Pahuus

Määritelmä: Jotakin moraalisesti hyvin huonoa. Sana merkitsee usein sellaista, mikä on vahingollista, ilkeämielistä tai vaikutukseltaan tuhoisaa.

Miksi on niin paljon pahuutta?

Syy ei ole Jumalan. Hän antoi ihmiskunnalle täydellisen alun, mutta ihmiset ovat päättäneet jättää huomioon ottamatta Jumalan vaatimukset ja ratkaista itse, mikä on hyvää ja mikä pahaa (5. Moos. 32:4, 5; Saarn. 7:29; 1. Moos. 3:5, 6). Näin menettelemällä he ovat tulleet pahojen yli-inhimillisten voimien vaikutuksen alaisuuteen (Ef. 6:11, 12).

1. Joh. 5:19: ”Koko maailma on paholaisen vallassa.”

Ilm. 12:7–12: ”Taivaassa syttyi sota: – – lohikäärme enkeleineen taisteli, mutta ei päässyt voitolle, eikä heille löytynyt enää sijaa taivaasta. Niinpä suuri lohikäärme heitettiin alas, se alkuperäinen käärme, jota kutsutaan Panettelijaksi ja Saatanaksi, joka eksyttää koko asuttua maata; hänet heitettiin alas maahan, ja hänen enkelinsä heitettiin alas hänen kanssaan. – – ’Tämän vuoksi iloitkaa, taivaat ja te niissä asuvat! Voi maata ja merta, sillä Panettelija on tullut alas teidän luoksenne suuren suuttumuksen vallassa, koska hän tietää, että hänen aikansa on lyhyt.’” (Maailma on kokenut lisääntyneitä ahdistuksia siitä lähtien, kun Saatana heitettiin taivaasta Valtakunnan syntymän jälkeen. Ks. 10. jaetta.)

2. Tim. 3:1–5: ”Tiedä tämä, että viimeisinä päivinä tulee olemaan kriittisiä aikoja, joista on vaikea selviytyä. Sillä ihmiset tulevat olemaan itserakkaita, rahaa rakastavia, suuriluuloisia, pöyhkeitä, rienaajia, vanhemmilleen tottelemattomia, kiittämättömiä, uskottomia, vailla luonnollista kiintymystä, haluttomia mihinkään sopimukseen, panettelijoita, vailla itsehillintää, raivoisia, vailla hyvyyden rakkautta, kavaltajia, uppiniskaisia, ylpeydestä pöyhistyneitä, nautintoja ennemmin kuin Jumalaa rakastavia; heillä on jumalisen antaumuksen muoto, mutta he osoittautuvat pettymykseksi sen voimaan nähden.” (Tämä on tosi palvonnasta satojen vuosien aikana tapahtuneen luopumuksen hedelmää. Nämä olosuhteet ovat kehittyneet, koska uskonnollisiksi itseään väittävät ihmiset ovat jättäneet huomioon ottamatta sen, mitä Jumalan sana todellisuudessa sanoo. He ovat osoittautuneet pettymykseksi siihen hyvään kannustavaan voimaan nähden, joka todellisella jumalisella antaumuksella voi olla ihmisen elämässä.)

Miksi Jumala sallii sitä?

Joskus meistä saattaa tuntua, että olisi parasta yksinkertaisesti tehdä loppu kaikista pahoista. Me toivomme pahuuden loppuvan, vaikka olemme kokeneet sitä vain suhteellisen harvoja vuosia verrattuna aikaan, jonka pahuus on ollut vallalla. Mitä Jehova Jumalan täytyykään tuntea? Ihmiset ovat tuhansien vuosien ajan syyttäneet häntä, jopa kironneet häntä, huonojen olosuhteiden vuoksi, joita he ovat joutuneet kestämään. Niitä ei kuitenkaan ole aiheuttanut hän vaan Saatana ja pahat ihmiset. Jehovalla on voima tuhota pahat. Varmasti täytyy olla hyvät syyt, miksi hän on pidättynyt siitä. Pitäisikö sen, että Jehova hoitaa tilanteen eri tavoin kuin meidän mielestämme olisi hyvä, olla meistä yllättävää? Hänellä on paljon suurempi kokemus kuin ihmisellä, ja hänellä on paljon laajempi näkemys tilanteesta kuin kenelläkään ihmisellä. (Vrt. Jes. 55:8, 9; Hes. 33:17.)

Pahuutta ei olisi olemassa, jos Jumala ei olisi antanut älyllisille luomuksille tahdonvapautta. Jumala on kuitenkin antanut meille kyvyn valita, tottelemmeko häntä rakkaudesta häntä kohtaan vai olemmeko tottelemattomia (5. Moos. 30:19, 20; Joos. 24:15). Toivoisimmeko, että tilanne olisi toisenlainen? Jos meillä on lapsia, olisimmeko onnellisempia siitä, että lapsemme tottelevat meitä rakkaudesta, vai siitä, että he tottelevat, koska olemme pakottaneet heidät siihen? Olisiko Jumalan pitänyt pakottaa Aadam olemaan tottelevainen? Olisimmeko todella onnellisempia, jos eläisimme maailmassa, jossa meidän on pakko totella Jumalaa? Ennen tämän pahan järjestelmän tuhoa Jumala antaa ihmisille tilaisuuden osoittaa, haluavatko he todella elää hänen vanhurskaitten lakiensa mukaisesti vai eivät. Hän tuhoaa varmasti pahat omana määräaikanaan (2. Tess. 1:9, 10).

Hän antaa viisaasti aikaa tärkeiden kiistakysymysten ratkaisemiseen: 1) Jehovan hallitusvallan vanhurskaus ja oikeellisuus asetettiin Eedenissä kyseenalaiseksi (1. Moos. 2:16, 17; 3:1–5). 2) Kaikkien taivaassa ja maan päällä olevien Jumalan palvelijoitten nuhteettomuus asetettiin kyseenalaiseksi (Job 1:6–11; 2:1–5; Luuk. 22:31). Jumala olisi voinut tuhota kapinalliset (Saatanan, Aadamin ja Eevan) heti, mutta se ei olisi ratkaissut asioita. Voima ei todista, että joku on oikeassa. Herätetyt kiistakysymykset olivat moraalisia. Jumala ei antanut aikaa todistaakseen jotakin itselleen, vaan antaakseen kaikkien tahdonvapauden omaavien luomusten itse nähdä hänen hallitusvaltaansa vastaan kohdistetun kapinan huonot hedelmät ja myös antaakseen heille tilaisuuden osoittaa, miten he itse suhtautuvat näihin elintärkeisiin kysymyksiin. Kun nämä kiistakysymykset olisi ratkaistu, kenenkään ei enää koskaan sallittaisi häiritä rauhaa. Koko kaikkeuden hyvä järjestys, sopusointu ja hyvinvointi riippuvat Jehovan nimen pyhittämisestä, siitä että kaikki älylliset luomukset ilmaisevat häntä kohtaan sydämestä lähtevää kunnioitusta. (Ks. myös pääaihetta ”Saatana Panettelija”, s. 326, 327.)

Kuvaus: Mitä sellaisen perheenpään olisi parasta tehdä, jota joku syyttäisi julkisesti kaikkien ihmisten kuullen sanoen, että hän käyttää väärin asemaansa perheenpäänä, että hänen lastensa olisi parempi olla, jos he tekisivät itse omat ratkaisunsa hänestä välittämättä, ja että he kaikki tottelevat häntä häneltä saamansa aineellisen hyödyn vuoksi eivätkä rakkaudesta? Hälventäisikö väärän syyttäjän ampuminen nuo syytökset ihmisten mielestä? Eikö paras vastaus olisi se, että hän antaisi lapsilleen tilaisuuden todistaa puolestaan osoittaakseen, että heidän isänsä on oikeudenmukainen ja rakkaudellinen perheenpää ja että he asuvat hänen luonaan, koska he rakastavat häntä? Jos jotkut hänen lapsistaan uskoisivat tuota vastustajaa, lähtisivät kotoaan ja pilaisivat elämänsä omaksumalla toisenlaisia elintapoja, se vain saisi rehelliset tarkkailijat ymmärtämään, että lasten olisi ollut parempi noudattaa hänen ohjaustaan.

Olemmeko millään tavoin hyötyneet siitä, että Jumala on sallinut pahuutta nykyaikaan asti?

2. Piet. 3:9: ”Jehova ei ole hidas lupauksensa suhteen, niin kuin jotkut pitävät sitä hitautena, vaan hän on kärsivällinen teitä kohtaan, koska hän ei halua kenenkään tuhoutuvan vaan haluaa kaikkien pääsevän katumukseen.” (Koska hän on ilmaissut kärsivällisyyttä meidän päiviimme saakka, meillä on ollut tilaisuus osoittaa, että me kadumme ja että haluamme alistua Jehovan vanhurskaaseen hallitusvaltaan, sen sijaan että tekisimme itse hyvää ja pahaa koskevat ratkaisumme.)

Room. 9:14–24: ”Mitä siis sanomme? Onko Jumalassa epäoikeudenmukaisuutta? Älköön koskaan käykö niin! – – Jos nyt Jumala, vaikkakin hän tahtoo osoittaa vihastustaan ja tehdä voimansa tunnetuksi, suvaitsi hyvin pitkämielisesti vihan astioita, jotka oli tehty sopiviksi tuhoon [ts. hän suvaitsi pahojen ihmisten olemassaoloa jonkin aikaa], tehdäkseen tunnetuksi kirkkautensa rikkauden armon astioissa, jotka hän valmisti etukäteen kirkkauteen [ts. hän käyttäisi aikaa ulottaakseen armonsa joillekuille tarkoituksensa mukaisesti], nimittäin meidät, joita hän ei kutsunut ainoastaan juutalaisista, vaan myös kansakunnista, niin entä sitten?” (Jumala siis lykkäsi pahojen tuhoa antaakseen aikaa niiden ihmisten valitsemiseen, jotka hän kirkastaisi Kristuksen kanssa taivaallisen Valtakunnan jäseninä. Onko Jumala kohdellut siten menetellessään ketään epäoikeudenmukaisesti? Ei, se kuuluu Jehovan järjestelyyn niiden kaikenlaisten ihmisten siunaamiseksi, joille hän suo tilaisuuden elää ikuisesti paratiisimaassa. Vrt. Ps. 37:10, 11.)

Joku voi sanoa:

”Miksi Jumala sallii pahuutta?”

Voisit vastata: ”Tuo on hyvä kysymys. Ympärillä oleva pahuus on vaivannut monia Jumalan uskollisia palvelijoita (Hab. 1:3, 13).” Sitten voisit ehkä lisätä: 1) ”Se ei johdu siitä, että Jumala olisi välinpitämätön. Hän vakuuttaa meille, että hänellä on määräaika, jolloin hän panee pahat ihmiset tilille (Hab. 2:3).” 2) ”Mutta mitä meiltä vaaditaan voidaksemme olla elossasäilyvien joukossa, kun tuo aika koittaa? (Hab. 2:4b; Sef. 2:3.)”

Tai voisit sanoa: ”On hyvä, että otitte tuon kysymyksen esiin. Se vaivaa monia vilpitönsydämisiä ihmisiä. Minulla on tässä erittäin hyödyllistä aineistoa, joka vastaa kysymykseenne.” (Lukekaa sitten yhdessä sivuilla 255–258 olevaa aineistoa.)

”En usko, että Jumala tulee kaikkien näiden vuosien jälkeen tekemään mitään tilanteen muuttamiseksi”

Voisit vastata: ”On mukava kuulla, että uskotte Jumalaan. On varmasti totta, että pahuutta on paljon ja että se on alkanut jo kauan ennen meidän aikaamme. Mutta oletteko ajatellut tätä...?” (Käytä sivun 255 kappaleessa 4 olevia ajatuksia sen ajan pituudesta, jonka Jumala on sietänyt sitä.)

Tai voisit sanoa: ”Olette varmasti samaa mieltä kanssani siitä, että jos joku on pystynyt rakentamaan talon, hän pystyy varmasti myös siivoamaan sen. .... Koska Jumala on luonut maan, hänen ei varmasti ole vaikeaa puhdistaa sitä. Miksi hän on odottanut niin pitkän ajan? Olen havainnut, että siihen on olemassa hyvin tyydyttävä vastaus. Kertokaahan, mitä te ajattelette.” (Lukekaa sitten yhdessä sivuilla 255–258 olevaa aineistoa.)