Kun eräs ystävä mainitsi hänelle, ettei hän ollut nähnyt häntä viime aikoina, nainen vastasi: ”Tein sen nähdäkseni, huomaako kukaan sitä tai välittääkö kukaan siitä.”

On siis olemassa selviä osoituksia siitä, että vakaitten ihmissuhteitten muodostamisen laiminlyöminen voi saattaa ihmisen terveyden vaaraan. Mutta mitä on tehtävissä, jos vaikuttaa siltä, että joku ei voi mitään olosuhteilleen? Miten hän voi mukautua ei-toivottuihin muutoksiin elämässään?

Älä eristäydy

USEIMMISSA tilanteissa eristäytyminen on luonnotonta. Itsepintainen eristäytyminen on epäkristillistä. Vaikka Jehova Jumala oli täydellinen itsessään eikä tarvinnut seuraa, hän näki sopivaksi luoda ympärilleen lukemattomia henkipoikia. (Job 38:4–7; Dan. 7:10) Se oli hänen rakkautensa aktiivista ilmaisemista. Saman rakkauden vaikutuksesta hän myöhemmin tuotti maallisen pojan, Aadamin. Sekä taivaalliset että maalliset pojat saivat hämmästyttävällä tavalla suunnitellun kyvyn ajatustenvaihtoon. (1. Kor. 13:1) Jumala ei tuottanut näitä älyllisiä olentoja vain saadakseen jotakin heiltä, vaan pikemminkin antaakseen. Hän sai iloa tällaisista pojista, ja he saivat mielihyvää hänen kanssaan ja toistensa kanssa olemisesta. – Vrt. Sananl. 8:30, 31.

Korkein päätti myös, ettei Aadamin ollut hyvä olla jatkuvasti yksin, ja antoi hänelle sen tähden puolison. (1. Moos. 2:18) Jehovan ensimmäiselle ihmisparille antaman maan täyttämistä koskevan käskyn noudattaminen oli aikaansaava maailmanlaajuisen, ajatustenvaihdossa olevan ihmisperheen. (1. Moos. 1:28) Kuinka päivänselvää onkaan, ettei ihmisten ollut tarkoitus kärsiä eristyneisyyden huonoista vaikutuksista!

Ei siksi ihme, että useimmat Raamatun maininnat erilaisista eristyneisyyden muodoista liittyvät kielteisiin piirteisiin. (Ps. 25:16; 102:8) Kainin ajaminen maanpakoon veljensä murhan takia eristi hänet muusta ihmissuvusta. Hän piti sitä rangaistuksena, sellaisena mitä oli vaikea kestää. – 1. Moos. 4:11–14.

Parannuskeino

Mutta mitä sellainen ihminen voi tehdä, josta tuntuu, että hän on yksin ja ettei kukaan rakasta tai halua häntä? Sen sijaan että hän säälisi itseään ja odottaisi toisten tekevän jotakin, odottaisi saavansa, hänen pitäisi ottaa aloite ilmaistakseen aktiivisesti rakkautta toisia kohtaan Jumalaa ja Kristusta jäljitellen. Eristäytymällä, olkoonpa se tarkoituksellista tai ei, ihminen toimii vastoin Jumalan ihmiskunnalle asettamaa tarkoitusta. Ei ihme, että eristäytyminen tuottaa ongelmia! Parannuskeino on siis sen tekeminen, mitä Luojalla oli mielessä meitä varten. Hän halusi, että me nautimme toisten ihmisten toveruudesta. Eräs aikaisemmin yksinäinen nainen oppi ymmärtämään tämän. Hän sanoi: ’Se valkeni minulle lopulta. Niinpä ryhdistäydyin ja lakkasin ajattelemasta itseäni ja aloin työskennellä kovasti. Olen jatkanut sitä siitä lähtien.’

Mitä voimme oppia tästä kokemuksesta? Ihmisen ei ole pakko olla yksin. Hän voi tehdä jotakin myönteistä asian hyväksi. Hän voi harjoittaa sitä, mikä kuuluu kristillisyyden perusasioihin. Voiko ihminen oikeastaan olla kristitty ja eristäytyvä samaan aikaan? Ei, sillä lähimmäisen rakastaminen vaatii hyvän tekemistä toiselle ihmiselle, aktiivisuutta Luojan jäljittelemisessä. (Matt. 22:37–39; 7:12) Ja armollinen antaminen tarvitseville tuottaa iloa. Sellainen antaminen karkottaa onnettomuudentunteen, joka on usein tunnusomaista yksinäisyydelle.

Ehkäisy

Aktiivinen toiminta toisten kanssa, niin ettei lannistu vaikka tunteekin olevansa puutteellinen, vaatii tietysti ponnistelua. Koska yksinäisyyden voittaminen ei ole helppoa, meidän on hyvä välttää joutumasta tämän vaikeuden uhriksi. Niinpä vaikka toiset saattavat aiheuttaa meille pettymyksen, meidän täytyy varoa sitä, että vetäytyisimme eroon ihmisistä. Raamattu sanoo: ”Kukaan meistä ei elä itseään varten.” (Room. 14:7, Uusi testamentti nykysuomeksi) Kun ihminen eristäytyy toisista, hän on vaarassa ajatella epäviisaasti, jopa typerästi, omaksi vahingokseen. Eräs Raamatun sananlasku sanoo sen näin: ”Eristäytyvä etsii omia itsekkäitä pyyteitään; hän nousee kaikkea käytännöllistä viisautta vastaan.” – Sananl. 18:1, UM.

Ajattele esimerkiksi erästä nuorta naista, joka otti tavakseen katsella televisiosta myöhään illalla pornografisia elokuvia. Sen epäterveen vaikutuksen takia hän pian lakkasi rukoilemasta, lukemasta Raamattua ja käymästä kristillisissä kokouksissa. Pian hänestä tuntui, ettei hänen miehensä vastannut hänen vaatimuksiaan, ja hän alkoi sääliä itseään. Hän ryhtyi menettelyyn, jonka hän muutamia kuukausia aikaisemmin olisi nopeasti hylännyt typeryytenä. Väärien halujensa vaikutuksesta hän hylkäsi miehensä ja pikkutyttönsä ja ryhtyi asumaan toisen miehen kanssa. Tuottiko se hänelle todella onnea? Ei. Hän tunnusti myöhemmin eräälle ystävälleen, että hänen uusi mieskumppaninsa oli lyönyt häntä ja että hän tunsi itsensä onnettomaksi ilman lastaan. Tämä nainen oli aiheuttanut vahinkoa itselleen, miehelleen, lapselleen ja toisille kristityille ja oli tuottanut suurta häpeää Luojalle – kaikki tämä hänen eristäytymisensä takia.

Eristäytyminen on epäkristillistä

Eristäytyminen on todellisuudessa epäkristillistä. Se on jakavaa, se tukahduttaa innokkaita kristillisiä tekoja ja rajoittaa ajatustenvaihtoa. Toisista erossa ollessaan ihminen saattaa masentua ja alkaa epäillä luotettavia ihmisiä, jopa Jumalaa ja Raamattua. Opetuslapsi Juudas osoittaa, että hänen aikanaan jotkut eivät ilmaisseet arvostusta, jopa enkelit aiheuttivat vahinkoa itselleen, kun he hylkäsivät Jumalan ja uskollisten enkelien yhteydessä olemisen antaakseen periksi väärille haluilleen. – Juud. 6, 8, 10, 20–22.

Raamatun koko henki on eristäytymistä ja sen ei-toivottuja seurauksia vastaan, joita ovat toimettomuus, ajatustenvaihdon puute ja rakkaudettomuus. Raamattu opettaa ja kannustaa myönteiseen toimintaan ja käyttää monia toimintaa ilmaisevia sanoja sen tekemiseen. Meitä kehotetaan ’tekemään toisille’, ’menemään ja tekemään opetuslapsia’, ’pyytämään, niin meille annetaan’, ’kolkuttamaan lakkaamatta’ vastauksen saamiseksi, ’rakastamaan lähimmäistämme’, ’kokoontumaan toisten kristittyjen kanssa’ ja ’noudattamaan vieraanvaraisuutta’. Nämä ovat kaikki vastamyrkkyä apatialle, itsesäälille ja sellaiselle tunteelle, ettei ole haluttu tai että on hyödytön. Kristillisyys vaatii osoittamaan sääliä toisia kohtaan, niin että he tuntevat olevansa haluttuja ja hyödyllisiä eivätkä hyödyttömiä. Kun me annamme kokosydämisesti, me voimme olla varmoja siitä, että saamme runsaasti taivaalliselta Isältämme. (Matt. 6:1–4) Antaminen tekee meidät rakkaiksi toisillemme ja karkottaa yksinäisyydentunteet.

On tietysti sellaisiakin aikoja, jolloin me tarvitsemme omaa rauhaa. Jeesus Kristuskin varasi aikaa yksinoloa varten, vaikka hän olikin ahkera auttamaan toisia. Kuultuaan Johannes Kastajan kuolemasta hän meni ”syrjäiseen paikkaan yksinäisyyteen”. (Matt. 14:13) Niille, jotka ovat tavallisesti toisten seurassa, eristäytyminen voi olla virkistävää vaihtelua ja voi suoda hyvän tilaisuuden miettimistä varten. Jumalan Poika sanoi kerran opetuslapsilleen: ”’Tulkaa te erilleen syrjäiseen paikkaan ja levähtäkää vähän.’ Sillä oli monia tulijoita ja menijöitä, eikä heillä ollut vapaata aikaa edes aterian syömiseen.” (Mark. 6:31; 3:20) He tarvitsivat siinä tilanteessa yksinäisyyttä.

Kun käytämme yksinolohetkiä tarkoitukselliseen miettimiseen, voimme vahvistaa uskoamme. Sellainen mietiskely voi saattaa meidät lähemmäksi Jumalaa. Se voi saada meidät ilmaisemaan ajatuksemme arvostavasti rukouksessa, mikä vahvistaa henkilökohtaista suhdettamme Kaikkivaltiaaseen. Mutta sellaiset tilaisuudet ovat lyhytaikaisia. Me emme haluaisi koskaan eristäytyä siinä määrin, että viettäisimme luostarimaista elämää. – Vrt. Joh. 17:15.

Meidän on tosiaan järkevää välttää eristäytyneisyyttä. Se on todella vahingollista. Eristäytyminen voi vaikuttaa haitallisesti kristilliseen toimintaan, seuraan ja ajatustenvaihtoon. Käytä siksi täysin määrin hyväksesi Jumalan antama hengellinen huolenpito. Lue hänen Sanaansa joka päivä. Älä laiminlyö rukousta. Pidä mielesi täynnä terveitä ajatuksia. Ole säännöllisesti saman kallisarvoisen uskon omaavien seurassa. Ahkeroi arvokkaassa Jumalan sanan opettamistyössä ja toimi muillakin tavoin toisten ihmisten tarpeitten täyttämiseksi. Jehovan ja hänen sanansa yhteydessä pysyminen ja hänen henkensä vaikutukseen mukautuminen ’estää sinua olemasta enempää toimeton kuin hedelmätönkään Herramme Jeesuksen Kristuksen täsmällisen tuntemuksen suhteen’. (2. Piet. 1:5–8) Älä eristäydy.