1. a) Miksi Sefanjan sanoma oli sopiva hänen ajalleen? b) Miten hänen nimensä merkitys sopi tilanteeseen?

PROFEETTA Sefanjan julistaman sanoman on täytynyt hätkähdyttää Jerusalemin asukkaita Juudan kuninkaan Joosian hallituskauden (659–629 eaa.) alkupuolella, jolloin Baalin palvonta rehotti ja ”vieraiden jumalien papit” johtivat tuota epäpuhdasta palvontaa. Vaikka Sefanja olikin luultavasti Juudan kuningashuoneeseen kuuluneen kuningas Hiskian jälkeläinen, hän arvosteli ankarasti kansakunnan keskuudessa vallinneita olosuhteita. (Sef. 1:1, 4, UM) Hän julisti tuomiosanomaa. Jumalan kansa oli tullut tottelemattomaksi, ja vain Jehova voisi ennallistaa siihen kuuluvat puhtaaseen palvontaan ja siunata heitä, niin että he voisivat olla ”nimenä ja ylistyksenä kaikkien maan kansojen keskuudessa”. (3:20, UM) Sefanja osoitti, että vain Jumalan avulla voisi tulla ’kätketyksi Jehovan suuttumuksen päivänä’. (2:3, UM) Hänen nimensä Tsefan·jahʹ (hepr.) merkitys ’Jehova on kätkenyt (tallettanut)’ on tosiaan sopiva.

2. Miten Sefanjan ponnistelut kantoivat hedelmää, mutta miksi se oli vain tilapäistä?

² Sefanjan ponnistelut kantoivat hedelmää. Kahdeksanvuotiaana valtaistuimelle noussut kuningas Joosia alkoi hallituskautensa 12. vuonna ”puhdistaa Juudaa ja Jerusalemia”. Hän hävitti väärän palvonnan juurineen, korjasi ”Jehovan huoneen” (UM) ja asetti jälleen passahin vieton. (2. Aikak., luvut 34, 35) Kuningas Joosian uudistukset olivat kuitenkin vain tilapäisiä, sillä häntä seurasivat hallitsijoina kolme hänen poikaansa ja yksi hänen pojanpoikansa, jotka tekivät kaikki ”sitä, mikä oli pahaa Herran – – silmissä”. (2. Aikak. 36:1–12) Tässä kaikessa täyttyivät Sefanjan sanat: ”Minä rankaisen päämiehiä ja kuninkaan poikia ja kaikkia – –, jotka täyttävät herransa huoneen väkivallalla ja petoksella.” – Sef. 1:8, 9.

3. Milloin ja missä Sefanja profetoi, ja minkä kaksipuolisen sanoman kirja sisältää?

³ Edellä esitetyn perusteella näyttää siltä, että ”Jehovan sana – – tuli Sefanjalle” jolloinkin ennen vuotta 648 eaa., Joosian 12. hallitusvuotta. Sen lisäksi että ensimmäisestä jakeesta käy ilmi hänen puhuneen Juudassa, hänen yksityiskohtaiset tietonsa Jerusalemin paikoista ja tavoista todistavat hänen asuneen Juudassa. Kirjan sisältämä sanoma on kaksipuolinen – sekä uhkaava että lohduttava. Suurimmaksi osaksi siinä keskitytään Jehovan päivään, lähellä olevaan kauhun päivään, mutta samaan aikaan siinä ennustetaan Jehovan ennallistavan nöyrän kansan, johon kuuluvat ”turvautuvat Jehovan nimeen”. – 1:1, 7–18; 3:12; UM.

4. Mikä todistaa Sefanjan kirjan oikeaperäiseksi ja Jumalan henkeyttämäksi?

⁴ Tämän profeetallisen kirjan oikeaperäisyyttä ei voida perustellusti kiistää. Jerusalem hävitettiin vuonna 607 eaa., yli 40 vuotta sen jälkeen kun Sefanja oli ennustanut sen. Sen lisäksi, että maallinen historia vahvistaa tämän, myös Raamatun sisäiset todisteet osoittavat, että se tapahtui täsmälleen niin kuin Sefanja oli ennustanut. Jeremia kirjoitti pian Jerusalemin tuhon jälkeen Valituslaulut, jossa hän kuvaili näkemiään kauhuja, kun ne olivat vielä tuoreina hänen mielessään. Useiden kohtien vertailu osoittaa, että Sefanjan sanoma on tosiaan ”Jumalan henkeyttämä”. Sefanja varoittaa, että on tarpeellista katua ”ennen kuin teidän päällenne tulee Jehovan suuttumuksen hehku”, kun taas Jeremia viittaa jo tapahtuneisiin asioihin sanoessaan, että ”Jehova on – – vuodattanut suuttumuksensa hehkun”. (Sef. 2:2; Valit. 4:11; UM) Sefanja ennustaa, että Jehova ’saattaa ihmiset ahdistukseen, niin että he kulkevat kuin sokeat – –. Ja heidän verensä vuodatetaan niinkuin tomu.’ (Sef. 1:17) Jeremia puhuu tästä tapahtuneena tosiasiana: ”He harhailivat sokeina kaduilla, verellä tahrattuina.” – Valit. 4:14; vrt. myös Sef. 1:13 – Valit. 5:2; Sef. 2:8, 10 – Valit. 1:9, 16 ja 3:61.

5. Miten historia osoittaa, että Sefanjan profetia täyttyi täsmällisesti?

⁵ Historia kertoo myös pakanakansojen, Moabin ja Ammonin sekä Assyrian ja sen pääkaupungin Niniven, tulleen hävitetyiksi, aivan niin kuin Sefanja oli Jumalan ohjauksesta ennustanut. Profeetta Naahum ennusti Niniven tuhon (Naah. 1:1; 2:10), ja Sefanjakin julisti, että Jehova ”tekee Niniven autioksi, vedettömäksi kuin erämaa”. (Sef. 2:13, UM) Tämä tuho oli niin täydellinen, että tuskin 200:aa vuotta myöhemmin historioitsija Herodotos kirjoitti Tigriin olevan ”virta, jonka varrella Niniven kaupunki aikoinaan sijaitsi”.a Noin vuonna 150 ya. kreikkalainen kirjailija Lukianos kirjoitti, että ”siitä ei ole enää jälkeäkään”.b Teoksessa The New Westminster Dictionary of the Bible (Westminsterin uusi Raamatun sanakirja, 1970) sanotaan sivulla 669, että hyökkääviä armeijoita ”auttoi suuresti Tigriin yllättävä nousu, jolloin virta vei mennessään suuren osan kaupungin muuria ja teki sen kohdan mahdottomaksi puolustaa. – – Hävitys oli niin täydellinen, että Ninivestä tuli Kreikan ja Rooman aikoina lähes tarunomainen. Koko ajan kaupungin osia oli kuitenkin hautautuneena jätekasoilta näyttävien kumpujen alle.” Saman teoksen sivulla 627 osoitetaan, että Moabkin hävitettiin ennustuksen mukaisesti: ”Nebukadnessar kukisti moabilaiset.” Josephus mainitsee myös Ammonin kukistamisen.c Lopulta sekä moabilaiset että ammonilaiset lakkasivat olemasta kansoina.

6. Miksi Sefanjan kirjalla on siis oikeutettu paikka Raamatun kaanonissa?

⁶ Juutalaiset ovat aina antaneet Sefanjan kirjalle sille oikeutetusti kuuluvan paikan henkeytetyn Raamatun kaanonissa. Siinä Jehovan nimessä lausutut julistukset ovat täyttyneet merkittävällä tavalla saattaen Jehovan kunniaan.

SEFANJAN KIRJAN SISÄLTÖ

7. Mitä Jehovan suuri päivä merkitsee hänen vihollisilleen?

⁷ Jehovan päivä on käsillä (1:1–18). Kirja alkaa tuomion ilmoituksella. ”’Minä tekemällä teen lopun kaikesta mikä on maan pinnalla’, lausuu Jehova.” (1:2, UM) Kukaan ei pääse pakoon, eivät ihmiset eivätkä eläimet. Baalin palvojien, vieraiden jumalien pappien, niiden jotka palvovat katolla taivaita, niiden jotka sekoittavat Jehovan palvonnan ja Malkamin palvonnan, niiden jotka vetäytyvät pois Jehovasta ja niiden joita hänen etsimisensä ei kiinnosta – niiden kaikkien on tuhouduttava. Profeetta käskee: ”Pysykää vaiti Suvereenin Herran Jehovan edessä, sillä Jehovan päivä on lähellä.” (1:7, UM) Jehova on valmistanut teurasuhrin. Ruhtinaat, väkivaltaiset, pettäjät ja sydämeltään välinpitämättömät – heidät kaikki etsitään esille. Heidän rikkaudestaan ja omaisuudestaan tehdään loppu. Jehovan suuri päivä on lähellä! Se on ”vihan päivä – –, tuskan ja ahdistuksen päivä, häviön ja hävityksen päivä, pimeyden ja synkeyden päivä, pilven ja sankan sumun päivä”. Jehovaa vastaan syntiä tehneiden veri vuodatetaan kuin tomu. ”Eivätkä voi pelastaa heitä heidän hopeansa ja kultansa Herran vihan päivänä.” Hänen kiivautensa tuli kuluttaa koko maan. – 1:15, 18.

8. a) Miten suojeluksen voi saada? b) Mitä onnettomuuksia julistetaan kansakunnille?

⁸ Etsikää Jehovaa; kansakunnat hävitetään (2:1–15). Ennen kuin tuo päivä menee ohi kuin akanat, nöyriä kehotetaan: ”Etsikää Jehovaa – –. Etsikää vanhurskautta, etsikää nöyryyttä.” Silloin voi olla, että ”teidät kätketään Jehovan suuttumuksen päivänä”. (2:3, UM) Jehova jatkaa puhumista julistaen onnettomuuden filistealaisten maalle, josta on myöhemmin määrä tulla ”alue Juudan huoneen jäljellä olevia varten”. Ylpeät Moab ja Ammon autioitetaan kuin Sodoma ja Gomorra, ”koska he häpäisivät armeijoiden Jehovan kansaa ja pöyhkeilivät sitä vastaan”. Heidän jumalansa tuhoutuvat heidän kanssaan. (2:7, 10, UM) Jehovan ”miekka” surmaa myös etiopialaiset. Entä miten käy pohjoisessa sijaitsevan Assyrian ja sen pääkaupungin Niniven? Siitä tulee hedelmätön erämaa ja villieläinten asuinpaikka, ”hämmästelyn kohde”, niin että ”jokainen siitä ohitse kulkeva viheltää” hämmästyksestä. – 2:12, 15, UM.

9. a) Miksi onnettomuus kohtaa Jerusalemia, ja mikä on Jehovan oikeudellinen päätös kansakunnista? b) Mihin iloon profetia päättyy?

⁹ Kapinallinen Jerusalem vaaditaan tilille; nöyrää jäännöstä siunataan (3:1–20). Onnettomuus kohtaa myös Jerusalemia, kapinallista ja sortavaa kaupunkia! Sen ruhtinaat, ”karjuvat leijonat”, ja sen profeetat, ”petoksen miehet”, eivät ole luottaneet sen Jumalaan, Jehovaan. Hän tulee vaatimaan sen täysin tilille. Tulevatko sen asukkaat pelkäämään Jehovaa ja ottamaan vastaan kurituksen? Eivät, sillä he toimivat ”nopeasti tehdessään kaikki menettelynsä turmiollisiksi”. (3:3, 4, 7, UM) Jehovan oikeudellinen päätös on koota kansakunnat ja vuodattaa niiden päälle suuttumuksensa koko hehku, ja hänen kiivautensa tuli kuluttaa koko maan. Sitten esitetään kuitenkin suurenmoinen lupaus! Jehova muuttaa ”kansoille puhtaan kielen, jotta ne kaikki kääntyisivät Jehovan nimen puoleen palvellakseen häntä olka olkaa vasten”. (3:9, UM) Pöyhkeästi riemuitsevat poistetaan, ja vanhurskaasti toimiva nöyrä jäännös löytää turvapaikan Jehovan nimestä. Ilohuudot, riemuhuudot, iloitseminen ja riemuitseminen puhkeavat Siionissa, sillä Jehova, Israelin kuningas, on heidän keskellään. Silloin ei ole aika pelätä eikä antaa käsien vaipua, sillä Jehova pelastaa ja riemuitsee heistä rakkaudessaan ja ilossaan. ”’Sillä minä teen teidät nimeksi ja ylistykseksi kaikkien maan kansojen keskuudessa, kun minä kokoan takaisin vangittunne teidän silmienne edessä’, on Jehova sanonut.” – 3:20, UM.

MIKSI HYÖDYLLINEN

10. Mitä hyötyä Sefanjan profetiasta oli kuningas Joosian päivinä?

¹⁰ Kuningas Joosia oli yksi niistä, jotka noudattivat Sefanjan varoitussanomaa ja hyötyivät siitä suuresti. Hän pani alulle suuret uskonnon puhdistustoimet. Niissä tuli päivänvaloon myös Lain kirja, joka Jehovan huoneen rappeutuessa oli kadonnut. Joosia oli murheen murtama kuullessaan hänelle tästä kirjasta luetut tottelemattomuuden seuraukset. Kirjassa vahvistettiin toisen todistajan, Mooseksen, suulla se mitä Sefanja oli kaiken aikaa ennustanut. Joosia nöyrtyi sitten Jumalan edessä, minkä vuoksi Jehova lupasi hänelle, että ennustettu hävitys ei tulisi hänen aikanaan. (5. Moos., luvut 28–30; 2. Kun. 22:8–20) Maa oli säästynyt tuholta! Ei kuitenkaan pitkäksi aikaa, sillä Joosian pojat eivät noudattaneet hänen hyvää esimerkkiään. Se että Joosia ja hänen kansansa kiinnittivät huomiota ”Jehovan sanaan, joka tuli Sefanjalle”, osoittautui kuitenkin heille erittäin hyödylliseksi. – Sef. 1:1, UM.

11. a) Miten Sefanjan kirja liittyy vuorisaarnaan ja Paavalin Heprealaiskirjeeseen terveiden neuvojen antamisessa? b) Miksi Sefanja sanoo, että ”ehkä teidät kätketään”?

¹¹ Kuuluisassa vuorisaarnassaan Kristus Jeesus, Jumalan suurin profeetta, vahvisti Sefanjan Jumalan tosi profeetaksi esittämällä silmäänpistävän samanlaisia sanoja kuin Sefanja kirjansa 2. luvun jakeen 3 (UM) neuvossa: ”Etsikää Jehovaa kaikki te maan nöyrät – –. Etsikää vanhurskautta, etsikää nöyryyttä.” Jeesuksen kehotus kuului: ”Näin ollen etsikää jatkuvasti ensin Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttaan.” (Matt. 6:33) Niiden, jotka etsivät ensin Jumalan valtakuntaa, täytyy varoa sitä välinpitämättömyyttä, josta Sefanja varoitti puhuessaan niistä, ”jotka ovat luopuneet seuraamasta Herraa, eivät etsi Herraa eivätkä häntä kysy” ja jotka ”sanovat sydämessään: ’Ei Herra tee hyvää eikä pahaa.’” (Sef. 1:6, 12) Myös Paavali kertoo Heprealaiskirjeessään tulevasta tuomiopäivästä ja varoittaa vetäytymästä pois. Hän lisää: ”Mutta me emme ole sellaisia, jotka vetäytyvät pois tuhoon, vaan sellaisia, joilla on usko sielun elossa säilymiseksi.” (Hepr. 10:30, 37–39) Seuraavia sanojaan profeetta ei sano luovuttajille eikä arvostamattomille, vaan niille, jotka nöyrästi ja hartaasti etsivät Jehovaa uskossa: ”Ehkä teidät kätketään Jehovan suuttumuksen päivänä.” Miksi ”ehkä”? Koska lopullinen pelastuminen riippuu yksilön omasta menettelytavasta. (Matt. 24:13) Se muistuttaa myös siitä, että me emme voi käyttää väärin Jumalan armoa. Sefanjan profetia ei jätä epäilyn sijaa sille, että tuo päivä yllättää pahaa aavistamattomat ihmiset äkkiä. – Sef. 2:3, UM; 1:14, 15; 3:8.

12. Mikä peruste rohkeudelle Sefanjan kirjassa annetaan niille, jotka ’etsivät Jehovaa’?

¹² Tämä sanoma siis ennakoi tuhoa niille, jotka tekevät syntiä Jehovaa vastaan, mutta tarjoaa valoisia ennakkovälähdyksiä siunauksista niille, jotka katuvina ’etsivät Jehovaa’. Nämä katuvat voivat rohkaista mielensä, sillä Sefanja sanoo, että ”Israelin kuningas, Jehova, on keskelläsi”. Siionin ei ole aika pelätä eikä antaa käsiensä vaipua toimettomuuteen. On aika luottaa Jehovaan. ”Väkevänä hän pelastaa. Hän riemuitsee sinusta iloiten. Hän vaikenee rakkaudessaan. Hän iloitsee sinusta onnen huudoin.” Onnellisia ovat myös ne, jotka ’etsivät ensin hänen valtakuntaansa’ odottaen hänen rakkaudellista suojelustaan ja ikuisia siunauksia! – 3:15–17, UM.

[Alaviitteet]

Raamatun 37. kirja: Haggai

Kirjoittaja: Haggai

Kirjoituspaikka: Jerusalem

Kirjoitus päättyi: 520 eaa.

Tapahtumien aika: 112 päivää (520 eaa.)

1, 2. Mitä tietoja esitetään profeetta Haggaista, ja mikä oli hänen kaksipuolinen sanomansa?

HÄNEN nimensä oli Haggai, hän oli profeetta ja ”Jehovan sanansaattaja”, mutta mikä oli hänen syntyperänsä? (Hagg. 1:13, UM) Kuka hän oli? Haggai on kymmenes niin sanotuista pienistä profeetoista, ja hän oli ensimmäinen niistä kolmesta, jotka palvelivat profeettoina juutalaisten palattua kotimaahansa vuonna 537 eaa.; muut kaksi olivat Sakarja ja Malakia. Haggain nimen (hepreaksi Ḥag·gajʹ) merkitys on ’juhla[n aikaan syntynyt]’. Tämä saattaa viitata siihen, että hän syntyi jonakin juhlapäivänä.

² On järkevää päätellä juutalaisen perimätiedon mukaisesti, että Haggai syntyi Babylonissa ja palasi Jerusalemiin Serubbaabelin ja ylimmäisen papin Joosuan mukana. Haggai palveli rinta rinnan profeetta Sakarjan kanssa, ja Esran 5:1:ssä ja 6:14:ssä noiden kahden osoitetaan kannustaneen pakkosiirtolaisia ryhtymään uudelleen temppelin rakennustyöhön. Hän oli Jehovan profeetta kahdessa suhteessa: sekä kehottaessaan juutalaisia täyttämään velvollisuutensa Jumalaa kohtaan että ennustaessaan muun muassa kaikkien kansakuntien horjuttamisen. – Hagg. 2:6, 7, UM.

3. Mitä juutalaiset eivät olleet käsittäneet pakkosiirtolaisuudesta palaamisensa tarkoitukseksi?

³ Miksi Jehova valtuutti Haggain tehtävään? Seuraavasta syystä: Kyyros oli antanut vuonna 537 eaa. säädöksen, joka salli juutalaisten palata kotimaahansa rakentamaan uudelleen Jehovan huonetta. Nyt oli kuitenkin vuosi 520 eaa., eikä temppeli ollut läheskään valmis. Kaikkien näiden vuosien kuluessa juutalaiset olivat antaneet vihollisen vastustuksen sekä oman apatiansa ja materialismin estää heitä panemasta täytäntöön paluunsa varsinaista tarkoitusta. – Esra 1:1–4; 3:10–13; 4:1–24; Hagg. 1:4.

4. Mikä oli estänyt temppelin rakennustyötä, mutta miten asiat kehittyivät, kun Haggai alkoi profetoida?

⁴ Kuten kertomus osoittaa, temppelin perustus oli tuskin laskettu (vuonna 536 eaa.), kun ”maan kansa sai Juudan kansan kädet herpoamaan ja pelotti heidät rakentamasta. Ja ne palkkasivat heitä vastaan neuvonantajia, jotka tekivät heidän hankkeensa tyhjäksi.” (Esra 4:4, 5) Lopulta vuonna 522 eaa. nämä ei-juutalaiset vastustajat onnistuivat hankkimaan virallisen kiellon työlle. Haggai alkoi profetoida Persian kuninkaan Dareios Hystaspeen hallituskauden toisena vuonna eli vuonna 520 eaa., ja se kannusti juutalaisia ryhtymään jälleen temppelin rakennustyöhön. Tällöin lähialueiden käskynhaltijat lähettivät Dareiokselle kirjeen ja pyysivät päätöstä asiassa; Dareios saattoi jälleen voimaan Kyyroksen säädöksen ja tuki juutalaisia heidän vihollisiaan vastaan.

5. Mikä todistaa Haggain kirjan kuuluvan Raamatun kaanoniin?

⁵ Juutalaisten keskuudessa ei ole koskaan ollut epäilystäkään siitä, että Haggain profetia kuuluu heprealaiseen kaanoniin, ja tätä tukee myös se, että hänen sanotaan Esran 5:1:ssä ennustaneen ”Israelin Jumalan nimeen”, ja häneen viitataan myös Esran 6:14:ssä. Hänen profetiansa kuuluu ’Jumalan henkeyttämään koko Raamattuun’, mistä on todisteena se, että Paavali lainaa sitä Heprealaiskirjeen 12:26:ssa: ”Nyt hän on luvannut sanoen: ’Vielä kerran minä panen liikkeelle, en ainoastaan maata, vaan myös taivaan.’” – Hagg. 2:6.

6. Mistä Haggain profetia koostuu, ja miten Jehovan nimeä korostetaan?

⁶ Haggain profetia käsittää neljä 112 päivän kuluessa esitettyä sanomaa. Hänen tyylinsä on yksinkertaista ja suoraa, ja hän korostaa erittäin huomattavalla tavalla Jehovan nimeä. Hän mainitsee 38 jakeessaan Jehovan nimen 35 kertaa (UM), joista 14 kertaa ilmauksessa ”armeijoiden Jehova”. Hän ei jätä pienintäkään epäilystä siitä, että hänen sanomansa on Jehovalta: ”Haggai, Jehovan sanansaattaja, sanoi edelleen kansalle Jehovalta saamansa sanansaattajanvaltuutuksen mukaisesti: ’”Minä olen teidän kanssanne”, lausuu Jehova.’” – 1:13, UM.

7. Mitä Haggai kannusti juutalaisia tekemään, ja mikä oli hänen sanomansa pääajatus?

⁷ Elettiin hyvin tärkeää aikaa Jumalan kansan historiassa, ja Haggain työ osoittautui erittäin hyödylliseksi. Hän ei ollut vähimmässäkään määrin vastahakoinen suorittamaan tehtäväänsä profeettana, eikä hän kaunistellut juutalaisille osoittamiaan sanoja. Hän sanoi heille kiertelemättä, että oli aika lakata vitkastelemasta ja tarttua toimeen. Oli aika rakentaa uudelleen Jehovan huone ja ennallistaa puhdas palvonta, mikäli he halusivat iloita Jehovan kädestä tulevasta menestyksestä. Koko Haggain sanoman pääajatuksena on se, että jos joku haluaa saada siunauksia Jehovalta, hänen on palveltava tosi Jumalaa ja tehtävä se työ, jonka Jehova käskee tehdä.

HAGGAIN KIRJAN SISÄLTÖ

8. Miksi Jehova ei siunaa juutalaisia aineellisesti?

⁸ Ensimmäinen sanoma (1:1–15). Tämä kohdistetaan käskynhaltija Serubbaabelille ja ylimmäiselle papille Joosualle, mutta kansan kuullen. Ihmiset ovat sanoneet: ”Aika ei ole tullut rakentaa Herran huonetta.” Haggain kautta Jehova tekee tutkivan kysymyksen: ”Onko sitten aika teidän asua panelilla kaunistetuissa huoneissanne, kun tämä huone on rauniona?” (1:2, 4) He ovat kylväneet paljon aineellisesti, mutta se on tuonut heille vain vähän ruokaa, juomaa ja vaatteita. ”Kohdistakaa sydämenne teihinne”, kehottaa Jehova. (1:7, UM) On korkea aika tuoda hirsiä ja rakentaa temppeli, jotta Jehova tulisi kirkastetuksi. Juutalaiset pitävät hyvää huolta omista taloistaan, mutta Jehovan huone on autiona. Sen vuoksi Jehova on pidättänyt taivaan kasteen ja pellon kasvun ja siunauksensa ihmiseltä ja hänen uurastukseltaan.

9. Miten Jehova herättää juutalaiset ryhtymään työhön?

⁹ He tosiaan oivaltavat asian ytimen! Haggai ei ole profetoinut turhaan. Hallitsijat ja kansa alkavat ”kuunnella Jehovan, Jumalansa, ääntä”. Jehovan pelko syrjäyttää ihmispelon. Jehova vakuuttaa sanansaattajansa Haggain kautta: ”Minä olen teidän kanssanne.” (1:12, 13, UM) Jehova itse herättää käskynhaltijan hengen, ylimmäisen papin hengen ja kansansa jäännöksen hengen. He ryhtyvät työhön täsmälleen 23 päivää Haggain profetoimisen alusta laskien välittämättä Persian hallituksen virallisesta kiellosta.

10. Mitä mieltä jotkut juutalaiset ovat siitä temppelistä, jota he ovat rakentamassa, mutta mitä Jehova lupaa?

¹⁰ Toinen sanoma (2:1–9). Vajaan kuukauden kuluttua rakennustoiminnan elpymisestä Haggai esittää toisen henkeytetyn sanomansa. Se osoitetaan Serubbaabelille, Joosualle ja jäljellä olevalle kansalle. Ilmeisesti joistakuista pakkosiirtolaisuudesta palanneista juutalaisista, jotka olivat nähneet aikaisemman Salomon temppelin, tuntui siltä, ettei tämä temppeli olisi mitään siihen verrattuna. Mutta mitä armeijoiden Jehova lausuu? ’Olkaa lujat ja tehkää työtä, sillä minä olen teidän kanssanne.’ (2:4, UM) Jehova muistuttaa heitä heidän kanssaan tekemästään liitosta ja kieltää heitä pelkäämästä. Hän vahvistaa heitä sillä lupauksella, että hän järkyttää kaikki kansakunnat ja saa niiden halutut tulemaan ja että hän täyttää huoneensa kunnialla. Tämän myöhemmän huoneen kunnia tulee vielä suuremmaksi kuin aikaisemman huoneen, ja hän antaa tässä paikassa rauhan.

11. a) Mitä vertauskuvaa käyttäen Haggai osoittaa pappien laiminlyönnin? b) Mitä siitä on seurannut?

¹¹ Kolmas sanoma (2:10–19). Kaksi kuukautta ja kolme päivää myöhemmin Haggai puhuu papeille. Hän käyttää vertauskuvaa tehdäkseen asiansa selväksi. Jos pappi kantaa pyhää lihaa ja koskettaa jotakin muuta ruokaa, tuleeko se siitä pyhäksi? Vastaus on kielteinen. Tekeekö jonkin epäpuhtaan, esimerkiksi ruumiin, koskettaminen sitä koskettavan epäpuhtaaksi? Vastaus on myönteinen. Sitten Haggai soveltaa tämän vertauskuvan. Maan kansa on epäpuhdas, koska se on laiminlyönyt puhtaan palvonnan. Kaikki, mitä he uhraavat, on epäpuhdasta Jehova Jumalan silmissä. Sen vuoksi Jehova ei ole siunannut heidän työtään ja on lisäksi lähettänyt heille paahtavan kuumuuden, viljaruosteen ja raesateen. Muuttakoot he tiensä. Silloin Jehova siunaa heitä.

12. Minkä sanoman Haggai lopuksi kohdistaa Serubbaabelille?

¹² Neljäs sanoma (2:20–23). Haggai esittää tämän sanoman samana päivänä kuin kolmannen sanoman, mutta se kohdistetaan Serubbaabelille. Jälleen Jehova puhuu ’taivaiden ja maan järkyttämisestä’, mutta tällä kertaa hän menee pitemmälle puhuen kansojen valtakuntien täydellisestä tuhosta. Monia syöstään maahan, ”kukin veljensä miekkaan”. (2:21, 22, UM) Haggai päättää profetiansa vakuuttaen Jehovan suosion olevan Serubbaabelin yllä.

MIKSI HYÖDYLLINEN

13. Mitä välitöntä hyötyä oli Haggain profetoimisesta?

¹³ Haggain kautta välitetyt Jehovan neljä sanomaa olivat hyödyllisiä tuon ajan juutalaisille. Heitä rohkaistiin tarttumaan heti työhön, ja neljässä ja puolessa vuodessa temppeli saatiin valmiiksi tosi palvonnan edistämiseksi Israelissa. (Esra 6:14, 15) Jehova siunasi heidän innokasta toimintaansa. Tänä temppelin rakentamisaikana Persian kuningas Dareios tutki valtion asiakirjoja ja vahvisti uudelleen Kyyroksen säädöksen. Temppelityö saatettiin siksi päätökseen Dareioksen tukiessa sitä virallisesti. – Esra 6:1–13.

14. Mitä viisaita neuvoja Haggai esittää meidän ajallemme?

¹⁴ Profetia sisältää viisaita neuvoja myös meidän ajallemme. Miten niin? Ensinnäkin siinä korostetaan sitä, miten tarpeellista ihmisen on panna Jumalan palvonnan edut omien henkilökohtaisten etujensa edelle. (Hagg. 1:2–8; Matt. 6:33) Siinä tehdään selväksi myös se, että itsekkyys on itsensä tuhoamista, että on turhaa tavoitella aineellista; vain Jehovan suoma rauha ja siunaus tekevät rikkaaksi. (Hagg. 1:9–11; 2:9; Sananl. 10:22) Siinä tähdennetään myös sitä, että Jumalan palveleminen ei itsessään tee ketään puhtaaksi, jollei se ole nuhteetonta ja kokosieluista, ja että sitä ei saa saastuttaa epäpuhtaalla käytöksellä. (Hagg. 2:10–14; Kol. 3:23; Room. 6:19) Siinä osoitetaan, että Jumalan palvelijat eivät saa olla pessimistejä, jotka katselevat taakseen ”vanhoihin hyviin aikoihin”, vaan heidän tulee katsoa eteenpäin, ’kohdistaa sydämensä teihinsä’ ja pyrkiä tuottamaan kunniaa Jehovalle. Silloin Jehova on heidän kanssaan. – Hagg. 2:3, 4; 1:7, 8, 13, UM; Fil. 3:13, 14; Room. 8:31.

15. Mitä Haggain kirja osoittaa innokkaan tottelevaisuuden seurauksista?

¹⁵ Kun juutalaiset pääsivät vauhtiin temppelin rakennustyössä, Jehova osoitti heille suopeutta, ja he menestyivät. Esteet poistuivat. Työ saatiin valmiiksi ripeästi. Peloton, innokas toiminta Jehovan puolesta palkitaan aina. Vaikeudet, niin todelliset kuin kuvitellutkin, voidaan voittaa ilmaisemalla pelotonta uskoa. ”Jehovan sanan” totteleminen tuottaa tuloksia. – Hagg. 1:1, UM.

16. Mikä suhde Haggain profetialla on Valtakunnan toivoon, ja mihin palvelukseen sen tulisi kannustaa meitä nykyään?

¹⁶ Mitä on sanottava siitä ennustuksesta, että Jehova ’järkyttää taivaat ja maan’? Apostoli Paavali soveltaa Haggain 2:6:n (UM) seuraavasti: ”Mutta nyt hän [Jumala] on luvannut sanoen: ’Vielä kerran minä panen liikkeelle, en ainoastaan maata, vaan myös taivaan.’ Mutta ilmaus ’vielä kerran’ merkitsee sen poistamista, mikä tehtynä järkkyy, jotta se, mikä ei järky, pysyisi. Siksi, koska me saamme valtakunnan, joka ei voi järkkyä, olkoon meillä jatkuvasti ansaitsematon hyvyys, jonka välityksellä voimme otollisesti suorittaa Jumalalle pyhää palvelusta jumalanpelossa ja pelonomaisessa kunnioituksessa. Sillä meidän Jumalamme on myös kuluttava tuli.” (Hepr. 12:26–29) Haggai osoittaa, että tämä järkyttäminen tapahtuu ’valtakuntien valtaistuimen kukistamiseksi ja kansojen valtakuntien voiman tuhoamiseksi’. (Hagg. 2:21, 22, UM) Lainatessaan ennustusta Paavali puhuu vastakohtana Jumalan valtakunnasta, ”joka ei voi järkkyä”. Tarkastellessamme tätä Valtakunnan toivoa olkaamme siis ’lujia ja tehkäämme työtä’ suorittaen Jumalalle pyhää palvelusta. Muistakaamme myös, että ennen kuin Jehova kukistaa maan kansakunnat, saatetaan jotakin kallisarvoista liikkeelle tulemaan ulos niiden keskeltä elossa säilymistä varten: ”’Minä järkytän kaikki kansakunnat, ja kaikkien kansakuntien haluttujen täytyy tulla, ja minä täytän tämän huoneen kunnialla’, on armeijoiden Jehova sanonut.” – 2:4, 7, UM.