Toisten auttaminen palvomaan Jumalaa

”Jos – – joku epäuskoinen tai tavallinen ihminen tulee sisään, – – hänen sydämensä salaisuudet tulevat ilmeisiksi, niin että hän lankeaa kasvoilleen ja palvoo Jumalaa.” – 1. KORINTTOLAISILLE 14:24, 25.

1–3. Millä tavalla monia korinttolaisia autettiin saamaan Jumalan hyväksymys?

APOSTOLI Paavali jäi toisella lähetysmatkallaan Korinton kaupunkiin puoleksitoista vuodeksi. Siellä hän ’ahersi sanan parissa todistaen’. Mihin se johti? ”Monet niistä korinttolaisista, jotka kuulivat, rupesivat uskomaan, ja heidät kastettiin.” (Apostolien teot 18:5–11) Heidät ’pyhitettiin, kutsuttiin olemaan pyhiä’. – 1. Korinttolaisille 1:2.

² Myöhemmin Korintossa vieraili Apollos. Priskilla ja Akylas olivat aiemmin auttaneet häntä ymmärtämään ”Jumalan tien tarkemmin”, ja kasteasia sisältyi siihen. Näin hänestä tuli kristitty, jolla oli Jumalan hyvä tahto eli hyväksymys. (Apostolien teot 18:24–19:7) Apollos puolestaan auttoi korinttolaisia, jotka oli kerran ’johdateltu pois äänettömien epäjumalien luo’. (1. Korinttolaisille 12:2) Näille ihmisille oli todennäköisesti annettu raamatullista opetusta heidän kodeissaan; lisäksi he saattoivat oppia käymällä kristillisissä kokouksissa. – Apostolien teot 20:20; 1. Korinttolaisille 14:22–24.

³ Tämän opetuksen seurauksena oli, että tosi palvonta veti puoleensa monia entisiä ’epäuskoisia ja tavallisia ihmisiä’. Oli varmasti hyvin tyydyttävää nähdä miesten ja naisten edistyvän kohti kastetta ja Jumalan hyväksymystä. Se tuottaa yhä tyydytystä.

’Epäuskoisten ja tavallisten ihmisten’ auttaminen

4. Millä keinoilla monia nykyään autetaan noiden korinttolaisten tavoin?

⁴ Jehovan todistajat noudattavat nykyäänkin Jeesuksen käskyä ’tehdä opetuslapsia kaikkien kansojen ihmisistä ja kastaa heidät’. (Matteus 28:19, 20) Kylvettyään totuuden siemeniä vastaanottavaisiin sydämiin he palaavat kastelemaan niitä. (1. Korinttolaisille 3:5–9; Matteus 13:19, 23) Todistajat tarjoavat ilmaisia viikoittaisia Raamatun kotitutkisteluja, niin että ihmiset voivat saada vastaukset kysymyksiinsä ja voivat oppia Raamatun totuuksia. Näitä ihmisiä kutsutaan myös Jehovan todistajien paikallisiin kokouksiin, jollaisissa myös ensimmäisen vuosisadan ”epäuskoiset” kävivät Korintossa. Mutta miten Jehovan todistajien pitäisi suhtautua ihmisiin, jotka tutkivat Raamattua ja käyvät kokouksissa?

5. Mitä raamatullisia perusteita on varovaisuuteen suhtautumisessamme joihinkin yksilöihin?

⁵ Me olemme iloisia nähdessämme heidän lähestyvän Jumalaa. Silti me pidämme mielessämme, että he eivät ole vielä kastettuja uskovia. Muista myös kaksi edellisen kirjoituksen perusteella saamaamme opetusta. 1) Israelilaiset olivat varovaisia muukalaisasukkaiden suhteen, jotka kyllä asuivat Jumalan kansan keskuudessa ja noudattivat joitakin lakeja, mutta eivät olleet ympärileikattuja käännynnäisiä, veljiä palvonnassa. 2) Korinton kristityt pysyivät valppaina ollessaan tekemisissä ’epäuskoisten ja tavallisten ihmisten’ kanssa, koska Paavali oli sanonut: ”Älkää iestykö epäsuhtaisesti yhteen epäuskoisten kanssa. Sillä mitä tekemistä vanhurskaudella on laittomuuden kanssa?” – 2. Korinttolaisille 6:14.

6. Miten kokoukset voivat ’ojentaa’ ”epäuskoisia”, ja minkä luonteista tuo ojentaminen on?

⁶ Vaikka siis toivotamme ’epäuskoiset ja tavalliset ihmiset’ tervetulleiksi, olemme hyvin selvillä siitä, että he eivät vielä täytä Jumalan mittapuita. Kuten Raamattu osoittaa 1. Korinttolaiskirjeen 14:24, 25:ssä, heitä täytyy ehkä ’tutkia tarkkaan’, jopa ’ojentaa’ heidän saamansa opetuksen välityksellä. Sellainen ojentaminen ei ole laadultaan oikeudellista; heitä ei kutsuta seurakunnan oikeuskomitean eteen, koska he eivät ole vielä sen kastettuja jäseniä. Pikemminkin nämä uudet tulevat oppimansa perusteella vakuuttuneiksi siitä, että Jumala tuomitsee kaikki itsekkäät ja moraalittomat tavat.

7. Millä tavalla monet oppilaat haluavat vielä edistyä ja miksi?

⁷ Monet kastamattomat saattavat aikanaan haluta mennä pitemmälle kuin vain käydä kokouksissa kiinnostuneina oppilaina. Seuraavat Jeesuksen sanat osoittavat syyn: ”Oppilas ei ole opettajansa yläpuolella, mutta jokainen, joka on täydellisesti opetettu, on opettajansa kaltainen.” (Luukas 6:40) Raamatuntutkija voi nähdä, että hänen opettajansa pitää kenttäpalvelusta tärkeänä ja saa siitä onnellisuutta. (Matteus 24:14) Uskonsa kasvaessa henkilö, joka on oppinut Raamatun totuuksia ja käynyt kokouksissa, voi siis ottaa sydämenasiakseen seuraavat sanat: ”Kuinka suloiset ovat vuorilla ilosanoman tuojan jalat, hänen, joka julistaa rauhaa, ilmoittaa hyvän sanoman, joka julistaa pelastusta.” (Jesaja 52:7; Roomalaisille 10:13–15) Vaikka häntä ei ole kastettu, hän saattaa haluta tulla Valtakunnan julistajaksi ja liittyä Jehovan todistajien seurakuntaan.

8, 9. a) Mitä tulisi tehdä, kun Raamatun tutkija haluaa osallistua julkiseen palvelukseen? b) Mitä tehdään, kun kaksi vanhinta, tuleva julistaja ja hänen opettajansa kokoontuvat yhteen? c) Minkä vastuun uusi julistaja omaksuu?

⁸ Kun raamatuntutkistelua johtava todistaja havaitsee, että oppilas haluaa osallistua kenttäpalvelukseen, hän voi keskustella asiasta esivalvojan kanssa, joka järjestää niin, että kaksi vanhinta keskustelee raamatuntutkijan ja hänen opettajansa kanssa. Vanhimmat ovat iloisia siitä, että uusi haluaa palvella Jumalaa. He eivät odota häneltä niin paljon tietoa kuin on kastetuilla ja totuudessa edistyneemmillä, joilta vaaditaan enemmän. Silti vanhimmat haluavat huolehtia siitä, että ennen kuin uusi osallistuu kenttäpalvelukseen seurakunnan kanssa, hänellä on jonkin verran tietoa Raamatun opetuksista ja että hän on mukauttanut elämänsä Jumalan periaatteisiin. Siksi on hyvin aiheellista, että kaksi vanhinta keskustelee tulevan julistajan ja tutkistelua johtavan todistajan kanssa.a

⁹ Nuo kaksi vanhinta kertovat oppilaalle, että kun hän on kelvollinen ja osallistuu kenttäpalvelukseen, hän voi jättää kenttäpalvelusraportin, ja hänen nimelleen tehdään seurakunnan julistajakortti. Tämä osoittaa hänen haluavan liittyä Jehovan todistajien teokraattiseen järjestöön ja olla sille alamainen. (Tämä pitäisi paikkansa myös kaikista muista, jotka jättävät kenttäpalvelusraportteja.) Keskustelussa tulisi käsitellä myös Raamatun neuvoja, esimerkiksi niitä, joita käsitellään kirjan Järjestetyt suorittamaan palveluksemme sivuilla 98 ja 99.b Tämä olisi siksi sopiva aika oppilaan hankkia itselleen tuo kirja.

10. a) Miten kastamaton julistaja voi jatkaa edistymistä, ja mikä on hänen tavoitteenaan? b) Miksi nimitys ”seurakunnan yhteyteen hyväksytty henkilö” muutetaan toiseksi? (Ks. alaviite.)

¹⁰ Henkilö, joka on pätevöitynyt hyvän uutisen kastamattomaksi julistajaksi, on edistynyt kohti ’hyvän tahdon ihmiseksi’ tulemista.c (Luukas 2:14) Vaikka hän ei ole vihkiytynyt eikä kastettu, hän voi nyt raportoida todistamistyönsä yhdessä niiden miljoonien muiden kanssa, jotka toimivat eri puolilla maailmaa ’julistaen Jumalan sanaa’. (Apostolien teot 13:5; 17:3; 26:22, 23) Seurakunnalle voidaan tehdä ilmoitus, että hän on uusi kastamaton julistaja. Hänen tulisi jatkaa Raamatun tutkimista, kokouksiin osallistumista, oppimansa soveltamista ja siitä kertomista toisille. Ennen pitkää hän haluaa ottaa kristillisen kasteen askeleen ja siten tulla Jumalan hyväksymäksi ja pelastusta silmällä pitäen ’merkityksi’. – Hesekiel 9:4–6.

Apua hairahtuvalle

11. Miten seurakunta suhtautuu kastettuihin väärintekijöihin?

¹¹ Edellisessä kirjoituksessa käsittelimme seurakunnan järjestelyjä kenen tahansa kastetun kristityn auttamiseksi, joka syyllistyy vakavaan syntiin. (Heprealaisille 12:9–13) Lisäksi näimme Raamatusta, että jos kastettu väärintekijä ei kadu, seurakunnan voi olla tarpeellista erottaa hänet ja sen jälkeen kokonaan karttaa hänen seuraansa. (1. Korinttolaisille 5:11–13; 2. Johannes 9–11; 2. Tessalonikalaisille 2:11, 12) Mutta mitä askeleita voidaan ottaa, jos kastamaton julistaja syyllistyy vakaviin hairahduksiin tai synteihin?

12. a) Miksi armollista apua on tarjolla myös kastamattomille julistajille, jotka tekevät syntiä? b) Miten Luukkaan 12:48:ssa oleva periaate voi soveltua väärinteosta johtuvaan tilivelvollisuuteen?

¹² Juudas korosti sitä, että piti osoittaa armoa niitä voideltuja kristittyjä kohtaan, joiden mielessä oli syntynyt epäilyksiä tai jotka olivat langenneet lihan synteihin, sillä edellytyksellä, että he katuivat. (Juudas 22, 23; ks. myös 2. Korinttolaisille 7:10.) Eikö näin ollen olisi vielä sopivampaa osoittaa armoa hairahtuneelle kastamattomalle, joka ilmaisee katumusta? (Apostolien teot 3:19) On, sillä hänen hengellinen perustuksensa ei ole yhtä luja ja hänellä on vähemmän kokemusta kristillisestä elämästä. Hän ei ehkä ole oppinut Jumalan ajatuksia joistakin asioista. Hän ei ole käynyt vanhinten kanssa läpi kastetta edeltävien raamatullisten keskustelujen sarjaa, eikä hän ole alistunut vesikasteen vakavaan askeleeseen. Lisäksi Jeesus sanoi, että ”jokaiselta, jolle on annettu paljon, vaaditaankin paljon”. (Luukas 12:48) Paljon odotetaan siis kastetuilta, joilla on lisääntyneen tiedon ja suurempien siunauksien ohella myös erityinen tilivelvollisuus. – Jaakob 4:17; Luukas 15:1–7; 1. Korinttolaisille 13:11.

13. Jos kastamaton julistaja hairahtuu, niin mitä vanhimmat tekevät auttaakseen häntä?

¹³ Hengellisesti pätevät veljet haluavat Paavalin neuvon mukaisesti auttaa ketä tahansa kastamatonta julistajaa, joka ottaa väärän askeleen ennen kuin on tietoinen siitä. (Vrt. Galatalaisille 6:1.) Vanhimmat voisivat pyytää keskuudestaan kahta (kenties niitä, jotka aiemmin keskustelivat hänen kanssaan) yrittämään saattaa hänet kohdalleen, jos hän haluaa apua. He eivät tekisi tätä halusta ojentaa häntä ankarasti, vaan armollisella tavalla ja lempeyden hengessä. (Psalmi 130:3) Useimmissa tapauksissa raamatulliset kehotukset ja käytännölliset ehdotukset riittävät saamaan aikaan katumuksen ja saattamaan hänet oikealle polulle.

14, 15. a) Mitä voidaan tehdä, jos väärintekijä on aidon katuva? b) Mikä lyhyt tilannetta selventävä huomautus voidaan joissakin tapauksissa esittää?

¹⁴ Nuo kaksi vanhinta esittävät kastamattoman väärintekijän tilanteeseen sopivia ohjeita. Joissakin tapauksissa he voivat järjestää niin, että hairahtunut ei vähään aikaan osallistu teokraattiseen palveluskouluun tai hän ei saa vastata kokouksissa. Tai he voivat kehottaa häntä pidättymään seurakunnan kanssa suoritettavasta julkisesta palveluksesta, kunnes hän on edistynyt pitemmälle hengellisesti. Sitten he voivat ilmaista hänelle, että hän voi jälleen osallistua kenttäpalvelukseen. Jos väärinteko ei ole aiheuttanut huonoa mainetta eikä vaaraa lauman puhtaudelle, ei ole tarpeellista kiinnittää siihen seurakunnan huomiota ilmoittamalla sille asiasta.

¹⁵ Entä sitten, jos nuo kaksi vanhinta havaitsevat henkilön aidon katuvaksi, mutta väärinteko on tullut laajalti tunnetuksi? Tai entä jos väärinteko tulee laajalti tunnetuksi myöhemmin? Kummassakin tapauksessa he voivat ilmoittaa siitä seurakunnan palveluskomitealle, joka laatii seuraavanlaisen yksinkertaisen ilmoituksen: ”Asia, joka koskee – –, on käsitelty, ja hän palvelee edelleen kastamattomana julistajana seurakunnan yhteydessä.” Vanhimmisto voi ratkaista tässä samoin kuin kaikissa vastaavissa tapauksissa, olisiko suositeltavaa joskus tulevaisuudessa esittää raamatullinen puhe, jossa annetaan neuvoja kyseisen väärinteon johdosta.

16, 17. a) Missä kahdessa tilanteessa voisi olla perusteita erilaiseen ilmoitukseen? b) Minkä luonteinen tämä ilmoitus on?

¹⁶ Toisinaan kastamaton julistaja, joka syyllistyy väärintekoon, ei osoita vastakaikua rakkaudelliselle avulle. Tai kastamaton julistaja voi päättää, että hän ei halua jatkaa edistymistä kohti kastetta, ja hän ilmoittaa vanhimmille, ettei hän halua tulla tunnetuksi julistajana. Mitä pitäisi tehdä? Sellaisia, jotka eivät todellisuudessa ole tulleet Jumalan hyväksymiksi, ei ryhdytä erottamaan. Katumattomien väärintekijöiden erottamisjärjestely koskee niitä, joita ’kutsutaan veljiksi’, kastettuja. (1. Korinttolaisille 5:11) Merkitseekö tämä kuitenkaan sitä, että väärinteosta ei välitetä? Ei.

¹⁷ Vanhimmilla on vastuu ’paimentaa huolenpidossaan olevaa Jumalan laumaa’. (1. Pietari 5:2) Jos nuo kaksi apua tarjoavaa vanhinta päättelevät, ettei kastamaton väärintekijä kadu eikä ole kelvollinen julistajaksi, he ilmoittavat siitä asianomaiselle.d Tai jos joku kastamaton ilmoittaa vanhimmille, ettei hän enää halua, että häntä pidetään julistajana, he ottavat huomioon hänen ratkaisunsa. Kummassakin tapauksessa seurakunnan palveluskomitean on hyvä tehdä jonakin sopivana aikana yksinkertainen ilmoitus, jonka mukaan ”– – ei ole enää hyvän uutisen julistaja”.

18. a) Mitä kristityt pitävät mielessään sellaisen ilmoituksen jälkeen päättäessään henkilökohtaisesta menettelytavastaan? b) Onko tarpeellista tyystin karttaa kastamattomia, jotka ovat menneisyydessä syyllistyneet väärintekoon?

¹⁸ Miten todistajat sen jälkeen suhtautuvat henkilöön? Aiemmin hän oli ’epäuskoinen’, joka kävi kokouksissa. Sitten hän sekä halusi että oli kelvollinen hyvän uutisen julistajaksi. Nyt tilanne on muuttunut, ja hän on jälleen maailman ihminen. Raamattu ei vaadi, että todistajat karttavat puhumasta hänelle, sillä häntä ei ole erotettu.e Silti kristityt ovat varovaisia sellaisen maailman ihmisen suhteen, joka ei palvo Jehovaa, samoin kuin israelilaiset olivat ympärileikkaamattomien muukalaisasukkaiden suhteen. Tällainen varovaisuus auttaa suojelemaan seurakuntaa kaikelta ”vähäiseltä hapatukselta” eli turmelevalta vaikutukselta. (1. Korinttolaisille 5:6) Jos hän joskus myöhemmin ilmaisee aitoa halua, että hänelle pidettäisiin raamatuntutkistelua, ja se näyttää vanhimmista sopivalta, tämä auttaa häntä kenties jälleen ymmärtämään, millainen etu on palvoa Jehovaa Hänen kansansa kanssa. – Psalmi 100.

19. Miten vanhimmat voivat joissakin tapauksissa antaa yksityisesti lisäapua?

¹⁹ Jos vanhimmat näkevät, että joku tällainen henkilö on erityinen uhka laumalle, he voivat yksityisesti varoittaa vaarassa olevia. Entinen julistaja voi esimerkiksi olla juoppouteen tai moraalittomuuteen antautunut nuori. Vaikka hänestä on ilmoitettu, ettei hän enää ole kastamaton julistaja, hän voi yrittää seurustella seurakunnan nuorten kanssa. Tuossa tilanteessa vanhimmat puhuisivat yksityisesti vaarassa olevien vanhemmille ja kenties myös noille nuorille. (Heprealaisille 12:15, 16; Apostolien teot 20:28–30) Siinä harvinaisessa tapauksessa, että henkilö on häiriönaiheuttaja tai vaarallisen väkivaltainen, hänelle voidaan sanoa, ettei hän ole tervetullut kokouksiin ja että kaikki hänen yrityksensä tulla niihin katsotaan luvattomaksi tunkeiluksi.

Alaikäisten auttaminen palvomaan Jumalaa

20. Mitä apua kristityt vanhemmat antavat lapsilleen ja millaisin tuloksin?

²⁰ Raamattu antaa vanhemmille vastuun opettaa lapsiaan vaeltamaan Jumalan totuuden tiellä. (5. Mooseksen kirja 6:4–9; 31:12, 13) Siksi Jehovan todistajat ovat kauan kannustaneet kristittyjä perheitä viikoittaiseen raamatuntutkisteluun. Kristittyjen vanhempien pitäisi kannustaa lapsiaan edistymään kohti vihkiytymistä ja kastetta ja samalla Jumalan hyväksynnän saamista. (Sananlaskut 4:1–7) Me näemme seurakunnissa ilahduttavan tuloksen: satojatuhansia esimerkillisiä nuoria, jotka rakastavat Jehovaa ja haluavat palvoa häntä ikuisesti.

21–23. a) Miten alaikäisen väärinteko ensisijaisesti käsitellään? b) Millainen osa seurakunnan vanhimmilla on tällaisissa tilanteissa?

²¹ Kristityillä vanhemmilla on myös ensisijainen vastuu kurittaa ja ojentaa lapsiaan ja määrätä mitä tahansa rajoituksia tai rakkaudellisia rangaistuksia, jotka he katsovat tarpeellisiksi. (Efesolaisille 6:4; Heprealaisille 12:8, 9; Sananlaskut 3:11, 12; 22:15) Jos kuitenkin seurakunnan yhteydessä kastamattomana julistajana ollut alaikäinen lapsi syyllistyy vakavaan väärintekoon, asia koskee vanhimpia, jotka ’valvovat lauman sieluja’. – Heprealaisille 13:17.

²² Sellainen väärintekoasia tulisi peruspiirteissään hoitaa, kuten tässä kirjoituksessa aiemmin esitettiin. Kaksi vanhinta voidaan määrätä ottamaan selvää asiasta. He voisivat esimerkiksi ensin keskustella vanhempien kanssa siitä, mitä on tapahtunut, miten lapsi suhtautuu asiaan ja mitä on tehty hänen oikaisemisekseen. (Vrt. 5. Mooseksen kirja 21:18–21.) Jos kristityillä vanhemmilla on tilanne hallinnassaan, voi riittää, että vanhimmat vain ottavat heihin yhteyttä aika ajoin tarjotakseen hyödyllisiä neuvoja, ehdotuksia ja rakkaudellista kannustusta.

²³ Keskusteltaessa vanhempien kanssa saatetaan kuitenkin joskus tulla siihen tulokseen, että vanhinten olisi parasta puhua asiasta yhdessä tottelemattoman alaikäisen ja vanhempien kanssa. Muistaen nuorille yleiset rajoitukset ja taipumukset valvojat pyrkivät opettamaan tätä nuorta, kastamatonta julistajaa lempeästi. (2. Timoteukselle 2:22–26) Joissakin tapauksissa voi ilmetä, ettei hän enää ole kelvollinen julistajaksi ja että siitä pitäisi tehdä asianmukainen ilmoitus.

24. a) Mitä vanhempien on sopivaa tehdä silloinkin, jos alaikäinen on syyllistynyt johonkin vakavaan väärintekoon, ja miten he voivat tehdä sen? b) Miten tämä soveltuisi alaikäiseen, joka on erotettu?

²⁴ Mitä vanhemmat sen jälkeen tekisivät hairahtuneen alaikäisen lapsensa hyväksi? He ovat yhä vastuussa lapsestaan, vaikka hän ei olekaan kelvollinen kastamattomaksi julistajaksi tai silloinkin, kun hänet on erotettu väärinteon vuoksi kasteen jälkeen. Samoin kuin he edelleenkin antavat hänelle ravinnon, vaatteet ja suojan, heidän on tarpeellista opettaa ja kurittaa häntä Jumalan sanan mukaisesti. (Sananlaskut 6:20–22; 29:17) Rakkaudelliset vanhemmat voivat näin ollen järjestää niin, että hänelle pidetään Raamatun kotitutkistelua, vaikka hän olisi erotettukin.f Kenties tutkistelulla on häneen parhaiten oikaiseva vaikutus, jos sitä pidetään pelkästään hänelle. Tai vanhemmat saattavat päättää, että hän voi osallistua edelleen perhetutkisteluun. Vaikka hän on mennyt harhaan, he haluavat nähdä hänen palaavan Jehovan luo, kuten Jeesuksen kuvauksen tuhlaajapoika palasi. – Luukas 15:11–24.

25. Miksi ”epäuskoisia” kohtaan osoitetaan nykyään rakkaudellista kiinnostusta ja miksi heitä autetaan?

²⁵ Saarnaamisemme ja opettamisemme tavoitteena on auttaa toisia tulemaan tosi Jumalan onnellisiksi palvojiksi. Korintossa ’epäuskoiset ja tavalliset ihmiset’ ’lankesivat kasvoilleen ja palvoivat Jumalaa julistaen: ”Jumala on todella teidän keskuudessanne.”’ (1. Korinttolaisille 14:25) Millainen ilo onkaan nykyään nähdä yhä useampien tulevan palvomaan Jumalaa! Näin täyttyy loistoisalla tavalla enkelien julistus: ”Kunnia ylimmissä korkeuksissa Jumalalle, ja maan päällä rauha hyvän tahdon ihmisten [eli Jumalan hyväksymyksen saaneiden ihmisten] keskuudessa.” – Luukas 2:14.

[Alaviitteet]

Muistatko?

◻ Miten kristityt suhtautuvat ”epäuskoisiin”, jotka käyvät kokouksissa?

◻ Mitä askeleita vanhimmat ottavat, kun joku Raamatun tutkija haluaa osallistua kenttäpalvelukseen, ja minkä vastuun oppilas omaksuu?

◻ Mitä tehdään, jos kastamaton julistaja syyllistyy vakavaan syntiin?

◻ Miten vanhemmat ja vanhimmat voivat auttaa kotona asuvia alaikäisiä lapsia, vaikka nämä nuoret syyllistyisivät vakaviin hairahduksiin?

[Kuva s. 16]

Se, että henkilöstä tulee julistaja, vaikka hän ei olekaan vielä ollut kasteella, on tärkeä ja vastuullinen askel kohti Jumalan hyväksynnän saamista