Rakastakaa toisianne yhä runsaammin
1 Rakkaus on ominaisuus, jota kaikkien tosi kristittyjen tulee osoittaa. (1. Joh. 4:11) Kristillisessä seurakunnassa osoitetaan veljellistä rakkautta. Mutta voimmeko ’jatkaa siinä täydemmässä määrin’? – 1. Tess. 4:9, 10.
MITEN OSOITTAA RAKKAUTTA
2 Me kaikki arvostamme meitä kohtaan osoitettua kiinnostusta ja huomaavaisuutta. Osoittaessamme huomaavaisuutta iäkkäitä ja vammaisia veljiämme kohtaan me jäljittelemme Jumalaamme Jehovaa, joka arvostaa ’vanhurskauden tiellä saatuja harmaita hapsia’. (Sananl. 16:31) Mutta miten me voimme osoittaa rakkautta näitä iäkkäämpiä kohtaan? Hakemalla heitä kokouksiin, vierailemalla heidän luonaan, käymällä heidän puolestaan kaupassa, toimittamalla heidän asioitaan, kutsumalla heitä kotiimme aterialle jne. (Gal. 6:10) Entä isättömät pojat? Olemmeko viime aikoina osoittaneet kiinnostusta heitä kohtaan?
3 Hyvät käytöstavat ovat tosi kristityille aina paikallaan. Oli hyvin virkistävää, kun meitä muistutettiin hyvien käytöstapojen alituisen noudattamisen tärkeydestä vuoden 1982 syyskuun Valtakunnan Palveluksessamme. Tämän aineiston kertaaminen aika ajoin auttaa meitä painamaan sen mieleemme. Miksi emme keskustelisi siitä perheenä?
4 ”Katso, lapset ovat Herran lahja”, sanoo psalmista. (Ps. 127:3) Vanhemmilla on siis Jehovan edessä raskas vastuu valmentaa lapsiaan Jehovan kurissa ja mielenohjauksessa. (Ef. 6:4) Myös lasten tulee oppia, miten osoittaa rakkautta toisia kohtaan. Vanhempien tarvitsee muistuttaa lapsiaan olemaan aina kunnioittavia ja kieltää heitä juoksemasta ympäriinsä valtakunnansalissa tai panemasta purukumia tai karamelliä tuoleille tai lattialle.
5 Koska rakkaus on meidän kaikkien elämässä niin tärkeä piirre, meidän tulee osoittaa sitä myös uusia kohtaan, jotka ovat tulossa Jehovan järjestöön. Meidän on sopivaa toivottaa heidät lämpimästi tervetulleiksi, kun he tulevat valtakunnansaliin. Kun heitä kohtaan osoitetaan vilpitöntä kiinnostusta, he havaitsevat meidän noudattavan käskyä rakastaa toinen toisiamme sydämestä. Kerran toisensa jälkeen ihmiset ovat kirjoittaneet Seuralle ja ilmaisseet arvostavansa sitä rakkautta, jota heitä kohtaan on osoitettu. Voimmeko me ’avartua’ sydämessämme ja ottaa huomioon uudet? – 2. Kor. 6:13.
6 Kun veljet tai sisaret sairastuvat vakavasti tai joku heidän perheensä jäsen on sairaalassa, niin mitä me teemme? Veljellinen rakkautemme saa meidät ottamaan selvää, miten me voimme auttaa heitä, kun he tarvitsevat tukea.
7 Apostoli Pietari kirjoittaa: ”Olkoon teillä ennen kaikkea hellittämättömän harras rakkaus toisianne kohtaan, koska rakkaus peittää paljon syntejä.” (1. Piet. 4:8–10) Kreikkalainen sana, joka on käännetty sanoilla ”hellittämättömän harras”, merkitsee ’ojennettuna’ olevaa. Sen rakkauden, jota meidän tulisi ilmaista kristittyjä veljiämme kohtaan, ei tulisi olla puolisydämistä eikä rajoittua vain sen tekemiseen, mitä meidän täytyy tehdä tai mikä ei tuota meille vaivaa. Meidän ei myöskään tulisi rajoittaa sitä vain joihinkin harvoihin sydänystäviin seurakunnassa. Lisäksi meidän tarvitsee todistaa rikkautemme kristillisillä teoilla, jotka tuovat veljillemme pysyviä siunauksia.
8 Kun osoitamme näin rakkautta, annamme tarkkailijoille paljon aihetta puhua palvomastamme Jumalasta. Järjestönä me onnistumme tässä hyvin. Mutta mitä on sanottava meistä yksilöistä? Jos meillä on parantamisen varaa joissakin piirteissä, miksi emme ponnistelisi niiden hyväksi nyt? Silloin todella jäljittelemme rakkaudellista Jumalaamme Jehovaa, joka on osoittanut suurinta mahdollista rakkautta meitä kohtaan. – Joh. 3:16.