Hyvä käytös – voimakas todistus
SYVÄ rakkaus Jehova Jumalaa ja lähimmäisiä kohtaan panee kristityt käyttäytymään kiitettävällä tavalla. Heidän hyvä käytöksensä ’kaunistaa Jumalan opin’. (Tiit. 2:10) Se saa tämän opin vetoamaan vilpitönsydämisiin ihmisiin. Todellakin monien niiden huomio, jotka ovat nyt Jehovan kristittyjen todistajien yhteydessä, kiinnittyi alun perin Raamatun sanomaan siksi, että he tarkkailivat kiitettävän käytöksen antamaa voimakasta todistusta.
● Työskennellessään Atlantassa Georgiassa Yhdysvalloissa tullilaitoksen palveluksessa eräs naishenkilö tapasi Jehovan todistajan. Hän kirjoittaa tästä Jehovan todistajasta: ”Siinä naisessa oli jotakin huomattavan erilaista. Hänen vaatimattomuutensa ja käyttäytymistapansa oli erilainen kuin useimpien liikealalla toimivien naisten. Meistä tuli ystävykset, ja hän sanoi eräässä keskustelussa olevansa Jehovan todistaja.
”Vaikka tämä tuntui minusta ensin melko oudolta, niin olin kiinnostunut kuulemaan siitä enemmän. Kun hän vastasi kysymysteni sulkutuleen, niin totesin tämän olevan ehdottomasti totuus.”
Nyt tämä naishenkilö on myös antautunut, kastettu Jehovan todistaja.
● Erään suuren yhdysvaltalaisen ravintolan johtajan kiinnostus heräsi, kun muuan todistaja alkoi työskennellä siellä. Ravintolassa työskenteli noin 25 kokkia ja keittiöapulaista sekä 50–75 naista. Mutta tämä naispuolinen todistaja erosi kaikista muista. Hän tuli lyhyessä ajassa tunnetuksi yhtenä parhaimmista työntekijöistä. Hän ei kiroillut eikä tupakoinut, ei kertonut sopimattomia juttuja eikä käynyt työajan jälkeisissä kutsuissa. Hän käytti myös hyvin ruoka- ja kahvitauot raamatullisten asioiden tarkastelemiseen.
Kaikki tämä teki suotuisan vaikutuksen johtajaan. Hän yritti auttaa sisarta antaen hänelle tilaisuuden saada vapaata uskonnollisina pyhäpäivinä. Mutta hän tavallisesti hylkäsi nämä tilaisuudet selittäen aina Raamatun avulla, miksi hän ei osallistunut niihin.
Lopulta johtaja alkoi tehdä enemmän kysymyksiä. Kun todistaja havaitsi hänen kiinnostuksensa, hän ohjasi hänet erään miespuolisen todistajan luo, ja johtajan kanssa aloitettiin raamatuntutkistelu.
Tämä johtaja avioitui myöhemmin sen todistajan kanssa, jonka käytös oli tehnyt häneen hyvän vaikutuksen, hän lopetti toimensa johtajana ja ryhtyi kastettuna Jehovan todistajana kokoajan tienraivauspalvelukseen. Hän on palvellut nyt noin kolmetoista vuotta matkustavana valvojana.
● Eräs naispuolinen todistaja Kaliforniasta kertoo henkilökohtaisena kokemuksenaan: ”Ajatellessaan Jehovan todistajia useimmat ihmiset ajattelevat heidän ovelta-ovelle-toimintaansa. Mutta näin ei ollut minun kohdallani. Minä jouduin kosketuksiin erään todistajan kanssa koulussa. Meillä ei ollut yhtään yhteistä oppituntia eikä keskinäistä ystävyyttä. Mutta minä tarkkailin häntä matkan päästä. Saatoin erottaa sen, että hän oli erilainen, ja se veti puoleensa huomioni.
”Eräänä päivänä tämä todistaja tuli minun ja kaksossisareni luo ja kysyi, haluaisimmeko tutkia Raamattua hänen kanssaan. Suostuin auliisti, mutta sisareni juuri ja juuri myöntyi siihen. Kun tulin näiden tutkistelujen aikana tuntemaan paremmin tämän todistajan, saatoin nähdä, että hänen koko elämänkatsomuksensa oli erilainen. Hän oli niin varma, onnellinen ja tyytyväinen. Hän eli puhdasta moraalista elämää eikä ollut mukana koulukurssiin kuulumattomissa toiminnoissa.
”Jonkin ajan kuluttua kaksossisareni lopetti tutkimisen, mutta minä jatkoin. Sisareni yritti aina lannistaa minua ja teki asian minulle hyvin vaikeaksi. Veljenikin masensi minua varsinkin, kun hän huomasi, miten muutin pukeutumistapaani. Isänikin koetti pidätellä minua.
”Ajan kuluessa aloin nähdä enemmän eroa Jehovan todistajien ja maailman välillä. Esimerkiksi ensimmäisessä piirikonventissa, jossa olin läsnä, aloin todella huomata eron todistajien hameitten ja pukujen kohtuullisen pituuden ja omien pukujeni pituuden välillä, jotka olivat samanlaisia kuin maailmassa. Olin todella niin hämilläni tämän takia, että pidin koko konventin viimeisen päivän ajan esiliinaa pukuni kätkemiseksi.”
Nyt tämä tyttö osallistuu tuon koulussa tapaamansa todistajan kanssa kokoajan palvelukseen tienraivaajana. Hän on erittäin kiitollinen, kun tapasi koulussa jonkun erilaisen, joka heijasti kristillisyyttä joka tavalla.
Hyvä kristillinen käytös antaa selvästi voimakkaan todistuksen ja lisää Raamatun totuuden julkisen julistamisen painavuutta. Eikö tämän pitäisi suoda tosi kristityille lisärohkaisua, niin että he antavat rakkautensa Jumalaa ja lähimmäisiä kohtaan kannustaa heitä säilyttämään hyvän käytöksen kaikkina aikoina?