16. luku

Maa jossa ei ole sairautta eikä kuolemaa

MITEN suurenmoista huojennusta meille ihmisille merkitsisikään sairauden ja kuoleman häviäminen iäksi maapallolta! Se tekisi lopun katkerista kyynelistä, joita on vuodatettu surun ja kärsimyksen ilmauksena. Poissa olisi kiduttava tuska ja hirvittävät epämuodostumat, joita sairaus voi saada aikaan. Vanhuuden rappeuttava vaikutus ei enää heikentäisi ihmisiä eikä saattaisi heitä toivottoman lohduttomuuden ja avuttomuuden tilaan, kuten nykyään usein käy. Ihmiset nauttisivat kaikkialla nuoruuden voimasta ja tarmosta. Heidän huuliltaan ei koskaan kohoaisi ainoatakaan murheellista äännähdystä.

Tämä ei perustu pelkkään mielikuvitukseen. Jehova Jumala on tarkoittanut sen toteutuvaksi. Hänen mielessään on paljon enemmän ihmiskuntaa varten kuin vain muutama ongelmien ja kärsimysten täyttämä vuosi. – Ilm. 21:3, 4.

VOISIKO SE JOHTAA SUUNNATTOMIIN ONGELMIIN?

Mutta syntyisikö muita vakavia ongelmia, jos ei olisi sairautta eikä kuolemaa? Ihmetteletkö, missä kaikki ihmiset silloin asuisivat? Eikö sairauden ja kuoleman loppuminen aiheuttaisi nopeasti sen, että maa tulisi täpötäyteen, elämä kävisi epämiellyttäväksi ja syntyisi vakava elintarvikepula?

Jumalan tarkoitus ei ole koskaan ollut liikakansoittaa maata. Jumala sanoi täydelliselle Aadamille ja Eevalle: ”Olkaa hedelmälliset ja lisääntykää ja täyttäkää maa.” (1. Moos. 1:28) Maan ’täyttämisellä’ ja sen liikakansoittamisella on suuri ero. Jos joku pyytäisi sinua täyttämään lasin mehulla, niin sinä et kaataisi sitä, kunnes mehu valuisi yli reunojen. Kun lasi olisi sopivasti täynnä, sinä lopettaisit kaatamisen. Ja kun maapallo olisi sopivan täynnä ihmisiä, Jumala samalla tavalla huolehtisi siitä, että väestönkasvu tällä planeetalla lakkaisi.

Sitä paitsi meidän ei tulisi sen perusteella, mitä me nyt näemme ja kuulemme, aliarvioida maan kykyä varata meille kotia ja ylläpitää ihmis- ja eläinelämää. Vaikka suuret ihmisjoukot ovat ahtautuneet kaupunkeihin, niin laajat maapallon alueet ovat harvaan asuttuja. Jos nykyinen väestö levittäytyisi tasaisesti, niin jokaista miestä, naista ja lasta kohti olisi noin 2,5 hehtaaria hedelmällistä maata. Siinä olisi todella enemmän kuin riittävästi tilaa.

Nälkä, jota niin monien ihmisten täytyy kärsiä maailman eri osissa, ei johdu siitä, että maaperän tuotantokyvyn ääriraja olisi saavutettu. Sen sijaan laajalle levinnyt elintarvikepula on pääasiassa seuraus elintarvikkeiden epätasaisesta jakelusta. Vaikka joillakin alueilla tuotetaan runsaasti ja niillä on ylijäämävarastoja, niin toisin paikoin on äärimmäistä puutetta. Itse asiassa maa voisi tuottaa paljon enemmän kuin se tuottaa nykyään. Vuonna 1970 Yhdistyneiden Kansakuntien elintarvike- ja maatalousjärjestö arvioi maapallon maatalouden tuotantokyvyn niin suureksi, että maapallo voisi elättää neljäkymmentäkaksi kertaa nykyistä maailman väestöä suuremman väestön.

Se, mitä ihminen on jo tehnyt joissakin osissa maapalloa, osoittaa jossakin määrin, miten suuret mahdollisuudet on maan tuottoisuuden lisäämiseen.

Kalifornian Imperial Valley oli kerran karu, viljelemätön erämaa, mutta mineraalipitoisen erämaahiekan kasteleminen on tehnyt tästä laaksosta yhden Yhdysvaltain hedelmällisimmistä maanviljelysalueista.

Voimaperäisemmän maanviljelyksen avulla Eurooppa tuottaa lähes yhtä paljon ravintoaineita noin puolta pienemmällä viljelysalalla kuin Pohjois-Amerikka.

Ei voi olla epäilystäkään siitä, että laajemmat maa-alat voitaisiin saattaa voimaperäisemmän maanviljelyksen piiriin turmelematta metsien ja niittyjen kauneutta.

On vielä yksi seikka, joka antaa varmuuden elintarvikkeiden riittämisestä hyvin, kun maapallo on sopivan täynnä ihmisiä ja eläimiä. Mikä se on? Se on Jumalan apu ja ohjaus, jota silloin annetaan ihmiskunnalle Jumalan Pojan Jeesuksen Kristuksen käsissä olevan Jumalan valtakunnan hallinnon alaisuudessa. Kukaan ei tunne maapalloa paremmin kuin Jumala, koska hän on sen Luoja. Ja hänen valtakuntansa viisaan hallinnon alaisuudessa maa tuottaa runsaan sadon. Tämä oli muinaisen Israelin kokemus, kun se pysyi uskollisena, ja niin on oleva silloin: ”Maa antaa varmasti satonsa; Jumala, meidän Jumalamme, siunaa meitä.” – Ps. 67:7, Um.

Kuivat autiomaat ja muut tuottamattomat alueet, jotka käsittävät miljoonia hehtaareja, tullaan epäilemättä saattamaan viljelykelpoisiksi laajassa mitassa. Jumalan avun saaminen tarvittavan veden hankkimiseksi ei ole vailla historiallista rinnakkaistapausta. Kuudennella vuosisadalla ennen ajanlaskumme alkua tuhansia juutalaisia pakkosiirtolaisia palasi Babyloniasta Jerusalemiin Jumalan profeetallisten lupausten täyttymykseksi. (Esra 2:64–70) Ilmeisesti he käyttivät suoraa reittiä karun Syyrian autiomaan halki. Kuitenkin Jumala varasi heille sen, mitä he tarvitsivat pysyäkseen hengissä. Heidän kotimaastaankin hän oli ennustanut: ”Vedet puhkeavat erämaahan ja aromaahan purot.” – Jes. 35:6.

Koska Jumala on tehnyt näin muinoin, meillä on hyvä syy odottaa, että hänen Kristuksen käsissä olevan valtakuntansa hallinnon alaisuudessa tämä tapahtuu paljon laajemmassa mitassa.

Meidän ei tarvitse pelätä, että sairaudesta ja kuolemasta vapaan maailman tulo aiheuttaisi epämiellyttäviä olosuhteita. Ei tule olemaan mitään liikakansoitusta, ja jokainen saa syödä ruokaa kylläkseen.

Jumalan asettaman Kuninkaan Jeesuksen Kristuksen ja hänen 144000 hallitsijatoverinsa käsissä oleva hallinto huolehtii siitä, että maan asukkaista pidetään hyvää huolta. Viitaten terveellisen ruoan runsauteen Jesajan ennustus sanoo: ”Herra Sebaot laittaa kaikille kansoille tällä vuorella pidot . . . ydinrasvasta, puhtaasta voimaviinistä.” – Jes. 25:6.

Me voimme luottaa Jehova Jumalaan, Häneen, josta Raamattu sanoo: ”Sinä avaat kätesi ja ravitset suosiollasi kaikki, jotka elävät.” (Ps. 145:16) Hän ei ole koskaan jättänyt lupauksiaan täyttämättä. Raamattu sanookin muinaisesta Israelista: ”Ei jäänyt täyttämättä ainoakaan kaikista niistä lupauksista, jotka Herra oli antanut Israelin heimolle, vaan kaikki toteutui.” – Joos. 21:45.

MITEN SAIRAUS JA KUOLEMA LAKKAAVAT

Sen lisäksi, että Jehova Jumala on luvannut varata sen aineellisen, mitä ihmiset tarvitsevat voidakseen nauttia elämästä, hän on luvannut jotakin paljon arvokkaampaakin. Mitä se on? Vapauden sairaudesta ja kuolemasta. Hänen julistamaansa tarkoitusta niistä suurista pidoista, jotka mainitaan Jesajan kirjassa, itse asiassa seuraa lupaus: ”Hän hävittää kuoleman ainiaaksi, ja Herra, Herra pyyhkii kyyneleet kaikkien kasvoilta.” – Jes. 25:8.

Sopusoinnussa tässä esitetyn Jumalan lupauksen kanssa Jeesuksen Kristuksen ja hänen hallitsijatovereittensa käsissä oleva Valtakunnan hallinto työskentelee vapauttaakseen ihmiskunnan kuoleman vallasta. Koska sairaus ja kuolema johtuvat siitä, että me olemme syntyneet epätäydellisinä syntisinä ensimmäiseltä ihmiseltä Aadamilta saamamme perinnön takia, niin synnin kuolemaatuottavat vaikutukset täytyy tehdä tyhjäksi. Miten?

Sen tekemisen täytyy perustua oikeutta tyydyttävään järjestelyyn. Sen on johdonmukaisesti oltava järjestely, joka vastaa Aadamin kapinan aiheuttamaa vahinkoa. Se, mitä Aadam menetti, täytyy saada takaisin. Hintana piti olla lunnaat, jotka vastaisivat täsmällisesti arvoltaan sitä, minkä Aadam menetti, nimittäin täydellistä ihmiselämää oikeuksineen ja mahdollisuuksineen.

Kukaan Aadamin syntisistä jälkeläisistä ei voinut varata sellaisia lunnaita. Tämä tehdään selväksi Psalmissa 49:8: ”Kukaan ei voi veljeänsä lunastaa eikä hänestä Jumalalle sovitusta maksaa.” Mutta Kristus Jeesus saattoi tehdä sen, sillä hän oli täydellinen ihminen, ja hän antoi halukkaasti elämänsä antaen siten ”sielunsa lunnaina monien korvaukseksi”. – Matt. 20:28, Um.

Koska Jeesus Kristus uhrasi oman täydellisen ihmiselämänsä, niin hän on siinä asemassa, että hän voi soveltaa sovitusuhrinsa hyödyn ihmiskunnan nostamiseksi synnin orjuudesta. Koska syntisistä taipumuksista on tullut osa ihmisen olemuksesta, niin niiden voittamiseksi tarvitaan aikaa ja apua. Jeesuksen Kristuksen käsissä olevan Valtakunnan alaisuudessa kaikki sen ihmisalamaiset saavat valmennusta vanhurskauden tiellä. – Ilm. 20:12; Jes. 26:9.

Tämä ei kuitenkaan välttämättä merkitse sitä, että ne, jotka kärsivät vaikeasta ruumiillisesta vammasta tai epämuodostumasta, joutuvat odottamaan pitkän ajanjakson, jonka kuluessa he lopulta paranevat vaivastaan. Kun Jeesus Kristus oli maan päällä, hän paransi sairaat ja vammaiset silmänräpäyksessä, ihmeen avulla. Monia parantamisia hän suoritti matkan päästä, niin ettei sairas edes nähnyt häntä tai ollut välittömässä kosketuksessa häneen. (Matt. 8:5–13; 15:21–28; Luuk. 7:1–10) Siksi jokainen vakavasti vammainen henkilö, kuten esimerkiksi yksijalkainen tai -kätinen, joka elää silloin, kun valtakunta alkaa hoitaa kaikkia maan asioita, voi toivoa ihmeellistä, hetkessä tapahtuvaa parantumista Jumalan määräaikana. On totisesti oleva ihmeellistä nähdä, miten sokeat saavat näkönsä, kuurot kuulevat ja rujot, raajarikkoiset ja epämuodostuneet paranevat.

Ihmisten saattaminen täyteen ruumiin ja mielen täydellisyyteen on kuitenkin oleva asteittainen tapahtumasarja, joka vaatii Jeesuksen sovitusuhrin soveltamista ja Valtakunnan hallinnon ohjeitten noudattamista. Tätä tapahtumaa voidaan verrata siihen, miten vammainen henkilö kuntoutuu taitavan terapeutin ohjauksella. Valmennuksen aikana vammautunut voi tehdä monia virheitä, mutta vähitellen hän saattaa päästä niin pitkälle, että voi elää hyödyllistä elämää riippumattomana toisista. Hänen edistymisensä riippuu siitä, miten hän suhtautuu hänelle annettuun apuun.

EPÄTÄYDELLISIÄ IHMISIÄ KUNTOUTTAVIEN OMINAISUUDET

Jeesuksella Kristuksella on kaikki tarvittavat ominaisuudet ihmiskunnan kuntouttamiseksi. Koska hän on elänyt ihmisenä maan päällä, hän tuntee henkilökohtaisesti epätäydellisten ihmisten ongelmat. Vaikka hän oli täydellinen, hän kuitenkin koki kärsimyksiä ja surua siinä määrin, että hän vuodatti kyyneleitä. Raamatun kertomus sanoo meille: ”Lihansa päivinä hän väkevällä huudolla ja kyynelillä uhrasi rukouksia ja anomuksia sille, joka voi hänet kuolemasta pelastaa; ja hänen rukouksensa kuultiin hänen jumalanpelkonsa tähden. Ja niin hän, vaikka oli Poika, oppi siitä, mitä hän kärsi, kuuliaisuuden.” – Hepr. 5:7, 8.

Sen perusteella, mitä Jeesus Kristus koki maan päällä ollessaan, me voimme luottaa siihen, että hän on oleva ymmärtäväinen hallitsija. Hän ei kohtele tylysti alamaisiaan, sillä hän antoi halukkaasti henkensä ihmiskunnan puolesta. (1. Joh. 3:16) Ja koska Jeesus on myös Ylimmäinen Pappi, hän on myötätuntoinen vapauttaessaan synnistä ne, jotka kunnioittavat hänen johtoaan. Hän ei suhtaudu kärsimättömästi heihin eikä saa heitä tuntemaan itseään murtuneiksi, jos he hairahtuvat tekemään jotakin, joka ei täysin heijasta Jumalan persoonallisuutta. Viitaten Jeesuksen papilliseen palvelukseen Hepr. 4:15, 16 sanoo: ”Ei meillä ole sellainen ylimmäinen pappi, joka ei voi sääliä meidän heikkouksiamme, vaan joka on ollut kaikessa kiusattu samalla lailla kuin mekin, kuitenkin ilman syntiä. Käykäämme sentähden uskalluksella armon istuimen eteen, että saisimme laupeuden ja löytäisimme armon, avuksemme oikeaan aikaan.”

Kasvaessaan kohti täydellisyyttä ihmiset tekevät yhä tahtomattaan syntiä. Mutta katumalla ja pyytämällä anteeksi Jumalalta ylimmäisen pappinsa Jeesuksen Kristuksen kautta he saavat anteeksi ja saavat jatkuvasti apua voidakseen voittaa heikkoutensa. Kuvaten Jumalan tekemiä elämän ja parantamisen varauksia Ilm. 22:1, 2 puhuu ”elämän veden virrasta, joka kirkkaana kuin kristalli juoksi Jumalan ja Karitsan valtaistuimesta. Keskellä sen katua ja virran molemmilla puolilla oli elämän puu, joka kantoi kahdettoista hedelmät, antaen joka kuukausi hedelmänsä, ja puun lehdet ovat kansojen tervehtymiseksi.”

Jeesuksen Kristuksen hallitsijatoverit ovat myös päteviä auttamaan ihmiskuntaa. Näihin hallitsijatovereihin kuuluu sekä miehiä että naisia monilta elämän aloilta. (Gal. 3:28) Jotkut heistä tulivat olosuhteista, jotka olivat saattaneet heidät sekaantumaan sellaiseen käytökseen kuin haureuteen, aviorikokseen, homoseksuaalisuuteen, varastamiseen, juopotteluun, kiristämiseen ja niin edelleen. Mutta he katuivat, tekivät täyskäännöksen ja alkoivat elää puhdasta elämää Jumalan ylistykseksi ja kunniaksi. (1. Kor. 6:9–11) Kuolemansa hetkellä kaikkien, joista tulee Jeesuksen Kristuksen kuningaspappi-tovereita, täytyy rakastaa ja harjoittaa vanhurskautta, vihata pahaa ja olla henkilöitä, jotka ovat epäitsekkäästi omistautuneet edistämään lähimmäistensä hyvinvointia. – Room. 12:9; Jaak. 1:27; 1. Joh. 3:15–17; Juud. 23.

Puhtaan aseman säilyttäminen Jumalan edessä ei ole ollut helppoa heille. Heitä on suunnattomasti painostettu omaksumaan maailman itsekkäät menettelytavat. Monien on täytynyt kestää ulkonaista painostusta pilkan, pahoinpitelyn ja yleisen epäsuosion ja halveksimisen muodossa. Jeesus Kristus sanoi heille, mitä he voivat odottaa: ”Teidät annetaan vaivaan, ja teitä tapetaan, ja te joudutte kaikkien kansojen vihattaviksi minun nimeni tähden.” (Matt. 24:9) Lisäksi heidän on täytynyt koko elämänsä taistella voittaakseen omat syntiset taipumuksensa Yksi heistä, apostoli Paavali, sanoi itsestään: ”Minä kuritan ruumistani ja masennan sitä, etten minä, joka muille saarnaan, itse ehkä joutuisi hyljättäväksi.” – 1. Kor. 9:27.

On siis varmaa, että tämä 144000 kuningas-papin joukko voi tuntea myötätuntoa valtakunnan ihmisalamaisten ongelmia kohtaan. He ovat itse joutuneet kamppailemaan niiden kanssa ja he ovat osoittautuneet uskollisiksi Jumalalle suurista vaikeuksista huolimatta.

IHANTEELLISET OLOSUHTEET MAAN PÄÄLLÄ

Myös maan päällä on kaikki oleva kohdallaan, niin että se auttaa ihmisiä kasvamaan täydellisyyttä kohti. Vain ne, jotka ovat osoittautuneet halukkaiksi tekemään Jumalan tahdon koko sydämestään, jäävät eloon sen jälkeen, kun Valtakunta tuhoaa vihollisensa. Se merkitsee sitä, että mennyt on ihmisten ahneus ja itsekkyys, jotka ovat suuressa määrin johtaneet siihen, että ruoka, jota me syömme, vesi, jota me juomme, ja ilma, jota me hengitämme, ovat saastuneet. Jakavat rotu- ja kansalliset esteet eivät enää vaivaa eloonjääneitä. Jehova Jumalan palvonnan yhdistäminä kaikki toimivat veljinä ja etsivät rauhaa. Villieläimetkään eivät vahingoita ihmistä tai hänen kotieläimiään. Jes. 11:6–9:n profeetalliset sanat toteutuvat silloin hengellisen täyttymyksen lisäksi myös kirjaimellisesti:

”Susi asuu karitsan kanssa, ja pantteri makaa vohlan vieressä; vasikka ja nuori leijona ja syöttöhärkä ovat yhdessä, ja pieni poikanen niitä paimentaa. Lehmä ja karhu käyvät laitumella, niiden vasikat ja pennut yhdessä makaavat, ja jalopeura syö rehua kuin raavas. Imeväinen leikittelee kyykäärmeen kololla, ja vieroitettu kurottaa kätensä myrkkyliskon luolaan. Ei missään minun pyhällä vuorellani tehdä pahaa eikä vahinkoa, sillä maa on täynnä Herran tuntemusta, niinkuin vedet peittävät meren.”

Valtakunnan hallinnon kautta Jehova Jumala kääntää huomionsa ihmisten puoleen aivan erikoisella tavalla. Tämä kuvataan profeetallisessa näyssä, joka on kerrottu Raamatussa Ilmestyskirjassa. Verrattuaan valtakunnan vallan ulottuvuutta Uuden Jerusalemin laskeutumiseen alas taivaasta kertomus sanoo: ”[Jumala] on pyyhkivä pois kaikki kyyneleet heidän silmistänsä, eikä kuolemaa ole enää oleva, eikä murhetta eikä parkua eikä kipua ole enää oleva, sillä kaikki entinen on mennyt.” – Ilm. 21:2–4.

Ajattele, mitä se merkitsee. Nykyisessä elämässä kipuineen ja suruineen ei todellakaan ole kaikki mahdollinen elämä. Ihmiskunta tullaan vapauttamaan kaikesta epätäydellisyyden aiheuttamasta henkisestä, tunneperäisestä ja ruumiillisesta kivusta. Turvattomuudesta tai vakavista onnettomuuksista ja vaaroista aiheutunut mielen levottomuus kuuluu menneisyyteen. Enää ei ole masennusta, tyhjyyttä tai yksinäisyyttä ja niihin liittyvää tunneperäistä tuskaa. Ihmiset eivät enää koskaan itke tai voihki ankaran ruumiillisen tuskan takia. Katkerat kyyneleet eivät enää täytä heidän silmiänsä ja virtaile heidän poskillaan. Kenelläkään ei ole mitään syytä antaa valtaa surun ilmauksille. Kun ihmiset on ennallistettu mielen ja ruumiin täydellisyyteen, he voivat todella nauttia elämästään kautta koko ikuisuuden. Etkö haluaisi olla niiden joukossa, jotka nauttivat näistä Jumalan siunauksista?

17. luku

Mitä ikuinen elämä maan päällä tarjoaa meille

ON VARMASTI tavoittelemisen arvoista saada elää terveenä ja miellyttävissä olosuhteissa enemmän kuin seitsemänkymmentä tai kahdeksankymmentä vuotta. Ovathan tiedemiehetkin tutkineet vuosikymmenien ajan keinoja, joiden avulla he voisivat taistella vanhenemista ja sairauksia vastaan. He lausuvat usein sellaisen ajatuksen, että sadan vuoden keskimääräinen elinikä on päämäärä, johon tulee pyrkiä.

Kuitenkaan ajatuksella koskaan päättymättömästä eliniästä ei näytä olevan samanlaista viehätystä. Monet ihmiset ovat taipuvaisia väittämään: ’Ilman sairauksia, kuolemaa ja vaikeuksia me lakkaisimme arvostamasta hyviä asioita. Ikuinen elämä maan päällä muodostuisi ikävystyttäväksi. Meillä ei olisi pian mitään tekemistä.’ Ehkä sinäkin olet kuullut ihmisten esittävän tällaisia ajatuksia, mutta ajatteletko itse samalla tavalla elämästä? Onko sellainen ajattelu edes tervettä?

Tarvitsemmeko esimerkiksi sairautta, jottemme kyllästyisi hyvään terveyteen? Ihmiset eivät kadota elämäniloaan siksi, että he ovat terveitä. Turvallisuus, miellyttävä ympäristö, kiinnostava ja tuottoisa työ ja terveellinen ravinto eivät saa ihmisiä väsymään elämäänsä. Eikö pikemminkin ruoan puute, epämiellyttävä ympäristö, vaikeudet ja kitka tee elämää vastenmieliseksi? Ihmisen ei tarvitse katkaista toista kättään voidakseen arvostaa toista, vai tarvitseeko? Me voimme nauttia hyvistä asioista ja arvostaa niitä kokematta pahaa.

Elämä inhimillisessä täydellisyydessä ei merkitse sitä, että jokainen tekee kaiken yhtä hyvin ja on kaikesta yhtä kiinnostunut. Raamattu esittää meille lupauksen elämästä ilman sairauksia ja kuolemaa. (Ilm. 21:3, 4) Kaikki terveet ihmiset eivät tänä aikana ole samanlaisia, joten miksi kenenkään pitäisi päätellä, että ruumiin ja mielen täydellisyys tekisi ihmisistä käytännöllisesti katsoen toistensa jäljennöksiä? Ihmisten persoonallisuudessa tulee aina olemaan vaihtelua. Heillä tulee olemaan erilaisia mieltymyksiä työn, rakentamisen, kodin somistamisen, maisemien, ruoan ja juoman, huvitusten, kaunotaiteiden ynnä muun suhteen. Heidän henkilökohtaisella maullaan ja mieltymyksillään tulee olemaan huomattava vaikutus siihen, mille taidoille ja toiminnan aloille he antavat etusijan.

Mutta onko ihmisille riittävästi tekemistä maan päällä, niin että he pysyvät toimeliaina ikuisesti? Eikö tiedon lisääntyminen lopulta päättyisi, koska me olisimme tehneet kaiken?

PALJON VOIDAAN TEHDÄ

Ajattele omaa nykyistä elämääsi. Tuntuuko sinusta, että kykysi ovat tulleet käyttöön täysin määrin nyt tai että niin tulisi käymään tulevaisuudessakaan? Miten paljon sinä tuntisit olevasi kykenevä tekemään ja haluaisit tehdä – mikäli sinulla vain olisi aikaa ja tarvittavat mahdollisuudet?

Ehkä sinä haluaisit kehittää jotakin lahjaa musiikin, maalaustaiteen, kuvanveiston tai puunleikkauksen alalla tai oppia puusepän työtä, mekaniikkaa, muotoilua tai arkkitehtuuria tai tutkia historiaa, biologiaa, tähtitiedettä tai matematiikkaa tai ryhtyä viljelemään joitakin kasveja tai kasvattamaan eläimiä, lintuja tai kaloja. Ehkä haluaisit matkustaa ja nähdä uusia maita. Monet haluaisivat tehdä ei vain yhtä vaan useita näistä. Mutta vaikka sinulla olisi tarpeelliset edellytykset, aika ei sallisi sinun tehdä kaikkea, mitä haluaisit tehdä.

Sitä paitsi, eikö ajan vähyys synnytä sinussa myös jonkinlaista painetta saadaksesi tehtäväsi suoritetuiksi? Eikö olisi ilo suorittaa työtä tarvitsematta tuntea joutuvansa hätiköimään?

Eipä ole juuri vaaraa, että tekeminen maailmassa loppuisi. Meidän kotimme, tämä maapallo, on niin täynnä erilaista kasvi- ja eläinelämää, että uusien asioitten oppimiseen ja hankitun tietomme soveltamiseen on rajattomat mahdollisuudet. Monet salaisuudet odottavat vielä selvittämistään. Ajattele: on olemassa yli 30000 kalalajia, noin 3000 sammakkoeläinlajia, noin 5000 erilaista nisäkästä ja yli 9000 lintulajia. Hyönteisiä, jotka ovat maapallon monilukuisin elävien luomusten ryhmä, on noin 800000 eri lajia. Tiedemiehet uskovat, että on olemassa 1–10 miljoonaa lajia, joita ei ole vielä keksitty. Tähän voidaan lisätä sadattuhannet erilaiset kasvit.

Kuinka moni meistä tuntee nimeltä edes pienen pienen osan kaikesta maan elolliseen luomakuntaan kuuluvasta? Vielä niukempi on tietomme niiden kiinnostavista tavoista ja siitä tärkeästä tehtävästä, joka niillä kullakin on elämän jatkuvuuden kannalta maan päällä. Tiedon lisäämisen mahdollisuudet ovat suunnattomat.

Ehkä et ole koskaan kuullut trooppisista makeanveden kaloista, joita sanotaan kirjoahveniksi. Kuitenkin eräs tiedemies huomautti niitä koskevista tutkimuksistaan: ”Minulle kirjoahvenet ovat merkinneet neljäntoista vuoden kiehtovaa tutkimista.” Ajattele, kuinka monta vuotta kestäisi tutkia tuhansia eläviä luomuksia ja kasveja – ja mikä hyöty siitä olisi.

Ottakaamme esimerkiksi vaatimattomat äyriäisiin kuuluvat siimajalkaiset. Nämä luomukset aiheuttavat ihmiselle melkoista hankaluutta kiinnittyessään laivoihin. Siimajalkaiset on kaavittava pois laivoista, koska ne monilukuisina aiheuttavat huomattavan vastuksen ja voivat lisätä polttoaineen kulutusta jopa 40 prosenttia. Joku voisi olla taipuvainen ajattelemaan, että sellaisesta luomuksesta, josta näyttää olevan niin paljon harmia, ei voi oppia paljon. Mutta asia ei ole niin.

Sideainetta, jolla siimajalkainen kiinnittyy lujasti, on noin 0,008 mm:n paksuudelta. Kuitenkin se on niin lujasti kiinni pinnassa, että tarvitaan noin 500 kilon voima neliösenttimetriä kohti sen irrottamiseksi. Tämä on kaksi kertaa niin suuri kiinnitysvoima kuin avaruusaluksissa viime vuosina käytetyillä epoksiliimoilla. Kun tutkijat kuumensivat tämän siimajalkaisen sideaineen 350 asteeseen, niin se ei vielä sulanut, ja se kesti noin 230 astetta pakkasta murtumatta tai kuoriutumatta. Siimajalkaisen sideaineen havaittiin myös kestävän useimpia liuottimia. Sen erikoislaatuiset ominaisuudet ovat innostaneet tutkijoita yrittämään tuottaa keinotekoisesti siimajalkaisen sideainetta, ”superliimaa”.

Näin siis tutkimuksella saatu tieto voi hyödyttää ihmistä. Nykyään ei ole mitään keinoa tietää, millä tavalla monia maapallon elollisten menetelmiä voitaisiin käyttää hyödyksi tai jäljitellä ihmisten käyttöä varten. Se, mitä on saatu selville, riittää kuitenkin osoittamaan, että tiedon varastoaitan ovea on vasta ruvettu raottamaan.

Sellaisillakin aloilla, joilla ihminen on suorittanut melkoisesti tutkimuksia, on vielä paljon selvittämättä. Näihin kuuluu se hämmästyttävä ilmiö, mikä tapahtuu viherkasveissa niiden muuttaessa vettä ja hiilidioksidia sokeriksi. Tämä fotosynteesinä tunnettu tapahtumasarja saa yhä ihmisen ymmälle huolimatta noin kaksisataa vuotta kestäneistä tutkimuksista. Laurence C. Walker, eräs kasvifysiologi, totesi, että ”jos salaisuus saataisiin paljastetuksi, ihminen voisi luultavasti ruokkia maailman – käyttämällä tavallisen koulurakennuksen suuruista tehdasta”.

Koko ihmiskunta voisi hyötyä suunnattomasti oppimalla paremmin tuntemaan kasvi- ja eläinelämää. Ymmärtämällä elollisten keskinäisiä riippuvaisuussuhteita ja niiden tarpeita ihminen voisi välttyä horjuttamasta tietämättömyydessään elämän tasapainoa. Täsmällinen tieto auttaisi häntä välttämään itsensä ja muiden elollisten vahingoittamista.

Jos esimerkiksi DDT:n vahingolliset vaikutukset olisi täysin ymmärretty ja ihminen olisi toiminut tietonsa mukaisesti, niin laajalle levinnyt saastuminen olisi voitu välttää. Valitettavasti ihminen on kuitenkin käyttänyt arvostelukyvyttömästi DDT:tä. Mikä on ollut seurauksena? Tri Lorenzo Tomatis kansainvälisestä syöväntutkimuslaitoksesta Ranskasta sanoo: ”Tämän maan päällä ei ole yhtään eläintä, ei vettä eikä maaperää, joka ei nykyisin olisi DDT:n saastuttama.” Joissakin tapauksissa DDT on rikastunut siinä määrin eläimissä ja linnuissa, että se on surmannut ne. Täsmällinen tieto olisi todellakin voinut estää tämän murheellisen saastumisen.

Ihminen voisi myös jatkuvasti lisätä tietoaan äänestä, valosta, kemiallisista reaktioista, elektroniikasta, mineraaleista ja lukemattomista muista elottomista kohteista. Ja silti jäisivät ulkoavaruuden suunnattomat alueet suuressa määrin tutkimattomiksi. Mikä tutkimuksen kohde olisikaan siinä! Kaikkeudessa on miljardeja linnunratoja eli tähtijärjestelmiä, ja näihin linnunratoihin voi kuulua miljardeja tähtiä. – Ps. 8:4, 5.

Ei pidä myöskään unohtaa sitä tosiasiaa, että ilman pitkiä opiskeluvuosiakin elollinen ja eloton maailma voi innoittaa ihmisen luovaa kykyä ja mielikuvitusta. Kasvien ja eläinten samoin kuin elottoman luomakunnan värit ja muodot eivät ainoastaan ilahduta silmää, vaan ovat myös loputon ideoitten lähde koristetaiteille. Ei ole mitään syytä pelätä, että ihmisen luomiskyky vähitellen lakkaisi saamasta vaikutteita ja että elämä tulisi harmaaksi ja yksitoikkoiseksi.

Mutta vaikka olisikin kaukainen mahdollisuus saavuttaa täydellinen maan ja kaiken siinä olevan elämän tuntemus, niin tekisikö se itsessään elämän ikävystyttäväksi? Ajattelehan: vuoden aikana ihminen voi syödä toista tuhatta ateriaa. Neljänkymmenen vuoden ikäinen mies on voinut syödä paljon yli 40000 ateriaa. Mutta muodostuuko syöminen ikävämmäksi vuosien mittaan? Onko henkilö, joka on syönyt 40000 ateriaa, ikävystyneempi kuin se, joka on syönyt puolta vähemmän?

Sellaisestakin, mikä toistuu, voi saada todellista nautintoa. Kuka meistä ikävystyy tuntiessaan vienoja tuulen henkäyksiä tai niiden kosketuksen, joita me rakastamme, kuullessaan puron solinan, aaltojen pauhun niiden murskaantuessa rantaa vasten, lintujen viserrystä tai laulua, nähdessään loistavia auringonlaskuja, kiemurtelevia jokia, kirkkaita järviä, ryöppyäviä vesiputouksia, reheviä niittyjä, pilviä tapailevia vuoria tai palmujen reunustamia rantoja ja hengittäessään hyvänhajuisten kukkien tuoksua? – Vrt. Kork. v. 2:11–13.

TILAISUUKSIA ILMAISTA RAKKAUTTA

Tietenkään pelkkä oppiminen ja oppimamme soveltaminen ei riittäisi tekemään ikuista elämää rikkaaksi ja merkitykselliseksi. Meillä ihmisillä on synnynnäinen tarve rakastaa ja olla rakastettuja. Kun me huomaamme, että toiset tarvitsevat, arvostavat ja rakastavat meitä, me haluamme elämän jatkuvan. Sydäntämme lämmittää tietää, että toiset kaipaavat meitä, kun olemme poissa, että he ikävöivät nähdäkseen meidät jälleen. Seurustelu rakkaitten sukulaisten ja ystävien kanssa on rakentavaa ja rohkaisevaa. Meidät tekee onnellisiksi se, että voimme tehdä jotakin niiden hyväksi, joita me rakastamme, ja huolehtia heidän hyvinvoinnistaan.

Ikuinen elämä asettaisi eteemme rajattomat mahdollisuudet ilmaista rakkautta ja hyötyä toisten rakkaudesta. Se soisi meille tarpeellisen ajan, jotta voisimme oppia tuntemaan toisia ihmisiä, arvostamaan heidän hyviä ominaisuuksiaan ja voisimme kehittää harrasta rakkautta heitä kohtaan. Maan asukkaat ovat todella hyvin erilaisia – erilaisia persoonallisuudeltaan, pukeutumistavoiltaan ja sen suhteen, millaisesta ruoasta, arkkitehtuurista, musiikista ynnä muista taidelajeista he pitävät. Me emme pysty kuvittelemaankaan, kuinka paljon aikaa tarvittaisiin, ennen kuin ehtisi tutustua miljardeihin ihmisiin ja oppia arvostamaan heitä ja hyötyä heidän kokemuksistaan ja kyvyistään. Mutta eikö olisi ilo tuntea koko ihmisperhe ja pystyä ottamaan jokainen sen jäsen vastaan rakkaana ystävänä?

Se, mitä ikuinen elämä maan päällä voisi tarjota meille, on rikasta ja antoisaa. Miten me voisimme ikävystyä, kun meillä olisi niin paljon oppimista ja sellaista, mitä voisimme hyödyllisesti soveltaa käytäntöön? Miten olisi mahdollista, että me väsyisimme ilmaisemaan rakkautta täysin määrin toisia kohtaan? Tohtori Ignace Lepp totesi kirjassaan Death and Its Mysteries (Kuolema ja sen salaisuudet):

”Ne, jotka ovat kokeneet aidon rakkauden ja päässeet henkisiin saavutuksiin, tietävät hyvin, etteivät he voi koskaan saavuttaa kyllästymispistettä. Tiedemies, joka omistaa kaiken aikansa ja tarmonsa tutkimuksiin, tietää, että mitä enemmän hän oppii, sitä enemmän hänellä on oppimista ja sitä enemmän hänen tiedonhalunsa kasvaa. Samoin ne, jotka rakastavat, todella tietävät, ettei heidän rakkautensa kasvulle ole mitään kuviteltavissa olevaa rajaa.”

Mutta milloin nuo ikuisen elämän antamat mahdollisuudet tulevat omiksemme? Milloin Jumalan valtakunta Kristuksen johdolla tekee sen mahdolliseksi? Ja jos me kuolisimme ennen tuota aikaa, onko meillä mitään mahdollisuutta päästä takaisin elämään?

18. luku

Miksi monilla nykyään elävillä on tilaisuus olla kuolematta koskaan

JUMALAN valtakunnan aika ryhtyä hoitamaan kaikkia maan asioita on käsillä. Sinä voit olla niiden joukossa, jotka näkevät sen ihmiskunnalle tuomat suurenmoiset siunaukset. Tämä ei ole mikään perusteeton väite. Sitä tukevat monet todisteet, joiden joukossa on sellaisiakin, jotka sinä olet henkilökohtaisesti nähnyt.

Monia satoja vuosia sitten Jehova Jumala paljasti sen nimenomaisen ajan, jolloin hallitusvalta annetaan sille, jonka hän asettaisi ihmismaailman kuninkaaksi. Hän käytti tämän paljastaessaan vertauskuvia ja välitti osan tästä tiedosta erään unen avulla.

Sen, että Jumala käytti sellaista viestintäkeinoa tämän tärkeän tiedon välittämiseksi ihmisille, ei pitäisi herättää epäilyksiä. Ajattele, millä tavalla ihmiset nykyään lähettävät tietoja. Salaisia sanomia lähetetään koodikielellä halki avaruuden. Sen jälkeen joko ihmiset tai koneet selvittävät nämä koodisanomat. Tämä tiedonvälityskeino on tarkoituksenmukainen. Se salaa tiedon merkityksen niiltä, joilla ei ole oikeutta sen tietämiseen.

Samoin ei Jumalakaan ole käyttänyt vertauskuvia tarkoituksettomasti. Sellaisten vertauskuvien ymmärtäminen vaatii ahkeraa tutkimista. Monet ihmiset ovat kuitenkin haluttomia käyttämään aikaa ymmärryksen saamiseksi, koska heillä ei ole tosi rakkautta Jumalaa ja totuutta kohtaan. Siksi ”valtakunnan pyhät salaisuudet” pysyvät heiltä salattuina. – Matt. 13:11–15, Um.

MUINAINEN PROFEETALLINEN UNI

Yksi noista ”pyhistä salaisuuksista” on Raamatussa Danielin kirjassa. Tuo kirja varaa olennaisen tiedon sen ajankohdan määrittämiseksi, jona kuninkaallinen valta annetaan Jumalan asettamalle kuninkaalle. Tuon kirjan neljännestä luvusta löydät kertomuksen unesta, jonka Jumala lähetti Babylonian kuninkaalle Nebukadnessarille. Mikä oli tämän unen ja sen täyttymyksen tarkoitus? Kertomus sanoo:

”Että elävät tietäisivät Korkeimman hallitsevan ihmisten valtakuntaa ja antavan sen, kenelle hän tahtoo, ja asettavan sen päämieheksi ihmisistä halvimman [vaatimattomimman, Um].” – Dan. 4:14.

Unen sisällys oli pääpiirteissään seuraava: Suunnaton puu nähtiin hakattavan poikki ”pyhän enkelin” käskystä. Puun kanto sidottiin sitten sen versomisen estämiseksi. Sen piti jäädä tällä tavoin sidotuksi ”kedon ruohikkoon” ”seitsemäksi ajaksi”. – Dan. 4:10–13.

Mikä oli tämän unen merkitys? Profeetta Danielin Nebukadnessarille antama henkeytetty selitys kuului:

”Puu, jonka sinä näit . . . olet sinä, kuningas, joka olet kasvanut ja vahvistunut; sinun suuruutesi on kasvanut ja ulottuu taivaaseen ja sinun valtasi maan ääriin.

”Ja että kuningas näki pyhän enkelin astuvan alas taivaasta ja sanovan: ’Hakatkaa puu poikki ja turmelkaa se, mutta jättäkää sen kanto juurineen maahan, rauta- ja vaskikahleissa kedon ruohikkoon; taivaan kasteesta hän kastukoon, ja niinkuin kedon eläinten olkoon hänen osansa, kunnes häneltä on kulunut seitsemän aikaa’, sen selitys, oi kuningas, ja Ylimmäisen päätös, joka on kohdannut minun herraani, kuningasta, on tämä: Sinut ajetaan pois ihmisten seasta, ja kedon eläinten parissa on sinun asuinpaikkasi oleva; sinä joudut syömään ruohoa niinkuin raavaat, ja sinä olet kastuva taivaan kasteesta; ja niin on sinulta kuluva seitsemän aikaa, kunnes tulet tuntemaan, että Korkein hallitsee ihmisten valtakuntaa ja antaa sen, kenelle hän tahtoo.

”Mutta että käskettiin jättää maahan puun kanto juurineen, se tietää, että sinun valtakuntasi pysytetään sinulla, ja sinä saat sen, niin pian kuin tulet tuntemaan, että valta on taivaan.” – Dan. 4:17–23.

Tällä unella oli siis ensimmäinen täyttymyksensä kuningas Nebukadnessarissa. ”Seitsemän aikaa” eli seitsemän kirjaimellista vuotta Nebukadnessar oli mieIisairas. Hänen valtakuntansa säilytettiin kuitenkin häntä varten, niin että kun hän sai takaisin mielenterveytensä, hän alkoi taas hoitaa kuninkaallista virkaansa. – Dan. 4:26–34.

”IHMISISTÄ VAATIMATTOMIMMAN” KUNINKUUS

Mutta tämän poikki hakattua puuta koskevan yksityiskohtaisen kertomuksen täyttymys ei rajoittunut ainoastaan kuningas Nebukadnessariin. Mistä me tiedämme sen? Koska, kuten itse näyssä sanotaan, se liittyy Jumalan valtakuntaan ja sen hallitusvaltaan, jolle Jumala sen antaa. Ja kenet Jumala on valinnut kuninkuuteen? Kuningas Nebukadnessarille annettu vastaus kuului: ”Ihmisistä vaatimattomimman.” – Dan. 4:14, Um.

Historian tosiasiat osoittavat kiistattomasti, että poliittiset ihmishallitsijat eivät ole osoittaneet vaatimattomuutta. Ihmisten hallitukset ja niiden hallitsijat ovat korottaneet itsensä ja osoittautuneet petomaisiksi käydessään verisiä sotia toisiaan vastaan. Sen tähden ei pitäisi olla yllättävää, että Raamattu vertaa epätäydellisiä ihmishallituksia eli valtakuntia petoihin ja osoittaa, että niiltä kaikilta riistetään lopulta hallitusvalta. (Dan. 7:2–8) Siitä, kuka tulee heidän tilalleen, Raamattu kertoo nämä profeetta Danielin sanat:

”Minä näin yöllisessä näyssä, ja katso, taivaan pilvissä tuli Ihmisen Pojan kaltainen; ja hän saapui Vanhaikäisen tykö, ja hänet saatettiin tämän eteen. Ja hänelle annettiin valta, kunnia ja valtakunta, ja kaikki kansat, kansakunnat ja kielet palvelivat häntä. Hänen valtansa on iankaikkinen valta, joka ei lakkaa, ja hänen valtakuntansa on valtakunta, joka ei häviä.” – Dan. 7:13, 14.

Se, jota tässä kuvaillaan, ei ole kukaan muu kuin Jeesus Kristus, jota sanotaan Raamatussa sekä ”Ihmisen Pojaksi” että ”kuningasten Kuninkaaksi ja herrain Herraksi”. (Matt. 25:31; Ilm. 19:16) Hän luopui halukkaasti korkeasta asemastaan taivaissa ja tuli ihmiseksi, ”vähän enkeleitä alhaisemmaksi”. (Hepr. 2:9, Um; Fil. 2:6–8) Ihmisenä Jeesus Kristus osoittautui äärimmäiseen asti ärsytettynäkin ”lempeämieliseksi ja vaatimattomaksi sydämeltä”. (Matt. 11:29, Um) ”Joka häntä herjattaessa ei herjannut takaisin, joka kärsiessään ei uhannut, vaan jätti asiansa sen haltuun, joka oikein tuomitsee.” – 1. Piet. 2:23.

Ihmismaailma ei pitänyt Jeesusta Kristusta missään arvossa vaan kieltäytyi antamasta hänelle sitä kunniaa, jonka hän oikeutetusti ansaitsi. Tilanne oli sellainen kuin profeetta Jesaja oli ennustanut: ”Hän oli ylenkatsottu, ihmisten hylkäämä, kipujen mies ja sairauden tuttava, jota näkemästä kaikki kasvonsa peittivät, halveksittu, jota emme minäkään pitäneet.” – Jes. 53:3.

Ei voi olla epäilystäkään siitä, että kuvaus ”ihmisistä vaatimattomimmasta” soveltuu Jeesukseen. Siksi poikki hakattua puuta koskevan profeetallisen unen täytyy viitata siihen aikaan, jolloin hän saa ihmismaailmaa koskevan hallitusvallan. Se tapahtuisi ”seitsemän ajan” lopussa. Miten pitkät nuo ”ajat” ovat? Milloin ne alkavat? Milloin ne päättyvät?

”SEITSEMÄN AJAN” PITUUS

Yli kuusisataa vuotta Nebukadnessarin unen jälkeen Jeesus Kristus ilmaantui näyttämölle julistaen, että ”taivasten valtakunta on tullut lähelle”. (Matt. 4:17) Hän saattoi sanoa näin, koska hän tulevana Kuninkaana oli läsnä. Hän ei kuitenkaan saanut vielä silloin kuninkuutta ihmismaailman suhteen. Niinpä Jeesus Kristus kerran, kun jotkut väärin päättelivät, että ”Jumalan valtakunta oli kohta ilmestyvä”, kertoi vertauksen, joka osoitti, että kuluisi pitkä aika, ennen kuin hän saisi sellaisen kuninkaallisen vallan. (Luuk. 19:11–27) On sen tähden selvää, että Danielin ennustuksen laajemmassa täyttymyksessä ”seitsemän aikaa” käsittävät ajan, joka ei ole vain seitsemän vuotta vaan useita satoja vuosia pitkä.

Todisteet osoittavat, että nuo ”seitsemän aikaa” kestivät 2520 päivää, toisin sanoen seitsemän profeetallista vuotta, joista kussakin oli 360 päivää. Tämä vahvistetaan muissa Raamatun kohdissa, joissa puhutaan ”ajoista”, ”kuukausista” ja ”päivistä”. Esimerkiksi Ilm. 11:2 puhuu ”neljänkymmenenkahden kuukauden” eli kolmen ja puolen vuoden pituisesta ajasta. Seuraavassa jakeessa saman ajan sanotaan olevan ”tuhat kaksisataa kuusikymmentä päivää”. Jos jaat 1260 päivää 42 kuukaudella, niin saat 30 päivää kutakin kuukautta kohti. Kaksitoista kuukautta käsittävä vuosi on siis 360-päiväinen. Tämän mukaan ”seitsemän aikaa” eli seitsemän vuotta on 2520 päivää (7 x 360).

Ilm. 12:6, 14 vahvistaa tämän laskelman oikeaksi. Siinä sanotaan 1260 päivän olevan ”aika ja kaksi aikaa ja puoli aikaa” eli ’kolme ja puoli aikaa’ (”kolme ja puoli vuotta”, The New English Bible). Koska seitsemän on kaksi kertaa kolme ja puoli, niin ”seitsemän aikaa” on 2520 päivää (2 x 1260).

Tarkoittaessaan aikaa, jolloin Jeesus saa kuninkuuden ihmismaailman suhteen, nämä Danielin ennustuksen ”seitsemän aikaa” käsittävät tietenkin paljon pitemmän ajan kuin 2520 kirjaimellista vuorokautta. Onko mitään keinoa saada selville, kuinka pitkä kukin näistä ”päivistä” oli? Kyllä on. Profeetallisia päiviä koskeva Raamatun sääntö kuuluu: ”Päivä vuodeksi luettuna.” (4. Moos. 14:34; Hes. 4:6) Kun sovellamme tämän ”seitsemään aikaan”, saamme tulokseksi 2520 vuotta.

”SEITSEMÄN AJAN” ALKU

Kun tiedämme ”seitsemän ajan” pituuden, voimme nyt ryhtyä tutkimaan, milloin ne alkoivat. Jälleen kiinnitämme huomiomme siihen, mitä tapahtui Nebukadnessarille poikki hakattua puuta koskevan profeetallisen unen täyttymyksessä. Ajattele hänen tilannettaan:

Siihen aikaan, jolloin Nebukadnessar menetti mielenterveytensä, hänellä oli maailmanherruus, sillä Babylonia oli siihen aikaan maailman mahtavin valtakunta. Nebukadnessarin tapauksessa vertauskuvallisen puun hakkaaminen poikki merkitsi tilapäistä keskeytystä hänen hallitessaan maailman suvereenina.

Kaikki, mitä Jumala teki Nebukadnessarin tapauksessa, liittyi Jumalan itsensä valitseman kuninkaan hallitusvaltaan. Sen, että Nebukadnessar menetti valtaistuimensa ”seitsemäksi ajaksi”, täytyy siis olla vertauskuvallista. Mitä se vertauskuvasi? Jumalan järjestämän hallitusvallan eli suvereenisuuden tilapäistä keskeytystä, koska juuri Jehova Jumala oli Nebukadnessarin tapauksessa sallinut hänen saada maailmanhallitsijan aseman ja hän otti sitten tilapäisesti häneltä pois tuon aseman, kuten kuningas itse myönsi. (Dan. 4:31–34) Siis sen, mikä kohtasi Nebukadnessaria, on täytynyt vertauskuvata suvereenisuuden poistamista Jumalan valtakunnalta. Puu itse edusti näin ollen maata koskevaa maailmanherruutta.

Yhteen aikaan hallitus, jonka sijaintipaikka oli Jerusalemissa, oli eräs Jumalan valtakunta. Daavidin kuninkaallisen suvun hallitsijoiden sanottiin istuvan ”Jehovan valtaistuimella” ja heitä oli käsketty hallitsemaan hänen lakinsa mukaan. (1. Aikak. 29:23, Um) Jerusalem oli sen tähden Jumalan hallituksen sijaintipaikka siinä mielessä, että se edusti sitä.

Kun siis babylonialaiset Nebukadnessarin johdolla hävittivät Jerusalemin ja sen vallan alaisuudessa oleva maa autioitui täysin, maailmanherruus siirtyi pakanoiden käsiin minkään Jehovan suvereenisuutta edustavan valtakunnan häiritsemättä. Korkein Suvereeni pidättyi käyttämästä hallitusvaltaansa tällä tavalla. Tätä hänen pidättymistään hallitsemasta maata suvereenina valtakuntansa välityksellä verrataan jäljellä olevan puunkannon sitomiseen. Kun Jerusalem hävitettiin ja autioitettiin täysin, niin sen ’tallaaminen’ hallituskaupunkina, joka edusti Jehovan suvereenisuutta, alkoi. Tämä merkitsee näin ollen sitä, että nuo ”seitsemän aikaa” alkoivat silloin, kun Nebukadnessar hävitti Jerusalemin ja Juudan maa autioitui täysin. Milloin se tapahtui?

Raamattua ja maallista historiaa voidaan käyttää sen vahvistamiseksi, että tuo tapaus sattui vuonna 607 eaa.a Todistelu on seuraava:

Maalliset historioitsijat ovat yhtä mieltä siitä, että persialainen Kyyros kukisti Babylonin vuonna 539 eaa. Kaikki saatavissa olevat vanhan ajan historialliset asiakirjat vahvistavat tämän ajankohdan. Raamattu paljastaa, että Kyyros julkaisi ensimmäisenä hallitusvuotenaan säädöksen, joka antoi pakkosiirtolaisuudessa oleville israelilaisille luvan palata Jerusalemiin ja jälleenrakentaa sen temppelin. Koska Dareios Meedialainen hallitsi ensin lyhyen ajan Babyloniaa, niin ensimmäinen vuosi, jona Kyyros hallitsi Babyloniaa, ulottui ilmeisesti vuodesta 538 vuoteen 537 eaa. (Dan. 5:30, 31) Koska taivallettavana oli melkoinen matka, on täytynyt olla vuoden 537 eaa. (eikä vuoden 538 eaa.) ”seitsemäs kuukausi”, kun israelilaiset tulivat takaisin kaupunkeihinsa ja Jerusalemin ja Juudan maan autioitus päättyi. (Esra 3:1, 6) He jäivät siitä huolimatta pakanaherruuden alaisuuteen ja sanoivat siksi olevansa ’orjina omassa maassaan’. – Neh. 9:36, 37.

Raamatun 2. Aikakirja (36:19–21) osoittaa, että Jerusalemin hävityksestä ja sen alueitten autioituksesta kului ennallistamiseen seitsemänkymmenen vuoden pituinen ajanjakso. Se sanoo:

”Jumalan temppeli poltettiin, Jerusalemin muurit revittiin, kaikki sen palatsit poltettiin tulella, ja kaikki sen kallisarvoiset esineet hävitettiin. Ja jotka olivat säilyneet miekalta, ne vietiin pakkosiirtolaisuuteen Baabeliin. Ja he olivat hänen [Nebukadnessarin] ja hänen poikiensa palvelijoina, kunnes Persian valtakunta sai vallan. Ja niin toteutui Herran sana, jonka hän oli puhunut Jeremian suun kautta, kunnes maa oli saanut hyvityksen sapateistaan – niin kauan kuin se oli autiona, se lepäsi – kunnes seitsemänkymmentä vuotta oli kulunut.”

Jos laskemme seitsemänkymmentä vuotta taaksepäin siitä ajasta, jolloin israelilaiset palasivat takaisin kaupunkeihinsa, toisin sanoen vuodesta 537 eaa., niin tulemme vuoteen 607 eaa. Siksi pakanakansat alkoivat juuri tuona vuonna tallata Jerusalemia, joka edusti Jumalan hallitusta.

”SEITSEMÄN AJAN” PÄÄTTYMINEN

Jeesus Kristus viittasi tähän Jerusalemin tallaamiseen sanoessaan opetuslapsilleen: ”Jerusalem on oleva pakanain tallattavana, kunnes pakanain ajat täyttyvät.” (Luuk. 21:24) Noiden ”pakanain aikojen” piti päättyä 2520 vuotta vuoden 607 eaa. jälkeen. Se oli tapahtuva vuonna 1914. Päättyikö Jerusalemin tallaaminen silloin?

On totta, että maallinen Jerusalemin kaupunki ei nähnyt Daavidin kuninkaalliseen sukuun kuuluvan kuninkaan ennallistamista vuonna 1914. Mutta se ei ollut odotettavissakaan. Miksi ei? Jerusalemin maallisella kaupungilla ei ollut enää mitään pyhää merkitystä Jumalan kannalta. Ollessaan maan päällä Jeesus Kristus sanoi: ”Jerusalem, Jerusalem, sinä, joka tapat profeetat ja kivität ne, jotka ovat sinun tykösi lähetetyt, kuinka usein minä olenkaan tahtonut koota sinun lapsesi, niinkuin kana kokoaa poikansa siipiensä alle! Mutta te ette ole tahtoneet. Katso, ’teidän huoneenne on jäävä hyljätyksi’.” (Luuk. 13:34, 35) Sitä paitsi Jeesuksen Kristuksen käsissä oleva valtakunta ei ole maallinen hallitus, jonka pääkaupunki olisi Jerusalem tai jokin muu kaupunki. Se on taivaallinen valtakunta.

Siksi Ilm. 11:15:n täyttymys tapahtui vuonna 1914 näkymättömissä taivaissa: ”Maailman kuninkuus on tullut meidän Herrallemme ja hänen Voidellullensa, ja hän on hallitseva aina ja iankaikkisesti.” Se, mitä Jerusalem edusti, toisin sanoen Jumalan hyväksynnällä hallitseva messiaaninen hallitus, ei ollut enää silloin tallattavana. Jälleen oli olemassa Daavidin hallitsijasukuun kuuluva kuningas, joka Jumalan asettamana hallitsi ihmiskunnan asioita. Näkyvät tapahtumat, jotka ovat sattuneet täällä maan päällä Raamatun ennustusten täyttymykseksi vuodesta 1914 lähtien, todistavat tämän.

Yksi näistä ennustuksista on Raamatun Ilmestyskirjan kuudennessa luvussa. Siinä esitetään vertauskuvallisesti, miten kuninkaallinen valta annetaan Jeesukselle Kristukselle, ja sitä seuraavat tapahtumat.

Siitä, miten Jeesus saa kuninkuuden, kertomus sanoo: ”Katso: valkea hevonen; ja sen selässä istuvalla oli jousi, ja hänelle annettiin seppele [kruunu, Um], ja hän lähti voittajana ja voittamaan [täydentämään voittonsa, Um].” (Ilm. 6:2) Myöhemmin Ilmestyskirja tunnistaa erehtymättömästi tuon hevosen ratsastajan sanoessaan: ”Katso: valkoinen hevonen, ja sen selässä istuvan nimi on Uskollinen ja Totinen, ja hän tuomitsee ja sotii vanhurskaudessa . . . Ja hänellä on vaipassa kupeellaan kirjoitettuna nimi: ’Kuningasten Kuningas ja herrain Herra’.” – Ilm. 19:11–16.

Siitä, mitä tulisi tapahtumaan täällä maan päällä sen jälkeen, kun Jeesus oli saanut ihmismaailman aktiivisen kuninkuuden ”kruunun”, Ilmestyskirjan 6. luku jatkaa:

”Niin lähti toinen hevonen, tulipunainen, ja sen selässä istuvalle annettiin valta ottaa pois rauha maasta, että ihmiset surmaisivat toisiaan; ja hänelle annettiin suuri miekka. Ja kun Karitsa avasi kolmannen sinetin, kuulin minä kolmannen olennon sanovan: ’Tule!’ Ja minä näin, ja katso: musta hevonen; ja sen selässä istuvalla oli kädessään vaaka. . . . Ja kun Karitsa avasi neljännen sinetin, kuulin minä neljännen olennon äänen sanovan: ’Tule!’ Ja, minä näin, ja katso: hallava hevonen; ja sen selässä istuvan nimi oli Kuolema, ja Tuonela seurasi hänen mukanaan, ja heidän valtaansa annettiin neljäs osa maata, annettiin valta tappaa miekalla ja nälällä ja rutolla ja maan petojen kautta.” – Jakeet 4–8.

Eivätkö nämä sanat ole täyttyneet? Eikö maailmanlaajuisen sodan miekka ole raivonnut vuodesta 1914 lähtien? Totisesti! Ensimmäisessä maailmansodassa surmattiin ihmisiä ennennäkemättömät määrät. Yli yhdeksän miljoonaa sotilasta kuoli haavoihin, sairauksiin ja muista syistä. Suoranaisesti tai epäsuorasti sodan vaikutuksesta kuoli myös miljoonia siviilihenkilöitä. Toinen maailmansota surmasi vieläkin enemmän ihmisiä. Se vaati arvion mukaan viidenkymmenenviiden miljoonan siviilihenkilön ja sotilaan elämän.

Eikö elintarvikepula ole kulkenut mustan hevosen tavoin halki maan? Kyllä on. Monin paikoin Eurooppaa esiintyi nälänhätää ensimmäisen maailmansodan aikana ja sen jälkeisenä kautena. Venäjällä kuoli miljoonia ihmisiä. Toisen maailmansodan jälkeen tuli se, mitä The World Book Encyclopedia (1973) kuvailee ”historian suurimmaksi maailmanlaajuiseksi ravinnonpuutteeksi”. Ja tällä hetkellä on synkkä totuus se, että joka kolmas ihminen maailmassa kuolee hitaasti nälkään tai kärsii aliravitsemuksesta.

Tappava ruttokin vaati veronsa. Muutamassa kuukaudessa, vuosina 1918–1919, yksistään espanjantauti-niminen influenssaepidemia surmasi noin 20000000 ihmistä. Mikään yksittäinen onnettomuus ei ollut koskaan aikaisemmin aiheuttanut sellaista suunnatonta tuhoa ihmiskunnan keskuudessa.

Nämä tapahtumat ovat todella olleet liian mittavia jäädäkseen huomaamatta. Joseph Carter sanoo kirjassaan 1918 Year of Crisis, Year of Change (1918 – kriisin vuosi, muutoksen vuosi): ”Tuona syksynä [1918] koettiin kauhu kauhun jälkeen, sillä Ilmestyskirjan neljästä ratsastajasta kolme – sota, nälänhätä ja rutto – olivat todella liikkeellä.” Nuo vertauskuvalliset ratsastajat eivät ole tähän päivään mennessä lopettaneet ratsastamistaan.

On siis olemassa näkyviä todisteita siitä, että vuonna 1914 poistettiin Nebukadnessarin unen vertauskuvallisesta puunkannosta kahleet. Jehova Jumala alkoi käyttää valtaansa Poikansa, Herran Jeesuksen Kristuksen, valtakunnan kautta. Mutta miksi tämä ei parantanut maailman olosuhteita? Miksi vaikeudet ovat liittyneet aikaan, jona Kristukselle on annettu valta hallita ihmiskuntaa?

Se johtuu siitä, että Saatana on Kristuksen hallitsemaa Jumalan valtakuntaa vastaan. Hän taisteli sitä vastaan silloin, kun sille annettiin valta ihmiskunnan suhteen. Mutta hän kärsi tappion ja hänet karkotettiin demoneineen pyhistä taivaista. Raivostuneina hän ja hänen demoninsa aiheuttavat ihmiskunnan keskuudessa kaikki vaikeudet, mihin he pystyvät, johtaakseen jokaisen ja kaiken tuhoon. Siksi Raamatun kertomus sanookin kuvattuaan taivaassa käytyä sotaa ja sen lopputulosta: ”Sentähden riemuitkaa, taivaat, ja te, jotka niissä asutte! Voi maata ja merta, sillä perkele on astunut alas teidän luoksenne pitäen suurta vihaa, koska hän tietää, että hänellä on vähän aikaa!” – Ilm. 12:7–12.

Miten lyhyt on tuo Valtakunnan vihollisille jätetty aika? Jeesus Kristus paljasti, että hänen tulonsa Valtakunnan kirkkaudessa ja jumalattoman asiainjärjestelmän poistaminen tapahtuvat yhden ihmissukupolven aikana. Hän sanoi: ”Totisesti minä sanon teille: tämä sukupolvi ei katoa, ennenkuin kaikki nämä tapahtuvat.” – Matt. 24:3–42.

Siksi joidenkuiden siitä sukupolvesta, joka eli vuonna 1914, täytyy olla niiden ihmisten joukossa, jotka näkevät Jeesuksen täydentävän voittonsa ja ottavan maan asiat täysin valvontaansa. Se merkitsee myös sitä, että monilla nykyään elävillä on tilaisuus olla kuolematta koskaan. Miten niin?

MIKSI MONET NYKYÄÄN ELÄVISTÄ EIVÄT KOE KUOLEMAA KOSKAAN

Täydentäessään voittonsa Jeesus Kristus ryhtyy kuninkaana toimenpiteisiin ainoastaan niitä vastaan, jotka kieltäytyvät alistumasta hänen hallitusvaltaansa. Lohduttaessaan vainottuja uskonveljiään henkeytetty apostoli Paavali kirjoitti tästä ja sanoi: ”Jumala katsoo oikeaksi kostaa ahdistuksella niille, jotka teitä ahdistavat, ja antaa teille, joita ahdistetaan, levon yhdessä meidän kanssamme, kun Herra Jeesus ilmestyy taivaasta voimansa enkelien kanssa tulen liekissä ja kostaa niille, jotka eivät tunne Jumalaa eivätkä ole kuuliaisia meidän Herramme Jeesuksen evankeliumille. Heitä kohtaa silloin rangaistukseksi iankaikkinen kadotus Herran kasvoista ja hänen voimansa kirkkaudesta.” – 2. Tess. 1:6–9.

On varmaa, että kaikki ihmiset eivät kieltäydy ’tuntemasta’ eli tunnustamasta Jumalan valtaa elämässään. Eivät kaikki ole tottelemattomia ”Herramme Jeesuksen evankeliumille”. Vaikka heitä on vähän verrattuna maailman väestöön, niin on olemassa joukko kristittyjä, jotka ponnistelevat kovasti osoittautuakseen Jumalan antautuneiksi palvelijoiksi ja Jeesuksen Kristuksen uskollisiksi opetuslapsiksi. Ne, jotka ovat jumalallisena teloituspäivänä yksinomaisesti antautuneet Jehova Jumalalle, voivat olla varmoja siitä, että tuo tuomio ei merkitse heidän loppuaan. Raamattu sanoo:

”Nämä ovat ne, jotka siitä suuresta ahdistuksesta tulevat, ja he ovat pesseet vaatteensa ja valkaisseet ne Karitsan veressä. Sentähden he ovat Jumalan valtaistuimen edessä ja palvelevat häntä päivät ja yöt hänen temppelissään, ja hän, joka valtaistuimella istuu, on levittävä telttamajansa heidän ylitsensä. Ei heidän enää tule nälkä eikä enää jano, eikä aurinko ole sattuva heihin, eikä mikään helle, sillä Karitsa, joka on valtaistuimen keskellä, on kaitseva heitä ja johdattava heidät elämän vetten lähteille, ja Jumala on pyyhkivä pois kaikki kyyneleet heidän silmistänsä.” – Ilm. 7:14–17.

”Ahdistuksessa” säilyneen suuren joukon edessä ei ole kuoleman vaan elämän odote. ”Karitsa”, toisin sanoen Herra Jeesus Kristus, johdattaa heidät ”elämän vetten lähteille”. Tämä ei ole vain seitsemänkymmentä tai kahdeksankymmentä vuotta kestävä vaan ikuinen elämä. Hän soveltaa heidän hyväkseen synnit sovittavan uhrinsa hyötyä ja vapauttaa heidät synnistä ja sen kuolemantuottavista seurauksista. Kun he kuuliaisesti mukautuvat hänen apuunsa, he saavuttavat täydellisyyden ihmisinä eikä heidän tarvitse kuolla.

Saatana ja hänen demonijoukkonsa eivät ole häiritsemässä heidän edistymistään. Kun ”suuri ahdistus” on tehnyt lopun maallisesta pahasta asiainjärjestelmästä, Saatana heitetään syvyyteen tuhanneksi vuodeksi. Raamatun vertauskuvallinen esitys tästä tapahtumasta kuuluu: ”Minä näin tulevan taivaasta alas enkelin, jolla oli syvyyden avain ja suuret kahleet kädessään. Ja hän otti kiinni lohikäärmeen, sen vanhan käärmeen, joka on perkele ja saatana, ja sitoi hänet tuhanneksi vuodeksi ja heitti hänet syvyyteen ja sulki ja lukitsi sen sinetillä hänen jälkeensä, ettei hän enää kansoja villitsisi.” (Ilm. 20:1–3) Näin ollen Saatana ja hänen demoninsa ovat ikään kuin kuolleet, eikä heillä ole mitään mahdollisuutta aiheuttaa vaikeuksia ihmiskunnalle.

Raamattu kohdistaa selvästi huomion siihen sukupolveen, joka eli vuonna 1914, sukupolvena, joka saa vielä nähdä Saatanan häirinnästä vapaan Valtakunnan hallinnon alun. Siksi monilla nykyään elävillä on tilaisuus olla kuolematta koskaan. He varjeltuvat nykyisen jumalattoman järjestelmän tuhossa ja vapautuvat sen jälkeen vähitellen synnistä ja heidät saatetaan inhimilliseen täydellisyyteen. Synnittöminä ihmisinä heidät vapautetaan sitten synnin palkasta – kuolemasta. – Room. 6:23.

Tämän vuoksi sinun on kiireellisen tärkeää asettua Kuninkaan Jeesuksen Kristuksen puolelle, ellet ole jo tehnyt sitä, ja elää nyt yhtenä hänen uskollisista alamaisistaan. Jehovan kristityt todistajat koettavat tehdä näin ja he ovat innokkaita auttamaan toisia toimimaan samalla tavalla.

[Alaviitteet]

19. luku

Miljardit kuolleet ovat pian jälleen elossa

JEESUKSEN KRISTUKSEN ja hänen 144000 hallitsijatoverinsa käsissä oleva Valtakunnan hallinto varaa todella suurenmoisia siunauksia ”suuressa ahdistuksessa” varjeltuville. Niitä vahingollisia vaikutuksia, jotka aiheutuivat siitä, että Aadam syöksi itsensä ja syntymättömät jälkeläisensä syntiin, ei silloin muisteta niin, että se olisi henkisesti ja tunneperäisesti tuskallista. Profeetta Jesajan henkeytetyt sanat lupaavat: ”Entisiä ei enää muisteta, eivätkä ne enää ajatukseen astu.” – Jes. 65:17.

Jotta näin voisi tapahtua, synnin kuolemaatuottavista vaikutuksista johtuvasta kivusta ja surusta täytyy kokonaan tehdä loppu. Se vaatisi miljardien nyt kuolleena olevien ihmisten herättämistä eloon. Miksi?

Jos sinä säilyisit ”suuressa ahdistuksessa”, olisitko todella onnellinen tietäessäsi, että rakkaat ystäväsi ja sukulaisesi, jotka ovat kuolleet menneinä vuosina, ovat yhä vailla elämää ja sen siunauksia? Eikö se aiheuttaisi sydämen ja mielen tuskaa sinulle? Jotta mitään mahdollisuutta ei jäisi tällaiselle tuskalle, kuolleet täytyy herättää. Vain jos heidät voidaan palauttaa eloon ja jos heitä voidaan auttaa saavuttamaan ruumiin ja mielen täydellisyys, tulevat synnin vahingolliset vaikutukset täysin poistetuiksi.

Pyhä Raamattu vakuuttaa meille, että kuolleet yleensä tulevat jälleen elämään. Heille annetaan tilaisuus saada enemmän kuin se lyhyt elinikä, joka päättyi heidän kuollessaan. Jehova Jumala on valtuuttanut Poikansa Jeesuksen Kristuksen herättämään heidät kuolleista. (Joh. 5:26–28) Se, että Jeesukselle on annettu valta herättää kuolleet, on sopusoinnussa sen tosiasian kanssa, että hänestä puhutaan profeetallisesti Raamatussa ”Iankaikkisena isänä”. (Jes. 9:5) Kun Jeesus herättää eloon kuolemassa nukkuvat, hänestä tulee heidän Isänsä. – Vrt. Ps. 45:17.

USKON PERUSTE

Ihmisen, joka tunnustaa Jumalan olemassaolon, ei pitäisi olla vaikea uskoa lujasti ylösnousemukseen. Eikö ole ymmärrettävää, että Hän, joka alun perin antoi ihmiselle elämän, on myös kyllin viisas ennallistaakseen elämän kuolleille eli luodakseen kuolleet ihmiset uudelleen? Jehova Jumala on henkilökohtaisesti luvannut, että kuolleet tulevat elämään jälleen. Hän on myös suorittanut voimallisia tekoja, jotka vahvistavat luottamustamme tähän lupaukseen.

Jehova Jumala antoi joillekuille uskollisista palvelijoistaan vallan todella herättää kuolleita. Sarpatissa, joka ei ole kaukana Välimeren itärannikolta, profeetta Elia herätti erään lesken ainoan pojan kuolleista. (1. Kun. 17:21–23) Hänen seuraajansa Elisa herätti arvossa pidetyn, vieraanvaraisen naisen ainoan pojan Suunemissa, Israelin pohjoisosassa. (2. Kun. 4:8, 32–37) Jeesus Kristus herätti lähellä Galileanmerta sijainneen synagogan esimiehen, Jairuksen, tyttären; Nainissa, Galileanmeren lounaispuolella, erään lesken ainoan pojan; ja rakkaan ystävänsä Lasaruksen, joka oli ollut kuolleena neljä päivää ja joka oli haudattu lähelle Jerusalemia. (Mark. 5:22, 35, 41–43; Luuk. 7:11–17; Joh. 11:38–45) Joppessa, Välimeren rannalla, apostoli Pietari herätti Dorkaksen (Tabitan) kuolleista. (Apt. 9:36–42) Ja viipyessään lyhyen aikaa roomalaisessa Aasian maakunnassa apostoli Paavali herätti Eutykuksen, joka oli kuollut pudottuaan kolmannen kerroksen ikkunasta maahan. – Apt. 20:7–12.

Kaikkein merkittävin oli Jeesuksen Kristuksen oma ylösnousemus. Tämä monien vahvistama historiallinen tapaus on voimakkain todistus siitä, että on ylösnousemus. Siihen apostoli Paavali viittasi, kun hän sanoi Kreikassa Ateenan Areiopagille kokoontuneille: ”[Jumala] on tuomitseva maanpiirin vanhurskaudessa sen miehen kautta, jonka hän siihen on määrännyt; ja hän on antanut kaikille siitä vakuuden, herättämällä hänet kuolleista.” – Apt. 17:31.

Jeesuksen ylösnousemus oli tosiasia, joka on todistettu ilman epäilyksen varjoakaan. Paljon enemmän kuin kaksi tai kolme todistajaa saattoi todistaa siitä. Kerrankin ylösnoussut Jeesus Kristus näyttäytyi yli viidellesadalle opetuslapselle. Niin hyvin toteen näytetty oli hänen ylösnousemuksensa, että apostoli Paavali saattoi sanoa ylösnousemuksen kieltämisen merkitsevän koko kristillisen uskon kieltämistä. Hän kirjoitti: ”Jos ei ole kuolleitten ylösnousemusta, ei Kristuskaan ole noussut. Mutta jos Kristus ei ole noussut kuolleista, turha on silloin meidän saarnamme, turha myös teidän uskonne; ja silloin meidät myös havaitaan vääriksi Jumalan todistajiksi, koska olemme todistaneet Jumalaa vastaan, että hän on herättänyt Kristuksen, jota hän ei ole herättänyt, jos kerran kuolleita ei herätetä.” – 1. Kor. 15:13–15.

Varhaiskristityt tiesivät apostoli Paavalin tavoin varmasti, että Jeesus oli herätetty kuolleista. He olivat niin varmoja palkan saamisesta ylösnousemuksessa, että he olivat valmiit kokemaan ankaria vainoja, jopa kuolemankin.

YLÖSNOUSEMUS HENKIELÄMÄÄN

Jeesuksen Kristuksen ylösnousemus osoittaa, että kuolleitten herättäminen ei merkitse aivan saman ruumiin tuomista takaisin elämään. Jeesusta ei herätetty ihmiselämään vaan henkielämään. Tähän viitaten apostoli Pietari kirjoitti: ”Myös Kristus kärsi kerran kuoleman syntien tähden, vanhurskas vääräin puolesta, johdattaaksensa meidät Jumalan tykö; hän, joka tosin kuoletettiin lihassa, mutta tehtiin eläväksi hengessä.” (1. Piet. 3:18) Ylösnousemuksessaan Jeesus ei saanut lihaa ja verta olevaa ruumista, vaan ruumiin, joka soveltui taivaalliseen elämään. – 1. Kor. 15:40, 50.

Tuo henkiruumis oli tietenkin näkymätön ihmissilmille. Jotta Jeesuksen opetuslapset olisivat siis voineet nähdä hänet hänen ylösnousemuksensa jälkeen, Jeesuksen täytyi ottaa itselleen liharuumis. On huomattava, että Jeesusta ei haudattu vaatteet päällä, vaan hänet käärittiin pellavaisiin käärinliinoihin. Hänen ylösnousemuksensa jälkeen käärinliinat jäivät hautaan. Siis aivan samoin kuin Jeesuksen täytyi aineellistaa vaatteet, hän otti itselleen myös liharuumiin, jotta hänen opetuslapsensa olisivat voineet nähdä hänet. (Luuk. 23:53; Joh. 19:40; 20:6, 7) Outoako? Ei, vaan tämä oli täsmälleen samaa, mitä enkelit olivat tehneet aiemmin näyttäytyessään ihmisille. Se, että Jeesus aineellisti liharuumiin, selittää, miksi hänen opetuslapsensa eivät aina tunteneet häntä heti ja miksi hän saattoi näyttäytyä ja hävitä äkkiä näkyvistä. – Luuk. 24:15–31; Joh. 20:13–16, 20.

Vain ne 144000 perijätoveria, jotka tulevat hallitsemaan Jeesuksen Kristuksen kanssa, kokevat samanlaisen ylösnousemuksen kuin hän. Käsitellessään tätä ylösnousemusta henkielämään Raamattu sanoo:

”Se, minkä kylvät, ei virkoa eloon, ellei se ensin kuole! Ja kun kylvät, et kylvä sitä vartta, joka on nouseva, vaan paljaan jyvän, nisun jyvän tai muun minkä tahansa. Mutta Jumala antaa sille varren, sellaisen kuin tahtoo, ja kullekin siemenelle sen oman varren. . . .

”Niin on myös kuolleitten ylösnousemus: kylvetään katoavaisuudessa, nousee katoamattomuudessa; kylvetään alhaisuudessa, nousee kirkkaudessa; kylvetään heikkoudessa, nousee voimassa; kylvetään sielullinen ruumis, nousee hengellinen ruumis. Jos kerran on sielullinen ruumis, niin on myös hengellinen. Niin on myös kirjoitettu: ’Ensimmäisestä ihmisestä, Aadamista, tuli elävä sielu’; viimeisestä Aadamista tuli eläväksitekevä henki. Mutta mikä on hengellistä, se ei ole ensimmäinen, vaan se, mikä on sielullista, on ensimmäinen; sitten on se, mikä on hengellistä. Ensimmäinen ihminen oli maasta, maallinen, toinen ihminen on taivaasta. Minkäkaltainen maallinen oli, senkaltaisia ovat myös maalliset; ja minkäkaltainen taivaallinen on, senkaltaisia ovat myös taivaalliset. Ja niinkuin meissä on ollut maallisen kuva, niin meissä on myös oleva taivaallisen kuva.” – 1. Kor. 15:36–49.

YLÖSNOUSEMUS ELÄMÄÄN MAAN PÄÄLLÄ

Mutta entä ne, jotka toisin kuin Jeesus Kristus ja hänen 144000 hallitsijatoveriaan herätetään maalliseen elämään? Koska he ovat ’tulleet jälleen maaksi’, niin onko Jumalan koottava uudelleen kaikki ne atomit, jotka kerran muodostivat heidän ruumiinsa, niin että heidän ruumiinsa ovat joka suhteessa täsmälleen samat kuin ne olivat heidän kuolinhetkellään?

Ei, niin ei yksinkertaisesti voisi olla. Miksi ei? Ensinnäkin siksi, että se merkitsisi heidän herättämistään eloon siinä tilassa, jossa he olivat juuri ennen kuolemaansa. Ihmisiä, jotka herätettiin kuolleista menneisyydessä, ei tuotu takaisin täsmälleen samassa sairaassa tilassa, missä he olivat ennen kuolemaansa. Vaikka he eivät olleet täydellisiä ylösnousemushetkellään, heillä oli kokonainen, kohtuullisen terve ruumis.

Sitä paitsi ei olisi järkevää väittää, että täsmälleen samat atomit kootaan jälleen muodostamaan heidän ennallistettu ruumiinsa. Kuoleman jälkeen ja mätänemisvaiheen aikana ihmisruumis muuttuu toisiksi orgaanisiksi yhdisteiksi. Kasvit voivat imeä ne itseensä, ja ihmiset voivat syödä näitä kasveja tai niiden hedelmiä. Siten ne alkuaineiden atomit, jotka muodostivat kuolleen ihmisen, voivat lopulta joutua toiseen ihmiseen. On siis ilmeistä, että ylösnousemuksen aikaan täsmälleen samoja atomeja ei voida koota uudelleen jokaiseen ihmiseen, joka tuodaan takaisin kuolleista.

Mitä ylösnousemus sitten merkitsee yksilölle? Se merkitsee hänen tuomistaan takaisin elämään samana persoonana. Ja mikä tekee ihmisestä sen persoonan, joka hän on? Nekö kemialliset aineet, jotka muodostavat hänen ruumiinsa? Ei, sillä ruumiin molekyylit korvautuvat säännöllisesti toisilla. Todellisuudessa hänet erottaa muista ihmisistä hänen yleinen ulkonäkönsä, äänensä, persoonallisuutensa, kokemuksensa, henkinen kasvunsa ja muistinsa. Kun siis Jehova Jumala herättää Poikansa Jeesuksen Kristuksen välityksellä jonkun ihmisen kuolleista, niin hän ilmeisesti antaa hänelle ruumiin, jossa on samat piirteet kuin aikaisemmassa. Ylösnousseella on sama muisti, jonka hän oli hankkinut elinaikanaan, ja hän on oleva täysin tietoinen tuosta muistista. Henkilö pystyy tunnistamaan itsensä, ja ne, jotka tunsivat hänet hyvin, pystyvät myös tunnistamaan hänet.

Joku voi nyt sanoa: ’Mutta jos ihminen on sillä tavalla luotu uudelleen, niin onko hän todella sama ihminen? Eikö hän ole vain jäljennös?’ Ei, koska sillä tavoin ajateltaessa jätetään huomioon ottamatta se edellä mainittu tosiasia, että meidän ruumiissamme tapahtuu elämämme aikana jatkuvia muutoksia. Noin seitsemän vuotta sitten ruumiimme koostui eri molekyyleistä kuin nykyään. Jopa ulkonäkömmekin muuttuu vuosien vieriessä. Mutta eikö meillä ole silti samat sormenjäljet? Emmekö ole samoja ihmisiä? Aivan varmasti olemme.

Niiden, joiden mielestä ylösnousemus tuntuu melkein uskomattomalta, tulisi pohtia aivan yhtä ihmeellistä tapahtumasarjaa, joka käynnistyy ihmisen hedelmöittämisen aikaan. Siihen pieneen soluun, joka muodostuu siittiösolun ja munasolun yhtyessä, kätkeytyy mahdollisuus sellaisen ihmisen syntymiseen, joka eroaa kaikista milloinkaan eläneistä ihmisistä. Tuossa solussa ovat ne tekijät, jotka ohjaavat tuon yksilön rakentumista ja sen peruspersoonallisuuden muodostumista, jonka hän perii vanhemmiltaan. Elämänsä aikana kokemusten myötä hän saa tietenkin sen jälkeen lisäpiirteitä persoonallisuuteensa. Samoin kuin tapahtuu hedelmöitymisen hetkellä, myös ylösnousemuksen eli uudelleen luomisen hetkellä kuolleen henkilön persoonallisuus ja hänen elämänsä entisyys ennallistetaan hänelle siten, että hänen ruumiinsa jokaiseen soluun lyövät leimansa ne ominaispiirteet, jotka tekevät hänet erilaiseksi kuin kaikki muut ihmiset. Ja ne lisäominaisudet, -piirteet ja -kyvyt, joita hän kehitti aikaisemman elämänsä aikana, lyövät oman leimansa hänen sydämeensä, mieleensä ja ruumiiseensa.

Henkeytetty psalminkirjoittaja totesi Luojasta: ”Sinun silmäsi näkivät minut jo alkiona, ja sinun kirjaasi oli kirjoitettu kaikki sen osat päivinä, jolloin ne muodostettiin eikä yksikään niistä ollut vielä tullut.” (Ps. 139:16, Um) Tämän mukaisesti Jehova Jumala pystyy tekemään havaintoja lapsen perustaipumuksista ja pitämään ne muistissaan heti siitä lähtien, kun geneettiset yhdistelmät ovat muodostuneet hedelmöitymishetkellä. On siis täysin johdonmukaista, että hän kykenee tietämään tarkoin, millaiseksi hän luo kuolleen uudelleen.

Me voimme luottaa Jehovan täydelliseen muistiin. Jopa epätäydelliset ihmisetkin voivat tallentaa kuvanauhalle ihmisten kuvia ja ääntä ja esittää niitä myöhemmin. Paljon suurempi on Jumalan kyky pitää sellaista muistissaan, sillä hän kutsuu kaikkia lukemattomia tähtiäkin nimeltä. – Ps. 147:4.

Voimme siis nähdä, että ylösnousemus eli uudelleen luominen on mahdollinen sen perusteella, että kuollut henkilö elää Jumalan muistissa. Koska Jehova Jumala muistaa täydellisesti elämänmallit ja koska hänen tarkoituksensa on herättää kuolleet, niin hän saattoi pitää sellaisia kuolleita uskon miehiä kuin Aabrahamia, Iisakia ja Jaakobia ikään kuin elävinä. Jeesus Kristus kiinnitti epäuskoisten saddukeusten huomion siihen sanomalla: ”Mutta että kuolleet nousevat ylös, sen Mooseskin on osoittanut kertomuksessa orjantappurapensaasta, kun hän sanoo Herraa Aabrahamin Jumalaksi ja Iisakin Jumalaksi ja Jaakobin Jumalaksi. Mutta hän ei ole kuolleitten Jumala, vaan elävien; sillä kaikki [he kaikki, Um] hänelle elävät.” – Luuk. 20:37, 38.

On todella vahvat perusteet uskoa ylösnousemukseen eli uudelleen luomiseen. Jotkut tosin voivat hylätä tämän ajatuksen, mutta olisitko paremmassa asemassa, jos sulkisit silmäsi ja mielesi todisteilta ja kieltäytyisit uskomasta ylösnousemukseen? Olisiko sinun helpompi kestää rakkaan sukulaisesi tai ystäväsi kuolema? Olisitko paremmin valmistautunut kohtaamaan oman kuolemasi julman mahdollisuuden?

Tietoisuus siitä, että on olemassa muutakin kuin nykyinen elämämme, vapauttaa pelkäämästä sitä, että se katkaistaisiin ennenaikaisesti väkivaltaisin keinoin. Saatana on käyttänyt häikäilemättömästi hyväkseen tätä pelkoa pitääkseen ihmisiä orjuudessa ja ohjaillakseen heitä maallisten edustajiensa välityksellä toimimaan käskyjensä mukaan. (Matt. 10:28; Hepr. 2:14, 15) Peläten mahdollisuutta joutua teloitetuiksi monet ovat menetelleet vastoin omaatuntoaan ja suorittaneet raukkamaisesti rikoksia ihmiskuntaa vastaan, kuten tapahtui natsi-Saksan keskitysleireissä.

Sitä vastoin henkilö, jolla on luja usko ylösnousemukseen, vahvistuu päätöksessään tehdä oikein, vaikka se saattaisi merkitä hänelle kuolemaa. Hänelle se elämä, mistä hän voi nauttia tultuaan herätetyksi kuolleista, on paljon arvokkaampi kuin muutama vuosi elämää nyt. Hän ei halua vaarantaa mahdollisuuttaan iankaikkisen elämän saamiseksi sen vuoksi, mitä siihen verrattuna tuskin voidaan sanoa edes hänen elämänsä pidentämiseksi. Hän on niiden vanhan ajan miesten kaltainen, joista Raamatun Heprealaiskirje kertoo: ”[He] ovat antaneet kiduttaa itseään eivätkä ole ottaneet vastaan vapautusta [sovittelemalla siinä, mikä on oikein], että saisivat paremman ylösnousemuksen.” – Hepr. 11:35.

Varmasti ne, jotka luottavat Jumalan lupaukseen herättää kuolleet, ovat paljon paremmassa asemassa kuin ne, joilla ei ole ylösnousemustoivoa. He voivat katsoa pelotta tulevaisuuteen.

Raamatun todisteet osoittavat, että tämä järjestelmä tulee pian loppuunsa, tämän sukupolven aikana, ja sen tilalle tulee vanhurskas hallinto, joka on Jeesuksen Kristuksen ja hänen hallitsijatovereittensa käsissä. Siksi miljardit kuolleet ovat pian jälleen elossa ja alkavat saada hyötyä Valtakunnan hallinnosta. Miten suurenmoista tuleekaan ”ahdistuksessa” säilyneille olemaan se, että he saavat toivottaa kuolleet tervetulleiksi takaisin! Ajattele sitä iloa, mikä syntyy, kun ihmiset saavat jälleen nauttia hyvien ystäviensä ja rakkaitten sukulaistensa rohkaisevasta toveruudesta, kuulla heidän tutut äänensä ja nähdä heidät terveinä.

Mikä vaikutus tällä tulisi olla sinuun? Eikö sen pitäisi saada sinut kiittämään Jumalaa suurenmoisesta ylösnousemustoivosta? Eikö kiitollisuutesi pitäisi saada sinut tekemään kaiken voitavasi oppiaksesi tuntemaan hänet ja sitten palvelemaan häntä uskollisesti?

[Kuva s. 171]

Eikö hän, joka saa lapsen kasvamaan äitinsä kohdussa, voi myös herättää kuolleita?

20. luku

Keitä ylösnousemus tulee hyödyttämään?

KUOLLEITTEN ylösnousemuksesta herää monia kysymyksiä. Ketkä herätetään? Herätetäänkö pikkuvauvat? Lapset? Sekä vanhurskaat että pahat? Yhdistetäänkö ne, jotka olivat naimisissa, jälleen entiseen puolisoonsa?

Raamattu ei selosta kaikkia ylösnousemukseen liittyviä yksityiskohtia. Se sisältää kuitenkin suurenmoisen lupauksen, jonka mukaan kuolleet herätetään henkiin, ja se esittää riittävästi yksityiskohtaisia tietoja uskon vahvistamiseksi tuohon lupaukseen. Pitäisikö sen, että se vaikenee joistakin asioista, estää meitä arvostamasta tuon lupauksen luotettavuutta?

Kun olemme tekemisissä toisten ihmisten kanssa, niin emmehän me odota aina, että jokainen yksityiskohta selitetään, vai kuinka? Jos sinut esimerkiksi kutsuttaisiin pitoihin, niin sinä et kysyisi kutsun esittäjältä: ’Mihin kaikki mahtuvat istumaan? Oletko valmistautunut tekemään ruokaa niin monelle hengelle? Miten voin olla varma, että sinulla on riittävästi tarjoiluvälineitä ja astioita?’ Sellaisten kysymysten esittäminen olisi loukkaavaa, eikö olisikin? Kukaan ei ajattelisi sanoa pitojen isännälle: ’Todista minulle ensin, että tulen nauttimaan siellä olosta.’ Kutsun saamisen ja sen lähettäjän tuntemisen pitäisi riittää vakuuttamaan henkilölle, että kaikki menee hyvin.

Kukaan ei todellakaan pitäisi siitä, että häntä vaadittaisiin selittämään tai todistamaan jokainen esittämänsä lausunto. Sanokaamme, että joku tuttava on kuvaillut kokemustaan siitä, miten hän pelasti jonkun hukkumasta. Jos hän on arvostettu ystävä, me emme pyytäisi häntä todistamaan, että hän todella teki sen, mitä hän kuvaili. Sen vaatiminen osoittaisi luottamuksen ja uskon puutetta. Se ei olisi mikään peruste ystävyyden rakentamiseksi ja ylläpitämiseksi. On siis ilmeistä, että henkilöä, joka ei hyväksyisi Jumalan ylösnousemuslupausta, ennen kuin jokainen yksityiskohta olisi selvitetty hänelle, ei koskaan pidettäisi Jumalan ystävänä. Jumala tunnustaa ystävikseen vain ne, jotka osoittavat uskoa ja luottavat hänen sanaansa. (Hepr. 11:6) Hän varaa ylenpalttisesti todisteita, joille sellainen usko voidaan perustaa, mutta hän ei pakota ihmisiä uskomaan esittämällä ja todistamalla jokaisen yksityiskohdan, niin että usko kävisi tarpeettomaksi.

Näin ollen joidenkin yksityiskohtien puuttuminen koettelee, millaisia ihmiset ovat sydämeltään. Joillakuilla on suuret luulot itsestään ja omista lempiteorioistaan, ja he noudattavat riippumattomuuden tietä. He eivät halua olla tilivelvollisia kenellekään. Usko ylösnousemukseen vaatisi heitä tunnustamaan tarpeen elää sopusoinnussa Jumalan tahdon kanssa. Mutta sitä he eivät halua. Kun siis ylösnousemuksesta puuttuu joitakin yksityiskohtaisia tietoja, niin he saattavat ajatella löytävänsä siitä puolustuksen epäuskolleen. He ovat suuresti Jeesuksen maallisen palveluksen aikaisten saddukeusten kaltaisia. Saddukeukset kieltäytyivät uskomasta ylösnousemukseen ja viittasivat siihen, minkä he ajattelivat olevan ylipääsemätön ongelma. He sanoivat Jeesukselle:

”Opettaja, Mooses on säätänyt meille: ’Jos joltakin kuolee veli, jolla on vaimo, mutta ei ole lapsia, niin ottakoon hän veljensä vaimon ja herättäköön siemenen veljelleen’. Nyt oli seitsemän veljestä. Ensimmäinen otti vaimon ja kuoli lapsetonna. Niin toinen otti sen vaimon, ja sitten kolmas, ja samoin kaikki seitsemän; ja he kuolivat jättämättä lapsia. Viimeiseksi vaimokin kuoli. Kenelle heistä siis tämä vaimo ylösnousemuksessa joutuu vaimoksi? Sillä kaikkien seitsemän vaimona hän oli ollut.” – Luuk. 20:28–33.

Vastatessaan heidän kysymykseensä Jeesus Kristus paljasti saddukeusten järkeilyn virheellisyyden ja korosti ylösnousemuslupauksen varmuutta. Hän vastasi:

”Tämän maailmanajan lapset naivat ja menevät miehelle. Mutta ne, jotka on arvollisiksi nähty pääsemään toiseen maailmaan ja ylösnousemukseen kuolleista, eivät nai eivätkä mene miehelle. . . . Mutta että kuolleet nousevat ylös, sen Mooseskin on osoittanut kertomuksessa orjantappurapensaasta, kun hän sanoo Herraa Aabrahamin Jumalaksi ja Iisakin Jumalaksi ja Jaakobin Jumalaksi. Mutta hän ei ole kuolleitten Jumala, vaan elävien; sillä kaikki hänelle elävät.” – Luuk. 20:34–38.

MIKSI YLÖSNOUSEMUKSEEN EI LIITY LUPAUSTA AVIOLIITOSTA

Jeesuksen saddukeuksille antaman vastauksen perusteella jotakuta voi vaivata hänen lausuntonsa, etteivät kuolleista herätetyt mene naimisiin. Voivatpa he ajatella, että ilman avioliittoa ylösnousemus ei ole edes toivottava, ettei se hyödyttäisi heitä.

Mutta kun ajattelemme Jeesuksen vastausta, meidän on hyvä muistaa, että me olemme epätäydellisiä. Sitä, mikä on meistä miellyttävää ja mikä ei, säätelee suuressa määrin se, mihin me olemme tottuneet. Siksi kukaan ei voi todellisuudessa perustellusti olla varma siitä, että hän ei pitäisi niistä tulevista varauksista, joita Jumala tulee tekemään ylösnousseitten hyväksi. Eikä kaikkia yksityiskohtia ole edes kerrottu. Jumala on siten menetellessään todellisuudessa osoittanut huomaavaisuutta. Epätäydellisinä ihmisinä me saatamme ensin suhtautua kielteisesti sellaiseen, mikä todellisuudessa täyttäisi elämämme ilolla, kun olemme täydellisyyden tilassa. Sellaiset yksityiskohdat voisivat siksi ylittää nykyisen vastaanottokykymme. Kristus Jeesus osoitti ymmärtäväisyyttä ja huomaavaisuutta epätäydellisten ihmisten rajoituksia kohtaan, kuten ilmenee siitä, mitä hän sanoi opetuslapsilleen eräässä tilanteessa: ”Minulla on vielä paljon sanottavaa teille, mutta te ette voi nyt sitä kantaa.” – Joh. 16:12.

Niillä, jotka saavat ylösnousemuksen kuolemattomaan henkielämään taivaissa, ei ole mitään käsitystä siitä, millaista se tulee olemaan. He eivät voi verrata sitä mihinkään, minkä he tuntevat maan päällä. Heidän ruumiinsa tulee olemaan aivan erilainen. Kaikki ihmisille ominaiset sukupuolten väliset erot tulevat heillä kuulumaan menneisyyteen. Ne, jotka herätetään henkielämään taivaisiin, eivät siis voi mennä naimisiin, koska heistä kaikista yhdessä ruumiina tulee Kristuksen ”morsian”.

Mutta entä ne, jotka tuodaan takaisin kuolleista elämään maan päälle? Yhdistetäänkö heidät jälleen entiseen aviopuolisoonsa? Mikään Raamatun lausunto ei osoita niin tapahtuvan. Raamattu osoittaa selvästi, että kuolema purkaa avioliiton. Room. 7:2, 3 kuuluu: ”Niinpä sitoo laki naidun vaimon hänen elossa olevaan mieheensä; mutta jos mies kuolee, on vaimo irti tästä miehen laista. . . . niin ettei hän ole avionrikkoja, jos menee toiselle miehelle.”

Jos siis henkilö päättää mennä nyt uudelleen naimisiin, niin hänen ei tarvitse olla huolissaan siitä vaikutuksesta, mikä tällä voisi olla kuolleista herätettyyn puolisoon tulevaisuudessa. Ellei naimattomuus ole häntä varten, hänen ei tarvitse taistella ylläpitääkseen sitä siinä toivossa, että hänet jälleen yhdistettäisiin avioliittoon entisen puolisonsa kanssa ylösnousemuksessa. Jumala oli siis huomaavainen, kun hän ei vaadi, että aikaisempi aviosuhde saatettaisiin voimaan henkilön ylösnousemuksen hetkellä, kuten saddukeukset erheellisesti ajattelivat.

Vaikka me emme tiedä, missä maan päällä tai kenen kanssa ylösnousseet tulevat asumaan, me voimme olla varmat siitä, että mitä tahansa järjestelyjä tehtäneenkin, ne edistävät ylösnousseitten onnellisuutta. Jumalan lahjat, ylösnousemus mukaan luettuna, tyydyttävät täysin kuuliaisen ihmiskunnan toiveet ja tarpeet. Hänen lahjansa ovat täydellisiä, moitteettomia. (Jaak. 1:17) Ne runsaat lahjat, joita jo olemme saaneet hänen rakkautensa ilmaukseksi, tekevät meidät vakuuttuneiksi siitä.

LAPSET JA MUUT JOTKA HERÄTETÄÄN

Entä mitä on sanottava lapsista, jotka ovat kuolleet? Palaavatko hekin takaisin elämään, kun vanhurskaus vallitsee tämän maan päällä? Varmasti kaikki rakastavat vanhemmat toivoisivat sitä niiden lasten suhteen, jotka he ovat ehkä menettäneet kuolemassa. Ja sellaisen toivon vaalimiseen on olemassa luotettava peruste.

Niiden joukossa, joita Raamattu kertoo herätetyn kuolleista, oli lapsia. Galileassa asuneen Jairuksen tytär oli noin 12-vuotias; Jeesus herätti hänet henkiin. (Luuk. 8:42, 54, 55) Profeetat Elia ja Elisa herättivät kuolleista poikia, jotka ovat voineet olla sitä vanhempia tai nuorempia. (1. Kun. 17:20–23; 2. Kun. 4:32–37) Kun otamme huomioon nämä menneisyydessä tapahtuneet lasten ylösnousemukset, niin eikö ole oikein odottaa, että Jeesuksen hallitessa kuninkaana tapahtuu laajamittainen lasten ylösnousemus? Aivan varmasti! Me voimme olla varmat siitä, että mitä tahansa Jehova Jumala onkin tämän suhteen tarkoittanut, se on oleva oikeudenmukaista, viisasta ja rakkaudellista kaikille asianosaisille.

Raamattu paljastaa, että suurin osa ihmisistä – miehistä, naisista ja lapsista – herätetään kuolleista. Niinpä apostoli Paavali vakuuttikin puolustuspuheessaan maaherra Feeliksin edessä: ”Pidän sen toivon Jumalaan, että on oleva ylösnousemus, . . . sekä vanhurskasten että vääräin.” (Apt. 24:15) ”Vanhurskaat” ovat niitä, jotka ovat eläneet Jumalan suosiossa. ”Vääriä” ovat muut ihmiskunnan jäsenet. Mutta tarkoittaako se sitä, että kaikilla kuolleilla ihmisillä on ylösnousemus? Ei, sitä se ei tarkoita.

NE JOITA EI HERÄTETÄ

Jumala on tuominnut jotkut arvottomiksi saamaan ylösnousemusta. Niistä, jotka tänä aikana kieltäytyvät alistumasta Kristuksen hallitusvaltaan eivätkä tee hyvää hänen maan päällä oleville ’veljilleen’, Raamattu sanoo: ”Nämä menevät pois iankaikkiseen rangaistukseen [karsiutumiseen, Um].” (Matt. 25:46) He kokevat tämän iankaikkisen karsiutumisen, kun Jeesus Kristus enkelisotajoukkoineen hävittää kaikki vanhurskaan hallitusvaltansa vastustajat nyt lähellä olevassa ”suuressa ahdistuksessa”.

Niistä, jotka ovat ehdolla taivasten valtakuntaan ja jotka osoittautuvat uskottomiksi Jumalaa kohtaan, sanotaan: ”Ei ole enää uhria meidän syntiemme edestä, vaan hirmuinen tuomion odotus ja tulen kiivaus, joka on kuluttava vastustajat.” – Hepr. 10:26, 27.

On myös ihmisluokkia, joiden sanotaan joutuvan ikuiseen tuhoon. Jeesus Kristus osoitti, että hänen aikansa katumattomat fariseukset ja muut uskonnolliset johtajat olivat luokkana tehneet syntiä pyhää henkeä vastaan. Sellaisesta synnistä hän sanoi: ”Jokainen synti ja pilkka annetaan ihmisille anteeksi, mutta Hengen pilkkaamista ei anteeksi anneta. Ja jos joku sanoo sanan Ihmisen Poikaa vastaan, niin hänelle annetaan anteeksi; mutta jos joku sanoo jotakin Pyhää Henkeä vastaan, niin hänelle ei anteeksi anneta, ei tässä maailmassa eikä tulevassa.” (Matt. 12:31, 32) Koska sellaisesta synnistä ei ole anteeksiantoa, niin kaikki, jotka syyllistyvät Jumalan hengen ilmeisten todistusten kieltämiseen, kärsivät rangaistuksen sellaisesta anteeksiantamattomasta synnistä jäämällä iäksi kuoleman tilaan.

Lukuun ottamatta sitä, mitä Raamattu sanoo nimenomaan niistä, jotka ovat tuhoutuneet iäksi, me emme ole sellaisessa asemassa, että voisimme sanoa, etteivät jotkut nimenomaiset henkilöt saa ylösnousemusta kuolleista. Sen tosiasian, että jotkut eivät herää, tulisi kuitenkin olla varoituksena meille, jotta me välttäisimme sen tien, joka johtaa Jumalan epäsuosioon.

TUOMION YLÖSNOUSEMUS

Se, että ihmiskunnan enemmistö herätetään kuolleista, on varmasti Jumalan ansaitsematonta hyvyyttä. Se on sellaista, mitä Jumalan ei olisi pakko tehdä, mutta hänen rakkautensa ja säälinsä ihmiskuntaa kohtaan sai hänet laskemaan sille perustuksen antamalla Poikansa lunnaiksi. (Joh. 3:16) On sen tähden vaikea kuvitella, että olisi sellaisia, jotka eivät arvostaisi sitä, että heidät herätetään kuolleista ja että heille annetaan iankaikkisen elämän mahdollisuus. Kuitenkin tulee olemaan joitakuita, jotka eivät kehitä täyttä, murtumatonta, uskollista kiintymystä Jehova Jumalaan. He menettävät sen tähden ne pysyvät siunaukset, jotka se, että heidät tuodaan takaisin elämään, tarjoaa heille.

Jeesus Kristus kiinnitti huomion tähän puhuessaan ”tuomion ylösnousemuksesta”, jonka vastakohdaksi hän asetti ”elämän ylösnousemuksen”. (Joh. 5:29) Se, että elämä asetetaan tässä tuomion vastakohdaksi, osoittaa selvästi, että kyseessä on langettava tuomio. Mikä tämä tuomio on?

Vertaa tämän ymmärtämiseksi ensin maalliseen elämään ja taivaalliseen elämään herätettyjen tilaa toisiinsa. Raamattu sanoo niistä, jotka pääsevät osallisiksi ”ensimmäisestä ylösnousemuksesta”: ”Autuas ja pyhä on se, jolla on osa ensimmäisessä ylösnousemuksessa; heihin ei toisella kuolemalla ole valtaa.” (Ilm. 20:6) Koska Kristuksen 144000 perijätoveria on herätetty kuolemattomaan elämään taivaissa, he eivät voi kuolla. Heidän uskollisuutensa Jumalaa kohtaan on niin varma, että hän voi antaa heille tuhoutumattoman elämän. Mutta näin ei ole asianlaita kaikkien niiden osalta, jotka herätetään maanpäälliseen elämään. Jotkut näistä viimeksi mainituista tulevat uskottomiksi Jumalaa kohtaan. Heidän uskottomuutensa vuoksi heille langetettu tuomio on ”toinen kuolema”, kuolema, jonka ”vallasta” ei ole mahdollisuutta vapautua.

Mutta miksi kukaan päätyisi toimimaan tavalla, joka johtaa langettavaan tuomioon, kun hänelle on suotu ansaitsemattomasta hyvyydestä etu herätä kuolleista?

Vastaus tähän kysymykseen voidaan paremmin ymmärtää sen valossa, mitä Jeesus Kristus sanoi ihmisistä, jotka saisivat ylösnousemuksen. Puhuessaan epäuskoisille maanmiehilleen Jeesus sanoi:

”Niiniven miehet nousevat tuomiolle yhdessä tämän sukupolven kanssa ja tulevat sille tuomioksi; sillä he tekivät parannuksen Joonaan saarnan vaikutuksesta, ja katso, tässä on enempi kuin Joonas. Etelän kuningatar on heräjävä tuomiolle tämän sukupolven kanssa ja tuleva sille tuomioksi; sillä hän tuli maan ääristä kuulemaan Salomon viisautta, ja katso, tässä on enempi kuin Salomo.” – Matt. 12:41, 42; Luuk. 11:31, 32.

Tarkoittaen kaupunkia, joka kieltäytyisi itsepäisesti kuulemasta totuuden sanomaa, Jeesus totesi:

”Sodoman ja Gomorran maan on tuomiopäivänä oleva helpompi kuin sen kaupungin.” – Matt. 10:15; ks. myös Matt. 11:21–24.

Miten Sodoman ja Gomorran olisi oleva helpompi tuomiopäivänä? Miten ”etelän kuningatar” ja niiniveläiset, jotka ilmaisivat vastakaikua Joonan saarnaamiselle, tuomitsisivat Jeesuksen maanmiesten sukupolven?

Tämä tapahtuu sen perusteella, miten nämä ylösnousseet suhtautuvat saamaansa apuun Jeesuksen Kristuksen ja hänen 144000 kuningas-pappi-toverinsa hallituskaudella. Tuo hallituskausi on oleva ”tuomiopäivä”, koska se varaa kaikille ihmisille mahdollisuuden ilmaista, haluavatko he alistua Jumalan järjestelyihin. Tämä ei tule olemaan helppoa niiden kaupunkien epäuskoisten asukkaiden kaltaisille, jotka näkivät Jeesuksen Kristuksen voimalliset työt.

Heille tulee olemaan vaikeaa tunnustaa nöyrästi, että he olivat väärässä hylätessään Jeesuksen Messiaana, ja sitten alistua palvelemaan häntä Kuninkaanaan. Ylpeys ja itsepäisyys tekevät alistumisen heille vaikeammaksi kuin Sodoman ja Gomorran asukkaille, jotka – vaikka olivatkin syntisiä – eivät koskaan hylänneet sen kaltaisia suurenmoisia tilaisuuksia kuin asetettiin niiden eteen, jotka näkivät Jeesuksen Kristuksen työt. Ylösnousseitten niiniveläisten ja Saaban kuningattaren suotuisampi suhtautuminen tulee olemaan nuhde sille Jeesuksen maanmiesten ylösnousseelle sukupolvelle, joka eli hänen maallisen palveluksensa aikana. Näiden niiniveläisten ja heidän kaltaistensa tulee olemaan paljon helpompi hyväksyä jonkun sellaisen hallitusvalta, jota kohtaan he eivät ole koskaan olleet ennakkoluuloisia.

Ne, jotka ehdottomasti kieltäytyvät edistymästä vanhurskauden tiellä Kristuksen valtakunnan alaisuudessa, saavat ”toisen kuoleman” langettavan tuomion. Joissakin tapauksissa se tapahtuu, ennen kuin he saavuttavat inhimillisen täydellisyyden.

Lisäksi on sellaisia, jotka saavutettuaan inhimillisen täydellisyyden eivät kiittämättöminä osoita uskollista antaumusta Jehova Jumalalle koetukselle pantuina. Kristuksen tuhatvuotisen hallituskauden jälkeen Saatana päästetään vapaaksi vähäksi aikaa pidätystilastaan syvyydestä. Samoin kuin hän hyökkäsi Jumalan suvereenisuutta vastaan johtaakseen harhaan Eevan, joka sitten suostutteli Aadamin, hän koettaa jälleen saada täydelliset ihmiset kapinoimaan Jumalan hallitusvaltaa vastaan. Saatanan yrityksestä ja sen lopputuloksesta Ilm. 20:7–10, 14, 15 sanoo:

”Kun ne tuhat vuotta ovat loppuun kuluneet, päästetään Saatana vankeudestaan, ja hän lähtee villitsemään maan neljällä kulmalla olevia kansoja, Googia ja Maagogia, kootakseen heidät sotaan, ja niiden luku on kuin meren hiekka. Ja he nousevat yli maan avaruuden ja piirittävät pyhien leirin ja sen rakastetun kaupungin. Mutta tuli lankeaa taivaasta ja kuluttaa heidät. Ja perkele, heidän villitsijänsä, heitetään tuli- ja tulikivijärveen . . . Tämä on toinen kuolema, tulinen järvi. Ja joka ei ollut elämän kirjaan kirjoitettu, se heitettiin tuliseen järveen.” Tämä merkitsee heidän loputonta tuhoaan eli tyhjäksi tekemistä. Näin näillä uskottomilla on, kuten Jeesus sanoi, ”tuomion”, langettavan tuomion, ”ylösnousemus”.

Toisaalta ne, jotka kieltäytyvät yhtymästä Saatanan kapinaan, tuomitaan arvollisiksi saamaan iankaikkinen elämä. He tulevat riemuitsemaan iankaikkisesti siitä, että he saavat elää täydellisinä ihmisinä, osoittaa rakkautta ja olla rakastettuja kautta ikuisuuden. Heidän ylösnousemuksensa osoittautuu ”elämän ylösnousemukseksi”.

Me voimme jo nyt alkaa kehittää ominaisuuksia, joita Jumala odottaa niiltä, jotka hän tunnustaa hyväksytyiksi palvelijoikseen. Jos me osoitamme arvostavamme kaikkea sitä, mitä hän on tehnyt, ja lähdemme ajoissa vanhurskauden tielle, meillä voi olla suurenmoinen odote siitä, että meillä on paljon enemmän kuin tämä nykyinen elämä. Me voimme saada iankaikkisen elämän täydellisyydessä, vapaina kaikesta surusta ja kivusta!

21. luku

Miten voit saada enemmän kuin nykyisen elämän?

KAIKKI se tieto, mitä on edellä esitetty, osoittaa täysin selvästi, että nykyiseen elämäämme ei suinkaan sisälly kaikki, mitä elämään liittyy. Ajattelehan asiaa – Jehova Jumala on asettanut ihmiskunnan eteen suurenmoisen mahdollisuuden elää täällä maan päällä vanhurskaissa olosuhteissa, vapaana sairaudesta ja kuolemasta! Sinä voit nauttia siitä, et vain sata vuotta tai tuhat vuotta, vaan ikuisesti. Ja aika, jolloin tämä toteutuu, on aivan käsillä!

Tuletko sinä olemaan niiden joukossa, jotka hyötyvät Jumalan loistavan tarkoituksen toteutumisesta ihmisen ja hänen kotinsa, maan, suhteen? Aivan varmasti sinä voit olla. Mutta sinun täytyy toimia viivyttelemättä. Me elämme nyt aikaa, jolloin on kiireellisen tärkeätä ottaa varteen Raamatun varoitus: ”Ennenkuin teidän päällenne tulee Herran vihan hehku, ennenkuin teidän päällenne tulee Herran vihan päivä. Etsikää Herraa [Jehovaa, Um], kaikki maan nöyrät, te, jotka pidätte hänen oikeutensa. Etsikää vanhurskautta, etsikää nöyryyttä; ehkä te saatte suojan Herran vihan päivänä.” – Sef. 2:2, 3.

”Herran vihan hehku” kohdistuu kaikkia niitä vastaan, jotka ovat eksyttäneet lähimmäisiään valehtelemalla Jumalasta ja hänen tarkoituksistaan. Eikä hän pidä syyttöminä niitäkään, jotka kannattavat sellaisia ihmisiä käymällä heidän uskonnollisissa tilaisuuksissaan tai olemalla heidän järjestöjensä jäseniä. Jäljellä oleva aika ennen Jumalan tuomion toimeenpanoa on lyhyt. Jos sinä rakastat vanhurskautta, sinun tulee toimia nopeasti siten, että tottelet Raamatun käskyä ja katkaiset kaikki siteet väärän uskonnon maailmanmahtiin. Suhtaudu vakavasti Jumalan sanan kehotukseen, joka kuuluu: ”Lähtekää siitä ulos, te minun kansani, ettette tulisi hänen synteihinsä osallisiksi ja saisi tekin kärsiä hänen vitsauksistansa.” – Ilm. 18:4.

Pelkkä yhteyksien katkaiseminen niihin järjestöihin, jotka ovat suvainneet ja rohkaisseet epävanhurskautta, ei kuitenkaan riitä. Raamattu osoittaa meille, että ”Jumalan viha ilmestyy taivaasta kaikkea ihmisten jumalattomuutta ja vääryyttä vastaan”, siis itse tapoja ja niitä vastaan, jotka jatkuvasti harjoittavat niitä. (Room. 1:18) Se ei jätä meitä epätietoisiksi siitä, mitä nämä tavat ovat. Se tunnistaa ne selvästi ja kehottaa kaikkia, jotka haluavat saada Jumalan hyväksymyksen, puhdistamaan elämänsä sellaisista. Rakkaus Jehovaan ja kiitollisuus hänen hyvyydestään voi tehdä sellaisen muutoksen mahdolliseksi. – Ef. 4:25–5:6; Kol. 3:5, 6.

Nyt ei ole aika yrittää puolustella itseään olettaen, että ne hyvät teot, joita joku tekee päivästä päivään, korvaavat hyvinkin hänen puutteensa. Omien mittapuiden asettaminen hyvälle ja pahalle johti onnettomuuteen Aadamin ja Eevan tapauksessa. Ja tänäkin päivänä pitää paikkansa se Raamatun sananlasku, joka sanoo: ”Miehen mielestä on oikea monikin tie, joka lopulta on kuoleman tie.” (Sananl. 16:25) Nyt on siis aika oppia Jehovan tiet, etsiä hänen ’vanhurskauttaan’. Nyt on myös aika ’etsiä nöyryyttä’, toisin sanoen alistua Jumalan tuomioihin ja nöyrästi ottaa vastaan hänen oikaisunsa ja kurituksensa ja mukautua hänen tahtoonsa. Vain näin tekemällä sinä voit ’saada suojan Herran vihan päivänä’.

Älä päättele niin kuin jotkut ovat päätelleet, että sinun elämäntapasi on ollut liian paha Jumalan silmissä, jotta hän voisi antaa sinulle anteeksi. Lohduttaudu sen sijaan niillä sanoilla, jotka lausuttiin muinaisille uskottomille israelilaisille: ”Jumalaton hyljätköön tiensä ja väärintekijä ajatuksensa ja palatkoon Herran tykö, niin hän armahtaa häntä, ja meidän Jumalamme tykö, sillä hänellä on paljon anteeksiantamusta.” (Jes. 55:7) Löydä rohkaisua myös hänen lupauksestaan, joka sanoo: ”Vaikka teidän syntinne ovat veriruskeat, tulevat ne lumivalkeiksi; vaikka ne ovat purppuranpunaiset, tulevat ne villanvalkoisiksi.” – Jes. 1:18.

Jehova Jumala ei tunne mielihyvää tuomion toimeenpanemisesta ketään vastaan, vaan haluaa kaikkien saavan elämän. (2. Piet. 3:9) Siitä huolimatta Jehova ei voi suvaita eikä tule suvaitsemaan epävanhurskautta. Siksi on välttämätöntä kaikkien, jotka haluavat saada hänen hyväksymyksensä, katua entistä elämäntapaansa ja muuttaa tiensä mukautuakseen hänen vanhurskaaseen tahtoonsa. – Jes. 55:6.

Nyt on siis aika ryhtyä ottamaan selvää siitä, mitä Jumala vaatii sinulta, omaksua hänen Sanassaan oleva elintärkeä tieto ja toimia sitten sopusoinnussa sen kanssa. Tämä tie johtaa iankaikkiseen elämään. (Joh. 17:3) Jehovan kristityt todistajat antavat sinulle iloiten henkilökohtaista apuaan täsmällisen tiedon saamiseksi Raamatusta maksutta. He toivottavat sinut myös tervetulleeksi valtakunnansaleihinsa, joissa he pohtivat säännöllisesti Jumalan sanaa.

TODELLA HYÖDYLLINEN TIE

Toimimalla sen mukaan, mitä opit Raamatusta, sinä tulet kokemaan hyödyllisiä muutoksia elämässäsi. Sinä tulet huomaamaan, että Raamatun periaatteiden soveltaminen parantaa suhteitasi kotona, työssä ja jokapäiväisissä yhteyksissäsi lähimmäisiisi. (Room. 12:17–21; 13:8–10; Ef. 5:22–6:4; 1. Piet. 3:1–7) Tämä lisää suuresti elämäsi onnellisuutta, tyytyväisyyttä ja merkityksellisyyttä jo nyt.

Tämä ei tietenkään merkitse sitä, etteivät maailman ongelmat ja paine enää vaikuttaisi sinuun. Sinä elät yhä ihmisten keskuudessa, jotka eivät rakasta vanhurskautta, ja jotkut heistä koettavat epäilemättä saada sinut luopumaan Raamatun tutkimisesta ja sen soveltamisesta elämääsi. (2. Tim. 3:12; 1. Piet. 4:4) Mutta kun opit tuntemaan paremmin Jumalan sanaa, sinä huomaat voivasi selviytyä paljon tehokkaammin elämän ongelmista kuin ne, jotka turvautuvat vain ihmisten järkeilyyn. Sen sijaan että tulisit katkeraksi, jos joudut ehkä kärsimään vääryyttä, sinä tiedät syyn siihen ja sinulla on varma vakaumus, että Kristuksen hallitsema Jumalan valtakunta on pian lopettava kaiken sen, mikä estää sinua nauttimasta täysin elämästä. – 2. Piet. 3:11–13.

Kun sinä hankit uskoa Jumalan rakkaudellisiin iankaikkisen elämän varauksiin, niin sinä vapaudut siitä sortavasta vaikutuksesta, joka kuoleman odotteella on ollut koko ihmiskuntaan. Kuolemasta opetetut valheet eivät enää himmennä elämäniloasi. Lyhytnäköinen käsitys ’nykyinen elämämme – siinä kaikki’ menettää kaiken vaikutuksensa, mikä sillä on voinut olla sinuun houkutellessaan sinua uhraamaan oikeat periaatteet ja hyvän omantunnon pyrkimyksissä päästä eteenpäin maailmassa. Vakaumus siitä, että Jumala voi tuoda kuolleet takaisin elämään ja tulee tekemään sen, auttaa sinua vapautumaan itse kuoleman pelosta. Jumalan sanan täsmälliseen tuntemukseen perustuva usko tekee sinulle mahdolliseksi nauttia elämästä nyt enemmän kuin koskaan aikaisemmin ja iloita suurenmoisesta tulevaisuudenodotteesta – iankaikkisesta elämästä Jumalan vanhurskaassa uudessa järjestyksessä.

Sytyttäköön kiitollisuus siitä rakkaudellisesta huolenpidosta, johon Jumala on ryhtynyt ihmiskunnan hyväksi, sinussa palavan halun oppia tuntemaan ja tekemään Hänen tahtonsa. Saakoon se sinut vilpittömin sydämin yhtymään psalmistan sanoihin: ”Herra, neuvo minulle tiesi, opeta minulle polkusi. Johdata minua totuutesi tiellä ja opeta minua, sillä sinä olet minun pelastukseni Jumala.” – Ps. 25:4, 5.