saanut orja, hän ei voinut odottaa kartuttavansa isäntänsä hopeatalenttia. Hänellä oli suhteellisesti ”kykyä” käsitellä tuota yhtä hopeatalenttia ja tuottaa lisäystä sen avulla, mutta hän ei ilmaissut kykyään. Isäntänsä tullessa ja hänen läsnäolonsa eli parusiansa aikana hänellä ei olisi lisäystä näytettävänä, kun tilinteko tapahtuisi. Mitä puolusteluja hänellä siis olisi sille, että hänellä ei ollut lisäystä esitettävänä isännälleen? Jeesus kertoo vertauksessa:

¹⁶ ”Sitten myös se, joka oli saanut yhden leiviskän [talentin, Um], tuli ja sanoi: ’Herra, minä tiesin sinut kovaksi [vaativaksi, Um] mieheksi; sinä leikkaat sieltä, mihin et ole kylvänyt, ja kokoat sieltä, missä et ole eloa viskannut. Ja peloissani minä menin ja kätkin sinun leiviskäsi maahan; katso, tässä on omasi.’” – Matt. 25:24, 25.

17. a) Hyväksyikö tämä orja sen, että hänen isäntänsä oli kuin hänen kuvailemansa maatilan omistaja? b) Miksi orja ajatteli, että hänen isännällään ei ollut oikeutta valittaa sitä, että hän ei saanut lisäystä?

¹⁷ Tämä orja tiesi, että häneltä odotettiin lisäystä. Mutta häneltä puuttui rohkeutta antautua tappion vaaraan ’asioimalla’ isäntänsä hopeatalentilla. Hänellä ei ollut rakkautta isäntäänsä kohtaan, niin että hän olisi toiminut peloistaan huolimatta, antautunut vaaraan ja ponnistellut laajentaakseen isäntänsä ”omaisuutta”. Hän vertasi isäntäänsä maatilan omistajaan, joka ei saanut ainoastaan oman maansa satoa vaan korjasi satoa myös maasta, jota hän ei omistanut eikä viljellyt, ja kokosi viljaa, jota hän ei ollut viskannut puhtaaksi akanoista. Orja ei hyväksynyt, että hänen isäntänsä hankki lisäystä sillä tavalla. Ainakin hän syytti isäntäänsä lisäyksen hankkimisesta sellaisella tavalla. Niinpä hän tunnustamansa uskomuksen ja asenteen mukaisesti ojensi takaisin vain sen yhden ainoan hopeatalentin, jonka hänen isäntänsä oli uskonut hänelle. Hän ajatteli, että koska hänen isäntänsä ei ollut kärsinyt menetystä, tämän ei pitäisi valittaa. Hän sai takaisin sen, mikä oli hänen omaansa. Orja ei arvostanut sitä, että rahan tarkoitus on olla liikkeellä ja käytössä voiton hankkimiseksi.

18. Minkä päättelyn mukaan isäntä vastasi orjalle, ja miksi hän siis kutsui orjaa siten kuin hän kutsui?

¹⁸ Orjan isäntä vastasi hänelle hänen omien perusteluittensa mukaan, sillä luemme: ”Mutta hänen herransa vastasi ja sanoi hänelle: ’Sinä paha ja laiska palvelija [orja, Um]! Sinä tiesit minun leikkaavan sieltä, mihin en ole kylvänyt, ja kokoavan sieltä, missä en ole viskannut. Sinun olisi siis pitänyt jättää minun rahani rahanvaihtajille, niin minä tultuani olisin saanut omani takaisin korkoineen.’” – Matt. 25:26, 27.

19. Miksi orja ansaitsi tulla kutsutuksi ”pahaksi”, ja miten hän olisi voinut käyttää helppoa tapaa täyttääkseen isäntänsä vaatimukset?

¹⁹ Tämä hyödytön orja oli ”paha”, koska se, että hän ei tuottanut lisäystä isännälleen, oli tahallista, harkittua. Hän ei ollut kiinnostunut isäntänsä omaisuuden lisäämisestä. Kysymys ei ollut siitä, ettei hän olisi tiennyt isäntänsä vaativan lisäystä. Hän kyllä tiesi sen, ja hän olisi voinut käyttää helppoa tapaa tallettamalla huostassaan olevan hopeatalentin pankkiireille, jotta he olisivat voineet sijoittaa sen ja hankkia voittoa ja sen tähden maksaa asianmukaisen koron talletetulle rahalle. Tällä tavalla orjan isäntä ei olisi takaisin tullessaan saanut vain hopeatalenttia vaan myös koron, joka maksettiin pankkiireille talletetulle rahalle. Tuo orja ei vain ollut jäljittelemättä viisi talenttia saanutta orjaa ja kaksi talenttia saanutta orjaa vaan hän ei myöskään toiminut heidän kanssaan yhteistyössä. Vaikka hän palauttikin hänelle uskotun alkuperäisen hopeatalentin, hän aiheutti todellisuudessa tappion isännälleen. Se, että hän tahallaan aiheutti isännälleen sellaisen tappion, teki hänet ”pahaksi”.

20. Millä tavalla tämä orja oli ”laiska”, ja mitä hänelle koitui siitä?

²⁰ Hyödytön orja oli myös ”laiska”. Hän oli veltto, haluton ’asioimaan’ valppaasti kuten hänen orjatoverinsa. Hänellä oli kykyä työskennellä tuottoisasti, muuten hänen isäntänsä ei olisi uskonut hänelle edes yhtä talenttia. Koska hänelle annettiin yksi talentti, hänellä oli kaikista kolmesta orjasta vähiten vastuuta, mutta tämä pienin rahasumma ei ylittänyt hänen ”kykyään” huolehtia siitä. Mutta sen sijaan että hän olisi ohjannut kykynsä tuottoisiin kanaviin, hän kaivoi ja kätki isäntänsä talentin maahan, niin että se jäi tuottamattomaksi. Hän oli niin laiska, ettei edes se, että hän arvioi isäntänsä ’vaativaksi mieheksi’, saanut häntä työskentelemään kallisarvoisella leiviskällä sinä pitkänä aikana, jonka hänen isäntänsä oli poissa. Orjalla oli paljon otollista aikaa. Siitä, että hän ei tuottanut lisäystä, koitui hänelle tuhoisat seuraukset.

21. Mikä on tuon orjan vastine vertauksen täyttymyksen nykyisessä huippukohdassa?

²¹ Tällä ”pahalla ja laiskalla orjalla” on nykyinen vastineensa vertauksen täyttymyksen huippukohdassa meidän päivinämme. Kuten kaksi muuta orjaa, hyödytön orjakin edustaa kristittyjen orjien luokkaa eli ryhmää, joka on todellisuudessa taivaallisen Isännän, Herran Jeesuksen Kristuksen, palveluksessa tai joka on velvollinen palvelemaan häntä. Tämä hyödytön luokka ilmaantui sen jälkeen, kun tilinteko alkoi ensimmäisenä sodanjälkeisenä vuonna 1919.

22. Ketkä muut väittivät olevansa taivaallisen Isännän palveluksessa, mutta miten he laiminlöivät hänen ”omaisuutensa” ensimmäisen maailmansodan päätyttyä?

²² Kristikunnan lahkolaiskirkkojen jäsenet väittivät tietysti olevansa taivaallisen Herran Jeesuksen Kristuksen palveluksessa. Ryhtyivätkö he sitten viljelemään peltoa, joka oli avoinna heidän edessään ensimmäisen maailmansodan päättyessä 11. marraskuuta 1918, ja tuottamaan opetuslapsia hallitsevalle Kuninkaalle Jeesukselle Kristukselle, joka oli nyt parusiassaan? Eivät; he ryhtyivät sovittelevaan menettelyyn tämän maailman poliitikkojen ja militaristien kanssa. He laiminlöivät sen Kuninkaan Valtakunnan ”omaisuuden”, jonka ruhtinaallisen hallitusvallan on määrä lisääntyä loputtomasti. He suuntasivat kiinnostuksensa ja huomionsa ehdotettuun Kansainliittoon, jota Amerikan Kristuksen kirkkojen liittoneuvosto kutsui ”Jumalan valtakunnan poliittiseksi ilmaukseksi maan päällä”. (Jes. 9:5, 6) He yrittivät lisätä tuon maailman rauhan ja turvallisuuden kansainvälisen ihmistekoisen järjestön kannattajia ja palvojia. Nykyään kristikunnan uskonnolliset lahkot ja kirkkokunnat kannattavat järjestöä, joka on sen seuraaja, Yhdistyneitä Kansakuntia.

23. Mitä seurauksia siitä on ollut, että he eivät viljelleet maailman peltoa Jumalan messiaanisen valtakunnan hyväksi?

²³ Tilinteon tapahtuessa tänä palanneen Herran Jeesuksen Kristuksen suorittaman tarkastuksen aikana nuo ”orjiksi” tunnustautuvat kristikunnan jäsenet eivät voi esittää hänen omaisuutensa lisääntyneen. He eivät ole viljelleet maailman peltoa Jumalan messiaanisen valtakunnan hyväksi, sillä he ovat kääntäneet sille selkänsä ja jättäneet ihmiset tietämättömiksi Jehovan perustetusta messiaanisesta valtakunnasta.

24. Miten ne, joita kuvaillaan ”Uusi nimi” -päätöksen kolmannessa kappaleessa, sopivat ”laiskan orjan” kuvaan?

²⁴ Mutta myös niiden keskuuteen, jotka olivat palanneen, hallitsevan Kuninkaan Jeesuksen Kristuksen uskollisten ”orjien” yhteydessä, on ilmaantunut voideltujen kristittyjen luokka, joka sopii ”pahan ja laiskan orjan” kuvaan. Ilmeisesti tähän luokkaan viitataan ”Uusi nimi” -aiheisen päätöksen kolmannessa kappaleessa, joka päätös hyväksyttiin sunnuntai-iltapäivällä 26. heinäkuuta 1931 Vartiotornin Raamattu- ja Traktaattiseuran Columbukseen Ohioon järjestämässä kansainvälisessä konventissa. Lainaamme nyt tätä kappaletta:

Koska kohta Charles T. Russellin kuoleman jälkeen syntyi hajaannus niiden kesken, jotka olivat yhtyneet hänen kanssaan siinä työssä, aiheuttaen useiden sellaisten poisvetäytymisen Vartio-Tornin Raamattu- ja Traktaatti-Seurasta, ja nämä ovat sen jälkeen kieltäytyneet toimimasta yhdessä sanotun Seuran ja sen työn kanssa sekä hyväksymästä totuutta sellaisena kuin Vartio-Tornin Raamattu- ja Traktaatti-Seura julkaisee sitä ”Vartio-Tornissa” ja edellämainittujen seurojen toisissa viimeisissä julkaisuissa, ja he ovat vastustaneet ja vastustavat nyt sanotun Seuran työtä sen julistaessa Jumalan valtakunnan nykyistä sanomaa ja meidän Jumalamme koston päivää kaikille Saatanan järjestön osille; ja nämä sanotut vastustajat ovat muodostaneet erilaisia ja useita ryhmiä ja ottaneet ja nyt käyttävät sellaisia nimiä kuin ”Raamatun Tutkijat”, ”Yhtyneet Raamatun Tutkijat”, ”Russellilaiset, jotka opettavat totuutta sellaisena kuin pastori Russell selitti sitä”, ”Paikkansa pitävät” ja muita samanlaisia nimityksiä, mikä kaikki on omiaan aikaansaamaan hämmennystä ja väärinymmärrystä . . .

25. Mihin kokemuksiin ja aikaansaannoksiin, joita ”uuden nimen” kantajilla on ollut, edellä mainitut henkilöt eivät näin ollen ole osallistuneet?

²⁵ On tosiasia, että edellä mainitut yhteistoiminnasta kieltäytyvät ja jopa vastustavat henkilöt eivät omaksuneet ”uutta nimeä” Jehovan todistajat eivätkä tulleet tunnetuiksi kristittyinä Jehovan todistajina. He eivät ole olleet osallisia niihin kauheisiin kärsimyksiin, joita ”uuden nimen” kantajat ovat kokeneet siitä pitäen, eivätkä he ole olleet mukana julistamassa kautta maailman Jehovan perustettua valtakuntaa, joka on hänen Messiaansa käsissä. Näistä syistä he eivät ole osallistuneet sen pellon hämmästyttävään laajentamiseen, jolla viljellään ja tuotetaan Kristuksen opetuslapsia ja joka käsittää nykyään 208 maata ja saarta tai saariryhmää ja joka vaatii julkaisemaan Valtakunnan sanomaa yli 160 kielellä. Useissa maissa koetusta ilkeämielisestä vainosta huolimatta tämä pellon (ihmismaailman) viljeleminen Kristuksen uusien opetuslasten tuottamiseksi etenee kohti huipentumistaan! Tällä hetkellä sitä suoritetaan Pennsylvaniassa rekisteröidyn Vartiotornin Raamattu- ja Traktaattiseuran 95 haarajärjestön valvonnassa.

26. Mitä todisteita on siitä, että voideltujen ”orjien” jäännöksellä on ollut taivaan siunaus, kun se on käyttänyt Isännän ”talentteja” viljelemällä maailman peltoa?

²⁶ Tällä messiaanisen Kuninkaan ”omaisuuden”, hänen ’talenttiensa’, lisäämisellä on siten ilmeisestikin Korkeimman Jumalan Jehovan ja hänen Poikansa Jeesuksen Kristuksen hyväksymys ja siunaus. Voidellut ”orjat”, jotka käyttävät Kuninkaan ”talentteja”, havaitsevat sen iloiseksi vastuuksi, ja he ponnistelevat sen hyväksi, että heidän taivaallinen Isäntänsä voisi arvioida heidät ”hyväksi ja uskolliseksi orjaksi”. He eivät halua kenenkään ”pahan ja laiskan orjan” luokkaan kuuluvan olevan heidän yhteydessään. Sen sijaan he yrittävät auttaa yhteyteensä kaikkia, jotka täyttävät raamatulliset vaatimukset, ja auttaa heitä tulemaan Jumalan sanan tuottoisiksi palvelijoiksi. Todisteeksi siitä, että heidän rakkaudellisilla ponnistuksillaan on Jumalan siunaus, palvelusvuonna 1973 oli 193990 opetettua, jotka kastettiin vedessä Herran Jeesuksen Kristuksen opetuslapsina. Kuluneina viitenä palvelusvuotena, 1969–1973, kastettiin siten ympäri maapallon sijaitsevissa maissa yli puoli miljoonaa, tarkkaan sanoen 792019, henkeä. Voideltujen ”orjien” jäännös, joka lisää Herran ”omaisuutta”, ei siis usko, että hän sopimattomasti korjaa sieltä, minne hän itse ollessaan henkilökohtaisesti maan päällä ei ollut kylvänyt.

KÄYTTÄMÄTÖN ”YKSI TALENTTI” OTETAAN POIS

27. Minkä päätöksen isäntä teki hyödyttömän orjan suhteen?

²⁷ Minkä päätöksen vertauksen, isäntä tekee sen orjan suhteen, joka ei esittänyt isännälleen kuuluvaa ”korkoineen”? Vihastunut isäntä sanoo hyödyttömäksi osoittautuneesta ”pahasta ja laiskasta orjasta” näin: ”Ottakaa sentähden leiviskä [talentti, Um] häneltä pois ja antakaa sille, jolla on kymmenen leiviskää. Sillä jokaiselle, jolla on, annetaan, ja hänellä on oleva yltäkyllin; mutta jolla ei ole, siltä otetaan pois sekin, mikä hänellä on. Ja heittäkää tuo kelvoton palvelija [orja, Um] ulos pimeyteen; siellä [hänellä] on oleva itku ja hammasten kiristys.” – Matt. 25:28–30.

28. Mitkä hyödyllisille orjille myönnetyt palkkiot evättiin tältä orjalta, ja mitä hänen heittämisensä ulos pimeyteen merkitsi hänelle?

²⁸ Tätä orjaa ei kutsuta menemään isäntänsä iloon. Häntä ei määrätä hallitsemaan paljoa siksi, että hänet olisi havaittu uskolliseksi vähässä. Häntä ei kutsuta ”hyväksi ja uskolliseksi orjaksi”, vaan hänestä puhutaan ’kelvottomana orjana’. Häntä ei pysytetä orjana isännän palveluksessa ja huonekunnassa, vaan hänet heitetään pois talosta ”ulos pimeyteen”. Palannut isäntä ryhtyi ilmeisesti tilintekoon orjiensa kanssa yöaikaan, ja siksi ulkona oli ”pimeys”, johon orja voitiin heittää. Sen sijaan että hän löytäisi sieltä isäntänsä ilon, hän itkisi ja kiristelisi hampaitaan niiden olosuhteitten tähden, joihin hänet oli heitetty.

29. Miksi tämä tarjoaa vaikuttavan opetuksen nykyään uskollisille voidelluille ”orjille” synkkenevässä maailmantilanteessa?

²⁹ Tämä tarjoaa vaikuttavan opetuksen voideltujen ”orjien” jäännökselle nykyään. Siihen kuuluvien täytyy jatkaa työtä taivaallisen Isäntänsä ”omaisuuden” lisäämiseksi. Muussa tapauksessa heidän Isäntänsä heille uskomat edut otetaan heiltä pois. Sitten heidät heitetään myös ”ulos pimeyteen” liittymään siellä olevaan ”pahan ja laiskan orjan” luokkaan. Pakanain aikojen päättymisestä vuonna 1914 taivaallisen Isännän Jeesuksen Kristuksen valaistun talon ulkopuolella olevalla ihmismaailmalla on ollut yöaika, ja kristikuntakin on ollut sellaisen yön pimeyden verhoama. Mutta tuo pimeys synkkenee vielä enemmän, kun Jumalan aikataulun mukaan tulee aika ”suuren ahdistuksen” puhjeta äkisti ihmiskunnan tämän sukupolven ylle. (Matt. 24:21, 22; Luuk. 21:34–36) ”Pahan ja laiskan orjan” luokka heitetään tuohon kuolemaa tuottavaan pimeyteen itkemään ja kiristelemään hampaitaan uskonnollisten ulkokultailijoitten kanssa tuhoonsa asti.

30. Miten ”yksi talentti” otetaan pois ”laiskan orjan” luokalta, ja kenelle se annetaan ja miksi?

³⁰ Eräs asia on jo ilmeinen tänä Isännän parusian aikana, jolloin hän tekee tilit ”orjiensa” kanssa, joko niiden, jotka kuolevat yksilöinä, tai vielä maan päällä olevien vastaavien orjaluokkien kanssa. ”Pahan ja laiskan orjan” luokka ei asioi ’yhdellä talentillaan’ eikä tuota hänen ”rahoilleen” korkoa. Niinpä hän jo ottaa tuota ”yhtä talenttia” pois tältä uskottomalta luokalta, joka on luokkana olemassa vielä nykyään. Hän ei salli siihen kuuluvilla olla mitään häneltä saatua määräystä alueesta, jota on viljeltävä ja joka on saatava tuottamaan lisää Kristuksen opetuslapsia. Heitä ei enää kohdella Hänen orjinaan; hän ei tunnusta eikä hyväksy heidän uskonnollisia toimiaan. Hän ei salli heidän saada osaansa hänen huonekuntansa iloa tuottavasta valosta. Heidän ’yksi talenttinsa’ otetaan heiltä pois, ja heille määrätty mahdollisten opetuslasten tekemisen pelto annetaan sille ”hyvän ja uskollisen orjan” luokalle, joka on lisännyt tai lisää parhaillaan Kuninkaan ”omaisuutta” ”kymmeneen talenttiin” ja on siten käyttänyt kykyään mahdollisimman paljon opetuslasten tekemisen pellolla. – Matt. 28:19, 20; Ps. 2:8.

31. a) Mistä Isännän toimintasäännöstä se on esimerkki? b) Mitä ylimääräistä ”laiskan orjan” luokalla ei ollut ”kyvyn” ohella, ja mitä hänelle näin ollen tehtiin?

³¹ Tässä on siis nykyinen esimerkki siitä jumalallisesta periaatteesta eli toimintasäännöstä, että ”jokaiselle, jolla on, annetaan, ja hänellä on oleva yltäkyllin; mutta jolla ei ole, siltä otetaan pois sekin, mikä hänellä on”. (Matt. 25:29) Vertauksen ”pahalla ja laiskalla orjalla” oli ”yksi talentti”, mutta hänellä ei ollut sellaista, mitä tämän ”yhden talentin” hallussa pitämisen tulisi herättää ja tuoda julki. Tuona lisäpiirteenä hänellä tulisi olla uskollinen into isäntänsä puolesta, arvostus sitä luottamustehtävää kohtaan, joka hänelle oli uskottu, ja usko siihen, että hänen isäntänsä oli arvollinen saamaan lisäystä ”yhdelle talentille”, jota olisi voitu käyttää työntekoon ja ansaitsemiseen. Se, että hänellä ei ollut lisäystä esitettävänä, kun tilinteko tapahtui, todisti puhuvalla tavalla yhdessä hänen oman puolustelunsa kanssa, että hänellä ei omakohtaisesti ollut tuota lisäpiirrettä. Sen tähden, koska hän oli ’kelvoton orja’, tuo ”yksi talentti” otettiin häneltä pois. Hän oli pettänyt isäntänsä häneen kohdistaman luottamuksen. Hänet erotettiin isäntänsä palveluksesta ja poistettiin hänen talostaan.

32. Mikä se ylimääräinen on, mitä ”laiskan orjan” luokkaan kuuluvilla ei ole ollut vuodesta 1919 lähtien, ja mikä siis otetaan heiltä pois?

³² Sama periaate soveltuu nykyiseen ”pahan ja laiskan orjan” luokkaan. Tähän luokkaan kuuluville uskottiin se, mikä vastaa ”yhtä talenttia”. Se tuli heidän taivaalliselta Isännältään, erityisesti ensimmäisestä sodanjälkeisestä vuodesta 1919 lähtien. Mutta heillä itsellään olisi täytynyt olla jotakin, mikä olisi täydentänyt ”yhtä talenttia” tai olisi ollut sopiva pari sille. Tämä täydentävä seikka, jonka sen, että heillä oli hallussaan ”yksi talentti”, olisi pitänyt herättää heissä, oli into ja antaumus Jehovan messiaanista valtakuntaa kohtaan, usko siihen, että heidän taivaallinen Isäntänsä oli arvollinen saamaan lisäystä opetuslapsia tuottavalta pellolta, rohkea ja rakkaudellinen vaikutin mahdollisimman suuren osan suorittamiseksi Jumalan perustetun messiaanisen valtakunnan, julistamisessa ja opetuslasten tekemisessä kaikkien kansojen ihmisistä, ei vain juutalaisesta kansasta, johon Jeesus Kristus maan päällä ollessaan rajoitti julkisen ja yksityisen evankeliuminpalveluksensa. Koska heillä ei ole sitä, mitä heidän itsensä tulisi soveltaa Isännän ”yhden talentin” käytössä, tämä ”talentti” otetaan heiltä pois, kuten nykyiset tosiasiat osoittavat.

33. a) Keiden kustannuksella ”hyvän ja uskollisen orjan” luokkaan kuuluvat saavat ”yltäkyllin”? b) Mitä iloa he kokevat, ja mitä hallitusvaltaa he odottavat?

³³ Toisaalta ”hyvän ja uskollisen palvelijan” luokilla on sitä täydennystä, jonka tulisi liittyä niiden taivaallisen Isännän niille uskomiin ”talentteihin”. Vertauskuvan mukaan niille annetaan enemmän ”pahan ja laiskan orjan” luokan kustannuksella, ja ne saavat lisää tilaisuuksia ja etuja, koska niihin kuuluvat ovat vastuunsa tuntevia, luotettavia ja hyödyllisiä ”orjia”. Tästä seuraa, että heillä on todellakin ”yltäkyllin” opetuslasten tekemisen lisääntynyttä peltoa. Kun he tekevät Isäntänsä sydämen iloiseksi, heidän oma ilonsa on ylitsevuotava ja he saavat esimakua siitä ilosta, jota heidän Isäntänsä tuntee nyt perustetussa valtakunnassaan. Tämä ilo vahvistaa heitä ponnistelemaan eteenpäin hänen palveluksessaan maallisen elämänuransa loppuun asti. Ja kun tuo loppu tulee, he odottavat pääsevänsä ylösnousemuksen kautta hänen ilonsa täyteyteen ja saavansa hallita paljoa hänen tuhatvuotisessa valtakunnassaan. Silloin he käsittävät täysin niiden ”orjien” onnellisuuden, joilla on osa ”ensimmäisessä ylösnousemuksessa”. – Ilm. 20:6.

34. Minkä jatkumisen näiden Jeesuksen vertauksen huippukohtien havaittavissa oleva täyttymys todistaa ja miksi?

³⁴ Edellä kerrotulla tavalla ”talenttivertauksen” huippukohta on toteutunut vuodesta 1919 lähtien. Kaikkialla asutussa maassa olevat ihmiset ja kansat ovat voineet tarkkailla sitä. Erityisesti ”hyvän ja uskollisen orjan” luokka on ollut siitä tietoinen. Kaikki se todistaa, että Kuninkaan Jeesuksen Kristuksen parusia eli näkymätön läsnäolo on jatkunut pakanain aikojen päättymisestä, vuodesta 1914, eteenpäin. Se on sen tähden osa Kristuksen ”läsnäolon” ja ”asiainjärjestelmän päättymisen” suurenmoisesta ”tunnusmerkistä”, koska tämä ”talenttivertaus” kuuluu osana hänen tuota ”tunnusmerkkiä” koskevaan yksityiskohtaiseen ennustukseensa. – Matt. 24:3, Um.

35. Miksi haluamme jatkaa Kristuksen ennustuksen tarkastelua ja minkä todistamiseksi?

³⁵ Hengessä tapahtuvan Kristuksen näkymättömän läsnäolon ”tunnusmerkkiin” liittyy kuitenkin enemmän kuin vertaukset ”kymmenestä neitsyestä” ja ”talenteista”, joita olemme jo tarkastelleet. Eräs muu vertaus muodostaa tärkeän osan hänen ”tunnusmerkkiä” koskevasta ennustuksestaan, ja sen täyttymys meidän hätkähdyttävänä aikanamme lisää todisteita siitä, että Herran Jeesuksen Kristuksen läsnäolo, parusia, etenee vielä suurenmoisiin tapahtumiin. Tarkastelisimmeko edelleen Herramme suurta ennustusta?

[Kuva s. 245]

R. J. Martin

[Kuva s. 246]

J. F. Rutherford