lihaa”?’” (Koska Jeesus uskoi 1. Mooseksen kirjan kertomuksen perustuvan tosiasioihin, niin eikö meidänkin tulisi uskoa?)

Joku voi sanoa:

”Aadamin synti oli Jumalan tahto, Hän oli niin suunnitellut”

Voisit vastata: ”Monet ovat sanoneet niin. Mutta jos minä tekisin jotakin, mitä te haluatte minun tekevän, niin tuomitsisitteko minut siitä? .... Jos siis Aadamin synti oli Jumalan tahdon mukainen, niin miksi Aadam ajettiin pois Eedenistä syntisenä? (1. Moos. 3:17–19, 23, 24.)”

Tai voisit sanoa: ”Tuo on kiinnostava näkökohta, ja kysymys onkin siitä, millainen persoona Jumala todella on. Olisiko teistä oikeudenmukaista tai rakkaudellista tuomita joku sellaisesta, mitä itse halusitte hänen tekevän?” Sitten voisit ehkä lisätä: 1) ”Jehova on rakkauden Jumala (1. Joh. 4:8). Kaikki hänen menettelynsä ovat oikeudenmukaisia (Ps. 37:28; 5. Moos. 32:4). Jumalan tahto ei ollut, että Aadam tekisi syntiä; hän varoitti Aadamia siitä (1. Moos. 2:17).” 2) ”Jumala salli Aadamin, niin kuin hän sallii meidänkin, käyttää valinnanvapauttaan sen suhteen, mitä hän tekisi. Täydellisyys ei estänyt käyttämästä vapaata tahtoa ja olemasta tottelematon. Aadam päätti kapinoida Jumalaa vastaan huolimatta varoituksesta, jonka mukaan siitä olisi seurauksena kuolema.” (Ks. myös s. 160.)

Abortti

Määritelmä: Abortti merkitsee sellaisen alkion tai sikiön poistumista kohdusta, joka ei normaalisti pysty elämään sen ulkopuolella. Spontaani abortti eli itsestään tapahtuva raskauden keskeytyminen saattaa johtua inhimillisestä epätäydellisyydestä tai onnettomuudesta. Tarkoituksellisesti aiheutettu abortti pelkästään ei-toivotun lapsen syntymän välttämiseksi merkitsee ihmiselämän tahallista tuhoamista.

Miten ihmiselämän Alkulähteen tulisi vaikuttaa näkemykseemme tästä asiasta?

Apt. 17:28: ”Hänessä [Jumalassa] meillä on elämä ja me liikumme ja olemme olemassa.”

Ps. 36:9: ”Sinun [Jehova Jumalan] luonasi on elämän lähde.”

Room. 14:12: ”Kukin meistä tulee tekemään itsestään tilin Jumalalle.”

Pitääkö Jehova lapsen elämää kallisarvoisena jo sen hedelmöitymisen jälkeisissä hyvin varhaisissa kehitysvaiheissa?

Ps. 139:13–16: ”Sinä [Jehova] – – pidit minua suojattuna äitini kohdussa. – – Silmäsi näkivät jopa alkioni, ja kirjassasi olivat kirjoitettuina kaikki sen osat.”

Onko Jumala koskaan sanonut, että ihminen vaadittaisiin tilille syntymättömälle lapselle aiheutetusta vahingosta?

2. Moos. 21:22, 23: ”Mikäli miehet kamppailevat keskenään ja vahingoittavat raskaana olevaa naista niin, että hän synnyttää lapsensa kesken, mutta kohtalokasta onnettomuutta ei satu, tulee miehen suoritettavaksi ehdottomasti määrätä vahingonkorvaus sen mukaan, mitä naisen omistaja hänelle asettaneekin, ja hänen on annettava se tuomarien välityksellä. Mutta jos kohtalokas onnettomuus sattuu, niin sinun on annettava sielu sielusta.” (Jotkin käännökset antavat ymmärtää, että ratkaisevaa tässä Israelille annetussa laissa oli se mitä tapahtui äidille, ei se mitä tapahtui sikiölle. Alkuperäinen heprealainen teksti viittaa kuitenkin niin äidille kuin lapsellekin tapahtuneeseen kohtalokkaaseen onnettomuuteen.)

Kuinka vakavaa on tuhota tahallisesti ihmiselämä sellaisesta syystä, jota Jumala ei hyväksy?

1. Moos. 9:6: ”Joka vuodattaa ihmisen veren, hänen oman verensä ihminen vuodattaa, sillä Jumala teki ihmisen kuvakseen.”

1. Joh. 3:15: ”[Ei] kenelläkään tappajalla ole ikuista elämää, joka pysyisi hänessä.”

2. Moos. 20:13: ”Et saa murhata.”

Oikeuttaako lääkärin mielipide, jonka mukaan täysiaikaiseksi jatkuva raskaus vahingoittaisi äidin terveyttä, suorittamaan abortin?

Lääketieteelliset mielipiteet ovat joskus vääriä. Olisiko oikein surmata ihminen siksi, että hän saattaisi vahingoittaa lähimmäistään? Jos synnytyshetkellä on tehtävä valinta äidin ja lapsen elämän välillä, asianomaisten on tehtävä tuo valinta. Lääketieteellisten menetelmien kehittyminen monissa maissa on kuitenkin tehnyt tuon tilanteen hyvin harvinaiseksi.

Joku voi sanoa:

”Mutta minulla on oikeus päättää siitä, mikä koskee omaa ruumistani”

Voisit vastata: ”Voin hyvin ymmärtää, miltä teistä tuntuu. Nykyään toiset polkevat hyvin usein oikeuksiamme; monet eivät välitä vähääkään, miten toisten käy. Mutta Raamattu esittää ohjeita, jotka voivat suojella meitä. Hyötyäksemme niistä meidän täytyy kuitenkin suostua kantamaan myös vastuut.” Sitten voisit ehkä lisätä: 1) ”Monet äidit ovat joutuneet lastensa isän hylkäämäksi. Mutta kodissa, jossa sekä mies että vaimo elävät Raamatun mittapuitten mukaan, aviomies todella rakastaa vaimoaan ja lapsiaan ja pysyy uskollisesti heidän luonaan ja huolehtii heistä (1. Tim. 5:8; Ef. 5:28–31).” 2) ”Jotta me henkilökohtaisesti saisimme sellaista rakkautta ja kunnioitusta osaksemme, meidänkin täytyy soveltaa Raamatun mittapuita siihen, miten suhtaudumme perheemme jäseniin. Miten meidän Raamatun mukaan tulisi suhtautua lapsiin, jotka saatamme maailmaan? (Ps. 127:3; vrt. Jes. 49:15.)”

Ajankohdat

Määritelmä: Ajankohdat ilmaisevat ajan, jolloin tapahtumat sattuvat. Raamattu ilmaisee ajankohtia, jotka koskevat yksilöiden elinaikaa, joidenkin hallitsijoiden hallituskautta tai muita huomattavia tapahtumia. Raamattu sisältää ainoan täydellisen ajanlaskun, joka ulottuu taaksepäin aina Aadamin luomisaikaan saakka. Raamatun ajanlasku osoitti myös tarkasti etukäteen ajan, jolloin jotkin tärkeät, Jumalan tarkoituksen toteutumiseen liittyvät tapahtumat sattuisivat. Nykyään suurimmassa osassa maailmaa suosittua gregoriaanista kalenteria alettiin käyttää vasta vuonna 1582. Maalliset lähteet eivät ole aina samaa mieltä muinaisen historian tapahtumien ajankohdista. Jotkin tärkeät ajankohdat, kuten Babylonin kukistuminen vuonna 539 eaa. ja niin ollen juutalaisten paluu vankeudesta