-
Vakuuttuneen uskon perustusVartiotorni 1981 | 15. syyskuuta
-
-
Vakuuttuneen uskon perustus
JOTKUT, joiden mielestä usko on epäkäytännöllistä, eivät ole koskaan syvällisesti ajatelleet, onko uskolle olemassa luja perustus. Oletko sinä ajatellut sitä?
Jos haluaisit tutkia asiaa, niin mistä aloittaisit ja mikä todistus vaikuttaisi siihen? Voisit tarkastella monia asioita ympärilläsi olevasta maailmasta ja valita asiaankuuluvat seikat.
ERITTÄIN SUURTA JA ERITTÄIN PIENTÄ
Voitaisiin sanoa, että saattaisit tutkia erittäin suurta – loputtomalta näyttävää avaruutta – tai erittäin pientä – meissä itsessämme ja ympärillämme olevassa maailmassa olevia mikroskooppisen pieniä osasia. Kumpaa tahansa tutkisitkin, voisit löytää syitä uskoa Luojaan. – 1. Moos. 1:1; 2:1–4.
Noin 3 000 vuotta sitten Elihu-niminen mies Lähi-idässä sanoi: ”Luo silmäsi taivaalle ja näe.” (Job 35:5) Hän oli sitä mieltä, että todistus Luojasta oli havaittavissa ylhäällä olevissa taivaissa. Elihu ei tietenkään paljain silmin voinut nähdä kuin vajaat 5 000 linnunratajärjestelmämme yli 100 000 000 000 tähdestä. Hän ei voinut tietää, että on olemassa miljardeja galakseja, joissa kussakin on miljardeja tähtiä. Mutta jos hän olisi voinut tietää sen, niin kuin me nykyään tiedämme, niin luuletko, että se olisi heikentänyt hänen uskoaan Jumalaan? Vai olisiko tämä tieto vahvistanut hänen uskoaan? Jonkin verran myöhemmin psalminkirjoittaja Daavid sanoi: ”Taivaat julistavat Jumalan kunniaa, taivaanvahvuus ilmoittaa hänen kättensä tekoja.” – Ps. 19:2.
Nyt tiedemiehet ovat tutkineet aurinkokuntaa avaruusaluksilla, nähneet ulkoavaruuteen kaukoputkilla ja kuunnelleet kaikkeuden etäisistä osista tulevia ääniä radioteleskoopeilla. Tällainen lisääntynyt tieto on antanut lisää syitä uskoa Jumalaan.
Fyysikko Wernher von Braun, Yhdysvaltain ilmailu- ja avaruushallituksen NASAn avaruuslentokeskuksen entinen johtaja, kirjoitti: ”1800-luvun materialistit ja heidän 1900-luvun marxilaiset perillisensä yrittivät sanoa meille, että kun tiede antaa meille enemmän tietoa luomakunnasta, niin me voisimme elää ilman uskoa Luojaan. Tähän mennessä kuitenkin jokainen uusi ratkaisu on saanut meidät tekemään uusia kysymyksiä. Mitä paremmin ymmärrämme . . . galaksien mestarillista suunnitelmaa, sitä enemmän meillä on syytä hämmästellä Jumalan luomakunnan ihmeellisyyttä.”
Samaan johtopäätökseen voidaan tulla, jos siirrymme suunnattomasta kaikkeudesta tutkimaan oman elimistömme pienen pieniä yksityiskohtia. Daavid sanoi Jumalasta: ”Sinä olet luonut koko elimistöni, sinä olet kutonut minut äitini kohdussa. . . . Sinun tekosi ovat ihmeelliset.” (Ps. 139:13, 14, Psalmit nykysuomeksi) Toimiessaan vuosikausia neurokirurgina lääket. tri professori Robert J. Whitella on ollut tilaisuus tutkia ihmisaivoja hyvin läheisesti. Hän sanoo:
”Potilaitteni yhteydessä saamani kokemukset ja aivojen salaisuuksien paljastamiseksi suorittamani neurologiset tutkimukset ovat saaneet minut tuntemaan entistä enemmän kunnioitusta aivoja kohtaan. Minulla ei ole mitään muuta valinnanvaraa kuin tunnustaa jonkin Korkeamman Älyn olemassaolo, joka on suunnitellut ja kehittänyt uskomattoman aivojen ja mielen välisen suhteen – joka on paljon ihmisen käsityskyvyn yläpuolella.”
Jos sinulla olisi mahdollisuus tutkia ihmissolun rakennetta, havaitsisit paljon syitä uskoa Luojaan. Solu on jokaisen maan päällä olevan elollisen perusosa. Sinun elimistösi koostuu noin 100 000 000 000 000 pienestä solusta. Mutta jokainen niistä on hämmästyttävän monimutkainen ja hyvin suunniteltu.
Ruumiisi jokaisessa solussa on esimerkiksi kymmeniätuhansia geenejä ja paljon puhuttu DNA, joka sanoo solulle, kuinka sen tulee toimia ja lisääntyä. Se määräsi hiustesi värin, kasvunopeutesi ja lukemattomat muut yksityisseikat. Kysy itseltäsi: kuinka on mahdollista, että kaikki tämä tieto voi sisältyä jokaisen soluni DNA:han?
Tri Zev Zahavy kertoo kirjassaan Whence and Wherefore (1978) keskustelusta, joka käytiin Cornellin yliopiston lääketieteellisen tiedekunnan biokemian tunnilla. Professori käsitteli ”DNA:n ohjelmoituja molekyylejä”. Me luemme:
”Luokka koostui nuorista opiskelijoista, jotka olivat kasvaneet tietokonetekniikan aikakautena ja olivat siksi varsin hyvin perillä siitä, kuinka tarpeellinen osa ohjelmoijalla on tietokoneohjelman laatimisessa. ’Ohjelmoitujen molekyylien’ mainitseminen sai yhden oppilaista valppaana esittämään kysymyksen.
”’Jos RNA- ja DNA-rakenteet on ohjelmoitu toimimaan ja lisääntymään tiettyjen kaavojensa mukaan’, hän kysyi, ’niin mistä nämä ohjelmat tulevat?’
”Professori vastasi arvoituksellinen hymy huulillaan: ’Vaihtelevuuden Aikaansaajalta [Generator of Diversity] tietenkin.’
”Hämmentynyt oppilas huudahti kysyvänä: ’Vaihtelevuuden Aikaansaajaltako? Kuka sellainen on?’
”’Luulen, että Hänet tunnetaan paremmin nimikirjaimistaan’, kuului ystävällisen neuvonantajan vastaus.”
Professori tarkoitti tietenkin Jumalaa merkitsevän englanninkielisen sanan GOD kirjaimia.
Niin, luomakunnan erittäin suurten tai erittäin pienten piirteitten tutkiminen antaa lujan perustan vakuuttuneelle uskolle Jumalaan. Ehkä haluaisit vielä kuitenkin tietää, onko sellainen usko tänä aikana käytännöllistä.
[Kuva s. 5]
Osa DNA-molekyylia
-
-
Usko on käytännöllistä!Vartiotorni 1981 | 15. syyskuuta
-
-
Usko on käytännöllistä!
Todistus keskitysleireiltä
KESKITYSLEIRIT – mitä ne tuovat mieleesi?
Ehkä mieleesi muistuu kuvia pelästyneistä ihmisistä, joita ajetaan junanvaunuista kohti kuolemaansa. Tai ehkä mieleesi piirtyy liikarasittuneita, puoliksi nälkiintyneitä vankeja, jotka on pakotettu elämään omien ulosteittensa keskellä ja kärsimään sairauksista. Tai epäinhimillisiä lääketieteellisiä kokeiluja tai uuneja, joissa poltettiin lukemattomia ihmisruumiita.
Tällaiset seikat ovat osa noiden kauhistuttavien leirien luomaa kuvaa.
Mutta niihin liittyy muutakin huomionarvoista. Niin kauhistuttavia kuin natsileirit olivatkin, sadattuhannet niissä olevat miehet ja naiset yrittivät elää. He kamppailivat päivästä toiseen pysyäkseen elossa sairaudesta, pieksemisistä, uupumuksesta ja umpimähkäisistä tappamisista huolimatta. He yrittivät syödä, pysyä lämpiminä ja välttää sairauksia. Heidän täytyi tehdä työtä, nukkua ja olla tekemisissä ympärillään olevien kanssa.
Niinpä hirvittävyydestään huolimatta – tai ehkä juuri sen takia – natsien keskitysleirit ovat paikka, josta voimme etsiä todistusta uskon käytännöllisyydestä. Vaikka emme ehkä henkilökohtaisesti koskaan joutuisikaan elämään sellaisilla leireillä, me voimme hyötyä niihin liittyvistä opetuksista.
MONET MENETTIVÄT USKON
Yksi leirien merkittävä vaikutus oli uskon menetys. Kirjailija Philip Yancy selittää: ”Jotkut elossa säilyneet menettivät uskonsa Jumalaan. Varsinkin juutalaiset olivat vaikutuksille alttiita: heidät oli kasvatettu uskomaan, että he olivat valittu kansa, mutta yhtäkkiä he havaitsivatkin, kuten muuan juutalainen katkerana sanoi: ’Hitler on ainoa, joka on pitänyt lupauksensa.’”
Elie Wiesel kuvailee, millainen vaikutus oli erään nuoren pojan hirttämisen näkemisellä. SS kokosi vangit hirsipuitten eteen. Kun poika kuoli hitaasti, eräs vanki huusi: ”Missä on Jumala nyt?” Wiesel sanoo: ”Ja kuulin äänen sisässäni vastaavan hänelle: ’Missä Hän on? Hän on täällä – Hän riippuu täällä hirsipuussa . . .”’
-