Vuoden 1989 muistonvietto
1 Keskiviikkona 22. maaliskuuta 1989 on Kristuksen kuoleman 1956:s vuosittainen muistonvietto. Samalla kun teemme omia suunnitelmia ollaksemme läsnä, meidän tulee ajatella toisia, joille saattaa olla tarpeellista viedä kutsu tai jotka tarvitsevat jollakin tavoin henkilökohtaista apuamme. Nyt on aika aloittaa järjestelyt muistonviettoa varten ja ajatella toisten kutsumista. – Ks. kehystettyä tekstiä ”Muistonvieton valmisteluun liittyviä seikkoja”, joka on sivulla 2.
2 Mitä meidän tulisi ajatella muistonvietossa läsnä olemisesta? Meidän tulisi pitää sitä etuna ja tilaisuutena osoittaa arvostuksemme Kristuksen uhria kohtaan. Jos tiedät olevasi poissa kotiseurakunnastasi, varmistaudu siitä, että sinulla on sen alueen valtakunnansalin osoite, jossa olet käymässä, niin että voit olla läsnä siellä.
KÄYTÄ ERIKOISKUTSUJA
3 Voit alkaa käyttää muistonvieton erikoiskutsuja maaliskuun alussa. Muista, että niitä ei ole tarkoitettu käytettäväksi jakeluilmoituksina, vaan ne tulisi antaa henkilökohtaisesti kiinnostuneille. Koska ihmiset unohtavat usein ajan ja paikan, ehdotetaan, että kirjoitamme siististi käsin tai kirjoituskoneella valtakunnansalin osoitteen ja muistonvieton ajankohdan kutsun alareunaan tai sen taakse. Jos mahdollista, käytä jonkin verran aikaa kutsumasi henkilön kanssa auttaaksesi häntä ymmärtämään selvästi, miten tärkeä muistonvietto on. Vastakiinnostuneet saattavat epäröidä mennä valtakunnansaliin yksinään. Voitko tarjoutua järjestämään kyydin tai sopia tapaamisesta valtakunnansalin ulkopuolella? Tämä vie aikaa ja vaatii ponnisteluja, mutta apuasi arvostetaan. Erityisponnisteluja tulisi tehdä myös niiden auttamiseksi, jotka ovat tunteneet totuuden joidenkin vuosien ajan, mutta jotka eivät ole käyneet säännöllisesti kokouksissa. – Luuk. 11:23; Joh. 18:37b.
TARVITTAVAT VALMISTELUT
4 Seurakunnan vanhimmat haluavat varmistautua siitä, että kaikki muistonviettoa koskevat järjestelyt on tehty huolellisesti hyvissä ajoin. Pitäkää huolta siitä, että valitsette pätevät veljet tarjoilemaan vertauskuvia. Näiden veljien tulisi olla vanhimpia tai avustavia palvelijoita, mikäli heitä on käytettävissä. Riittävän monen veljen tulisi olla valmistautunut olemaan mukana vertauskuvien tarjoilemisessa, niin ettei se kestä liian kauan. Sen jälkeen kun nämä avustajat ovat tarjoilleet vertauskuvia kuulijakunnalle, he istuutuvat eturiviin, ja puhuja tarjoilee heille. Lopuksi yksi heistä tarjoilee puhujalle.
5 Vuosi vuodelta tulemme lähemmäksi sitä ajankohtaa, jolloin Herran illallista ei enää vietetä. Kristuksen voidelluista veljistä vain suhteellisen harvoja on enää jäljellä. Jeesus käski, että hänen kuolemansa muistonviettoa vietettäisiin, kunnes kaikki hänen veljensä ovat hänen kanssaan Valtakunnassa. (Luuk. 22:19; 1. Kor. 11:25) Siihen saakka me tottelevaisesti ja uskollisesti kokoonnumme muistonviettoon joka vuosi ilmaisten mitä suurinta iloa ja arvostusta.
[Tekstiruutu s. 2]
Muistonvieton valmisteluun liittyviä seikkoja
(Ks. Vartiotornia 15. helmikuuta 1985 s. 19.)
1. Onko jokaiselle, myös puhujalle, ilmoitettu muistonvieton tarkka aika ja paikka? Onko puhujalle järjestetty kuljetus?
2. Onko vertauskuvien järjestäminen sovittu selvästi?
3. Onko sovittu siitä, että joku tuo puhtaan pöytäliinan ja tarpeellisen määrän laseja ja lautasia?
4. Mitä järjestelyjä on tehty salin siivoamiseksi?
5. Onko yleisönpalvelijat ja tarjoilussa avustavat veljet määrätty? Onko heidän kanssaan sovittu ennen muistonviettoa pidettävästä kokouksesta, jossa käydään läpi heidän tehtävänsä? Milloin se on? Millaista menettelyä noudatetaan sen varmistamiseksi, että tarjoilu kaikille tapahtuu joutuisasti?
6. Ovatko järjestelyt kaikkien iäkkäiden ja sairaiden veljien ja sisarten auttamiseksi valmiita? Onko sovittu vertauskuvien tarjoilemisesta sellaisille voidelluille, jotka ovat ehkä vuoteenomina eivätkä voi tulla valtakunnansalille?