6. luku

Lupaus hengellisestä paratiisista

1. a) Mikä osoittaa, että Jeesuksella oli mielessä paratiisi ihmiskuntaa varten silloinkin, kun hän oli vastatusten kuoleman kanssa? b) Mitä Jeesus sanoi vuosia myöhemmin paratiisista Efesoksen seurakunnalle? c) Tarkoittivatko nämä molemmat maininnat samaa paratiisia?

JEHOVA JUMALAN messiaanisella Palvelijalla on erittäin tärkeä osuus meidän paratiisiin pääsemisessämme. Sinäkin murheellisena päivänä 1900 vuotta sitten, jona Jeesus Kristus luettiin pahantekijäin joukkoon Jesajan 53:12:n täyttymykseksi, hänellä oli mielessään paratiisi ihmiskuntaa varten. Kun toinen niistä kahdesta ryöstäjästä, jotka oli pantu paaluun hänen kummallekin puolelleen, sanoi hänelle: ”Jeesus, muista minua, kun pääset valtakuntaasi”, niin hän vastasi: ”Totisesti minä sanon sinulle tänään: sinä tulet olemaan minun kanssani paratiisissa.” (Luuk. 23:39–43; Mark. 15:25–27) Kun kuolleista herätetty Jeesus 63 vuotta myöhemmin puhui Vähässä-Aasiassa olevalle Efesoksen kristilliselle seurakunnalle, hän sanoi: ”Sen, joka voittaa, minä annan syödä elämän puusta, joka on Jumalan paratiisissa.” (Ilm. 2:7) Koska nämä lupaukset esitettiin erilaisille ihmisille, ensimmäinen ei-kristitylle ja toinen voittavalle kristitylle, niin kysymyksessä on täytynyt olla kaksi eri paratiisia, ensimmäisessä tapauksessa maallinen ja toisessa taivaallinen. Jehovan ”Palvelija” on tekemisissä kummankin kanssa.

2. Millaisesta Jesajan ennustamasta paratiisista voidaan nauttia nykyään tarvitsematta kokea ruumiillista kuolemaa ja ylösnousemusta?

² Kumpikin noista paratiiseista oli tulevaisuudessa siihen aikaan, kun Jeesus mainitsi ne. Ja niistä piti päästä nauttimaan vasta yksilön kuoleman ja hänen kuolleista herättämisensä jälkeen Jumalan määräaikana. Mutta on myös paratiisi, josta nauttivat sellaiset, jotka ovat nyt elossa maan päällä. Koska ihmiskunnan maallista elinympäristöä saastutetaan aina vain enemmän eikä maapallon pinta ole nykyään paratiisi, niin sen paratiisin, josta Jehovan tosi kristityt palvojat nykyään nauttivat maan päällä, täytyy olla kuvaannollinen, hengellinen paratiisi. Jesajan profetia, joka koski Jehovan messiaanista Palvelijaa, ennusti tämän hengellisen paratiisin perustamisen Jehovan uskollisille palvojille.

3. a) Kenellä Jesajan ennustamalla oli oleva tärkeä osuus hengellisen paratiisin aikaansaamisessa maan päälle? b) Mikä hänen suhteensa oli taivaalliseen järjestöön kokonaisuutena, koska hän oli ’Jumalan poika’?

³ Jesajan ennustuksen mukaan messiaanisella Palvelijalla on osuutensa hengellisen paratiisin aikaansaamiseen maan päälle. Ennen kuin hän täytti osansa maan päällä Jesajan 53. luvun ennustuksen mukaisesti, hän oli uskollisten ”Jumalan poikien” muodostaman Jehovan taivaallisen järjestön jäsen. (Job 1:6; 2:1; 38:7; Dan. 3:25) Tämä taivaallinen henkijärjestö esittää ”vaimon” osaa, joka on avioliitossa Jehovan, Luojan, kanssa, aivan samoin kuin muinainen Israelin kansa, joka otettiin lakiliittoon hänen kanssaan Mooseksen välityksellä, oli kuin avioliitossa Jehovan kanssa, ja se kuvattiin Hänen maalliseksi vaimokseen. Jehovalla on siis Aviomiehen osa tässä taivaallisessa liitossa. (Jes. 54:5; 50:1; Jer. 31:31–34) Koska taivaallisia ”Jumalan poikia” pidettiin Jumalan taivaallisen järjestön lapsina siksi, että he olivat sen jäseniä, niin taivaallista järjestöä pidettiin heidän äitinään, heidän taivaallisen Isänsä vaimona. Siksi Jesajan 53:11:ssä mainittu Palvelija on yksi hänen pojistaan.

4. a) Miten Jehovan taivaassa oleva äitijärjestö synnytti luvatun Messiaan? b) Miten Jeesuksen voitelemisen ja myöhemmin hänen kuolleista herättämisensä on täytynyt vaikuttaa taivaassa?

⁴ Jehova valitsi huomattavimman taivaallisen poikansa toimimaan messiaanisena Palvelijana maan päällä. (Jes. 52:13; 53:11) Siten taivaassa oleva Jehovan äitijärjestö varasi hänet Aviomiehensä kaikkeudensuvereenisuuden tärkeimmäksi kunniaansaattajaksi. Sen jälkeen kun hänet oli hänen maan päällä ollessaan kastettu Jordanissa Johannes Kastajan toimesta, Aviomies, Jehova, vuodatti pyhää henkeään kastetun Jeesuksen päälle ja teki hänestä voidellun, Kristuksen. Tällä tavoin synnytettiin luvattu Messias eli Kristus. Mikä sanoinkuvaamaton ilo sen onkaan täytynyt olla taivaalliselle Äidille samoin kuin hänen Aviomiehelleen! Jos kerran Jumalan enkelipojat riemuitsivat Jeesus-lapsen syntyessä Juudan Betlehemissä, niin heidän on tarvinnut iloita vielä enemmän, kun hän tällä tavalla tuli luvatuksi Kristukseksi, heidän Jumalansa Jehovan messiaaniseksi Palvelijaksi. (Luuk. 2:10, 13, 14; Matt. 3:13–17; Joh. 16:21) Kun hänen elämänsä otettiin pois maan päältä ja hänet herätettiin kuolleista, taivaassa oleva äitijärjestö sai hänet takaisin ”esikoisena kuolleista” ja iloitsi saadessaan hänet jälleen taivaallisten poikiensa joukkoon. (Kol. 1:18; Ilm. 1:5, 17, 18) Sen ilo oli ennustettu!

5, 6. a) Mikä syy iloitsemiseen esitettiin Jesajan 54:1:ssä tälle taivaalliselle ”vaimolle”? b) Kuinka monen ”pojan” hengellinen äiti hänestä oli tuleva?

⁵ Jesajan 54:1 näet sanoo: ”Riemuitse, sinä hedelmätön, joka et ole synnyttänyt, huuda ilosta ja riemahda, sinä, joka et ole synnytyskivuissa ollut. Sillä hyljätyllä on lapsia enemmän kuin aviovaimolla [naisella, jolla on aviomiesomistaja, UM], sanoo Herra.”

⁶ Kristitty apostoli Paavali soveltaa tämän henkeytetyn raamatunkohdan, mutta ei juutalaiseen kansaan sen Babylonin pakkosiirtolaisuuden jälkeen, vaan taivaassa olevaan Jehovan vaimojärjestöön. Jesajan ennustuksen mukaan Jumalan taivaallisella järjestöllä oli oleva enemmän lapsia kuin Messias Jeesus, jota se oli odottanut kauan ikään kuin hedelmättömänä. Sen oli sen tähden määrä tulla Messiaan Jeesuksen 144000 seuralaisen hengelliseksi äidiksi. Messias Jeesus oli oleva Esikoinen näiden sen muiden hengellisten poikien joukossa. Sen ilo alkoi, kun se synnytti eli tuotti esikoisen, Messiaan Jeesuksen, mutta se synnyttäisi edelleen kaikki Messiaan Jeesuksen Valtakunnan perijätoverit. Apostoli Paavali oli yksi näistä Kristuksen tulevista perijätovereista, ja juuri hän esitti henkeytettynä Jesajan 54:1:n sovellutuksen.

7–9. Miten apostoli Paavali soveltaa Jesajan 54:1:n verratessaan juutalaista kansaa Jumalan taivaalliseen järjestöön?

⁷ Verratessaan juutalaista kansaa, joka oli ollut avioliitossa Jehova Jumalan kanssa Mooseksen välittämän lakiliiton kautta (mutta joka oli hylännyt Jeesuksen Kristuksen), Jumalan taivaalliseen vaimojärjestöön apostoli Paavali kirjoittaa: ”Esimerkiksi on kirjoitettu, että Aabraham sai kaksi poikaa, toisen palvelustytöstä [egyptiläisestä Haagarista] ja toisen vapaasta vaimosta [vaimostaan Saarasta], mutta palvelustytöstä oleva [nimeltään Ismael] syntyi todellisuudessa lihallisella tavalla [ennen kuin Aabraham oli tullut sukupuolisesti kykenemättömäksi], vapaasta vaimosta oleva [nimeltään Iisak] taas [Jumalan] lupauksen välityksellä. Tämä on vertauskuvallinen näytelmä, sillä nämä naiset [Haagar ja Saara] tarkoittavat kahta liittoa, toinen Siinainvuorelta [Mooseksen välityksellä], joka tuottaa lapsia orjuuteen ja joka on Haagar [orjatyttö]. Nyt tämä Haagar tarkoittaa Siinaita, Arabiassa olevaa vuorta, ja hän vastaa nykyistä Jerusalemia, sillä se on orjuudessa lapsineen. Mutta ylhäällä oleva Jerusalem on vapaa, ja se on meidän äitimme.

⁸ ”Sillä on kirjoitettu [Jesajan 54:1:ssä]: ’Iloitse, sinä hedelmätön vaimo [ylhäällä oleva Jerusalem], joka et synnytä; puhkea riemuun ja huuda äänekkäästi, sinä vaimo, jolla ei ole synnytystuskia, sillä hylätyn vaimon lapset ovat lukuisammat kuin sen, jolla on mies.’ Nyt me, veljet, olemme lupauksen lapsia, samoin kuin Iisak oli. Mutta niin kuin silloin lihallisella tavalla syntynyt [Ismael] rupesi vainoamaan hengellisellä tavalla syntynyttä [Iisakia], niin nytkin. Mitä kuitenkin Raamattu sanoo? ’Aja ulos palvelustyttö ja hänen poikansa, sillä palvelustytön poika ei tule missään tapauksessa olemaan perillinen vapaan vaimon pojan kanssa.’ Siksi, veljet, emme ole palvelustytön, vaan vapaan vaimon lapsia.

⁹ ”Sellaiseen vapauteen Kristus vapautti meidät.” – Gal. 4:22–5:1.

10, 11. a) Miten Jesajan 54:13 osoittaa, että ”ylhäällä olevalla Jerusalemilla” olisi enemmän hengellisiä lapsia kuin vain Jeesus? b) Keihin Jeesus Kristus sovelsi tämän raamatunkohdan?

¹⁰ Koska ”ylhäällä olevalla Jerusalemilla”, jonka ”aviomiesomistaja” (UM) on sen Suurenmoinen Tekijä Jehova, oli oleva paljon muitakin hengellisiä lapsia kuin Messias Jeesus, sen esikoinen, niin Jesajan 54:13:ssa sanotaan sille: ”Sinun lapsesi ovat kaikki Herran opetuslapsia [Jehovan opettamia, UM], ja suuri rauha on sinun lapsillasi oleva.”

¹¹ Jeesus Kristus sovelsi tämän raamatunkohdan omiin opetuslapsiinsa, kun hän sanoi juutalaisille: ”Profeetoissa on kirjoitettuna: ’Ja he tulevat kaikki olemaan Jehovan opettamia.’ Jokainen, joka on kuullut Isältä ja on oppinut, tulee minun luokseni.” (Joh. 6:45) Isän tarkoitus oli, että Jeesuksesta tulisi ”esikoinen monien veljien joukossa”. (Room. 8:29) ”Ylhäällä oleva Jerusalem” on myös kaikkien näiden Jeesuksen Kristuksen hengellisten veljien taivaallinen äiti. Hänen ”aviomiesomistajansa” Jehova kehottaa siis hyvällä syyllä häntä eikä maallista Jerusalemia, joka hylkäsi Messiaan, ’riemuitsemaan’ ja ’huutamaan ilosta’, koska hänestä on lopultakin tullut niin monien muidenkin hengellisten poikien kuin Messiaan Jeesuksen äiti. – Jes. 54:1.

12. Mihin näille hengellisille pojille annettuun voimakkaaseen rohkaisuun Jesajan 54. luku päättyy?

¹² Näitä hengellisiä poikia koskee varma vakuutus Jumalan suojeluksesta ja varjeluksesta, joka esitettiin ”ylhäällä olevalle Jerusalemille” seuraavin sanoin: ”Jokainen ase, joka valmistetaan sinun varallesi, on oleva tehoton; ja jokaisen kielen, joka nousee käymään sinun kanssasi oikeutta, sinä osoitat vääräksi. Tämä on Herran palvelijain perintöosa, tämä heidän vanhurskautensa, minulta saatu, sanoo Herra.” Jesajan 54. luku, joka on osoitettu ”ylhäällä olevalle Jerusalemille”, päättyy näin voimakkaaseen rohkaisuun. – Jes. 54:17.

KUTSU JUODA JA SYÖDÄ SELLAISTA MIKÄ ON ARVOKASTA

13. Millä vetoavalla kutsulla Jesajan seuraava luku alkaa?

¹³ Kaiken sen hyvän huomioon ottaen, mikä on seurauksena tuon kauniin ennustuksen täyttymyksestä, esitetään kaikkien kuultavaksi sopiva kutsu: ”Kuulkaa, kaikki janoavaiset, tulkaa veden ääreen. Tekin, joilla ei ole rahaa, tulkaa, ostakaa ja syökää; tulkaa, ostakaa ilman rahatta, ilman hinnatta viiniä ja maitoa. Miksi annatte rahan siitä, mikä ei ole leipää, ja työnne ansion siitä, mikä ei ravitse? Kuulkaa minua, niin saatte syödä hyvää, ja teidän sielunne virvoittuu lihavuuden ääressä. Kallistakaa korvanne ja tulkaa minun tyköni; kuulkaa, niin teidän sielunne saa elää. Ja minä teen teidän kanssanne iankaikkisen liiton, annan lujat Daavidin armot. Katso, hänet minä asetin kansoille todistajaksi, kansojen ruhtinaaksi ja käskijäksi.” – Jes. 55:1–4.

14. a) Kuka esittää tämän kutsun? b) Keille se osoitetaan ja miksi?

¹⁴ Kuka muu kuin Jehova Jumala, kaiken elämän Lähde, voisi esittää näin suurenmoisen kutsun ja lupauksen? Siihen liittyy hänen messiaaninen Palvelijansa, jonka hän antaa ”kansojen ruhtinaaksi ja käskijäksi”. Noiden kansojen pitäisi kiinnostua Jumalan antamasta kutsusta. Mutta kaikkein ensiksi kutsu osoitetaan Jehovan kansalle, joka on liitossa hänen kanssaan mutta joka havaitsee olevansa epätyydyttävissä olosuhteissa. Miksi? Koska siihen kuuluvat uurastavat ja ostavat ja syövät ja juovat, mutta kuolevat jatkuvasti ilman toivoa. Saamme johtolangan tilanteen ymmärtämiseksi, kun muistamme, että profeetta Jesaja ennusti Jerusalemin tuhon, Juudan maan autioittamisen ja juutalaisten joutumisen pakkosiirtolaisuuteen pakanalliseen Babylonian maahan. Maan autiona olo, jonka aikana sen syntyperäiset asukkaat olisivat pakkosiirtolaisuudessa, oli kestävä seitsemänkymmentä vuotta, vuodesta 607 vuoteen 537 ennen ajanlaskumme alkua.

15. Kenen välityksellä Jehova ennustuksensa mukaan varaisi vapautuksen juutalaiselle kansalle, ja miksi hänen osansa kiinnostaa erikoisesti meitä?

¹⁵ Babylonia, sen väärät jumalat ja niiden palvonta sekä sen imperialismi ja kaupallisuus, ei tarjonnut pakkosiirtolaisuudessa oleville juutalaisille mitään. Se ei tarjonnut mitään toivoa vapautumisesta, joka olisi suonut tilaisuuden elävän tosi Jumalan palvonnan aloittamiseen uudelleen heidän kotimaassaan: ”Onko tämä se mies [Babylonian kuningas], . . . joka ei päästänyt vankejansa kotiin?” (Jes. 14:16, 17) Kuka voisi murtaa tämän maailmanvallan, Babylonian, otteen ja päästää sen juutalaiset vangit vapaiksi, niin että he voisivat palata kotimaahansa ja aloittaa uudelleen Jehovan palvonnan ennallistetun Jerusalemin jälleenrakennetussa temppelissä? Jumala itse voi toteuttaa sen, ja hänellä oli palvelija, jota hän voi käyttää siihen tarkoitukseen. Tämä maallinen palvelija oli persialainen Kyyros eli Koores, jonka nimenkin Jehova ennusti kauan ennen hänen syntymäänsä. (Jes. 44:28–45:6) Tämä Babylonian muinainen persialainen valloittaja ei ollut pelkästään historiallinen henkilö vaan myös profeetallinen esikuva Jehovan messiaanisesta Palvelijasta, jota Hän käyttäisi kukistamaan ja tuhoamaan nykyisen Suuren Babylonin eli väärän uskonnon maailmanmahdin.

16. Mikä muinoin oli hengellisessä merkityksessä kuin ruokaa ja juomaa pakkosiirtolaisuudessa oleville juutalaisille?

¹⁶ Saatavissa on vettä, leipää, viiniä ja maitoa, joilla ravita ja virkistää itseään, ja niitä voivat saada nekin, joilla ei ole rahaa, jolla maksaa sen, mitä he syövät ja juovat! Niin sanoo Jehova Jumala. Hän ei tietenkään puhu niistä kirjaimellisessa merkityksessä. Hän puhuu sellaisesta, mikä vastaa näitä ja pitää ihmisen hengellisesti elossa ja johtaa todelliseen elämään, ikuiseen elämään, johon liittyy todellinen elämänhalu ja elämän tarkoitus. Ennen muinoin olivat elintärkeitä ne varaukset, jotka Jehova Jumala teki vapauttaakseen pakkosiirtolaisuudessa olevan kansansa Babyloniasta ja ennallistaakseen kansaansa kuuluvat heidän kotimaahansa, jonka Jumala oli antanut heille. Ensimmäisenä järjestyksessä oli vapautussanoma, joka piti pakkosiirtolaisissa yllä toivoa. Sitten oli Jehova Jumalan maallisen palvelijansa välityksellä antama säädös, jonka vapautussäädöksen perusteella oli ryhdyttävä toimintaan. Kun sitten toimintaan ryhdyttiin, oli tapahtuva paluu kotimaahan ja Jumalan loistavien ennustusten toteutuminen heidän rakkaassa maassaan, johon he olisivat jälleen asettuneet asumaan. Siitä olisi koituva samanlainen ilo kuin parhaitten viinien juomisesta. – Ps. 104:15.

17. Ketkä itse asiassa ovat nykyajan babylonilaisia, ja millaista heidän ravintonsa on?

¹⁷ Nykyään maapallon miljardit asukkaat havaitsevat olevansa Suuren Babylonin uskonnollisen, moraalisen, älyllisen ja yhteiskunnallisen sorron alaisuudessa, eivät ainoastaan ns. pakanamaissa, vaan yhtä suuressa määrin kristikunnassa. He maksavat rahaa uskonnostaan sen mukaan kuin heidän monet lahkonsa ja kulttinsa ovat kaupallistaneet uskonnon. Heidän uskontonsa eivät ole erottaneet heitä tästä maailmasta, vaan ovat kannustaneet heitä olemaan aktiivinen osa tästä maailmasta ja antaneet hyväksymyksen sille. Heidän uskontonsa eivät ole estäneet heitä panemasta luottamustaan ihmisiin ja ihmistekoisiin laitoksiin. Ei edes kristikuntaan kuuluvilla ole muuta odotetta kuin se, että ihmiset ratkaisisivat maailman ongelmat ja saisivat aikaan helpotuksen. He ovat itse asiassa nykyajan babylonilaisia, eikä heidän uskonnollinen ravintonsa todella tyydytä heitä eikä tuota tosi vapautusta.

18. a) Minkä liiton välityksellä Jehovalla on nykyään kansa, joka on liittosuhteessa häneen? b) Ketkä pitävät uskollisesti kiinni tästä uudesta liitosta?

¹⁸ Kuudennella vuosisadalla ennen ajanlaskumme alkua ne, joiden ei olisi pitänyt olla muinaisen Babylonian ”vankeja”, olivat niitä, jotka olivat Mooseksen välityksellä tehdyssä lakiliitossa Jehova Jumalan kanssa. Jos he olisivat rakkaudellisesti panneet täytäntöön liiton velvoitukset Häntä kohtaan, he eivät olisi olleet pakkosiirtolaisia pakanallisessa Babyloniassa, kaukana autioitetusta kotimaastaan. Jehovalla on nykyäänkin kansa, joka on liittosuhteessa Häneen kansallisen liiton välityksellä. Tämän liiton Välittäjä on Jehovan messiaaninen Palvelija, joka on suurempi kuin profeetta Mooses. Tämä liitto tuli Mooseksen välittämän lakiliiton sijaan vuonna 33. Se on uusi liitto, jonka Jeremian 31:31–34 ennusti. Kun Jeesus Kristus asetti Herran ehtoollisen uhrikuolemansa muistoksi, hän sanoi verensä varaavan keinon tämän uuden liiton vahvistamiseen ja voimaan saattamiseen. (Matt. 26:26–30; Luuk. 22:19, 20; 1. Kor. 11:20–26) Jehovan kristityt todistajat viettävät tottelevaisesti tätä Herran ehtoollista joka vuosi sen vuosipäivänä. He pitävät uskollisesti kiinni Jehovan uudesta liitosta.

19. Millä keinoilla Suuri Babylon sai Jehovan kristityt todistajat valtaansa ensimmäisen maailmansodan kuluessa, ja millaisilta tulevaisuudenodotteet heistä näyttivät?

¹⁹ Koko Suuri Babylon väärän uskonnon maailmanmahtina on lakkaamatta vastustanut Jehovan kristittyjä todistajia. Ensimmäisen maailmansodan aikana vuosina 1914–1918 se sai heidät todella valtaansa maailmallisten, maallisten rakastajiensa välityksellä. Poliittisten, sotilaallisten ja oikeusviranomaisten avulla Suuri Babylon aiheutti näille Jehovan palvojille kaikenlaista vainoa, mm. kieltoja heidän uskonnolliselle kirjallisuudelleen, jonka välityksellä he tutkivat Pyhää Raamattua. Heidän järjestönsä, jonka tarkoitus oli levittää julkisesti Raamatun hyvää uutista, oli pahoin lamaantunut, varsinkin kun Jehovan näkyvän järjestön hallitsevan elimen jäsenet vangittiin sellaisten syytteiden perusteella, jotka sodan jälkeen kumottiin ja hylättiin oikeudessa. Odotteet tilanteen muuttumisen suhteen olivat hyvin synkät, ja Jehovan tahtoon tyytyvinä ja alistuvina odotettiin pahinta. Jumalan kaitselmuksesta jatkettiin virallisen lehden Vartiotorni ja Kristuksen läsnäolon airut julkaisemista kahdesti kuussa niiden hengelliseksi rakennukseksi, jotka voivat saada sen sota-ajan oloista huolimatta.

20, 21. Miten Jehovan palvojien olosuhteet maan päällä tekivät ensimmäisen maailmansodan jälkeisen ajan sopivaksi Jesajan 55:1, 2:n nykyiselle soveltumiselle?

²⁰ Mutta yhtäkkiä ensimmäinen maailmansota loppui. Se ei johtanut maailmanvallankumoukseen ja anarkiaan eli Harmagedonin taisteluun, niin kuin raamatuntutkijat odottivat. Jehovan vilpittömät palvojat, jotka olivat uudessa liitossa hänen kanssaan hänen Välittäjänsä Jeesuksen Kristuksen toiminnan kautta, havaitsivat olevansa yhä lihassa maan päällä, mutta vielä Suuren Babylonin ja sen poliittisten, sotilaallisten ja juridisten rakastajien vankeina! Heidän eteensä avautui odottamaton sodanjälkeinen kausi mahdollisuuksineen jatkaa hyvän uutisen julistamista Jumalan sanasta. Nyt oli mitä sopivin aika Jumalan, jota he palvoivat kaikesta Suuren Babylonin aiheuttamasta vastustuksesta ja sorrosta huolimatta, tehdä jotakin heidän hyväkseen ja oman nimensä tähden. Nyt oli oikea aika Jesajan elämääelvyttävän sanoman nykyisen vastineen esittämiselle:

²¹ ”Kuulkaa, kaikki janoavaiset, tulkaa veden ääreen. Tekin, joilla ei ole rahaa, tulkaa, ostakaa [viljaa] ja syökää; tulkaa, ostakaa ilman rahatta, ilman hinnatta viiniä ja maitoa. Miksi annatte rahan siitä, mikä ei ole leipää, ja työnne ansion siitä, mikä ei ravitse? Kuulkaa minua, niin saatte syödä hyvää, ja teidän sielunne virvoittuu lihavuuden ääressä.” – Jes. 55:1, 2.

22. Mikä silloin osoittautui kuin vedeksi, leiväksi, viiniksi ja maidoksi Jehovan nykyiselle kansalle?

²² Tällainen sanoma tuli Jehova Jumalalta hänen messiaanisen Palvelijansa, Jeesuksen Kristuksen, välityksellä. Sen tarkoitus oli kohottaa Hänen kansansa masentuneesta, kielteisestä mielentilasta ja valaa siihen elämää ja toivoa. Mikä sitten olisi kuin vettä, joka sammuttaisi heidän kiihkeän totuuden ja vanhurskauden janonsa? Kuin leipää, joka ravitsisi ja vahvistaisi heidän omistautumistaan sydämestään Jumalalle? Kuin viiniä, joka saisi heidän sydämensä iloitsemaan terveyttä antavalla riemulla? Kuin maitoa, joka lihottaisi ja parantaisi heidän hyvinvoinnin tilaansa, joka heillä on suhteessaan ainoaan elävään tosi Jumalaan? (Ps. 104:15) Se oli raamatullinen sanoma Suuresta Babylonista vapautumisesta Jumalan perustetun messiaanisen valtakunnan välityksellä! Se oli sanoma heidän vapautumisestaan tämän maailman orjuudesta, joka maailma on Suuren Babylonin ”ystävä”, jotta he voisivat taistella palvontavapauden puolesta ja julistaa maailmanlaajuisesti Jumalan valtakunnan hyvää uutista koko ahdingossa olevan ihmiskunnan siunaukseksi.

23. Miten osoittautui todeksi, että tämä varaus oli käytettävissä ’rahatta ja hinnatta’?

²³ Jehova Jumalan sorrettujen palvojien ei tarvinnut maksaa tästä vapautussanomasta! Heidän ei tarvinnut maksaa Suuren Babylonin orjuudesta pois pääsemisestä! Sanoma tarjottiin heille ilmaiseksi vastaan otettavaksi, ja heidän täytyi toimia sen mukaan rohkeasti ja vakaumuksellisesti! Siinä tapauksessa se olisi kuin virkistävää vettä, vahvistavaa leipää, iloa antavaa viiniä ja lihottavaa maitoa. ”Te tulette tuntemaan totuuden, ja totuus vapauttaa teidät.” – Joh. 8:32.

24. Mikä todistus vapautumisesta ilmeni keväällä 1919?

²⁴ Konkreettinen merkki tästä vapautumisesta tuli keväällä vuonna 1919, ensimmäisenä sodanjälkeisenä vuonna, kun Jehovan kristittyjen palvojien hallitsevan elimen jäsenet vapautettiin vankeudesta Atlantassa Georgian osavaltiossa Yhdysvalloissa olevasta liittovaltion kuritushuoneesta. Pian sen jälkeen liittovaltion esittämät syytteet näitä kristittyjä vastaan kumottiin, ja myöhemmin oikeus hylkäsi ne. Näin Jehovan kristittyjen palvojien hallitsevan elimen jäsenet vapautettiin vääristä syytöksistä, joiden mukaan he olisivat olleet laittomia kansalaisia, vaarallisia maan turvallisuudelle. Jehovalta Jeesuksen Kristuksen, hänen Palvelijansa, välityksellä tulevaa kristillistä vapautta arvostavina ryhdyttiin nyt tutkimaan perusteellisemmin Hänen Pyhää Raamattuaan sen selville saamiseksi, mikä oli Jumalan tahto kansansa suhteen tänä odottamattomana sodanjälkeisenä kautena.

25. a) Mitä tehtiin vuonna 1919 rohkeuden valamiseksi Jumalan palvelijoihin? b) Mistä ilmoitus Kultainen Aika -lehden ilmestymisestä oli merkki?

²⁵ Raamatun tutkiminen ei jättänyt mitään epävarmuutta Jumalan tahdon suhteen. Se osoitti pettämättömän varmasti Valtakunnan työn olevan Jehovan palvojien edessä, jotka olivat säilyneet elossa ensimmäisen maailmansodan vainoissa ja ankarina aikoina. Rohkeuden valamiseksi heidän sydämiinsä ilmestyi vuoden 1919 englanninkielisessä Vartiotornissa elokuun 1. ja 15. päivän numeroissa (suom. vuoden 1920 tammi- ja helmikuun sekä vuoden 1921 elokuun numerossa) kaksiosainen pääkirjoitus aiheesta ”Siunatut ovat ne, jotka ovat pelottomat”. Tämä teema oli avainaiheena näiden palvojien kahdeksanpäiväisessä yleiskonventissa 1.–8. syyskuuta Cedar Pointissa Ohiossa. Merkkinä siitä, että heille oli varattuna enemmän hengellistä ravintoa ja että heillä oli edessään enemmän ja suurempaa työtä, Vartiotornin Raamattu- ja Traktaattiseuran presidentti esitti 5. syyskuuta 1919 sykähdyttävän ilmoituksen 6000 konventtilaiselle. Mitä siinä ilmoitettiin? Että Seura aikoi ryhtyä julkaisemaan uutta lehteä Vartiotornin lisäksi. Tämän uuden joka toinen viikko ilmestyvän lehden nimi olisi ”Kultainen Aika” ja se olisi Jehovan kristittyjen palvojien virallisen lehden täydentävä sisarjulkaisu. Senkin tarkoitus oli julistaa Jumalan valtakuntaa.

26. Mistä syystä Kultaista Aikaa alettiin julkaista, kuten sen ensimmäisessä numerossa mainittiin?

²⁶ Ensimmäisen numeron alkusanoissa osoitettiin silloiset taustatekijät, joiden vallitessa tämän uuden lehden ensiesiintyminen tapahtui 1. lokakuuta 1919. Niissä sanottiin mm.:

Sen tarkoitus on selittää jumalallisen viisauden valossa nykyajan suurten ilmiöiden tosi merkitys ja osoittaa ajatteleville ihmisille eittämättömin ja vakuuttavin todistein, että ihmiskunnan suuremman siunauksen aika on nyt käsillä. Kuin huutavan äänenä sekasorron korvessa sen tehtävä on julistaa kultaisen ajan tulemista.

Maailmassa on nykyään enemmän murheellisia sydämiä kuin minään historian aikana. Tuhoava sota on tuottanut tuskaa kansoille, kunnes ne ovat raadeltuja ja verenvuotoon kuolemassa. Sodan vanavedessä tuli ankara tuhoisa influenssa, joka vaati kaksi kertaa enemmän uhreja kuin kaatui sodassa. Muutamana viime vuonna on miljoonia ihmisiä kuollut, ja toiset miljoonat surevat omaistensa menettämistä.

Elinkustannukset kohoavat kaikkialla yhä korkeammiksi, ja todellinen puute ja nälkä uhkaavat monia ihmisiä. Melkein kaikilla maailman elinkeinoaloilla työntekijät ovat lakossa tai uhkaavat ryhtyä lakkoon ja siten pysähdyttää kauppamaailman pyörät. Yleistä levottomuutta on kaikkialla.

Rahamiehet ovat yhtä hämmentyneitä. . . .

KULTAINEN AIKA tulee viemään ihmisten koteihin toivotun sanoman, joka on omiaan palauttamaan tyyneyden levottomiin mieliin ja lohdutuksen murheellisiin sydämiin. Me emme odota saavamme tätä aikaan ihmisviisaudella, koska sitä on kokeiltu ja se on epäonnistunut ja sellainen viisaus on tyhmyyttä Jehovan silmissä. Mutta me tulemme näyttämään ihmisille selvät ja kiistattomat todisteet nykypäivien tapahtumien valossa ja paljastamaan Jumalan ilmaiseman parannuskeinon ihmisten asioiden uudelleen järjestämiseksi, mikä tulee täyttämään kaikkien kansojen toiveen ja varmistamaan ihmisille elämän, vapauden ja onnellisuuden. Me kutsumme kaikkia järjestystä rakastavia, lainkuuliaisia, Jumalaa pelkääviä ihmisiä auttamaan tämän lohdutuksen sanoman viemisessä niille, jotka haluavat saada lohdutusta.

27, 28. Mihin suurenmoiseen toivoon tämä lehti kiinnitti huomion, mutta minkä täytyi tulla ensin?

²⁷ Tässä oli siis upouusi lehti, joka kohdisti pelottomasti huomion eteenpäin paratiisin ennallistamiseen tänne maan päälle ja sen tekemiseen maailmanlaajuiseksi kaikkien ihmisten nautittavaksi, millaisia tahansa he olisivatkin rodultaan, ihonväriltään tai kansallisuudeltaan. Mutta ennen kuin tämä kirjaimellinen maallinen paratiisi annetaan ihmiskunnalle Jumalan messiaanisen valtakunnan toimesta, Jehovan kristittyjen palvojien keskuuteen, jotka on nyt ennallistettu hänen suosioonsa, täytyi perustaa hengellinen paratiisi. Tämän tähden Jesajan 55. luku sanoi sen jälkeen, kun oli esitetty kutsu nauttia Jumalan elämääantavia varauksia:

²⁸ ”Kallistakaa korvanne ja tulkaa minun luokseni. Kuunnelkaa, niin teidän sielunne pysyy elossa, ja minä teen auliisti teidän kanssanne määräämättömään aikaan kestävän liiton, joka koskee Daavidille luvattuja rakkaudellisia huomaavaisuuksia, jotka ovat luotettavat. Katso! Minä olen antanut hänet todistajaksi kansallisille ryhmille, johtajaksi ja käskijäksi kansallisille ryhmille.” – Jes. 55:3, 4, UM.

IKUINEN VALTAKUNTALIITTO

29. a) Minkä vaikutuksen ne kokivat, jotka kallistivat korvansa ja tulivat Jehovan luo noudattaen Jesajan 55:3, 4:ssä esitettyä kutsua? b) Mikä yhteys on näiden siunausten ja ’Daavidille luvattujen rakkaudellisten huomaavaisuuksien välillä, jotka ovat luotettavat’?

²⁹ Ne, jotka kallistivat korvansa ja tulivat Jehovan luo sodanjälkeisenä vuonna 1919, uudistuivat hengelliseltä elämältään, jota ylläpitivät ne hengelliset varaukset, joita Jehova nyt kutsui kansaansa nauttimaan. Heidän sielunsa pysyi elossa ja hengellisesti terveenä. Kanava, jonka kautta hänen uskolliset kristityt palvojansa saisivat kaikki nämä ennallistamiseen liittyvät siunaukset, oli oleva messiaaninen Valtakunta, joka oli syntynyt taivaissa vuonna 1914 ”pakanain aikojen” päättyessä. (Luuk. 21:24, KR; Dan. 4:13, 20, 22, 29; Ilm. 12:1–10) Juuri tätä tarkoitti Jehovan lupaus, jonka mukaan Hän tekisi Valtakunnan julistajien kanssa määräämättömään aikaan kestävän liiton, ”joka koskee Daavidille luvattuja rakkaudellisia huomaavaisuuksia, jotka ovat luotettavat”. Nämä Jumalan lupaamat rakkaudelliset huomaavaisuudet merkitsivät sitä, että oikeus valtakuntaan pysyisi jatkuvasti Jerusalemin kuninkaan Daavidin sukuhaarassa aina hänen maineikkaimpaan Jälkeläiseensä, luvattuun Messiaaseen, asti, ja sen jälkeen messiaaninen Valtakunta kuuluisi Tälle ikuisesti.

30, 31. a) Miten nuo Daavidille luvatut rakkaudelliset huomaavaisuudet osoittautuivat ”luotettaviksi”? b) Miten apostoli Paavali sovelsi Jesajan 55:3:ssa annetun lupauksen, kun hän puhui Pisidian Antiokiassa?

³⁰ Koska Daavidille luvatut rakkaudelliset huomaavaisuudet olivat ”luotettavia”, ne olivat pysyviä, lujasti vahvistettuja. (2. Sam. 7:11–16) Tämän vahvistukseksi sanottiin Psalmissa 89:29, 30: ”Minä säilytän armoni hänelle [rakkaudellisen huomaavaisuuteni häntä kohtaan, UM] iankaikkisesti, ja minun liittoni hänen kanssaan on luja. Minä annan hänen jälkeläistensä säilyä iäti ja hänen valtaistuimensa niin kauan, kuin taivaat pysyvät.” (Myös Jer. 33:19–21) Nuo kuningas Daavidille luvatut Jumalan rakkaudelliset huomaavaisuudet osoittautuivat luotettaviksi, sillä ne saavuttivat huippunsa hänessä, joka oli oleva ikuinen Kuningas, Messias. Siitä, kuka tämä oli, ei ole mitään epäilystä, sillä apostoli Paavali sovelsi Jesajan 55:3:n lupauksen Jeesukseen Kristukseen.

³¹ Puhuessaan Pisidian Antiokian juutalaisessa synagogassa Vähässä-Aasiassa apostoli Paavali sanoi kuulijakunnalleen: ”Me julistamme teille sen hyvän uutisen esi-isille annetusta lupauksesta, että Jumala on täyttänyt sen kokonaan meille, heidän lapsilleen, herättämällä Jeesuksen, kuten myös toiseen psalmiin on kirjoitettu: ’Sinä olet minun poikani, tänä päivänä minusta on tullut sinun Isäsi.’ Ja sen, että hän herätti hänet kuolleista ja ettei hänen ollut enää määrä palata turmeltumiseen, hän on esittänyt näin: ’Minä tulen antamaan teille Daavidille luvatut rakkaudelliset huomaavaisuudet, jotka ovat luotettavat.’ Siksi hän sanoo myös eräässä toisessa psalmissa: ’Sinä et salli uskollisesi nähdä turmeltumista.’ Sillä Daavid tosin palveli Jumalan nimenomaista tahtoa omassa sukupolvessaan ja nukahti kuolemaan ja pantiin esi-isiensä pariin ja näki turmeltumisen. Hän taas, jonka Jumala herätti, ei nähnyt turmeltumista.” – Apt. 13:32–37.

32. Kenessä Jesajan 55:4 täyttyy?

³² Messiaaninen valtakunta, joka perustettiin taivaissa vuonna 1914 kuolleista herätetyn, turmeltumattoman Jeesuksen Kristuksen alaisuuteen, on siis jatkanut toimintaansa tähän saakka ja tulee jatkamaan vielä tulevat tuhat vuotta ihmiskunnan siunaukseksi maallisessa paratiisissa. Jehova Jumala ei niin muodoin tarkoittanut yhä kuolleena olevaa Daavidia, kun hän sanoi edelleen Jesajan 55:4:ssä: ”Katso! Minä olen antanut hänet todistajaksi kansallisille ryhmille, johtajaksi ja käskijäksi kansallisille ryhmille.” (UM) Ei, vaan Jehova tarkoittaa tässä Daavidin luvattua Jälkeläistä, Jeesusta Kristusta, jossa Daavidin kanssa ikuisesta valtakunnasta tehty liitto tulee pysymään.

33. Kenen puolesta hän on ”todistaja kansallisille ryhmille”?

³³ Kenen puolesta tämä on asetettu ”todistajaksi kansallisille ryhmille”? Asettajan itsensä, Jehovan, puolesta. Jeesus Kristus oli Hänen todistajansa maan päällä, Jehovan todistaja. Jesajan 43:9:ssä Jehova haastaa kaikki kansojen jumalat todistamaan, että he ovat todella eläviä jumalia, jotka osaavat ennustaa oikein edessä olevia tapahtumia. Tuottakoot nämä väärät jumalat todistajansa, niin että ihmiset voivat kuulla näiltä todistajilta, mitä heidän jumalansa ovat sanoneet ennustaessaan, ja voivat sitten sanoa: ”Se on totta.” Nuo väärät jumalat eivät voisi menetellä siten. Mutta Jehova elävänä, totuudellisena Jumalana voi tuottaa puolestaan todistajia, ja Hänen suurin koskaan maan päällä ollut todistajansa oli hänen ainosyntyinen Poikansa, Jeesus Kristus. Hän oli sen kansan lihallinen jäsen, jolle Jesajan 43:10:n sanat on osoitettu: ”Te olette minun todistajani, sanoo Herra [Jehova, UM], minun palvelijani, jonka minä olen valinnut.”

34. a) Keille Jeesus oli ensiksi todistaja, kun hän oli ihminen maan päällä? b) Ketkä muut kuulisivat hänen todistuksensa ennustuksen mukaan, ja miten tämä on toteutunut?

³⁴ Ollessaan täydellisenä ihmisenä maan päällä Jeesus Kristus sanoi toistuvasti, että hän oli todistamassa taivaallisesta Isästään, Jehova Jumalasta. Siihen aikaan todistus annettiin erityisesti juutalaiselle kansalle. Ilmestyksen 1:5:ssä apostoli Johannes sanoo häntä ”Jeesukseksi Kristukseksi, ’Uskolliseksi Todistajaksi’, ’kuolleista nousseiden esikoiseksi’ ja ’maan kuninkaiden Hallitsijaksi’”. Myös Ilmestyksen 3:14:ssä kuolleista herätetty, kirkastettu Jeesus Kristus esittelee itsensä Vähässä-Aasiassa olleelle Laodikean seurakunnalle sanoen: ”Tämän sanoo Aamen, uskollinen ja totuudellinen todistaja, Jumalan luomakunnan alku.” Mutta Jehova ei ollut antava Messiasta Jeesusta todistajaksi ainoastaan juutalaiselle kansalle, vaan myös ”kansallisille ryhmille”. Hänen todistuksensa Jumalasta, jonka messiaaninen Palvelija hän on, on tarkoitettu koko ihmiskunnalle kansallisuudesta, ihonväristä tai rodusta riippumatta. Hän antaa tätä elintärkeätä todistusta nyt maan päällä olevien uskollisten todistajatovereittensa välityksellä. Jehovan kristityt todistajat antavat nykyään hyvin mielellään ”kansallisille ryhmille” yli 200 maassa ja saariryhmässä samaa todistusta kuin Jeesus Kristus antoi.

35, 36. a) Mistä se uskollisuus, jota Jeesus on osoittanut todistajana, antaa varmuuden? b) Mitä rinnakkaisuuksia havaitsemme Daavidin tapauksesta sille, että Jeesus on ”johtaja ja käskijä”?

³⁵ Ensin täytyy antaa totuudellinen ja luotettava todistus, ennen kuin ryhdytään toimenpiteisiin niiden suhteen, joille todistus on annettu. (Matt. 24:14) Jeesus Kristus oli uskollinen maan päällä todistukseksi Jumalan totuudelle. (Joh. 18:37) Hän kuoli sellaisen totuuden asian puolesta.

³⁶ Me voimme luottaa varmasti siihen, että hän on aivan yhtä uskollinen niissä vastuunalaisissa toimeenpanotehtävissä, jotka annetaan hänelle taivaissa. Hänen Jumalansa ei anna häntä vain ”todistajaksi kansallisille ryhmille”. Hän antaa hänet sen jälkeen ”johtajaksi ja käskijäksi kansallisille ryhmille”. Jehova korotti Daavidin pelkästä Juudan Betlehemissä olleesta paimenpojasta Jumalan kansan ”johtajaksi”. (2. Sam. 7:8, UM) Koska Daavid oli Juudan sukukunnan jäsen, niin silloin kun hänestä tuli koko Israelin kuningas, tuli ”hallitsijansauva” asetetuksi Juudan jälkeläisen jalkojen väliin hänen istuutuessaan kuninkaalliselle valtaistuimelleen. (1. Moos. 49:10) Sen ei pitänyt sen jälkeen milloinkaan siirtyä pois Juudan sukukunnan hallusta, kunnes tulisi Messias, Siilo eli ”hän, jonka se on”.

37. Millaiseksi ”johtajaksi ja käskijäksi” Jeesus Kristus osoittautuu?

³⁷ Vaikka luvattu Messias eli Siilo oli kuningas Daavidin jälkeläinen, hän oli oleva suurempi kuin kuningas Daavid. Hän oli oleva kuningas Daavidinkin Herra. (Ps. 110:1, 2) Tämä merkitsi, ettei Messiaskaan voinut olla vähempää kuin ”johtaja ja käskijä”, niin kuin Daavid oli ollut kansalleen, eikä tämä Messiaan asema koskenut ainoastaan Israelia vaan myös ”kansallisia ryhmiä”. Juuri sellaista kaikkien kansojen ihmiset tarvitsevat, ”johtajaa ja käskijää”, jonka Jehova Jumala on asettanut tosi Edustajakseen. Silloin ihmiset voivat olla varmoja, että tämä messiaaninen ”johtaja ja käskijä” tulee johtamaan ja ohjaamaan heitä sopusoinnussa Jumalan tahdon kanssa heidän ikuiseksi hyödykseen. Juuri tällainen johtaja heillä tulee olemaan kuolleista herätetyssä, kirkastetussa Jeesuksessa Kristuksessa, joka istuutui Jumalan oikealle puolelle taivaissa. Tämän tähden häntä kutsutaan nyt taivaassa leijonan kaltaiseksi Hallitsijaksi, sillä siellä sanotaan: ”Leijona, joka on Juudan sukukunnasta, Daavidin juuri, on voittanut.” – Ilm. 5:5.

38. Miten meidän on mahdollista saada se pysyvä hyöty, jonka Messiaan alamaiset saisivat liiton mukaan?

³⁸ Ne, jotka hyväksyvät Messiaan Jeesuksen antaman todistuksen ja noudattavat hänen johtoaan ja tottelevat hänen käskyjään, ovat siunattuja. Tästä syystä ”määräämättömään aikaan kestävä liitto”, jonka Jehova teki kuningas Daavidin kanssa ikuisesta valtakunnasta, astuu voimaan niiden suhteen, jotka mielellään tulevat Messiaan Jeesuksen alamaisiksi. Tämä messiaaninen hallitus perustetaan hallitsemaan heitä. Siten he saavat pysyvää hyötyä siitä, että Jehova on pitänyt uskollisesti kiinni ’Daavidille lupaamistaan rakkaudellisista huomaavaisuuksista’ luvatun Messiaan tuloon saakka ja aina pakanain aikojen päättymiseen saakka vuoden 1914 syksyllä. Sillä tavalla nämä rakkaudelliset huomaavaisuudet tulivat liiton mukaisesti Messiaan alamaisille. Nämä tottelevaiset alamaiset saavat messiaanisen Valtakunnan suurenmoiset siunaukset, jotka Jumalan rakkaudelliset huomaavaisuudet ovat saaneet aikaan, varsinkin kun on kysymys niistä hengellisistä israelilaisista, joista tulee Kristuksen perijätovereita taivaallisessa valtakunnassa.

39. a) Ketkä saivat hyödyn ensiksi ja millä tavalla? b) Ketkä muut liittyvät parhaillaan hengellisiin pitoihin?

³⁹ Ne, jotka ensiksi saavat hyödyn tästä valtakunnasta, joka syntyi taivaissa vuonna 1914, ovat niitä, jotka vuonna 1919 noudattivat Jumalan kutsua tulla nauttimaan vettä, leipää, maitoa ja viiniä, jotka Jehova oli varannut heille hengellisellä tavalla. (Ilm. 12:1–6, 14) Heidän alistumisensa vastasyntyneen Messiaan valtakunnan alamaisiksi merkitsi heille vapautumista Suuresta Babylonista, väärän uskonnon maailmanmahdista. Maan päällä oleva hengellisten israelilaisten jäännös, jonka jäsenistä oli tullut Suuren Babylonin vankeja ensimmäisen maailmansodan aikana, ilmaisi ensimmäiseksi vastakaikua Jehovan sydämelliseen kutsuun tulla vapaudessa Valtakunnan siunausten hengellisiin pitoihin. Vuoden 1935 keväästä lähtien ”suuri joukko” kaikkiin, kansallisuuksiin kuuluvia ihmisiä, jotka pyrkivät pääsemään vapaiksi Suuresta Babylonista ja palvomaan tosi Jumalaa, on liittynyt hengellisten israelilaisten jäännöksen kanssa nauttimaan suurenmoisista hengellisistä pidoista. (Ilm. 7:9–17) Tästä voimme havaita, kuinka kutsu sielua tyydyttäviin pitoihin liittyy perustettuun messiaaniseen Valtakuntaan.

JEHOVAN ETSIMINEN JUMALANA

40. Miten Raamattu ennustaa niiden Jehovan palvojien lisääntymisen, jotka eivät kuulu hengelliseen Israeliin?

⁴⁰ Jehovan, Raamatun Jumalan, palvojien ennustettiin lisääntyvän, niin että heihin tulisi kuulumaan ”suuri joukko” ihmisiä, jotka eivät olisi hengellistä Israelia. (Ilm. 7:1–8) Jesajan 55:5 jatkaa sanoen: ”Katso, sinä olet kutsuva pakanoita, joita [kansan, jota, UM] sinä et tunne, ja pakanat, jotka eivät sinua tunne, rientävät sinun tykösi Herran, sinun Jumalasi, tähden, Israelin Pyhän tähden, sillä hän kirkastaa sinut.”

41. a) Tiesivätkö hengelliset israelilaiset Babylonin vankeutensa aikana näiden muiden palvojien kokoamisesta? b) Kenen luo nämä hengelliseen Israeliin kuulumattomat palvojat tulevat?

⁴¹ Mitä ilahduttavia yllätyksiä tämä lupaus esittääkään! Kun hengellisen Israelin jäännös oli Babylonin vankeudessa, sillä ei ollut aavistustakaan, että se kutsuisi ”kansan” ulkopuoleltaan. Sellaista kansaa se ei tuntenut sen ymmärryksensä mukaan, joka sillä oli Raamatusta siihen aikaan. Sen vankeuden aikana sellainen ei näyttänyt mitenkään mahdolliselta eikä Jumalan tarkoituksen mukaiselta. Mutta Hänen määräaikanaan se ’kutsuisi’ ”kansan”, minkä tahansa kansan hengellisen Israelin ulkopuolelta. Sellaisen kutsun esittäminen edellyttäisi, että jäännös itse ensin vapautettaisiin Suuren Babylonin vankeudesta! Mutta herättäisikö sellainen kutsu, joka esitettäisiin mille kansoille tahansa erotuksetta, vastakaikua? Varsinkin kun on kysymys sellaisen ”kansan” ihmisistä, ”jotka eivät sinua tunne”, ihmisistä, jotka eivät siihen mennessä ole antaneet mitään asianmukaista tunnustusta hengellisen Israelin jäännökselle? Jesajan 55:5 vastaa myöntävästi hengelliselle Israelille: he ”rientävät sinun tykösi”. He tosiaan kiiruhtavat päästäkseen hengellisen Israelin jäännöksen luo, joka säilyi elossa ensimmäisen maailmansodan yli.

42. Kuka todellisuudessa olisi se, joka vetää puoleensa, niin kuin ennustuksessa mainitaan?

⁴² Miten tämä oikein voisi tapahtua, kun otetaan huomioon että hengellisen Israelin jäännöksen jäsenet olisivat ”kaikkien kansojen vihaamia”. (Matt. 24:9) Se tapahtuisi ”Herran [Jehovan, UM], sinun Jumalasi, tähden”. Se, joka vetää puoleensa, ei olisi vihattu hengellisen Israelin jäännös itse, vaan ”Jehova, sinun Jumalasi”. Hän aikoi tehdä heidän hyväkseen jotakin, koska he eivät olleet omaksuneet Suuren Babylonin vääriä jumalia, vaan olivat pitäneet kiinni Hänestä tosi Jumalana, jota tulee palvoa. Mitä Hän sitten tekisi heidän puolestaan? Tämä mainitaan tarkemmin seuraavissa sanoissa: ”Israelin Pyhän tähden, sillä hän kirkastaa [on kaunistava, UM] sinut.”

43. a) Miten Jehova on ’kaunistanut’ hengelliset israelilaisensa tehden heidät siten vilpitönsydämisille ihmisille viehättäviksi? b) Mihin tilaan Jumala täten saattoi maalliset palvojansa ja miksi?

⁴³ He eivät näytä enää masentuneilta, nälkiintyneiltä, huonosti puetuilta Suuren Babylonin vangeilta, vaan heissä on nyt puoleensavetävää kauneutta hengellisinä israelilaisina. Tämä ei merkinnyt, että he lakkaisivat olemasta ”kaikkien kansojen vihaamia”. Se merkitsi, että heistä tulisi hengellisesti vapaita ihmisiä Kristuksessa. Israelin Pyhä vaatettaisi heidät hengellisellä kauneudella siten, että he ovat hyvin ravittuja hengellisissä pidoissa, joita hän juuri nyt oli laittamassa heille. Hän vaatettaisi heidät hengellisellä kauneudella tekemällä heistä hänen Messiaansa vastasyntyneen valtakunnan edustajia. Vilpitönsydämiset tunnustaisivat heidät ihmisiksi, jotka palvoivat tosi Jumalaa, ja että tämä Jumala on heidän keskuudessaan. Heillä olisi Hänen totuutensa ja he veisivät Valtakunnan hyvää uutista kaikille kansoille todistukseksi. Koska he eivät enää olisi Jumalan epäsuosiossa laiminlyöntinsä tähden, johon he olivat syyllistyneet vähän aikaisemmin, ja koska he nyt olivat osoittaneet katumuksensa Jumalaa kohtaan, heidät vietäisiin hengelliseen paratiisiin, jolta olisi jyrkkä vastakohta Suuren Babylonin uskonnolliselle tilalle. Tällä tavoin nämä kansainvälisesti vihatut kaunistettaisiin hengellisellä viehättävyydellä Jehovan ylistykseksi.

44. a) Millä tavalla hengellisen Israelin jäännös on ’kutsunut’ ”kansaa”, jota se ei ensin tuntenut? b) Miten jäännökseen kuuluvat siten tehdessään antoivat asianmukaisen huomattavan aseman Jumalansa nimelle? c) Mikä sai toiset rientämään hengellisen Israelin jäännöksen luo ja tulemaan Jehovan kristityiksi todistajiksi?

⁴⁴ Niin hengellisen Israelin jäännös vuodesta 1919 lähtien alkoi kutsua ”kansaa”, jota se ei ensin tuntenut, saarnaamalla ”tätä valtakunnan hyvää uutista” yhä useammille kansoille. (Matt. 24:14) Jäännökseen kuuluvat eivät pelänneet, että heitä olisi kartettu siksi, että heitä kutsuttiin Jumalan nimellä, vaan todistettuaan Hänestä vuosikausia kautta maailman he omaksuivat itselleen sopivan nimen, Jehovan todistajat, hänen kristityt todistajansa. Tämä alkoi sunnuntaina 26. heinäkuuta 1931 kansainvälisessä konventissa, jonka he pitivät Columbuksessa Ohiossa. Huolimatta Jumalan nimeä kohtaan osoitetusta ennakkoluulosta jopa kristikunnassa, monet Jumalaa etsivät alkoivat rientää hengellisen Israelin jäännöksen luo. He näkivät hengellisen Israelin jäännöksessä hengellistä kauneutta, jota kristikunta ja pakanamaailma eivät havainneet tai tunnustaneet. He riensivät sadoittain vuoden 1935 keväästä lähtien. He halusivat nauttia hengellisestä paratiisista, josta jäännöksen jäsenet olivat nauttineet siitä lähtien, kun heidät oli ennallistettu Jehovan suosioon. Soimausta pelkäämättä hekin hyväksyivät nimityksen Jehovan kristityt todistajat.

45, 46. a) Missä määrin Jehovan palvojien lukumäärä on kasvanut maailmanselkkauksesta huolimatta? b) Mikä nykyinen siunaus ja mikä tulevaisuudenodote heillä on?

⁴⁵ Kaikkien kansallisuuksien rientäminen jäännöksen luo on jatkunut kautta vuosien siitä pitäen. Ei edes ensimmäistä suurempi maailmanselkkaus, toinen maailmansota, pysähdyttänyt niiden rientämistä, jotka etsivät oikeaa Jumalaa palvottavakseen ja palveltavakseen. Näiden jäännökselle antamalla avulla ’kutsua’ on laajennettu yhä useampiin maihin ja territorioihin ja yhä useampien tuhansien huomio on kiinnitetty hengellisiin pitoihin hengellisessä paratiisissa kehottavalla kutsulla: ”Kuulkaa, kaikki janoavaiset, tulkaa.”

⁴⁶ Ne, jotka ovat tulleet rientäen, ovat lisääntyneet ”suureksi joukoksi”, jonka lopullista lukumäärää ei nyt tiedetä. (Ilm. 7:9, 10) He ovat tulleet hengellisesti eläviksi, aivan niin kuin Jesajan 55:3 kehottaa: ”Kuulkaa, niin teidän sielunne saa elää.” Tähän saattaa sisältyä heidän varjeltumisensa elossa lihassa tulevan ”suuren ahdistuksen” läpi, jossa Suuri Babylon ja koko maailmallinen asiainjärjestelmä tulevat häviämään pois olemassaolosta. Hengellinen paratiisi ja sen onnelliset asukkaat tulevat säilymään Jehovan ylistykseksi ja hänen messiaanisen Valtakuntansa kunniaksi. – Matt. 24:21, 22; Ilm. 7:14.

7. luku

Hengelliseen paratiisiin pääsemisen vaatimukset

1, 2. Mitkä Jesajan 55:6, 7:ssä esitetyt vaatimukset täytyy täyttää, jotta pääsisi hengelliseen paratiisiin?

TIE hengelliseen paratiisiin on yhä auki! Kutsu, joka kehottaa menemään sinne sisään ja nauttimaan siitä, kaikuu yhä kautta maailman! Mitä vaaditaan, jos kutsun kuulija haluaa päästä sinne? Vaatimukset esitetään kauniisti Jesajan 55. luvun henkeytetyn ennustuksen seuraavissa sanoissa:

² ”Etsikää Herraa [Jehovaa, UM] silloin, kun hänet löytää voidaan; huutakaa häntä avuksi, kun hän läsnä [lähellä, UM] on. Jumalaton hyljätköön tiensä ja väärintekijä ajatuksensa ja palatkoon Herran tykö, niin hän armahtaa häntä, ja meidän Jumalamme tykö, sillä hänellä on paljon anteeksiantamusta.” – Jes. 55:6, 7.

3. a) Miksi nyt on aika ’etsiä’ Jehovaa? b) Missä merkityksessä hän on ”lähellä”?

³ Koska me olemme eläneet tämän maailmallisen asiainjärjestelmän ”lopun aikaa” vuodesta 1914 lähtien, jäljellä oleva aika, jonka kuluessa Jehova voidaan löytää suotuisalla tavalla, on nyt hyvin lyhyt. Siksi nyt on suotuisa aika etsiä häntä. Kenenkään ei tarvitse mennä kauaksi etsiessään häntä, jotta löytäisi hänet. Hän on yhä lähellä, häntä vilpittömästi etsivien ulottuvilla. Siksi nyt on myös aika huutaa häntä avuksi. Hän ei ole kuulomatkan ulkopuolella. Nyt, ennen kuin ”Herran päivä tulee, se suuri ja peljättävä”, soveltuvat luottamusta herättävät sanat: ”Jokainen, joka huutaa avuksi Herran [Jehovan, UM] nimeä, pelastuu.” – Jooel 2:31, 32; Room. 10:13.

4. a) Selitä vaatimus: ”Jumalaton hyljätköön tiensä.” b) Mitä sisältyy ’turmiollisten ajatusten’ hylkäämiseen, ja miksi niiden hylkääminen on tärkeätä?

⁴ Meille sanotaan, mitä meidän on tehtävä etsiäksemme Jehovaa ja huutaaksemme avuksi hänen nimeään. Ihmisen täytyy kiinnittää huomiota elämäntapoihinsa ja myös ajatteluunsa, jolla on paljon tekemistä ihmisen sydämentilan kanssa. Tämä ilmenee kehotuksesta: ”Jumalaton hyljätköön tiensä ja väärintekijä [turmiollinen, UM] ajatuksensa ja palatkoon Herran tykö.” (Jes. 55:7) Totisesti, jos jumalaton mies haluaisi etsiä Jehovaa ja löytää hänet ja huutaa häntä avuksi otollisesti, niin hänen täytyisi luopua jumalattomasta tiestään. Jehova vihaa jumalattomuutta eli pahuutta. Jumalaton mies olisi myös turmiollinen, ja siksi hän ajattelisi turmion aiheuttamista toisille. Etsiäkseen siis Jehovaa, joka on hyväntahtoisuuden Jumala, hänen täytyisi muuttaa ajatuksensa turmiollisista aikomuksista hyödyllisiin, avuliaisuutta ilmaiseviin ajatuksiin. Hänen täytyy suhtautua vakavasti siihen, mitä Jumala sanoo Sananlaskujen 21:27:ssä: ”Pahojen uhri on iljettävää. Kuinka paljon enemmän, kun se tuodaan irstaasti käyttäytyen.” (UM) Vanhurskauden Jumalan hyväksymät tiet ja ajatukset ovat Hänen palvojiensa ja palvelijoittensa hengelliseen paratiisiin pääsemisen vaatimus.

5. a) Miten vaatimus: ”Palatkoon Herran tykö”, soveltui muinaisiin juutalaisiin pakkosiirtolaisiin? b) Mikä odote oli niiden edessä, jotka noudattivat tätä vaatimusta?

⁵ Jumalattomasta ja turmiollisesta miehestä sanotaan: ”Ja palatkoon Herran tykö.” Tämä ilmaisee, että jumalaton ja turmiollinen mies oli kääntynyt pois Jehovasta ja muuttunut pahaksi. Hänellä oli kerran ollut hyvä, rauhallinen, läheinen suhde Jehovaan. Näin oli ollut muinaisen Israelin laita aina siihen saakka, kun se joutui pakkosiirtolaisuuteen Babyloniaan, minkä profeetta Jesaja oli ennustanut aikaisemmin profetiassaan. Siksi ensimmäisessä ja suoranaisessa sovellutuksessa kehotus: ”Palatkoon Herran tykö”, osoitettiin Babyloniassa oleville juutalaisille pakkosiirtolaisille. Heidän täytyi katua huonoa käyttäytymistään ja rikoksiaan, jotka olivat johtaneet heidän kotimaansa autioitumiseen ja heidän joutumiseensa pakkosiirtolaisuuteen pakanalliseen Babyloniaan. Heidän kotimaansa oli oleva autiona määräajan, seitsemänkymmentä vuotta, ja sitten Babyloniasta vapautettava uskollinen, Jumalaa pelkäävä juutalaisten jäännös ottaisi sen jälleen haltuunsa. Mitä lähemmäksi Babyloniasta vapautumisen määräaika tuli, sitä suositeltavampaa ja tärkeämpää pakkosiirtolaisuudessa olevien juutalaisten oli valmistautua olemaan niiden joukossa, joilla oli etu palata kotimaahansa muuttamaan sitä paratiisiksi.

6, 7. a) Mihin toimintaan profeetta Daniel ryhtyi sopusoinnussa Jesajan 55:7:n kanssa, ja miksi se oli sopivaa? b) Minä vuonna juutalainen jäännös ja siihen kuuluvien palvelijat palasivat kotimaahansa?

⁶ Iäkäs profeetta Daniel, joka oli ollut pakkosiirtolaisena Babyloniassa jo yksitoista vuotta ennen Jerusalemin ja Juudan autioittamista, suhtautui vakavasti Jesajan 55:7:n kehotukseen. Muinainen Eufratin rannalla sijainnut Babylon oli juuri kukistunut persialaisen valloittajan Kyyros Suuren edessä, mikä tapahtui vuonna 539 eaa. Kyyroksen hallitsijatoveri Dareios Meedialainen hallitsi nyt väliaikaisena kuninkaana Babyloniaa. ”Hänen ensimmäisenä hallitusvuotenaan”, sanoo Daniel, ”minä, Daniel, kirjoituksista huomasin vuosien luvun, josta Herran sana oli tullut profeetta Jeremialle, että Jerusalem oli oleva raunioina seitsemänkymmentä vuotta. Ja minä käänsin kasvoni Herran Jumalan puoleen hartaassa rukouksessa ja anomisessa, paastossa, säkissä ja tuhassa. Minä rukoilin Herraa, Jumalaani, [ja] tunnustin.” (Dan. 9:1–4) Rukouksessaan Daniel tunnusti olevansa kapinallisen kansan jäsen ja olevansa osallinen sen pahuuteen ja tottelemattomuuteen Jumalaa kohtaan.

⁷ Daniel ei ollut henkilökohtaisesti ollut jumalaton tiellään eikä hänellä ollut turmiollisia ajatuksia, ja siksi hänen pakkosiirtolaisuudessa olevien juutalaisten puolesta esittämänsä rukous sai suosion Jumalan silmissä. Iäkäs Daniel, joka oli kuningas Dareioksen ja sitten kuningas Kyyroksen palveluksessa, ei palannut Juudan maahan, mutta hänellä oli sanoin kuvaamaton ilo nähdä katuvan, parannuksen tehneen juutalaisen jäännöksen yhdessä tuhansien ei-juutalaisten palvelijoittensa kanssa palaavan kotimaahan rakentamaan uudelleen Jerusalemia ja sen temppeliä. Tämä tapahtui seitsenkymmenvuotisen autioituksen päätyttyä vuonna 537 eaa.

8. Miten tilanne, jonka hengellisen Israelin jäännös kohtasi ensimmäisen maailmansodan lopussa, oli samanlainen kuin luonnollisten juutalaisten tilanne lähellä sen ajanjakson loppua, jonka he olivat pakkosiirtolaisuudessa Babyloniassa?

⁸ Samalla tavalla hengellisen Israelin nykyisen jäännöksen täytyi tehdä parannuksia tiehensä ja ajatteluunsa, kun ensimmäinen maailmansota päättyi 11. marraskuuta 1918 ja jäännös astui sodanjälkeiseen kauteen ollen yhä elossa maan päällä. Jäännökseen kuuluvien karkotus Jumalan täydestä suosiosta Suuren Babylonin valtapiiriin oli päättymäisillään, ja heidän oli sopiva aika ajatella puutteitaan ja virheitään Jumalan palvonnan ja palveluksen suhteen. He olivat tulleet yhteiskuntavastuun alaisiksi ensimmäisen maailmansodan verenvuodatuksen ja väkivallan vuoksi. Heidän tarvitsi etsiä Jehovaa ja huutaa avukseen Hänen nimeään rukouksessa. Koska he tällä tavoin lähestyivät Jumalaa, heihin soveltui profeetallinen kehotus: ”Jumalaton hyljätköön tiensä ja väärintekijä [turmiollinen, UM] ajatuksensa ja palatkoon Herran tykö.” – Jes. 55:7.

9. a) Mitä hengellisen Israelin jäännös ryhtyi tekemään etsiessään Jehovaa? b) Kuinka pitkäksi aikaa he olivat velvoittautuneet palvelemaan Jumalaa, ja mikä työ tarvitsi tehdä?

⁹ Etsiessään Jumalaa ja huutaessaan avukseen Hänen nimeään rukouksessa hengellisen Israelin jäännös ryhtyi tutkimaan uudelleen Pyhää Raamattua, kun olikin käynyt eri tavalla kuin he olivat Raamatun ennustuksista ymmärtäneet. Heidän tarvitsi tarkistaa ajatteluaan ja menettelyään sen uuden ja odottamattoman tilanteen suhteen, joka nyt avautui heidän eteensä. He eivät olleet ”vihkiytyneet” Jumalalleen johonkin määräaikaan, kuten vuoteen 1914 tai 1918, asti, vaan ikuisiksi ajoiksi. Tämä velvoitti heidät jatkamaan tosi Jumalan palvelemista niin kauan kuin hän piti heidät elossa maan päällä. Kirjoitetun Sanansa ja järjestönsä kautta Hän paljasti jäännökselle, että sen jäsenillä oli tehtävänä maan päällä erittäin tärkeä työ Hänen vastasyntyneen messiaanisen valtakuntansa yhteydessä. Heillä oli siis täysi syy ’palata Herran tykö’. Mutta olisiko heidän turha yrittää sellaista heidän menneet puutteensa huomioon ottaen?

10. Oliko heillä heidän menneet puutteensa huomioon ottaen mitään hyvää syytä uskoa, että Jumala hyväksyisi heidät?

¹⁰ Samoin kuin pakkosiirtolaisuudessa olleilla juutalaisilla muinaisessa Babyloniassa hengellisen Israelin jäännökselläkin oli täysi syy rohkaistua lähestyessään Jumalaa. Miksi? Näiden Jesajan 55:7:n luottamusta herättävien sanojen vuoksi: ”Ja palatkoon Herran tykö, niin hän armahtaa häntä, ja meidän Jumalamme tykö, sillä hänellä on paljon anteeksiantamusta.”

JUMALAN ANTEEKSIANTAMUKSEN PALJOUS

11. Miten piti paikkansa, että Jumala antoi luonnollisen Israelin pakkosiirtolaisille ”paljon” anteeksi?

¹¹ Jumalan anteeksiantamuksessa ei ole kitsautta. Hänen yltäkylläinen armonsa saa hänet antamaan ”paljon” anteeksi. Hän ilmaisi anteeksiantavaisuutensa Babylonian pakkosiirtolaisuudessa olevia juutalaisia kohtaan suorittamalla armollisen ihmeen heidän hyväkseen. Hän mursi auki vankilan, jossa Babylonian maailmanvalta oli pitänyt heitä vankeudessa, ja järjesti heille paluutien heidän kotimaahansa, joka oli ollut autiona vailla ihmistä ja kotieläintä seitsemänkymmentä vuotta! Tämä hämmästytti ympärillä olevia muinaisia kansoja, jotka havaitsivat sen, ja ne voivat lukea tämän ihmeen vain Israelin Jumalan ansioksi. ”Silloin sanottiin pakanain keskuudessa: ’Herra on tehnyt suuria heitä kohtaan’. Niin, Herra on tehnyt suuria meitä kohtaan; siitä me iloitsemme. Herra, käännä meidän kohtalomme, niinkuin sadepurot Etelämaassa [paahtuneessa maassa].” (Ps. 126:2–4) Ottaen huomioon pakkosiirtolaisuudessa olevien juutalaisten aikaisemmat synnit ja rikkomukset he eivät ansainneet tätä, mutta Jumala antoi heille ”paljon” anteeksi heidän vilpittömän katumuksensa vuoksi.

12. Mikä todisti, että Jehova samoin palautti hengellisen Israelin jäännöksen suosioonsa?

¹² Sama piti paikkansa nykyaikana hengellisen Israelin jäännöksestä. Koska jäännökseen kuuluvat katuivat sydämestään, Jumala vapautti heidät Suuren Babylonin vallasta Suuremman Kyyroksensa, Kuninkaan Jeesuksen Kristuksen, välityksellä ja toi heidät takaisin heidän oikeaan hengelliseen tilaansa maan päällä, Jumalan suosion ja rauhallisten suhteiden tilaan. Hän alkoi käyttää heitä jälleen ajankohtaisen sanoman, ”tämän valtakunnan hyvän uutisen”, julistamiseen kautta maailman. Täten hän toi heidät takaisin pelottoman julkisen toiminnan näyttämölle, ja vihamieliset kansat tulivat tietämään, että Jehova Jumala oli tehnyt jotakin suurta heidän hyväkseen, jotakin sellaista, mikä todisti, että hän oli palauttanut heidät suosioonsa ja palvelukseensa.

13. Miten Jehova profeettansa Jesajan kautta selitti, miksi hän osoitti niin huomattavasti armoa?

¹³ Nämä vapautusteot, niin vapauttaminen muinaisesta Babyloniasta kuin sen nykyaikaisesta vastineestakin, olivat tekoja, joita ihmismieli ei voinut kuvitella. Kaikki se oli niin vastoin epätäydellisen ihmisen ajattelua. Se oli niin päinvastaista kuin ihmisten tapa kohdella kansaa nykyisessä pahassa asiainjärjestelmässä. Miksi Jumala, jota vastaan oli niin paljon rikottu, osoitti sellaista armoa ja antoi niin paljon anteeksi? Hän selittää sen, kun hänen Jesajan kautta antamansa ennustus sanoo edelleen: ”Sillä minun ajatukseni eivät ole teidän ajatuksianne, eivätkä teidän tienne ole minun teitäni, sanoo Herra. Vaan niin paljon korkeampi kuin taivas on maata, ovat minun tieni korkeammat teidän teitänne ja minun ajatukseni teidän ajatuksianne. Sillä niinkuin sade ja lumi, joka taivaasta tulee, ei sinne palaja, vaan kostuttaa maan, tekee sen hedelmälliseksi ja kasvavaksi, antaa kylväjälle siemenen ja syöjälle leivän, niin on myös minun sanani, joka minun suustani lähtee: ei se minun tyköni tyhjänä palaja, vaan tekee sen, mikä minulle otollista on, ja saa menestymään sen, mitä varten minä sen lähetin.” – Jes. 55:8–11.

14. Miksi ei ole turvallista käyttää röyhkeästi hyväkseen Jumalan armoa?

¹⁴ Meidän ajatuksemme ja tiemme eli menettelytapamme eivät voi koskaan olla niin korkeita kuin Jumalan, Luojan, ajatukset ja tiet, ja näin on varsinkin meidän syntisen epätäydellisyytemme aikana. Siksi ei meidän ajatuksiamme ja teitämme voida verrata Hänen ajatuksiinsa ja teihinsä. Mutta me emme voi siitä syystä käyttää röyhkeästi hyväksemme hänen armoaan. Me emme voi mistään välittämättä tulla sellaisiksi kuin olivat ne ulkokultaiset ihmiset, joita kuvaillaan Juudaan kirjeen 4. jakeessa ja jotka olivat ”jumalattomia, jotka vääntävät Jumalamme ansaitsemattoman hyvyyden irstauden puolusteluksi ja osoittautuvat pettymykseksi ainoalle Omistajallemme ja Herrallemme, Jeesukselle Kristukselle”. Me emme voi vaaratta käyttää röyhkeästi hyväksemme Jumalan jalomielisyyttä. Me emme ansaitse häneltä mitään, eikä meillä ole oikeutta vaatia häneltä mitään. Me emme voi mennä pitemmälle kuin hänen antamansa sana sallii.

15. a) Minkä kanssa Jumalan armon osoittaminen on täysin sopusoinnussa? b) Miten Jumalan ilmoitettu sana on kuin taivaasta tuleva sade ja lumi?

¹⁵ Mitä tahansa Jehova Jumala onkin tehnyt osoittaessaan sellaista armoa meille, hän on aikaisemmin antanut siitä sanansa, joka on kirjoitettu hänen profetioihinsa Pyhään Raamattuun. Hän tarkoittaa sitä, mitä hän sanoo, ja hän sanoo, mitä hänellä on tarkoituksena tehdä. Siksi hänen antamansa sana on luotettava, yhtä luotettava kuin ovat taivaasta tulevat sade ja lumi toteuttaessaan Jumalan tarkoituksen, jota varten ne lankeavat maahan. Siitä syystä hänen ilmoitettu sanansa ei tule bumerangin tavoin takaisin hänen luokseen saamatta aikaan tuloksia. Jos hän on antanut sanansa, niin hän pitää huolen siitä, että se toteutetaan hänen kaikkivaltiaan henkensä ja hänen valitsemiensa palvelijoiden välityksellä. Se, mikä häntä miellyttää ja on otollista hänelle, tulee varmasti tapahtumaan hänen sanansa mukaan. Hän on lähettänyt sanansa suorittamaan tehtävää, eikä se tule osoittautumaan pelkäksi tyhjäksi puheeksi. Se tulee varmasti menestymään siinä ilmoitetussa tehtävässä, jota varten hän lähetti sen.

16. Miten Jehova osoittautui ”totuuden Jumalaksi” ollessaan tekemisissä luonnollisen Israelin ja hengellisen Israelin kanssa?

¹⁶ Jumalan oma kunnia on siis kysymyksessä hänen sanansa yhteydessä. Hän ei voi antaa sanansa olla vastaamatta tarkoitustaan, sillä se merkitsisi, ettei hän olisi kaikkivaltias. Se merkitsisi, ettei hän olisi totuudellinen eikä ”totuuden Jumala”. (Ps. 31:6, UM) Hänen sanansa ei jäänyt täyttymättä, kun piti vapauttaa pakkosiirtolaisuudessa olevat israelilaiset Babylonian maailmanvallan alaisuudesta ja ennallistaa heistä jäännös heidän autioitettuun kotimaahansa aivan ajallaan. Eikä hänen sanansa palannut hänen luokseen tyhjänä nykyaikanakaan, kun piti vapauttaa hengellisen Israelin jäännös Suuren Babylonin vallasta ja ennallistaa se hänen suosioonsa ja palvelukseensa maan päällä vuodesta 1919 lähtien. Monia muitakin historiallisia esimerkkejä entisajoilta ja nykyajalta voitaisiin mainita osoitukseksi siitä, että hänen sanansa on totuudellinen, niin kuin Jesajan 55:10, 11:ssä esitetään.

ENNUSTUS PARATIISISTA

17. Mitä Jehova lupaa tähdennettyään sanansa täyttymisen ehdotonta varmuutta, kuten Jesajan 55:12, 13:een on kirjoitettu?

¹⁷ Se, mitä Jehova Jumala on näin ollen sanonut sanansa toteutumisen ehdottomasta varmuudesta, vahvistaa meitä hyväksymään luottavaisesti nyt seuraavan ilahduttavan ennustuksen. Hän osoittaa sen niille, jotka etsivät häntä ja huutavat avukseen hänen nimeään ja palaavat hänen luokseen katuvina ja vanhurskaudessa. (Jes. 55:6, 7) Paljastaen kuinka paljon korkeammat ovat hänen ajatuksensa ja tiensä kuin epätäydellisen, kuolevaisen ihmisen ajatukset ja tiet, hän jatkaa sanoen: ”Sillä iloiten te lähdette, ja rauhassa teitä saatetaan; vuoret ja kukkulat puhkeavat riemuun teidän edessänne, ja kaikki kedon puut paukuttavat käsiänsä. Orjantappurain sijaan on kasvava kypressejä, nokkosten sijaan on kasvava myrttipuita; ja se tulee Herran kunniaksi, iankaikkiseksi merkiksi, joka ei häviä.” – Jes. 55:12, 13.

18, 19. a) Mikä suurenmoinen vapautuminen siinä kuvaillaan? b) Ketkä ’iloitsisivat’, ja miten Psalmi 126:1, 2 kuvailee ilahduttavasti heidän tunteensa?

¹⁸ Eivätkö nämä profeetalliset sanat kuvailekin kauniisti pakkosiirtolaisuudessa olevan kansan sykähdyttävää vapautumista ja kotiintuloa riemullisesti tervetulleena! ”Sillä”, ts. sen vahvistukseksi, mitä Jehova oli juuri sanonut ylevistä ajatuksistaan ja teistään kansansa suhteen, ”iloiten te lähdette.” Heidät tuotaisiin vapautettuna kansana ulos Babylonian maasta. Tästä vapautuksesta eivät iloitsisi pakanakansat osoittaakseen myötätuntoa pakkosiirtolaisuudessa olevaa Jehovan kansaa kohtaan, vaan Hänen kansansa, jonka Hän vapautti niin merkittävällä tavalla, aivan vastoin sitä, mitä pakanakansat odottivat tai halusivat. Se ilo, jota Israelin jäännös ja sen uskolliset toverit tunsivat kokiessaan niin ihmeellisen vapautumisen pakanallisesta Babyloniasta, heijastuu Psalmin 126 alkusanoista:

¹⁹ ”Kun Herra käänsi Siionin kohtalon, niin me olimme kuin unta näkeväiset. Silloin oli meidän suumme naurua täynnä, ja kielemme riemua täynnä; silloin sanottiin pakanain keskuudessa: ’Herra on tehnyt suuria heitä kohtaan’.” – Ps. 126:1, 2; 2. Aikak. 36:20–23.

20, 21. Miten uskolliset juutalaiset vuonna 537 eaa. kokemassaan vapautuksessa voivat nähdä voimakkaan todistuksen siitä, että Jehova oli saattanut kunniaan sanansa totuudellisuuden?

²⁰ Kun vapautus tuli vuonna 537 eaa., uskollinen juutalainen jäännös voi lukea henkeytetyn ennustuksen, jonka Jesajan 44:28–45:3 esittää ja joka oli kirjoitettu 200 vuotta aikaisemmin, ja nähdä, miten sen Jumala oli saattanut kunniaan Sanansa käyttämällä voideltua palvelijaansa, persialaista Kyyrosta eli Kooresta, jäännöksen vapauttamiseen. Historiallinen kertomus, jonka Esran 1:1–5 esittää, on yhtäpitävä Jesajan ennustuksen kanssa, kun se kertoo:

²¹ ”Kooreksen, Persian kuninkaan, ensimmäisenä hallitusvuotena herätti Herra, että täyttyisi Herran sana, jonka hän oli puhunut Jeremian suun kautta, Kooreksen, Persian kuninkaan, hengen, niin että tämä koko valtakunnassansa kuulutti ja myös käskykirjassa julistutti näin: ’Näin sanoo Koores, Persian kuningas: Kaikki maan valtakunnat on Herra, taivaan Jumala, antanut minulle, ja hän on käskenyt minun rakentaa itsellensä temppelin Jerusalemiin, joka on Juudassa. Kuka vain teidän joukossanne on hänen kansaansa, sen kanssa olkoon hänen Jumalansa, ja hän menköön Jerusalemiin, joka on Juudassa, rakentamaan Herran, Israelin Jumalan, temppeliä. Hän on se Jumala, joka asuu Jerusalemissa. Kuka vain on jäljellä, se saakoon, missä asuukin muukalaisena, paikkakuntansa miehiltä kannatukseksi hopeata ja kultaa, tavaraa ja karjaa ynnä vapaaehtoisia lahjoja Jumalan temppelin rakentamiseksi Jerusalemiin.’ Silloin nousivat Juudan ja Benjaminin perhekunta-päämiehet sekä papit ja leeviläiset, kaikki, joiden hengen Jumala herätti menemään ja rakentamaan Herran temppeliä Jerusalemiin.”

22. Miksi juutalaiset eivät lähteneet Babyloniasta epäjärjestyksessä paeten?

²² Juutalainen jäännös ja sen toverit eivät siis lähteneet Babyloniasta vuonna 537 eaa. pakokauhun vallassa tai paeten epäjärjestyksessä. Niin ei olisi voinut olla, jos kerran heidän piti lähteä ”iloiten”, niin kuin oli ennustettu. He lähtivät järjestyksellisesti, eikä heidän keskuudestaan kuulunut takaa-ajajien näkemisestä aiheutuvia kauhunhuutoja. He lähtivät luottaen täysin siihen, että Jumala, joka oli saanut aikaan heidän vapautumisensa, kulkisi heidän edellään johtaakseen heitä matkalla ja että hän suojelisi heitä takaapäin. Hän oli antanut heille tällaisen lupauksen: ”Pois, pois! Lähtekää sieltä, älkää koskeko saastaiseen; lähtekää sen keskeltä, puhdistautukaa, te Herran aseenkantajat. Sillä ei teidän tarvitse kiiruusti [pakokauhun vallassa, UM] lähteä, ei paeten kulkea; sillä Herra käy teidän edellänne, Israelin Jumala seuraa suojananne.” – Jes. 52:11, 12.

23. a) Mitä syytä heillä oli olla luottavaisia sen suhteen, että he saapuisivat turvallisesti määränpäähänsä? b) Mihin mennessä he olivat päässeet takaisin kotimaahansa, ja miten tämä todistaa, ettei Jehovan sana palaa hänen luokseen tyhjänä?

²³ Rauhallisesti, hyvän järjestyksen vallitessa heidän keskuudessaan, he lähtivät muinaisesta Babyloniasta, ja rauhallisesti, Jumalan suojeluksessa ja ohjauksessa, he saavuttaisivat päämääränsä. Niin Jumalan erehtymätön sana vakuutti heille: ”Sillä iloiten te lähdette, ja rauhassa teitä saatetaan.” (Jes. 55:12) Heidät ’saatettaisiin’ heidän kotimaahansa, joka oli ollut autiona seitsemänkymmentä vuotta. Rabbiini Leeserin käännös heprealaisesta tekstistä kuuluu: ”Sillä iloiten te menette pois, ja rauhassa teidät tuodaan kotiin.” Uusi amerikkalainen Raamattu (The New American Bible) sanoo sen näin: ”Niin, iloiten te lähdette, rauhassa teidät tuodaan takaisin.” Juuri niin kävikin, ja vuoden 537 eaa. seitsemännessä kuussa (tisri) palannut juutalainen jäännös ja sen uskolliset toverit olivat asettuneet asumaan kaupunkiensa sijaintipaikoille, ja he alkoivat ennallistaa Jumalansa palvontaa kotimaassaan. (Esra 2:68–3:2) Niin kuin sade ja lumi tulee alas taivaasta ja toteuttaa Jumalan tarkoituksen, niin Jehovan profeetallinen sanakin palasi hänen luokseen tuottaen tuloksia kunniakseen. – Jes. 55:10, 11.

24, 25. a) Totesivatko entiset pakkosiirtolaiset kotimaansa olevan paratiisi, kun he saapuivat määränpäähänsä? b) Mitä Jumala oli luvannut tapahtuvan aikanaan sen jälkeen, kun he ryhtyivät työhön?

²⁴ Reitti, jota juutalainen jäännös ja sen Jumalaa pelkäävät toverit tulivat Babyloniasta, ei kulkenut paratiisin läpi, eikä matkan varrella ollut maaseutu muuttunut ihmeen kautta paratiisiksi heidän edessään ilahduttaakseen heitä useita kuukausia kestäneen matkan aikana. Ei myöskään heidän kauan autiona ollut, vesakoitunut kotimaansa muuttunut yhtäkkiä paratiisin näköiseksi heidän silmiensä edessä. Mutta mitkä olivat heidän odotteensa Jumalan lupauksen mukaan, kun he olivat asettuneet uudelleen rakkaaseen kotimaahansa ja ryhtyivät ahkerasti työhön odottamatta mitään suoranaisia muodonmuutosihmeitä? Siitä heidän ylimmäinen pappinsa Jeesua, Joosadakin poika, tai heidän virkaan nimitetty maaherransa Serubbaabel, Sealtielin poika, voi lukea heille Jesajan 55:12, 13:n innostavat, rohkaisevat sanat:

²⁵ ”Vuoret ja kukkulat puhkeavat riemuun teidän edessänne, ja kaikki kedon puut paukuttavat käsiänsä. Orjantappurain sijaan on kasvava kypressejä, nokkosten sijaan on kasvava myrttipuita; ja se tulee Herran kunniaksi, iankaikkiseksi merkiksi, joka ei häviä.” – Ks. Hagg. 1:1.

26. Kenelle kuuluisi kunnia maan muuttumisesta ennustuksen mukaan, ja miksi se olisi sopivaa?

²⁶ Pitkään hoitamattomana ja viljelemättömänä ollut maa kokisi tosiaan ihastuttavan muutoksen! Mutta tätä ei tapahtuisi, ellei kotimaahansa palannut kansa ensin työskentelisi innokkaasti ja hartaasti. Kuitenkin Jehovan pitäisi saada kunnia hämmästyttävästä muutoksesta ja hän saisi sen, sillä Hän siunaisi heidän vilpittömät ponnistelunsa. Heidän ponnistuksensa tarvitsivat hänen siunaustaan, ja he saisivat hänen siunauksensa sillä edellytyksellä, että he antaisivat Hänen palvonnalleen ensi sijan ja toteuttaisivat sen tarkoituksen, jota varten Hän oli vapauttanut heidät sortavasta Babyloniasta ja palauttanut heidät rakkaaseen kotimaahansa.

27. Mikä todisti, että Juudan maa autioituksensa vuosina oli ollut kuin kirottua maata?

²⁷ Kun he saapuivat takaisin maahan, orjantappurapehkoja oli epäilemättä runsaasti ja polttavat nokkoset rehottivat kauan aikaa hoitamattomana olleessa maassa. Sellaiset kasvit eivät olleet ihmisen alkuperäisen paratiisin silmiinpistävä, puoleensavetävä piirre. Sen sijaan kun Jumala tuomitsi ensimmäisen miehen ja naisen syntisinä elämään Eedenin paratiisin ulkopuolella, hän sanoi miehelle: ”Kirottu olkoon maa sinun tähtesi. Vaivaa nähden sinun pitää elättämän itseäsi siitä koko elinaikasi; orjantappuroita ja ohdakkeita se on kasvava sinulle.” (1. Moos. 3:17, 18) Siten Juudan maa oli seitsenkymmenvuotisen autioituksensa aikana tullut kuin kirotuksi maaksi: ”Jos se kasvaa orjantappuroita ja ohdakkeita, niin se hylätään ja on lähellä kirotuksi tulemista, ja lopulta se poltetaan.” – Hepr. 6:8; vrt. 5. Moos. 28:15–18; Jes. 24:6.

”IANKAIKKINEN MERKKI”

28. Miten Jesajan 55:13:n tässä lainatussa osassa käytetty kieli ilmaisee Jumalan siunauksen palaavan hänen kansalleen?

²⁸ Katsokaamme nyt todisteita Jumalan siunauksen palauttamisesta hänen kansalleen, joka palvoi häntä, joka oli etsinyt häntä ja huutanut avukseen hänen nimeään katuen ja tuottanut katumukseen sopivaa vanhurskasta hedelmää! ”Orjantappurain sijaan on kasvava kypressejä, nokkosten sijaan on kasvava myrttipuita.” (Jes. 55:13) Kartettavien matalien piikkisten kasvien sijaan nousee ikivihreitä puita, kuten myrttejä ja sypressejä, jotka kasvavat parinkymmenen metrin korkeuteen. Niihin taivaitten linnut, jopa haikara, voivat tehdä pesänsä. (Ps. 104:16, 17) Myrttipuista voivat takaisin tulleet israelilaiset ottaa lehteviä oksia ja rakentaa itselleen lehtimajoja lehtimajanjuhlaa (eli tabernaakkelijuhlaa) vietettäessä tisrikuun kolmannella viikolla. (Neh. 8:15, 16; Sak. 1:8–11) Mikä virkistävä, silmää ilahduttava muutos piikkisistä, polttavista kasveista ikivihreisiin puihin, kuten sypressi- ja myrttipuihin!

29. Selitä, mitä merkitsee lupaus: ”Kaikki kedon puut paukuttavat käsiänsä” ja: ”Vuoret ja kukkulat puhkeavat riemuun teidän edessänne.”

²⁹ Muutkin puut kaunistivat tätä uudelleen muokattua maata. ”Kaikki kedon puut paukuttavat käsiänsä.” Ne tulevat kiittämään taivaallista Luojaansa, joka saa ne kasvamaan. Ne yhdessä luonnonkukkien kirjoman vehreyden kanssa tulevat vaatettamaan vuorten ja kukkuloiden rinteet. Nämä Juudan maan korkeat paikat näyttävät ilahtuvan. Ne kertovat Jumalaa ylistävää sanomaa, ja on kuin ne olisivat puhjenneet ’riemuitsemaan’ ääneen. Luonto näyttää onnelliselta heijastaen Jumalan onnellisuutta sen johdosta, että hänen kansansa on saanut takaisin vapauden palvoa Jerusalemissa ja kautta koko Juudan maan. (Jes. 55:12) Kuinka tämän muuttuneen maan asukkaat itse voisivat olla iloitsematta ja puhkeamatta kiittämään ja ylistämään Häntä?

30, 31. a) Mihin se, miltä uudelleen asutettu maa näytti, sai henkilön vertaamaan sitä? b) Mitä Jumala oli henkeyttänyt Hesekielin ennustamaan juuri sellaisesta?

³⁰ Kauneus, joka oli kruunaava uudelleen asutetun maan, pani pakostakin vertaamaan sitä Eedenin puutarhaan, ihmisen alkuperäiseen paratiisikotiin. Tämän kerran aution maan kaunistumisen havaitsijat tekisivät nyt sellaisia vertailuja. Se ennustettiin profetiassa, jonka Jumala henkeytti Hesekielin lausumaan sen jälkeen, kun Jerusalem ja sen temppeli tuhottiin vuonna 607 eaa. ja Juudan maan autionaolo alkoi.

³¹ ”Näin sanoo Herra, Herra: Sinä päivänä, jona minä teidät puhdistan kaikista pahoista teoistanne, minä asutan kaupungit, ja rauniot rakennetaan jälleen, ja autiomaa viljellään, sen sijaan että se on ollut autiona jokaisen ohitsekulkijan silmäin edessä. Silloin sanotaan: ’Tästä maasta, joka oli autiona, on tullut kuin Eedenin puutarha; ja raunioina olleet, autiot ja maahan revityt kaupungit ovat varustettuja ja asuttuja’. Niin tulevat pakanakansat, joita on jäljellä teidän ympärillänne, tietämään, että minä, Herra, rakennan jälleen alasrevityn ja istutan aution: minä, Herra, olen puhunut, ja minä teen sen.” – Hes. 36:33–36.

32. Miten Jumalan oma nimi, hänen maineensa, liittyi siihen, mitä tapahtui Israelin kansalle?

³² Tätä tilanteen muutosta kansainvälisesti vihatun ja pakkosiirtolaisuudessa olevan Israelin kansan puolesta ei olisi voinut saada aikaan kukaan muu kuin heidän Jumalansa, joka piti sen kanssa tekemänsä liiton. Saadakseen aikaan muutoksen lupauksensa mukaisesti hänen täytyi tehdä itsensä kuuluisaksi kautta maan. Tässä tärkeässä asiassa oli kysymyksessä hänen nimensä ja maineensa, sillä kansa, joka liittyi tähän tapahtumainkäänteeseen, oli kansa, jota kutsuttiin hänen omalla nimellään. Se, mitä tälle kansalle tapahtui, vaikutti hänen nimeensä. Ne väärät johtopäätökset, joita pakanakansat olivat tehneet sen vuoksi, että hän rankaisi ja kuritti liittokansaansa, täytyi oikaista. Tämä vaikuttaisi siihen näkemykseen, jonka ei-juutalaiset kansat omaksuisivat hänestä Jumalana. Itsekunnioituksensa vuoksi ja oman kunniansa tähden hänen tarvitsi todistaa kaikille kansoille, että hän oli totuudellinen, luotettava, sanansa pitävä Jumala!

33. a) Mikä oli hänen päätarkoituksensa, kun hän toi kansansa Israelin takaisin maahansa? b) Mikä teki mahdolliseksi maan muuttamisen paratiisiksi?

³³ Hän ei vapauttanut liittokansaansa Israelia muinaisesta Babyloniasta ja tuonut sitä takaisin maahan, jolle hän oli suonut seitsemänkymmenen vuoden sapattikauden, pääasiassa Israelin tähden, joka oli saattanut hänen nimensä häpeään kansojen keskuudessa, vaan oman nimensä tähden. (3. Moos. 26:41–45; 2. Aikak. 36:20, 21) Kun tämä sapattikausi oli kulunut loppuun vuonna 537 eaa., hän palautti maahan sen oikeat viljelijät. Antamalla heille siunauksensa hän muutti sen kauniiksi maaksi, joka näytti melkein mielihyvän paratiisilta, Eedenin puutarhalta. Tällä oli suuri merkitys. Sillä oli oma tarkoituksensa.

34. Mikä oli sen tarkoitus, kuten Jesajan 55:13:ssa sanotaan?

³⁴ Jumala tekee tunnetuksi sen takana olevan vaikuttimen, kun hän itse sanoo: ”Ja se tulee Herran kunniaksi [kirjaimellisesti: nimeksi, Young], iankaikkiseksi merkiksi, joka ei häviä.” (Jes. 55:13) Tämä kauan autiona olleen maan pukeminen paratiisilliseen ihanuuteen sai huomioivat pakanakansat tunnustamaan sen kateellisina ja se herätti niiden kunnioituksen häntä kohtaan.

35. Mitä täytyy muistaa maasta ja sen asukkaista, jotta ymmärtäisi Jesajan 55:13:ssa mainitun ”merkin”?

³⁵ Kun maa oli nyt viljeltynä ja ylistettynä, se oli ”merkki” jostakin erittäin tärkeästä. On muistettava, että ennen kaikkea se oli Jumalan antama maa, sillä Jehova oli antanut sen valitulle kansalleen 15. vuosisadalla ennen ajanlaskumme alkua sen esi-isille Aabrahamille, Iisakille ja Jaakobille (eli Israelille) tekemänsä lupauksen täyttymykseksi. Sitten kansansa itsepintaisen tottelemattomuuden ja uskottomuuden tähden hänen oli niin sanoaksemme käännettävä maa kumolleen kuin pata ja tyhjennettävä se asukkaistaan karkottamalla heidät Babylonian maahan ja annettava saastuneen maan olla autiona ja pitää sapattia seitsemänkymmentä vuotta. (Jes. 24:1–6; 2. Kun. 21:13) Ja nyt hän oli saanut aikaan väekkään maan elpymisen ja myös kansan elpymisen palauttamalla kauan pakkosiirtolaisuudessa olleen kansansa Jumalan sille antamaan tilaan. Kenen kunniaksi siis maan muuttuminen paratiisiksi olisi ”merkki”?

36. a) Miten maan muuttuminen paratiisiksi oli ”merkki”, joka tuotti kunniaa Jehovalle? b) Mikä on tehnyt siitä ”iankaikkisen merkin”?

³⁶ Profeettansa Jesajan suulla Jehova itse antaa oikean vastauksen sanoessaan: ”Ja tämä tulee tekemään Jahven kuuluisaksi, ikuisen, lähtemättömän merkin.” (Jes. 55:13, The Jerusalem Bible) Tai ”kaikki tämä tulee tuottamaan HERRALLE suuren nimen, katoamattoman, merkin kaikiksi ajoiksi”. (The New English Bible) Hänen tapauksessaan se todisti vääräksi väitteen, että ”Jumala on kuollut”. Hänen hämmästyttävät tekonsa maan suhteen todistivat, että Hän on elävä Jumala ja että hänen nimessään Jehova annetut ennustukset ovat paikkansapitäviä. Suuri ja loistoisa oli nimi, jonka hän tällä tavalla teki itselleen. Ja paratiisin kaltainen uudelleen asuttu Juudan maa oli ”merkki” hänen jumaluudestaan, hänen kaikkeudensuvereenisuudestaan, hänen kaikkivaltiudestaan, hänen uskollisuudestaan ja hänen taivaisiin asti ulottuvasta armostaan katuvaa kansaa kohtaan, joka oli liitossa hänen kanssaan. Siitä tuli ”iankaikkinen merkki”, aina tähän saakka; se on merkki, joka ei ole ’hävinnyt’ senkään jälkeen, kun Rooman sotajoukot tuhosivat Jerusalemin ja autioittivat Juudan maan vuonna 70 nykyistä ajanlaskua. Miksi ei? Koska tieto siitä, että Jumala toteutti ennustuksensa, on pantu Raamatun häviämättömiin muistiinmerkintöihin.

37. a) Minkä kansan yhteydestä löydämme ”merkin” nykyisen vastineen? b) Millainen oli kansan vertauskuvallisen maan tila siihen aikaan, kun se vapautui Suuresta Babylonista?

³⁷ Koska tämä on häviämätön, lähtemätön merkki, ”iankaikkinen” merkki, odotamme, että sillä on nykyinen vastine. Muinaiseen esikuvaan sopiakseen siihen liittyisi hengellisen Israelin nykyinen jäännös, joka on ”uudessa liitossa” Suuremman Välittäjän, Jeesuksen Kristuksen, välityksellä. Nykyajan historia vahvistaa, että tämä jäännös vapautettiin Suuresta Babylonista, väärän uskonnon maailmanmahdista, vuoden 1919 keväällä. Jäännökseen kuuluvien uskonnollinen eli hengellinen tila maan päällä oli saatettu aivan autioksi sillä hävityksellä, jota Suuri Babylon ja sen poliittiset, sotilaalliset ja juridiset kannattajat olivat aiheuttaneet heille ja heidän toimivalle järjestölleen. Heidän vertauskuvallinen maansa, heidän hengellinen tilansa, oli niin sanoaksemme tullut luotaantyöntäväksi sellaisen vuoksi, mikä oli kuin orjantappurapehkoja ja polttavia nokkosia, jotka pilasivat sen ulkonäön. Se ei näyttänyt houkuttelevalta ja puoleensavetävältä, niin että se olisi vetänyt uskonnollismielisiä ihmisiä osallistumaan näiden Jehova Jumalan palvojien kanssa heidän uskomuksiinsa ja toimintoihinsa.

38. Mikä oli hengellisen Israelin jäännöksen suhtautumistapa, kun Jehova avasi sille paluutien?

³⁸ Mutta kun heidän elävä Jumalansa avasi heille tien, hengellisen Israelin jäännös ’lähti’ ”iloiten” Suuren Babylonin vankeudesta. He olivat täynnä toivoa ja näkivät tulevaisuuden uskonnolliset mahdollisuudet, vaikkakin he ymmärsivät; että niiden käyttäminen hyväksi vihamielisen maailman edessä vaatisi rohkeutta. Maailmanlaajuinen sota oli päättynyt ja oli tullut sovittelurauha, joten heitä ’saatettiin’ ”rauhassa” oikeaan hengelliseen tilaansa, takaisin Jumalan suosioon, sovitukseen hänen kanssaan, jälleen hyväksyttäviksi hänen palvelukseensa hänen nyt perustetun messiaanisen valtakuntansa lähettiläinä. (2. Kor. 5:20) He järjestäytyivät uudelleen edessä olevaa työtä varten, jonka Jeesus Kristus oli ennustanut ”asiainjärjestelmän päättymistä” varten, nimittäin: ”Tämä valtakunnan hyvä uutinen tullaan saarnaamaan koko asutussa maassa todistukseksi kaikille kansoille, ja sitten tulee loppu.” He alkoivat puhdistaa pois sellaista, mikä oli sopimatonta ja haitallista Jumalan tosi palvonnalle. – Matt. 24:3, 14.

39. Miten maailmanlaajuinen hengellinen paratiisi on saatu aikaan Jumalan kansan asuttavaksi nykyaikana?

³⁹ Uskollisena kirjoitetuille lupauksilleen ja muinaisen perikuvan mukaisesti Jehova siunasi hengellisten israelilaisten ennallistetun jäännöksen ponnistelut. Se johti hengelliseen paratiisiin, joka on maailmanlaajuinen ihme nykyään. Oli kuin heidän hengellisen tilansa vuoret ja kukkulat olisivat puhjenneet heidän edessään riemuun ja kuin kristillisen hedelmällisyyden puut olisivat paukuttaneet käsiään. Kuvaannollisesti puhuen orjantappurapehkojen ja polttavien nokkosten sijaan on tullut kauniita, ikivihreitä sypressejä ja myrttipuita. Se ei näytä enää Jumalan kiroamalta! Siitä on tullut asuinkelpoinen paikka tosi kristityille, jotka todella noudattavat Jehovan voidellun Palvelijan, Jeesuksen Kristuksen, esimerkkiä. Myös sadattuhannet vanhurskasmieliset ihmiset etsivät Jehovaa, hengellisen Israelin ennallistetun jäännöksen Jumalaa. Näistä on tullut uskollisen voidellun jäännöksen uskollisia tovereita.

40. Miten hengellisen jäännöksen kaunistetusta tilasta on tullut ”merkki”, joka tuottaa kunniaa Jehovalle ja joka ei ole ’hävinnyt’?

⁴⁰ Tämä jäännöksen hengellisessä tilassa tapahtunut merkittävä muutos on johtanut siihen, että Jehova on tullut kuuluisaksi kautta maailman. Jumalan persoonanimi on tullut tunnetuksi kautta maapallon. Hengellisen jäännöksen elvytetystä, kaunistetusta tilasta on tullut ”merkki”, ja sen jatkumisen aika on määräämätön. Se on säilynyt tähän saakka toisesta maailmansodasta ja muista maailman melskeistä ja tuhoista huolimatta. Se ei ole ’hävinnyt’ tähän mennessä, eikä se tule koskaan häviämään. – Jes. 55:12, 13.

41, 42. Miten hengellisen Israelin ennallistamista koskevassa asiassa kävi niin kuin Jesajan 55:8, 9:ssä ilmaistiin?

⁴¹ Varsinkin hengellisen Israelin ennallistetun jäännöksen silmissä tämä kaikki on ollut suurenmoista, hämmästyttävää. Ensimmäisen maailmansodan ahdistusten aikana ja Suuren Babylonin vankeutensa aikana he eivät voineet kuvitellakaan, että sellaista tapahtuisi. Sellainen ei ollut kuviteltavissa sen mukaan, miten he ymmärsivät Raamatun ennustuksia! Olisi pidetty julkeana odottaa tai ennustaa, että sellaista tapahtuisi tälle vankeudessa ja pakkosiirtolaisuudessa olevalle hengellisen Israelin jäännökselle sen ollessa vielä maan päällä. Jäännökseen kuuluvien ajatukset eivät totisesti olleet Jumalan ajatusten tasolla eivätkä heidän toimintatapansa eli tiensä hänen teittensä tasolla. Kävi juuri niin kuin Jehova itse oli sanonut:

⁴² ”Minun ajatukseni eivät ole teidän ajatuksianne, eivätkä teidän tienne ole minun teitäni, sanoo Herra. Vaan niin paljon korkeampi kuin taivas on maata, ovat minun tieni korkeammat teidän teitänne ja minun ajatukseni teidän ajatuksianne.” – Jes. 55:8, 9.

43. Mitä kaikki todistukset ilmaisevat siitä, kuka on saanut aikaan tämän hengellisen paratiisin?

⁴³ Se kaikki on omiaan osoittamaan, että tämä ei ole ihmisestä, vaan Kaikkivaltiaasta Jumalasta. Tässä suhteessa pitää paikkansa nykyäänkin sääntö, jonka lakimies Gamaliel esitti Jerusalemin sanhedrinille apostolien päivinä ensimmäisellä vuosisadalla: ”Jos tämä hanke tai tämä työ on ihmisistä, niin se kukistuu, mutta jos se on Jumalasta, niin te ette voi kukistaa heitä [hanketta tai työtä].” (Apt. 5:38, 39) Niin muodoin hengellinen paratiisi, joka ei ole ’hävinnyt’ Jehovan kristittyjen todistajien keskuudesta tähän päivään mennessä, on ”merkki”, jonka Jehova Jumala on saanut aikaan. Sen välityksellä Hän on tullut kuuluisaksi kautta maapallon. Hän on aikaansaanut itselleen suuren nimen. Kaikki ne Jumalaa pelkäävät ihmiset voivat olla todella kiitollisia, jotka ovat täyttäneet vaatimukset päästäkseen hengelliseen paratiisiin, jonka hän on perustanut, koska he ovat etsineet häntä silloin, kun hänet voidaan löytää, ja huutaneet avukseen hänen persoonanimeään, kun hän on vielä lähellä tämän ”asiainjärjestelmän päättymisen” aikana. – Jes. 55:6; Matt. 24:3.

[Kuva s. 123]

Haikaroita pesällään sypressin latvassa

8. luku

Hengellinen paratiisi saastuneen maan päällä

1, 2. Missä määrin ihmisen ponnistelut maapallon saastumisen vähentämiseksi ovat onnistuneet?

TÄÄLLÄ maan päällä on vielä joitakin paikkoja, jotka tuovat mieleen maallisen pienoisparatiisin. Mutta niiden säilyminen on uhanalainen. Viimeksi kuluneiden parinkymmenen vuoden aikana on koko ihmiskunnan luonnollisen elinympäristön saastumisen tieteelliseen tutkimiseen kiinnitetty vakavaa huomiota. Maan, veden ja ilman saastumista on yritetty vähentää, mutta silti saastuminen jatkuu ja lisääntyy.

² Eräiden elinympäristön parantamiseen tähtäävien suunnitelmien on havaittu olevan epäkäytännöllisiä tai taloudellisesti kannattamattomia. Monista suunnitelmista, joita on tehty luonnon kauneuden ja terveellisyyden säilyttämiseksi valituilla alueilla, on täytynyt luopua energiakriisin luomien tarpeitten vuoksi. Koko maapallosta on tulossa epäterveellisempi elinpaikka kaloille, linnuille, maaeläimille ja ihmisille. Ihmisen elintavan vuoksi ja siksi, että hän on hoitanut maapalloa niin huonosti, pelkästään elinympäristön saastuminen saattaa koko elollisen luomakunnan elossa säilymisen uhanalaiseksi planeetallamme.

3. Mikä paratiisi laajenee luonnollisen elinympäristön saastumisesta huolimatta, ja mistä vuodesta lähtien niin on tapahtunut?

³ Mutta hengellinen paratiisi kukoistaa ja laajenee aina vain etäämmälle sellaisen vahingollisen maailmanlaajuisen saastumisen vaikuttamatta siihen. Sitä mukaa kuin se laajenee, yhä useammat hengellismieliset ihmiset nauttivat siitä ja viettävät onnellisempaa elämää. Heillä on jopa toivo elää ikuisesti saastumattomassa maallisessa paratiisissa. Maallinen luonnonparatiisi on tietysti yhä tulevaisuudessa; muutoin ei ihmisen luonnollisen elinympäristön nykyisen saastumisen annettaisi jatkua. Ihmisen alkuperäisen paratiisikodin ennallistamiseen tänne maan päälle tarvitaan enemmän kuin ihmisen omaa kykyä ja viisautta. Mutta ensimmäisestä ensimmäisen maailmansodan jälkeisestä rauhanvuodesta lähtien on hengellistä paratiisia istutettu tänne maan päälle. Epäilemättä juuri tämä on se paratiisi, josta kristitty apostoli Paavali kirjoittaa toisessa kirjeessään Korinton seurakunnalle Kreikkaan ensimmäisellä vuosisadalla.

4. Mitä apostoli Paavali sanoi tästä paratiisista Korinton kristityille lähettämässään toisessa kirjeessä?

⁴ Kirjoittaessaan ensimmäisen vuosisadan puolivälissä noin vuonna 55 hän sanoi tälle uskonveljien seurakunnalle: ”Minun täytyy kerskua. Se ei ole hyödyllistä; mutta siirryn Herran yliluonnollisiin näkyihin ja ilmestyksiin. Tiedän Kristuksen yhteydessä olevan ihmisen, joka neljätoista vuotta sitten – ruumiissako, en tiedä, vai poissa ruumiista, en tiedä; Jumala tietää – temmattiin sellaisena kolmanteen taivaaseen. Niin, tiedän sellaisen ihmisen – ruumiissako vai erossa ruumiista, en tiedä, Jumala tietää –, että hänet temmattiin paratiisiin ja hän kuuli sanomattomia sanoja, joita ihmisen ei ole lupa puhua. Sellaisesta ihmisestä minä kerskun, mutta en kersku itsestäni.” – 2. Kor. 12:1–5.

5. a) Kuka on ”Kristuksen yhteydessä oleva ihminen”, jonka Paavali mainitsee? b) Mitä hän tämän huomioon ottaen tarkoitti sanoessaan: ”Sellaisesta ihmisestä minä kerskun, mutta en kersku itsestäni”? c) Miksi hän sanoi tilastaan silloin, kun hän sai tuon kokemuksen: ”Ruumiissako, en tiedä, vai poissa ruumiista, en tiedä”?

⁵ Apostoli Paavali ei puhu tässä jostakusta toisesta ihmisestä vaan itsestään. Mutta hän puhuu itsestään silloin, kun hän sai edellä kuvaillun ainutlaatuisen kokemuksen, ihmisenä, joka sai erikoissuosion Jumalalta; ja ihmisestä, joka hän oli silloin, kun hän oli tuossa erittäin suositussa asemassa, hän voi syystä kerskua. Mutta itsestään tavallisena ihmisenä ilman sellaisia Jumalalta saatuja harvinaisia etuja hän ei voi aiheellisesti kerskua. Hänen kokemuksensa oli niin todentuntuinen, että oli kuin hän olisi ollut siellä aineellisessa ruumiissaan, mutta ymmärrettävästi hänen aineellinen ruumiinsa pysyi maan päällä ja hän koki hurmostilan, ja se mitä hän kuuli, tapahtui silloin, kun hän oli tässä hurmoksessa. Jos tämä kokemus sattui neljätoista vuotta ennen kuin hän kirjoitti toisen kirjeensä Korinton seurakunnalle, niin se sattui noin vuonna 41 eli ennen hänen ensimmäistä lähetysmatkaansa Barnabaan kanssa, jonka he tekivät noin vuosina 47/48. Apostoli Paavali ei mainitse tarkemmin, oliko se, mitä hän kuuli, hepreaa vai kreikkaa, joita kieliä hän osasi, vai jotakin vierasta kieltä, jota ei voida kääntää ihmisen tuntemille kielille.

6. Mitä hänen mainintansa ”kolmannesta taivaasta” ilmaisee?

⁶ Kun Paavali temmattiin kolmanteen taivaaseen, häntä ei temmattu ja viety pitkin ajan virtaa kolmanteen taivaitten sarjassa, jotka seurasivat perätysten toinen toistaan. Hänet temmattiin ja vietiin pystysuorassa, ja koska lukua kolme tai järjestyslukua kolmas käytetään Raamatussa voimakkuuden tai korostuksen osoituksena, ”kolmas taivas” ilmaisisi tämän kohottamisen korkeuden, sen ylevän laadun. Se ei tutustuttanut häntä henkipersoonien taivaitten asioihin siinä mielessä kuin Jeesus Kristus, joka tuli alas taivaasta ja palasi henkitaivaisiin, tuntee näkymättömiä taivaallisia asioita. Kuvaannollisesti Paavali oli jo asetettu istumaan toisten maan päällä olevien kristittyjen kanssa ”taivaallisiin Kristuksen Jeesuksen yhteydessä”. (Ef. 2:6) Paavalin tempaaminen ”kolmanteen taivaaseen” ilmaisi siis hänen kohottamisensa hengellisesti korkealle hänen kristittyjen tovereittensa hengellisen aseman yläpuolelle. Se antoi hänelle epäilemättä sellaista syvällistä näkemystä, jota hänellä ei ollut aikaisemmin ollut, ja tämä ilmeni siitä, mitä hän puhui ja kirjoitti.

7, 8. a) Miksi Paavalin mainitsema ”paratiisi” ei ole sama kuin Ilmestyksen 2:7:ssä mainittu paratiisi? b) Miksi se ”paratiisi”, johon Paavali temmattiin, ei ollut ”Eedenin puutarha”?

⁷ Paavalin tempaaminen ”paratiisiin” liitetään tässä ”kolmanteen taivaaseen”. Tämä tuntuisi viittaavan johonkin hengelliseen. Mutta tämä ei merkitsisi, että paratiisi, johon Paavali temmattiin, oli se, joka mainitaan kirkastetun Jeesuksen Kristuksen Efesoksen seurakunnalle Vähään-Aasiaan lähettämässä sanomassa: ”Jolla on korva, se kuulkoon, mitä henki sanoo seurakunnille: sen, joka voittaa, minä annan syödä elämän puusta, joka on Jumalan paratiisissa.” (Ilm. 2:7) Tämä ”Jumalan paratiisi” on kuvaannollinen paratiisi näkymättömissä henkitaivaissa, mihin liha ja veri eivät voi päästä ja mihin lihallinen silmä ei voi nähdä. (1. Kor. 15:50) Mikään ei myöskään vihjaa siihen, että apostoli Paavali olisi nähnyt vertauskuvia siitä, mitä on näkymättömissä henkitaivaissa, sillä tavoin kuin apostoli Johannes näki sellaisia vertauskuvia, joita hän kuvaileekin Ilmestyksen 4. luvussa. On siis hyvin epätodennäköistä, että apostoli Paavali olisi temmattu ”Jumalan paratiisiin” näkemään sen ”elämän puu”.

⁸ Sikäli kuin on kysymys alkuperäisestä maallisesta paratiisista, ”Eedenin puutarhasta” (UM), sellaisessa paratiisissa ei ole ihmisluomuksille mitään arvoituksellista. Se ei mene ihmisen kokemuksen ulkopuolelle, ja sen ennallistaminen maan päälle Jumalan messiaanisen valtakunnan alaisuudessa on ymmärretty kauan Raamatun ennustusten mukaisesti. (1. Moos. 3:8–24) Sen vuoksi apostoli Paavalin ei olisi tarvinnut saada ”Herran yliluonnollisia näkyjä ja ilmestyksiä”, jotta hän olisi oppinut tuntemaan sen. – 2. Kor. 12:1.

9, 10. a) Mistä paratiisista apostoli Paavalille annettiin näky, ja minä aikana se on olemassa? b) Mihin ne ”sanomattomat sanat” liittyivät, jotka Paavali kuuli, ja mitä noista sanoista puhuminen olisi merkinnyt?

⁹ On kuitenkin olemassa vielä yksi paratiisi, jota Pyhä Raamattu kuvailee profeetallisesti ja josta se antaa meille jopa historiallisen perikuvan Juudan maassa, sen jälkeen kun juutalaiset olivat olleet pakkosiirtolaisuudessa Babyloniassa. Tämä paratiisi on hengellinen paratiisi meidän päivinämme, 1900 vuotta sen jälkeen kun apostoli Paavali temmattiin ”kolmanteen taivaaseen” ja ”paratiisiin” yliluonnollisessa näyssä. Se, mitä Paavali kuuli tuon todentuntuisen kokemuksen aikana, ”sanomattomia sanoja, joita ihmisen ei ole lupa puhua”, koski silloin tulevaisuudessa olevaa hengellistä paratiisia. Tämä Kristuksen tosi opetuslasten siunattu tila oli tuleva hänen ’läsnäolonsa’ eli parusiansa aikana ”asiainjärjestelmän päättymisessä”. – Matt. 24:3.

¹⁰ Paavali henkeytettiin ennustamaan uskonnollinen ”luopumus”, joka kohtaisi kristillistä seurakuntaa ennen ”Herramme Jeesuksen Kristuksen läsnäoloa”, mutta hänen ei ollut ihmisenä lupa puhua tästä hengellisestä paratiisista, josta hän kuuli ”sanomattomin sanoin”. Jos hän olisi puhunut, niin se olisi merkinnyt, että hän olisi tulkinnut Raamatun ennustuksia, jotka koskevat tätä hengellistä paratiisia. – 2. Tess. 2:1–3; 2. Kor. 12:1–4.

”PYHÄ TIE” HENGELLISEEN PARATIISIIN

11. a) Milloin Jeesuksen Kristuksen ”läsnäolo” alkoi? b) Kenen muinaisen hallitsijan kaltaiseksi Jeesus Kristus tuli siihen aikaan ja missä merkityksessä?

¹¹ Vartiotornin Raamattu- ja Traktaattiseuran aikaisemmissa julkaisuissa on Raamatusta osoitettu, että ”Herramme Jeesuksen Kristuksen läsnäolo” alkoi pakanain aikojen lopussa vuonna 1914, jolloin Jumalan messiaaninen valtakunta syntyi näkymättömissä taivaissa. (Ilm. 12:1–10) Siihen aikaan vasta valtaistuimelle asetetusta Jeesuksesta Kristuksesta tuli kuin Jumalan muinainen voideltu ”palvelija”, Kyyros Suuri, Babylonian maailmanvallan valloittaja ja vangittujen juutalaisten ja heidän uskollisten ei-juutalaisten tovereittensa vapauttaja. Toimiessaan vastaavassa osassa nykyään Jeesus Kristus vapautti uskollisten seuraajiensa voidellun jäännöksen, jonka Suuri Babylon ja sen maailmalliset rakastajat olivat vieneet vankeuteen vuosina 1914–1918 käydyn ensimmäisen maailmansodan aikana. Murtaen tuon väärän uskonnon maailmanmahdin vallan hän aikaansai hengellisten israelilaisten jäännöksen ennallistamisen vuonna 1919. Tämä hämmästytti ja harmitti koko silloista uskonnollista maailmaa. – Ilm. 11:7–13.

12. Mitä kysymyksiä tässä herää hengellisestä paratiisista?

¹² Monet lukijoistamme saattavat kysyä: Miksi ja miten Jehovan hengellisen Israelin voideltu jäännös pääsi hengelliseen paratiisiin vasta vuodesta 1919 lähtien? Eivätkö jäännökseen kuuluvat olleet hengellisessä paratiisissa maan päällä ennen ensimmäisen maailmansodan puhkeamista vuonna 1914? Eivätkö he olleet nauttineet sellaisesta siunatusta hengellisestä tilasta Jumalan suosiossa esimerkiksi siitä lähtien, kun lehteä Siionin Vartiotorni ja Kristuksen läsnäolon airut alettiin julkaista englanniksi vuoden 1879 heinäkuussa? Me vanhukset, jotka elimme jonkin aikaa ennen ensimmäistä maailmansotaa ja olimme silloin osa hengellisen Israelin jäännöstä, voimme vastata näihin kysymyksiin kielteisesti. Millä perusteella?

13. Mikä oli ainoa paratiisi, jota Jumalan palvelijat maan päällä osasivat ajatella ennen vuotta 1919?

¹³ Hengellinen paratiisi hengellisen Israelin jäännökselle maan päällä oli ennenkuulumatonta. Ainoa tuleva paratiisi, jota silloin ajateltiin, oli kirjaimellinen, aineellinen paratiisi, joka oli määrä ennallistaa maalliselle kiertotähdellemme Jeesuksen Kristuksen tuhatvuotisen hallituskauden aikana ja johon se paaluun pantu myötätuntoinen pahantekijä oli määrä herättää kuolleista, jolle Jeesus sanoi: ”Totisesti minä sanon sinulle tänään: sinä tulet olemaan minun kanssani paratiisissa.” (Luuk. 23:39–43) Senkin paratiisin, jonka apostoli Paavali mainitsi 2. Korinttolaisille 12:4:ssä, ymmärrettiin olevan tämä paratiisi, ’ennallistettu maa’. – Ks. kappaletta 2 sivulta 308 kirjasta Harmagedonin taistelu, julk. engl. 1897 (suom. 1924).

14. a) Miten paratiisia koskevat ennustukset, jotka soveltuivat muinaiseen Israelin kansaan, ymmärrettiin noina vuosina? b) Mitä näiden ennustusten sovellutusta ei siis silloin havaittu?

¹⁴ Raamatun ennustuksilla, joilla oli muinoin pienoistäyttymys Israelin kansassa kuudennella vuosisadalla ennen ajanlaskumme alkua, odotettiin myös olevan nykyinen lopullinen täyttymys luonnollisissa ympärileikatuissa juutalaisissa, kun heidät koottaisiin takaisin Palestiinan maahan. (Esimerkiksi sivulla 63 vuoden 1892 Vartiotornin [engl.] numeroissa käsiteltäessä Hesekielin 36:22–36:ta.) Tai ennustuksilla, jotka pienoiskoossa täyttyivät muinaisessa Israelissa, ajateltiin olevan suurempi, täydellinen täyttymyksensä Kristuksen tuhatvuotisena hallituskautena sen jälkeen, kun Saatana Panettelija on sidottu ja pantu vankeuteen pohjattomaan syvyyteen. (Ks. esimerkiksi Jesajan 35. lukua.) Niinpä sellaisten ennustusten nykyinen täyttymys hengellisen Israelin jäännöksessä jäi kokonaan ymmärtämättä, huomaamatta, havaitsematta – niin kuin on laita kristikunnan kirkoissa vielä nykyäänkin. Todellisuudessa aina vuoteen 1932 asti Jehovan kristityillä todistajilla oli sellainen käsitys, että lihallisten juutalaisten palaaminen Palestiinaan ja juutalaisen valtion perustaminen olisivat Jumalan ennustuksen täyttymys.

15. Mitä odotteita jäännöksellä oli vuoden 1914 suhteen ja myöhemmin vuoden 1918 suhteen?

¹⁵ Sitä paitsi hengellisen Israelin jäännös oli vuosikymmeniä, vuodesta 1876 asti, odottanut pakanain aikojen päättymistä vuoden 1914 syksyllä. Jäännökseen kuuluvat odottivat Jumalan messiaanisen valtakunnan olevan täysin perustettu taivaissa siihen mennessä ja myös hengellisen Israelin jäännöksen olevan kirkastettu Jeesuksen Kristuksen kanssa taivaallisessa valtakunnassa siihen aikaan. Tämä ajatus vaikutti kaikkeen siihen, miten he ymmärsivät Pyhää Raamattua. Ja kun vuosi 1914 päättyi keskellä ensimmäisen maailmansodan liekkejä ja hengellisen Israelin jäännös havaitsi olevansa yhä täällä maan päällä, niin se oli taipuvainen ajattelemaan, että se kirkastettaisiin vuonna 1918, kolme ja puoli vuotta pakanain aikojen lopun jälkeen. (Luuk. 21:24; Dan. 4:13, 20, 22, 29) Jäännökseen kuuluvien kovia kokemuksia kiellon ja vainon alaisuudessa ensimmäisen maailmansodan aikana ei pidetty Babylonian pakkosiirtolaisuutena, josta heidät olisi pitänyt vapauttaa ensimmäisen maailmansodan jälkeen. He eivät odottaneet ennallistamista Jehovan täyteen suosioon maan päällä maailmanlaajuisesti suoritettavaa todistustyötä varten.

16. Mitä vuonna 1919 alkaneita kehitysvaiheita jäännös ei nähnyt ennen tuota vuotta?

¹⁶ Ennen vapautumistaan vuonna 1919 hengellisen Israelin jäännös ei siis ollut tietoinen mistään hengellisestä paratiisista. Sellainen työ, jota on suoritettu tuosta vuodesta lähtien maan etäisimpiin ääriin saakka, oli mitä kauimpana jäännöksen ajatuksista! Se ei ollut vielä havainnut Raamatun tutkimisestaan, että oli tullut aika Jehovan tehdä nimi itselleen. (Jes. 63:14; Jer. 32:20; 2. Sam. 7:23, UM) Jäännökseen kuuluvat eivät ymmärtäneet, että heitä itseään käytettäisiin tekemään Jumalan persoonanimi tunnetuksi maan ääriin asti ja julistamaan Jumalan perustettua messiaanista valtakuntaa kaikille kansoille kristikunnan sisä- ja ulkopuolella. (Matt. 24:14) He eivät nähneet ennalta Raamatun ennustuksen suurenmoisia täyttymyksiä, joiden silminnäkijöitä he olisivat, eivätkä sitä jatkuvasti lisääntyvää Pyhän Raamatun ymmärrystä, jonka he saisivat. He eivät osanneet odottaa, että heitä käytettäisiin kokoamaan lampaan kaltaisten uskovien ”suuri joukko” kaikista kansoista heidän siunattuun Jumalan suosion tilaansa. – Ilm. 7:9–17.

17. a) Oliko siis jäännöksellä tietoa hengellisessä paratiisissa olemisesta ennen vuotta 1919? b) Mutta minkä Jesajan 35. luvun täyttymyksen jäännös nyt ymmärtää?

¹⁷ Tietoisuus hengellisessä paratiisissa olemisesta ei tulvinut hengellisen Israelin jäännöksen mieleen heti tuona vapautus- ja ennallistusvuonna 1919. Mutta nyt, tämän asiainjärjestelmän ”lopun ajan” kuluttua pitkälle, jäännökseen kuuluvat voivat ymmärtää, kuinka suurenmoisella tavalla Jesajan ennustuksen 35. luku on täyttynyt heissä hengellisessä mielessä vuodesta 1919 lähtien. Kuten tuossa suurenmoisessa ennustuksessa on kuvattu, he ovat tulleet ’pyhää valtatietä’ hengelliseen paratiisiin ihmisen aiheuttamasta maapallon saastumisesta huolimatta.

PARATIISIENNUSTUS TULEE ELÄVÄKSI

18. Mikä vastakohta suuresti lisää Jesajan 35. luvun ennustuksen kauneutta?

¹⁸ Jesajan ennustuksen 35. luku on kaunis itsessään, mutta sen kauneutta lisää suuresti se, että se tulee heti vakavan ennustuksen jälkeen, joka kertoo äärimmäisen ankarasta, loputtomasta autioituksesta ja karuudesta. Tämä murheellinen tila oli oleva ilmaus Jumalan kostosta eräälle moitittavalle kansalle, eräälle israelilaisten veljeskansalle. Tämä kansa polveutui Eesausta, vanhemmasta patriarkka Jaakobin eli Israelin kaksospojista. Koska Eesau myi esikoisoikeutensa Jaakobille annoksesta punaista muhennosta, hänelle annettiin lisänimi Edom (merkitsee ’punainen’), ja tämä nimi pysyi hänestä polveutuvalla kansalla. (1. Moos. 25:30) Muinainen Edomin maa oli Kuolleenmeren ja Akabanlahden välissä kahden puolen Aromaata (Arabaa). – Jes. 34:5–17.

19, 20. a) Keiden maan muuttuminen ennustetaan Jesajan 35:1, 2:ssa, ja mistä se ilmenee? b) Keissä ennustuksella oli ensimmäinen täyttymyksensä?

¹⁹ Aivan erilainen ”erämaa” mainitaan Jesajan 35. luvussa, joka alkaa runollisen kauniisti sanoessaan: ”Erämaa ja hietikko iloitsee, aromaa riemuitsee ja kukoistaa kuin lilja. Se kauniisti kukoistaa ja iloitsee ilolla ja riemulla. Sille annetaan Libanonin kunnia, Karmelin ja Saaronin ihanuus. He saavat nähdä Herran kunnian, meidän Jumalamme ihanuuden.” – Jes. 35:1, 2.

²⁰ Tässä ennustetaan maan muuttuminen, maan elpyminen paratiisin kaltaiseen ihanuuteen. Keiden maan? Niiden, joista sanotaan luvun viimeisessä jakeessa: ”Herran vapahdetut palajavat ja tulevat Siioniin riemuiten, päänsä päällä iankaikkinen ilo. Riemu ja ilo saavuttavat heidät, mutta murhe ja huokaus pakenevat.” (Jes. 35:10) Ennustuksen ensimmäisessä eli muinaisessa täyttymyksessä vapahdetut, jotka palasivat Siioniin eli Jerusalemiin, olivat profeetta Jesajan oma kansa, muinaisen Juudan maan kansa. Jesajan aikana voideltu kuningas istui yhä, niin kuin sanottiin, ”Jehovan valtaistuimella” (UM) Jerusalemissa. Itse asiassa Jesaja profetoi neljän juutalaisen kuninkaan, Ussian, Jootamin, Aahaan ja Hiskian, perättäisinä hallituskausina. – Jes. 1:1.

21, 22. a) Oliko Juudan maa autio erämaa Jesajan aikana? b) Milloin maa autioitettiin ja kuinka pitkäksi aikaa?

²¹ Jesajan aikana Juudan maata ei ollut alennettu hänen ennustuksensa 35. luvun ilmaisemaan tilaan. Tosin Assyrian hallitsija kuningas Sanherib oli hyökännyt maahan ja valloittanut lukuisia kaupunkeja ja aiheuttanut melkoisesti tuhoa. Kun tämä pakanallinen hyökkääjä uhkasi kerskuen vallata Jerusalemin, niin Jehova pani ihmeen avulla hänet pakenemaan takaisin kotiin häveten. Vaikka Juudan maa oli kärsinyt suurta vahinkoa, assyrialaiset eivät jättäneet sitä asumattomaksi, niin että ajan kuluessa sen entisten asukkaitten olisi täytynyt palata pakkosiirtolaisuuden maasta ja tulla rakentamaan uudelleen Siionia.

²² Myöskään ”ilo”, jota juutalaiset kokivat assyrialaisten hämmästyttävästä karkottamisesta Juudan maasta, ei ollut ”iankaikkinen”. Miksi ei? Koska seuraavalla vuosisadalla Jerusalem ja sen temppeli tuhottiin, ”Jehovan valtaistuin”, jolla juutalaiset kuninkaat olivat istuneet, kukistettiin ja koko Juudan maa tuli autioksi, niin että siellä ei ollut ihmisasukasta eikä kotieläintä. Eloon jääneet karkotetut asukkaat murehtivat raskaasti vieraassa Babylonian maassa, kun heidän rakas kotimaansa oli näin autiona seitsemänkymmentä vuotta. Jesaja siis oli ennustanut heidän paluunsa Babylonian pakkosiirtolaisuudesta.

23. a) Milloin maan kaunistamista koskevalla ennustuksella oli pienoistäyttymyksensä? b) Milloin alkoi ennustuksen suurempi täyttymys, ja mikä rinnakkaisuus on ilmeinen verrattaessa toisiinsa muinaista Israelin maata ja hengellisen Israelin jäännöksen hengellistä tilaa?

²³ Sen jälkeen kun pakkosiirtolaisuudessa olleet juutalaiset palasivat Babyloniasta vuonna 537 eaa., oli Juudean ”erämaan”, ”hietikon” ja ”aromaan” kaunistumista koskevalla ennustuksella pienoistäyttymys. Suurempi ja lopullinen täyttymys, hengellinen täyttymys, alkoi tapahtua hengellisten israelilaisten jäännökselle sen jälkeen, kun he vuonna 1919 palasivat pakkosiirtolaisuudestaan, jolloin he olivat poissa Jumalan suosiosta Suuressa Babylonissa. Sen lisäksi että hengelliset israelilaiset kärsivät Suuren Babylonin uskonnollisen ja poliittisen vallan huonoista vaikutuksista ennen ensimmäistä maailmansotaa, heidän hengellinen tilansa oli heikentynyt autioksi erämaaksi ja aromaaksi ensimmäisen maailmansodan vaikutuksesta, josta Suuri Babylon oli pääasiassa vastuussa ja jota sotaa se käytti hengellisten israelilaisten jäännöstä vastaan. Mutta kun Kaikkivaltias Jumala Jehova alkoi johtaa palvojiensa jäännöstä pois Babylonin vankeudesta vuonna 1919, millainen muutos heidän hengellisessä tilassaan maan päällä alkoikaan!

24. Miksi hengellisen Israelin ”maa” oli tullut kuivuneeksi ja tuottamattomaksi ensimmäisen maailmansodan aikana?

²⁴ Ensimmäisen maailmansodan aikana Jumalan siunausten ja hänen ilmaisemansa hyväksymyksen sateen puute oli aiheuttanut kuivuneita, tuottamattomia alueita, kun ajatellaan heidän etujaan ja hengellisten velvollisuuksiensa täyttämistä Jehova Jumalalle. Hän ei voinut siunata heidän ilmaisemaansa ihmispelkoa eikä niitä uskonnollisia pidäkkeitä, joita se aiheutti heille. Hän ei voinut siunata heidän saastumistaan sotaa käyvästä maailmasta, jonka he sallivat turmella itseään erikoisesti siten, että he eivät olleet ehdottoman puolueettomia tämän maailman kansainvälisten riitojen suhteen. Hän ei voinut siunata heitä siksi, että he olivat enemmän kiinnostuneita heille luvatusta kirkastamisesta taivaallisessa valtakunnassa kuin maailmanlaajuisesta todistustyöstä, jonka hän oli varannut heidän tehtäväkseen maan päällä hänen vastasyntyneen messiaanisen valtakuntansa hyväksi. He eivät voineet sellaisissa moitittavissa olosuhteissa tuottaa Valtakunnan ”hedelmiä” oikeaan hedelmäntuoton aikaan. – Matt. 21:43.

25. Mikä muutos oli kuitenkin mahdollinen jäännökselle, kuten Raamattu ilmaisi?

²⁵ Hengellisten israelilaisten syyllinen jäännös voi kuitenkin katua väärää menettelyään, kun jäännöksen jäsenten huomio kiinnitettiin siihen. He voivat huomata virheensä ja puutteensa Jumalan tahdon tekemisen ollessa kysymyksessä ja voivat sitten ryhtyä oikaisemaan asioita niin pian kuin he havaitsivat, mikä oli oikea menettely. Tämän tekeminen poistaisi aiheen Jumalan epäsuosioon ja siihen, että hän pidätti heiltä tervetulleet siunaukset. Muinainen ennustus Jehovan valitun kansan ennallistamisesta oli sanonut: ”Ja minä teen siunatuiksi heidät ja kaiken, mitä minun kukkulani ympärillä on, ja vuodatan sateen ajallansa – ne ovat siunauksen sateita.” – Hes. 34:26.

26. a) Mitä siis täytyi tapahtua, ennen kuin hengellinen paratiisi voi tulla? b) Miten lupaus: ”Sille annetaan Libanonin kunnia” auttaa meitä ymmärtämään Jehovan ennallistetun jäännöksen hengellisen tilan olosuhteita?

²⁶ Näiden siunauksen sateiden täytyi tulla, ennen kuin ennallistetun jäännöksen tilassa voi tapahtua mitään muutosta, sillä sen tila oli tullut kuin ”erämaaksi”, ”hietikoksi”, ”aromaaksi”. Jehovan ennallistetun jäännöksen hengellisen tilan suurenmoisuus voidaan nykyään ymmärtää tehdyistä profeetallisista vertailuista. Esimerkiksi: ”Sille annetaan Libanonin kunnia, Karmelin ja Saaronin ihanuus.” (Jes. 35:1, 2) Tarvitsee vain ajatella Libanonin vuoria, joita tuolloin muinoin peittivät mahtavat ikivihreät puut, joista Jehova henkeytti profeettansa sanomaan: ”Libanonin kunnia tulee sinun [Siionin] tykösi, kypressit, jalavat ynnä hopeakuuset, kaunistamaan minun pyhäkköni paikkaa, ja minä saatan jalkaini sijan kunniaan.” (Jes. 60:13) Muinainen Libanon oli niin kaunis, että Jehova vertasi sitä Eedenin puutarhaan sanoessaan Tyyron kuninkaalle, joka kaupunki sijaitsee Libanonissa: ”Eedenissä, Jumalan puutarhassa, sinä olit.” – Hes. 28:11–13.

27. Mitä ilmaus ”Karmelin . . . ihanuus” lisää kuvaan?

²⁷ Muita kauniita näkymiä, joihin Jesaja voi tehdä vertailuja, olivat ”Karmelin ja Saaronin ihanuus”. Karmelin vuorenselänne kulkee länsisuuntaan ja päättyy mahtavaan niemenkärkeen, joka laskee melkein äkkijyrkkänä Välimereen Haifassa. Varsin sopivasti ihaileva rakastaja Korkeassa veisussa voi sanoa rakastamalleen suulemittarelle: ”Sinun pääsi kohoaa kuin Karmel.” (Kork. v. 7:5; vrt. Jer. 46:18.) Nimi Karmel merkitsee ’hedelmätarhaa’ tai ’hedelmällistä maata’. Vuori oli hyvin nimensä vertainen, kun viini- ja hedelmätarhat kaunistivat sitä esimerkiksi Jerusalemin kuninkaan Ussian päivinä. – 2. Aikak. 26:10.

28. Mitä pitäisi tulla mieleemme, kun kuulemme, että ennallistetun jäännöksen hengellinen tila on kuin ”Saaronin ihanuus”?

²⁸ Ennen vanhaan ”Karmelin . . . ihanuus” oli tosiaan laajalti tunnettu. Mutta mitä on sanottava ”Saaronin ihanuudesta”? Nimen mainitseminen tuo mieleen näkymän rannikkotasangosta, joka levittäytyi pohjoiseen päin Joppen (merkitsee ’kaunis’) satamakaupungista ja jossa kasvoi paljon värikkäitä kukkia. (Apt. 9:35) Se tuo mieleen myös rakastetun suulemilaistytön sanat: ”Minä olen Saaronin kukkanen.” (Kork. v. 2:1) Tai niin kuin Jerusalemin Raamattu (The Jerusalem Bible) mainitsee hänen sanoneen: ”Minä olen Saaronin ruusu.” Ja Uusi englantilainen Raamattu (The New English Bible): ”Minä olen Saaronin lilja.” (Myös UM alav.) Muinainen Saaron oli tosiaan omalla tavallaan ihana.

29. Millainen kuva siis profeetta Jesajan välityksellä maalataan jäännöksen ennallistetusta tilasta?

²⁹ Kun kaikkeen tähän muodostamaamme kauniiseen mielikuvaan lisäämme vielä profeetta Jesajan avaussanat: ”Erämaa ja hietikko iloitsee, aromaa riemuitsee ja kukoistaa kuin lilja”, eteemme maalautuu aidon kauneuden kuva hyvin valituin henkeytetyin sanoin esitettynä. (Jes. 35:1) Sellaiselta näyttää muuttuneena hengellisen Israelin jäännöksen kerran autio hengellinen tila, sen jälkeen kun jäännös on ennallistettu Jehovan suosioon.

30. a) Kenelle kuuluu kunnia tästä hämmästyttävästä muutoksesta? b) Keitä ne ovat, jotka näkevät ennustuksen täyttymyksen ja antavat siitä Jumalalle kunnian?

³⁰ Kenen hämmästyttäviä tekoja tilan muuttunut ilme heijastaa? Henkeytetty Jesaja vastaa sanoen: ”On oleva niitä, jotka tulevat näkemään Jehovan kunnian, meidän Jumalamme loiston.” (Jes. 35:2, UM) Vain parhaimman kauneudentajun omaava Jumala, Luoja, voisi tehdä sellaista, muuttaa seitsenkymmenvuotisen autioituksen murheellisen näkymän ihastuttavaksi maisemaksi ennallistetun kansan välityksellä. Muinaiset kotimaahansa palanneet israelilaiset näkivät tämän ennustuksen täyttyvän pienoiskoossa. Ne, jotka nykyään ovat nähneet ennustuksen täyttyvän suuremmassa mitassa, joka käsittää koko maapallon, ovat olleet Jehovan kristittyjä palvojia, jotka on ennallistettu Suuren Babylonin uskonnollisesta vankeudesta oikeaan hengelliseen tilaansa maan päällä. Muinaisten pettyneitten babylonialaisten silmissä heidän autioittamansa Juudan maan kaunistaminen ei ollut ilahduttava näky. Myöskään nykyisen Suuren Babylonin silmissä hengellisten israelilaisten voidellun jäännöksen hengellisen tilan kaunistaminen ei ole ilahduttava näky.

31. Millä muulla tavalla ilmaisu ”on oleva niitä” voitaisiin ymmärtää?

³¹ Saattaa kuitenkin olla niin, että ilmaisulla ”on oleva niitä” meidän on ymmärrettävä Jumalan kansan aution tilan ”erämaata ja hietikkoa . . . [ja] aromaata”. Nämä paikat olivat olleet niin kauan murheellisessa tilassaan, seitsemänkymmentä vuotta, etteivät ne odottaneet milloinkaan enää näkevänsä itselleen parempaa. Mutta kun näiden paikkojen tila muutettiin ja niille annettiin kunnia ja loisto, joka oli verrattavissa Libanonin ja Karmelin ja Saaronin kunniaan ja loistoon, niin ne näkivät omassa muuttuneessa tilassaan ”Jehovan kunnian, meidän Jumalamme loiston”.

32. Mistä lähtien jäännös on nähnyt hengellisen tilansa muuttumisessa ”meidän Jumalamme loiston”?

³² Mitä toivon sanoja Jesajan ennustus siis sisälsikään Jumalan kansalle, joka oli väliaikaisesti autioitetussa tilassa! Autioitetun tilansa aikana vuosina 1914–1918 käydyn ensimmäisen maailmansodan kuluessa hengellisten israelilaisten vankeudessa oleva jäännös ei ymmärtänyt ennustuksen oikeaa sovellutusta eikä siksi ammentanut siitä lohdutusta, joka siinä oli jäännökseen kuuluvia varten. Mutta nyt, varsinkin sen jälkeen kun ennustusta selitettiin vuonna 1932 julkaistun kirjan Puolustus toisessa osassa, he näkevät hengellisen tilansa muutoksessa ”Jehovan kunnian, meidän Jumalamme loiston”.

VAHVISTETUT VANKEUDEN JÄLKEISEEN VALTAKUNNAN TYÖHÖN

33. Mikä teki Jesajan 35:3, 4:ään muistiin merkityn kehotuksen erityisen sopivaksi?

³³ Jumalan ahdistetun kansan oli tietysti vaikea uskoa profeetta Jesajan toivoa sytyttäviä sanoja, varsinkin kun noiden sanojen täyttymisen määräaika lähestyi ja heräsi tarve valmistautua toimintaan. Sen tähden kehotus, joka nyt keskeyttää kauniin ennallistuskuvan profeetallisen esityksen, on erittäin sopiva: ”Vahvistakaa hervonneet kädet, voimistakaa horjuvat polvet. Sanokaa hätääntyneille sydämille: ’Olkaa lujat, älkää peljätkö. Katso, teidän Jumalanne! Kosto tulee, Jumalan rangaistus. Hän tulee ja pelastaa teidät.’” – Jes. 35:3, 4.

34, 35. a) Missä tarvittiin vahvistamistyötä, kun apostoli Paavali lainasi tätä ennustusta? b) Millaisia kokemuksia nuo kristityiksi tulleet heprealaiset olivat läpäisseet?

³⁴ Ajanlaskumme ensimmäisellä vuosisadalla apostoli Paavali lainasi tästä profeetallisesta kehotuksesta, kun hän kirjoitti kristityiksi tulleille heprealaisille Jerusalemiin. Hän sanoi: ”Ojentakaa siksi hervonneet kädet ja voimattomat polvet ja tehkää jatkuvasti suoria polkuja jaloillenne, jotta se, mikä on rampa, ei menisi sijoiltaan, vaan ennemmin paranisi.” (Hepr. 12:12, 13) Noiden kristityiksi tulleiden heprealaisten tarvitsi silloin suorittaa tätä vahvistamistyötä keskuudessaan. He olivat läpäisseet kristittyinä melko kurittavia kokemuksia. Paavali puhuu tästä sanoessaan:

³⁵ ”Muistakaa . . . jatkuvasti entisiä päiviä, joina te valistetuiksi tultuanne kestitte suuren kamppailun kärsimyksissä, toisinaan ollessanne kuin teatterissa sekä soimausten että ahdistusten alaisina ja toisinaan tullessanne osallisiksi niiden kanssa, jotka olivat kokemassa sellaista. Sillä te sekä ilmaisitte myötätuntoa vankilassa olevia kohtaan että suhtauduitte iloiten omaisuutenne ryöstämiseen tietäen, että teillä itsellänne on parempi ja pysyvä omaisuus.” – Hepr. 10:32–34.

36. Miten sellainen kohtelu vainoojien käsissä on kuin taivaalliselta Isältä tulevaa kuritusta, ja mikä tarkoitus sillä on?

³⁶ Apostoli Paavali vertaa tällaista kovakouraista kohtelua vainoojien käsissä kuritukseen, jota taivaallinen Isä sallimalla sellaista vainoa antaa hänelle omistautuneille lapsille maan päällä. Jopa Jeesus Kristus, joka on meidän Mallimme, sai sellaista kuritusta taivaalliselta Isältään. (Hepr. 12:1–6) Paavali antaa lisäselitystä sanoessaan edelleen: ”Se, mitä kestätte, on kuritukseksi. Jumala kohtelee teitä kuin poikiaan. Sillä mikä poika se on, jota isä ei kurita? Mutta jos olette vailla kuria, josta kaikki ovat tulleet osallisiksi, niin tehän olette aviottomia lapsia ettekä poikia. Lisäksi meillä oli kurittajinamme isät, jotka olivat meidän lihaamme, ja me osoitimme heille kunnioitusta. Eikö meidän tule paljon enemmän alistua hengellisen elämämme Isän alaisuuteen ja elää? Sillä he kurittivat meitä muutamia päiviä sen mukaan, mikä heistä näytti hyvältä, mutta hän kurittaa meidän hyödyksemme, jotta voisimme olla osallisia hänen pyhyydestään. Mikään kuri ei tosin nyt näytä olevan ilahduttavaa, vaan tuskallista, mutta jälkeenpäin se tuottaa sen avulla valmennetuille rauhaisaa hedelmää, nimittäin vanhurskautta.” – Hepr. 12:7–11.

37. Miksi heitä sitten kannustettiin vahvistamaan toinen toistaan?

³⁷ Koska nuo kristityiksi tulleet heprealaiset olivat saaneet ankaraa kuritusta, apostoli Paavali lainaa seuraavaksi Jesajan 35:3:sta ja soveltaa sen heihin. Vahvistamalla täten toinen toistaan he eivät lannistuisi kurin kestämisessä, vaan saisivat palkkansa Jumalan määräaikana. – Hepr. 12:12.

38. Miksi voideltu jäännös tarvitsi erikoisesti ensimmäisen maailmansodan jälkeen hervonneiden käsien vahvistamista ja horjuvien polvien voimistamista?

³⁸ Samoin nykyaikana kestämällä vainoa ja kärsimyksiä Suuren Babylonin ja sen maailmallisten avustajien käsissä hengellisten israelilaisten voideltu jäännös läpäisi ankaria kurittavia kokemuksia. Kun ensimmäinen maailmansota päättyi 11. marraskuuta 1918 ja he astuivat sodanjälkeiseen kauteen, jonka pituutta he eivät silloin tienneet, heidän tarvitsi luonnollisesti vahvistaa hervonneet kädet ja voimistaa horjuvat polvet. Heidän piti nyt tarttua suurimpaan työhön kristillisen seurakunnan historiassa sitten vuoden 33 helluntain. Heidän tarvitsi ryhtyä sodanjälkeiseen työhön varmoin askelin, ei ontuen kahden mielipiteen välillä, vaan vakuuttuneena siitä, että Jumala johti heitä oikeaan suuntaan. Pakanain ajat olivat päättyneet vuonna 1914. Messiaaninen valtakunta oli syntynyt taivaissa, ja kaikki kerääntymässä olleet ennustetut tunnusmerkit todistivat siitä. Nyt oli aika marssia eteenpäin yksimielisesti Jehovan messiaanisen valtakunnan todistajina.

39, 40. a) Miten voidellulle jäännökselle sanottiin vuonna 1919: ”Olkaa lujat, älkää peljätkö”? b) Mikä todistus pelottomuudesta oli Cedar Pointin konventissa pidetyssä esitelmässä?

³⁹ Kuten me vanhukset hyvin tiedämme, jotakin hämmästyttävää oli tapahtumassa Kristuksen valtakunnan perijätovereitten jäännöksen yhteydessä, jotakin täysin odottamatonta Raamatun ennustuksia koskevan silloisen ymmärryksemme mukaan. Me olimme taipuvaisia olemaan ”hätääntyneitä” sydämeltämme. Mutta meille tosiaan sanottiin: ”Olkaa lujat, älkää peljätkö.” (Jes. 35:4) Tämä kehotus esitettiin voimakkaasti kaksiosaisessa kirjoituksessa nimeltä ”Siunatut ovat ne, jotka ovat pelottomat”, joka julkaistiin englanninkielisen Vartiotornin elokuun 1. ja 15. päivän numeroissa vuonna 1919 (suom. vuoden 1920 tammi- ja helmikuun sekä vuoden 1921 elokuun numerossa). Tämän lisäksi kahdeksanpäiväisen yleiskonventin pitäminen Cedar Pointissa Ohiossa 1.–8. syyskuuta 1919 oli innostava kokemus, ja haastavaa vakuutusta ”Siunatut ovat ne, jotka ovat pelottomat” korostettiin siellä.

⁴⁰ Toisin kuin nelipäiväisissä aluekonventeissa, joita voideltu jäännös piti vuonna 1918 ensimmäisen maailmansodan vielä raivotessa ja joissa ei pidetty eikä mainostettu esitelmiä yleisöä varten, vuoden 1919 Cedar Pointin konventin kohokohta oli Vartiotorni-seuran presidentin, J. F. Rutherfordin, pitämä ulkoilmaesitelmä yleisölle aiheesta ”Ahdistetun ihmiskunnan toivo”. Pelottomasti puhuja tässä esitelmässä julisti, että Kansainliitto, jota silloin ehdotettiin perustettavaksi maailmanrauhan ja yltäkylläisyyden vakiinnuttamiseksi, saisi osakseen Jumalan epäsuosion. Se ei ollut ”Jumalan valtakunnan poliittinen ilmaus maan päällä”, niin kuin kristikunnan papit olivat väittäneet sen olevan. Ne tuossa 7000 hengen kuulijakunnassa Cedar Pointissa olleet, jotka elivät toisen maailmansodan puhkeamiseen saakka vuoden 1939 syyskuuhun, näkivät, että esitelmän pitäjä oli puhunut heille totta. Kansainliitto, jota uskonnollinen papisto tuki, oli epäonnistunut maailmanrauhan suojelijana. Toinen maailmansota antoi sille kuoliniskun ja työnsi sen syvyyteen. Mutta tosi messiaaninen valtakunta, joka oli syntynyt taivaissa vuonna 1914, hallitsee edelleen, ja Jehovan kristityt todistajat julistavat sitä jatkuvasti maan päällä.

41. Mitä todisteet ilmaisivat tapahtuneen Jehovan hengellisen Israelin jäännökselle vuonna 1919?

⁴¹ Niinpä vuonna 1919 oli tullut aika Jehovan hengellisen Israelin jäännöksen osoittaa maailmalle, että se oli vapautettu Suuresta Babylonista. Alkoi kerääntyä todisteita siitä, että jäännös oli palautettu Hänen suosioonsa ja että Hän oli määrännyt heidät kristityiksi todistajikseen. Toisaalta todisteet siitä, että Suuri Babylon oli Jumalan epäsuosiossa, alkoivat lisääntyä moninkertaisiksi ulottuen lopulta taivaaseen saakka. Se ei milloinkaan enää edes sota-aikana kykenisi viemään Jehovan kristittyjä todistajia pakkosiirtolaisuuteen ja vaientamaan heidän todistustaan Valtakunnasta.

42. a) Keitä vastaan Jumalan oli nyt aika tulla ’kostaen’ ja miksi? b) Mikä osa hengellisen Israelin jäännöksellä olisi tässä?

⁴² Jesajan ennustuksen vahvistavaan kehotukseen sisältyi vakuutus: ”Katso, teidän Jumalanne! Kosto tulee, Jumalan rangaistus. Hän tulee ja pelastaa teidät.” (Jes. 35:4) Ensimmäinen sodanjälkeinen yleiskonventti Cedar Pointissa Ohiossa vuonna 1919 ja julkiseen todistustyöhön ryhtyminen samana vuonna muodostivat selvästi näkyvän merkin siitä, että Jehova Jumala oli pelastanut hengellisten israelilaisten jäännöksensä Suuren Babylonin pelottavasta vankeudesta. Hänen oli nyt aika tulla kostaen tuota väärän uskonnon maailmanmahtia vastaan, joka on lähtöisin Saatana Panettelijasta Eufratin rannalla sijainneen muinaisen Babylonin kautta. Nyt oli oikea aika Jehovan tulla rankaisemaan Suurta Babylonia siitä, mitä se oli tehnyt hänen hengellisen Israelin kansalleen meidän ajanlaskumme vuosisatojen aikana. Hän käyttäisi nyt hengellisen Israelin jäännöstä julistamaan Hänen kostonsa päivää ja tapaa, jolla Hän rankaisisi Suurta Babylonia ja sen poliittisia ja sotilaallisia avustajia. – Jes. 61:1, 2; 2. Tess. 1:6.

USKONNOLLISESTI VAMMAISTEN MUUTTUMINEN

43. Minkä vaikutuksen Jumalan toiminnasta kansansa puolesta profeetta Jesaja näki ennalta?

⁴³ Millaisen vastakaiun profeetta Jesaja näki ennalta sen innostavan kehotuksen saavan, joka häntä käytettiin välittämään Jehovan palvojille, joiden uskonnollinen tila oli joksikin aikaa tehty kuin ”erämaaksi”, ”hietikoksi” ja ”aromaaksi”? Mikä vaikutus heihin olisi sillä, että Jumala tulisi pelastamaan heidät, kun hän samanaikaisesti tuottaisi koston ja rangaistuksen heidän sortajilleen ja autioittajilleen? Profeetta vastaa: ”Silloin avautuvat sokeain silmät ja kuurojen korvat aukenevat. Silloin rampa hyppii niinkuin peura ja mykän kieli riemuun ratkeaa; sillä vedet puhkeavat erämaahan ja aromaahan purot. Hehkuva hiekka tulee lammikoiksi ja kuiva maa vesilähteiksi. Aavikkosutten asunnossa, missä ne makasivat, kasvaa ruoho ynnä ruoko ja kaisla.” – Jes. 35:5–7.

44. Mitä tarkoitetaan ”sokeain silmien” avautumisella, ja miten se tapahtui vuonna 537 eaa.?

⁴⁴ Sokeiden silmien avautuminen merkitsi vapautumista synkästä vankityrmästä! Sellainen vapautuksen välityksellä tuleva silmien kirkastaminen oli työ, jota varten Jehova varasi messiaanisen Palvelijansa määräaikana ja sanoi hänelle: ”Minä olen valmistanut sinut ja pannut sinut kansoille liitoksi [tai lupaukseksi], kohottamaan ennalleen maan, jakamaan hävitetyt perintöosat, sanomaan vangituille: ’Käykää ulos!’ ja pimeässä oleville: ’Tulkaa esiin!’” (Jes. 49:8, 9) Niinpä vuonna 537 eaa., kun persialainen valloittaja Kyyros Suuri oli kukistanut muinaisen Babylonin, Jumala toi esiin pakkosiirtolaisuuteen karkotetun kansansa pitkästä vankeudestaan Babyloniasta näkemään vapauden valon ’perintöosillaan’, rakkaassa kotimaassaan.

45. Mikä ”sokeain silmien” avautuminen tapahtui vuonna 1919?

⁴⁵ Samoin Jehova toi vuonna 1919 esiin voidellun jäännöksensä, jonka silmät vankeus Suuressa Babylonissa oli sokaissut, jotta jäännökseen kuuluvat olisivat nähneet hänen suosionsa valon ennallistetussa hengellisessä tilassaan. Ajan kuluessa heidän silmänsä näkivät yhä enemmän heidän hengellisen tilansa kauneutta.

46. Millä tavalla heidän korvansa olivat ’kuurot’, mutta mihin heidän korviensa avautuminen on johtanut?

⁴⁶ Heidän hengellisen ymmärryksen korvansa olivat tulleet kuuroiksi Raamatun ennustuksille, jotka koskivat heidän ennallistamistaan ja maailmanlaajuista todistustyötä, jota heidän piti suorittaa vapauduttuaan Suuresta Babylonista. Heidän korvansa eivät olleet kuulleet selitettävän heille noiden ennustusten oikeaa merkitystä. Nyt kun he olivat palanneet elvytettyyn hengelliseen tilaansa, he alkoivat kuulla sellaisia ennustuksia selitettävän Jumalan järjestön välityksellä ja tulivat ymmärtämään sellaisia ennustuksia, jotka parhaillaan täyttyivät. Jumalan lupaus on täytetty uskollisesti: ”Sinä päivänä kuurot kuulevat kirjan sanat, ja sokeiden silmät näkevät vapaina synkeästä pimeydestä. Nöyrät saavat yhä uutta iloa Herrassa, ja ihmisistä köyhimmätkin riemuitsevat Israelin Pyhästä.” (Jes. 29:18, 19) Tähän päivään saakka Jehovan kristittyjen palvojien korvat ovat olleet avoinna paljastuvista ennustuksista tuleville sanomille. He eivät tuki korviaan Jumalan käskyiltä, jotka tulevat hänen kirjoitetusta Sanastaan ja koskevat nyt kautta maapallon tehtävää Valtakunnan työtä.

47. a) Millä tavalla jäännös oli ollut rampa? b) Miten jäännös ”hyppii niinkuin peura”, kuten oli ennustettu?

⁴⁷ Hengellinen ihme on tapahtunut myös ”rammalle”. Suuri Babylon oli tehnyt hengellisen Israelin jäännöksen rammaksi omalla toiminnallaan ja käyttämällä maan poliittisia, oikeus- ja sotilasviranomaisia. Heidän esiintymistään täysin julkisesti ja täyttä uskonnonvapautta nauttien oli vakavasti vaikeutettu. Mutta kun Jumalan kehotus Jesajan kautta kuultiin ja hervonneet kädet vahvistuivat ja horjuvat polvet voimistuivat, vastakaikua ilmaisevat hengelliset israelilaiset kulkivat jälleen vakaasti, varmasti ja horjumatta. Olihan ennustettu: ”Silloin rampa hyppii niinkuin peura.” Ponnistelua vaativaan työhön Jehovan valtakunnan palveluksessa tartuttiin tarmokkaasti. Piti hypätä työhön ”tämän valtakunnan hyvän uutisen” saarnaamiseksi ”koko asutussa maassa todistukseksi kaikille kansoille”. (Matt. 24:14) Kuvaannollisesti puhuen se oli hyppäys kaikkien elvytettyjen hengellisten israelilaisten järjestämiseksi saarnaamaan Valtakunnan sanomaa talosta taloon.

48. Milloin ”mykän kieli” alkoi ’ratketa riemuun’, ja mikä aiheutti sen?

⁴⁸ ”Ja mykän kieli riemuun ratkeaa.” (Jes. 35:6) Tämäkin täyttyi ennallistettaessa hengellisen Israelin jäännöstä sen oikeaan hengelliseen tilaan sodanjälkeisenä kautena. Jäännökseen kuuluvilla oli paljon sellaista, mistä ylistää pelastuksensa Jumalaa, kun he näkivät asemansa muuttumisen maan päällä. Sen sijaan että he olisivat jatkaneet taivaalliseen kotiinsa ikävöimistä, he havaitsivat elämän enemmän elämisen arvoiseksi hengellisessä tilassaan maan päällä. ”Sillä vedet puhkeavat erämaahan ja aromaahan purot.” Elämä Jumalan valtakunnan palveluksessa täällä maan päällä tuli heille hengellisesti virkistäväksi. Elämän vesi alkoi virrata Pyhästä Raamatusta, kun Jumalan henki teki sen ymmärrettävämmäksi ja sen ennustusten merkitys tuli yksityiskohtaisemmaksi ja sykähdyttävän rohkaisevaksi. Eikö tämä ollutkin Jehovan elvytetyille palvojille, joiden kieli oli ollut ”mykkä” heitä aikaisemmin kohdanneen hengellisen autioituksen vuoksi, innostava syy ’ratketa riemuun’? Oli tosiaan!

49. Mitä muuta aiheutui Jehovan kansalleen antamasta siunauksesta, kuten ennustettiin Jesajan 35:7:ssä?

⁴⁹ Kun Jumala antoi siunausten sadekuurojen langeta hengellisen Israelin elvytetylle jäännökselleen, Jesajan ennustuksen muutkin ilahduttavat piirteet täyttyivät kuvaannollisessa merkityksessä sen silmien edessä: ”Hehkuva hiekka tulee lammikoiksi ja kuiva maa vesilähteiksi. Aavikkosutten asunnossa, missä ne makasivat, kasvaa ruoho ynnä ruoko ja kaisla.” – Jes. 35:7.

50. a) Mitä ”aavikkosutten” mainitseminen tuo mieleen? b) Minkä muutoksen ilmaisee vihreän ”ruohon ynnä ruo’on ja kaislan” näkyminen?

⁵⁰ Aavikkosutten mainitseminen tuo mieleen autiot maisemat. Aavikkosusi eli sakaali on raatoja syövä koiraeläin, joka oleskelee usein syrjäisillä erämaaseuduilla ja jopa autiomaita muistuttavilla alueilla. Niiden läsnäolo toisi mieleen kuivat, karunnäköiset seudut. Jos ne jäisivät niin kuiviksi, niin sakaalien asuma- ja makuupaikka ei olisi haluttava paikka ihmisten asuttavaksi. He huutaisivat ja rukoilisivat vettä, lähteitä ja sadetta. Sellainen kastelu muodostaisi notkopaikkoihin ruokoa kasvavia lampia. Sellaisissa paikoissa kasvaisi kaislojakin. Ja vihreä ruohomatto peittäisi tasangon, joka kerran oli aavikkoa. Sinne muuttaisi ihmisiä, eikä sakaalien valitus ja ulvonta enää lisäisi yön synkkenevän pimeyden pelottavuutta. Tällainen huomattava muutos alkoi vuonna 537 eaa.

51, 52. a) Miten tämä ennustuksen osa täyttyi pakkosiirtolaisuuteen karkotettujen juutalaisten kotimaan ollessa kysymyksessä? b) Mitä on samalla tavalla tapahtunut vuodesta 1919 lähtien?

⁵¹ Ennen kuin babylonialaiset tulivat pohjoisen kautta autioittamaan Juudan valtakunnan maan, profeetta Jeremia ennusti, mihin heidän tulemisensa johtaisi, kun hän sanoi: ”Ääni kuuluu! Katso, se tulee, suuri pauhina pohjoisesta maasta, tekemään Juudan kaupungit autioiksi, aavikkosutten asunnoksi.” Jehovan puhetorvena hän sanoo myös: ”Minä teen Jerusalemin kiviroukkioksi, aavikkosutten asunnoksi, ja Juudan kaupungit minä teen autioiksi, asujattomiksi.” – Jer. 10:22; 9:11.

⁵² Kun siis pakkosiirtolaisuuteen karkotetut juutalaiset lähtivät Babyloniasta ja tulivat takaisin kotimaahansa sen oltua asumattomana joutomaana seitsemänkymmentä vuotta, siellä oli sakaalien pesiä, asuma- ja makuupaikkoja, jotka tarvitsi muuttaa ruohoa kasvaviksi alueiksi, joissa oli rauhallisia lammikoita, joiden reunoilla voi kasvaa ruokoa ja kaislaa. Niinpä kotimaahansa palanneet juutalaiset valtasivat tämän joutomaan ja sakaalit siirtyivät pois. Samalla tavalla kuvaannollisesti puhuen alkoivat muuttua hengellisen Israelin vapautetun jäännöksen hengellisen tilan ulkonaiset piirteet vuodesta 1919 eteenpäin. Siitä lähtien kaikki jäännöksen hengellisen tilan havaitut saastuttajat puhdistettiin pois. Maailmalliset kansat sen sijaan jatkoivat maapallon saastuttamista enemmän kuin koskaan ennen. Mutta tästä maailman saastumisesta huolimatta Jehovan kristityt todistajat ovat kehittäneet hengellisen paratiisin Hänen siunauksensa alaisuudessa ja Hänen nimensä kunniaksi.

[Kuva s. 147]

J. F. Rutherford puhumassa Cedar Pointin konventissa Ohiossa vuonna 1919

9. luku

”Pyhä tie” hengelliseen paratiisiin

1. Mikä suurenmoinen odote oli juutalaisten pakkosiirtolaisten edessä, kun he lähtivät Babyloniasta vuonna 537 eaa.?

PARATIISIN kaltainen maa kirjaimellisessa merkityksessä! Sellaiseksi pakkosiirtolaisuuteen karkotetut juutalaiset halusivat tehdä kauan autiona olleen kotimaansa, kun he lähtivät Babyloniasta vuonna 537 eaa. Heidän edessään oli odote niiden innostavien sanojen täyttymyksen näkemisestä, jotka profeetta Jesaja oli puhunut heidän kotimaastaan: ”Erämaa ja hietikko iloitsee, aromaa riemuitsee ja kukoistaa kuin lilja. Se kauniisti kukoistaa ja iloitsee ilolla ja riemulla. Sille annetaan Libanonin kunnia, Karmelin ja Saaronin ihanuus. He saavat nähdä Herran kunnian, meidän Jumalamme ihanuuden.” – Jes. 35:1, 2.

2. Miten Jumala oli antanut heille vakuuden turvallisesta, menestyksellisestä paluusta kotimaahansa?

² Kuinka suurta tyydytystä vapautetun juutalaisen jäännöksen ja sen uskollisten tovereitten onkaan täytynyt tuntea sydämessään, kun heillä oli niin suurenmoinen odote edessään ja kun he marssivat ulos Babyloniasta ja olivat todella paluumatkalla! Heitä lohdutti Jumalalta saatu vakuutus, että hän valmistaisi heille erikoistien, jotta he pääsisivät turvallisesti perille ikävöimäänsä kotimaahan. Näin hän sanoi profeettansa Jesajan välityksellä: ”Ja siellä on oleva valtatie, ja sen nimi on ’pyhä tie’: sitä ei kulje saastainen; se on heitä itseänsä varten. Joka sitä tietä kulkee, ei eksy – eivät hullutkaan [Ja se tulee olemaan sitä varten, joka kulkee sillä tiellä, eivätkä ketkään tyhmät vaeltele sillä, UM]. Ei ole siellä leijonaa, ei nouse sinne raateleva peto; ei sellaista siellä tavata: lunastetut sitä kulkevat.” – Jes. 35:8, 9.

3. a) Mikä teki Babylonian, josta juutalaiset olivat lähdössä pois, uskonnollisesti saastaiseksi? b) Miten tie takaisin Juudan maahan oli todellisuudessa ”pyhä tie”?

³ Pakanallinen Babylonia, johon elossa säilyneet juutalaiset oli karkotettu Jerusalemin tuhon jälkeen vuonna 607 eaa., oli uskonnollisesti saastainen, epäpyhä. Sen maa oli täynnä väärän palvonnan epäjumalankuvia ja temppeleitä. Kotimaa, johon vapautettujen juutalaisten piti palata, oli oleva uskonnollisesti puhdas maa, pyhä maa, sillä sinne oli määrä rakentaa uudelleen Jehova Jumalan temppeli alkuperäiselle paikalleen ja uudelleen asutettu Juudan maakunta oli oleva maa, missä kukoistaisi yhden elävän tosi Jumalan puhdas palvonta. Totisesti paluutie oli oleva ”pyhä tie” todellisuudessa eikä vain nimeltä. Tätä Jumalan varaamaa tietä käyttävillä täytyi olla pyhä vaikutin, nimittäin Pyhän Jumalan puhtaan palvonnan ennallistaminen heidän kauan autiona olleeseen kotimaahansa. Se oli pääsyy siihen, miksi heidät oli vapautettu Babyloniasta. – Esra 1:1–4.

4. a) Millä tavalla osoittautui todeksi, että ”sitä ei kulje saastainen”, kuten oli ennustettu? b) Mikä erikoisvelvoitus maaherra Serubbaabelilla ja ylimmäisellä papilla Joosualla oli tässä suhteessa?

⁴ Sitä ei kulje saastainen.” Kenelläkään israelilaisella, joka oli saastainen Babylonian uskonnollisesta saastutuksesta, ei ollut oikeutta kulkea pyhää tietä takaisin Juudaan ja Jerusalemiin. Hänen mukanaan ei saanut kulkeutua mitään luonteeltaan babylonilaiseen uskontoon kuuluvaa siirrettäväksi pyhälle maaperälle, missä piti olla vallalla yksinomainen antaumus Jehova Jumalalle. Jumalan käsky niille, jotka kantoivat takaisin pyhää kalustoa palautettavaksi Jehovan temppeliin, joka piti rakentaa uudelleen Jerusalemiin, kuului: ”Pois, pois! Lähtekää sieltä, älkää koskeko saastaiseen; lähtekää sen [Babylonian] keskeltä, puhdistautukaa, te Herran aseenkantajat.” (Jes. 52:11) Jehovan palvontaa ei sovi sekoittaa babylonilaiseen väärään uskontoon. Niinpä luopioisraelilainen, joka suunnittelisi babylonilaisen epäjumalia palvovan uskonnon tuomista ennallistettuun kotimaahan, ei saisi saastuttaa pyhää tietä. Ja juutalainen maaherra Serubbaabel ja Aaronin sukuun kuuluva ylimmäinen pappi Joosua (eli Jeesua), jotka olivat vastuussa marssista takaisin Juudan maakuntaan, velvoitettiin pitämään huoli siitä, ettei kukaan luopio, pahaa suunnitteleva israelilainen saanut kulkea vilpittömästi katuvan, puhdassydämisen jäännöksen mukana takaisin Jerusalemiin.

5. Kenestä Jesajan 35:8:ssa puhutaan ”sinä, joka kulkee sillä tiellä”?

⁵ ”Ja se tulee olemaan sitä varten, joka kulkee sillä tiellä.” (UM) Kuka tämä voisi olla? Hän ei voisi koskaan osoittautua saastaiseksi henkilöksi, jolta on estetty pääsy tielle. Koska tie, jolla tämän täytyy kulkea, on pyhä tie, hänen täytyy olla yksilö, joka elää Jehovan pyhyyden mukaan, joka pyrkii olemaan pyhä niin kuin Hän on pyhä. (3. Moos. 11:44, 45) Jehova itse oli tietysti Se, joka kulki vapautettujen israelilaisten edellä, jotka olivat lähteneet kohti Jerusalemissa olevaa pyhää palvontavuorta, ja Hän olisi ennen kaikkea Se, joka kulkee sillä tiellä; Hän ei kulkisi koskaan epäpyhää tietä eikä johtaisi kansaansa epäpyhää tietä. (Jes. 52:12) Tietysti niidenkin, jotka seuraavat hänen jäljessään tiellä, tarvitsee olla pyhiä niin kuin Hän, eivätkä he saa koskea mihinkään saastaiseen, mikä kuuluu väärään babylonilaiseen uskontoon.

6, 7. Keitä ovat ”tyhmät”, joiden ei sallittu vaeltaa pyhää tietä?

⁶ Tämän seikan osoittaa edelleen seuraava lause, joka ilmaisee, ketkä eivät saa kulkea pyhää tietä: ”Eivätkä ketkään tyhmät vaeltele sillä.” (Jes. 35:8, UM) Nimityksellä ’tyhmä’ ei tässä tarkoiteta vain typerää, kokematonta ihmistä, joka tietämättömyydessään tekee sitä, mikä on epäviisasta. Hän on sen sijaan itsepintaisen tyhmä, joka uppiniskaisesti antautuu epäviisaaseen menettelyyn.

⁷ Jehova antoi oikean kuvauksen tällaisesta tyhmästä ihmisestä, kun Hän sanoi profeetta Jeremialle: ”Minun kansani on hullu; eivät he tunne minua. He ovat tyhmiä lapsia eivätkä ymmärtäväisiä; he ovat viisaita tekemään pahaa, mutta tehdä hyvää he eivät taida.” (Jer. 4:22) Syvään juurtuneen, itsepintaisen tyhmyytensä takia he kärsivät Juudan ja Jerusalemin autioituksen ja karkottamisensa pakanalliseen Babylonian maahan. Nyt kun uskollinen jäännös oli palaamassa autioitettuun kotimaahansa, ei siis sellaisten ”tyhmien” sallittu vaellella vapaasti pyhällä valtatiellä eikä eksyä sille.

8. Mistä muusta juutalaisille luvattiin vapaus heidän paluumatkallaan kotimaahan, kuten Jesajan 35:9 osoittaa?

⁸ Sen lisäksi ettei heidän tarvinnut joutua kosketuksiin sellaisten ei-toivottujen ainesten kanssa matkallaan takaisin kotimaahansa kauaksi uskonnollisesti saastuneesta Babyloniasta, eivät myöskään villit lihansyöjäeläimet väijyisi tien varrella saalistaakseen niitä, jotka käyttivät tätä tietä päästäkseen takaisin Jehovan suosioon. Jumalan lupaus kuului: ”Ei ole siellä leijonaa, ei nouse sinne raateleva peto; ei sellaista siellä tavata: lunastetut sitä kulkevat.” – Jes. 35:9.

9. Koskiko tämä lupaus turvallisuudesta vain eläinten hyökkäystä vai mitä?

⁹ Siten eivät ihmissyöjäpedotkaan olisi kiusana pyhällä tiellä. Jos eivät sellaiset vaaralliset eläimet lisäisi kauhua tielle, joka johtaisi takaisin Jehovan palvontaan Hänen valitsemassaan maassa, niin ei petomaisten ihmisten tai ihmisjoukkojenkaan sallittaisi yhtäkkiä hypätä esiin ja hyökätä marssijoitten kimppuun ja ryöstää ja tappaa heitä. Jehovan kansan vapautetun jäännöksen sydämessä ei siis pitänyt olla mitään pelkoa paluumatkalle lähtemisen suhteen tietä myöten, jonka Hän varasi. Rohkeasti ja luottaen täysin Kaikkivaltiaaseen Jumalaan jäännös lähti vapaaehtoisesti tienraivaajina tälle tielle. Oli kirjoitettu: ”Lunastetut sitä kulkevat.”

10. Miksi nämä ihmiset oli ’myyty’ babylonialaisille, ja millä perusteella heidät ’lunastettiin’?

¹⁰ Nämä olivat Jehova Jumalan lunastamia. Koska Juudan valtakunnan kansalaiset olivat olleet tottelemattomia Häntä kohtaan ja kapinoineet hänen puhdasta palvontaansa vastaan, heidät oli ’myyty’ babylonialaisille karkotettavaksi vangitsijoittensa maahan. Jehova oli sanonut heille kauan ennen heidän karkottamistaan Babyloniaan: ”Kuka on minun velkojani, jolle minä olisin teidät myynyt? Katso, pahojen tekojenne tähden te olette myydyt, teidän rikkomustenne tähden on äitinne lähetetty pois.” Ja myös: ”Näin sanoo Herra: Ilmaiseksi teidät myytiin, rahatta teidät lunastetaan.” (Jes. 50:1; 52:3) Toisin sanoen, Jehova ei saanut mitään henkilökohtaista hyötyä heidän myymisestään babylonialaisille, eikä hän saa mitään aineellista hyötyä heidän lunastamisestaan heidän vangitsijoittensa, heidän babylonialaisten isäntiensä, maasta.

VAPAUTUKSESTA EI MAKSETTU

11. Maksettiinko babylonialaisille jollakin tavoin, kun Jumala otti valitun kansansa jälleen omistukseensa?

¹¹ Karkotetut juutalaiset eivät antaneet Jehovalle rahaa, jotta hän olisi lunastanut heidät, eivätkä he maksaneet rahaa babylonialaisille ostaakseen takaisin vapautensa. Jehova epäitsekkäästi osti heidät takaisin heidän omien erheittensä ja rikkomustensa seurauksista. Hän ei ollut babylonialaisille mitään velkaa siitä, että he olivat ottaneet vangiksi hänen kansansa ja vieneet sen pois Jumalan sille antamasta maasta. Hänen ei siis tarvinnut maksaa babylonialaisille ottaakseen valitun kansansa jälleen omistukseensa paitsi maksaa heille kostolla, kun he olivat hävittäneet hänen pyhän kaupunkinsa Jerusalemin ja sen temppelin ja sen Daavidin valtakunnan valtaistuimen. – Jer. 51:11, 36, 37; 1. Aikak. 29:23.

12. Miten hengellisen Israelin nykyinen jäännös ’lunastettiin’ ”rahatta”?

¹² Vastaavasti ei Jehova Jumala nykyaikanakaan ollut Suurelle Babylonille ja sen maailmallisille avustajille mitään velkaa hengellisen Israelin jäännöksen vapauttamisesta niiden vallasta vuonna 1919. Ei myöskään voideltu jäännös maksanut rahaa Suurelle Babylonille tai maailman kuninkaille ja hallitsijoille, joiden kanssa Suuri Babylon harjoittaa hengellistä haureutta, ostaakseen itsensä vapaaksi. Kunnia jäännöksen vapautumisesta vuonna 1919 kuului yksistään Jehovalle, sillä hän ’lunasti’ sen sen virheellisyyksien seurauksista täyttämällä omat oikeudenmukaisuuden vaatimuksensa Voidellun Palvelijansa, Jeesuksen Kristuksen, välityksellä.

13. Mitä jäännös havaitsi yhä selvemmin vapauduttuaan Suuresta Babylonista, ja mitä siihen sisältyi?

¹³ Tällä tavoin hengellisen Israelin jäännös lunastettuna kansana käänsi selkänsä Suurelle Babylonille ja astui pyhälle valtatielle. Jäännökseen kuuluvat olivat asenteeltaan katuvia, kun he tulivat ymmärtämään yhä paremmin menneet, varsinkin ensimmäisen maailmansodan aikaiset, virheensä, puutteellisuutensa ja rikkomuksensa. He havaitsivat yhä selvemmin, että heidän täytyi olla pyhiä jumalallisen Vapauttajan silmissä, että Hänelle heidän täytyi omistaa yksinomainen antaumus. Tämä vaati heitä pysymään erossa tästä maailmasta, Panettelijan näkyvästä järjestöstä. Jumalan suvereenisuudelle, jota edusti nyt vuonna 1914 taivaissa syntynyt messiaaninen Valtakunta, heidän täytyi olla mitä täysimmin uskollisen alamaisia. Niinpä heidän täytyi saarnata Valtakuntaa, julistaa sitä, kautta maailman.

14. a) Mitkä saastaisuuden tahrat Jumalan kansan tarvitsi puhdistaa elämästään? b) Mihin niiden, jotka haluavat palvella Jumalaa, tulee mukauttaa käytöksensä ja asenteensa?

¹⁴ Koska pyhä valtatie oli vain puhtaita varten, heidän tarvitsi puhdistautua kaikista mahdollisista saastutuksista ja tahroista, joiden takia he olivat kärsineet Suuren Babylonin, väärän uskonnon maailmanmahdin, vankeuden. Niinpä – pois sen uskonnolliset juhlat! Pois tämän maailman kansallismieliset juhlat, jonka maailman ystävä Suuri Babylon on! (Jaak. 4:4) Pois kaikenlainen mukautuminen siihen ja sen perinteisiin! Jumalan Pyhään sanaan, Raamattuun, tulee mukautua. Sen opetusten avulla meidän tulee muuttaa mielemme havaitaksemme Jumalan tahdon ja saadaksemme oikean mielen- ja sydämentilan.

15. a) Olisiko sillä väliä, vaikka he sietäisivät keskuudessaan itsepintaisen ”tyhmiä”, jos he kerran itse henkilökohtaisesti käyttäytyisivät oikein? b) Miksi petomaiset ihmiset eivät olisi pyhän valtatien uhkana?

¹⁵ Vain siten menettelemällä voi hengellisen Israelin jäännös päästä Pyhän Raamatun Jumalan täyteen suosioon ja hengelliseen paratiisiin, joka hänellä oli varattuna jäännöstä varten. Kulkekoot ns. kristillinen maailma, kristikunta, ja koko muu Suuri Babylon ’tyhmää’ tietään sodanjälkeisenä kautena, mutta voideltu jäännös ei olisi missään tekemisissä sellaisten ”tyhmien” kanssa. Jäännökseen kuuluvat eivät suvaitsisi keitään ”tyhmiä” keskuudessaan, koska Jumalan sana oli nimenomaan sanonut, etteivät ”ketkään tyhmät vaeltele sillä [pyhällä valtatiellä]”. (Jes. 35:8, UM) Eivätkä he sallisi ihmisten tai ihmistekoisten järjestöjen olla uhkana pyhälle valtatielle kuin leijonat tai mitkä tahansa muut raatelevat pedot. Sellaisten kauhistuttavien ihmisten ja järjestöjen pelko ei säikähdyttäisi katuvia Jumalan suosion etsijöitä astumasta pyhälle valtatielle ja kulkemasta sitä. Jumalan pelko tekisi mahdollisimman pieneksi tai poistaisi kokonaan julmien ihmisten pelkäämisen, varsinkin koska Jehova itse on huomattavin persoona, johtaja, ”joka kulkee tiellä”.

16. a) Minä vuonna voideltu jäännös alkoi kulkea pyhää valtatietä? b) Tiesivätkö he, että he olivat jättämässä Suuren Babylonin taakseen?

¹⁶ Jehovan ”lunastetut” alkoivat kulkea vuonna 1919 hänen pyhää valtatietään saaden yhä lisää ymmärrystä Jumalan vaatimuksista, jotka koskivat heitä tänä sodanjälkeisenä ennallistuksen ja uudelleen rakentamisen kautena. He tiesivät epäilyksettä, että he olivat eroamassa kaikesta yhteydestä tuohon uskonnolliseen porttoon, Suureen Babyloniin, ja sen vankeudesta, sillä saatuaan osakseen huonoa kohtelua sen ja sen maailmallisten rakastajien käsissä ensimmäisen maailmansodan aikana heillä oli entistä enemmän syytä vihata sitä ja olla sitä vastaan. He havaitsivat sen verivelkaiseksi ja saastaiseksi, eivätkä he halunneet koskea siihen millään uskonnollista veljeilyä ilmaisevalla tavalla. He tunsivat Jumalan käskyn, joka on Jesajan 52:11:ssä: ”Pois, pois! Lähtekää sieltä, älkää koskeko saastaiseen; lähtekää sen keskeltä, puhdistautukaa, te Herran aseenkantajat.” (Ks. engl. Vartiotornia 1.11.1918, s. 333, kirjoitusta ”Puhtaus kuninkaallisen papiston vaatimus” – ”Olkaa puhtaat te, jotka kannatte Herran astioita.” – Jesaja 52:11 [Kuningas Jaakon käännös].) Voideltu jäännös noudatti siis tätä käskyä.

17. a) Keihin apostoli Paavali sovelsi Jesajan 52:11:ssä olevan Jumalan käskyn? b) Mitä siis henkilön täytyy tehdä, ennen kuin hänestä voi tulla tosi kristitty?

¹⁷ Vuonna 537 eaa. tämä käsky soveltui pakkosiirtolaisuudessa oleviin juutalaisiin, jotka olivat vankeina muinaisessa Babyloniassa. Mutta vuoden 33 jälkeen yleistä ajanlaskuamme, jona vuonna Jehova Jumala hylkäsi luonnolliset, ympärileikatut juutalaiset, koska he hylkäsivät hänen Messiaansa, kristitty apostoli Paavali sovelsi tämän jumalallisen käskyn hengellisiin israelilaisiin, kristittyyn Israeliin. Paavali lainasi Jesajan 52:11:stä kirjoittaessaan Korinton kristilliselle seurakunnalle Akhaiaan (Kreikkaan) ja sanoi: ”Älkää antautuko kantamaan vierasta iestä yhdessä uskottomien kanssa; sillä mitä yhteistä on vanhurskaudella ja vääryydellä? . . . Sentähden: ’Lähtekää pois heidän keskeltänsä ja erotkaa heistä, sanoo Herra, älkääkä saastaiseen koskeko; niin minä otan teidät huostaani ja olen teidän Isänne, ja te tulette minun pojikseni ja tyttärikseni, sanoo Herra, Kaikkivaltias’.” (2. Kor. 6:14–18, KR) Siten silloin ajanlaskumme ensimmäiselläkin vuosisadalla uskovien täytyi lähteä pois Suuresta Babylonista, ennen kuin heistä voi tulla tosi kristittyjä. Samoin on tällä 20. vuosisadalla.

18, 19. Mihin toimintaan Suuressa Babylonissa olevia Jumalaa pelkääviä ihmisiä kehotettiin ryhtymään päätöksessä, joka hyväksyttiin kristillisessä konventissa vuonna 1923?

¹⁸ Tällainen Jumalan vaatimus tosi kristityksi tulemiselle esitettiin selvästi vuonna 1923. Tuona vuonna, 18.–26. elokuuta pidettiin Los Angelesissa Kaliforniassa Yhdysvalloissa yksi lukuisista Kansainvälisen Raamatuntutkijain Seuran aluekonventeista. Tämän konventin lauantai-iltapäivänä Kansainvälisen Raamatuntutkijain Seuran presidentti J. F. Rutherford puhui kokoukselle (noin 2500 tässä konventissa läsnä olleelle). Hän puhui aiheesta ”Lampaat ja vuohet”, joka perustui tunnettuun Jeesuksen vertaukseen. (Matt. 25:31–46) Tämän puheen lopussa puhuja luki asiaan liittyvän päätöksen ja esitti sen kuulijakunnan hyväksyttäväksi. Muutamaa läsnäolijaa lukuun ottamatta kuulijakunta nousi seisomaan merkiksi tämän ajankohtaisen päätöksen hyväksymisestä. Päätöksen kaksi viimeistä kappaletta ovat erikoisen kiinnostavat tässä yhteydessä. Nämä kaksi kappaletta kuuluvat:

Sen tähden me kaiutamme rakkauden hengessä varoitusta kaikille sellaisille rauhaa ja järjestystä rakastaville ja Jumalaa pelkääville, jotka ovat tunnustuksellisten kirkkojen yhteydessä, ja osoitamme heille, ettei heillä voi olla mitään osallisuutta eikä yhteyttä niiden teeskentelevien kristittyjen luokkaan, jotka hylkäävät Jumalan sanan ja kieltävät Herran Jeesuksen Kristuksen ja hänen valtakuntansa, ja me kehotamme heitä ottamaan vaarin Jumalan sanasta ja erottautumaan saastaisesta (2. Korinttolaisille 6:17), vetäytymään pois epävanhurskaista kirkkojärjestelmistä, jotka Herra on nimittänyt ”Babyloniksi”, ja ’lähtemään siitä ulos, jotteivät tulisi hänen synteihinsä osallisiksi ja saisi hekin kärsiä hänen vitsauksiansa’. (Ilmestys 18:4)

Me pyydämme kaikkia sellaisia tunnustamaan, että Jeesus Kristus on kuningasten Kuningas ja herrain Herra ja että hänen valtakuntansa, joka on nyt käsillä, on kansojen toivo ja pelastus ja että he yksilöinä ja yhdessä julistavat olevansa Herran puolella ja suhtautuvat myönteisesti hänen asiaansa ja ovat valmiita ottamaan vastaan Jumalan valtakunnan siunaukset, jonka hän on valmistanut heitä varten maailman perustamisesta saakka.

¹⁹ Sen jälkeen tämä päätös julkaistiin traktaattina useilla pääkielillä ja sitä levitettiin kautta maapallon kymmeniä miljoonia kappaleita. – Ks. engl. Vartiotornia 1.11.1923, s. 326, 327.

20. a) Mikä lisäaskel otettiin vuonna 1934 lampaan kaltaisten auttamiseksi pääsemään pyhälle valtatielle voidellun jäännöksen kanssa? b) Mitä ryhmää, joka lähti Babyloniasta juutalaisten pakkosiirtolaisten kanssa, lampaan kaltaiset vastaavat?

²⁰ Tässä päätöksessä ei neuvottu näitä lampaan kaltaisia ihmisiä antautumaan täysin Jumalalle Kristuksen kautta ja menemään kasteelle tällaisen antautumisen vertauskuvaksi. Tämä tuli myöhemmin, vasta vuonna 1934. (Ks. Vartiotornia 15.10.1934, s. 316, kpl 34.) Vuoden 1923 päätös oli kuitenkin yksi edistysaskel tämän lampaankaltaisten luokan valmistamisessa omaksumaan menettely, joka aikanaan ohjaisi heidät pyhälle valtatielle hengellisen Israelin jäännöksen kanssa. Nämä lampaan kaltaiset voidellun jäännöksen hyväntekijät olivat kuin temppelipalvelijat (netinim = annetut), jotka lähtivät pois Babyloniasta vuonna 537 eaa. ja tulivat luonnollisen Israelin uskollisen jäännöksen kanssa autioitettuun Juudan maahan ja Jerusalemin (eli Siionin) entiselle paikalle. Noilla muinaisilla temppelipalvelijoilla ei ollut ainoastaan jotakin toisarvoista palvelusta suoritettavana Jerusalemin temppelin yhteydessä, vaan he osallistuivat myös tuon pyhän kaupungin jälleenrakentamiseen. (1. Aikak. 9:2; Esra 2:43–54, 58, 70; 7:24; 8:17–20; Neh. 3:26, 31; 7:46–56, 60, 72) Samoin kuin nuo entisajan temppelipalvelijat (netinim), heidän nykyiset lampaan kaltaiset vastineensa ovat olleet suureksi hyödyksi Kristuksen hengellisten veljien voidellulle jäännökselle.

RIEMULLINEN PALUU

21. Missä mielentilassa Israelin jäännös palasi Siioniin vuonna 537 eaa., ja miksi se oli sopivaa?

²¹ Vapautumisen pakanallisesta uskontojärjestöstä ja puhtaan uskonnollisen palvonnan uudelleen aloittamisen ainoan elävän tosi Jumalan uudelleen saavutetussa suosiossa ja siunauksessa pitäisi olla riemastuttava tapaus jokaiselle oikeata uskontoa etsivälle. Juuri sellainen se oli israelilaiselle jäännökselle vuonna 537 eaa. Profeetta Jesaja henkeytettiin ennustamaan tilaisuuden riemu, kun hän sanoi: ”Niin Herran vapahdetut palajavat ja tulevat Siioniin riemuiten, päänsä päällä iankaikkinen ilo. Riemu ja ilo saavuttavat heidät, mutta murhe ja huokaus pakenevat.” – Jes. 35:10.

22. Ketä Jehova käytti saamaan aikaan vapautuksen a) juutalaiselle jäännökselle vuonna 537 eaa.? b) hengellisen Israelin jäännökselle tällä 20. vuosisadalla?

²² Muinaisille israelilaisille tämän ilahduttavan ennustuksen pienoistäyttymys alkoi vuonna 537 eaa., Persian kuninkaan Kyyros Suuren ensimmäisenä hallitusvuonna. (2. Aikak. 36:20–23; Esra 1:1–4; Jes. 44:26–45:7) Samoin kuin Jehova Jumala käytti silloin ennustettua voideltua palvelijaansa kuningas Kyyrosta saamaan aikaan juutalaisen jäännöksen vapauttamisen Babyloniasta, tämä sama Jumala on tällä 20. vuosisadalla käyttänyt Suurempaa Kyyrosta, hallitsevaa Kuningasta Jeesusta Kristusta, panemaan toimeen hengellisen Israelin jäännöksen vapauttamisen Suuresta Babylonista. – Ilm. 14:1–8.

23, 24. a) Mikä on ”lunastettujen” hinta, jonka Jesajan 43:1–4 mainitsee? b) Mitä siis Kyyros Suuri sai niiden luonnollisten israelilaisten sijaan, jotka hän palautti kotimaahansa? c) Miten hengellisen Israelin jäännökseen kuuluvat ovat vuodesta 1919 lähtien olleet ”lunastettuja”?

²³ Niitä, jotka palasivat pyhää valtatietä Siioniin (eli Jerusalemiin), sanottiin ”lunastetuiksi”, ”Herran vapahdetuiksi”. (Jes. 35:9, 10) Lunastushintaan, vapautushintaan viitattiin profeetallisesti seuraavin sanoin, jotka Jesajan 43:1–4 esittää: ”Mutta nyt, näin sanoo Herra, joka loi sinut, Jaakob, joka valmisti sinut, Israel: Älä pelkää, sillä minä olen lunastanut sinut, minä olen sinut nimeltä kutsunut; sinä olet minun. Jos vetten läpi kuljet, olen minä sinun kanssasi, jos virtojen läpi, eivät ne sinua upota; jos tulen läpi käyt, et sinä kärvenny, eikä liekki sinua polta. Sillä minä olen Herra, sinun Jumalasi, Israelin Pyhä, sinun vapahtajasi: minä annan sinun lunnaiksesi Egyptin, sinun sijastasi Etiopian ja Seban. Koska sinä olet minun silmissäni kallis ja suuriarvoinen ja koska minä sinua rakastan, annan minä ihmisiä sinun sijastasi ja kansakuntia sinun hengestäsi.”

²⁴ Luonnollisen Israelin jäännöksen sijaan, jonka Kyyros Suuri palautti kotimaahansa, oikeudenmukaisuuden Jumala antoi hänelle ja hänen jälkeläisilleen afrikkalaisia alueita ja niiden väestön ja kansakunnat valloituksen kautta. Nämä olivat lunastushinta, vapautushinta, lunnaat. (Est. 1:1–4) Tällä 20. vuosisadallamme Jehova sanoo Suuremmalle Kyyrokselleen, Jeesukselle Kristukselle, hengellisen Israelin jäännöksen ja niiden lampaankaltaisten ”suuren joukon” puolesta, jotka muistuttavat muinaisia temppelipalvelijoita (netinim): ”Ano minulta, niin minä annan pakanakansat sinun perinnöksesi ja maan ääret sinun omiksesi. Rautaisella valtikalla sinä heidät muserrat, niinkuin saviastian sinä särjet heidät.” (Ps. 2:8, 9) Tämän mukaisesti hengellisen Israelin katuvaa jäännöstä, jota on vapautettu Suuresta Babylonista vuodesta 1919 lähtien, voidaan raamatullisesti sanoa ”lunastetuiksi”, ”Herran vapahdetuiksi”. He kuuluvat siten erikoismerkityksessä Jehova Jumalalle Kristuksen välityksellä.

25. a) Palasivatko kaikki israelilaiset pakkosiirtolaiset Babyloniasta Jerusalemiin samanaikaisesti? b) Lähtivätkö meidän aikanamme kaikki ne, jotka tulivat täydentämään hengellisen Israelin jäännöksen, Suuresta Babylonista vuonna 1919?

²⁵ Pakkosiirtolaisten ensimmäinen joukko, joka lähti Babyloniasta kohti Siionia vuonna 537 eaa., käsitti enintään 49942 henkeä, joista 42360 oli israelilaisia. Loput olivat orjia ja ammattilaulajia. (Neh. 7:66, 67; Esra 2:64, 65) Vuonna 468 eaa. eli 69 vuotta myöhemmin noin 1500 miestä ja heidän perheensä lähtivät Aaronin sukuun kuuluvan uskollisen papin Esran mukana palaamaan Jerusalemiin Persian kuninkaan Artakserkseen (Longimanuksen) luvalla. Tämä on varmasti rohkaissut suuresti palanneiden juutalaisten pakkosiirtolaisten ensimmäistä joukkoa, jotka ponnistelivat viljelläkseen ja kaunistaakseen rakasta kotimaata, johon heidät oli palautettu. (Esra 7:1–8:15) Tällä 20. vuosisadalla hengellisen Israelin voideltu jäännös alkoi lähteä vuodesta 1919 lähtien Suuren Babylonin, väärän uskonnon maailmanmahdin, vankeudesta. Ensimmäistä maailmansotaa seuranneina vuosina varsinkin vuoteen 1935 asti voidellun jäännöksen lukumäärä lisääntyi, kun useammat lähtivät pois Suuresta Babylonista täydentääkseen jäännöksen. Siten eivät kaikki nykyisen jäännöksen jäsenet lähteneet Suuresta Babylonista ja päässeet takaisin Jehovan suosioon ja palvelukseen vuonna 1919. Jatkuvasti kautta vuosien vuoden 1919 jälkeen yksilöt murtautuivat vapaaksi Suuresta Babylonista astuakseen Jehovan ennallistetun jäännöksen paratiisinkaltaiseen hengelliseen tilaan.

26. a) Miten nykyinen jäännös on kulkenut pyhää valtatietä pois Suuresta Babylonista hengelliseen paratiisiin? b) Missä heidän muuttuneesta tilastaan iloitsemisensa oli ilmeinen jo varhaisessa vaiheessa, ja kuinka pitkäaikaiseksi tämä riemu osoittautui?

²⁶ Toisin kuin juutalaisten pakkosiirtolaisten vuonna 537 eaa. hengellisen Israelin nykyiseen jäännökseen kuuluvien ei tarvinnut matkustaa maantieteellisestä paikasta toiseen maan päällä. He kulkivat pyhää valtatietä Suuresta Babylonista hengelliseen paratiisiin tottelemalla Jumalan käskyä karistaa yltään epäpyhän Suuren Babylonin kahleet ja omaksumalla paikkansa Jehovan ennallistetun jäännöksen vapaassa hengellisessä tilassa. Tarkkailijan ei tarvinnut muuta kuin olla läsnä Cedar Pointin kansainvälisessä konventissa Ohiossa Yhdysvalloissa 1.–8. syyskuuta 1919, niin hän ymmärsi, että hengellisten israelilaisten jäännös oli lähtenyt ”riemuiten” pyhälle valtatielle ja oli palannut Jumalan suosioon ja ’tullut Siioniin’. Tämän Jehovan palvojien ensimmäisen sodanjälkeisen yleiskonventin riemu ja sen jälleen herättämä into levisivät Hänen antautuneen kansansa seurakuntiin maapallon kaikkiin osiin. Uskonnollinen vapaus Suuresta Babylonista ja Jumalan antamaan hengelliseen tilaan palaaminen aiheuttivat riemun, joka ei ollut ohikiitävä, lyhytaikainen. Kuten Jesajan 35:10 ennusti, heillä oli ”päänsä päällä iankaikkinen ilo”. Kun he lisäsivät ponnistuksiaan ”tämän valtakunnan hyvän uutisen” saarnaamisessa kautta maailman ja näkivät yhä paremmin hengellisen paratiisin, jota oli kaiken aikaa hoidettu heidän hengellisessä tilassaan, he nostivat päänsä riemuiten yhä enemmän.

27, 28. Mitä tapahtui vuonna 537 eaa. Jesajan 35:10:n loppuosan täyttymykseksi?

²⁷ Jumalallisen ennustuksen sanojen täytyi täyttyä: ”Riemu ja ilo saavuttavat heidät, mutta murhe ja huokaus pakenevat.” (Jes. 35:10) Seitsemännen kuukauden (tisrin) alussa vuonna 537 eaa. kotimaahansa palanneet juutalaiset kokoontuivat Jerusalemiin ja rakensivat uudelleen alttarin Jehovalle temppelin paikalle uhratakseen hänelle siellä jälleen uhreja. Sitten tisrikuun 15. päivänä he alkoivat viettää seitsenpäiväistä lehtimajanjuhlaa, joka oli tavallisesti vuoden iloisin juhla koko juutalaisessa vuosittaisten tapahtumien kalenterinsa. (Esra 3:1–6) Pyhän kalenterin toisessa kuussa heidän pakkosiirtolaisuudesta paluunsa toisena vuonna heidän ilonsa yhä lisääntyi, kun Jehovan temppelin perustus laskettiin alkuperäiselle paikalleen Moorian vuorella. Tunne-elämykset saivat toiset liikuttumaan kyyneliin, mutta toiset iloitsevat:

²⁸ ”Eikä voitu erottaa raikuvaa riemuhuutoa kansan äänekkäästä itkusta; sillä kansa nosti suuren huudon, niin että huuto kuului kauas.” – Esra 3:8–13.

29. Miten ”murhe ja huokaus” pakenivat hengellisen Israelin jäännöksen ollessa kysymyksessä?

²⁹ Kaikki tämä oli pienoismalli siitä sanoinkuvaamattomasta ilosta ja riemusta, jotka saavuttivat hengellisen Israelin ennallistetun jäännöksen sen vapauduttua Suuresta Babylonista. Murhe, jota jäännökseen kuuluvat olivat kärsineet Suuren Babylonin ja sen maailmallisten rakastajien käsissä ensimmäisen maailmansodan aikana, vaihtui riemuun, joka aiheutui heidän muuttuneen hengellisen tilansa siunauksista. Uskonnollinen vankeus ja sen aiheuttamat pidäkkeet olivat saaneet heidät huokaamaan, mutta nyt tämä huokaus pakeni. Maailman sodanjälkeisen kauden vaikeudet, mukaan luettuina jopa toisen maailmansodan kauhut ja vainot, eivät voineet tukahduttaa heidän riemuitsemistaan ja iloitsemistaan Jehovasta ja hänen hallitsevasta messiaanisesta Valtakunnastaan. He eivät murehtineet näitä maallisia asioita, eivätkä he enää alistuneet Suuren Babylonin uskonnolliseen vankeuteen, niin että sen aiheuttamat lisäahdistukset olisivat saaneet heidät huokaamaan.

30, 31. a) Ketkä ovat liittyneet jäännökseen pyhällä valtatiellä vuodesta 1935 lähtien? b) Mitä iloitsemisen aiheita heillä on ollut, kuten Ilmestyksen 7:16, 17 ennusti?

³⁰ Päinvastoin heidän iloaan vielä lisäsi se, että heidän puolelleen kerääntyi aina vain enemmän Jehova Jumalan lampaankaltaisten palvojien ”suurta joukkoa”. Tämä ”muiden lampaitten” ”suuri joukko”, kuten muinaisen Israelin temppelipalvelijat (netinim), alkoi seurata voideltua jäännöstä pyhällä valtatiellä vuodesta 1935 eteenpäin. (Ilm. 7:9–17; Joh. 10:16; Matt. 25:31–46) Uskollisen alamaisina Jehova Jumalalle ja hänen taivaalliselle valtakunnalleen, jota hänen Poikansa Jeesus Kristus hallitsee, nämä Suuresta Babylonista paenneet lampaan kaltaiset ihmiset antoivat toiminnallaan apua ja lohdutusta hengellisten israelilaisten jäännökselle, Kuninkaan Jeesuksen Kristuksen hengellisille ”veljille”. He iloitsevat suunnattomasti omasta uskonnollisesta vapaudestaan, ja he osallistuvat täysin määrin voidellun jäännöksen riemuun sen muuttuneen hengellisen tilan johdosta. ”Suuresta joukosta” onkin kirjoitettu Ilmestyksen 7:16, 17:ssä:

³¹ ”He eivät tule enää näkemään nälkää [hengellisesti] eivätkä enää janoa [hengellisesti], eikä auringon hehku ole sattuva heihin [Jumalan epäsuosiossa] eikä mikään paahtava kuumuus, koska Karitsa, joka on valtaistuimen keskellä, on paimentava heitä ja opastava heidät elämän vetten lähteille. Ja Jumala on pyyhkivä pois kaikki kyyneleet heidän silmistään.”

32. Mitä muita aiheita ”iankaikkiseen iloon” on ”suuren joukon” ja hengellisen Israelin jäännöksen edessä?

³² Tälle Karitsan Jeesuksen Kristuksen lampaankaltaisten seuraajien ”suurelle joukolle” on esitetty toivo säilyä elossa tulevassa ”suuressa ahdistuksessa”, jossa tämä maailmallinen asiainjärjestelmä lopetetaan iäksi. (Ilm. 7:14) He odottavat säilyvänsä hengellisen Israelin uskollisen voidellun jäännöksen kanssa elossa Jumalan messiaanisen valtakunnan alaiseen luvattuun uuteen asiainjärjestelmään. Eikö tällainen kokemus tule tuottamaan heille iloa? Sekä voidellusta jäännöksestä että ”suuresta joukosta” voidaan totisesti sanoa, että niihin kuuluvilla on ”päänsä päällä iankaikkinen ilo”. (Jes. 35:10) Maapallon saastuessa nykyään yhä enemmän itsekkään ihmiskunnan turmiollisista toiminnoista hengellinen paratiisi, josta Jumalan siunaama jäännös ja sen rakkaudellisten tovereitten ”suuri joukko” nauttivat, kukoistaa tuottaen ilahduttavaa terveyttä.

10. luku

Hengellisen paratiisin jumalaapelkäävä Kuningas

1. Mitä opimme Aadamin ja Eevan karkottamisesta Eedenistä, kun ajattelemme niitä, jotka katsotaan arvollisiksi olemaan nykyään hengellisessä paratiisissa?

KUN ensimmäiset vanhempamme Eeva ja Aadam tottelemattomasti söivät kiellettyä hedelmää, Jumala tuomitsi heidät kuolemaan ja ajoi heidät pois Eedenin puutarhasta. Mielihyvän paratiisi ei ollut sopiva paikka puutarhan Istuttajaa ja Omistajaa vastaan kapinoiville. (1. Moos. 2:8–3:24) Tämä oli malli siitä, ketkä Jehova Jumala katsoo arvollisiksi olemaan hengellisessä paratiisissa nykyään.

2. a) Miten muiden ihmisten asenne ja käytös vaikuttavat ihmisen elämästä nauttimiseen sellaisessakin ympäristössä, joka on kauniin näköinen? b) Millaisilta aineksilta Jehova siis estää pääsyn hengelliseen paratiisiin?

² Vaikka jonkun luonnollinen elinympäristö muistuttaisikin paratiisia, niin jos hänen naapurinsa joka puolella olisivat itsekkäitä, laittomia, ilkeitä ja jumalattomia, niin se ei olisi miellyttävä asuinpaikka. Sellaiset ihmiset voisivat tehdä elämän kurjaksi, turvattomaksi ja epäedulliseksi hengellisyydelle ja jumalisuudelle. Nykyään elämä maan päällä rikollisuuden lisääntyessä on tullut sellaiseksi jopa esikaupunkialueilla, joita asukkaat yrittävät pitää kauniin näköisinä. Jehova Jumala piti ihmiskunnan alkuperäisen paratiisin puhtaana sellaisesta ei-toivotusta ihmisaineksesta. Nykyään hän pitää hengellisen Israelin jäännöksen ja sen lampaankaltaisten kristittyjen tovereitten hengellisen paratiisin vapaana sellaisista vahingollisista, turmiollisista ihmisaineksista.

3. a) Mistä hengellisen paratiisin asukkaat tulevat? b) Mitä muutoksia heissä, siksi täytyy tapahtua?

³ Hengellisen paratiisin hyväksytyt asukkaat, ovatpa he hengellisen Israelin jäännöstä tai sen lampaankaltaisten tovereitten ”suurta joukkoa”, tulevat ihmisten joukosta, jotka syntymänsä perusteella kuuluvat kaikkiin eri rotuihin ja kansallisuuksiin, ovat erilaisia ihonväriltään ja puhuvat eri kieliä. (Ilm. 5:9, 10; 7:9, 10) Aadamin ja Eevan luonnollisina jälkeläisinä he ovat perineet epätäydellisyyden ja syntisyyden. Heissä on kehittynyt erilaisia asenteita ja taipumuksia niiden olosuhteiden vaikutuksesta, joissa he ovat syntyneet ja kasvaneet ja jotka ovat vaikuttaneet heidän moraaliinsa. Kun he olivat tällaisessa tilassa, Jumalan messiaanisen valtakunnan sanoma saavutti heidät ja sitä saarnattiin heille. (Matt. 24:14) Jotta näin erilaiset ihmiset voisivat elää yhdessä rauhallisesti ja rakkaudellisesti hengellisessä paratiisissa, niin tarvitsisi siis ensin tapahtua hämmästyttävä persoonallisuuksien muuttuminen, ennen kuin paratiisin asukkaista tulisi yhtenäinen, samanmielinen ja suhtautumistavaltaan samanlainen joukko. Tämän aikaansaaminen vaatisi enemmän kuin vain ihmisten vaikutusta. Siihen tarvittaisiin vastustamatonta Jumalan henkeä.

4, 5. a) Millaista hallitsijaa sellaisen muutoksen aikaansaaminen vaatisi? b) Missä Raamatun profetiassa tästä hallitsijasta ennustetaan, ja miten apostoli Paavali tunnistaa hänet?

⁴ Hyvin tärkeä persoonallisuuksien muuttumiselle elämää varten hengellisessä paratiisissa maan päällä olisi hallitsija, jolla itsellään olisi Jehova Jumalan henki ja joka iloitsisi tämän hengen antamisesta alamaisilleen paratiisissa. Tämän paratiisin hallitsijan täytyisi välttämättä olla taivaallinen, yli-inhimillinen hallitsija, jonka alaisuudessa kaikki paratiisin asukkaat halukkaasti yhdistyisivät Jumalan tahdon mukaan. Sellaisen taivaallisen henkihallitsijan Kaikkivaltias Jumala on jo varannut sen henkeytetyn ennustuksen täyttymykseksi, jonka Jesajan 11:1–10 esittää. Ennustus, joka merkittiin muistiin 300 vuotta kuningas Daavidin, betlehemiläisen Iisain pojan, menestyksellisen hallituskauden jälkeen, osoittaa, mistä lähteestä tämä hengen täyttämä hallitsija tulisi. Kristitty apostoli Paavali ei jätä mitään epäilystä siitä, kuka tämä hallitsija on, kun hän todistelunsa huippukohdassa lainaa Jesajan 11:10:n ennustusta sanoessaan juutalaisista ja pakanoista koostuneelle Rooman seurakunnalle:

⁵ ”Jotta te yksimielisesti yhdestä suusta kirkastaisitte Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumalaa ja Isää. Ottakaa sen tähden toinen toisenne tervetulleina vastaan, niin kuin Kristuskin on ottanut meidät tervetulleina vastaan, Jumalan kunnia silmämääränä. Sillä minä sanon, että Kristus tuli todellisuudessa . . . palvelijaksi . . . jotta kansat kirkastaisivat Jumalaa hänen armostaan, niin kuin on kirjoitettu: . . . Ja Jesaja taas sanoo: ’On oleva Iisain juuri, ja on oleva yksi, joka nousee hallitsemaan kansoja; häneen kansat panevat toivonsa.’” – Room. 15:6–12; Jes. 11:10, LXX.

6, 7. a) Kenen jälkeläinen Jeesus oli, kuten ennustuksessa ilmaistaan? b) Miten juutalaisten enemmistö oli taipuvainen suhtautumaan Jeesukseen Kristukseen, kun hän tuli maalliselle näyttämölle? c) Miten profeetta Jesaja oli ilmaissut, ettei Messias näyttäisi vaikuttavalta maailmallisen näkemyksen mukaan?

⁶ Koska Jeesus Kristus polveutui kuningas Daavidista, Juudan sukukuntaan kuuluvan Iisain pojasta, niin hän oli myös tämän Juudan Betlehemistä olleen Iisain jälkeläinen. (Matt. 1:1–6; 2:4–6; Miika 5:1) Jeesus Kristus tuli kuitenkin maalliselle näyttämölle yli 600 vuotta sen jälkeen, kun babylonialaiset kukistivat Daavidin valtakunnan Jerusalemissa vuonna 607 eaa., eikä juutalaisten suuri enemmistö siihen aikaan ollut taipuvainen ajattelemaan, että hän oli Messias, ennustettu Voideltu, jonka välityksellä kaikki kansat siunattaisiin iäksi. Noiden epäuskoisten juutalaisten mielestä hän vaikutti hyvin epätodennäköiseltä ehdokkaalta kuninkaan virkaan Jumalan messiaanisessa valtakunnassa. Hän ei ollut kovinkaan vaikuttava heidän maailmallisen näkemyksensä mukaan. Mutta Jesajan ennustus osoitti, että niin olisikin. Kopeisiin, suurellisilta näyttäviin maapallon hallitsijoihin verrattuna hän ei vaikuttaisi lainkaan lupaavalta. Niinpä osoitukseksi tästä epäsuhtaisesta vertailusta Jesajan 11. luvun ensimmäistä jaetta edeltävät seuraavat kaksi 10. luvun viimeistä jaetta:

⁷ ”Katso, silloin Herra, Herra Sebaot, katkaisee hänen latvansa kauhistavalla voimalla, vartevat rungot kaadetaan, ja korkeat kukistuvat. Metsän tiheikkö hakataan kirveellä maahan, ja Libanon kaatuu Voimallisen edessä.” – Jes. 10:33, 34.

8. a) Keitä verrataan Libanonin mahtaviin puihin Jesajan 10:33, 34:ssä? b) Miten osoittautui todeksi, että ’Libanon kaatui Voimallisen edessä’?

⁸ Jesajan aikana Assyrian maailmanvalta oli suurin maailmallinen uhka Jerusalemille ja hallitsevalle kuningassuvulle, joka polveutui Daavidista, Iisain pojasta. Ilmeisesti Jesajan ennustus siksi vertasi Assyrian kuningasta ja hänen mahtavia sotavoimiaan Libanonin vuorten massiivisiin puihin. Kun Jesajan elinaikana Assyrian kuningas Sanherib ja hänen pelottavat sotajoukkonsa hävittivät Juudan maan, näytti kuninkaallinen Jerusalemin kaupunkikin olevan hänen ulottuvillaan palkintona. Tässä kriisitilanteessa Kaikkivaltias ja Korkein Jumala ryhtyi toimintaan. ”Voimallisen”, taivaallisen enkelin, välityksellä Jehova surmautti 185000 Sanheribin sotilasta yhtenä yönä. Assyrian ”latvat” katkesivat voimalla, ikään kuin Libanonin vuoren ikivihreä metsä olisi kaatunut, ja Assyrian nöyryytetyn kuninkaan Sanheribin oli pakko paeta kotiin, mikä johti aikanaan hänen väkivaltaiseen kuolemaansa. – Jes. 37:33–38.

9. Keiden toimesta Daavidin suvun kuninkaitten sarja katkaistiin, ja mitkä kysymykset sen vuoksi ajan mittaan vaativat vastausta?

⁹ Ei siis assyrialaisten, vaan myöhemmin babylonialaisten valloittaessa Juudan maan vuonna 607 eaa. kuningas Daavidin seuraajien hallitussuvusta tuli kuin maahan kaadetun puun kanto. Kun vuosisadat vierivät tämän vertauskuvallisen puunkannon yli, tulivat yhä tärkeämmiksi kysymykset: Tuleeko tästä puunkannosta enää koskaan mitään? Tuleeko tämä kuninkaallinen puu milloinkaan enää kasvamaan, niin kuin Jumalan henkeyttämät ennustukset ilmaisivat? Onko kuninkaallinen valtikka vihdoin kääntynyt pois Juudan sukukunnasta kaikiksi ajoiksi? (1. Moos. 49:10) Onko valtakunta, josta Jumala teki liiton Daavidin kanssa, osoittautunut vain pitkäaikaiseksi, mutta ei ikuiseksi, loputtomaksi? (2. Sam. 7:8–16) Jesajan ennustuksen 11. luku antoi erehtymättömän vastauksen.

KUNINGAS JONKA PÄÄLLÄ LEPÄÄ JEHOVAN HENKI

10, 11. Mitä profeetta Jesaja sanoi eräästä ”virvestä”, ja miksi sitä ei ollut syytä väheksyä sen pienuuden takia?

¹⁰ Jumalan järjestelyssä pienten alkujen päivää ei ole syytä pitää halpana; eikä tosi Messiaan vaatimatonta alkua ollut syytä käsittää niin, ettei sillä olisi ollut suuria mahdollisuuksia. Yhtä hyvin kuin Assyrian maailmanvallan ”vartevat” hallitsijat kaadettiin maahan, voi Kaikkivaltias Jumala saada pienen, matalan, tulemaan korkeaksi ja kantamaan paljon hedelmää. Mikä on pieni virpi tai vähäinen vesa verrattuna Libanonin vuoren mahtavaan setriin? Se on mitä merkityksettömin; ja silti Jesajan 11:1, 2 sanoo:

¹¹ ”Mutta Iisain kannosta puhkeaa virpi, ja vesa versoo [tulee hedelmälliseksi, UM] hänen juuristansa. Ja hänen päällänsä lepää Herran Henki, viisauden ja ymmärryksen henki, neuvon ja voiman henki, tiedon ja Herran pelon henki.”

12. a) Ketä kuvataan ”virvellä” ja ”vesalla”? b) Mikä oli Jesajan aikana sen kuninkaallisen puun tila, jonka juuret olivat Iisaissa, ja mitä sille tapahtui vuonna 607 eaa.?

¹² Se, että ”virpi” ja ”vesa” esittävät samaa asiaa ja että ne edustavat persoonaa, ilmenee ennustuksen sanoista: ”Hänen päällänsä lepää Herran [Jehovan, UM] Henki.” Samasta lähteestä oleva ”virpi” ja ”vesa” kuvaavat Jehova Jumalan hengellä voideltua kuningasta, siis Messiasta. Profeetta Jesajan aikana kuninkaallista puuta, jonka juuret olivat Iisaissa, kuningas Daavidin isässä, ei ollut vielä kaadettu, niin että siitä olisi jätetty vain kanto ja juuret maahan. Tämä kuninkaallinen puu muodostui Daavidin kuninkaallisen suvun kuninkaitten sarjasta, ja se seisoi aina vuoteen 607 eaa. asti. Silloin babylonialaiset kaatoivat sen, kun he karkottivat kuninkaan Babyloniin ja hävittivät hänen kuninkaallisen kaupunkinsa Jerusalemin. Silloin toteutettiin viimeistä Daavidin sukuun kuuluvaa hallitsevaa kuningasta Sidkiaa koskeva Jumalan määräys olosuhteiden pakosta: ”Ota pois käärelakki, nosta pois kruunu. Tämä ei jää tällensä: alhainen [pakanallisten maailmanvaltojen sarja, valta toisensa jälkeen] korotetaan, korkea [Daavidin sukuhaaran hallitsema messiaaninen valtakunta] alennetaan. Raunioiksi, raunioiksi, raunioiksi minä panen tämän; eikä tästä ole jäävä mitään, kunnes tulee hän, jolla on [laillinen, UM] oikeus, ja minä annan sen hänelle.” – Hes. 21:25–27.

13. Täyttikö Serubbaabel vuonna 537 eaa. ennustuksen, joka koski ”virpeä” ja ”vesaa”?

¹³ Kun Babylonian persialainen valloittaja Kyyros Suuri vuonna 537 eaa. palautti pakkosiirtolaisuuteen karkotetut juutalaiset takaisin Juudan maahan, Daavidin kuninkaallista sukuhaaraa olevaa Serubbaabelia ei kruunattu eikä asetettu kuninkaalliselle valtaistuimelle jälleenrakennettuun Jerusalemiin. Kuningas Kyyros teki hänestä vain persialaisen Juudan maakunnan maaherran. (Luuk. 3:27–32; Matt. 1:6–13) Serubbaabel ei siis ollut se, jolla olisi ollut laillinen oikeus saada valtakunta ja sen kuninkaallinen käärelakki eli turbaani ja kruunu. Hän ei täyttänyt ennustusta, joka koski Iisain kannosta ja juurista versovaa ”virpeä” ja ”vesaa”.

14. a) Milloin ”virpi” ja ”vesa” puhkesivat ja tulivat hedelmällisiksi ja miten niin? b) Mitä Natanael pian sen jälkeen sanoi virasta, johon Jeesus oli voideltu?

¹⁴ Milloin ja kenessä sitten ”virpi” ja ”vesa” puhkesivat ja tulivat hedelmällisiksi? Se tapahtui yli 500 vuotta Serubbaabelin ajan jälkeen ajanlaskumme vuonna 29 Rooman keisarin Tiberiuksen hallituskaudella. Tuon vuoden alkusyksystä Johannes Kastaja kastoi Jordanissa Daavidin kuninkaallisen jälkeläinen, nimittäin Betlehemistä olleen Marian pojan Jeesuksen. Silloin tästä Jeesuksesta tuli Jumalan hengellinen Poika, sillä silloin hänen päälleen laskeutui Jumalan henki ja taivaasta kuului Jumalan ääni, joka sanoi: ”Tämä on minun rakas Poikani, jonka olen hyväksynyt.” (Matt. 3:13–17) Tällä tavalla Jeesusta ei ainoastaan siitetty Jumalan hengellä Jumalan hengelliseksi Pojaksi, vaan hänet myös voideltiin Jumalan hengellä Daavidin kuninkaallisen sukuhaaran tulevaksi Kuninkaaksi. Tunnustaen tämän Natanael Jeesuksen, Messiaan, tulevana opetuslapsena sanoi vain noin kaksi kuukautta myöhemmin hänelle: ”Rabbi, sinä olet Jumalan Poika, sinä olet Israelin Kuningas.” – Joh. 1:29–49.

15. a) Kenen Pietari sanoi havainneensa Jeesuksen olevan Jeesuksen maallisen elämän loppupuolella? b) Minä vuonna ”virpi” eli ”vesa”, joka oli ilmaantunut vuonna 29, tuli täysikasvuiseksi puuksi, ja mitä siihen aikaan tapahtui?

¹⁵ Kun Jeesus eli 33 ¹/2 vuotta kestäneen ihmisenä olonsa viimeistä vuotta maan päällä, hän kysyi kahdeltatoista opetuslapseltaan, kenen he olivat havainneet hänen olevan. Simon Pietari vastasi heti: ”Sinä olet Messias, elävän Jumalan Poika.” (Matt. 16:13–16; Mark. 8:27–30; Luuk. 9:18–21; UTN) Pietari sanoi siis Jeesusta ”Jumalan Messiaaksi”. Kreikkaa puhuvat sanoivat häntä ”Jumalan Kristukseksi”. Vastikään virkaan asetettuna Messiaana eli Kristuksena tämä Jeesus oli vertauskuvallinen ’virpi Iisain kannosta’ ja vertauskuvallinen ”vesa”, joka versoi Iisain juurista ”kannon” kautta. Silti tämä ”kanto” pysyi rungottomana vielä monta sataa vuotta, aina vuoden 1914 alkusyksyyn, jolloin tästä ”virvestä” eli ”vesasta” todella tuli täysikasvuinen hedelmää kantava puu, hallitseva Kuningas, hallitseva Messias. Tämä tapahtui silloin, koska pakanain ajat päättyivät ja tuli suunnanmuutoksen aika. Pakanallisten maailmanvaltojen sarjan, joka oli ’korotettu’ vuonna 607 eaa., täytyi tulla jälleen alhaiseksi, kun taas Daavidin kuninkaallisen sukuhaaran hallitseman messiaanisen valtakunnan, joka oli ’alennettu’, täytyi tulla jälleen ”korkeaksi”. – Luuk. 21:24, KR.

16. a) Mitä ominaisuuksia Jehovan henki antoi Jeesukselle siitä lähtien, kun hänet voideltiin? b) Oliko tätä ennen annettu samanlaisia ominaisuuksia kenellekään ihmiselle Jumalan hengen välityksellä?

¹⁶ Siitä lähtien kun Jeesus voideltiin vesikasteensa jälkeen, hänen päällään todella lepäsi Jehovan henki. Se osoittautui tosiaan ”viisauden ja ymmärryksen hengeksi, neuvon ja voiman hengeksi, tiedon ja Herran [Jehovan, UM] pelon hengeksi”. (Jes. 11:2) Nämä ominaisuudet, jotka Jehovan henki antoi Jeesukselle Kristukselle, vastaavat niitä ominaisuuksia, jotka profeetta Mooseksen päivinä annettiin pyhän kohtaamisteltan rakentajalle. Huomaamme tämän 2. Mooseksen kirjan 31:1–3:sta: ”Ja Herra puhui Moosekselle sanoen: ’Katso, minä olen nimeltään kutsunut Besalelin, Uurin pojan, Huurin pojanpojan, Juudan sukukunnasta; ja minä olen täyttänyt hänet Jumalan hengellä, taidollisuudella, ymmärryksellä, tiedolla ja kaikkinaisella kätevyydellä.’” (Myös 2. Moos. 35:31; ks. Zion’s Watch Tower, 15.11.1907, s. 349, 350.) Jos nyt Besalel, pyhän palvontatabernaakkelin rakentaja, tarvitsi Jumalan henkeä viisaudessa, ymmärryksessä, tiedossa ja kätevyydessä, niin totisesti Jeesus Messias tarvitsi noita samoja ominaisuuksia vastuullisemmassa Kuninkaan virassaan.

17. Mitä rinnakkaisuuksia havaitset Jumalan hengen vaikutuksesta Daavidiin ja Jeesukseen sen jälkeen, kun heidät yksilöinä voideltiin?

¹⁷ Muistamme, että kun profeetta Samuel oli voidellut paimenpoika Daavidin Betlehemistä Israelin tulevaksi kuninkaaksi, niin ”Jehovan henki alkoi vaikuttaa Daavidissa siitä päivästä eteenpäin”, kuten 1. Samuelin kirjan 16:13 (UM) kertoo. Samoin sen jälkeen kun Jeesus oli voideltu Jumalan toimivalla voimalla Jordanilla, Jumalan henki alkoi erikoisesti vaikuttaa hänessä.

18. Mainitse esimerkkejä, jotka osoittavat, että se, mitä Jeesus teki, todisti Jumalan hengen antaneen hänelle erikoista viisautta, ymmärrystä ja tietoa.

¹⁸ ”Jeesus kääntyi nyt täynnä pyhää henkeä pois Jordanilta, ja henki johdatteli häntä erämaassa neljäkymmentä päivää Panettelijan kiusattavana. Eikä hän syönyt mitään noina päivinä.” Jumalan hengen antaman viisauden, ymmärryksen ja tiedon avulla Jeesus vastusti menestyksellisesti Panettelijan hänelle kiusaukseksi esittämiä ehdotuksia. ”Jeesus palasi sitten hengen voimassa Galileaan. Ja suotuisa puhe hänestä levisi kautta koko ympäristöseudun. Hän rupesi myös opettamaan heidän synagogissaan, ja kaikki pitivät häntä kunniassa.” (Luuk. 4:1–15) Nasaretin synagogassa ne, jotka olivat olleet ennen hänen yhteydessään, hämmästelivät hänen puhettaan ja kysyivät: ”Mistä tämä on saanut tällaisen viisauden ja nämä voimateot? Eikös tämä ole se puusepän poika?” (Matt. 13:53–55; Mark. 6:1–3) Jeesuksella oli nyt erikoiskykyjä, koska Jumala oli voidellut hänet pyhällä hengellä Messiaaksi, kuten hän oli aikaisemmin kertonut heille. – Luuk. 4:16–22.

19. a) Miten apostolit Pietari ja Paavali edelleen korostivat Jumalan hengen vaikutusta hänen Poikaansa? b) Mitä siis siitä, joka oli mitätön ”virpi”, on tullut Jumalan hengen vaikutuksesta?

¹⁹ Vuosia Jeesuksen Kristuksen kuoleman, ylösnousemuksen ja taivaaseen nousemisen jälkeen apostoli Pietari korosti Jumalan hengen vaikutusta hänen Poikaansa, kun hän sanoi: ”Jumala voiteli hänet pyhällä hengellä ja voimalla, ja hän kulki kautta maan tehden hyvää ja parantaen kaikki Panettelijan sortamat, koska Jumala oli hänen kanssaan.” (Apt. 10:38) Apostoli Paavali kirjoitti taivaassa olevasta kirkastetusta Jeesuksesta Kristuksesta, kun hän sanoi: ”Hänen [Jumalan] ansiostaan te olette Kristuksen Jeesuksen yhteydessä, hänen josta on tullut meille viisaus Jumalalta.” (1. Kor. 1:29, 30) Tänä suuresti kehuttuna aivojen aikakautena elävien ns. viisaitten miesten elämänviisaus ei ole verrattavissa kirkastetun Jeesuksen Kristuksen älyllisiin kykyihin, sillä ”hänessä ovat kaikki viisauden ja tiedon aarteet huolellisesti kätkettyinä”. (Kol. 2:3, 8) Niinpä Kaikkiviisaan Jumalan hengen ansiosta siitä, joka aloitti maan päällä mitättömänä ’Iisain kannosta puhjenneena virpenä’, on tullut messiaaninen Kuningas, joka on kaikkia sekä Israelin sisä- että ulkopuolella olleita maallisia hallitsijoita korkeampi.

20, 21. Kenen ”vesaksi” Jeesuksen Kristuksen voideltuja seuraajia sanotaan myös?

²⁰ Se, onko joku tärkeä ja arvokas Jumalan silmissä vai ei, riippuu siitä, minkä ”virpi” tai ”vesa” hän on. Sillä, että Jehovan Palvelija oli betlehemiläisen Iisain juurista lähtenyt ”vesa”, oli tärkeä merkitys Jumalalle. Kenen ”vesa” joku on? Vastaus tähän kysymykseen on ratkaisevan tärkeä. Niin on voidellun Palvelijan seuraajienkin ollessa kysymyksessä.

²¹ Koska Palvelija ja hänen opetuslapsensa ovat Jumalan yleisjärjestön, hänen kuvaannollisen ”vaimonsa”, jäseniä, Jumala sanoo tälle järjestölle sen jäsenistä, näistä opetuslapsista: ”Sinun kansassasi ovat kaikki vanhurskaita, he saavat periä maan iankaikkisesti, he, minun istutukseni vesa [netser], minun kätteni teko, minun kirkkauteni ilmoitukseksi. Pienimmästä [kuten vesasta] kasvaa heimo, vähäisimmästä väkevä kansa. Minä, Herra, sen aikanansa nopeasti täytän.” (Jes. 60:21, 22) Tästä syystä ei Palvelija eivätkä hänen uskolliset opetuslapsensa tule osoittautumaan ”hylkyvesaksi”, niin kuin muinaisen Babylonian viimeinen kuningassuku. – Jes. 14:19.

22. Mistä voimme tietää varmasti, ettei messiaaninen Kuningas tule olemaan vastuuton hallitsija, joka toimisi ikään kuin hän ei olisi kenellekään korkeammalla tilivelvollinen?

²² Tämä messiaaninen Kuningas ei menettele niin kuin vastuuton hallitsija ihmisperhettä kohtaan, jota hänet on asetettu hallitsemaan tuhat vuotta Saatana Panettelijan ja hänen demoniensa sitomisen ja syvyyteen syöksemisen jälkeen. (Ilm. 20:1–6) Kuninkaan päällä lepäävä henki estää häntä hallitsemasta ikään kuin hän ei olisi tilivelvollinen kenellekään korkeammalle. Hänen päällään oleva henki ei ole vain viisauden, ymmärryksen, neuvon ja voiman henki, vaan myös tiedon ja ”Jehovan pelon” henki. Hän pelkää Jehovaa, ja tämä pelko ohjaa hänen messiaanisen hallitusvallan käyttöään.

23. Miten hän henkilökohtaisesti suhtautuu tähän ”Jehovan pelkoon”?

²³ Tämä ”Jehovan pelko” ei ole Kuninkaalle kiusallinen asia, joka ehkäisisi hänen toimintavapauttaan Kuninkaana. Hän iloitsee siitä, että hänellä on sellainen pelko, ja hän nauttii siitä, että hän näkee sellaisen ”Jehovan pelon” myös alamaistensa sydämessä. Jesajan ennustus sanoo edelleen: ”Hän halajaa Herran pelkoa.” (Jes. 11:3) Uuden maailman käännös kuuluu: ”Ja hän tulee nauttimaan Jehovan pelossa.” Byingtonin käännös sanoo: ”Ja hän tulee vainuamaan Jehovan pelossa.” Jerusalemin Raamattu (The Jerusalem Bible) kääntää kohdan: ”Jahven pelko on hänen hengityksensä.” Rotherhamin käännös kuuluu: ”Niin hän tulee löytämään tuoksua [vetämään henkeään] Jahven syvässä kunnioituksesta.” – Alaviite.

TUOMARI JOKA VAPAUTTAA SORRETUT

24, 25. Millaiseksi tuomariksi messiaaninen Kuningas edelleen osoittautuu Jesajan kuvauksen mukaan?

²⁴ Tuomarin, joka antaa päätöksensä Jehova Jumalan pelossa, voidaan luottaa pitävän huolen siitä, että oikeus tapahtuu. Koko maapallon vanhurskasmieliset ihmiset ovat odottaneet ja kaivanneet sellaista tuomaria. Juuri sellaiseksi tuomariksi Jehovan messiaaninen Kuningas osoittautuu. Kerrottuaan Kuninkaan ”Jehovan pelosta” profeetta Jesaja jatkaa sanoen:

²⁵ ”Ei hän tuomitse silmän näöltä eikä jaa oikeutta korvan kuulolta, vaan tuomitsee vaivaiset [vaatimattomat, UM] vanhurskaasti ja jakaa oikein oikeutta maan nöyrille; suunsa sauvalla hän lyö maata, surmaa jumalattomat huultensa henkäyksellä. Vanhurskaus on hänen kupeittensa vyö ja totuus [uskollisuus, UM] hänen lanteittensa side.” – Jes. 11:3–5.

26. Miten se, että ”ei hän tuomitse silmän näöltä eikä jaa oikeutta korvan kuulolta” tulee varmistamaan oikeudenmukaisuuden?

²⁶ Ajattelehan, millainen maapallo tulee olemaan, kun sillä on tässä kuvaillun kaltainen tuomari, korotettu Jeesus Kristus! Häntä ei petkuteta. Hän kykenee näkemään pinnan alle, kaiken teeskentelyn läpi. Häntä ei johdeta harhaan petollisella puheella, kuten puolustusasianajajien pätevän tuntuisilla todisteilla. Hänelle eivät merkitse mitään pelkät sanat; sydämentila on ratkaiseva, ja sen hän kykenee lukemaan. Hän ei ole riippuvainen epätäydellisten miesten ja naisten muodostamasta pienestä tai suuresta valamiehistöstä sen ratkaisemiseksi, onko syytetty viaton vai syyllinen. Hänellä tulee olemaan sama henki, joka vaikutti kristityssä apostoli Pietarissa, kun hän näki ulkokultaisen Ananiaan ja Safiiran petollisen ulkonäön ja sanojen läpi ja ilmoitti heille, että heidän täytyi kärsiä kuolema, koska he yrittivät valehdella Jumalan pyhälle hengelle. – Apt. 5:1–11; vrt. Matt. 22:15–22.

27. Millä tavalla hänen tuomitsemisensa tulee hyödyttämään ”vaatimattomia” ja ”maan nöyriä”?

²⁷ Jumala on lähettänyt tämän messiaanisen Tuomarin ”vaatimattomia” ja ”maan nöyriä” varten. Hän ei pelkää ojentaa niiden sortajaa, jotka ovat puolustuskyvyttömiä nykyisessä asiainjärjestelmässä. Hän tulee kumoamaan sortajien puolustelevat väitteet ja todistamaan heille, missä he ovat väärässä ja epäoikeudenmukaisia. Hän tulee korjaamaan asiat, saattamaan kaiken kohdalleen. Tämä tulee olemaan vanhurskasta, oikein, eikä se ole epäoikeudenmukaista sortajia kohtaan. Mikään rikollisjärjestö ei menesty hänen hallituskautensa aikana; hän tulee murskaamaan järjestäytyneen rikollisuuden.

28. Mitä ovat hänen ”suunsa sauva” ja hänen ”huultensa henkäys”, jotka messiaaninen Tuomari suuntaa pahoja vastaan?

²⁸ Messiaanisen Tuomarin päätökset tulevat voimaan. Ne eivät ole sellaisia, joita ei voitaisi saattaa voimaan ja jotka voitaisiin kumota korkeampaan oikeusasteeseen vetoamalla. (Joh. 5:22–24) Se, mikä lähtee hänen suustaan tuomiona väärintekijälle, tulee olemaan kuin rangaistussauva. Se pannaan täytäntöön varmasti ja viivyttelemättä. Syylliset tulevat tuntemaan sen. Se, mikä lähtee hänen huultensa välistä, tulee olemaan kuin kuoleman tuottava toimiva voima, jota vastaan jumalattomilla ei ole mitään suojaa. He tulevat kuolemaan sen henkäyksen toiminnan vaikutuksesta, joka tulee hänen huultensa välistä, kun hänen huulensa lausuvat kuolemantuomion. Jumalattomuutta eli pahuutta ei enää sallita; messiaaninen Kuningas-Tuomari ei ole liitossa sen kanssa.

29. Miten vanhurskaus ja uskollisuus osoittautuvat kuin vyöksi hänelle, ja mikä vaikutus niillä on hänen toimiinsa?

²⁹ Moraalinen ominaisuus, joka vahvistaa Tuomaria, jonka päällä lepää Jehovan henki, on kuin vyö hänen kupeillaan eli lanteillaan. Se on vanhurskauden vyö, uskollisuuden vyö. Hänessä ei ole mitään heikkoutta epävanhurskaiden taipumusten suuntaan. Häntä hallitsee Jumalan täydellisen mittapuun mukainen vanhurskaus, se on hänen vaikuttimenaan. Hän on uskollinen Jehova Jumalalta saamalleen luottamustehtävälle. Hän ei tunne mitään muuta menettelytapaa kuin uskollisuuden Jehovaa, Korkeinta Tuomaria, kohtaan. Kun hän oli täällä maan päällä täydellisenä ihmisenä, hän todisti uskollisuutensa Jumalaa kohtaan siitä huolimatta, että hän kuoli mitä epäoikeudenmukaisimmalla tavalla. Siten hän sinkautti valheen, joka oli kauan sitten esitetty Jehovan palvojia vastaan, takaisin vasten Suuren Väärinsyyttäjän Saatanan kasvoja. Saatana Panettelija oli väittänyt kivenkovaan, ettei Jehovan korkein virkailija, hänen ainosyntyinen Poikansa, osoittautuisi uskolliseksi Jumalalle, jos Jumalan Päävastustaja Saatana ja enkelit ja ihmiset koettelisivat häntä äärimmilleen asti. – Job 1:1–2:5.

30. Ketä vastaan messiaaninen Tuomari ryhtyi ensiksi toimimaan ja millä seurauksella, kun pakanain ajat päättyivät?

³⁰ Niinpä sen sijaan että messiaaninen Tuomari olisi lähtenyt ajamaan takaa maan päällä olevia heikompia jumalattomia, ”pikkurikollisia”, hän lähti ensin tavoittamaan kaiken järjestetyn pahuuden voimakkainta johtajaa, Saatana Panettelijaa. Se tapahtui taivaassa heti sen jälkeen, kun messiaaninen valtakunta oli syntynyt siellä niin pian kuin pakanain ajat olivat päättyneet vuonna 1914. Tietäen hyvin, missä ryhtyä toimintaan, virkaan asetettu messiaaninen Kuningas lähti käymään sotaa Saatana Panettelijaa ja hänen demonienkeleitään vastaan. Tämä sota johti noiden jumalattomien karkottamiseen pyhistä taivaista. Nyt voittoisa Kuningas pitää heidät alhaalla maamme läheisyydessä. Niin pian kuin heidän pidättelemisensä ”lyhyt aika” on kulunut umpeen, messiaaninen Kuningas tulee kahlitsemaan heidät ja panemaan heidät vankeuteen syvyyteen pois maamme läheisyydestä. – Ilm. 12:7–13; 20:1–3.

31. Mihin muuhun toimintaan Kuningas ryhtyy kaikkia niitä vastaan, jotka ovat hengellisen paratiisin ulkopuolella?

³¹ Koska Jumalaa pelkäävä Kuningas kohtelee kaiken järjestäytyneen pahuuden pirullisia johtajia tällä tavalla, niin mikä on johdonmukainen seuraus? Poistaakseen pahuuden kokonaan Kuninkaan täytyy surmata maan päältä ne, jotka ovat paaduttaneet itsensä synnissä ja pitävät järkkymättömästi kiinni Panettelijan näkyvästä järjestöstä. Tällä tavalla jumalaton ihmisyhteiskunta, joka on Jehovan palvojien hengellisen paratiisin ulkopuolella, tulee tuntemaan iskun, jonka se saa hänen tuomiovaltaisen suunsa ”sauvasta”. Hänen antamansa rangaistustuomio pannaan heille täytäntöön. Hänen oma luontainen vanhurskautensa vahvistaa kuin vyö häntä tekemään tämän. Hänen uskollisuutensa vanhurskauden Jumalaa kohtaan tulee tukemaan häntä kuin vyö tämän tekemisessä.

32. a) Miten tämä toiminta vaikuttaa niihin, jotka ovat nyt hengellisessä paratiisissa? b) Mitä he jo nyt tekevät henkilökohtaisesti kaunistaakseen hengellistä paratiisiaan?

³² Tämä rohkea toiminta kaikkea järjestäytynyttä pahuutta vastaan taivaassa ja maan päällä tulee merkitsemään suurta huojennusta Jehovan palvojille, jotka nyt nauttivat hänen suosiotaan ja suojelustaan hengellisessä paratiisissaan. He ovat kiitollisia hänelle siitä, että hän on antanut näin vanhurskaan Kuninkaan hallitsemaan heidän hengellistä paratiisiaan. He pyrkivät kehittämään yhä enemmän itsessään ominaisuuksia, jotka todistavat, että Jumalan henki lepää tämän messiaanisen Kuninkaan päällä. Tällä tavalla he kaunistavat hengellistä paratiisiaan.

11. luku

Ei pahaa eikä vahinkoa hengellisessä paratiisissa

1. Kenen moraalisia ominaisuuksia hengellisen paratiisin Kuningas heijastaa?

ON SANOTTU, että minkä tahansa ihmishallituksen moraalinen laatu kuvastaa sitä, millaisia hallituksen alamaiset itse ovat. Maailmalliset valtiomiehet ovat itse havainneet tämän. Se ei pidä kuitenkaan paikkaansa niiden keskuudessa, jotka nykyään ovat hengellisessä paratiisissa, jonka Suvereeni Herra Jehova on perustanut maan päällä olevia palvojiaan varten. Kaikkeuden Suvereenina juuri Hän on asettanut heidän hallitsijansa, heidän Kuninkaansa hallitsemaan heitä. He eivät valinneet ja asettaneet itselleen Kuningasta, joka olisi heidän kaltaisensa ja joka näin ollen antaisi perään heidän materialistiselle, itsekkäälle, syntiselle elämäntavalleen. Hengellisessä paratiisissa olevat haluavat sen sijaan Kuninkaan, joka heijastaa Jehova Jumalaa, ja he haluavat jäljitellä Jumalalta saamaansa Kuningasta, olla hänen kaltaisiaan. He haluavat moraalisesti ja uskonnollisesti olla sitä mitä he ovat sen tähden mitä heidän jumalaapelkäävä Kuninkaansa on. Niin, sillä mitä he ovat he haluavat edustaa sitä, mitä heidän messiaaninen Kuninkaansa on, hänen kunniakseen.

2, 3. Millä tavalla Jesajan 11:6–8 kuvailee messiaanisen Kuninkaan alamaisissa tapahtuneita persoonallisuuden muutoksia?

² Messiaanisen Kuninkaan persoonallisuus vaikuttaa hänen hengellisessä paratiisissa olevien alamaistensa persoonallisuuteen oivallisella, rakentavalla tavalla. Jesajan ennustus viittaa siihen. Heti kuvailtuaan Jehova Jumalan asettaman messiaanisen Kuninkaan ominaisuuksia ja tekoja profeetta Jesaja jatkaa:

³ ”Silloin susi asuu karitsan kanssa, ja pantteri makaa vohlan vieressä; vasikka ja nuori leijona ja syöttöhärkä ovat yhdessä, ja pieni poikanen niitä paimentaa. Lehmä ja karhu käyvät laitumella, niiden vasikat ja pennut yhdessä makaavat, ja jalopeura syö rehua kuin raavas. Imeväinen leikittelee kyykäärmeen [kobran, UM] kololla, ja vieroitettu kurottaa kätensä myrkkyliskon [myrkyllisen käärmeen, UM] luolaan.” – Jes. 11:6–8.

4. a) Mikä tuossa kuvauksessa on epätavallista, erityisesti kun on kysymys petoeläimistä? b) Onko sellaisia olosuhteita koskaan ollut maan päällä?

⁴ Tuossa hämmästyttävässä profeetallisessa kuvassa jokin on vaikuttanut perusteellisesti eläimiin, erityisesti kedon petoihin. Pedot eivät enää saalista ja syö kotieläimiä. Niistä on tullut kesyjä ja vaarattomia, ne eivät syö enää lihaa, vaan niistä on tullut kasvissyöjiä. Tilannehan oli sellainen maan päällä, niin, Eedenin puutarhassa, ennen kuin Jehova Jumala pani täydellisen miehen ja naisen sinne. Ja vaikka Aadam ja Eeva luotiin eläimiä vilisevään maahan, he eivät pelänneet joutuvansa eläinten hätyyttämiksi, ja myös he olivat kasvissyöjiä. Miksi sitten ennustuksessa kuvataan tällainen eläinkunnassa tapahtuva muutos? Miksi eteemme piirretään tämä profeetallinen vaarattomuutta ja turvallisuudentunnetta uhkuva kuva?

5. Mikä on ilmeisesti tämän ihastuttavan kuvauksen tarkoitus?

⁵ Ilmeisesti sen kuvailemiseksi, mitä tapahtuu ihmisyhteiskunnassa taivaissa valtaistuimelle nousseen messiaanisen Kuningas-Tuomarin Jeesuksen Kristuksen hallituksen alaisuudessa. Tilanne ei varmasti kuitenkaan olisi eläinkunnassa toisenlainen kuin ihmiskunnassa. Toisen täytyy heijastaa toista. Alempi elämänpiiri varmasti heijastaa korkeampaa elämänpiiriä. Paratiisillisten olosuhteitten tulee vallita niissä.

6. a) Missä sellainen muutos on tapahtunut ja mistä lähtien? b) Mikä selittää muutoksen?

⁶ Sellaista pitkäaikaisten luonteenpiirteitten muutosta ei ole vielä tapahtunut eläinkunnassa. Ei, vaikka messiaaninen Kuningas on hallinnut taivaissa vuonna 1914 tapahtuneesta pakanain aikojen päättymisestä lähtien. Sellaisen eläinkunnan luonteenpiirteissä tapahtuvan muutoksen tarkoitettiin kuitenkin kuvastavan ihmisyhteiskunnassa tapahtuvaa muutosta. Tuon tarkoituksen mukaisesti sellainen muutos, jonka eläinmaailmaa koskeva profetia on ennustanut, on todellisuudessa jo tapahtunut Jehovan ennallistettujen palvojien hengellisessä paratiisissa. Se on toteutunut siitä pitäen, kun heidät vapautettiin verivelkaisesta Suuresta Babylonista alkaen vuodesta 1919. Kaikki tämä muutos johtuu ”Jehovan hengen” toiminnasta ja myös siitä, että hengellisen paratiisin asukkaita hallitsee messiaaninen Kuningas, jonka päällä ”Jehovan henki” lepää. – Jes. 11:1, 2, UM.

7, 8. a) Millainen luonteenlaatu monilla, jotka nyt ovat hengellisessä paratiisissa, aikaisemmin oli, ja mikä edisti sitä? b) Miten Efesolaisille 2:1–3 soveltuu hyvin hengellisessä paratiisissa oleviin?

⁷ Kaikki ne, jotka nykyään asuvat Jumalan suosion hengellisessä paratiisissa, eivät olleet aikaisemmin luonteenlaadultaan rauhaisia, kuten kesy karitsa, vohla tai lehmä tai syöttöhärkä. Monilla, luultavasti useimmilla, oli samanlainen luonteenlaatu kuin petomaisella sudella, pantterilla, nuorella leijonalla, karhulla tai kobralla tai muulla myrkyllisellä käärmeellä. Näin on erityisesti ollut siitä pitäen, kun maailma astui niin kutsuttuun ”väkivallan aikakauteen” vuonna 1914, vuonna, jona maailmanlaajuinen sota, maailmansota, puhkesi. Tämä ei ollut omiaan parantamaan ihmisten luonteenlaatua ja taipumuksia yleensä. Säädyllisyyskin alkoi rappeutua sille tasolle, millä se nyt on. Kaikille hengellisessä paratiisissa asuville voidaan sanoa aivan samaa kuin sanottiin Efesoksessa Vähässä-Aasiassa sijainneelle kristilliselle seurakunnalle 1900 vuotta sitten:

⁸ ”Olitte kuolleita hairahduksissanne ja synneissänne, joissa kerran vaelsitte tämän maailman asiainjärjestelmän mukaan, ilmavallan hallitsijan mukaan, sen hengen, joka nyt vaikuttaa tottelemattomuuden lapsissa. Niin, heidän keskuudessaan me kaikki kerran vaelsimme sopusoinnussa lihamme halujen kanssa tehden sitä, mitä liha ja ajatukset tahtoivat, ja olimme luonnostaan vihan lapsia niin kuin muutkin.” – Ef. 2:1–3.

9, 10. Mitä apostoli Paavali sanoi Korinton ja Rooman kristillisten seurakuntien jäsenten entisestä elämäntavasta?

⁹ Apostoli Paavali lausui suorasukaisesti, millaisia maailmallisia ihmisiä Korintossa Kreikassa sijaitsevan kristillisen seurakunnan jäsenet ennen olivat, kun hän kirjoitti heille: ”Mitä! Ettekö tiedä, etteivät epävanhurskaat peri Jumalan valtakuntaa? Älkää eksykö. Eivät haureelliset, eivät epäjumalanpalvelijat, eivät avionrikkojat, eivät luonnottomia tarkoituksia varten pidetyt miehet, eivät miehet, jotka makaavat miesten kanssa, eivät varkaat, eivät ahneet, eivät juopot, eivät herjaajat eivätkä kiristäjät peri Jumalan valtakuntaa. Ja kuitenkin jotkut teistä olivat sellaisia. Mutta teidät on pesty puhtaiksi, mutta teidät on pyhitetty, mutta teidät on julistettu vanhurskaiksi Herramme Jeesuksen Kristuksen nimessä ja meidän Jumalamme hengellä.” – 1. Kor. 6:9–11; ks. myös Kol. 3:5–8.

¹⁰ Lisäksi varoittaessaan kristittyjä luiskahtamasta takaisin entisille maailmallisille teilleen apostoli Paavali kirjoitti Roomassa sijaitsevalle seurakunnalle: ”Tunnette ajan, että on jo hetki teidän herätä unesta, sillä nyt meidän pelastuksemme on lähempänä kuin siihen aikaan, jolloin meistä tuli uskovia. Yö on kulunut pitkälle; päivä on tullut lähelle. Pankaamme sen tähden pois pimeyteen kuuluvat teot ja pankaamme yllemme valon aseet. Vaeltakaamme säädyllisesti niin kuin päiväsaikaan, ei mässäilyissä eikä juopottelussa, ei luvattomassa sukupuoliyhteydessä eikä irstaudessa, ei riidassa eikä mustasukkaisuudessa, vaan pukekaa yllenne Herra Jeesus Kristus älkääkä tehkö etukäteen suunnitelmia lihan halujen hyväksi.” – Room. 13:11–14.

11. a) Millä tavoin monet, jotka nyt ovat hengellisessä paratiisissa, aikaisemmin heijastivat petoeläimille ominaisia piirteitä? b) Mikä on aiheuttanut muutoksen heidän persoonallisuudessaan?

¹¹ On siis todennäköistä, että monien niistä yli kahdesta miljoonasta, jotka nykyään nauttivat Jumalan varaamasta hengellisestä paratiisista, oli aikaisemmin ja on yhä taisteltava petomaista luonteenlaatua ja eläimellisiä taipumuksia vastaan, jotka liittyvät Jesajan 11:6–8:n mainitsemiin petoeläimiin. Tänä maailmansotien aikakautena jotkut noista asukkaista osallistuivat kirjaimellisesti noihin maailmanselkkauksiin ja niiden välillä käytyihin pienempiin sotiin ja toimivat todellisuudessa nälkäisten petojen tavoin tappamalla tai yrittämällä tappaa lähimmäisiään. Toiset asukkaat osallistuivat pyrkimyksiin tai toimintoihin, joiden tarkoituksena oli käyttää hyödyksi uhreiksi valittujen ihmisten heikkouksia itsekkään voiton saamiseksi välittämättä heidän uhreilleen koituneesta ruumiillisesta ja henkisestä vahingosta. Mutta nyt he ovat Jehovan pyhän hengen avulla kokeneet persoonallisuuden muutoksen. Jehovan asettama hengellisen paratiisin Kuningas, messiaaninen Kuningas, jonka päällä Jehovan henki lepää, ei salli sellaista toistensa eläimellistä saalistamista tämän Jehovan palvojien hengellisen tilan sisäpuolella. (Ef. 4:20–24; Kol. 3:10, 11) Paratiisissa vallitsee kristillinen veljellinen rakkaus.

12. Miten Jeesuksen sanat, jotka Matteuksen 18:1–4 esittää, ovat vaikuttaneet hengellisessä paratiisissa oleviin?

¹² Niinpä kuvaannollisella tavalla kesytetty susi makaa karitsan kanssa samoin kuin pantteri vohlan vieressä, ja vasikka, syöttöhärkä ja nuori leijona oleskelevat milloin tahansa yhdessä. Sen sijaan että karhu söisi lehmän ja sen vasikat, karhu ja lehmä ja niiden pennut ja vasikat syövät yhdessä kasvisruokaa. Jalopeuran eli leijonankin nähdään syövän rehua raavaan tavoin. Hengellisessä paratiisissa on noudatettu kuninkaan Jeesuksen Kristuksen sanoja: ”Ellette käänny ja tule lapsukaisten kaltaisiksi, ette missään tapauksessa tule menemään taivasten valtakuntaan. Sen tähden joka nöyrtyy tämän lapsukaisen kaltaiseksi, se on suurin taivasten valtakunnassa.” (Matt. 18:1–4) Nykyään on siis ikään kuin pelkkä pieni poikanen paimentaisi kedon petoja.

13. Minkä raamatullisen säännön soveltaminen on auttanut heitä pääsemään profeetta Jesajan ennustamaan tilaan ja miten se on tapahtunut?

¹³ Tätä hengellisen paratiisin rauhaisuutta ja eläimellisen saalistamisen puuttumista edistää se, että sen asukkaat noudattavat sääntöä, että he eivät ole osa tästä maailmasta. (Joh. 15:19; 17:14–16) Vuosina 1914–1918 käydyn ensimmäisen maailmansodan aikana jotkut hengellisen Israelin jäännökseen kuuluvat ryhtyivät aseettomaan palvelukseen sotivissa armeijoissa ja tulivat siten verivelkaisiksi, koska he osallistuivat yhteiskuntavastuuseen sodassa vuodatetusta verestä. Kuitenkin vuonna 1939, jolloin toinen maailmansota puhkesi, kaikki hengellisen Israelin jäännökseen kuuluvat samoin kuin heidän lampaan kaltaisten tovereittensa ”suureen joukkoon” kuuluvat julistautuivat ehdottoman puolueettomiksi kaikkien maailmallisten selkkausten suhteen kansallisuudesta riippumatta. Vartiotorni-lehti esitti heidän asenteensa kirjoituksessa ”Puolueettomuus”, joka julkaistiin englanniksi marraskuun 1. päivän numerossa 1939 (suomeksi nimellä ”Kristityn asenne” lehdessä Jumalan valtakunta 1.8. ja 15.8.1940). He eivät ole hievahtaneet tuosta asenteestaan milloinkaan siitä pitäen. Tämän mukaisesti he eivät ole myöskään koskaan sekaantuneet tai edes ottaneet osaa minkään kansan politiikkaan, jossa esiintyy niin paljon parjausta sekä vihan ja jakavan vihamielisyyden lietsontaa.

14. Mitä hedelmää hengellisessä paratiisissa kasvatetaan, ja miten tämä edistää sen täyttymistä, minkä Jesajan 11:6–8 on ennustanut?

¹⁴ He kasvattavat Jehovan hengen hedelmää apostoli Paavalin neuvon mukaisesti: ”Hengen hedelmä on rakkaus, ilo, rauha, pitkämielisyys, huomaavaisuus, hyvyys, usko, lempeys, itsehillintä. Sellaisia vastaan ei ole lakia. Sitä paitsi ne, jotka kuuluvat Kristukselle Jeesukselle, ovat panneet paaluun lihan intohimoineen ja haluineen. Jos elämme hengen mukaan, niin vaeltakaamme edelleenkin järjestystä noudattaen hengen mukaan. Älkäämme tulko itsekeskeisiksi, herättäen kilpailuhenkeä toisissamme, kadehtien toisiamme.” (Gal. 5:22–26) Kun ei ole kilpailuhenkeä, kunnianhimoista itsensä korottamista toisten yläpuolelle, silloin ei esiinny myrkyllistä parjausta eikä pahansuopaisuutta. On kuin myrkyllinen käärme, jopa kobra, tuntisi olonsa turvalliseksi ja päättäisi olla käyttämättä myrkkyään, niin että imeväinen lapsi voi leikitellä kobran kololla ja äskettäin vieroitettu lapsi kurottaa kätensä myrkyllisen käärmeen pesäkoloon.

ELÄMÄÄANTAVAN TIEDON LEVINNEISYYS

15, 16. Missä muualla Jesajan kirjassa on rinnakkaisennustus, ja mitä viittauksia siinä on täyttymyksen ajankohtaan?

¹⁵ Jesajan henkeytetyn kirjan rinnakkaisennustus ilmaisee tämän rauhaisan, turvallisen hengellisen paratiisin ajankohdan. Saadaksemme selville ennustuksen täyttymyksen ajankohdan meidän on tarkasteltava tätä rinnakkaisennustusta edeltäviä jakeita. Niinpä luemme seuraavaa:

¹⁶ ”Sillä entiset ahdistukset ovat unhotetut ja peitossa minun silmiltäni. Sillä katso, minä luon uudet taivaat ja uuden maan. Entisiä ei enää muisteta, eivätkä ne enää ajatukseen astu; vaan te saatte iloita ja riemuita iankaikkisesti siitä, mitä minä luon. Sillä katso, iloksi luon minä Jerusalemin, riemuksi sen kansan. Minä iloitsen Jerusalemista ja riemuitsen kansastani; ei siellä enää kuulla itkun ääntä eikä valituksen ääntä. . . . He eivät tee työtä turhaan eivätkä lapsia synnytä äkkikuoleman omiksi, sillä he ovat Herran siunattujen siemen, ja heidän vesansa ovat heidän tykönänsä. Ennenkuin he huutavat, minä vastaan, heidän vielä puhuessaan minä kuulen. Susi ja lammas käyvät yhdessä laitumella, ja leijona syö rehua niinkuin raavas, ja käärmeen ruokana on maan tomu; ei missään minun pyhällä vuorellani tehdä pahaa eikä vahinkoa, sanoo Herra.” – Jes. 65:16–25.

17. Milloin oli tämän ennustuksen ensimmäinen täyttymys, ja mikä oli ”ilon” aihe silloin?

¹⁷ Tämän suurenmoisen ennustuksen ensimmäinen eli pienoistäyttymys on profeetallinen malli, joka esikuvaa ennustuksen lopullista, täysimittaista toteutumista. Jesajan ennustuksen pienoistäyttymys tapahtui sen jälkeen, kun pakkosiirtolaisuuteen karkotetut juutalaiset ennallistettiin kotimaahansa, Juudan maahan, persialaisen valloittajan Kyyros Suuren päivinä. Ajan mittaan Jerusalem rakennettiin entiselle sijaintipaikalleen, ja tämä pyhä kaupunki tuli ”iloksi”, kun Jehovan temppeli rakennettiin sinne uudelleen entiselle sijaintipaikalleen ja uudelleen virkaansa asetetut papit ja leeviläiset harjoittivat hänen elvytettyä palvontaansa. Tätä koskeva kertomus on kirjoitettu muistiin Esran ja Nehemian kirjaan.

18. Milloin on tämän ennustuksen lopullinen täyttymys, ja mikä tuolloin auttaa saamaan aikaan ennustetun muutoksen?

¹⁸ Suurempi ja lopullinen täyttymys tulee sen tähden samanlaisena ennallistamisen aikana. Se on aika, jolloin hengellisen Israelin jäännös ennallistetaan nykyajan Suuren Babylonin vankeudesta oikeaan hengelliseen tilaansa jälleen Jehovan suosiossa. Kahdennenkymmenennen vuosisadan historian mukaan tämä tapahtui ensimmäisen maailmansodan päättymistä seuranneena vuonna. ”Tämän valtakunnan hyvän uutisen” vapaan ja avoimen julistamisen rohkea elvyttäminen maailmanlaajuisesti vuonna 1919 osoitti, että hengellisen Israelin vapautettu jäännös oli ennallistettu Jumalan antamaan hengelliseen tilaansa maan päällä. Jumalan siunauksen ja Jehovan pyhän hengen toiminnan alaisuudessa tämä voidellun jäännöksen hengellinen tila muuttui hengelliseksi paratiisiksi. Juuri tuossa tilassa Jehova Jumalan palvojien hengellinen kauneus kirkastaa Häntä, ja siinä vallitsee veljellinen rauha, ykseys ja turvallisuus.

19. Mikä on se Jerusalem, joka on ”iloksi” tässä ennustuksen lopullisessa täyttymyksessä?

¹⁹ Se Jerusalem, jonka Jehova Jumala on luonut ”iloksi” ja josta hän itse iloitsee, ei ole juutalaisen Israelin tasavallan pääkaupunki, vaan taivaallinen Jerusalem, jota hengellisen Israelin jäännös lähestyy. (Hepr. 12:22–29) Se on sen messiaanisen valtakunnan tyyssija, joka syntyi taivaissa pakanain aikojen päättyessä vuonna 1914. (Ilm. 12:1–5) Tämä kaupunki sijaitsee taivaallisella Siioninvuorella, Jehovan ”pyhällä vuorella”, jossa messiaaninen Kuningas Jeesus Kristus on noussut kuninkaalliseen valtaan. – Ps. 2:6; Ilm. 14:1–5.

20. Miksi hengellisen Israelin jäännös koki vuodesta 1919 eteenpäin oikaisuja Raamatun ennustusten ymmärtämisessään?

²⁰ Sen tähden eläinten luonteenlaadun muutosta koskevan Jesajan ennustuksen täyttymyksen aika on sodanjälkeisestä vuodesta 1919 eteenpäin. Tämä merkitsi Jumalan kirjoitetun sanan opettamiskauden alkua siltä näkökannalta, että Raamatun ennustus ymmärretään parhaiten sen jälkeen, kun se on täyttynyt. Aikaisemmat näkemyksemme tarvitsivat näin ollen oikaisua, ja hengellisen Israelin elossa säilyneen jäännöksen tarvitsi mukautua sodanjälkeisiin tosioloihin ja tilaisuuksiin. ”Tämän valtakunnan hyvän uutisen” saarnaamisen ei tullut nyt enää koskea tulevaa taivaallista hallitusta, vaan Jumalan messiaanista valtakuntaa, joka oli nyt perustettu taivaissa ”[pakana]kansain määräaikojen” päätyttyä vuoden 1914 syksyllä. Vapautetun jäännöksen oli siitä pitäen määrä olla Herran Jumalan todistajia, hänen joka oli ottanut suuren hallitusvaltansa vuonna 1914 Kristuksensa valtakunnan välityksellä. (Matt. 24:14; Luuk. 21:24; Ilm. 11:15–17) Tällä uudistetulla raamatullisella opetusohjelmalla oli syvällinen vaikutus jäännökseen. Se ohjasi sen työn oikeaan suuntaan.

21. Miten tämän opetustyön vaikutus oli ennustettu Jesajan 11:9:ssä?

²¹ Tähän opetustyöhön ja sen aiheuttamiin muutoksiin viitataan edelleen Jesajan ennustuksessa seuraavin sanoin: ”Ei missään minun pyhällä vuorellani tehdä pahaa eikä vahinkoa, sillä maa on täynnä Herran [Jehovan, UM] tuntemusta, niinkuin vedet peittävät meren.” (Jes. 11:9) Tässä jakeessa voitaisiin viitata villieläimiin, jotka juuri mainittiin kolmessa edeltävässä jakeessa. Nuo jakeet osoittivat, että susi, pantteri, leijona, karhu, kobra ja myrkyllinen käärme eivät tee pahaa kotieläimille eivätkä viattomille lapsille.

22. Keitä ne todellisuudessa ovat, jotka tämän opetuksen vaikutuksesta eivät enää tee pahaa eivätkä vahinkoa?

²² Näitä mahdollisesti vaarallisia eläimiä on täytynyt kuitenkin tässä ennustuksessa käyttää kuvauksina, sillä maan täyttyminen Jehovan tuntemuksella ei voisi vaikuttaa sellaisten eläinten mieleen. Niinpä ne, jotka eivät tee pahaa eivätkä vahinkoa, tarkoittavat todellisuudessa niitä, jotka asuvat Jumalan hengellisessä paratiisissa, jonka hän on tarkoittanut maan päällä olevan hengellisen Israelin ennallistettua jäännöstä varten. Juuri nämä älykkäät, Jumalaa pelkäävät ihmiset muuttuisivat luonteenlaadultaan ja pyrkimyksiltään saadessaan ”Jehovan tuntemusta”.

23–26. a) Mitä nimeä Vartiotorni-seuran julkaisut yhä enemmän korostivat ennustuksen mukaisesti? b) Valaise tätä vuoden 1920 Vartiotornin tammikuun numerosta otetuilla lainauksilla.

²³ Niinpä Vartiotorni-seuran julkaisuissa Korkeimman Jumalan Jehovan persoonanimi alkoi tulla etualalle, niin että tunnistettiin selvemmin Hänet, josta oli aikaisemmin puhuttu yleisellä arvonimellä Herra tai Herra Jumala. Esimerkiksi Vartiotorni-lehden vuonna 1920 ilmestyneen tammikuun numeron pääkirjoituksen ”Siunatut ovat ne, jotka ovat pelottomat” kuudennessa kappaleessa hengellisen Israelin vapautetun jäännöksen tilannetta verrattiin muinaisen Israelin tilanteeseen, kun se oli ylittämäisillään Jordanin ja menemäisillään Luvattuun maahan Mooseksen seuraajan Joosuan johdolla. Israelilaiset tarvitsivat rohkaisua mennäkseen eteenpäin, ja kappaleessa sanottiin edelleen:

²⁴ ”Joosua oli kuten Mooseskin, nöyrä mies, joka ei paljon luottanut omaan voimaansa, mutta jolla oli suuri usko Jumalaan ja joka osoitti sellaista uskoa rohkaisemalla kansaa menemään eteenpäin ja muistamaan sen, minkä Jumala oli luvannut sille. Mutta Joosua tarvitsi rohkaisua, ja se kansa, jota hänen tuli johtaa, tarvitsi rohkaisua suorittaakseen ne teot, mitkä Jehova oli asettanut sen eteen. Jumala aloitti rohkaisun sanoen: ’Nouse nyt ja mene tämän Jordanin yli . . .’”

²⁵ Saman kirjoituksen kahdeksannessa kappaleessa (s. 5) puhuttiin tuomari Gideonin saamasta voitosta, ja siinä sanottiin: ”Israelilaiset olivat olleet velttoja Jehovaa kohtaan osoittamassaan uskossa ja kuuliaisuudessa ja Midianilaisten sallittiin tulla uhkaamaan ottaa heidän maansa hedelmällisin osa. Jos Israelilaiset olisivat olleet uskollisia, niin olisi tämä uhkaava hyökkäys ehkäistynyt. Midianilaiset tulivat suurena sotalaumana, jossa oli enemmän kuin 200,000 voimakasta sotilasta ja leiriytyivät valmistautuakseen taisteluun Israelia vastaan. Jehovan tarkoitus oli antaa suuri voitto näistä hänen kansansa vihollisista ja ajaa ne pois luvatusta maasta. . . . Jehova antoi Gideonille sen suuren kunnian, että hän sai olla välikappaleena hänen kädessään Israelia vapautettaessa. . . . Jehovan määräyksestä kutsui Gideon sitten vapaaehtoisia israelilaisten joukosta taistelemaan Midianin sotajoukkoja vastaan. . . .”

²⁶ Seuraavassa kappaleessa sanotaan Gideonin erityisesti valitusta kolmensadan vapaaehtoisen pienestä joukosta: ”Näillä kolmella sadalla oli juuri ne luonteenominaisuudet, jotka miellyttävät Jehovaa.” Ja näin kirjoitus jatkuu viimeiseen kappaleeseensa, jossa sanottiin mm.: ”Ainoastaan puhdassydämiset ovat täydellisiä rakkaudessa, sentähden seuraa Jeesuksen sanojen mukaan, että pelkäämättömät – rakkaudessa täydelliset – puhdassydämiset ovat niitä, jotka hyväksytään valtakuntaan, ja saavat nähdä Jehovan.” – S. 21.

27. a) Mikä on se ”maa”, joka täyttyy Jehovan tuntemuksesta, kuten Jesajan 11:9 ennusti? b) Minkä uuden liiton piirteen mukainen tämä ”Jehovan tuntemuksen” lisääntyminen on?

²⁷ Siten ”Jehovan tuntemus” alkoi levitä ja täyttää ”maan”, se on, hengellisen Israelin, ”Jumalan Israelin”, ennallistetun jäännöksen hengellisen tilan. (Gal. 6:16) Tämä jäännös on uudessa liitossa, jonka Jeesus Kristus välitti Jumalan ja hengellisen Israelin ”pyhän kansan” kesken. Yksi tämän paremman liiton piirteistä on esitetty seuraavissa profeetallisissa sanoissa: ”Silloin ei enää toinen opeta toistansa eikä veli veljeänsä sanoen: ’Tuntekaa Herra [Jehova, UM]’. Sillä he kaikki tuntevat minut, pienimmästä suurimpaan, sanoo Herra; sillä minä annan anteeksi heidän rikoksensa enkä enää muista heidän syntejänsä.” (Jer. 31:31–34; Hepr. 8:7–12) Näin ollen oli ainoastaan sopivaa, että kristillisen ”Jumalan Israelin” jäännöksen hengellinen tila täyttyisi ”Jehovan tuntemuksesta niinkuin vedet peittävät meren”.

28. a) Miten ”Jehovan tuntemus” vaikuttaa siihen, jolla sitä on? b) Mitä edustaa Jesajan 11:9:ssä mainittu ”pyhä vuori”, jolla ei tehdä pahaa eikä vahinkoa?

²⁸ ”Jehovan tuntemus” tekee jotakin sille, jolla sitä on. Tästä ”tuntemuksesta” sanotaan johtuvan, että ”ei missään minun pyhällä vuorellani tehdä pahaa eikä vahinkoa”, kuten Jehova sanoi Jesajan 11:9:ssä. Koska ”pyhä vuori” on hallituksen sijaintipaikka ja sitä esikuvattiin Siioninvuorella, missä kuningas Daavid istui ”Jehovan valtaistuimella”, ilmausta ”minun pyhä vuoreni” käytetään edustavassa merkityksessä. Se ei viittaa ainoastaan taivaalliseen Siioninvuoreen, vaan se merkitsee koko hengellisen Israelin valta-aluetta täällä maan päällä. Se merkitsee vapautettuun ja ennallistettuun jäännökseen kuuluvien nykyistä hengellistä tilaa vuodesta 1919 lähtien. He tunnistavat tottelevaisina messiaaniseksi Kuninkaakseen hänet, joka oli kerran ’Iisain kannosta puhjennut virpi’, jonka Herra Jumala on asettanut taivaalliselle Siioninvuorelle, ’pyhälle vuorelleen’. – Jes. 11:1; Hepr. 12:22; Ps. 2:6.

29. Miksi ”Jehovan tuntemus” muuttaa niiden persoonallisuuden, joilla sitä on?

²⁹ Miksi ”Jehovan tuntemus” muuttaa hengellisen paratiisin asukkaat vaarattomiksi, niin että he eivät tee vahinkoa? Siksi, että asiaan liittyy paljon enemmän kuin pelkästään tiedon saaminen hänestä. Hänen tuntemisensa merkitsee Hänen tunnustamistaan siinä määrin, että elää sopusoinnussa Hänen tahtonsa kanssa. Kristitty apostoli Johannes sanoo: ”Siitä me tiedämme, että olemme tulleet tuntemaan hänet, jos noudatamme jatkuvasti hänen käskyjään. Joka sanoo: ’Minä olen tullut tuntemaan hänet’ eikä kuitenkaan noudata hänen käskyjään, on valehtelija, eikä totuus ole hänessä. Joka ei rakasta, ei ole tullut tuntemaan Jumalaa, koska Jumala on rakkaus. Ja me itse olemme tulleet tuntemaan ja olemme uskoneet sen rakkauden, joka Jumalalla on meihin. Jumala on rakkaus ja joka pysyy rakkaudessa, pysyy Jumalan yhteydessä, ja Jumala pysyy hänen yhteydessään. Sillä rakkaus Jumalaan merkitsee sitä, että noudatamme hänen käskyjään; eivätkä hänen käskynsä ole rasittavia.” – 1. Joh. 2:3, 4; 4:8, 16; 5:3.

SEURAUKSET JEHOVAN TUNTEMISEN PUUTTUMISESTA

30. Mitä Jeremia sanoi niistä, jotka eivät tunne Jehovaa, vastakohtana niille, jotka tuntevat hänet?

³⁰ Surulliset seuraukset siitä, että joku ei tunne Jehovaa, ei tunnusta häntä, ei ota häntä huomioon, julistetaan Hänen profeettojensa suun kautta. Esimerkiksi viimeisten 40 vuoden aikana ennen Jerusalemin ja sen temppelin tuhoa ja eloon jääneitten juutalaisten karkottamista Babyloniaan Jehova julisti profeettansa Jeremian suun kautta: ”Minun kansani on hullu; eivät he tunne minua. He ovat tyhmiä lapsia eivätkä ymmärtäväisiä; he ovat viisaita tekemään pahaa, mutta tehdä hyvää he eivät taida.” (Jer. 4:22) ”Joka kerskaa, kerskatkoon siitä, että hän on ymmärtäväinen ja tuntee minut: että minä, Herra, teen laupeuden, oikeuden ja vanhurskauden maan päällä. Sillä senkaltaisiin minä mielistyn.” – Jer. 9:24; 1. Kor. 1:21.

31, 32. Mitä profeetta Hoosea sanoi aikaisemmin Jumalan tuntemuksen puuttumisen seurauksista Israelissa?

³¹ Lisäksi jonkin aikaa ennen kuin Assyrian maailmanvalta kukisti Israelin kymmenen sukukunnan valtakunnan vuonna 740 eaa. profeetta Hoosea henkeytettiin sanomaan israelilaisille: ”Kuulkaa Herran sana, te israelilaiset, sillä Herralla on oikeudenkäynti maan asukasten kanssa; sillä ei ole uskollisuutta, ei laupeutta eikä Jumalan tuntemusta maassa. [Mitkä olivat seuraukset?] Vannotaan ja valhetellaan, murhataan, varastetaan ja rikotaan aviot, murtaudutaan taloihin, ja verityö verityötä seuraa. Sentähden maa murehtii, ja kaikki siinä asuvaiset nääntyvät, metsän eläimet ja taivaan linnut; myöskin kalat merestä katoavat. Minun kansani joutuu häviöön [kuolemassa], sillä se on taitoa [tuntemusta, UM] vailla. Koska sinä olet hyljännyt taidon [tuntemuksen, UM], hylkään minä sinut, niin ettet saa olla minun pappinani. Koska olet unhottanut Jumalasi lain, unhotan myös minä sinun lapsesi.”

³² ”Sentähden minä olen antanut heille iskuja profeettain kautta, olen kuolettanut heitä suuni sanoilla. Ja sinun tuomiosi nousevat kuin aamun valo. Sillä laupeutta minä haluan enkä uhria, ja Jumalan tuntemista enemmän kuin polttouhreja.” – Hoos. 4:1–3, 6; 6:5, 6.

33. Miksi hengellisen paratiisin olosuhteet eroavat niin suuresti profeetta Hoosean kuvailemista muinaisen Israelin olosuhteista?

³³ Israelin kymmenen sukukunnan valtakunnalle ja Juudan valtakunnalle koituneet seuraukset ”Jumalan tuntemuksen” hylkäämisestä olivat vakavat ja tuhoisat. Kun näemme sellaisen mitä tärkeimmän tuntemuksen hylkäämisen huonot sivuvaikutukset, voimme käsittää, miksi hengellisen Israelin jäännöksen hengellisessä paratiisissa asuvien keskuudessa ei tehdä vahinkoa eikä aiheuteta turmiota. Se johtuu siitä, että terveellinen ”Jehovan tuntemus” täyttää heidän siunatun hengellisen tilansa aivan kuin vedet peittävät meren. Tämä tuntemus on syvää kuin meri, valtameri, kuin koko maapalloa ympäröivät valtameret.

34. Minkä Jeesus korosti Isälleen esittämässään rukouksessa olevan ikuisen elämän päävaatimus?

³⁴ Rukouksessaan uskollisten apostoleittensa puolesta Jeesus Kristus sanoi syystä taivaalliselle Isälleen Jehovalle: ”Tämä merkitsee ikuista elämää, että he hankkivat sinun tuntemustasi, ainoan tosi Jumalan, ja hänen tuntemustaan, jonka olet lähettänyt, Jeesuksen Kristuksen.” (Joh. 17:3) Nykyisen hengellisen paratiisin asukkaat hankkivat yhä Jehovan ja hänen messiaanisen Kuninkaansa Jeesuksen Kristuksen tuntemusta, ja siitä johtuu, että hengellinen elämä näiden Jehovan tuntevien ihmisten paratiisillisessa tilassa on rauhaisa ja turvallinen.

”MERKKI KANSOILLE”

35. a) Ketkä voidellun jäännöksen lisäksi ovat nykyään hengellisessä paratiisissa ja erityisesti mistä lähtien? b) Miten Jesajan 11:10:n kieli osoittaa, että näin kävisi?

³⁵ Nykyään, erityisesti merkkivuodesta 1935 lähtien, hengellisen Israelin voideltuun jäännökseen kuuluvat eivät ole ainoita asukkaita tässä kuvaannollisessa paratiisissa, missä ei tehdä pahaa eikä vahinkoa ihmiselle eikä eläimelle. Jäännöksen kanssa on nykyään jatkuvasti lisääntyvä ”suuri joukko” muuttuneita lampaan kaltaisia Jehovan tuntemuksen etsijöitä. Jesajan ennustuksessa kerrottiin edelleen, että näin kävisi. Hengellisen paratiisin ihastuttavan kuvailemisen jälkeen Jesajan 11:10 (UM) sanoo: ”Ja on tapahtuva sinä päivänä, että Iisain juuri on nouseva merkiksi kansoille. Hänen puoleensa myös kansat kääntyvät tiedustellen, ja hänen lepopaikastaan on tultava loistoisa.”

36. a) Mihin ajankohtaan viittaa ilmaus ”sinä päivänä”? b) Kuka on tässä ennustuksessa mainittu ”Iisain juuri”?

³⁶ Tämän täytyy tapahtua ”sinä päivänä”, sen jälkeen kun pakanain ajat päättyivät vuonna 1914. Vertauskuvallinen ”Iisain juuri” on kirkastettu messiaaninen Kuningas Jeesus Kristus. Kristitty apostoli Paavali ei jätä siitä epäilystäkään, sillä hän lainaa tätä Jesajan 11:10:n ennustusta kreikkalaisen Septuaginta-käännöksen mukaan osoittaakseen, miten antelias ja ylevämielinen Jumala on tarjotessaan suurenmoista toivoa ei-juutalaisille kansoille. Niinpä Paavali kirjoittaa Roomalaisille 15:12:ssa: ”Ja Jesaja taas sanoo: ’On oleva Iisain juuri, ja on oleva yksi, joka nousee hallitsemaan kansoja; häneen kansat panevat toivonsa.’”a

37. Miksi apostoli Paavalin viittaus Jesajan 11:10:een oli sovelias myös tuolloin ensimmäisellä vuosisadalla?

³⁷ Apostoli Paavalin oli sopivaa lainata ja käyttää tuota Jesajan 11:10:n ennustusta ei-juutalaisten eli pakanauskovien hyväksi. Tuolloin oli kulunut noin kaksikymmentä vuotta siitä, kun italialainen sadanpäämies Kornelius Kesareasta oli kääntynyt kristillisyyteen, mistä ajankohdasta alkaen Jehova Jumala oli alkanut ottaa pakanauskovia kristilliseen seurakuntaan. Niin ympärileikattujen juutalaisuskovien oli pitänyt tukahduttaa entiset ennakkoluulonsa pakanoita, ei-juutalaisten kansojen ihmisiä, kohtaan ja toivottaa heidät tervetulleiksi veljinä Jeesuksen Kristuksen opetuslasten seurakuntaan.

38, 39. a) Milloin ”Iisain juuri” kuitenkin ’nousi’, kuten oli ennustettu? b) Millä tavalla pitää paikkansa, että Jeesus Kristus on todella ”Iisain juuri”?

³⁸ Ennustus soveltuu kuitenkin vielä erikoisemmin ”siihen päivään”. Me olemme olleet siinä päivässä siitä pitäen, kun Jumalan messiaaninen valtakunta syntyi taivaissa vuonna 1914. Silloin kirkastettu Jeesus Kristus, ”Iisain juuri”, nousi Valtakunnan vallassa ryhtyäkseen toimenpiteisiin maan kaikkien kansojen suhteen. (Matt. 25:31, 32) Hän oli betlehemiläisen Iisain jälkeläinen kuningas Daavidin kautta, ja kuitenkin häntä voitiin oikein kutsua ”Iisain juureksi”. Tämä johtui siitä, että Daavidin isästä Iisaista polveutuva kuninkaallinen sukuhaara sai hänestä uutta elinvoimaa. Ellei olisi ollut Jeesusta Kristusta, joka tuli yli kuusisataa vuotta sen jälkeen, kun babylonialaiset olivat kukistaneet Daavidin sukua olevat kuninkaat Jerusalemista, Iisaista polveutunut kuninkaallinen sukuhaara olisi aikanaan sammunut. Lisäksi vuonna 1914, jolloin Jeesus Kristus asetettiin valtaistuimelle taivaassa, oli kulunut pakanain aikojen täysi määrä (2520 vuotta) Daavidin suvun kuninkaitten valtaistuimen kukistumisesta vuonna 607 eaa.

³⁹ Siten Jeesus Kristus antoi tuolle Iisaista alkunsa saaneelle messiaanisten kuninkaitten sukuhaaralle uutta elinvoimaa. Kun lisäksi muistamme, että Jeesus Kristus sanoi: ”Minä olen ylösnousemus ja elämä”, hän on oleva elämää antava ”juuri” Iisaille herättämällä hänet kuolleista. – Joh. 11:25.

40. Millä tavalla Jeesus on samaten ”Daavidin juuri”?

⁴⁰ Samasta syystä Jeesus Kristus saattoi apostoli Johannekselle noin vuonna 96 annetussa ilmestyksessä sanoa suhteestaan Iisain poikaan Daavidiin: ”Minä olen Daavidin juuri ja jälkeläinen, se kirkas aamutähti.” (Ilm. 22:16) Kauan kuolleena olleen Daavidin toivo on riippuvainen tästä tähden kaltaisesta Jälkeläisestä, hänen Pysyvästä Perillisestään Jeesuksesta Kristuksesta.

41. Miten pitää paikkansa, että vuodesta 1914 lähtien Jeesus Kristus on pantu nousemaan ”merkiksi kansoille”?

⁴¹ Jeesus Kristus on aktiivisessa Valtakunnan vallassa vuodesta 1914 lähtien ’noussut merkiksi kansoille’. Jehova Jumala, taivaallinen Kuninkaan-Tekijä, on asettanut hänet kaikkien kansojen eteen messiaaniseksi Kuninkaaksi, jossa kaikki maan sukukunnat ja kansat tullaan siunaamaan. Hän on Se, jonka luo kaikkien kansojen täytyy kokoontua, jos ne haluavat saada vanhurskaan hallituksen ja elämän rauhassa, onnessa ja turvallisuudessa.

42. Miten kansojen ihmisten on määrä kokoontua tämän messiaanisen Kuninkaan luo, vaikka he eivät voi nähdä häntä luonnollisilla silmillään?

⁴² Miten sitten kansojen ihmisten on määrä kokoontua korotetun ”Iisain juuren” luo, jonka Jehova Jumala on nostanut kuin merkkipylvääksi taivaallisen Siioninvuoren huipulle? He eivät voi nähdä häntä luonnollisilla silmillään kokoontuakseen hänen luokseen polttopisteeseen. On siksi välttämätöntä, että tämä korotettu Merkki osoitetaan heille, että hänestä annetaan heille tietoa, niin että he voivat nähdä hänet ymmärryksen ja uskon silmillään. Apostoli Paavali, joka sovelsi Jesajan 11:10:tä ajanlaskumme ensimmäisellä vuosisadalla, tajusi tämän. Niinpä hän otti vastaan Jumalalta saamansa tehtävän mennä ei-juutalaisten eli pakanakansojen keskuuteen saarnaamaan Jumalan messiaanisen valtakunnan hyvää uutista. Hänen kääntyessään perinteellisestä juutalaisuudesta kristillisyyteen kirkastettu Jeesus Kristus sanoi hänestä: ”Tämä mies on minulle valittu astia kantamaan minun nimeäni kansoille samoin kuin kuninkaille ja Israelin lapsille.” – Apt. 9:1–15; 22:6–21; 26:12–18.

43. Miten apostoli Paavali oli voidellulle jäännökselle oivallisena esimerkkinä ensimmäisestä maailmansodasta lähtien?

⁴³ Roomassa olevan kristillisen seurakunnan pakanajäsenille apostoli Paavali kirjoitti kirjeessään: ”Puhun nyt teille, jotka olette kansojen ihmisiä. Koska minä olen todellisuudessa kansojen apostoli, niin pidän palvelustani kunniassa.” (Room. 11:13) Kantaessaan siten messiaanisen ”Iisain juuren” nimeä ei-juutalaisille kansoille tämä ”kansojen apostoli” on nykyään ollut esimerkki hengellisen Israelin voidellulle jäännökselle 11. marraskuuta 1918 tapahtuneesta ensimmäisen maailmansodan päättymisestä lähtien. Nyt on ’kansojen merkkiä’ koskevan Jesajan 11:10:n ennustuksen suuremman ja lopullisen täyttymyksen aika. Apostoli Paavali lähetettiin ”kansojen” keskuuteen, niiden keskuuteen, jotka olivat luonnostaan pakanoita verrattuna niihin, jotka olivat luonnollisia, lihaltaan ympärileikattuja juutalaisia, Aabrahamin, Iisakin ja Jaakobin (Israelin) jälkeläisiä syntymän perusteella. Paavali auttoi näitä pakanauskovia panemaan luottamuksensa ja toivonsa messiaaniseen ”Iisain juureen”, joka oli oleva kuninkaallinen Merkki kaikenlaisille ihmisille. Nämäkin uskovat kastettiin Matteuksen 28:18, 19:ssä olevan Kristuksen käskyn mukaisesti, ja tällä tavalla heistä tuli ensimmäisen vuosisadan kristillisen seurakunnan, hengellisen ”Jumalan Israelin”, jäseniä ja lisäksi Messiaan valtakunnan perijätovereita.

44. Mille alueille jäännös on sen tähden suunnannut hyvän uutisen saarnaamisponnistelut vuodesta 1919 lähtien?

⁴⁴ Vuodesta 1919 lähtien hengellisen Israelin jäännös on ryhtynyt tarmokkaasti uudelleen julkiseen toimintaansa esittäen selvästi, että nyt oli Jeesuksen Kristuksen ennustuksen toteutumisaika: ”Ja kaikissa kansoissa hyvä uutinen täytyy saarnata ensin.” (Mark. 13:10; Matt. 24:14) Tämä merkitsi sitä, että Jumalan vastasyntyneen messiaanisen valtakunnan ”hyvää uutista” oli saarnattava paitsi luonnollisille juutalaisille myös ei-juutalaisille kansoille. Näin siksi, että epäuskoiset luonnolliset juutalaiset oli hylätty eivätkä he enää olleet Jehova Jumalan valittu kansa. Erityisesti pakanoihin kuuluvan Korneliuksen käännyttyä vuonna 36 juutalaiset ovat olleet Jumalan edessä samalla tasolla, yhdenvertaisia luonnollisten, ympärileikkaamattomien pakanoitten kanssa.

45. a) Keitä koottiin saarnaamistyön avulla vuodesta 1919 vuoteen 1935? b) Miten Jehovan kristittyjen todistajien huomio vuonna 1935 suunnattiin toiseen ihmisryhmään?

⁴⁵ Matteuksen 24:31:ssä olevan Jeesuksen ennustuksen mukaan hengellisen Israelin jäännöksen jäsenten kokoaminen oli tapahtuva ensiksi tänä ”lopun aikana”, tänä ”asiainjärjestelmän päättymisen” aikana. (Matt. 24:3; Dan. 12:4) Kuudentoista vuoden ajan eli vuoden 1919 keväästä vuoden 1935 kevääseen vapautettu jäännös keskittyi todistamaan perustetusta Valtakunnasta, ja tänä ajanjaksona oli mahdollista saattaa hengellisen Israelin jäännöksen yleinen kokoaminen käytännöllisesti katsoen päätökseen. Niinpä nyt kootun jäännöksen huomio suunnattiin erityisesti toisenlaiseen kokoamiseen, jonka aika oli silloin koittanut. Kysymyksessä oli sen ”suuren joukon” kokoaminen, jonka Ilmestyksen 7:9–17 oli ennustanut. Jehovan kristittyjen todistajien keväällä 1935 Washingtonissa (D.C.) pidetyn konventin avainpuhe keskittyi Ilmestyksen 7:9–17:ään, ja silloinen Vartiotornin Raamattu- ja Traktaattiseuran presidentti tunnisti ”suuren joukon”. Se ei ollut, kuten oli kauan ajateltu, kristittyjen taivaallinen, hengellinen luokka, ja niin muodoin ”suuri joukko” ei kuulunut hengellisten israelilaisten jäännökseen, joka kuuluu luokkaan, jonka Ilmestyksen 7:1–8 mainitsee.

46. a) Minkä suurenmoisen toivon Raamattu asettaa tämän ”suuren joukon” eteen? b) Miksi jotkin ei-israelilaisia kansoja koskevat ennustukset soveltuvat tähän ”suureen joukkoon”?

⁴⁶ Tämä ”suuri joukko” oli sen sijaan koostuva Hyvän Paimenen Jeesuksen Kristuksen ”muista lampaista”. Heidän toivonsa oli maallinen, säilyminen elossa tulevassa ”suuressa ahdistuksessa” ja täydellisestä ihmiselämästä nauttiminen maan päällä Jumalan kirkastetun Pojan messiaanisen valtakunnan alaisuudessa. Hengellisten israelilaisten voideltuun jäännökseen verrattuna kaikki tuohon ”suureen joukkoon” kuuluvat olisivat kuvaannollisesti puhuen pakanoita. Ilmestyksen 7:9 luokittelee heidät sellaisiksi, kun se puhuu heistä ”suurena joukkona, jota kukaan ei kyennyt laskemaan, kaikista kansakunnista ja sukukunnista ja kansoista ja kielistä”. On näin ollen johdonmukaista, että joitakin Raamatun ennustuksia, jotka koskivat ei-israelilaisia kansoja (pakanoita), voitaisiin oikein soveltaa tähän ”suureen joukkoon”.

47. Mistä lähtien ”kansat” ovat kääntyneet tiedustellen messiaanisen Merkin puoleen, kuten oli ennustettu?

⁴⁷ Tämän huomioon ottaen messiaaninen taivaallisella Siioninvuorella oleva ”Iisain juuri” ’nousi merkiksi kansoille’ nyt niin kuin ei koskaan aikaisemmin. Siitä pitäen Jesajan 11:10:n (UM) loppuosa alkoi täyttyä: ”Hänen puoleensa myös kansat kääntyvät tiedustellen, ja hänen lepopaikastaan on tultava loistoisa.” Toisesta maailmansodasta huolimatta yhä useammat kansojen ihmiset ovat kääntyneet tiedustellen kuninkaallisen Merkin puoleen. Uskon silmin he ovat havainneet tuon messiaanisen Merkin hengellisen Israelin voidellun jäännöksen Valtakunnasta antaman todistuksen tähden.

48. Mihin toimenpiteisiin nämä ”kansojen” ihmiset ovat sopivasti ryhtyneet saatuaan vastaukset Jumalan vaatimuksia koskeviin tiedusteluihinsa?

⁴⁸ Niiden raporttien mukaan, jotka on saatu 210 maasta, missä ihmisten huomio on kiinnitetty Merkkiin ”tämän valtakunnan hyvän uutisen” saarnaamisen välityksellä, yli kaksi miljoonaa ihmistä on ilmaissut vastakaikua. He ovat tiedustelleet Jumalan vaatimuksia heidän suhteensa, jotta he voisivat tulla Jehovan nyt valtaan asetetun messiaanisen Kuninkaan hyväksytyiksi alamaisiksi. Kun he ovat saaneet tyydyttävät ja vakuuttavat raamatulliset vastaukset tiedusteluihinsa, he ovat antautuneet Jehova Jumalalle Messiaan Jeesuksen välityksellä. He ovat vertauskuvanneet julkisesti sellaisen antautumisen tulemalla kastetuiksi vedessä, 295073 henkeä yksistään palvelusvuonna 1975. – Matt. 28:19, 20.

49, 50. a) Ketkä ja mitkä ovat nyt hengellisessä paratiisissa? b) Miten siis messiaanisen Merkin ”lepopaikasta” on tullut loistoisa?

⁴⁹ Kaikki nämä ”muut lampaat”, jotka ovat kokoontuneet messiaanisen Paimenen, ”Merkin”, luo, on saatettu hengelliseen paratiisiin, missä hengellisen Israelin jäännös on asunut vuodesta 1919 lähtien. Nykyään on yli 38000 Jehovan kristittyjen todistajien seurakuntaa tässä hengellisessä paratiisissa, missä elämä ja persoonallisuus ovat muuttuneet ja missä ei tehdä pahaa eikä vahinkoa. Koska messiaaninen ”Iisain juuri”, kuninkaallinen ”Merkki”, asuu siellä hengessä, hänen ”lepopaikastaan” eli asunnostaan on totisesti tullut loistoisa. (Matt. 28:20) Tämä loistoisuus on toteutunut yhdessä Haggain 2:7:ssä olevan Jehovan ennustuksen täyttymyksen kanssa: ”Minä liikutan kaikki pakanakansat, ja kaikkien pakanakansojen kalleudet tulevat, ja minä täytän tämän temppelin kunnialla, sanoo Herra Sebaot.” Näiden ”kaikkien pakanakansojen kalleuksien”, nimittäin ”suuren joukon” jäsenten, tuominen Jehovan hengelliseen ”temppeliin” on täyttänyt sen kunnialla eli loistolla. Tällä tavalla hänen temppelistään on nyt tulossa niin kuin ei koskaan aikaisemmin ”kaikkien kansojen rukoushuone”. – Jes. 56:7.

⁵⁰ Siellä, tuossa hengellisessä ”rukoushuoneessa” ”suuren joukon” jäsenet suorittavat pyhää palvelusta Jehova Jumalalle päivät ja yöt. (Ilm. 7:15) Siellä he esittävät Jumalalle hyväksyttäviä rukouksia ”Iisain juuren”, Jeesuksen Kristuksen, välityksellä. Siellä he hänen nimessään notkistavat polvensa Jumalalle ja jokainen kieli tunnustaa avoimesti ”Jumalan, Isän, kunniaksi, että Jeesus Kristus on Herra”. – Fil. 2:10, 11.

51. Mitkä hengellisessä paratiisissa kokemasi olosuhteet osoittavat sinulle selvästi, ettei paratiisi ole mielikuvitusta?

⁵¹ Hengellinen paratiisi ei ole mielikuvitusta. Se on todellinen ja on olemassa nykyään sinä hengellisenä tilana, jossa hengellisten israelilaisten ennallistettu jäännös ja tähän mennessä kootut ”suuren joukon” jäsenet ovat kaikki yhdessä kristittyinä Jehovan todistajina. (Jes. 43:10–12; 44:8) Jyrkkänä vastakohtana sille elämäntyylille ja -laadulle, jonka mukaan nykyisen asiainjärjestelmän maallinen ihmisyhteiskunta elää, elämä hengellisessä paratiisissa on todella siunattua. ”Jehovan tuntemusta” (UM) täynnä olevat Kristuksen kaltaiset asukkaat eivät tee siellä pahaa eivätkä vahinkoa. Siellä on myös Psalmissa 91 kuvailtua hengellistä turvallisuutta. Niiden hengellisten ja moraalisten vitsausten ja vaarojen, joita esiintyy tässä rappeutuneessa ihmismaailmassa, ei sallita tunkeutua hengelliseen paratiisiin tekemään siellä Jumalan suojeluksessa olevia asukkaita uskonnollisesti ja moraalisesti sairaiksi, saastuneiksi ja Jumalan epäsuosion kohteiksi. Se on hengellisesti terveellinen paikka, missä Jumalan pyhän hengen hedelmää tuotetaan runsain määrin. – Gal. 5:22, 23.

52, 53. Kuinka kauan hengellinen paratiisi säilyy, ja mitä se edeltää?

⁵² Jehovan palvojien hengellinen paratiisi on tullut pysyäkseen! Koska Jehova itse iloitsee siitä, sitä ei tuhota maan päältä nyt lähellä olevassa ”suuressa ahdistuksessa”, jonka kaltaista ihmismaailma ei ole koskaan aikaisemmin kokenut. (Matt. 24:21, 22; Dan. 12:1) Se edeltää aineellista maallista paratiisia, joka tulee verhoamaan kirjaimellisen maan kunnialla ja kauneudella, sen jälkeen kun maan saastuttajat ja turmelijat on tuhottu ”suuressa ahdistuksessa” ja sen jälkeen kun se, joka toi synnin ihmisen alkuperäiseen paratiisiin Eedeniin, on sidottu ja heitetty demonijoukkoineen vankilasyvyyteen. – Ilm. 19:11–20:3; Ps. 37:37–40; 67:6–8.

⁵³ Silloin, hengellisen paratiisin ja kirjaimellisen maallisen paratiisin yhdistyessä, koko maasta on tuleva mitä miellyttävin paikka ”muiden lampaitten” ”suureen joukkoon” kuuluville elää heidän taivaallisen Paimenensa Jeesuksen Kristuksen siunatun valtakunnan alaisuudessa.

[Alaviitteet]