Virkaan asetetuksi sananpalvelijaksi tuleminen Jumalan tavalla

VIERAILIJA olisi todennäköisesti ollut utelias – jopa ehkä ymmällään – kuulemansa johdosta. Tapahtumapaikka oli Jehovan todistajien konventti. Ryhmälle ihmisiä, jotka aikoivat juuri mennä kasteelle, pidettiin parhaillaan puhetta. Yllättävää kyllä, puhuja sanoi kasteelle aikoville: ”Se, että olette täällä kasteelle aikovien joukossa, osoittaa teidän haluavan olla Valtakunnan virkaan asetettuja sananpalvelijoita.”

’Miten se voi olla mahdollista?’ vierailija olisi saattanut kysyä. ’Eikö kaste ole niitä varten, jotka ovat vasta tutustuneet kristillisyyteen – ja pikkulapsia varten? Eikö virkaan asetetuksi sananpalvelijaksi tuleminen edellytä laajaa vuosia kestävää valmennusta ja koulutusta?’ Ehkä sinä päättelisit samoin. Mutta kenties yllätyt saadessasi tietää, mitä Raamattu todella sanoo kasteesta ja ordinaatiosta eli uskonnolliseen virkaan asettamisesta.

Ennen kastetta

Ensinnäkään kaste ei ole sellaisia varten, jotka ovat vasta hiljattain saaneet kuulla kristillisestä sanomasta. Raamattu osoittaa Apostolien tekojen 8:12:ssa, että ensimmäisellä vuosisadalla ihmisiä kastettiin vasta, kun ”he uskoivat”. Matteuksen 28:19:stä käy myös ilmi, että henkilöstä täytyy tulla ”opetuslapsi” ennen kastettaan. Entä miten jostakusta tulee ’uskova’ tai ’opetuslapsi’ (’sellainen, jolle on opetettu’)? Siten, että hän tutkii huolellisesti Raamattua. Näin hän saa täsmällistä tietoa Jeesuksesta ja Jehova Jumalasta. (Johannes 17:3) Vasta hankittuaan tätä tietoa tutkija voi harkita kasteelle menemistä. Ensimmäisellä vuosisadalla seurakuntaan kuuluvat kypsät kristityt antoivat uusille käännynnäisille juuri tällaista opetusta. – Apostolien teot 8:31, 35, 36.

Nykyisissä Jehovan todistajien seurakunnissa tehdään samalla tavoin järjestelyjä sen hyväksi, että kiinnostuneet voivat nauttia ilmaisesta Raamatun kotitutkistelusta. Tutkija, jolla on vastaanottavainen sydän, alkaa vähitellen arvostaa oppimaansa. Hän haluaa kertoa uusista vakaumuksistaan toisille. (Roomalaisille 10:8–10) Hän alkaa käydä säännöllisesti kristillisissä kokouksissa, joissa hän saa lisää raamatullista opetusta. (Heprealaisille 10:24, 25) Ja kun uusi uskova on viikkoja tai kuukausia tehnyt näin, hänessä kehittyy halu noudattaa Roomalaiskirjeen 12:1:ssä olevaa Raamatun neuvoa: ”Näin ollen minä Jumalan sääliväisyyden kautta hartaasti pyydän teitä, veljet, antamaan ruumiinne eläväksi, pyhäksi, Jumalalle otolliseksi uhriksi, mikä on pyhää palvelusta järjenkykyinenne.”

Yksistään tieto ei kuitenkaan tee ketään päteväksi vihkiytymään. Hänen täytyy myös katua ja ’kääntyä’. (Apostolien teot 3:19) Miksi? Siksi, että jotkut ovat suoraan sanoen viettäneet moraalitonta elämää ennen Jumalan mittapuitten oppimista. Toiset ovat olleet uppoutuneita itsekkäitten etujen tavoitteluun. Mutta voidakseen esittää itsensä Jumalalle ’pyhinä ja otollisina’ heidän täytyy osoittaa katuvansa tällaisia aikaisempia tekojaan. Heidän täytyy katua sitä, että he ovat käyttäneet elämänsä, voimansa ja kykynsä epäraamatullisiin pyrkimyksiin. Tällaiseen katumukseen täytyy lisäksi liittyä sopivia tekoja, jotka osoittavat todellista ’kääntymistä’ eli elämäntavan suunnan muuttamista.

Auttaakseen edelleen uutta uskovaa kristityt vanhimmat järjestävät hänen kanssaan keskustelutilaisuuksia ja käyttävät aikaa Raamatun perusopetusten kertaamiseen. Tämän avulla vanhimmat voivat ensinnäkin vakuuttua siitä, että tuleva kristitty on hankkinut täsmällistä tietoa Jumalan tarkoituksista. Lisäksi kertaus on tietenkin erittäin hyödyllistä tutkijalle. Tarpeen mukaan sellaiset asiat, joita hän ei ole ymmärtänyt oikein, selvitetään.

Kastetilaisuuksia järjestetään yleensä Jehovan todistajien piiri- tai kierroskonventtien yhteydessä. Tällaisissa tilaisuuksissa kasteelle aikoville pidetään juuri heille tarkoitettu puhe. Heitä muistutetaan siitä, että kaste ei merkitse vain johonkin uuteen uskontoon liittymistä. Jeesus sanoi: ”Jos joku tahtoo tulla perässäni, hän kieltäytyköön omistamasta itseään ja ottakoon kidutuspaalunsa ja seuratkoon minua jatkuvasti.” – Matteus 16:24.

Lisäksi kasteelle aikovia muistutetaan kasteen syvällisestä merkityksestä. Monesti luetaan Pietarin 1. kirjeen 3:21:n sanat: ”Se, mikä vastaa tätä, pelastaa nyt myös teidät, nimittäin kaste – joka ei ole lihan saastan poistamista, vaan hyvän omantunnon pyytämistä Jumalalta –, Jeesuksen Kristuksen ylösnousemuksen välityksellä.” Tässä Pietari vertaa kastetta siihen, kun Nooa säilyi vedenpaisumuksen vesien läpi. Vaikka nuo vedet osoittautuivat kuolemaa tuottaviksi maan pahalle väestölle, ne osoittautuivat elämää pelastaviksi Nooalle kannattaessaan häntä arkissa. Samalla tavoin kaste ’pelastaa’ kristityt tästä pahasta maailmasta. Kun joku kastetaan sillä perusteella, että hän uskoo Jeesuksen Kristuksen kuoleman ja ylösnousemuksen tuomiin hyötyihin, hän on eräällä tavalla ’pelastetussa’ asemassa Jumalan edessä. Häntä ei enää pidetä osana tätä tuhoon tuomittua pahaa sukupolvea. – Ks. Apostolien teot 2:40.

Siksi kasteaskelta ei tulisi ottaa tunnekuohussa, kuten usein tapahtuu uskonnollisissa herätyskokouksissa. Tätä tähdennetään myös sillä, että ennen uusien opetuslasten varsinaista kastamista kastetilaisuutta johtava sananpalvelija kysyy heiltä kaksi syvälle luotaavaa kysymystä. Heidän myöntävät vastauksensa ovat ”julkinen julistus” heidän uskostaan lunastukseen sekä heidän varauksettomasta vihkiytymisestään Jehovalle. (Roomalaisille 10:9, 10) Nyt he ovat valmiita vesikasteeseen.

Virkaan asetettuja Valtakunnan palvelijoiksi

Täydellinen upottaminen veteen on sopiva vertauskuva heidän vihkiytymisestään Jumalalle. Veden alla ollessaan he ikään kuin kuolevat entiselle elämäntavalleen. Noustessaan vedestä he ikään kuin heräävät henkiin uuteen elämäntapaan, joka merkitsee uhrautuvaa Jumalan palvelemista. – Vrt. Roomalaisille 6:2–4.

Entä miten virkaan asettaminen sopii yhteen kastetoimituksen kanssa? Huomaa, mitä M’Clintockin ja Strongin Cyclopædia of Biblical, Theological, and Ecclesiastical Literature (1877) sanoo VII. osan sivulla 411: ”Ordinaatio [eli uskonnolliseen virkaan asettaminen] merkitsee jonkun henkilön nimittämistä tai asettamista palvelustehtävään joko sitä seuraavin menoin tai ilman niitä.” (Kursivointi meidän.) Tässä myönnetään, että kristityn sananpalvelijan virkaan asettamisessa ei tarvita mutkikkaita seremonioita tai kirjallista todistusta.

Entä opettaako Raamattu näin? Ajattelehan Jeesusta Kristusta. Ei ole epäilystäkään siitä, että hän oli Jumalan tärkein sananpalvelija. Kävikö hän kuitenkaan läpi mitään juhlallista virkaanasettamisseremoniaa ennen saarnaamistyöhön ryhtymistään? Oliko hänellä jokin todistus, josta hänet tunnistettiin sananpalvelijaksi? Ei todellakaan. Sen jälkeen kun hänet oli koruttomasti kastettu vedessä, Jumala ilmaisi hyväksyneensä Jeesuksen Poikanaan ja asetti hänet virkaan sananpalvelijakseen. – Markus 1:9–11; Luukas 4:18–21.

Entä mitä on sanottava ensimmäisellä vuosisadalla eläneistä kristityistä? Ei kerrota, että näillä varhaiskristityillä sananpalvelijoilla olisi ollut mitään huomiota herättäviä virkaanasettamismenoja. Apostolien tekojen kertomuksessa mainitaan toistuvasti, että uskovat yksinkertaisesti kastettiin. Tämän jälkeen he osallistuivat innokkaasti julkiseen palvelukseen. – Ks. Apostolien teot 2:41–47; 8:36–39; 22:14–16.

Mikä todistus näillä sananpalvelijoilla oli virkaan asettamisestaan? Paavali sanoo 2. Korinttolaiskirjeen 3:1–3:ssa: ”Alammeko taas suositella itseämme? Vai tarvitsemmeko ehkä, niin kuin jotkut, suosituskirjeitä teille tai teiltä? Te itse olette meidän kirjeemme, joka on kirjoitettu sydämeemme ja jonka kaikki ihmiset tuntevat ja lukevat. Sillä te osoittaudutte Kristuksen kirjeeksi, jonka me palvelijoina olemme kirjoittaneet, jota ei ole kirjoitettu musteella vaan elävän Jumalan hengellä, ei kivitauluihin vaan lihatauluihin, sydämiin.” Jumalan hengen vaikutus näiden opetettujen sydämessä tuotti uuden kristillisen persoonallisuuden, jonka kaikki tarkkailijat saattoivat havaita. Tämä oli riittävä todistus siitä, että Jumala oli todellakin asettanut virkaan ne, jotka osallistuivat näiden uusien opetuslasten opettamiseen.

Sananpalveluksessa ponnisteleminen

Aivan samoin nykyään sananpalvelija tunnetaan teoistaan. Hän todella ’ponnistelee tarmokkaasti’ palveluksessaan. (Luukas 13:24) Hän pitää palvelustaan Jumalalta saamanaan suurena etuna. Hän ei pidä sitä itsestään selvänä. – 1. Timoteukselle 1:12–16.

Valtakunnasta saarnaaminen on tällaisten sananpalvelijoitten päätehtävä. Kaikkia muita pyrkimyksiä tulee rajoittaa niin, että he voivat ’suorittaa palveluksensa täydelleen’. (2. Timoteukselle 4:2, 5) Tietenkin heidän täytyy huolehtia sekä omista että perheensä aineellisista tarpeista. He kuitenkin ’tyytyvät elatukseen ja vaatteisiin’. He eivät anna henkilökohtaisten pyrkimysten tai omien halujensa kääntää heidän huomiotaan pois palveluksesta. (1. Timoteukselle 5:8; 6:7, 8; Filippiläisille 2:20–22) He ’varmistautuvat tärkeämmistä asioista’. (Filippiläisille 1:10) He yrittävät pitää edessään Jeesuksen Kristuksen erinomaisen esimerkin, sillä hänen elämänsä keskittyi Valtakunnasta saarnaamiseen. – Luukas 4:43; Johannes 18:36, 37.

Kuitenkin kun joku kastetaan virkaan asetetuksi sananpalvelijaksi, hän on todellisuudessa Jumalalle suorittamansa palveluksen alkuvaiheessa. Hän on tosin hankkinut tietoa Kristuksesta Jeesuksesta ja Jehova Jumalasta. Hän on lisäksi tehnyt elämässään monia muutoksia, niin ettei hänen kristillistä palvelustaan voida moittia. (2. Korinttolaisille 6:3) Vastakastetun kristityn on kuitenkin yhä kasvettava kovasti. Hänen kasteensa, joka merkitsee hänen virkaan asettamistaan, on vain yksi tärkeä virstanpylväs hänen kasvaessaan kristittynä. (Filippiläisille 3:16) Siksi jokaisen virkaan asetetun sananpalvelijan tulee jatkaa sydämen arvostuksen kehittämistä hengellisiä asioita kohtaan. Hänen täytyy varata aikaa henkilökohtaiseen tutkimiseen. Hänen tulisi käyttää hyväkseen kaikkia tilaisuuksia, joita seurakunnalla on yhteenkokoontumiseen. Hänen tulisi ponnistella parantaaksensa rukoustensa laatua, minkä ansiosta hän pääsee läheisempään henkilökohtaiseen suhteeseen Jumalan kanssa. – Luukas 6:45; 1. Tessalonikalaisille 5:11; 1. Pietari 4:7.

Me toivomme, että nämä raamatulliset ajatukset ovat auttaneet sinua ymmärtämään, miksi niiltä, jotka haluavat palvella Jumalan sananpalvelijoina, ei vaadita akateemista loppututkintoa. Yli kolme miljoonaa Jehovan todistajaa palvelee uskollisesti Jumalaa hänen sananpalvelijoinaan julistaen hänen Sanassaan esitettyjä totuuksia. Miksi et antaisi jonkun heistä auttaa sinua saamaan tietoa Raamatusta?

[Kuva s. 29]

Raamatun mukaan kristitty sananpalvelija asetetaan virkaansa kasteessa

Lukijoiden kysymyksiä

◼ Pitäisikö kristittyjen Johanneksen 15:15:ssä olevat Jeesuksen sanat huomioon ottaen pitää itseään hänen ”orjinaan” vai voimmeko pitää itseämme hänen ”ystävinään”?

Me voimme ja meidän tulisi olla molempia. Ymmärtääksemme syyn tähän pankaamme merkille, mitä Jeesus oikein sanoi uskollisille apostoleilleen ollessaan viimeistä yötä heidän kanssaan:

”Kenelläkään ei ole suurempaa rakkautta kuin se, että joku antaa sielunsa ystäviensä puolesta. Te olette minun ystäviäni, jos teette, mitä minä käsken teitä tekemään. En sano teitä enää orjiksi, koska orja ei tiedä, mitä hänen isäntänsä tekee. Mutta olen sanonut teitä ystäviksi, koska olen tehnyt teille tunnetuksi kaiken, mitä olen kuullut Isältäni.” – Johannes 15:13–15.

Mitä Jeesus tarkoitti ensiksikin sillä, että hänen uskolliset opetuslapsensa olivat orjia? Hän ei tarkoittanut orjuutta siinä mielessä, että kaikki Aadamin jälkeläiset ovat syntyneet epätäydellisinä ja ovat siten myytyjä synnin orjuuteen. (Johannes 8:34; Roomalaisille 5:18, 19; 6:16; 7:14) Kuten kaikki kristityt siitä lähtien myös apostolit olivat kerran orjuudessa tällä tavoin, mutta Jeesuksen uhrin ansiosta he vapautuivat siitä. (1. Pietari 1:18, 19; Galatalaisille 4:5) Heistä ei kuitenkaan siten tullut täysin vapaita. Apostoli Paavali kirjoittikin myöhemmin, että heidät ”ostettiin tietyllä hinnalla”, Jeesuksen verellä, joten heistä tuli Jumalan ja Kristuksen orjia. – 1. Korinttolaisille 6:20; 7:22, 23.

Jeesus ei Johanneksen 15:15:ssä tarkoittanut, etteivät hänen uskolliset apostolinsa, joiden oli pian määrä saada pyhä henki ja tulla voidelluiksi kristityiksi, olisi enää orjia. (Vrt. Johannes 15:20.) Palveleminen Jumalan orjana Jeesuksen kautta ei tietenkään olisi sortavaa eikä johtaisi kuolemaan. Se olisi rakkaudellista ja pelastaisi elämää. (2. Timoteukselle 4:8; Tiitukselle 1:1, 2) Kristitty, joka iloiten ottaa vastaan Kristuksen veren arvon ja tulee Jumalan orjaksi, kohtaisi lopullisen kuoleman vain, jos hän myöhemmin hylkäisi tuon uhrin ja antautuisi takaisin syntiin tullen jälleen sen orjaksi. (Galatalaisille 1:10; 4:8, 9; Heprealaisille 6:4–6) Jeesuksen opetuslapset olivat siten edelleen Jumalan ja Kristuksen orjia, mutta he olivat enemmänkin kuin orjia. Miten niin?

Jeesus ja apostolit ymmärsivät, että siihen aikaan yleensä viileä ja muodollinen suhde isännän ja orjan välillä merkitsi sitä, ettei ’orja tiennyt, mitä isäntä tekee’. Yleensä ihmisisäntä ei neuvotellut ostamansa orjan kanssa eikä paljastanut hänelle omia ajatuksiaan ja tunteitaan.

Voimme kuitenkin havaita Jeesuksen sanoista, että apostolien tilanne oli erilainen. Hän sanoi: ”Olen sanonut teitä ystäviksi, koska olen tehnyt teille tunnetuksi kaiken, mitä olen kuullut Isältäni.” (Johannes 15:15) Niinpä aivan kuin läheisten ystävien kesken Jeesus oli paljastanut heille yksityiskohtia ja tietoja, jotka olivat olleet salaisia. (Matteus 13:10–12; 1. Korinttolaisille 2:14–16) Vaikka apostolit olivatkin yhä Jumalan palvelijoita eli orjia Jeesuksen välityksellä, heillä oli näihin lämmin ja läheinen suhde, joka osoitti heidän olevan myös uskottuja ystäviä. (Vrt. Psalmi 25:14.) Näin voi ja tulisi olla meidänkin suhteemme. On todella suuri etu olla sellaisten taivaallisten Isäntien orjia, jotka kohtelevat meitä uskottuina ja kunnioitettuina – kuin ystäviä!