He ovat olleet alttiita

SURINAM sijaitsee Etelä-Amerikan trooppisella vyöhykkeellä ja on yksi niistä yli 200 maasta, joissa Jehovan todistajat toimivat. Äskettäin eräs Surinamissa työskentelevä lähetystyöntekijäpariskunta matkusti jeepillä yli 300 kilometriä puhuakseen tuon alueen bauksiittikaivoksissa työskenteleville Jumalan tarkoituksista. He löysivät monia kiinnostuneita.

Heidän ensimmäisessä pysähdyspaikassaan erään leirin johtaja sanoi: ”Olen hyvin iloinen siitä, että te olette täällä. Me tarvitsemme tosiaan jotain tällaista.” Sitten hän pani ruokalan seinälle ilmoituksen kello 19.30 alkavasta raamatullisesta puheesta ja diakuvaesityksestä. Kun tuo aika koitti, paikalle ilmaantui 70 henkeä. He kuuntelivat tarkkaavaisina puhetta siitä, miten Jumalan voi oppia tuntemaan luomakunnan ja Raamatun välityksellä, ja sitten he katselivat joitakin valikoituja diakuvia maailmanlaajuisesta saarnaamistyöstä.

Sen jälkeen lähetystyöntekijät esittelivät useita julkaisuja, jotka auttaisivat kuulijoita hankkimaan enemmän tietoa. ”Minä haluan kirjan”, sanoi eräs vanhahko mies ja käveli eteen. Se oli merkki toisille. Lähetystyöntekijöitten varasto loppui pian, ja veljen oli mentävä kiireesti hakemaan jeepistä lisää kirjallisuutta, samalla kun hänen vaimonsa ahersi kirjoittaessaan muistiin niiden osoitteita, jotka halusivat, että heidän luokseen tullaan uudelleen.

Se oli vasta heidän matkansa ensimmäinen ilta. Nämä kaksi lähetystyöntekijää viipyivät tuolla alueella viikon ja kokivat samanlaisen menestyksen kaikkialla, mihin he menivät. Heidän kokemuksensa osoittaa, että monien sydämessä on yhä kiihkeä halu kuulla totuus ja saada tietoa Jehovan tahdosta. Tuon halun tyydyttämiseksi ovat tuhannet Jehovan todistajat näinä viimeisinä päivinä tarjoutuneet lähetettäviksi Surinamin kaltaisiin maihin auttamaan paikallisia Jehovan todistajia huolehtimaan kaikista näistä kiinnostuneista. Heissä on siten täyttynyt psalmistan lupaus: ”Altis on sinun kansasi sinun sotaanlähtösi päivänä.” (Psalmit 110:3) Ja Jehova siunaa runsain määrin heidän ponnistelunsa.

Haluaisitko sinä nauttia samanlaisista siunauksista kuin he? Kenties vastaat: ’Mutta en voisi koskaan olla lähetystyöntekijä!’ Se voi olla totta. Saatat kuitenkin olla yksi niistä monista, joilla on jo ollut merkittävä osuus niihin suurenmoisiin kokemuksiin, joista lähetystyöntekijät eri puolella maailmaa nauttivat. Millä tavoin?

’Antakaa se lähetystyöntekijöille’

Samalla tavoin kuin oli nuorella April-nimisellä tytöllä. April ei tosin ole lähetystyöntekijä, vaikka hän luultavasti haluaisikin olla jonakin päivänä. Tällä hetkellä hän on kuitenkin liian nuori matkustaakseen toiseen maahan ja nauttiakseen sellaisista jännittävistä kokemuksista. Hän halusi kuitenkin osallistua siihen kaikkeen, ja siksi hän kirjoitti Vartiotorni-seuran päätoimistoon New Yorkiin kirjeen: ”Joku antoi minulle dollarin kierroskonventissa. Haluan antaa sen teille, jotta antaisitte sen lähetystyöntekijöille auttaaksenne heitä opettamaan ihmisille Jehovasta.” Pikku Aprililla on siis hyvin merkittävällä tavalla osuutensa maailmanlaajuisessa lähetystyössä. Hän on lahjoittanut varojaan auttaakseen sen rahoittamisessa.

Eräs toinen kirje tuli hiukan Aprilia vanhemmalta sisarelta. Hän kirjoitti: ”Lähetän 100 dollarin šekin käytettäväksi Valtakunnan työssä. Sain sen juuri lahjaksi, ja annan sen edelleen teille – –. Tienraivaus on ollut minulle elämäntapa 46 vuotta. Täytän kuitenkin pian 90 vuotta, ja siksi olen joutunut hidastamaan tahtia.” Tämä kauan Jehovaa palvellut vilpitön sisar ei epäilemättä enää itse voinut työskennellä lähetyspalveluksessa. Hän halusi kuitenkin kantaa kortensa kekoon ja teki sen aineellisen avun muodossa.

Nämä kaksi kirjettä valottavat yhtä tapaa, jolla Jumalan kansa on ollut ’altis Jehovan sotaanlähdön päivänä’. He ovat noudattaneet Raamatun Sananlaskuissa olevaa kehotusta: ”Kunnioita Herraa antamalla varoistasi ja kaiken satosi parhaimmasta.” (Sananlaskut 3:9) Syystä tai toisesta he eivät pysty fyysisesti tekemään samaa kuin toiset. He ovat kuitenkin antaneet ”varoistaan” ja siten auttaneet avaamaan toisille mahdollisuuden sen tekemiseen. Menneinä aikoina sellainen altis antaminen oli todistus joistakin tärkeistä totuuksista. Katsokaamme, mitä nuo totuudet olivat ja pitävätkö ne paikkansa nykyään.

Heidän ’sydämensä vaati heitä’

Mooseksen aikana oli tehtävänä eräs työ: oli rakennettava tabernaakkeli Israelin kansan tosi palvonnan keskukseksi. Taitavia israelilaisia pyydettiin antamaan aikaansa ja kykyjään rakennustyöhön. (2. Mooseksen kirja 35:10) Ja jokaista kehotettiin lahjoittamaan aineellista omaisuuttaan sen rahoittamiseksi. Se johti siihen, että lahjoituksia tuli valtavat määrät, paljon enemmän kuin tarvittiin. Oli myös merkille pantavaa, että lahjoitukset tehtiin sydämen halusta. Kertomuksessa mainitaan, että heidän ”sydämensä oli altis ja vaati heitä”. Niin, he ilmaisivat lahjoituksillaan uskovansa Jehovaan ja tukevansa sitä tarkoitusta, jota varten tabernaakkeli rakennettiin: tosi palvontaa. – 2. Mooseksen kirja 35:20–29; 36:4–7.

Hiskian päivinä piti suorittaa eräs toinen työ. Temppeli, jota oli vuosien ajan lyöty laimin, piti puhdistaa, ja ihmisiä piti opettaa kunnioittamaan Jehovan lakia. Israelilaisille ilmoitettiin, että aineellisia lahjoituksia tarvittaisiin, jotta ”papit ja leeviläiset – – [voisivat pitää] kiinni Herran laista”. (2. Aikakirja 31:4) Kansa osoitti niin innokkaasti vastakaikua, että ylimmäinen pappi Asarja päätteli: ”Herra on siunannut kansaansa.” – 2. Aikakirja 31:10.

Israelilaisten halukkuus antamiseen oli siis osoitus siitä, että heidän sydämentilansa oli hyvä ja että he tukivat tosi palvontaa ja myös että Jehova siunasi heitä. Miten on nykyään?

Jehova on siunannut kansaansa

Nykyään on tehtävänä erilainen erikoistyö. Jeesus ennusti: ”Tämä valtakunnan hyvä uutinen tullaan saarnaamaan koko asutussa maassa todistukseksi kaikille kansoille, ja sitten tulee loppu.” (Matteus 24:14) Raamattu ennusti myös, että tähän saarnaamistyöhön liittyisi opetustyö ja tosi palvojien kokoaminen yhteen. (Jesaja 2:3, 4; 54:13; Sakarja 8:23; Matteus 28:19, 20; Ilmestys 7:9) Onko lahjoituksilla merkitystä tässä työssä?

On tosiaan. Esimerkiksi lähetystyöntekijän matka Vartiotornin Raamattukouluun Gileadiin ja ylläpito siellä koulun aikana, sitten hänen matkansa Surinamin kaltaiseen maahan ja ylläpitonsa siellä useiden vuosien ajan maksaa kymmeniä tuhansia markkoja. Vartiotorni-seura on kuitenkin lähettänyt yli 6 000 sellaista lähetystyöntekijää Gilead-koulun perustamisesta lähtien.

Tämä on tietenkin vain osa hyvän uutisen saarnaamiseen liittyvistä kuluista. Heidän lisäkseen ovat myös kierros- ja piirivalvojat ja heidän vaimonsa sekä Seuran Beetel-kodeissa työskentelevät, joiden palvelusedut estävät heitä hankkimasta elatustaan ansiotyöllä. Myös erikoistienraivaajat saavat taloudellista apua voidakseen palvella vaikeilla alueilla. Siinä on kuitenkin vasta työntekijöitten ylläpito!

Siihen on lisättävä uusien painokoneitten ja sitomovälineitten hinta samoin kuin se mitä on maksettava eri puolilla maailmaa kohoavista uusista Beetelin tiloista ja konventtisaleista ja sadoista uusista valtakunnansaleista. On myös muistettava piilokustannukset, joita aiheutuu säännöllisestä kirjeenvaihdosta yli 46 000 seurakunnan kanssa ja monien teokraattiselle järjestölle tarpeellisten lomakkeitten ja asiakirjojen painamisesta. Alat jo varmaan ymmärtää, miten suunnattomasti rahaa käytetään joka vuosi ”hyvän uutisen” saarnaamiseen ja sen varmistamiseen, että ”lampailla” on kokouspaikkoja ja hengellistä ravintoa saatavana.

Suurenmoista tässä on se, että Jehova on tehnyt tämän mahdolliseksi. Miten? Ennen kaikkea saattamalla ihmisten sydämen halukkaaksi antamaan vapaaehtoisia lahjoituksia. Yksityiset kristityt lahjoittavat sekä rahaa että aikaansa ja työtään tukeakseen paikallisia hankkeita, esimerkiksi valtakunnansalien ja konventtisalien rakentamista. Monet seurakunnat lähettävät säännöllisesti lahjoituksia paikalliseen Jehovan todistajien haaratoimistoon. Myös yksittäiset henkilöt tekevät erilaisia lahjoituksia suoraan Seuralle (ks. kehystettyä tekstinosaa). Mihin se on johtanut? Siihen, että jopa näinä taloudellisesti vaikeina aikoina Jehova vaikuttaa ihmisten sydämeen, niin että he antavat tarvittavat varat sen työn loppuun suorittamiseen, jonka hän on määrännyt tehtäväksi.

Minkä johtopäätöksen voimme tehdä tästä? Sen, että samoin kuin Hiskian päivinä, ”Herra on siunannut kansaansa”. Hän on osoittanut tukevansa suurenmoisella tavalla sitä työtä, jota se tekee. Edelleen samoin kuin oli Mooseksen päivinä, voimme nähdä, että Jehovan kansaan kuuluvat tukevat sataprosenttisesti Jumalan valtakunnan hyvän uutisen saarnaamistyötä ja kiinnostuneiden kokoamista. He eivät ole antaneet lahjoituksia ammattimaisten rahankerääjien palopuheitten vuoksi, vaan koska heidän sydämensä ”oli altis ja vaati heitä”.

Jehova ”suorittaa sen loppuun”

Apostoli Paavali osallistui ensimmäisellä vuosisadalla lähetystyöhön, ja hän sai suurenmoisia kokemuksia – samankaltaisia kuin tuo lähetystyöntekijäpariskunta Surinamissa. Myös hänen uskovat toverinsa tukivat häntä usein lahjoituksilla. Erityisesti Filippin seurakunta auttoi häntä. Se sai Paavalin lausumaan sille kirjeessään seuraavat sanat: ”Kiitän aina Jumalaani joka kerta kun teitä muistan jokaisessa rukouksessani kaikkien teidän puolestanne, samalla kun esitän rukoukseni iloiten, sen avustuksen takia, jonka olette antaneet hyvälle uutiselle ensimmäisestä päivästä lähtien tähän hetkeen saakka. Sillä olen varma juuri siitä, että se, joka aloitti teissä hyvän työn, suorittaa sen loppuun Jeesuksen Kristuksen päivään mennessä.” – Filippiläisille 1:3–6; 4:16.

Kristityt tuntevat nykyään saavansa samalla tavoin kannustusta. Jehova on lupauksensa mukaisesti pannut kansansa tarjoutumaan monin eri tavoin alttiisti hänen palvelukseensa. Siksi Jehovan todistajat ’kiittävät aina Jumalaansa’ ja luottavat siihen, että Jehova, joka on luonut niin erinomaisen hengen nykyiseen kansaansa, suorittaa työnsä loppuun.

Miten voit ’heittää murheesi Herran huomaan’?

MUINAISEN Israelin 12 sukukunnan valtakunnan tunnettu kuningas, Daavid, esitti meille seuraavan rohkaisevan kehotuksen: ”Heitä murheesi Herran [Jehovan, UM] huomaan, hän pitää sinusta huolen, ei hän salli vanhurskaan ikinä horjua.” – Psalmit 55:23.

Miksi oli erityisen sopivaa, että tämän neuvon esitti kuningas Daavid? Ja miten sinä voit noudattaa sitä?

Daavidilla oli hyvin monivaiheinen elämänura Jehova Jumalan palveluksessa. Ollessaan vasta nuorukainen hän tappoi leijonan, karhun sekä Goljat-jättiläisen. Daavid kunnostautui sodankäynnissä ja laajensi muinaisen Israelin alueen rajat sellaisiksi kuin Jumala oli määrännyt. Hän oli lisäksi verraton säveltäjä ja psalmien kirjoittaja. Mutta sen lisäksi, että Daavid sai maistaa menestyksen ja hyvinvoinnin iloja, hän joutui myös kokemaan ankaria tunnonvaivoja ja vastoinkäymisiä. – 1. Samuelin kirja 16:18; 17:34–36; 18:7.

Miksi Daavid ’heitti murheensa Herran huomaan’?

Kun Daavid sanoi, että ”heitä murheesi Herran huomaan”, hän puhui ennen kaikkea itselleen. Miksi näin voidaan sanoa? Koska tekstiyhteydestä ilmenee, että Daavid sepitti tämän psalmin aikana, jolloin hänen kuninkaalliset oikeutensa oli poljettu aivan maahan. Tämä tapahtui silloin, kun hänen kunnianhimoinen poikansa Absalom oli vähällä onnistua anastamaan itselleen vallan isältään.

Daavidin epätoivoinen tilanne ilmenee selvästi Psalmin 55 alkusanoista: ”Jumala, ota korviisi minun rukoukseni, älä kätkeydy, kun minä armoa anon. Kuuntele minua ja vastaa minulle. Minä kuljen rauhatonna murheessani ja huokaan.” Seuraavissa kuudessa jakeessa hän jatkaa samaan tapaan.

Miksi Daavidin tilanne oli tällainen? Hänen vihollistensa takia. Hän rukoileekin seuraavaksi Jumalaa toimimaan hänen vihollisiaan vastaan ja mainitsee nimenomaan erään ystävänsä, josta oli tullut petturi. Hän oli epäilemättä Ahitofel, josta voitiin hyvin sanoa: ”Sillä ei minua herjaa vihollinen – – vaan sinä, – – minun ystäväni ja uskottuni, jonka kanssa me elimme suloisessa sovussa, yhdessä vaelsimme Jumalan huoneeseen juhlakansan kohinassa!” – Jakeet 13–15.

Kuvailtuaan osaansa ja syytä siihen, Daavid sanoo luottamuksestaan Jehovaan muun muassa: ”Mutta minä huudan Jumalaa, ja Herra pelastaa minut.” (Jae 17) Neuvottuaan sitten itseään ’heittämään murheensa Herran huomaan’ Daavid päättää psalmin sanoissaan sama Korkeimpaan luottava sävy: ”Heidät sinä, Jumala, syökset tuonelan syvyyteen – –. Mutta minä turvaan sinuun.” Kuinka tosiksi Daavidin sanat osoittautuivatkaan! Hänen kunnianhimoista poikaansa Absalomia ja hänen petollista neuvonantajaansa Ahitofelia kohtasi ennenaikainen loppu, kun taas Daavid jatkoi hallitsemista Jumalan voideltuna kuninkaana. – Jakeet 23, 24.

Taakkoja vai vastuita

Ennen kuin tarkastelemme sitä, miten voimme noudattaa Jumalan henkeyttämää Daavidin neuvoa murheittemme heittämisestä