– Sananl. 14:29, 30; 2. Kor. 7:1; Gal. 5:19–23.

Apostoli Paavali osoittaa meille edelleen, kuinka voimme luottaa täysin Jumalaan kriisiaikoina, esimerkiksi sairauden kohdatessa. Tämä poistaa paljon huolestuneisuutta ja tuottaa ”Jumalan rauhan, joka ylittää kaiken ajatuksen”. Sellainen mielenrauha tuottaa epäilemättä psykosomaattista hyötyä sairauden aikana potilaan tarvitsematta turvautua uskolla parantamiseen. – Fil. 4:6, 7.

Tämän lisäksi Raamattu ilahduttaa meitä kuvailemalla, millaiset olosuhteet tulevat vallitsemaan kautta maapallon sen jälkeen, kun Valtakunta, se taivaallinen hallitus josta Jeesus saarnasi, on täysin poistanut nykyisen itsekkään ja väkivaltaisen asiainjärjestelmän. Tällaiset kuvaukset ovat sitäkin innostavampia, kun ymmärrämme, että niiden toteutumisen aika on hyvin lähellä.

Apostoli Pietari sanoi, että Jeesuksen ihmeteot olivat ”tunnusmerkkejä” ja ”ennakoivia ihmeitä”. (Apt. 2:22) Ne olivat ”tunnusmerkkejä” siitä, että Jeesuksen sanoma oli totuus, ja ne olivat ”ennakoivia ihmeitä” siitä, mitä Jehova Jumala valtuuttaa hänet tekemään ihmiskunnan hyväksi, kun Jumalan valtakunta aikaansaa Hänen tahtonsa tapahtumisen koko maan päällä. Kuvittele sitä parannus- ja ennallistustyötä, joka silloin tapahtuu!

Kuvaillessaan tämän tulevan parantamistoiminnan tulosta Ilmestyskirja sanoo: Jumala ”on pyyhkivä kaikki kyyneleet heidän silmistään, eikä kuolemaa ole enää oleva, eikä surua eikä parkua eikä kipua ole enää oleva. Entiset ovat kadonneet.” Tämä on luotettava lupaus. Silloin eivät toiveet petä, sillä Jumala itse sanoo: ”Kirjoita, koska nämä sanat ovat luotettavat ja todet.” – Ilm. 21:4, 5.

Aiheuttaako sairauden ja kuoleman ongelma sinulle huolta? Useimmille meistä se aiheuttaa. Miksi et siis tutkisi tarkemmin näitä Jumalan lupauksia? Tulet toteamaan ne paljon uskolla parantamista luotettavammiksi ja tyydyttävämmiksi.

Lähetysinto – tosi kristittyjen tunnusmerkki

”EIKÄ heillä ollut vapaata aikaa edes aterian syömiseen.” Nämä sanat kuvailevat lyhyesti Jeesuksen Kristuksen tahtia ja intoa, kun hän suoritti taivaalliselta Isältään saamaansa lähetystehtävää. (Mark. 6:31) Hän oli niin kokosieluinen, että hän saattoi sanoa: ”Minun ruokani on, että minä teen hänen tahtonsa, joka on lähettänyt minut, ja vien päätökseen hänen työnsä.” (Joh. 4:34) Jeesus kulki ristiin rastiin maata saarnatessaan ”hyvää uutista”. (Luuk. 8:1) Mikä lähetysinnon näyte!

Tämän työn jouduttamiseksi Jeesus valitsi rukouksen avulla kaksitoista opetuslasta ja lähetti heidät vuonna 31. Hän neuvoi heitä: ”Älkää lähtekö kansojen luo johtavalle tielle . . . vaan menkää sen sijaan jatkuvasti Israelin huoneen kadonneitten lampaiden luo. Kun menette, saarnatkaa sanoen: ’Taivasten valtakunta on tullut lähelle.’” (Matt. 10:5–7) Siihen aikaan ei annettu perinpohjaisia ohjeita ainoastaan siitä, kuinka työtä piti tehdä, vaan nämä sanat myös rajoittivat erikoisesti heidän saarnaamisalueensa. Näillä alueilla he ja heidän Herransa uurastivat innokkaasti vuoteen 33 saakka.

Muistaessaan nämä aluerajoitukset jotkut Jeesuksen opetuslapset ovat saattaneet olla hämmästyneitä sen johdosta, mitä Jeesus sanoi juuri ennen kuolemaansa. Jeesus esitti heille ”asiainjärjestelmän” lopun ilmaisevan ”tunnusmerkin” ja ennusti, että ”hyvä uutinen” saarnattaisiin silloin koko asutussa maassa ”todistukseksi kaikille kansoille”, ennen kuin tuo loppu tulisi. Myöhemmin ylösnoussut Jeesus tähdensi opetuslapsilleen, että heidän oli määrä ’tehdä opetuslapsia kaikkien kansojen ihmisistä’. Lopuksi juuri ennen taivaaseen nousemistaan hän sanoi opetuslapsilleen: ”Te saatte voimaa, kun pyhä henki tulee päällenne, ja te tulette olemaan todistajiani sekä Jerusalemissa että koko Juudeassa ja Samariassa ja maan ääriin asti.” – Matt. 24:3, 14; 28:19; Apt. 1:8.

Helluntaina vuonna 33 tapahtui luvattu pyhän hengen vuodatus, ja Pietari valtuutettiin käyttämään ensimmäistä ’valtakunnan avainta’. Seuraus oli, että noin 3 000 juutalaista ja käännynnäistä tuli kristityksi. (Matt. 16:18, 19; Apt. 2:1–4, 14–41) Seuraavien kolmen ja puolen vuoden aikana Pietari käytti vielä kahta ’avainta’, niin että lähetystyö saavutti todella kaikkien kansojen ihmiset. (Apt. 8:14–17; 10:23–48) Pyhä henki oli tosiaan antanut ”voimaa”, niin että sama lähetyshenki jota Jeesus oli ilmaissut oli jälleen hyvin ilmeinen! Kertomus näiden varhaiskristittyjen lähetystyöstä, joka esitetään Raamatussa Apostolien tekojen kirjassa, todistaa selvästi suunnattomasta innosta. Apostoli Paavali on varmaan iloinnut kyetessään sanomaan noin vuonna 61, että ”hyvä uutinen” oli ”saarnattu kaikessa luomakunnassa, joka taivaan alla on”! – Kol. 1:23.

LÄHETYSINTO ELPYNYT NYKYAIKANA

Mutta ennustetun luopumuksen ja sen yhteydessä tapahtuneen Jumalan hengen häviämisen mukana tämä lähetysinto katosi yli 1 700 vuodeksi. Sen sijasta kristikunta turvautui sodan miekkaan, siirtomaavaltaan ja muihin epäraamatullisiin keinoihin ”käännynnäisten” tekemiseksi. Oliko Kristuksen ja hänen tosi opetuslastensa lähetyshenki kadonnut iäksi? Niin ei voinut olla, sillä Jeesus itse oli ennustanut, että Valtakunnan hyvää uutista saarnattaisiin koko asutussa maassa todistukseksi kaikille kansoille hänen vuonna 1914 alkaneen läsnäolonsa aikana.

1870-luvulla kävi ilmi, että Jumalan pyhä henki oli Charles T. Russellin ja hänen yhteydessään olevien vilpittömien raamatuntutkijoitten kanssa. Niinpä aito lähetysinto tuli jälleen ilmeiseksi. Pian raamatuntutkijoitten eklesioita (seurakuntia) ilmaantui kautta Pohjois-Amerikan mantereen. Ensimmäinen Vartiotorni-seuran haaratoimisto Yhdysvaltojen ulkopuolella perustettiin Lontooseen vuonna 1900. Russell teki saarnamatkoja Eurooppaan, ja hänen toisella matkallaan vuonna 1903 perustettiin Seuran haaratoimisto Saksaan. Seuraavana vuonna perustettiin jälleen uusi haaratoimisto, tällä kertaa Australiaan, missä lähetystyö oli alkanut edellisenä vuonna. Vuosina 1911 ja 1912 Russell ja muut tekivät maailmanmatkan ja saarnasivat esimerkiksi Singaporessa, Filippiineillä, Kiinassa ja Japanissa. Tosiaankin lähetysinto, josta Jeesus antoi hyvän esimerkin, oli jälleen hyvin ilmeinen. Mutta niin kuin oli Jeesuksen tapauksessa, heidänkin todistusintonsa kiihotti Saatanan avoimeen vastustukseen. Niinpä lähetystyö ei jäänyt vaille ongelmia ja koettelemuksia.

Vuonna 1915 veli Russell esitti sellaisen mielipiteen että lähetystyötä oli vielä paljon tehtävänä. Mutta vuonna 1916 hän päätti maallisen vaelluksensa. Ilmaisisiko tämä pieni vainottujen kristittyjen joukko edelleen lähetysintoa? Se ilmaisi. J. F. Rutherford, Seuran toinen presidentti, kannusti voimakkaasti kaikkia näitä kristittyjä (jotka nykyään tunnetaan Jehovan todistajina) osallistumaan innokkaasti lähetystyöhön. Niitä, jotka kykenivät muuttamaan ulkomaille, kehotettiin tekemään niin, ja niinpä pieniä ryhmiä meni Afrikkaan, Intiaan, Burmaan, Thaimaahan, Kiinaan ja monille merten saarille. Toisen maailmansodan puhjetessa oli lähetystyötä ainakin jossain määrin tehty yli 60 maassa. Jotkut, jotka silloin menivät näihin kaukaisiin paikkoihin, palvelevat niissä edelleen 40–50 vuoden jälkeen!

UUSI JÄRJESTELY EDISTÄÄ ULKOMAISTA LÄHETYSTYÖTÄ

Toinen maailmansota rajoitti suuresti monissa näissä maissa tehtyä lähetystyötä. Johtaisiko tämä sota suoraan Harmagedoniin? (Ilm. 16:14, 16, Kirkkoraamattu) Päättyisikö Jeesuksen aloittama lähetystyö? Näihin kysymyksiin saatiin vastaus Ilmestyksen 17:8:n selvemmästä ymmärryksestä, joka esitettiin yleisöpuheessa ”Rauha – voiko se kestää?” Jehovan todistajien vuoden 1942 konventissa. Tästä puheesta todistajat saivat tietää, että olisi oleva sodanjälkeinen rauhankausi. Tämä mielessään N. H. Knorr, Vartiotorniseuran kolmas presidentti, teki yhdessä muiden Vartiotorni-seuran johtokunnan jäsenten kanssa suunnitelmia tämän odotettavissa olevan rauhankauden hyväksikäyttämisestä.

Suunniteltiin perustaa koulu, jonka tarkoitus oli erikoisesti valmentaa kristittyjä ulkomaiseen lähetyspalvelukseen, ja lisäksi suunniteltiin seurakuntiin enemmän valmennusta paikallisen lähetystyön suorittamista varten. 1. helmikuuta 1943 Vartiotornin Raamattukoulun Gileadin ensimmäinen kurssi aloitti opiskelunsa. Millaista uskoa se edustikaan! Ei ollut käytännöllisesti katsoen vielä yhtään maata, johon näitä lähetystyöntekijöitä olisi voitu lähettää. Mutta heitä valmennettiin luottaen siihen, että tulisi rauhankausi, jota voitaisiin käyttää hyväksi.

Lopulta useimmat Gilead-koulun ensimmäisiltä kursseilta valmistuneet lähetystyöntekijät saattoivat päästä Keski- ja Etelä-Amerikan maihin ja Karibianmeren saarille, missä he voivat käyttää saamaansa valmennusta toisten hyödyksi. Noihin aikoihin oli paljon ongelmia voitettavana. Asunnon saaminen, kieli, tullimuodollisuudet, elintarvikkeet, papiston vastustus ja taikauskoiset käsitykset lisäsivät kaikki niitä vaikeuksia, jotka näiden uusien lähetystyöntekijöiden oli voitettava. Useimmissa näistä maista vain yksi ihminen tai pari oli kiinnostunut tai toimi kristillisessä todistustyössä, kun lähetystyöntekijät saapuivat. Mutta kaikista vastuksista huolimatta monet näistä ensimmäisistä lähetystyöntekijöistä palvelevat edelleen näissä maissa. Kuinka suuresti he iloitsevatkaan siitä, että nyt yli 380 000 todistajaa palvelee heidän kanssaan Keski- ja Etelä-Amerikassa ja Karibianmeren saarilla!

Kuinka Gilead-koulu valmensi näitä lähetystyöntekijöitä? Eräs lähetystyöntekijä, joka on palvellut 24 vuotta itämailla, kertoo: ”Koska pääasiallinen työvälineemme lähetyskentällä oli oleva Raamattu, niin kirja kirjalta ja usein jae jakeelta etenevä Raamatun tutkiminen sekä siihen liittyvä historian, maantiedon ja Raamatun aikaisten elämäntapojen opiskeleminen olivat mielestäni tärkein osa valmennustani. Lisäksi meillä oli harjoittelutunteja parantaaksemme kykyämme keskustella ihmisten kanssa ja opettaa heitä. Meitä autettiin ymmärtämään, mitkä muutokset saattaisivat olla tarpeen nauttiaksemme elämisestä uudessa ympäristössä. Toinen seikka, josta oli minulle paljon apua, oli se että asuimme viisi kuukautta Gileadissa suuressa ’perheessä’, jonka jäsenet olivat tulleet kaikenlaisista olosuhteista. Tämä auttoi minua mukautumisessa elämään ’lähetystyöperheessä’, jonka jäsenet ovat tulleet erilaisista olosuhteista.” Vuosien mittaan Gileadin oppikurssia on ajanmukaistettu, niin että se on vielä käytännöllisempi ja tehokkaampi uusien lähetystyöntekijöitten auttamisessa valmistautumaan ulkomaisia alueitaan varten.

Ketkä sitten voidaan kelpuuttaa saamaan sellaista erikoisvalmennusta? Anojien tulisi yleensä olla 21–40-vuotiaita, kenenkään ei tulisi olla heistä riippuvainen eikä heillä tulisi olla muita velvoituksia, jotka estäisivät heitä palvelemasta missä osassa maailmaa tahansa. He voivat olla naimattomia tai ainakin kaksi vuotta aikaisemmin avioituneita, ja heillä täytyy olla hyvä terveys. Heidän on täytynyt olla kasteella ainakin kolme vuotta aikaisemmin, ja heidän on täytynyt palvella ainakin viimeiset kaksi vuotta keskeytyksettä Valtakunnan kokoajanjulistajina. Anojilla täytyy myös olla aito lähetyshenki – heidän vaikuttimenaan ei tule olla seikkailunhalu, vaan halu tehdä heille annettavaa työtä. Sen vuoksi heidän vaikuttimenaan täytyy olla syvä rakkaus Jehova Jumalaa ja määräalueellaan asuvia ihmisiä kohtaan. Jos heidän vaikuttimenaan on tällainen rakkaus, niin he voivat olla todella tyytyväisiä määräalueellaan, vaikkei kaikki olisikaan niin mukavaa ja miellyttävää kuin mihin he ovat aikaisemmin tottuneet. – Luuk. 10:27.

ONKO SINULLA AITO LÄHETYSINTO?

Ilmeisesti vain verrattain pieni osa Jehovan todistajista voi palvella ulkomaisina lähetystyöntekijöinä. Mutta kaikilla Jehova Jumalan antautuneilla palvelijoilla pitäisi olla sama lähetysinto. On kuitenkin myönnettävä, että tällaisen innon ylläpitäminen vaatii ahkeruutta, sillä häiritseviä seikkoja on paljon.

Joskus oppikoulua käyvät nuoret todistajat ilmaisevat haluavansa tehdä kokoajan lähetystyöstä tavoitteensa suorittaakseen sitä joko kotimaassa tai ulkomailla. Mutta siihen mennessä, kun he voisivat olla päteviä sellaiseen erikoispalvelukseen, tuo alkuperäinen into on hävinnyt. Mitä on tapahtunut? Ovatko he sallineet maailman hengen vaikuttaa heihin? Maailman henki on mukavuudenrakkauden, nautinnontavoittelun ja kovan työn ja vastuun halveksimisen henki. Tämä henki on vaikuttanut joihinkuihin siinä määrin, etteivät he saa tyydytystä pelkästään hyvin tehdystä työstä. Monien maailmassa olevien mielestä elämänuran täytyy olla ”hauska”, ”jännittävä” tai ”kiehtova”. Muutoin se ei miellytä heitä. Sen tähden varsinkin nuorten kristittyjen miesten ja naisten on tarpeellista kysyä itseltään: Onko minuun tarttunut jossain määrin tällainen rakkaus helppoa elämää kohtaan? Onko maailman – tai jonkin muun – henki laimentanut lähetystyöintoani?

Oletpa minkä ikäinen tahansa ja vaikket voisikaan osallistua koko ajallasi lähetystyöhön kotimaassa tai ulkomailla, sinun olisi hyödyllistä tutkia itseäsi todetaksesi, onko sinulla aito lähetysinto vai ei. Jos sinusta tuntuu, että sinulta puuttuu lähetysintoa jossain määrin, niin mitä voisit tehdä asian hyväksi?

Ehkä Apostolien tekojen neljännen luvun tutkiminen auttaa sinua huomaamaan alueita, joihin sinun tulisi kiinnittää enemmän huomiota, jotta voisit jäljitellä täydemmin ensimmäisen vuosisadan kristittyjen lähetysintoa. Huomaa, että jakeen 13 mukaan vastustajat havaitsivat, että apostolit ”olivat olleet Jeesuksen kanssa”. Ehkä tämän elämän erilaiset pyrkimykset ovat rajoittaneet Raamatun tutkimisen välityksellä tapahtuvaa ’olemistasi Jeesuksen kanssa’ siinä määrin, että olet menettänyt alkuperäistä intoasi.

Jae 23 osoittaa, että vieläpä oltuaan oikeudessa apostolit niin pian kuin mahdollista kokoontuivat toisten uskovien kanssa saadakseen hengellistä rohkaisua ja lisätäkseen toinen toisensa intoa. Toisaalta kun joku sallii rentoutumisen ja muiden toimintojen, jotka eivät sinänsä ole vääriä, olla esteenä säännölliselle kokoontumiselle toisten kristittyjen kanssa, niin hänen todellinen lähetysintonsa vähitellen laimenee. Jakeisiin 24–30 muistiinmerkitty erinomainen rukous antaa lisäopastusta niille, jotka haluavat lisää intoa. Huomaa, kuinka Jeesuksen opetuslapset rukoilivat rohkeutta puhua. Tavoitteletko sinä Jumalan hengen voimaa avuksesi yhtä hartaasti kuin nuo uskovat rukouksessaan, jotta intosi lisääntyisi? Jos tavoittelet, niin voit odottaa samanlaisia tuloksia kuin on kerrottu jakeessa 31. Jehova vastasi heidän rukoukseensa, he täyttyivät pyhällä hengellä, ja he ”puhuivat Jumalan sanaa rohkeasti”.

Jeesus sanoi, että ”hyvä uutinen” saarnattaisiin koko asutussa maassa todistukseksi. Tämän etuoikeutetun työn tekemisessä jotkut kristityt ilmaisevat lähetysintoa kotialueillaan, toiset taas ulkomaisilla kentillä. He ’puhuvat Jumalan sanaa rohkeasti’ ja innokkaasti.

Jehovan ansaitsemattomasta hyvyydestä Valtakunnan sanomaa voidaan nyt kuulla yli 200 maassa, kun taas silloin kun Gilead-koulu perustettiin sitä julistettiin 54 maassa. Millaista on lähetystyöntekijän elämä? Miten heidän aineelliset tarpeensa täytetään? Missä he asuvat? Miten he selviytyvät kieliongelmista? Jos harkitset ulkomaista lähetyspalvelusta, niin seuraava kirjoitus lienee varsin rohkaiseva.

Lähetystyöntekijän päivä

”OLIKO se puoli seitsemän soitto?”

”Ehkä se olikin jo viittä vaille seitsemän soitto, ja meillä on vain viisi minuuttia aikaa ehtiä aamiaispöytään. Ei hätää, kello on vasta puoli seitsemän. Kyllä tässä vielä aikaa on.”

Näin puhelemme usein aamulla huonetoverini kanssa. Meistä puoli seitsemältä herääminen tuntuu yhä aikaiselta, vaikka olemme heränneet siihen aikaan jo monen vuoden ajan. Koska olemme Jehovan todistajia ja asumme lähetyskodissa täällä Taipeissa Taiwanissa, kokoonnumme kello seitsemältä toisten lähetystyöntekijöiden kanssa ennen aamiaista käytävään hengelliseen keskusteluun.

”Perheemme” jäsenet huolehtivat vuorotellen ruoanlaitosta, ostosten tekemisestä, siivoamisesta ja muista tehtävistä. Niihin kuuluu kellon soitto, joka auttaa meitä valmistautumaan aterioille ja muihin toimintoihin.

TARKOITUKSEMME LÄHETYSTYÖNTEKIJÖINÄ

Kuullessasi sanan ”lähetystyöntekijä” mieleesi muodostuu ehkä kuva valkoisiin pukeutuneesta sairaanhoitajasta tai opettajasta, joka opettaa lapsia jossakin kaukaisessa kylässä. Mutta Jeesus ei antanut tällaista tehtävää seuraajilleen. Hän käski heitä tekemään opetuslapsia. (Matt. 28: