’Totisesti minä sanon sinulle tänään: sinä tulet olemaan minun kanssani paratiisissa.’” (Jeesuksen hallitusvallan alaisuudessa koko maasta tulee paratiisi; Jumalan muistissa olevat kuolleet herätetään, ja heillä on tilaisuus nauttia täydellisestä elämästä maan päällä ikuisesti.)

Ks. myös pääaihetta ”Viimeiset päivät”, s. 411–415.

Kuolema

Määritelmä: Kaikkien elintoimintojen päättyminen. Sen jälkeen kun hengitys, sydämenlyönnit ja aivotoiminta pysähtyvät, elinvoima lakkaa vähitellen toimimasta ruumiin soluissa. Kuolema on elämän vastakohta.

Loiko Jumala ihmisen kuolemaan?

Päinvastoin Jehova varoitti Aadamia tottelemattomuudesta, joka johtaisi kuolemaan (1. Moos. 2:17). Myöhemmin Jumala varoitti israelilaisia käytöksestä, joka johtaisi heidät jopa ennenaikaiseen kuolemaan (Hes. 18:31). Aikanaan hän lähetti Poikansa kuolemaan ihmiskunnan puolesta, jotta tähän järjestelyyn uskovat voisivat nauttia ikuisesta elämästä (Joh. 3:16, 36).

Psalmi 90:10 sanoo, että ihmisen tavallinen elinikä on 70 tai 80 vuotta. Tämä piti paikkansa silloin, kun Mooses kirjoitti sen, mutta tilanne ei ollut sellainen alusta saakka (vrt. 1. Moos. 5:3–32). Heprealaiskirjeen 9:27 sanoo: ”Ihmisille on varattu kuoleminen kerran kaikiksi ajoiksi.” Tämäkin piti paikkansa sen kirjoitusaikaan. Mutta tilanne ei kuitenkaan ollut sellainen, ennen kuin Jumala langetti tuomion syntiselle Aadamille.

Miksi me vanhenemme ja kuolemme?

Jehova loi ensimmäiset ihmiset täydellisiksi, ja heidän odotteenaan oli elää ikuisesti. Heille annettiin tahdonvapaus. Tottelisivatko he Luojaansa rakkaudesta ja arvostuksesta kaikkea sitä kohtaan, mitä hän oli tehnyt heidän hyväkseen? He olivat täysin kykeneviä siihen. Jumala sanoi Aadamille: ”Hyvän ja pahan tiedon puusta, siitä sinä et saa syödä, sillä sinä päivänä, jona syöt siitä, sinä kuolemalla kuolet.” Saatana käytti käärmettä puhetorvena ja houkutteli Eevan rikkomaan Jehovan käskyä. Aadam ei ojentanut vaimoaan, vaan söi hänen tavallaan tätä kiellettyä hedelmää. Jehova langetti sanansa mukaan kuolemantuomion Aadamille, mutta ennen kuin Jehova teloitti tuon syntisen avioparin, hän antoi sille armollisesti tilaisuuden hankkia lapsia. (1. Moos. 2:17; 3:1–19; 5:3–5; vrt. 5. Moos. 32:4 ja Ilm. 12:9.)

Room. 5:12, 17, 19: ”Yhden ihmisen [Aadamin] kautta synti tuli maailmaan ja synnin kautta kuolema, ja näin kuolema levisi kaikkiin ihmisiin, koska he kaikki olivat syntiä tehneet – – yhden ihmisen hairahduksesta kuolema hallitsi kuninkaana – – yhden ihmisen tottelemattomuuden kautta monet joutuivat syntisten asemaan.”

1. Kor. 15:22: ”Kaikki kuolevat Aadamissa.”

Ks. myös pääaihetta ”Kohtalo”.

Miksi pikkulapsia kuolee?

Ps. 51:7, KR-38 (51:5, UM): ”Minä olen synnissä syntynyt, ja äitini on minut synnissä siittänyt.” (Ks. myös Job 14:4; 1. Moos. 8:21.)

Room. 3:23; 6:23: ”Kaikki ovat tehneet syntiä ja ovat Jumalan kunniaa vailla – – synnin palkka on kuolema.”

Jumala ei ”ota” lapsia vanhemmiltaan, kuten joillekuille on sanottu. Vaikka maapallo tuottaa runsaasti elintarvikkeita, niin itsekkäät poliittiset ja kaupalliset ainekset estävät usein niiden jakamisen niille, jotka niitä eniten tarvitsevat, ja niin monet kuolevat aliravitsemukseen. Jotkut lapset, kuten aikuisetkin, kuolevat onnettomuuksissa. Mutta me kaikki olemme perineet synnin; me kaikki olemme epätäydellisiä. Me olemme syntyneet järjestelmään, jossa jokainen, niin hyvä kuin pahakin, lopulta kuolee (Saarn. 9:5). Jehova ’ikävöitsee’ kuitenkin sitä, että hän voi yhdistää jälleen lapset vanhempiinsa ylösnousemuksen välityksellä, ja hän on tehnyt rakkaudellisesti järjestelyt sitä varten (Joh. 5:28, 29; Job 14:14, 15; vrt. Jer. 31:15, 16; Mark. 5:40–42).

Missä kuolleet ovat?

1. Moos. 3:19: ”Otsasi hiessä sinä syöt leipää, kunnes palaat maahan, sillä siitä sinut on otettu. Sillä tomua sinä olet, ja tomuun sinä palaat.”

Saarn. 9:10: ”Kaikki, mitä kätesi löytää tehdäkseen, tee