Me arvostamme nuoria jotka vaeltavat Jehovan teitä
”Sinä olet minun toivoni, Herra, Herra, minun turvani hamasta nuoruudestani.” – Ps. 71:5.
1. Mikä on vanhemmille vielä tärkeämpää kuin nähdä lapsensa ottavan ensi askeleensa?
KUINKA onnellisia vanhemmat ovatkaan, kun heidän pienokaisensa alkaa oppia kävelemään! Miten ylpeitä he ovatkaan nähdessään hänen ensi askeleensa! Mutta mille tielle hänen askeleensa johtavat hänet ajan kuluessa? Oppiiko hän kulkemaan Jehovan ohjaamaa tietä? Antavatko hänen vanhempansa hänelle apua, joka ohjaa hänet tälle tielle? Oppiiko hän tuntemaan ”elämän tien” ja ”rehtiyden polun”? Vai kääntyykö hän pahojen tielle, seuraako hän niiden polkua, jotka unohtavat Jumalan? Se riippuu suuressa määrin lapsen varhaisvalmennuksesta ja siitä opetuksesta, jota hän on saanut vanhemmiltaan. – Ps. 16:11; 27:11, UM; Sananl. 4:14, 18.
2. Mistä suuntauksesta eräs tunnettu kirjailija mainitsee?
2 Se, että monet lapset kääntyvät pois oikeasta menettelystä, myönnettiin äskettäin julkaistussa James Michenerin kirjoituksessa. Vaikka sen nimi oli ”Mitä hyvää nykyajan nuorissa”, niin siinä tarkasteltiin ajankohtaisia nuorten ongelmia ja siinä puhuttiin ”viime vuosien myrskyisästä nuorisokapinasta”, ”sukupolvien välisestä ja kulttuurikuilusta”, ”huumekulttuurista” ja taipumuksesta väkivaltaan. Hänen kirjoituksessaan mainittiin: ”Esimerkiksi Philadelphiassa on koululaisten keskuudessa – joista monet ovat olleet matkalla kouluun tai koulusta kotiin – tehty äskeisinä vuosina viitisenkymmentä murhaa vuodessa. Tämä ei ole kohtuullinen muutos; se on poikkeuksellisen mittava mullistus. Olen havainnut nuorten ihmisten keskuudessa kaikilla tasoilla hillitöntä asennoitumista, torjuvaa suhtautumista kuriin ja, mikä silmiinpistävintä, täydellisen muutoksen suhtautumisessa kielenkäyttöön, niin että erittäin ala-arvoinen kieli hyväksytään nyt normiksi.”
3. Kuinka vakava on nuorisorikollisuuden ongelma?
3 Sama nuorisoa koskeva ongelma on ilmeinen kautta maailman. Lontoossa ilmestyvän Daily Mail -lehden kirjoituksessa sanottiin: ”Jo 10-vuotiaat lapset syyllistyvät yhä useammin päällekarkauksiin ja väkivaltarikoksiin. Scotland Yardin tutkimus paljasti tällaiseen sekaantuneitten nuorten määrän hätkähdyttävästi lisääntyneen.” Brasiliasta tullut tieto kertoi ”ankarien toimien aloittamisesta São Paulossa ja Rio de Janeirossa nopeasti leviävää nuorisorikollisuuden vitsausta vastaan. Poliisi arvioi nuorisorikollisuuden lisääntyvän ainakin 12 prosenttia tänä vuonna. ’Jotkut vanhemmat jopa opettavat pojilleen niksejä’, sanoi eräs poliisi.” Los Angelesissa syytettiin viime vuonna useampia nuoria (kaikkiaan 104:ää) kuin aikuisia murhasta. Irlannissa kuoli poliisi, kun lapsijoukko kivitti hänen partioautoaan ja aiheutti kohtalokkaan yhteentörmäyksen. New Yorkin kaupungissa pidätettiin 13-vuotias tyttö pankkiryöstöstä. Yhdysvalloissa on ilmoitettu kotoaan karanneitten nuorten keskimääräisen iän olevan nyt viisitoista vuotta, eikä ole harvinaista, että senikäiset lapset käyttävät huumeita. On siis selvää, että lapset voivat kietoutua vakaviin vaikeuksiin jo nuorina. Voitko auttaa lapsiasi välttämään sellaisia vaikeuksia?
4. Pitäisikö tämän ongelman hämmästyttää meitä, kun otamme huomioon, mitä Raamattu sanoo, ja mistä on usein hyötyä lapsille?
4 Vaikka jotkin perheet, jotka ponnistelevat soveltaakseen Raamattua elämässään, silti havaitsevat, etteivät perheen lapset noudata sen opetusta tai ovat kapinallisia, niin tämä ei ole perin hämmästyttävää, jos tutkimme Jaakobia ja Eesauta koskevaa tapausta, sillä he olivat saman perheen poikia, joiden elämäntavat olivat toisilleen vastakkaiset, tai otamme huomioon sen, että Raamatun ennustuksen mukaan ”viimeisille päiville” on tunnusomaista, että lapset ovat ”vanhemmilleen tottelemattomia”. (2. Tim. 3:1, 2) Sellaisia ongelmia nousee kuitenkin paljon useammin perheissä, joissa lapsille ei anneta Raamatun periaatteita ohjeeksi.
5. Miksi monet vanhemmat ja lapset ansaitsevat kiitoksen?
5 Vanhemmat, joiden lapset ovat uskovia, ansaitsevat totisesti kiitoksen ponnisteluistaan Jumalan sanan ja tarkoitusten opettamiseksi perheelleen. Myös lapset ansaitsevat kiitoksen, varsinkin kun ajattelemme sitä painostusta, mitä monet saavat osakseen epäuskoisilta tovereiltaan ja jopa opettajilta, jotka saattavat pilkata Raamatun näkökantaa. Lisäksi monet nuoret ovat alkaneet arvostaa Jumalan sanan viisautta, vaikka heidän vanhempansa tai muut perheenjäsenet lannistavat tai vastustavat heitä. Tutkittuaan Raamattua he ovat alkaneet sanoa niin kuin psalmista: ”Sinun sanasi on minun jalkaini lamppu ja valkeus minun tielläni.” – Ps. 119:105.
VASTUSTUKSEN VOITTAMINEN
6. a) Millaista vastustusta eräs nuori veli Trinidadissa koki? b) Mitä Raamatun neuvoa hän noudatti?
6 Kun eräs nuori mies tutki Raamattua Trinidadissa, hänen kotiväkensä, varsinkin hänen tätinsä, vastusti häntä kovasti. Kerran hänen tätinsä repäisi hänen housunsa pois estääkseen häntä menemästä kokoukseen. Erään toisen kerran hän meni valtakunnansaliin järjestääkseen kohtauksen, jotta olisi lannistanut häntä käymästä siellä. Pojan äidillä oli tapana lyödä häntä. Kun hänen oli määrä pitää ensimmäinen raamatullinen esitelmänsä, hänen kenkänsä oli piilotettu, niin että hänen täytyi lainata kengät naapurilta. Hän on nyt kuitenkin kristillisessä kokoajan palveluksessa ja on voinut auttaa toisia saman perheen jäseniä hengellisesti. Itse asiassa hän on sanonut, kuten Psalmi 119:57–61: ”Herra [Jehova, UM] on minun osani; minä olen päättänyt noudattaa sinun sanojasi. Minä etsin sinun mielisuosiotasi kaikesta sydämestäni; ole minulle armollinen lupauksesi mukaan. Minä tutkin teitäni, ja käännän askeleeni sinun todistustesi puoleen. Minä riennän viivyttelemättä noudattamaan sinun käskyjäsi. Jumalattomain paulat piirittävät minua, mutta minä en unhota sinun lakiasi.”
7. Mistä siunauksista eräs nuori tyttö vastustuksesta huolimatta nautti Jehovan sanaan luottamisen ansiosta?
7 Erään toisen perheen tytär kertoo, että hänen veljensä oppi ensin tuntemaan totuuden ja alkoi herättää hänessä kiinnostusta siihen, mutta jostakin syystä heidän äitinsä alkoi heti vastustaa. Jotta tutkistelu olisi voinut jatkua, heidän täytyi tutkia salassa pöydän alla, etteivät olisi joutuneet yllätetyiksi, mutta pian heidän äitinsä teki lopun siitäkin ja heitä kiellettiin edes mainitsemasta Jehovan nimeä talossa. Myöhemmin tytär lähetettiin tyttökouluun ja pakotettiin käymään kirkossa, vaikka hän pyysi papilta, että jonkun Jehovan todistajan annettaisiin tulla tutkimaan hänen kanssaan. Koulun opettajat suhtautuivat hyvin ivallisesti hänen uskomuksiinsa, ja monet hänen luokkatovereistaan pilkkasivat häntä ja yrittivät haastaa riitaa. Kun hänet myöhemmin jätettiin kasvatuskotiin erään luterilaisen pariskunnan luokse, hän ei antanut periksi, vaikka pariskunta vastusti kovasti hänen uskoaan ja lähetti hänet lopulta kadulle. Oppikoulussa hän käytti tilaisuutta puhua luonnontieteen tunnilla aiheesta ”Onko ihminen kehityksen vai luomisen tulos?” Sitten hän sai jättää luokalle 24 kirjaa ja aloittaa yhden raamatuntutkistelun. Yksi niistä nuorista, joiden kanssa hän tutki, on nyt antautunut Jehovan todistaja, ja tämä nuori sisar on ollut vakituinen tienraivaaja yli kolme vuotta. Tällaiset kokemukset osoittavat, että nuoret voivat kulkea Jehovan tietä mistä tahansa kohtaamastaan vastustuksesta huolimatta ja sanoa itse asiassa: ”Sinun sanaasi minä turvaan. . . . Minä tahdon alati noudattaa sinun lakiasi, aina ja iankaikkisesti.” – Ps. 119:42–44; Saarn. 12:1.
8. Miten vanhimmat voivat vahvistaa vastustusta kohtaavia nuoria, jotka ponnistelevat seuratakseen Jehovan tietä?
8 Seurakunnat, joissa on lapsia, jotka kohtaavat tällaista vastustusta perheen taholta, tekevät hyvin antaessaan kaikkea mahdollista rohkaisua tällaisille nuorille. Seurakuntien vanhinten ei tulisi antaa apua ja rohkaisua ainoastaan perheille, vaan varsinkin nuorille, jotka ovat uskonnollisesti jakautuneista kodeista, puhuen heidän kanssaan valtakunnansalissa, käyden heidän kodissaan, jos se on sopivaa, ja kutsuen heitä mukaan hengelliseen yhteydenpitoon sekä rentoutumaan oman perheensä kanssa, kun se on tarkoituksenmukaista. Näiden nuorten todistajien tulisi saada tietää, että toiset seurakuntaan kuuluvat ovat hyvin kiinnostuneita heistä, ja on hyvä puhua heidän kanssaan siitä, mitä he tekevät, heidän tavoitteistaan elämässä ja antaa heille isällisiä ja raamatullisia neuvoja, kun se näyttää soveliaalta. Tämä kaikki kuuluu seurakunnan vanhimman työhön ja on yksi ilmaus siitä, että vanhin arvostaa näitä nuoria, jotka yrittävät vaeltaa Jehovan tietä niistä esteistä huolimatta, joita pannaan heidän tielleen. Kun muut seurakuntaan kuuluvat antavat sellaista rohkaisua nuorelle, niin se kannustaa häntä sanomaan: ”Minä olen kaikkien niiden ystävä, jotka sinua pelkäävät ja noudattavat sinun asetuksiasi. Maa on täynnä sinun laupeuttasi, Herra; opeta minulle käskysi.” – Ps. 119:63, 64.
LUJAN KANNAN OMAKSUMINEN
9. Mitkä raamatunkohdat ovat auttaneet monia nuoria antamaan hyvän todistuksen kristillisestä puolueettomuudesta?
9 Kristittyjen nuorten nuhteettomuus ja puolueettomuus joutuu koetukselle monin tavoin varsinkin heidän kouluvuosinaan. Kansallis- tai kouluhymnien ja lipuntervehtimisen yhteydessä herää usein kiistakysymys, koska valtiot haluavat juurruttaa kansallismielisyyttä oppilaisiinsa. Nuoret kristityt Jehovan todistajat ovat joukkona pysyneet lujana sellaista painostusta vastaan ja säilyttäneet siten kristillisen puolueettomuutensa, vaikka se on joillekuille merkinnyt koulusta erottamista. Ne, jotka ovat pitäneet mielessään 2. Mooseksen kirjan 20:4, 5:n raamatullisen periaatteen (”Älä tee itsellesi jumalankuvaa äläkä mitään kuvaa, . . . Älä kumarra niitä äläkä palvele niitä”) ja kolmen uskollisen heprealaisen esimerkin, joista kerrotaan Danielin 3. luvussa ja jotka kieltäytyivät kuvainpalvonnasta, ovat saaneet voimaa kestää nämä koetukset, ja he ovat siten antaneet erinomaisen todistuksen koulu- ja hallitusviranomaisille. – Sananl. 20:11.
10. Miten erään nuoren koulutytön luja asenne johti siunaukseen?
10 Kaliforniassa lähestyi 11-vuotiasta koulutyttöä koulutoveri, joka kysyi, oliko hän Jehovan todistaja; koulutoveri oli ajatellut, että sen täytyi olla syy siihen, miksi hän ei noussut seisomaan kansallishymniä laulettaessa eikä laulanut sitä. Asiaa tiedustelleen tytön isovanhemmat olivat herättäneet hänessä kiinnostuksen totuuteen, ja hän halusi saada raamatuntutkistelun, vaikka hänen vanhempansa eivät olleet kiinnostuneita. Pian toisetkin ilmaisivat kiinnostusta tutkistelua kohtaan, niin että yhteen aikaan yksitoista oli tutkimassa yhdessä vapaa-aikana koulussa. Tämä nuoren tytön asenne sen puolesta, mitä hän uskoo, johti hyvän todistuksen antamiseen toisille.
11. a) Mitä muita kysymyksiä nuoret todistajat kohtaavat? b) Millaista painostusta Raamatun periaatteissa sovittelemiseksi nuoret ovat kohdanneet, ja miten he ovat voittaneet sen?
11 Vaikkei kansallismielisyyttä koskeva kiistakysymys olisikaan voimakkaasti esillä, saattaa tulla muuta painostusta. Hyvää oppilasta kannustetaan tavoittelemaan ”korkeampaa koulutusta” tai häntä saatetaan houkutella aineellisilla eduilla, joita saadaan maallisen työn välityksellä. (1. Tim. 6:17, 20, 21) Koulussa monia kohtaa painostus mukautumiseen, kun on kysymys pukeutumis- ja hiusmuodeista. Mutta nuoret todistajat ovat kieltäytyneet pukeutumasta maailmallisten nuorten tavoin eivätkä ole omaksuneet pukeutumisnormeja, jotka voivat olla säädyttömiä ja ehkä johtaa moraalittomuuteen tai aiheuttaa sen, että heidät luokiteltaisiin kapinallisten joukkoon. Erästä nuorta sisarta kiusoiteltiin, ettei ”häneen saa koskea”, koska hän pukeutui säädyllisesti, mutta hän selitti suoraan, että Jehovan todistajana hän pitää sellaisen mittapuun. Erään seitsenlapsisen perheen isä kertoi, ettei heillä ole ollut mitään ongelmaa säädyttömän pukeutumisen tai äärimmäisyyksiin menevien hiusmuotien suhteen, koska vanhemmat ovat vaatineet tietyn hiusten pituuden ja säädyllisyyttä pukeutumisessa. Tämä on todellisuudessa koitunut hänen perheensä suojaksi, koska ympäristössä asuvien muiden lasten vaatetus vaikuttaa nyt hänen lapsistaan omituiselta eivätkä nämä halua seurustella heidän kanssaan.
12, 13. Miten Raamatun mittapuut voivat koitua suojaksi?
12 Samalla tavalla nämä vanhemmat ovat kyenneet opastamaan lapsiaan ajanvietteen valinnassa asettamalla Raamatun periaatteiden mukaiset mittapuut musiikin, lukemisen ja television katselun suhteen. Sellainen valmennus on hyvin hyödyllistä myöhemmin, kun lapset ovat senikäisiä, että he valitsevat oman viihteensä, sen, millaisia elokuvia he katselevat, millaisia lauluja he laulavat ja mihin he innostuvat.
13 Pelko olla miellyttämättä Jehovaa auttaa myös torjumaan koulussa esiintyvää painostusta – sitä, uskaltaako tehdä sitä tai tätä, mukaan luettuna huumeitten käyttö. (Ps. 111:10) Monet nuoret todistajat ovat todenneet parhaaksi suojakseen vaikeuksiin joutumista tai huonoa seuraa vastaan sen, että he kertovat toisille, mitä he uskovat. Jos joku tiedetään Jehovan todistajaksi, koska hän puhuu Raamatun totuutta tilaisuuden salliessa, niin se karkottaa pois ne, joilla ei ole hyvää sydäntä tai korkeita mittapuita, kun taas se vetää puoleensa niitä, joilla ne on.
HYVÄN UUTISEN KERTOMINEN
14. Mitä monet nuoret todistajat ovat tehneet kertoakseen totuutta koulussa? Mainitse paikallisia kokemuksia.
14 Monet nuoret todistajat ovat käyttäneet hyväkseen tilaisuuksia kertoa hyvää uutista koulussa todistaen opettajille ja luokkatovereille. Jotkut ovat perustaneet koulussa pitämänsä esitykset tai vastauksensa tunneilla Raamattuun tai Vartiotorni-seuran julkaisuista otettuun aineistoon. He käyttävät mielellään hyväkseen koulussa tarjoutuvia suotuisia todistamistilaisuuksia, esittävät joskus kiinnostavia erikoisnumeroita tai Kehitysoppi-kirjaa, jota onkin levitetty tuhansia kappaleita tällä tavoin. He ovat todenneet tosiksi psalmistan sanat: ”Minä olen kaikkia opettajiani taitavampi, sillä minä tutkistelen sinun todistuksiasi.” – Ps. 119:99.
15. Kerro, millaisen todistuksen eräs valpas nuorukainen antoi koulussa.
15 Arkansasin osavaltiossa Yhdysvalloissa eräs todistajatyttö muisti ompelemista käsittelevän Herätkää!-lehden kirjoituksen, joka sopi kotitaloustunnille, joten hän vei sen opettajalleen, joka luki sen koko luokalle. Myöhemmin hän otti muita julkaisuja, ja opettajalle aloitettiin tutkistelu. Saksassa eräs nuori todistaja tutki huumeita koskevaa aineistoa tarkoituksenaan antaa todistusta tunnilla sen jälkeen, kun heille oli näytetty aihetta käsittelevä filmi. Kun opettaja kysyi, mitä sanottavaa hänellä oli Jehovan todistajana, hänen sanottavansa oli niin hyvää, että hän sai puhua kahdelle luokalle yli kaksi tuntia käyttäen Raamattua ja mukanaan tuomiaan julkaisuja. Myöhemmin hänet kutsuttiin puhumaan kuudelletoista luokalle neljä tuntia. Kuulijoina oli kaikkiaan 691 oppilasta, ja satoja lehtiä levitettiin.
16. Miten toiset ovat kertoneet totuutta luokkatovereilleen?
16 Kyproksessa 9-vuotiaalla kristityllä pojalla oli tilaisuus antaa hyvä todistus, kun tunnilla tuli esiin kysymys, mitä Jehovan todistajat uskovat. Kun toiset olivat antaneet muutamia vastauksia, hän sanoi, että koska hän itse oli todistaja, niin hän voisi parhaiten vastata kysymykseen, ja sitten hän piti ekstemporoiden puheen, joka osoitti, että Jehovan todistajat ovat kristittyjä, jotka palvovat Jehovaa, koska Hän on sekä Luoja että Jeesuksen Isä. Hän vastasi yhteen vastaväitteeseen osoittamalla, että aseelliseen selkkaukseen osallistuminen ei ole sopusoinnussa sen kanssa, mitä enkelit sanoivat Jeesuksen syntyessä: ”maan päällä rauha hyvän tahdon ihmisten keskuudessa”. (Luuk. 2:13, 14; vrt. Matt. 11:25.) Myös eräs nuori kalifornialainen kristitty tyttö käytti hyväkseen tilaisuutta antaa todistusta, kun hänet valittiin pitämään puhe koulun päättäjäisissä. Tämä Jehovan todistaja puhui 800:lle aiheesta ”Tulevaisuudentoivon!” ja antoi erinomaisen todistuksen Raamatun lupauksista. Mutta hän sanoi: ”En olisi pystynyt tekemään sitä ilman Jehovan apua.”
17. a) Millainen osuus on halukkuudella ja ponnistelulla, jotta sellainen hyvä kokemus olisi mahdollinen, jonka nuori todistaja Chilessä sai? b) Miten nuoret todistusta antavat julistajat soveltavat ajatusta, jonka Psalmi 119:46–48 esittää?
17 Oletko käyttänyt hyväksesi sellaisia tilaisuuksia antaa todistusta? Voit saada esimerkiksi sellaisen erinomaisen edun kuin 13-vuotias Jumalan valtakunnan julistaja Chilessä. Hänen opettajansa sanoi luokalle, että Raamattu on tarua ja että kehitysoppi on totta. Silloin julistaja selitti, miksi hän ei voinut olla yhtä mieltä. Ennen pitkää muutamat oppilaat pyysivät häntä opettamaan heille Raamattua, ja pian hän opetti 27 hengen ryhmää kaksi kertaa viikossa. Hän valmistautui huolellisesti ja jopa järjesti heille kirjallisia kertauksia. Vuoden lopussa koulun rehtori oli sitä mieltä, että näistä kokeista saatuja arvosanoja tuli pitää osana heidän normaalista koulutyöstään. Nyt kolme lasta tästä ryhmästä käy kokouksissa. – Ps. 119:46–48.
18. Millä tavalla monet ovat nauttineet Jehovan palvelemisesta nuoruudessa, ja millaista hyötyä siitä on ollut?
18 Toiset ovat käyttäneet hyväkseen pyhäpäivien aikoja ja koululomia käyttääkseen vapaa-aikansa kenttäpalvelukseen, ja monet kastetut ovat osallistuneet tilapäiseen tienraivaukseen. Tämä on omiaan rakentamaan heidän omaa hengellisyyttään sekä ohjaamaan toisia seurakuntaan. Usein tällainen tilapäinen tienraivauspalvelus johtaa kokoajan saarnaamispalvelukseen. Eräs nuori kristitty tyttö, joka on nauttinut sellaisesta kokoajan työstä neljä vuotta, kirjoitti jonkin aikaa sitten: ”Toivoisin osaavani välittää kaikille nuorille veljille ja sisarille ilon, jonka voi saada Jehovan palvelemisesta nuoruudessa. Monet nuoret ehkä ajattelevat, että kokoajan saarnaamistyöhön ryhtyminen sitoo heitä liiaksi, mutta todellisuudessa on aivan päinvastoin. Siinä tuntuu siltä, että on enemmän vapautta, sillä siinä tietää tekevänsä, mitä pitäisi, ja kun on aikaa itselle, siitä voi nauttia puhtaalla omallatunnolla ja tuntien mielenrauhaa.”
19. Mitä pitäisi harkita, kun asetamme elämämme tavoitteet, ja miten nuoria voidaan auttaa tässä suhteessa?
19 Ne tavoitteet, jotka nuorten perheenjäsenet ja seurakunta pitävät heidän edessään, auttavat heitä vaeltamaan Jehovan tietä. Millaiset tavoitteet sinulla on? Harkitsetko kokoajan kenttäpalvelusta ja Jehovan tahdon tekemistä? Vai suuntautuvatko tavoitteesi pelkästään henkilökohtaisiin etuihin, työpaikan saamiseen, auton ostamiseen, avioliittoon aikomiseen? Vaikkei sellaisissa tavoitteissa olekaan mitään väärää, niistä itsessään puuttuu tärkeä edellytys, joka tuottaa iloa elämään – Luojamme palveleminen. Ne ovat samanlaisia kuin Nooan ajan ihmisten halut, sillä he eivät ”panneet merkille” Nooan varoitusta, ”ennen kuin vedenpaisumus tuli ja pyyhkäisi heidät kaikki pois”. (Matt. 24:38–42) Kun perhe kannustaa lapsia panemaan Valtakunnan palveluksen ensimmäiseksi elämässään, nämä tekevät siten mielellään. Näin on käynyt eräässä perheessä, jossa on viisi tytärtä ja joita on aina kannustettu asettamaan tienraivaus tavoitteekseen oppikoulun käymisen jälkeen. Kolme heistä osallistuu nyt tähän toimintaan, ja heidän nuoremmat sisarensa ovat nauttineet tilapäisestä tienraivauksesta vanhempiensa kanssa.
20. Mitä nuoret todistajat voivat tehdä auttaakseen seurakuntaa tavoilla, joita arvostetaan suuresti?
20 Riippumatta siitä, pääseekö joku kokoajan saarnaamistyöhön vai ei, kaikki voivat tehdä osansa antamalla rakentavia vastauksia kokousten aikana ja osallistumalla teokraattisen palveluskoulun ohjelmaan valtakunnansalissa. Kaikki arvostavat suuresti nuorten ponnistelemista sellaisilla tavoilla. Toiset osallistuvat mielellään salin pitämiseen puhtaana ja edustavana. Monet nuoret ovat työskennelleet seurakunnan vanhempien jäsenten kanssa valtakunnansalin rakennustyössä, ja samalla kun he ovat oppineet jotakin rakentamisesta, he ovat myös nauttineet rakentavasta hengellisestä seurasta veljiensä kanssa. Ja myöhemmin heillä on tilaisuuksia osallistua nurmikon ja pihan hoitamiseen, ja he voivat auttaa monenlaisissa tehtävissä salin sisäpuolella, kuten lavan järjestämisessä, mikrofonien käsittelyssä, siivoamisessa ynnä muussa. Monet puhuvat arvostavasti nuorten julistajien hyvästä käytöksestä valtakunnansalilla. Kuinka miellyttävää onkaan, kun nuoret veljet ja sisaret tervehtivät vierailijoita ja esittelevät heille itsensä tai kun he esittävät puhujalle arvostuksen sanoja hänen puheensa johdosta! Ja koska niin paljon nuoria käy kokouksissa, niiden hyvä esimerkki, jotka ovat oppineet käyttäytymään kohteliaasti ja olemaan tarkkaavaisia ohjelman aikana, on hyvin hyödyllinen uusien ja nuorempien jäljiteltäväksi.
21. Mitä etuja on niiden edessä, jotka vaeltavat Jehovan tietä?
21 Monet vanhemmat ovat kertoneet onnellisuudesta, jota he ovat tunteneet nähdessään lastensa edistyvän hengellisesti, voittavan maailmallisen painostuksen ja tavoittelevan palvelusetuja toisten tullessa tienraivaajiksi tai lähetystyöntekijöiksi, toisten ryhtyessä kierros- tai piirivalvojan työhön, toisten tullessa Beetel-perheen jäseniksi ja monien ollessa avustavia palvelijoita ja vanhimpia seurakunnissa. Suuri osa tästä edistyksestä voidaan katsoa johtuvaksi siitä hyvästä perustuksesta, joka laskettiin heidän ollessaan nuoria. Olemalla yhteistoiminnassa sellaisissa perhe- ja seurakuntajärjestelyissä nuoret voivat odottaa Jehovan siunaavan ja palkitsevan heidät. – Sananl. 22:6.
22. Mikä sovellutus 2. Mooseksen kirjan 20:12:lla on nykyään?
22 Nuhteettomuuden säilyttäminen tämän asiainjärjestelmän taholta tulevan painostuksen alaisuudessa ei ole helppoa, mutta ne, jotka vaeltavat päättäväisesti Jehovan tietä, tulevat saamaan hänen siunauksensa ja tukensa. 2. Mooseksen kirjan 20:12 neuvookin: ”Kunnioita isääsi ja äitiäsi, että kauan eläisit siinä maassa, jonka Herra, sinun Jumalasi, sinulle antaa.” Nämä sanat esitettiin Israelille ennen sen Luvattuun maahan saapumista ja ne ovat siksi erikoisen merkittävät nyt, kun me lähestymme tämän asiainjärjestelmän loppua ja näemme vanhurskaan uuden järjestyksen nopeasti lähestyvän. Nuorten on tärkeätä arvostaa ja kunnioittaa paitsi isäänsä ja äitiänsä myös taivaallista Isää, Jehovaa, ja hänen vaimonkaltaista järjestöään. (Sananl. 1:8, 9) Siten menettelemällä he voivat luottavaisesti odottaa saavansa paikan uudessa järjestelmässä, jonka Jehova on luvannut. Me tosiaan arvostamme nuoria, jotka vaeltavat Jehovan tietä. – Sananl. 3:1–7.