Käyttäkäämme kirjallisuuttamme hyvin
1 Miten kiitollisia olemmekaan siitä, että Jehova varaa säännöllisesti ”ruokaa oikeaan aikaan”, niin että voimme ymmärtää hänen Sanaansa! Me kaikki arvostamme suuresti tätä hengellistä ravintoa. Kun konventissa julkaistaan uusi kirja, hankimme sen nopeasti itsellemme, selailemme sitä innokkaasti ja sitten luemme sen ensimmäisessä sopivassa tilaisuudessa. Samoin menettelemme neljästi kuukaudessa tulevien lehtien suhteen. Kun tutkimme säännöllisesti Raamattua ja näitä julkaisuja, tulemme tuntemaan Jehovan paremmin, saamme selville, miten ennustukset täyttyvät, ja opimme elämään paremmin.
2 Kirjallisuutemme on arvokasta myös kenttäpalveluksessa. Me emme voi muistaa kaikkea mitä luemme, eikä ole aikaa keskustella siitä kaikesta ovilla, ja siksi totuutta tarjotaan painetussa muodossa. Ovenavaaja voi lukea sitä hänelle sopivana aikana, ja monet ovat tällä tavalla oppineet totuuden.
3 Meidän on kuitenkin oltava, tasapainoisia kirjallisuuden käytössämme kentällä. Kirjallisuuden jättäminen ei ole itsetarkoitus. Paavali sanoo: ”Me emme ole Jumalan sanan kaupustelijoita, niin kuin monet ovat, vaan me puhumme vilpittöminä, Jumalan lähettäminä, Jumalan nähden, Kristuksen seurassa.” (2. Kor. 2:17) Me emme ole kirjallisuuden myyjiä emmekä halua antaa toisille sellaista vaikutelmaa. Olemme Jumalan edustajia ja haluamme keskustella Raamatun totuuksista ihmisten kanssa, milloin se vain on mahdollista.
4 Onko meidän välttämättä yritettävä esittää kirjallisuustarjous joka ovella? Ei, jos henkilö on vastustaja, jos hän ei ole kiinnostunut tai jos olosuhteet muuten osoittavat, ettei se olisi sopivaa. Näin on varsinkin usein käydyillä alueilla.
5 Milloin kirjallisuutta tulisi antaa lahjaksi? Jos puhuteltava näyttää olevan kiinnostunut ja osoittaa vilpittömyyttä sanoessaan, ettei hänellä ole varaa maksaa kirjallisuudesta, niin todennäköisesti jätämme hänelle jotain luettavaksi, mutta jos näyttää selvältä, ettei henkilö ole kiinnostunut, ja jos väite, ettei hänellä ole rahaa, ilmaisee kiinnostuksen puutetta, niin silloin epäilemättä ei olisi viisasta jättää hänelle kirjallisuutta. Jokaisen julistajan olisi ratkaistava omantuntonsa mukaan, mitä hän tekee eri tilanteissa.
6 On käytettävä hyvää arvostelukykyä sen suhteen, jätetäänkö ovelle kirjallisuutta, kun ketään ei ole kotona, varsinkin usein käydyllä alueella. Jos mielestäsi pitäisi jättää lehti, niin se tulisi panna postiluukusta tai siten, ettei se jää näkyviin merkiksi varkaille talonväen poissaolosta. Voimme aina jättää jakeluilmoituksen.
7 Saamiemme tietojen mukaan joissakin seurakunnissa kasaantuu paljon lehtiä, ne vanhentuvat eikä niitä koskaan käytetä. Me haluamme välttää kirjallisuuden tuhlaamista. Tavoitteenamme tulisi olla tilata lehtiä kylliksi mutta ei yli tarpeen. Jokaisen julistajan tulisi tilata niin paljon, kuin hän kohtuullisesti uskoo voivansa käyttää, ja jos hän sitten levittää ne nopeasti, hän voi aina käyttää muuta kirjallisuutta. Vanhimmat voivat olla valppaita julistajien tarpeitten suhteen ja muuttaa tilausta sen mukaan kuin on realistista. Jos jotakin numeroa jää paljon levittämättä konventin tai huonon ilman takia, niin kaikkia voidaan rohkaista ponnistelemaan erikoisesti niiden käyttämiseksi seuraavalla viikolla, jotta ne saataisiin niiden käsiin, jotka saattavat lukea niitä.
8 Jehovan järjestö on tosiaan anteliaasti varannut meille kirjallisuutta pitääkseen meidät hengellisesti vahvoina ja auttaakseen meitä levittämään hyvää uutista. Voimme luottaa siihen, että saamme jatkuvasti hyötyä tästä erinomaisesta varauksesta. Käyttäkäämme siis kirjallisuuttamme hyvin tuottaaksemme kunniaa Hänen nimelleen.