Oletko koskaan miettinyt:
Onko kuoleman jälkeen elämää
OMAISEN hautajaisissa oleminen on epäilemättä surullisin kokemus jokaisen elämässä. Isä, äiti, mies, vaimo tai lapsi – mitä läheisempi suhde, sitä pahempi menetyksen ja tyhjyyden tunne.
Tällaisena tuskallisena aikana kysytään usein: ”Onko kuoleman jälkeen elämää?” tai: ”Tapaanko omaiseni jälleen?”
MITÄ KUOLEMA ON?
Kenties olisi helpompi ajatella ensin elämää. Mitä se on? Elämä on olemassaoloa. Me voimme nähdä, kuulla, puhua ja liikkua. Me voimme tuntea lämmön tai kylmyyden. Me voimme olla onnellisia tai surullisia. Niin, elämän avulla me voimme kokea tunteiden tai mielialojen koko asteikon.
Kuolema on elämän suora vastakohta. Ihminen ei voi nähdä, kuulla, puhua eikä liikkua. Hän ei voi tuntea lämpöä eikä kylmyyttä, hän ei voi olla onnellinen eikä surullinen. Se merkitsee tiedotonta tilaa, olemassaolon vastakohtaa.
Mutta joku voi kysyä . . .
EIKÖ SIELU OLE YHÄ ELOSSA?
Tutkimalla vanhinta ihmisten kieltä, Raamatun hepreaa, voimme löytää sanan, joka nykyään suomennetaan ”sieluksi”. On kiintoisaa tietää, ettei tämä sana, ”nefes”, viittaa mihinkään sellaiseen, mikä olisi erossa tai erotettavissa ruumiista. Sen sijaan sen käyttö osoittaa sen tarkoittavan itse luomusta, olkoonpa se ihminen tai eläin. (1. Moos. 2:7; 4. Moos. 31:28, ”Vanha kirkkoraamattu”) Kirjaimellisesti se merkitsee ’hengittäjää’. Jos luomus lakkaa hengittämästä, se kuolee eli sielu kuolee. – Hes. 18:4, 19.
Omaisen kuolemaa surevien voi olla vaikeaa uskoa tähän. Sen johdosta on kehittynyt valtavan paljon uskomuksia ja tapoja, jotka eivät ole kuolemaa koskevien tosiasioiden mukaisia.
MISTÄ OPETUS KUOLEMANJÄLKEISESTÄ ELÄMÄSTÄ ON LÄHTÖISIN?
Meidän täytyy mennä noin 6000 vuotta taaksepäin aikaan, jolloin ensimmäisen ihmisparin elämä alkoi. Aadamilla ja Eevalla oli kaunis ympäristö, jossa he saattoivat nauttia täydellisestä ihmiselämästä. Mutta oikeus jatkaa elämistä riippui tottelevaisuudesta. ”Hyvän- ja pahantiedon puusta älä syö, sillä sinä päivänä, jona sinä siitä syöt, pitää sinun kuolemalla kuoleman.” (1. Moos. 2:17) Nämä ovat ihmisen Luojan, Jehova Jumalan, sanat. Kuolema olisi selvästi elämän vastakohta.
Mutta hieman myöhemmin erään toisen äänen kuultiin väittävän: ”Ette suinkaan kuole.” (1. Moos. 3:4) Se oli valhe, mutta valitettavasti Eeva noudatti ääntä, joka sanoi: ’Te ette kuole’, ja söi kielletystä puusta. Hänen pyynnöstään Aadam söi myös. Sen vuoksi heidät karkotettiin paratiisikodistaan, ja kaikki heidän lapsensa syntyivät synnin ja kuoleman kirouksen alaisuudessa. (Room. 5:12) Valheen esittäjä tuli tunnetuksi Saatana Panettelijana.
Pian kävi selväksi, että ihmiset kuolevat. Entä nyt? Saatanan vaikutuksesta kehittyi oppi näkymättömän ihmissielun kuolemattomuudesta, ja se on periytynyt sukupolvelta toiselle.
MITEN NÄITÄ OPPEJA PIDETÄÄN ELOSSA?
Uskonnollisten perinteiden avulla. Omaisen kuolemaa sureville sanotaan, että tämä ihminen on elossa henkimaailmassa. Heille on opetettu, että pahat menevät kuollessaan helvetissä olevaan kidutuspaikkaan ja hyvät taivaan autuuteen. Jotkin uskonnot opettavat kiirastuleksi kutsuttua välietappia. Uskonnolliset opettajat vetoavat ihmisiin, jotta nämä maksaisivat messuista, rukouksista ja muista välityksen muodoista, jotka varmistavat sen, että vainaja pääsee lopulta taivaaseen tai nirvanaan.
On valittu erikoistoiminnan päiviä. Pyhäinmiesten päivää vietetään lokakuun 31. päivän ja marraskuun 6. päivän välisenä lauantaina. Japanissa sitä sanotaan ”oboniksi”, ja sitä vietetään elokuun puolivälissä tai joillakin seuduilla heinäkuun puolivälissä. Buddhalaiset temppelit pitävät kirjaa temppeliin kuuluvien perheitten vainajien kuoleman vuosipäivistä. Papit vierailevat perheissä esittääkseen rukouksia perhealttareiden edessä.
Jos on tapahtunut jokin onnettomuus, pappi alkaa painostaa sanomalla sen johtuvan siitä, että kuolleita esi-isiä on lyöty laimin ja että heitä ei ole palvottu niin kuin olisi pitänyt. Näin ollen pakko ja velvollisuus pitävät elossa valhetta sielun kuolemattomuudesta.
MIKÄ ON KUOLLEITTEN TOIVO?
Rukoukset? Itkuvirret? Kynttilät? Vai kuolleille suitsuttaminen? Ei, vaan Jehova Jumalan lupaus kuolleitten herättämisestä hänen Poikansa Jeesuksen Kristuksen välityksellä. Uhrikuolemansa avulla Jeesus Kristus on tarjonnut perusteen Aadamilta perityn synnin ja kuoleman pois pyyhkimiseksi. Siksi voidaan odottaa, että kuolleet palautetaan eloon tänne maan päälle aivan niin kuin Jeesus osoitti ollessaan ihmisenä. – Joh. 5:28, 29; 11:23, 39–44.
MIKÄ ON YLÖSNOUSEMUS?
Se merkitsee sitä, että Jumala luo uudelleen saman ihmisen samoine persoonallisuuksineen. Hän luo maan alkuaineista uuden ruumiin, ja tähän ruumiiseen hän panee samat ominaispiirteet, samat tunnusomaiset ominaisuudet, saman muistin ja saman elämäntavan, jota ihminen oli kehittänyt kuolinhetkeensä asti. Onko se todella mahdollista?
Voitko muistaa joitakuita, joiden kanssa kävit koulua, vaikka siitä olisikin kulunut 10, 15 tai 20 vuotta? Jopa epätäydellisen muistin turvin me voimme palauttaa mieleemme joitakuita entisiä tovereitamme.
Varmasti silloin Jumala, muistin Alkuunpanija, voi luoda uudelleen ihmisiä, jotka hän on säilyttänyt muistissaan siksi että hän rakastaa heitä. Määräaikanaan Jumala palauttaa kuolleet eloon samalla tavalla kuin hän loi ensimmäisen ihmisen. Ylösnousemuksessa hän vain tekee sen moninkertaisesti. – Apt. 24:15.
Kuoleman jälkeen on siis elämää – ylösnousemuksen avulla! Haluatko olla mukana toivottamassa tervetulleeksi takaisin niitä, jotka ovat läheisiä sinulle? Jos haluat, niin tutki Raamattua saadaksesi tietää, mitä Jumala vaatii sinulta voidaksesi kokea tuon edun. Jehovan todistajat auttavat sinua mielellään.