2. luku
Miksi on viisasta tutkia uskontoasi
1. a) Koska Jumala pian hävittää tämän asiainjärjestelmän, niin mikä kysymys meidän on tehtävä palvontamme suhteen? b) Jos haluamme kulkea Jumalan hyväksymää tietä, niin minkä kirjan puoleen meidän on käännyttävä?
MEILLÄ on hyvät syyt suhtautua vakavasti asemaamme Jumalan edessä. Miksi? Koska todisteet osoittavat, että Jumala hävittää pian pahat ja perustaa vanhurskaan uuden järjestelmänsä. Siksi meidän on syytä kysyä: ”Palvonko minä Jumalaa tavalla, jonka hän hyväksyy?” Sitä, mikä miellyttää Jumalaa, ei ratkaise yksikään ihminen vaan Jumala. Saadaksemme Jumalan näkökannan meidän on käännyttävä Raamatun puoleen. Hän esittää siinä selvästi meille sen tien, mitä on kuljettava, mikäli haluamme saada ikuisen elämän. (Sananl. 3:1, 2) Jos painamme sydämeemme sen, mitä hän sanoo, ja sovellamme sitä omassa elämässämme, niin tuloksena on, että saamme ihmeellisiä siunauksia sekä nyt että tulevina aikoina.
2. Mikä Raamatun lausunto osoittaa, etteivät kaikki uskonnot miellytä Jumalaa?
2 Kun tutkimme, mitä Raamattu sanoo tästä asiasta, niin mitä me löydämme? Opettaako se, että kaikki ne sadat miljoonat ihmiset, jotka harjoittavat uskontoaan niin monin eri tavoin, miellyttävät Jumalaa? Osoittaako se, että kaikki uskonto on hyvää? Auttaakseen meitä tuntemaan näkökantansa asiassa Jumala antoi kirjoittaa Sanaansa seuraavan selvän lausunnon: ”Se portti on avara ja tie lavea, joka vie kadotukseen, ja monta on, jotka siitä sisälle menevät; mutta se portti on ahdas ja tie kaita, joka vie elämään, ja harvat ovat ne, jotka sen löytävät.” (Matt. 7:13, 14) Miten selvästi nuo sanat vastaavatkaan kysymyksiimme! Ne osoittavat, että monet ihmiset eivät palvo Jumalaa tavalla, joka miellyttää häntä. Vain harvat ovat elämään johtavalla tiellä.
3. Tehdäänkö uskonnon nimessä sellaista, mitä et hyväksy?
3 Sinun on luultavasti helppo myöntää, ettei Jumala hyväksy kaikkea uskontoa. Uskonnon nimessä tehdään epäilemättä paljon sellaista, mitä et hyväksy. Jos esimerkiksi katsahdat ympärillesi kirkoissa ja havaitset moraalitonta elämää viettäviä ihmisiä, jotka silti teeskentelevät olevansa vanhurskaita, niin tiedät jonkin olevan vinossa. (2. Tim. 3:4, 5) Ja kun luet sanomalehdistä, että jotkut papit hyväksyvät julkisesti naimattomien väliset sukupuolisuhteet ja sanovat, että homoseksuaalisuus on sopivaa tietyissä olosuhteissa, niin tiedät varsin hyvin, ettei Jumala sano sellaista. Muistanet, että Jumala hävitti muinaiset Sodoman ja Gomorran kaupungit. Ja miksi? Koska niissä harjoitettiin sellaista! Tiedät siis, ettei Jumala hyväksy uskontoa, joka sanoo ihmisille, että on täysin oikein toimia sillä tavoin. – Juud. 7.
4. a) Mitä muuta uskontoomme täytyy sisältyä oikean moraalin ja ystävällisyyden lisäksi ottaen huomioon Jeesuksen sanat, jotka ovat Joh. 4:23:ssa? b) Miksi meidän tulee tutkia niitä oppeja, joita meille on opetettu?
4 Epäilemättä olet kuitenkin kuullut sanottavan: ”Ei sillä ole niin väliä, mitä uskoo, kunhan vain elää puhdasta moraalista elämää ja kohtelee lähimmäisiään ystävällisesti.” Mutta riittääkö se Jumalan palvomiseksi otollisella tavalla? Kaikki se on välttämätöntä, mutta Jumala vaatii enemmän. Opit on otettava myös huomioon. Raamattu ilmoittaa meille, että ”tosi palvojat palvovat Isää hengessä ja totuudessa”. (Joh. 4:23, Um) Jotta palvontamme olisi Jumalalle otollista, sen täytyy perustua lujasti Jumalan totuudensanaan. Jeesus nuhteli niitä, jotka väittivät palvelevansa Jumalaa mutta luottivat enemmän ihmisten perinnäissääntöihin kuin Jumalan sanaan. Hän sovelsi heihin Jes. 29:13:ssa olevia Jumalan omia sanoja sanoen: ”Turhaan he palvelevat minua opettaen oppeja, jotka ovat ihmiskäskyjä.” (Matt. 15:9) Koska me emme halua palvontamme olevan turhaa, niin on tärkeätä, että jokainen meistä tutkii uskontoaan.
5. Miksi meidän ei tule tutkia vain henkilökohtaisia uskomuksiamme vaan myös sen uskonnollisen järjestön opetuksia, jonka yhteydessä saatamme olla?
5 Meidän ei tule tutkia vain henkilökohtaisia uskomuksiamme vaan myös sitä, mitä se uskonnollinen järjestö opettaa, jonka yhteydessä saatamme olla. Ovatko sen opetukset täysin sopusoinnussa Jumalan sanan kanssa vai perustuvatko ne ihmisten perinnäissääntöihin? Jos me rakastamme totuutta, niin tällaisessa tutkimisessa ei ole mitään pelättävää. Meillä kaikillahan pitäisi olla vilpitön halu oppia, mikä Jumalan tahto meidän suhteemme on, ja sitten tehdä se. – Joh. 8:32.
6. a) Todistaako Raamatun satunnainen käyttö kirkoissa kaikki kirkon opit raamatullisiksi? b) Miksi Jumalan hyväksymän uskonnon täytyy olla Raamatun kanssa sopusoinnussa yksityiskohtia myöten?
6 Pelkästään se seikka, että kirkon jäsenillä on Raamattu tai että siitä silloin tällöin luetaan heille saarnastuolista, ei itsessään todista, että kaikki se, mitä heille opetetaan, on Raamatussa. On hyvä omistaa Raamattu; kaikilla pitäisi olla se. Mutta meidän täytyy myös tietää, mitä se sanoo, ja uskoa siihen. Jos uskonto todella hyväksyy Raamatun Jumalan sanaksi, niin se ei käytä joitakin osia siitä ja hylkää toisia. ”Koko Raamattu on Jumalan henkeyttämä ja hyödyllinen opetukseksi, nuhteeksi, asiain oikaisemiseksi.” (2. Tim. 3:16, Um) Koska näin on, niin Jumalan hyväksymän uskonnon täytyy olla sopusoinnussa Raamatun kanssa yksityiskohtia myöten.
7. Oliko apostoli Paavali sitä mieltä, että palvojien vilpittömyys itsessään todistaa heidän uskontonsa Jumalan hyväksymäksi?
7 Ihmisen, joka haluaa miellyttää Jumalaa, täytyy olla vilpitön. Mutta Jumala ei hyväksy uskontoa pelkän vilpittömyyden perusteella. Jumalan henki pani apostoli Paavalin kirjoittamaan eräistä hänen aikansa ihmisistä: ”Minä todistan heistä, että heillä on kiivaus Jumalan puolesta, mutta ei taidon [täsmällisen tiedon, Um] mukaan; sillä kun he eivät tunne Jumalan vanhurskautta, vaan koettavat pystyttää omaa vanhurskauttaan, eivät he ole alistuneet Jumalan vanhurskauden alle.” (Room. 10:2, 3) Heidän vilpittömyytensä oli siis harhaanjohdettua. Vika oli siinä, että he etsivät opetusta väärältä taholta. He pitivät kiinni juutalaisesta uskonnollisesta järjestelmästä, joka oli hylännyt Jumalan Pojan ja joka itse joutui siksi Jumalan hylkäämäksi. – Apt. 2:36, 40; Sananl. 14:12.
8. Miten Jeesus Kristus osoitti, ettei kaikki uskonto, joka väittää olevansa kristillistä, ole Jumalan hyväksymää?
8 Mitä on sitten sanottava uskonnoista, jotka omaksuvat Kristuksen nimen ja tunnustavat hyväksyvänsä hänet Herrakseen? Takaako niiden saarnaaminen hänen nimessään sen, että Jumala hyväksyy ne? Jo tarkasteltujen raamatunkohtien valossa olet kenties päätellyt, että niin ei ole. Jos olet tullut tällaiseen johtopäätökseen, niin olet tässä asiassa yhtä mieltä Jeesuksen Kristuksen kanssa, jonka Jumala on määrännyt taivaalliseksi tuomariksi. Jeesus näet varoittaa meitä sanoen: ”Ei jokainen, joka sanoo minulle: ’Herra, Herra!’, pääse taivasten valtakuntaan, vaan se, joka tekee minun taivaallisen Isäni tahdon. Moni sanoo minulle sinä päivänä: ’Herra, Herra, emmekö me sinun nimesi kautta ennustaneet . . .?’ Ja silloin minä lausun heille julki: ’Minä en ole koskaan teitä tuntenut; menkää pois minun tyköäni, te laittomuuden tekijät’.” – Matt. 7:21–23.
9. Mitä tarvitaan raamatullisen tiedon lisäksi, jotta jonkun uskonto miellyttäisi Jumalaa?
9 Raamatun ja Jumalan tahdon tuntemus on välttämätöntä Jumalan hyväksynnän saamiseksi. Mutta vasta tämän tahdon tekeminen ratkaisee asian, kuten Jeesus sanoi. Ihmisellä täytyy olla tekoja, jotka ovat yhdenmukaisia sen kanssa, mitä hän on oppinut. (Jaak. 2:26) Ennen kuin siis kenenkään uskonto voi miellyttää Jumalaa, sen täytyy olla täysin sopusoinnussa Raamatun kanssa ja sitä tulee soveltaa kaikkiin elämän toimiin. – Luuk. 6:46–49.
10. Mitä hedelmää tosi uskonto tuottaa niiden henkilökohtaisessa elämässä, jotka sitä harjoittavat?
10 Jeesus sanoi, että tosi uskonnon harjoittaja voidaan tuntea hänen ”hedelmistään”, ts. siitä, mitä hän tekee. (Matt. 7:20) Uskontokin voidaan tuntea siitä, millaisia ihmisiä se tuottaa. Tosi uskonnon pitäisi tuottaa parempia ihmisiä: parempia aviomiehiä ja isiä, parempia aviovaimoja ja äitejä. Sen tulisi tuottaa ihmisiä, jotka ovat rehellisiä, jotka ovat erilaisia kuin muut siksi, että he tekevät sitä, mikä on oikein. Eikö sitä pitäisi odottaakin uskonnolta, joka todella vetää ihmisen lähemmäksi Jumalaa? Jumalakin vaatii näitä asioita, ja ne ratkaisevat, onko uskonto Jumalan hyväksymä vai ei.
11. Mitä muinaisten berealaisten antamaa esimerkkiä meidän on hyvä noudattaa?
11 Et varmastikaan haluaisi, että sinut luokiteltaisiin niiden joukkoon, joilta evätään pääsy Jumalan valtakuntaan, koska he eivät tee Jumalan tahtoa. Jos perehdyt hyvin Raamattuun, niin se koituu siis omaksi hyödyksesi. Kirja, jota parhaillaan luet, on tarkoitettu auttamaan sinua tässä suhteessa. Noudata niiden muinaisten berealaisten esimerkkiä, jotka Jumalan sana hyväksyy, koska he ”ottivat sanan vastaan hyvin halukkaasti ja tutkivat joka päivä kirjoituksia, oliko asia niin”. – Apt. 17:11.
12. a) Miten rakkautemme Jumalaan voi joutua koetukselle, kenties sukulaisten ja tuttavien taholta? b) Kenen hyväksyntää meidän tulee aina etsiä?
12 Tutkiessasi Jumalan sanaa opit tietämään, että rakkautesi Jumalaan pannaan koetukselle. Saattaa olla yksilöitä, ehkäpä läheisiäkin sukulaisia tai tuttavia, jotka eivät hyväksy sitä, että tutkit Raamattua. (1. Piet. 4:4; Matt. 10:36, 37) He voivat yrittää lannistaa sinua. He voivat yrittää sitä täysin vilpittömästi, koska eivät tunne Raamatusta löytyviä ihmeellisiä totuuksia. Ehkä sinä voit auttaa heitä. Toisissa tapauksissa vastustus voi taas tulla niiden taholta, jotka eivät rakasta Jumalaa. Jos tällaista tapahtuu, niin muista, että Jumalan hyväksymys on paljon tärkeämpi kuin ihmisten hyväksymys. Ikuista elämää ei anna sinulle ihminen vaan Jumala, ja hän antaa sen vain, jos rakastat häntä enemmän kuin ketään tai mitään muuta. – Matt. 22:37–39.
13. Jos pyrimme tekemään Jumalan tahdon, niin mitä meidän tulee rukoilla?
13 Käänny aina Jumalan puoleen avun ja opastuksen saamiseksi. Rukoile jatkuvasti niin kuin psalmista: ”Herra, kuule minun rukoukseni . . . Opeta minut tekemään sitä, mikä sinulle kelpaa [sinun tahtosi, Um], sillä sinä olet minun Jumalani.” (Ps. 143:1, 10) Jos vilpittömästi haluat tuntea sen uskonnon, minkä hän hyväksyy, ja harjoittaa sitä, niin hän vastaa rukoukseesi. Ja hän johdattaa sinut niiden seuraan, jotka todella ”palvovat Isää hengessä ja totuudessa”. – Joh. 4:23, Um; ks. myös Matt. 7:7, 8.