16. luku

Neljään ensimmäiseen pasuunaan puhaltaminen

1. Mikä paljastus päätti ne asiat, jotka piti tuoda ilmi kuudennen sinetin avaamisen yhteydessä, ja mitä jäi jäljelle?

NE ASIAT, jotka oli määrä paljastaa salaperäisen kirjakäärön kuudennen sinetin avaamisen yhteydessä, päättyivät paljastukseen maallisesta ”suuresta joukosta”, joka seisoi Jumalan valtaistuimen ja Karitsan, Jeesuksen Kristuksen, edessä. Vielä yksi sinetti, seitsemäs sinetti, jäi avattavaksi tästä kirjakääröstä, jonka Karitsa oli ottanut vastaan loistavalla taivaallisella valtaistuimellaan istuvan Jumalan oikeasta kädestä.

2. Milloin tuli aika alkaa pidättää ”maan neljää tuulta” ja mitä varten?

² Kuudennen sinetin avaaminen oli paljastanut ”neljä enkeliä” maan neljällä kulmalla pidättämässä ”maan neljää tuulta”, kunnes Jumalan valmistava työ on suoritettu loppuun ja hän antaa enkeleille merkin päästää irti ja antaa siten häneltä tulevan maailmanlaajuisen tuhon myrskyn puhjeta pahaa maallista asiainjärjestelmää vastaan. Aika pidättää tuota Raamatun ennustamaa myrskyä alkoi ilmeisesti ensimmäisen maailmansodan päättyessä 11. marraskuuta 1918 eli kislevkuun 6. tai 7. päivänä 1918 juutalaisen kalenterin mukaan. Kuten historialliset tosiasiat osoittavat, ei tuona päivänä ja aikana suinkaan ollut päättynyt Jumalan suunnaton Harmagedonia edeltävä työ, joka koski 144000 hengellisestä israelilaisesta jäljellä olevien sinetöimistä ja hänen maallisten alamaistensa ja palvojiensa lukemattoman ”suuren joukon” myöhempää kokoamista. – Ilm. 7:1–17.

3. Mistä näkökulmasta me tarkkailemme nähdäksemme, mitä tapahtui, kun Karitsa mursi seitsemännen sinetin?

³ Näin ollen aika Jumalan salaperäisen kirjakäärön seitsemännen sinetin avaamiselle olisi johdonmukaisesti silloin, kun alkoi ajanjakso, jonka aikana koko ihmiskuntaa kohtaavan maailmanlaajuisen myrskyn puhkeaminen pidätettiin. Asettukaamme siis tämän mukaisesti sodanjälkeisen kauden alkuun, vuosien 1918 ja 1919 vaihteeseen. Tästä näkökulmasta me tarkkailemme nähdäksemme, mitä apostoli Johannes näki alkavan tapahtua, kun Karitsa, Jeesus Kristus, mursi seitsemännen ja viimeisen sinetin paljastavasta kirjakääröstä: ”Ja kun Karitsa avasi seitsemännen sinetin, tuli taivaassa äänettömyys, jota kesti noin puoli hetkeä [puoli tuntia, Um]. Ja minä näin ne seitsemän enkeliä, jotka seisoivat Jumalan edessä, ja heille annettiin seitsemän pasunaa.” – Ilm. 8:1, 2.

4. Miksi taivaassa oli noin puolen tunnin äänettömyys?

⁴ Noin puoli tuntia kestävä äänettömyys taivaassa! Mutta miksi? Ilmeisesti oli aika kuunnella maan päältä tulevia rukouksia. Kenen rukouksia? Seitsemän enkelin ei sallittu puhaltaa pasuunoihinsa, kunnes valtaistuimellaan oleva Jumala oli kuullut nuo rukoukset. Maallisen Jerusalemin temppelissä papin toimittama suitsutuksen uhraaminen temppelin pyhän suitsutusalttarilla kesti noin puoli tuntia. Ulkopuolella, temppelin esipihalla palvovat ihmiset olivat sen ajan vaiti syventyneinä äänettömän rukouksen esittämiseen Jumalalle, jonka puoleen suitsutus kohosi. (2. Moos. 30:1–8; Luuk. 1:8–10, 21) Tämän mukaisesti Ps. 141:1, 2 sanookin: ”Herra, minä huudan sinua, riennä minun tyköni. Ota korviisi minun ääneni, kun minä sinua huudan. Minun rukoukseni olkoon suitsutusuhri sinun kasvojesi edessä.” Vuosien 1918 ja 1919 vaihteessa oli todella aika, joka edellytti maan päällä olevan voidellun jäännöksen hartaasti rukoilevan Jumalaa. Olisiko taivas hiljaa kuullakseen?

5. Miksi jäännöksellä oli erittäin vakava ja kiireellinen tarve rukoilla tuohon aikaan?

⁵ Jumalan armon ja pitkämielisyyden ansiosta voideltu jäännös oli säilynyt elossa ensimmäisen maailmansodan vaikeuksissa ja vainoissa. Miksi hän oli varjellut jäännöksen jäseniä ja pitänyt heidät maan päällä sen sijaan, että hän olisi ottanut heidät taivaaseen pakanain aikojen päättyessä, kuten he olivat odottaneet? Mikä oli hänen tahtonsa ja hänen työnsä heitä varten nyt alkavana sodanjälkeisenä kautena? Jäännökseen kuuluvat halusivat tietää sen.a He halusivat tulla vapautetuksi pelosta ja rajoituksista, jotka sotilaallistuneet poliittiset vallat ja niiden uskonnollinen rakastajatar, Suuri Babylon, väärän babylonilaisen uskonnon maailmanmahti, olivat heille aiheuttaneet. Saadakseen Jumalan apua, valistusta, ohjausta ja elvytystä heidän tarvitsi rukoilla taivaan Jumalaa. Sen he tekivätkin heti ja samalla tutkivat syvällisemmin Pyhää Raamattua. Heidän tarvitsi nyt enemmän kuin koskaan elää sen nimen mukaisesti, jolla heidät tunnettiin yleisesti kautta maailman, ja se nimi oli Kansainvälinen Raamatuntutkijain Seura. Heidän Kristuksen kautta esittämiensä rukousten tuli olla otollisia niin kuin hyväntuoksuinen suitsutus Jumalalle hänen taivaallisessa temppelissään. Heidän tarvitsi oppia tietämään, että Jumalan enkelit valmistautuivat puhaltamaan seitsemää kuvaannollista pasuunaa.

6. Miten Johannes näki etukäteen, mitä tapahtuisi tämän rukouskauden aikana ja sen jälkeen?

⁶ Apostoli Johannes näki edeltä tämän historiallisen rukouskauden ja sitä seuranneet vavahduttavat tapahtumat, kuten Ilm. 8:3–6 osoittaa, kun Johannes kirjoittaa: ”Ja tuli eräs muu enkeli ja asettui alttarin ääreen pitäen kultaista suitsutusastiaa, ja hänelle annettiin paljon suitsukkeita pantavaksi kaikkien pyhien rukouksiin kultaiselle alttarille, joka oli valtaistuimen edessä. Ja suitsukkeiden savu nousi pyhien rukousten kanssa enkelin kädestä Jumalan eteen. Ja enkeli otti suitsutusastian ja täytti sen alttarin tulella ja heitti maan päälle; silloin syntyi ukkosenjylinää ja ääniä ja salamoita ja maanjäristystä. Ja ne seitsemän enkeliä, joilla oli ne seitsemän pasunaa, hankkiutuivat puhaltamaan pasunoihin.”

7. a) Missä ominaisuudessa kahdeksas enkeli toimi Jumalan pyhien hyväksi? b) Mitä jäännös rukoili?

⁷ Kahdeksas enkeli toimi samaan tapaan kuin Aaronin suvun pappi Jerusalemin temppelissä uhratessaan suitsutusta Jumalan pyhien esittämien rukousten kanssa. (Ilm. 5:8:ssa kahdenkymmenenneljän vanhimman uhraamien suitsutuksien sanotaan itsessään merkitsevän ”pyhien rukouksia”, ja kaksikymmentäneljä vanhinta kuvasivat noita ”pyhiä”.) Kahdeksas enkeli palveli siten ”pyhien” hyväksi tehdäkseen heidän rukouksensa otollisiksi Jumalalle ”noin puoli tuntia” kestäneen taivaallisen äänettömyyden aikana. Kaikki tuon kriittisen vuoden 1919 todisteet osoittavat, että Jehova Jumala kuuli suosiollisesti ”liiton enkelinsä”, Jeesuksen Kristuksen, kautta ”pyhien” voidellun jäännöksen katuvat rukoukset. (Mal. 3:1) Kuvaannollinen ”suitsukkeiden savu” kohosi Kristuksen kädestä yhdessä katuvan voidellun jäännöksen rukousten kanssa, jäännöksen, joka pyrki uudistettuun, oikeaan suhteeseen Jumalan kanssa ja etsi hänen ohjaustaan työnsä jatkamisessa maan päällä. (Ilm. 2:5, 16, 21, 22; 3:3, 19) Toiminnan täytyy kuitenkin nyt seurata rukousta, ja kahdeksas enkeli alkoi viipymättä toimia ja innostaa toimintaan.

MAAN PÄÄLLE HEITETTY TULI

8. Miten Jeesus Kristus maan päällä ollessaan ’heitti tulta maan päälle’?

⁸ Vuonna 32 Jeesus Kristus sanoi maan päällä ollessaan: ”Tulta minä olen tullut heittämään maan päälle; ja kuinka minä tahtoisinkaan, että se jo olisi syttynyt!” (Luuk. 12:49) Hän todella ”sytytti maan tuleen” (NEB) herättämällä kiistakysymyksen, joka nostatti suuren tulisen kiistan ja johti siihen, että monet ihmisten ja järjestöjen väärät opetukset, väitteet ja suuret luulot ikään kuin paloivat.

9. Mikä täyttymys oli sillä, että kahdeksas enkeli heitti tulta maan päälle?

⁹ Samoin kahdeksas enkeli heitti tulta maan päälle, kun hän täytti suitsutusastian alttarista otetulla tulella ja heitti sen maan päälle. Suitsutusastia muutettiin rukousastiasta tulen sytyttäjäksi maan päälle. Jumalan messiaanista valtakuntaa koskevan kiivaan kiistan tulen piti syttyä, sillä tuli oli otettu Jumalan pyhältä alttarilta. Voideltu jäännös sinkosi Jumalan valtakuntaa koskevan kiivaan kiistakysymyksen tulen maalliselle näyttämölle vuonna 1919 epäilemättä enkelin johdolla, todellakin, Kristuksen johdolla. Siitä todistavat mm. seuraavat tuon vuoden englanninkielisen Vartio-Tornin numeroissa olevat kirjoitukset: ”Valtakunnan airuet ’tapettu’” (1.5.1919), ”Taivasten valtakunta käsillä” (15.5.1919), ”Jumalan valtakunta” (1.8.1919; suom. helmik. 1920) ja ”Julistus valtakunnasta” (15.9.1919; suom. toukok. 1920).

10, 11. a) Millä tavalla ”ukkosenjylinä’, ”äänet”, ”salamat” ja ”maanjäristys” seurasivat enkelin suorittamaa tulen heittämistä maan päälle? b) Mitä Sanduskyssä Ohiossa ilmestyvä Star-Journal -lehti kirjoitti veli Rutherfordin vuonna 1919 Cedar Pointin konventissa pitämästä puheesta?

¹⁰ Sitten seurasi Jumalan yliluonnollisen voiman ilmauksia, joita kuvataan Ilm. 8:5:ssä ”ukkosenjylinänä”, ”ääninä”, ”salamoina” ja ”maanjäristyksinä”. Oli jyliseviä myrskyvaroituksia, oli myrskyisiä ääniä, jumalallisen valistuksen ja ilmestyksen eli paljastuksen salamat leimahtelivat ja iskivät maaliinsa ja maan päällä oli levottomuuksia ja mullistuksia. Huomionarvoinen oli tuona vuonna Kansainvälisen Raamatuntutkijain Seuran Cedar Pointissa Ohiossa 1.–8. syyskuuta pitämä viikon kestänyt yleiskonventti, jossa oli läsnä noin 6000 raamatuntutkijaa. Esitelmän ”Ahdistetun ihmiskunnan toivo” piti sunnuntai-iltapäivällä 7. syyskuuta silloinen Vartiotornin Raamattu- ja Traktaattiseuran presidentti J. F. Rutherford, joka oli viisi ja puoli kuukautta aikaisemmin vapautettu kärsimästä epäoikeudenmukaista vankeustuomiota. Selostaessaan tuota puhetta seuraavana päivänä Sanduskyssä (Ohiossa) ilmestyvä Star-Journal -lehti sanoi:

¹¹ Presidentti Rutherford puhui lähes 7000 hengelle puiden alla sunnuntai-iltapäivänä. Hän selitti Kansainliiton, jonka poliittiset ja taloudelliset voimat ovat muodostaneet ja jonka panee toimimaan halu parantaa ihmiskuntaa rauhan ja hyvinvoinnin vakiinnuttamisella, saavan paljon hyvää aikaan, mutta väitti sitten, että Herran epäsuosio kohtaa kuitenkin varmasti liittoa, koska papisto – sekä katolinen että protestanttinen – väittäen edustavansa Jumalaa on hylännyt hänen suunnitelmansa ja kannattanut Kansainliittoa tervehtien sitä Kristuksen valtakunnan poliittisena ilmauksena maan päällä. – The Watch Tower, 1.10.1919, s. 298.

12. Minkä tuo julistus pani alulle, ja jatkuuko se yhä?

¹² Sytyttikö tällainen puhuttu ja painettu julistus tulen? Puoli vuosisataa myöhemmin palaa tuli yhä kiivaasti Jumalan messiaanista valtakuntaa ja ihmistekoista, kansainvälistä maailmanrauhan ja turvallisuuden järjestöä, nykyisiä Yhdistyneitä Kansakuntia, koskevan kiistakysymyksen takia. Jumalan sanasta tulevat jylisevät myrskyvaroitukset pauhaavat yhä Valtakunnan perillisten voidellun jäännöksen kautta. On myrskyisiä ääniä; valistuksen jumalalliset salamat leiskuvat valaistakseen Raamatun ennustuksia ja totuuksia. Maailman kansat tuntevat olevansa hämmentyneitä ja järkyttyneitä, kun Jumalan messiaanista valtakuntaa ja hänen ihmiskunnan maalliseen asiainjärjestelmään kohdistuvan kostonsa nopeasti lähestyvää päivää saarnataan jatkuvasti. Nyt, kun tuo ”noin puolen tunnin” harras äänettömyys oli päättynyt vuonna 1919, tuli aika taivaan ”seitsemän enkelin, joilla oli ne seitsemän pasunaa”, valmistautua puhaltamaan niihin.

13. a) Mihin tarkoituksiin pasuunoita käytettiin muinaisessa Israelissa? b) Millä tavalla voideltu jäännös tuli kuvaan, kun nuo ”seitsemän enkeliä” valmistautuivat puhaltamaan ”seitsemää pasunaa”?

¹³ Jehova Jumalan muinaisen kansan keskuudessa käytettiin pasuunoita eli torvia seurakunnan koolle kutsumiseen, merkkien antamiseen ja uuden kuukauden alkamisen juhlintaan; niihin puhallettiin, kun polttouhreja ja yhteysuhreja uhrattiin temppelissä; niillä annettiin merkki sotahuudon esittämisestä voiton saamiseksi Jehovan avulla sekä ilmoitettiin juhlatilaisuuksista.”b Koska pasuunan ääni kuultiin laajalla alueella, niin pasuunaan puhaltamisella kiinnitettiin julkisesti huomio siihen, että jotakin yleisesti tärkeää oli tapahtumassa tai tuli tapahtumaan tai piti julistaa. Kun taivaan ”seitsemän enkeliä” valmistautuivat puhaltamaan ”seitsemää pasunaa” sen jälkeen, kun kahdeksas enkeli oli toiminut, niin kuin Ilm. 8:1–6 kuvaa, niin maan päällä oleva Valtakunnan perillisten voideltu jäännös, jolle enkelit ovat ”palvelevia henkiä”, tuli kuvaan mukaan. (Hepr. 1:14) Jäännös oli rukoillut; nyt sen täytyi ryhtyä toimintaan ollakseen sopusoinnussa noiden seitsemän taivaallisen pasuunan puhaltajan kanssa. Sen täytyi julistaa sen merkitystä, minkä apostoli Johannes näki vertauskuvin tapahtuvan jokaisen pasuunanpuhalluksen jälkeen.

14. Mitä sellaista voideltu jäännös teki, mikä osoitti, että se todella ryhtyi toimintaan sopusoinnussa taivaallisten pasuunaan puhaltajien kanssa?

¹⁴ Sillä välin alkoi uuden 32-sivuisen aikakauslehden, Kultaisen Ajan, (nykyään Herätkää!) erikoisnumeron (N:o 27, 29.9.1920; suom. lokak. 1921) neljän miljoonan kappaleen levittäminen. Sen pääkirjoitus oli ”Kansojen ahdistus – syy, varoitus, parannuskeino.” (Luuk. 21:25) Se paljasti suurelta osin sen jumalattoman vainon, jonka kristikunnan uskonnolliset pappismiehet ja heidän poliittiset ja sotilaalliset liittolaisensa olivat ensimmäisen maailmansodan aikana kohdistaneet Kansainvälisiin Raamatuntutkijoihin. Juuri tätä ennen, kesäkuussa 1920, kirjaa ”Täyttynyt salaisuus”, joka nyt oli vapautettu hallituksen rajoituksista ja kiellosta, alettiin jälleen mainostaa ja levittää sekä lehtenä että sidottuna kirjana kristikunnan harmiksi. Seuraavan vuoden (1921) lopulla julkaistiin englanniksi 384-sivuinen sidottu kirja ”Jumalan harppu” (suom. 1922), jossa tarkasteltiin Raamatun huomattavia perusoppeja, ja se saavutti ilmiömäisen levikin: 5819037 kappaletta 22 kielellä. Seurasi lyhyt väliaika, ja sitten sattui tapahtuma, jota ensimmäinen pasuunaan puhaltava enkeli saattoi hyvin käyttää – voidellun jäännöksen kansainvälinen konventti Cedar Pointissa Ohion osavaltiossa Yhdysvalloissa 5.–13. syyskuuta 1922!

ENSIMMÄINEN ENKELI PUHALTAA PASUUNAANSA

15. Mitä Johannes näki näyssä, kun ensimmäinen enkeli puhalsi pasuunaansa?

¹⁵ Apostoli Johannes kirjoitti profeetallisesti: ”Ja ensimmäinen enkeli puhalsi pasunaan; niin tuli rakeita ja tulta, verellä sekoitettuja, ja ne heitettiin maan päälle; ja kolmas osa maata paloi [poltettiin, Um], ja kolmas osa puita paloi [poltettiin, Um], ja kaikki vihanta ruoho paloi [poltettiin, Um].” – Ilm. 8:7.

16. Mikä tarkoitus oli maan päälle heitetyillä ”rakeilla ja tulella, verellä sekoitetuilla”?

¹⁶ Rakeet pommittivat ”kolmatta osaa maata” ja aiheuttivat suurta vahinkoa ja murskasivat sen, mikä oli haurasta. Ilmeisesti maahan heitetty tuli oli salama, mutta sitä ei heitetty valistamistarkoituksessa, vaan siksi että tuli olisi kuluttanut sen mikä oli tulenarkaa. Tulta seurannut veri ei ollut taivaasta tullutta juotavaa, koska veren juominen on vastoin sitä Jumalan lakia, jonka hän antoi koko ihmiskunnan patriarkalle, Nooalle. Vuodatetun veren tavoin se tiesi kuolemaa ja tahrasi kaiken, johon sitä heitettiin. Se muistutti niitä veren ja rakeitten ja tulen aiheuttamia vitsauksia, jotka kohtasivat muinaista Egyptiä Mooseksen aikana. (2. Moos. 7:15–25; 9:22–33) Mutta mihin ”kolmanteen osaan maata” tämä tuhoisa kaatosade heitettiin ensimmäisen pasuunaan puhaltamisen jälkeen?

17. Mitä ”kolmas osa” edustaa, ja mikä on tämä ”kolmas osa maata”, joka ”poltettiin”?

¹⁷ Raamatussa käytetään lukua kolme osoittamaan painotusta, joten se, mikä sanotaan tai tehdään kolme kertaa, tulee siten hyvin painokkaaksi. Samoin kolmasosa jostakin kuvaa melkoista tai huomattavaa osaa. (Hes. 21:27; Ilm. 4:8; Saarn. 4:12) Vaikka kysymyksessä oli siis huomattava, tärkeä osa maasta, niin tuo seikka ei vielä sinänsä ilmaissut, mikä ”kolmas osa maata” oli kysymyksessä. Jes. 19:23–25 esittää Jehova Jumalan mainitsevan kuitenkin erään tärkeän ”kolmannen”, nimittäin muinaisen Israelin, joka mainitaan yhdessä Assurin eli Assyrian, Raamatun historian pohjoisen ja toisen maailmanvallan, sekä Egyptin, eteläisen ja ensimmäisen maailmanvallan, kanssa. Tämä auttaa meitä tunnistamaan tuon ”kolmannen”, sillä Raamatun ennustuksessa uskoton Israel, joka oli vanhassa lakiliitossa Jehova Jumalan kanssa, edustaa nykyistä kristikuntaa, joka väittää olevansa hengellinen Israel ja olevansa uudessa liitossa Jumalan kanssa Kristuksen, välittäjän, kautta. Oliko sitten kristikunta se ”kolmas osa maata”, jota vastaan heitettiin kaikki se, mikä seurasi, kun ensimmäiseen näistä seitsemästä pasuunasta puhallettiin? Oli tosiaan.

18. a) Mitä Vartiotornin Raamattu- ja Traktaattiseuran presidentti julisti toisessa Cedar Pointin konventissa vuonna 1922 pitämässään puheessa raamatuntekstistä ”Taivasten valtakunta on tullut lähelle”? b) Mitä yhteen kokoontuneet konventtilaiset tekivät kaksi päivää myöhemmin?

¹⁸ ”Päivien päivänä”, joksi perjantai 8. syyskuuta 1922 oli nimitetty toisessa Cedar Pointin konventissa Ohiossa, Vartiotornin Raamattu- ja Traktaattiseuran presidentti puhui raamatuntekstistä ”Taivasten valtakunta on tullut lähelle”. (Matt. 4:17) Tässä vavahduttavassa puheessa julistettiin, että Jumala on iskenyt kuolettavasti kristikuntaa ja tuominnut sen ikuiseen tuhoon, koska se on hylännyt Kristuksen hallitseman Jumalan valtakunnan ja on suositellut, hyväksynyt ja kannattanut ihmisen hätävaraa, Kansainliittoa, ”Jumalan valtakunnan poliittisena ilmauksena maan päällä”. Pidettyään esitelmän 18000 kuulijalle sunnuntai-iltapäivänä 10. syyskuuta presidentti J. F. Rutherford luki ja ehdotti hyväksyttäväksi päätöksen nimeltä ”Haaste”. Valtava kuulijakunta nousi seisomaan ja hyväksyi raikuvin suosionosoituksin tämän päätöksen, joka osoitti kristikunnan papiston olleen uskoton Jumalaa kohtaan, kun se antoi tukensa veriselle ensimmäiselle maailmansodalle ja sen jälkeen hylkäsi Jumalan messiaanisen valtakunnan kannattamalla poliittista Kansainliittoa ja luottamalla siihen maailmanrauhan ja turvallisuuden ylläpitäjänä. Seuraavassa kuussa alettiin maailmanlaajuisesti levittää lähes 45 miljoonaa päätöstä ja sitä tukevaa aineistoa.

19. Mitä kristikunta on kokenut sen jälkeen, kun ensimmäinen enkeli puhalsi pasuunaansa?

¹⁹ Kristikunta on siitä lähtien tähän päivään saakka kuvaannollisesti puhuen kärsinyt siitä, mitä seurasi, kun ensimmäinen enkeli puhalsi pasuunaansa taivaassa. Sitä ja erikoisesti sen katolista ja protestanttista papistoa on pommitettu, ei Jumalan siunauksen virvoittavan sateen pisaroilla, vaan murskaavien rakeiden jäätyneellä vedellä Raamatun totuuteen ja ennustuksiin perustuvien voimakkaiden, raskaiden syytösten ja paljastusten muodossa, jotka ilmaisevat Jumalan kirouksen. Hänen vikansa tuliset ilmaukset, jotka on kätketty raamatulliseen kieleen, on heitetty sitä vasten, ja ne ovat kuluttaneet sen kristillisen valepuvun, jonka suojassa se harjoittaa uskonnollista ulkokultaisuuttaan. Kaiken sen ihmisveren takia, jonka se on niin kevytmielisesti vuodattanut ja saanut vuodattamaan, Jumala on liottanut sen veressä osoittaen sen olevan veren tahrima ja ansaitsevan kuoleman Jumalan kädestä. Jumala panee sen juomaan verta omaksi tuhokseen.

20. Mitä kristikunta on saanut kokea sen johdosta, mitä seurasi ensimmäisen enkelin pasuunaan puhaltamisen jälkeen?

²⁰ Kristikunta, jonka jäsenmääräksi ilmoitetaan nykyään 977383000, mikä on lähes kolmasosa maapallon koko väestöstä, on se ”kolmas osa maata”, jonka vertauskuvallinen taivaasta tullut tuli on hengellisesti ’polttanut’. Sen uskonnollinen järjestö, jota on kauan pidetty niin vakaana ja luotettavana, on mustunut polttavasta kuumuudesta ja se on todistettu pakanalliseksi eikä kristilliseksi. Se on Jumalan tulisen vihan eikä hänen elvyttävän siunauksensa alainen. Sen huomattavat henkilöt, katolinen, ortodoksinen ja protestanttinen papisto, ovat se ”kolmas osa puita”, joka ”poltettiin”, koska siihen kuuluvat eivät ole Jumalan määräämiä kristillisiä evankeliuminpalvelijoita. Sen sadat miljoonat kirkon jäsenet, joita on yhtä lukuisasti kuin vihreän ruohon varsia, ovat vihanta, se ”kaikki vihanta ruoho”, joka ”poltettiin”, koska he eivät ole Jeesuksen Kristuksen tosi seuraajia ja jäljittelijöitä, tosi kristillisyyden harjoittajia.

21. Millaiselta kristikunta näyttää nyt Jumalan tuomion tähden?

²¹ Tulos vertauskuvallisten rakeitten, tulen ja veren vuodattamisesta kristikunnan ylle ilmaisee, ettei se tuota kristillistä hedelmää Jumalalle. Sen ulkonäkö muistuttaa meitä siitä maaperästä, jota kuvataan Hepr. 6:8:ssa ja joka ”on kelvoton ja lähellä kirousta, ja sen loppu on, että se poltetaan”. Tämä kristikunnan uskonnollisesti poltettu tila käy yhä ilmeisemmäksi kaiken aikaa.

TOINEN ENKELI PUHALTAA PASUUNAANSA

22. Mitä tapahtui toisen enkelin puhaltaessa pasuunaan?

²² Oliko se järkyttävää – tarkoitettu loukkaamaan uskonnollisia tunteita? Mutta valmistaudu katsomaan, mitä tämän jälkeen näytetään. Apostoli Johannes kirjoittaa: ”Ja toinen enkeli puhalsi pasunaan; niin heitettiin mereen ikäänkuin suuri, tulena palava vuori; ja kolmas osa merta muuttui vereksi, ja kolmas osa luoduista, mitä meressä on ja joissa henki on, kuoli, ja kolmas osa laivoista hukkui.” – Ilm. 8:8, 9.

23. Kuvaile sitä vertauskuvallista merta, johon toista pasuunaa seuranneet tapahtumat vaikuttivat.

²³ Voidellun jäännöksen jäsenet ikään kuin ottivat kiinni toisen enkelin pasuunaan puhaltamisen aiheuttaman suuren pauhun ja jatkoivat sitä kaiuttaen julki maan päällä korviahuumaavia julistuksia ’uskollisina todistajina’ vuonna 1923 ja vuoden 1924 alussa. Näillä Raamatulla tuetuilla julistuksilla oli tärkeä vaikutus vertauskuvalliseen ”mereen”. Koska meri ei ole vakaa niin kuin maa, niin se vertauskuvaa ihmiskunnan nesteenkaltaisia, aaltoilevia, radikaalisia, kumouksellisia ja hyökkäävän sotilaallisia aineksia. Vaikka tämä aines on tyytymätön ja kapinoi kauan sitten vakiinnutettua asiainjärjestelmää vastaan, niin se ei odota Jumalalta hänen lupaamaansa messiaanista valtakuntaa yleislääkkeeksi kaikkiin ihmiskunnan sairauksiin, vaan on tuota teokraattista hallitusta vastaan. Koska siltä puuttuu raamatullinen usko, niin se on jumalankielteinen ja vaahtoaa omaa maailmallista propagandaansa ja omia suunnitelmiaan ja uhkaa pakkotoimenpiteillä ja väkivallalla. (Jes. 57:20; 17:12, 13) Mutta mikä oli se, mikä paloi tulena ja mikä heitettiin tähän vertauskuvalliseen mereen?

24. Mikä heitettiin mereen ja mitä tämä teko vertauskuvasi?

²⁴ Se ei ollut vuori, vaan ”ikäänkuin suuri, tulena palava vuori”. Se oli ”suuren . . . vuoren” kokoinen mahtava maamassa. Sitä ei heitetty taivaasta vaan vertauskuvallisesta maasta, ja se kiskaistiin irti tästä ”maasta” ja siirrettiin nopealla heitolla ”mereen”. Koska vuorta käytetään Raamatussa vertauskuvaamaan vakaan maan poliittista hallitusta, niin tämä palava vuoren kokoinen maamassa kuvaa radikaalisen, sosialistisen, vallankumouksellisen hallituksen aiheuttamaa kiistakysymystä, joka heitettiin rauhattomien, kapinallismielisten ihmisten mereen, ihmisten, jotka muodostavat huomattavan osan ihmiskunnasta, sillä ”kolmas osa merta” koki sen vaikutuksen.

25. Mainitse tosiasioita, jotka osoittavat, että radikaalista, vallankumouksellista hallitusta koskeva kiistakysymys todella singottiin tuohon aikaan ihmisten keskuuteen.

²⁵ Juuri tähän aikaan tämä poliittinen kiistakysymys singottiin ihmisten keskuuteen. Marraskuun 7. päivänä 1917 radikaaliset bolševikit kukistivat Venäjän hallituksen ja pystyttivät jumalankielteisen kommunistisen hallituksen. Lokakuun 30. päivänä 1922 Benito Mussolini ja hänen radikaalinen puolueensa (joka perustettiin Milanossa Italiassa 23.3.1919) suorittivat ’Rooman-marssinsa’ ja perustivat fasistisen korporatiivisen valtion. Marraskuun 8. päivänä 1923 Adolf Hitler yritti Münchenissä Saksassa kenraali Erich von Ludendorffin avustamana natsivallankaappausta, joka tunnetaan nimellä Hitlerputsch. Miten kaikki tämä oli vaikuttava ihmiskunnan epävakaisiin, rauhattomiin aineksiin – hyväksi vai pahaksi?

KOLMAS OSA ”MERESTÄ” MUUTTUU VEREKSI

26. Mitä se kuvaa, että tämä vuori oli ”tulena palava”?

²⁶ Mitä Jumala edeltänäki ja edeltänäytti? Hänelle tämä suuri, vuoren kokoinen massa, joka riuhtaistiin vakaasta maasta, ei ollut oleva siunaus. Se oli todella palava kiistakysymys ja on yhä, mutta Jumalalle se oli kuin itsensä loppuun kuluttava vuori; se oli kuin muinainen Babylon, ”hävityksen vuori”, ”poltettu vuori”. (Jer. 51:25) Ilm. 8:8:ssa Jumala kuvasi siis tätä kiistakysymystä ja poliittista liikettä radikaalisen ja vallankumouksellisen hallituksen puolesta ”ikäänkuin suurena, tulena palavana vuorena”. Se oli aivan erilainen kuin hänen messiaanisen Valtakuntansa vertauskuvallinen vuori, jonka Jes. 11:9 ja 25:6–8 kuvailevat. Se, että tämän vallankumouksellisen, sosialistisen, kommunistisen hallitusmuodon väkivaltainen heittäminen ei tuo mitään siunausta, kuvataan sillä vaikutuksella, mikä tällä ”palavalla vuorella” oli siihen vertauskuvalliseen mereen, johon se heitettiin: ”Kolmas osa merta muuttui vereksi.”

27. Mikä vaikutus oli sillä, että ”kolmas osa merta” muuttui vereksi, ja miten laajakantoinen tämä vaikutus oli?

²⁷ Huolimatta tällä 20. vuosisadalla esitetyistä vaatimuksista ihmisille suoritettujen verensiirtojen puolesta eivät mitkään luomukset voisi elää tuolla suurella vereksi muutetulla merialueella. Kun muinaista Egyptiä kohtasi verivitsaus Mooseksen aikana, niin vereksi muuttuneiden vesien kalat kuolivat, Niili alkoi haista, eivätkä egyptiläiset voineet juoda palvomastaan Niilistä. (2. Moos. 7:20, 21) Samaten kävi vertauskuvalliselle ”kolmannelle osalle merta”, joka muuttui vereksi, kun vuorenkaltainen tulinen massa syöksyi siihen: ”Kolmas osa luoduista, mitä meressä on ja joissa henki on, kuoli.” (Ilm. 8:8, 9) Näin Jumala kuvasi, että mikään näistä radikaalisista, vallankumouksellisista poliittisista liikkeistä ei voi tehdä mahdolliseksi elämää materialistisessa paratiisissa maan päällä. Kommunistien moniin maihin suorittamilla hyökkäyksillä vuoden 1917 jälkeen ja kommunistisen Kiinan perustamisella Aasian mantereelle vuonna 1949 kolmasosa maailman väestöstä on nyt saatettu ateistisen kommunistisen hallinnon alaisuuteen. Mikä on nyt, kaikkien näiden kommunistihallinnon vuosien jälkeen, tuon ihmiskunnan ’meren kolmannen osan’ tila ja mitkä sen tulevaisuudenodotteet? Se on toisen enkelin pasuunaan puhaltamisen jälkeen annetun Jumalan profeetallisen kuvauksen mukaisesti niin kuin kuolleitten ihmisten veri!

28. Mihin suuntaan ovat radikaaliset, vallankumoukselliset hallitukset työntäneet alamaisiaan, ja mikä Jeesuksen vertaus oli näin ollen sopiva tarkasteltavaksi Los Angelesin konventissa vuonna 1923?

²⁸ Raamatun ennustuksen täyttymys viittaa siihen, että Jeesus Kristus on ollut vuodesta 1918 lähtien läsnä Jumalan hengellisessä temppelissä ja erottanut kaikkien kansojen ihmisiä samalla tavalla kuin paimen lähi-idässä erottaa laumansa lampaat vuohista. (Matt. 25:31–46) Väkivaltaiset, aggressiiviset, radikaaliset ja vallankumoukselliset liikkeet ja hallitukset ovat varmasti toimineet työntääkseen alamaisensa kuvaannollisten vuohien eli niiden puolelle, jotka tuhotaan tulevassa Harmagedonin sodassa, koska he ovat kohdelleet huonosti Kristuksen hengellisten veljien voideltua jäännöstä. Varsin sopivasti ja ilmeisesti pasuunaan puhaltavan toisen enkelin johdatuksen mukaan Kansainvälinen Raamatuntutkijain Seura piti aluekonventtinsa Los Angelesissa Kaliforniassa Yhdysvalloissa 18.–26. elokuuta 1923. Lauantaina 25. elokuuta Vartiotornin Raamattu- ja Traktaattiseuran presidentti J. F. Rutherford puhui ”asiainjärjestelmän päättymistä” (Um) koskevan Jeesuksen ennustuksen loppuvertauksesta. Se oli vertaus lampaista ja vuohista. – Matt. 24:3–25:46.

29. Mikä oli ”Varoitus”-nimisen päätöksen sanoma, ja miten siitä tehtiin julkinen varoitus?

²⁹ Sitten puhuja esitti 2500 hengen kuulijakunnalleen historiallisen päätöksen nimeltä ”Varoitus”. Kuulijakunta ilmaisi valtavin suosionosoituksin hyväksyvänsä päätöksen, joka paljasti kristikunnan papiston laiminlyöneen Kristuksen hengellisten veljien auttamisen Jumalan valtakunnan hyvän uutisen julistamisessa maailmanlaajuisesti, millä menettelyllä uskonnollinen papisto osoitti vuohimaisia ominaisuuksia. Päätöksen lopussa vedottiin lampaankaltaisiin ihmisiin, jotteivät he kääntyisi papiston tukeman Kansainliiton vaan Jumalan valtakunnan puoleen ”ainoana parannuskeinona kansojen ja yksilöitten sairauksiin”. Sunnuntaina 26. elokuuta sama päätös hyväksyttiin konventin esitelmässä, jossa oli läsnä 30000 henkeä. Lokakuun 15. päivän Vartio-Tornissa 1923 (engl., suom. huhtik. 1924) julkaistiin kahdeksansivuinen kirjoitus nimeltä ”Vertaus lampaista ja vuohista”. Myöhemmin, saman vuoden joulukuussa, alettiin valmistaa traktaattia nimeltä ”Julistus – varoitus kaikille kristityille”, joka sisälsi konventin päätöksen. Yksistään Yhdysvalloissa sitä painettiin 13478400 kappaletta levitettäväksi. Miljoonia kappaleita julkaistiin myös ulkomailla.

30. a) Ketkä ovat suuressa määrin vastuussa kommunismin kasvusta ja leviämisestä? b) Mikä on tuollaisten radikaalisten ainesten ja niiden seuraajien asema Jumalan silmissä ja miksi?

³⁰ Uskonnolliset pappismiehet ovat julkisesti myöntäneet, että kristikunnan papiston epäonnistuminen oli suurelta osin vastuussa kommunismin kasvusta ja leviämisestä Itä-Euroopassa, Venäjällä ja sen ympärillä olevissa maissa, jotka olivat olleet satoja vuosia voimakas osa kristikuntaa. On hyvin tunnettua, että Venäjän ortodoksinen kirkko on tähän saakka ollut kommunistisen hallitusjärjestelmän palvelijatar, mutta Jehovan antautuneet kristityt todistajat on ajettu maan alle. Kieltämällä ja vainoamalla näitä kristittyjä todistajia tämän maailman radikaaliset, vallankumoukselliset hallitsevat ainekset toimivat kaikkea muuta kuin Jeesuksen vertauksen ”lampaitten” tavalla. Vertaus osoittaa, että vertauskuvalliset ”vuohet” ovat taivaan Jumalan kiroamia. (Matt. 25:41–46) Tämän Jumalan kirouksen mukaisesti radikaalinen, vallankumouksellinen, sosialistinen, kommunistinen liike on kuolemaa tuottava; se on eloton niin kuin kuolleen ihmisen vuodatettu veri. Tultuaan heitetyksi ihmiskunnan suunnattomaan mereen se on saanut huomattavan osan, ”kolmannen osan merta”, muuttumaan vereksi. Vastaavasti ”kolmas osa luoduista, mitä meressä on ja joissa henki on”, kohtaa kuoleman Harmagedonin sodassa.

31. Miten Jumalan kansa edelleen paljasti ”punaisen” hallituksen kyvyttömyyden antaa elämää ja rauhaa?

³¹ ”Punaisen” sosialistisen ja kommunistisen liikkeen kyvyttömyyttä antaa elämää, onnea ja rauhaa ihmisille korostettiin lisää jo silloin, kun traktaattia ”Julistus – varoitus kaikille kristityille” levitettiin. Helmikuun 15. päivänä 1924 julkaisi Vartiotornin Raamattu- ja Traktaattiseura englanniksi 64-sivuisen kirjasen nimeltä ”Ihannehallitus”, ja ennen vuoden loppua Seura oli lähettänyt 741449 kappaletta tätä paljastavaa kirjasta. Se viittasi eteenpäin kaikkien maailmallisten, ihmistekoisten hallitusten lähestyvään kuolemaan varsinkin alaotsikon ”Hallituksen epäonnistuminen – sairaus” jälkeen.

32. Mitä kirjasessa sanottiin ihmisten yrityksistä uudistaa hallituksia?

³² Vaikka bolševistinen, kommunistinen, punainen hallitus oli silloin vallalla Venäjällä vasta seitsemättä vuotta, niin kirjanen A Desirable Government (Ihannehallitus) sanoi sivulla 5, kappaleessa 2: ”Maailman johtavat miehet ovat edistäneet erilaisia suunnitelmia tai menetelmiä hallituksen uudistamiseksi, mutta ne kaikki ovat epäonnistuneet.” Tähän sisältyi poliittinen uudistusyritys Venäjällä, sillä sivulla 23 mainittiin ”suuri vallankumous Venäjällä, Saksassa, Itävallassa ja muissa Euroopan maissa”. Sivulla 54 mainittiin aivan oikein monet muut vaikeudet, ”samankaltaiset, joita Venäjä on jo kokenut”.

33. Mitä kuvattiin profeetallisesti näyssä sillä, että ”kolmas osa laivoista” hukkui?

³³ Nuo radikaaliset, vallankumoukselliset järjestöt, jotka antavat tämän vereksi muuttuneen ”meren” aaltojen kuljettaa itseään ja jotka riistävät tuossa vertauskuvallisessa meressä olevia luomuksia, on myös tuomittu tuhottaviksi Harmagedonin myrskyssä. Tämä kuvattiin profeetallisesti sen jälkeen, kun toinen enkeli oli puhaltanut pasuunaan: ”Ja kolmas osa laivoista hukkui.” (Ilm. 8:9) Nuo radikaaliset, vallankumoukselliset, sosialistiset, kommunistiset hallitukset eivät menesty, sillä ne vihaavat kauan rukoiltua Kristuksen hallitsemaa Jumalan valtakuntaa ja työskentelevät sitä vastaan. Tänään ei ole mitään syytä ajatella eri tavalla kuin Vartiotorni-seuran vuonna 1928 julkaisema kirja ”Hallitus” sanoi:

34–36. Mitä vuonna 1928 julkaistu kirja Hallitus sanoi hallituksista, varsinkin sosialistisista ja kommunistisista?

³⁴ Neuvostovalta ei ole tähän asti osoittautunut onnistuneeksi, eikä se tule olemaan vastaisuudessakaan onnistunut, eikä se vähimmässäkään määrässä ole tuottanut tyydytystä sille kansalle, joka sen on ottanut käytäntöön. Samoinkuin kaikkialla muuallakin, missä kansalla pitäisi hallitusmuodon mukaan olla määräämisvalta, niin kaikissa eri neuvostoissakin on kansanyllyttäjillä ja puoluepukareilla määräämisvalta; ja siksipä ei neuvostohallitus ole osoittautunut yhtään paremmaksi kuin muutkaan hallitukset. Päinvastoin, bolshevismi on tuottanut kansalle suuria kärsimyksiä, ja se on synnyttänyt pelkoa maailman muissa kansoissa ja hallituksissa.

³⁵ Kaikki erinimiset hallitusjärjestelmät, joilla ihminen on kokeillut, olivatpa ne sitten itsevaltaisia, ylimysvaltaisia, kansanvaltaisia, tasavaltaisia tahi sosialistisia, ovat olleet epätyydyttäviä. – S. 244, 245.

³⁶ Jehovan kristityt todistajat, Jumalan valtakunnan maailmanlaajuiset puolestapuhujat ja julistajat, ovat tähän päivään saakka jatkaneet kaikkialla sen tiedon kaiuttamista, joka kuvaannollisesti paljastettiin, kun toinen taivaallinen ”enkeli” oli puhaltanut pasuunaansa vuonna 1923.

KOLMAS ENKELI PUHALTAA PASUUNAANSA

37. Mitä tapahtui näyssä kolmanteen pasuunaan puhaltamisen jälkeen?

³⁷ Aika kaiuttaa kolmatta pasuunaa lähestyy, ja apostoli Johannes näkee näyssä ”tähden”, joka ei kuitenkaan ole yksi niistä ”seitsemästä tähdestä”, jotka ovat kirkastetun Jeesuksen Kristuksen oikeassa kädessä ja jotka kuvaavat ”niiden seitsemän seurakunnan [seitsemää] enkeliä”. (Ilm. 1:16–20) Johannes kirjoittaa: ”Ja kolmas enkeli puhalsi pasunaan; niin putosi taivaasta suuri tähti, palava kuin tulisoihtu, ja se putosi virtoihin, kolmanteen osaan niistä, ja vesilähteisiin. Ja tähden nimi oli Koiruoho [kreikaksi Apsinthos]. Ja kolmas osa vesistä muuttui koiruohoksi, ja paljon ihmisiä kuoli vedestä, koska se oli karvaaksi käynyt.” – Ilm. 8:10, 11.

38. a) Mikä oli se ”suuri tähti”, joka syöksyi taivaasta makeisiin vesiin? b) Miksi sitä sanottiin ”Koiruohoksi”?

³⁸ Tällä kertaa kohteeksi ei joutunut suolainen merivesi vaan makeat vedet, joet ja vesilähteet. Tuo ”suuri tähti”, joka syöksyi taivaasta näihin makeisiin vesiin, kuvaa ilmeisesti sellaisten ihmisten luokkaa, jotka nauttivat uskonnollisista eduista samalla tavalla kuin vertauskuvalliset ”seitsemän tähteä”, mutta jotka putosivat siitä korkeasta etujen ja tilaisuuksien tasosta, jonka Raamattu määrää uskonnollisille ”tähdille”. Antautuneista, kastetuista, hengestä siinneistä tosi kristityistä on sanottu, että heidät herätetään ja asetetaan yhdessä ”taivaallisiin Kristuksessa Jeesuksessa”. (Ef. 2:1–6) Tämä vertauskuvallinen ”suuri tähti” ei kuitenkaan elä sen tunnustuksensa mukaan, että se on tuolla ylhäällä. Toimintatapansa perusteella se sen sijaan putoaa eikä yllä olemaan niin korkealla hengellisellä tasolla. Se olisi voinut olla hengellinen valaisija, mutta pudotessaan taivaalta se on ”palava kuin tulisoihtu”, joka tuhoutuu omiin liekkeihinsä. Siksi sen nimi on Koiruoho eli Apsinthos, joka on kitkerä kasvi, jonka useita lajeja tavataan lähi-idässä. Se ei vaikuta makeuttavasti niihin makeisiin vesiin, joihin se putoaa, vaan se tekee ne karvaiksi, muuttaa ne koiruohoksi.

39. a) Mitä tuolla ”suurella tähdellä” erikoisesti vertauskuvataan, ja miten se on pudonnut? b) Mitä ovat ne vertauskuvalliset vedet, joihin se putosi, ja mitä se teki niille?

³⁹ Ottaen huomioon nämä piirteet tuosta palavasta, putoavasta ”suuresta tähdestä”, mitä muuta uskonnollista ihmisluokkaa se voisi kuvata kuin kristikunnan katolista, ortodoksista ja protestanttista sekä muulla tavalla lahkolaista luopiokristillistä papistoa? Etenkin Rooman keisarin Konstantinus Suuren ajoista lähtien neljänneltä vuosisadalta kristikunnan uskonnollinen papisto on väittänyt tarjoavansa kansalle kirkoissaan totuuden makeaa vettä, joka on elämää antavaa, elämää ylläpitävää. Mutta mikä vaikutus papiston lankeamisella pois tosi kristillisyydestä luopumukseen on ollut kristikunnan vertauskuvallisiin virtoihin ja vesilähteisiin tuolla alueella, joka käsittää huomattavan osan maailman väestöstä? Ihmiset tarvitsevat jokien ja lähteitten makeaa vettä elääkseen. Luopiokristityt papit ovat kuitenkin muuttaneet sen, minkä olisi pitänyt olla hengellistä ”vettä” kansojen hengellisen elämän ylläpitämiseksi, juotavaksi kelpaamattomaksi, tappavaksi, karvaaksi koiruohovedeksi. Miten? Opettamalla kirkkonsa jäsenille vääriä, pakanallisia, epäkristillisiä, epäraamatullisia oppeja, kuten ikuista kidutusta helvetintulessa, ja ohjaamalla kansat epäkristillisiin tekoihin, kuten veriseen lihalliseen sodankäyntiin.

40, 41. a) Mitä sellaista tapahtui vuonna 1924, mikä pasuunaan puhaltamisen tavoin paljasti kristikunnan pappien oppien karvaaksi tekevän vaikutuksen? b) Mikä auttoi tässä Columbuksessa Ohiossa pidetyssä konventissa julkistamaan papiston epäonnistumista?

⁴⁰ Sitä, miten karvaaksi tekeviä, miten kuolemaa tuottavia luopiokristittyjen pappien opit ja uskonnollinen toiminta ovat olleet kristikunnan kansoille, korostettiin erikoisesti vuonna 1924. Kansainvälinen Raamatuntutkijain Seura piti Yhdysvalloissa yleiskonventin Columbuksessa Ohiossa 20.–27. heinäkuuta 1924, ikään kuin se olisi suunniteltu julistamaan julkisesti tätä koskevia totuuksia korviahuumaavalla pasuunan puhalluksella. Perjantaina 25. heinäkuuta Seuran presidentti piti puheen aiheesta ”Kiusaus – lankeemus ja voitto”. Sen lopussa hän esitti päätöksen nimeltä ”Syytös”, jonka konventin osanottajat yksimielisesti hyväksyivät. Seuraavana sunnuntaina, 27. heinäkuuta, presidentti piti esitelmän aiheesta ”Sivistys tuomittu”, ja kristikunta sisältyi huomattavana osana tähän tuomittuun sivistykseen.

⁴¹ Mikä ”syytös” tuo päätös, joka oli Columbuksen konventin pääohjelma, todella olikaan koko kristikunnan luopiouskonnollista papistoa vastaan! Miten se osa siitä, jonka alaotsikkona oli ”Opit”, paljastikaan papiston väärät, Jumalaa häpäisevät opit! Se osoitti hengenvaaralliseksi sen uskonnollisen suunnan, mihin papisto poliittisine tovereineen johti kristikunnan ihmisiä. Papisto pani ihmiset juomaan sellaista, mikä oli heille uskonnollisesti karvasta, kuin koiruohoa, tosiaankin juomaa, joka merkitsi heille hengellistä kuolemaa nyt ja ikuista ruumiillista hävitystä Harmagedonissa.

42. Mikä vaikutus putoavalla ”tähdellä” on näyn mukaan ihmiskuntaan?

⁴² Tähden kaltaisen papiston aiheuttaman vahingon laajuutta kuvattiin hyvin sillä, mitä apostoli Johannes näki näyssä: ”Ja paljon ihmisiä kuoli vedestä, koska se oli karvaaksi käynyt.” (Ilm. 8:11) Miten harhaanjohtavia ”tähtiä” nämä papit ovatkaan olleet kristikunnalle, joka väittää olevansa niin sivistynyt! Sen sijaan, että he olisivat opastaneet ihmisiä Jumalan valtakunnan tykö, he ovat ohjanneet heidät Kansainliittoon ja Yhdistyneisiin Kansakuntiin. Minkä putoamisen papisto onkaan kokenut vastakohtana Raamattua tutkiville kristityille, jotka ovat todella ”Kristuksen puolesta . . . lähettiläinä”! – 2. Kor. 5:20.

43. Kuvaile, missä laajuudessa on julistettu niitä asioita, jotka paljastuivat kolmannen enkelin pasuunaan puhaltamisen jälkeen.

⁴³ Tätä syytöstä kristikunnan papistoa vastaan kaiutettiin ikään kuin pasuunalla kautta maapallon Australiaa myöten. Yksistään Yhdysvalloissa painettiin levitystä varten 13545000 kappaletta tätä päätöstä ”Syytös”. Ulkomailla sitä painettiin muilla kielillä monia miljoonia. Maailmanlaajuinen levitys alkoi seuraavassa lokakuussa, ja sitä levitettiin kaikkiaan yli 50000000 kappaletta. Syytös levisi myös Vartiotornin palstojen kautta syyskuun 1. päivän lehdessä 1924 (engl.). Se oli vain alkua niiden asioiden julistamiselle, jotka paljastettiin sen jälkeen, kun kolmas taivaallinen enkeli oli puhaltanut pasuunaan. Julistusta kristikunnan papiston luopumuksesta ja sen vaikutuksesta ihmisiin on sen jälkeen säälimättä esitetty uudelleen ja uudelleen, yksittäisten radioasemien ja radioasemaketjujen välityksellä, esitelmissä, kirjoissa, kirjasissa, lehdissä ja traktaateissa. Vuonna 1963 julkaistiin 704-sivuinen englanninkielinen kirja ”’Suuri Babylon on kukistunut!’ Jumalan valtakunta hallitsee!” ja vuoteen 1968 mennessä sitä oli painettu 2803296 kappaletta. Vuonna 1969 ilmestyi kirja Onko Raamattu todella Jumalan sana? yhdellätoista pääkielellä, ja sen ensimmäinen painos oli kolme miljoonaa kappaletta. Tuo kirja paljastaa edelleen papiston luopumisen tosi kristillisestä uskosta.

44. Mikä asenne meillä tulisi olla niihin asioihin, jotka me saamme vielä kuulla neljältä jäljellä olevalta pasuunaan puhaltavalta enkeliltä?

⁴⁴ Laaja kokonaiskuva tämän asiainjärjestelmän asioista ei ole kuitenkaan vielä valmis. Vielä on syytä kuunnella neljää taivaallista enkeliä. Älkäämme pelätkö nähdä koko esitettyä kuvaa, vaan katsokaamme edelleen apostoli Johanneksen kanssa näyn jatkumista sitä paljastettaessa.

NELJÄS ENKELI PUHALTAA PASUUNAANSA

45. Mitä tapahtui näyssä sen jälkeen, kun neljäs enkeli oli puhaltanut pasuunaansa?

⁴⁵ ”Ja neljäs enkeli puhalsi pasunaan; niin kolmas osa auringosta ja kolmas osa kuusta ja kolmas osa tähdistä lyötiin vitsauksella, niin että kolmas osa niistä pimeni ja päivä kolmannelta osaltaan oli valoton, ja niin myös yö.” – Ilm. 8:12.

46. Mitä taivaankappaleitten pimentyminen merkitsee maan asukkaille, mutta vaikuttaako se samoin Jumalan kansaan?

⁴⁶ Tämän epätavallisen avaruudessa sattuneen tapahtuman johdosta kolmasosa maasta eli sen asukkaista ei saisi lainkaan valoa taivaalta päivällä eikä yöllä. Se käsittäisi suuremman alueen maapallosta kuin muinainen Egypti, jota profeetta Mooseksen aikana lyötiin niin sankalla kolme vuorokautta kestävällä pimeydellä, että sitä voitiin koskettaa. Tätä Egyptiä muinoin kohdannutta onnettomuutta pidettiin iskuna, vitsauksena, joka oli yhdeksäs niiden kymmenen vitsauksen sarjassa, jotka tulivat Jehova Jumalan kädestä. (2. Moos. 10:21–23) Jehovan sorrettu kansa Egyptissä oli kuitenkin poikkeus, koska sillä oli ”valoisata asuinpaikoissansa”. Voideltujen kristittyjen uskollisella jäännöksellä ja sen Jehova Jumalaa palvovien tovereitten ”suurella joukolla” on taivaasta tulevaa hengellistä valoa asuinpaikoissaan. Ne viittaavat siihen pimeyteen, joka kohtasi ”kolmatta osaa” maata.

47. Mitä voidaan sanoa niiden hengellisestä tilasta, jotka ovat pakanoita?

⁴⁷ Pyhä Raamattu on suorasukaisesti selittänyt, että kaikki maan pakanakansat, jotka eivät ole kuuluneet Jumalan valittuun kansaan, ovat olleet uskonnollisessa pimeydessä tosi Jumalasta vieraantuneina. (Ef. 5:8; 6:12; Kol. 1:13; 1. Tess. 5:4, 5; 1. Piet. 2:9; Jes. 60:1, 2) Ei olisi siis mitenkään outoa kuvata niin sanottujen pakanakansojen olevan hengellisessä pimeydessä. Mutta mitä on sanottava kristikunnasta, joka erottaa itsensä ”pakanoista”?

48. Millaisessa hengellisessä tilassa kristikunta on omasta näkökulmastaan katsottuna?

⁴⁸ Kristikunta, joka nyt käsittää suunnilleen kolmasosan maailman väestöstä, väittää paistattelevansa taivaan hengellisessä valossa yötä päivää. Kautta sen valtapiirin on levitetty kaksi miljardia kappaletta Pyhää Raamattua 1337 kielellä. Se kerskaa siitä, että sen katoliset, ortodoksiset ja protestanttiset papit ovat kristillisen uskonnon ainoat asianmukaisesti virkaan asetetut evankeliuminpalvelijat ja ainoat, jotka on valtuutettu selittämään Pyhää Raamattua. Se väittää omaavansa Jumalan suosion valon, koska se voi pöyhkeillä sillä, että sen kirkkojen johtaviin miehiin kuuluu huomattavia poliitikkoja, korkea-arvoisia sotilaita ja rikkaita liikemiehiä. Poliittinen valtio suojelee sitä. Kristikunnan näkökulmasta katsoen vain se nauttii taivaasta tulevasta hengellisestä valosta, jota aurinko, kuu ja tähdet edustavat. Mutta millaisiksi ”neljäs enkeli” paljastaa tosiasiat?

49–51. a) Mitä tapahtui elokuussa 1925 neljännen taivaallisen enkelin ohjauksessa? b) Miten tässä konventissa hyväksytty päätös osoitti, että kristikunnan yllä ei todellakaan ollut mitään taivaan valoa?

⁴⁹ Kuten nyt voidaan ymmärtää, tuon neljännen taivaallisen enkelin ohjauksessa pidettiin Kansainvälisen Raamatuntutkijain Seuran aluekonventti Indianapoliksessa Indianassa Yhdysvalloissa 24.–31. elokuuta 1925. Perjantai-iltapäivänä 29. elokuuta Seuran silloinen presidentti piti tuhansille konventtilaisille puheen aiheesta ”Kutsu toimintaan”, joka perustui Jes. 62:10:n ennustukseen. Sen lopussa hän esitti päätöksen, jota alettiin kutsua nimellä ”Toivon sanoma”. Tuo päätös käsitteli pääasiallisesti kristikuntaa, joka väittää olevansa maailman hengellinen valo. Pane kuitenkin merkille, mitä kappaleissa 6 ja 7 sanotaan:

⁵⁰ Katolilaisuus vaatii ja omaksuu sitä, mikä kuuluu oikeudenmukaisesti yksinomaan Jumalalle. Modernistit kieltävät Jumalan, kieltävät Hänen Sanansa ja Hänen lunastussuunnitelmansa ja tarjoavat sokeaa voimaa parannuskeinona ihmisen toivottomaan tilaan. Vaikka fundamentalistit väittävätkin uskovansa Raamattuun, niin toiminnallaan he kieltävät sen. He opettavat vääriä ja Jumalaa häpäiseviä oppeja ja ovat yhdessä katolilaisten ja modernistien kanssa liittoutuneet maailman poliittisten ja kaupallisten mahtien kanssa väittämään herjaavasti voivansa perustaa Jumalan valtakunnan maan päälle. Nämä kaikki ovat yhtyneet Saatanan, ylimmän herransa, kanssa työntämään Jumalaa nurkkaan ja häpäisemään hänen nimeään.

⁵¹ Seurauksena on, että ihmiset kärsivät liikemaailman keinottelijoitten ja heidän liittolaistensa sortavan puristuksen alaisuudessa; he ovat kadottaneet uskon poliittisiin johtajiinsa eivätkä kunnioita enää niitä uskonnoitsijoita, jotka ovat johtaneet heidät harhaan. Tällaisen jumalattoman, epäpyhän liiton väärän valon johtamina kansat ovat joutuneet pimeyteen. . . .

52. Miten yleisölle ilmoitettiin kristikunnan pimeydestä tämän konventin aikana ja sen jälkeen?

⁵² Konventtilaiset hyväksyivät seisomaan nousemalla tämän päätöksen, joka julisti näin paljastavia tosiasioita. Sunnuntai-iltapäivällä 31. elokuuta presidentti piti esitelmän aiheesta ”Lipun kohottaminen kansoille”, jonka kuuli noin 10000 henkeä. Ennen tätä puhetta luettiin yleisölle konventin aikaisemmin hyväksymä päätös ”Toivon sanoma”. Esitelmän jälkeen suuri kuulijakunta nousi seisomaan ilmaisten hyväksyvänsä päätöksen ja sitä tukevan todistelun. Päätös julkaistiin myös lehdissä Vartio-Torni ja Kultainen Aika, mutta lauantaina 31. lokakuuta 1925 alettiin tuota ”Toivon sanomaa” levittää traktaattina monissa englantia puhuvissa kristikunnan maissa. Niitä levitettiin kaikkiaan noin 50000000 kappaletta eri kielillä. Näin paljastettiin ihmisille kaikkialla, että kristikunnassa, väestön uskonnollisessa kolmanneksessa, ”päivä kolmannelta osaltaan oli valoton, ja niin myös yö”. (Ilm. 8:12) Se ei nauttinut taivaan totuuden ja suosion valoa.

53. Mitä on tehty vuodesta 1925 lähtien kristikunnan synkkenevän pimeyden saattamiseksi ihmisten tietoon?

⁵³ Kristikunnan avuton hapuilu maailmantapahtumien kaaoksessa korostaa tuskallisella tavalla sitä äärimmäistä uskonnollista pimeyttä, missä se havaitsee olevansa. Jehovan kristittyjen todistajien voideltu jäännös on pelottomasti jatkuvasti viitannut tuohon pimentyneeseen tilaan, joka vertauskuvallisesti paljastettiin neljänteen pasuunaan puhaltamisen jälkeen. Huomio kiinnitettiin erityisesti kristikunnan synkkenevään pimeyteen, kun vuonna 1955 julkaistiin 32-sivuinen kirjanen ”Kristikunta vaiko kristillisyys – Kumpi on ’maailman valo’?” Sitä levitettiin laajasti monilla kielillä. Uskollinen voideltu jäännös ja siihen liittynyt ”suuri joukko” Jumalan ”hyvän tahdon ihmisiä” (Um) jatkaa kuitenkin yhä tosi kristillisyyden ja kristikunnan vastakohdan paljastamista. Yhä useammat ihmiset näkevät sen!

”KOTKA”

54. Mitä sellaista Johannes seuraavaksi näki, mikä ennusti enemmän ahdistuksia maalle?

⁵⁴ Ne ihmiset, jotka kokivat haitalliset vaikutukset, ovat voineet ajatella, että noiden taivaallisten enkelien neljään ensimmäiseen pasuunaan puhaltamista seuranneiden kuvausten täyttymys on ollut kyllin kauhea. Tämän kaltaista oli kuitenkin tuleva enemmän ja pahempaa, ja se tuli Jumalan koko tarkoituksen mukaan. Tätä kuvasi keskeytys, jonka apostoli Johannes näki neljännen ja viidennen pasuunaan puhaltamisen välillä. Hän kirjoittaa: ”Ja minä näin, ja minä kuulin kotkan, joka lensi keskitaivaalla, sanovan suurella äänellä: ’Voi, voi, voi maan päällä asuvaisia niiden jäljellä olevain pasunain äänten tähden, joihin kolmen enkelin vielä on määrä puhaltaa!’” – Ilm. 8:13.

55. a) Miksi kotka oli sopiva tekemään ilmoituksen näystä? b) Mitä kotka edusti, ja mitä voideltu jäännös teki sopusoinnussa sen kanssa, mitä kotka sanoi?

⁵⁵ Koska kotka lentää niin korkealla, niin sen voivat nähdä ihmiset laajalla alueella, jonka yläpuolella se lentää, ja myös sen ääni voidaan kuulla kauas. Kaukonäköisenä se voi nähdä kauas eteensä erittäin tarkasti. (Job 39:32) On muistettava, että niistä ”neljästä elävästä luomuksesta”, jotka Johannes näki Jumalan valtaistuimen ympärillä, yksi, nimittäin neljäs, oli ”lentävän kotkan kaltainen”. (Ilm. 4:6, 7, Um) Tuo kotkan kaltainen ”neljäs elävä luomus” kutsui Johannesta tulemaan ja katsomaan, miten neljäs Ilmestyskirjan ratsastaja, Kuolema, ratsasti hallavalla hevosella Tuonelan eli Haadeksen seuraamana. (Ilm. 6:7, 8) Emme voi varmasti sanoa, kuvasiko vertauskuvallinen ”kotka”, jonka Johannes näki lentävän keskitaivaalla, yhtä Jumalan taivaallisista kerubeista, joka tekee yleismaailmallisesti tärkeän ilmoituksen. Joka tapauksessa tämä kotka edustaa jotakin palvelijaa tai palvelijaluokkaa, jota Jumala suosii ennakkonäkemyksellä pian edessä olevista tapahtumista ja joka ilmoittaa niistä maan päällä olevalle voidellulle jäännökselle aivan niin kuin ”kotka” neuvoi apostoli Johannesta etukäteen. Jäännöstä muistutettiin siis siitä, että vielä oli puhallettava kolmeen pasuunaan, jotka edeltävät lisäonnettomuuksien rohkeaa paljastamista. Se merkitsi lisätyötä jäännökselle, enemmän suurta rohkeutta vaativaa työtä. Tämän mukaisesti Vartiotornin Raamattu- ja Traktaattiseura suunnitteli uusia kansainvälisiä konventteja ja ilmoitti niistä.

[Alaviitteet]

17. luku

Viidenteen ja kuudenteen pasuunaan puhaltaminen

1, 2. Mitä Johannes näki, kun viides enkeli puhalsi pasuunaansa?

SE, MIKÄ paljastui apostoli Johanneksen nähtäväksi viidennen taivaallisen enkelin puhallettua pasuunaansa, muistuttaa meitä hyvin voimakkaasti pelottavasta heinä sirkkavitsauksesta, jota Jooel 2:1–11 profeetallisesti kuvaili. Monet Jooelin ennustuksen ajatukset ja vertailut vastaavatkin Johanneksen kuvauksessa olevia ajatuksia ja vertailuja. Apostoli Johannes kirjoittaa eloisin sanoin:

² ”Ja viides enkeli puhalsi pasunaan; niin minä näin tähden, taivaasta maan päälle pudonneen, ja sille annettiin syvyyden kaivon avain; ja se avasi syvyyden kaivon, ja kaivosta nousi savu, niinkuin savu suuresta pätsistä, ja kaivon savu pimitti auringon ja ilman. Ja savusta lähti heinäsirkkoja maan päälle, ja niille annettiin valta, niinkuin maan skorpioneilla on valta; ja niille sanottiin, etteivät ne saa vahingoittaa maan ruohoa eikä mitään vihantaa eikä yhtään puuta, vaan ainoastaan niitä ihmisiä, joilla ei ole Jumalan sinettiä otsassaan.

3, 4. Kerro, millainen valta heinäsirkoille annettiin, ja kuvalle niiden ulkonäköä.

³ ”Ja niille annettiin valta vaivata heitä viisi kuukautta, vaan ei tappaa heitä; ja ne vaivasivat, niinkuin vaivaa skorpioni, kun se ihmistä pistää. Ja niinä päivinä ihmiset etsivät kuolemaa, eivätkä sitä löydä; he haluavat kuolla, mutta kuolema pakenee heitä.

⁴ ”Ja heinäsirkat olivat sotaan varustettujen hevosten kaltaiset, ja niillä oli päässään ikäänkuin seppeleet [kruunut, Um], kullan näköiset, ja niiden kasvot olivat ikäänkuin ihmisten kasvot; ja niillä oli hiukset niinkuin naisten hiukset, ja niiden hampaat olivat niinkuin leijonain hampaat. Ja niillä oli haarniskat ikäänkuin rautahaarniskat, ja niiden siipien kohina oli kuin sotavaunujen ryske monien hevosten kiitäessä taisteluun. Ja niillä oli pyrstöt niinkuin skorpioneilla ja pistimet, ja pyrstöissänsä niillä oli voima vahingoittaa ihmisiä viisi kuukautta. Niillä oli kuninkaanaan syvyyden enkeli, jonka nimi on hepreaksi Abaddon ja kreikaksi Apollyon.” – Ilm. 9:1–11.

5. Kuka on apostoli Johanneksen tässä näkemä tähti, ja miten me tunnistamme hänet?

⁵ Apostoli Johanneksen nyt näkemä tähti on erilainen kuin se ”suuri tähti, palava kuin tulisoihtu”, jonka nähtiin putoavan taivaasta kolmannen enkelin puhallettua pasuunaansa. (Ilm. 8:10) Kuka sitten on tämä ’taivaasta pudonnut tähti’, jonka Johannes näki viidenteen pasuunaan puhaltamisen jälkeen? Meitä autetaan tunnistamaan hänet, sillä hänelle annettiin ”syvyyden kaivon avain”, ja hän avasi tuon paikan. Hän on myös ”syvyyden enkeli” ja syvyydestä lentävän hirvittävän heinäsirkkalauman kuningas. Hänen nimensä on hepreaksi Abaddon, joka tarkoittaa ’tuhoa’, ja kreikaksi Apollyon, joka merkitsee ’tuhoojaa’. Kaikki tämä ilmaisee selvästi enkelin kuvaavan Jeesusta Kristusta, Jehova Jumalan Poikaa.

6. Miten Jeesus Kristus sai haltuunsa syvyyden avaimen?

⁶ Noin sata vuotta ennen Johanneksen näkyä tämä Jumalan Poika oli laskeutunut taivaasta maan päälle syntyäkseen ihmislapseksi, Jeesukseksi. Kun hän kuoli uhrikuoleman ja hänet haudattiin, hän laskeutui syvyyteen. (Fil. 2:5–8; Ef. 4:7–10; Room. 10:6, 7) Hänen kuolemansa kolmantena päivänä Jumala nosti hänet syvyydestä ja antoi hänelle syvyyden avaimen, joka syvyys tässä vastaa Haadesta, kuolleen ihmiskunnan yhteistä hautaa. Hänellä on siksi valta kuolleeseen ihmiskuntaan nähden.

7. a) Mihin Kristus käyttää syvyyden avainta? b) Miten hän täyttää nimensä ”Tuhooja” merkityksen?

⁷ Siksi ylösnoussut Jeesus Kristus sanoo Ilm. 1:17, 18:ssa elävänsä nyt ikuisesti vapaana kuolemasta ja lisää: ”Minulla on kuoleman ja tuonelan [Haadeksen, Um] avaimet.” Hän on myös enkeli, josta Ilm. 20:1–3 puhuu ja joka tulee alas ja sitoo Saatanan ja hänen demoninsa ja heittää ne syvyyteen ja sulkee ne sinne tuhanneksi vuodeksi. Hallittuaan ihmiskuntaa tuhat vuotta hän tuhoaa Saatanan ja hänen demoninsa sen jälkeen, kun ne on vähäksi aikaa vapautettu syvyydestä. Tällä tavoin hän täyttää 1. Moos. 3:15:ssä olevan Jumalan ennustuksen. Lähestyvässä Harmagedonin taistelussa hän tuhoaa myös ne maalliset viholliset, jotka silloin taistelevat Jumalan messiaanista valtakuntaa vastaan. (Ilm. 19:11–21; 20:7–10) Hän täyttää nimensä ”Tuhooja” merkityksen.

8. a) Keitä ovat vertauskuvalliset heinäsirkat, ja miksi heidän kuvataan kantavan kruunuja? b) Miten heidät oli pantu vertauskuvalliseen ”syvyyden kaivoon”?

⁸ Keitä sitten ovat ne vertauskuvalliset heinäsirkat, jotka hän päästää ”syvyyden kaivosta”? Heinäsirkkahyönteisillä ei ole kuningasta, joka hallitsisi niitä (Sananl. 30:27); mutta Jeesus Kristus on näiden vertauskuvallisten ”heinäsirkkojen” kuningas, mistä syystä heidän täytyy olla hänen opetuslastensa nykyisiä voidellun jäännöksen jäseniä, jotka ovat taivasten valtakunnan perijätovereita hänen kanssaan. Siksi näiden ”heinäsirkkojen” päässä nähtiin ”ikäänkuin seppeleet [kruunut, Um], kullan näköiset”. (Ilm. 9:7) Jehova Jumala oli sallinut ensimmäisen maailmansodan aikana (1914–1918) heidän uskonnollisten, poliittisten ja sotilaallisten vihollistensa saattaa heidät sellaiseen kuolemankaltaiseen, toimettomaan hengelliseen tilaan, kuin on ”syvyyden kaivossa”; mutta ensimmäisen maailmansodan jälkeen Jumala käytti hallitsevaa Kuningasta, Jeesusta Kristusta, vapauttamaan nämä vertauskuvalliset heinäsirkat ”syvyyden kaivosta”. Miten? Elvyttämällä heidät sitä maailmanlaajuista Valtakunnan työtä varten, joka oli ennustettu Matt. 24:14:ssä ja Mark. 13:10:ssä.

9. Mitä vertauskuvataan heinäsirkkojen pitkällä tukalla, hampailla, jotka ovat kuin leijonan hampaat, ja rautahaarniskalla?

⁹ Vertauskuvalliset heinäsirkat ovat alamaisia kirkastetulle Jeesukselle Kristukselle Kuninkaanaan ja kristillisen seurakunnan Päänä. Tämän seikan osoittamiseksi ”heinäsirkoilla” kuvataan olevan ”hiukset niinkuin naisten hiukset”, vaikka kasvoista sanotaankin, että ne ”olivat ikäänkuin ihmisten kasvot”. Naisten luonnostaan pitkät hiukset ovat merkkinä siitä, että naisella on päänsä yläpuolella valta, tai hänen yläpuolellaan olevan vallan käytöstä. (1. Kor. 11:7–15; Ef. 5:21–32; 1:22, 23) Koska nämä ”heinäsirkat” ovat hänen seuraajiaan, joka on ”jalopeura Juudan sukukunnasta, Daavidin juurivesa”, niin heidän hampaansa ovat ”niinkuin leijonain hampaat”. Hengellisesti puhuen he kykenevät kypsinä kristittyinä nauttimaan Jumalan sanasta löytyvää vahvaa, kiinteää ravintoa, erikoisesti totuuksia Jumalan valtakunnasta, jota tämä ”jalopeura Juudan sukukunnasta”, Jeesus Kristus, hallitsee. (Hepr. 5:14–6:3; 1. Kor. 3:1, 2) Kristuksen tavoin he rakastavat Jumalan vanhurskautta, ja tämä vanhurskaudenrakkaus on kuin haarniska, joka suojelee heidän sydäntään.

10. Miten näiden heinäsirkkojen voidaan sanoa olleen ”sotaan varustettujen hevosten kaltaiset” ottaen huomioon tavan, jolla ne on varustettu?

¹⁰ Varsin sopivasti ”heinäsirkoilla” kuvattiin olevan ”haarniskat ikäänkuin rautahaarniskat”. Itse asiassa heidän yllään on ”Jumalan koko sota-asu”, ja se tekee heidät kykeneviksi ottamaan vastaan oman osansa pahan kärsimisessä ’jaloina Kristuksen sotamiehinä’. (Ef. 6:11–18; 2. Tim. 2:3, 4) He ovat ikään kuin kristittyjen sotilaitten armeijana valmiit käymään hengellistä taistelua Jumalan varaamilla aseilla vääriä uskonnollisia päätelmiä ja ’jokaista varustusta vastaan, joka nostetaan Jumalan tuntemista vastaan’. (2. Kor. 10:3–5) Ei ihme, että nuo heinäsirkat olivat ”sotaan varustettujen hevosten kaltaiset”! – Ilm. 9:7–9.

11. Keitä ovat ”ne ihmiset”, joita vertauskuvalliset heinäsirkat valtuutettiin vahingoittamaan?

¹¹ Näitä vertauskuvallisia heinäsirkkoja kiellettiin – toisin kuin luonnollisia heinäsirkkoja – syömästä leijonan hampaitten kaltaisilla hampaillaan mitään ruohoa, vihantaa tai puita. Heidän oli määrä vahingoittaa ”ainoastaan niitä ihmisiä, joilla ei ole Jumalan sinettiä otsassaan”. Ne ihmiset eivät sen vuoksi kuulu 144000 hengelliseen israelilaiseen, jotka sinetöidään ”elävän Jumalan sinetillä”, ennen kuin ”neljä tuulta” päästetään irti ”maan neljältä kulmalta”. (Ilm. 7:1–8) Koska ”ne ihmiset” esittävät uskonnollisia väitteitä, että he ovat Jumalan uudessa liitossa olevia hengellisiä israelilaisia, niin ihmiset odottaisivat ilmeisesti heidän olevan sinetöityjä. Kaikista kristillistä uskontoa tunnustavista sellaiset ”ihmiset”, joilla ei ole sinettiä, ovat virkaan asetettuja katolisia, ortodoksisia ja protestanttisia pappeja yhdessä kauppaetuilijoitten, poliitikkojen ja sotilasupseereiden kanssa, jotka ovat heidän kirkkojensa huomattavia jäseniä. Se, että heitä ei ole todellisuudessa ’sinetöity’, osoittaa heidät valheellisiksi väitteittensä suhteen.

12. Miten sinetöimättömiä oli määrä ”vahingoittaa” täyttymyksessä ja miten kauan?

¹² Miten heitä oli määrä ”vahingoittaa”? Vertauskuvallisia heinäsirkkoja neuvottiin, ’ei tappamaan heitä’, vaan vaivaamaan heitä. Sen piti tapahtua uskonnollisessa mielessä. Miten? Ikään kuin skorpionien pistoilla. Heinäsirkoilla oli pyrstöissään ”niinkuin skorpioneilla . . . pistimet”, joilla he voivat iskeä kristikunnan sinetöimättömiä ihmisiä. Miten kauan? ”Viisi kuukautta.” Se merkitsee heidän elinaikaansa vertauskuvallisina heinäsirkkoina, sillä heinäsirkkahyönteinen syntyy keväällä ja kuolee kesän päättyessä, siis noin viiden elinkuukauden jälkeen. (Ilm. 9:5, 10) Nyt kysymykseen: Milloin tämä vaivaaminen alkoi?

”HEINÄSIRKKOJEN” HYÖKKÄYS ALKAA

13. Mitä tapahtui Jumalan kansan keskuudessa heti sen jälkeen, kun viides enkeli oli puhaltanut pasuunaansa?

¹³ Apostoli Johanneksen näyssä tämä vaivaava toiminta alkoi sen jälkeen, kun viides enkeli oli puhaltanut pasuunaansa. Nykyisessä täyttymyksessä vertauskuvallinen pasuunaan puhaltaminen, joka ilmoitti heinäsirkkahyökkäyksestä, tapahtui keväällä 1926. Kansainvälinen Raamatuntutkijain Seura piti 25.–31. toukokuuta 1926 kansainvälisen konventin Lontoossa, jonka kuuluisassa Royal Albert Hallissa pidettiin kaksi esitelmää kahtena viimeisenä konventtipäivänä muun ohjelman ollessa Alexandra Palacessa. Kun Seuran presidentti oli perjantai-iltapäivänä 28. toukokuuta puhunut aiheesta ”Palvelija ja palvelus”, joka perustui Jesajan 49. lukuun, hän esitti päätöksen nimeltä ”Todistus maailman hallitsijoille”. Konventti hyväksyi sen innostuneesti. Myös uusi 384-sivuinen kirja Vapautus julkaistiin konventille. Sunnuntai-iltana 30. toukokuuta luettiin ensin sama päätös täpötäydessä Royal Albert Hallissa, minkä jälkeen presidentti piti päätöksen tukemiseksi vavahduttavan puheen aiheesta ”Miksi maailman vallat horjuvat – parannuskeino”. Saiko se osakseen julkisuutta?

14. Miten Jehovan kansa saattoi täysin julkiseksi sen elintärkeän sanoman, joka merkitsi ”heinäsirkkojen” hyökkäyksen alkua?

¹⁴ Seuraavana aamuna eräs lontoolainen sanomalehti, jonka säännöllinen levikki oli 800000 kappaletta, julkaisi koko ”Todistus”-päätöksen ja sitä tukevan esitelmän. Koska lehdestä otettiin ylimääräinen painos, niin sitä joutui toista miljoonaa kappaletta lukevan yleisön käsiin. Puhe viittasi Kansainliiton saatanalliseen alkuperään, liiton, jota Ison-Britannian hallitus kannatti ja tuki ja jonka puolesta puhui Ison-Britannian ja koko kristikunnan papisto. Se julisti rohkeasti Raamatun ennustuksen mukaan tuon kansainvälisen maailmanrauhan ja turvallisuuden järjestön lopulta epäonnistuvan. Se, ettei papisto kannattanut Jumalan tosi messiaanista valtakuntaa, sanottiin suoraan. Uusi kirja Vapautus kiinnitti huomion samanlaisiin yleismaailmallisesti tärkeisiin seikkoihin, samoin kuin uusi kirjanen Lippu kansoille, jota konventtilaiset tarjosivat 110000 kappaletta lauantaina Lontoon kaduilla pienestä korvauksesta. Myöhemmin levitettiin lähes 50 miljoonaa kappaletta ”Todistus”-päätöstä ilmaisena traktaattina monilla kielillä ympäri maailman.

15, 16. Miten kävi ilmeiseksi, että niiden ihmisten vaivaaminen, joilla ei ollut Jumalan sinettiä, alkoi, ja miksi vertauskuvallinen heinäsirkkavitsaus ei päättynyt ensimmäiseen tuhoisaan hyökkäykseen?

¹⁵ Reaktio, joka seurasi Isossa-Britanniassa, Amerikassa sekä muualla, osoitti selvästi, että vertauskuvalliset ”heinäsirkat” vaivasivat huomattavimpia nimikristittyjä, ”joilla ei ole Jumalan sinettiä otsassaan”. Niiden ihmistekoisten suunnitelmien paljastaminen, jotka oli laadittu uskonnon nimessä ja jotka olivat Jumalan valtakuntaa vastaan, oli niin kuin skorpionin pyrstön pisto. Kuvaannollisesti puhuen nuo ”ihmiset” olisivat halunneet kuolla päästäkseen tästä vaivasta, joka pisti heidän uskonnolliseen ylpeyteensä, mutta heidän etsimänsä ”kuolema” ”pakeni heitä”. He eivät voineet päästä pakoon sitä laajaa julkisuutta, joka annettiin näille pistäville totuuksille radiossa, esitelmissä ja painetussa kirjallisuudessa. Vertauskuvallisten heinäsirkkojen lentäessä ympäriinsä heitä seurasi voimakas julkisuuden ääni ”kuin sotavaunujen ryske monien hevosten kiitäessä taisteluun”. ”Heinäsirkat” osallistuivat itse asiassa todelliseen hengelliseen taisteluun. – Ilm. 9:5, 6, 9, 10.

¹⁶ Samoin kuin heinäsirkkahyönteiset suorittavat hävitystyötään vitsauksen tavoin koko elinaikansa, ”viisi kuukautta”, niin vertauskuvallisetkin heinäsirkat jatkavat tätä vaivaamistyötä niin kauan kuin he elävät ja heillä on Jumalalta saatu vaivaamistehtävä. Kun toinen maailmansota antoi Kansainliitolle kuoliniskun, niin se ei merkinnyt loppua heidän tehtävälleen vaivata uskonnollisesti kristikunnan sinetöimättömiä ihmisiä. Maailmanrauhan ja turvallisuuden järjestö ilmaantui uudelleen Yhdistyneitten Kansakuntien muodossa vuonna 1945. Se merkitsi sitä, että sinetöimättömiä ”kristittyjä”, jotka suosivat Yhdistyneitä Kansakuntia ja panevat toivonsa siihen Jeesuksen Kristuksen hallitseman Jehova Jumalan taivaallisen valtakunnan asemesta, tuli edelleen pistää.

17, 18. Millainen asenne oli vertauskuvallisilla heinäsirkoilla, kun he tulivat pois ”syvyydestä”, ja mitä tarkoitti se ’suuren pätsin savu’, josta he tulivat esiin?

¹⁷ ”Heinäsirkat” olivat tulleet ”syvyyden kaivosta”, missä heidät oli alistettu pakolliseen toimettomuuteen ensimmäisen maailmansodan aikana, ja nyt he olivat päättäneet käyttää täysin määrin tilaisuuksiaan elämässään antautuneina kristittynä. Se, että ”syvyyden enkeli” avasi heille syvyyden, ei tiennyt lainkaan hyvää kristikunnan sinetöimättömille ”ihmisille”. Vertauskuvalliset heinäsirkat tulivat heitä vastaan ikään kuin savuavasta ”suuresta pätsistä” ja paloivat intoa Jumalan valtakunnan puolesta.

¹⁸ Nouseva savu oli etukäteen annettu merkki siitä ahdistuksesta, joka oli kohtaava kristityksi tunnustautuvan maailman sinetöimättömiä ”ihmisiä”. Se ennusti, ettei heidän päivänsä tulisi kirkastumaan, sillä ”savu pimitti auringon”. Hyvin suuren heinäsirkkaparven ollessa liikkeellä ”aurinko ja kuu käyvät mustiksi” niille ihmisille, jotka ovat maan päällä tuon lentävän heinäsirkkaparven alapuolella.

19. Miten Johannes vielä korosti heinäsirkkavitsauksen ankaruutta mainittuaan, että se pimensi auringon?

¹⁹ Apostoli Johannes ilmoittaa, että syvyyden kaivosta nouseva savu pimensi myös ”ilman”. Niin kuin savu, joka tekee paksuksi ilman, jota joku yrittää hengittää, niin myös tiheässä, liikkuvassa parvessa lentävät heinäsirkat voivat ’pimittää’ tai tehdä paksuksi ilman lähellä maanpintaa. (Ilm. 9:2; Jooel 2:10) Jos kirjaimellinen, luonnollinen heinäsirkkavitsaus voisi olla niin suuri onnettomuus, niin vertauskuvallisten heinäsirkkojen aiheuttama vitsaus olisi ainakin yhtä suuri onnettomuus, varsinkin kun heinäsirkoilla on ikään kuin skorpionin pyrstö pistimineen ja he seuraavat hellittämättä tiettyjä ihmisiä vaivatakseen heitä siinä määrin, että nämä haluavat kuolla! Tätä katsovalla apostoli Johanneksella oli todella hyvä syy käyttää siitä sanaa ”voi!”, kun hän sanoi nähtyään viidettä pasuunaa seuranneen kuvaelman: ”Ensimmäinen ’voi!’ on mennyt; katso, tulee vielä kaksi ’voi!’-huutoa tämän jälkeen.”

20. Keitä ensimmäinen ”voi!”-huuto ei vahingoittanut?

²⁰ Tämä oli sopusoinnussa keskitaivaalla lentävän kotkan ennakkovaroituksen kanssa. (Ilm. 9:12; 8:13) Aivan kuten heinäsirkkavitsaus muinaisessa Egyptissä Mooseksen päivinä ei ollut vahingoittanut Jumalan valittua kansaa Israelia, niin ei myöskään ensimmäinen ”voi!” ollut vahingoittanut hengellisen Israelin 144000 sinetöidyn jäännöstä eikä ketään jumalaapelkäävien ihmisten muodostavasta ”suuresta joukosta”, joka palvelee Jehova Jumalaa hänen hengellisessä temppelissään. (Ilm. 7:2–15) Näin ollen oli odotettavissa, etteivät myöskään jäljellä olevat kaksi ”voi!”-huutoa vaikuttaisi vahingollisesti kumpaankaan ryhmään. – 2. Moos. 8:22, 23; 9:3–19.

KUUDES ENKELI PUHALTAA PASUUNAANSA

21. Mitä Johannes näki sen jälkeen, kun kuudes enkeli oli puhaltanut pasuunaan?

²¹ Millaiseksi muodostuisi toinen ”voi!”-huuto vaivatakseen ”maan päällä asuvaisia”? Apostoli Johannes ilmoittaa sen meille kirjoittaessaan: ”Ja kuudes enkeli puhalsi pasunaan; niin minä kuulin äänen [yhden äänen, Um] tulevan kultaisen alttarin neljästä sarvesta, Jumalan edestä, ja se sanoi kuudennelle enkelille, jolla oli pasuna: ’Päästä ne neljä enkeliä, jotka ovat sidottuina suuren Eufrat-virran varrella’. Silloin päästettiin ne neljä enkeliä, jotka hetkelleen, päivälleen, kuukaudelleen ja vuodelleen olivat valmiina tappamaan kolmannen osan ihmisistä.” (Ilm. 9:13–15) Sanonta ”hetkelleen, päivälleen, kuukaudelleen ja vuodelleen” merkitsee täsmällisesti rajoitettua aikaa, ja tämä osoittaa, että Jehova Jumala on täsmällinen Ajoittaja.

22. a) Mikä on ’kultaisen alttarin neljästä sarvesta tuleva ääni’? b) Mikä merkitys sanalla ’enkelit’ on tässä?

²² ”Kultaisen alttarin neljästä sarvesta” tulevan ”äänen” täytyy samaten puhua juuri oikeaan aikaan, ennen noiden ”neljän enkelin” päästämistä. Koska Jumalan enkeli käytti tätä kultaista alttaria uhratessaan suitsutuksia ”pyhien rukousten kanssa . . . Jumalan eteen”, niin tämä ”ääni” esittää ilmeisesti rukouksen eikä kuudennelle pasuunaan puhaltavalle enkelille käskyä päästää ”neljä enkeliä”. (Ilm. 8:3, 4) Neljästä alttarin sarvesta kohoava ääni vertauskuvaa sopivasti voidellun jäännöksen vapautuksen puolesta esittämiä rukouksia, jotka tulevat ikään kuin ”yhteen ääneen” ja täydellä voimalla, ”neljän sarven” kuvatessa voimaa. Jäännöksen jäsenet eivät rukoilisi ”neljän enkelin” vapauttamista näkymättömässä henkimaailmassa, vaan itsensä vapauttamista. Siksi sanalla ’enkelit’ onkin tässä sen perusmerkitys: sanansaattajat.

23. a) Mihin Eufrat etupäässä yhdistetään Raamatussa? b) Mikä kokemus Jumalan muinaisella kansalla oli sidottuna olemisesta Eufratin varrella ja sieltä vapautumisesta?

²³ Apostoli Johanneksen päivinä ”suuri Eufrat-virta” oli Rooman valtakunnan itärajana. Se oli myös sen maan koillisraja, jonka Jehova Jumala oli luvannut patriarkka Aabrahamille. (1. Moos. 15:18, 19) Raamatussa tämä virta kuitenkin yhdistettiin etupäässä muinaiseen Babyloniin, jonka ”mahtava metsämies” Nimrod perusti. (1. Moos. 10:8–10) Vuonna 607 eaa. Babylonian valtakunta hävitti Jerusalemin ja sen loistavan temppelin ja vei useimmat henkiin jääneistä juutalaisista pakkosiirtolaisuuteen Babyloniin. Sen jälkeen näitä juutalaisia ja heidän jälkeläisiään pidettiin sidottuina pakkosiirtolaisuudessa Eufratin rannalla seitsemänkymmentä vuotta. Uskollisten, jumalaapelkäävien juutalaisten rukoukset kohosivat Jehova Jumalan puoleen, jotta hän vapauttaisi heidät omana määräaikanaan, määrävuonna, 70. vuotena Juudan ja Jerusalemin alueen täydellisestä autioittamisesta. Ennustettuna 70. vuotena, vuonna 537 eaa., Jumala vastasi heidän rukouksiinsa ja vapautti heidät Babylonian uuden arjalaisen kuninkaan, Kyyros Valloittajan, välityksellä. (Ps. 102:13–22; 126:1–4; 137:1–9; 2. Aikak. 36:20–23; Dan. 9:1–4) Nykyisillä hengellisillä israelilaisilla oli samankaltainen kokemus.

24. a) Miten hengellinen jäännös oli ’sidottuna’ Eufratin varrella? b) Milloin se vapautettiin, ja mihin sen oli määrä olla valmis?

²⁴ Ensimmäisen maailmansodan aikana hengellisen Israelin jäännös joutui Suuren Babylonin, väärän uskonnon maailmanmahdin ja sen poliittisten ja sotilaallisten rakastajien orjuuteen. Ensimmäisen maailmansodan päätyttyä 11. marraskuuta 1918 uskollisen voidellun jäännöksen jäsenet, jotka olivat ”sidottuina” vastakuvallisen ”suuren Eufrat-virran varrella”, rukoilivat vapautusta. Heidän hämmästyksekseen ja ilokseen heidät päästettiin eli vapautettiin ensimmäisenä sodanjälkeisenä vuonna 1919. Kiitollisessa antaumuksessa vapautuksensa suurelle Jumalalle he tarjoutuivat nyt valmiina tekemään Hänen tahtonsa ja työnsä minä hetkenä, päivänä, kuukautena ja vuotena tahansa. Kun sitten Hänen aikansa tuli puhalluttaa kuudenteen pasuunaan, jota piti seurata jokin toiminta, jonka määräaika oli silloin, niin he osoittivat olevansa valmiit ja halukkaat. He olivat todella ”hetkelleen, päivälleen, kuukaudelleen ja vuodelleen . . . valmiina tappamaan kolmannen osan ihmisistä”. – Ilm. 9:14, 15.

”KOLMAS OSA IHMISISTÄ” TAPETAAN

25. Ketkä noiden irti päästettävien neljän vertauskuvallisen ”enkelin” oli määrä tappaa, ja mistä tiedämme, että kyseessä oli vertauskuvallinen tappaminen?

²⁵ Tappamisen aikaan suurten ihmisjoukkojen odotettiin palvovan demoneja ja eri aineista tehtyjä epäjumalankuvia, murhaavan, harjoittavan spiritistisiä tapoja ja antautuvan sukupuoliseen moraalittomuuteen. (Ilm. 9:20, 21) Ei kuitenkaan kaikkia näitä ihmisiä ollut määrä ’tappaa’, vaan ainoastaan ”kolmas osa ihmisistä”. Väkiluvun arvioijat esittävät, että ajanlaskumme ensimmäisellä vuosisadalla, apostoli Johanneksen päivinä, koko maapallon väestö oli 250000000 eli vain 50000000 enemmän kuin niiden ”hevosten” lukumäärä, jotka Johannes seuraavaksi näki. Nykyään arvioidaan maailman väestön käsittävän yli 3483263000 henkeä, kun taas vuoteen 1930 mennessä väkiluku oli vain 2000000000. Kolmasosa näistä olisi suuri määrä, mutta se on suunnilleen niiden määrä, jotka tunnustavat olevansa kristikunnan katolisten, ortodoksisten tai protestanttisten kirkkojen jäseniä tai muita lahkolaisia. Mikään ihmisen historian sota tähän vuoteen mennessä ei ole surmannut niin paljon ihmisiä, eivät edes kaikki ihmisten sodat yhteensä. On siis ilmeistä, että kun ”kolmas osa ihmisistä” tapetaan, niin se on vertauskuvallista eli hengellistä tappamista. Miten se tapahtui?

26. Ketkä seurasivat neljää enkeliä heidän hyökkäyksessään?

²⁶ Ne ”neljä enkeliä”, jotka vapautettiin kahleistaan ”suuren Eufrat-virran” varrelta, näyttävät olevan ’tappajien’ johtajia. Kerrottuaan ”neljän enkelin” irti päästämisestä apostoli Johannes kuvailee ’tappajia’ sanoen: ”Ja ratsuväen joukkojen luku oli kaksikymmentä tuhatta kertaa kymmenen tuhatta; minä kuulin niiden luvun. Ja tämänkaltaisilta minusta näyttivät hevoset ja niiden selässä istujat näyssä: ratsastajilla oli tulipunaiset ja tummansinervät ja tulikivenkeltaiset haarniskat; ja hevosten päät olivat kuin leijonain päät, ja niiden suusta lähti tuli ja savu ja tulikivi. Näistä kolmesta vitsauksesta sai kolmas osa ihmisiä surmansa: tulesta ja savusta ja tulikivestä, jotka lähtivät niiden suusta. Sillä hevosten voima oli niiden suussa ja niiden hännässä; niiden hännät näet olivat käärmeitten kaltaiset, ja niissä oli päät, joilla ne vahingoittavat.” – Ilm. 9:16–19.

27. a) Mikä oli Johanneksen näkemien ratsastajien lukumäärä, ja millainen se oli maapallon väestöön verrattuna vuonna 1930? b) Keitä vastaan ”hevoset” ohjattiin, ja missä ne aloittivat hyökkäyksen?

²⁷ Ratsastajien lukumäärä, jonka apostoli Johannes kuuli, oli ”kaksikymmentä tuhatta kertaa kymmenen tuhatta”, ts. 200 miljoonaa. Se oli vain 50000000 vähemmän kuin maailman arvioitu väkiluku Johanneksen aikana. Ja kuitenkin nuo 200000000 ratsastajaa tappaisivat ainoastaan ”kolmannen osan ihmisistä” vitsausten avulla! Kolmas osa vuoden 1930 maailman väkiluvusta oli noin 700000000. Mitä sitten nämä 200000000 hevosta ja niiden ratsastajat kuvaavat? Ne olivat totisesti suunnaton vahvistus niille ”neljälle enkelille”, jotka oli vapautettu vankeudesta ”suuren Eufrat-virran varrelta” suorittamaan tätä suunnatonta tappamista hengellisessä mielessä. Ja ilmeisesti nuo ”hevoset” ohjattiin väärän uskonnon suurta maailmanmahtia, Suurta Babylonia, vastaan, jota Eufratin varrella sijainnut muinainen Babylon esikuvasi. (Ilm. 16:12–19) Kuudenteen pasuunaan puhaltamisen aikoihin Suuren Babylonin hallitseva osa, nimittäin kristikunta, oli hyökkäyksen kohteena. Se olikin aivan oikein, sillä kristikunta on uskonnollisesti mitä ulkokultaisin, mitä moitittavin.

28. Mitä se osoittaa, että näillä hevosilla oli ratsastajat, ja kenen älyllisessä valvonnassa ja ohjauksessa vertauskuvalliset hevoset ovat täyttymyksessä?

²⁸ Sillä (yleiskreikan) kielellä, jolla apostoli Johannes kirjoitti, ilmaisu ”niillä oli . . . haarniskat” (Um) saattoi soveltua sekä hevosiin että ”niiden selässä istujiin”. Luultavasti se kuitenkin soveltuu ainoastaan ratsastajiin, missä tapauksessa tämä on ainoa piirre, joka noista hevosten selässä istujista kuvaillaan. Suurin osa kuvauksesta kohdistuu itse hevosiin. Koska hevosilla kuvattiin olevan ratsastaja, niin tämä osoittaisi, että ihmisäly valvoi ja ohjasi noita kuvaannollisia hevosia. Koska ratsastajat toimivat niiden irti päästettyjen ”neljän enkelin” puolesta tai alaisuudessa, joille annetaan tehtäväksi tappaa ”kolmas osa ihmisistä”, niin tämä osoittaa vertauskuvallisten hevosten olevan näiden neljän ”enkelin” eli sanansaattajan älyllisessä valvonnassa ja ohjauksessa, nimittäin voidellun jäännöksen, joka vapautettiin Suuresta Babylonista vuonna 1919. Vain heidän ’haarniskansa’ tulevat parhaiten näkyviin.

29. Mitä merkittävää liittyy siihen, että ratsastajien haarniskat tulevat parhaiten näkyviin näyssä?

²⁹ ”Ratsastajilla oli tulipunaiset ja tummansinervät ja tulikivenkeltaiset haarniskat.” Se, että heidän haarniskassaan oli tuollaisia värejä, viittaa kolmeen tuhoisaan seikkaan: tuleen, mustaan savuun ja tulikiveen. Näillä sanansaattajilla eli ”neljällä enkelinä” oli näin ollen oleva tuhon sanoma sydämessään sitä ’ihmisten kolmatta osaa’ vastaan, joka piti tappaa. Se oli samankaltainen tuhon sanoma, joka aikanaan kohtasi Sodomaa ja Gomorraa, joiden kaupunkien päälle Jumala antoi sataa tulta ja tulikiveä taivaasta ja joiden palamisesta nousi savu, ”niinkuin pätsin savu”. (1. Moos. 19:23–28; Luuk. 17:28–30) Muinaisen Babylonin ennustettiin tulevan asumattomaksi rauniokasaksi samalla tavalla kuin Sodoma ja Gomorra. – Jer. 50:40.

30. Millä vertauskuvallisella tavalla nuo ”neljä enkeliä” vaivaavat ”kolmatta osaa ihmisistä” ja tappavat heidät?

³⁰ Kuten Ilm. 14:9–11 ennusti, niin nykyisenä tämän asiainjärjestelmän ”lopun aikana” niitä ihmisiä, jotka palvovat ja palvelevat Saatanan maallisia poliittisia laitoksia, vaivataan tulella ja tulikivellä kuolemaan asti, ja heidän ”vaivansa savu” nousee aina ja iankaikkisesti. Nuo poliittiset järjestelmät heitetään itse ”tuliseen järveen, joka tulikiveä palaa”, joka järvi vertauskuvaa tuhoa, ”toista kuolemaa”. (Ilm. 19:20; 20:10, 14, 15; 21:8) Voideltu jäännös pitää haarniskan tavoin edessään tätä jumalallista sanomaa, joka paljastaa niiden kaltaiset tuhoisat ainekset. Aivan samalla tavalla kuin vapautetut ”neljä enkeliä” myös vapautettu jäännös varoittaa etukäteen tällä tavalla ”kolmatta osaa ihmisistä” heidän lähestyvästä tuhostaan Jumalan oikeudenmukaisen tuomion tulevassa toimeenpanossa. He voivat julistaa sellaisten babylonilaisten kristikunnan ”ihmisten” nyt jo olevan hengellisesti kuolleita ja odottavan tuhoa Jumalan kädestä. Siten nuo ”neljän enkelin” kaltaiset sanansaattajat tappavat ”kolmannen osan ihmisistä”.

JULISTUKSEN ”HEVOSET”

31. Mitä vertauskuvalliset hevoset kuvaavat ja miksi?

³¹ Hevosiin kiinnitetään kuitenkin suurempaa huomiota kuin niiden ratsastajiin. Hevosia kuvataan enemmän, koska ne ovat tämän profeetallisen kuvaelman pääseikka. Mitä nämä vertauskuvalliset ”hevoset” sitten kuvaavat? Näillä hevosilla ratsastivat vertauskuvalliset ratsastajat. Niinpä sanansaattajien voideltu jäännöskin käyttää vertauskuvallisia hevosia, nimittäin välineitä, joiden avulla jäännöksen jäsenet esittävät pelottavan sanomansa. Juuri tuo väline vie heidät ihmisten luo. (Est. 8:10, 14) Aseistautuneina tuolla välineellä he lähtevät liikkeelle ’ihmisten kolmatta osaa’ vastaan, joka on ’tapettava’ hengellisesti puhuen. Toisin sanoen, vertauskuvalliset ”hevoset” kuvaavat niitä välikappaleita, joita voideltu jäännös käyttää tuomiosanoman julistamiseksi, erikoisesti painotuotteita. Koska hevoset ilmaisevat Ilmestyskirjassa (6:2, 4; 9:9; 19:11–21) sekä muuallakin Raamatussa (paitsi Jes. 28:28:ssa) sodankäyntiä, niin haarniskalla varustetun jäännöksen käyttämät julistusvälineet liittyvät hengelliseen sodankäyntiin.

32. Miksi voidellun jäännöksen käyttämiä julistusvälineitä kuvasivat sopivasti hevoset, joilla oli ”leijonain päät”?

³² ”Ja hevosten päät olivat kuin leijonain päät.” Tämä seikka palauttaa mieleen sen, että ensimmäinen niistä neljästä elävästä luomuksesta, jotka Johannes näki Jumalan valtaistuimen ympärillä, oli kuin leijona, joka kuvasi rohkeaa oikeudenmukaisuutta. Myös itsensä uhrannutta Jumalan Karitsaa sanottiin ”jalopeuraksi Juudan sukukunnasta, Daavidin juurivesaksi”. (Ilm. 4:6, 7; 5:5) Tämän mukaisesti ne julistusvälineet, joita voideltu jäännös on käyttänyt kuudenteen pasuunaan puhaltamisen jälkeen, ilmaisevat suurta rohkeutta, ja niitä käytetään oikein. Ne liittyvät myös Jeesuksen Kristuksen, Juudan suvun – johon hänen esi-isänsä Daavid kuului – vertauskuvallisen jalopeuran, perustettuun taivaalliseen valtakuntaan. Tuo valtakunta on Jumalan välikappale, jonka avulla hän tuhoaa ”kolmannen osan ihmisistä” omana määräaikanaan. Siksi kuvaus vertauskuvallisista hevosista sanoo: ”Niiden suusta lähti tuli ja savu ja tulikivi. Näistä kolmesta vitsauksesta sai kolmasosa ihmisiä surmansa: tulesta ja savusta ja tulikivestä, jotka lähtivät niiden suusta.” – Ilm. 9:17, 18.

33. Miten hevosten käärmemäiset hännät ovat täyttymyksessä yhtä tuhoisia kuin se, mikä lähtee niiden suusta?

³³ Nämä monet välikappaleet, joilla tehdään tunnetuksi Jumalan messiaanisen valtakunnan vihollisille tuleva tuho, pistävät myös tuskallisesti. Tähän vertauskuvallisten hevosten piirteeseen kiinnitetään huomiota seuraavissa sanoissa: ”Sillä hevosten voima oli niiden suussa ja niiden hännässä; niiden hännät näet olivat käärmeitten kaltaiset, ja niissä oli päät, joilla ne vahingoittavat.” (Ilm. 9:19) Käärmemäinen häntä oli siis yhtä tuhoisa kuin se, mikä lähti vertauskuvallisten hevosten suusta. Tuollaisen käärmemäisen hännän purema oli myrkyllinen, ja se aiheutti uhrissa polttavan tunteen ennen kuolemaa. Vertauskuvallisilla hevosilla oli kaksinkertaisella tavalla kuolemaa tuottavaa voimaa: sekä uhrejaan lähestyessään että niiden luota poistuessaan. Sitä ei voinut paeta; kuolettava sanoma oli ehdottomasti vaikuttava, se oli osoittava, että Jumalan tuhotuomio pannaan varmasti täytäntöön Valtakunnan vihollisia vastaan. Se, mitä Valtakunnan julistuksen vertauskuvalliset hevoset ilmoittavat, toteutuu varmasti. Millainen ahdistus sellainen julistus onkaan vihollisille! Se ei ole mitään näkymätöntä henkimaailmassa! Se on näkyvää, kosketettavaa!

34. Milloin vertauskuvalliset hevoset aloittivat toimintansa, ja oliko se huomattava alku?

³⁴ Vertauskuvalliset hevoset lähetettiin toimintaan nykyisenä aikana kuudenteen pasuunaan puhaltamisen jälkeen. Tämä toiminta alkoi Jumalan valtakunnan kannalta tärkeällä, huomattavalla julkisella tapahtumalla vuonna 1927. Kansainvälinen Raamatuntutkijain Seura piti 18.–25. heinäkuuta kansainvälisen konventin Torontossa Ontariossa Kanadassa. Sunnuntaina, 24. heinäkuuta 1927, oli konventin kohokohta, laajalti mainostettu esitelmä. Näkyvä 15000 hengen kuulijakunta kokoontui konventtisaliin, mutta sen lisäksi oli lukemattomien miljoonien näkymätön kuulijakunta, joka seurasi puhetta 53 radioaseman verkoston välityksellä. Kysymyksessä oli siihen mennessä suurin radioverkosto, joka oli kytketty yhteen Amerikan kansallisen radioyhtymän (National Broadcasting Company of America) välityksellä. Tunnin kestäneen esitelmän aiheena oli ”Vapaus kansoille”. Ensin puhuja, Kansainvälisen Raamatuntutkijain Seuran silloinen presidentti, luki kymmenen kappaletta käsittävän päätöksen, joka oli osoitettu ”Kristikunnan kansoille”. Sitä seuranneessa esitelmässä hän valaisi ja tuki tätä vavahduttavaa päätöstä.

35. Miten Toronton konventissa vuonna 1927 esitetty päätös vaikutti kuin tulen ja tulikiven kuumuus kristikuntaan?

³⁵ Kristikuntaa kannattavien kuulijoiden on täytynyt tuntea tulinen, palavan tulikiven kuumuus, kun päätöksen alussa sanottiin:

. . . Jumala on sentähden päättänyt ja ilmoittanut, että maailmaa on kohtaava ahdistuksen aika, sellainen, jonka vertaista ei vielä milloinkaan ole ollut; ja että tuona ahdistuksen aikana tuhotaan niinkutsuttu ”kristikunta” eli ”järjestynyt kristillisyys” ja koko Saatanan järjestö; ja että Kristus Jeesus, vanhurskas Kuningas, tulee ottamaan käsiinsä täydellisen vallan sekä hallitsemaan ja siunaamaan maan kansoja.

KUUDENNEKSI: Että kaikille järkeville ja ajatteleville ihmisille täytyy nyt olla selvää, että ”kristikunnan” eli ”järjestyneen kristillisyyden” epävanhurskas järjestelmä ei milloinkaan kykene tuomaan heille sitä apua, lohdutusta ja niitä siunauksia, joita he niin hartaasti toivovat ja odottavat; ja että ei ole mitään syytä edelleen kannattaa tuota ulkokullattua ja sortavaa järjestelmää. Tänä ahdistuksen ja hämmennyksen hetkenä Jehova Jumala kehottaa kansoja hylkäämään ja ainiaaksi unohtamaan ”kristikunnan” eli ”järjestyneen kristillisyyden” ja luopumaan siitä täydellisesti pois, koska se on Perkeleen järjestö, ja olemaan missään muodossa tukematta sitä; ja että kansat antautuisivat koko sydämestään ja kaikkineen Jehova Jumalan ja hänen Kuninkaansa ja valtakuntansa alamaisiksi ja ottaisivat vastaan täyden vapauden ja ne siunaukset, jotka Jumala on niille varannut. . . .

Kun esitelmä, jossa päätös käsiteltiin laajemmin, oli päättynyt, niin näkyvä kuulijakunta nousi seisomaan päätöksen kannatukseksi, ja epäilemättä monet miljoonista näkymättömistä kuulijoista tekivät samalla tavalla, paitsi se ”kolmas osa ihmisistä”, joka oli määrä tappaa hengellisesti puhuen. Näille viimeksi mainituille se oli pelottavan ”voi!”-huudon alku.

36, 37. Miten kymmenettuhannet vertauskuvalliset hevoset ilmaantuivat tuohon aikaan, ja mikä Vartiotorni-seuran teko antoi lupauksia siitä, että lisää ”hevosia” oli tulossa?

³⁶ Tällainen kansainvälisen konventin päätös ja sitä tukeva puhe painettiin nyt ensimmäistä kertaa kirjaseksi levitystä varten, ja sen nimi oli ”Vapaus kansoille”. Se käännettiin myös monelle kielelle.

³⁷ Tuon Vapaus-kirjasen levitys alkoi lokakuun 1. päivänä 1927. Aikaa myöten sitä levitettiin miljoonia kappaleita tavallisen kansan ja myös sen hallitsijoitten keskuuteen. Käyttääksemme sitä vertauskuvallista ilmaisua, jonka Ilm. 9:16–19 esittää, sadattuhannet ”hevoset”, joilla oli leijonan pää ja jotka hengittivät tulta, savua ja tulikiveä, alkoivat syöksyä erikoisesti kristikuntaa vastaan voidellun jäännöksen, vapautettujen ”neljän enkelin”, älyllisessä ohjauksessa ja valvonnassa. Nuo sadattuhannet ”hevoset” olivat vain sen edelläkävijöitä, mitä oli tuleva. Vartiotornin Raamattu- ja Traktaattiseuran kirjapaino oli 1. maaliskuuta 1927 muuttanut uuteen ja suurempaan 8-kerroksiseen rakennukseen Brooklynissa New Yorkissa hyökätäkseen voimakkaammin Jumalan valtakunnan vihollisia vastaan julkaisemalla ja lähettämällä enemmän Raamattuja, kirjoja, kirjasia, lehtiä ja traktaatteja ikään kuin lähettämällä liikkeelle hyökkääviä hevosia.

38. Kuvaile, miten ennustus ”hevosista”, joita on ”kaksikymmentä tuhatta kertaa kymmenentuhatta”, on täyttynyt moninkertaisesti.

³⁸ Entä nuo ”kaksikymmentä tuhatta kertaa kymmenen tuhatta” ”hevosta”? Tämä New Yorkissa rekisteröidyn Vartiotorni-seuran rakentama ja omistama uusi kirjapaino painoi ja lähetti miljoonia kappaleita raamatullista kirjallisuutta ensimmäisenä vuotenaan, siis todella satoja kertoja ”kymmenen tuhatta” kappaletta. Tästä kirjapainosta muodostui kuitenkin ydin suurelle kirjapainorakennusten kompleksille, joka käsittää nykyään neljä kaupunginkorttelia ja johon viimeksi lisättiin 31. tammikuuta 1968 vihitty 10-kerroksinen kirjapainorakennus. Kaiken tämän lisäksi monilla Vartiotornin Raamattu- ja Traktaattiseuran 93:sta haaratoimistosta eri puolilla maailmaa on omat kirjapainonsa. Kaikki nämä valmistavat suunnattomia määriä raamatullista kirjallisuutta. Vuodesta 1927 lähtien ne ovat yhdessä painaneet ja lähettäneet ”kaksikymmentä tuhatta kertaa kymmenen tuhatta” kappaletta raamatullista kirjallisuutta ja enemmänkin. Näiden vertauskuvallisten ”hevosten” hyökkäys kiihtyi suuresti, kun Vartiotorni-seuran lehtiä alettiin tarjota kaduilla, talosta taloon ja liikkeestä liikkeeseen. Nykyään painetaan 7000000 kappaletta jokaista Vartiotornia kahdesti kuussa. Vuonna 1970 niitä painettiin 177038027 kappaletta 74 kielellä. Sen sisarlehteä Herätkää! painettiin 171719337 kappaletta 26 kielellä. Painosmääräksi tulee yhteensä siis 348757364 kappaletta yhden ainoan vuoden aikana.

39. Mikä tässä ennustuksessa osoittaa, etteivät maailman kaupalliset kirjakaupat tulisi käsittelemään ja myymään noita kymmeniätuhansia kappaleita raamatullista kirjallisuutta?

³⁹ Näiden vertauskuvallisten ”hevosten” hyökkäys tuomittua ’ihmisten kolmatta osaa’ vastaan on siis kiihtynyt vuosi vuodelta, kaikkien noiden ”hevosten” ollessa voidellun jäännöksen, vapautettujen ”neljän enkelin”, ohjauksessa. Siitä johtuu, etteivät kaupalliset kirjakaupat käsittele ja levitä näitä satoja miljoonia kappaleita raamatullista kirjallisuutta, vaan Jehovan kristityt todistajat, jotka menevät talosta taloon. Hengelliseltä näkökannalta katsoen nämä vertauskuvalliset ”hevoset” jatkavat ’ihmisten kolmannen osan’ tappamista, mutta entä muu ihmiskunta? Onko se vastannut vapautuskutsuun, kutsuun kristilliseen vapauteen uskonnollisesta Suuresta Babylonista?

40. a) Millä tavalla ne, joiden kimppuun vertauskuvalliset ratsastajat ovat hyökänneet, on ’tapettu’? b) Mikä on ennustuksen mukaan muiden Suureen Babyloniin kuuluvien ihmisten yleinen menettelytapa?

⁴⁰ ”Suuri joukko” jumalaapelkääviä ihmisiä on vastannut siihen kaikkialla maailmassa, kuten Ilm. 7:9–17 ennusti. Heille Suuren Babylonin uskonnolliset papit ovat ikään kuin kuolleet, papistolla ei ole uskonnollista valtaa näihin ”suuren joukon” vapautettuihin jäseniin nähden. Mutta muuten on ollut suhteellisesti puhuen sellaista kuin apostoli Johannes edeltänäki: ”Ja jäljelle jääneet ihmiset, ne, joita ei tapettu näillä vitsauksilla, eivät tehneet parannusta kättensä teoista, niin että olisivat lakanneet kumartamasta riivaajia ja kultaisia ja hopeaisia ja vaskisia ja kivisiä ja puisia epäjumalankuvia, jotka eivät voi nähdä eikä kuulla eikä kävellä. He eivät tehneet parannusta murhistaan eikä velhouksistaan [spiritismin harjoittamisesta, Um] eikä haureudestaan eikä varkauksistaan.” (Ilm. 9:20, 21) ’Ihmisten kolmannen osan’ toiveet maailman käännyttämisestä kristikunnan uskontoon ovat sen tähden tuomittuja. Vertauskuvallisten ”hevosten” tuliset, tulikivenkatkuiset, vitsaavat sanomat viittaavat jatkuvasti Suuren Babylonin hallitsevan osan, kristikunnan, tulevaan onnettomuuteen. Toisen ”voi!”-huudon täytyy jatkua täyteen täyttymykseensä saakka!

18. luku

”Viivytystä ei enää ole oleva”

1. Mitä tapahtui Johannekselle annetussa näyssä toisen ”voi!”-huudon vielä jatkuessa?

TOISEN ”voi!”-huudon, joka oli ilmoitettu kuudenteen pasuunaan puhaltamisella, ei julistettu olevan ohi, ennen kuin siitä niin mainitaan Ilm. 11:14:ssä: ”Toinen ’voi!’ on mennyt; katso, kolmas ’voi!’ tulee pian.” Sillä välin Patmoksen saarelle vangiksi karkotettu apostoli Johannes näkee uuden näkyjen sarjan, joka näyttää poikkeavan tapahtumain järjestyksestä, mutta joka on näytettävä ilmestyksessä ennen seitsemänteen pasuunaan puhaltamista. (Ilm. 10:1–11:14) Tämä uusi sarja liittyy häneen henkilökohtaisesti ja panee hänet toimimaan. Näyssä Johannes oli yhä ’taivaassa olevan avoimen oven’ sisäpuolella, missä hän seisoi katselemassa.

2, 3. Esitä yhteenveto siitä, mitä Johannes oli juuri nähnyt näyssä, ja kerro, miten näyttämö nyt muuttui.

² Johannes näkee, mitä seuraa, kun Karitsa, ”jalopeura Juudan sukukunnasta, Daavidin juurivesa”, ts. kirkastettu Jeesus Kristus, avaa kirjakäärön sinetit. (Ilm. 4:1, 2; 5:1–10) Johannes on juuri nähnyt niiden ”neljän enkelin” irti päästämisen, jotka olivat sidottuina suuren Eufratin varrella, ja sitten 200000000 pelottavan näköisen hevosen ja niillä ratsastavan ilmestymisen, kun ne karauttavat eteenpäin tappamaan ”kolmannen osan ihmisistä” maan päällä. (Ilm. 9:13–20) Nyt näyttämö vaihtuu, ja Johannes näkee taivaasta laskeutuvan erään Jumalan ”väkevän enkelin”, suunnattoman kokoisen erikoissanansaattajan, joka saattoi seistä hajareisin meren ja kuivan maan päällä. Johannes kuvailee häntä seuraavasti (Ilm. 10:1–3):

³ ”Ja minä näin erään toisen, väkevän enkelin tulevan alas taivaasta; hänen verhonaan oli pilvi, ja taivaankaari oli hänen päänsä päällä, ja hänen kasvonsa olivat niinkuin aurinko, ja hänen jalkansa niinkuin tulipatsaat, ja hänellä oli kädessään avattu kirjanen [pieni kirjakäärö, Um]. Ja hän laski oikean jalkansa meren päälle ja vasemman maan päälle ja huusi suurella äänellä, niinkuin leijona ärjyy; ja kun hän huusi, antoivat ne seitsemän ukkosenjylinää ääntensä puhua.”

4. Miten tässä ”väkevässä enkelissä” havaitut piirteet ilmaisevat hänen edustavan kirkastettua Herraa Jeesusta Kristusta?

⁴ Tuossa ”väkevässä enkelissä” havaitut piirteet viittaavat yhdessä siihen, että hän edustaa eli tarkoittaa kirkastettua Herraa Jeesusta Kristusta, joka oli ennen ihmiseksi syntymäänsä arkkienkeli Miikael. (Dan. 10:21; 12:1; Juud. 9; Ilm. 12:7) Hänellä kuvataan tässä olevan ”verhonaan . . . pilvi” eli hän on kietoutunut pilveen. Pilvi on kirkastettuun Jeesukseen Kristukseen liitetty piirre esimerkiksi Ilm. 1:7:ssä, missä Johannes kirjoittaa hänestä sanoen: ”Katso, hän tulee pilvissä, ja kaikki silmät saavat nähdä hänet, niidenkin, jotka hänet lävistivät, ja kaikki maan sukukunnat vaikeroitsevat hänen tullessansa. Totisesti, amen.” (Vrt. Dan. 7:13; Matt. 24:30, 31; 1. Tess. 4:17.) Pilvi, johon ”väkevä enkeli” on verhoutunut, peittäisi eli tekisi näkymättömäksi hänen ruumiinsa lukuun ottamatta hänen käsivarsiaan ja sääriään. Se muistuttaa meitä siitä, että Jeesuksen Kristuksen toinen tulemus ja toinen läsnäolo on oleva näkymätön maan päällä olevien ihmisten silmille, koska hän on nyt loistava taivaallinen henki, ja maan päällä olevat ihmiset ”näkevät” hänet havaitsemalla hänen voimansa ilmentymistä hänen olevan näkymättömänä läsnä ja käyttävän valtaansa taivaassa ja maan päällä. – Matt. 25:31–46; 28:18.

5. Mitä ”hänen päänsä päällä” oleva sateenkaari edustaa?

⁵ Taivaankaari eli sateenkaari, joka oli ”hänen päänsä päällä”, osoittaa hänet Jehovan, ”rauhan Jumalan”, erikoisedustajaksi, sillä apostoli Johannes oli nähnyt aikaisemmassa näyssään, joka koski valtaistuimella olevaa Jehova Jumalaa, että ”valtaistuimen ympärillä oli taivaankaari, näöltänsä smaragdin kaltainen”. (Ilm. 4:3; vrt. Hes. 1:28.) Sateenkaari, jonka Jehova Jumala pani ilmaantumaan pilviin profeetta Nooan ajan maailmanlaajuisen vedenpaisumuksen jälkeen, oli merkkinä myrskyn jälkeisestä rauhasta, sekä siitä, että Hänen ihmiskunnan kanssa tekemänsä liitto on rauhaisa ja estää hukuttamasta koko maata uudelleen veteen. (1. Moos. 9:8–17; Jes. 54:9) Miten sopivaa onkaan näin ollen, että Jeesusta Kristusta kuvaavan ”väkevän enkelin” pään yläpuolella oli sateenkaari, koska hänestä ennustettiin tulevan ”Rauhanruhtinas”. – Jes. 9:5, 6.

6. Miten se, että tällä ”väkevällä enkelillä” oli kasvot ”niinkuin aurinko”, edelleen osoittaa hänet Jeesukseksi Kristukseksi?

⁶ Se, että tuon ”väkevän enkelin” ’kasvot olivat niinkuin aurinko’, vastaa sitä, mitä apostoli Johannes sanoo aikaisemmasta näystään Jumalan temppelissä olevasta Jeesuksesta Kristuksesta, että hänen ”kasvonsa olivat niinkuin aurinko, kun se täydeltä terältä paistaa”. (Ilm. 1:16) Se on voinut muistuttaa Johannesta siitä, kun hän näki Jeesuksen kirkastuneena ”korkealla vuorella” lähi-idässä, jolloin ”hänen kasvonsa loistivat niinkuin aurinko, ja hänen vaatteensa tulivat valkoisiksi niinkuin valo”. (Matt. 17:1, 2) Sellainen aurinko saattoi paistaa ’parantumista siipiensä alla’ eli säteissään niille, jotka ennallistetaan Jumalan suosioon. (Mal. 4:2) Tässä ”väkevää enkeliä” koskevassa näyssä me näemme pilven, auringon ja sateenkaaren miellyttävän yhdistelmän. Pilvi ei peitä enkelin sääriä.

7. a) Mitä se, että enkelin jalat olivat ”niinkuin tulipatsaat”, vakuuttaa? b) Mitä se osoittaa tuon enkelien vallasta, että hänen oikea jalkansa oli meren päällä ja vasen jalkansa maan päällä?

⁷ Johannes saattoi siis sanoa ”väkevästä enkelistä”, että ”hänen jalkansa [olivat] niinkuin tulipatsaat”. Enkelin jalat sekä pää olivat loistavat, kuten siinä näyssä, josta kerrotaan Ilm. 1:14, 15:ssä. Kaikki, mikä tulisi hänen voimansa, valvontansa ja valtansa alaisuuteen, joutuisi ikään kuin hänen loistavien jalkojensa alle, jotka olivat vahvat kuin pylväät ja yhtä lahjomattomat kuin tuli. Jos se ”meri”, johon ”väkevä enkeli” laski oikean jalkansa, oli Aigeianmeri, missä Patmoksen saari sijaitsi, ja ”maa”, johon hän laski vasemman jalkansa, läheinen Vähän-Aasian maa, niin hän katsoi etelään päin. Taikka jos meri ja maa olisivat sanoaksemme Välimeri ja muinainen Palestiina, niin hän katsoi yhä etelään. Tämä kuvaisi, miten kaikkivaltias Jumala Jehova on nyt asettanut koko maapallon, sen meret ja kuivan maan, kirkastetun Jeesuksen Kristuksen jalkojen alle, toisin sanoen hänen alaisuuteensa. Meren kalat ja kuivan maan elävät luomukset, mukaan luettuina linnut, jotka yöpyvät maan päällä, ovat nyt kaikki alamaisia ylösnousseelle, kirkastetulle taivaalliselle Jeesukselle Kristukselle. (Hepr. 2:5–9; Ps. 8:5–9) Erikoisesti näin on ollut vuodesta 1914 lähtien.

8. Koska ”väkevän enkelin” osoitetaan ottavan maailmanlaajuisen vallan, niin milloin näky täyttyy?

⁸ Apostoli Johanneksen tässä näkemä näky ”väkevästä enkelistä” soveltuu siis vuodesta 1914 lähtien. Mutta miksi erikoisesti siitä lähtien? Koska tuona vuonna, jolloin pakanakansojen määräajat päättyivät, Herran Jeesuksen Kristuksen taivaallinen Isä asetti hänet taivaissa valtaistuimelle hallitsemaan ja käymään kukistaen vihollistensa keskellä. (Luuk. 21:24; Ps. 110:1–6; Apt. 2:34–36) Tämä merkitsi, että ”lopun aika” oli alkanut sille maalliselle asiainjärjestelmälle, joka oli kokonaan Jumalan messiaanista valtakuntaa vastaan. Tie oli nyt raivattu, kaikki aikavaatimukset oli täytetty, jotta se, mikä oli ilmaistu profeetallisesti merkein Ilmestyskirjassa, voisi täyttyä. – Dan. 11:35, 40.

9. Kenen käytettäväksi oli väkevän enkelin kädessä oleva kirjakäärö tarkoitettu, kuten sen koko ilmaisee?

⁹ ”Väkevän enkelin” kädessä, ilmeisesti hänen vasemmassa kädessään, oli ”avattu kirjanen”. Tämä ”kirjanen” eli ”pieni kirjakäärö” (kreikaksi biblarídion) näyttäisi hyvin pieneltä niin suurikokoisen enkelin kädessä, joka saattoi seisoa hajareisin merellä ja maalla, mutta se saattoi sisältää paljon tietoa. Sen sisältöä ei ollut määrä pitää salassa, sillä se oli avattu kirjakäärö, joten apostoli Johannes saattoi lukea sen. Tuo kirjakäärö olikin todellisuudessa tarkoitettu Johanneksen käytettäväksi.

10. a) Mitä merkityksellistä on siinä, että enkeli ärjyi niin kuin leijona? b) Mitä olivat ilmeisesti Johanneksen kuulemat seitsemän ukkosenjylinää?

¹⁰ Se, että enkeli ”huusi suurella äänellä, niinkuin leijona ärjyy”, sopii enkelin rooliin. Hän edustaa ”jalopeuraa Juudan sukukunnasta”, kirkastettua Jeesusta Kristusta, joka on nyt saanut kuninkaallisen vallan taivaassa. (Sananl. 19:12; 20:2) Enkelin leijonamainen huuto panee alulle sarjan ukkosenjylinöitä: ”Kun hän huusi, antoivat ne seitsemän ukkosenjylinää äänensä puhua.” (Ilm. 10:1–3) Ukkosenjylinöitä oli täydellinen määrä (7), ja ne vertauskuvasivat Jehova Jumalalta tulevia ilmauksia, jotka ovat ilmeisesti kuin myrskyvaroituksia. Ps. 29:3:ssa on kirjoitettu: ”Herran ääni käy vetten päällä; kunnian Jumala jylisee.” Tässä psalmissa esiintyy seitsemän kertaa ilmaisu ”Herran ääni”, joka on jylisevä. (Ps. 29:3, 4, 4, 5, 7, 8, 9) Nuo ”seitsemän ukkosenjylinää” eivät ole ainoastaan jyriseviä ääniä, vaan ne kuljettivat sanoman, jonka Johannes ymmärsi. Jotta mitään tärkeää ei olisi menetetty, hän oli alkamaisillaan kirjoittaa muistiin tuota jylisevää sanomaa.

11, 12. a) Miksi Johannesta kiellettiin kirjoittamasta tässä vaiheessa? b) Mikä epätyydyttävä yritys tehtiin samaten nykyaikana oikean ymmärryksen julistamiseksi koko Ilmestyskirjasta?

¹¹ Mutta ääni, joka ei tullut ”väkevältä enkeliltä” vaan taivaasta, esti häntä kirjoittamasta. Johannes sanoo: ”Ja kun ne seitsemän ukkosenjylinää olivat puhuneet, yritin minä kirjoittaa, mutta minä kuulin äänen taivaasta sanovan: ’Pane sinetin taakse, mitä ne seitsemän ukkosenjylinää puhuivat, äläkä sitä kirjoita.’” Silloin ei ollut aika kirjoittaa, vaan pikemminkin aika apostoli Johanneksen omaksua ”avatun pienen kirjakäärön” sisällys. On hyvin tunnettua, että monet odottivat erään ahkeran Ilmestyskirjan selittäjän, nimittäin Vartiotornin Raamattu- ja Traktaattiseuran ensimmäisen presidentin, Charles Taze Russellin, kirjoittavan selityksensä koko Ilmestyskirjaan. Mutta ennen kuin hän ehti tehdä sen, hän kuoli kaksi vuotta pakanain aikojen päättymisen jälkeen eli 31. lokakuuta 1916. Seuraavana vuonna, heinäkuussa 1917, Seura julkaisi toisen presidenttinsä Joseph F. Rutherfordin johdolla kirjan Täyttynyt salaisuus (suom. 1918–1919), jossa selitettiin koko Ilmestyskirja pääasiassa C. T. Russellin aikaisempien kirjoitusten perusteella.

¹² Ennen pitkää Täyttynyt salaisuus osoittautui epätyydyttäväksi, koska se oli kirjoitettu ja julkaistu ennen kuin monet Ilmestyskirjan kriittiset osat täyttyivät ja tekivät sen oikean ymmärtämisen mahdolliseksi. Vaikka siis Täyttynyt salaisuus oli yritys merkitä muistiin se, mitä oli kuultu, niin se ei murtanut yhtään niiden ”seitsemän ukkosenjylinän” salaisuudesta, jotka ”antoivat . . . ääntensä puhua”. (Ilm. 10:3) Oli sen vuoksi aika odottaa, että täsmällinen ymmärtäminen tehtäisiin mahdolliseksi, ja sillä välin omaksua Jehova Jumalan kädestä hänen kirkastetun Poikansa Jeesuksen Kristuksen kautta saatua hengellistä tietoa. Niin tehtiinkin.

VANNOTTU LUOJAN NIMESSÄ

13. Minkä valan apostoli Johannes kuuli ”väkevän enkelin” vannovan näyssä?

¹³ Kun apostoli Johannesta oli estetty kirjoittamasta ”seitsemän ukkosenjylinän” sanomaa, niin hän kiinnitti jälleen huomionsa loistavaan ”väkevään enkeliin”, ja hän kuulee erittäin rohkaisevia sanoja. Hän sanoo: ”Ja enkeli, jonka minä näin seisovan meren päällä ja maan päällä, kohotti oikean kätensä taivasta kohti ja vannoi hänen kauttansa, joka elää aina ja iankaikkisesti, hänen, joka on luonut taivaan ja mitä siinä on, ja maan ja mitä siinä on, ja meren ja mitä siinä on, ettei enää ole oleva aikaa [viivytystä ei enää ole oleva, Um], vaan että niinä päivinä, jolloin seitsemännen enkelin ääni kuuluu hänen puhaltaessaan pasunaan, Jumalan [pyhä, Um] salaisuus käy täytäntöön sen hyvän sanoman mukaan, jonka hän on ilmoittanut palvelijoillensa profeetoille.” – Ilm. 10:5–7.

14. Minkä muun näyn Johannes epäilemättä muisti, kun hän kuuli enkelin vannovan valan?

¹⁴ Epäilemättä apostoli Johannes näki eräissä suhteissa yhtäläisyyttä tämän näyn ja profeetta Danielin kuudennella vuosisadalla eaa. saaman näyn välillä, josta tämä kirjoitti: ”Ja minä kuuntelin pellavapukuista miestä, joka oli virran vetten yläpuolella, ja hän nosti oikean ja vasemman kätensä taivasta kohti ja vannoi hänen kauttansa, joka elää iankaikkisesti: ’Siihen on vielä aika, kaksi aikaa ja puoli aikaa. Ja kun pyhän kansan yhden osan hajotus on loppunut, silloin nämä kaikki täyttyvät.’” – Dan. 12:7.a

15. Miten ”väkevä enkeli” antoi vannoessaan voimakkaimman mahdollisen vakuutuksen siitä, että viivytystä ei enää ole?

¹⁵ Johanneksen näyn ”väkevä enkeli” ei vannonut itsensä kautta tai omassa nimessään, vaan hän vannoi korkeamman, taivaan, maan ja meren ja kaiken niissä olevan kuolemattoman Luojan, kautta. Samoin kirkastettu Jeesus Kristus, arkkienkeli Miikael, tunnusti Jehova Jumalan kaiken Luojaksi ja korkeammaksi ja suuremmaksi kuin hänen ainosyntyinen Poikansa. (Joh. 14:28; 1. Kor. 11:3; Ilm. 3:14) Tunnustaen asiaankuuluvasti tämän Herra Jeesus Kristus vannoi korkeimman Jumalan, Jehovan, kaiken Luojan, kautta. Näin hän vakuutti Johannekselle ja kaikille muille kristityille tähän päivään saakka, että Jumala ei enää viivyttele. – Hepr. 6:16, 17.

16. Missä merkityksessä kreikkalaista sanaa ”aika” käytetään tässä kohdassa?

¹⁶ Se alkuperäinen Raamatun sana, joka on tässä yhteydessä Uuden maailman käännöksessä käännetty sanalla ”viivytys”, on kreikkalainen sana khrónos, joka tarkoittaa yksinkertaisesti ’aikaa’ epämääräisessä merkityksessä, ja siksi suomalainen Uusi kirkkoraamattu kääntää kohdan: ”Ettei enää ole oleva aikaa”. Tämä ei tietenkään merkitse sitä, ettei aikaa, joka esitetään ”neljäntenä ulottuvaisuutena” tohtori Einsteinin suhteellisuusteoriassa, olisi enää.b Se merkitsee pikemminkin, ettei annettaisi lisää aikaa, toisin sanoen, ei lisää ”viivytystä” kyseisen asian suhteen.

17. Oliko viittaus ”viivytykseen” vastaus alttarin alla olevien sielujen herättämään kysymykseen, vai miten oli asianlaita?

¹⁷ Miksi tuo viittaus ”viivytykseen” tuli esille ”väkevän enkelin” selityksessä? Oliko se vastaus kysymykseen, jonka marttyyrikuoleman kärsineet kristityt sielut herättivät sen jälkeen, kun Karitsa oli avannut Jumalan kirjakäärön viidennen sinetin, nimittäin kysymykseen: ”Kuinka kauaksi sinä, pyhä ja totinen Valtias, siirrät tuomiosi ja jätät kostamatta meidän veremme niille, jotka maan päällä asuvat?” (Ilm. 6:9, 10) Ei aivan, ja kuitenkin vastaus tähän kysymykseen ”kuinka kauaksi?” olisi yhteydessä ”Jumalan pyhän salaisuuden” eli ”Jumalan salaisuuden” täyttymykseen. (Ilm. 10:7) Auringon, kuun ja tähtien Luojalla on määräaika jokaiselle piirteelle muuttumattoman tarkoituksensa toteuttamisessa; ja kun jonkun nimenomaisen piirteen täyttymisen määräaika tulee, niin lisäaikaa ei myönnetä. Tämä tarkka ajoitus pitää paikkansa myös ”Jumalan pyhästä salaisuudesta”.

18. a) Mikä on ”Jumalan pyhä salaisuus”? b) Millaisia salaisia tai salaperäisiä piirteitä on tuossa ”Jumalan salaisuudessa”?

¹⁸ Mikä on tuo ”Jumalan pyhä salaisuus”?c Se, mitä apostoli Johannes näkee sen jälkeen, kun seitsemäs enkeli on puhaltanut pasuunaan, varaa tiedon salaisuuden selvittämiseksi. Ilm. 10:7 kuuluu vuoden 1901 Amerikkalaisen standardikäännöksen mukaan: ”Mutta seitsemännen enkelin äänen päivinä, kun hän on puhaltamaisillaan, silloin on täyttynyt Jumalan salaisuus sen hyvän uutisen mukaan, jonka hän ilmoitti palvelijoilleen profeetoille.” ”Jumalan salaisuus” osoittautuu Jumalan messiaaniseksi valtakunnaksi, jossa 1. Moos. 3:15:ssä profeetallisesti mainitun ”vaimon” salaperäisen ”siemenen” täytyy hallita. Tämän ”vaimon” siemenen avulla Jehova Jumalan täytyy lopulta ’polkea rikki’ vertauskuvallisen käärmeen, Saatanan, pää. (Room. 16:20, 25, 26) Ollessaan ihmisenä maan päällä Jeesus Kristus sanoi opetuslapsilleen: ”Teille on annettu Jumalan valtakunnan salaisuus.” (Mark. 4:11) Tähän ”Jumalan salaisuuteen” liittyy luonnollisesti salaperäisiä piirteitä, kuten se, ketkä muodostavat Jumalan ”vaimon” ”siemenen”, ja sekin, ketkä muodostavat sen seurakunnan, jonka Pää Messias eli Kristus on. – Matt. 13:11; Luuk. 8:10; Ef. 3:3–9; Kol. 1:26, 27; 2:2; 4:3; 1. Tim. 3:16.

19. a) Milloin tämän Jumalan salaisuuden julistaminen alkoi? b) Miksi tieto pyhästä salaisuudesta on ”hyvä uutinen”, vaikka se liittyykin seitsemänteen pasuunaan puhaltamiseen, joka ilmoittaa viimeisen kolmesta ”voi!”-huudosta?

¹⁹ Tämä salaisuus eli ”Jumalan pyhä salaisuus” on ”sen hyvän uutisen mukaan, jonka hän ilmoitti palvelijoilleen profeetoille”. Jumalan salaisuuden julistaminen alkoi Eedenin puutarhassa hänen omalla ennustuksellaan, jonka hänen palvelijansa profeetta Mooses on merkinnyt muistiin 1. Moos. 3:15:een. Tämä tieto, jota Jumala jatkuvasti ilmoitti palvelijoilleen profeetoille, jotta he julistaisivat sitä ihmiskunnalle, on todella ”hyvä sanoma” eli ”hyvä uutinen”. Jumalan suurin ihmisprofeetta, Jeesus Kristus, ennusti, että ”tämä valtakunnan hyvä uutinen” saarnataan eli julistetaan maailmanlaajuisesti kaikille kansoille ennen tämän asiainjärjestelmän ”loppua”. (Matt. 24:14, Um) Siitä huolimatta Jumalan messiaanisen valtakunnan julistaminen on huono uutinen, ahdistava uutinen, suurimmalle osalle ihmiskuntaa tänä ”lopun aikana”. Siksi ”Jumalan salaisuus” liittyy sopivasti seitsemänteen pasuunaan puhaltamiseen, siihen, joka esittää viimeisen kolmesta ”voi!”-huudosta. (Ilm. 8:13) Heille se on ”voi!”-huuto, koska ”Jumalan salaisuuden” täyttyminen aiheuttaa Saatanan koko näkyvän maanpäällisen järjestön tuhon.

”PIENEN KIRJAKÄÄRÖN” SYÖMINEN

20. Missä tilanteessa Johannes oli tarkastellessaan näkyä, ja miten tämä muistutti sitä tilannetta, jossa ”uskollinen ja ymmärtäväinen palvelija” -luokka oli?

²⁰ Odottaessaan seitsemännen enkelin puhaltavan pasuunaansa ”kolmannen ’voi!’”-huudon alulle panemiseksi (Ilm. 11:14) apostoli Johannekselle annettiin toinen tehtävä tai häntä muistutettiin toisesta palvelustehtävästä sen lisäksi, että hänen piti kirjoittaa erikoiskirjeitä ”seitsemän Aasian seurakunnan” ”enkeleille” eli valvojille. (Ilm. 1:4, 20; 2:1–3:22) Johannes oli nyt varsin iäkäs mies, ja ollessaan karkotettuna eli vangittuna Patmoksen rangaistussaarella hän ei voinut antaa laajalti todistusta. (Joh. 21:20–23; Ilm. 1:9) Hän oli siellä niin kuin hänen kristittyjen tovereittensa muodostama ”uskollinen ja ymmärtäväinen palvelija” -luokka ensimmäisen maailmansodan vuosina 1914–1918. Hänen maallinen evankeliuminpalveluksensa Jeesuksen Kristuksen apostolina ei ollut kuitenkaan päättynyt. Se, mitä sitten tapahtui ja mistä hän kirjoittaa, sai hänet vakuuttuneeksi siitä:

21. Miten Johannekselle vakuutettiin, että hänen maallinen evankeliuminpalveluksensa apostolina ei ollut vielä päättynyt?

²¹ ”Ja sen äänen, jonka minä olin kuullut taivaasta, kuulin taas puhuvan minulle ja sanovan: ’Mene ja ota tuo avattu kirjakäärö, joka on meren ja maan päällä seisovan enkelin kädessä’. Ja minä menin enkelin tykö ja pyysin, että hän antaisi minulle sen kirjasen [pienen kirjakäärön, Um]. Ja hän sanoi minulle: ’Ota ja syö se; se on karvasteleva vatsassasi, mutta suussasi se on oleva makea kuin hunaja’. Niin minä otin kirjasen [pienen kirjakäärön, Um] enkelin kädestä ja söin sen; se oli minun suussani makea kuin hunaja; mutta sen syötyäni minun vatsaani karvasteli. Ja minulle sanottiin: ’Sinun tulee taas profetoida monista kansoista ja kansanheimoista ja kielistä ja kuninkaista’.” – Ilm. 10:8–11.

22. Kuvaile eräs Hesekielin kokemus, joka oli samankaltainen kuin Johanneksen kokemus.

²² Tämä apostoli Johanneksen kokemus muistutti jossain määrin profeetta Hesekielin kokemusta Babylonian maan pakkosiirtolaisuudessa vuonna 613 eaa. Jehova Jumala käski näyssä Hesekieliä avaamaan suunsa ja syömään, mitä Hän antoi profeetalle. Häntä kohti ojennettiin käsi, ja se avasi kirjakäärön hänen edessään, niin että hän saattoi nähdä siinä olevan kirjoitusta molemmin puolin. Kun hän söi avatun kirjan, se oli hänen suussaan ”makea kuin hunaja”. Syötyään sen hänen piti käskyn mukaan ’puhua Israelin heimolle’. Hän kertoo meille, että henki nosti hänet ja otti hänet, niin että ”minä kuljin murheellisena henkeni kiivaudessa, ja Herran käsi oli väkevänä minun päälläni”. (Hes. 2:8–3:14) Jumalan sanan nauttiminen maistui makealta profeetta Hesekielistä, mutta se teki hänet päteväksi ja vastuulliseksi ilmoittamaan Israelin kapinalliselle huoneelle sanomia, jotka ennustivat sille karvaita kokemuksia.

23. Millä tavalla avattu kirja maistui Johanneksesta makealta, mutta oli karvas hänen vatsassaan?

²³ Avattu kirjanen, jonka kirkastettu Jeesus Kristus antoi apostolilleen Johannekselle, oli ilmeisesti tarkoitettu hänen julkaistavakseen. Johanneksen hengellinen maku havaitsi tämän Jumalalta tulleen kirjoitetun sanan nauttimisen makeaksi, vaikka tuo sana ilmaisi karvaita asioita kapinalliselle ihmiskunnalle. Johanneksen vatsaa karvasteli sen syöminen, mutta hänen oma henkilökohtainen henkensä ei tullut karvaaksi. Kirjoitettu sana, jonka Johannes havaitsi karvaaksi sulattaa, ennusti pikemminkin karvaita asioita kapinallisen ihmiskunnan varalle. Johannes ei kieltäytynyt syömästä kirjoitettua sanaa siksi, että se karvastelisi hänen vatsassaan ja velvoittaisi hänet esittämään sanomaa, joka oli oleva karvas ihmisille.

24. Kuka käski Johannesta profetoimaan taas, ja mitä tämä käsky tarkoitti?

²⁴ Ne, jotka käskivät Johannesta profetoimaan eli ennustamaan uudelleen, olivat epäilemättä Jehova Jumala ja Herra Jeesus Kristus, jota kuvasi se ”väkevä enkeli”, joka antoi Johannekselle kirjan. He sanoivat, että Johanneksen täytyy profetoida taas, ei kansojen, kansanheimojen, kielien ja kuninkaitten edessä, vaan niistä. Sillä, mitä Johannes oli jo kirjoittanut muistiin Ilmestyskirjan yhdeksään ensimmäiseen lukuun, Johannes oli ennustanut kansoista, kansanheimoista, kielistä ja kuninkaista. Sana ”taas” merkitsi siis sitä, että hänen täytyi kirjoittaa ja julkaista muukin osa profeetallisesta ilmestyksestä. Se ei merkinnyt välttämättä sitä, että Johannes vapautettaisiin vankeudestaan Patmoksen saarelta, sillä epäilemättä hän kirjoitti koko Ilmestyskirjan loppuun siellä. Perinteen mukaan hänet vapautettiin, ja sen jälkeen hän kirjoitti evankeliumikertomuksensa Jeesuksen Kristuksen elämästä ja kolme kirjettään, jotka kaikki sisältyvät Pyhään Raamattuun. Nuo Johanneksen viimeiset kirjoitukset eivät kuitenkaan olleet nimenomaan ennustuksia kansoista, kansanheimoista, kielistä ja kuninkaista. Olemme iloisia siitä, että Johannes totteli ja teki, mitä hänen käskettiin tehdä, sillä sen seurauksena meillä on nyt kaikki Ilmestyskirjan luvut (22).

25. a) Miten iäkkään kristillisen seurakunnan hyödyllisyys ei myöskään ollut päättynyt vuonna 1918? b) Miksi me emme voi esittää koko Ilmestyskirjan täyttymystä puhumatta jäännöksestä? c) Miten voideltu jäännös oli Johanneksen kaltainen tämän syödessä kirjakäärön?

²⁵ Sopusoinnussa apostoli Johanneksen kokemuksen kanssa iäkkään kristillisen seurakunnan hyödyllisyys ei myöskään päättynyt vuosina 1914–1918, jolloin voidellun jäännöksen toiminnat asetettiin rajoitusten alaisiksi ikään kuin se olisi rangaistussaarella, kuten Johannes Patmoksessa. Jehova Jumalalla oli jäännöstä varten työtä tehtävänä ensimmäisen maailmansodan jälkeen. Ilmestyskirjan ennustusten täytyi kokonaan täyttyä, ja siihen sisältyi voideltu jäännös. Jumala oli käyttänyt sitä tekemään historiaa Ilmestyskirjan nykyisen täyttymyksen yhteydessä. Siksi jokaisen esityksen sellaisesta täyttymyksestä täytyi – ollakseen täydellinen ja tosi – sisältää maininta voideltujen kristittyjen jäännöksestä. Jäännöksen hengelliselle maulle on ollut makeaa nauttia profeetallista Ilmestyskirjaa. Ensimmäisen maailmansodan aikana se nautti kirjan Täyttynyt salaisuus välityksellä koko Ilmestyskirjan selityksen, vaikka joidenkin maitten hallitukset kielsivät sen. Historia osoittaa, että jäännös pyrki rohkeasti levittämään tätä Ilmestyskirjan selitysteosta, joka sisälsi karvaita ennustuksia kapinalliselle ihmiskunnalle. Se ei vetäytynyt pois tekemästä julkisiksi noita karvaita ennustuksia.

[Alaviitteet]

[Kuva s. 257]

TÄYTTYNYT SALAISUUS

AUTTAVA KÄSI RAAMATUN TUTKIJOILLE

19. luku

’Kahden todistajan’ kuolema ja ylösnousemus

1. Miksi Johanneksen seuraavaksi näyssä näkemä temppeli ei ollut kuningas Herodeksen temppeli Jerusalemissa? Millainen temppeli se siis oli?

ÄKKIÄ, sen jälkeen, kun apostoli Johannesta on käsketty taas profetoimaan kansoista, kansanheimoista, kielistä ja kuninkaista, hänen eteensä ilmestyy temppeli. Se ei ole kuningas Herodes Suuren Juudean Jerusalemiin rakennuttama temppeli; tuon temppelin samoin kuin Jerusalemin pyhän kaupungin olivat Rooman sotajoukot hävittäneet kenraali Tituksen johdolla vuonna 70, ja se oli ollut nyt raunioina 26 vuotta. Koska apostoli Johannes oli näyssä lähellä ’taivaassa olevaa avointa ovea’, josta häntä oli pyydetty astumaan sisään, niin tuon temppelin on täytynyt olla näky. – Ilm. 4:1–3; 10:9–11.

2, 3. a) Miten profeetta Hesekielillä oli samankaltainen kokemus? b) Mitä näyssä kehotettiin Johannesta tekemään?

² Temppeli saattoi muistuttaa Johannesta siitä temppelistä, josta profeetta Hesekiel sai näyn vuonna 539 eaa. eli 14. vuonna sen jälkeen, kun babylonialaiset olivat hävittäneet Jerusalemin ja sen kuningas Salomon rakentaman temppelin. (Hes. 40:1–5) Hesekielin näyssä miestä muistuttava, näöltään vasken kaltainen henkilö vei profeetan kiertokäynnille temppeliin, jota hän esitteli samalla kun hän mittasi sen pellavanuoralla ja kuusikyynäräisellä mittaruo’olla. Johanneksen näyssä sen sijaan Johannekselle itselleen annettiin sauvan kaltainen ruoko ja häntä käskettiin mittaamaan näyn temppeli:

³ ”Ja minulle annettiin sauvan kaltainen ruoko ja sanottiin: ’Nouse ja mittaa Jumalan temppeli [temppelipyhäkkö, Um] ja alttari ja ne, jotka siinä kumartaen rukoilevat. Mutta temppelin [temppelipyhäkön, Um] ulkopuolella oleva esikartano erota pois, äläkä sitä mittaa, sillä se on annettu pakanakansoille; ja he tallaavat pyhää kaupunkia neljäkymmentäkaksi kuukautta. Ja minä annan kahdelle todistajalleni toimeksi säkkipukuihin puettuina profetoida tuhannen kahdensadan kuudenkymmenen päivän ajan.’ Nämä ovat ne kaksi öljypuuta ja ne kaksi lampunjalkaa, jotka seisovat maan Herran edessä.” – Ilm. 11:1–4.

4. a) Miksi temppelipyhäkkö ja alttari mitattiin? b) Miten Johanneksen suorittama mittaaminen täyttyi?

⁴ Temppelipyhäkkö eli naós (kreikaksi) käsitti vain osan temppelialueesta, ja ”ne, jotka siinä kumartaen rukoilevat [palvovat, Um]”, ovat 144000 hengellistä israelilaista. (Ilm. 7:1–8) Kuten voidaan päätellä Sakarjan ennustuksessa (2:1–4) kuvatusta mittaamisesta, hengellisen temppelin mittaamisen tarkoituksena olisi saada selville, kuinka paljon siihen mahtuisi ja kuinka moni tulisi palvelemaan kultaisen suitsutusalttarin ääressä uhraamalla Jumalalle otollisia rukouksia hänen välittäjänsä Jeesuksen Kristuksen kautta. Jo ennen pakanain aikojen päättymistä varhaissyksyllä vuonna 1914 oli apostoli Johanneksen kuvaama voideltu jäännös mitannut hengellisen temppeliluokan lopullisen jäsenmäärän ja todennut sen Raamatun mukaan olevan 144000. – Ilm. 14:1–3; 1. Piet. 2:5, 9; Ef. 2:20–22; ks. vuoden 1880 marraskuun Zion’s Watch Towerin kirjoituksesta ”Kokoaminen Kristukseen” kappaletta 12.

5. Miksi näyssä ei mitattu esikartanoa, vaan se ”annettiin” pakanakansojen tallattavaksi?

⁵ Mutta miksi ”temppelipyhäkön ulkopuolella oleva esikartano” piti erottaa pois ja jättää mittaamatta? Se johtui siitä, että esikartano oli ”annettu” pakanakansoille, joiden piti tallata ”pyhää kaupunkia” jalkojensa alla neljäkymmentäkaksi kuukautta. Esikartano kuvaa näin ollen niitä hengellisiä israelilaisia, jotka olivat vielä silloin maan päällä. He olivat tiellä taivaallisen hengellisen temppelin jäseniksi, mutta eivät olleet vielä lopullisella, ratkaisevalla tavalla täyttäneet kaikkia tuon temppelin jäsenyyden vaatimuksia. Sellainen oli sen voidellun jäännöksen asema, joka oli maan päällä vielä pakanain aikain päättyessä vuonna 1914. Jäännöksen jäsenet eivät olleet vielä lopullisesti voittaneet tätä maailmaa ollakseen Ilm. 3:12:ssa annetun lupauksen arvoisia: ”Sen minä teen pylvääksi Jumalani temppeliin, eikä hän koskaan enää lähde sieltä ulos.” Tämä vertauskuvallinen ”esikartano” erotettiin siis kurittavaa koetusta varten pois ja jätettiin pakanakansojen häväistäväksi niiden tallatessa pyhää kaupunkia jalkojensa alla neljäkymmentäkaksi kuukautta. Milloin se tapahtui?

”NELJÄKYMMENTÄKAKSI KUUKAUTTA”

6. Mihin historian aikakauteen nuo neljäkymmentäkaksi kuukautta sijoittuvat, ja kuinka pitkän ajan ne käsittävät?

⁶ Historia vahvistaa sen tapahtuneen ensimmäisen maailmansodan aikana vuosina 1914–1918. Neljäkymmentäkaksi kuukautta ei käsittänyt koko ensimmäisen maailmansodan aikaa. Sen mukaan, että profeetallinen kuukausi on 30 vuorokauden pituinen, 42 kuukautta vastaisi – kun vuoteen lasketaan 12 kuukautta – kolmea ja puolta vuotta eli 1260 (30 x 42) päivää. Tämä laskelma olisi sopusoinnussa toisen tavan kanssa mitata sama ajanjakso, ja se esitetään Dan. 7:25:ssä. Siinä sanotaan, että korkeimman Jumalan pyhät annettaisiin maailmallisten poliittisten ainesten käsiin ”ajaksi ja kahdeksi ajaksi ja puoleksi ajaksi”. Se tekee kolme ja puoli aikaa, joista jokainen ”aika” vastaa 365¹/4 vuorokauden pituista aurinkovuotta.

7. a) Koska nuo neljäkymmentäkaksi kuukautta alkaisivat samaan aikaan vuodesta kuin pakanain ajat olivat alkaneet (ja myös samaan vuodenaikaan, jolloin ne päättyivät), niin milloin nuo neljäkymmentäkaksi kuukautta alkoivat? b) Miten pitkä aika on yleensä lehtimajanjuhlan alusta seuraavaan pääsiäiseen? c) Miten pitkä aika on joka tapauksessa jonkin vuoden pääsiäisestä seuraavan vuoden pääsiäiseen?

⁷ Koska apostoli Johannes oli juutalainen syntyperältään, niin hän laski aikaa juutalaisen kuukalenterijärjestelmän mukaan. Koska pakanain ajat alkoivat seitsemännen juutalaisen kuukauden (tisrin) puolivälin aikoihin, niin ne neljäkymmentäkaksi kuukautta alkoivat noin tisrikuun 15. päivänä (4. tai 5. lokakuuta) vuonna 1914. Tisrin 15. päivä oli myös se päivä, jolloin juutalaisten lehtimajanjuhla (tabernaakkeli- eli korjuujuhla) alkoi. Useimpina vuosina tämä aika lehtimajanjuhlan alusta, tisrin 15. päivästä, seuraavaan pääsiäiseen, niisankuun 14. päivään (auringonlaskun jälkeen), oli kuusi kuukautta pitkä, sillä vain seitsemän kertaa joka yhdeksäntoista vuoden aikana lisättiin ylimääräinen kuukausi veadar (eli toinen adar), jotta juutalainen kuukalenteri olisi saatu yhtäpitäväksi pakanallisen aurinkokalenterin kanssa.a Aika jonkin vuoden pääsiäisestä seuraavan vuoden pääsiäiseen oli kuitenkin täysi kuuvuosi (joka käsitti joskus kolmetoista kuukautta ylimääräisen kuukauden veadarin eli toisen adarin lisäämisen takia).

8. a) Kuinka pitkä aika oli tämän mukaan vuoden 1914 lehtimajanjuhlasta vuoden 1918 pääsiäiseen? b) Milloin noiden ”neljänkymmenenkahden kuukauden” kausi alkoi, ja milloin se päättyi?

⁸ Lehtimajanjuhlan alkamispäivästä vuonna 1914 (pakanain aikojen lopusta) vuoden 1915 pääsiäiseen oli tämän mukaan kuusi kuukautta. Vuoden 1915 pääsiäisestä vuoden 1918 pääsiäiseen oli kolme vuotta, mihin aikaan sisältyy vain yksi ylimääräinen kuukausi (veadar eli toinen adar), joka on asianmukaisesti lisätty vuoteen 1916. Näin mitattu aika vuoden 1914 lehtimajanjuhlan alkamispäivästä (pakanain aikojen lopusta) vuoden 1918 pääsiäiseen oli kolme ja puoli vuotta. Raamatullisesti puhuen se oli kolme ja puoli ”aikaa” eli ”neljäkymmentäkaksi kuukautta” eli ”tuhat kaksisataa kuusikymmentä päivää”. Tuo ajanjakso alkoi tisrikuun 15. päivänä eli lokakuun 4. tai 5. päivänä vuonna 1914 ja päättyi näin ollen niisankuun 14. päivänä eli maaliskuun 26. tai 27. päivänä vuonna 1918.b

9. a) Miten kansat toimivat vastoin pakanain aikain päättymistä vuonna 1914? b) Mitä Jeesus Kristus teki siihen aikaan?

⁹ Pakanakansat taistelivat maailmanherruudesta ensimmäisessä maailmansodassa toimien siten vastoin sitä tosiasiaa, että pakanain ajat olivat päättyneet lokakuun 4. tai 5. päivän tienoilla vuonna 1914. Jeesuksen Kristuksen, ’Juudan suvun jalopeuran’, valtakunta syntyi siihen aikaan taivaassa, ja se asetettiin valtaan Jumalan oikealle puolelle. Silloin vastakruunattu Messias Jeesus ratsasti esiin voittaakseen maalliset vihollisensa, pakanakansat, jotka olivat tallanneet hänen Valtakunnan-oikeuksiaan, joita kuningas Daavidin suku oli käyttänyt Juudan maassa, kunnes muinainen Babylon aiheutti sen autioituksen vuonna 607 eaa. Se tapahtui tisrikuun (seitsemännen juutalaisen kuukauden) puolivälin aikoihin, jolloin ”[pakana]kansain määräaikojen” ”seitsemän aikaa” alkoivat. – Luuk. 21:24, Um; Dan. 4:13, 20, 22; Ilm. 6:1, 2; Ps. 110:1–6.

10. a) Milloin pakanain ajat alkoivat, ja milloin ne päättyivät? b) Mihin päivään suunnilleen kolme ja puoli vuotta pakanain aikojen päättymisestä toisi meidät?

¹⁰ Koska pakanain ajat alkoivat juutalaisten seitsemännen kuukauden (tisrin) 15. päivän tienoilla vuonna 607 eaa., niin ne päättyivät saman kuukauden puolivälin paikkeilla (tisrin 15. päivänä) eli lokakuun 4. tai 5. päivänä vuonna 1914.c Kolme ja puoli vuotta siitä eteenpäin juutalaisen kalenterin mukaan toisi vuoden 1918 pääsiäisajan paikkeille eli vuoden 1918 maaliskuun 27. päivän auringonlaskuun, jolloin pääsiäispäivä päättyi.

11. a) Mikä asema voidellulla jäännöksellä oli ensimmäisen maailmansodan aikana? b) Miten Ilm. 11:2 täyttyi jäännöksessä?

¹¹ Ensimmäisen maailmansodan aikana vuosina 1914–1918 voideltu jäännös koetti huolehtia messiaanisen valtakunnan eduista, valtakunnan, joka muinoin oli yhdistetty maalliseen Jerusalemiin. Siksi jäännöksen jäsenet edustivat tuota ”pyhää kaupunkia” ja olivat sen lähettiläitä maan päällä. Ilm. 11:2:n täyttymykseksi pakanakansojen piti tallata heitä ”neljäkymmentäkaksi kuukautta” eli kolme ja puoli vuotta eli ”aikaa”. Heitä todella tallattiin edellä mainittuna aikana vuosina 1914–1918, jolloin pakanakansat käyttivät hyväkseen ensimmäistä maailmansotaa heidän tallaamiseensa. Mutta mitä oli tapahtuva voidellulle jäännökselle noiden neljänkymmenenkahden kuukauden päätyttyä?

”KAKSI TODISTAJAANI”

12. Miten voideltu jäännös palveli Jehovan todistajina tuona maailmansodan kautena?

¹² Nykyään voidellun jäännöksen jäljellä olevat jäsenet tunnetaan maailmanlaajuisesti Jehovan todistajina. He olivat hänen todistajiaan jo vuonna 1918. He ovat Ilm. 11:3:ssa tarkoitetut ”kaksi todistajaani”. Tuon vuoden alkupuolelle saakka, Kanadassa helmikuun 12. päivään asti ja Amerikassa maaliskuun 14. päivään asti vuonna 1918, voideltu jäännös julkaisi ja levitti koko Ilmestyskirjan selitysteosta Täyttynyt salaisuus Raamattujen ja kuusiosaisen Raamatun tutkielmien sarjan lisäksi, jossa tarkasteltiin koko Raamattua. Sen, mitä Ilmestyskirjan yhdennessätoista luvussa sanotaan ”kahdesta todistajastani”, tulisi siis soveltua hyvin tähän voideltuun jäännökseen; ja tosiasiat osoittavat sen soveltuvankin. Ilm. 11:3:n mukaan Jumala sanoo: ”Ja minä annan kahdelle todistajalleni toimeksi säkkipukuihin puettuina profetoida tuhannen kahdensadan kuudenkymmenen päivän ajan.”

13. a) Mikä on ollut aikaisempi selitys noiden ’kahden todistajan’ säkkipuvussa profetoimiseen? b) Mihin se voi viitata, että profeetta oli pukeutunut säkkipukuun eli näytti murheelliselta?

¹³ Tämän on selitetty tarkoittavan ajanjaksoa vuoden 1914 marraskuun alkupuoliskosta vuoden 1918 toukokuun 7. päivään. Tällainen selitys on annettu, koska 1260 päivän ymmärrettiin viittaavan voidellun jäännöksen itsekeskeiseen, henkilökohtaiseen murehtimiseen säkkipuvun ollessa vertauskuva murehtimisesta synkkänä aikana. Esimerkiksi Ilm. 6:12 käyttää ilmaisua ”musta niinkuin karvainen säkkipuku”.d Säkkipukuun pukeutuminen ei kuitenkaan ehkä viittaa yksityiseen, henkilökohtaiseen murehtimiseen, joka johtuu pettymyksestä omien toiveitten ja halujen suhteen. Se voi pikemminkin viitata sen ennustuksen luonteeseen, jonka ”kaksi todistajaani” profetoivat. He ovat synkkiä profeettoja, profeettoja, joilla on synkkä sanoma toisille ja jotka eivät ole huolissaan omista henkilökohtaisista asioistaan. Muistamme, että Jehova Jumala käski profeetta Jesajaa kulkemaan täysin alastomana ja avojaloin kolme vuotta. Miksi? ”Merkiksi ja enteeksi Egyptille ja Etiopialle”, enteeksi siitä, että Assyrian maailmanvalta veisi kohta Egyptistä ja Etiopiasta vankeja ja pakkosiirtolaisia ”vaipattomina ja avojaloin”. – Jes. 20:1–6.

14. Miten nuo ’kaksi todistajaa’ profetoivat säkkipuvussa 1260 päivää?

¹⁴ Se, että nuo ’kaksi todistajaa’ profetoivat säkkipuvussa 1260 päivää, voi samalla tavalla tarkoittaa, että he tuona aikana julistaisivat synkkää, murheellista sanomaa kansoille. Varmaa onkin, että kun voideltu jäännös julisti lokakuun 4. tai 5. päivän jälkeen vuonna 1914 maailmanlaajuisesti, että pakanain ajat olivat päättyneet ja että kansat lähestyivät Harmagedonin taistelussa kohtaavaa tuhoaan, niin se oli kolkko, murheellinen sanoma pakanakansoille kristikunnassa ja sen ulkopuolella. Vaikka siis pakanakansat tallasivat jäännöksen jäseniä tulevina Valtakunnan perillisinä taivaallisessa Jerusalemissa ”neljäkymmentäkaksi kuukautta”, niin voideltu jäännös samaan aikaan (eli 1260 päivää) vaivasi niitä. Miten? Julistamalla pakanakansojen tuomiota ”Jumalan, Kaikkivaltiaan, suuren päivän sodassa”. Jumala pani nuo todistajat profetoimaan, sillä Hän antoi heille sanoman kirjoitetusta Sanastaan ja sen ennustusten täyttymyksestä. – Ilm. 16:14–16, Um; ks. Vartio-Tornin 1.2.1915 pääkirjoitusta nimeltä ”Valmistuminen vanhurskauden hallitukseen” sekä sitä seuraavien Vartio-Tornien kirjoituksia 1.11.1918 saakka.

15. a) Keitä olivat Sakarjan ennustuksessa mainitut ”kaksi öljypuuta”? b) Miten voideltu jäännös oli samalla tavalla ikään kuin ”kaksi lampunjalkaa”?

¹⁵ Nimettömistä ”kahdesta todistajastani” annetaan joitakin tuntomerkkejä, kun Jumala sanoo: ”Nämä ovat ne kaksi öljypuuta ja ne kaksi lampunjalkaa, jotka seisovat maan Herran edessä.” (Ilm. 11:4) Nämä kuvaavat sanat viittaavat suoranaisesti ennustukseen, jonka Sak. 4:1–14 esittää ja jossa lampunjalkaan öljyä varaavat ”kaksi öljypuuta” vertauskuvaavat Juudan käskynhaltijaa Serubbaabelia ja ylimmäistä pappia Joosuaa. Käskynhaltija Serubbaabel ja ylimmäinen pappi Joosua kuuluivat siihen jäännökseen, joka palasi Babylonin pakkosiirtolaisuudesta vuonna 537 eaa., ja he johtivat Jerusalemin ja sen temppelin jälleenrakentamista ja Jehovan palvonnan ennallistamista sinne. (Sak. 3:1–10) Koska voideltu jäännös, joka profetoi säkkipuvussa 1260 päivää, oli kuin ”kaksi lampunjalkaa”, joissa paloi oliiviöljyä, niin sen täytyi vielä suorittaa jälleenrakentamistyö, Jehovan palvonnan ennallistaminen maan päällä, antaa Jumalan raamatullisen totuudenvalon loistaa kaikkialla maailmassa.

16. Keiden muinaisten Raamatun profeettojen kaltaisia voidellun jäännöksen jäsenet ovat, ja mitä Ilmestyskirja sanoo siitä, mitä he tekisivät?

¹⁶ Voideltu jäännös, ”kaksi todistajaani”, ovat toisten Raamatun profeettojen, nimittäin 10. vuosisadalla eaa. eläneen Elian ja 16. vuosisadalla eaa. eläneen Mooseksen, kaltaisia. Tämä käy ilmeiseksi, kun viholliset koettavat vahingoittaa heitä niiden 1260 päivän aikana, jolloin he profetoivat ”säkkipukuihin puettuina”. Jumala sanoo: ”Ja jos joku tahtoo heitä vahingoittaa, lähtee tuli heidän suustaan ja kuluttaa heidän vihollisensa; ja jos joku tahtoo heitä vahingoittaa, on hän saava surmansa sillä tavalla. Heillä on valta sulkea taivas, niin ettei sadetta tule heidän profetoimisensa päivinä, ja heillä on valta muuttaa vedet vereksi ja lyödä maata kaikkinaisilla vitsauksilla, niin usein kuin tahtovat.” – Ilm. 11:5, 6.

17. a) Mitä valtaa Elia käytti niitä vastaan, jotka tulivat pidättämään häntä? b) Miten voideltu jäännös vertauskuvallisesti puhuen kutsui tulen taivaasta?

¹⁷ Kun uskoton Baalia palvova Israelin kuningas Ahasja lähetti aseistettuja joukkoja pidättämään profeetta Elian ja tuomaan hänet takaisin hänen uhkaavan ennustuksensa takia, niin Elia kutsui tulen taivaasta kahden aseistetun joukon päälle. Tuli siis ikään kuin tuli Elian suusta. (2. Kun. 1:1–12) Ensimmäisen maailmansodan aikana vuosina 1914–1918 kristikunnan uskonnolliset johtajat lietsoivat suuren vainon Kansainvälistä Raamatuntutkijain Seuraa vastaan lopettaakseen sen julkisen toiminnan. Rohkea voideltu jäännös hengitti kuitenkin tulista hävitystä heitä vastaan julkaisemalla ja levittämällä luopiokristittyjen väärien oppien ja epäkristillisten tapojen paljastuksia, kuten esimerkiksi kirjan Täyttynyt salaisuus heinäkuussa 1917 (suom. 1918–1919), jota pian seurasi Raamatuntutkijain Kuukausilehden 9. osan numero 9, joka sisälsi pääkirjoituksen ”Babylonin kukistuminen”. Kun Yhdysvaltain hallitus oli kieltänyt kirjan Täyttynyt salaisuus, niin voideltu jäännös julkaisi uuden isokokoisen kaksisivuisen traktaatin nimeltä Valtakunnan Uutiset ja toimitti ja levitti sitä kolme perättäistä numeroa, joissa oli tulisia sanomia. Kaikki nuo raamatulliset sanomat kuluttivat todella sekä uskonnolliset että poliittiset viholliset. – Jer. 5:14.

18. Miten voideltu jäännös seurasi Elian esimerkkiä kuivuuden aiheuttamisessa?

¹⁸ Elian sanan mukaan Israelin valtakuntaa kohtasi tuhoisa kuivuus. Kolmeen ja puoleen vuoteen ei satanut eikä kastetta noussut maasta, ja nälänhätä raivosi. (1. Kun. 17:1–18:45; Luuk. 4:25, 26; Jaak. 5:17, 18) Elian tavoin Jumalan ’kahdella todistajalla’, voidellulla jäännöksellä, oli ”valta sulkea taivas, niin ettei sadetta tule heidän profetoimisensa päivinä” (”tuhannen kahdensadan kuudenkymmenen päivän” eli kolmen ja puolen vuoden aikana). Esimerkki siitä, miten voideltu jäännös teki tämän, esitetään lokakuun 15. päivän englanninkielisessä Vartio-Tornissa 1914, sivuilla 307 ja 308, kappaleissa 7–9, jotka lainaamme tähän:

19–21. Miten englanninkielinen Vartio-Torni 15.10.1914 osoitti, että taivas oli suljettu eikä vuodattanut siunauksia ja rauhaa kansoille?

¹⁹ RUKOILEMINEN EUROOPAN RAUHAN PUOLESTA: Kunnioitettava presidenttimme [Woodrow Wilson] pyysi kiitettävässä tarkoituksessa kaikkia kristittyjä ihmisiä tekemään lokakuun 4. päivästä rukouspäivän Euroopan rauhan hyväksi. Me emme voi kuitenkaan olla yhtä mieltä arvoisan presidenttimme kanssa tässä asiassa. Niin suuresti kuin arvostammekin rauhaa – ja olemme koko elämämme toimineet ollaksemme rauhantekijöitä – emme voi rukoilla Kaikkivaltiasta muuttamaan suunnitelmiaan, kunnioitetun presidenttimme suunnitelmien mukaisiksi.

²⁰ Jumala on kaksituhatta viisisataa vuotta Raamatun profeettain kautta kertonut kansalleen tästä suuresta sodasta ja vielä kauheammasta Harmagedonista, mikä sitä seuraa. Voisimmeko näin ollen odottaa hänen muuttavan ohjelmansa meidän käskystämme?

²¹ Niiden miljoonien rukoukset, jotka pyytävät saksalaisten menestystä ja liittolaisten perinpohjaista hävittämistä, ja toisten miljoonien liittolaisten menestykseksi ja saksalaisten tuhoamiseksi esittämät rukoukset sekä paavin ja meidän presidenttimme ja muiden hyvien ihmisten rukoukset, että tämä kamala sota lakkaisi pian, jäävät kaikki vastaamatta, jos olemme lukeneet Raamattuamme oikein. Sota jatkuu eikä pääty minkään maan loistavaan voittoon vaan kaikkien hirvittävään silpoutumiseen ja köyhtymiseen. Sitä seuraa kauhea Harmagedonin anarkia.

22. Miksi voideltu jäännös ei voinut rukoilla kansojen kanssa, ja miltä jäännös näytti kansoista?

²² Voideltu jäännös ei voinut raamatullisesti rukoilla Jehova Jumalaa avaamaan taivaan ikkunoita ja vuodattamaan siunausten sadetta sotahullun maailman ylle ja säästämään ihmisiä kärsimättä ”synnytystuskien alkua”, jotka hänen Poikansa Jeesus Kristus oli ennustanut, kuten Matt. 24:7, 8 ja Ilm. 6:3–8 osoittavat. Voideltu jäännös rohkeni siis todellisuudessa ”sulkea taivaan, niin ettei sadetta tule”. Ei ole ihme, että jäännökseen kuuluvat näyttivät kansoista ”säkkipukuihin puetuilta” profeetoilta.

23. a) Mikä oli ensimmäinen vitsaus, jonka Mooses aiheutti Egyptille? b) Miten voideltu jäännös suoritti vertauskuvallisesti samanlaista työtä kuin Mooses?

²³ Jehova Jumala käytti profeetta Moosesta kuusisataa vuotta ennen Eliaa lyömään sortavaa Egyptiä kymmenellä vitsauksella pakottaakseen faaraon päästämään israelilaiset vapaiksi. Ensimmäinen vitsaus, jolla Mooses löi Egyptiä, oli kaikkien sen vesien muuttaminen vereksi, niin että kalat kuolivat eivätkä egyptiläiset voineet juoda vettä tavallisista vesilähteistä. (2. Moos. 7:14–25) Koska vuodatettu veri on kuoleman vertauskuva, niin profetoidessaan säkkipuvussa voideltu jäännös osoitti Raamatusta, että ne vedet, joista kristikunta on juonut uskonnollisten opetusten ja filosofioiden muodossa, olivat todella kuolemaa tuottavia niin kuin veri, ja sen vuoksi tosi kristittyjen ei tullut juoda niitä. (1. Moos. 9:4; Apt. 15:20, 29) Voideltu jäännös antoi lisää hengellisiä iskuja kristikunnan oppeja, tapoja ja järjestöä vastaan aivan niin kuin se näki sopivaksi antaa niitä tuolle luopiouskonnolliselle järjestelmälle. Kaikki, mikä todisti kristikunnan epäkristilliseksi, pakanalliseksi, vaivasi kristikuntaa hyvin suuresti samoin kuin poliitikkoja ja militaristeja, jotka olivat sen ystäviä, jäseniä ja kannattajia.

TAPPAMINEN JA HENKIIN HERÄÄMINEN

24, 25. Kun voideltu jäännös oli antanut kaikki nämä iskut kristikunnalle, minkä johtopäätöksen tämän maailman poliittinen järjestelmä teki, kuten Ilm. 11:7–10 kuvailee?

²⁴ Koska tämän maailman poliittinen järjestelmä oli kristikunnan uskonnollisten johtajien hyvä ystävä, niin se ei katsonut enää voivansa sietää tätä Jumalan ’kahden todistajan’, voidellun jäännöksen, toimintaa. Se ryhtyi Jumalan sallinnalla, kuten Jumalan sanassa on ennustettukin, toimenpiteisiin heitä vastaan. Ilm. 11:7–10 ennusti sen sanoen:

²⁵ ”Ja kun he ovat lopettaneet todistamisensa, on peto, se, joka nousee syvyydestä, käyvä sotaa heitä vastaan ja voittava heidät ja tappava heidät. Ja heidän ruumiinsa viruvat sen suuren kaupungin kadulla, jota hengellisesti puhuen kutsutaan Sodomaksi ja Egyptiksi ja jossa myös heidän Herransa ristiinnaulittiin [paaluunnaulittiin, Um]. Ja ihmiset eri kansoista ja sukukunnista ja kielistä ja kansanheimoista näkevät heidän ruumiinsa kolme ja puoli päivää, eivätkä salli, että heidän ruumiinsa pannaan hautaan. Ja ne, jotka maan päällä asuvat, iloitsevat heidän kohtalostaan ja riemuitsevat ja lähettävät lahjoja toisilleen; sillä nämä kaksi profeettaa olivat vaivanneet niitä, jotka maan päällä asuvat.”

26. Osoita, mikä oli se ”peto”, joka ryhtyi toimenpiteisiin estääkseen näiden ’kahden todistajan’ työn.

²⁶ Kuten on laskettu kappaleessa 8 sivulla 261, 1260 päivää, jotka nämä ’kaksi profeettaa’ profetoivat ”säkkipukuihin puettuina”, päättyivät maaliskuun 26. tai 27. päivänä 1918. Vertauskuvallinen ”peto” ei noussut syvyydestä vasta tuon päivän jälkeen. ”Peto” on sama, jonka on kuvattu Ilm. 13:1, 2:ssa nousevan meren syvyydestä. Se nousi todellisuudessa ensimmäisellä vuosisadalla Nooan ajan suuren vedenpaisumuksen jälkeen, ja siitä tuli Saatanan maailmanlaajuinen poliittinen järjestö. Tuo petomainen poliittinen järjestelmä, joka oli silloin noussut vertauskuvallisesta syvyydestä, ryhtyi toimenpiteisiin Jumalan ’kahta todistajaa’ vastaan maaliskuun 26. tai 27. päivän jälkeen 1918.

27, 28. a) Kuvalle sen sodan alkuvaiheet, jota ”peto” kävi ’kahta todistajaa’ vastaan. b) Mikä tarkoitus oli kolmen ”Valtakunnan Uutiset” -nimisen traktaatin julkaisemisella vuoden 1918 alkupuolella?

²⁷ Miten se kävi sotaa heitä vastaan, voitti heidät ja lopulta tappoi heidät? Se käytti hyväkseen sotalakia ja muita hätätoimenpiteitä ensimmäisen maailmansodan aikana. Perjantaina 6. huhtikuuta 1917 presidentti Woodrow Wilson, joka oli kehottanut koko kansaa rukoilemaan rauhan puolesta 4. lokakuuta 1914, julisti sodan Saksalle, ja Yhdysvallat joutui siten ensimmäiseen maailmansotaan. Kolme kuukautta myöhemmin, heinäkuussa 1917, Vartiotornin Raamattu- ja Traktaattiseura julkaisi 608-sivuisen kirjan Täyttynyt salaisuus, joka vaivasi erityisesti kristikunnan papistoa. Vähän tätä aikaisemmin, 15. kesäkuuta 1917, Yhdysvalloissa säädettiin asevelvollisuus- ja vakoilulait, jotka oli laadittu silloisen Brittiläisen imperiumin vastaavien lakien mukaan. Nyt oli siis uskonnollisella papistolla käsissään keinot taivuttaa vertauskuvallinen ”peto” sotaan Jumalan ’kahta todistajaa’ vastaan.

²⁸ Jo 12. helmikuuta 1918 oli Kanadan ulkoministeri kieltänyt Täyttyneen salaisuuden ja traktaattisarjan nimeltä ”Raamatuntutkijain Kuukausilehti”, jonka 9. osan numero 9:n pääaiheena oli ”Babylonin kukistuminen”. Samoin 14. maaliskuuta 1918 Yhdysvaltain oikeusministeriö Washingtonissa (D.C.) määräsi, että Täyttyneen salaisuuden levittäminen on vastoin vakoilulakia. Viipymättä englanninkielinen Vartio-Torni ilmoitti maaliskuun 15. päivän numerossaan 1918 uusien isokokoisten ”Valtakunnan Uutiset” -nimisten kaksisivuisten traktaattien valmistamisesta ja lähettämisestä, traktaattien, joissa osoitettaisiin syy, miksi Täyttynyt salaisuus kiellettiin sekä uskonnollisen papiston vastuu tässä asiassa. Valtakunnan Uutisten kolmas ja viimeinen numero ilmestyi toukokuussa 1918.

29. Mikä tapahtuma osoitti ”tuhannen kahdensadan kuudenkymmenen päivän” päättymisen, ja mitä työtä raamatuntutkijoita kehotettiin suorittamaan?

²⁹ Tiistaina 26. maaliskuuta 1918 Kansainvälinen Raamatuntutkijain Seura vietti maailmanlaajuisesti Kristuksen kuoleman vuotuista muistojuhlaa ennustetun ”tuhannen kahdensadan kuudenkymmenen päivän” lopussa. (Ilm. 11:3) Huhtikuun 15. päivän englanninkielinen Vartio-Torni 1918 kehotti raamatuntutkijoita ”kolportoimaan” Raamatun tutkielmien kuutta osaa, erikoisesti neljättä osaa nimeltä ”Harmagedonin taistelu”, sekä suorittamaan paimennustyötä yksityiskodeissa.

30. Miten ”pedon” käymä sota kiihtyi ja saavutti lopulta Vartiotornin Raamattu- ja Traktaattiseuran päätoimiston?

³⁰ Sen lisäksi, että vertauskuvallinen ”peto” ryhtyi toimenpiteisiin Jumalan ’kahta todistajaa’ vastaan kautta sodan raastaman maailman, poliittinen ”peto” paljasti hampaansa ja kyntensä Brooklynissa New Yorkissa sijaitsevaa todistamistyön päätoimistoa vastaan. Toukokuun 7. päivänä 1918 se sai aikaan sen, että Vartiotornin Raamattu- ja Traktaattiseuran presidentti ja sihteeri-rahastonhoitaja ja kaksi Täyttyneen salaisuuden toimittamiseen osallistunutta kirjoittajaa, Vartio-Torni-lehden toimituskunnan neljäs jäsen ja kolme muuta Seuran Brooklynin päätoimiston virkailijaa pidätettiin. Sitten seurasi yhteyksien katkeaminen Brooklynin päätoimiston ja sen haaratoimistojen ja edustajien välillä kautta maapallon. Torstai-iltana 20. kesäkuuta 1918 viisitoista päivää kestäneen oikeudenkäynnin jälkeen valamiehistö esitti päätöksensä: ”Syyllinen!” ja noin kello 13.30 perjantaina 21. kesäkuuta liittovaltion tuomari julisti tuomion näitä Jumalan ’kahden todistajan’ luokkaa edustavia miehiä vastaan. Seitsemän syytetyistä sai kukin kahdenkymmenen vuoden vankeustuomion neljästä eri syytteestä kaikkien kahdenkymmenen vuoden tuomioiden mennessä samanaikaisesti täytäntöön, ja kahdeksannelle syytetylle tuomari päätti langettaa kymmenen vuotta vankeutta.

31. a) Miten ’kahden todistajan’ työ sen tähden ’tapettiin’? b) Miten ’kahden todistajan’ viholliset suhtautuivat maailmansodan vaikeuksien keskelläkin ’tappamiseen’ ja miten he siksi menettelivät, kuten Ilm. 11:10 kuvailee?

³¹ Yhdysvaltain itsenäisyyspäivänä 4. heinäkuuta 1918 nuo kahdeksan tuomittua korkeimman Jumalan kristittyä todistajaa aloittivat junamatkansa kohti Yhdysvaltain liittovaltion kuritushuonetta Atlantaan Georgiaan. Poliittinen ”peto” oli armottomasti käynyt sotaansa Jumalan ’kahden todistajan’ luokkaa vastaan ja näennäisesti voittanut. Tämä huippukohta sen sodankäynnissä oli kuvaannollisesti puhuen kuolinisku; se tappoi Jumalan ’kaksi todistajaa’, voidellun jäännöksen, sikäli kuin heidän vaivaava profetoimisensa ’säkkipuvussa’ oli kysymyksessä. Mikä helpotus tämä olikaan heidän uskonnollisille, poliittisille, juridisille ja sotilaallisille vihollisilleen! Kaikki käytettävissä olevat senaikaiset todisteet osoittavat, että huolimatta ensimmäisen maailmansodan vaikeuksista he ’iloitsivat’ Jumalan ’kahden todistajan’ tappamisesta ja riemuitsivat siitä. He olivat halukkaita ’lähettämään lahjoja’ toisilleen onnittelemalla toisiaan siitä osuudesta, mikä heillä oli ollut tuon voiton saamisessa uskonnollisista vaivaajista, juuri niin kuin Ilm. 11:10 oli ennustanut.

32. a) Mitä kansat koettivat tehdä ennustusten täyttymykseksi antamalla ’kahden todistajan’ ruumiitten virua julkisesti nähtävinä ”kolme ja puoli päivää”? b) Minkä viholliset osoittivat olevan asenteensa, kun he eivät panneet näitä kahta ruumista ”hautaan”?

³² Nuo kristikuntaan kuuluvista kansoista, sukukunnista, kielistä ja kansanheimoista olevat koettivat tuottaa mahdollisimman paljon moitetta ja häpeää Jumalan ’kahdelle todistajalle’. He halusivat, että todistajien suosittu maine alkaisi haista. Ilm. 11:9 sanoo, että he ”näkevät heidän ruumiinsa kolme ja puoli päivää, eivätkä salli, että heidän ruumiinsa pannaan hautaan”. Lähi-idän maissa, joissa apostoli Johannes työskenteli, oli tapana haudata ruumis jo ihmisen kuolinpäivänä. Jos siis ruumiitten annettaisiin virua julkisesti nähtävinä kolme ja puoli päivää lämpimässä ilmastossa, niin seurauksena olisi, että ne alkaisivat mädätä ja haista. (Vrt. Joh. 11:39.) Se salli myös raatelevien haaskakoirien ja -lintujen syödä niitä. Se tuotti nöyryytystä kuolleille. Se, ettei näitä kahta ruumista pantu ”hautaan”, merkitsi, etteivät niitä tuijottavat katsojat pitäneet Jumalan ’kahta todistajaa’ arvollisina saamaan ylösnousemusta kuolleista. Kristikunta ei halunnut heidän koskaan heräävän henkiin!

HENGELLISESTI PUHUEN SODOMASSA JA EGYPTISSÄ

33. Miten ennustus siihen liittyvine raamatunkohtineen osoittaa, että se ”suuri kaupunki”, jossa ruumiit viruivat, ei ollut kirjaimellinen Sodoma eikä Egypti?

³³ Minne nuo ruumiit jätettiin virumaan paljastettuina, hautaamattomina? Ilm. 11:8 sanoo, että ”heidän ruumiinsa viruvat sen suuren kaupungin kadulla, jota hengellisesti puhuen kutsutaan Sodomaksi ja Egyptiksi ja jossa myös heidän Herransa ristiinnaulittiin [paaluunnaulittiin, Um]”. Mikä oli tai on tuon ”suuren kaupungin” nimi? Se ei ollut Sodoma eikä Egypti, vaan Jumalan kirjoitetun sanan mukaan sitä ”hengellisesti puhuen kutsutaan Sodomaksi ja Egyptiksi”. Eräs toinen piirre on kuitenkin tunnusomainen tälle ”suurelle kaupungille” – se on paikka, ”jossa myös heidän Herransa paaluunnaulittiin”. Lainattu sivulause ei viittaa Egyptiin, vaan ”suureen kaupunkiin”. Noiden kahden kuolleen todistajan ”Herra”, joka myös ”paaluunnaulittiin”, oli Herra Jeesus Kristus, ja hänet paaluunnaulittiin vuonna 33, ei Egyptissä, vaan uskottomassa Jerusalemissa. (Luuk. 13:33, 34) Jes. 1:8–10 puhuu Siionista eli Jerusalemista profeetallisesti Sodomana. Hes. 16:46, 55, 56:ssa puhutaan Sodomasta Jerusalemin nuorempana ”sisarena”, joka ei ole niin syyllinen kuin Jerusalem.

34. Miksi uskotonta Jerusalemia voitiin sanoa Egyptiksi hengellisesti puhuen?

³⁴ Uskonnollisen sorron ja Jehovan oman kansan orjuuttamisen takia uskotonta Jerusalemia voitiin ”hengellisesti puhuen” kutsua Egyptiksi. Aivan samalla tavalla kuin ensimmäinen pääsiäislammas teurastettiin Egyptissä profeetta Mooseksen aikana, niin myös Jeesus Kristus, vastakuvallinen pääsiäislammas, surmattiin uskottomassa Jerusalemissa. – Joh. 1:29, 36; 1. Kor. 5:7; 1. Piet. 1:19.

35. a) Miksi ennustus ei kuitenkaan voinut viitata maalliseen Jerusalemiin? b) Mikä sitten on ennustuksessa mainittu ”suuri kaupunki”?

³⁵ Uskotonta Jerusalemia hengellisenä Sodomana ja Egyptinä ei kuitenkaan ollut olemassa siihen aikaan kun Johannes sai ilmestyksen (v. 96), eikä vertauskuvallinen ”peto” olisi voinut tappaa Jumalan ’kahta todistajaa’ muinaisessa uskottomassa Jerusalemissa. Se oli hävitetty jo vuonna 70, eivätkä pakanalliset roomalaiset olleet jälleenrakentaneet sitä. Juutalaiskristityt olivat poistuneet Jerusalemista ja koko Juudeasta paljon ennen vuotta 70. Nykyinen Jerusalemin kaupunki oli muhamettilaisten turkkilaisten hallussa, kunnes brittiarmeija valtasi sen joulukuussa 1917; eikä siellä ollut ketään voidellun jäännöksen jäsentä koko ensimmäisen maailmansodan aikana. Ilmaisun ”suuri kaupunki” täytyy tarkoittaa vastakuvallista uskotonta Jerusalemia, nimittäin kristikuntaa. Sitä voidaan todella ”hengellisesti puhuen” kutsua ”Sodomaksi ja Egyptiksi”, ja Jumalan ’kaksi todistajaa’ ’tapettiin’ lähinnä sen keskellä vuonna 1918. Samoin kuin ”heidän Herransa” Jeesus Kristus tapettiin paalussa uskottomassa Jerusalemissa vuonna 33, niin myös hänen seuraajansa, Jumalan ’kaksi todistajaa’, voideltu jäännös, ’tapettiin’ kristikunnassa.

KUOLLEISTA NOUSEMINEN

36. a) Merkitsikö ’tappaminen’ voidellun jäännöksen tuhoa vai mitä? b) Mitä tapahtui Vartiotornin Raamattu- ja Traktaattiseuran päätoimiston virastoille sinä aikana, jolloin ’kaksi todistajaa’ virui kuolleena ”suuressa kaupungissa”?

³⁶ Voideltua jäännöstä, joka siihen aikaan tunnettiin Kansainvälisinä Raamatuntutkijoina, ei tietenkään ’tapettu’ kirjaimellisesti vuoden 1918 tapahtumissa vertauskuvallisen ”pedon” käydessä sotaa heitä vastaan, vaikka jotkut sen jäsenistä on voitu todella tappaa silloisen vainon raivotessa. Sotilaallisesti jakautuneessa kristikunnassa vallinneen sotatilan – johon kuului sodankäyntiä sukellusveneillä – takia voidellun jäännöksen kansainvälinen järjestö murtui kokonaan. Vainoojien epäoikeudenmukaisen painostuksen takia Vartiotornin Raamattu- ja Traktaattiseuran toimistoja alettiin siirtää 26. elokuuta 1918 Brooklynista New Yorkista Pittsburghiin Pennsylvaniaan, eikä niitä siirretty takaisin Brooklyniin ennen kuin syyskuussa 1919, mutta Vartio-Torni-lehteä julkaistiin edelleen kahdesti kuussa yhdenkään numeron jäämättä ilmestymättä.

37. a) Merkitsikö ’kahden todistajan’ ’tappaminen’ heihin kuuluvien täydellistä ja ehdotonta toimettomuutta? b) Mitä Vartio-Torni 15.12.1918 raportoi heidän toiminnastaan?

³⁷ Huolimatta hallituksen vain kaksi viikkoa aikaisemmin Täyttyneelle salaisuudelle asettamasta kiellosta voideltu jäännös kokoontui 26. maaliskuuta 1918 viettämään Kristuksen kuoleman vuotuista muistojuhlaa. Sotatila esti saamasta maailmanlaajuista raporttia siitä. Puutteellinen raportti Amerikasta (sekä neljästä paikasta Isosta-Britanniasta ja yhdestä Ranskasta) seuraavasta sellaisesta juhlasta, joka pidettiin 13.4.1919, osoitti kuitenkin, että 17961 oli osallistunut vertauskuvalliseen leipään ja viiniin. Ensimmäisen maailmansodan päättyessä 11.11.1918 viisitoista matkapuhujaa eli ”saarnaajaveljeä” vieraili ja puhui seurakunnissa ja yleisölle kaikkialla Yhdysvalloissa. Vakituisia kirjanlevittäjiä eli ”kolporteeraajia” oli 225, ja he levittivät ihmisten koteihin kuusiosaista sarjaa Raamatun tutkielmia. Yhteenvetona tuon kriittisen vuoden 1918 työstä englanninkielinen Vartio-Torni 15.12.1918 raportoi sivulla 372 (silloisesta Pittsburghin osoitteestaan):

. . . Monesta syystä ei ole mahdollista antaa tarkkaa raporttia eräistä seikoista; . . . myytyjen RAAMATUN TUTKIELMIEN lukumäärään sisältyy ainoastaan kolporteeraajien myymät kappaleet eivätkä postitusosaston ryhmille ja yksityisille lähettämät. On myös mahdotonta esittää edes arviota sen vapaaehtoisen työn määrästä, joka on suoritettu [traktaatteja levittämällä]. Toisaalta ystävät näyttävät arvostaneen konventtietuja suurenmoisessa määrin. Vuoden aikana on pidetty yli neljäkymmentä yleisluontoista konventtia ja sen lisäksi luultavasti yhtä monta paikallisluontoista konventtia. Kaikista näistä konventeista on saatu innostavia raportteja . . . vuoden joka kuukaudella on omat konventtinsa. Lähitulevaisuudessa ilmoitetaan vietettävän useita suuria konventteja.

38. Miten Milwaukeessa 30.8.–2.9.1918 pidetyn konventin tapahtumat paljastivat Jumalan kansan hengen suunnattoman vastustuksen kohdatessa sitä?

³⁸ Milwaukeessa Wisconsinin osavaltiossa 30.8.–2.9.1918 pidetyssä konventista oli noin 850 läsnä, ja viimeisenä päivänä (”Valtakunnan päivänä”) liittovaltion poliisi keskeytti ”saarnaajaveli” J. A. Bohnetin kello 15 aloittaman raamatullisen puheen, sulki ovet ja vaati kaikkia nuoria miehiä näyttämään kutsuntatodistuksensa. Tämän röyhkeän keskeytyksen jälkeen puhuja jatkoi raamatullista puhetta. Lokakuun 15. päivän Vartio-Torni 1918 (engl.) sanoi tuosta konventista sivulla 319: ”Sen toteaminen, että me olemme eläneet kolme ja puoli vuotta suurta vaikeuksien aikaa, ja sitten kaikkien läsnäolijoitten hymyilevien kasvojen näkeminen oli mitä suurenmoisin todistus kalliin Mestarimme lupauksesta: ’Katso, minä olen teidän kanssanne joka päivä’ ja myös vakuutuksesta: ’En minä sinua hylkää enkä sinua jätä’.”

39. Missä merkityksessä nuo ’kaksi todistajaa’ ’tapettiin’, kun kristillinen toiminta kuitenkin oli vilkasta?

³⁹ Kun otamme huomioon edellä mainitut tosiasiat vuodesta 1918, niin miten voidaan sanoa, että Jumalan ’kaksi todistajaa’, ”nämä kaksi profeettaa”, voideltu jäännös, ’tapettiin’ ja heidän kuolleet ruumiinsa viruivat hautaamattomina vastakuvallisen uskottoman Jerusalemin, kristikunnan, kadulla? Huomaa Ilm. 11:7:n sanovan, että ”kun he ovat lopettaneet todistamisensa”, vertauskuvallinen ”peto” sotisi heitä vastaan, niin että he kuolisivat. Se viittaa siihen, että heidän ”todistamisensa” eli profetoimistyönsä tapettiin. Se oli erikoista ”todistamista”, jota oli suoritettu ”tuhannen kahdensadan kuudenkymmenen päivän” aikana silloin käytetyn erikoiskirjallisuuden avulla. Esimerkiksi kaikkiin postitettujen vuoden 1918 syyskuun 1. päivän englanninkielisten Vartio-Tornien väliin pantiin seuraavansisältöinen liite:

40. Minkä julkaisujen levittäminen lopetettiin 1.9.1918?

⁴⁰ TÄRKEÄ ILMOITUS KAIKILLE VARTIOTORNIN TILAAJILLE JA RAAMATUNTUTKIJOILLE

Seuraavien kirjojen ja lehtien levitys lakkautetaan kokonaan sodan ajaksi:

TÄYTTYNYT SALAISUUS

Maaliskuun 1. päivän VARTIOTORNIN erikoispainos (ZG)

Kaikki RAAMATUNTUTKIJAIN KUUKAUSILEHDET

Kaikki VALTAKUNNAN UUTISET

Kaikkia ryhmiä ja yksityisiä, joilla on yllä mainittua VARTIOTORNIN RAAMATTU- JA TRAKTAATTISEURALLE kuuluvaa kirjallisuutta, kehotetaan täten säilyttämään se huomioon ottaen ohjeemme. Tämä on sen ilmoituksen vahvistus, jonka lähetimme teille viime maaliskuussa.

VARTIOTORNIN RAAMATTU- JA TRAKTAATTISEURA

41. Vaikka toimintaa jatkettiinkin, niin millä tavalla vertauskuvallinen ”peto” suuresti heikensi todistamistyötä?

⁴¹ Kaiken edellä mainitun lisäksi kaikkialla maailmassa olevan voidellun jäännöksen hallitsevan elimen johtavat jäsenet, jotka epäoikeudenmukaisesti tuomittiin oikeudessa 21. kesäkuuta 1918, viruivat vankilassa ikään kuin he olisivat olleet suurrikollisia, mikä haittasi suuresti Jumalan voidellun jäännöksen ’todistamistyötä’, jäännöksen, jonka jäsenet olivat Kristuksen taivaallisen valtakunnan perillisiä. Vertauskuvallisen ”pedon” paheksuttava toiminta ei jättänyt sijaa hämmästykselle sen johdosta, että kaikki voideltuun jäännökseen kuuluvat kautta maailman kärsivät ankaraa vainoa, mikä suuresti heikensi heidän julkista toimintaansa korkeimman Jumalan, Jehovan, todistajina. He joutuivat ”kaikkien kansojen vihattaviksi minun nimeni tähden”. – Matt. 24:9.

42, 43. Mitä eräs kirjoitus elokuun Vartio-Tornissa 1925 mainitsi siitä vakavasta tilanteesta, missä Jumalan kansa oli vainojen aikana?

⁴² Elokuun Vartio-Tornissa 1925 (engl. 1.5.1925) esitettiin lyhyt maininta tilanteesta ensimmäisen maailmansodan aikana kirjoituksessa ”Valittujen tähden”, ja siinä sanottiin sivulla 119 kappaleessa 67:

⁴³ On hyvin tunnettu tosiseikka, että Valtakunnan sanoman julistamistilaisuus oli ensimmäisen maailmansodan aikana ehkäisty ja rajoitettu vuoden 1919 kevääseen asti. Sotivissa kansoissa pakoitettiin monet veljet armeijaan. Totuuden kirjallisuuden levittäminen kiellettiin; ja monet veljet eri maissa vangittiin. Vaino alkoi erityisesti 1917; ja keväällä 1918 vangittiin SEURAN virkaveljet, Betel tyhjennettiin, Tabernaakkeli myytiin ja Päätoimisto siirrettiin pieniin olinpaikkoihin Pittsburghiin. Johonkin aikaan sen jälkeen todistettiin hyvin vähän tai ei ollenkaan. Olosuhteet olivat sellaiset siihen aikaan, että jos maailmansota olisi jatkunut eikä päättynyt, niin ei maan päällä olisi annettu enää mitään merkityksellistä julkista todistusta. . . .

44, 45. a) Millä tavalla voidellun jäännöksen odotukset eivät täyttyneet? b) Mikä heitä koskeva rohkaiseva lupaus sisältyi Ilmestyskirjan näyn seuraaviin sanoihin?

⁴⁴ Vastoin Kansainvälisen Raamatuntutkijain Seuran odotusta ’Harmagedonin taistelu’ ei seurannut välittömästi ensimmäistä maailmansotaa. Marraskuun 11. päivänä 1918 allekirjoittivat sotivat kansat aselevon, mutta voideltua jäännöstä ei kuitenkaan ollut otettu taivaaseen, vaan se oli jätetty maan päälle ja virui häpeässä, niin kuin ’kahden todistajan’ hautaamattomat ruumiit ”suuren kaupungin”, kristikunnan, kadulla. Mutta ei kauan. Sen, mitä Ilm. 11:11–13 oli ennustanut, oli määrä toteutua Jumalan määräaikana, kuten luemme:

⁴⁵ ”Ja niiden kolmen ja puolen päivän kuluttua meni heihin Jumalasta elämän henki, ja he nousivat jaloilleen, ja suuri pelko valtasi ne, jotka näkivät heidät. Ja he kuulivat suuren äänen taivaasta sanovan heille: ’Nouskaa tänne!’ Niin he nousivat taivaaseen pilvessä, ja heidän vihollisensa näkivät heidät. Ja sillä hetkellä tapahtui suuri maanjäristys, ja kymmenes osa kaupunkia kukistui, ja maanjäristyksessä sai surmansa seitsemäntuhatta henkeä, ja muut peljästyivät ja antoivat taivaan Jumalalle kunnian.”

46. a) Mikä merkitys on niillä ”kolmella ja puolella päivällä”, jotka ’kaksi todistajaa’ viruivat kuolleina? b) Milloin noiden ”kolmen ja puolen päivän” julkinen nöyryytys päättyi, ja mitkä kaksi askelta otettiin tähän suuntaan?

⁴⁶ Kolme ja puoli oli se vuosien määrä, jonka nuo ’kaksi todistajaa’ olivat profetoineet ”säkkipukuihin puettuina”. Meidän ei kuitenkaan pidä ymmärtää, että se ”kolme ja puoli päivää”, minkä he viruivat kuolleina kaupungin kadulla, tarkoitti kolmea ja puolta vuotta, niin että kukin päivä olisi ollut vuoden vertauskuva, kuten Hes. 4:6:ssa. Kun Ilm. 11:9–11 mainitsee ”kolme ja puoli päivää”, niin se edustaa vain lyhyttä ajanjaksoa, jonka aikana voidellun jäännöksen julkinen todistaminen oli pysähdyksissä ja sen viholliset tuijottivat sitä vahingoniloisina. Nuo ”kolme ja puoli päivää” päättyivät maaliskuussa 1919. Vartiotornin Raamattu- ja Traktaattiseuran kahdeksan edustajan vapauttamisen puolesta pantiin kiertämään adressi allekirjoitettavaksi. Ennen kuin voideltuun jäännökseen Yhdysvalloissa kuuluvat olivat saaneet adressin valmiiksi, kahdeksan liittovaltion vankia vapautettiin takuita vastaan 21. maaliskuuta 1919.

47. Milloin ja miten meni ”Jumalasta elämän henki” vertauskuvallisiin ruumiisiin, ja miten ne ”nousivat jaloilleen”?

⁴⁷ Neljä päivää myöhemmin nuo kahdeksan vankia vapautettiin liittovaltion kuritushuoneesta Atlantasta Georgiasta ja kuljetettiin junalla New Yorkin kaupunkiin. Seuraavana päivänä, 26. maaliskuuta 1919, liittovaltion tuomioistuin Brooklynissa New Yorkissa vapautti heidät takuita vastaan. Silloin todella näiden ’kahden todistajan’ vertauskuvallisiin ruumiisiin meni ”Jumalasta elämän henki”, ja he virkosivat eloon siihen ’todistamistyöhön’, joka heitä nyt odotti. He eivät jääneet enää virumaan toimettomina kristikunnan kadulle, vaan ”nousivat jaloilleen” ja olivat jälleen valmiit Jumalan julkista palvelusta varten kaikkien niiden keinojen avulla, jotka hän varaisi sitä varten. Heistä käytetään tässä samanlaista sanontaa kuin käytetään Hesekielin näyssä Israelin kuivien luiden laaksosta, missä luut koottiin yhteen ja puettiin lihalla ja tehtiin jälleen eläviksi. – Hes. 37:5, 10.

48. Miten ’kahta todistajaa’ vahvistettiin vielä enemmän, ja mikä vaikutus tällä oli heidän vihollisiinsa?

⁴⁸ Heitä vahvistettiin edelleen seisomaan jaloillaan, kun New Yorkin alueen piirikunnallinen valitustuomioistuin kumosi enemmistöpäätöksellä 15. toukokuuta 1919 noiden kahdeksan Atlantan kuritushuoneen entisen vangin tuomion. (Vaikka viholliset koettivat sitkeästi saada jutun uuteen käsittelyyn, niin liittovaltion aluetuomioistuin hylkäsi jutun 5. toukokuuta 1920 ja vapautti siten kokonaan nuo kahdeksan Vartiotorni-seuran edustajaa.) Kun voidellun jäännöksen jäsenet tällä tavalla nousivat jälleen jaloilleen täysin elävinä, niin ”suuri pelko valtasi ne, jotka näkivät heidät”. – Ilm. 11:11.

49. a) Miten voideltu jäännös kuuli ”suuren äänen taivaasta sanovan heille: ’Nouskaa tänne!’”? b) Mikä erinomainen uusi todistamisväline esiteltiin Cedar Pointin konventissa Ohiossa vuonna 1919?

⁴⁹ Mutta miten voideltu jäännös kuuli ”suuren äänen taivaasta sanovan heille: ’Nouskaa tänne!’”? Se tapahtui erikoisesti Kansainvälisen Raamatuntutkijain Seuran ensimmäisen yleiskonventin kautta, joka pidettiin Cedar Pointissa Ohiossa 1.–8. syyskuuta 1919. Vankilasta vapautettu Vartiotorni-seuran presidentti puhui siellä 5. syyskuuta aiheesta ”Julistus valtakunnasta”, mikä perustui Ilm. 15:2:een ja Jes. 52:7:ään. Sen jälkeen ilmoitettiin uuden lehden, Vartio-Tornin sisarlehden Kultaisen Ajan, julkaisemisesta. Ensimmäisen numeron oli määrä ilmestyä 1. lokakuuta 1919, ja suuri rynnistys tilausten hankkimiseksi yleisöltä tälle lehdelle oli edessä. Tuhannet konventtilaiset ottivat tämän tiedon vastaan suunnattoman innostuneina. Rohkaistakseen voideltua jäännöstä kautta maailman elvyttämään ja virvoittamaan järjestön uudelleen tätä uutta Valtakunnan työtä varten toukokuun Vartio-Tornissa 1920 (engl. 15.9.1919) sanottiin kirjoituksessa ”Julistus valtakunnasta” sivulla 73 mm.:

50, 51. Mikä rukous esitettiin uuden lehden, Kultaisen Ajan, puolesta, ja mitä ohjeita sen levittämisestä annettiin?

⁵⁰ . . . Me uskomme, että uusi aikakauslehti, Kultainen Aika, on juuri se, mitä kansa odottaa, ja rukoilkaamme, että jos on Herran tahto, hän myöskin runsaasti siunaisi uutta yritystämme. Jokainen Vartio-Tornin lukija on halunnut jakaa toisillekin iloista sanomaa. No, hyvä, haluatteko nyt käyttää tätä tilaisuutta?

⁵¹ Kuinka meidän on meneteltävä? Järjestelmä, jonka huolena oli seitsemännen osan jakelu, osoittautui ihmeen menestykselliseksi. Seitsemäntuhatta ystävää oli mukana tässä erikoisessa työssä. Olemme kehottaneet paikallisseurakuntia kaikkialla herättämään henkiin sanotun järjestelmän ja järjestämään sen sopivaan muotoon. . . . Toivomme jokaisen vihkiytyneen, jolla on suuri rakkaus ja palava into Herraa ja hänen asiaansa kohtaan, ottavan osaa tähän työhön.

52. Vastattiinko uutta todistamisvälinettä koskevaan rukoukseen?

⁵² Herra Jehova Jumala siunasi uutta lehteä runsaasti, ja nykyään tuota lehteä, joka nyt tunnetaan Herätkää!-lehtenä, painetaan kahdesti kuussa 6850000 kappaletta 27 kielellä ja Vartiotornia painetaan kahdesti kuussa 7000000 kappaletta 73 kielellä.

53. a) Kuvaile, miten elvytetyn jäännöksen toiminnat ennallistettiin täyteen laajuuteensa. b) Mikä innostava tieto sisältyi englanninkielisen Vartio-Torni-lehden heinäkuun 1. päivän numeroon 1920?

⁵³ Syyskuussa 1919, ennen kuin Kultaisen Ajan levittäminen alkoi, Vartiotorni-seuran päätoimisto muutettiin takaisin alkuperäiselle paikalle Brooklyniin New Yorkiin. Seura perusti oman kirjapainonsa Brooklyniin ja alkoi itse painaa Vartio-Torni-lehteä helmikuun 1. päivän numerosta 1920 lähtien. Samassa painossa alettiin painaa Kultaista Aikaa alkaen numerosta 15 (14.4.1920). Pian sen jälkeen Vartio-Torni alkoi kesäkuun 1. päivän numerosta 1920 alkaen mainostaa uudelleen Täyttynyttä salaisuutta, ja 21. kesäkuuta alkoi suuri rynnistys tämän kirjan lehtipainoksen levittämiseksi käymällä ihmisten luona talosta taloon. Sen jälkeen heinäkuun 1. päivän Vartio-Torni 1920 (suom. marraskuu 1920) selitti pääkirjoituksessaan ”Valtakunnan evankeliumi”, että Matt. 24:14:ssä ennustettu Valtakunnan työ soveltui erikoisesti meihin vuodesta 1914 lähtien, minä vuonna Jumalan messiaaninen valtakunta oli perustettu.

TAIVAASEENNOUSU

54. a) Miten nuo ’kaksi todistajaa’ nousivat vertauskuvallisesti ”taivaaseen pilvessä”? b) Mitä heidän ei tarvinnut enää koskaan pelätä?

⁵⁴ Voidellun jäännöksen uskolliset jäsenet reagoivat voimakkaasti kutsuun ja tilaisuuksiin palvella Jumalan valtakuntaa, joka perustettiin taivaassa pakanain aikojen päättyessä vuonna 1914. Ilm. 11:12:n mukaan he kuvaannollisesti ”nousivat taivaaseen pilvessä, ja heidän vihollisensa näkivät heidät”. Siirtyminen kuolemankaltaisesta tilasta taivasten valtakunnan aktiiviseen palvelukseen oli totisesti nousu voidellulle ’kahden todistajan’ luokalle, ja sitä seurasi hengellinen kirkkaus, jota ”pilvi” vertauskuvasi. Tämä nouseminen oli niin julkinen ja vaikuttava, että ”heidän vihollisensa”, etenkin kristikuntaan kuuluvat, eivät voineet olla heitä katsomatta. Näiden ’kahden todistajan’ säkkipuvun korvasi kirkkaus tässä korotetussa hengellisessä asemassa, missä he palvelivat Kristuksen hallitseman Jumalan taivaallisen valtakunnan lähettiläinä. Heidän turmeltunut vihollisensa, syvyydestä noussut vertauskuvallinen ”peto”, ei voinut enää ’tappaa’ heitä ’kahden todistajan’ luokkana. Saatanan maailmanlaajuinen poliittinen järjestelmä ei ole tähän päivään mennessä kyennyt tekemään sitä. ’Todistajilla’ on ”Jumalasta elämän henki”, ja he ovat päättäneet pysytellä hengellisesti elossa.

55. Mikä suuri mullistus eli ”maanjäristys” tapahtui kristikunnassa tuohon aikaan?

⁵⁵ Tähän kriittiseen aikaan tapahtui kristikunnassa suuri mullistus, joka koski erikoisesti kiistakysymystä Jumalan perustetusta messiaanisesta valtakunnasta ja ihmistekoisesta korvikkeesta, Kansainliitosta. Kristikunnan kirkot asettuivat poliittisen Kansainliiton puolelle, ja Amerikan Kristuksen kirkkojen liittoneuvosto jopa tervehti tuota maailmanrauhan ja turvallisuuden järjestöä ”Jumalan valtakunnan poliittisena ilmauksena maan päällä”.e Mikä vaikutus tällä vertauskuvallisella maanjäristyksellä oli kristikuntaan? Ilm. 11:13 vastaa: ”Ja sillä hetkellä tapahtui suuri maanjäristys, ja kymmenes osa kaupunkia kukistui, ja maanjäristyksessä sai surmansa seitsemäntuhatta henkeä [kreikaksi: nimeä], ja muut peljästyivät ja antoivat taivaan Jumalalle kunnian.”

56. Selosta, miten ”kymmenes osa” vertauskuvallisesta ”kaupungista” kukistui.

⁵⁶ Maanjäristyksen uhriksi joutunut ”kaupunki” on tietenkin vastakuvallinen uskoton Jerusalem, nykyinen kristikunta. Koko tuo vertauskuvallinen kaupunki ei kukistunut raunioiksi vaan ainoastaan vertauskuvallinen ”kymmenes osa” siitä. Kristikunnan rakenne on ollut olemassa jatkuvasti tähän saakka, mutta kärsikö se mitään menetyksiä siitä maanjäristyksestä, joka alkoi sodanjälkeisenä kautena vuonna 1919? Sitä, mitä se menetti, sanottiin ”kymmenenneksi osaksi”. Tämä tuo mieleemme, että kun profeetta Jesajalle kerrottiin siitä tuhosta, mikä oli kohtaava Jerusalemia ja Juudan valtakuntaa, niin ”siinä on vielä oleva kymmenes osa, ja siitäkin täytyy tulla . . . kuin valtaisa puu, jossa kun [ne] kaadetaan, on kanto; sen kanto on oleva pyhä siemen”. (Jes. 6:13, Um) Tuo kanto eli ”pyhä siemen” osoittautui uskolliseksi jäännökseksi, joka selvisi hengissä Babylonin pakkosiirtolaisuudesta ja palasi kotiin jälleenrakentamaan Jerusalemin pyhää temppeliä. Vuonna 1919 eivät sodassa säilyneet voidellun jäännöksen jäsenet sen paremmin kuin nekään, jotka lähtivät pois kristikunnasta tullakseen osaksi voideltua jäännöstä, yhtyneet kristikunnan kanssa kannattamaan Kansainliittoa Jumalan valtakunnan sijasta. Kristikunta menetti täten tämän vertauskuvallisen ”kymmenennen osan”.

57. Selosta muiden raamatunpaikkojen avulla, miten ”maanjäristyksessä sai surmansa seitsemäntuhatta henkeä”.

⁵⁷ Kun profeetta Elia pakeni Israelin uhkaavan kuningattaren Iisebelin kasvojen edestä Hoorebin vuoristoon, niin Jehova Jumala sanoi Elialle: ”Minä jätän jäljelle Israeliin seitsemäntuhatta: kaikki polvet, jotka eivät ole notkistuneet Baalille, ja kaikki suut, jotka eivät ole hänelle suuta antaneet.” (1. Kun. 19:1–18) Apostoli Paavali sovelsi tämän Israelin jäännökseen, joka ei pysynyt uskollisena Jerusalemille hylätäkseen Jeesuksen Kristuksen Jehovan Messiaana, vaan hylkäsi Jerusalemin ja jätti sen odottamaan antikristillisen menettelynsä seurauksia. (Room. 11:1–5) Samoin Jumalan messiaanista valtakuntaa koskevan vertauskuvallisen ”maanjäristyksen” aikana vuonna 1919 jäännös, joka oli uskollinen Kristuksen hallitsemalle Jumalan valtakunnalle, oli vertauskuvalliset ”seitsemäntuhatta henkeä [nimeä]”, jotka kuolivat kristikunnalle. He lakkasivat olemasta sen kannalta katsoen. Se ei voinut enää pitää heidän ”nimiään” kirkonkirjoissaan. He eivät olleet enää elossa eivätkä toimivia sen keskuudessa.

58, 59. Millä tavoin ”muut peljästyivät ja antoivat taivaan Jumalalle kunnian”?

⁵⁸ Millä tavalla sitten ”muut peljästyivät ja antoivat taivaan Jumalalle kunnian”? Antavatko pelästyneet ihmiset vilpittömän ’kunnian taivaan Jumalalle’ maanjäristyksestä, joka tuhoaa ”kymmenennen osan” heidän kaupungistaan ja surmaa ”seitsemäntuhatta henkeä”? Katuivatko ”muut” kristikunnan jäsenet sitä, mitä he olivat tehneet ’kahden todistajan’ luokkaa vastaan, ”kahdelle profeetalle”, ja liittyivätkö he heihin sen jälkeen, kun nämä olivat vironneet kuolemantilasta?

⁵⁹ Historia tähän päivään saakka kiistää sellaista tapahtuneen. Pikemminkin ”muut” kristikunnan jäsenet pelästyivät sitä, mitä tapahtui ”kymmenennelle” osalle ja ”seitsemälletuhannelle hengelle”, eivätkä halunneet sen tapahtuvan itselleen. Peloissaan nuo ”muut” pitivät kiinni omista uskonnollisista kristikunnan lahkoistaan ja ”antoivat taivaan Jumalalle kunnian” omien lahkolaisuskonnollisten tapojensa mukaan. He eivät ole koskaan alkaneet kannattaa Jumalan messiaanista valtakuntaa, joka oli perustettu taivaassa. He kääntyivät Kansainliiton puoleen. Kun se korvattiin toisen maailmansodan jälkeen Yhdistyneillä Kansakunnilla, he omaksuivat sen. Sen sijaan henkiin vironneet Jumalan ’kaksi todistajaa’ jatkoivat Jumalan messiaanisen valtakunnan julistamista ihmiskunnan ainoana pysyvän rauhan ja turvallisuuden toivona.

[Alaviitteet]

Teebetin 25:s (5676 A.M.) tammikuun 1:nen 1916

Sebatin 1:nen tammikuun 6:s

Adarin 1:nen helmikuun 5:s

Adar senin 1:nen (ylim. kk) maaliskuun 6:s

Niisanin 1:nen huhtikuun 4:s

Ijarin 1:nen toukokuun 4:s

Siivanin 1:nen kesäkuun 2:nen

Tammusin 1:nen heinäkuun 2:nen

Aabin 1:nen heinäkuun 31:s

Elulin 1:nen elokuun 30:s

Tisrin 1:nen syyskuun 28:s

Markesvanin 1:nen lokakuun 28:s

Kislevin 1:nen marraskuun 26:s

Teebetin 1:nen joulukuun 26:s

Teebetin 6:s joulukuun 31:s

HUOM. Juutalainen päivä alkaa aina maallisen kalenterin ilmoittamaa päivää edeltävän päivän auringonlaskun aikaan.

Ks. The Universal Jewish Encyclopedia otsikon ”Juutalainen kalenteri 200 vuoden ajalta” alta.

20. luku

Seitsemäs enkeli puhaltaa pasuunaansa

1–3. Mainitse kertaukseksi, mitä tapahtui sen jälkeen, kun kuudes taivaallinen enkeli oli puhaltanut pasuunaansa.

TUHAT yhdeksänsataa vuotta sitten apostoli Johannes näki vertauskuvina (”merkkeinä”), mitä tapahtui sen jälkeen, kun kuudes taivaallinen enkeli oli puhaltanut pasuunaansa. Sen, mikä seurasi pasuunaan puhaltamista, ilmoitettiin olevan toinen ”voi!” kolmen ”voi!”-huudon sarjasta. ”Toinen ’voi!’” seurasi niiden neljän enkelin irti päästämistä, ”jotka ovat sidottuina suuren Eufrat-virran varrella”. – Ilm. 9:13–15.

² Heti ”neljän enkelin” irti päästämisen jälkeen kaksisataa miljoonaa raivoisannäköistä hevosta hyökkäsi ratsastajineen ihmisten ”kolmannen osan” kimppuun tappaakseen heidät. Samalla tavalla sen jälkeen, kun henkiin herätetyt Jumalan ’kaksi todistajaa’ olivat kohonneet taivaaseen ja suuri ”maanjäristys” oli vahingoittanut ”kaupunkia”, satoja miljoonia kappaleita raamatullista kirjallisuutta, joka puolsi Jumalan taivaallista valtakuntaa ja oli Kansainliittoa ja Yhdistyneitä Kansakuntia vastaan, levitettiin ’kahden todistajan’ luokan ohjauksessa. Mikä ”voi!” se olikaan kristikunnalle!

³ Kerrottuaan ”suuresta maanjäristyksestä” apostoli Johannes saattoi siis varsin sopivasti kirjoittaa: ”Toinen ’voi!’ on mennyt; katso, kolmas ’voi!’ tulee pian.” (Ilm. 11:14) Tuon ”kolmannen ’voi!’”-huudon ilmoittaminen jätettiin sille ainoalle enkelille, joka ei ollut vielä puhaltanut pasuunaan, ”seitsemännelle enkelille”. Millaisen ”voi!”-huudon hän on ilmoittava?

4, 5. Mikä suurenmoinen ilmoitus tehtiin seitsemännen enkelin puhallettua pasuunaansa?

⁴ ”Ja seitsemäs enkeli puhalsi pasuunaan; niin kuului taivaassa suuria ääniä, jotka sanoivat: ’Maailman kuninkuus on tullut meidän Herrallemme ja hänen Voidellullensa, ja hän on hallitseva aina ja iankaikkisesti.” – Ilm. 11:15.

⁵ Sanonta ”kuninkuus on tullut meidän Herrallemme ja hänen Voidellullensa” ilmaisee, että kyseessä oleva hallitus on Herran Jehova Jumalan perustama messiaaninen valtakunta, sillä ”hänen Voideltunsa” eli Kristuksensa eli Messiaansa on mukana siinä. Tuon valtakunnan välityksellä Jehova ”on hallitseva aina ja iankaikkisesti”.

6. a) Millä tavalla ja miten pitkäksi ajaksi Jumala on sallinut maailman kuninkuutensa keskeyttämisen? b) Mitä tapahtui maailman kuninkuudelle lokakuussa 1914?

⁶ Ihmismaailman kuninkuus kuuluu oikeutetusti Jehova Jumalalle. Vuodesta 607 eaa. lähtien hän salli kuitenkin maailman kuninkuutensa menetyksen, keskeytyksen, kuninkuuden, jonka johdossa oli ollut kuningas Daavidin kuninkaallisen suvun voideltu jälkeläinen. Miten pitkäksi ajaksi? ”Seitsemän aikaa” käsittäväksi kaudeksi, seitsemäksi vertauskuvalliseksi ”ajaksi” eli 2520 vuodeksi. (Dan. 4:13, 20, 22) Nuo ”seitsemän aikaa”, jolloin pakanalliset maailmanvallat saivat kiistämättömästi, keskeytymättömästi hallita, päättyivät lokakuun 4. tai 5. päivänä 1914. Silloin ihmismaailman kuninkuudesta tuli laillisesti ”kuninkuus . . . meidän Herrallemme ja hänen Voidellullensa”. Silloin Jeesus Kristus eli Messias sai taivaassa kuninkuuden kaiken oikeudenmukaisen kuninkuuden Lähteeltä, Jehovalta.

7. Missä tapauksissa Jeesus kieltäytyi kuninkuudesta ja mistä syystä?

⁷ Jeesus oli kiusausvuorella vuonna 29 kieltäytynyt ottamasta vastaan kuninkuutta, kun Saatana, Kiusaaja, oli sanonut hänelle: ”Sinulle minä annan kaiken tämän valtapiirin ja sen [asutun maan valtakuntien] loiston, sillä minun haltuuni se on annettu, ja minä annan sen, kenelle tahdon. Jos sinä siis kumarrut minun eteeni, niin tämä kaikki on oleva sinun.” Epäröimättä Jeesus Kristus teki valintansa Saatanaa vastaan ja Jehova Jumalan puolesta vastatessaan Saatanalle: ”Kirjoitettu on: ’Sinun pitää kumartaman Herraa, sinun Jumalaasi, ja häntä ainoata palveleman’.” (Luuk. 4:5–8; Matt. 4:8–10) Kolme ja puoli vuotta myöhemmin, vähän ennen kuin Jeesus surmattiin paalussa, hän sanoi roomalaiselle maaherralle Pontius Pilatukselle Jerusalemissa: ”Minun kuninkuuteni ei ole tästä maailmasta . . . mutta nyt minun kuninkuuteni ei ole täältä.” (Joh. 18:36) Hän kuoli, koska hän kieltäytyi ottamasta vastaan maailman kuninkuutta Saatanan kädestä voidakseen ottaa vastaan kuninkuuden vuonna 1914 Herran Jumalan, Jehovan, kädestä, joka oli tehnyt hänen kanssaan liiton sellaisesta valtakunnasta. – Luuk. 22:28–30; Dan. 7:13, 14.

SALAISUUS TÄYTTYNYT

8. Minkä valalla vahvistetun lupauksen enkeli teki Ilm. 10:7:ssä?

⁸ Mutta odotahan hetkinen! Ilm. 10:7:ssä Jumalan enkeli juhlallisesti, valalla vannoen, julisti: ”Minä päivinä, jolloin seitsemännen enkelin ääni kuuluu hänen puhaltaessaan pasunaan, Jumalan salaisuus käy täytäntöön sen hyvän sanoman mukaan, jonka hän on ilmoittanut palvelijoillensa profeetoille.” Tai Amerikkalaisen standardikäännöksen mukaan: ”Seitsemännen enkelin äänen päivinä, kun hän on puhaltamaisillaan, silloin on täyttynyt Jumalan salaisuus sen hyvän uutisen mukaan, jonka hän ilmoitti palvelijoilleen profeetoille.” Millaiseksi tämä ”Jumalan salaisuus” sitten osoittautuu seitsemänteen pasuunaan puhaltamisen aikaan?

9. Miten toteutui se enkelin julistus, että ”Jumalan salaisuus” täyttyisi, kun seitsemäs enkeli oli puhaltamaisillaan pasuunaansa?

⁹ Kun seitsemäs enkeli alkoi puhaltaa, niin taivaallisten äänien kuultiin sanovan suurella äänellä: ”Maailman kuninkuus [hallitsemisen oikeus] on tullut meidän Herrallemme ja hänen Voidellullensa [hänen Kristukselleen eli Messiaalleen].” Tämä todistaa, että ”Jumalan salaisuus” on Herran Jumalan, Jehovan, kuningaskunta eli valtakunta, se, että hän hallitsee Kuninkaana, Messiaansa eli Kristuksensa välityksellä. Muinaisessa Israelissa – vuosina 1077–607 eaa. – Jehova Jumala hallitsi kuninkaana voideltujensa, Daavidin ja hänen kuninkaallisten jälkeläistensä, kautta, jotka istuivat ”Jehovan valtaistuimella” Jerusalemissa. (1. Aikak. 29:23, Um) Mutta nyt hän hallitsee vastakuvallisen Daavidin, rakkaan Poikansa Jeesuksen Kristuksen, kautta.

10. a) Milloin ja miten kuninkaallinen ”Jumalan salaisuus” täyttyi? b) Salliiko Jehova uudelleen keskeytyksen siihen, että hän hallitsee maan kuninkaana? c) Tapahtuuko Kristuksen 144000 hengestäsiinneen seuraajan lukumäärän täydentäminen ja ylösnousemus ennen Jeesuksen Kristuksen valtaistuimelle asettamista vai sen jälkeen?

¹⁰ Milloin ja miten tämä kuninkaallinen ”Jumalan salaisuus” siis täyttyi? Se täyttyi pakanain aikojen päättyessä vuonna 1914 siten, että Jehova aloitti oman valtakuntansa Messiaansa eli Kristuksensa, ylösnousseen, kirkastetun Jeesuksen Kristuksen, kautta. Siten hän vihdoin alkoi toteuttaa salattua tarkoitustaan. Kaikkeuden Suvereenina hän otti itse oikeutetusti vallan hallita Kuninkaana ihmismaailmaa. Tämän ilmaisemiseksi hän kruunasi ja asetti valtaistuimelle Messiaansa eli Kristuksensa taivaaseen oikealle puolelleen. (Ps. 110:1, 2) Siitä lähtien valta hallita kuninkaana ihmismaailmaa on kuulunut Herralle Jumalalle, Kaikkivaltiaalle, Jehovalle, ja hänen Messiaansa eli Kristuksensa toimii hänen puolestaan. Siitä lähtien Jehova Jumala, Kaikkivaltias, hallitsee Kuninkaana iankaikkisesta iankaikkiseen, eikä hän salli enää koskaan pakanakansojen vallan keskeyttää sitä, että hän hallitsee maan Kuninkaana. Hänen Poikansa Jeesuksen Kristuksen valtaistuimelle asettamisen ei tarvinnut odottaa tosi kirkon, Jeesuksen Kristuksen 144000 uskollisen hengestäsiinneen seuraajan seurakunnan, lukumäärän täydeksi tulemista, sen ylösnousemusta ja kirkastamista. Vuonna 1914 kukaan heistä ei vielä ollut taivaassa.

11. Millaiseksi maailman hallinto muodostuu tulevaisuudessa?

¹¹ Saatanan ja hänen demoniensa sitomisen jälkeen valtaistuimelle asetettu Jeesus on hallitseva Jehova Jumalan Messiaana tuhat vuotta. Saatana ei voi enää koskaan perustaa pakanoiden valtaa maan päälle, vaikka hänelle annetaan siihen tilaisuus Jeesuksen Kristuksen ja hänen kirkastetun seurakuntansa tuhatvuotisen hallituksen jälkeen. – Ilm. 20:1–10.

12, 13. a) Millä tavalla Jumalan messiaaninen valtakunta on ”voi!”? b) Miten se, mitä apostoli Johannes näki seuraavaksi näyssä, osoittaa tämän todeksi?

¹² Mutta miten tämä Jumalan messiaaninen valtakunta on ”voi!”, ”kolmas ’voi!’”? Eikö tätä messiaanista valtakuntaa ole tarkoitettu maan kaikkien sukukuntien siunaukseksi? (1. Moos. 12:1–3; 22:18) Aivan varmasti. Joillekin tämä kuninkaallisen ”Jumalan salaisuuden” täyttyminen on kuitenkin ”voi!”-huudon aihe, kun taas toisille se antaa aiheen kiittää Jumalaa. Sitä esikuvasi hyvin se, mitä apostoli Johannes näki kuultuaan suurten äänien taivaassa ilmoittavan, että maailman kuninkuus oli tullut Herralle Jumalalle ja hänen Voidellulleen eli Messiaalleen eli Kristukselleen ja että Herra Jumala hallitsisi siitä lähtien iankaikkisesta iankaikkiseen Kristuksensa välityksellä. Ilm. 11:16–18 esittää apostoli Johanneksen kirjoittavan:

¹³ ”Ja ne kaksikymmentä neljä vanhinta, jotka istuivat valtaistuimillaan Jumalan edessä, lankesivat kasvoillensa ja kumartaen rukoilivat [palvoivat, Um] Jumalaa, sanoen: ’Me kiitämme sinua, Herra Jumala, Kaikkivaltias, joka olet ja joka olit, siitä, että olet ottanut suuren voimasi ja ottanut hallituksen. Ja pakanakansat ovat vihastuneet, mutta sinun vihasi on tullut, ja tullut on aika tuomita kuolleet ja maksaa palkka sinun palvelijoillesi profeetoille ja pyhille ja niille, jotka sinun nimeäsi pelkäävät, pienille ja suurille, ja turmella ne, jotka maan turmelevat.’”

14. Keitä ovat ne, joiden osoitetaan näyssä kiittävän Jehova Jumalaa siitä, että hän on ottanut ihmismaailman kuninkuuden, ja miten he kaikki voivat tehdä sen?

¹⁴ Tämän näyn mukaan ne, jotka kiittävät Jehova Jumalaa, Kaikkivaltiasta, siitä, että hän näyttää kaikkivoipaisuutensa ja ottaa ihmismaailman kuninkuuden, ovat vertauskuvalliset ”kaksikymmentä neljä vanhinta”, jotka istuivat valtaistuimilla Jumalan edessä. He kuvaavat Jeesuksen Kristuksen 144000:ta valtakunnan perijätoveria. Vain jäännös heistä oli maan päällä, kun Jehova Jumala otti valtansa hallitakseen Kuninkaana vuonna 1914. Suuri enemmistö heistä nukkui vielä kuoleman unta odottaen hänen tuloaan hengelliseen temppeliin messiaanisen Sanansaattajansa kanssa ja sitä, että hän sitten herättäisi heidät kuolleista. (Mal. 3:1; 2. Tim. 4:1) Taivaassa nämä ylösnousseet saavat tietää, että Jehova Jumala, Kaikkivaltias, on ottanut suuren valtansa hallita, eivätkä he voi muuta kuin langeta kasvoilleen ja palvoa häntä Jumalanaan ja korkeimpana Kuninkaana ja sitten kiittää häntä siitä, että hän on täyttänyt ”Jumalan salaisuuden”, messiaanisen valtakuntansa, ja hallitsee. Vielä maan päällä lihassa oleva uskollinen voideltu jäännös lankeaa jo nyt ennen tulevaa kirkastamistaan palvomaan Jehova Jumalan edessä ja kiittää häntä siitä, että hän on alkanut hallita Kristuksensa kautta.

15. Miten maailman kansat suhtautuivat ”Jumalan salaisuuden” täyttymiseen?

¹⁵ Toisaalta seitsemänteen pasuunaan puhaltaminen ja ”Jumalan salaisuuden” täyttyminen on huippukohdan muodostava ”voi!” maailman kansoille. Sen sijaan että kansat olisivat olleet kiitollisia ja olisivat osoittaneet uskollisuutta kaikkeuden hallitsevaa Suvereenia kohtaan, ne ’vihastuivat’. Miten? Jäljittelemällä ”tämän maailman jumalaa”, Saatanaa, joka ilmaisee vihansa vainoamalla. (Ilm. 12:13, 17) Vihastuneina pakanakansat alkoivat siis vainota Jumalan vastaperustetun messiaanisen valtakunnan maanpäällisiä lähettiläitä. Ne tallasivat ”pyhää kaupunkia neljäkymmentäkaksi kuukautta”, pakanain aikojen päättymisestä vuonna 1914 vuoden 1918 kevääseen. (Ilm. 11:2) Ne käyttivät hyväkseen ensimmäisen maailmansodan olosuhteita vainotakseen Jumalan ’kahta todistajaa’ ”tuhannen kahdensadan kuudenkymmenen päivän ajan”, jolloin nämä profetoivat ”säkkipukuihin puettuina”. Pakanakansat koettivat vahingoittaa Jehova Jumalan ”kahta profeettaa”. Ne kävivät sotaa näitä kristittyjä ”profeettoja” vastaan, kunnes olivat voittaneet ja tappaneet heidät kuvaannollisesti puhuen. (Ilm. 11:5–8) Näin kansat alkoivat päästää valloilleen vihansa Jumalan valtakuntaa vastaan.

16. a) Minkä uuden piirteen Valtakunnan hyvän uutisen saarnaaminen nyt tarjoaa, ja miten kansat ottavat sen vastaan? b) Miksi kansojen vihastuneisuus ja vastustus saavat täyttyneen ”Jumalan salaisuuden” aiheuttamaan suurimman ”voi!”-huudon niitä vastaan?

¹⁶ Kansat ovat yhä tänäkin päivänä vihastuneita, ja ne paljastavat sen vastustamalla, sortamalla ja vainoamalla henkiin herätettyjä ’kahta todistajaa’ näiden jatkaessa rohkeasti ”tämän valtakunnan hyvän uutisen”, nyt täyttyneen ”Jumalan salaisuuden” hyvän uutisen, saarnaamista. (Matt. 24:14, Um) Tämä puolestaan herättää Jehova Jumalan vihan, ja pian saapuu aika, jolloin hän ilmaisee oman vihansa ”Jumalan, Kaikkivaltiaan, suuren päivän sodassa” paikassa, jota heprean kielellä sanotaan Harmagedoniksi. (Ilm. 16:14, 16, Um) Tuossa sodassa Jeesus Kristus on messiaanisena Kuninkaana polkeva nuo kansat ”kaikkivaltiaan Jumalan vihan kiivauden viinikuurnassa”. (Ilm. 19:11–16) Kansoille se on oleva kaikkien aikojen ”voi!”

TUOMION JA PALKANMAKSUN AIKA

17. Mitä muuta kuin ”voi!”-huudon viholliskansoille ”Jumalan salaisuuden” täyttyminen aloittaa?

¹⁷ Sen lisäksi että ”Jumalan salaisuuden” täyttyminen merkitsee ”voi!”-huutoa viholliskansoille, sen täyttyessä on aika ”tuomita kuolleet ja maksaa palkka sinun palvelijoillesi profeetoille ja pyhille ja niille, jotka sinun nimeäsi pelkäävät, pienille ja suurille”. (Ilm. 11:18) Se merkitsee ylösnousemusta kuolleista!

18. a) Mikä aika kului Jeesuksen vesikasteesta hänen ylösnousemukseensa kuolleista? b) Mitä Jeesus teki vain muutamaa päivää ennen ylösnousemustaan? c) Miten Jeesus täytti tämän muinaisen esikuvan laajemmassa merkityksessä? d) Keistä kuolleista Jeesus aloitti tuominnan, kun tuli ”aika tuomita kuolleet”?

¹⁸ Mutta milloin? Ei ole sattuma, että Jeesuksen Kristuksen evankeliuminpalvelusaika hänen vesikasteestaan hänen ylösnousemukseensa kuolleista vastaa ”neljääkymmentäkahta kuukautta” eli ”tuhatta kahtasataa kuuttakymmentä päivää” noin tisrikuun 15. päivästä vuonna 29 niisankuun 16. päivään vuonna 33. (Dan. 9:24–27) Vain kuusi päivää ennen ylösnousemustaan eli maanantaina niisankuun 10. päivänä Jeesus meni Jerusalemin temppeliin ja toimeenpani siellä Jumalan tuomion puhdistamalla temppelin niistä, jotka harjoittivat siellä kaupallista liiketoimintaa ja ansaitsivat rahaa. (Matt. 21:12, 13; Mark. 11:11, 15–17) Kirkastettu Jeesus Kristus seurasi samalla tavalla taivaallista Isäänsä Jehova Jumalaa hengelliseen temppeliin aloittaakseen tuomintatyön neljäkymmentäkaksi kuukautta eli 1260 päivää pakanain aikojen päättymisestä vuonna 1914. (Mal. 3:1–5) Silloin tuli ”aika tuomita kuolleet”. Koska asioitten oikea järjestys on se, että ’tuomio alkaa Jumalan huoneesta’, niin ensimmäiset ylösnousevat ovat ”pyhät”, ts. ne 144000 valtakunnan perijätoveria, jotka ovat ”Kristuksessa kuolleet”. – 1. Piet. 4:17; 1. Tess. 4:14–16.

19. a) Keitä olivat ’palvelijat profeetat’, joille piti maksaa palkka? b) Keihin Ilm. 14:13:ssa mainittu onnellisuus soveltuu, ja miksi he ovat ”onnellisia”?

¹⁹ Monet niistä, jotka nukkuivat kuolemassa Jeesuksessa hänen tullessaan temppeliin vuonna 1918, olivat kristittyjä profeettoja. Heidät voitiin siis sisällyttää ilmaisuun ”palvelijoillesi profeetoille”, joille piti maksaa palkka. Muista, miten voideltu jäännös, Jumalan ’kaksi todistajaa’, profetoi ”säkkipukuihin puettuina” ja miten sitä sanottiin ”näiksi kahdeksi profeetaksi”. (Ilm. 11:3, 10) Siitä ajasta lähtien, jolloin ne, jotka olivat ”Kristuksessa kuolleet”, oli herätetty elämään jumalallisiksi henkiluomuksiksi taivaaseen, Ilm. 14:13:ssa mainittu onnellisuus (Um) soveltuu niihin voidellun jäännöksen jäseniin, jotka ”Herrassa kuolevat tästedes”. Ne voidellun jäännöksen jäsenet, jotka kuolevat täten uskollisina, ovat ”onnellisia”, koska heidän ei tarvitse nukkua hetkeäkään kuolemassa, vaan heidät herätetään silmänräpäyksellisesti taivaalliseen elämään henkiluomuksiksi, jotka on puettu ”jumalalliseen luontoon”. Tämä tosiasia oli kerran ”pyhä salaisuus”. – 1. Kor. 15:50–54; 2. Piet. 1:4.

20. a) Milloin ”ensimmäinen ylösnousemus” alkoi, ja milloin se päättyy? b) Milloin vanhan ajan uskolliset ”palvelijat”, jotka elivät ennen Jeesuksen ylösnousemusta, tuodaan takaisin, ja loppuuko Kristuksen kuolleistaherättämistyö siihen?

²⁰ Jeesuksen, Messiaan, 144000 voidellun seuraajan ”ensimmäinen ylösnousemus” alkaa siis määräaikana sen jälkeen, kun ”Jumalan salaisuus” on täyttynyt, eikä se pääty ennen kuin viimeinenkin näistä uskollisista on päättänyt maallisen vaelluksensa inhimilliseen kuolemaan ja hänet on silmänräpäyksellisesti herätetty taivaalliseen henkielämään. (1. Kor. 15:42–49; Ilm. 20:4–6) Ihmismaailman ylösnousemus alkaa kuitenkin vasta Jumalan valitsemana aikana sen jälkeen, kun hän on saavuttanut voittonsa Harmagedonissa ja Saatana demoneineen on sidottu ja heitetty syvyyteen. Silloin tapahtuu niiden ylösnousemus, jotka olivat Jumalan antautuneita ”palvelijoita” ja jotka palvelivat hänen henkeytettyinä profeettoinaan ennen Jeesuksen Kristuksen kuolemaa ja ylösnousemusta. He eivät kuitenkaan ole ainoat, jotka herätetään elämään ihmisinä maan päällä Jeesuksen, Jumalan Pojan, messiaanisen valtakunnan alaisuudessa. Jeesus kuoli koko maailman syntien sovitusuhrina, ja oikeana aikana ne, joihin tämän uhrin hyöty soveltuu, herätetään kuolleista elämään maan päällä. (1. Joh. 2:1, 2; Joh. 1:29, 36; 1. Tim. 2:5, 6) Näihin kuuluvat ”pienet ja suuret”.

21. Onko pienuus tai suuruus tässä maailmassa ratkaiseva tekijä niiden tuomitsemisessa, jotka herätetään maan päälle?

²¹ Tuona suurenmoisena ylösnousemuksen aikana ”niille, jotka sinun nimeäsi pelkäävät, pienille ja suurille”, maksetaan heidän palkkansa. Jumalan tuomio ilmaistaan näille maallisen ylösnousemuksen saaneille. Sillä, ovatko he olleet pieniä tai suuria vallan, aseman tai vaikutusvallan suhteen tässä nykyisessä elämässä, ei ole mitään lieventävää tai raskauttavaa merkitystä heille. Loistavan iankaikkisen elämän palkan maallisessa paratiisikodissa tuottaa heille se, että he ovat pelänneet Jumalan nimeä Jehova. – Ilm. 20:11, 12.

22. Mitä ihminen on tehnyt vuodesta 1914 lähtien tehdäkseen tästä maapallosta paratiisin, mutta mikä on Jumalan tarkoitus?

²² Erikoisesti vuodesta 1914 lähtien ihmismaailma on selvästi muuttanut maallista kotiaan, niin että se ei ole mikään maailmanlaajuinen mielihyvän paratiisi, ei mikään Eedenin puutarha. Tuosta vuodesta lähtien langennut ihmiskunta on turmellut maata enemmän kuin koskaan aikaisemmin ja on tehnyt siitä yhä sopimattomamman ja vaarallisemman elinpaikan. Eri maiden korkeissa kaupallisissa, poliittisissa ja sotilaallisissa asemissa olevat miehet menettelevät ikään kuin he omistaisivat maapallon. Maapallo ei kuitenkaan todellisuudessa kuulu kenellekään ihmiselle eikä millekään ihmisryhmälle tai kansojen ryhmittymälle. Se kuuluu Jehova Jumalalle. Hän on sen Luoja. (Ilm. 4:11) Hän on sen laillinen Hallitsija. (Ps. 24:1, 2, 7–10) Kun hän loi täydellisen ihmisen ja asetti hänet tänne maan päälle, hän neuvoi täydellistä miestä ja hänen vaimoaan alistamaan maan ja tekemään sen kauttaaltaan Eedenin puutarhan kaltaiseksi, johon Hän oli luonut heidät. (1. Moos. 1:26–28; 2:7–24) Kaikkivaltias Jumala pitää yhä kiinni tuosta alkuperäisestä tarkoituksesta, mutta vuodesta 1914 lähtien on itsekäs syntinen ihmiskunta häpeällisellä tavalla ja tyhmänrohkeasti työskennellyt Jumalan tarkoitusta vastaan.

23. Miten on tullut aika Jumalan muuttaa asiat päinvastaisiksi, ja miten hän menettelee?

²³ Koska Jehova Jumala on ottanut itselleen suuren valtansa hallita Kuninkaana Messiaansa kautta, niin Hänen on tullut aika muuttaa asiat päinvastaisiksi. Hänen muuttumattoman tarkoituksensa paratiisikodin antamiseksi niille ihmisille, jotka pelkäävät hänen nimeään, täytyy toteutua hänen määräaikanaan, joka lähestyy lähestymistään. Miten hän menettelee? Hän ilmaisee vihansa maan turmelijoita kohtaan. On tullut hänen aikansa, ei vain palkan maksamiselle hänen ”pyhilleen” ja palvelijoilleen, profeetoille, ja kaikille, jotka hänen nimeään pelkäävät, vaan myös aika ”turmella ne, jotka maan turmelevat”. (Ilm. 11:18) Se merkitsee heidän iankaikkista tuhoaan. ”Jumalan, Kaikkivaltiaan, suuren päivän sota” aikaansaa tämän maan tarpeellisen puhdistamisen kaikista noista turmelijoista. Sen jälkeen kaikki, jotka pelkäävät Jumalan nimeä, ovat hänen messiaanisen valtakuntansa alaisuudessa Hänen työtovereitaan koko asutun maan saattamiseksi koskaan kuihtumattomaan paratiisilliseen kauneuteen.

PASUUNANKALTAINEN MAAILMANLAAJUINEN ILMOITUS

24, 25. a) Milloin tuli aika alkaa julistaa maailmanlaajuisesti niitä erinomaisia asioita, joista ilmoitettiin näyssä sen jälkeen, kun seitsemäs enkeli oli puhaltanut pasuunaansa? b) Mikä tärkeä tapahtuma merkitsi tämän julistuksen alkua?

²⁴ Mikä suurenmoisen hyvä uutinen tämä onkaan! Mutta milloin oli oikea aika julistaa se maailmanlaajuisesti ikään kuin pasuunaan puhaltamalla? Milloin piti ”seitsemännen enkelin” nykyisenä aikana puhaltaa pasuunaansa ja suurten äänien ilmoittaa, että Herra Jumala on noussut valtaan Kuninkaana? – Ilm. 11:15.

²⁵ Vuonna 1928 alkoi noiden suurenmoisten asioitten maailmanlaajuinen julistus, vaikka julistetut asiat eivät alkaneetkaan tapahtua silloin. Huomattavassa määrin se alkoi raamatuntutkijain seitsemännellä konventilla niiden vuotuisten konventtien sarjassa, joissa hyväksyttiin yleismaailmallisesti tärkeitä päätöksiä ja suoritettiin muita kristillisiä tekoja. Seitsemäs ja viimeinen noista vuotuisista konventeista pidettiin Detroitissa Michiganissa 30.7.–6.8.1928. Sunnuntaiaamuna 5. elokuuta silloinen Kansainvälisen Raamatuntutkijain Seuran presidentti piti esitelmän aiheesta ”Kansan hallitsija”. Sen kuuli paitsi 12000 hengen näkyvä kuulijakunta myös lukematon joukko näkymätöntä kuulijakuntaa, joka kuunteli sitä ihmiskunnan historian siihen mennessä suurimman radioasemien verkoston välityksellä, joista 107 asemaa vaati melkein 54000 kilometriä puhelinjohtoja ja noin 147000 kilometriä lennätinjohtoja. Tämä sanoma Jumalan hallituksesta ihmisiä varten lähetettiin myös lyhytaalloilla eteläiselle pallonpuoliskolle, Australiaan ja Uuteen Seelantiin.

26, 27. Miten se, mitä sanottiin ”Julistuksessa Saatanaa vastaan ja Jehovan puolesta”, oli sopusoinnussa niiden ilmoitusten (Ilm. 11:18) kanssa, jotka tehtiin näyssä seitsemännen enkelin pasuunan kaiuttamisen jälkeen?

²⁶ Tämä puhe, joka voitiin kuulla niin laajalti maan päällä, pidettiin todellisuudessa erään päätöksen tukemiseksi, joka luettiin ensin määräaikaan tuolle suurelle kuulijakunnalle. Sen nimenä oli ”Julistus Saatanaa vastaan ja Jehovan puolesta”. Kahdeksassa kappaleessaan se totesi, että Jehova Jumala on Iankaikkisuuden Kuningas ja koko luomakunnan tosi Ystävä ja Hyväntekijä; että koska Saatana ei luovu jumalattomasta hallinnostaan ihmiskunnan suhteen, Jehova Jumala on Toimeenpanevan Virkamiehensä Jeesuksen Kristuksen kautta käyvä Harmagedonin sodan ja tuhoava Saatanan näkyvän järjestön ja perustava maan päälle vanhurskauden Kristuksen kautta ja jakava iankaikkiset siunaukset kaikille ihmisille; ja että siitä syystä on tullut määräaika vanhurskautta rakastavien asennoitua Jehova Jumalan puolelle ja palvella häntä saadakseen hänen rajattomat siunauksensa.

²⁷ Tämän tueksi pidetyn esitelmän jälkeen päätös hyväksyttiin suullisesti äänestyksellä, joka ilmaisi sydämestä lähtevää intoa. Sen lisäksi, että Kultaisessa Ajassa ja Vartio-Tornissa julkaistiin laajat selostukset tästä päätöksestä ja sitä tukevasta puheesta, päätös ja puhe sisältyi kirjaseen Kansan Ystävä, jota levitettiin miljoonia kappaleita monilla kielillä.

28. Miten kirja Hallitus korosti sitä tosiasiaa, että ”maailman kuninkuus on tullut meidän Herrallemme ja hänen Voidellullensa”?

²⁸ Täysin sopusoinnussa tämän historiallisen tapahtuman merkityksen kanssa tässä Detroitin konventissa päästettiin julkisuuteen perjantaina 3. elokuuta 368-sivuinen kirja nimeltä ”Hallitus”. Tätä raamatuntutkistelun apuvälinettä tultiin levittämään neljäntoista vuoden aikana 2680747 kappaletta 19 kielellä. Korostaen tämän tärkeän ajan merkitystä ensimmäisen luvun alkusanat kuuluvat: ”Vuosi 1914 merkitsi käännekohtaa ihmisten elämän ja asiain kulussa. Siitä ajasta lähtien on lujan, järkkymättömän hallituksen välttämättömyys oivallettu ja myönnetty paremmin kuin milloinkaan aikaisemmin.” Kahdeksannessa luvussaan, jonka aihe on ”Jumalanvalta”, kirja Hallitus sanoi: ”Mikä hallitusmuoto se sitten on, jonka mukaan maan kansoja tullaan hallitsemaan? Se hallitusmuoto on oleva puhtaasti jumalanhallitus. Koko luomakunta on jo vuosisatojen kuluessa huokaillut ja kärsinyt odottaessaan sellaisen hallituksen ilmestymistä ja toteutumista. (Room. 8:19) . . . Vuonna 1914 Jumala ryhtyi valvomaan ja järjestämään maailman asioita rakkaan Poikansa kautta, jonka hän silloin asetti pyhälle valtaistuimelleen.” – s. 242, 247, 249.

29. Miten laajaa julistaminen on ollut tähän päivään saakka?

²⁹ Tuo haastava, Saatanan maailmanhallitusta uhmaava sanoma, joka silloin pasunoitiin, on kaikunut jatkuvasti kautta vuosien tähän päivään saakka, ja sen ääni vahvistuu yhä. Se on kuulunut kaikkialla maailmassa painotuotteiden ja esitelmien avulla. Sadat miljoonat ovat kuulleet ja lukeneet siitä. Kolmekymmentä vuotta kohtalokkaan vuoden 1914 jälkeen julkaistiin kirja ”Valtakunta on tullut lähelle”. Vuonna 1963 julkaistiin maailman ympäri kiertävässä kansainvälisessä konventissa kirja ”’Suuri Babylon on kukistunut!’ Jumalan valtakunta hallitsee!” Noita kirjoja ja muuta Valtakunnan kirjallisuutta esitetään lisääntyvässä määrin ihmisille heidän kodeissaan ainakin 200 maassa ja 165 kielellä käytettäväksi Raamatun kotitutkistelussa, joka käsittelee Jumalan messiaanista valtakuntaa. Ei ole ihme, että kansat ovat vihastuneet siinä määrin, että ne vainoavat Valtakunnan julistajia! Purkakoot ne vihansa tällä tavalla! Jumalan oman vihan syttymisen hetki on nyt melkein käsillä. Silloin hän turmelee iäksi ne, jotka turmelevat maata, minkä jälkeen hänen tahtonsa tapahtuu maan päällä niin kuin se tapahtuu taivaassa.

JUMALA HALLITSEE KUNINKAANA

30. Mikä suuri tasapainottava seikka meidän on aina pidettävä mielessämme?

³⁰ Tänä kansojen levottomuutta herättävän kuohunnan aikana ei tule koskaan kadottaa näkyvistään tätä yleismaailmallisesti tärkeää tasapainottavaa tekijää: kaikkivaltias Jumala hallitsee kaikkeuden suvereenisuuden valtaistuimellaan! Tämä tosiasia paljastettiin siinä, mitä apostoli Johannes näki näyssä tässä kriittisessä vaiheessa sen jälkeen, kun seitsemäs enkeli oli puhaltanut pasuunaansa. Sitä kuvaillen Johannes kirjoittaa: ”Ja Jumalan temppeli [temppelipyhäkkö, Um] taivaassa aukeni, ja hänen liittonsa arkki näkyi hänen temppelissään [temppelipyhäkössään, Um], ja tuli salamoita ja ääniä ja ukkosenjylinää ja maanjäristystä ja suuria rakeita.” – Ilm. 11:19.

31. Miksi ”liitonarkin” näkeminen Jumalan taivaallisessa temppelipyhäkössä oli niin suurenmoinen näky Johanneksesta?

³¹ Se oli suurenmoinen näky! Israelin ylimmäinen pappi ei ollut nähnyt Jehova Jumalan ”liitonarkkia” temppelin kaikkeinpyhimmässä sen jälkeen, kun babylonialaiset olivat vuonna 607 eaa. hävittäneet maallisen Jerusalemin ja sen temppelin. (4. Moos. 10:33–36; 14:44; 1. Kun. 3:15; 6:19; 8:1–21; 2. Aikak. 35:1–3; 36:17–21) Siihen aikaan liitonarkki hävisi ja sen olinpaikka jäi tuntemattomaksi. Sitä ei siirretty taivaaseen, sillä se oli tehty akaasiapuusta ja kullasta eli materiaalista, ja se vertauskuvasi taivaallisia todellisuuksia itse taivaan ollessa noiden todellisuuksien sijaintipaikka. (Hepr. 9:1–5, 23–26; 10:1) Tuon aineellisen liitonarkin kadotessa temppelin hävityksen yhteydessä Jehova Jumala lakkasi hallitsemasta Israelia Daavidin kuninkaallisen suvun voideltujen kuninkaittensa välityksellä. Hänen valtakuntansa, jota Daavidin sukuhaara oli hallinnut, oli tuhoutunut. – Hes. 21:24–27.

32. a) Kuvalle sitä liitonarkkia, joka sijaitsi tabernaakkelissa ja myöhemmin Salomon temppelissä. b) Mitä Jumalan liitonarkin ilmaantuminen taivaalliseen temppelipyhäkköön tarkoittaa ja miksi?

³² Arkin kansi, jonka päällä oli kaksi kultaista kerubia, kuvasi sopivasti Jehova Jumalan, Kuninkaan, valtaistuinta. Sieltä Jehova Jumala puhui profeetalleen Moosekselle. (4. Moos. 7:89) Sen edessä Israelin ylimmäinen pappi vihmoi sovituspäivän uhrien verta, jolloin Jehova Jumala ilmestyi pilvessä arkin kannen yläpuolelle. (3. Moos. 16:1–3, 14, 15) Temppelipyhäkön kaikkeinpyhimmän neljä sivua oli koristettu kerubinkuvilla. (2. Moos. 26:1, 31–33; 36:8, 35; 1. Kun. 6:23–35) Sopusoinnussa näiden kuvaannollisten seikkojen kanssa Jehova Jumalan sanottiin istuvan kerubien yläpuolella. (Ps. 80:2; 99:1; Jes. 37:16) Tämä sopii yhteen sen näyn kanssa, jonka apostoli Johannes sai taivaallisella valtaistuimellaan istuvasta Jehova Jumalasta. (Ilm. 4:6–8) Koska muinaisen liitonarkin kultaisella kannella oli näin kuninkaallinen merkitys, niin Jumalan liitonarkin ilmestyminen taivaalliseen temppelipyhäkköön sen jälkeen, kun seitsemäs enkeli oli puhaltanut pasuunaansa, merkitsi, että Jehova Jumala hallitsi jälleen Messiaansa, Voidellun, kautta.

33. Mikä oli se Jumalan temppelipyhäkkö, joka avattiin Johanneksen nähtäväksi?

³³ Se Jumalan temppelipyhäkkö, joka avattiin, jotta Johannes olisi voinut nähdä hänen siellä olevan arkkinsa, ei ollut 144000 elävän kiven muodostama hengellinen temppeli, joka on rakennettu Jeesukselle Kristukselle, pääkulmakivelle. (1. Piet. 2:5–9; Ef. 2:20–22) Ei, vaan se on se temppelipyhäkkö, jonka Jehova Jumala pystytti ja johon Jeesus Kristus, Ylimmäinen Pappi, meni ennen kuin hän perusti kristillisen seurakuntansa helluntaina vuonna 33. (Hepr. 8:2; 9:11–14) Se on se taivaitten taivaan ainutlaatuisen pyhä alue, missä Jehova istuu valtaistuimellaan palvelevien kerubiensa ympäröimänä.

34. a) Mikä ajanjakso kului siitä, kun kirjaimellinen kultainen liitonarkki hävisi, siihen, kun se kuvattiin nähdyn taivaallisessa pyhäkössä? b) Miten tämä pakanain aikoja koskeva ennustus liittyy suurenmoisella tavalla taivaallisten äänien ilmoitukseen ja Jumalan salaisuuden täyttymiseen?

³⁴ Kaksituhatta viisisataakaksikymmentä vuotta sen jälkeen, kun kultainen liitonarkki hävisi merkkinä siitä, että Jumala oli lakannut hallitsemasta Israelin valtakuntaa, pakanain ajat päättyivät, nimittäin vuonna 1914. Siihen aikaan vastakuvallinen ”hänen liittonsa arkki” asetettiin avattuun Jumalan temppelipyhäkköön taivaassa. Näin hän kuvasi sen, että hän hallitsi jälleen messiaanisen Pappiskuninkaansa, Jeesuksen Kristuksen, kautta. Se oli suurenmoisella tavalla sopusoinnussa sen kanssa, mitä suuret äänet sanoivat seitsemännen enkelin puhallettua pasuunaansa: ”Maailman kuninkuus on tullut meidän Herrallemme ja hänen Voidellullensa.” (Ilm. 11:15) Jumalan salaisuus oli totisesti täyttynyt!

35. Minkä ansioksi ainoastaan voimme laskea ne kunnioittavaa pelkoa herättävät asiat, jotka nähtiin näyssä ja jotka ovat täyttyneet uskollisen voidellun jäännöksen välityksellä?

³⁵ Johanneksen näyssä annettiin todistus siitä, että Jumala hallitsee taivaallisessa temppelissään, kunnioittavaa pelkoa herättävillä ihmisen voiman ylittävillä näytteillä, kuten salamoilla ja yli-inhimillisillä äänillä, ukkosenjylinällä, maanjäristyksellä ja suurella raesateella. Tuollaisten maallisten ilmiöitten vertauskuvaamat asiat toteutuivat vuoden 1914 jälkeen Jehovan näkyvän järjestön, hänen uskollisen voidellun jäännöksensä, toimiessa välikappaleena. Vain Jumalan ihmeellinen voima voi olla selityksenä niille ilmiömäisille asioille, jotka aikaansaatiin noiden voideltujen kristittyjen välityksellä. Kaikki nämä huomiota herättävät asiat todistavat Jehovan hallitsevan taivaallisella valtaistuimellaan.