’Mikä kristitty sitten oikeastaan on?’ saatat kysyä. Siitä on monia erilaisia käsityksiä, mutta katsohan onko sinun käsityksesi samanlainen kuin jokin seuraavista suosituista näkemyksistä:

Jokainen, joka uskoo Jeesukseen Kristukseen.

Jokainen, joka on kastettu johonkin kristilliseen kirkkoon.

Henkilö, joka kuuluu johonkin kristilliseen kirkkoon ja käy siellä.

Jokainen, joka ei vahingoita lähimmäistään ja auttaa aina kun voi.

Ihminen, joka elää Raamatun mukaisesti.

Vain ne, jotka ovat ”uudestisyntyneitä”.

Vain ne, jotka uskovat paaviin.

Toisistaan poikkeavia mielipiteitä on todellakin niin paljon, että uskonnollinen kirjailija ja yliopiston lehtori Ninian Smart kirjoitti sen johdosta: ”Kristillisyys on salaperäisin kaikista suurista uskonnoista. – – Se ulottuu Idän kreikkalaiskatolisuudesta roomalaiskatolisuuden kautta lukuisiin protestanttisiin kirkkoihin ja lahkoihin. – – Se voi hyväksyä sodan ja rauhanliikkeen, luostarit ja maallisen suhtautumisen asioihin, ankaran arvojärjestyksen ja demokratian, saarnaamisen ja rituaalit, filosofit ja ne, jotka eivät hyväksy filosofiaa.”

Mutta pitääkö tämä todella paikkansa? Voiko aito kristillisyys hyväksyä sodan, maallisen suhtautumistavan asioihin ja ne monet muut ristiriitaiset toiminnat, joita kristikunnassa on suvaittu viime vuosikymmeninä? Mitä aito kristillisyys on? Onko nykyinen kristillisyys aitoa?

Kuinka suuri osa nykykristillisyydestä on aitoa?

TOISEN maailmansodan aikana hollantilainen Hans van Meegeren myi eräälle saksalaiselle taulun, jonka hän väitti olevan 1600-luvulla eläneen hollantilaisen taidemaalarin Jan Vermeerin varhaisin tunnettu teos. Se otettiin vastaan mestariteoksena. Sodan loppupuolella van Meegeren pidätettiin syytettynä tuon taideaarteen myymisestä viholliselle. Voit vain kuvitella, miten hämmästyneitä hänen syyttäjänsä olivat, kun hän tunnusti väärentäneensä ”Vermeerin mestariteoksen”. Sen jälkeen hän todisti sanansa maalaamalla toisen ”Vermeerin” ollessaan vankilassa!

Mitä opimme tästä? Sen, ettei nimikirjoitus tai nimilappu ole välttämättä todistus aitoudesta. Kyseessä voi olla väärennös. Taideteoksen kohdalla tämä saadaan selville tutkimalla huolellisesti täsmäävätkö sen tekniikka ja materiaalit oikeaksi todistettujen alkuperäisten maalausten kanssa, toisin sanoen vertaamalla epäilyksenalaista maalausta aitoon työhön.

Sadat miljoonat ihmiset käyttävät nykyään kristityn ”nimilappua” tai ”nimikirjoitusta”. Ehkä kuulut heihin. Mutta mistä voit tietää, oletko todella aito kristitty? Tutki ensinnäkin, täsmäävätkö käytöksesi ja uskomuksesi Jeesuksen Kristuksen ja hänen apostoleittensa opetusten kanssa, jotka on kerrottu Raamatussa. Seuraavaksi voit tarkastella, miten varhaiskristityt sovelsivat noita opetuksia käytäntöön. Kolmanneksi sinun tulisi eritellä omaa uskontoasi nähdäksesi, vastaako se Kristuksen asettamaa mallia. Kysy sitten itseltäsi: Onko uskontoni aitoa kristillisyyttä? Toteutanko sitä käytännössä?

Jotta tutkimuksesi helpottuisi, tarkastelkaamme joitakin tärkeimpiä käyttäytymisalueita saadaksemme selville, mikä on aitoa kristillisyyttä.

SOTIMINEN: Jeesus Kristus sanoi: ”Kaikki jotka miekan ottavat, ne miekkaan tuhoutuvat.” – Matteus 26:52.

Apostoli Paavali kirjoitti: ”Älkää maksako pahaa pahalla kenellekään. Huolehtikaa sen varaamisesta, mikä on hyvää kaikkien ihmisten silmissä. Mikäli mahdollista, säilyttäkää rauha kaikkien ihmisten kanssa, sikäli kuin se teistä riippuu.” ”Rakkaus ei aikaansaa lähimmäiselle pahaa; sen tähden rakkaus täyttää lain.” (Roomalaisille 12:17, 18; 13:10) Hän sanoi myös: ”Me emme sodi lihan mukaan. Sillä meidän sodankäyntiaseemme eivät ole lihallisia.” – 2. Korinttolaisille 10:3, 4.

Kristitty kirjailija Tertullianus, joka syntyi yli 100 vuotta Kristuksen kuoleman jälkeen, auttaa meitä näkemään, mitä monet varhaiskristityt ajattelivat sotimisesta ja siihen osallistumisesta: ”Luulen, että meidän täytyy ensin tiedustella, onko sodankäynti lainkaan sopivaa kristitylle. – – Onko laillista pitää hallussaan miekkaa, kun Herra julistaa, että se, joka miekkaan tarttuu, miekkaan hukkuu? Ja osallistuuko rauhan lapsi taisteluun, vaikkei hänen ole sopivaa edes nostaa oikeusjuttua?”

Mikä on kristikunnan maine rauhantekijänä ja rauhansäilyttäjänä? Miten se uskonto, johon sinut kasvatettiin, suhtautuu tähän asiaan? Kysy itseltäsi: Mitkä kansat aloittivat kaksi maailmansotaa, jotka ovat aiheuttaneet niin paljon kuolemaa ja kärsimystä tällä vuosisadalla? Olivatko ne islamilaisia, hindulaisia tai buddhalaisia kansoja? Eivät olleet, vaan ne olivat Euroopan ns. kristittyjä kansoja, joita katoliset ja protestanttiset poliitikot ja papit yllyttivät. Englantilaisen radiotoimittajan ja lehtimiehen Malcolm Muggeridgen lausunto onkin sen vuoksi erittäin sopiva. Hän kirjoitti: ”Meidän aikanamme käydyissä erilaisissa sodissa kirkko on kivenkovaan väittänyt, että Jumala on ollut meidän puolellamme, ja se on antanut varauksettoman siunauksensa kaikille niille keinoille, joita kenraalit ja poliitikot ovat pitäneet noiden sotien käymisen kannalta tarkoituksenmukaisina. – – Kristillisen uskonnon perustajan viisaimpia sanontoja oli se, ettei Hänen valtakuntansa ollut tästä maailmasta.”

RIKOLLISUUS: Kristus opetti: ”Sinun tulee rakastaa lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.” – Matteus 22:39.

Kuka normaali ihminen haluaisi tulla ryöstetyksi, pahoinpidellyksi tai murhatuksi? Tämän perusteella yksikään aito kristitty ei voi tehdä näitä rikoksia lähimmäistään vastaan, sillä Kristus sanoi: ”Sen tähden kaikki, mitä tahdotte ihmisten tekevän teille, teidänkin täytyy samoin tehdä heille.” – Matteus 7:12.

Apostoli Pietari neuvoi yksityiskohtaisesti: ”Älköön kuitenkaan kukaan teistä kärsikö murhaajana tai varkaana tai pahantekijänä.” – 1. Pietari 4:15.

Mitä Tertullianuksella on sanottavana oman aikansa kristittyjen käytöksestä? ”Onko pitkiin luetteloihinne henkilöistä, joita syytetään monista erilaisista julmuuksista, ketään salamurhaajaa, taskuvarasta, ketään – – viettelemiseen tai kylpijöitten vaatteitten varastamiseen syyllistynyttä miestä, merkitty kristityksi? – – Vankilat ovat aina täynnä teikäläisiä – – Te ette löydä sieltä kristittyä paitsi siitä syytettynä, että hän on kristitty; tai jos hän on siellä jonkin muun syyn vuoksi, hän ei ole enää kristitty.”

Mikä on rikollisuuden nykytila ”kristillisissä” valtioissa? Rikosten määrä on noussut huimasti, vankilat ovat tungokseen asti täynnä ja monissa suurkaupungeissa ihmiset pelkäävät kävellä kaduilla, koska he ovat vaarassa joutua rikollisten uhreiksi. Eivätkö monet näistä roistoista ja rikollisista kanna vieläkin ”kristityn nimilappua”, mitä todistaa se, että he voivat käydä ehtoollisella. Jopa juhlallisia messuja on järjestetty tunnettujen gangstereitten hyväksi. Käytännöllisesti katsoen mihinkään kurinpidollisiin toimiin ei ole ryhdytty rivien pitämiseksi puhtaina. Ovatko nämä todisteita aidosta kristillisyydestä?

ABORTTI: Tähänkin voimme soveltaa Jeesuksen antamaa ohjetta: ”Kohdelkaa aina muita niin kuin toivotte muiden kohtelevan teitä.” – Matteus 7:12, Uusi testamentti nykysuomeksi.

Haluaisitko sinä kuolla? Toisen maailmansodan aikana kansallissosialistit tappoivat miljoonia ihmisiä keskitysleireissään. Ajattelehan, olisitko halunnut olla yksi heistä? Noilla uhreilla ei ollut valinnanvaraa, eikä sitä ole myöskään niillä kymmenillä miljoonilla abortin kohteiksi joutuneilla sikiöillä, jotka tapetaan vuosittain. Tähän tilanteeseen sopii apostoli Pietarin käsky: ”Älköön kuitenkaan kukaan teistä kärsikö murhaajana.” – 1. Pietari 4:15.

100-luvulla eläneitten kristittyjen Tertullianuksen ja Athenagoraan huomautukset tästä asiasta ovat aivan aiheellisia: ”Koska meidän tapauksessamme murha on kertakaikkiaan kiellettyä, me emme voi tuhota edes kohdussa olevaa sikiötä.” (Tertullianus) ”Ja kun me sanomme, että ne naiset, jotka käyttävät rohtoja saadakseen aikaan keskenmenon, tekevät murhan ja että heidän on tehtävä tili Jumalalle abortista, niin mistä syystä me tekisimme murhan?” (Athenagoras)

Tehtyjen aborttien määristä esitetään järkyttäviä lukuja useimmissa ”kristillisissä” länsimaissa. Esimerkiksi Yhdysvalloissa tehtyjen aborttien virallinen lukumäärä oli 1 157 776 pelkästään vuonna 1978! Alankomaissa ja Saksan liittotasavallassa arviolta 25 prosenttia raskauksista päättyy laillisesti tai laittomasti suoritettuun aborttiin. Katolisen Ranskan vastaava luku on 50 prosenttia. Suomessa tehtiin vuonna 1981 noin 13 000 aborttia, mikä merkitsee sitä, että lähes joka viides raskaus keskeytettiin. Kun vertaamme aiemmin esitettyjä varhaiskristittyjen lainauksia näihin masentaviin tilastoihin, niin voimme aiheellisesti kysyä: ovatko nykyajan ”kristityt”, jotka tekevät abortteja, ja kirkot, jotka suvaitsevat tällaisen toiminnan, todella kristittyjä?

SUKUPUOLIMORAALI: Kristillisyyden perustaja totesi: ”Sisästä, ihmisten sydämestä, tulevat ulos vahingolliset järkeilyt: haureudet, – – aviorikokset, – – irstaus, – – Kaikki tämä paha – – saastuttaa ihmisen.” – Markus 7:21, 22.

Kristitty lähetystyöntekijä Paavali on samaa mieltä siitä, että tuollainen pahuus saastuttaa ihmisen, sillä hän kirjoittaa: ”Eivät haureelliset, – – eivät avionrikkojat, eivät luonnottomia tarkoituksia varten pidetyt miehet, eivät miehet, jotka makaavat miesten kanssa – –peri Jumalan valtakuntaa.” – 1. Korinttolaisille 6:9, 10.

Tarkastelkaamme nyt jälleen 100-luvulla eläneitten kristittyjen tapoja: ”Me olemme niin kaukana irrallisten sukupuolisuhteitten harjoittamisesta, ettei keskuudessamme ole luvallista edes katsoa himoiten.” (Athenagoras) ”Kristitty asettaa itselleen rajoituksia naissukupuolen suhteen. – – Kristityllä aviomiehellä ei ole mitään tekemistä kenenkään muun kuin oman vaimonsa kanssa.” (Tertullianus)

Onko nykyinen kristikunta noudattanut varhaiskristittyjen käyttäytymismallia moraaliasioissa? Ovatko ’tekniikka ja materiaalit’ samoja kuin alkuperäisteoksessa? Malcolm Muggeridge, jota lainasimme jo aiemmin, kirjoitti asiasta seuraavasti: ”Perinteisiä kristillisiä näkökantoja vastustetaan voimakkaasti mm. avioeroon, homoseksualismiin ja ns. uuteen moraaliin liittyvissä asioissa, ja huomattavat kirkonmiehet antavat usein sille hiljaisen hyväksymyksensä.”

Haureus, aviorikos ja homoseksuaalisuus ovat yleisiä kaikkialla kristikunnan valta-alueella. Sukupuolitaudit ovat sen vuoksi saavuttamassa kulkutaudin mittasuhteet. Esittääkö tämä kuva aitoa kristillisyyttä? Vai onko ilmeistä, että olemme tekemisissä väärennöksen, surkean jäljitelmän kanssa?

POLITIIKKAAN SEKAANTUMINEN: Kristus sanoi seuraajistaan: ”He eivät ole osa maailmasta, niin kuin en minäkään ole osa maailmasta.” Pilatuksen edessä ollessaan hän totesi lisäksi: ”Minua valtakuntani ei ole osa tästä maailmasta. – – minun valtakuntani ei ole täältä.” – Johannes 17:16; 18:36.

Muinaisessa Roomassa poliittiset toimet ja valtion uskonto olivat kietoutuneet tiukasti toisiinsa. Miten varhaiskristityt suhtautuivat tähän tilanteeseen? Muuan tietosanakirja selittää: ”Kolmen ensimmäisen vuosisadan kristityt kääntyivät päättäväisesti Rooman valtionuskontoa vastaan – – kristityt katsoivat olevansa tulevan taivaallisen kaupungin kansalaisia ja tilapäisasukkaita ja muukalaisia maan päällä – – kuuluvansa Jumalan valtakuntaan – – joka katkoi siteitään tähän häviävään maailmaan ja siten myös sen politiikkaan.” – Encyclopædia Britannica.

Miten nykyajan ”kristillisyys” suhtautuu politiikkaan? Se on kauttaaltaan jakautunut. Lähes jokaisen olemassa olevan poliittisen puolueen kannattajiin kuuluu joitakin pappeja, Espanjan ja Latinalaisen Amerikan kommunismia kannattavista katolisista papeista protestanttisiin pastoreihin, jotka toimivat Englannin parlamentissa tai kannattavat Yhdysvaltain poliittista oikeistoa. Aikaansa seuraavat ihmiset ovat hyvin perillä siitä, miten nöyristelevästi papisto muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta alistui kansallissosialismiin ja fasismiin Saksassa, Italiassa ja Espanjassa joitakin vuosikymmeniä sitten.

Kristikunnan rivit ovat hajaantuneet, ja uskovat ovat jakautuneet poliittisten näkemysten mukaan. 1900-luvulla elänyt espanjalainen kirjailija ja oppinut Miguel de Unamuno oli aivan oikeassa kirjoittaessaan: ”Kristityn isänmaa ei ole tästä maailmasta.” ”Kristillisyys on epäpoliittista.” Vallitseva tilanne sai englantilaisen lehtimiehen Anthony Lejeunen kirjoittamaan sitä vastaan: ”Pappien poliittisuus on sangen yleistä. – – Jollei kirkko voi tarjota enempää kuin maailma, niin miksi käydä kirkossa?”

Entä sitten ne imartelevat arvonimet, joita papeista käytetään hyvin monissa kirkoissa? Jeesus sanoi opetuslapsilleen: ”Teitä älköön kutsuttako rabbiksi [suomeksi ’suureni; ylhäiseni’; vrt. joihinkin kirkollisiin arvonimiin, esim. ”kirkkoherra” yms.], sillä yksi on teidän opettajanne, kun taas te kaikki olette veljiä. Älkää myöskään kutsuko ketään isäksenne maan päällä, sillä yksi on teidän Isänne, Taivaallinen.” (Matteus 23:8, 9) Tästä käy ilmi, ettei aitoja kristittyjä ollut tarkoitus jakaa pappeihin ja maallikoihin.

”HYVÄN UUTISEN” SAARNAAMINEN: Jeesus sanoi vuorisaarnassaan: ”Te olette maailman valo. – – loistakoon teidän valonne ihmisten edessä, jotta he näkisivät teidän hyvät tekonne ja kirkastaisivat Isäänne, joka on taivaissa.” – Matteus 5:14–16.

Apostoli Paavali toistaa tämän sanoin ja teoin loistamista koskevan kehotuksen: ”Uhratkaamme aina hänen [Jeesuksen] kauttaan Jumalalle ylistysuhria, se on niiden huulten hedelmää, jotka julistavat julkisesti hänen nimeään.” (Heprealaisille 13:15) Jokaisen Kristuksen seuraajan väistämätön etu ja velvollisuus on saarnata kristillistä ”hyvää uutista”.

’Julistivatko’ varhaiskristityt ryhmänä ”julkisesti hänen nimeään”? Vai tukahduttivatko pappisluokan pakkotoimet tuon ryhmän heti apostolien kuoleman jälkeen? Vastaus tähän kysymykseen löytyy tri Neanderin kirjasta The History of the Christian Religion and Church During the Three First Centuries (Kristillisen uskonnon ja kirkon historia kolmen ensimmäisen vuosisadan ajalta):

”Celsus [100-luvulta], ensimmäinen kristillisyyttä vastustava kirjailija, pitää pilkan aiheena sitä, että työläisten, suutarien, maanviljelijäin, mitä tietämättömimpien ja moukkamaisimpien ihmisten piti olla evankeliumin innokkaita saarnaajia.”

Tee nyt itsellesi seuraavat tutkivat kysymykset: Kannustaako ja valmentaako uskontoni minua saarnaamaan ahkerasti kristillistä uskoani? Saako omaksumani kristillisyyden henki minut menemään toisten ihmisten koteihin etsimään niitä, jotka tarvitsevat tosi kristillisyyttä? Jos minun uskontoni ei tee sitä, niin mikä kristillinen uskonto todella täyttää tuon Kristuksen antaman käskyn? – Matteus 24:14; Apostolien teot 1:8; 1. Korinttolaisille 9:16.

Oletko tosi kristitty?

Jokaisen, joka väittää olevansa kristitty, on tärkeää vastata tähän kysymykseen myöntävästi. Miksi? Koska siitä riippuu Jumalan hyväksymys. Kristillisyys ei ole pelkästään jokin uskomus tai nimilappu, vaan elämäntapa. Heijastaako sinun elämäntapasi Kristuksen esimerkkiä? Ovatko sinun uskonnolliset tapasi sopusoinnussa niiden varhaiskristittyjen raamatullisten mittapuiden kanssa, joita olemme juuri tarkastelleet?

Apostoli Paavali kehottaa meitä: ”Tutkikaa te itseänne, elättekö uskossa Kristukseen. Pankaa itsenne koetukselle.” (2. Korinttolaisille 13:5, Uusi testamentti nykysuomeksi) Voidaksesi tehdä tämän kehotamme sinua tarkastelemaan seuraavaa lyhyttä luetteloa ja katsomaan mainitut raamatunjakeet omasta Raamatustasi.

1. Onko sinulla jokin kansallinen tai poliittinen vakaumus, joka synnyttää jakaumia kristityiksi tunnustautuvien keskuudessa? – 1. Korinttolaisille 1:10; Johannes 18:36; Jaakob 1:27.

2. Miten määrittelet kristillisen rakkauden? – 1. Korinttolaisille 13:4–8.

3. Yritätkö osoittaa aitoa lähimmäisenrakkautta käytännössä? Miten? – Matteus 22:39; Johannes 13:34, 35.

4. Oletko ystävällinen, hellän sääliväinen ja anteeksiantavainen toisia kohtaan? – Efesolaisille 4:31, 32; Roomalaisille 12:10.

5. Vältätkö jokapäiväisessä elämässäsi valehtelemista, varastamista, pettämistä sekä säädytöntä ja karkeaa kielenkäyttöä? – Efesolaisille 5:3–5; 4:25–31.

6. Oletko taipuvainen ajattelemaan, ettei sukupuolimoraalilla ole kovinkaan suurta merkitystä? – Markus 7:20–23.

7. Onko sinulla taipumusta ylensyömiseen ja liialliseen alkoholinkäyttöön? – Sananlaskut 23:20, 21; Efesolaisille 5:18.

8. Yritätkö välittää aitoa kristillistä uskoa toisille sanoin ja teoin? – Roomalaisille 10:9, 10; 1. Korinttolaisille 9:16.

Mihin johtopäätökseen tulet? Onko nykyään todella olemassa tosi kristittyjä? Tunnetko keitään ihmisiä, jotka yrittävät vilpittömästi elää Kristuksen tavoin ja samanaikaisesti todella ponnistelevat välittääkseen kristillistä uskoaan ja elämäntapaansa lähimmäisilleen? Opettaako oma uskontosi tosiaankin aitoa kristillisyyttä ja soveltaako se sitä käytäntöön? Vai onko se pelkästään houkutteleva nimilappu tai vaikuttava nimikirjoitus?

Jos et vielä tunne Jehovan todistajia henkilökohtaisesti, ehdotamme, että tarkastelisit lähemmin ympäristössäsi asuvia Jehovan todistajia nähdäksesi, pyrkivätkö he todella tunnollisesti täyttämään edellä käsittelemämme Raamatun mittapuut. Jos et tiedä, mistä voisit löytää heidät, autamme mielellämme sinua saamaan yhteyden heihin. – Jesaja 43:10–12; Apostolien teot 11:26.

[Huomioteksti s. 6]

”Perinteisiä kristillisiä näkökantoja vastustetaan voimakkaasti – – moraaliin liittyvissä asioissa” kristikunnassa nykyään, ”ja huomattavat kirkonmiehet antavat usein sille hiljaisen hyväksymyksensä”

[Huomioteksti s. 7]

Muuan englantilainen lehtimies kirjoittaa: ”Pappien poliittisuus on sangen yleistä. – – Jollei kirkko voi tarjota enempää kuin maailma, niin miksi käydä kirkossa?”