13. luku

Muita Messiasta koskevia jumalallisia salaisuuksia paljastuu

1, 2. a) Mitä tarkoitetaan ”jumalallisella salaisuudella”? b) Mistä Kristukseen liittyvästä tarkoituksesta Jumala on tehnyt meille paljastetun salaisuuden?

JUMALALLINEN salaisuus voidaan määritellä totuudeksi, jota ei tunneta, ennen kuin Jumala paljastaa sen. Se on ”pyhä salaisuus”, jonka Jumala paljastaa omana määräaikanaan. (Room. 16:25, 26, Um) Hyvin kauan aikaa se, kenestä tulisi Messias, Jumalan taivaallisen ”vaimon” ”siemen”, oli jumalallinen salaisuus eli pyhä salaisuus. Myös Jumalan tarkoitus Messiaan eli Kristuksen yhteydessä oli pitkän aikaa jumalallinen salaisuus, pyhä salaisuus. Mutta määräaikanaan Jumala paljasti eli ei enää pitänyt salaisuutena, että hänen tarkoituksensa oli käyttää Messiasta eli Kristusta kaiken hallinnossa, samoin kuin taloudenhoitaja pitää huolta talosta. Sellainen hallinto ykseyden toteuttamiseksi merkitsisi sitä, että Jumala yhdistäisi Messiaassa (Kristuksessa) kaiken eli kokoaisi kaiken jälleen yhteen Messiaan eli Kristuksen johdon alaisuuteen. Jumalan oli Hallitsijana ystävällistä paljastaa tämä, kuten luemme:

² ”Tätä hän antoi meille runsaasti kaikessa viisaudessa ja järkevyydessä tekemällä meille tunnetuksi tahtonsa pyhän salaisuuden. Se on hänen mielisuosionsa mukaista, joka hänellä oli itsessään tarkoituksena, päämääränä hallinto [asiainhoito] määräaikojen täyttymisen rajalla, nimittäin kaiken kokoaminen jälleen yhteen Kristuksessa [Mašíahh], sen mitä on taivaissa ja mitä on maan päällä. Niin, hänessä, jonka yhteydessä meidätkin [Kristuksen opetuslapset] asetettiin perillisiksi ennalta määräämällä meidät hänen tarkoituksensa [kreik. prothesis] mukaan, hänen, joka saa kaiken aikaan sen mukaan kuin hänen tahtonsa neuvoo, jotta me palvelisimme hänen kirkkautensa ylistykseksi, me, jotka olemme ensimmäisinä panneet toivomme Kristukseen.” – Ef. 1:8–12, Um.

3. Mitä Jumalan lupaus ”uudesta liitosta” merkitsi vanhalle Mooseksen välittämälle lakiliitolle ja sen tarkoitukselle?

³ Sopusoinnussa tämän Jumalan tarkoituksen kanssa Messias Jeesus alkoi laskea perustusta seurakunnalle, jonka Jumalan asettama pää hän olisi. Tämän Kristuksen alaisen seurakunnan yksityisiä jäseniä ei henkilökohtaisesti ennalta määrätty; ainoastaan jäsenten lukumäärä ja heidän kristilliset ominaisuutensa määrättiin ennalta. Kuten Jeesus opetuksillaan ilmaisi, hän tiesi, että ennustus, jonka Jer. 31:31–34 esittää, kertoi ennalta, että Jehova Jumala tekisi ”uuden liiton” kansansa kanssa. Näin ollen vanha lakiliitto, jonka Mooses oli välittänyt luonnollisille juutalaisille, tulisi loppuunsa. Hepr. 8:13 sanoo siitä: ”Sanoessaan ’uuden’ hän [Jumala] on julistanut ensimmäisen liiton vanhentuneeksi; mutta se, mikä vanhenee ja käy iälliseksi, on lähellä häviämistään.” Jeesuksen julkisen uran aikana tuo Mooseksen välittämä lakiliitto oli yli 1540 vuotta vanha. Vaikka se oli ollut olemassa niin kauan aikaa, sen ei ollut onnistunut tuottaa ”pappisvaltakuntaa ja pyhää kansaa”. (2. Moos. 19:6) Tähänkään päivään mennessä, 1900 vuotta myöhemmin, nuo luonnolliset juutalaiset, jotka väittävät yhä olevansa Mooseksen välittämän lakiliiton alaisuudessa, eivät ole kyenneet tuottamaan Jumalalle ”pappisvaltakuntaa ja pyhää kansaa”, eikä heillä vuodesta 70 lähtien ole ollut Aaronin suvun pappeuttakaan.

4. Mitä on sanottava kristillisen seurakunnan perustuksesta, ja milloin tuo seurakunta vasta perustettiin?

⁴ Jeesus piti mielessään, että Israelin kansa oli perustettu kahdelletoista patriarkalle, Jaakobin kahdelletoista pojalle. (1. Moos. 49:28) Niinpä Jeesus valitsi opetuslastensa joukosta kaksitoista miestä, jotka hän kutsui ”apostoleiksi” (lähetetyiksi) ja joista oli tuleva toissijaisia perustuksia seurakunnan pääperustuksella, joka hän itse on. (Mark. 3:14; Luuk. 6:13; Ef. 2:20) Jeesus kutsui itseään kallioperustukseksi sanoessaan kahdentoista apostolin kuullen: ”Tälle kalliolle minä rakennan seurakuntani, ja tuonelan [Haadeksen, Um] portit eivät sitä voita.” (Matt. 16:18) Kuolemaansa asti Jeesus kuitenkin tunnusti yhä Israelin kansan Jumalan seurakunnaksi, saarnasi sen synagogissa ja opetti sen temppelissä Jerusalemissa. Vasta 50. päivänä hänen ylösnousemuksestaan kuolleista muodostettiin seurakunta, jonka pää ja tärkein perustus hän oli. Millä perusteella niin voidaan sanoa? Seuraavalla järkevällä perusteella:

5. Mikä vuodatettiin tuona viikkojuhlan päivänä ja keiden päälle, ja miten Pietari selitti sen vuodattamisen?

⁵ Tuona šavuot-juhlan eli helluntain päivänä ja Jooelin 2:28, 29:n ennustuksen täyttymykseksi vuodatettiin Jumalan pyhä henki. Keihin? Israelin kansanko päälle, joka vietti tuolloin viikkojuhlaansa (šavuot) Jerusalemissa? Ei, vaan Jeesuksen Kristuksen noin 120 uskollisen opetuslapsen päälle, jotka olivat koolla eräässä yläsalissa Jerusalemissa. Sen näkyväksi ja kuuluvaksi todisteeksi ”ikäänkuin tulisia kieliä” leijui heidän päänsä päällä, ja he alkoivat puhua muilla kielillä kuin äidinkielellään. Apostoli Pietari selitti kokoontuneille tuhansille hämmästyneille juutalaisille, että oli kysymyksessä Jooelin 2:28, 29:n täyttymys, joka koski Jumalan hengen vuodattamista, ja sitten hän lisäsi:

”Tämän Jeesuksen on Jumala herättänyt, minkä todistajia me kaikki olemme. Koska hän siis on Jumalan oikean käden voimalla korotettu ja on Isältä saanut Pyhän Hengen lupauksen, on hän vuodattanut sen, minkä te nyt näette ja kuulette. Sillä ei Daavid ole astunut ylös taivaisiin, vaan hän sanoo itse: ’Herra [Jehova, Um] sanoi minun Herralleni: Istu minun oikealle puolelleni, kunnes minä panen sinun vihollisesi sinun jalkojesi astinlaudaksi.’ Varmasti tietäköön siis koko Israelin huone, että Jumala on hänet Herraksi ja Kristukseksi [Mašíahh] tehnyt, tämän Jeesuksen, jonka te ristiinnaulitsitte [panitte paaluun, Um].” – Apt. 2:1–36.

6. a) Mitä se, että Jeesus vuodatti hengen, merkitsi hänen opetuslapsilleen? b) Mitä se merkitsi Israelin kansalle ja sen lakiliitolle?

⁶ Vuodattamalla siten pyhää henkeä Jumalalta uskollisille opetuslapsilleen Jeesus voiteli heidät pyhällä hengellä ja alkoi näin rakentaa seurakuntaansa. Mitä tämä sitten merkitsi Israelin kansalle, joka oli pannut Messiaan eli Kristuksen paaluun? Se merkitsi sitä, että se ei enää ollut Jehova Jumalan seurakunta. Se merkitsi sitä, että sen vanha lakiliitto oli hävinnyt. Se oli tehty mitättömäksi, Jumala itse oli ikään kuin naulannut sen paaluun, jossa Jeesus Kristus oli pääsiäispäivänä riippunut kirottuna Israelin kansan puolesta. (Kol. 2:13, 14; Gal. 3:13) Tunnustamalla tämän Jumalan Pojan uhratuksi Messiaakseen juutalaiset, jotka olivat syntyneet lakiliiton alaisuuteen, saattoivat päästä sen kirouksesta ja saada Jehova Jumalan siunauksen. – Apt. 3:25, 26.

7. Minkä välittäjänä Jeesus nyt toimi verensä kautta, ja mihin asemaan lihallinen Israelin kansa sen tähden joutui?

⁷ Lisäksi kun Jeesus Kristus esitti taivaalliselle Isälleen ihmisverensä ansion eli arvon, hän saattoi voimaan uuden liiton, josta annetun lupauksen Jer. 31:31–34 oli esittänyt. Samoin kuin Mooses oli välittänyt vanhan lakiliiton pelkkien eläinuhrien verellä, niin nyt Jeesus Kristus Jumalan läsnäolossa välitti uuden liiton omalla uhriverellään. Tässäkin suhteessa hän oli Mooseksen kaltainen Profeetta. (5. Moos. 18:15–18) Uusi liitto korvasi siten vanhan lakiliiton, eikä lihallinen Israelin kansa ollut tuossa uudessa liitossa. Näin ollen tuo kansa ei ollut enää Jehova Jumalan seurakunta eikä ”Jumalan Israel”. Niinpä ketkään luonnolliset juutalaiset, jotka syntyivät lakiliiton kumoamisen jälkeen, eivät ole koskaan olleet tuon vanhan liiton alaisuudessa, vaikka heidän rabbiininsa saattaisivat sanoa heidän olevan.

8. Millainen Israel tuli olemassaoloon tuona helluntaipäivänä, ja miten Pietari osoittaa sen ja luonnollisen Israelin välisen vastakohtaisuuden?

⁸ Tuona vuoden 33 helluntaipäivänä tuli olemassaoloon hengellinen ”Jumalan Israel”, joka rakennettiin kallioperustana olevalle Messiaalle Jeesukselle. Gal. 6:15, 16 sanoo siitä: ”Sillä ei ympärileikkaus ole mitään eikä ympärileikkaamattomuus, vaan uusi luomus. Ja kaikille, jotka tämän säännön mukaan vaeltavat, kaikille heille rauha ja laupeus, ja [niin, Um] Jumalan Israelille!” Apostoli Pietari osoitti vastakohtaisuuden näiden välillä ja sen kansan välillä, joka hylkäsi Messiaan Jeesuksen, kun hän kirjoitti Messiaan opetuslapsille: ”Mutta te olette ’valittu suku, kuninkaallinen papisto, pyhä heimo, omaisuuskansa, julistaaksenne sen jaloja tekoja’, joka on pimeydestä kutsunut teidät ihmeelliseen valkeuteensa.” – 1. Piet. 2:8, 9.

9. Minkä uuden illallisen Jeesus pani alulle opetuslapsilleen, ja mistä liitosta hän puhui?

⁹ Koska tämä hengellinen ”Jumalan Israel” ei ole Mooseksen välittämän vanhan lakiliiton alainen, se ei vietä vuotuista pääsiäistä. Lopettaessaan apostoleittensa kanssa Jerusalemissa viettämäänsä viimeistä pääsiäistä Jeesus otti happamattoman leivän ja viinimaljan ja pani alulle uuden vuotuisen illallisen seuraajiensa vietettäväksi sen muistoksi, että hän kuoli Jumalan Karitsana ja uuden liiton Välittäjänä. Siunattuaan viinimaljan hän sanoi uskollisille apostoleilleen: ”Juokaa tästä kaikki; sillä tämä on minun vereni, liiton veri [tarkoittaa minun ’liiton vertani’, Um], joka monen edestä vuodatetaan syntien anteeksiantamiseksi.” (Matt. 26:27, 28; vrt. 2. Moos. 24:8.) Mutta mistä liitosta Jeesus puhui? Luukkaan kertomus Jeesuksen sanoista mainitsee: ”Tämä malja on uusi liitto minun veressäni, joka teidän edestänne vuodatetaan.” – Luuk. 22:20; 1. Kor. 11:20–26.

10. Miten tuo liitto oli rinnastettavissa siihen, jonka Mooses välitti, ja miksi joitakuita luonnollisia, ympärileikattuja juutalaisia ei otettu tuohon uuteen liittoon?

¹⁰ Jeesuksen veri oli saattava voimaan ”uuden liiton”, jonka Jer. 31:31–34 oli ennustanut ja joka oli Jumalan anteeksiannon suomiseksi niiden synneille, jotka otettiin uuteen liittoon. Jeesus saattoi voimaan tämän uuden liiton, kun hän esitti verensä arvon eli ansion Jehova Jumalalle noustuaan taivaaseen. Tämän ansiosta hänestä tuli uuden liiton Välittäjä, paremman liiton kuin se, jonka Mooses välitti Siinainvuorella vuonna 1513 eaa. (Hepr. 8:6–13; 9:15–20; 12:24; 13:20; 1. Tim. 2:5, 6) Valitettavasti luonnolliset, ympärileikatut juutalaiset, jotka kieltäytyivät hyväksymästä Jeesusta Messiaaksi, eivät päässeet uuteen liittoon, eikä heistä näin ollen tullut osaa hengellisestä ”Jumalan Israelista”.

11. Mitä Jeesus sanoi uudella illallisella apostoleilleen valtakunnasta, ja minkä menestyksen tämä takasi uudelle liitolle?

¹¹ Sen jälkeen kun Jeesus oli pannut apostolinsa juomaan viinimaljan, joka edusti hänen vertaan, jota sovellettaisiin uuteen liittoon, hän puhui heille edelleen sanoen: ”Te olette pysyneet minun kanssani minun kiusauksissani; ja minä säädän teille, niinkuin minun Isäni on minulle säätänyt, kuninkaallisen vallan, niin että te saatte syödä ja juoda minun pöydässäni minun valtakunnassani ja istua valtaistuimilla ja tuomita Israelin kahtatoista sukukuntaa.” (Luuk. 22:28–30) Tässä oli vakuutus siitä, että Jeesuksen veren voimaansaattama uusi liitto menestyisi ”pappisvaltakunnan ja pyhän kansan” tuottamisessa. Hengellisen ”Jumalan Israelin” uskolliset jäsenet, jotka otetaan uuteen liittoon, osallistuvat Jeesuksen Kristuksen kanssa taivaalliseen valtakuntaan, joka hallitsee laajempaa alaa kuin kuningas Daavidin maallinen alue oli. He palvelevat myös alipappeina Herralle Jeesukselle Kristukselle, josta oli määrä tehdä ”pappi iankaikkisesti, Melkisedekin järjestyksen mukaan”. – Ps. 110:4.

AABRAHAMIN ”SIEMENEEN” LIITTYVÄ SALAISUUS PALJASTUU

12. Mikä Aabrahamin ”siementä” koskeva salaisuus paljastui vuoden 33 helluntaina, ja millainen ”siemen” se oli oleva?

¹² Siitä pitäen kun Jumala antoi liittolupauksen patriarkka Aabrahamille vuonna 1943 eaa., oli olemassa salaisuus: keistä muodostuu Aabrahamin luvattu ”siemen” kaikkien maan sukujen siunaukseksi? (1. Moos. 12:1–3) Vuoden 33 helluntaipäivänä tämä salaisuus paljastui. ”Siemen” oli tietenkin muodostuva useammasta kuin vain Messiaasta Jeesuksesta, sillä Jumala oli luvannut Aabrahamille, että hänen siemenensä olisi kuin taivaan tähdet ja hiekkajyvät merenrannalla. Luonnollisia, ympärileikattuja israelilaisia tuli tosiaan ikään kuin niin paljon, mutta Aabrahamin tosi siemen ei ollut muodostuva luonnollisesta Israelista lihan mukaan vaan hengellisestä Israelista, johon kuuluvat siitetään Jumalan hengellä Jumalan hengellisiksi pojiksi, joilla on taivaallinen perintö silmämääränä. Jumala on Suurempi Aabraham, joka nimi merkitsee ’paljouden isää’.

13. Keille annettiin helluntaina tilaisuus tulla osaksi Aabrahamin hengellistä ”siementä”, ja miten kauan tämä tilaisuus oli tarjolla yksinomaan heille ja miksi?

¹³ Luonnolliseen Israelin kansaan kuuluville annettiin kuitenkin ensimmäinen tilaisuus tulla Aabrahamin hengellisen ”siemenen” jäseniksi. Vuoden 33 helluntaipäivänä juuri luonnollisia, ympärileikattuja juutalaisia, Aabrahamin luonnollisia jälkeläisiä, siitettiin Jumalan pyhällä hengellä Hänen pojikseen ja heidät otettiin uuteen liittoon. Siten Jehova Jumalasta tuli Suurempi Aabraham tälle hengelliselle ”siemenelle”. Vaikka Israelin kansa oli osallistunut Messiaan tuhoamiseen kuolemassa ’seitsemännenkymmenennen vuosiviikon’ (vuodesta 29 vuoteen 36) puolivälissä, Jehova Jumala osoitti kuitenkin heille edelleen suosiota 70. vuosiviikon jälkipuoliskon ajan kunnioituksesta liittoa kohtaan, jonka hän oli tehnyt Aabrahamin kanssa, jonka lihallisia jälkeläisiä Israelin kansa oli. (Dan. 9:24–27) Niinpä tilaisuutta Aabrahamin hengelliseksi ”siemeneksi” tulemiseksi tarjottiin edelleen heille 70. vuosiviikon loppuun asti.

14. Miten Pietari viittasi Jerusalemin temppelissä tähän Aabrahamin luonnolliselle siemenelle tarjottuun huomaavaiseen varaukseen?

¹⁴ Joitakin päiviä helluntain jälkeen apostoli Pietari viittasi tähän Jumalan huomaavaiseen varaukseen puhuessaan juutalaisten väkijoukolle Jerusalemin temppelissä: ”Ja kaikki profeetat Samuelista alkaen ja kaikki järjestään, jotka puhuneet ovat, ovat myös ennustaneet näitä päiviä. Te olette profeettain ja sen liiton lapsia, jonka Jumala teki meidän isiemme kanssa sanoen Aabrahamille: ’Ja sinun siemenessäsi tulevat siunatuiksi kaikki maan sukukunnat’. Teille ensiksi Jumala on herättänyt Poikansa ja lähettänyt hänet siunaamaan teitä, kun käännytte itsekukin pois pahuudestanne.” – Apt. 3:24–26.

15. Keille siis Aabrahamin ”siemenen” siunaus tuli ensin, ja miten siunatut vapautettiin orjuudesta?

¹⁵ Joitakin vuosia myöhemmin kirjoitti entinen fariseus, joka oli aikaisemmin ollut hyvin innokas juutalaisten perinteitten puolesta, seuraavat sanat:

”Kristus [Mašíahh] on lunastanut meidät lain kirouksesta, kun hän tuli kiroukseksi meidän edestämme – sillä kirjoitettu on: ’Kirottu on jokainen, joka on puuhun ripustettu’ – että Aabrahamin siunaus tulisi Jeesuksessa Kristuksessa pakanain osaksi ja me niin uskon kautta saisimme luvatun Hengen.”

”Mutta kun aika oli täytetty, lähetti Jumala Poikansa, vaimosta syntyneen, lain alaiseksi syntyneen, lunastamaan lain alaiset, että me pääsisimme lapsen asemaan. Ja koska te olette lapsia, on Jumala lähettänyt meidän sydämeemme Poikansa Hengen, joka huutaa: ’Abba! Isä!’ Niinpä sinä et siis enää ole orja, vaan lapsi; mutta jos olet lapsi, olet myös perillinen Jumalan kautta.” – Gal. 3:13, 14; 4:4–7.

16. Perustuuko Aabrahamin hengellisen ”siemenen” jäsenyys lihallisiin siteisiin vai mihin?

¹⁶ Selittäessään, että ”Aabrahamin siemeneen” kuuluminen ei perustu lihallisiin siteisiin Aabrahamin kanssa vaan sellaisen uskon ilmaisemiseen, joka Aabrahamilla oli, edellä mainittu kirjoittaja, apostoli Paavali, sanoi: ”Tietäkää siis, että ne, jotka uskoon perustautuvat, ovat Aabrahamin lapsia. Ja koska Raamattu edeltäpäin näki, että Jumala vanhurskauttaa pakanat uskosta, julisti se Aabrahamille edeltäpäin tämän hyvän sanoman: ’Sinussa kaikki kansat tulevat siunatuiksi’. Sillä te olette kaikki uskon kautta Jumalan lapsia Kristuksessa Jeesuksessa. Sillä kaikki te, jotka olette Kristukseen kastetut, olette Kristuksen päällenne pukeneet. Ei ole tässä juutalaista eikä kreikkalaista, ei ole orjaa eikä vapaata, ei ole miestä eikä naista; sillä kaikki te olette yhtä Kristuksessa Jeesuksessa. Mutta jos te olette Kristuksen omat, niin te siis olette Aabrahamin siementä, perillisiä lupauksen mukaan.” – Gal. 3:7, 8, 26–29; 1. Moos. 12:3.

SUKUPOLVIA MYÖHEMMIN PALJASTUNUT SALAISUUS

17. Miten monilla juutalaisilla oli samanlainen usko kuin Aabrahamilla, niin että he käyttivät hyödykseen ’seitsemättäkymmenettä vuosiviikkoa’, jolloin Jumalan suosio kohdistui heihin?

¹⁷ Kaikilla Aabrahamin lihallisilla jälkeläisillä ei ollut sellaista uskoa kuin Aabrahamilla, uskoa, jonka tähden häntä kutsuttiin vanhurskaaksi ja Jumalan ”ystäväksi” jo ennen kuin hänet ympärileikattiin lihassa. (1. Moos. 15:6; Room. 4:9–12; Jaak. 2:21–23) Monetkaan luonnolliset juutalaiset eivät käyttäneet hyväkseen ’seitsemättäkymmenettä vuosiviikkoa’, jonka aikana Aabrahamin kanssa tehty liitto ’pidettiin voimassa’ Aabrahamin, Iisakin ja Jaakobin lihallisten jälkeläisten hyväksi. (Dan. 9:27, Um) Vain pieni jäännös käytti sitä hyväkseen. Viimeinen tieto niiden Jerusalemissa olleitten juutalaisten lukumäärästä, jotka ottivat vastaan Messiaan Jeesuksen ennen ’seitsemännenkymmenennen vuosiviikon’ päättymistä vuonna 36, oli noin viisituhatta. – Apt. 4:4.

18. Miten monta hengellistä israelilaista Jumala tarkoitti olevan, ja mitä kysymyksiä siis heräsi ’seitsemännenkymmenennen vuosiviikon’ lopussa?

¹⁸ Jumala oli määrännyt ennalta sitä paljon suuremman joukon ’pappisvaltakuntaansa ja pyhää kansaansa’ varten, joka uuden liiton oli määrä tuottaa. Tarkoittamansa täsmällisen lukumäärän hän paljasti vasta Jerusalemin vuonna 70 tapahtuneen hävityksen jälkeen ensimmäisen vuosisadan lopulla. Silloin hän paljasti eloon jääneelle iäkkäälle apostoli Johannekselle tarkoittamansa hengellisten israelilaisten valitun lukumäärän olevan 144000. (Ilm. 7:4–8; 14:1–3) Kun ’seitsemäskymmenes vuosiviikko’ päättyi vuoden 36 syksyllä, niiden juutalaisten määrä, jotka olivat ottaneet Jeesuksen vastaan Messiaana ja jotka oli kastettu pyhällä hengellä, oli ilmeisesti paljon vähemmän kuin 144000. Oliko sitten Jumalan tarkoitus epäonnistunut? Vai mihin hämmästyttäviin toimenpiteisiin hän nyt oli ryhtyvä, jotta hänen ’ikuinen tarkoituksensa’ Kristuksessa ei epäonnistuisi?

19. Minkä paljastuksen Jumala nyt teki kastettujen uskovien joukosta, joiden Pää Messias Jeesus oli?

¹⁹ Vuoden 36 syksyyn asti Messiaan Jeesuksen kastettujen seuraajien seurakunta koostui yksinomaan luonnollisista juutalaisista, ympärileikatuista samarialaisista ja muista, jotka olivat kääntyneet juutalaiseen uskoon ja tulleet ympärileikatuiksi. (Apt. 2:10; 8:1–9:30; 11:19) Muut ihmiskuntaan kuuluvat eivät olleet uskovia, vaan ”ilman Kristusta, . . . vailla Israelin kansalaisoikeutta ja vieraat lupauksen liitoille, ilman toivoa ja ilman Jumalaa maailmassa”. (Ef. 2:11, 12) Nyt tuli paljastus: uskovien joukko, jonka Pää Messias Jeesus oli, ei ollut enää koostuva pelkästään juutalaiseen rotuun kuuluvista ja juutalaisuuteen kääntyneistä. Siitä eteenpäin Messiaan seuraajien joukkoon tultaisiin ottamaan ympärileikkaamattomia uskovia, yhtä ympärileikkaamattomia kuin Aabraham oli silloin, kun Jumala kutsui hänet ja teki hänen kanssaan liiton ja vanhurskautti hänet ystäväkseen uskon tähden. Samoin näilläkin hyväksytyillä ei-juutalaisilla oli usko.

20. a) Mikä ei siis ollut enää oleva esteenä juutalaisten ja ei-juutalaisten välillä? b) Keihin Jumala näin ollen nyt käänsi suosiollisen huomionsa?

²⁰ ’Seitsemännenkymmenennen viikon’ puolivälissä vuonna 33 Jumala oli poistanut Mooseksen välittämän lakiliiton ja oli saattanut voimaan paremman ”uuden liiton” hengellisen Israelin kanssa. Vanhan lakiliiton ei näin ollen pitänyt enää olla esteenä juutalaisten ja pakanoitten välillä. Niinpä kuten Ef. 2:13–18 mainitsee, Jehova Jumala eteni raivattua tietä ja käänsi suosiollisen huomionsa ympärileikkaamattomiin pakanakansoihin ”ottaakseen heistä kansan omalle nimellensä”. – Apt. 15:14; Aam. 9:11, 12, kreikankielinen Septuaginta-käännös.

21. Kenen luo Jumala lähetti sitten enkelinsä, ja mitä tämä henkilö teki?

²¹ Kenen luo Jehova Jumala lähetti enkelinsä 70. vuosiviikon päättyessä? Juudean provinssia hallitsevan roomalaisen maaherran hallituskaupungissa asuvan ympärileikkaamattoman pakanan luo. Tämän pakanamiehen nimi oli Kornelius, ja hän oli italialaisen sotaväenosaston sadanpäämies, mutta hän oli ”hurskas ja jumalaapelkääväinen, niinkuin koko hänen perhekuntansakin, ja antoi paljon almuja kansalle ja rukoili alati Jumalaa”. Korneliusta käskettiin lähettämään miehiä etelämpänä sijaitsevaan Joppen rannikkokaupunkiin noutamaan sieltä Simon Pietaria. Simon Pietari lähti niiden kolmen miehen mukaan, jotka oli lähetetty noutamaan häntä, sillä häntä oli neuvottu menemään heidän kanssaan ja ’olemaan sanomatta epäpyhäksi sitä, minkä Jumala on puhdistanut’.

22. Mistä Pietari saarnasi pakanakotiin kokoontuneille, ja mitä hän sanoi syntien anteeksi saamisesta?

²² Niin Simon Pietari tukahdutti ennakkoluulonsa pakanakotiin astumisen suhteen ja meni Korneliuksen kotiin Kesareaan. Pyynnöstä hän saarnasi tälle pakanalle ja niille, jotka tämä oli koonnut taloonsa kuulemaan apostoli Pietaria. Pietari saarnasi heille Messiaasta, jonka Jumala oli lähettänyt Israelille. Pietari jatkoi: ”Ja hän käski meidän saarnata kansalle ja todistaa, että hän on se, jonka Jumala on asettanut elävien ja kuolleitten tuomariksi. Hänestä kaikki profeetat todistavat, että jokainen, joka uskoo häneen, saa synnit anteeksi hänen nimensä kautta.” – Apt. 10:1–43; 11:4–14.

23. Minkä ihmeen tapahduttua Pietari kehotti kastamaan kuulijansa ja kenen nimessä?

²³ Nuo sanat riittivät Korneliukselle ja muille hänen kanssaan kuunteleville. Lisäksi Jumala luki heidän sydämensä ja ryhtyi toimintaan. Me luemme:

”Kun Pietari vielä näitä puhui, tuli Pyhä Henki kaikkien päälle, jotka puheen kuulivat. Ja kaikki ne uskovaiset [kuusi ympärileikattua juutalaista uskovaa], jotka olivat ympärileikatut ja olivat tulleet Pietarin mukana, hämmästyivät sitä, että Pyhän Hengen lahja vuodatettiin pakanoihinkin, sillä he kuulivat heidän puhuvan kielillä ja ylistävän Jumalaa. Silloin Pietari vastasi: ’Ei kaiketi kukaan voi kieltää kastamasta vedellä näitä, jotka ovat saaneet Pyhän Hengen niinkuin mekin?’ Ja hän käski kastaa heidät Jeesuksen Kristuksen nimeen. Silloin he pyysivät häntä viipymään siellä muutamia päiviä.” – Apt. 10:44–48; 11:1–17.

24. Miten ne Jerusalemin juutalaiset, jotka kuulivat Pietarin selityksen, suhtautuivat asiaan?

²⁴ Palattuaan myöhemmin Jerusalemiin Pietari selitti siellä olleille ympärileikatuille juutalaisille uskoville menettelyään sanoen: ”Koska siis Jumala antoi yhtäläisen lahjan heille kuin meillekin, kun olimme uskoneet Herraan Jeesukseen Kristukseen, niin mikä olin minä voidakseni estää Jumalaa?” Meidän tulisi nykyään olla niiden kaltaisia, jotka tuolloin kuulivat Pietarin selityksen: ”Tämän kuultuansa he rauhoittuivat ja ylistivät Jumalaa: ’Niin on siis Jumala pakanoillekin antanut parannuksen elämäksi’.” – Apt. 11:17, 18.

25. Mitä ylösnousseen Jeesuksen käskyä ympärileikatut juutalaisuskovat siitä lähtien tottelivat?

²⁵ Siitä eteenpäin apostolit ja muut juutalaisuskovat eivät rajoittaneet toimintaansa ainoastaan juutalaisiin ja käännynnäisiin vaan tekivät, mitä ylösnoussut Jeesus oli käskenyt heidän tehdä: ”Menkää sen tähden ja tehkää opetuslapsia” – keistä? – ”kaikkien kansojen ihmisistä, kastakaa heidät Isän ja Pojan ja pyhän hengen nimessä ja opettakaa heitä noudattamaan kaikkea, mitä olen käskenyt teidän noudattaa. Ja katso, minä olen teidän kanssanne kaikkina päivinä asiainjärjestelmän päättymiseen asti.” – Matt. 28:19, 20, Um.

26. Erityisesti kuka apostoli kirjoitti Jumalan salaisuudesta, joka liittyi uskoviin pakanoihin?

²⁶ Ennen Korneliuksen kääntymistä Messiaan opetuslapseksi teki kääntymyksen Saulus Tarsolainen, joka oli hyvällä omallatunnolla vainonnut omaan kansaansa kuuluvia Messiaaseen uskovia juutalaisia. Hän alkoi heti saarnata muille ympärileikatuille juutalaisille ja osoittaa heille Raamatun henkeytetyistä heprealaisista kirjoituksista, että tämä Jeesus, Daavidin poika, oli ennustettu Messias eli Kristus. Aikanaan hänet asetettiin apostoliksi ja häntä alettiin kutsua Paavaliksi ja hänestä tehtiin erityisesti ”pakanain apostoli”. Hän kirjoitti varsinkin siitä, miten suurenmoisen jumalallisen salaisuuden eli ”pyhän salaisuuden” Jumala paljasti vuonna 36 sallimalla uskovien pakanoitten tulla Kristuksen opetuslasten joukkoon, ”Aabrahamin siemenen” jäseniksi. – Room. 11:13.

27. Mitä suurenmoista ”pyhää salaisuutta” Paavali teki tunnetuksi pakanakansojen keskuudessa?

²⁷ Paavali kirjoitti esimerkiksi messiaanisen seurakunnan pitkäaikaisesta salaisuudesta: ”[Seurakunnan] palvelijaksi minä olen tullut Jumalan armotalouden [Jumalalta saadun taloudenhoidon, Um] mukaan, joka minulle on annettu teitä varten, täydellisesti julistaakseni Jumalan sanan, sen [pyhän, Um] salaisuuden, joka on ollut kätkettynä ikuisista ajoista ja polvesta polveen, mutta joka nyt on ilmoitettu hänen pyhillensä, joille Jumala tahtoi tehdä tiettäväksi, kuinka suuri pakanain keskuudessa on tämän [pyhän, Um] salaisuuden kirkkaus: Kristus teissä, kirkkauden toivo.” (Kol. 1:25–27) Mikä suurenmoinen ”pyhä salaisuus” paljastettavaksi niin pitkien aikajaksojen kuluttua se olikaan, että pakanakansoista tuleville uskoville annettaisiin taivaallinen ”toivo” kirkastumisesta Messiaan, Kristuksen, kanssa! Oli tosiaan kunnia ja etu olla sellaisen toivon omaavan seurakunnan palvelijana!

28, 29. a) Keneen liittyvään Jumalan tarkoitukseen tämä pakanauskovien rakkaudellinen huomioon ottaminen sisältyi? b) Mitä Paavali kirjoitti Jumalan ”ikuisesta tarkoituksesta” ilmaistessaan oman kiitollisuutensa tässä yhteydessä?

²⁸ On suurenmoista ajatellakin, että kaikki tämä rakkaudellinen huomaavaisuus liittyy ylevään tarkoitukseen, jonka Jumala muodosti Messiaansa yhteydessä tehdäkseen pakanauskovista osan Aabrahamin hengellistä ”siementä” koko ihmiskunnan siunaamiseksi! Miten ihailtavaa onkaan, että rakastava Jumala on pitänyt kiinni tästä tahtonsa anteliaasta piirteestä, koska se on osa hänen ’ikuista tarkoitustaan’! Ilmaistessaan arvostuksensa Jumalan hänelle antamasta osasta tässä yhteydessä Paavali sanoo:

²⁹ ”Minulle, kaikkien pyhien vähäisintä vähäisemmälle, annettiin tämä ansaitsematon hyvyys julistaakseni kansoille hyvää uutista Kristuksen käsittämättömästä rikkaudesta ja pannakseni ihmiset näkemään, miten sitä pyhää salaisuutta hoidetaan, joka on määräämättömästä menneisyydestä ollut kätkettynä Jumalassa, joka loi kaiken. Tämä tapahtui sitä varten, että taivaallisissa oleville hallituksille ja valloille tehtäisiin nyt seurakunnan kautta tunnetuksi Jumalan erittäin moninainen viisaus sen ikuisen tarkoituksen [kreik. prothesis] mukaisesti, jonka hän muodosti Kristuksen, Jeesuksen, meidän Herramme, yhteydessä.” – Ef. 3:8–11, Um.

30. a) Miten Jumala eteni ’ikuisen tarkoituksensa’ mukaisesti tuodakseen ilmi ’erittäin moninaisen viisautensa’? b) Miksi me tänä aikana elävät olemme erittäin suosittuja?

³⁰ Jumala eteni näin ollen ’pyhän salaisuutensa’ suhteen siten, että ”sen ikuisen tarkoituksen mukaisesti, jonka hän muodosti Kristuksen . . . yhteydessä”, tänä aikana voitaisiin ilmoittaa taivaallisissa paikoissa oleville hallituksille ja valloille ”Jumalan erittäin moninainen viisaus” tuottamalla kristillinen seurakunta siitä esimerkiksi. Emmekö me olekin suuresti suosittuja saadessamme elää tänä aikana, jolloin ymmärretään Jumalan ”ikuisen tarkoituksen” mukainen ”pyhä salaisuus”? Paavali sanoo:

”[Tätä salaisuutta] menneiden sukupolvien aikana ei ole ihmisten lapsille tiettäväksi tehty, niinkuin se nyt Hengessä on ilmoitettu hänen pyhille apostoleilleen ja profeetoille: että näet pakanatkin ovat kanssaperillisiä ja yhtä ruumista ja osallisia lupaukseen Kristuksessa Jeesuksessa evankeliumin kautta.” – Ef. 3:5, 6.

31, 32. a) Ketkä olivat esikristillisinä aikoina kiinnostuneita näiden seikkojen ymmärtämisestä? b) Keistä siis Kristuksen ”ruumis” muodostuu?

³¹ Muinaiset esikristilliset profeetat, niin, jopa enkelit, olivat kiinnostuneita siitä, miten Jehova Jumala hoitaisi tämän ”pyhän salaisuuden”.

”Sitä pelastusta ovat etsineet ja tutkineet profeetat, jotka ovat ennustaneet teidän osaksenne tulevasta armosta, ovat tutkineet, mihin tai millaiseen aikaan heissä oleva Kristuksen Henki viittasi, edeltäpäin todistaessaan Kristusta kohtaavista kärsimyksistä ja niiden jälkeen tulevasta kunniasta. Ja heille, koska he eivät palvelleet itseänsä, vaan teitä, ilmoitettiin se, mikä nyt on teille julistettu niiden kautta, jotka taivaasta lähetetyssä Pyhässä Hengessä ovat teille evankeliumia julistaneet; ja siihen enkelitkin halajavat katsahtaa.” – 1. Piet. 1:10–12.

³² Niinpä Jumalan määräaikana paljastettiin, että Kristuksen ”ruumiin” jäsenten täysi lukumäärä koottaisiin pakanoista samoin kuin juutalaisista. Jumalan ”ikuinen tarkoitus”, joka ensin muodostettiin Eedenin puutarhassa, otti huomioon tämän seurakunnan, jonka Päänä Messias on. Siinä sekä juutalaiset että pakanat yhdistettiin.

14. luku

”Ikuisen tarkoituksen” riemuvoitto

1. Ketkä ovat olleet Jumalan ”ikuista tarkoitusta” vastustavia henkiä ja mistä pitäen?

JUMALAN ”ikuisella tarkoituksella” on vastustajansa taivaassa ja maan päällä. Nämä ovat taistelleet ja yhä taistelevat estääkseen tuon ”ikuisen tarkoituksen” lopullisen voiton. Kun Jumala Eedenin puutarhassa ilmoitti ’ikuisen tarkoituksensa’ Suuren Käärmeen ja syntisen Aadamin ja Eevan kuullen, hän sanoi Käärmeelle: ”Ja minä panen vainon sinun ja vaimon välille ja sinun siemenesi ja hänen siemenensä välille; se on polkeva rikki sinun pääsi, ja sinä olet pistävä sitä kantapäähän.” (1. Moos. 3:15) Siitä lähtien Saatana ja demoneiksi muuttuneet tottelemattomat enkelit ovat yhdessä taistelleet Jumalan mainitsemaa tarkoitusta vastaan.

2. a) Mitä saatanallisia keinoja käytettiin yritettäessä tuhota vasta luotu ”valittu suku”? b) Mitä Pietari kirjoitti varoittaakseen turmelevien ainesten tunkeutumisesta?

² Sen jälkeen kun hengellinen ”Jumalan Israel” perustettiin kahdentoista apostolin muodostamalle perustukselle vuoden 33 helluntaipäivänä, Saatana yritti maan päällä tuhota tämän vasta luodun ”valitun suvun”, tämän ”kuninkaallisen papiston”, tämän ”pyhän heimon”. (1. Piet. 2:9) Ensin käytettiin väkivaltaista vainoa, mutta se epäonnistui. (Apt. 7:59–8:4; 9:1–5, 21; 11:19) Sitten yritettiin turmella hengellisen Israelin opetus ja sen elämäntapa, mikä sai aikaan suurta tuhoa. Kirjoittaessaan kristillisen uskon kannattajille noin vuonna 64 apostoli Pietari varoitti ensimmäisen vuosisadan kristittyjä ennalta tästä tulevasta hengellisen turmeluksen hyökkäyksestä ja sanoi:

”Ei koskaan ole mitään profetiaa tuotu esiin ihmisen tahdosta, vaan Pyhän Hengen johtamina ihmiset ovat puhuneet sen, minkä saivat Jumalalta. Mutta myös valheprofeettoja oli kansan seassa, niinkuin teidänkin keskuudessanne on oleva valheenopettajia, jotka salaa kuljettavat sisään turmiollisia harhaoppeja, kieltävätpä Herrankin, joka on heidät ostanut, ja tuottavat itselleen äkillisen perikadon. Ja moni on seuraava heidän irstauksiaan, ja heidän tähtensä totuuden tie tulee häväistyksi; ja ahneudessaan he valheellisilla sanoilla kiskovat teistä hyötyä; mutta jo ammoisista ajoista heidän tuomionsa valvoo, eikä heidän perikatonsa torku.” – 2. Piet. 1:21–2:3; ks. myös Juud. 4.

3. a) Miten Paavali varoitti seurakunnan turmelijoista? b) Mikä on ”laittomuuden ihminen”, ja milloin se ilmestyi?

³ Samaten apostoli Paavali viimeisellä matkallaan Jerusalemiin varoitti kristillisen seurakunnan vanhimpia: ”Minä tiedän, että minun lähtöni jälkeen teidän keskuuteenne tulee julmia susia, jotka eivät laumaa säästä, ja teidän omasta joukostanne nousee miehiä, jotka väärää puhetta puhuvat, vetääkseen opetuslapset mukaansa.” (Apt. 20:29, 30) Myös aikaisemmin Tessalonikassa Makedoniassa sijaitsevalle seurakunnalle kirjoittamassaan kirjeessä hän antoi varoituksen uskonnollisen kapinan puhkeamisesta seurakunnassa ja ”laittomuuden ihmisen”, ”kadotuksen lapsen”, ilmestymisestä. Paavali varoitti, että ”laittomuuden salaisuus on jo vaikuttamassa”. Tämä ”laiton” oli oleva ihmisyhteisö, kristikunnan pappisluokka. (2. Tess. 2:3–9) Tämä ”laittomuuden ihmisen” yhteisö ilmestyi neljännellä vuosisadalla, jolloin Rooman keisari Konstantinus Suuri kävi kauppaa turmeltuneitten ”piispojen” kanssa ja teki näiden uskonnosta Rooman valtakunnan valtionuskonnon. Konstantinus perusti virallisen pappisluokan. Näin syntyi kristikunta.

4. Millaisen historian kristikunnan papisto on perustamistaan seuranneina vuosisatoina tehnyt itselleen, ja mikä kristikunta silti väittää olevansa?

⁴ Millaisen historian kristikunta teki itselleen seuraavien 1600 vuoden aikana aina tälle 20. vuosisadalle asti? Sen historia kertoo, miten sen papit osallistuivat politiikkaan, toivat yhä useampia pakanaoppeja sen uskontoon, keräsivät itselleen rikkautta ja valtaa, sortivat uskonnollisia laumojaan, kiihottivat uskonsotiin, julmiin ristiretkiin ja vainoihin, muodostivat satoja sekavia lahkoja, siunasivat niin kutsuttujen ”kristittyjen” kansojen sotajoukot näiden kansojen ollessa sodassa toinen toistaan vastaan, turmelivat kirkonjäsentensä moraalin, kätkivät Jumalan ”ikuisen tarkoituksen” ja todellisuudessa työskentelivät sitä vastaan Suuren Käärmeen maallisen näkyvän ”siemenen” tavoin. Sen keskuudessa ei ole ollut todellista kristillistä ykseyttä. Sen uskonnolliset liepeet ovat olleet suunnattoman verivelan tahraamat. Sen keskuudessa ei ole kasvatettu Jumalan pyhän hengen hedelmiä, varsinkaan veljellistä rakkautta! Sen sijaan siinä on ilmennyt runsaasti ”lihan tekoja”. (Joh. 13:34, 35; Gal. 5:19–24) Kuitenkin se on väittänyt olevansa ”Jumalan Israel” siitä huolimatta, että Raamatun todisteet tuomitsevat sen.

5. Mitä Jumala on tehnyt ’ikuisen tarkoituksensa’ mukaisesti huolimatta kristikunnan väärinesityksestä?

⁵ Estikö kaikki tämä Jumalan ja hänen hengellisen Israelinsa väärin esittäminen Häntä toteuttamasta menestyksellisesti ’ikuista tarkoitustaan’? Ei hetkeäkään! Hän oli nähnyt kaiken tämän ennalta ja oli kertonut siitä etukäteen kirjoitetussa Sanassaan, Pyhässä Raamatussa. Hänen uusi liittonsa hengellisen Israelin kanssa pysyi voimassa, ja epäilemättä hän valitsi ja valmisti edelleen hengellisiä israelilaisia heidän osaansa varten Messiaan Jeesuksen kanssa luvatussa taivaallisessa valtakunnassa.

6. Mihin tilaan maan päällä olevat viimeiset 144000:n jäsenet saatettaisiin?

⁶ Koska niiden hengellisten israelilaisten lukumäärä, jotka sinetöidään Messiaan perijätovereiksi taivaalliseen valtakuntaan, rajoittuu sen mukaan, mitä Ilm. 7:4–8 ja 14:1–3 esittävät, 144000:een, on tuleva aika, jolloin viimeiset, jotka tarvitaan täyttämään Valtakunta-luokan koko määrä, olisivat täällä maan päällä. Sen sijaan että he olisivat uskonnollisesti jakautuneita kristikunnan uskonnollisten lahkojen tavoin, he olisivat koottuina hengelliseen ykseyteen rodusta, ihonväristä, kansallisuudesta tai heimositeistä riippumatta. He eivät myöskään ole osa tästä maailmasta, vaan heidät koottaisiin pois tästä maailmasta. – Joh. 17:14–23.

7. Mihin Jeesus vertasi tuota kokoamistyötä, ja mihin aikaan hän sijoitti sen?

⁷ Selittäessään apostoleilleen jumalallisia salaisuuksia eli ”valtakunnan pyhiä salaisuuksia” (Um) Herra Jeesus puhui tästä ”valtakunnan lasten” lopullisesta kokoamisesta ”elonkorjuuna”. Hän osoitti, milloin tämä hengellinen ”elonkorjuu” tapahtuisi, kun hän sanoi:

”Elonaika on maailman loppu [Elonkorjuu on asiainjärjestelmän päättyminen, Um], ja leikkuumiehet ovat enkelit. Niinkuin lusteet kootaan ja tulessa poltetaan, niin on tapahtuva maailman lopussa. Ihmisen Poika lähettää enkelinsä, ja he kokoavat hänen valtakunnastaan kaikki, jotka ovat pahennukseksi ja jotka tekevät laittomuutta, ja heittävät heidät tuliseen pätsiin; siellä on oleva itku ja hammasten kiristys. Silloin vanhurskaat loistavat Isänsä valtakunnassa niinkuin aurinko. Jolla on korvat, se kuulkoon.” – Matt. 13:11, 39–43.

8. Tapahtuisiko ”asiainjärjestelmän päättymisen” aikaan vain tämä hengellinen ”elonkorjuu”, ja minkä kysymyksen yhteydessä Jeesus antoi tähän vastauksen?

⁸ Tuon ”asiainjärjestelmän päättymisen” aikaan ennustettiin tapahtuvan muutakin kuin tämä ”valtakunnan lasten” elonkorjuu. (Matt. 24:31) Kaikki nämä muut seikat yhdessä hengellisen elonkorjuun kanssa olisivat tunnusmerkkejä, jotka osoittavat ajan, jossa me elämme, ennustetuksi ”asiainjärjestelmän päättymiseksi”. Messias Jeesus, Mooseksen kaltainen profeetta, luetteli nämä seikat vastaukseksi apostoleittensa kysymykseen välittömästi sen jälkeen, kun hän oli ennustanut Jerusalemin temppelin tuhon. He kysyivät häneltä: ”Milloin nämä tapahtuvat, ja mikä tulee olemaan sinun läsnäolosi [kreik. parousia] ja asiainjärjestelmän päättymisen tunnusmerkki?” – Matt. 23:37–24:3, Um.

9. Mitä Jeesus ennusti silloin, ja milloin Jerusalemin, ”lopun aika” alkoi ja päättyi?

⁹ Kertomuksesta, jonka Matt. 24:4–22 esittää, voimme lukea, miten Jeesus vastauksessaan ennusti jälleen Jerusalemin tuhon ja sen lisäksi sotia, nälänhätää, maanjäristyksiä, hänen uskollisten opetuslastensa vainon, lisääntyvän laittomuuden ja rakkauden kylmenemisen, hänen opetuslastensa saarnaamistoiminnan ja heidän pakonsa Juudeasta ja Jerusalemista heidän nähtyään pyhän paikan ”hävityksen kauhistuksen” häpäisemänä. Se oli tapahtuva ”tämän sukupolven” aikana, johon hän ja hänen apostolinsa kuuluivat. Se merkitsi sitä, että Jerusalem ja asiainjärjestelmä, joka sille perustui ja jonka kansallinen uskonnollinen keskus se oli, olivat ’lopun ajassaan’. Tuo ”lopun aika” alkoi vuonna 29, jolloin Johannes Kastaja alkoi saarnata: ”Tehkää parannus [Katukaa, Um], sillä taivasten valtakunta on tullut lähelle”, ja jolloin hän kastoi Jeesuksen, ja se päättyi vuonna 70 Jerusalemin ja sen temppelin autioittamiseen ja Aaronin suvun pappeuden lakkaamiseen. Juutalaiset ja juutalaisuus eivät ole koskaan olleet samat sen jälkeen.

”LOPUN AJAN” TUNNUSMERKKI

10. Miten Jeesus ennustuksessaan käytti ensimmäisen vuosisadan Jerusalemia, niin että hänen ennustuksensa soveltuu nykypäiviin?

¹⁰ Jeesus osoitti kuitenkin monenlaista tapahtuvan Jerusalemin tuhon jälkeen, kun hän lisäsi: ”Ja Jerusalem on oleva pakanain tallattavana, kunnes pakanain ajat [kansain määräajat, Um] täyttyvät.” (Luuk. 21:20–24) Jeesuksen koko ennustuksen huolellinen tarkastelu Matteuksen 24:nnestä ja 25:nnestä, Markuksen 13:nnesta ja Luukkaan 21. luvusta osoittaa, että Jeesus käytti ensimmäisen vuosisadan Jerusalemia profeetallisena kuvana sen nykyisestä vastineesta kristikunnasta ja asiainjärjestelmää, joka vallitsi kaikkialle maailmaan hajaantuneitten juutalaisten keskuudessa, kuvana nykyisestä maailmanlaajuisesta asiainjärjestelmästä, jossa kristikunta on vallitseva tekijä. Näin ollen Jeesuksen ennustus ”asiainjärjestelmän päättymisestä” soveltuu myös nykypäiviin täyttyäkseen lopullisesti. Miksi sanomme ”nykypäiviin”? Tarkoitammeko sitä, että me nykyään elämme ennustetussa ”asiainjärjestelmän päättymisessä”? Tarkoitamme!

11. Missä ajanjaksossa tämä maailma nyt on, ja mitä aikaisempia samanlaisia ajanjaksoja tämä vastaa?

¹¹ Maailma elää nykyään ’lopun aikaansa’. Muistakaamme, että kun tuo ”muinainen maailma”, ”jumalattomain maailma”, ”silloinen maailma”, joka oli olemassa Nooan päivinä, hukkui maailmanlaajuiseen vedenpaisumukseen, sen ”lopun aika” alkoi 120 vuotta ennen vuoden 2370 eaa. tuhotulvaa. (2. Piet. 2:5; 3:6; 1. Moos. 6:1–3; Matt. 24:37–39) Ennen babylonialaisten vuonna 607 eaa. aiheuttamaa Jerusalemin tuhoa Jumala puhui viimeiselle Daavidin suvun kuninkaalle, joka istui Jerusalemin valtaistuimella, nimittäin Sidkialle, ja viittasi ’syntivelan loppumäärän aikaan’. Jerusalemin ”lopun aika” oli silloin 40 vuotta pitkä; se alkoi, kun Jumala herätti Jeremian profeetakseen Joosian hallituskauden 13. vuonna. (Hes. 21:25; Jer. 1:1, 2; Hes. 4:6, 7) Ensimmäisen vuosisadan Jerusalemillakin oli ’lopun aikansa’, joka oli 41 vuotta pitkä (vuodesta 29 vuoteen 70). – Luuk. 19:41–44; 1. Tess. 2:16.

12. Ketä profeettaa Jehova käytti mainitsemaan ”lopun ajan”, ja mikä vuodesta 1914 eteenpäin osoittaa, että me elämme tuota aikaa?

¹² Monta vuotta babylonialaisten aiheuttaman Jerusalemin ensimmäisen tuhon jälkeen Jumalan enkeli puhui profeetta Danielille ”lopun ajasta”, joka oli tuleva maailmanlaajuiselle asiainjärjestelmälle. (Dan. 11:35–12:4) Me olemme olleet tuossa ”lopun ajassa” vuodesta 1914 lähtien. Emme sano näin vain siksi, että tuona vuonna puhkesi ensimmäinen maailmansota ja toi mukanaan väkivallan ja sellaisen sotavarustelun aikakauden, joka uhkaa pyyhkäistä pois koko ihmissuvun. On myös totta, että tuosta merkittävästä vuodesta lähtien Jeesuksen ennustus, joka koskee asiainjärjestelmän päättymisen ”tunnusmerkkiä”, on ollut lopullisesti täyttymässä. Koska tämä ”asiainjärjestelmän päättyminen” huipentuu siihen, mitä Jeesus sanoi ”suureksi ahdistukseksi, jonka kaltaista ei ole ollut maailman alusta hamaan tähän asti eikä milloinkaan tule”, se merkitsee, että me olemme lähestymässä tämän asiainjärjestelmän lopullista loppua ja sen mukana ”jumalattomain maailman” tuhoa. – Matt. 24:21.

13. a) Miten Matt. 24:14 osoittaa, että Kristuksen ”läsnäolo” oli toteutuva Jumalan valtakunnan yhteydessä? b) Mikä pulma syntyy, koska Kristus ei esittänyt mitään päivämäärää?

¹³ Kuitenkin syy, miksi kiinnitämme huomion vuoteen 1914, on se, että tuona vuonna alkoi Herran Jeesuksen ”läsnäolo” (parousia) messiaanisen valtakunnan vallassa. Sen, että hänen näkymätön ’läsnäolonsa’ oli toteutunut tässä suhteessa, osoittaa eräs piirre, jonka hän mainitsi vastatessaan apostoleitten kysymykseen ”sinun läsnäolosi . . . tunnusmerkistä”. Tuo piirre oli, kuten Matt. 24:14 kertoo: ”Ja tämä valtakunnan evankeliumi [hyvä uutinen, Um] pitää saarnattaman kaikessa maailmassa, todistukseksi kaikille kansoille; ja sitten tulee loppu.” Vastatessaan apostoleilleen Jeesus ei esittänyt mitään päivämäärää, mutta ”tunnusmerkin” ilmaantuminen vuodesta 1914 lähtien tähän asti varmistaa tuon vuoden ajaksi, jolloin syntyi Jumalan messiaaninen valtakunta, jota hänen Poikansa Jeesus Kristus hallitsee taivaassa. Mutta on olemassa toinenkin tapa sen todistamiseksi, että tuo päivämäärä on ennalta määrätty aika Valtakunnan syntymälle ja Kristuksen ”läsnäololle” siinä. Mikä tuo toinen tapa vuoden 1914 todistamiseksi on?

14. Milloin Jeesuksen mainitsemat pakanain ajat alkoivat, ja minkä tapahtuman jälkeen ne jatkuisivat?

¹⁴ Ennustuksessaan siitä, ”milloin nämä tapahtuvat”, hän kertoi etukäteen Jerusalemia uhkaavan tuhon ja lisäsi: ”Ja Jerusalem on oleva pakanain tallattavana, kunnes pakanain ajat [kansain määräajat, Um] täyttyvät.” (Luuk. 21:20–24) Nuo ”[ei-juutalaisten, pakana-] kansain määräajat” alkoivat vuonna 607 eaa., jolloin babylonialaiset tuhosivat Jerusalemin ja kukistivat kuningas Daavidin hallitsevan jälkeläisen, joka oli Jumalan iankaikkisesta valtakunnasta tekemän liiton perillinen. Nuo pakanain ajat jatkuivat Jeesuksen päiviin asti, ja niiden oli määrä jatkua pyhän kaupungin toisen hävityksen jälkeen. On tosiasia, että Jerusalemin ja Juudan maan 70-vuotisen autioituksen jälkeen juutalaisten uskollinen jäännös palasi pakkosiirtolaisuudesta Babylonian maasta ja rakensi uudelleen Jerusalemin ja muita kaupunkeja kauan autiona olleeseen maahan. Se ei kuitenkaan merkinnyt sitä, että Jerusalem olisi lakannut olemasta pakanakansojen, ensin babylonialaisten ja sitten Babylonian valloittaneiden meedialaisten ja persialaisten, tallaama.

15. a) Miksi pakanain ajat jatkuivat sen jälkeen, kun Jerusalem rakennettiin uudelleen vuonna 537 eaa.? b) Miksi nuo ajat jatkuivat senkin jälkeen, kun Jeesus oli Pontius Pilatuksen kuulusteltavana?

¹⁵ Miksi ei? Siksi, että kun Jerusalemia alettiin rakentaa uudelleen vuonna 537 eaa., Daavidin kuninkaallisen suvun valtaistuinta ja messiaanista valtakuntaa ei ennallistettu Jerusalemiin. Jerusalem kuului nyt Meedo-Persian valtakunnan erääseen maakuntaan ja oli Dareios Meedialaisen ja persialaisen Kyyros Suuren vallan alaisuudessa. Näin ollen se, mitä Jerusalem oli edustanut siitä pitäen, kun kuningas Daavid vuonna 1070 eaa. valtasi sen, oli yhä tallattuna, nimittäin Jerusalemin asema kuningas Daavidin poikien ja seuraajien messiaanisen valtakunnan pääkaupunkina. Leeviläishallitsijoitten makkabilaisvaltakunta (vuosina 104–63 ja 40–37 eaa.) ei muuttanut tuota tosiasiaa. Kun sitten Jeesus, ”Daavidin poika”, tuli ja esittäytyi Jumalan hengen voitelemana, useimmat juutalaiset uskonnolliset johtajat ja heidän seuraajansa eivät halunneet häntä Messiaakseen ja Kuninkaakseen. He huusivat roomalaiselle maaherralle Pontius Pilatukselle: ”Ei meillä ole kuningasta, vaan keisari.” (Joh. 19:15) Pakanain ajat siis jatkuivat, ja messiaanisen kuninkuuden oikeutta poljettiin edelleen.

16, 17. a) Milloin sanomme pakanain aikojen täyttyneen Jeesuksen ennustuksen täyttymyksen huomioon ottaen? b) Kenelle muinaiselle kuninkaalle Jumala paljasti ajan pituuden, ja miten Jumala oli käyttänyt tätä kuningasta?

¹⁶ Jeesus sanoi kuitenkin: ”Kunnes pakanain ajat täyttyvät.” Miten kauan sen jälkeen, kun Babylon oli kukistanut kuningas Daavidin valtaistuimen Jerusalemissa vuonna 607 eaa., noiden aikojen oli määrä jatkua, aikojen, jolloin pakanat olivat estäneet Jumalan messiaanisen valtakunnan toiminnan?

¹⁷ Tietenkin nyt nähtyämme, mitä Jeesuksen ennustuksen täyttymykseksi on tapahtunut ensimmäisen maailmansodan puhkeamisesta lähtien, me voimme luottavaisesti vastata: pakanain aikain päättymiseen asti vuonna 1914. Niin, mutta sitä paitsi kuningas Nebukadnessarin päivinä, hänen, joka tuhosi Jerusalemin vuonna 607 eaa., Jumala paljasti, että hän oli päättänyt, miten kauan silloin alkaneet pakanain ajat kestäisivät Jumalan messiaanisen valtakunnan puuttumatta asioihin. Jumala osoitti, että ne kestäisivät seitsemän vertauskuvallista ”aikaa”. Profeetta Daniel tulkitsi unen, missä Jumala paljasti tämän aikajakson Nebukadnessarille. (Dan. 4:13, 20, 22, 29) Jumala käytti Nebukadnessaria ikään kuin puunhakkaajana, joka hakkasi maahan Jumalan valtakunnan maallisen, ilmauksen Jerusalemissa vuonna 607 eaa. Tuon vertauskuvallisen ”puun” kanto piti sitoa eikä sen sallittu versoa ja tuottaa uutta puuta ennen kuin vasta ”seitsemän ajan” päätyttyä.

18. a) Ketkä käyttivät pakanain aikojen kuluessa sitä valtakunnan valtaa, jota Daavidin kuningashuoneen olisi pitänyt käyttää, ja millaisella tavalla? b) Miten messiaanisen hallitusvallan ennallistus kuvattiin?

¹⁸ Sillä välin noiden ”seitsemän ajan” kuluessa maailman pakanahallitsijat käyttäisivät hallitusvaltaa, joka todellisuudessa kuului kuningas Daavidin kuninkaalliselle sukuhaaralle sen liiton tähden, jonka Jumala oli tehnyt Daavidin kanssa iankaikkisesta valtakunnasta. Kuitenkin nuo pakanahallitsijat käyttivät tuota hallitusvaltaa hyvin epäteokraattisella, epämessiaanisella tavalla, kuin järjettömällä tavalla, jolla Nebukadnessar toimi seitsenvuotisen hulluutensa aikana. Mutta samoin kuin takaisin järkiinsä tullut Nebukadnessar palautettiin hallitusvaltaan noiden seitsemän vuoden päätyttyä, niin Jumalan valtakunnan messiaanisuus oli määrä ennallistaa pakanain maailmanherruuden ”seitsemän ajan” päättyessä. Silloin kuninkaallisen kannon siteet piti avata ja sen juurista oli kasvava uusi hallitusvallan puu. – Dan. 3:31–4:34.

19. a) Kuinka kauan kesti kukin seitsemästä pakanain ajasta? b) Suunnilleen mihin aikaan vuodesta nuo ajat alkoivat, ja suunnilleen mihin aikaan vuodesta ne päättyivät?

¹⁹ Jos nyt laskemme vuodesta 1914 taaksepäin vuoteen 607 eaa., saamme 2520 vuotta. Jos seuraavaksi jaamme nuo 2520 vuotta ’aikojen’ lukumäärällä, seitsemällä, saamme tulokseksi 360 vuotta. Se on profeetallisen ”ajan” pituus Pyhässä Raamatussa. (Ilm. 12:6, 14; vrt. Ilm. 11:2, 3.) Nebukadnessarin hulluuden seitsemän kirjaimellista vuotta kuvasivat noita 2520 vuoden mittaista ”seitsemää aikaa”, missä 360 päivän mittaisen profeetallisen ”ajan” kukin päivä vastasi yhtä vuotta. (Hes. 4:6; 4. Moos. 14:34) Vertauskuvalliset ”seitsemän aikaa” alkoivat, kun Babylonian sotajoukot jättivät Jerusalemin ja Juudan maan autioiksi, ilman maaherraa, joka olisi astunut murhatun maaherran Gedaljan tilalle maahan, mikä tapahtui tisrikuun puolivälin tienoilla. Näin ollen ne päättyisivät samoihin aikoihin vuonna 1914 eli noin 4.–5. lokakuuta 1914.

20. Mitä tarkoitettaisiin sillä, että vuonna 1914 kävi päinvastoin kuin vuonna 607 eaa.?

²⁰ Tänä jälkimmäisenä ajankohtana piti käydä päinvastoin kuin tisrikuussa vuonna 607 eaa., jolloin pakanain ajat alkoivat. Juudan maa jäi autioksi hylyksi, josta puuttui Jerusalemissa ollut temppeli ja siellä ollut ”Jehovan valtaistuin”, jolla kuningas Daavidin voideltu jälkeläinen oli istunut. (1. Aikak. 29:23, Um) Tämä merkitsi sitä, että vuoden 1914 varhaissyksyllä pakanakansat lakkasivat tallaamasta messiaanista kuninkuutta ja messiaaninen valtakunta syntyisi, ei maallisessa Jerusalemissa, vaan ylhäällä taivaassa, missä kuningas Daavidin Poika ja Herra nyt istui Jehova Jumalan oikealla puolella. (Ps. 110:1, 2) Juuri silloin tuli voideltu, ”jolla on [laillinen, Um] oikeus”, ja Jehova Jumala antoi sen hänelle. – Hes. 21:25–27; Dan. 7:13, 14.

21. Miten Jumalan messiaanisen valtakunnan syntyminen taivaassa kuvattiin, ja mitä seurasi välittömästi?

²¹ Ensimmäistä maailmansotaa oli käyty jo yli kaksi kuukautta, kun tuo hämmästyttävä tapahtuma sattui näkymättömissä taivaissa. Ilm. 12:1–5 kuvaa tuon vastasyntyneen messiaanisen valtakunnan poikalapseksi, jonka Jumalan taivaallinen ”vaimo” synnytti ja joka temmattiin Jumalan valtaistuimen luo osallistumaan hallitusvaltaan Hänen kanssaan. Näin tämä Jumalan ”ikuisen tarkoituksen” majesteettinen piirre sai voiton, mutta se oli voitto yli-inhimillisestä vastustuksesta. Luemme siitä:

”Ja syttyi sota taivaassa: Miikael ja hänen enkelinsä sotivat lohikäärmettä vastaan; ja lohikäärme ja hänen enkelinsä sotivat, mutta eivät voittaneet, eikä heillä enää ollut sijaa taivaassa. Ja suuri lohikäärme, se vanha [alkuperäinen, Um] käärme, jota perkeleeksi ja saatanaksi kutsutaan, koko maanpiirin villitsijä, heitettiin maan päälle, ja hänen enkelinsä heitettiin hänen kanssansa. Ja minä kuulin suuren äänen taivaassa sanovan:

”’Nyt on tullut pelastus ja voima ja meidän Jumalamme valtakunta ja hänen Voideltunsa valta, sillä meidän veljiemme syyttäjä, joka yöt ja päivät syytti heitä meidän Jumalamme edessä, on heitetty ulos. Ja he ovat voittaneet hänet Karitsan veren kautta ja todistuksensa sanan kautta, eivätkä ole henkeänsä rakastaneet, vaan olleet alttiit kuolemaan asti. Sentähden riemuitkaa, taivaat, ja te, jotka niissä asutte! Voi maata ja merta, sillä perkele on astunut alas teidän luoksenne pitäen suurta vihaa, koska hän tietää, että hänellä on vähän aikaa!’

”Ja kun lohikäärme näki olevansa heitetty maan päälle, ajoi hän takaa sitä vaimoa, joka oli poikalapsen synnyttänyt. . . . Ja lohikäärme vihastui vaimoon ja lähti käymään sotaa muita hänen jälkeläisiänsä [hänen siemenensä jäljellä olevia, Um] vastaan, jotka pitävät Jumalan käskyt ja joilla on Jeesuksen todistus [Jeesuksesta todistamisen työ, Um].” – Ilm. 12:7–17.

22. a) Mitä se, että Miikael heitti Saatanan ja hänen demoninsa pois taivaasta, osoittaa hänen henkilöllisyydestään? b) Mitä Jeesus ennusti vainoista, jotka kohtaisivat ”[vaimon] siemenen jäljellä olevia”?

²² Niin, ylienkeli Miikael näyttäytyy jälleen taivaassa, ja Jumalan ”vaimon” ”siemenenä”, jonka on määrä murskata Käärmeen pää, hän voittaa taistelun ja heittää alkuperäisen Käärmeen ja hänen demonienkelinsä alas maan päälle. Vihassaan Suuri Käärme vainoaa ”vaimoa” vainoamalla ”hänen siemenensä jäljellä olevia”, jotka olivat maan päällä ensimmäisen maailmansodan aikana ja sen jälkeen. Ennustuksessaan Jeesus kertoi, että sellainen vaino kohtaisi hänen voideltuja seuraajiaan ”asiainjärjestelmän päättymisen” aikaan. Hän sanoi opetuslapsilleen:

”Silloin teidät annetaan vaivaan, ja teitä tapetaan, ja te joudutte kaikkien kansojen vihattaviksi minun nimeni tähden. . . . Mutta joka vahvana pysyy loppuun asti, se pelastuu.” – Matt. 24:9–13.

23. a) Mitä Jeesuksen välityksellä annettua käskyä tottelemalla voideltu jäännös on tehnyt itsensä tunnetuksi? b) Miten varhain siihen kuuluvat julistivat vuotta, jolloin pakanain ajat päättyisivät?

²³ Sekä Raamatusta että maailman historiasta on siis nähtävissä todisteet sille, että ”lopun aika” alkoi vuoden 1914 varhaissyksyllä. Täysin sopusoinnussa tämän kanssa kohdistuu jatkuvasti vainoa voideltuun jäännökseen, ’joka pitää Jumalan käskyt ja jolla on Jeesuksesta todistamisen työ’. Siihen kuuluvat pitävät Jumalan käskyn, joka annettiin Jeesuksen ennustuksessa: ”Tämä valtakunnan evankeliumi [hyvä uutinen, Um] pitää saarnattaman kaikessa maailmassa, todistukseksi kaikille kansoille.” (Matt. 24:14) Tämä voideltujen jäännös on tunnistettavissa historian lehdiltä vuodesta 1914 pitäen. Ennen tuota vuotta tämän voidellun jäännöksen jäsenet olivat tutkineet vilpittömästi Jumalan sanaa kristikunnasta riippumatta. He asettivat Pyhän Raamatun ihmistekoisten uskonnollisten perinteitten edelle. Jo vuonna 1876 he tekivät tunnetuksi, että pakanain aikojen 2520 vuotta päättyisivät vuonna 1914. Tapahtumat, jotka ovat sattuneet tuosta vuodesta eteenpäin, todistavat, että he eivät olleet väärässä.

24. a) Miksi jäännökseen kuuluvista tuli ensimmäisen maailmansodan aikana kansainvälisen vihan kohde? b) Mihin sodanjälkeiseen työhön he ryhtyivät, ja minkä nimen he pyrkivät tekemään julkisesti tunnetuksi?

²⁴ Ensimmäisen maailmansodan aikana heistä tuli kaikkien kansojen vihan kohde, ja he kärsivät ankaraa vainoa siksi, että he olivat Jumalan messiaanisen valtakunnan puolella ja yrittivät pysyä vapaina verivelasta, jolla kristikunta tahrasi itsensä. Vuonna 1919, ensimmäisenä sodanjälkeisenä vuonna, he ymmärsivät kristillisen velvollisuutensa julistaa enemmän kuin koskaan aikaisemmin Jumalan messiaanista valtakuntaa, joka oli perustettu taivaissa pakanain aikojen päättyessä vuonna 1914. (Matt. 24:14) Vuonna 1925 heidän hengellisen ymmärryksensä silmät avautuivat näkemään, että Jumalan oli tullut aika tehdä itselleen nimi. (2. Sam. 7:23 [”sen nimen” = ”itselleen nimen”, Um]; Jer. 32:20; Jes. 63:14; ks. engl. Vartiotorni 1. elokuuta 1925, s. 226, 2. palsta, kpl 4; myös 15. syyskuuta 1925, s. 280, kpl 41–43; suom. huhtikuu 1926, s. 56, kpl 41–43.) Niinpä he ryhtyivät nyt tekemään maailmanlaajuisesti tunnetuksi ainoan elävän tosi Jumalan raamatullista nimeä ja myös Hänen ’ikuista tarkoitustaan, jonka hän muodosti Kristuksen, Jeesuksen, meidän Herramme, yhteydessä’. – Ef. 3:11, Um.

25. Mistä voidellun jäännöksen jäsenten tarvitsi erottautua selvästi, ja minkä he näin ollen omaksuivat vuonna 1931?

²⁵ Niinpä vuonna 1931 he olematta julkeita ja täysin aiheellisesti ottivat seuraavan askeleen ja omaksuivat nimen, joka erotti heidät Suuresta Babylonista, väärän uskonnon maailmanmahdista, josta he olivat tulleet pois Ilm. 18:4:ssä esitetyn Jumalan käskyn mukaisesti. Niin, se oli nimi, joka erottaisi heidät myös maailmallisesta ja suunnattoman verivelkaisesta kristikunnasta, joka on jakautunut satoihin erillisiin lahkoihin. Se oli todellakin nimi, joka perustui Raamattuun (Jes. 43:10, 12) ja joka asetti heidän eteensä selvästi heidän kristillisen työnsä. Se oli nimi, joka on siitä pitäen tullut tunnetuksi kautta maailman, sekä kunnioitettu että vihattu nimi, Jehovan todistajat. Tämän nimensä mukaisesti he elävät!

”SUURI JOUKKO” SÄILYY HARMAGEDONISSA

26. Kuinka kaukaisesta ajasta lähtien Jumala on ottanut ”kansaa omalle nimellensä”, ja puuttuuko Häneltä sellainen kansa nykyään?

²⁶ Oliko tämä kaikki pelkästään lyhytaikainen uskonnollisen innon purkaus? Oliko se pelkkä merkityksetön sattuma? Vai tapahtuiko se Jumalan edistyvän tarkoituksen mukaisesti? Katsohan tuloksia! Jotakin tarkoituksellista alkoi Jerusalemissa tuona historiallisena vuoden 33 helluntaipäivänä, jolloin Jumala vuodatti pyhän henkensä ja hengen täyttämä apostoli Pietari nousi ja lainasi ennustusta, jonka Jooel 2:28–32 esittää, ja sanoi tuhansille juutalaisille: ”Ja on tapahtuva, että jokainen, joka huutaa avuksi Herran [Jehovan, Um] nimeä, pelastuu.” Siellä Jumala alkoi muodostaa ”kansaa omalle nimellensä”, hengellistä Israelia. (Apt. 2:1–21; 15:14) Lisäaskel otettiin ’seitsemännenkymmenennen vuosiviikon’ lopussa vuonna 36, jolloin Jumala lähetti apostoli Pietarin saarnaamaan ympärileikkaamattomille pakanoille ja vuodatti pyhän henkensä näihin uskoviin ei-juutalaisiin. Siten Jumala laajensi ”kansaa omalle nimellensä” kastamalla ja voitelemalla pakanoita pyhällä hengellä ja ottamalla heitä mukaan hengelliseen Israeliinsa. (Apt. 10:1–11:18; 15:7–11) Tämä tapahtui ensimmäisellä vuosisadalla. Entä miten on nykyään tällä 20. vuosisadalla? Vääjäämättömän historian tosiasiat osoittavat, että Jumalalla on yhä ’kansa omalla nimellensä’!

27. Mitä todisteita meillä on siis nykyään siitä, että Jumala on pitänyt kiinni tarkoituksestaan tässä suhteessa, ja keille tästä nyt koituu siunauksia?

²⁷ Aabrahamin hengellisen ”siemenen” lopullisen jäännöksen läsnäolo nykyään maan päällä todistaa, että Jumala saattaa parhaillaan 144000 hengellisen israelilaisen määrää täyteen heidän Päänsä Jeesuksen Kristuksen alaisuudessa. Hän tekee sen kaikesta paholaisten ja ihmisten vastustuksesta huolimatta! Hänen ’ikuinen tarkoituksensa, jonka hän muodosti Kristuksen, Jeesuksen, meidän Herramme, yhteydessä’, on saamassa voiton – nyt! Hän on muuttumattoman päättäväinen nyt kuten aina nähdäkseen tarkoituksensa toteutuvan voittoisasti täysin määrin lähitulevaisuudessa. Mitä kaikkea hyvää tämä merkitseekään ihmiselle! Niiden ihmisten ”suuri joukko”, jotka arvostavat tätä, kasvaa kaikkialla maailmassa. Jo nyt he saavat Jumalalta siunauksia Aabrahamin hengellisen ”siemenen” jäännöksen välityksellä.

28. Kuka on pääasiallisesti Aabrahamin ”siemen”, mutta mikä osoittaa, rajoitetaanko siunaus ainoastaan niihin, jotka ovat ”siemenen” jäseniä?

²⁸ Muinainen patriarkka Aabraham kuvasi Jehova Jumalaa. Jehova itse on Suurempi Aabraham. Hänen ’siemenensä’ on pääasiallisesti hänen kerran uhrattu Poikansa, Jeesus Kristus, meidän Herramme. Tämän ”siemenen” Huomattavimman Jäsenen välityksellä myös kaikki hengellisen Israelin jäsenet on siunattu. Mutta ovatko he ainoat, jotka siunataan? Eivät! Jumalan muinaiselle Aabrahamille vannoma lupaus kuului: ”Sinun siemenessäsi tulevat siunatuiksi kaikki kansakunnat maan päällä.” (1. Moos. 22:18; Apt. 3:22–26) Tähän ”siemeneen” sisältyy enemmän kuin Jeesus Kristus, sillä Aabrahamin siemenen oli määrä olla kuin tähdet ja hiekka meren rannalla – lukematon. Niinpä ”siemeneen” sisältyy koko hengellinen Israel. Tämän koko ”siemenen” välityksellä saavat siunauksen muut, niin, ”kaikki kansakunnat maan päällä”, jotka ovat ”siemenen” ulkopuolella, hengellisen Israelin ulkopuolella. Näin ollen koko ihmiskunta tullaan siunaamaan Suuremman Aabrahamin, Jehova Jumalan, hengellisen ”siemenen” taivaallisen Isän, ”siemenen” välityksellä. Tämän päämäärän toteutumiseksi on tapahtuva kuolleitten ylösnousemus ”siemenen” messiaanisen valtakunnan alaisuudessa. – Apt. 24:15.

29, 30. a) Keillä esikristillisten aikojen ihmisillä niitä esikuvattiin, jotka nykyään saavat siunauksia ”siemenen” jäännöksen välityksellä? b) Miten Jeesus viittasi tulevassa ”suuressa ahdistuksessa” eloon jääviin?

²⁹ Entä ketkä nykyään kaikista kansoista ovat niitä, jotka saavat siunauksia Aabrahamin ”siemenen” ”jäännöksen” välityksellä tai sen yhteydessä? Jumalan rakkaudellisen tarkoituksen mukaisesti nämä esikuvattiin muinaisina aikoina. Keillä?

³⁰ Kun vapautetut israelilaiset vuonna 1513 eaa. lähtivät Egyptistä ensimmäisen pääsiäisillan jälkeen ja kulkivat sitten Punaisenmeren läpi turvaan Siinain niemimaan rannoille, heidän mukanaan meni ”paljon sekakansaa”, ei-israelilaisia. (2. Moos. 12:38; 4. Moos. 11:4) Kun Babylonian sotajoukot vuonna 607 eaa. hävittivät Jerusalemin ensimmäisen kerran, etiopialainen eunukki Ebed-Melek ja ei-israelilaiset reekabilaiset jäivät eloon pyhän kaupungin ja sen temppelin tuhoutuessa. (Jer. 35:1–19; 38:7–12; 39:16–18) Kun Jeesus niisankuun 11. päivänä vuonna 33 ennusti tuhon, joka oli kohtaava Jerusalemia vuonna 70 ja joka oli profeetallinen esikuva kristikunnan tuhosta meidän sukupolvemme aikana, niin hän sanoi:

”Sillä silloin on oleva suuri ahdistus, jonka kaltaista ei ole ollut maailman alusta hamaan tähän asti eikä milloinkaan tule. Ja ellei niitä päiviä olisi lyhennetty, ei mikään liha pelastuisi; mutta valittujen tähden ne päivät lyhennetään.” – Matt. 24:21, 22; Mark. 13:19, 20.

31. Minkä näyn apostoli Johannes sai siitä ”suuresta joukosta”, joka säilyy elossa ”ahdistuksessa” hengellisen jäännöksen kanssa?

³¹ Lähestyvässä ”suuressa ahdistuksessa” on oleva eloon jääviä hengellisen Israelin jäännöksen eli ”valittujen”’ lisäksi. Noin vuonna 96 iäkkäälle apostoli Johannekselle annettiin näky niistä, jotka menevät ”suuren ahdistuksen” läpi yhdessä hengellisen Israelin ”jäännöksen” kanssa. Heti saatuaan näyn hengellisen Israelin 144000 uskollisen jäsenen hengellisestä sinetöimisestä Johannes jatkaa:

”Tämän jälkeen minä näin, ja katso, oli suuri joukko, jota ei kukaan voinut lukea, kaikista kansanheimoista ja sukukunnista ja kansoista ja kielistä, ja ne seisoivat valtaistuimen edessä ja Karitsan edessä puettuina pitkiin valkeihin vaatteisiin, ja heillä oli palmut käsissään, ja he huusivat suurella äänellä sanoen: ’Pelastus tulee meidän Jumalaltamme, joka valtaistuimella istuu, ja Karitsalta’.

”Ja yksi vanhimmista puhui minulle ja sanoi: ’Keitä ovat nämä pitkiin valkeihin vaatteisiin puetut, ja mistä he ovat tulleet?’ Ja minä sanoin hänelle: ’Herrani, sinä tiedät sen’. Ja hän sanoi minulle: ’Nämä ovat ne, jotka siitä suuresta ahdistuksesta tulevat, ja he ovat pesseet vaatteensa ja valkaisseet ne Karitsan veressä. Sentähden he ovat Jumalan valtaistuimen edessä ja palvelevat häntä päivät ja yöt hänen temppelissään, ja hän, joka valtaistuimella istuu, on levittävä telttamajansa heidän ylitsensä. Ei heidän enää tule nälkä eikä enää jano, eikä aurinko ole sattuva heihin, eikä mikään helle, sillä Karitsa, joka on valtaistuimen keskellä, on kaitseva heitä ja johdattava heidät elämän vetten lähteille, ja Jumala on pyyhkivä pois kaikki kyyneleet heidän silmistänsä.’” – Ilm. 7:9, 10, 13–17.

32. a) Milloin tästä näystä julkaistiin ensi kerran selitys, joka soveltuu meidän aikamme tosiasioihin? b) Miksi on odotettavissa, että tähän ”suureen joukkoon” kuuluvat eivät mene taivaaseen hallitsemaan Jumalan Karitsan kanssa?

³² Selitys tämän aikamme tosiasioihin soveltuvan näyn merkityksestä julkaistiin ensimmäisen kerran vuonna 1935 alkaen Washingtonissa (D.C.) Yhdysvalloissa pidetystä Jehovan kristittyjen todistajien konventista 31. toukokuuta 1935. Näyn ”suureen joukkoon” kuuluvat eivät odota menevänsä taivaaseen hallitsemaan taivaallisella Siioninvuorella 144000 hengellisen israelilaisen kanssa. Esimerkiksi Ilm. 14:1–3 esittää, että ainoat, jotka seisovat Jumalan Karitsan kanssa taivaallisella Siioninvuorella, ovat 144000 hengellistä israelilaista. ”Suuren joukon” ei nähdä seisovan siellä, ja syystä. Ainoastaan noista 144000:sta sanotaan: ”Nämä ovat ostetut ihmisistä esikoiseksi Jumalalle ja Karitsalle.” (Ilm. 14:4, 5; Jaak. 1:18) Niistä 144000:sta, jotka ”ovat ostetut ihmisistä”, me luemme seuraavat Jumalan Karitsalle osoitetut sanat:

”Sinä olet tullut teurastetuksi ja olet verelläsi ostanut Jumalalle ihmiset [persoonia, Um] kaikista sukukunnista ja kielistä ja kansoista ja kansanheimoista ja tehnyt heidät meidän Jumalallemme kuningaskunnaksi ja papeiksi, ja he tulevat hallitsemaan maan päällä [maata, Um].” – Ilm. 5:9, 10.

33. Keissä sitten Jumalan uuden liiton tarkoitus toteutuu?

³³ Niinpä Jumalan hengellisen Israelin kanssa tekemän ”uuden liiton” tarkoitus toteutuu noissa 144000:ssa, koska uuden liiton tarkoituksena oli tuottaa ”pappisvaltakunta ja pyhä kansa”, jota vanha Mooseksen välittämä lakiliitto ei tuottanut. (2. Moos. 19:5, 6) ”Suurta joukkoa”, jonka Ilm. 7:9–17 mainitsee, ei oteta tuohon uuteen liittoon, mutta siihen kuuluvat ovat nykyään uudessa liitossa olevien hengellisten israelilaisten ”jäännöksen” yhteydessä.

34. Missä ”suureen joukkoon” kuuluvat odottavat saavansa nauttia iankaikkisesta elämästä, ja mitä he tunnustavat Jumalasta ja hänen Karitsastaan?

³⁴ Niinpä ”suuri joukko” ei odota menevänsä taivaaseen sen jälkeenkään, kun se on säilynyt elossa ”suuressa ahdistuksessa”. ”Suureen joukkoon” kuuluvat odottavat Jumalan Karitsan kaitsevan heitä täällä maan päällä ”suuren ahdistuksen” jälkeen ja ohjaavan heidät iankaikkiseen elämään paratiisimaassa. He tunnustavat valtaistuimella istuvan taivaan Jumalan koko luomakuntaa hallitsevaksi Kaikkeudensuvereeniksi. He tunnustavat Messiaan Jeesuksen ”Jumalan Karitsaksi, joka ottaa pois maailman synnin”, ja tunnustavat, että he saavat pelastuksestaan kiittää Jumalaa hänen kerran ”teurastetun” Karitsansa kautta, ja uskossa ja tottelevaisina ”he ovat pesseet vaatteensa ja valkaisseet ne Karitsan veressä”.

35. a) Missä osassa Jumalan ”temppeliä” he palvelevat Häntä jatkuvasti ja miksi? b) Miten he ilmaisevat uskollisuutta Jumalan Ylimmäiselle Papille, ja miten Jeesus kuvasi heidät eräässä vertauksessa?

³⁵ He tunnustavat ainoastaan Suvereenin Herran Jehovan Jumalakseen. Se selittää, miksi heidän nähdään ’palvelevan häntä päivät ja yöt hänen temppelissään’, hänen hengellisen temppelinsä maallisissa esipihoissa, jonka temppelin kaikkeinpyhin on pyhissä taivaissa. (Hepr. 9:24) ”Suuri joukko” on siis nyt yhteydessä 144000 hengellisen israelilaisen jäännökseen kuuluvien kanssa, joista tulee uuden liiton välityksellä tuotettuja kuninkaallisia pappeja. Ilmaistakseen uskollisuutensa kuninkaalliselle Ylimmäiselle Papille Jeesukselle Kristukselle ”suureen joukkoon” kuuluvat ovat uskollisia hänen hengellisille veljilleen, jotka ovat yhä maan päällä. He tekevät kaikkea mahdollista hyvää Kristuksen hengellisille veljille, jopa liittyvät heidän kanssaan saarnaamaan ”tätä valtakunnan hyvää uutista” maailmanlaajuisesti. Nämä uskolliset ovat se ’lammas’-luokka, jonka Jeesus kuvaili vertauksessaan, kun hän sanoi:

”Silloin Kuningas sanoo oikealla puolellaan oleville: ’Tulkaa, minun Isäni siunatut, ja omistakaa se valtakunta, joka on ollut teille valmistettuna maailman perustamisesta asti. Sillä minun oli nälkä, ja te annoitte minulle syödä; minun oli jano, ja te annoitte minulle juoda; minä olin outo, ja te otitte minut huoneeseenne; minä olin alaston, ja te vaatetitte minut; minä sairastin, ja te kävitte minua katsomassa; minä olin vankeudessa, ja te tulitte minun tyköni.’ Silloin vanhurskaat vastaavat hänelle sanoen: ’Herra, milloin me näimme sinut nälkäisenä ja ruokimme sinua, tai janoisena ja annoimme sinulle juoda? Ja milloin me näimme sinut outona ja otimme sinut huoneeseemme, tai alastonna ja vaatetimme sinut? Ja milloin me näimme sinun sairastavan tai olevan vankeudessa ja tulimme sinun tykösi?’ Niin Kuningas vastaa ja sanoo heille: ’Totisesti minä sanon teille: kaikki, mitä olette tehneet yhdelle näistä minun vähimmistä veljistäni, sen te olette tehneet minulle’.

”Ja [vuohiluokkaan kuuluvat] menevät pois iankaikkiseen rangaistukseen [pois karsimiseen, Um], mutta vanhurskaat iankaikkiseen elämään.” – Matt. 25:34–40, 46.

36. Milloin vertauksen vuohiluokka ’karsitaan pois’ ja miksi?

³⁶ Ne, jotka eivät toimi ”lampaitten” tavoin nyt hallitsevan Kuninkaan Jeesuksen Kristuksen hengellisiä veljiä kohtaan, karsitaan pois tulevassa ”suuressa ahdistuksessa”, sillä he eivät ole Jumalan taivaallisen ”vaimon” ”siemenen” puolella vaan ovat ”alkuperäisen käärmeen” Saatanan ”siemenen” puolella. (1. Moos. 3:15; Ilm. 12:9, 17, Um) He taipuvat ’koko asuttua maata eksyttävän alkuperäisen käärmeen’ vaikutukseen ja ohjaukseen, ja niin heidän havaitaan olevan Käärmeen ”siemenen” puolella, kun ”suuri ahdistus” pian puhkeaa.

37. Missä ajanjaksossa tämä maailmallinen järjestelmä on ollut vuodesta 1914 lähtien, ja mikä on tämän sukupolven edessä Dan. 12:1:n mukaan?

³⁷ Jumalan messiaanisen valtakunnan syntymästä lähtien taivaissa vuonna 1914 tämä maailmallinen asiainjärjestelmä on ollut ’lopun ajassaan’. Tämä ”lopun aika” huipentuu pian ”suureen ahdistukseen”, kuten Jeesus Kristus ennusti. Profeetta Daniel kertoi ennalta tämän vertaansa vailla olevan ahdistuksen kauan ennen kuin Jehova Jumala lähetti taivaallisen Esikoispoikansa maan päälle Jeesukseksi. Niinpä Jumalan enkeli esitti ennustuksen Danielille seuraavin sanoin:

”Siihen aikaan nousee Miikael, se suuri enkeliruhtinas, joka seisoo sinun kansasi lasten suojana. Ja se on oleva ahdistuksen aika, jonka kaltaista ei ole ollut siitä saakka, kuin kansoja on ollut, hamaan siihen aikaan asti.” – Dan. 12:1; vrt. Matt. 24:21.

Tuo ”ahdistuksen aika” on nyt ihmiskunnan tämän sukupolven edessä.

38. a) Ketkä uskonnonharjoittajat säilyvät elossa Suuren Babylonin tuhossa? b) Minkä kiistakysymyksen ratkaisemiseksi ”Jumalan, Kaikkivaltiaan, suuren päivän sota” on taisteltava?

³⁸ Tuona ”ahdistuksen aikana”, tuona ”suuren ahdistuksen” aikana uskonnonvastaiset poliittiset voimat hävittävät nykyajan Suuren Babylonin eli väärän uskonnon maailmanmahdin, joka alkoi muinaisesta Babylonista. (1. Moos. 10:8–12; Ilm. 17:1–18:24) Jumalan suojelemina hengellisen Israelin ”jäännöksen” ja ”suuren joukon” jäsenet säilyvät elossa tuossa tuhossa, koska he ovat tosi uskonnon harjoittajia. (Jaak. 1:27) Heti sen jälkeen kun uskonnonvastaiset voimat ovat epäonnistuneet yrityksessään pyyhkäistä pois maan päältä puhdas ja tahraton ”palvontamuoto” (Um), puhdas uskonto, alkaa ”Jumalan, Kaikkivaltiaan, suuren päivän sota” paikassa, jota vertauskuvallisesti kutsutaan Harmagedoniksi. (Ilm. 16:14, 16, Um) Miksi? Siksi, että yleismaailmallinen kiistakysymys koko luomakuntaan kohdistuvasta Jehovan suvereenisuudesta, jota jäännös ja ”suuri joukko” kannattavat, täytyy vielä ratkaista. Tämä kiistakysymyksen ratkaiseminen kuuluu osana Jumalan ”ikuiseen tarkoitukseen . . . jonka hän muodosti Kristuksen, Jeesuksen, meidän Herramme, yhteydessä”, hänen, joka on Jumalan luvatun ”siemenen” huomattavin jäsen.

39, 40. a) Missä sotilaallinen yhteenotto kiistakysymyksen ratkaisemiseksi tapahtuu, ja keiden näemme kokoontuvan sinne? b) Kuka saa voiton ja osoittautuu siten ylimmäksi?

³⁹ Kansalliset suvereenisuudet, joista nykyajan poliittiset hallitukset itsepintaisesti pitävät kiinni, törmäävät vastakkain Luojan kaikkeudensuvereenisuuden kanssa. Sotilaallinen yhteenotto tässä tärkeimmässä kiistakysymyksessä lähenee tämän ”lopun ajan” kuluessa loppuunsa. Näemmekö me Ilmestyskirjan tulevista tapahtumista esittämien ennakkonäkymien valossa maan kuninkaita ja poliittisia hallitsijoita ja heidän sotajoukkojaan ja kannattajiaan koottavan Harmagedonin taistelukentälle taistelun saattamiseksi loppuun? Näemme.

⁴⁰ Mutta me näemme myös uskon avulla taivaallisen kuninkaitten Kuninkaan Jeesuksen Kristuksen ja hänen enkelisotajoukkojensa kiiruhtavan tuolle samalle taistelukentälle ikään kuin ratsastaen valkoisilla sotahevosilla. Me voimme luottaa sitä koskevaan Jumalan sanaan: Harmagedonissa käytävä sota huipentuu Jumalan, Kaikkivaltiaan, joukkojen voittoon ja kaikkien ihmistekoisten poliittisten järjestelmien ja niiden viranhaltijoitten, armeijoitten ja isänmaallisten kannattajien tuhoon. Kerran Karitsan kaltainen Jeesus Kristus osoittautuu kuninkaitten Kuninkaaksi, sillä Jehova Jumala on hänen oikealla puolellaan Taistelijana Melkisedekin kaltaisen Kuningas-Pappinsa rinnalla. – Ilm. 17:12–14; 19:11–21; Ps. 110:4, 5.

41. a) Miksi ”alkuperäinen käärme” ei Harmagedonin jälkeen kykene enää käymään sotaa jäännöstä ja ”suurta joukkoa” vastaan? b) Missä mielessä Jumalan ”vaimon” ”siemenelle” tulee nyt ylin hetki?

⁴¹ Se on se suurenmoinen huipentuma huudolle ”voi maata ja merta”, johon ”alkuperäinen käärme” (Um) ja hänen demonienkelinsä niiden tultua heitetyiksi pois taivaasta johtavat koko petetyn ihmiskunnan! (Ilm. 12:7–12) Kun ”alkuperäisen käärmeen” koko maallinen ”siemen” on tuhottu Harmagedonissa, Saatana ei enää kykene sotimaan ’vaimon siemenen jäljellä olevia’ vastaan ja Suvereenia Herraa Jehovaa palvovien tovereitten ”suurta joukkoa” vastaan. (Ilm. 12:13, 17, Um) Jätetäänkö ”alkuperäinen käärme” ja hänen näkymätön demoni-’siemenensä’ vapaaksi maamme läheisyyteen, jonne ne on heitetty taivaasta? Ei! Sillä nyt tulee ylin hetki Jeesukselle Kristukselle, Jumalan ”vaimon” taivaalliselle ”siemenelle”, jonka kantapäähän tuo murhamielinen Käärme kerran pisti! Osat vaihtuvat, ja nyt Jumalan taivaallisen ”vaimon” ”siemenen” täytyy murskata Käärmeen ”pää” ja saattaa hänet ja hänen demoni-’siemenensä’ sellaiseen tilaan, että on kuin niitä ei olisi koskaan ollutkaan! Miten se tapahtuu?

42. a) Miten sitten Käärme ja hänen ’siemenensä’ murskataan? b) Mikä muutos sitten tapahtuu taivaallisten hallitusvaltojen ja maallisen yhteiskunnan suhteen?

⁴² Poistamalla Käärme ja hänen demoninsa maan läheisyydestä ja heittämällä ne ”syvyyteen” ja sinetöimällä ne sinne ikään kuin kahleilla sidottuina seuraaviksi tuhanneksi vuodeksi. Ilm. 20:1–3 kuvailee tätä, ei osana Harmagedonissa käytävästä sodasta, vaan tuota sotaa seuraavana vaiheena. (1. Moos. 3:15; Room. 16:20; Luuk. 10:18–20) Siten maallisen ihmisyhteiskunnan ikivanhat saatanalliset ”taivaat” pyyhkäistään ikuisiksi ajoiksi pois ja Jumalan messiaaniset ”uudet taivaat” levittäytyvät siunaamaan uutta maallista ihmisyhteiskuntaa. Silloin toteutuvat voittoisasti sanat, jotka apostoli Pietari lausui, kun hän kuvailtuaan vanhojen vertauskuvallisten taivaitten ja maan tuhon rohkaisee kaikkia Jehova Jumalan tosi palvojia sanomalla: ”Hänen lupauksensa mukaan me odotamme uusia taivaita ja uutta maata, joissa vanhurskaus asuu.” – 2. Piet. 3:7–13; Ilm. 20:11; 21:1; Jes. 65:17.

15. luku

Seitsemännen luomispäivän pyhittäminen

1, 2. a) Onko Jumalan ”ikuinen tarkoitus” saavuttanut täyden toteutumisensa siten, että Suuri Käärme murskataan? b) Keille Jumalan tarkoituksen mukaan oli tuleva hyötyä Käärmeen murskaamisesta?

IHMISKUNNAN iankaikkiseksi hyödyksi on aivan lähellä kauan kaivattu Jumalan ”ikuisen tarkoituksen” voitto, jonka tarkoituksen ”hän muodosti Kristuksen, Jeesuksen, meidän Herramme, yhteydessä”. Eikö tämä ole jotakin, jonka puolesta kannattaa elää, jonka näkeminen ja josta hyötyminen tuottaa sanoinkuvaamatonta iloa? Elossa säilyvä hengellisen Israelin jäännös ja Jehovan todistaja -tovereitten ”suuri joukko” näkevät sellaisen riemuvoiton ja hyötyvät siitä ikuisesti. Mutta Jumalan ”ikuinen tarkoitus” Hänen taivaallisen ’vaimonsa’ ”siemenen” yhteydessä ei ole silloin vielä toteutunut täysin. Sen täytyy saavuttaa lisävoittoja niiden tuhannen vuoden aikana aina niiden loppuun saakka, jotka on määrätty Messiaan Jeesuksen ja ”Aabrahamin siemenen” 144000 jäsentoverin hallituskaudeksi. (Ilm. 20:4–6; Gal. 3:8, 16, 29) Miten sitten?

² Jumalan ”ikuinen tarkoitus” oli, että syntiin ja kuolemaan syntynyt ihmiskunta hyötyisi Suuren Käärmeen pään murskaamisesta. Jumalan Aabrahamille antaman lupauksen mukaan kaikkien maan sukujen ja kaikkien kansojen tuli siunata itsensä eli hankkia iankaikkinen siunaus Aabrahamin hengellisen ”siemenen” välityksellä. (1. Moos. 12:3; 22:18) Kristuksen hallituskauden tuhannesta vuodesta riittää aikaa sellaiseen siunaamistyöhön.

3. Minkä Jumalan alkuperäisen tarkoituksen toteuttamiseksi täytyy olla maata koskeva tuhatvuotinen hallituskausi, ja kuka on hallitseva silloin?

³ Messiaalla Jeesuksella ja hänen kirkastetuilla 144000 kuningastoverillaan ja alipapillaan on mielessään Luoja-Jumalan alkuperäinen tarkoitus hänen pannessaan ihmisen maan päälle Eedenin puutarhaan. Se oli, että koko maa kukoistaisi maailmanlaajuisena Eedenin puutarhana. Jumalan alkuperäinen muuttumaton tarkoitus oli, että koko paratiisimaa olisi täynnä täydellisiä vanhurskaita miehiä ja naisia, jotka eläisivät täällä aina ja iankaikkisesti rauhaisessa ja rakkaudellisessa suhteessa taivaalliseen Isään hänen taivaallisen ja maallisen kaikkeudenperheensä jäseninä eli Hänen yleisjärjestönsä jäseninä. Kaikki meren kalat ja taivaitten lentävät luomukset ja kaikki maan päällä liikkuvat eläimet, koti- ja villieläimet, olisivat olleet rauhaisia ja vaarattomia alamaisina jumaliselle ihmissuvulle. (1. Moos. 1:26–31; Jes. 45:18; Ps. 115:16; 104:5) Tämän, Jumalan alkuperäisen tarkoituksen, toteuttamiseksi Jumalan taivaallisen ”vaimon” ”siemenen” täytyy hallita tuhat vuotta. Tämän toteuttaminen määrättiin Messiaalle Jeesukselle, jota hänen maan päällä ollessaan kutsuttiin ”Ihmisen Pojaksi”. – Ps. 8:5–9; Hepr. 2:5–9.

4. Miksi elossa säilyvä ”suuri joukko” ei hengellisen Israelin jäännöksen kirkastumisen jälkeen jää maan ainoiksi asukkaiksi?

⁴ Sen jälkeen kun elossa säilynyt hengellisen Israelin jäännös on päättänyt vaelluksensa maan päällä ja on kirkastettu hallitsevan Messiaan Jeesuksen ja hänen kaikkien muiden perijätovereittensa kanssa, toisten ”ahdistuksessa” säilyneiden muodostama ”suuri joukko” ei siksi jää yksin puhdistetun maan päälle. Heitä on liian vähän, jotta he ’täyttäisivät maan’. Lisäksi he eivät olleet ainoat, jotka lunastettiin Herran Jeesuksen Kristuksen täydellisellä ihmisuhrilla; häntä pistettiin ”kantapäähän”, jotta hän ”olisi kaikkien edestä joutunut maistamaan kuolemaa”; hän ”antoi itsensä lunnaiksi kaikkien edestä”. (Hepr. 2:9; 1. Tim. 2:5, 6) Noiden lunastettujen suuri enemmistö on nyt kuolleena ihmiskunnan yhteisessä haudassa. Miten he kykenevät hyötymään Messiaan lunnaista? Luvatun kuolleitten ylösnousemuksen välityksellä. (Job 14:13, 14; Jes. 26:19; Matt. 22:31, 32; Joh. 5:28, 29; Apt. 24:15; Ilm. 20:12–14) Näin ollen elossa säilyvään ”suureen joukkoon” liittyvät miljardit kuolleista herätetyt, jotka ovat kaikki alkuperäisen ihmisparin, Aadamin ja Eevan, jälkeläisiä. Mikä maailmanlaajuinen perheenjäsenten jälleennäkeminen se onkaan!

5. a) Mikä muu Jumalan tarkoitus Kristuksella ja hänen 144000 perijätoverillaan on toteutettavana? b) Miten Jumala ryhtyi lepäämään seitsemäntenä luomispäivänään?

⁵ On olemassa erikoistarkoitus, joka hallitsevan Jeesuksen Kristuksen ja hänen 144000 perijätoverinsa täytyy toteuttaa. Mikä se on? Se, että Jumalan seitsemännestä luomispäivästä tehdään siunattu päivä, pyhä päivä. Sen jälkeen kun Jumala noin 6000 vuotta sitten oli luonut Aadamin ja Eevan ja antanut heille heidän työmääräyksensä, esittänyt heille heidän paratiisielämänsä tarkoituksen, Jumalan kuudes luomispäivä päättyi ja seitsemäs luomispäivä alkoi. Hän määräsi tämän luomispäivän itselleen sapatti-”päiväksi”. Hän pidättyisi sinä päivänä maallisesta luomistyöstä, lepäisi sellaisesta työstä, ei väsymyksen vuoksi, vaan antaakseen ensimmäisen ihmisparin ja sen jälkeläisten palvoa Häntä heidän ainoana elävänä tosi Jumalanaan palvelemalla häntä ja suorittamalla palvelusta, jonka hän oli määrännyt heille. Hän tiesi, että hänen heille esittämänsä tarkoitus voitiin toteuttaa seuraavana 7000-vuotisena kautena, Hänen sapattipäivänään.

”Jumala ryhtyi siunaamaan seitsemättä päivää ja tekemään sitä pyhäksi, koska sinä päivänä hän on ollut lepäämässä kaikesta työstään, jonka Jumala on luonut tekemistarkoituksessa.” – 1. Moos. 2:3, Um.

6. a) Miten Jumalan seitsemättä luomispäivää, Hänen sapattipäiväänsä, on häpäisty? b) Miten Jumala siitä huolimatta tekee siitä siunatun, pyhän ”päivän”?

⁶ Sangen pian sen jälkeen se Jumalan henkipoika, joka teki itsestään Saatanan, alkoi häväistä Jehova Jumalan pyhää seitsemättä luomispäivää. Hänen ja hänen ”siemenensä” on sallittu 6000 vuoden ajan ponnistella jatkuvasti, jotta se saataisiin näyttämään kirotulta ”päivältä”, epäpyhältä, Jumalan ”lepoa” häiritsevältä, jotta Hänet saataisiin rikkomaan itse määräämänsä sapattipäivä. Mutta turhaan! Niiden tuhannen vuoden aikana, jolloin Suuri Käärme ja hänen demoni-”siemenensä” ovat syvyydessä, Jehova Jumala tulee poistamaan kaiken sen pahuuden, jonka sellaiset Jehovan sapatin häpäisijät ovat aiheuttaneet maan päällä. Poikansa Jeesuksen Kristuksen tuhatvuotisen hallituskauden välityksellä Jehova Jumala tulee kohottamaan alkuperäisestä ihmisparista polveutuneen ihmissuvun takaisin inhimilliseen täydellisyyteen ja synnittömyyteen, ja vain ihmissukuun kuuluvat kapinalliset ja tottelemattomat tuhotaan sellaisina, joilla ei ole mitään kunnioitusta Jehova Jumalan suurta sapattipäivää kohtaan. (Ilm. 20:14, 15) Paratiisi ennallistetaan maan päälle ja pannaan ulottumaan koko maapallolle. Ensimmäisestä ihmisparista polveutuva ihmiskunta täyttää koko maan, ja koko maa on silloin tehty alamaiseksi. – 1. Moos. 1:28.

7. Mikä Jeesuksen opettama rukous täyttyy siten, ja miten hän osoittaa silloin tunnustavansa Jehovan kaikkeudensuvereenisuuden?

⁷ Siihen mennessä, kun täyttyy Jumalan ”ikuinen tarkoitus . . . jonka hän muodosti Kristuksen, Jeesuksen, meidän Herramme, yhteydessä”, Jumalan seitsemäs luomispäivä päättyy siunattuna, pyhänä, pyhitettynä. Se, että Jehova siunasi tuon ”päivän” 6000 vuotta sitten ja teki sen sitten pyhäksi, ei ole koitunut Hänelle ikuiseksi häpeäksi. Messiaaninen rukous: ”Tulkoon sinun valtakuntasi; tapahtukoon sinun tahtosi myös maan päällä niinkuin taivaassa”, tulee täyttymään suurenmoisella tavalla. (Matt. 6:10) Palveltuaan Jehovan ”ikuista tarkoitusta” sen tarkoituksen Jumalaa kunnioittavaan voittoon saakka Jeesus Kristus sitten ”antaa valtakunnan Jumalan ja Isän haltuun” ja alistuu siten Kaikkeuden Suvereenin, Korkeimman Jehovan, valtaan. (1. Kor. 15:24–28) Hän saattaa uskollisesti kunniaan Jehovan kaikkeudensuvereenisuuden.

TOTTELEVAISEN IHMISKUNNAN VANHURSKAUTTAMINEN IKUISEEN ELÄMÄÄN

8. Mikä asema ennallistetulla ihmiskunnalla tulee silloin olemaan Jumalan edessä, ja mitä Hän tekee, ennen kuin hän vanhurskauttaa ketään ikuiseen elämään?

⁸ Ennallistettu ihmiskunta seisoo nyt omilla jaloillaan samoin kuin viaton ja täydellinen Aadam ja Eeva olivat Eedenin paratiisillisessa puutarhassa, kun Jumala antoi heille määräyksen, johon kuului pyhän palveluksen suorittaminen Hänelle. Ketkä ennallistetun ihmiskunnan keskuudessa paratiisimaassa pysyvät uskollisina rakkaudellisen Luojan, kaiken elämän Lähteen, Jehovan, kaikkeudensuvereenisuudelle ja jumaluudelle? Ketkä hän itse tulee vanhurskauttamaan eli julistamaan vanhurskaiksi iankaikkiseen elämään paratiisimaan päällä? Koetellakseen koko ennallistetun ihmiskunnan tämän elintärkeän kysymyksen suhteen Jehova ottaa vastaan Jeesuksen Kristuksen luovuttaman valtakunnan ja antaa vapauttaa Suuren Käärmeen ja hänen demoninsa syvyydestä. Hän antaa näiden parantumattomien kapinallisten henkien yrittää jälleen kiusata ja johtaa ihmiskuntaa harhaan.

9. a) Mikä kohtaa ennallistettuja ihmisiä, jotka myöntyvät Saatanan ja hänen demoniensa aiheuttamaan petokseen? b) Miten Jumalan ”ikuisen tarkoituksen” loppuvaihe toteutetaan?

⁹ Jehova ei kiellä sitä, että jotkut ennallistetusta ihmiskunnasta antavat Saatanan ja hänen demoniensa harhaannuttaa itsensä, samoin kuin täydellinen Aadam ja Eeva antoivat harhaannuttaa itsensä Eedenin puutarhassa. Hän antaa lukemattoman joukon menetellä siten. Sen jälkeen kun koetuksen on sallittu jatkua täyteen määräänsä ja se on muuttumattomasti jakanut ihmiskunnan sen suhteen, miten yksilöt asennoituvat kaikkeudensuvereenisuuteen ja jumaluuteen, tuho tulee taivaasta kapinallisten ihmisten päälle. Lopulta tulee Jehovan sapatin suuren häpäisijän Saatanan ja hänen demoni-”siemenensä” vuoro joutua tuhottaviksi. Epäilemättä Jumalan taivaallisen ”vaimon” ”siemen” tulee toteuttamaan sen, sillä tämä ”siemen” määrättiin murskaamaan Käärmeen ”pää” Eedenin puutarhassa esitetyn Jumalan ”ikuisen tarkoituksen” mukaan. (1. Moos. 3:15) Saatanan ja hänen demoniensa osana ei tule olemaan paluu syvyyteen, vaan täydellinen tuho kuin tulella, johon on sekoitettu rikkiä. Tästä Suuren Käärmeen pään murskaamisen loppuvaiheesta ei tule olemaan mitään tilapäistä toipumista. Hänelle ei tulla sallimaan mitään lisämahdollisuuksia toimia Kiusaajana. – Ilm. 20:7–10.

10. Miten ne palkitaan, jotka osoittautuvat uskollisiksi Jehovan suvereenisuudelle ja jumaluudelle?

¹⁰ Mikä kruunaava riemuvoitto se tuleekaan olemaan Jumalan ”ikuiselle tarkoitukselle . . . jonka hän muodosti Kristuksen, Jeesuksen, meidän Herramme, yhteydessä”! Ne ennallistettuun ihmiskuntaan kuuluvat, jotka osoittavat muuttumattomasti päättäneensä palvella ja totella Jehovaa Kaikkeuden Suvereenina ja ainoana elävänä tosi Jumalana, Hän tulee julistamaan vanhurskaiksi. Hän suo näille vanhurskautetuille lahjaksi iankaikkisen elämän palkan alati kukoistavassa maallisessa paratiisissa, Jumalan astinlaudalla. (Jes. 66:1) Hän tulee täyttämään heidän loputtoman elämänsä ainaisesti tyydyttävällä, ainaisesti virkistävällä tarkoituksella, mikä koituu Hänen kunniakseen Hänen Kristuksensa, meidän Herramme Jeesuksen, kautta. (Ilm. 21:1–5) Halleluja! – Ps. 150:6.

11. Mitä erinomaista me voimme tehdä Jumalan vertaansa vailla olevan tarkoituksen suhteen?

¹¹ Tässä on ihmiskunnalle vertaansa vailla oleva tulevaisuudenodote! Se on niitä varten, jotka nyt saattavat elämänsä sopusointuun Jumalan ”ikuisen tarkoituksen” kanssa. Ei voisi olla mitään parempaa kuin se, että me teemme Jumalan tarkoituksesta oman tarkoituksemme.