Voivatko homoseksualistit muuttua?
ON TOTTA, että Raamattu osoittaa selvästi homoseksualismin vääräksi, mutta Jehova, Raamatun Jumala, ottaa huomioon ihmiskunnan heikkoudet. Hän on rakkauden Jumala. Niinpä hän ei hylkää täysin auttamattomana ketään ihmistä, niin kauan kuin tämä pyrkii ahkerasti mukautumaan Hänen tahtoonsa.
Raamattu osoittaa, että homoseksualistin täytyy muuttua, jotta hän saisi Jumalan hyväksymyksen. Mutta Raamattu paljastaa myös, että sellainen muutos on mahdollinen. Apostoli Paavali viittaa ihmisiin, jotka olivat olleet homoseksualisteja, ja sanoo sitten 1. Kor. 6:11:ssä (Um): ”Ja kuitenkin jotkut teistä olivat sellaisia. Mutta teidät on pesty puhtaiksi.” He olivat muuttuneet!
Monet homoseksualistit kuitenkin väittävät, että he eivät voi muuttua. He siis itse asiassa sanovat, että Raamattu on väärässä. Jotkut vakuuttavat: ”En voi sille mitään; olen syntynyt homoseksualistiksi.” Tai he saattavat sanoa, että homoseksuaalisuus on seurausta heidän kasvatuksestaan. Siihen, että ihminen kääntyy heteroseksuaalisista suhteista homoseksuaalisiin, vaikuttavat epäilemättä monet yhteiskunnalliset ja tunneperäiset tekijät, ja homoseksuaalisuuden perussyitä ei ehkä vielä tunneta. Mutta kenenkään ei pitäisi kohtaloonsa alistuvasti väittää, ettei ’hän voi sille mitään’. Miksi?
Koska runsaat käytettävissä olevat tietolähteet yhdessä Raamatun kanssa osoittavat, että homoseksualistit VOIVAT muuttua. Ei mikään muu kuin ihminen itse pakottaa itsensä pysymään homoseksualistina. Kuulostaako tämä lausunto sinusta liian jyrkältä? Tarkastelehan todisteita.
MIKSI HE EIVÄT MUUTU
Kun lukee aiheesta kirjoitettuja artikkeleita tai keskustelee homoseksualistien kanssa, niin toteaa hämmästyksekseen, että homoseksualistit haluavat olla homoseksualisteja. Yhdysvalloissa ilmestyi Minneapolis Tribune -lehdessä 14. toukokuuta 1972 suuressa määrin homoseksualismille myötämielinen artikkeli. Pane merkille, mitä kirjoittaja oli havainnut:
”Kaiken tämän takaa henkii ilmaisematon pelko siitä, että tutkimuksessa saattaisi löytyä jokin tekijä, joka saisi näyttämään siltä, että homoseksualistin muuttuminen normaaliksi olisi mahdollista. He eivät haluaisi sitä. He ovat onnellisia homoseksuaalisuudessaan. He eivät halua olla normaaleja.
”Lena Hardin . . . sanoi sen näin: ’Ainoa etu normaalina olemisessa on se’ ettei ole enää erilainen. Toisten ihmisten käsitykset sinusta ja heidän suhtautumisensa sinuun muuttuvat. Ja totta puhuakseni, se ei ole kaiken sen arvoista. Haluan edelleen olla se, mikä olen.”
Huomaa, ettei tässä vedottu ’homoseksualistiksi syntymiseen’ eikä ’epäedullisiin perheoloihin’. Kysymyksessä olevat henkilöt sanovat aivan suoraan: ”Haluan edelleen olla se, mikä olen.”
AJATTELUN MUUTTAMINEN
Koska ihminen haluaa olla homoseksualisti, niin hänen ajatteluunsa on vaikutettu siten, että hän pitää sellaista sukupuolielämää parempana. Ymmärrettävästi Raamattukin ilmaisee, että se on ongelman pohjalla. Paavali kirjoittaa homoseksualisteista, että ”Jumala hylkäsi heidät heidän kelvottoman mielensä valtaan, tekemään sopimattomia”. (Room. 1:26–28) Sellaiset ihmiset ovat alkaneet sydämessään järkeillä väärällä tavalla ja kehittäneet luonnottomia haluja. – Matt. 15:18–20.
Se, mitä Raamattu sanoo tässä suhteessa, on yhtäpitävää homoseksualistien paljastamien tosiasioitten kanssa. Niinpä eräs amerikkalainen mies selostaa tapahtumasarjaa, joka johti hänen ajattelunsa homoseksuaaliseen näkemykseen: ”Homoseksualismi on pitkän ajan kuluessa tapahtuneen hyvin monimutkaisen totutuksen tuote . . . [Homoseksualistit] kokevat tarkoituksellisesti aivopesun: ’Olen homoseksualisti ja olen ylpeä. Olen kaunis.’ Tämä on päinvastaista terapiaa.”
Tämä ajattelu on homoseksualistien ongelman ydin. Ihminen voisi lakata olemasta homoseksualisti vain, jos hän ei enää ajattelisi kuin homoseksualisti eikä hänellä enää olisi heidän halujaan. Raamattu osoittaa 1. Kor. 6:11:ssä, että sellainen ajattelun muutos on mahdollinen. Miksi sitten useammat eivät muutu?
Eräs Long Island (New York) Pressin haastattelija teki tämän saman kysymyksen eräälle homoseksualismista parantuneelle. Vastaukseksi mies sanoi:
”Ensiksikin varsin yleisesti ajatellaan, että se on mahdotonta. Toiseksi tuhansilla onnettomilla homoseksualisteilla ei ole varoja päästä kalliiseen hoitoon. Kolmanneksi paljastumisen pelko estää monia miehiä.”
Vaikka monet psykiatrit ja muut ovat antaneet sellaisen käsityksen, ettei ihminen voi muuttua, tämän miehen kokemus osoittaa toista. Hän sanoo tuntevansa kuusi muuta miestä, jotka myös ovat muuttuneet.
On myönnettävä, ettei sellaisten muutosten tekeminen ole helppoa. Miksi? Siksi, että ei ainoastaan ihmisen ajattelutapa ole kehittynyt tiettyyn suuntaan, vaan myös hänen elimistönsä on alkanut haluta jotakin epänormaalia. Ihmisen on mukautettava koko järkeilytapansa takaisin siihen, mikä on täysin luonnollista, ja samoin koko elämäntapansa. Vanhat tavat on vähitellen korvattava uusilla.
MITEN ERÄS HOMOSEKSUALISTI MUUTTUI
Eräs mieshomoseksualisti, joka oli näyttelijä ja asettui lopulta asumaan New Yorkin kaupunkiin, kertoo, kuinka hän teki muutoksen. Tämä mies oli läpeensä homoseksualisti. Antakaamme hänen selittää, miten hän teki täyskäännöksen ja mitä ponnistelua se häneltä vaati:
”Olin ollut homoseksualisti kahdeksanvuotiaasta asti; kun olin 23-vuotias, olin lihani täydellisessä, kiistattomassa orjuudessa. Kuten monet muutkin homoseksualistit yritin tyynnyttää omaatuntoani ja lievittää moraalittomuuteni vakavuutta sanomalla, niin kuin monet tämän maailman viisastelijat, että olin ’homo’. Mutta kiertelemätön totuus on, että olin harhaviettinen. Muistan vielä ainakin 150 miestä, joiden kanssa osallistuin toistuvasti kaikenlaiseen sukupuoliseen luonnottomuuteen. En sano tätä yrittääkseni kiihottaa ketään, jolla saattaa olla homoseksuaalisia taipumuksia, vaan valaistakseni sitä, miten alas olin vajonnut. Homoseksualistien maailman mittapuitten mukaan minua kylläkin olisi ehkä pidetty kohtuullisena homoseksualistina, koska harjoitin moraalittomuutta vähemmän kuin kolmen eri miehen kanssa joka päivä.
”Sisimmässäni tiesin, että homoseksuaalisuuteni oli väärin. Ja kun minut muutama vuosi sitten kutsuttiin erääseen Jehovan todistajien kokoukseen, vakaumukseni siitä, että homoseksuaalinen elämäntapa on väärä, alkoi vahvistua. Sitä paitsi pidin siitä, mitä kuulin todistajilta. Ajatus ikuisesta elämästä paratiisimaassa miellytti todella minua. Se oli niin ilahduttava, niin vapauttava. Olin aina ihmetellyt, miksi maailma on sellainen kuin se on, miksi siinä on niin paljon vihaa, ahneutta ja itsekkyyttä. Ihmettelin, mitä toivoa voisi olla tulevaisuudesta. Jehovan todistajat antoivat minulle vastaukset. Mutta sekään ei saanut minua heti muuttamaan homoseksuaalista elämäntapaani; tiesin, että se olisi vaikeaa, sillä nautin siitä hyvin paljon. Jatkoin edelleen näyttelijänuraani, johon kuului televisionäytäntöjeni nauhoittaminen. Ansaitsin paljon rahaa, eikä siitäkään ollut helppo luopua.
”Mutta vuonna 1969 työskentelin New Yorkin kaupungissa ja menin Jehovan todistajain ’Rauha maassa’ -konventtiin Yankee-stadionille. Loppuhuomautusten aikana minut saatettiin kasvotusten todellisuuden kanssa. Puhuja osoitti huomautuksensa niille, jotka eivät olleet Jehovan todistajia, sanoen: ’Te tiedätte, että haluatte olla Jumalan uudessa järjestyksessä. Miksi ette siis tule mukaamme saavuttaaksenne elämän tuossa uudessa järjestyksessä?’ Noihin sanoihin sisältyvä kursailematon totuus osui oikeaan kohtaan. Halusin todella elämää. Rakastin Jehovan kansaa. Siitä hetkestä lähtien aloin tehdä muutoksia elämässäni. Kysymys oli: palvellako Jehovaa ja elää vai pysyäkö homoseksualistina ja kuolla?
”Kuulostaisi todella miellyttävältä sanoa, etten enää sen jälkeen ollut homoseksuaalisissa suhteissa. Mutta ikävä kyllä se olisi valhe. Lankesin sen jälkeen, mutta en lakannut yrittämästä. Inhosin sitä, mitä olin tehnyt, ja tein lujemman päätöksen, etten enää lankeaisi moraalittomuuteen. Todennäköisesti vain harvat ihmiset voivat koskaan ymmärtää, millaista taistelua kävin – kärsiessäni kauheaa tuskaa päivin ja öin, kun ’lihani’ vaati sukupuolista tyydytystä. Ajan mittaan voitin taistelun, mutta en omassa voimassani. Käännyin jatkuvasti Jumalan puoleen rukouksessa ja pyysin hänen apuaan, ja hän auttoi minua. Mutta ryhdyin rukousteni mukaiseen toimintaan.
”Purin kaikki näyttelemisestä tehdyt sopimukset, vaikka se merkitsi luopumista monista aineellisista mukavuuksista ja paljosta julkisuudesta näyttelijänä. Huomasin, ettei näyttelijöiden keskuudessa vallinnut ilmapiiri edistänyt tosi kristillisyyden harjoittamista eikä soveliasta moraalia. Ajan mittaan hylkäsin tyystin kaikki homoseksuaaliset tavat, ja Jehovan todistajat hyväksyivät minut kasteelle.
”Sen jälkeen olen solminut avioliiton oivallisen kristityn naisen kanssa, ja me nautimme tosi onnesta ja tyydytyksestä Jehovan suurenmoisessa avioliittojärjestelyssä. Olen myös avustava palvelija eräässä Jehovan todistajien seurakunnassa. Mutta erikoisesti saan mielihyvää siitä, että minulla on nyt puhdas omatunto ja että tiedän viettäväni elämää, joka miellyttää Kaikkivaltiasta Jumalaa.”
OTA VASTAAN HAASTE MUUTTUA
Mies otti vastaan haasteen muuttua. Aikanaan hän otti askeleen, jota Raamattu suosittelee oikeaksi niille, joilla ei ole sukupuolista itsehillintää, nimittäin solmi kunniallisen avioliiton. (1. Kor. 7:1, 2, 9) Kenenkään homoseksualistin ei kuitenkaan pitäisi ajatella, että avioliitto itsessään ratkaisisi hänen ongelmansa. On olemassa monia ns. ”biseksualisteja”, jotka vaikka ovatkin avioliitossa, ovat myös salaisesti suhteissa samaa sukupuolta oleviin. ”Biseksualisti” on edelleen homoseksualisti, jonka tarvitsee muuttua.
Samoin joskus naimisissa olevat tai naimattomat miehet sanovat neuvonantajille, etteivät he enää ole homoseksualisteja, koska he ovat lakanneet olemasta varsinaisessa fyysisessä kosketuksessa toisiin. Mutta heidän pitäisi tutkia itseään rehellisesti ja puolueettomasti. Tietosanakirja The New Encyclopædia Britannica määrittelee homoseksualistin ”henkilöksi, jolla on tapana mielikuvituksessa tai todellisuudessa pitää enemmän sukupuolisuhteista samaa sukupuolta olevan henkilön kanssa”. Siten mies, joka säännöllisesti hautoo halua toisiin miehiin, on yhä sydämessään homoseksualisti. (Vrt. Matt. 5:27, 28.) Sitä hän todella haluaa. Hänen täytyy vielä työskennellä ajattelunsa kohottamiseksi. – Fil. 4:8, 9.
Mutta kuten edellä kerrotusta kokemuksesta huomasimme, kenenkään ei tulisi ajatella, että hän voi tehdä täydellisen muutoksen kristilliseen elämäntapaan omassa voimassaan. Hänen täytyy etsiä apua Jehova Jumalalta. Jehova on antanut todistajiensa kristilliset seurakunnat avuksi kenelle tahansa, joka vilpittömästi haluaa viettää moraalisesti rehtiä elämää. He opettavat maksutta kenelle tahansa vilpittömälle ihmiselle, mitä Raamattu sanoo, ja varaavat henkilökohtaista apua, jota hän tarvitsee muutosten tekemiseen.
Jumala on antanut myös pyhän henkensä niille, jotka haluavat puhdistaa elämänsä. Vaikka henkilö joskus kokisi tilapäisen takaiskunkin, kun hän ponnistelee voittaakseen jonkin tavaksi tulleen syvään juurtuneen menettelyn, kuten homoseksualismin, niin meillä on Jumalan antama vakuutus, että Hänen henkensä antaa hänelle voimaa, jos hän vilpittömästi yrittää tehdä sitä, mikä on oikein. Israelin kuninkaan Daavidin tavoin, joka teki syntiä, sellainen ihminen voi rukoilla luottaen siihen, että Jehova kuulee häntä: ”Puhdista minut isopilla, että minä puhdistuisin, pese minut, että minä lunta valkeammaksi tulisin. Peitä kasvosi näkemästä minun syntejäni, pyyhi pois kaikki minun pahat tekoni. Jumala, luo minuun puhdas sydän ja anna minulle uusi, vahva henki. Älä heitä minua pois kasvojesi edestä, äläkä ota minulta pois Pyhää Henkeäsi.” – Ps. 51:9, 11–13.
Kun joku työskentelee ajattelunsa muuttamiseksi, hän varmaan haluaa osoittaa tervettä järkeä ja tehdä käytännöllisiä järjestelyjä elämäntavassaan. Esimerkiksi hän saattaa haluta toisen työpaikan tai uuden asuinpaikan sen mukaan, millainen tapaus on kysymyksessä. Hän saattaa havaita edulliseksi myös muuttaa pukeutumistaan ja ulkonäköään sekä toiminta-, puhumis- ja kävelytapaansa. – Ps. 119:66.
Joissakin tapauksissa voi käydä niin, etteivät homoseksuaalisuuden tunneperäiset, fyysiset ja sosiaaliset vaikutukset henkilön menneisyyden vuoksi häivy tyystin moneen vuoteen, ehkeivät koko tämän nykyisen asiainjärjestelmän aikana. Mutta henkilön ei silti pitäisi luopua taistelustaan. Jos edistyminen joskus vaikuttaa hitaalta, luota hellittämättä Jehovan henkeen; se tuottaa ajan mittaan hyvät tulokset.
Näin ollen siis niitä kohtaava todellinen kysymys, joilla on homoseksuaalisuuden ongelma, ei ole: ’Onko Raamatun kanta järkevä?’ Raamatun kanta on todella hyvin järkevä. Heitä kohtaava huomionarvoinen kysymys sen sijaan on: haluanko todella muuttua ja tahdonko ottaa vastaan haasteen muuttua?