5. luku

Jumalan ”ikuinen tarkoitus” hänen Voidellussaan muodostuu

1. Millaisen maanpäällisen elämän Jumala on tarkoittanut ihmiskunnalle?

IHMISELÄMÄ maan päällä voi olla miellyttävää. Ihmisen Luojan elämä on miellyttävää. Hänen tahtonsa on, että myös Hänen ihmisluomustensa elämän tulisi olla miellyttävää. Ihmiskunta itse on saattanut olemassaolonsa haaksirikkoon. Kaikki ihmiskunnan jäsenet eivät ole kuitenkaan tehneet niin. Ihmiskunnan tähänastisesta epäonnistumisesta huolimatta Luojan suopea tarkoitus on nyt, että miehillä ja naisilla tulee vielä olemaan tilaisuus elämänsä tekemiseksi itselleen miellyttäväksi.

2. a) Millaisena ihmiskunnan elämä alkoi? b) Mikä osoittaa, suunnitteliko Jumala, että ihminen menettelisi kuolemaan johtavalla tavalla?

² Alussa ihmiskunnan elämä oli miellyttävää. Se alkoi lähes 6000 vuotta sitten maallisessa paratiisissa. Siellä eläminen tuotti mielihyvää, minkä vuoksi se nimitettiin Eedenin puutarhaksi eli mielihyvän paratiisiksi. (1. Moos. 2:8, Douay-käännös) Ensimmäiset ihmisvanhempamme, ensimmäinen mies ja ensimmäinen nainen, olivat täydellisiä, ylitsepursuavan terveitä, ja heidän odotteenaan oli elää kuolematta koskaan. Koska he olivat ihmisiä, he olivat kuolevaisia, mutta heidän edessään oli heidän Luojansa tarjoama tilaisuus elää mielihyvän paratiisissa kaikki tulevat ajat, ikuisesti. Täten heidän taivaallisesta Elämänantajastaan olisi voinut tulla heidän Iankaikkinen Isänsä. Hän ei suunnitellut, että he kuolisivat menettelemällä tavalla, joka johtaisi kuolemaan. Hän halusi heidän elävän ikuisesti iankaikkisina lapsinaan. Yli 3000 vuotta myöhemmin hän ilmaisi asiaa koskevat vilpittömät tunteensa, kun hän sanoi valitulle kansalleen:

”Olisiko minulle mieleen jumalattoman kuolema, sanoo Herra, Herra [Suvereeni Herra Jehova, Um]; eikö se, että hän kääntyy pois teiltänsä ja elää?” – Hes. 18:23.

3. Koska Jumala halusi ihmiskunnan elävän jatkuvasti paratiisissa, niin mikä kysymys tunkeutuu nykyisin mieleemme?

³ Luoja ei siis mitenkään halunnut, että mielihyvän paratiisissa ollut viaton ihmispari olisi tullut ”jumalattomaksi” ja olisi ansainnut kuoleman. Hän halusi näiden ensimmäisten ihmisten jatkavan elämäänsä, niin, elävän edelleen, kunnes he olisivat nähneet koko maan olevan sopivan täynnä jälkeläisiä, jotka olisivat yhtä täydellisiä ja onnellisia kuin he itse ja jotka olisivat rauhallisessa, rakkaudellisessa suhteessa Luojaansa, taivaalliseen Isäänsä. Kuitenkin nykyään kaikki ihmiskuntaan kuuluvat kuolevat toinen toisensa jälkeen ja saastunut maapallomme on kaikkea muuta kuin paratiisi. Miksi on näin? Ihmisen Luoja on antanut merkitä selityksen muistiin Raamattuun.

4. Miksi oli outoa, että käärme ilmaantui ihmisen näkösälle paratiisissa?

⁴ Tapahtumapaikkana on mielihyvän paratiisi, kun Raamatun 1. Mooseksen kirjan kertomus alkaa. Kaikki ihmistä alemmat maalliset luomukset ovat alamaiset ensimmäisille vanhemmillemme Aadamille ja Eevalle. He eivät pelkää mitään näistä alemmista maallisista luomuksista, eivät edes käärmeitä. Mielihyvän paratiisissa oli tosiaan käärmeitä, ja niitä oli kiinnostavaa tarkkailla. Niiden raajoitta tapahtuva liikkuminen oli hämmästyttävää ja ilmensi Jumalan moninaista muotoilun viisautta. Ne ovat kuitenkin arkoja eläimiä. 1. Moos. 3:1 mainitsee tällaisista matelijoista: ”Mutta käärme [nahháš] oli kavalin [varovaisin, Um] kaikista kedon eläimistä, jotka Herra Jumala oli tehnyt.” Sen sijaan, että se olisi vaaninut vahingoittaakseen ihmistä, se oli pikemminkin taipuvainen vetäytymään pois ihmisten ulottuvilta. Mutta nyt se oli, kummallista kyllä, selvästi havaittavissa joko maassa tai puussa. Miksi?

5. Miksi oli outoa, että käärme teki Eevalle kysymyksen, ja miksi ääni ei ollut epäsuorasti Jumalan ääni?

⁵ 1. Moos. 3:1 jatkaa: ”Ja se sanoi vaimolle: ’Onko Jumala todellakin sanonut: ”Älkää syökö kaikista paratiisin puista”?’” Miten käärme oli kuullut sellaisesta? Tai miten se ymmärsi sellaisesta mitään? Miten on myös sen seikan laita, että se ei ollut koskaan ennen puhunut naisen aviomiehelle Aadamille? Miten on ymmärrettävissä, että se yleensä kykeni puhumaan ihmiskieltä? Käärme ei ollut koskaan aikaisemmin puhunut ihmiselle, eikä se ole puhunut sen jälkeenkään. Eeva ei kuvitellut, että joku puhui hänelle. Hän ei puhunut itselleen omassa mielessään, pelkästään ajatellut. Ihmisen äänen kaltainen ääni näytti tulevan käärmeen suusta. Miten se oli mahdollista? Ainoa muu puheääni, jonka Eeva oli kuullut puutarhassa aviomiehensä Aadamin äänen lisäksi, oli ollut Jumalan ääni, mutta suoranaisesti eikä minkään ihmistä alemman eläinluomuksen välityksellä. Sen mukaan, mitä käärme sanoi, se kaikesta päätellen ei ollut Jumalan ääni. Ääni kysyi Eevalta siitä, mitä Jumala oli sanonut.

6. Millä tavalla käärmettä käyttänyt kyselijä menetteli, ja miksi Eeva vastasi?

⁶ Kun Eeva vastasi kysymykseen, hän ei puhunut käärmeelle vaan näkymättömälle älylle joka käytti käärmettä vatsastapuhujan tavoin. Oliko tämä näkymätön älykäs puhuja ystävällinen Jumalaa kohtaan vai ei? Näkymättömän puhujan Eevalle puhuessaan käyttämä menetelmä oli varmasti petollinen, sillä se johti hänet ajattelemaan, että käärme puhui. Tuo kyselevä puhuja kätki henkilöllisyytensä näkyvän käärmeen taakse ja toimi näin ollen petollisesti. Eeva ei kuitenkaan havainnut eikä ymmärtänyt, että käärmettä käyttävä puhuja yritti pahassa tarkoituksessa pettää hänet. Pahaa aavistamatta Eeva esitti vastauksensa.

”Niin vaimo vastasi käärmeelle: ’Me saamme syödä muiden puiden hedelmiä paratiisissa, mutta sen puun hedelmästä, joka on keskellä paratiisia, on Jumala sanonut: ”Älkää syökö siitä älkääkä koskeko siihen, ettette kuolisi”.’” – 1. Moos. 3:2, 3.

7. Mistä Eeva oli saanut puutarhan keskellä olevaa puuta koskevat tietonsa?

⁷ Nimityksellä ’puu, joka on keskellä paratiisia’, Eeva tarkoitti hyvän- ja pahantiedon puuta. Mutta miten Eeva tiesi siitä puusta? Aadamin Jumalan profeettana on täytynyt kertoa siitä hänelle. Juuri Aadamillehan Jumala sanoi, kun tämä oli yksin, ennen Eevan luomista: ”Syö vapaasti kaikista muista paratiisin puista, mutta hyvän- ja pahantiedon puusta älä syö, sillä sinä päivänä, jona sinä siitä syöt, pitää sinun kuolemalla kuoleman.” (1. Moos. 2:16, 17) Eevan sanojen mukaan Jumala oli myös kieltänyt koskemasta kiellettyyn puuhun. Eeva ei näin ollen ollut tietämätön Jumalan lain rikkomista seuraavasta rangaistuksesta. Se oli kuolema.

8. Mikä osoittaa, kysyikö näkymätön kyselijä pelkästään saadakseen tietoa?

⁸ Jos käärmeen takana ollut näkymätön puhuja olisi ollut kysymässä vain tietoa, hän olisi lopettanut keskustelun tiedon saatuaan. Sitä, oliko käärme tähän aikaan paratiisin keskellä, missä kielletty puu sijaitsi, ja oliko se maassa vai ylhäällä puussa, ei ole sanottu. Ainakin käytiin keskustelua siitä ’puusta, joka on keskellä paratiisia’.

9, 10. Miten käärmeen takana ollut näkymätön puhuja teki itsestään valehtelijan, Panettelijan ja Saatanan?

⁹ Miten pelkkä käärme saattoi tietää sen tai miten sillä saattoi olla valtuutta sanoa sitä, mitä Eeva nyt kuuli sanottavan? ”Niin käärme sanoi vaimolle: ’Ette suinkaan kuole; vaan Jumala tietää, että sinä päivänä, jona te siitä syötte, aukenevat teidän silmänne, ja te tulette niinkuin Jumala tietämään hyvän ja pahan’.” – 1. Moos. 3:4, 5.

¹⁰ Tässä näkyvän käärmeen takana oleva näkymätön puhuja teki itsestään valehtelijan, sillä hän puhui Jehova Jumalaa vastaan. Julistaessaan häikäilemättä, että Jumalalla oli ollut väärät vaikuttimet kieltäessään Aadamia ja Eevaa syömästä hyvän- ja pahantiedon puusta, näkymätön puhuja teki itsestään Jehova Jumalan panettelijan. Hän ei ollut rakkaudellisesti kiinnostunut siitä, että Eeva saisi ikuisen elämän, vaan juonitteli aiheuttaakseen hänen kuolemansa. Hän yritti todellisuudessa poistaa Eevasta kuoleman pelon, ei pelkoa kuolemasta hänen käsissään, vaan kuolemasta Jehova Jumalan käsissä hänen tunnetun käskynsä rikkomisesta. Näkymätön puhuja asettautui vastustamaan Jumalaa ja teki itsestään tällä tavoin Saatanan, joka merkitsee Vastustajaa. Hän oli kiinnostunut saamaan jonkun muun vastustamaan Jumalaa ja panemaan jonkun muun Saatanan puolelle. Me tiedämme, kuka sellaisen valheen ja panettelun todellinen puhuja oli. Se ei ollut mikään käärme!

11. Miten Eeva ei nyt osoittanut uskollisuutta Jumalaa kohtaan ja kunnioitusta aviomiestään kohtaan ja salli itsensä joutua kiusaukseen?

¹¹ ”Valitettavasti Eeva ei kiistänyt tätä valheellista ja panettelevaa lausuntoa. Hän ei ryhtynyt rakkaudellisesti ja uskollisesti puolustamaan taivaallista Isäänsä. Hän ei nyt tunnustanut aviomiehensä Aadamin päänasemaa itseensä nähden eikä mennyt kysymään häneltä, hyväksyikö hän hänen toimimisensa itsekkäästi asiassa vai ei. Aadam olisi voinut paljastaa petoksen. Mutta Eeva antoi pettää itsensä perusteellisesti. Hän elätteli valehtelijan, taivaallisen Isänsä, Jumalan, vastustajan ja panettelijan, esittämää väärää ajatusta. Eeva antoi tottelemattomuuden hirvittävän rangaistuksen pelon kaikota. Hän salli itsekkään halun alkaa muodostua sydämessään. Hän salli tämän halun vetää ja houkutella itseään. Jumala oli sanonut, että olisi pahaa, jos hän ja Aadam söisivät kiellettyä hedelmää, mutta hän päätti itse ratkaista, mikä oli pahaa ja mikä oli hyvää. Näin ollen hän päätti todistaa taivaallisen Isänsä ja Jumalansa valehtelijaksi. Kun Eeva nyt siis katseli puuta, siitä tuli puoleensavetävän näköinen.

12. Mikä Eevasta puolustelematta tuli, kun hän söi kiellettyä hedelmää?

¹² ”Ja vaimo näki, että siitä puusta oli hyvä syödä ja että se oli ihana katsella ja suloinen puu antamaan ymmärrystä; ja hän otti sen hedelmästä ja söi.” (1. Moos. 3:6) Tällä tavoin hänestä tuli Jumalaa vastaan rikkonut, synnintekijä. Se seikka, että hänet petettiin perusteellisesti, ei ollut hänelle puolustus. Hän menetti moraalisen täydellisyytensä.

13. Minkä tekemisen Aadam laiminlöi, koska hän söi, ja mikä vaikutus sillä oli häneen?

¹³ Hänen aviomiehensä ei ollut paikalla estämässä hänen riippumatonta tekoaan. Kun hän seuraavaksi liittyi miehensä seuraan, hänen oli suostuteltava miestään saadakseen hänet syömään, koska tätä ei mitenkään petetty. Mies ei välittänyt todistaa käärmeen välityksellä puhunutta valehtelijaksi eikä hän välittänyt kunniaansaattaa Jehova Jumalaa Sinä, joka käyttää kaikkeudensuvereenisuuttaan vanhurskaalla tavalla, hyvää tekevällä tavalla. Mitä sitten tapahtui, kun Aadam liittyi Eevan kanssa rikkomukseen? 1. Moos. 3:6, 7 kertoo:

”Ja [Jälkeenpäin, Um] antoi myös miehellensä, joka oli [tämän ollessa, Um] hänen kanssansa, ja hänkin söi. Silloin aukenivat heidän molempain silmät, ja he huomasivat olevansa alasti; ja he sitoivat yhteen viikunapuun lehtiä ja tekivät itselleen vyöverhot.”

14. Mikä johti Aadamin ja Eevan tuomitsemaan itsensä, ennen kuin Jumala tuomitsi heidät, ja mitä he tekivät hänen lähestyessään?

¹⁴ He olivat nyt tulleet ”niinkuin Jumala tietämään hyvän ja pahan” siinä merkityksessä, että he eivät enää hyväksyneet Jehova Jumalan asettamia hyvän ja pahan mittapuita, vaan heistä oli tullut omia tuomareitaan sen ratkaisemisessa, mikä oli hyvää ja mikä oli pahaa. Tästä huolimatta heidän omatuntonsa alkoi soimata heitä. He tunsivat paljastuneensa ja tarvitsevansa peitettä. Heidän ruumiinsa alastomuus ei ollut enää heidän silmissään puhdas, viaton tila, jossa he voisivat ilmaantua Jehova Jumalan eteen. Siksi he alkoivat ommella ja peittivät näkyvistä sukupuolielimensä, jotka Jumala oli antanut heille heidän lajinsa lisäämisen kunniallista tarkoitusta varten. Oman omantuntonsa tuomitsevan todistuksen alaisuudessa he täten tuomitsivat itsensä, ennen kuin Suvereeni Herra Jehova tuomitsi heidät. Siksi luemme:

”Ja [Myöhemmin, Um] he kuulivat, kuinka Herra Jumala käyskenteli paratiisissa illan viileydessä. Ja mies vaimoineen lymysi Herran Jumalan kasvojen edestä paratiisin puiden sekaan. Mutta Herra Jumala huusi miestä ja sanoi hänelle: ’Missä olet?’ Hän vastasi: ’Minä kuulin sinun askeleesi paratiisissa ja pelkäsin, sillä minä olen alasti, ja sentähden minä lymysin’. Ja hän sanoi: ’Kuka sinulle ilmoitti, että olet alasti? Etkö syönyt siitä puusta, josta minä kielsin sinua syömästä?’” – 1. Moos. 3:8–11.

15. a) Mikä osoittaa, että Aadam ja Eeva eivät lainkaan katuneet? b) Mitä Jumala sanoi sitten käärmeelle?

¹⁵ Pankaamme nyt merkille, että Aadam ja Eeva eivät ilmaisseet lainkaan katumusta, vaan sen sijaan yrittivät puolustella itseään: jotakuta muuta oli pidettävä syyllisenä. ”Mies vastasi: ’Vaimo, jonka annoit olemaan minun kanssani, antoi minulle siitä puusta, ja minä söin’. Niin Herra Jumala sanoi vaimolle: ’Mitäs olet tehnyt?’ Vaimo vastasi: ’Käärme petti minut, ja minä söin’.” (1. Moos. 3:12, 13) Puolustelut eivät kuitenkaan vapauttaneet näitä tahallisia rikkojia. Mutta mitä käärmeestä sanotaan?

”Ja Herra Jumala sanoi käärmeelle: ’Koska tämän teit, kirottu ole sinä kaikkien karjaeläinten ja kaikkien metsän eläinten joukossa. Vatsallasi sinun pitää käymän ja tomua syömän koko elinaikasi. Ja minä panen vainon [vihollisuuden, Um] sinun ja vaimon välille ja sinun siemenesi ja hänen siemenensä välille; se on polkeva rikki sinun pääsi, ja sinä olet pistävä sitä kantapäähän.’” – 1. Moos. 3:14, 15.

16, 17. a) Kehen Jumalan käärmeelle esittämät sanat todellisuudessa soveltuivat? b) Mihin eräs ensimmäisen vuosisadan kirjoittaja vertasi tätä alentamista?

¹⁶ Tämä ei ollut koko käärmeitten lahkoa koskenut kirous. Näennäisesti Jumalan sanat osoitettiin tuolle yhdelle kirjaimelliselle käärmeelle, mutta Hän tiesi, että se oli vain joutunut yli-inhimillisen, näkymättömän henkipersoonan käyttämäksi välikappaleeksi, joka henkipersoona oli tähän saakka ollut Jumalan tottelevainen taivaallinen poika. Tämäkin oli antanut itsekkään halun vetää ja houkutella itseään. Se oli halu saavuttaa ihmiskuntaan nähden suvereenisuus, joka olisi riippumaton Jehovan kaikkeudensuvereenisuudesta. Hän oli antanut tämän halun juurtua sydämeensä ja oli kasvattanut sitä, kunnes se tuli hedelmälliseksi ja tuotti rikkomuksen, kapinan Suvereenia Herraa Jehovaa vastaan. Tämä rikkojahenki teki siten itsestään aivan mielihyvän paratiisissa valehtelijan, panettelijan ja vastustajan eli Saatanan.

¹⁷ Kuten uhriksi joutuneelle käärmeelle julistettu alentaminen antaa aiheen ajatella, Jumala alensi tämän vastikään esiin nousseen Valehtelijan, Panettelijan ja Saatanan. Eräs ensimmäisen vuosisadan raamatunselittäjä vertaa tätä alentamista ’Saatanan heittämiseen tartarokseen’, hengellisen pimeyden hylättyyn tilaan, jossa ei ole mitään valistusta Jumalalta. – 2. Piet. 2:4, Um.

JUMALAN VOIDELTU ENNUSTETAAN

18. Mikä uusi seikka tehtiin tässä tunnetuksi, ja mitä piirteitä siihen liittyi?

¹⁸ Tähän aikaan Jumala muodosti uuden tarkoituksen, ja hän teki sen tunnetuksi. Valehteleva Saatana oli noussut esiin, ja Jumalan tarkoitukseksi tuli nyt herättää Voideltu eli Mašíahh (Messias) Aadamin kielen mukaan. (Dan. 9:25) Jumala puhui tästä Voidellusta eli Messiaasta ”vaimon” ”siemenenä”. Jumala panisi vihollisuuden tämän Voidellun ja Saatanan välille, jota nyt vertauskuvattiin käärmeellä. Tämä vihollisuus oli myös laajeneva Voidellun ja Suuren Käärmeen ”siemenen” välille.

19. a) Mihin taisteluun tämä ”vihollisuus” oli johtava? b) Miksi Jehovan tarkoituksen Voidellun täytyisi olla taivaallinen?

¹⁹ Ennustettu vihollisuus oli johtava taisteluun, jolla olisi tuskallisia vaikutuksia, mutta se tulisi päättymään ”vaimon” ”siemenen” voittoon. Kuin käärme, joka pistää vuohiseen (1. Moos. 49:17), Suuri Käärme Saatana aiheuttaisi vaimon ”siemenelle” kantapään haavan. Tämän kantapään haava ei osoittautuisi kuolettavaksi. Se tulisi paranemaan, mikä tekisi vaimon ”siemenelle” mahdolliseksi Suuren Käärmeen pään murskaamisen kuolettavasti. Siten Suuri Käärme tulisi tuhoutumaan ja hänen ”siemenensä” hänen mukanaan. Tästä taistelusta on pantava merkille tämä erittäin tärkeä seikka: jotta vaimon ”siemen” murskaisi ja musertaisi Suuren Käärmeen, Saatanan, pään, vaimon ”siemenen” täytyisi olla taivaallinen henkipersoona eikä maan päällä olevan naisen pelkkä ihmispoika. Miksi niin? Koska Suuri Käärme on yli-inhimillinen henkipersoona, Jumalan kapinallinen taivaallinen poika. Maanpäällisen naisen pelkkä ihmis-”siemen” ei olisi kyllin voimakas tuhotakseen henkimaailmassa olevan näkymättömän Saatanan. Siksi Jehovan tarkoituksen Voidellun täytyy olla taivaallinen Messias.

20. Kuka sitten on 1. Moos. 3:15:n ”vaimo”?

²⁰ Mitä on sitten sanottava siitä ”vaimosta”, jonka ”siemen” Voideltu eli Messias on? Hänenkin täytyy olla taivaallinen. Samoin kuin käärme, jonka pää tuomittiin murskattavaksi, ei ollut se kirjaimellinen käärme, jota oli käytetty Eevan pettämisessä, ei 1. Moos. 3:15:n sisältämän Jehovan ennustuksen ’vaimokaan’ ollut kirjaimellinen nainen maan päällä. Eeva oli henkilökohtaisesti rikkonut Jumalan lakia vastaan, ja hän oli houkutellut aviomiehensä Aadamin rikkomukseen. Siksi hän itse ei ollut arvollinen olemaan luvatun ”siemenen” persoonallinen äiti. Jumalan ennustuksen ”vaimon” täytyi olla vertauskuvallinen vaimo. On samoin kuin silloin, kun Jehova Jumala puhuu valitusta kansastaan vaimonaan sanoessaan sille: ”Palatkaa takaisin, te luopuneet lapset, sanoo Herra, sillä minä olen ottanut teidät omikseni [minusta on tullut teidän aviomiehenne, Leeser; Um].” (Jer. 3:14; 31:32) Samankaltaisella tavalla Jumalan pyhien enkelien taivaallinen järjestö on Jehova Jumalan vaimo, ja se on ”siemenen” taivaallinen äiti. Se on se ”vaimo”. Tämän ”vaimon” ja Käärmeen välille Jumala panee vihollisuuden.

ALKUPERÄINEN TARKOITUS EI TULISI OLEMAAN EPÄONNISTUMA

21. Oliko Jumalan alkuperäinen maata koskeva tarkoitus nyt epäonnistuva rikkomuksen vuoksi?

²¹ Mutta entä maata koskeva Jumalan tarkoitus, joka esitettiin Aadamille ja Eevalle kuudennen luomispäivän lopussa? Oliko se nyt epäonnistuva Eevan ja Aadamin rikkomuksen tähden, josta he ansaitsivat tulla surmatuiksi? Tämän alkuperäisen tarkoituksen mukaan maan koko pinnalla oli oleva paratiisi, jossa asuisivat ensimmäisen eli alkuperäisen maanpäällisen miehen ja naisen, Aadamin ja Eevan, jälkeläiset. Jumalan esittämä tarkoitus ei voinut epäonnistua. Mikään Saatana ei kykene aiheuttamaan Jumalan tarkoituksen epäonnistumista eikä häpäisemään häntä. Siitä, mitä Jehova Jumala, Korkein Tuomari, seuraavaksi sanoi naiselle Eevalle, ilmenee, että Jumalan alkuperäinen tarkoitus oli silti etenevä voittoisaan täyttymykseensä.

22. a) Keiden toimesta tapahtuva maan kansoittaminen oli jatkuva? b) Oliko järkevää uskoa, että Käärmeen pään murskaaminen koituisi ihmiskunnan hyödyksi?

²² ”Ja vaimolle hän sanoi: ’Minä teen suuriksi sinun raskautesi vaivat, kivulla sinun pitää synnyttämän lapsia; mutta mieheesi on sinun halusi oleva, ja hän on sinua vallitseva’.” (1. Moos. 3:16) Tämä merkitsi, että alkuperäisen ihmisparin sallittaisiin tuottaa lisää maan asukkaita. Sitä on jatkunut tähän asti, ja nykyisin puhutaan huolestuneina ”väestöräjähdyksestä”. Koska Suuri Käärme Saatana oli aiheuttanut kuoleman kaikille ensimmäisen ihmisparin jälkeläisille, tämän Suuren Käärmeen ”pään” murskaaminen oli ilmeisesti koituva niiden jälkeläisten hyödyksi, joita hänen rikkomuksensa oli vahingoittanut. Miten se oikein tapahtuisi? Sen Jehova Jumala oli tekevä selväksi aikanaan. Se oli vaikuttava Hänen alkuperäisen tarkoituksensa onnistumiseksi.

23–25. a) Milloin kuolemantuomio lausuttiin Aadamille hänen rikkomuksestaan? b) Millä tavalla Aadam sitten kuoli sinä päivänä, jona hän söi kiellettyä hedelmää, ja mitä on sanottava hänen jälkeläisistään?

²³ Nyt tuli lopulta kolmannen rikkojan, miehen, vuoro. Jumala oli sanonut hänelle, että hän kuolisi ehdottomasti sinä päivänä, jona hän söisi kiellettyä hedelmää. (1. Moos. 2:17) Jotta Aadamin vaimo Eeva synnyttäisi lapsia synnytyskivuin, vaadittaisiin, että Aadam eläisi edelleen hänen aviomiehenään ja siittäisi hänen lapsensa. Miten sitten toteutettiin se, mistä Jumala oli varoittanut häntä?

²⁴ 1. Moos. 3:17–19 osoittaa miten: ”Ja Aadamille hän sanoi: ’Koska kuulit vaimoasi ja söit puusta, josta minä kielsin sinua sanoen: ”Älä syö siitä”, niin kirottu olkoon maa sinun tähtesi. Vaivaa nähden sinun pitää elättämän itseäsi siitä koko elinaikasi; orjantappuroita ja ohdakkeita se on kasvava sinulle, ja kedon ruohoja sinun on syötävä. Otsasi hiessä sinun pitää syömän leipäsi, kunnes tulet maaksi jälleen, sillä siitä sinä olet otettu. Sillä maasta sinä olet, ja maaksi pitää sinun jälleen tuleman.’” Näillä tuomionsanoilla Jehova Jumala julisti kuolemantuomion rikkojalle, ja tämä tapahtui sen saman päivän aikana, jolloin Aadam oli rikkonut.

²⁵ Oikeudelliselta kannalta, Jumalan näkökannalta, Aadam kuoli juuri sinä päivänä, ja hänen rikkonut vaimonsa Eeva kuoli myös. Heiltä molemmilta oli katkaistu tilaisuus ja odote elää ikuisesti onnessa mielihyvän paratiisissa. Hän oli nyt kuollut omassa rikkomuksessaan. Hän saattoi vastedes siirtää jälkeläisilleen Eevan välityksellä ainoastaan kuolevaisen olemassaolon ja tuomion, joka johtui periytyvästä inhimillisestä epätäydellisyydestä. Hänen kaikkien jälkeläistensä täytyisi sanoa, kuten psalmista Daavid sanoi tuhansia vuosia myöhemmin: ”Katso, minä olen synnissä syntynyt, ja äitini on minut synnissä siittänyt.” (Ps. 51:7) Jumala voi sanoa koko syntiselle ihmiskunnalle, kuten hän sanoi valitulle kansalleen: ”Jo sinun esi-isäsi teki syntiä.” (Jes. 43:27) Koko ihmiskunta kuoli Aadamissa sinä päivänä, jona Korkein Tuomari julisti hänelle tuomion hänen synnistään. Sen jälkeen kun Aadam oli saanut tuomionsa, hän ei voinut välttää ruumiillista kuolemaa.

26. Miten Aadam kuoli rikkomuspäivänään silloinkin, kun ”päivää” pidetään tuhantena vuotena, ja mikä hän lakkasi olemasta?

²⁶ ”Aadamin historian kirja” (Um) kertookin varsin sopivasti: ”Hänelle syntyi poikia ja tyttäriä. Niin oli Aadamin koko elinaika yhdeksänsataa kolmekymmentä vuotta; sitten hän kuoli.” (1. Moos. 5:1–5) Hän eli seitsemänkymmentä vuotta vaille tuhat vuotta. Kukaan hänen jälkeläisistään ei ole elänyt täyttä tuhatta vuotta, sillä vanhin, Metusalah, eli ainoastaan 969 vuotta. (1. Moos. 5:27) Siltäkin Jumalan näkökannalta katsottuna, että tuhat vuotta on kuin yksi päivä, Aadam kuoli ihmiskunnan olemassaolon ensimmäisen tuhatvuotisen ”päivän” aikana. Minne hän meni ruumiillisessa kuolemassaan? Ei edes hänen ”sieluaan” (nefeš) ollut otettu taivaasta, eikä hän ’mennyt jälleen’ sinne. Aadam palasi jälleen maan tomuun, koska hänet oli otettu siitä, kuten Jumala sanoi. Hän lakkasi silloin olemasta ”elävä sielu”. (1. Moos. 2:7) Hänen olemassaolonsa lakkasi. Kun hänen vaimonsa Eeva kuoli ruumiillisen kuoleman, hänkin lakkasi olemasta ”elävä sielu”. Ei ollut olemassa mitään sielua, joka olisi elänyt aina ja iankaikkisesti babylonialaisen uskonnollisen jumalaistaruston mukaisesti.

PARATIISIN MENETTÄMINEN

27. Mihin osaan maata soveltui maan kiroaminen, ja mitä se, että Aadamin täytyi viljellä kirottua maata, merkitsi hänelle ja Eevalle?

²⁷ Jumalan Aadamille langettaman tuomion sanamuoto, etenkin sanat ”kirottu . . . maa”, merkitsi, että Aadam oli menettävä paratiisin. Hän menettikin. Paratiisia ei kirottu Eevan ja Aadamin rikkomuksen tähden; se pysyi edelleen elämän paikkana, jossa oli yhä ”elämän puu”. 1. Moos. 3:20–24 ilmoittaa meille:

”Ja mies antoi vaimolleen nimen Eeva, sillä hänestä tuli kaiken elävän äiti. Ja Herra Jumala teki Aadamille ja hänen vaimollensa puvut nahasta ja puki ne heidän yllensä. Ja Herra Jumala sanoi: ’Katso, ihminen on tullut sellaiseksi kuin joku meistä, niin että hän tietää hyvän ja pahan. Kun ei hän nyt vain ojentaisi kättänsä ja ottaisi myös elämän puusta ja söisi ja eläisi iankaikkisesti!’ Niin Herra Jumala ajoi hänet pois Eedenin paratiisista viljelemään maata, josta hän oli otettu. Ja hän karkoitti ihmisen ja asetti Eedenin paratiisin itäpuolelle kerubit ynnä välkkyvän, leimuavan miekan vartioitsemaan elämän puun tietä.”

28. Miksi määräämättömästi kestävä elämä ei ollut enää Aadamille mahdollinen?

²⁸ Koska Jehova Jumalalla oli kuolema vallassaan, hän asetti elämän puun miehen ulottumattomiin pannakseen kuolemanrangaistuksen pakolla voimaan Aadamissa. Aadamin vaimo lähti miehensä mukaan tullakseen hänen lastensa äidiksi. Sitä, ajoiko Jumala pois sen käärmeen, jota oli käytetty Eevan kiusaamisessa, kertomus ei osoita. Määräämättömästi kestävä elämä ei ollut enää mahdollinen Aadamille ja Eevalle.

29. a) Miten Jumala pani nyt ”vihollisuuden” ”vaimon” ja ”käärmeen” välille? b) Mikä vaikutus Jumalan ilmoittamalla tarkoituksella oli hänen alkuperäiseen maata koskevaan tarkoitukseensa, ja miksi me voimme nyt iloita?

²⁹ Ei ole mitään muistiinmerkintöjä siitä, että Eeva olisi Eedenin puutarhan ulkopuolella kasvattanut poikansa vihaamaan käärmeitä. Mutta Jumalan pyhien enkelien taivaallinen järjestö, 1. Moos. 3:15:een sisältyvässä Jumalan ennustuksessa tarkoitettu tosi ”vaimo”, alkoi välittömästi vihata Suurta Käärmettä, Saatanaa. Rakkaus Jehova Jumalaan sen taivaallisena aviomiehenä sai vaimon kaltaisen järjestön tekemään niin. Jumala todellakin pani vihollisuuden ’vaimonsa’ ja Suuren Käärmeen välille. Ajankohta, jolloin vaimo oli synnyttävä ”siemenen”, joka murskaisi Suuren Käärmeen pään, oli liitetty Jehova Jumalan tarkoitukseen. Hän oli nyt muodostanut tarkoituksensa Voidellussaan, Messiaassaan, ja oli tehnyt sen tosiseikan tunnetuksi sekä taivaalle että maalle, mistä on nyt kulunut melkein 6000 vuotta. Se tapahtui aikakausia sitten. Tämä lisätarkoitus vahvisti Jumalan alkuperäisen tarkoituksen, joka koski paratiisimaata, ja varmisti sen täyttymyksen. Muuttumaton Jumala pitää yhä kiinni ilmoittamastaan tarkoituksesta Voidellussaan, Messiaassaan. Me voimme iloita suuresti siitä, että se on nyt saamassa voiton ihmisen hyödyksi.

6. luku

Ihmisten elämä paratiisin ulkopuolella vedenpaisumukseen mennessä

1. Minkä piirteen tarkoituksensa ”siemenestä” Jumala teki tunnetuksi, ja minkä kysymyksen tämä herättää?

KUN aika kului, ihmisen taivaallinen Hyväntekijä teki tunnetuksi ’ikuisesta tarkoituksestaan’ piirteen, joka saa myötätunnon kielen soimaan sydämessämme. Se oli se, että hänen taivaallisen ’vaimonsa’ ”siemeneksi” tarkoitettu oleskelisi tilapäisesti maan päällä ihmiskunnan keskuudessa. Koska ”siemen” syntyisi ihmissukuumme, tämä herättää heti mielessämme kysymyksen, minkä Aadamista ja Eevasta lähtevän sukuhaaran kautta ”siemen” sitten tulisi?

2. Mihin Jumala pääasiassa rajoitti Raamatun sisällön, ja miksi meidän tarvitsee tutkia Raamattua?

² Meidän on tärkeää tietää ”siemenen” inhimillisen sukuhaaran historia. Niiden kansojen ja kansakuntien historia, joilla ei ole mitään tekemistä tämän ”siemenen” elämänkulun kanssa, ei ole ehdottoman tärkeä tai arvokas. Tämän vuoksi Jehova Jumala on rajoittanut Pyhän Raamatun sisällön pääasiassa tämän ”siemenen” polveutumisesta kertomiseen. Saamalla tietoa tästä Raamatun historiasta me kykenemme tunnistamaan tämän Käärmeen murskaavan ”siemenen” emmekä jätä itseämme alttiiksi sille, että teeskentelijä, väärä siemen, pettäisi meidät ja johtaisi meidät harhaan. Petos voisi johtaa meidät ikuiseen tuhoon. Suuri Pettäjä, joka suoritti Eedenin puutarhassa valheellisen petoksen ja joka on vihollisuussuhteessa tosi ”siemenen” kanssa, punoo yhä vanhoja juoniaan. Hän haluaisi harhauttaa meidät kaikki pois Jumalan ”ikuisen tarkoituksen” ”siemenestä”. Siksi meidän tarvitsee tutkia Raamattua.

3. Kuka oli Aadamin esikoispoika, joten mikä kysymys herää Aadamin pojasta Seetistä?

³ Hepreankielisessä Raamatussa on viimeisinä kaksi Aikakirjaa eikä Malakian profeetallinen kirja. Jos nyt otamme esille Aikakirjojen ensimmäisen kirjan, havaitsemme, että se alkaa sarjalla, jossa mainitaan kymmenen sukupolvea Aadamin jälkeen seuraavasti: ”Aadam, [1] Seet, [2] Enos, [3] Keenan, [4] Mahalalel, [5] Jered, [6] Hanok, [7] Metusalah, [8] Lemek, [9] Nooa, [10] Seem, Haam ja Jaafet.” (1. Aikak. 1:1–4) Seet ei ollut Aadamin mielihyvän paratiisin ulkopuolella saama esikoispoika. Kain oli esikoinen, ja Aabel oli seuraavaksi nimeltä mainittu Aadamin ja Eevan poika. (1. Moos. 4:1–5) Miksi sitten Seetistä tehtiin se, joka luetellaan Nooaan johtavassa sukuhaarassa?

4. Mikä osoittaa, että Jumala ei suunnitellut, että Seetin tulisi olla ensimmäinen, joka mainitaan Aadamista lähtevässä sukuhaarassa?

⁴ Suunnitteliko Jehova Jumala asian siten? Ei, sillä se merkitsisi, että Jumala olisi suunnitellut sen, että Kain murhaisi nuoremman veljensä Aabelin ja tekisi siten itsensä kelpaamattomaksi olemaan se, josta nykyinen ihmiskunta voisi laskea polveutuneensa. Jumala ei myöskään suunnitellut, että Aabel menettäisi henkensä häpeällisen murhan välityksellä ennenaikaisesti, ennen kuin hänellä oli tarvittavia jälkeläisiä, ja että hänen sijaansa täytyisi siksi asettaa Seet. (1. Moos. 4:25) Se, ettei Jumala suunnitellut Aabelin murhaamista tilan tekemiseksi Seetille, käy ilmi siitä varoituksesta, jonka Jumala antoi Kainille, jotta tämä ei olisi langennut suuren synnin uhriksi siksi, että hän kantoi kaunaa siitä, että hänen uhrinsa Jumalalle hylättiin mutta hänen veljensä Aabelin uhri hyväksyttiin. – 1. Moos. 4:6,7.

5, 6. Mitä se merkitsi Seetille, että hän syntyi Aadamin kaltaiseksi ja kuvaksi, ja miten tämän seikan ymmärtäminen ilmenee nimen antamisesta hänen pojalleen Enokselle?

⁵ Ei, Jehova Jumala ei suunnitellut asioita siten, vaan kesti kauan aikaa, ennen kuin Aadamille syntyi poika, jonka kautta sukuhaara jatkuisi suoraan luvatun ”siemenen”, Messiaan, syntymiseen lihassa. Tämä Aadamista lähtevän hyväksytyn sukuhaaran alkamisen viivästyminen osoitetaan 1. Moos. 5:3:ssa, josta luemme: ”Kun Aadam oli sadan kolmenkymmenen vuoden vanha, syntyi hänelle poika, joka oli hänen kaltaisensa, hänen kuvansa, ja hän antoi hänelle nimen Seet.” Koska Seet oli Aadamin kaltainen ja kuva eli koska hän oli Aadamin sukua, hän oli epätäydellinen, koska hän oli perinyt synnin ja oli siksi kuolemantuomion alainen. Tämän seikan ymmärtäminen ilmenee nähtävästikin nimestä, jonka Seet antoi pojalleen, josta luemme: ”Ja myöskin Seetille syntyi poika, ja hän antoi hänelle nimen Enos.” (1. Moos. 4:26) Nimi merkitsee ’sairasteleva, sairaalloinen, parantumaton’.

⁶ Tämän kanssa sopusoinnussa käännetään heprean kielen sana enóš, silloin kun sitä ei käytetä erisnimenä, ”kuolevaiseksi ihmiseksi”, esimerkiksi silloin, kun paljon kärsinyt Job sanoo: ”Mikä on ihminen [kuolevainen ihminen, Um; hepr. enóš], että hänestä niin suurta lukua pidät ja että kiinnität häneen huomiosi?” – Ks. Job 7:17; 15:14, Um; myös Ps. 8:5; 55:14; 144:3; Jes. 8:1; Um.

7–9. a) Mikä uskonnollinen tapa alkoi Enoksen päivinä? b) Mikä osoittaa, oliko tämä tapa hyödyksi ihmiselle vai ei?

⁷ Aadamin pojanpojan Enoksen elinaikana tapahtui jotakin merkille pantavaa, mihin 1. Moos. 4:26 kohdistaa huomiomme, kun se sanoo viitatessaan Enoksen syntymiseen Seetille: ”Siihen aikaan ruvettiin avuksi huutamaan Herran [Jehovan, Um] nimeä.” Enos syntyi, kun Seet oli 105 vuoden ikäinen, mikä merkitsisi 235 vuotta Aadamin luomisesta. (1. Moos. 5:6, 7) Siihen mennessä maan ihmisväestö oli lisääntynyt Aadamin monien poikien ja tyttärien mentyä keskenään naimisiin ja heidän jälkeläistensä mentyä keskenään naimisiin. Oliko tämä, että alettiin ’huutaa avuksi Jehovan nimeä’ kasvavan väestön keskuudessa, ihmiskunnalle jotenkin suotuisaa ja kunnioittiko se Jumalaa? Oliko se sitä, mitä nykyaikaiset evankelistat todennäköisesti kutsuisivat ”uskonnolliseksi elpymiseksi”? Aleksandrian juutalaisten Egyptissä tekemä muinainen kreikkalainen Septuaginta-käännös (LXX) kääntää tämän hepreankielisen lauseen: ”Ja Seet sai pojan, ja hän pani hänen nimekseen Enos: hän toivoi kutsuvansa avuksi Herran Jumalan nimeä.” – 1. Moos. 4:26, LXX, painanut S. Bagster and Sons Limited.

⁸ Jerusalem Bible -niminen raamatunkäännös esittää samanlaisen ajatuksen sanoessaan: ”Tämä mies oli ensimmäinen, joka huusi avuksi Jahven nimeä.” Mutta sellainen käännös ei ota huomioon sitä otollista palvontaa, jota uskollinen Aabel suoritti Jehovalle, ennen kuin kateellinen Kain murhasi hänet. Uusi englantilainen Raamattu (The New English Bible) taas sanoo: ”Siihen aikaan ihmiset alkoivat huutaa avuksi HERRAA nimeltä.” (Samoin The New American Bible) Mutta muinainen palestiinalainen targum tarkastelee asiaa epäsuotuisalta kannalta. Kuuluisa Raši (rabbi Salomo ben Isaki, 1040–1105) kääntää 1. Moos. 4:26:n ”Silloin epäpyhää kutsuttiin Herran Nimellä.” Se tarkoittaa, että ihmisiin ja elottomiin esineisiin liitettiin Jehovan ominaisuuksia ja niitä kutsuttiin sen mukaisesti. Tämä merkitsisi, että silloin alkoi epäjumalanpalvelus Jehovan nimessä.

⁹ Se, että Jehovan nimen huutaminen avuksi ei tapahtunut jumalisessa merkityksessä, käy ilmi siitä tosiseikasta että vasta 387 vuotta Enoksen syntymän jälkeen syntyi mies, joka sai Jumalan hyväksymyksen. Hän oli Hanok eli Eenok.

VAELTAMINEN JUMALAN YHTEYDESSÄ PARATIISIN ULKOPUOLELLA

10. Koska sanotaan, että Hanok vaelsi tosi Jumalan yhteydessä, niin mitä se kuvasti hänen isästään Jeredistä, joka eli häntä kauemmin?

¹⁰ Tästä Enoksen pojanpojan pojanpojasta, joka syntyi vuonna 3404 eaa. (eli 622 a.m.), on kirjoitettu: ”Kun Hanok oli kuudenkymmenen viiden vuoden vanha, syntyi hänelle Metusalah. Ja Hanok vaelsi Metusalahin syntymän jälkeen [tosi, Um] Jumalan yhteydessä kolmesataa vuotta, ja hänelle syntyi poikia ja tyttäriä. Niin oli Hanokin koko elinaika kolmesataa kuusikymmentä viisi vuotta.” (1. Moos. 5:21–23) Tämä oli verrattain lyhyt elinikä Hanokille, jonka isä Jered eli 962 vuotta ja jonka poika Metusalah eli 969 vuotta ja tuli muistiinmerkintöjen mukaan vanhimmaksi ihmiseksi. Ja kuitenkin Hanok ’vaelsi tosi Jumalan yhteydessä’. Näin ei sanottu hänen isästään Jeredistä, joka eli vielä 800 vuotta Hanokin syntymän jälkeen. (1. Moos. 5:18, 19) Jeredin usko ei nähtävästikään ollut verrattavissa Hanokin uskoon Jumalaan, eikä hän elänyt Jumalan tahdon eli ilmaistun tarkoituksen mukaan.

11. Minkä ennustuksen Hanok esitti, ja mitä ihmisten tilaa sen on täytynyt kuvastaa?

¹¹ Luotettava selonteko kertoo, että Hanok oli Tosi Jumalan profeetta. Erääseen ajanlaskumme ensimmäisellä vuosisadalla laadittuun kirjeeseen on kirjoitettu: ”Heistäkin Eenok, Aadamista seitsemäs, on ennustanut, sanoen: ’Katso, Herra tulee tuhannen tuhansine pyhinensä tuomitsemaan kaikkia ja rankaisemaan kaikkia jumalattomia kaikista heidän jumalattomista teoistansa, joita he jumalattomuudessaan ovat tehneet, ja kaikesta julkeasta, mitä nuo jumalattomat syntiset ovat häntä vastaan puhuneet’.” (Juud. 14, 15) Tämä ennustus epäilemättä kuvastaa uskonnollista tilaa, joka vallitsi tuolloin Hanokin päivinä. Mitä perustetta olisi muuten ollut sellaisen henkeytetyn ennustuksen esittämiselle, joka varoitti Jehovan tulevasta tuomiosta kaikille jumalattomille, joka tuomio oli yhtä varma kuin se olisi jo tullut? Koska Hanok ei ollut oman aikansa jumalattomia, Jumala saattoi käyttää häntä ennustuksen esittäjänä. Vaikka Hanok eli kerubien vartioiman paratiisin ulkopuolella, joka oli yhä olemassa hänen päivinään, hän ’vaelsi tosi Jumalan yhteydessä’.

12, 13. Minne Hanok otettiin juutalaisten ja kristikuntaan kuuluvien ajatuksen mukaan?

¹² Miksi Hanok sitten eli elämän, joka oli noina aikoina verrattain lyhyt? 1. Moos. 5:24 valistaa meitä: ”Ja kun Hanok oli vaeltanut Jumalan yhteydessä, ei häntä enää ollut, sillä Jumala oli ottanut hänet pois.”

¹³ Todennäköisesti Hanok oli jossakin äärimmäisen vaikeassa tilanteessa, kun Jumala otti hänet pois. Uhkasivatko Hanokin viholliset tappaa hänet, ja ottiko Jumala hänet pois näyttämöltä säästääkseen hänet väkivaltaiselta kuolemalta? Me emme tiedä. Herää kysymys: minne Jumala otti hänet? Joidenkuiden juutalaisten ajatus on, että Jumala otti hänet taivaaseen. Siten ajatellaan myös kristikunnassa nykyään. Ensimmäisellä vuosisadalla heprealaisille kirjoitetussa kirjeessä puhutaan Hanokista, ja esimerkiksi tri James Moffattin tältä vuosisadalta oleva Raamatun uusi käännös (A New Translation of the Bible) kääntää Hepr. 11:5:n seuraavasti: ”Uskon kautta Eenok otettiin taivaaseen, niin että hän ei koskaan kuollut (kuolema ei saavuttanut häntä, sillä Jumala oli ottanut hänet pois).” Uusi englantilainen Raamattu (The New English Bible) sanoo tässä kohdassa: ”Uskon kautta Eenok vietiin pois toiseen elämään hänen kulkematta kuoleman lävitse; häntä ei voitu löytää, koska Jumala oli ottanut hänet. Sillä Raamattu todistaa, että ennen kuin hänet otettiin, hän oli miellyttänyt Jumalaa.” – Ks. myös The Jerusalem Bible, Uusi testamentti nykysuomeksi.

14. Mikä osoittaa antoiko ’Jumalan yhteydessä vaeltaminen’ Hanokille oikeuden tulla otetuksi taivaaseen?

¹⁴ Ps. 89:49 kysyy kuitenkin: ”Kuka on se mies, joka jää eloon eikä kuoloa näe, joka pelastaa sielunsa tuonelan kädestä?” Näin ollen Hanokkin oli saanut syntiseltä Aadamilta perinnöksi kuoleman, ja hänenkin oli pakko kuolla, siitä huolimatta että hän vaelsi tosi Jumalan yhteydessä. Myöhemmin kirjoitettiin Hanokin pojanpojanpojasta, että hänkin ”vaelsi [tosi, Um] Jumalan yhteydessä”; mutta tämän jälkimmäisen elämää ei kuitenkaan lyhennetty. Hän eli kauemmin kuin Aadam – 950 vuotta eli viisikymmentä vuotta vaille tuhat vuotta. (1. Moos. 6:9; 9:28, 29) Johdonmukaisesti se, että Hanok vaelsi Jumalan yhteydessä lyhyemmän aikaa kuin hänen pojanpojanpoikansa, ei antanut hänelle oikeutta mennä taivaaseen tai toiseen elämään sen enempää kuin Nooan vaeltaminen Jumalan yhteydessä antoi hänelle oikeutta kokea sellaista.

15. Miten Hanok on sitten saatettu siirtää, jotta hän ei olisi nähnyt kuolemaa?

¹⁵ Profeetta Mooses kuoli 120 vuoden ikäisenä, ja Jumala hautasi hänet, niin että kukaan ihminen ei tähän päivään mennessä ole tiennyt, missä Mooses lepää haudattuna. (5. Moos. 34:5–7) Jumala näin ollen poisti Hanokin yhtäkkiä hänen aikalaistensa keskuudesta, eikä Hanokista tiedetä, missä hän kuoli tai onko olemassa mitään hautaa. Hän ei kokenut väkivaltaista kuolemaa vihollistensa käsissä. Koska hän oli profeetta, saattoi olla, että hän ollessaan profeetallisessa hurmoksessa sai näyn Jumalan uudesta asiainjärjestyksestä, josta Jumala ”hävittää kuoleman ainiaaksi”. (Jes. 25:8) Hanok odotti elävänsä tuossa uudessa järjestyksessä paratiisimaassa. Kun Hanok oli sellaisen näyn vaikutuksen alaisena, jossa hän näki, miten ihmiskunta vapautetaan kuolemasta Jumalan armollisen varauksen kautta, Jumala on voinut poistaa hänet näyttämöltä ja lopettaa hänen silloisen elämänsä, niin että Hanok ei tiennyt kuolevansa. Sellaisella suurenmoisella tavalla olisi voinut täyttyä se, mikä on kirjoitettu Hepr. 11:5:een:

”Uskon kautta otettiin Eenok pois, näkemättä kuolemaa, ’eikä häntä enää ollut, koska Jumala oli ottanut hänet pois’. Sillä ennen poisottamistaan hän oli saanut todistuksen, että hän oli otollinen Jumalalle.”

VEDENPAISUMUSTA EDELTÄNEET PÄIVÄT

16. Miten päättelemme, että Aadam ja Metusalah tunsivat toisensa?

¹⁶ Hanokin poika Metusalah syntyi 969 vuotta ennen maailmanlaajuista vedenpaisumusta, joten hän kuoli vedenpaisumusvuonna. Vaikka Metusalah oli Aadamista laskettaessa järjestyksessä kahdeksatta polvea, niin tunsiko hän ensimmäisen ihmisvanhempansa Aadamin? Kyllä. Aadam luotiin 1656 vuotta ennen vedenpaisumusta. Hän eli 930 vuotta. Jos lisäämme hänen ikänsä Metusalahin ikään, saamme 1899 vuotta. Vähentämällä tästä summasta 1656 vuotta saamme erotukseksi 243 vuotta. Aadam ja Metusalah elivät siis toistensa kanssa samanaikaisesti 243 vuotta. – 1. Moos. 5:5, 21, 25–27.

17. Minkä ennustuksen Metusalahin poika Lemek lausui Nooan syntyessä, ja miten tämä nimi oli sopiva?

¹⁷ Metusalah eli riittävän kauan kuullakseen varoitukset, joita julistettiin tulevasta koko maapallon käsittävästä vedenpaisumuksesta, ja hän näki niiden valmistelujen saattamisen lähes päätökseen, jotka tehtiin joidenkuiden ihmiskuntaan kuuluvien varjeltumiseksi tuossa maailmankatastrofissa. Hän kykeni näkemään sen, että hänen pojanpoikansa Nooa saarnasi vanhurskautta ja valmisti välinettä ihmisten varjelemiseksi elossa. Lemekille, yhdelle Metusalahin pojista, syntyi Nooa. Nooan syntyessä Lemek henkeytettiin lausumaan häntä koskeva ennustus. Se paljasti, että Jumalan tarkoituksena oli käyttää Lemekin poikaa Nooaa. Luemme siitä: ”Kun Lemek oli sadan kahdeksankymmenen kahden vuoden vanha, syntyi hänelle poika. Ja hän antoi hänelle nimen Nooa, sanoen: ’Tämä lohduttaa meitä työssämme ja kättemme vaivoissa viljellessämme maata, jonka Herra on kironnut’.” Lemek eli edelleen viiden vuoden päähän vedenpaisumuksesta. (1. Moos. 5:27–31) Nimi Nooa oli sopusoinnussa Lemekin ennustuksen kanssa, sillä se merkitsee ’Lepoa’ ja viittaa levosta tulevaan lohdutukseen. Jumalan kirous tultaisiin poistamaan maasta, jonka Hän oli kironnut Aadamin rikkomuksen tähden. – 1. Moos. 3:17.

18. Milloin Nooan eläessä vedenpaisumus alkoi ja sitten päättyi?

¹⁸ Vedenpaisumus tuli Nooan elämän 600. vuonna ja jatkui hänen 601. elinvuoteensa. (1. Moos. 7:11; 8:13; 7:6) Nooan päivinä tapahtunut maailmankatastrofi esikuvasi suurempaa maailmankatastrofia, joka on pian tapahtuva meidän sukupolvemme aikana, minkä vuoksi meidän kannattaa tarkastella sitä. – Sananl. 22:3.

19. Miten Nooa oli elämänvaelluksessaan Hanokin kaltainen?

¹⁹ Nooa, joka oli syntynyt vuonna 2970 eaa. (1056 a.m.), oli vuosisatojen ajan lapseton: ”Kun Nooa oli viidensadan vuoden vanha, syntyivät hänelle Seem, Haam ja Jaafet.” (1. Moos. 5:32) Millaisen maineen Nooa teki itselleen jo ennen kuin hänestä tuli isä? ”Tämä on kertomus Nooan suvusta. Nooa oli aikalaistensa keskuudessa hurskas ja nuhteeton mies ja vaelsi [tosi, Um] Jumalan yhteydessä.” (1. Moos. 6:9, 10) Nooa oli siis Hanokin kaltainen.

20. Miksi herää kysymys niistä ”tosi Jumalan pojista”, joiden kerrotaan olleen maan päällä Nooan päivinä?

²⁰ Vaikka Nooa oli Seetin ja Hanokin jälkeläinen ja myös ”vaelsi tosi Jumalan yhteydessä”, Nooaa ei silti kutsuttu ’tosi Jumalan pojaksi’. Ellei häntä kutsuttu siten, niin keitä muita maan päällä olleita noina syntisestä Aadamista polveutumisen päivinä voitiin kutsua siten? Keitä sitten olivat ne, joiden kerrottiin ilmaantuneen maan päälle Nooan päivinä ja joista me luemme seuraavaksi? ”Kun ihmiset alkoivat lisääntyä maan päällä ja heille syntyi tyttäriä, huomasivat [tosi, Um] Jumalan pojat ihmisten tyttäret ihaniksi ja ottivat vaimoikseen kaikki, jotka he parhaiksi katsoivat. Silloin Herra sanoi: ’Minun Henkeni ei ole vallitseva ihmisessä iankaikkisesti, koska hän on liha. Niin olkoon hänen aikansa sata kaksikymmentä vuotta.’” – 1. Moos. 6:1–3.

21. Keitä nuo ”tosi Jumalan pojat” olivat, ja mitä he rupesivat haluamaan?

²¹ Noiden ”tosi Jumalan poikien” on täytynyt olla taivaan enkeleitä, jotka olivat tähän aikaan saakka olleet osa pyhien ”tosi Jumalan poikien” muodostamasta Jehovan taivaallisesta järjestöstä, Jehovan vertauskuvallisesta ”vaimosta”, josta oli tuleva luvatun ”siemenen” äiti. Kun maata perustettiin ihmisten asuinpaikaksi, he olivat panneet merkille Jehovan luomistyön ja olivat huutaneet riemuissaan. (Job 38:7; 1. Moos. 3:15) Havaitessaan avioliittojärjestelyn ihmisten keskuudessa ja siihen liittyvän etenkin hauskannäköisiä naisia he sallivat itsensä ruveta haluamaan sukupuolielämää maan päällä naisten kanssa itselleen sopivana.

22. Miten nuo ”tosi Jumalan pojat” toteuttivat halunsa ja tekivät samalla syntiä?

²² Miten he henkiluomuksina saattoivat nauttia sukupuolisuhteista maan päällä lihaa olevien naisten kanssa? Aineellistumalla liharuumiisiin tavoitelluiksi miehiksi ja ottamalla ihmisvaimoja ja olemalla sukupuolisuhteissa heidän kanssaan. Koska Luoja ja taivaallinen Isä oli antanut luvan samaa luontoa olevien lihallisten maallisten luomusten välisille avioliitoille eikä henkiluomusten ja lihallisten ihmisluomusten välille, nämä ”tosi Jumalan pojat” eivät tulleet ja aineellistuneet lihaa oleviksi miehiksi palvellakseen Jehova Jumalan sanansaattajina, jotka olisivat Hänen valtuuttamiaan ja lähettämiään. He alkoivat aiheuttaa henki- ja ihmisluonnon, taivaallisen ja maallisen luonnon, sekoittumista. (3. Moos. 18:22, 23) Nuo ”tosi Jumalan pojat” tekivät selvästikin syntiä.

23. Missä hengessä Jumala oli kauan aikaa toiminut syntistä ihmiskuntaa kohtaan, mutta mitä hän nyt julisti?

²³ Tähän mennessä oli kulunut yli tuhat vuotta Aadamin kapinoinnista Eedenissä Jehova Jumalan kaikkeudensuvereenisuutta vastaan. Jehova oli toiminut kärsivällisyyden ja pitkämielisyyden hengessä syntistä ihmiskuntaa kohtaan, sillä jo Nooan isoisän isän Hanokin päivinä ihmiskunta yleensä oli tullut pahamaineisen ”jumalattomaksi”. Ja nyt siihen kuuluvat olivat ryhtymässä uusimuotoiseen moraaliseen turmelukseen ja sukupuoliseen luonnottomuuteen naisten ja aineellistuneitten enkelien keskinäisten avioliittojen välityksellä. Nyt tuli syystä aika, jolloin kärsivällinen Luoja lakkaisi toimimasta itseään alentavaa ihmiskuntaa kohtaan suvaitsevuuden ja pidättyvyyden hengessä. Jumala julisti lopulta täysin oikeutetusti: ”Minun Henkeni ei ole vallitseva ihmisessä [toimiva ihmistä kohtaan, Um] iankaikkisesti, koska hän on liha. Niin olkoon hänen aikansa sata kaksikymmentä vuotta.” – 1. Moos. 6:3.

24. a) Asettiko Jumala siinä rajan ihmisen iälle kuten Mooseksen tapauksessa? b) Mikä silloin alkoi, ja miksi aikaa oli varattu runsaasti?

²⁴ Se ei merkinnyt ihmisen iän rajoittamista kuten profeetta Mooseksen tapauksessa, joka eli 120-vuotiaaksi. Se oli Jumalan säädös siitä, että jumalattomalla ihmismaailmalla olisi ainoastaan 120 vuotta lisäaikaa olemassaololleen koko maapallon käsittävään vedenpaisumukseen mennessä. Näin ollen tämä jumalallinen säädös tehtiin tunnetuksi vuonna 1536 a.m. eli 2490 eaa. Tämä merkitsi, että Nooan päivien jumalattomalle maailmalle oli alkanut ”lopun aika”. Jumala, jolla on tarkoitus, määräsi ajat. Vaikka hän ei ollut suunnitellut, että sellaista järkyttävää tapahtuisi ”tosi Jumalan poikien” yhteydessä, hän oli kuitenkin yhä täysin tilanteen tasalla ja pystyi käsittelemään ennalta aavistamattomat tapahtumat. Hän on kaikkiviisas, kaikkivaltias. Oli erittäin huomaavaista, että hän varasi niin pitkän ajanjakson edeltämään tuon jumalattoman maailman loppua. Miksi? Koska Jumalan säädös tehtiin julkiseksi kaksikymmentä vuotta ennen kuin Nooasta tuli isä, ja silti se salli hänen saada kolme poikaa, jotka saattoivat kasvaa aikuisiksi ja mennä naimisiin sekä liittyä isänsä kanssa tekemään asianmukaisia valmisteluja uhkaavassa vedenpaisumuksessa varjeltumiseksi. – 1. Moos. 5:32; 7:11.

NEFILIM

25, 26. Millä nimellä kutsuttiin enkelien ja naisten avioliitoista syntyneitä jälkeläisiä ja miksi?

²⁵ Intohimoisten ”tosi Jumalan poikien” ja naisten välisten avioliittojen päivät olivat luetut. Mutta oliko mahdollista, että tästä luontojen sekoittumisesta aineellistuneitten henkien ja lisääntymiskykyisten lihallisten naispuolisten luomusten välillä syntyisi mitään jälkeläisiä? 1. Moos. 6:4 esittää vastaukseksi seuraavat tosiseikat:

”Siihen aikaan eli maan päällä jättiläisiä [hepr. nefilim], ja myöhemminkin, kun Jumalan pojat yhtyivät ihmisten tyttäriin ja nämä synnyttivät heille lapsia; nämä olivat noita muinaisajan kuuluisia sankareita.”

²⁶ Näistä seka-avioliitoista syntyneet pojat olivat sekamuotoja, ja heitä kutsuttiin nimellä nefilim. Tämä nimi merkitsee ’kaatajia’ sen osoittamiseksi, että nämä mahtavat sekamuotoiset pojat kaatoivat toisia väkivaltaisesti eli panivat itseään heikommat ihmiset kaatumaan. Kului huomattavasti aikaa, kun nämä ”kaatajat” (nefilim) siitettiin ja he syntyivät ja sitten kasvoivat täysi-ikäisiksi ja aloittivat väkivaltaisen uransa. Koska he olivat sekamuotoja, he eivät normaalisti kykenisi lisääntymään ja tuottamaan sekarotuaan.

27. Mikä Jumalan tarkoitus oli hävittää maan pinnalta ja miksi?

²⁷ Ihmisperhe ei hyötynyt siitä, että tottelemattomat aineellistuneet ”tosi Jumalan pojat” sekoittuivat niin läheisesti ihmisten joukkoon. ”Mutta kun Herra näki, että ihmisten pahuus oli suuri maan päällä ja että kaikki heidän sydämensä aivoitukset ja ajatukset olivat kaiken aikaa ainoastaan pahat, niin Herra katui [tunsi mielipahaa, Um] tehneensä ihmiset maan päälle, ja hän tuli murheelliseksi sydämessänsä. Ja Herra sanoi: ’Minä hävitän maan päältä ihmiset, jotka minä loin, sekä ihmiset että karjan, matelijat ja taivaan linnut; sillä minä kadun ne tehneeni’. Mutta Nooa sai armon Herran silmien edessä.” (1. Moos. 6:5–8) Jehova pahoitteli sitä, että Hänen tekemänsä ihminen oli vajonnut niin alas moraaliltaan ja hengellisyydeltään. Oli valitettavaa, että maan päällä oli ihmisiä, joilla oli niin rappeutunut persoonallisuus. Hänen tarkoituksensa oli hävittää maan päältä nämä, mutta ei ihmissukua, jonka vanhurskas jäsen Nooa oli.

28. Miksi me voimme nykyään olla kiitollisia siitä, että Jumalan tarkoitus oli lopettaa tuo ennen vedenpaisumusta maan päällä vallinnut väkivallantila?

²⁸ Räikeänä vastakohtana Nooalle ja hänen perheelleen ”maa turmeltui Jumalan edessä ja maa tuli täyteen väkivaltaa. Niin Jumala näki, että maa oli turmeltunut; sillä kaikki liha oli turmellut vaelluksensa maan päällä.” (1. Moos. 6:11, 12) Noina vedenpaisumusta edeltäneinä päivinä ihmismaailma oli astunut väkivallan aikakauteen. Nykyään maailma on elänyt ”väkivallan aikakautta”, kuten tarkkailijat sitä nimittävät, aina vuodesta 1914 lähtien, jona vuonna ensimmäinen maailmansota puhkesi kaikkine väkivaltaisuuksineen. Saattaisimme siis hyvin kysyä: mikä maailman tila olisi nykyään, jos Kaikkivaltias Jumala olisi sallinut vedenpaisumusta edeltäneen ”väkivallan aikakauden” jatkua keskeytyksettä? Mahdollisuuksien ajatteleminen panee meidät värisemään. Maa olisi kauan ennen nykyhetkeä ollut paikka, jossa on liian vaarallista elää. Voimme olla kiitollisia siitä, että Jumalan tarkoitus oli lopettaa vedenpaisumusta ennen vallinnut ”väkivallan aikakausi”.

MAAILMA LOPPUU, SUKU SÄILYY ELOSSA

29. Minkä maata koskevan Jumalan tarkoituksen kanssa Jehovan Nooalle antamat käskyt olivat sopusoinnussa?

²⁹ Jehova piti kiinni alkuperäisestä tarkoituksestaan, että ensimmäisen miehen ja naisen jälkeläiset asuisivat kaikkialla maapallolla paratiisillisissa olosuhteissa. Sukuhaara, joka johtaisi Messiaan tuottamiseen, tarvitsi myös säilyttää. Pitääkseen kiinni tästä Jumala käski tottelevaista Nooaa rakentamaan niin tilavan arkin (eli kelluvan arkun), että siihen sopivat Nooa ja hänen perheensä ja maaeläinten ja taivaitten lentävien luomusten peruslajit, kuten kyyhkynen ja kaarne eli korppi. Arkissa ei tarvittu mitään tilaa höyrykoneelle tai dieselkoneelle ja polttoaineille arkin kuljettamiseksi jonnekin; se vain kellui mukanaan elävät asukkaansa ja ruokavarastot, jotka riittivät vuodeksi tai pitemmäksi ajaksi. – 1. Moos. 6:13–7:18.

30. Mikä luonnontila vallitsi toisesta luomispäivästä lähtien maan päällä ja sen ympärillä, joka teki sellaisen koko kiertotähden käsittävän tulvan mahdolliseksi?

³⁰ Ymmärtääksemme, mitä mahdollisuuksia oli olemassa sellaisen vesitulvan tulemiselle maan päälle, meidän on mielessämme kuviteltava tilanne, joka vallitsi maapallollamme kokonaisuudessaan. Sen pinnalla oli sekä laajoja että pieniä maamassoja, jotka pistivät esiin meristä. Kaiken tämän yläpuolella oli taivaankansi eli taivaanvahvuus ilmakehineen, jonka ilmaa ihmiskunta ja muut elävät luomukset hengittivät. Mutta tämän ulkopuolella oli syvä vesikatos, joka ympäröi maata kapaloiden tavoin ja jonka Luoja oli pannut kohoamaan tieteellisen täsmälliseen korkeuteen toisena luomispäivänä. Se pysyi siellä riippumassa maapallon ympärillä olevan vaipan tavoin ja syöksyisi takaisin maahan ainoastaan Luojan tarkoituksen mukaan ja Hänen käskystään. (1. Moos. 1:6–8) Eräs ajanlaskumme ensimmäisen vuosisadan henkeytetty raamatunselittäjä kuvaili sitä sattuvasti sanoessaan: ”Vanhoista ajoista saakka oli taivaat ja maa, joka oli kiinteänä olemassa vedestä esillä ja veden keskellä Jumalan sanan vaikutuksesta.” – 2. Piet. 3:5, Um; Jerusalem Bible.

31, 32. Mitä Nooan päiväkirja osoitti vedenpaisumuksesta?

³¹ Maailmanlaajuinen vedenpaisumus ei ole mikään taru, joka juontaisi juurensa babylonialaisista lähteistä. Se on historiallinen tosiasia, joka on jättänyt jälkensä maahan tähän päivään saakka. Sen tapahtuma- ja kestoaika määrättiin. Nooan laivan eli arkin lokikirjan mukaan se alkoi hänen elämänsä 600. vuotena, kuuvuoden toisen kuukauden 17. päivänä.

³² Nooa merkitsi silloin lokikirjaan, että veden satamista taivaasta jatkui 40 päivää. Jopa silloisten vuorten huiput peittyivät tulvavesiin 15 kyynärän syvyydeltä. Seitsemännen kuukauden 17. päivänä arkki pysähtyi Araratin vuorille. Luojan voiman mukaan maapallon kuoreen muodostui uusia syvänteitä tulvavesien juoksuttamiseksi pois. Kuivuminen oli päättynyt uuden kuuvuoden ensimmäisen kuukauden ensimmäisenä päivänä. Uuden kuuvuoden toisen kuukauden 27. päivänä eli yhden kuuvuoden ja kymmenen päivän kuluttua vedenpaisumuksen alkamisesta Jumala käski Nooaa lähtemään arkista ja myös päästämään kaikki siellä olleet eläimet vapaiksi. – 1. Moos. 7:11–8:19.

33. Mikä tuhoutui vedenpaisumuksessa ja mikä säilyi elossa?

³³ Tällä tavalla Jumalan suojeluksen alaisuudessa Aadamista polveutunut ihmissuku säilyi elossa maailmanlaajuisessa vedenpaisumuksessa, mutta jumalaton maailma eli jumalattomien ihmisten maailma loppui. Tämä merkitsi myös häpeällisten sekarotuisten ”kaatajien” (nefilim) tuhoa, koska he olivat lihaa samoin kuin kaikki muutkin ihmiskuntaan kuuluvat. Ensimmäisen vuosisadan henkeytetty raamatunselittäjä kuvaili sitä yksinkertaisella, ymmärrettävällä kielellä oikein sanoessaan:

”Eikä hän [Jumala] säästänyt muinaista maailmaa, vaikka varjelikin Nooan, vanhurskauden saarnaajan, ynnä seitsemän muuta, vaan antoi vedenpaisumuksen tulla jumalattomain maailman päälle. . . . niiden kautta silloinen maailma hukkui vedenpaisumukseen.” – 2. Piet. 2:5; 3:6.

34. Mitä Mooseksen mukaan tapahtui maan päällä ja vastaavasti arkissa olleille eläville luomuksille?

³⁴ Tämä on sopusoinnussa profeetta Mooseksen tiedonannon kanssa: ”Kaikki, joiden sieramissa oli elämän hengen henkäys, kaikki, jotka elivät kuivalla maalla, kuolivat. Niin Herra hävitti kaikki olennot, jotka maan päällä olivat, niin hyvin ihmiset kuin myös karjaeläimet, matelijat ja taivaan linnut; ne hävisivät maan päältä. Ainoastaan Nooa sekä ne, jotka olivat hänen kanssansa arkissa, jäivät henkiin. Ja vedet vallitsivat maan päällä sata viisikymmentä päivää.” – 1. Moos. 7:22–24.

35. Jos emme halua, että meidät säilytetään Jumalan tuomion toimeenpanon ”pahaa päivää” varten, niin mitä meidän tulisi nyt Nooan tavoin tehdä?

³⁵ Tämä maailmanlaajuinen vedenpaisumus oli todellakin ”Jumalan teko”. Se valaisee dramaattisesti asiaa, johon meidän tulisi nykyään suhtautua vakavasti. Mitä? ”Näin Herra [Jehova, Um] tietää pelastaa jumaliset kiusauksesta, mutta tuomion päivään säilyttää rangaistuksen alaisina väärät [epävanhurskaat, Um].” (2. Piet. 2:9) ”Kaiken on Herra tehnyt määrätarkoitukseen, niinpä jumalattomankin onnettomuuden [pahan, Um] päivän varalle.” (Sananl. 16:4) Jos emme siis halua, että meidät säilytetään nopeasti lähestyvää ”pahaa päivää” varten, joka on Jehovan itsensä ajoittama ”päivä” hänen vanhurskaitten tuomioittensa toimeenpanemiseksi kaikkia maan päällä olevia epävanhurskaita vastaan, meidän velvollisuutemme on ’vaeltaa Jumalan yhteydessä’ kuten Nooa ja mukautua Hänen tarkoitukseensa.

36. a) Mitä vedenpaisumuksessa tapahtui ”kaatajille”? b) Mitä seurauksia kokivat lisäksi tottelemattomat ”tosi Jumalan pojat”?

³⁶ Eivät ainoastaan epävanhurskaat ihmiset ja ”kaatajat” (nefilim) kokeneet Jumalan tuomion toimeenpanoa itseään vastaan vedenpaisumuksessa vaan myös tottelemattomat ”Jumalan pojat” saivat vastaansa ansaitsemansa tuomion. On kyllä totta, että kun vedenpaisumus peitti alleen koko maan, niin nuo ”tosi Jumalan pojat” jättivät vaimonsa ja perheensä ja luopuivat aineellisesta ruumiistaan eivätkä hukkuneet. Mutta entä kun he palasivat henkitilaansa, joka oli heidän varsinainen olinpaikkansa? Jatkuiko heidän aikaisempi läheinen suhteensa, joka heillä oli ollut Jumalaan? Oliko heidän suhteensa Häneen sama kuin ennen? Pysyivätkö he hänen pyhässä taivaallisessa järjestössään olemalla edelleen ”tosi Jumalan poikia”? Eivät, vaan me näemme näissä tottelemattomissa henkiluomuksissa niiden ”demonien” (Um) eli ”riivaajien” (Saatanaa lukuun ottamatta) alun, joista profeetta Mooses puhuu. (5. Moos. 32:17; myös Ps. 106:37) Mutta ensimmäisen vuosisadan raamatunselittäjät mainitsevat tarkemmin, miten Jehova Jumala menetteli noiden tottelemattomien henkien suhteen, kun he sanovat:

”Ne enkelit, jotka eivät säilyttäneet valta-asemaansa, vaan jättivät oman asumuksensa, [hän] pani [sakeaan, Um] pimeyteen iankaikkisissa kahleissa säilytettäviksi suuren päivän tuomioon.” (Juud. 6) ”Vankeudessa olevat henget, jotka muinoin eivät olleet kuuliaiset, kun Jumalan pitkämielisyys odotti Nooan päivinä, silloin kun valmistettiin arkkia, jossa vain muutamat, se on kahdeksan sielua, pelastuivat veden kautta.” (1. Piet. 3:19, 20) ”Ei Jumala säästänyt enkeleitä, jotka syntiä tekivät, vaan syöksi heidät syvyyteen [tartarokseen, Um], [sakean, Um] pimeyden kuiluihin, ja hylkäsi heidät tuomiota varten säilytettäviksi.” – 2. Piet. 2:4.

37. Mikä tuli olemaan tottelemattomien ”tosi Jumalan poikien” asema heidän palatessaan henkimaailmaan?

³⁷ Tottelemattomien ”tosi Jumalan poikien” luopuminen aineellisista ruumiistaan ja heidän paluunsa henkimaailmaan ei siis muuttanut heitä jälleen pyhiksi enkeleiksi. He havaitsivat olevansa Saatanan puolella, joka oli alkuperäinen Jehova Jumalaa vastaan kapinoinut. He eivät olleet enää sopivia paikkaan vaimon kaltaisessa Jehovan taivaallisessa järjestössä, jonka muodostavat pyhät ja tottelevaiset ”tosi Jumalan pojat”. Tästä syystä heidät alennettiin ”demonien” asemaan. Tästä alhaisesta, häväistystä tilasta puhutaan sopivasti tartaroksena, joka nimi on lainattu kreikan kielestä. Syyriankielinen raamatunkäännös puhuu siitä ”alimpina paikkoina”. (Ks. myös Job 40:15; 41:23 kreikankielisestä Septuaginta-käännöksestä.) Noita tottelemattomia henkiä ei enää suosittu sillä hengellisellä valistuksella, jota Jumala näki sopivaksi suoda uskollisille enkelipojilleen. Tällä tavoin ne syöstiin sakeaan pimeyteen ja pidettiin siellä ikään kuin ”iankaikkisissa kahleissa” säilytettäviksi ”suuren päivän tuomioon”. Siksi ne eivät voi jakaa ihmiskunnalle mitään todellista valistusta.

38. Kenen ”siementä” tottelemattomista hengistä tuli, ja miten ne toimivat ihmisen pettämiseksi ja orjuuttamiseksi?

³⁸ Sellaisista tottelemattomista hengistä tuli Suuren Käärmeen, Saatanan, näkymätön ”siemen”. Niiden paneminen tartarosmaisiin ’sakean pimeyden kuiluihin’ Saatanan kanssa ei ollut käärmeen pään murskaamista Jumalan taivaallisen ”vaimon” luvatun ”siemenen” toimesta. Pyhää ”siementä” ei ollut vielä tuotettu, ja vangitut pahat henget halusivat kiihkeästi tietää, kuka se olisi, jotta ne voisivat olla mukana tuon ”siemenen” ”kantapäähän” pistämisessä. (1. Moos. 3:15) Tästä syystä nuo johtajansa Saatanan alaisuudessa olevat pahat henget pysyttelivät lähellä ihmisiä pettääkseen heidät ja kääntääkseen heidät ”siementä” vastaan, kun se tulisi. Ne yrittävät olla yhteydessä ihmiskuntaan meedioitten välityksellä, koska ne eivät voineet enää aineellistua lihaan. Ne teeskentelevät olevansa kuolleitten ihmisten ”ruumiista vapautuneita sieluja”. Ne kiusaavat ja ahdistavat heikkoluonteisia ihmisiä ja ottavat jopa haltuunsa myöntyväisiä ihmisiä. Profeetta Mooses henkeytettiin varoittamaan Jumalan kansaa olemasta missään tekemisissä näiden Jumalan demonisten vihollisten kanssa. (5. Moos. 18:9–13) Kavahda siis spiritismiä!

39. Minkä – ellei demonien – puoleen meidän tulisi kääntyä hengellisen valistuksen saamiseksi?

³⁹ Koska me haluamme saada Jehova Jumalan ”ikuista tarkoitusta” koskevaa valistusta, meidän tarvitsee karttaa noita pimeyden spiritistisiä voimia, jotka tekevät suurimman osan ihmiskunnasta sokeaksi Jumalan totuudelle. Jumalan kirjoitettu sana, Pyhä Raamattu, on meille hengellisen valaistuksen kanava psalmistan henkeytettyjen sanojen mukaan, jotka hän sanoi Jehova Jumalalle: ”Sinun sanasi on minun jalkaini lamppu ja valkeus minun tielläni.” – Ps. 119:105.

40. Mikä ihmisten ja enkelien kapinasta huolimatta osoittaa Jumalan taivaallisen järjestön uskollisuuden ja yhteistoiminnan?

⁴⁰ Me olemme silmäilleet Jumalan sanan valossa taaksepäin ihmisen maan päällä olon ensimmäisiä 1656 vuotta Aadamin luomisesta Nooan päivien vedenpaisumukseen. Sekä enkelien että ihmisten kapinasta huolimatta muuttumaton Jumala piti kiinni ensimmäiseksi muodostamastaan tarkoituksesta maan päällä olevan ihmiskunnan suhteen. Vaikka mainitsematon määrä enkeleitä antoi perään itsekkäälle halulle ja teki syntiä ja heidät tarvitsi erottaa hänen taivaallisesta, vaimon kaltaisesta järjestöstään, näiden lukumäärä ei ole verrattavissa niiden määrään, jotka pysyivät uskollisina Hänelle hänen pyhässä järjestössään kuin uskollinen vaimo rakkaudelliselle aviomiehelle. Tuhansia vuosia myöhemmin profeetta Daniel näki näyssä sata miljoonaa uskollista enkeliä, jotka yhä palvelivat Korkeinta Jumalaa, ”Vanhaikäistä”. (Dan. 7:9, 10) Tämä taivaallinen ”vaimo”, ennustetun ”siemenen” tuleva äiti, asettui ’vihollisuussuhteeseen’ Suureen Käärmeeseen, Saatanaan, ja hänen ’siemeneensä’ nähden. ”Vaimo” oli lujasti päättänyt olla yhteistoiminnassa Jehova Jumalan kanssa hänen vastikään ilmaistun tarkoituksensa toteuttamisessa ”siemenen” tuottamiseksi hänen valitsemanaan aikana.

41.Mitä väitettä Saatana pyrki pahassa tarkoituksessa todistamaan koko luomakunnan edessä, ja onnistuiko hän täydelleen edes ennen vedenpaisumusta?

⁴¹ Aadamista ja Eevasta oli heidän luomisensa aikaan inhimillisessä täydellisyydessä tehty Jehovan yleisjärjestön näkyvä osa maan päällä mielihyvän paratiisissa. He eivät kiusauksessa säilyttäneet nuhteettomuuttaan Luojaansa, taivaallista Isäänsä, kohtaan. Kuolemantuomion saaneina heidät karkotettiin Jehovan yleisjärjestöstä, ja heitä lakattiin pitämästä Hänen lapsinaan. Mutta entä heidän jälkeläisensä? Nuhteettomuutensa rikkoneista Aadamista ja Eevasta päätellen heidän epätäydellisinä syntyneet, synnin perineet jälkeläisensä eivät kykenisi säilyttämään nuhteettomuutta Luojaa kohtaan, kun Suuri Käärme, Saatana, kiusaisi ja painostaisi heitä. Ilmeisesti Saatana pyrki todistamaan taivaassa ja maassa olevan koko luomakunnan edessä, että kukaan heistä ei kykenisi siihen. Todistiko hän väitettään edes ennen vedenpaisumusta? Raamatun kertomus, joka esittää Jumalan näkökannan asiasta, osoittaa, että ainakin kolme miestä säilytti nuhteettomuutensa, nimittäin Aabel, Hanok ja Nooa.

42, 43. a) Minkä todisteen Aabelin, Hanokin ja Nooan tapaukset varasivat? b) Miten Jehovan kyky nähdä asioita etukäteen oli täsmällinen lisätodisteitten varaamisen suhteen?

⁴² Nuo kolme uskollista, Jumalaa pelkääväistä miestä kannattivat Luojansa Jehovan kaikkeudensuvereenisuutta. He todistivat, että Saatana on julkea valehtelija väittäessään, että Kaikkivaltias Jumala ei voi panna maan päälle ihmistä, joka edes paratiisiympäristössä säilyttää nuhteettomuutensa Jehovaa kohtaan, kun hänet alistetaan Saatanan kiusauksiin ja painostuksiin. Aabelin, Hanokin ja Nooan tapaukset todistavat, että Jumalalla Luojalla oli oikeus sallia syntisestä Aadamista ja Eevasta polveutuvan ihmissuvun jatkaa olemassaoloaan maan päällä. Muita miehiä, naisten ohella, oli varmasti ilmaantuva Aabelin, Hanokin ja Nooan lisäksi ihmiskunnan riveihin, kun ihmiselämä jatkui maan päällä paratiisin ulkopuolella, ja näin kertyisi lisää todisteita Saatanan Jumalaa vastaan esittämän valheen ja herjauksen vastapainoksi.

⁴³ Jehovan kyky nähdä asioita etukäteen oli täsmällinen, ja hänen tarkoituksensa oli onnistuva. Hänen messiaaninen tarkoituksensa, joka ilmaistiin Suuren Käärmeen läsnä ollessa Eedenin puutarhassa, lujitti Jumalan alkuperäistä tarkoitusta ja varmisti sen täyttymyksen. Jumalan kaikkeudensuvereenisuus maahan nähden, jonka maailmanlaajuinen vedenpaisumus osoitti niin mahtavasti, ei tule koskaan lakkaamaan ihmiskunnalta.

7. luku

”Siemeneen” johtavan sukuhaaran seuraaminen

1. Miksi Aabelin, Hanokin ja Nooan tapaukset olivat saaneet Saatanan entistä epätoivoisemmaksi pyrkimyksessään ”siemenen” tuhoamiseksi?

JUMALAN ”ikuinen tarkoitus” kohdistuu ”siemeneen”, jonka Jumalan ”vaimo” on tuottava. Kamppailu, joka alkoi Eedenin puutarhassa Saatanan ja Jumalan välillä, keskittyy tähän salaperäiseen ”siemeneen”. Näin täytyi olla, koska tuo ”siemen” täytyi tuoda esiin määräaikana Suuren Käärmeen pään murskaamiseksi, ja Saatana tiesi, että ”pää”, jota tarkoitettiin, oli hänen omansa. (1. Moos. 3:15) Saatana oli päättänyt murtaa tulevan ”siemenen” nuhteettomuuden ja tehdä hänet siten soveltumattomaksi Jumalan tarkoitukseen. Vedenpaisumus päätti Saatanan ja Jumalan välisen kamppailun ensimmäisen erän Saatanan häviöksi. Hänen ei ollut onnistunut murtaa ainakaan kolmen sellaisen miehen nuhteettomuutta, jotka polveutuivat ensimmäisestä miehestä ja naisesta, joiden nuhteettomuuden hän oli juonen avulla turmellut. Aabel, Hanok ja Nooa olivat heikentäneet Saatanan itsevarmaa asennetta ja saaneet hänet entistä epätoivoisemmaksi pyrkimyksessään ”siemenen” tuhoamiseksi.

2. Minkälaisen alun antamisesta vedenpaisumuksen jälkeiselle elämälle ihmiskunnan pitäisi nykyään olla kiitollinen Nooalle? Miksi niin?

² Vedenpaisumuksen päättymistä seuranneet 658 vuotta osoittautuisivat erittäin paljastaviksi Jumalan ”vaimon” ”siementä” koskevien yksityiskohtien suhteen. Vedenpaisumuksen jälkeen koko ihmiskunta tähän päivään asti saattoi laskea polveutumisensa Nooasta, joka rakensi vedenpaisumuksen yli säilyneen arkin. Nyt ihmismaailmalle annettiin siis vanhurskas alku, sillä Nooa ”vaelsi [tosi, Um] Jumalan yhteydessä”. (1. Moos. 6:9) Vaikka hän olikin perinyt epätäydellisyyden, hän oli moraalisesti nuhteeton ja moitteeton Jumalan edessä. Miten kiitollisia meidän, hänen jälkeläistensä, pitäisikään olla siitä! Heti lähdettyään arkista ja astuttuaan Araratinvuorelle Nooa johti ihmiskuntaa ihmiskunnan Varjelijan, Jehova Jumalan, palvonnassa.

”Ja Nooa rakensi alttarin Herralle ja otti kaikkia puhtaita karjaeläimiä ja kaikkia puhtaita lintuja ja uhrasi polttouhreja alttarilla. Ja Herra tunsi suloisen [rauhaisan, Um] tuoksun ja sanoi sydämessänsä: ’En minä koskaan enää kiroa maata ihmisen tähden; sillä ihmisen sydämen aivoitukset ovat pahat nuoruudesta saakka. Enkä minä koskaan enää tuhoa kaikkea, mikä elää, niinkuin nyt olen tehnyt. Niin kauan kuin maa pysyy, ei lakkaa kylväminen eikä leikkaaminen, ei vilu eikä helle, ei kesä eikä talvi, ei päivä eikä yö.’” – 1. Moos. 8:20–22; vrt. Jes. 54:9.

3. Miten ennustus, jonka Lemek oli esittänyt Nooan syntymän aikaan, osoittautui todeksi, ja minkä vertauskuva sateenkaaresta tuli?

³ Ennustus, jonka Nooan isä Lemek oli lausunut hänestä hänen syntyessään, osoittautui oikeaksi. (1. Moos. 5:29) Jumalan kirous, joka lausuttiin Eedenin puutarhan ulkopuolella olevalle maalle Aadamin rikkomuksen jälkeen, poistettiin, ja Nooa (jonka nimi merkitsee ’Lepoa’) kohotti rauhaisan tuoksun polttouhristaan Jumalalle, mikä sai Jumalan lupaamaan ihmiskunnalle levon kirotun maan viljelemisen raadannasta. Jumala pani myös ensimmäisen muistiinmerkityn sateenkaaren ilmaantumaan auringonvalossa, kun aurinko nyt paistoi suoraan maan päälle vesikatoksen poistamisen tähden. Jehova osoitti tuon sateenkaaren olevan takuun merkki ja lupasi, että ”vesi [ei] enää paisu tulvaksi hävittämään kaikkea lihaa”. Enää ei tule olemaan vedenpaisumusta. – 1. Moos. 9:8–15.

4. Mikä kysymys nyt heräsi luvatun ”siemenen” suhteen Nooan kolmen pojan ja heidän vaimojensa jäätyä eloon vedenpaisumuksessa Nooan kanssa?

⁴ Nooan kolme poikaa, Seem, Haam ja Jaafet, sekä heidän vaimonsa säilyivät elossa hänen ja hänen vaimonsa kanssa. Kuka näistä kolmesta pojasta oli nyt oleva se, jonka sukuhaaran kautta Jumalan ”vaimon” ”siemenen” maallinen ilmaantuminen tapahtuisi? Tehtävä valinta vaikuttaisi eri tavalla niihin kolmeen rotuun, jotka polveutuisivat kolmesta patriarkasta, Seemistä, Haamista ja Jaafetista. Ennustus, jonka Jumala henkeytti Nooan lausumaan kolmesta pojastaan eräässä ratkaisevassa tilanteessa, osoitti, kehen Jumalan suosio ja siunaus kohdistuisi. Mikä oli valinnan perusteena?

5. Mikä sai Nooan lausumaan kirouksen Haamin pojalle Kanaanille?

⁵ Tottelevaisena Jumalan käskylle, jonka mukaan Nooan poikien oli oltava hedelmällisiä maan päällä, Seemistä tuli Arpaksadin isä kaksi vuotta vedenpaisumuksen alkamisen jälkeen. (1. Moos. 11:10) Aikanaan Haamille syntyi Kanaan. (1. Moos. 9:18; 10:6) Jonkin aikaa Kanaanin syntymän jälkeen sattui, että Nooa jostakin mainitsemattomasta syystä juopui viinitarhansa viinistä. Haam meni Nooan telttaan ja näki hänen makaavan paljaana, alastomana, mutta hän ei tehnyt mitään peittääkseen isänsä alastomuutta. Sen sijaan hän kerskaili siitä Seemille ja Jaafetille. Osoittaen asianmukaista kunnioitusta isäänsä kohtaan Seem ja Jaafet kieltäytyivät katselemasta Nooan alastomuutta, lähestyivät isäänsä selkä edellä ja levittivät vaatteen hänen päälleen. He eivät halunneet hyötyä isänsä alastomuudesta vaan ilmaisivat jatkuvasti syvää kunnioitusta häntä kohtaan isänään ja Jehovan profeettana.

”Kun Nooa heräsi päihtymyksestänsä ja sai tietää, mitä hänen nuorin poikansa oli hänelle tehnyt, niin hän sanoi: ’Kirottu olkoon Kanaan, olkoon hän veljiensä orjain orja’. Vielä hän sanoi: ’Kiitetty olkoon Herra [Jehova, Um], Seemin Jumala, ja olkoon Kanaan heidän orjansa. Jumala laajentakoon Jaafetin, ja asukoon hän Seemin majoissa, ja Kanaan olkoon heidän orjansa.’” – 1. Moos. 9:20–27.

6. Minkä pojan kautta Messias oli polveutuva Nooan ennustuksen mukaan?

⁶ Nooa oli raitis lausuessaan nuo sanat. Hän ei kironnut koko Haamista polveutuvaa heimoa siksi, että Haamilta puuttui kunnioitusta erityisesti Jumalan profeettaa kohtaan. Niinpä Jumala henkeytti Nooan kiroamaan ainoastaan yhden Haamin pojan, nimittäin Kanaanin, jonka jälkeläiset asettuivat asumaan Kanaanin maahan Palestiinaan. Kanaanilaisista tuli todellakin Seemin jälkeläisten orjia, kun Jumala toi israelilaiset Kanaanin maahan heprealaiselle Aabrahamille antamansa lupauksen mukaisesti. Seem eli 502 vuotta vedenpaisumuksen alkamisen jälkeen, niin että hän eli 150 vuotta samanaikaisesti Aabrahamin kanssa. (1. Moos. 11:10, 11) Nooa julisti Jehovan olevan Seemin Jumala. Jehova oli oleva siunattu, koska Hänen pelkonsa sai Seemin ilmaisemaan asianmukaista kunnioitusta Nooaa kohtaan Jumalan profeettana. Jaafetia oli kohdeltava Seemin teltoissa kuin vierailijaa eikä orjana Kanaanin tavoin. Koska Seemin oli siten toimittava veljensä Jaafetin isäntänä, ennustuksen sanamuoto osoitti Seemin veljeään ylemmäksi. Tämän mukaisesti Seemin sukuhaara oli johtava Messiaaseen.

BABYLONIN PERUSTAMINEN

7. Kuka Haamin pojanpoika perusti ensimmäisen Babylonian valtakunnan ja miten?

⁷ Toinen Haamin jälkeläinen, jonka ei käynyt hyvin, oli hänen pojanpoikansa Nimrod. Nooa, joka eli 350 vuotta vedenpaisumuksen alkamisen jälkeen, näki tämän pojanpojanpoikansa nousun ja epäilemättä myös hänen kukistumisensa. (1. Moos. 9:28, 29) Nimrod perusti järjestön, joka toimi Suuren Käärmeen, Saatanan, näkyvän ”siemenen” osan tavoin. 1. Moos. 10:8–12 sanoo: ”Ja Kuusille syntyi Nimrod. Hän oli ensimmäinen valtias maan päällä. Hän oli mahtava metsämies Herran edessä [Jehovaa vastaan, Um]. Siitä on sananparsi: ’Mahtava metsämies Herran edessä [Jehovaa vastaan, Um] niinkuin Nimrod’. Ja hänen valtakuntansa alkuna olivat Baabel, Erek, Akkad ja Kalne Sinearin maassa. Siitä maasta hän lähti Assuriin ja rakensi Niiniven, Rehobot-Iirin ja Kelahin, sekä Resenin Niiniven ja Kelahin välille; se on tuo suuri kaupunki.” Tämän mukaan Nimrod perusti ensimmäisen Babylonian valtakunnan.

8, 9. a) Miksi Jehova ei valinnut Baabelia kaupungiksi, johon hän pani nimensä? b) Keiden kieltä ei muutettu Baabelissa?

⁸ Baabelissa (jota kreikkaa puhuvat juutalaiset kutsuivat Babyloniksi) tapahtui ihmiskunnan kielen sekoittaminen, kun Jehova Jumala ilmaisi epäsuosionsa kaupungin ja sen väärän uskonnollisen tornin rakentamista kohtaan, koska rakentajien tarkoituksena oli tehdä itselleen kuuluisa nimi ja pysytellä ’hajaantumatta yli kaiken maan’. He eivät nähneet ennalta nykyään tapahtuvaa kaupunkien rappeutumista. (1. Moos. 11:1–9) Ensimmäisestä maanpäällisestä valtakunnasta, tästä Nimrodin perustamasta Babylonian valtakunnasta, ei kuitenkaan tullut Raamatun historian ensimmäistä maailmanvaltaa. Se tuli muinaisesta Egyptistä. Baabelin poliittinen valta heikkeni, koska Jehova pani sen rakentajat, joita eri kielet nyt erottivat, hajaantumaan yli koko maan.

⁹ Jehova Jumala ei valinnut Babylonia kaupungiksi, johon hän panisi nimensä. Nooalla ja hänen siunaamallaan pojalla Seemillä ei ollut osaa Baabelin ja sen väärän uskonnon tornin rakentamisessa, eikä heidän kieltään sekoitettu.

10, 11. a) Kehen Seemin jälkeläiseen luvatun ”siemenen” sukuhaara rajoitettiin Seemin päivinä? b) Millä paljastuksella tämä osoitettiin ja kenelle?

¹⁰ Kaksi vuotta Nooan kuoleman jälkeen, vuonna 2020 eaa., vielä elossa olevan Seemin sukuun syntyi Aabraham. Tämä jälkeläinen osoittautui Seemin Jumalan Jehovan palvojaksi. Seem on saattanut tuntea suurta tyydytystä kuullessaan sykähdyttävästä paljastuksesta, jonka Jehova teki Aabrahamille. Se osoitti, että Jehova piti kiinni ’ikuisesta tarkoituksestaan’, jonka hän oli muodostanut Eedenin puutarhassa Eevan ja Aadamin rikkomuksen jälkeen. Se rajoitti Jumalan ”vaimon” ”siemenen” tulon kaikista Seemin jälkeläisistä Aabrahamin sukuun. Mutta mikä se paljastus oli, jonka Jumala esitti Aabrahamille, jota tuohon aikaan kutsuttiin Abramiksi?

¹¹ Abram (Aabraham) oli Mesopotamiassa kaldealaisten Uurin kaupungissa lähellä Babylonia (Baabelia) saadessaan paljastuksen. 1. Moos. 12:1–3 kertoo: ”Ja Herra sanoi Abramille: ’Lähde maastasi, suvustasi ja isäsi kodista siihen maahan, jonka minä sinulle osoitan. Niin minä teen sinusta suuren kansan, siunaan sinut ja teen sinun nimesi suureksi, ja sinä olet tuleva siunaukseksi. Ja minä siunaan niitä, jotka sinua siunaavat, ja kiroan ne, jotka sinua kiroavat, ja sinussa tulevat siunatuiksi kaikki sukukunnat maan päällä.’”

12. Keille tuo paljastus oli ”hyvä uutinen”, ja minkä ajanjakson voidaan sanoa alkaneen tuosta paljastuksesta?

¹² ”Kaikki sukukunnat maan päällä” – sehän sisältää meidänkin sukumme nykyään tällä 20. vuosisadalla! Meidän sukumme jäsenet voivat saada siunauksen tämän muinaisen Abramin (Aabrahamin) välityksellä! Se on tosiaan hyvä uutinen! Ja se esitettiin yllättäen vedenpaisumuksen jälkeiselle ihmismaailmalle tuolloin 20. vuosisadalla eaa. Sen merkityksestä mainittiin myöhemmin näissä henkeytetyissä sanoissa: ”Tietäkää siis, että ne, jotka uskoon perustautuvat, ovat Aabrahamin lapsia. Ja koska Raamattu edeltäpäin näki, että Jumala vanhurskauttaa pakanat uskosta, julisti se Aabrahamille edeltäpäin tämän hyvän sanoman: ’Sinussa kaikki kansat tulevat siunatuiksi’.” (Gal. 3:7, 8) Sen valossa voidaan oikein sanoa, että hyvän uutisen aikakausi (evankelinen ajanjakso, kuten jotkut saattaisivat haluta sitä kutsua) alkoi tuolloin vähän ennen kuin Aabraham totteli Jumalan käskyä.

13. a) Mikä oli Aabrahamin lihan tila Jumalan käskyn tullessa hänelle, ja millä siis oli merkitystä Jumalalle? b) Milloin Aabraham ylitti Eufratin?

¹³ Tässä yhteydessä on myös hyvä todeta, että aikana, jolloin Jumala valitsi Aabrahamin kanavaksi, jonka kautta siunaus tulisi kaikille suvuille ja kansoille, Aabrahamia ei ollut ympärileikattu lihassa. Jumala käski häntä ympärileikkaamaan itsensä ja perhekuntansa miespuoliset jäsenet vasta ainakin 24 vuotta myöhemmin, vuotta ennen hänen poikansa Iisakin syntymää (1918 eaa.). Jos Aabrahamin lihallisella tilalla ei ollut merkitystä, niin millä sitten oli merkitystä Jumalalle? Aabrahamin uskolla. Jehova Jumala tiesi, että Aabrahamilla oli uskoa Häneen. Hän ei käskenyt Aabrahamia turhaan lähtemään kotimaastaan. Aabraham lähti heti matkaan ja siirtyi perheineen luoteeseen Harraniin, ja isänsä Terahin kuoltua Harranissa hän ylitti Eufratin ja kulki kohti maata, jonka Jumala aikoi osoittaa hänelle. Hän ylitti Eufratin niisankuun 14. päivänä keväällä vuonna 1943 eaa., eli 430 vuotta ennen kuin Aabrahamin jälkeläiset viettivät ensimmäistä pääsiäistä Egyptissä. – 2. Moos. 12:40–42; Gal. 3:17.

14. Mitä Jehova sanoi Aabrahamille Kanaanin maassa, ja mitä Aabraham sen jälkeen teki?

¹⁴ Profeetta Mooses kirjoitti tästä muistiin seuraavaa: ”Niin Abram lähti, niinkuin Herra oli hänelle puhunut, ja Loot meni hänen kanssansa. Abram oli Harranista lähtiessänsä seitsemänkymmenen viiden vuoden vanha. Ja Abram otti vaimonsa Saarain ja veljensä pojan Lootin sekä kaiken omaisuuden, jonka he olivat koonneet, ja ne palvelijat, jotka he olivat hankkineet Harranissa, ja he lähtivät menemään Kanaanin maahan. Ja he tulivat Kanaanin maahan. Ja Abram kulki maan läpi aina Sikemin paikkakunnalle, Mooren tammelle asti. Ja siihen aikaan kanaanilaiset asuivat siinä maassa. Silloin Herra ilmestyi Abramille ja sanoi: ’Sinun jälkeläisillesi minä annan tämän maan’. Niin hän rakensi sinne alttarin Herralle, joka oli hänelle ilmestynyt.” – 1. Moos. 12:4–7; Apt. 7:4, 5.

15. Miksi se, että Jumala lupasi Aabrahamille ”siemenen”, vaati ihmettä, ja mikä vielä suurempi ihme siihen liittyi?

¹⁵ Niinpä vaikka tuohon aikaan 75-vuotiaalla Abramilla ei ollut yhtään lapsia eikä lasta hänen 65-vuotiaasta vaimostaan Saaraista, kuitenkin Jehova lupasi, että Abram saisi siemenen eli jälkeläisen, jolle Jehova antaisi Kanaanin maan. Aabraham otti vastaan tuon Jumalan lupauksen uskossa. Sillä kun otetaan huomioon naisten lisääntymiskyky siihen aikaan tuolla seudulla, kysymys oli jo melkein Jumalan lupaamasta ihmeestä. Kun Aabraham 24 vuotta myöhemmin kuuli, että hän oli saava pojan vaimostaan Saarasta, hän nauroi ja sanoi sydämessään: ”Voiko satavuotiaalle syntyä poika, ja voiko Saara, joka on yhdeksänkymmenen vuoden vanha, vielä synnyttää?” (1. Moos. 17:17; 18:12–14) Jos se oli ”tavallisuudesta poikkeavaa” (Um), vielä hämmästyttävämpi olisi se ihme, joka täyttäisi 1. Moos. 3:15:ssä olevan Jumalan ennustuksen. Näin siksi, että Jumalan ”vaimo” oli taivaallinen ja hänen luvattu ”siemenensä” olisi taivaallinen ja kuitenkin tuo ”siemen” liittyisi Aabrahamin maalliseen sukuhaaraan. Näin tätä Jumalan ”vaimon” ”siementä” voitaisiin kutsua ”Aabrahamin siemeneksi”, niin, ”Aabrahamin pojaksi”.

16. Mitä ”siementä” koskevia kysymyksiä se Jumalan lupaus herätti, että hän tuottaisi Aabrahamista ja Saarasta kansoja ja kuninkaita?

¹⁶ Kun Jumala enkelinsä välityksellä vakuutti Aabrahamille, että tämä oli saava vaimostaan Saarasta pojan, jolle oli annettava nimi Iisak, Jumala sanoi Aabrahamille: ”Minä teen sinut sangen hedelmälliseksi ja annan sinusta tulla kansoja, ja sinusta on polveutuva kuninkaita. . . . minä siunaan häntä [Saaraa] ja annan hänestäkin sinulle pojan; niin, minä siunaan häntä ja hänestä tulee kansakuntia, polveutuu kansojen kuninkaita.” (1. Moos. 17:6, 16) Mikä sitten noista ”kansakunnista” olisi Jehovan suosima kansa? Olisiko sillä kuningasta? Tulisiko Jumalan ”vaimon” ”siemenestä” tuo kuningas? On vain luonnollista kysyä sellaista.

MELKISEDEK

17. Mikä oli huomattavin kosketus Kanaanin maan kuninkaisiin Aabrahamin elämän aikana, ja miksi Aabraham maksoi hänelle kymmenykset?

¹⁷ Tätä ennen Aabraham oli ollut kosketuksissa maallisiin kuninkaisiin. Merkittävin sellainen tapahtuma oli, kun hän kohtasi Kanaanin maan huomattavan kuninkaan. Aabrahamin oli juuri täytynyt pelastaa veljenpoikansa Loot neljän kuninkaan käsistä, jotka olivat hyökänneet Kanaanin maahan ja kukistaneet viisi sen kuningasta ja vieneet vankien mukana pois myös Lootin. Palattuaan kukistamasta noita neljää rosvokuningasta Aabraham tuli lähelle Saalemin kaupunkia, joka sijaitsi vuoristossa Kuolleestamerestä länteen. ”Ja Melkisedek, Saalemin kuningas, toi leipää ja viiniä; hän oli Jumalan, Korkeimman, pappi’. Ja hän siunasi hänet sanoen: ’Siunatkoon Abramia Jumala, Korkein, taivaan ja maan luoja. Ja kiitetty olkoon Jumala, Korkein, joka antoi vihollisesi sinun käsiisi.’ Ja Abram antoi hänelle kymmenykset kaikesta.” (1. Moos. 14:18–20) Koska, kuten Melkisedek sanoi Aabrahamille, Korkein Jumala oli antanut Aabrahamin viholliset hänen käsiinsä, oli ainoastaan sopivaa, että Aabraham antoi kymmenykset kaikesta sotasaaliista Korkeimman Jumalan papille Melkisedekille.

18. Miksi Melkisedekin Aabrahamille lausuma siunaus ei ollut mikään tyhjänarvoinen lausunto, ja miten Daavid osoitti tuon kuninkaan tärkeyden Jumalan tarkoituksessa?

¹⁸ Melkisedekin Aabrahamille esittämä siunaus ei ollut mikään tyhjänarvoinen lausunto. Se merkitsi jotakin, ja se oli sopusoinnussa Jehovan oman lupauksen kanssa, että Aabraham olisi siunaukseksi kaikille maan suvuille – että kaikki suvut saisivat siunauksen hänen välityksellään. (1. Moos. 12:3) Vaikka tästä salaperäisestä kuningas-papista Melkisedekistä esitetään historiassa näin lyhyt maininta, häntä ei kadotettu näkyvistä. Yhdeksänsataa vuotta myöhemmin Korkein Jumala henkeytti toisen Saalemin kuninkaan, Jerusalemin kuninkaan Daavidin, ennustamaan ja osoittamaan, miten merkittävä Melkisedek oli ollut Korkeimman Jumalan tarkoituksessa. Tämän mukaisesti Melkisedek esikuvasi vielä suurempaa kuningasta, jopa Daavidia suurempaa kuningasta, jota Daavidinkin olisi kutsuttava ”minun herrakseni”. Tämä esikuvattu kuningas ei voisi olla kukaan muu kuin Messias, Jumalan ”vaimon” ”siemen”. Niinpä Daavid kirjoitti Jumalan pyhän hengen voimalla Psalmissa 110:1–4:

”Herra [Jehova, Um] sanoi minun herralleni: ’Istu minun oikealle puolelleni, kunnes minä panen sinun vihollisesi sinun jalkojesi astinlaudaksi’. Herra [Jehova, Um] ojentaa sinun valtasi [voimasi, Um] valtikan Siionista; hallitse vihollistesi keskellä. Altis on sinun kansasi sinun sotaanlähtösi päivänä: pyhässä asussa sinun nuori väkesi nousee eteesi, niinkuin kaste aamuruskon helmasta. Herra [Jehova, Um] on vannonut eikä sitä kadu: ’Sinä olet pappi iankaikkisesti, Melkisedekin järjestyksen mukaan’.”

19. Kenen jälkeläinen sen oli oltava, jonka ennustettiin käyttävän voiman valtikkaa Siioninvuorella, ja miksi Daavid ei ennustanut Salomosta Sidkiaan hallinneista kuninkaista?

¹⁹ Huomaa, mitä nuo henkeytetyt sanat merkitsevät. Se, että kuningas Daavid sanoi Jehovan lähettävän Kuninkaan voiman valtikan Siionista, ilmaisee, että Kuningas olisi Daavidin lihallinen jälkeläinen. Sen liiton mukaisesti, jonka Jehova teki Daavidin kanssa iankaikkisesta valtakunnasta, kukaan muu kuin Daavidin lihallinen jälkeläinen ei istuisi kuninkaana Siioninvuorella ja käyttäisi voiman sauvankaltaista valtikkaa. (2. Sam. 7:8–16) Näin ollen tätä, jonka voiman valtikka lähetettäisiin Siionista, kutsuttaisiin ”Daavidin pojaksi”. Mutta tässä tapauksessa Daavid ei viitannut profeetallisesti poikaansa kuningas Salomoon, Daavidin suvun loistoisimpaan kuninkaaseen, jonka valtaistuin oli Siioninvuorella ja joka hallitsi kansansa kaikkia kahtatoista sukukuntaa. Daavid ei koskaan puhutellut poikaansa Salomoa ”minun herrakseni”, eikä hän nimittänyt siten keitään muitakaan Siioninvuorella hallinneita kuninkaita, jotka seurasivat Salomoa aina kuningas Sidkiaan asti. Lisäksi ei Salomo eikä kukaan häntä Siioninvuorella seurannut kuningas ollut samanaikaisesti pappi ja kuningas Melkisedekin tavoin. – 2. Aikak. 26:16–23.

20. Miten tämä ennustettu kuningas olisi Daavidin poika ja kuitenkin Daavidin ”herra”?

²⁰ Mutta koska tämän luvatun hallitsijan oli määrä olla kuningas Daavidin ”poika”, miksi Daavid kutsui häntä ”minun herrakseni”? Tämä johtui siitä, että tämä huomattava ”Daavidin poika” olisi Daavidia paljon korkeampi kuningas. Vaikka Daavid istui ”Jehovan valtaistuimella” maallisella Siioninvuorella, hän ei koskaan, ei edes kuollessaan, noussut taivaaseen istumaan Jehovan ”oikealle puolelle”. Mutta se, josta tulisi Daavidin ”herra”, toimisi siten. Hänen kuninkaallista asemaansa Jehovan oikealla puolella taivaassa voitaisiin sanoa taivaalliseksi Siioninvuoreksi, koska sitä kuvattiin maallisella Siioninvuorella, joka oli aikaisemmin, vaikkakaan ei nykyään, Jerusalemin muurien sisäpuolella. Jehova itse sanoikin Messiaasta Psalmissa 89:28: ”Ja minä asetan hänet esikoiseksi, maan kuninkaista korkeimmaksi.” Hän ei olisi ainoastaan Daavidia korkeampi Herra ja Kuningas, vaan hän olisi myös ikuisesti Korkeimman Jumalan ”pappi” Melkisedekin, muinaisen Saalemin kuninkaan, tavoin. – Ps. 76:3; 110:4.

21. Miksi näin ollen Aabrahamin nimi tulisi suureksi?

²¹ Tuskin patriarkka Aabraham tajusi tuolloin 20. vuosisadalla eaa., että niihin ”kuninkaisiin”, joiden esivanhemmiksi hänen ja hänen vaimonsa Saaran oli määrä tulla, sisältyisi messiaaninen Kuningas, jota esikuvattiin Melkisedekillä, jolle Aabraham maksoi kymmenykset kaikesta voittosaaliistaan. Ei ihme, että Aabrahamin nimi oli tuleva suureksi sen tähden, että se liittyi sellaiseen Kuningas-Pappiin! Ei ihme, että tämän Melkisedekin kaltaisen Pappi-Kuninkaan välityksellä kaikki maan suvut tulisivat siunatuiksi eli saisivat siunauksen Aabrahamin välityksellä! – 1. Moos. 12:3.

JUMALAN ”YSTÄVÄ”

22. Miten Jumala valaisi sitä, että Hänen valittu kansansa tulisi Aabrahamin luonnollisen pojan ja perillisen kautta?

²² Sen jälkeen kun Aabraham oli voittanut taistelun neljää maahan hyökännyttä kuningasta vastaan, Jumala lupasi Aabrahamille tarvittavan suojelun ja myös sen, että hänen ’perillisensä’ olisi hänen luonnollinen poikansa. Jumala vakuutti Aabrahamille kuvauksen välityksellä, että Jumalan valittu kansa tulisi tämän pojan ja perillisen kautta: ”Ja hän vei hänet ulos ja sanoi: ’Katso taivaalle ja lue tähdet, jos ne taidat lukea’. Ja hän sanoi hänelle: ’Niin paljon on sinulla oleva jälkeläisiä’. Ja Abram uskoi Herraan, ja Herra luki sen hänelle vanhurskaudeksi.” – 1. Moos. 15:1–6.

23. Millä perusteella Aabraham luettiin vanhurskaaksi, ja mihin asemaan hänet oikeutettiin?

²³ Älkäämme unohtako, että tähän aikaan Aabraham oli yhä ympärileikkaamaton heprealainen. Näin ollen vanhurskautta ei voitu lukea Aabrahamille sen tähden, että hän olisi ollut ympärileikattu lihassa; se luettiin hänelle siksi, että hän uskoi Jehovaan, joka paljasti osan tarkoituksestaan Aabrahamille. Näin Aabraham luettiin vanhurskaaksi Jumalan edessä; siten hänet oikeutettiin Jehova Jumalan ystäväksi. Vuosisatoja myöhemmin Jerusalemin kuningas Joosafat kutsui Aabrahamia Jehovan ”ystäväksi”. Vielä myöhemmin Jehova puhui profeetta Jesajan kautta hänestä ”Aabrahamina, minun ystävänäni”. (2. Aikak. 20:7; Jes. 41:8) Tämä todistaa, miten arvokas, miten elintärkeä usko Jehovaan hänen ”siemenensä” yhteydessä todella on.

24. Miten Aabrahamista tuli Ismaelin isä ja miten sitten Iisakin isä?

²⁴ Vuonna 1932 eaa. Aabraham sai hedelmättömän, iäkkään vaimonsa Saaran ehdotuksen perusteella pojan Saaran egyptiläisestä orjatytöstä Haagarista ja antoi hänelle nimen Ismael. (1. Moos. 16:1–16) Kolmetoista vuotta myöhemmin, vuonna 1919 eaa., Jehova kertoi Aabrahamille, ettei Ismael ollut toimiva tosi ”siemenenä”, vaan hänen todellisen vaimonsa Saaran poika olisi valittu ”siemen”. Se olisi oleva vapaan vaimon poika. Niinpä seuraavana vuonna syntyi Iisak Saaran ollessa 90-vuotias. ”Aabraham oli sadan vuoden vanha, kun hänen poikansa Iisak syntyi hänelle.” Elämänsä kahdeksantena päivänä Iisak ympärileikattiin, samoin kuin hänen isänsä Aabraham oli ympärileikattu edellisenä vuonna. – 1. Moos. 21:1–5.

25. Mitä kertomus osoittaa siitä, tekikö Jehova kansan Aabrahamin kaikista luonnollisista pojista?

²⁵ On kiinnostavaa todeta, että Jumala ei nyt tehnyt kansaa hänen kahdesta pojastaan, esikoisesta Ismaelista ja Iisakista, kaksisukukuntaista kansakuntaa. Ei, vaan viisi vuotta myöhemmin Aabraham vaimonsa Saaran hartaasta pyynnöstä lähetti pois Haagarin ja tämän pojan Ismaelin huonekunnastaan suoriutumaan omin neuvoin, menemään minne halusivat. (1. Moos. 21:8–21) Myöhemminkään, Saaran kuoltua vuonna 1881 eaa., Jumala ei tehnyt kansakuntaa Iisakista ja muista pojista, jotka Aabraham sai sivuvaimon, Keturan, välityksellä, seitsensukukuntaista kansaa. ”Ja Aabraham antoi kaiken omaisuutensa Iisakille. Mutta sivuvaimojensa pojille Aabraham antoi lahjoja; ja hän lähetti heidät vielä eläessänsä pois poikansa Iisakin luota itään päin, Itäiselle maalle.” – 1. Moos. 25:1–6.

26. Minkä ihailtavan uskonnäytteen tähden Aabraham sai erityissiunauksen Moorian maassa, ja mitä siinä sanottiin?

²⁶ Aabrahamin uskon eräs erittäin ihailtava näyte tuotti suuren siunauksen tälle Jehovan ”ystävälle”. Se tuli sen jälkeen, kun Aabrahamin usko ja kuuliaisuus Korkeinta Jumalaa kohtaan oli koeteltu perusteellisesti. Jumalan hyväksymyksen siunaus ilmaistiin eräällä vuorenhuipulla Moorian maassa, monien mielestä samalla paikalla, jolle kuningas Salomo vuosisatoja myöhemmin rakensi Jehovan suurenmoisen temppelin. (2. Aikak. 3:1) Siellä Jehovan määräämässä paikassa ja vasta rakennetulle kivialttarille ladottujen puitten päällä makasi nuorukainen. Tuo poika oli Iisak. Alttarin vieressä seisoi hänen isänsä Aabraham teurastusveitsi kädessään. Hän oli juuri toteuttamaisillaan Jumalan käskyn surmata Iisak uhraamistarkoituksessa ja esittää hänet polttouhrina Jumalalle, joka oli antanut hänelle pojan ihmeen välityksellä. Silloin

”Herran enkeli huusi hänelle taivaasta sanoen: ’Aabraham, Aabraham! . . . Älä satuta kättäsi poikaan äläkä tee hänelle mitään, sillä nyt minä tiedän, että sinä pelkäät Jumalaa, kun et kieltänyt minulta ainokaista poikaasi’. . . . ja Herran enkeli huusi Aabrahamille toistamiseen taivaasta ja sanoi: ’Minä vannon itse kauttani, sanoo Herra: Sentähden että tämän teit etkä kieltänyt minulta ainokaista poikaasi, minä runsaasti siunaan sinua ja teen sinun jälkeläistesi luvun paljoksi kuin taivaan tähdet ja hiekka, joka on meren rannalla, ja sinun jälkeläisesi valtaavat vihollistensa portit. Ja sinun siemenessäsi tulevat siunatuiksi kaikki kansakunnat maan päällä, sentähden että olit minun äänelleni kuuliainen.’” – 1. Moos. 22:1–18.

27. Mitä tämä Jumalan lausunto osoitti ”siemenen” valinnasta ja siunauksen saamisesta sen välityksellä?

²⁷ Tämä merkitsi sitä, että luvattu ”siemen”, jonka välityksellä kaikki kansakunnat saisivat siunauksen, tulisi Iisakin sukuhaaran kautta. Siten Jehova Jumala osoitti, että Hän valitsi sukuhaaran ja että kenelläkään Iisakin velipuolista ei olisi mitään osaa tuon ”siemenen” tuottamisessa. Kuitenkin Iisakin velipuolista polveutuvat kansat voisivat saada itselleen siunauksen tuon ”siemenen” välityksellä. Kaikki nykyiset kansat, ts. kaikkiin nykyisiin kansallisuuksiin kuuluvat ihmiset, voivat samaten saada siunauksen Aabrahamin ”siemenen” välityksellä.

28. Mistä sukuhaaraansa liittyvistä tapahtumista Seem sai tietää ennen kuolemaansa?

²⁸ Patriarkka Seem, joka säilyi elossa koko maapallolle ulottuneessa vedenpaisumuksessa, eli kyllin kauan saadakseen tietää Aabrahamille lausutusta Jumalan siunauksesta; itse asiassa Seem eli kyllin kauan saadakseen tietää Iisakin avioliitosta Harranista Mesopotamiasta olevan kauniin Rebekan kanssa. Seem eli vuoteen 1868 eaa. asti, kymmenen vuotta tuon avioliiton solmimisen jälkeen, mutta hän ei elänyt nähdäkseen tuosta avioliitosta syntyneitä jälkeläisiä. Mutta Aabraham eli niin kauan. – 1. Moos. 11:11; 25:7.