Miten voi menestyä tienraivauspalveluksessa

1. Mikä käsitys ihmisillä oli useita vuosia mailin juoksemisesta 4 minuutissa, mutta oliko se oikea käsitys?

VUONNA 1864 oli maailmanennätys mailin juoksussa 4 minuuttia ja 56 sekuntia. Kukaan ei uneksinutkaan mailin juoksemista vähemmässä ajassa kuin neljässä minuutissa. Vieläpä kun Paavo Nurmi vuonna 1923 juoksi sen 4 minuutissa ja 10 sekunnissa, sanottiin, ettei se olisi ollut mahdollista. Mutta englantilainen Roger Bannister juoksi sitten vuonna 1954 sen ajassa 3.59,4. Sen jälkeen on tehty vielä kahdeksan uutta ennätystä. Nyt on mailin aika 3.51,1.

2. a) Missä kilpajuoksussa jokainen Jehovaa palveleva juoksee? b) Mikä etu ansaitsee harkintamme, ja miten kutsuun on vastattu?

² Jokainen Jehovan palveluksessa oleva juoksee kilpajuoksussa iankaikkisen elämän saavuttamiseksi, ja he palvelevat koko ajallaan, mutta jotkut ovat ottaneet vastaan ”tienraivaus”-palvelushaasteen. Tässä palveluksessa vauhti kiihtyy, käydään enemmän aluetta, ja se vaatii kestävyyttä. Kaikki eivät havaitse voivansa jatkaa teokraattista toimintaa tällä lisääntyneellä nopeudella. Kuitenkaan se ei lannista toisia yrittämästä. He näkevät ajan kiireellisyyden ja rohkaistuvat ryhtymään tienraivauspalvelukseen. On suurenmoista nähdä, että vuonna 1966 oli maailmassa yli 47 000 tienraivaajaa; vuonna 1967 yli 53 700; vuonna 1968 tähän työhön osallistui 63 800, ja vuonna 1969 oli tienraivaajia keskimäärin 76 500. Sitten vuonna 1970 tienraivaajat lisääntyivät 88 871:een. Joissakin maissa on jopa yksi jokaisesta viidestä julistajasta tienraivauspalveluksessa. Älä ajattele siis, ettei tämä ole sinua varten! Isät, äidit, vanhahkot henkilöt sekä nuoret ovat havainneet mahdolliseksi osallistua tähän evankeliuminpalvelukseen koko ajallaan. Jotkut sellaisetkin, jotka ovat sokeita tai raajarikkoja, huomaavat tämän nopeuden sopivaksi. Mutta kutsu kuuluu yhä. Kentällä tarvitaan enemmän apua kiinnostuneitten huoltamisessa. Se on palvelusetu, joka ansaitsee huolellisen harkinnan. – Apt. 16:9, 10.

3. Millaisia näkemyksiä on tienraivauspalveluksesta, ja mitä pulmia jotkut ovat kohdanneet?

³ Miltä tienraivauspalvelus tuntuu sinusta? Sanotko itseksesi: Minä en mitenkään voisi suorittaa sitä? Ehkä sinusta tuntuu, että sinä et pystyisi pitämään sitä nopeutta tai että tielläsi olevat esteet ovat liian suuret. Epäuskoiset vanhemmat lannistavat joitakuita nuoria julistajia, jotka juuri lopettavat oppikoulunsa ja ovat halukkaita astumaan tienraivauspalvelukseen. Toisia painostetaan jatkamaan opiskelua yliopistossa. Onpa eräitä ajettu pois kotoaankin, koska he ovat toteuttaneet evankeliuminpalvelussuunnitelmansa. Toiset ajattelevat, että terveydelliset pulmat tai niukat työmahdollisuudet tai kulkuneuvon puute tekevät tienraivauksen heille yhtä vaikeaksi kuin mailin juokseminen 4 minuutissa. Monet ovat kuitenkin voittaneet nämä esteet Jehovan avulla. He ajattelevat Paavalin tavalla ja sanovat: ”Sillä minulle on avautunut ovi suureen ja hedelmälliseen työhön, ja vastustajia on paljon.” – 1. Kor. 16:9.

4. Mitä hyviä syitä tienraivauspalveluksessa pysymiseen jotkut ovat esittäneet?

⁴ Tällä uskollisena kristittynä olemisen kilpajuoksulla ei ole loppua tällä puolella ”suurta ahdistusta”, ja voittaminen merkitsee juoksemisen jatkamista tehokkaasti evankeliuminpalveluksessa. (Matt. 10:22) Monet ovat työskennelleet ankarasti vuosikausia päästäkseen etenemään jossain ammatissa, mutta kun he tulevat tuntemaan totuuden, niin he päättävät, ettei mitään voida verrata tähän etuun palvella Jehovaa, ja useat heistä palvelevat kokoajan tienraivaajina. Ne, jotka ovat olleet kauan aikaa tienraivauspalveluksessa, sanovat sinulle, että heidän halunsa jatkaa ja arvostuksensa evankeliuminpalvelusta kohtaan lisääntyy mitä kauemmin he jatkavat. He puhuvat palveluksen iloista ja siitä, miten se on auttanut heitä. Miten onnellisia he ovatkaan kyetessään auttamaan yhtä tai kahta tai useampaakin ihmistä elämän tielle joka vuosi, niin kuin monet tienraivaajat tekevät. Kun monet seurakunnan julistajat käyttävät keskimäärin kymmenen tuntia palvelukseen – mikä on hyvä – niin tienraivaaja kykenee siihen verrattuna käyttämään 10–15 kertaa niin paljon aikaa toisten auttamiseen, ja se johtaa siunausten moninkertaistumiseen. Raamatun henkilökohtainen ymmärtäminen ja kyky käyttää sitä ja opettaa toisia lisääntyy myös nopeasti.

5. Mainitse kokoajan palveluksen erilaisia haaroja, joihin monet osallistuvat.

⁵ On kiinnostavaa tietää, että ympäri maailman oli 13 426 erikoistienraivauspalveluksessa vuonna 1970, ja he käyttivät keskimäärin lähes 150 tuntia kuussa palvelukseen, ja tähän lukumäärään sisältyy useita, jotka palvelevat lähetystyöntekijöinä vieraissa maissa. Lisäksi työskenteli 75 445 henkeä yli 100 tuntia kuussa lomatienraivaajina ja tavallisina tienraivaajina. Näihin kuului 2 326 henkeä, jotka palvelivat matkustavina evankeliuminpalvelijoina eli kierrospalvelijoina ja 290 piirityössä toiminutta. Vielä toimi ympäri maailman 2 304 henkilöä kokoajan evankeliuminpalvelijoina Seuran 93 toimistossa valmistamassa kirjallisuutta ja valvomassa Jehovan todistajain evankeliuminpalvelusta. Näin on tosiaan, niin kuin Paavali sanoi, auki suuri ovi, joka johtaa toimintaan. Tahdotko käydä siitä sisälle?

ESTEITTEN VOITTAMINEN

6. Millainen valmistautuminen säännölliseen tienraivauspalvelukseen auttaa useita onnistumaan?

⁶ Miten voit varmistua siitä, että pystyt juoksemaan kilvan menestyksellisesti, niin ettei sinusta tule lannistunutta keskeyttäjää? Millaisia esteitä muun muassa voi olla edessäsi? Yksi syy, jonka vuoksi monet joko luopuvat tästä palveluksesta tai ovat epäpäteviä, on se, että he eivät saavuta palvelustavoitteita. Se vaatii suunnittelua. Juoksijan täytyy kaikissa kilpailuissa saada hyvä alku, muuten hän voi jäädä niin paljon jälkeen, että hän lannistuu. Hyvä juoksija ei lähde koskaan kilpailuun valmentautumatta ensin, ja sama periaate soveltuu tienraivauspalvelukseenkin. Ei ole helppoa hypätä seurakunnan julistajan 10 tunnin vauhdista 100 tuntiin kuussa tienraivaajan radalla. On sen tähden hyvä, että ensin tehostat palvelustasi. Näin sinulle käy myös mahdolliseksi täyttää tienraivauspalvelukseen pääsyn edellytykset. Monet huomaavat hyväksi olla lomatienraivaajana jonkin aikaa ennen tavalliseksi tienraivaajaksi tuloa. Silloin he havaitsevat, ettei vauhti olekaan niin kovin vaikea. Eihän tavallisena tienraivaajapalvelijana oleminen merkitse 6–8 tunnin käyttämistä päivässä saarnaamiseen, vaan ainoastaan keskimäärin neljän tunnin käyttämistä.

7, 8. Mikä auttaa toteuttamaan hyvän tienraivausaikataulun? Mainitse esimerkki.

⁷ Mutta siitä huolimatta on käytännöllinen aikataulu välttämätön. Tämä koskee sekä seurakunnan julistajia että tienraivaajia. Olet voinut nähdä kilpailun, jossa juoksija aloittaa niin hitaasti, että vaikka hän lisääkin nopeutta kilpailun edistyessä, niin hän silti joutuu häviölle. Jotta voisi olla hyvä tienraivaaja, niin on tärkeätä päästä hyvään alkuun ja hyvään vauhtiin; silloin et ole epäpätevä eikä sinua poisteta Seuran luettelosta siksi, ettet saavuta tavoitteita. Eräs tienraivaaja sanoi ajatelleensa, että hänen piti suhtautua palvelukseensa niin kuin maalliseen työhön. Hänen olisi maallisessa työssä oltava virastossa kello yhdeksän, joten hän tienraivaajana meni aina ensimmäiselle ovelle kello yhdeksäksi, ja hänestä tuli hyvä tienraivaaja. Joillakin alueilla voi aloittaa kello seitsemältä. Jehova antoi meille mallin tässä, kuten Jeremia sanoi: ”Ja Herra on lähettänyt teidän tykönne kaikki palvelijansa, profeetat, varhaisesta alkaen.” Huomaa, miten Jeremia noudatti tätä esimerkkiä omassa palveluksessaan: ”Minä olen teille puhunut varhaisesta alkaen.” (Jer. 25:3, 4) Aloita siis mieluummin varhain kuin myöhään.

⁸ Monet tienraivaajat työskentelevät kuukauden kuluessa siten, että suunnittelevat käyttävänsä 30 tuntia viikossa evankeliuminpalvelukseen. He haluavat saada aikansa täyteen varhain ja jättää muutamia päiviä kuukauden lopussa muille asioille, jotka saattavat käydä välttämättömiksi. Jos teet näin, niin et koskaan joudu loppusuoralla kuukauden lopussa käyttämään huippunopeutta, mikä tekee sinut vain uupuneeksi aloittaessasi seuraavaa kierrosta tulevassa kuussa. Jos palvelus aloitetaan hitaasti, niin joka kuun lopussa tulee kova kiri, eikä tienraivaaja usein saavuta tuntitavoitettaankaan. Miten paljon parempi onkaan täyttää kenttäpalveluksen aikatavoite hyvissä ajoin ennen kuukauden loppua ja olla valmis pääsemään hyvään alkuun seuraavassa kuussa.

9. Miten tulee suhtautua kenttäpalvelukseen käytettävää aikaa koskevaan vaatimukseen?

⁹ Yksi asia on varma: kokoajan tienraivauspalvelus ei ole laiskoja varten. Evankeliuminpalvelijaa, joka on tavallinen tienraivaaja, vaaditaan käyttämään 1 200 tuntia vuodessa kenttäpalvelukseen. Oikean näkemyksen omaaminen tästä on suuri apu jatkamiselle. Jos joku pitää tätä taakkana tai painona, niin se hidastaa juoksuvauhtia. Mutta jos hän ymmärtää, ettei hän ole palveluksessa vain käyttääkseen aikaa tai saadakseen ennätyksiä, vaan koska hän arvostaa tilaisuutta lisätä evankeliuminpalvelustaan, osallistua täydemmin Jehovan palvontaan, niin tämä ajan käyttöä koskeva vaatimus on tavoite ylitettäväksikin mikäli mahdollista. Sen sijaan siis, että tienraivaajat uhraisivat ylistysuhria, huulten hedelmää, kymmenen tuntia kuussa kenttäpalveluksessa, niin kuin seurakunnan julistaja saattaa tehdä, he saattavat lisätä Jehovan ylistämistä kymmenkertaisesti yhdessä ainoassa kuukaudessa. – Hepr. 13:15.

10. Miten tienraivaajille ehdotetut tavoitteet ovat hyödylliset?

¹⁰ Toiset tavoitteet, jotka on esitetty tavallisille tienraivaajille, kuten 100 lehden levittäminen kuussa, 35 uusintakäynnin tekeminen kiinnostuneitten luo ja seitsemän Raamatun kotitutkistelun johtaminen joka viikko, ovat todella käytännössä saatuihin kokemuksiin perustuvia suositteluja tienraivaajien auttamiseksi olemaan tuottoisia ja hedelmää kantavia evankeliuminpalveluksessaan. Monet tienraivaajat, jotka todella paneutuvat sydämestään työhönsä, eivät käytä siinä vain juuri 100 tuntia kuussa vaan 110, 120, jopa 150 tuntia kuussa. Miksi? Koska he näkevät aikamme tarpeen, kiireellisyyden, ja haluavat auttaa mahdollisimman monia ymmärtämään totuutta ja pääsemään elämän tielle. Sitä paitsi tienraivaaja, joka on aina edellä tuntitavoitteensa saavuttamisessa, tietää, ettei hänelle ole koskaan vaikeata tavoitteen saavuttaminen myöhemmin vuodessa, jos hän tulee sairaaksi jossain kuussa tai haluaa ottaa lomaa. Hän on valmis kaikkien odottamattomien tapausten varalta.

11. a) Miten materialismi saa jotkut jäämään syrjään palveluksestaan? b) Mikä Raamatun neuvo auttaa ratkaisemaan noudatettavan menettelytavan?

¹¹ Mutta voit olla varma, että Saatana on kintereillä yrittämässä hidastuttaa sinua. Hän voi panna tiellesi esteitä tai salahautoja, jotka täytyy kiertää tai joiden yli täytyy hypätä, tai hän voi yrittää sysätä sinut pois radalta materialismin avulla. Jotta voisi juosta hyvin kilpailussa, on välttämättä kartettava keskeytyksiä. Voisitko kuvitella, että juoksija pysähtyisi äkkiä maastojuoksussa tutkimaan autoa, jonka hän sattuu huomaamaan, tai jäisi katselemaan kaupan ikkunaa kaupungin läpi mennessään antaen toisten mennä ohitseen? Hänen pitäisi sen sijaan noudattaa neuvoa, jonka Sananl. 4:25–27 esittää: ”Katsokoot sinun silmäsi suoraan, eteenpäin olkoon katseesi luotu. Tasoita polku jaloillesi, ja kaikki sinun tiesi olkoot vakaat. Älä poikkea oikeaan, älä vasempaan.” Tämä neuvo ei koske ainoastaan tienraivaajia vaan jokaista Jehovan palvelijaa. Kuitenkin jotkut jäävät pois palveluksesta, koska eivät pidä katsettaan suoraan eteenpäin kohti tavoitettaan. He kietoutuvat materialismiin ja putoavat pian pois elämän kilpajuoksusta. Jotkut tienraivaajat päättävät ottaa raskaita taakkoja kannettavakseen ja yrittävät olla tienraivaajina samalla kun ostavat auton tai perävaunun, mitä he eivät ehkä todella tarvitse. Mutta niin ei tarvitse olla. Jos pidät katseesi tavoitteessa ja olet päättänyt jatkaa, niin voit jatkaa Jehovan avulla. Älä vain ota noita ylimääräisiä painoja. Sen sijaan ”pankaamme mekin pois kaikki, mikä meitä painaa, . . . ja juoskaamme kestävinä edessämme olevassa kilvoituksessa”. – Hepr. 12:1.

12. Pitääkö Jehova aineellisesti huolen niistä, jotka palvelevat häntä?

¹² Yhtenä suurena esteenä monille on sopivan työn löytäminen tarvittavien tulojen saamiseksi. Jotkut sanovat: on oikein palvella Jumalaa, mutta kuka ruokkii sinua? Mutta Jehovahan pitää huolen siitä, että yli 88 000 kokoajan palveluksessa olevaa tienraivaajaa ja Beetel-perheen jäsentä saavat ravinnon ja vaatetuksen ja huollon, ja tämän joukon lukumäärä kasvaa alituisesti. Ylläpidoksi tarvitaan tuloja. Mutta hyvä tasapaino on välttämätön minkä tahansa tarvittavan maallisen työn pitämiseksi toisella sijalla ja evankeliuminpalveluksen ensisijaisena. Jeesus säilytti tämän tasapainon, ja meidän on hyvä kuunnella hänen neuvoaan, kun hän sanoi: ”Älkää siis murehtiko sanoen. ’Mitä me syömme?’ tahi: ’Mitä me juomme?’ tahi: ’Millä me itsemme vaatetamme?’ . . . Teidän taivaallinen Isänne kyllä tietää teidän kaikkea tätä tarvitsevan.” (Matt. 6:31, 32) Meidän ei tarvitse siis olla huolissamme, mutta me haluamme suunnitella viisaasti. – Sananl. 20:4; Fil. 4:11–13.

13. Mitä tienraivaajien ja tulevien tienraivaajien on hyvä harkita maallisen työn ja kulkuneuvon suhteen?

¹³ Niiden koulua käyvien, jotka suunnittelevat tienraivausta, on hyvä oppia käytännöllinen ammatti, kuten pikakirjoitus tai puusepäntyö – jokin, mikä varaa osa-ajan työtä, ehkä jokin taito, jota tarvitaan sillä alueella, missä he asuvat. Jotkut tienraivaajapalvelijat suorittavat puhdistus-, maalaus-, puutarha-, ikkunanpesu-, myynti- yms. työtä. Sisaret voivat suorittaa konekirjoitusta, silittää, ommella, pestä pyykkiä tai olla lapsenvahtina. Eräs veli sanoikin: ”Tavallisesti voi löytää jotain, jos on halukas tekemään mitä tahansa.” Ja hän oli halukas, koska hän halusi jatkaa tienraivausta. Tienraivaajan on luonnollisesti harkittava myös menojaan eikä ainoastaan tulojaan. Tämä on yhtä tärkeätä. Jos auto maksaa enemmän kuin mihin tienraivaajalla on varaa, niin miksi olisi pakko lopettaa tienraivauspalvelus vain siksi, että voisi pitää auton? Monet huomaavat tienraivauksen mahdolliseksi maaseudullakin ilman autoa siten, että matkustavat toisten mukana tai käyttävät yleisiä kulkuneuvoja tai ajavat polkupyörällä tai vain kävelevät. Eihän Jeesuksellakaan ollut autoa eikä edes polkupyörää, kun hän kulki alueella, missä hän saarnasi, ja suuri osa siitä oli maaseutualuetta. Kaikkien kokoajan evankeliuminpalveluksessa olevien, olkootpa he sitten seurakunnan julistajia tai tienraivaajia, on hyvä kehittää apostoli Paavalin suhtautumistapaa, hän kun sanoi: ”Kun meillä on elatus ja vaatteet, niin tyytykäämme niihin.” (1. Tim. 6:8) Paavali ei ollut huolissaan kilpa-ajovaunujen hankkimisesta avuksi matkoilleen.

14, 15. a) Miten Saatana saattaa käyttää väärää käyttäytymistä pysähdyttääkseen jotkut juoksemasta hyvää kilpajuoksua? b) Mitä onnellista menettelyä monet ovat noudattaneet?

¹⁴ Ehkä olet päässyt hyvään alkuun tienraivaajana. Sinulla saattaa olla hyvä aikataulu ja osa-ajan työ, ja sinä panet Valtakunnan edut ensi sijalle. Voisiko mikään estää sinua juoksemasta kilpajuoksuasi menestyksellisesti? Voi. Jotkut eivät vältä Saatanan ansoja, ja sopimaton käytös kompastuttaa heidät. Jotta joku voisi jatkaa tienraivauspalvelusta, hänen täytyy olla ”nuhteeton”. Kaikille tosi kristityille on välttämätöntä, niin kuin Tiit. 2:12 sanoo, ’hylätä jumalattomuus ja maailmalliset himot, elää siveästi ja vanhurskaasti ja jumalisesti nykyisessä maailmanajassa’. Apostoli Paavali oli tietoinen tästä, sillä hän kirjoitti: ”Minä kuritan ruumistani ja masennan sitä, etten minä, joka muille saarnaan, itse ehkä joutuisi hyljättäväksi.” (1. Kor. 9:27) On häpeä auttaa toisia elämän tielle ja itse tulla kilpailukelvottomaksi. Miten paljon parempi onkaan edistyä suurempiin etuihin, ehkä astua erikoistienraivauspalvelukseen tai tulla lähetystyöntekijäksi, joka palvelee vieraassa maassa, tai saada kutsu Seuran matkustavaksi kierrospalvelijaksi tai palvella Herran järjestön Beetel-kodissa! – Hepr. 6:1, 10–12; Tiit. 1:5, 6.

¹⁵ Viime vuonna tuli satoja Beeteliin, monet lähtivät lähetyspalvelukseen, ja toiset muuttivat oma-aloitteisesti auttamaan työtä ulkomaisilla kentillä. He saattavat havaita tällaisessa palveluksessa kilpajuoksun vielä vaativammaksi kuin kotimaassa, mutta palkinnotkin ovat usein suuremmat. On myös rohkaisevaa huomata, että joinakin kuukausina osallistuu lomatienraivaukseen kahden viikon tai kuukauden ajan yhtä monta kuin on tavallisten tienraivaajien luettelossa, mikä osoittaa monien veljien haluavan laajentaa osuuttaan evankeliuminpalveluksessa. Joissakin maissa toimii tienraivauspalveluksessa yksi joka kymmenestä tai jopa yksi joka viidestä hyvän uutisen julistajasta.

VOISITKO SINÄ OLLA TIENRAIVAAJA?

16. a) Mainitse muita tienraivauspalveluksen jatkamisen esteitä. b) Mikä on suuri apu pulmien voittamisessa?

¹⁶ Voisitko sinä kuulua niihin keskimäärin kuuteen jokaisesta sadasta hyvän uutisen julistajasta, jotka osallistuvat tienraivauspalvelukseen? Sitä kannattaa harkita. Jehova voi vahvistaa sinua, niin että onnistut. Miksi sitten jotkut tässä palveluksessa masentuvat ja jäävät poiskin tienraivauspalveluksesta? Ehkä se johtuu toverin puutteesta palveluksessa tai mahdollisesti siitä, että kasaantuu liian paljon laskuja, että ottaa kannettavakseen enemmän kuin voi hoitaa, niin että aikataulu tulee liian tiukaksi ja ylimääräistä työtä on liikaa. Seurauksena on, että evankeliuminpalvelus alkaa kärsiä ja palvelusilo vähenee niin kuin silloin, kun juoksija uupuu pitkän kilpajuoksun aikana. Jokainen tienraivaaja tietää, mikä hänelle tuottaa pulmia. Se on kuin hänen tiellään oleva este. Voiko sen voittaa? Tavallisesti sen voi. Älä aliarvioi rukouksen tärkeyttä. Jehova tietää tarpeemme ja auttaa meitä, kun etsimme hänen apuaan. – Ps. 145:18, 19.

17. Miten voi järjestää niin, että voi työskennellä toisten kanssa kenttäpalveluksessa?

¹⁷ Sinun on hyvä puhua toisille seurakunnan tienraivaajille tai palvelijoille tai kenties kierrospalvelijalle, kun yrität löytää ratkaisun siihen, mikä estää sinua palveluksessasi. Jos pulma johtuu yksin työskentelystä, niin tee aloite ja yritä sopia työskentelystä toisten kanssa. Jollet aluksi onnistu, niin älä lannistu vaan yritä uudelleen. Ota selvää, kuka voi työskennellä kanssasi määräpäivinä. Kannusta toisia harkitsemaan tienraivausta kanssasi. Kun osallistuu Jumalan palvelukseen täysin määrin, niin saa runsaita siunauksia. Sananl. 11:30 sanoo: ”Vanhurskaan hedelmä on elämän puu, ja viisas voittaa sieluja.”

18. Kerro jonkun sellaisen rohkaiseva esimerkki, joka on pysynyt jatkuvasti tienraivauspalveluksessa.

¹⁸ Useat ovat järjestäneet asiansa niin, että voivat olla tienraivaajina, ja heidän kokemuksensa ovat erittäin rohkaisevia. Eräskin sisar aloitti tienraivauksen 57-vuotiaana ja jatkaa nyt 72-vuotiaana. Toisinaan talvella sairaus pitää hänet vuoteessa, mutta hän on voinut järjestää niin, että ne, joiden kanssa hän tutkii Raamattua, tulevat hänen kotiinsa tutkimaan. Onpa hän pitänyt yhteyttä puhelimitse ja kirjeitse niiden kanssa, joiden luona hän tavallisesti käy, ja niiden kanssa, joille hän vie säännöllisesti Vartiotorni- ja Herätkää!-lehdet. Hän on huomannut hyväksi työskennellä lähellä kotiaan olevalla alueella, joten hän voi levätä puolenpäivän aikaan ja saada jotain syötävää voimiensa säilyttämiseksi. Eräs toinen sisar, joka on nyt 72-vuotias, on ollut tienraivaaja vuodesta 1912 lähtien. Hän on ollut erikoistienraivaaja vuodesta 1941 saakka ja käyttää yhä 150 tuntia palvelukseensa. Eräs veli, joka on ollut tienraivaajana 40 vuotta, palvelee edelleen uskollisesti 87-vuotiaana.

19. Mitä vastuutehtäviä ei tienraivauspalveluksessa oleva saa jättää huomioon ottamatta, ja miten ne voidaan täyttää?

¹⁹ Tienraivaajaksi tuleminen ei vapauta ketään velvollisuuksistaan perheessä, olkoonpa hän sitten perheen pää tai vaimo tai lapsi. Niiden, jotka ovat naimisissa, on tarpeellista ottaa huomioon sellaiset perheasiat kuin lasten huoltaminen, ajan varaaminen maallista työtä tai ruoanvalmistusta ja taloustöitä varten ja se, miten ne voidaan järjestää vahingoittamatta perheen etuja. Eräs veli on voinut jatkaa tienraivausta perheen kasvattamisesta ja vakavan sairauden kärsimisestä huolimatta. Vaikka hän on selvillä perhevelvollisuuksistaan, niin hän ilmoittaa, että hänen vaimonsa hyvä yhteistoiminta ja kiinteä työskentely seurakunnan kanssa on auttanut häntä jatkamaan. Sisaret, joilla on suuri perhekin, ovat toisinaan havainneet voivansa olla tienraivaajina perheen antaman hyvän tuen avulla. Eräs sisar, jolla on kuusi lasta, ja toinen, jolla on kahdeksan, työskentelevät yhdessä tienraivaajina, koska heidän lapsensa ovat nyt koulussa enimmän osan ajasta. Monia muitakin esimerkkejä voitaisiin mainita. Nämä tienraivaajat, niin vanhat kuin nuoret, naimattomat kuin naineetkin, noudattavat viisasta menettelytapaa. Jollet siis ole tienraivaaja, mutta voisit olla, niin harkitse Jeesuksen sanoja, jotka Matt. 6:19–21 esittää: ”Älkää kootko itsellenne aarteita maan päälle . . . Vaan kootkaa itsellenne aarteita taivaaseen . . . Sillä missä sinun aarteesi on, siellä on myös sinun sydämesi.”

20. Mikä kannustus meillä on jatkaa kilpajuoksua Jehovan palvelijoina?

²⁰ Te, jotka olette kokoajan palveluksessa tienraivaajina tai lähetystyöntekijöinä, kierros- tai piiripalveluksessa tai Beetelissä – olkoonpa palvelusetunne mikä tahansa, älkää luopuko kilpajuoksusta, sillä tämän asiainjärjestelmän loppu lähenee. Odottakaa Jehovalta apua voidaksenne sivuuttaa salahaudat ja esteet, jotka pysähdyttävät toisia tiellä. Sinä et ole kilvassa juostaksesi mailin neljässä minuutissa, vaan sinä olet kilpajuoksussa, jossa on silmämääränä iankaikkisen elämän tavoite. Älkää siis antako minkään tai kenenkään lannistaa tai suistaa itseänne syrjään tästä suurenmoisesta palvelusedusta. Jokainen ei voi olla tienraivaaja, mutta sinä joka voit, säilytä vauhti ja jatka juoksua. Muista, että oletpa evankeliuminpalveluksessa seurakunnan julistajana tai tienraivaajana, niin kilpajuoksu ei ole ainoastaan nopeita, nuoria ja vahvoja varten, vaan kaikkia varten, jotka luottavat Jehovaan. (Jes. 40:28–31) Tässä kilpajuoksussa ei ole merkitystä nopeudella vaan kestävyydellä. Me rohkaisemme kaikkia, jotka voivat, ei ainoastaan aloittamaan Jumalamme Jehovan suurenmoista palvelusta vaan – mikä on tärkeämpää – pysymään siinä.

Hän tiesi, missä heidät otettaisiin tervetulleina vastaan

Eräänä kesänä Michiganissa Yhdysvalloissa työntekijäryhmä, joka työskenteli maatilalla elonkorjuussa, halusi mennä kirkkoon sunnuntaina. Työläiset vuokrasivat bussin viemään heidät, mutta kun he saapuivat kirkolle, he saivat kokea tylyä kohtelua omaan uskontokuntaansa kuuluvien taholta. Bussin kuljettaja, joka oli erään Jehovan todistajan aviomies, vaikka ei ollutkaan itse todistaja, havaitsi tämän. Hän sanoi heille tietävänsä paikan, missä heidät otettaisiin tervetulleina vastaan ja missä he voisivat oppia Raamattua. Bussi ajoi Jehovan todistajain valtakunnansalille. Heidät lausuttiin siellä lämpimästi tervetulleiksi, ja he saivat hengellistä virvoitusta.