8. luku

Jumala suorittaa valinnan ”ikuisen tarkoituksen” mukaisesti

1. Mikä kysymys heräsi sen miehen jälkeläisistä, jolle Jumala uudisti liittolupauksensa?

JEHOVA JUMALA halusi uudistaa Iisakille liittolupauksen, jonka hän oli tehnyt tämän isälle Aabrahamille. (1. Moos. 26:1–5, 23, 24) Vaikka Iisak solmi avioliiton 40-vuotiaana, hän ehti 60-vuotiaaksi, ennen kuin hän sai lapsia – kaksoset. Tekisikö Jehova, joka vastasi lapsia koskevaan Iisakin rukoukseen, valinnan noiden kaksospoikien suhteen?

2. Miten Jehova paljasti, kumman kaksosista hän valitsisi?

² Jehova ilmaisi valintansa Rebekan raskauden aikana tämän rukoiltua ja tiedusteltua Jumalalta tilaansa: ”Ja Herra sanoi hänelle: ’Kaksi kansaa on sinun kohdussasi, kaksi heimoa [kansallista ryhmää, Um] erkanee sinun ruumiistasi, toinen heimo on toista voimakkaampi, vanhempi palvelee nuorempaa’.” Eesau osoittautui esikoiseksi ja Jaakob toiseksi kaksospojaksi. (1. Moos. 25:20–23) Jehova osoitti näin, että hän ei tekisi näistä Iisakin kaksospojista yhtä kansaa, kaksisukukuntaista kansaa. Sen sijaan olisi kaksi kansallista ryhmää vanhemmasta kaksospojasta polveutuvan kansallisen ryhmän ollessa heikompi ja palvellessa nuoremmasta kaksospojasta polveutuvaa kansallista ryhmää. Tämä kumosi esikoispojan luonnollisen oikeuden paremmuuteen. Siten Jehova paljasti, kenet hän valitsisi.

3. Riippuiko tuo valinta ihmisten teoista vai kutsujasta?

³ Kaikkivaltiaalla, Kaikkiviisaalla Jumalalla oli oikeus tehdä näin sopusoinnussa tarkoituksensa kanssa koko ihmiskunnan siunaamiseksi. Eräs ensimmäisen vuosisadan raamatunselittäjä kirjoitti tästä: ”Samoin kävi Rebekallekin, joka oli tullut raskaaksi yhdestä, meidän isästämme Iisakista; ja ennenkuin kaksoset olivat syntyneetkään ja ennenkuin olivat tehneet mitään, hyvää tai pahaa, niin – että Jumalan valinnan mukainen aivoitus [tarkoitus, Um] pysyisi, ei tekojen tähden, vaan kutsujan tähden – sanottiin hänelle: ’Vanhempi on palveleva nuorempaa’, niinkuin kirjoitettu on: ’Jaakobia minä rakastin, mutta Eesauta minä vihasin’.” – Room. 9:10–13; lainaus myös Mal. 1:2, 3:sta.

4. Miksi Jehova rakasti Eesauta vähemmän kuin Jaakobia jopa ennen heidän syntymäänsä?

⁴ Varmasti Kaikkivaltias, Kaikkiviisas Jumala ei tehnyt huonoa valintaa. Epäilemättä Hän, joka kykeni lukemaan Rebekan kohdussa olevien kaksosten perinnölliset taipumukset, näki ennalta, mihin suuntaan nuo kaksi poikaa ohjaisivat elämänsä. Niinpä Hän valitsi oikean kaksospojan, vaikka tämä sattuikin olemaan nuorempi. Huolimatta tarkoituksensa mukaisesta valinnasta Jehova ei pakottanut asioita oman mielensä mukaan. Hän ei suunnitellut, että vanhempi Eesau myisi esikoisoikeutensa pelkästä kulhollisesta linssimuhennosta nuoremmalle veljelleen Jaakobille ratkaisevana päätöksentekopäivänä. Jehova näki kuitenkin ilmeisesti ennalta, että syntymättömällä Eesaulla ei olisi arvostusta ja rakkautta hengellisiä asioita kohtaan, kuten Jaakobilla olisi. Tästä syystä hän rakasti Eesauta vähemmän kuin Jaakobia ja teki valintansa sen mukaisesti, vaikka kaksoset olivat vielä syntymättöminä äitinsä kohdussa. – 1. Moos. 25:24–34.

5. Suunnitteliko Jehova, miten Jaakob saisi Iisakin suullisen siunauksen, ja kumosiko Hän sen?

⁵ Jehova ei suunnitellut menettelytapaa, jota Jaakob ja hänen äitinsä Rebekka lopulta käyttivät saadakseen Iisakin suullisen siunauksen, mutta Jehova salli iäkkään, sokean Iisakin esittää esikoisen siunauksen Jaakobille, koska Jaakob ansaitsi saada sen. (1. Moos. 27:1–30) Jehova ei antanut Iisakin kumota tuota siunausta, vaan kun Jaakob pakeni kaksosveljensä Eesaun murhanhimoista vihaa, Jumala vahvisti Iisakin Jaakobille esittämän siunauksen. Tämä vahvisti sen, että Jumala oli valinnut Jaakobin ennen hänen syntymäänsä. Miten hän vahvisti sen?

6. Miten Jehova piti kiinni Jaakobiin kohdistuneesta valinnastaan unessa, jonka Jaakob sai enkelten käyttämistä tikapuista?

⁶ Luvatussa maassa Beetel-nimisessä paikassa pakolainen Jaakob ”näki unta, ja katso, maan päälle oli asetettu tikapuut, joiden pää ulottui taivaaseen, ja katso, Jumalan enkelit kulkivat niitä myöten ylös ja alas. Ja katso, Herra seisoi hänen edessään ja sanoi: ’Minä olen Herra, sinun isäsi Aabrahamin Jumala ja Iisakin Jumala. Tämän maan, jonka päällä sinä makaat, minä annan sinulle ja sinun jälkeläisillesi. Ja sinun jälkeläistesi paljous on oleva kuin maan tomu, ja sinä leviät länteen ja itään, pohjoiseen ja etelään, ja sinussa ja sinun siemenessäsi tulevat siunatuiksi kaikki sukukunnat maan päällä. Ja katso, minä olen sinun kanssasi ja varjelen sinua, missä ikinä kuljet, ja saatan sinut takaisin tähän maahan; sillä minä en jätä sinua, ennenkuin olen toteuttanut sen, minkä minä olen sinulle puhunut.’” – 1. Moos. 28:12–15.

7, 8. a) Mitä tämä Jumalan lausunto merkitsi Messiaan polveutumiselle? b) Kenen palvonnassa Jaakob kunnostautui päinvastoin kuin Eesau?

⁷ Tämän kumoamattoman lausunnon mukaan, jonka esitti Jumala, joka ei valehtele, Jumala oli toteuttava Aabrahamille annetun lupauksen, jonka 1. Moos. 12:1–7 esittää, Jaakobin jälkeläisten eli siemenen välityksellä.

⁸ Tämä merkitsi, että Messias, Jumalan taivaallisen ”vaimon” ”siemen”, oli tuleva Jaakobin sukuhaaran kautta. Sen tähden erikoistumme nyt seuraamaan Jaakobin jälkeläisten historiaa, sen sijaan että seuraisimme maan kansojen ja perheitten historiaa, niiden, jotka vielä tullaan siunaamaan messiaanisen ”siemenen” kautta. Lisäksi Aabrahamin ja Iisakin Jumalaa alettiin kutsua ”Jaakobin Jumalaksi”. Samaa ei voida sanoa Eesausta (eli Edomista), joka ei kunnostautunut Jehovan palvonnassa ja jonka jälkeläisistä tuli Jehovan palvojien vihollisia. Epäjumala Kos oli ’Edomin jumala’. (2. Aikak. 25:14; Hes., 35. luku) Temppeliä, joka myöhemmin rakennettiin Jerusalemiin, alettiin kutsua ”Jaakobin Jumalan temppeliksi”. (Jes. 2:3) Esimerkiksi meille, jotka elämme nykyään näitä vaikeita aikoja, henkeytetty psalmista sanoo: ”Herra Sebaot on meidän kanssamme, Jaakobin Jumala on meidän linnamme.” – Ps. 46:12.

KUNINKAALLISEN SUKUKUNNAN VALITSEMINEN

9. a) Miksi Jaakobin jälkeläisiä kutsutaan israelilaisiksi? b) Missä paikassa Jaakobille syntyi hänen kahdestoista poikansa?

⁹ Ollessaan kaksikymmentä vuotta Paddan-Aramissa Mesopotamian laaksossa Jaakob avioitui isänsä Iisakin hyväksynnällä sukunsa piirissä ja sai yksitoista poikaa. Sitten Jumala käski häntä palaamaan Luvattuun maahan, josta hän oli paennut. (1. Moos. 31:3) Paluumatkalla ollessaan Jaakob sai lisänimen Israel. Jumalan enkeli sanoi hänelle: ”Sinun nimesi älköön enää olko Jaakob, vaan Israel, sillä sinä olet taistellut Jumalan ja ihmisten kanssa ja olet voittanut.” (1. Moos. 32:28) Sen jälkeen Jaakobin jälkeläisiä kutsuttiin israelilaisiksi. (2. Moos. 17:11 [Israel = israelilaiset, Um]) Myöhemmin, kun Jaakob eli Israel oli palaamassa uudelta käynniltä Beeteliin, missä hän oli saanut unen tikapuista, hänelle syntyi hänen kahdestoista poikansa Benjamin. Mutta synnyttäessään toista poikaansa Jaakobin lempivaimo Raakel kuoli. Kuten 1. Moos. 35:19 kertoo, ”niin Raakel kuoli siellä, ja hänet haudattiin Efratan tien varteen, se on Beetlehemiin”.

10. Miten Ruuben tuli soveltumattomaksi Jaakobin oleskellessa edelleen Luvatussa maassa?

¹⁰ Palattuaan Luvattuun maahan vuonna 1761 eaa. Jaakob asui siellä jatkuvasti muukalaisena 33 vuoden ajan. Tuona aikana sattui joitakin merkittäviä tapahtumia, mutta ne eivät johtuneet mistään Jumalan suunnitelmasta. Jaakobin isä Iisak kuoli 180-vuotiaana. (1. Moos. 35:27–29) Jaakobin vanhin poika Ruuben teki sukupuolista väkivaltaa isänsä jalkavaimolle Bilhalle, Raakelin palvelijattarelle. (1. Moos. 35:22) Tämä teki Ruubenin soveltumattomaksi saamaan esikoisoikeutta isältään Jaakobilta ja lisäksi siihen, että kuninkaallinen Messias tulisi hänen sukuhaarastaan. Jehova ei varmasti ollut suunnitellut sitä, sillä Hänellä ei ole osaa sellaisessa sukurutsaisessa haureudessa. – 1. Moos. 49:1–4.

11, 12. a) Miten Simeon ja Leevi tulivat soveltumattomiksi saamaan tilaisuuden messiaanisen sukuhaaran tuottamiseksi? b) Mitä Jumalan täytyi nyt tehdä valinnan suhteen?

¹¹ Ennen Raakelin kuolemaa ja Ruubenin järkyttävän moraalitonta tekoa eräs Luvatun maan asukas, nimittäin hivviläisen Hamorin poika Sikem, joka asui Sikemin kaupungissa, teki sukupuolista väkivaltaa Jaakobin tyttärelle Diinalle. Jaakobin pojat vihastuivat suuresti tästä ”häpeällisestä teosta Israelissa [Israelia vastaan, Um]”. Niinpä kun Sikemin miespuoliset asukkaat olivat puolustuskyvyttömässä tilassa mukauduttuaan ympärileikkausvaatimukseen, Jaakobin toinen poika Simeon ja hänen kolmas poikansa Leevi ottivat miekat ja surmasivat kaikki sellaiset pahaa aavistamattomat miespuoliset sikemiläiset, minkä jälkeen kaupunki ryöstettiin.

¹² Jumalan profeetta Jaakob ei hyväksynyt tätä väkivaltaa. Hän sanoi Simeonille ja Leeville, että he olivat siten saattaneet hänet ”maan asukkaiden . . . vihoihin” ja saattaneet hänet ja hänen perhekuntansa alttiiksi maan väekkäämpien kansojen aiheuttamalle tuholle. (1. Moos. 34:1–30) Sellaisen vihassa ja raivossa suoritetun julman teurastuksen tähden Simeon ja Leevi tulivat kumpikin soveltumattomiksi siihen, että heidän sukuhaaransa johtaisi messiaaniseen ”siemeneen”. Näin tämän kunnioitettavan edun täytyi tulla jollekulle muulle pojalle kuin Simeonille ja Leeville ja luonnolliselle esikoispojalle Ruubenille. (1. Moos. 49:5–7) Jehova Jumala ei varmasti suunnitellut tapahtumia sattumaan siten. Hänen oli nyt mukauduttava uusiin olosuhteisiin. Hän osoittaisi vielä valintansa Jaakobin jäljellä olevien poikien keskuudessa profeettansa Jaakobin eli Israelin välityksellä.

13, 14. Miten kävi niin, että Jaakob ja hänen perhekuntansa muuttivat Egyptiin Joosefin luo?

¹³ Jaakobin rakastaman toisen vaimon Raakelin esikoispoika Joosef oli perheen yhdestoista poika. Jaakob ilmaisi erityistä kiintymystä tätä vanhalla iällä saamaansa poikaa Joosefia kohtaan. Tästä syystä Joosefin velipuolet tulivat kateellisiksi häntä kohtaan. Isänsä tietämättä heidän onnistui myydä Joosef matkustaville kauppiaille, jotka olivat menossa Egyptiin. He saivat isänsä Jaakobin uskomaan, että villipeto oli tappanut Joosefin.

¹⁴ Joosef myytiin Egyptiin orjaksi, mutta Jumala, jota hän uskollisesti palvoi ja totteli, oli hänelle suosiollinen ja nosti hänet Egyptin elintarvikkeitten jakelijaksi ja pääministeriksi faaraon alaisuuteen. Vuonna 1728 eaa. Joosef teki sovinnon katuvien velipuoltensa kanssa, jotka olivat tulleet Egyptiin hakemaan ruokavaroja maailmanlaajuisen nälänhädän aikana. Sen jälkeen Joosef järjesti siten, että hänen isänsä Jaakob eli Israel muutti koko perhekuntansa kanssa Egyptiin ja asettui asumaan Goosenin maakunnaksi kutsuttuun paikkaan. Siellä Jaakob eli vielä seitsemäntoista vuotta. – 1. Moos., luvut 37–47.

15, 16. Yhäti minkä perillisenä Jaakob sitten tuli Egyptiin, ja miten Ps. 105:7–15 kiinnittää huomion tähän?

¹⁵ Jaakob toimi Jumalan ohjeitten mukaan lähtiessään Luvatusta maasta Egyptiin Joosefin kutsusta. (1. Moos. 46:1–4) Hän meni sinne ollessaan yhä Aabrahamille annetun lupauksen perillinen ja se, joka siirtäisi sen edelleen. Ps. 105:7–15 viittaa tähän sanoessaan:

¹⁶ ”Hän, Herra [Jehova, Um], on meidän Jumalamme; hänen tuomionsa käyvät yli kaiken maan. Hän muistaa liittonsa iankaikkisesti, säätämänsä sanan hamaan tuhansiin polviin, liittonsa, jonka hän teki Aabrahamin kanssa, ja Iisakille vannomansa valan. Hän vahvisti sen käskyksi Jaakobille, Israelille iankaikkiseksi liitoksi. Hän sanoi: ’Sinulle minä annan Kanaanin maan, se olkoon teidän perintöosanne’. Heitä oli vähäinen joukko, vain harvoja, ja he olivat muukalaisia siellä. Ja he vaelsivat kansasta kansaan ja yhdestä valtakunnasta toiseen kansaan. Hän ei sallinut kenenkään heitä vahingoittaa, ja hän rankaisi kuninkaita heidän tähtensä: ’Älkää koskeko minun voideltuihini [hepreassa monikkomuoto sanasta mašíahh (Um, alaviite) eli messiaat], älkää tehkö pahaa minun profeetoilleni’.”

17. Miksi Jehova kutsui Aabrahamia, Iisakia ja Jaakobia ”profeetoiksi” ja ”voidelluikseen”?

¹⁷ Näin ollen Jehova kutsui Aabrahamia, Iisakia ja Jaakobia profeetoikseen, joita he olivatkin. (1. Moos. 20:7) Profeetasta voitiin puhua voideltuna, koska hänet oli määrätty ja asetettu virkaan, vaikka hänen päälleen ei olisikaan vuodatettu virallisesti öljyä. (1. Kun. 19:16, 19; 2. Kun. 2:14) Samaten vaikka Aabrahamia, Iisakia ja Jaakobia ei voideltu öljyllä, kuten Jaakob voiteli patsaan Beeteliksi kutsutussa paikassa, heitä kutsuttiin syystä ”voidelluiksi” heihin kohdistuvien Jehovan toimenpiteitten tähden. (1. Moos. 28:18, 19; 31:13) Se, että Jehova kutsui heitä ”voidelluikseni”, osoittaa, että hän asetti heidät, hän valitsi heidät. Moffattin raamatunkäännös kääntää Psalmin 105:15: ”Älkää koskaan koskeko valittuuni, älkää koskaan vahingoittako profeettojani.” (Myös 1. Aikak. 16:22) Jehova valitsee kenet hän haluaa; hänen valintansa takana on tarkoitus.

18. Millä nimellä sen mukaisesti myös kansaa, joka oli polveutuva Aabrahamista, Iisakista ja Jaakobista, kutsuttiin, ja miksi se oli sopivaa?

¹⁸ Aabraham, Iisak ja Jaakob olivat Jehovan ”messiaita”, ja sopusoinnussa tämän kanssa messiaaninen kansa tuli heidän välityksellään. Pyhä Raamattu puhuu tästä valitusta kansasta Jehovan ”messiaana” eli ”voideltuna”. Psalmissa 28:8, 9 psalmista Daavid sanoo: ”Herra on kansansa väkevyys, hän on voideltunsa [hepr. mašíahh] pelastus ja turva. Pelasta kansasi ja siunaa perikuntasi; kaitse heitä ja kanna heitä iankaikkisesti.” Myöhemmin profeetta Habakuk sanoi Jehovalle rukouksessa: ”Sinä olet lähtenyt auttamaan kansaasi, auttamaan voideltuasi [mašíahh].” (Hab. 3:13) Tämän kanssa sopusoinnussa on se, että tämän ”voidellun” kansan eli kansakunnan kautta oli tuleva Jumalan määräaikana todellinen Messias, Jumalan taivaallisen ”vaimon” ”siemen”. – 1. Moos. 3:15.

19. Millä nimellä Jaakobin poikia kutsuttiin, koska he olivat kahdentoista sukukunnan päämiehiä?

¹⁹ Egyptissä Jaakobin jälkeläisistä kasvoi lukuisa kansa, joka oli valmis tulemaan kansakunnaksi. Ajasta, jolloin Jaakob oli kuolinvuoteellaan (vuonna 1711 eaa.) ja esitti jäähyväissanansa pojilleen, sanottiin: ”Nämä ovat kaikki Israelin sukukunnat, luvultaan kaksitoista, ja tämän puhui heille heidän isänsä siunatessaan heidät; hän siunasi jokaisen erikseen erityisellä siunauksella.” (1. Moos. 49:28) Kun nämä Jaakobin kaksitoista poikaa kukin tulivat sukukunnan päämieheksi, heitä kutsuttiin ”patriarkoiksi” eli ’kantaisiksi’. Eräs puhuja sanoi kerran Jerusalemin sanhedrinin edessä: ”Ja hän antoi hänelle ympärileikkauksen liiton; ja niin Aabrahamille syntyi Iisak, ja hän ympärileikkasi hänet kahdeksantena päivänä, ja Iisakille syntyi Jaakob, ja Jaakobille ne kaksitoista kantaisää [patriarkkaa, New English Bible]. Ja kantaisät kadehtivat Joosefia ja myivät hänet Egyptiin. Mutta Jumala oli hänen kanssansa.” (Apt. 7:8, 9) Syystä kreikankieliset juutalaiset puhuivat ”patriarkka Aabrahamista” ja myös ”patriarkka Daavidista”. – Hepr. 7:4; Apt. 2:29; NEB.

20. Perustettiinko Israeliin siten uskonnollinen patriarkaatti?

²⁰ Tämä ei kuitenkaan merkitse sitä, että Jaakobin jälkeläisten keskuuteen Egyptiin muodostettiin uskonnollinen patriarkaatti. Jaakobin kuoltua Goosenin maakunnassa Joosef, joka oli Egyptin pääministeri faaraon puolesta, ei asettanut itseään ’Israelin kahdentoista sukukunnan’ patriarkaaliseksi pääksi, vaikka hänen isänsä hänelle esittämä viimeinen siunaus osoitti, että esikoisoikeus oli siirretty Joosefille. – 1. Moos. 49:22–26; 50:15–26.

21. a) Kenelle Jaakob osoitti esikoisoikeuden nyt siirtyneen? b) Kenestä sen päämiehen valinta riippui, jonka sukuhaara johtaisi messiaaniseen kuninkaaseen?

²¹ Kahdelletoista pojalleen esittämissään profeetallisissa siunauksissa patriarkka Jaakob paljasti enemmän kuin sen, että esikoisoikeus oli siirtynyt Ruubenilta, Jaakobin ensimmäisen vaimon Leean esikoispojalta, Joosefille, hänen toisen vaimonsa Raakelin synnyttämälle esikoispojalle. (1. Moos. 29:21–32) Ennen kuin Joosefin velipuolet myivät hänet orjaksi Egyptiin, he paheksuivat ajatusta, että Joosefista saattaisi tulla heidän kuninkaansa. (1. Moos. 37:8) Mutta kauan ennen tätä, kun Jumala antoi patriarkka Aabrahamille ympärileikkausliiton, Jumala ennusti, että Aabrahamista tulisi kuninkaita ja se tapahtuisi hänen vaimonsa Saaran välityksellä, jonka nimen Jumala muutti silloin Saaraista Saaraksi, joka merkitsee ’Ruhtinatarta’. (1. Moos. 17:16) Lisäksi kun Jumala muutti Jaakobin nimen Israeliksi, hän lupasi, että Jaakobista tulisi kuninkaita. (1. Moos. 35:10, 11) Kuitenkaan perheen esikoispojan oikeus ei tuonut automaattisesti mukanaan oikeutta ja kunniaa olla sen kuninkaitten suvun esi-isä, joka johtaisi messiaaniseen Kuninkaaseen, Jumalan taivaallisen ”vaimon” ”siemeneen”. Tämä tärkeä seikka riippui Jumalan valinnasta. Hän pani Jaakobin osoittamaan, kuka poika olisi sellaisen Kuninkaan esi-isä.

22. Kenelle pojalle annetussa siunauksessa Jaakob mainitsi ”valtikan” ja ”hallitsijansauvan”?

²² Ilmaistuaan epäsuosionsa Ruubenin, Simeonin ja Leevin suhteen kuoleva Jaakob sanoi ensimmäisen vaimonsa Leean synnyttämästä neljännestä pojasta: ”Juuda, sinua sinun veljesi ylistävät; sinun kätesi on vihollistesi niskassa, sinua kumartavat isäsi pojat. Juuda on nuori leijona; saaliilta olet, poikani, noussut. Hän on asettunut makaamaan, hän lepää kuin leijona, kuin naarasleijona – kuka uskaltaa häntä häiritä? Ei siirry valtikka pois Juudalta eikä hallitsijansauva hänen polviensa välistä, kunnes tulee hän, jonka se on [kunnes tulee Siilo, Um] ja jota kansat tottelevat.” – 1. Moos. 49:8–10.

23. Mitä kaikki nuo piirteet, valtikka, hallitsijansauva, kansojen tottelevaisuus ja leijonaan vertaaminen, osoittavat Juudasta?

²³ Huomatkaamme, että Jaakob vertaa Juudaa leijonaan. Miika 5:7 sanoo leijonaa metsän eläinten kuninkaaksi. Hes. 19:1–9 vertaa Juudan valtakunnan kuninkaita leijoniin. Niinpä se, että Jaakob vertaa Juudaa leijonaan, sopii hyvin yhteen sen kanssa, että valtikka ei ollut ’siirtyvä pois Juudalta’, mikä antoi ymmärtää, että Juudalla jo oli valtikka eikä hän menettäisi sitä eikä sitä riistettäisi häneltä. Sitä, että oli kysymys kuninkuuden valtikasta, tukee se, että valtikan yhteydessä puhuttiin ”hallitsijansauvasta”, joka ei myöskään ollut siirtyvä pois Juudalta, ennen kuin Siilo tulisi. Lisäksi Juudaa, jota tämä Siilo edustaa, ”kansat tottelevat”. (1. Moos. 49:10) Kaikki nämä Juudaan liittyvät piirteet puhuvat kuninkuuden puolesta!

24, 25. a) Mitä nimi Siilo merkitsee, ja kehen se soveltuu? b) Miksi kuninkaanvaltikan ei tarvitse siirtyä pois Juudalta?

²⁴ Nimen Siilo ymmärretään merkitsevän ’se, jonka se on’. Muinaisessa latinankielisessä Vulgatassa, joka käännettiin senaikaisesta alkuperäisestä heprealaisesta tekstistä, sanotaan: ”Kunnes tulee hän, joka on määrä lähettää.”

²⁵ Tämän Siilon (”Sen, jonka se on”) tuleminen viittaa samaan, jonka tuleminen ennustetaan Suvereenin Herran Jehovan sanoissa viimeiselle Jerusalemissa hallinneelle Juudan kuninkaalle: ”Raunioiksi, raunioiksi, raunioiksi minä panen tämän; eikä tästä ole jäävä mitään, kunnes tulee hän, jolla on [laillinen, Um] oikeus, ja minä annan sen hänelle.” (Hes. 21:27) Tämä viittaa epäilemättä messiaanisen Kuninkaan, Jumalan kuvaannollisen ”vaimon” ”siemenen”, tulemiseen, sillä kun hän tulee, ei tarvita enää kuninkaitten seuraajia hänen jälkeensä. Silloin Juudan sukukunnan valtakunta saavuttaa huippunsa ja pysyy ikuisesti Siilon käsissä. Tämä on se messiaaninen Kuningas, joka on istuva Jehovan oikealla puolella taivaissa ja on oleva kuningas Melkisedekin kaltainen kuningas, hänen, jolle patriarkka Aabraham antoi kymmenykset voittosaaliista. (Ps. 110:1–4) Siten kuninkaanvaltikka ei siirtyisi pois Juudalta.

26. a) Miten 1. Aikak. 5:1, 2 osoittaa, että esikoisoikeus on eri asia kuin kuninkuus? b) Mitä Jehova oli suunnittelemattomista tapahtumista huolimatta vapaa ja kykenevä tekemään?

²⁶ Raamattu osoittaa selvästi, että perheen esikoispojan oikeus oli eri asia kuin kuninkaalliseen johtoasemaan määrääminen ja että Jumala kuolevan patriarkan Jaakobin kautta määräsi kuninkaallisen johtoaseman Juudalle. 1. Aikak. 5:1, 2:sta luemme Jaakobin pojista: ”Ruubenin, Israelin esikoisen, pojat olivat – hän oli näet esikoinen, mutta koska hän saastutti isänsä vuoteen, annettiin hänen esikoisuutensa Joosefin, Israelin pojan, pojille, kuitenkin niin, ettei heitä merkitty sukuluetteloon esikoisina [joten häntä (Ruubenia) ei pitänyt merkitä sukuluettelon mukaan esikoisuuden saajaksi, Um], sillä Juuda tuli voimallisimmaksi veljiensä joukossa, ja yhdestä hänen jälkeläisistään tuli ruhtinas [ja ruhtinas polveutui hänestä (Leeser); ja hänestä tuli hän, joka on ruhtinas (Jewish Publication Society)], mutta esikoisuus joutui Joosefille.” Me emme voi tässä sanoa, että Kaikkivaltias, Kaikkiviisas Jumala suunnitteli tapahtumat tällä tavalla, sillä hän ei yllyttänyt Ruubenia, Simeonia ja Leeviä väärintekoihin eikä aiheuttanut niiden seurauksia. Sen sijaan sen mukaisesti, miten tapahtumat kehittyivät ennalta suunnittelematta, hän oli vapaa valitsemaan Juudan. Tapahtuipa mitä tahansa, hän kykeni pitämään kiinni alkuperäisestä tarkoituksestaan ja toteuttamaan sen muuttamatta sitä.

27, 28. a) Minkä kansan suhteen ja erityisesti minkä sen osan suhteen pidämme siis silmämme valppaina? b) Mitä hyötyä saamme, kun toimimme Jumalan tarjoamien todisteitten mukaan?

²⁷ Jumalan valinnat ja hänen toimenpiteensä ovat varmana oppaana meille tarkastellessamme Hänen ’ikuista tarkoitustaan’, jonka hän muodosti Voidellun, Messiaan, yhteydessä. Profeetallisista sanoista, jotka hän henkeytti kuolevan patriarkan Jaakobin lausumaan Juudalle, me tiedämme, mitä tietä seuraamme. Meidän täytyy pitää silmämme valppaina, paitsi Israelin kahdentoista sukukunnan suhteen yleensä, erityisesti Juudan sukukunnan suhteen, koska se on suorassa suhteessa Jehovan Messiaaseen, Hänen taivaallisen ’vaimonsa’ ”siemeneen”. Yhä enemmän todisteita kertyy avuksemme tunnistaaksemme messiaanisen Kuninkaan, johon Jumalan ”ikuinen tarkoitus” kietoutuu.

²⁸ Toimiessamme niiden todisteitten mukaan, jotka Suvereeni Herra Jehova tarjoaa meille, me voimme välttyä tulemasta pettymystä tuottavan väärän messiaan seuraajiksi. Me tulemme sen sijaan kokemaan iloa tunnistaessamme Jumalalta tulevan tosi Messiaan ja seuraamalla häntä, jonka välityksellä kaikki maan kansat saavat ikuisen siunauksen.

9. luku

Kansa joka teki liiton Jumalan kanssa

1. Kenen kanssa nykyiset kansat eivät muodostaisi sopimusjärjestöä, koska ne ovat liian materialistisia?

KANSOJEN välisissä suhteissa on tavanomaista, että jokin valtio solmii sopimuksen toisen valtion kanssa keskinäistä puolustusta tai rauhanomaisia suhteita tai kulttuurivaihtoa tai muita tarkoituksia varten. Joukko poliittisia valtioita saattaa liittyä sopimuksenalaiseen järjestöön, kuten nykyisin Pohjois-Atlantin sopimusjärjestöön (NATO), Varsovan sopimusjärjestöön (eli Varsovan liittoon) tai Kaakkois-Aasian sopimusjärjestöön (SEATO). Mutta mikä poliittinen valtio tai kansakunta on nykyisin liitossa Jumalan kanssa? Nykyiset kansakunnat ovat liian materialistisia muodostaakseen sopimusjärjestöä, jonka sopimusosapuolena olisi näkymätön taivaallinen Olento.

2. Mihin erästä kansakuntaa koskeviin kysymyksiin, joka teki liiton Jumalan kanssa, me haluamme saada vastaukset?

² Vanhalla ajalla maan päällä oli kuitenkin todellinen, elävä kansakunta, joka teki liiton taivaan Korkeimman Jumalan kanssa. Tämä merkitsi liittoa maallisen osapuolen ja taivaallisen osapuolen, näkyvän osapuolen ja näkymättömän osapuolen, välillä. Jokaisella liitolla on ilmaistu tarkoituksensa. Mikä oli tuon historiallisen liiton tarkoitus, joka oli tehty maan päällä olevan kansan ja taivaassa olevan ainoan elävän tosi Jumalan välillä? Miten sellainen näennäisesti epäsuhtainen liitto tehtiin? Nämä ovat kysymyksiä, joihin haluamme nyt saada vastaukset.

3.Kuka olisi sopiva järjestämään sellaisen liiton ehdot, välittäjän, edellytykset ja solmimissajankohdan?

³ Koska Korkein Jumala on kaikkiviisas ja kaikkivoipa, hänen olisi sopivaa tarjota tai jopa ehdottaa sellaista liittoa epätäydellisten, syntisten ihmisten kansan kanssa. Näin ollen olisi sopivaa, että Hän esittäisi liiton tarkoituksen ja sanelisi sen ehdot ja asettaisi välittäjän toimimaan itsensä ja ihmisten välillä. Hän esittäisi edellytykset, joilla liitto jatkuisi, ja myös valitsisi ajan sellaisen liiton eli sopimuksen solmimiselle. Jumalan kauan etukäteen asettama ajankohta oli 16. vuosisadalla ennen ajanlaskumme alkua (eaa.).

4. Kun Jumala teki Aabrahamin kanssa muodollisen liiton uhrin perusteella, niin mistä ajanjaksosta Jumala siinä tilaisuudessa ennusti hänen siemenelleen?

⁴ Jumala oli tehnyt muodollisen liiton uhrin perusteella tämän koko kansan esi-isän kanssa; ja tämä kansa piti aikanaan ottaa kansalliseen liittoon. Sen jälkeen kun Melkisedek, Saalemin kuningas ja Korkeimman Jumalan pappi, oli lausunut siunauksen sotilaallisesti voittoisalle Aabrahamille, Jumala saattoi Aabrahamin tähän muodolliseen liittoon kanssaan uhrin perusteella. Vakuuttaessaan Aabrahamille lujasti, että Jumalan lupaus täyttyisi Aabrahamin jälkeläisissä, Jumala sanoi hänelle: ”Niin tiedä totisesti, että sinun jälkeläisesi tulevat [siemenesi tulee, Um] elämään muukalaisena maassa, joka ei ole heidän omansa, ja heidän on niitä palveleminen, ja ne sortavat heitä neljäsataa vuotta. Mutta myös sen kansan, jota he palvelevat, minä tuomitsen; ja sitten he pääsevät lähtemään, mukanaan paljon tavaraa. Mutta sinä saat mennä isiesi tykö rauhassa, ja sinut haudataan päästyäsi korkeaan ikään. Ja neljännessä polvessa sinun jälkeläisesi palaavat tänne takaisin; sillä amorilaisten syntivelka ei ole vielä täysi.” – 1. Moos. 15:13–16.

5. Minkä se pitkä aika, joka kuluisi ennen kuin Aabrahamin siemen ottaisi haltuunsa Luvatun maan, salli tapahtua?

⁵ Täten maan haltuunottoa Aabrahamin luonnollisen siemenen toimesta lykättiin yli 400 vuodella. Tämä pitkä ajanjakso sallisi Aabrahamin valitun luonnollisen siemenen kasvaa monijäseniseksi kansaksi, joka olisi riittävän lukuisa ottamaan niiden Kanaanin maan amorilaisten asukkaiden paikan, joiden pakanallisten teitten ”syntivelka” paheni pahenemistaan. Vaikka Aabrahamin luonnollinen siemen kasvaisi sangen suureksi kansaksi maassa, joka olisi Kanaanin maan ulkopuolella, Jumala pitäisi silti maata varattuna sille, kunnes luvatun maan asukkaiden ”syntivelka” olisi tullut niin pahaksi, että heidät piti ansionsa mukaan pyyhkiä pois maasta. Jehova Jumala teki nyt muodollisen liiton sen vakuudeksi, että hän antaisi alueen Aabrahamin luonnolliselle siemenelle, kun aika olisi siihen kypsä.

”Sinä päivänä Herra teki Abramin kanssa liiton, sanoen: ’Sinun jälkeläisillesi [siemenellesi, Um] minä annan tämän maan, Egyptin virrasta aina suureen virtaan, Eufrat-virtaan saakka: keeniläiset, kenissiläiset, kadmonilaiset, heettiläiset, perissiläiset, refalaiset, amorilaiset, kanaanilaiset, girgasilaiset ja jebusilaiset’.” – 1. Moos. 15:18–21.

6. Peruuttaisiko kansallinen liitto Aabrahamille annetun lupauksen, ja mitä tarkoitusta se palvelisi Aabrahamin jälkeläisten yhteydessä?

⁶ Vastakohtana sille Jumalan liitolle, joka oli tehty vain yhden ihmisen, Aabrahamin, kanssa, Jumalalla oli silmämääränään liitto niiden jälkeläisten muodostaman suuren kansan kanssa, jotka polveutuisivat Aabrahamista valitun sukuhaaran kautta. Tämä kansallinen liitto lisättäisiin Aabrahamille annettuun lupaukseen, joka astui voimaan, kun Aabraham ylitti Eufratin pohjoisessa ja astui alueelle, joka sisältyi niihin rajoihin, jotka oli esitetty Jumalan Aabrahamin kanssa uhrin perusteella tekemässä muodollisessa liitossa. (1. Moos. 12:1–7) Liiton tekeminen Aabrahamin jälkeläisten muodostaman kansan kanssa ei peruuttanut Aabrahamille annettua lupausta, vaan se pelkästään lisättiin siihen. Tämä olikin viisasta, sillä kaikki Aabrahamin lihalliset jälkeläiset eivät osoittautuisi soveliaiksi saamaan osaansa Aabrahamille annetusta lupauksesta, sikäli kuin on kysymys sen täyttymyksestä maan kaikkien kansojen ja sukujen siunaamiseksi. Näin ollen lisätty kansallinen liitto palvelisi oivallisena apuna tai välineenä arvollisten valmistamiseksi vastaanottamaan tosi Messias, Jumalan taivaallisen ”vaimon” luvattu ”siemen”, ja seuraamaan häntä uskollisesti, kun Jumala lähetti ja voiteli hänet.

7. Mistä syistä Jumala ei tekisi liittoa Aabrahamin jälkeläisten kanssa ennen noiden 400 vuoden loppua?

⁷ Tuon kansallisen lisäliiton tekeminen ei tapahtuisi ennen kuin yli 400 vuoden kuluttua siitä, kun Jumala teki Aabrahamin kanssa liiton uhrin perusteella, koska Aabrahamilla ei siihen aikaan ollut lainkaan jälkeläisiä siihen saakka hedelmättömänä pysyneestä vaimostaan Saarasta. Jumala ei myöskään tekisi liittoa Aabrahamin jälkeläisten kanssa heidän ollessaan orjuudessa ja vieraan kansan sortamia. Näin oli etenkin, koska liiton tekeminen edellytti sellaisia uhreja, jotka olivat heitä sortavan ja orjuuttavan kansan mielestä inhottavaa ja vastenmielisiä. (2. Moos. 8:25–27) Vasta sitten kun Jumala oli langettanut epäsuotuisan tuomion sortavalle kansakunnalle ja vapauttanut kansansa ja tehnyt sen vapaaksi ryhtymään kanssaan liittoon, Jumala solmisi sen kanssa liiton. Tämä tapahtuisi ennustettujen ”neljänsadan vuoden” lopussa. Me havaitsemme näin ollen, että Jehova Jumala on määrännyt omat ajanjaksonsa ’ikuisen tarkoituksensa’ toteutumiseksi Voideltunsa eli Messiaansa yhteydessä.

8, 9. a) Mikä ajanjakso alkoi, kun Iisak vieroitettiin, ja kuinka niin? b) Minkä aika oli tullut Aabrahamin luonnollisen siemenen suhteen tuon ajanjakson lopussa?

⁸ Kaksikymmentäviisi vuotta sen jälkeen kun Aabraham oli tullut Luvattuun maahan eli kun hän oli 100 vuoden ikäinen, hänelle syntyi hänen ainoa varsinaisesta vaimostaan Saarasta saamansa poika, mikä oli tietenkin Jumalan ihme. Tämä tapahtui maassa, joka ei vielä kuulunut Aabrahamille eikä hänen pojalleen Iisakille. Kun Iisak vieroitettiin, alkoi sen luonnollisen ”siemenen” sortaminen, jonka kautta Messias oli tuleva. Tämä tapahtui, kun Iisakin 19-vuotias velipuoli Ismael teki epäkunnioittavasti pilaa vastikään vieroitetusta Iisakista. Sellainen kateutta osoittanut käyttäytyminen saattoi kehittyä uhkaksi Aabrahamin Jumalalta saaman perillisen, Iisakin, hengelle. – 1. Moos. 16:11, 12.

⁹ Ajanmääritysten mukaan tämä Aabrahamin ”siemenen” sortaminen maassa, joka ei ollut sen oma, alkoi, kun Aabraham oli 105 vuoden ikäinen ja Iisak viiden vuoden ikäinen. Se tapahtui vuonna 1913 eaa. (1. Moos. 21:1–9; Gal. 4:29) Aabrahamin luonnollisen ”siemenen” sortamisen ”neljäsataa vuotta” päättyisivät siis vuonna 1513 eaa. Se olisi vuosi, jolloin Aabrahamin siemen lähtisi pois sortavan kansakunnan maasta ja alkaisi palata esi-isiensä maahan, Luvattuun maahan. Silloin oli Jumalan määräaika kansallisen liiton solmimiseksi Aabrahamin ”siemenen” kanssa, jotta hän toisi sen Luvattuun maahan kansana, joka on Hänen kanssaan sitovassa liitossa. Tämän toteutumisaika, 400 vuoden lopussa, oli myös 430 vuotta sen jälkeen, kun Aabraham oli ylittänyt Eufratin ja Aabrahamille annettu lupaus oli astunut voimaan. – 2. Moos. 12:40–42; Gal. 3:17–19.

KANSALLISEN LIITON SOLMIMINEN

10. Missä määrin Aabrahamin luonnollinen siemen lisääntyi Egyptissä, mutta missä oloissa lisääntyminen lopulta tapahtui?

¹⁰ Siitä lähtien kun Aabrahamin pojanpoika Jaakob oli muuttanut huonekuntineen Kanaanin maasta ja aina 400 vuoden loppuun saakka Jaakobin jälkeläiset, Israelin kaksitoista sukukuntaa, olivat olleet haamilaisen Egyptin (ei arabilaisen Egyptin kuten nykyisin) maassa. Kuten Jehova Jumala oli ennustanut, sorto oli kohdannut Aabrahamin luonnollista ”siementä”, ja sorto oli nyt tullut hyvin ankaraksi. Sen tarkoituksena oli hävittää sukupuuttoon Jumalan ystävän Aabrahamin kansa. Tästä huolimatta kansaan kuuluvat olivat lisääntyneet lukuisiksi kuin taivaan tähdet ja kuin hiekkajyväset merenrannalla, lukemattomiksi, kuten Jumala oli luvannut. He kykenivät lopulta kokoamaan ”kuusisataa tuhatta jalkamiestä”, sotapalvelukseen kelpaavaa. (2. Moos. 12:37) Ei, Jumala ei ollut unohtanut ystävänsä Aabrahamin kanssa tekemäänsä liittoa. Hän piti myös kiinni ilmoittamastaan aikataulusta. Niinpä Hän oli valmis asianmukaiseen toimintaan, kun se aika tuli.

11. Kenet Jumala herätti johtajaksi Israelille, ja miten tämä oli yrittänyt osoittautua johtajaksi?

¹¹ Kenen tulisi nyt olla heidän näkyvä johtajansa? Jumala ei valinnut päämiestä Juudan sukukunnasta, ikään kuin se olisi ollut välttämätöntä sen Valtakuntaa koskeneen siunauksen tähden, jonka Jaakob oli lausunut Juudalle. (1. Moos. 49:10; 1. Aikak. 5:1, 2) Sen sijaan Korkein Jumala hänelle luonnostaan kuuluvan valitsemisoikeuden perusteella valitsi sopivan miehen Leevin sukukunnasta, Leevin pojanpojanpojan Mooseksen. (2. Moos. 6:20; 4. Moos. 26:58, 59) Neljäkymmentä vuotta ennen 400 vuoden päättymistä Mooses päätti olla Egyptin faaraon hovielämää vastaan ja liittyi israelilaisiin veljiinsä ja tarjoutui heidän johtajakseen johtaakseen heidät pois orjuudesta. ”Hän luuli veljiensä ymmärtävän, että Jumala hänen kätensä kautta oli antava heille pelastuksen; mutta he eivät sitä ymmärtäneet.” Jumala ei ollut silloin lähettänyt Moosesta vapauttamaan orjuutettua kansaa. Mooseksen oli pakko paeta, kun faarao yritti tappaa hänet. Hän pakeni Midianin maahan ja meni naimisiin, ja hänestä tuli appensa paimen. – 2. Moos. 2:11–3:1; Apt. 7:23–29.

12. Milloin ja missä Mooseksesta tuli Jehovan ”voideltu”, ja minkä tehtävän hän sai?

¹² Kului neljäkymmentä vuotta, ja Mooseksesta tuli 80 vuoden ikäinen. Sitten kun Mooses oli paimenessa Siinain niemimaalla, Jumalan enkeli ilmestyi hänelle ihmeen avulla Hoorebinvuoren juurella noin 320 kilometriä kaakkoon nykyisestä Suezin kanavasta. Täällä Hoorebilla Jehova Jumala ikään kuin esitti nimensä kirjain kirjaimelta Moosekselle sanoessaan: ”’MINÄ OSOITAN OLEVANI, MIKÄ MINÄ OSOITAN OLEVANI’ . . . ’Näin sinun tulee sanoa Israelin lapsille: ”MINÄ OSOITAN OLEVANI on lähettänyt minut teidän luoksenne.”’” (2. Moos. 3:2–14, Um) Siten Jumala asetti Mooseksen profeetakseen ja edustajakseen, ja Moosesta voitiin nyt oikein kutsua ”voidelluksi” eli ”messiaaksi” samoin kuin hänen esi-isiään Aabrahamia, Iisakia ja Jaakobia. (Ps. 105:15; Apt. 7:30–35; Hepr. 11:23–26) Jehova ilmaisi, että Hän saattaisi Mooseksen kansan juuri Hoorebinvuoren luona kanssaan liittoon, sillä Jehova sanoi, että Mooses toisi kansan Egyptistä tämän vuoren luo, palvelemaan Häntä siellä. – 2. Moos. 3:12.

13. Miten faarao joutui lopulta käskemään israelilaisia lähtemään Egyptistä?

¹³ Koska faarao kieltäytyi toistuvasti päästämästä israelilaisia lähtemään vapaasti, Jehova aiheutti hänelle ja hänen kansalleen sarjan vitsauksia. Vasta kymmenes eli viimeinen vitsaus mursi faaraon itsepäisen sydämen ja hänen vastarintansa. Tämä vitsaus painoi alas kuolemaan kaikki egyptiläisten perheitten ja heidän kotieläintensä esikoiset. Israelilaiset säästyivät esikoistensa kuolemalta, koska he tottelivat Jehova Jumalaa ja söivät kodissaan pääsiäisateriaa, joka oli heidän ensimmäinen pääsiäisateriansa. Jehovan tuomintaenkeli ohitti heidät nähdessään pääsiäislampaan verta pirskotetun heidän kotinsa ovenpieliin ja kamanaan, eikä kuolema tunkeutunut perhepiiriin. Nahson, Salmonin isä Juudan sukukunnasta, jäi henkiin, samoin kuin Naadab, Mooseksen vanhemman veljen Aaronin esikoispoika. Mutta faaraon esikoispoika kuoli. Murheissaan ja suremaan jääneiden egyptiläisten vaatimuksesta faarao käski vahingoittumattomien israelilaisten lähteä pois maasta. – 2. Moos. 5:1–12:50.

14. Mitkä ajanjaksot päättyivät tuona ensimmäisenä pääsiäispäivänä, ja mitä Jumala käski siitä yöstä?

¹⁴ Tuohon runsastapahtumaiseen vuoden 1513 eaa. pääsiäisyöhön päättyi samanaikaisesti joukko määrättyjä ajanjaksoja. Neljäsataa vuotta, joiden kuluessa Aabrahamin luonnolliseen siemeneen kuuluvia sorrettaisiin maassa, joka ei ollut heidän omansa, päättyivät. Kaksisataaviisitoista Egyptissä oleskelun vuotta, patriarkka Jaakobin sinne saapumisesta laskettuina, päättyivät. Neljäsataakolmekymmentä vuotta, joita laskettiin siitä, kun Aabraham ylitti Eufratin ja alkoi oleskella Luvatussa maassa, päättyivät. Ei ihme, että luemme: ”Mutta aika, jonka israelilaiset olivat asuneet Egyptissä [ja Egyptissä asuneiden Israelin poikien asumisaika, Um], oli neljäsataa kolmekymmentä vuotta. Kun ne neljäsataa kolmekymmentä vuotta olivat kuluneet, niin juuri sinä päivänä kaikki Herran joukot lähtivät Egyptin maasta. Valvontayö [vietettävä yö, Um] Herran kunniaksi on tämä yö, koska hän silloin vei heidät pois Egyptin maasta; tämän yön kaikki israelilaiset valvokoot [viettäkööt, Um] Herran kunniaksi, sukupolvesta sukupolveen.” – 2. Moos. 12:40–42.

15. Miten Jumala vapautti israelilaiset takaa-ajavista egyptiläisistä, ja mitä he lauloivat sen jälkeen?

¹⁵ Jehova käytti sotataidollista juonta ja johdatti vapautetun kansansa Mooseksen välityksellä Punaisenmeren luoteishaaran rannalle. Kuvitellen israelilaisten olevan ansassa faarao ja hänen vaunusoturinsa ja ratsumiehensä lähtivät takaa-ajoon ja piirittivät paenneet orjansa. Mutta Kaikkivaltias Jumala pani kulkutien avautumaan, ja yön aikana israelilaiset menivät kuivunutta merenpohjaa myöten Siinain niemimaan rannalle. Kun egyptiläisten sallittiin syöksyä pakenemiskäytävään, Jumala palautti Punaisenmeren vedet heidän niskaansa ja hukutti heidät ja heidän hevosensa. Se Jumalan sana, että hän oli tuomitseva Aabrahamin luonnollisen ”siemenen” sortajien kansan, ei ollut pettänyt. (1. Moos. 15:13, 14) Ollessaan turvassa Siinain rannoilla Jehovan tuomion todistajat lauloivat: ”Herra on kuningas aina ja iankaikkisesti. . . . Veisatkaa Herralle [Laulakaa Jehovalle, Um], sillä hän on ylen korkea, hevoset ja miehet hän mereen syöksi.” – 2. Moos. 15:1–21.

16. Mitä Jumala ehdotti leiriytyneelle Israelille Hoorebilla, ja mikä sen tarkoitus oli?

¹⁶ Oli erikoinen päivä, kun israelilaiset saapuivat Egyptistä lähtönsä jälkeen kolmannessa kuussa (siivanissa) Siinain erämaahan ja leiriytyivät ”[tosi, Um] Jumalan vuoren”, Hoorebin, juurelle. Jehova oli sanonut Moosekselle, että he tulisivat palvelemaan häntä siellä. (2. Moos. 3:1, 12; 19:1) Profeetta Mooses kutsuttiin nyt toimimaan välittäjänä Jumalan ja leiriytyneen kansan välillä. Jehova ehdotti nyt liittoa itsensä ja kansan välille ja esitti liiton tarkoituksen. Hän sanoi Moosekselle ylhäällä Hoorebinvuorella: ”Sano näin Jaakobin heimolle ja ilmoita israelilaisille: ’Te olette nähneet, mitä minä olen tehnyt egyptiläisille ja kuinka minä olen kantanut teitä kotkan siivillä ja tuonut teidät luokseni. Jos te nyt kuulette minun ääntäni ja pidätte minun liittoni, niin te olette minun omaisuuteni ennen kaikkia muita kansoja [tulette varmasti minun erikoisomaisuudekseni kaikista muista kansoista, Um]; sillä koko maa on minun. Ja te olette minulle pappisvaltakunta ja pyhä kansa.’” – 2. Moos. 19:3–6.

17. Mikä menettely osoittaa, pakottiko Jehova pelastetut israelilaiset liittoon?

¹⁷ Korkein Jumala ei pakottanut tätä liittoa israelilaisille. Hän jätti heille vapauden valita, solmisivatko he liiton hänen kanssaan vai eivät, vaikka hän olikin pelastanut heidät Egyptistä ja Punaisestamerestä. Tulisiko heistä ”erikoisomaisuus” Jehovalle? Tulisiko heistä ”pappisvaltakunta ja pyhä kansa” Hänelle? Kyllä, sitä israelilaiset silloin halusivat. Kun Mooses siksi kertoi kansaa edustaville miehille Jumalan ehdottamasta liitosta, niin, kuten luemme, silloin ”koko kansa vastasi yhtenä miehenä ja sanoi: ’Kaiken, mitä Herra [Jehova, Um] on puhunut, me teemme’.” Mooses kertoi nyt kansan päätöksen Jehovalle, joka sitten ryhtyi solmimaan liittoa, josta oli sovittu. – 2. Moos. 19:7–9.

18. Mitä Jumala julisti Israelille kolmantena päivänä sen jälkeen?

¹⁸ Kolmantena päivänä sen jälkeen Jehova julisti Siinainvuorella Hoorebissa olevan enkelinsä välityksellä kokoontuneille israelilaisille kymmenen käskyä. Voimme itse lukea nämä käskyt sellaisina kuin 2. Moos. 20:2–17 ne esittää.

SUUREMPI VÄLITTÄJÄ ENNUSTETTU

19. a) Mitä israelilaiset pyysivät Moosekselta tilaisuuden vaikuttavuuden tähden? b) Mitä Mooses sanoi vastaukseksi?

¹⁹ Tilaisuus oli vaikuttava! ”Ja kaikki kansa havaitsi jylinän, tulen leimaukset, pasunan äänen ja vuoren suitsuamisen; ja kun he sen havaitsivat, vapisivat he ja pysyivät taampana. Ja he sanoivat Moosekselle: ’Puhu sinä meidän kanssamme, niin me kuulemme. Älköön Jumala puhuko meidän kanssamme, ettemme kuolisi.’” (2. Moos. 20:18, 19) 5. Moos. 18:14–19 esittää yksityiskohtaisemmin Jumalan vastauksen tämän pelästyneitten israelilaisten esittämän pyynnön mukaisesti. Kerrottuaan israelilaisille, että Jumala ei ollut antanut itsensä ja heidän välilleen noitia ja ennustelijoita välittäjiksi, Mooses jatkoi ja sanoi:

”Mutta sinulle ei Herra, sinun Jumalasi, sitä salli. Sinun keskuudestasi, veljiesi joukosta, Herra, sinun Jumalasi, herättää sinulle profeetan, minun kaltaiseni; häntä kuulkaa. On tapahtuva aivan niin, kuin sinä Herralta, sinun Jumalaltasi, anoit Hoorebilla, silloin kun seurakunta oli koolla ja sanoit: ’Älköön minun enää suotako kuulla Herran, minun Jumalani, ääntä älköönkä nähdä tätä suurta tulta, etten kuolisi’. Ja Herra sanoi minulle: ’Mitä he ovat puhuneet, on oikein puhuttu. Profeetan minä olen herättävä heille heidän veljiensä keskuudesta, sinun kaltaisesi, ja minä panen sanani hänen suuhunsa, ja hän puhuu heille kaikki, mitä minä käsken hänen puhua. Ja joka ei kuule minun sanojani, joita hän minun nimessäni puhuu, hänet minä itse vaadin tilille.’”

20, 21. a) Oliko Israelin helppo uskoa, että tulisi toinen Mooseksen kaltainen profeetta? b) Millä tavalla tämä tuleva profeetta oli oleva Mooseksen kaltainen ja missä määrin?

²⁰ Profeettako, joka olisi Mooseksen kaltainen, jonka kanssa Jumala puhui ikään kuin ”kasvoista kasvoihin”? Israelilaisten on saattanut olla vaikea hyväksyä sellaista ajatusta, kun Mooses itse kertoi heille sen, mitä Jumala oli sanonut. Kuitenkin juuri sellaisen Kaikkivaltias Jumala sanoi herättävänsä kansalleen. ’Mooseksen kaltainen’ ei merkinnyt pelkästään Mooseksen kanssa samanarvoista. Luvattu profeetta pystyisi olemaan Mooseksen kaltainen ja kuitenkin suurempi kuin Mooses.

²¹ Israelilaisissa profeetoissa Mooseksen jälkeen aina Malakiaan saakka ei ollut ketään Mooseksen kaltaista profeettaa eikä ketään Moosesta suurempaa. (5. Moos. 34:1–12) Mutta entä luvattu Voideltu, Messias, joka olisi Jumalan taivaallisen ”vaimon” ”siemen”? (1. Moos. 3:15) Jumala puhui ilmeisesti hänestä puhuessaan Siinainvuorella Moosekselle tulevasta Mooseksen kaltaisesta profeetasta. Mooseksen tavoin tämä messiaaninen ”siemen” olisi Välittäjä Jumalan ja ihmisten välillä, mutta hän olisi Moosesta suurempi. Varmasti nykyään tarvitsee tehdä enemmän ainoan elävän tosi Jumalan palvojien hyväksi kuin Mooses teki muinaisen Israelin hyväksi. Mooses esikuvasi näin ollen Jehovan Suurempaa Profeettaa, joka oli tuleva.

22. Miksi tuleva Mooseksen kaltainen profeetta vastustaisi kuvien käyttöä Jumalaa palvottaessa?

²² Siihen aikaan Jehova Jumala sanoi Moosekselle myös: ”Sano israelilaisille näin: Te olette nähneet, että minä olen puhunut teille taivaasta. Älkää tehkö jumalia minun rinnalleni; hopeaisia tai kultaisia jumalia älkää tehkö itsellenne.” (2. Moos. 20:22, 23) Tässä kiellettiin selvästi käyttämästä elottomia, puhumattomia, ihmistekoisia kuvia sen Jumalan palvonnassa, joka on puhunut itse taivaasta. Se korostaa voimakkaasti sitä, mitä Jumala sanoi kymmenen käskyn toisessa käskyssä, jonka 2. Moos. 20:4–6 esittää. Mooseksen kaltainen messiaaninen Profeetta olisi sellaista uskonnollisten kuvien käyttöä vastaan.

23.Miksi tuota Israelin kanssa tehtyä liittoa nimitetään tavallisesti lakiliitoksi?

²³ Ennen kuin Jumala solmi liiton välittäjänsä Mooseksen kautta, hän antoi hänelle muita lakeja kymmenen käskyn lisäksi. Nämä on esitetty 2. Mooseksen kirjan luvuissa 21–23. Ne kirjoitettiin kirjakääröön eli ”kirjaan”, joka oli käsillä, kun liitto piti muodollisesti solmia. Koska tämän liiton erikoisena merkkinä oli Jumalan lain antaminen Jumalan valitun kansan pidettäväksi, se oli lain liitto ja sitä nimitetään tavallisesti lakiliitoksi. Sen lakikokoelmasta eli lakien joukosta järjestetyssä muodossaan puhutaan Raamatussa (Um) ”Lakina”.

24. Kuinka kauan Aabrahamin kanssa tehdyn liiton jälkeen lakiliitto tehtiin, ja onko Aabrahamille annettu lupaus yhä voimassa?

²⁴ Koska tämän Israelin kanssa tehdyn liiton laki esitettiin kymmenen käskyn muodossa vain noin 50 tai 51 päivää Egyptissä vietetyn pääsiäisyön jälkeen, voitiin sopivasti sanoa, että laki ’on tullut neljäsataa kolmekymmentä vuotta myöhemmin [kuin Aabrahamin kanssa vuonna 1943 eaa. tehty liitto]’. Lain antaminen Israelille niin pitkän aikavälin jälkeen ei kumonnut Aabrahamin kanssa tehtyä liittoa, ”niin että se tekisi lupauksen mitättömäksi”. (Gal. 3:17) Jumalan lupaus siunata kaikki maan kansakunnat ja suvut Aabrahamin ”siemenessä” on yhä voimassa. Se ei tule epäonnistumaan!

25. Keitä sitova lakiliitosta tehtiin ja mitä käyttämällä?

²⁵ Muistakaamme, että lakiliitto Israelin kanssa saatettiin voimaan käyttämällä uhrieläinten verta, niin että se juhlallisesti sitoi liiton osapuolia. Kertomus, jonka 2. Moos. 24:6–8 esittää, mainitsee: ”Ja Mooses [välittäjänä] otti verestä puolet ja pani uhrimaljoihin, ja toisen puolen hän vihmoi alttarille. Ja hän otti liitonkirjan ja luki sen kansan kuullen. Ja he sanoivat: ’Kaikkea, mitä Herra on puhunut, me noudatamme ja tottelemme’. Niin Mooses otti veren ja vihmoi sitä kansan päälle ja sanoi: ’Katso, tämä on sen liiton veri, jonka Herra on tehnyt teidän kanssanne kaikkien näiden sanojen perusteella’.” – Huomaa myös 2. Moos. 24:3.

26. Mitä se edusti, että verta vihmottiin Jumalan alttarille, ja se, että verta pirskotettiin kansan päälle?

²⁶ Mooseksen Siinainvuoren juurelle rakentama alttari edusti Jehova Jumalaa, jolle uhrit oli esitetty tällä alttarilla. Näin ollen kun puolet eläinuhrien verestä vihmottiin alttarille, Jehova Jumala saatettiin edustavassa merkityksessä liittoon, ja se sitoi häntä, koska hän oli sen osapuoli. Kun taas toinen puoli uhriverestä pirskotettiin kansaan kuuluvien päälle, heidätkin saatettiin liittoon sen toiseksi osapuoleksi, ja se sitoi heidät juhlallisesti täyttämään sen heihin soveltuvat ehdot. Täten veri yhdisti liittoon kaksi osapuolta, Jumalan ja Israelin kansan.

27. Mikä lakiliiton solmimisen yhteydessä todistaa, että israelilaiset eivät astuneet siihen tietämättöminä tai pakon alaisina?

²⁷ Israelin kansa ei astunut tähän liittoon tietämättömänä tai painostuksen ja pakon alaisena. Liiton verellä tapahtunutta juhlallista vihkimistä edeltävänä päivänä heille oli kerrottu Jumalan sanat ja päätökset, ja he olivat hyväksyneet ne. 2. Moos. 24:3 mainitsee siitä: ”Ja Mooses tuli ja kertoi kansalle kaikki Herran sanat ja kaikki hänen säädöksensä. Niin koko kansa vastasi yhteen ääneen ja sanoi: ’Kaiken, mitä Herra on puhunut, me teemme’.” Sen jälkeen kun Mooses seuraavana päivänä oli lukenut ”liitonkirjan” kaiken kansan kuullen, siihen kuuluvat toistivat hyväksyvänsä Jumalan lain, minkä jälkeen heidän päälleen vihmottiin uhriverta. Nyt koko Israelin kansan velvollisuus oli tehdä, mitä Jumala oli esittänyt, kun hän ehdottaessaan liittoa sanoi: ”Jos te nyt kuulette [tottelette tarkkaan, Um] minun ääntäni ja pidätte minun liittoni, niin . . .” – 2. Moos. 19:5, 6.

28. Kumman osapuolen uskollisuus lakiliiton ehdoille voitiin asettaa kyseenalaiseksi, ja mitä siltä osapuolelta vaadittiin, jotta se olisi pyhä?

²⁸ Kaikkivaltiaan Jumalan voitiin omasta puolestaan odottaa olevan uskollinen tässä kahdenkeskisessä liitossa, sillä Hän ei muutu. (Mal. 3:6) Kysymys oli israelilaisista. Olisivatko he uskollisia Jumalalle toteuttamalla sen, mitä he olivat ilmaisseet haluavansa tehdä? Olisivatko he niiden uskollisten joukossa, jotka koottaisiin Jehovan luo Ps. 50:4, 5:n täyttymykseksi: ”Hän kutsuu taivaat ylhäältä ja maan, tuomitakseen kansansa: ’Kootkaa minun eteeni minun hurskaani [uskolliseni, Um; NEB], jotka uhreja uhraten ovat tehneet minun kanssani liiton’”? Ei yksilöinä vaan kokonaisena kansana, kansakuntana, he olivat tehneet tämän lakiliiton uhraamalla joukon uhreja kaiken kansan puolesta. Osoittautuisivatko he ”pyhäksi kansaksi”? Sitä varten heidän täytyi pysyä puhtaina tästä maailmasta.

29, 30. a) Tehtiinkö Israelista siten, että se vain solmi lakiliiton, ”pappisvaltakunta”, vai mikä oli pappeja koskeva järjestely? b) Mitä Leevin sukukunnan muiden sukujen kelvollisista miespuolisista jäsenistä tehtiin?

²⁹ He eivät olleet heti ”pappisvaltakunta” vain siksi, että he olivat astuneet tähän liittoon Korkeimman Jumalan kanssa. He eivät olleet silloin suinkaan valtakunta, jossa jokainen miespuolinen jäsen oli Jumalan pappi maan kaikkien muiden kansojen puolesta. Jes. 61:6:n ennustus ei ollut vielä täyttynyt heihin nähden: ”Mutta teitä kutsutaan Herran papeiksi, sanotaan meidän Jumalamme palvelijoiksi; te saatte nauttia kansain rikkaudet ja periä heidän kunniansa.” Sen sijaan lakiliiton ehtojen mukaan ainoastaan Israelin yhden suvun pätevistä miespuolisista jäsenistä tehtiin pappeja, jotka toimivat koko muun kansan puolesta. Tämä oli Mooseksen vanhemman veljen Aaronin suku Leevin sukukunnasta. Aaronista tehtiin Jumalan ylimmäinen pappi ja hänen pojistaan tehtiin alipappeja. He muodostivat näin ollen Aaronin suvun papiston.

³⁰ Kaikkien muiden Leevin sukukunnan sukujen kelvollisista miespuolisista jäsenistä tehtiin Aaronin suvun papiston palvelijoita, jotka auttoivat sitä uskonnollisissa palveluksissa Jumalan huoneessa eli kohtaamisteltassa (Um), joka annettiin käyttöön lakiliiton yhteydessä. – 2. Moos. 27:20–28:4; 4. Moos. 3:1–13.

31. Miksi Aaronin suvun papeista ei tehty myös kuninkaita Israelissa?

³¹ Juudan sukukunnalla ei ollut näin ollen mitään osuutta muinaisen Israelin papistoon, koska tästä sukukunnasta oli tuleva messiaaninen ”ruhtinas”, jota kutsuttaisiin ”Siiloksi”, jota ”kansat tottelevat”. (1. Moos. 49:10; 1. Aikak. 5:2) Muinaisessa Israelissa pidettiin siis kuninkuus ja pappeus erillään. Aaronista ja hänen pojistaan ei tehty kuningaspappeja, joten he olivat erilaisia kuin Melkisedek.

32. Mitä juhlia Israelin piti viettää vuosittain?

³² Kaiken kansan tuli lakiliiton mukaan viettää joka vuosi kolmea kansallista juhlaa palvontateltassa eli -tabernaakkelissa. ”Kolme kertaa vuodessa tulkoon kaikki sinun miesväkesi Herran, sinun Jumalasi, kasvojen eteen siihen paikkaan, jonka hän valitsee: happamattoman leivän juhlana, viikkojuhlana ja lehtimajanjuhlana. Mutta tyhjin käsin älköön tultako Herran kasvojen eteen; kukin tuokoon lahjana sen, minkä voi, sen siunauksen mukaan, minkä Herra, sinun Jumalasi, on sinulle antanut.” (5. Moos. 16:16, 17; 2. Moos. 34:1, 22–24) Happamattoman leivän juhlaa vietettiin vuotuisen pääsiäisillallisen yhteydessä, joka oli muistona Israelin vapautumisesta Egyptistä. Viikkojuhlaa vietettiin 50. päivänä, se on, sen jälkeen kun oli kulunut seitsemän viikkoa niisanin 16. päivästä; ja vehnäsadon uutiset esitettiin Jehovalle tuona viidentenäkymmenentenä (eli helluntai-) päivänä. Lehtimajan- (eli tabernaakkeli-) juhlaa nimitettiin myös ”korjuujuhlaksi” vuodenvaihteessa. Näillä vuotuisilla juhlilla oli Jehovalle määrätyt uhrinsa. – 3. Moos. 23:4–21, 33–43.

33. Milloin vietettiin sovituspäivää, ja miksi sen uhrit täytyi toistaa vuodesta vuoteen?

³³ Viisi päivää ennen lehtimajanjuhlan vieton alkamista piti viettää vuotuista ”sovituspäivää” (jom kippur) kevätkuukaudesta niisanista eli aabibista laskettuna seitsemännen kuukauden 10. päivänä. Se oli tisrin 10. päivä. Tänä päivänä toimitettiin sovitus Jehovan kanssa liittosuhteessa olevan koko kansan synneistä, ja tämä oli ainoa vuoden päivä, jolloin Aaronin suvun ylimmäinen pappi meni kohtaamisteltan kaikkeinpyhimpään ja pirskotti sovitusuhrien (mullikan ja vuohen [Um]) verta sen pyhän liitonarkin eteen, joka sisälsi Jehovan kirjoitetun lain. (3. Moos. 23:26–32; 16:2–34) Näiden ihmistä alempien eläinuhrien kuolema ja vihmottu veri ei voinut tietenkään todellisuudessa ottaa pois niiden ihmisten syntejä, joiden valtaan nuo eläimet oli alistettu. Juuri siitä syystä, että uhrattujen eläinten kuolema ja veri eivät todellisuudessa poistaneet ihmissuvun syntejä, sovituspäivän uhrit täytyi toistaa vuodesta vuoteen.

34. Mitä lakiliitto osoitti Jumalan vaativan ihmisen synnin poistamiseksi, ja miksi kukaan israelilainen ei voinut tarjota sitä mitä vaadittiin?

³⁴ Me voimme nähdä syyn tähän. Lakiliitossa Jumala käski selvästi: ”Mutta jos vahinko tapahtuu, niin annettakoon henki hengestä, silmä silmästä, hammas hampaasta, käsi kädestä, jalka jalasta, palovamma palovammasta, haava haavasta, mustelma mustelmasta.” (2. Moos. 21:23–25; 5. Moos. 19:21) Toisin sanoen verta piti antaa verrasta, samanarvoinen samanarvoisesta. Näin ollen tuomiosta vapaa ihmiselämä täytyisi antaa ihmiselämästä, joka oli joutunut tuomion alaiseksi. Tämän tähden Ps. 49:7–11 kirjoittaa: ”He luottavat tavaroihinsa ja kerskaavat suuresta rikkaudestaan. Kukaan ei voi veljeänsä lunastaa eikä hänestä Jumalalle sovitusta maksaa. Sillä hänen sielunsa lunastus on ylen kallis ja jää iäti suorittamatta, että hän saisi elää iankaikkisesti eikä kuolemaa näkisi. Vaan hänen täytyy nähdä, että viisaat kuolevat.” Täytyy olla vastaavat lunnaat, eikä kukaan synnin rasittamista israelilaisista voinut tarjota niitä lunastaakseen sen täydellisen elämän, jonka Aadam menetti.

35. Mitä on tapahtunut Aaronin suvun papistolle, joten mistä lunastavaa uhria on etsittävä?

³⁵ Aaronin suvun papisto, joka esitti pelkkiä eläinuhreja Jumalan pyhässä huoneessa, lakkasi olemasta 1900 vuotta sitten vuonna 70, kun Rooman armeijat tuhosivat Jerusalemin ja sen temppelin. Ei ole ketään muuta, johon voitaisiin katsoa, kuin messiaaninen Kuningas, josta Jehova Jumala vannoi tekevänsä ”papin iankaikkisesti, Melkisedekin järjestyksen mukaan”. (Ps. 110:1–4) Tämän tulisi olla Jumalan taivaallisen ”vaimon” ”siemen”, jonka Jumala asettaa ja tekee päteväksi murskaamaan Eedenissä ”käärmeellä” vertauskuvatun paholaisen pään. Ellei tämä tarjoaisi lunnaita koko ihmiskunnan puolesta, meille ihmisille ei järjesty mitään apua, mitään toivetta ikuisesta elämästä vanhurskaassa uudessa järjestyksessä Jehova Jumalan alaisuudessa. Israelin ”sovituspäivänä” uhrattujen eläinuhrien aina ajanlaskumme ensimmäiselle vuosisadalle saakka täytyi näin ollen olla kuvaannollisia; niiden täytyi kuvata profeetallisesti tarvittua lunastusuhria, jonka oli uhraava Messias, josta tulee Melkisedekin kaltainen pappi, käärmeen pään Murskaaja.

36. Miten tulee samaten tarkastella lakiliiton alaisuudessa vietettyjä juhlia?

³⁶ Samoin oli niiden vuotuisten juhlien laita, jotka Jumalan liitto määräsi muinaiselle Israelille. Ne eivät olleet pelkkiä merkityksettömiä tilaisuuksia kansakunnan ajanvietteeksi ja rentoutumista varten. Niillä oli profeetallinen merkitys. Koska ne olivat onnellisia tilaisuuksia, ne kuvasivat Jumalan ihmiskunnalle tekemiä tulevia onnellisia järjestelyjä. Jumala tekee niiden siunatun merkityksen tunnetuksi aikanaan ’ikuisen tarkoituksensa’ mukaan.

KANSA JOLLA OLI SUURENMOISET TILAISUUDET

37. Minkä tilaisuuden lakiliitto tarjosi israelilaisille?

³⁷ Saattoiko kukaan israelilainen kuitenkaan saavuttaa ikuista elämää pitämällä Jumalan kanssa tehdyn liiton lain täydellisesti, rikkomatta sitä vastaan vähäisimmässäkään määrin? Lakiliitto tarjosi jokaiselle israelilaiselle tilaisuuden todistaa, että hän voi tehdä niin. 3. Moos. 18:5:ssä tähän tilaisuuteen viitataan seuraavin sanoin: ”Noudattakaa minun käskyjäni ja säädöksiäni, sillä se ihminen, joka ne pitää, on niistä elävä. Minä olen Herra.” Jos siis kuka tahansa israelilainen olisi pitänyt lain moitteettomasti ja saavuttanut ikuisen elämän omilla töillään, hän ei olisi tarvinnut lakiliiton uhrien hyötyä. Hän ei olisi myöskään tarvinnut Aabrahamille annetun lupauksen siunausta. (1. Moos. 12:3; 22:18) Sellainen täydellisesti lain pitänyt olisi saanut aikaan oman vanhurskautensa ja elämänansionsa.

38, 39. a) Mikä osoittaa, saavuttiko kukaan israelilaisista elämän pitämällä lain täydellisesti? b) Kenen papillisia palveluksia Jumalan edessä siksi tarvitaan?

³⁸ Mutta jopa profeetta Mooses kuoli. Ylimmäinen pappi Aaronkin kuoli. Ja jokainen muukin israelilainen lakiliiton solmimisesta lähtien aina Aaronin suvun papiston poistamiseen asti vuonna 70, niin, aina nykypäiviin asti, on kuollut. Vieläpä 1900 vuotta sen jälkeen, kun roomalaiset tuhosivat Jerusalemin temppelin, nykypäivien ortodoksijuutalaiset viettävät eräässä muodossa sovituspäivää eli jom kippuria. Tämä merkitsee itsessään sen myöntämistä, että he tarvitsevat puhdistusta synnistä, että he eivät kykene pitämään lakia täydellisesti ja saavuttamaan ikuista elämää omilla vanhurskailla töillään. Ja jos he eivät voineet saavuttaa sitä lakiliiton alaisuudessa, miten kukaan meistä muista epätäydellisistä ihmisistä voisi saavuttaa sitä?

³⁹ Ottaen huomioon sen, minkä lakiliitto teki täysin ilmeiseksi, me olemme kaikki tuomittuja Jumalan edessä, jonka teot ovat täydelliset. (5. Moos. 32:4) Profeetta Jesaja sanoikin yli 700 vuotta sen jälkeen kun lakiliitto tehtiin Israelin kanssa: ”Niinkuin tahrattu vaate oli kaikki meidän vanhurskautemme.” (Jes. 64:6) Me kaikki tarvitsemme luvatun Melkisedekin kaltaisen Papin palveluksia, hänen, joka on oleva pappi ikuisesti.

40. Mitä Jumalan palvontaan liittyvää Mooses teki niisanin 1. päivänä vuonna 1512 eaa., ja mitä silloin tapahtui?

⁴⁰ Palaamme nyt vuoteen, jolloin tuo Jehova Jumalan ja Israelin välinen liitto solmittiin Mooseksen toimiessa välittäjänä. Tuo kuuvuosi päättyi ja niisanin 1. päivä kalenterivuonna 1512 eaa. saapui, Sinä päivänä Mooses totteli Jumalan käskyä ja antoi pystyttää ”kohtaamisteltan tabernaakkelin” (Um), jotta Jumalan palvonta siellä alkaisi. Sitten Mooses puki vanhemman veljensä Aaronin ja Aaronin pojat heidän virkavaatteisiinsa ja voiteli heidät pyhällä voiteluöljyllä palvelemaan ylimmäisenä pappina ja alipappeina. ”Niin Mooses päätti työn. Ja pilvi alkoi peittää kohtaamistelttaa, ja Jehovan kirkkaus täytti tabernaakkelin. Eikä Mooses voinut mennä kohtaamistelttaan, koska pilvi oli sen yllä ja Jehovan kirkkaus täytti tabernaakkelin.” – 2. Moos. 40:1–35, Um.

41. Mistä se ilmestys oli todiste, ja milloin papiston virkaanasetus oli päättynyt?

⁴¹ Siinä oli näkyvä todiste siitä, että Jehova oli hyväksynyt tämän palvontarakennuksen ja oli pyhittänyt sen tarkoitukseensa. Ensimmäisen kuukauden niisanin (eli aabibin) seitsemäntenä päivänä Aaronin suvun papiston virkaan asettaminen ja valtuuttaminen oli päättynyt, minkä jälkeen he saattoivat virallisesti valvoa kaikkia Jumalan palvonnan piirteitä pyhässä tabernaakkelissa. – 3. Moos. 8:1–9:24.

42. Mitä muuta Jehova oli siihen aikaan Israelille näkyvää edustajaa tarvitsematta, sen lisäksi että hän oli heidän Jumalansa, jota heidän tuli palvoa?

⁴² Jehova oli se Jumala, jota Israelin kansaa käskettiin palvomaan ja jota sen velvollisuus oli palvella. Hän ei ollut pelkästään heidän Jumalansa. Hän oli myös heidän kuninkaallinen Hallitsijansa, heidän Kuninkaansa, jolle he olivat velkaa alamaisuutensa ja uskollisuutensa. Tottelemattomuus Hänen laeilleen ja käskyilleen olisi siksi niskoittelua ja uskottomuutta. Tämän seikan vahvistukseksi profeetta Mooses viittaa 5. Moos. 33:5:ssä Israelin kansaan nimellä Jesurun eli ”Rehti” siksi, että se oli astunut lakiliittoon, ja sanoo: ”Ja Jesurunissa oli kuningas, kun kansan päämiehet olivat kokoontuneet, kaikki Israelin sukukunnat yhteen.” (Amerikan juutalaisen julkaisuseuran käännös) Edesmenneen tri J. H. Hertzin, C. H., kirjoittama julkaisijan alaviite tähän jakeeseen sanoo: ”Täten alkoi Jumalan valtakunta Israeliin nähden.” (Pentateuch and Haftorahs, Soncino Press, s. 910) Jehova oli heidän näkymätön taivaallinen Kuninkaansa. Hän ei tarvinnut mitään maallista näkyvää ihmiskuningasta edustamaan itseään Israelissa. – 1. Moos. 36:31.

43, 44. Miten ainutlaatuisesti muinaista Israelia oli suosittu kaikkiin muihin maallisiin kansoihin verrattuna, ja miten siihen kuuluvat siksi saattoivat ylistää Jehovaa?

⁴³ Miten suuresti suosittu olikaan tämä kansa, joka muodostui Aabrahamin, Iisakin ja Jaakobin (Israelin) jälkeläisistä ja joka oli saatettu liittoon ainoan elävän tosi Jumalan kanssa! Heillä oli hänen tosi palvontansa ja he nauttivat odotteesta, että tulisivat Hänelle ”pappisvaltakunnaksi ja pyhäksi kansaksi”.

⁴⁴ Profeetta Aamos sanoi: ”Kuulkaa tämä sana, jonka Jehova on puhunut teistä, oi Israelin pojat, koko siitä suvusta, jonka minä olen tuonut Egyptin maasta, sanoen: Ainoastaan teidät minä olen tuntenut kaikista maan suvuista.” (Aam. 3:1, 2, Um) Psalmista teki täsmällisen vertailun yhdessä halleluja-psalmeista sanoessaan: ”Hän ilmoittaa sanansa Jaakobille, käskynsä ja oikeutensa Israelille. Niin hän ei ole tehnyt yhdellekään pakanakansalle, ja hänen oikeuksiansa ne eivät tunne. Halleluja [Ylistäkää Jahia, Um]!” (Ps. 147:19, 20) Suositulla kansalla oli tosiaan hyvä syy ylistää Jehovaa pitämällä hänen liittonsa. Se, kävikö niin, tulisi nyt käymään ilmi ajan kuluessa, jota voitaisiin kutsua lakiliiton aikakaudeksi, joka oli nyt alkanut.

10. luku

Daavidin kanssa tehty valtakuntaliitto

1. Mikä ajanjakso on merkitty 1. Kun. 6:1:een, ja miksi on sopivaa ilmoittaa tämä ajanjakso?

JUMALA määrää omat ajanjaksonsa ’ikuisen tarkoituksensa’ mukaan. Yksi sellainen ajanjakso on merkitty 1. Kun. 6:1:een, johon on kirjoitettu: ”Neljäntenäsadantena kahdeksantenakymmenentenä vuotena siitä, kun israelilaiset olivat lähteneet Egyptin maasta, neljäntenä vuotena siitä, kun Salomo oli tullut Israelin kuninkaaksi, alkoi hän siiv-kuussa, joka on toinen kuukausi, rakentaa temppeliä Herralle.” Oli sopivaa ilmoittaa tämä ajanjakso, sillä se alkoi, kun israelilaiset vapautettiin Egyptistä, minkä jälkeen he pian alkoivat rakentaa palvontahuonetta Siinain erämaassa, ja se ulottui siihen asti, kun Daavidin poika kuningas Salomo alkoi rakentaa temppeliä Jerusalemiin. Tämä aika ulottui niisanin 15:nnestä 1513 eaa. siivin (eli ijarin) 1:seen 1034 eaa. – 4. Moos. 33:1–4; 1. Kun. 6:37.

2, 3. a) Miksi israelilaiset vaelsivat niin kauan Siinain erämaassa? b) Miten paljon he käyttivät aikaa Luvatun maan alistamiseksi valtaansa, ja miten heitä hallittiin sen jälkeen vuosisatojen ajan?

² Noiden lähes viidensadan vuoden aikana oli tietenkin tapahtunut paljon. Koska israelilaisilta puuttui uskoa Jumalan kykyyn kukistaa kansat, jotka silloin asuivat Luvatussa maassa, heidän oli pakko vaeltaa Siinain erämaassa lähes neljäkymmentä vuotta. Sen ajan kuluessa ne vanhemmat israelilaiset, jotka olivat kapinoineet sitä vastaan, että Luvattuun maahan hyökättäisiin Jumalan johdolla heidän Egyptistä lähtönsä toisena vuonna, kuolivat pois. (4. Moos. 13:2–14:38) Neljänkymmenen vuoden lopussa Jumala ihmeen avulla toi heidät tulvivan Jordanin poikki Luvattuun maahan, Kanaanin maahan.

³ Sitten alkoi Mooseksen seuraajan Joosuan johdolla vuosia kestävä sotiminen maan alistamiseksi valtaan. Sen mukaan mitä uskollinen Kaaleb, Jefunnen poika Juudan sukukunnasta, sanoi siihen aikaan, kun haltuun otettua maata jaettiin Israelin suvuille, israelilaisilta kului kuusi vuotta maan alistamiseen valtaansa ja sen asukkaitten karkottamiseen. (Joos. 14:1–10) Sen jälkeen Jumala antoi nyt paikoilleen asumaan asettuneille israelilaisille vuosisatojen aikana sarjan tuomareita, kunnes profeetta Samuelin päivinä kansallishallituksen muoto muuttui. Eräs juutalainen ajanlaskuun perehtynyt henkilö esitti 1900 vuotta sitten muutamin sanoin tämän ajanjakson pituuden. Tämä ajanlaskuun perehtynyt henkilö puhui eräänä sapattina synagogassa Pisidian Antiokiassa Vähässä-Aasiassa ja sanoi:

4, 5. a) Minkä ajanjakson tuo Raamatun ajanlaskuun perehtynyt henkilö mainitsi Israelin historiasta, ennen kuin sillä oli tuomareita? b) Mitkä tapahtumat aloittivat ja lopettivat tuon ajanjakson?

⁴ ”Te Israelin miehet ja te, jotka Jumalaa pelkäätte, kuulkaa! Tämän Israelin kansan Jumala valitsi meidän isämme ja korotti tämän kansan, heidän muukalaisina ollessaan Egyptin maassa, ja vei heidät sieltä ulos kohotetulla käsivarrella, ja hän kärsi heidän tapojansa noin neljäkymmentä vuotta erämaassa ja hävitti seitsemän kansaa Kanaanin maasta ja jakoi niiden maan heille perinnöksi. Näin kului noin neljäsataa viisikymmentä vuotta [Kaikkeen tähän kului noin neljäsataaviisikymmentä vuotta, Um; Uusi testamentti nykysuomeksi]. Sen jälkeen hän antoi heille tuomareita profeetta Samueliin saakka. Ja sitten he anoivat kuningasta, ja Jumala antoi heille Saulin, Kiisin pojan, miehen Benjaminin sukukunnasta, neljäksikymmeneksi vuodeksi.” – Apt. 13:14–21. Ks. myös English Revised Version Bible, julk. Englannissa 1884; Douay Version Bible, julk. 1610; The Emphasised Bible, julk. J. B. Rotherham 1897.

⁵ Maan jakaminen perinnöksi Kaalebille ja muille israelilaisille tapahtui vuonna 1467 eaa. Jos mittaamme taaksepäin ”noin neljäsataa viisikymmentä vuotta”, se tuo meidät vuoteen 1918 eaa. Tämä oli vuosi, jolloin Aabrahamin Saarasta saama poika Iisak syntyi ja Jumala valitsi Iisakin Ismaelin asemesta, joka oli Aabrahamin vanhempi poika, jonka hän sai Saaran egyptiläisestä palvelijattaresta Haagarista. Jumala oli vannomallaan valalla vahvistanut Iisakille liiton, jonka Hän oli tehnyt Aabrahamin kanssa Kanaanin maan omistamisesta, ja nyt Jumala oli tämän 450 vuoden jakson lopussa jakamassa Iisakin jälkeläisille perinnöksi tuota Luvattua maata. Uskollisuudessaan Jehova Jumala piti kiinni ’ikuisesta tarkoituksestaan’ koko ihmiskunnan siunaamiseksi.

6. a) Miten tuomari Gideon osoitti uskollisuutta Jumalan suvereenisuutta kohtaan? b) Miten Gideonin poika Abimelek menestyi kuninkaana?

⁶ Viidentoista tuomarin kauden aikana Joosuasta Samueliin Israelin miehet yrittivät suostutella kuudennen tuomarin Gideonin, Jooaan pojan Manassen sukukunnasta, panemaan alulle sukunsa keskuudessa hallitsijasuvun sen sijaan, että Jehova Jumala oli Kuningas. Mutta Gideon oli uskollinen Israelin Suvereenille Hallitsijalle ja torjui hallitusvaltaa koskevan tarjouksen sanoen: ”En minä hallitse teitä, eikä minun poikani ole hallitseva teitä; Herra [Jehova, Um] on teitä hallitseva.” (Tuom. 8:22, 23) Yksi Gideonin monista pojista, jonka nimi oli Abimelek (tarkoittaa ’Isäni on kuningas’), sai Sikemin maanomistajat asettamaan itsensä heidän kuninkaakseen. Hän joutui Jumalan epäsuotuisien tuomioitten alaiseksi, ja kun hän oli hallinnut kolme vuotta, eräs nainen aiheutti taistelussa hänen kuolemansa. – Tuom. 9:1–57.

KOKO ISRAELIN KUNINGAS

7. Milloin ja miten Israel sai Jumalan valitseman ihmiskuninkaan, ja kuinka kauan hän hallitsi?

⁷ Viidennentoista tuomarin, profeetta Samuelin, vanhoilla päivillä Israelin vanhimmat tulivat hänen luokseen ja esittivät pyynnön: ”Niin aseta nyt meille oikeutta jakamaan kuningas, jollainen kaikilla muillakin kansoilla on.” Samuel katsoi, että tämä merkitsi hänen hylkäämistään Jumalan asettamana tuomarina, mutta Jehova sanoi hänelle: ”Kuule kansan ääntä kaikessa, mitä he sinulle sanovat; sillä sinua he eivät ole pitäneet halpana, vaan minut he ovat pitäneet halpana olemaan heidän kuninkaanansa.” Jumala käski Samuelia varoittamaan israelilaisia kaikesta siitä vaikeudesta, mitä näkyvän ihmiskuninkaan pitäminen tulisi merkitsemään heille, mutta he ilmaisivat silti haluavansa mieluummin sellaisen kuninkaan. Jumala Israelin Suvereenina Herrana suoritti sen miehen valitsemisen, josta oli tuleva Israelin ensimmäinen ihmiskuningas. Hän lähetti Samuelin voitelemaan kuninkaaksi Kiisin pojan Saulin Benjaminin sukukunnasta. Saulista tehtiin kuningas vuonna 1117 eaa. Mispan kaupungissa. ”Kansa riemuitsi huutaen: ’Eläköön kuningas!’” Saul hallitsi 40 vuotta. – 1. Sam. 8:1–10:25; Apt. 13:21.a

8. a) Kuka syntyi Beetlehemissä Saulin hallituskauden 11. vuonna? b) Mitä Miika ennusti Beetlehemissä?

⁸ Saulin hallituskauden yhdentenätoista vuonna sattui näennäisesti merkityksetön tapahtuma Beetlehemin kaupungissa Juudan sukukunnan alueella. Beetlehemiläinen Iisai sai kahdeksannen pojan, jolle hän antoi nimen Daavid. Vähänpä tiesi kuningas Saul tai kukaan muukaan Israelissa, että tästä vastasyntyneestä pienokaisesta tulisi jonakin päivänä niin maineikas, että hänen synnyinpaikkaansa Beetlehemiä kutsuttaisiin jonakin päivänä ”Daavidin kaupungiksi”. Kukaan ei tiennyt silloin, että noin 300 vuotta myöhemmin tuosta Daavidin kaupungista ennustettaisiin: ”Mutta sinä, Beetlehem Efrata, joka olet vähäinen olemaan Juudan sukujen joukossa, sinusta minulle tulee se, joka on oleva hallitsija Israelissa, jonka alkuperä on muinaisuudesta, iankaikkisista ajoista.” Miika 5:1; myös Leeser; JPS [5:2, NEB; Um]) Juutalaiset uskonnolliset johtajat ymmärsivät ajanlaskumme ensimmäisellä vuosisadalla tämän ennustuksen soveltuvan Messiaaseen. Jumalan ”vaimon” ”siemen” oli siis syntyvä Beetlehemissä.

9. Mitä Jumala antoi Samuelin kertoa Saulille valtakunnasta tämän ajattelemattomuuden tähden, ja kenet Jumala valitsisi valtaistuimelle?

⁹ Mutta tätä ennen, sen jälkeen kun kuningas Saul oli hallinnut kaksi vuotta, hän lankesi uskon puutteeseen ja toimi virassaan julkeasti, ajattelemattomasti. ”Samuel sanoi Saulille: ’Sinä olet tehnyt tyhmästi. Et ole noudattanut Herran, Jumalasi, käskyä, jonka hän antoi sinulle; muutoin olisi Herra vahvistanut sinun kuninkuutesi Israelissa ikuisiksi ajoiksi. Mutta nyt sinun kuninkuutesi [valtakuntasi, Um] ei ole pysyvä. Herra on etsinyt [Jehova tulee varmasti löytämään, Um] itselleen mielensä [sydämensä, Um] mukaisen miehen, ja hänet on Herra määrännyt kansansa ruhtinaaksi, koska sinä et noudattanut käskyä, minkä Herra sinulle antoi.’” (1. Sam. 13:1–14) ”[Jumalan] sydämen mukainen mies” ei ollut vielä syntynyt, sillä nuo sanat puhuttiin vuosia ennen Daavidin syntymistä Beetlehemissä. Tämä osoitti selvästi, että Korkein Jumala käyttäisi voimaansa ja oikeuttaan ja valitsisi itse jonkun israelilaisen kuningas Saulin seuraajaksi. Näin tehdessään hän pitäisi kiinni ’ikuisesta tarkoituksestaan’ Messiaan yhteydessä.

10, 11. a) Miten Daavidin osoitettiin olevan Israelin tuleva kuningas? b) Miten Daavid joutui Saulin murhanhimoisen kateellisuuden kohteeksi, ja missä hänestä tuli ensiksi kuningas?

¹⁰ Kun Daavid oli vasta teini-ikäinen paimenpoika Beetlehemissä, Jumala osoitti, että hän oli hänen sydämensä mukainen mies. Vaikka Daavid ei ollut Iisain esikoinen vaan kahdeksas poika, Jumala lähetti Samuelin Beetlehemiin voitelemaan Daavidin Israelin tulevaksi kuninkaaksi.

¹¹ Daavid joutui julkisuuden valokeilaan, kun hän tarjoutui yksinään kaikista israelilaisista kohtaamaan haasteen esittäneen filistealaisen jättiläisen Goljatin taistelukentällä ja kun hän surmasi Goljatin hänen otsaansa tähdätyllä linkokivellä. (1. Sam. 16:1–17:58) Daavid otettiin kuningas Saulin armeijaan, ja hänen kansansuosionsa kasvoi kuninkaan kansansuosiota suuremmaksi. Tämä teki Saulin sangen kateelliseksi, ja hän yritti surmata Daavidin ja siten estää tätä syrjäyttämästä jotakuta hänen omista pojistaan Israelin valtaistuimelta. Lopulta Saul sai taistelussa kuolettavan haavan, minkä jälkeen hän heittäytyi omaan miekkaansa jouduttaakseen kuolemaansa, ja näin loppui hänen kuninkuutensa. Ne, jotka olivat uskollisia Saulin suvulle, tekivät Saulin eloon jääneestä pojasta Iisbosetista kuninkaan, tosin vain Israelin yhdelletoista sukukunnalle. Juudan sukukuntaan kuuluvat voitelivat Daavidin kuninkaakseen Hebronissa Juudan alueella. Se tapahtui vuonna 1077 eaa. – 2. Sam. 2:1–11; Apt. 13:21, 22.

12. Milloin ja miten Daavidista tehtiin koko Israelin kuningas, ja mikä kysymys herää nyt ”valtikasta” ja ”hallitsijansauvasta”?

¹² Saulin poika Iisboset pysyi Israelin valtaistuimella mahdollisesti seitsemän vuotta ja kuusi kuukautta, minkä jälkeen hänen alamaisensa salamurhasivat hänet. (2. Sam. 2:11–4:8) Kaikki sukukunnat tunnustivat nyt Daavidin Jehovan valitsemaksi ja voitelivat Daavidin Hebronissa koko Israelin kuninkaaksi. Tämä tapahtui vuonna 1070 eaa. (2. Sam. 4:9–5:5) Sopusoinnussa 1. Moos. 49:10:een muistiinmerkityn Jaakobin kuolinvuode-ennustuksen kanssa ”valtikka” ja ”hallitsijansauva” olivat täten tulleet Juudan sukukunnalle. Millä perusteella nuo kuninkuuden vertauskuvat eivät nyt ’siirtyisi pois Juudalta . . . kunnes tulee Siilo’ (Um)?

13. Miten Daavid oli tosiaan ”voideltu”, ja kenen profeetallinen esikuva hänestä tehtiin?

¹³ Koska kuningas Daavid oli kolme kertaa voideltu kuninkaaksi, häntä voitiin todellakin kutsua ”voidelluksi” eli ”messiaaksi” (hepr. mašíahh), kuten 2. Sam. 19:21, 22; 22:51 ja 23:1 esittävät. Daavidia käytettiin silmiinpistävällä tavalla huomattavimman Messiaan, Jumalan taivaallisen ”vaimon” ”siemenen”, profeetallisena esikuvana. (Ks. Hes. 34:23.) Itse asiassa Jumala näki hyväksi valita Daavidin olemaan siinä sukuhaarassa, joka huipentui Jumalan ”ikuisen tarkoituksen” Messiaaseen. Miten se tapahtui?

14. Mistä kaupungista Daavid teki koko Israelin hallituskaupungin, ja minkä pyhän esineen hän sen jälkeen sijoitti sinne?

¹⁴ Pian yhdistyneen Israelin kuninkaaksi voitelemisensa (vuonna 1070 eaa.) jälkeen Daavid valloitti Jebusin kaupungin jebusilaisilta ja nimitti sen Jerusalemiksi. Hän siirsi sinne hallituksensa ja teki tästä korkealla sijaitsevasta kaupungista hallituskaupunkinsa, jonka paikka oli keskeisempi kuin Hebronin, sillä se sijaitsi Juudan ja Benjaminin alueiden välisellä rajalla. (Tuom. 1:21; 2. Sam. 5:6–10; 1. Aikak. 11:4–9) Pian sen jälkeen Daavid kohdisti huomionsa Jehovan pyhään arkkiin. Sen oli sallittu olla vuosikymmeniä poissa sen kohtaamisteltan kaikkeinpyhimmästä, joka sijaitsi Siilossa Efraimin alueella. (1. Sam. 1:24; 4:3–18; 6:1–7:2) Daavidista tuntui, että arkin pitäisi olla hallituskaupungissa. Niinpä hän antoi tuoda sen sinne ja pani sen erääseen telttaan palatsinsa lähelle. – 2. Sam. 6:1–19.

15. Minkä liiton Jehova nyt solmi Daavidin kanssa, ja mikä Daavidin osoittama arvostus oli siihen syynä?

¹⁵ Daavid alkoi kuitenkin tuntea itsensä kiusaantuneeksi, koska hän, pelkkä ihmiskuningas, asui kuninkaallisessa palatsissa, kun taas Jehovan, tosi Jumalan ja Israelin todellisen Kuninkaan, arkki oli vaatimattomassa teltassa. Saattaakseen asiat sopivaan tasapainoon Daavid puki sanoiksi ajatuksen arvollisen huoneen eli temppelin rakentamisesta Korkeimmalle Jumalalle ja Kaikkeuden Suvereenille. Mutta Jehova ei hyväksynyt, että Daavid rakentaisi sellaisen temppelin. Hän sanoi Daavidille profeettansa Naatanin välityksellä, että Daavidin rauhaisalla pojalla olisi etu rakentaa temppeli Jerusalemiin. Arvostaen Daavidin sydämestä lähtevää antaumusta Jumalan puhdasta palvontaa kohtaan Jehova teki sitten jotakin suurenmoista tälle miehelle, joka oli hänen ”sydämensä mukainen”. Omasta aloitteestaan hän solmi Daavidin kanssa liiton iankaikkisesta valtakunnasta. Hän sanoi:

”Herra [Jehova, Um] ilmoittaa sinulle, että Herra on tekevä sinulle huoneen. Kun sinun päiväsi ovat päättyneet ja sinä lepäät isiesi tykönä, korotan minä sinun seuraajaksesi jälkeläisesi, joka lähtee sinun ruumiistasi; ja minä vahvistan hänen kuninkuutensa. Hän on rakentava huoneen minun nimelleni, ja minä vahvistan hänen valtaistuimensa ikuisiksi ajoiksi. Minä olen oleva hänen isänsä ja hän minun poikani, niin että, jos hän tekee väärin, minä rankaisen häntä ihmisvitsalla ja niinkuin ihmislapsia lyödään; mutta minun armoni ei poistu hänestä, niinkuin minä poistin sen Saulista, jonka minä poistin sinun tieltäsi. Ja sinun sukusi ja kuninkuutesi pysyvät sinun edessäsi iäti, ja sinun valtaistuimesi on oleva iäti vahva.” – 2. Sam. 7:1–16; 1. Aikak. 17:1–15.

16. Minkä kiitosrukouksen Daavid esitti Jehovalle tämän johdosta?

¹⁶ Daavid esitti kiitosrukouksen ja päätti sen sanomalla:

”Ja nyt, Herra, Herra [Suvereeni Herra Jehova, Um], sinä olet Jumala, ja sinun sanasi ovat todet; ja kun olet luvannut palvelijallesi tämän hyvän, niin suvaitse nyt siunata palvelijasi sukua, että se pysyisi iäti sinun edessäsi. Sillä sinä, Herra, Herra, olet sen luvannut, ja sinun palvelijasi suku on oleva siunattu sinun siunauksellasi iankaikkisesti.” – 2. Sam. 7:18–29; 1. Aikak. 17:16–27.

17. Millä Jumala vielä vahvisti tämän liiton?

¹⁷ Jumalan vala vahvisti tämän Daavidille annetun liittolupauksen:

”Herra on vannonut Daavidille totisen valan, jota hän ei peruuta: ’Sinun ruumiisi hedelmän minä asetan sinun valtaistuimellesi. Jos sinun poikasi pitävät minun liittoni ja minun todistukseni, jotka minä heille opetan, niin saavat heidänkin poikansa istua sinun valtaistuimellasi iankaikkisesti.’” – Ps. 132:11, 12.

”Minä säilytän armoni hänelle iankaikkisesti, ja minun liittoni hänen kanssaan on luja. Minä annan hänen jälkeläistensä [siemenensä, Um] säilyä iäti ja hänen valtaistuimensa niin kauan, kuin taivaat pysyvät. . . . En minä liittoani riko, enkä muuta sitä, mikä on minun huuliltani lähtenyt. Minä olen kerran vannonut pyhyyteni kautta, ja totisesti, minä en Daavidille valhettele: ’Hänen jälkeläisensä pysyvät iankaikkisesti, ja hänen valtaistuimensa on minun edessäni niinkuin aurinko’.” – Ps. 89:29–37. Ks. myös Jer. 33:20, 21.

18. Mille suuremmalle valtakunnalle Jesajan ennustus julistaa Daavidin valtakunnan muodostavan perustan?

¹⁸ Kuningas Daavidin kanssa tehdyn liiton mukaan hänen valtakuntansa oli muodostava perustan Suuremman Messiaan tulevalle valtakunnalle. Siksi profeetta Jesaja henkeytettiin ennustamaan vuosisatoja myöhemmin: ”Sillä lapsi on meille syntynyt, poika on meille annettu, jonka hartioilla on herraus, ja hänen nimensä on: Ihmeellinen neuvonantaja, Väkevä Jumala, Iankaikkinen isä, Rauhanruhtinas. Herraus on oleva suuri ja rauha loppumaton Daavidin valtaistuimella ja hänen valtakunnallansa; se perustetaan ja vahvistetaan tuomiolla ja vanhurskaudella nyt ja iankaikkisesti. Herran Sebaotin kiivaus [Sotajoukkojen Iankaikkisen into, heprean kielen tutkijan rabbiini Leopold Pheinkard Zunzin saks. käännös, 16. painos vuodelta 1913] on sen tekevä.” – Jes. 9:5, 6.

19. Missä kaupungissa tämä ”lapsi” oli syntyvä Miikan ennustuksen mukaan, ja kenen tuntomerkki se olisi?

¹⁹ Miika 5:1:n ennustuksen mukaan tämä messiaaninen lapsi oli syntyvä eli tämä kuninkaallinen poika annettaisiin Beetlehemissä Efratassa Juudan alueella. Tämä ihmiseksi syntymisen paikka oli oleva yksi Jumalan kuvaannollisen ”vaimon” ”siemenen”, tosi Messiaan, tuntomerkeistä. Hänen esi isänsä kuningas Daavidin syntymäpaikka oli Beetlehem eikä kuninkaallinen Jerusalemin kaupunki, minkä vuoksi sitä ruvettiin nimittämään Daavidin kaupungiksi.

DAAVIDISTA POLVEUTUVA HALLITSIJASUKU

20. Kuinka kauan Daavidin hallitsijasuku pysyi valtaistuimella, ja kuinka kauan israelilaisilla oli kuninkaita?

²⁰ Tämän Daavidin kanssa tehdyn valtakuntaliiton täyttymykseksi seurasi Jerusalemin kuninkaitten sarja, jonka kaikki jäsenet olivat kuningas Daavidin sukuhaaraa. Jos lasketaan vuodesta 1070 eaa., jolloin Daavid oli kuningas Jerusalemissa, tämä valtakunta, jolla oli Jerusalemissa Daavidista polveutuva hallitsijasuku, kesti 463 vuotta eli vuoteen 607 eaa. Tämä merkitsee silloin sitä, että kun laskemme vuodesta 1117 eaa., jolloin profeetta Samuel voiteli Saulin koko Israelin kuninkaaksi, Israelin kansalla oli näkyviä kuninkaita 510 vuoden ajan. Jehova oli kuitenkin näkymätön Kuningas.

21. Nousiko Daavid kuollessaan taivaaseen, ja kuka Daavidin ennustuksen mukaan kutsuttaisiin istumaan Jumalan oikealle puolelle?

²¹ Sen Jumalan kuninkaallisena edustajana, joka oli valinnut ja voidellut kuningas Daavidin Israelin kuninkaaksi, Daavid istui ”Jehovan valtaistuimella” Jerusalemissa. (1. Aikak. 29:23, Um) Mutta hän ei istunut Jehovan oikealla puolella, sillä Jehovan valtaistuin on taivaissa. (Jes. 66:1) Kun Daavid vuonna 1037 eaa. kuoli, hän ei noussut henkitaivaisiin eikä istunut siellä Jehovan oikealle puolelle. Häntä ei kutsuttu siihen, vaan aina ajanlaskumme ensimmäiselle vuosisadalle saakka israelilaiset saattoivat tietää, mikä ja missä Daavidin hautapaikka oli. Sen sijaan Jumala henkeytti Daavidin itsensä ennustamaan, kuten Ps. 110:1–4 esittää, että hänen messiaaninen jälkeläisensä, joka olisi kuningas-pappi Melkisedekin kaltainen, olisi se, jonka Jehova kutsuisi istumaan oikealle puolelleen taivaisiin.

22. Millaisiksi Salomo ja useimmat häntä valtaistuimella seuranneet osoittautuivat, ja mistä lähtien Jerusalemissa ei ole ollut valtaistuimella Daavidin suvun kuningasta?

²² Daavidin nuori poika Salomo tuli hänen jälkeensä Jerusalemin valtaistuimelle, ”Jehovan valtaistuimelle”. Jumalan lupauksen mukaan juuri hän sai edun rakentaa Moorianvuorelle Jerusalemiin temppelin, joka valmistui vuonna 1027 eaa. (1. Kun. 6:1–38) Vanhalla iällään Salomo tuli uskottomaksi Jumalalle, jonka temppelin hän oli rakentanut. Useimmat häntä Jerusalemin valtaistuimella seuranneet osoittautuivat niin ikään pahoiksi. Viimeinen Daavidin suvun kuninkaista, joka istui Jerusalemin valtaistuimella, oli Sidkia. Koska Sidkia kapinoi Babylonin kuningasta vastaan, joka oli tehnyt hänestä itselleen veroa maksavan kuninkaan, hänet vietiin vankeuteen Babyloniin, samalla kun Jerusalemin kaupunki ja sen upea temppeli jäivät hänen lähtiessään raunioiksi. (2. Kun. 24:17–25:21) Jerusalemin valtaistuimella ei ole koskaan tuon traagisen vuoden 607 eaa. jälkeen ollut Daavidin suvun kuningasta.

23. Oliko valtakuntaliitto epäonnistunut tai oliko se peruutettu, ja minkä vakuutuksen Jumala antoi tästä Hesekielin kautta?

²³ Merkitsikö se, että Daavidin kanssa tehty valtakuntaliitto oli epäonnistunut tai että se oli peruutettu? Ei suinkaan! Jumala vakuutti, että niin ei kävisi. Suunnilleen neljä vuotta ennen kuin Sidkia syöstiin valtaistuimelta ja vietiin pakkosiirtolaisuuteen Babyloniin, Jumala henkeytti profeettansa Hesekielin sanomaan tälle viimeiselle Jerusalemin valtaistuimella hallinneelle kuninkaalle:

”Ja sinä saastutettu, jumalaton, sinä Israelin ruhtinas, jonka päivä on silloin tullut, kun syntivelka on loppumäärässään! Näin sanoo Herra, Herra: Ota pois käärelakki, nosta pois kruunu. Tämä ei jää tällensä: alhainen korotetaan, korkea alennetaan. Raunioiksi, raunioiksi, raunioiksi minä panen tämän; eikä tästä ole jäävä mitään, kunnes tulee hän, jolla on [laillinen, Um] oikeus, ja minä annan sen hänelle.” – Hes. 21:25–27.

24. Mikä tultaisiin alentamaan, ja milloin ja miten kävisi päinvastoin?

²⁴ Ymmärrämmekö me tämän merkityksen? Jehova itse panisi Daavidin kuninkaallisen suvun valtakunnan raunioiksi Jerusalemissa. Asiat eivät olisi kuten ennen. Pakanalliset hallitusvallat, jotka olivat olleet alhaisia Jumalan silmissä, korotettaisiin, ja Jehovan valitun kansan maallinen valtakunta alennettaisiin pakanallisten maailmanvaltojen alaisuuteen. Ajanjakso, jolloin pakanoilla olisi ylin määräysvalta maailmassa Jumalan Jerusalemissa olevan esikuvallisen valtakunnan puuttumatta asioihin, jatkuisi, kunnes tulisi hän, ”jolla on laillinen oikeus”, eli luvattu tosi Messias ja Suvereeni Herra Jehova antaisi valtakunnan hänelle. Pakanalliset maailmanvallat eivät olisi sitten enää ylinnä hallitsemassa maata. Messiaaninen valtakunta ottaisi maailmanherruuden. Täten hänen valtakuntansa olisi Daavidin kanssa solmitun liiton mukaan iankaikkinen hallitus. Hänen valtaistuimensa täytyy kestää iäti!

25. Mitkä liitot ja mikä tarkoitus olivat yhä voimassa siitä huolimatta, että Jerusalem autioitettiin vuonna 607 eaa.?

²⁵ Vaikka siis tähän päivään mennessä Jerusalemiin Lähi-itään ei ole pystytetty uudelleen mitään Daavidin suvun valtaistuinta, ne, jotka ovat panneet toivonsa luvattuun Messiaaseen, Jumalan taivaallisen ”vaimon” ”siemeneen”, eivät ole menettäneet kaikkea toivoa. On kyllä totta, että vuoden 607 eaa. syksyyn mennessä Jerusalemin valtaistuinkaupunki ja sen temppeli olivat raunioina, ja myös läheisen Beetlehemin kaupungin, Daavidin kaupungin, babylonialaiset valloittajat olivat raunioittaneet. Israelin kanssa Siinainvuorella Arabiassa tehty lakiliitto oli silti edelleen voimassa. Myös liitto iankaikkisesta valtakunnasta, sellaisena kuin se oli solmittu Daavidin kanssa, soveltui edelleen. Jumalan ”ikuinen tarkoitus” hänen Messiaansa yhteydessä oli voimassa. Jumalan valtakuntaliitto ei tule epäonnistumaan. Eikä hänen tarkoituksensakaan tule epäonnistumaan!

[Alaviitteet]