että me elämme hyvin kriittisiä aikoja, ja nuo asenteet voivat hyvin ilmetä asuinympäristössämme. Ei ole kuitenkaan mitään syytä, miksi meidän ei yksilöinä pitäisi kohdella ympärillämme asuvia ystävällisesti. Se saattaa herättää sydäntä lämmittävää vastakaikua. Mikä on viisas tapa olla nykyään hyvä naapuri?

Sinä voit olla hyvä naapuri

MITÄ luulet vanhemmilla ihmisillä olevan mielessään, kun he puhuvat ”vanhoista hyvistä ajoista”? Aineelliset hyvyydet, mukavuudet tai terveyspalvelut eivät vanhoina aikoina olleet niinkään ”hyviä” useimmille ihmisille. Ei ollut televisioita, ja oli vähän autoja, puhelimia ja muuta sellaista, mitä ilman monien olisi nykyään vaikea elää. Mikä silloin sitten oli niin hyvää? Epäilemättä heidän mielessään ovat senaikaiset hyvät naapuruussuhteet.

Vaikka taloudellinen turvallisuus oli vähäistä, ihmiset auttoivat toisiaan. Olipa mies kuinka köyhä tahansa, hänellä oli aina vähän lainattavaa naapurilleen, kuten vanhat ihmiset sen sanovat. Jos joku oli vakavasti sairaana, naapurit antoivat käytännön apua, esimerkiksi valmistivat ruokaa tai huolehtivat lapsista. Jos jollakulla oli jokin iso työ tehtävänä, naapurit ryhtyivät usein auttamaan.

Mutta mitä enemmän viranomaiset tekevät ihmisten hyväksi, sitä vähemmän he tarvitsevat toisiaan. Siitä huolimatta meidän on kuitenkin asuttava naapureittemme kanssa. Raamattu varoitti kauan sitten, että ”eriseurainen noudattaa omia pyyteitään”. (Sananlaskut 18:1) Ihminen, joka kieltäytyy olemasta toisten joukossa, tulee lopulta tasapainottomaksi, jopa omituiseksi.

Tosin me emme tavallisesti valitse naapureitamme eivätkä he valitse meitä. Ja ”huono seura turmelee hyödylliset tavat”. (1. Korinttolaisille 15:33) Mutta jos opimme elämään heidän kanssaan viisaasti, niin siitä on hyötyä sekä heille että meille. Mitä siihen sisältyy?

Mikä edistää hyviä naapuruussuhteita

Hyvänä naapurina oleminen edellyttää ymmärtämystä. Eri seikat ovat hyväksyttyjä erilaisissa asuinympäristöissä. Jos tulemme maaseudulta, jossa ihmiset käyvät alituiseen toistensa luona, meidän täytynee muuttaa tapojamme, jos muutamme kaupunkiin emmekä voi tehdä siten. Joissakin kaupungeissa lähiöiden asukkaat saattavat olla lähtöisin hyvin erilaisista oloista. Joillakuilla voi olla tapoja, joihin emme ole tottuneet, mutta miksi arvostella heitä, elleivät he aiheuta yleistä häiriötä tai ole uhkana omalle perheellemme?

Hyvän naapurin tulee olla myös ystävällinen. Kuinka paljon aikaa vaatii tervehtiä hymyillen niitä, jotka tapaamme jalkakäytävällä tai hississä? Yhdetkin iloiset kasvot voivat saada koko ihmisjoukon paremmalle tuulelle.

Halunnemme myös oppia tuntemaan ympärillämme asuvien ihmisten nimet, kun olemme hyvissä väleissä heidän kanssaan. Jos puhuttelemme naapureitamme nimeltä, osoitamme kiinnittävämme heihin huomiota yksilöinä, ja heidän tunteensa ovat todennäköisesti lämpimämmät meitä kohtaan.

Hyvän naapurin täytyy myös ilmaista kiinnostusta toisia kohtaan. Jos joku naapuri on sairas, niin on kiinnostuksen osoittamista muistaa kysyä kuinka hän voi ja sanoa jokunen lohduttava sana. Ehkä voimme jopa tehdä jotakin pientä hänen hyväkseen ja auttaa keventämään hänen taakkaansa. Jos naapuristossa asuu joku vanhus, miksemme yrittäisi olla erityisen huomaavaisia häntä kohtaan? Kun esimerkiksi menemme ostoksille, ehkä voisimme tuoda jotakin tälle vanhukselle. Jos hänen asuntoonsa on jäänyt valo epätavallisen pitkäksi aikaa tai jos ovi on jätetty auki, miksi emme tarkistaisi, onko kaikki kunnossa?

Ja entä jos näkisimme jonkin rikoksen tapahtuvan tai jotakin, mikä näyttää väärältä? Tavallisesti ei ole viisasta puuttua asiaan sankarillisesti ja yrittää käsitellä tilannetta. Ammattihenkilöt tekevät sen tavallisesti paremmin kuin me. Mutta kiinnostus lähimmäisiämme kohtaan saa meidät ainakin tekemään nopeasti ilmoituksen poliisille ja kenties panemaan merkille joitakin yksityiskohtia, joista voisi olla heille apua myöhemmin.

Suhtautumisessamme naapureihin on niin sanottu kultainen sääntö hyödyllinen ohje: ”Sen tähden kaikki, mitä tahdotte ihmisten tekevän teille, teidänkin täytyy samoin tehdä heille.” (Matteus 7:12) Jos siis näemme naapuriamme kohdanneen ongelman ja olemme epävarmoja sen suhteen, mitä meidän pitäisi tehdä, niin kysy itseltäsi: ”Mitä minä haluaisin jonkun tekevän minun hyväkseni, jos olisin tuossa tilanteessa?” Vastaus auttaa meitä tekemään viisaan ratkaisun.

Kerran eräs sivustakatselija kysyi Jeesukselta: ”Kuka oikeastaan on minun lähimmäiseni?” Jeesus vastasi kertomalla vertauksen ’laupiaasta samarialaisesta’. Hän osoitti, että tosi lähimmäinen on se, joka auttaa nähdessään jonkun olevan avun tarpeessa. Jos me osoitamme ystävällisyyttä, ymmärtämystä ja kiinnostusta naapureitamme ja kaikkia lähimmäisiämme kohtaan, noudatamme tätä hyvää esimerkkiä. – Luukas 10:29–37.

Mikä haittaa hyviä naapuruussuhteita

On myös sellaista mitä hyvä naapuri ei tee, koska hän on huomaavainen. Hän ei esimerkiksi soita stereolaitteitaan tai televisiotaan niin äänekkäästi, että ääni kuuluu koko lähinaapuristoon. Hän pitää talonsa ja ympäristönsä siistinä ja puhtaana, jottei vähentäisi alueen viehättävyyttä.

Eräs viisas mies kirjoitti kauan sitten: ”Astu jalallasi harvoin lähimmäisesi kotiin, ettei hän sinuun kyllästyisi ja alkaisi sinua vihata.” (Sananlaskut 25:17) Vaikka silloin tällöin tehty käynti saattaa olla tervetullut, niin naapurit voivat nopeasti kyllästyä, jos joku käy alinomaa heidän luonaan.

Apostoli Paavali varoitti myös sellaisista, jotka ’kiertelivät taloissa’ ja olivat ”juoruilijoita ja toisten asioihin sekaantujia”. (1. Timoteukselle 5:13) Me vältymme paikallisista asioista juoruiluilta ja panettelulta, jos emme viivy naapureittemme luona pitkään. Sitä paitsi useimmat ihmiset nykyään valittavat, ettei heillä ole tarpeeksi aikaa tehdä kaikkea haluamaansa. Ajan käyttäminen ylenmäärin seurusteluun voi merkitä sitä, että uhraa tilaisuuden tehdä jotakin tärkeämpää.

Hyvä naapuri kunnioittaa ympäristössään olevia ja kohtelee heitä lempeästi. Hän ei tee pikkuongelmista isoja. Eräänä kesäiltana Amsterdamissa muuan isä ärsyyntyi, kun hänen lapsensa eivät saaneet nukutuksi radiosta kadun toiselta puolelta kuuluvan kovan äänen vuoksi. Hänen vaimonsa ehdotti ystävällisesti, että mies menisi naapurin luo ja selittäisi hänelle ongelman. Kun ongelmasta oli keskusteltu maltillisesti, naapuri oli mielellään yhteistoiminnassa. Hän sulki radion ja sanoi: ”En missään tapauksessa kuuntelekaan tuota politiikkaa!” Ikävän tilanteen syntyminen torjuttiin, kun asia hoidettiin lempeästi, ja näistä naapuruksista tuli hyviä ystäviä.

Lopuksi tarvitsemme havaintokykyä ja tasapainoisuutta. Joillakuilla naapureillamme voi olla huonoja tapoja. He saattavat tupakoida, käyttää huonoa kieltä ja viettää moraalitonta elämää. Joillakin alueilla teini-ikäiset käyttävät huumeita ja ovat järjestäytyneet jengeiksi. Meidän on siksi oltava tasapainoisia naapuruussuhteissamme ja varmistauduttava siitä, etteivät huonot tavat tartu meihin tai lapsiimme. Hyvänä naapurina olemiseen sisältyy siis hyvin paljon.

Hyvien naapuruussuhteiden voima

Vuoden 1980 alkupuolella John, erään Jehovan todistajien seurakunnan vanhin, havaitsi olevansa tilanteessa, jossa hyvät naapuruussuhteet olivat täysin särkyneet. Se tapahtui eräässä kaupungissa Oklahomassa Yhdysvalloissa. Teini-ikäinen neekeripoika oli tapettu, ja paikallinen musta väestö oli saanut sellaisen vaikutelman, ettei poliisi tehnyt mitään asiassa. Sen vuoksi syttyi raju rotumellakka, jossa luodit sinkoilivat.

Johnin koti oli kuitenkin kuin keidas sekasorron keskellä. Vaikka hänen ja hänen vaimonsa ja heidän teini-ikäisen tyttärensä täytyi maata lattialla useita tunteja, jotteivät harhaluodit olisi osuneet heihin, perheessä ei esiintynyt mitään rotukiihkoa eikä vihaa. Itse asiassa tämän valkoisen perheen turvapaikassa oli lisäksi musta tyttö ja meksikolainen perhe. Johnin vaimo sanoi: ”Tiedän, että levottomuuksia on; en ole sokea. Mutta koska olemme olleet tekemisissä ihmisten kanssa – sekä mustien että valkoisten kanssa – välillämme vallitsee hyvä suhde.”

Tämän perheen jäsenet olivat olleet ympärillään asuvien ihmisten hyviä naapureita. He olivat osoittaneet heitä kohtaan kunnioitusta ja huomaavaisuutta ja olivat sen johdosta saaneet vastaavasti osakseen kunnioitusta. Rotuvihaa ei kohdistettu heitä vastaan.

Ollessaan muutaman päivän kuluttua mellakasta saarnaamassa talosta taloon (naapuristossa suoritetussa palveluksessa, johon kaikki Jehovan todistajat osallistuvat) he sattuivat menemään sen pojan sukulaisten luo, jonka kuolema oli aiheuttanut väkivaltaisuudet. He ilmaisivat ystävällisesti myötätuntonsa ja antoivat parasta apua mitä voivat. He puhuivat varmasta ylösnousemustoivosta ja siitä odotteesta, että pian on mahdollista elää maailmassa missä kaikki ovat hyviä naapureita. Tätä maailmaa kuvaillaan Raamatussa eräässä Jesajan kirjan jakeessa näin: ”Ei missään minun pyhällä vuorellani tehdä pahaa eikä vahinkoa, sillä maa on täynnä Herran tuntemusta, niinkuin vedet peittävät meren.” – Jesaja 11:9.

Me kaikki haluaisimme varmasti elää sellaisessa maailmassa. Mutta sitä odottaessamme meidän on elettävä vallitsevissa olosuhteissa. Jos kuitenkin Johnin ja hänen perheensä tavoin toimimme tasapainoisella ja ystävällisellä tavalla ympärillämme asuvia kohtaan ja olemme huomaavaisia ja kunnioittavia heitä kohtaan, niin toteamme elämän miellyttävämmäksi. Ja kukapa tietää, vaikka naapurimme tulisivat ystävällisemmiksi meitä kohtaan.