Antakaa apua kirjantutkisteluryhmien välityksellä
1 Seurakunnan kirjantutkistelunjohtajalla on huollettavanaan osa Jumalan laumasta, ja hänen tulisi olla hyvin perillä jokaisen tutkisteluryhmäänsä kuuluvan olosuhteista. (Sananl. 27:23) Se ei merkitse sitä, että hän utelee heidän henkilökohtaisia asioitansa. Mutta hänen tulisi tietää, millaisia vaikeuksia on itse kunkin kohdattavana. Jotkut heistä työskentelevät vaikeissa olosuhteissa, saavat työstään hyvin vähän vapaa-aikaa; joillakuilla on ruumiillisia vaivoja tai sairaita kodissaan; joillakuilla on epäuskoinen aviopuoliso tai perhe, kun taas toiset iloitsevat suotuisammista olosuhteista Jehovan todistajien muodostamassa hyvässä perheessä.
2 Niinpä laumasta kiinnostunut johtaja yrittää pysyä tietoisena itse kunkin hengellisestä tilasta. Miten hän voi tietää sen? Keskustelemalla henkilökohtaisesti heidän kanssaan tutkistelussa ja valtakunnansalissa ja vierailemalla heidän kodissaan. Hän oppii tuntemaan heidät myös olemalla heidän kanssaan kenttäpalveluksessa. Kenttävalvoja voi myös auttaa antamalla hänelle tietoja tarpeista ja antamalla johtajalle mahdollisuuden tarkastella julistajankortteja.
3 Tutkistelunjohtajan tulisi olla ensisijaisesti kiinnostunut ihmisistä, ei vain heidän kentällä käyttämästään ajasta. Hänen tavoitteenaan on auttaa jokaista kasvamaan hengellisyydessä. Hän haluaa kehittää samanlaisen hengen veljissä, nimittäin todellisen kiinnostuksen ihmisiin, joille he puhuvat. Siten kukaan ei osallistu kenttäpalvelukseen vain saadakseen jättää raportin siltä kuulta, vaan Jehovalle antautumisensa takia ja rakkaudesta ihmisiin, haluten heidän saavan elämän.
4 Tämä tavoite asettaa johtajalle vastuun. Antaessaan henkilökohtaista apua hän saa enemmän aikaan kiinnittämällä erikoishuomiota yhteen tai kahteen henkilöön kerrallaan sen sijaan, että yrittäisi ottaa yhdellä kertaa liian suuren kuorman kannettavakseen. Kun henkilö edistyy hengellisesti, johtaja voi auttaa jotakuta toista. Muutkin voivat ottaa tähän osaa. Epäilemättä ryhmässä on muita kokeneita julistajia, jotka tarjoutuvat mielellään palvelukseen.
5 Ilmaisemalla kiinnostusta kuhunkin ryhmässään olevaan veljeen ja sisareen tutkistelunjohtaja voi kehittää todellisen perhetunnelman. Mahdollinen ujous tai jäykkyys väistyy rakkauden ja lämmön tieltä, ja kaikki saavat todellista iloa tutkistelusta ja Jehovalle suorittamastaan palveluksesta.
6 Useimmissa seurakunnissa kenttäpalvelusjärjestelyt voidaan keskittää suurimmaksi osaksi kirjantutkisteluryhmien puitteisiin. Kun kokoontumisia kenttäpalvelusta varten järjestetään viikonloppuisin ja muinakin sopivina aikoina eri puolilla aluetta sijaitseviin koteihin, se lyhentää matkoja ja antaa useammille tilaisuuden osallistua niihin. Olisi varmaankin hyvä, jos paikat näitä kenttäpalveluskokoontumisia varten olisivat vakituiset, niin että kaikki tietävät mistä ja milloin palvelukseen lähdetään. Monet tällaisten kotien haltijoista ovat luovuttaneet tutkistelunjohtajalle tai jollekulle toiselle avaimensa, niin että kokoontumiset voidaan pitää vakituisessa paikassa silloinkin, kun he jostakin syystä ovat poissa.
7 Seurakunnan kokousten pitäminen yksityiskodeissa oli varhaiskristittyjen tapa. Monissa maissa se on nykyäänkin ainoa tapa, jolla kokouksia voidaan järjestää. On etu avata kotinsa ja lausua veljet ja kiinnostuneet tervetulleeksi tutkimaan yhdessä Jehovan sanaa tai kokoontumaan hänen Valtakuntansa julistamista varten. On ilmeistä, että Jehova on siunannut tämän järjestelyn meidänkin aikanamme. – Room. 16:3, 5; Filem. 1, 2.