Elämänpelastavan lähimmäisenrakkauden osoittaminen

OLI vuosi 1559. Alankomaiden prinssi Vilhelm ja Ranskan kuningas Henrik olivat metsästysretkellä Pariisin liepeillä. Kun nämä miehet sattuivat olemaan kahden kesken, kuningas Henrik puhui avoimesti prinssille Espanjan kuninkaan Filipin suunnitelmasta tappaa kaikki protestantit Alankomaista ja Ranskasta. Alankomaissa sijaitsevien espanjalaisten varuskuntien oli määrä toimia siellä teloittajina.

Se oli järkyttävä uutinen alankomaalaiselle prinssille, jolla ei ollut vähäisintäkään aavistusta sellaisesta suunnitelmasta.a Vaikka hänet olikin kasvatettu katolilaiseksi (joskin hänen vanhempansa olivat luterilaisia), hän tunsi voimakasta myötätuntoa kaikkia niitä protestantteja kohtaan, jotka oli määrä surmata. Hän hillitsi itsensä eikä ilmaissut lainkaan hämmästystä eikä muitakaan tunteita kuullessaan tästä murhasuunnitelmasta, mistä syystä hän tuli tunnetuksi ”Vilhelm Vaiteliaana”.

Ennen Alankomaihin paluutaan hän sai nimenomaiset ohjeet omasta osuudestaan tämän hirvittävän suunnitelman toteuttamisessa. Mutta heti kun hän oli palannut kotimaahansa, hän sai aikaan sellaisen yleisen mielialan, että espanjalaisten varuskuntien oli poistuttava maasta. Itse asiassa hän teki kaiken voitavansa tehdäkseen tyhjäksi tämän ilkeän suunnitelman – mikä kaikki muuten antoi hänelle alkusysäyksen ”maansa isäksi” tulemiselle.

Vilhelmille annettiin nimenomaan eräiden ”ylhäisten henkilöitten” nimet, joita ”epäiltiin uudesta uskonnosta”, ja hänen käskettiin varmistautua siitä, etteivät he pääsisi pakenemaan. Hän ei kuitenkaan noudattanut sellaisia ohjeita, vaan varoitti kyseisiä ”ylhäisiä henkilöitä” ja auttoi heitä pakenemaan. Hän sanoi myöhemmin ”ajatelleensa, että on tärkeämpää totella Jumalaa kuin ihmisiä”. Kaikessa tässä Vilhelm todella ilmaisi elämänpelastavaa lähimmäisenrakkautta.b

NYKYISIN KAIUTETTAVA VAROITUS

Nykyään on olemassa ihmisryhmä, Jehovan kristityt todistajat, joilla on samanlainen vaikutin. He varoittavat mahdollisimman monia ihmisiä varmasta kauheasta kohtalosta, joka odottaa heitä lähitulevaisuudessa. Mutta se kohtalo, joka nykyään odottaa monia, ei johdu sokaistujen ihmisten uskonnollisesta suvaitsemattomuudesta. Sen sijaan se johtuu siitä, että taivaan ja maan vanhurskas Jumala on pian ryhtyvä toimenpiteisiin kaikkia niitä vastaan, jotka aiheuttavat häpeää hänen nimelleen ja turmelevat maan. Raamatun profetian täyttymys ilmaisee, että ”määräaika” jouduttaa Jehova Jumalaa ’saattamaan turmioon ne, jotka turmelevat maan’. (Ilm. 11:18) Suurimman koskaan tulevan ahdistuksen alkamisaika on tosiaan lähellä. – Matt. 24:21.

Tämän katastrofaalisen tapahtuman läheisyyden takia Jehovan todistajat kaiuttavat kaikille väärän uskonnon maailmanmahdin, ”Suuren Babylonin”, valta-alueella oleville totuutta ja vanhurskautta rakastaville enkelin varoitusta: ”Lähtekää siitä ulos, . . . ellette tahdo osallistua hänen kanssaan hänen synteihinsä ja ellette tahdo saada osaa hänen vitsauksistaan.” (Ilm. 18:2, 4) Ei tietenkään riitä, että nämä vilpittömät vain erottautuvat kaikesta väärästä järjestäytyneestä uskonnosta. Heidän täytyy myös paeta turvaan Jumalan valtakunnan puolelle. Siksi todistajat saarnaavat jatkuvasti ”tätä valtakunnan hyvää uutista” maailmanlaajuisesti. – Matt. 24:14.

Sen tähden Jehovan todistajat myös ponnistelevat auttaakseen vilpittömiä totuuden etsijöitä noudattamaan Raamatussa Sefanjan kirjassa olevaa käskyä: ”Etsikää Herraa, kaikki maan nöyrät, te, jotka pidätte hänen oikeutensa. Etsikää vanhurskautta, etsikää nöyryyttä; ehkä te saatte suojan Herran vihan päivänä.” (Sef. 2:3) Tällä tavalla nämä todistajat tottelevat Jeesuksen Kristuksen seuraajilleen antamaa jäähyväiskäskyä: ”Menkää sen tähden ja tehkää opetuslapsia kaikkien kansojen ihmisistä, kastakaa heidät Isän ja Pojan ja pyhän hengen nimessä ja opettakaa heitä noudattamaan kaikkea, mitä olen käskenyt teidän noudattaa.” – Matt. 28:19, 20.

SAARNAAMINEN JA OPETTAMINEN TALOSTA TALOON

Jehovan tuomiopäivän läheisyyden vuoksi todistajat pitävät kiireellisen tärkeänä osoittaa totuutta rakastaville, että Jumalan valtakunta on heidän ainoa pakopaikkansa. Koska elämä on niin tärkeää, on varmasti rakkauden osoittamista auttaa ihmisiä tällä tavalla.

Saadut tiedot osoittavat, että hyvä kristillinen käytös on auttanut joitakuita pääsemään elämään johtavalle tielle. Eräs Neuvostoliitosta oleva lehtimies, joka oli todistajien konventissa Saksassa, sanoi sen näin: ”Teidän käytöksenne on teidän paras saarnanne.” Todistajat ovat huomanneet, että kadunkulmissa seisominen ja raamatullisten lehtien tarjoaminen ohikulkijoille on tehokas keino saarnata ”hyvää uutista”. Sen lisäksi todistajat käyttävät tai etsivät valppaasti tilaisuuksia saarnata Jumalan valtakunnan hyvää uutista ihmisille, joita he sattuvat tapaamaan liikeasioissa ja matkustaessaan, tai saarnaamalla työtovereilleen. Tosiasiat osoittavat kaiken sellaisen toiminnan olevan myös hedelmällistä.

Mutta on selvää, että jos Jehovan kansa rajoittaa todistamisensa vain tällaisiin tilaisuuksiin, niin monet sellaiset, jotka rakastavat totuutta ja vanhurskautta ja ansaitsevat kuulla varoitussanoman sekä Valtakunnan hyvän uutisen, saattaisivat jäädä tavoittamatta. Siitä syystä todistajat saarnaavat myös talosta taloon. Tosiasiassa he ovat tulleet niin ahkeriksi tämän saarnaamismenetelmän käyttämisessä, että siitä on tullut ikään kuin todistajien tavaramerkki. Niinpä kun eräässä televisio-ohjelmassa lähdettiin perheessä vastaamaan ovelta kuuluvaan koputukseen, kuultiin huomautus: ’Todennäköisesti joku Jehovan todistaja.’

Jonkin aikaa sitten tämä todistajien toimintamuoto kiellettiin eräässä Keski-Amerikan maassa. Kun todistajat anoivat kiellon poistamista, anomusta käsittelevä hallitusvirkailija sanoi: ’Muut uskontokunnat eivät kulje talosta taloon niin kuin te todistajat kuljette. Onko tämä toiminta osa palvontaanne?’ Hänelle sanottiin, että se oli paitsi osa heidän palvontaansa, myös hyvin tärkeä osa. Seuraus oli, että kielto poistettiin.

Todistajilla on Raamatussa hyviä esimerkkejä talosta-taloon-toiminnasta. Kun Jeesus lähetti opetuslapsensa, hän käski heidän mennä viemään sanomaansa ihmisten koteihin. (Matt. 10:7, 12, 13, 42; Luuk. 10:5, 6) Edelleen apostoli Paavali sanoi Efesoksen seurakunnan vanhimmille: ”Te tiedätte hyvin, kuinka minä ensimmäisestä päivästä lähtien, jona astuin Aasian piirikuntaan, olin koko ajan teidän kanssanne . . . samalla kun en pidättynyt kertomasta teille mitään siitä, mikä oli hyödyllistä, enkä opettamasta teitä julkisesti ja talosta taloon, vaan todistin perusteellisesti sekä juutalaisille että kreikkalaisille katumuksesta Jumalaa kohtaan ja uskosta Herraamme Jeesukseen.” – Apt. 20:18–21.

Niin, Paavali opetti ”talosta taloon”. Vaikka hän epäilemättä kävi niiden luona, jotka olivat jo kristittyjä, vahvistaakseen ja rohkaistakseen heitä, niin me emme voi suinkaan rajoittaa Paavalin sanoja tässä sellaiseen paimennustoimintaan. Miksi emme? Koska Paavali sanoi, että hän saarnasi ”katumuksesta Jumalaa kohtaan ja uskosta Herraamme Jeesukseen” sekä juutalaisille että kreikkalaisille. Tämä ilmaisee selvästi, etteivät he olleet vielä kristittyjä. Se, että hän piti tätä elämää pelastavana työnä, voidaan nähdä edelleen hänen lausunnostaan, jonka mukaan hän saarnaamisensa vuoksi oli ”viaton kaikkien ihmisten vereen”. – Apt. 20:25–27.

PROFEETALLINEN MALLI

Edellä olevan vahvistukseksi Hesekielin 9. luvussa on profetia, joka esikuvasi Jehovan todistajien nykyistä talosta-taloon-toimintaa. Siinä kerrotaan näystä, jonka profeetta Hesekiel sai noin 2 500 vuotta sitten.

Edellisessä luvussa profeetta kertoo saaneensa näyn, jonka mukaan juutalaiset harjoittivat monenlaista epäjumalanpalvontaa ja luopumusta temppelissään Jerusalemissa. Sitten yhdeksännessä luvussa Hesekiel kertoo nähneensä näyssä kuusi miestä, joilla oli hävitysaseet, ja seitsemännen miehen, joka ei ollut pukeutunut sota-asuun vaan pellavavaatteisiin ja jolla oli sihteerin kirjoitusneuvot vyötäisillään. Tämän miehen käskettiin kulkea Jerusalemin kaupungin läpi ja tehdä ”merkki niitten miesten otsiin, jotka huokaavat ja valittavat kaikkia kauhistuksia, mitä sen keskuudessa tehdään”. (Jae 4) Niiden kuuden miehen, joilla oli hävitysaseet, käskettiin seurata hänen perässään ja teloittaa kaikki ne, joilla ei ollut merkkiä, niin, kaikki ne, jotka eivät huoanneet ja valittaneet kaiken kaupungissa harjoitetun pahuuden johdosta.

Miten tämä pellavavaatteisiin pukeutunut mies löysi kaikki ne, jotka huokasivat ja valittivat? Vartiotorni selitti sitä 1. huhtikuuta 1972: ”Ei varmaankaan pelkästään menemällä jollekin julkiselle aukiolle tai torille, vaan ihmisten koteihin, kulkien talosta taloon. Siten hän voisi kuulla heidän sydämestään lähtevät ilmaisut ja päättää, tulisiko heidät merkitä otsistaan vai ei. Tämä ei missään nimessä ollut mikään nopea tehtävä, vaan vaati menemistä kärsivällisesti ja tunnollisesti talosta taloon tai ovelta ovelle suorittamaan rehellistä tutkimusta, missä ei osoitettaisi mitään puolueellisuutta, vaan merkittäisiin ainoastaan ne, jotka vilpittömästi olivat murheissaan kaikkien niiden kauhistuksien tähden, joita toiset harjoittivat kuninkaallisen kaupungin sisäpuolella. . . . hän pani näkyvän merkin heidän otsaansa, mistä yhtä hyvin ystävä kuin vihollinenkin voisi julkisesti nähdä sen.”

Niin kuin pellavavaatteisiin pukeutuneen miehen täytyi kulkea talosta taloon suorittaakseen täysin tehtävänsä merkitä ne, jotka ansaitsivat säästyä teloitukselta, niin nykyäänkin Jehovan todistajien täytyy toimia talosta taloon, jotta he löytäisivät kaikki totuutta ja vanhurskautta rakastavat ja soisivat heille mahdollisuuden paeta Jumalan valtakunnan puolelle.

Mikä nykyään vastaisi sitä merkkiä, jonka pellavavaatteisiin pukeutunut mies pani niiden otsaan, jotka ansaitsivat tuholta säästymisen? Otsaan tehty merkki näyttää edustavan Kristuksen kaltaisen persoonallisuuden kehittämistä. Vain silloin, jos ihmisellä on sellainen persoonallisuus, hän ansaitsee Jehovan teloitusjoukkojen aiheuttamalta tuholta säästymisen tulevassa ”suuressa ahdistuksessa”. (Matt. 24:21) Kristuksen kaltaisen persoonallisuuden voivat kaikki nähdä, aivan samoin kuin otsassa oleva merkki on kaikkien nähtävissä. Raamattu kannustaa toistuvasti kehittämään sellaista Kristuksen kaltaista persoonallisuutta. Ihmisen merkitseminen sillä tavalla vaatii tietysti paljon aikaa, energiaa ja varoja, mutta Jehovan todistajat tekevät mielellään sellaisia uhrauksia. Siten he ilmaisevat myös elämänpelastavaa lähimmäisenrakkautta. – Ef. 4:20–24; Kol. 3:9–11.

Niin tärkeä kuin ensimmäinen askel, talosta taloon meneminen niiden totuutta ja vanhurskautta rakastavien löytämiseksi, jotka huokaavat ja valittavat vallitsevien pahojen olosuhteiden johdosta, onkin, niin se on vasta ensi askel. Elämänpelastavaa lähimmäisenrakkautta osoittaakseen Jehovan palvelijan on tehtävä uusintakäyntejä ja johdettava raamatuntutkisteluja. Raamattua tutkivien on myös opittava rukoilemaan, heidän täytyy olla kristillisen seurakunnan yhteydessä ja heidän tarvitsee soveltaa Raamatun periaatteita elämäänsä. Heidän puolestaan on ilmoitettava vielä toisille siitä, mitä he oppivat. Kaiken tämän pitäisi saada heidät antautumaan Jehova Jumalalle hänen tahtonsa tekemiseksi ja menemään kasteelle. Tällainen menettely on sitä paitsi välttämätöntä, jotta tulisi ’merkityksi’, jotta voisi pukeutua Kristuksen kaltaiseen persoonallisuuteen. Ja tällaisella toiminnalla Jehovan todistajat todella osoittavat elämänpelastavaa lähimmäisenrakkautta.

[Alaviitteet]

Talosta-taloon-työn asettama haaste

NOIN 75-vuotias Jehovan todistaja kulki ovelta ovelle melkoisesti ontuen, mutta ei se ollut ihmekään, sillä hänellä oli puujalat. Kun hän oli koputtanut eräälle ovelle, nainen tuli avaamaan. Tämä osoitti häntä sormella ja kysyi vihaisella äänellä: ’Oletteko te Jehovan todistaja?’

Mies piti pienen tauon ja sanoi sitten katsoen naista suoraan silmiin: ’Kuulkaahan, rouva, minä yritän olla. Se ei ole helppoa. Ponnistelen kovasti sen hyväksi. Se on vaikea tehtävä. Voitteko kuvitella, mitä merkitsee olla Korkeimman, Jehovan, kaikkeuden Suvereenin, todistaja? Siinä on tehtävää kylliksi. Kuulkaahan, rouva, ponnistelen kovasti sen hyväksi.’

Mitä nainen sanoi vastaukseksi? Ei sanaakaan. Mitä hän olisi voinut sanoa?

Siihen ei ole mitään vastaansanomista. Talosta taloon kulkeminen Jehova Jumalan valtakunnan hyvää uutista esittäen on todellinen haaste. Epäilemättä siitä syystä tällaista evankelioimista eivät harjoita muut kuin todistajat. Mikään muu uskonnollinen ryhmä ei pidä tärkeänä tällaista toimintaa eikä odota kaikkien jäsentensä osallistuvan sellaiseen.