Pitäkäämme silmällä iäkkäiden etuja

”Ettekä pidä silmällä henkilökohtaisesti kiinnostuneina vain omia asioitanne, vaan myös henkilökohtaisesti kiinnostuneina toisten asioita.” – FILIPPILÄISILLE 2:4.

1, 2. a) Miten ensimmäisen vuosisadan hallintoelin osoitti kiinnostusta iäkkäiden tarpeita kohtaan? b) Mikä todistaa sen, ettei saarnaamistyötä lyöty laimin?

PIAN vuoden 33 helluntain jälkeen kristillisessä seurakunnassa ”kreikankielisten juutalaisten keskuudessa syntyi nurinaa hepreankielisiä juutalaisia vastaan, koska heidän leskiään syrjittiin [puutteenalaisille tarkoitetun ruoan] päivittäisessä jakelussa”. Epäilemättä monet näistä leskistä olivat iäkkäitä ja kyvyttömiä huolehtimaan itsestään. Joka tapauksessa itse apostolit puuttuivat asiaan ja sanoivat: ”Etsikää siis, veljet, keskuudestanne seitsemän miestä, joista on hyvä todistus, jotka ovat täynnä henkeä ja viisautta, nimittääksemme heidät huolehtimaan tästä tarpeellisesta toimesta.” – Apostolien teot 6:1–3.

² Varhaiskristityt pitivät siis puutteenalaisista huolehtimista ”tarpeellisena toimena”. Opetuslapsi Jaakob kirjoitti vuosia myöhemmin: ”Palvontamuoto, joka on Jumalamme ja Isämme näkökannalta puhdas ja saastumaton, on tämä: orvoista ja leskistä huolehtiminen heidän ahdistuksessaan.” (Jaakob 1:27) Merkitsikö tämä sitten sitä, että ensiarvoisen tärkeää saarnaamistyötä lyötiin laimin? Ei, sillä Apostolien tekojen kertomus mainitsee, että kun leskien avustustyö oli järjestetty asianmukaisesti, ”Jumalan sana kasvoi kasvamistaan, ja opetuslasten luku lisääntyi yhä Jerusalemissa hyvin paljon.” – Apostolien teot 6:7.

3. Mihin Filippiläiskirjeen 2:4 kannustaa, ja miksi se on erityisen sopivaa nykyään?

³ Nykyään me elämme ”kriittisiä aikoja, joista on vaikea selviytyä”. (2. Timoteukselle 3:1) Perhe-elämä tai ansiotyö voi vaatia meiltä niin paljon, että meille jää vain hyvin vähän energiaa – tai halua – iäkkäiden tarpeista huolehtimiseen. Filippiläiskirjeen 2:4 kehottaa siksi hyvin sopivasti, ettemme ’pidä silmällä henkilökohtaisesti kiinnostuneina vain omia asioitamme, vaan myös henkilökohtaisesti kiinnostuneina toisten asioita’. Miten tämä voidaan tehdä tasapainoisella, käytännöllisellä tavalla?

Leskien kunnioittaminen

4. a) Miksi ja miten ensimmäisen vuosisadan seurakunta ’kunnioitti’ leskiä? b) Oliko sellainen huolenpito aina tarpeellista?

⁴ Paavali osoittaa 1. Timoteuksen kirjeen 5. luvussa, miten varhaiskristityt huolehtivat seurakunnan iäkkäistä leskistä. Hän kehotti Timoteusta: ”Kunnioita leskiä, jotka ovat todella leskiä.” (3. jae) Iäkkäät lesket mainittiin erityisesti sellaisina, jotka ovat arvollisia saamaan kunnioitusta säännöllisen aineellisen tuen muodossa. Heillä itsellään ei ollut näkyvissään mitään keinoja elatuksen hankkimiseen, ja he saattoivat ainoastaan ’panna toivonsa Jumalaan ja esittää lakkaamatta nöyriä pyyntöjä ja rukouksia yötä päivää’. (5. jae) Miten heidän rukouksiinsa elatuksen saamiseksi vastattiin? Seurakunnan välityksellä. Arvollisille leskille järjestettiin vaatimaton elatus. Tietysti jos leskellä oli varoja tai sukulaisia, jotka pystyivät elättämään häntä, seurakunnan oli tarpeetonta huolehtia hänen elatuksestaan. – 4. ja 16. jae.

5. a) Miten jotkut lesket saattoivat ’tavoitella aistillista tyydytystä’? b) Oliko seurakunnalla velvollisuus tukea heitä?

⁵ ”Mutta aistillista tyydytystä tavoitteleva leski on [hengellisesti] kuollut, vaikka elääkin”, varoitti Paavali. (6. jae) Paavali ei selitä, miten jotkut olivat, kuten ”Rivienvälinen valtakunnankäännös” sen kirjaimellisesti kääntää, ”hekumallisesti käyttäytyviä”. Jotkut ovat saattaneet taistella ”sukupuolisia intohimojaan” vastaan. (11. jae) Mutta Gyllenbergin Uuden testamentin kreikkalais-suomalaisen sanakirjan mukaan tuo kreikkalainen sana saattoi ’hekumoimisen’ lisäksi sisältää myös merkityksen ’elää ylellisesti’. Kenties jotkut siis halusivat seurakunnan rikastuttavan heitä, rahoittavan heidän ylellisen, nautinnonhaluisen ja kohtuuttoman elämänsä. Oli miten tahansa, niin Paavali ei kelpuuttanut heitä seurakunnan tukea saavien joukkoon.

6, 7 ja alaviite. a) Mitä tarkoitettiin ”luettelolla”? b) Miksi alle 60-vuotiaita ei kelpuutettu tukea saavien joukkoon? c) Miten Paavali auttoi nuoria leskiä välttymään epäsuotuisalta ”tuomiolta”?

⁶ Sitten Paavali sanoi, että aineellista tukea saavien ”luetteloon pantakoon sellainen leski, joka on vähintään kuusikymmenvuotias”. Paavalin aikoina ilmeisesti ajateltiin, että yli 60-vuotias nainen ei pystyisi elättämään itseään eikä todennäköisesti avioituisi uudelleen.a Paavali sanoi: ”Toisaalta kieltäydy ottamasta [luetteloon] mukaan nuorempia leskiä, sillä kun heidän sukupuoliset intohimonsa ovat tulleet heidän ja Kristuksen väliin, he tahtovat mennä naimisiin, ja heillä on tuomio, koska he ovat hylänneet ensimmäisen uskonilmaisunsa.” – 9., 11. ja 12. jae.

⁷ Jos ”luetteloon” olisi otettu nuorempia leskiä, jotkut olisivat voineet hätäisesti sanoa aikovansa jäädä naimattomaksi. Ajan mittaan heillä olisi kuitenkin voinut olla vaikeuksia ”sukupuolisten intohimojensa” hillitsemisessä. Halutessaan avioitua uudelleen heillä olisi ’tuomio, koska he olisivat hylänneet ensimmäisen uskonilmaisunsa’, jonka mukaan heidän piti pysyä naimattomina. (Vrt. Saarnaaja 5:1–5.) Paavali torjui tällaiset ongelmat julistaessaan edelleen: ”Haluan – –, että nuoremmat lesket menevät naimisiin, synnyttävät lapsia.” – 14. jae.

8. a) Miten Paavalin ohjeet suojelivat seurakuntaa? b) Huolehdittiinko myös puutteenalaisista nuoremmista leskistä tai iäkkäistä miehistä?

⁸ Apostoli rajoitti luetteloon merkittävät lisäksi niihin, jotka olivat pitkän ajan kuluessa saaneet hyvien kristillisten tekojen maineen. (10. jae) Seurakunta ei siis ollut mikään laiskoille tai ahneille tarkoitettu ”hyvinvointivaltio”. (2. Tessalonikalaisille 3:10, 11) Mutta miten meneteltiin iäkkäiden miesten tai nuorempien leskien suhteen? Jos he kärsivät puutetta, niin seurakunta epäilemättä huolehti heistä yksilöinä. – Vrt. 1. Johannes 3:17, 18.

9. a) Miksi iäkkäistä huolehtimiseksi tehdyt järjestelyt eroavat nykyään siitä, mitä järjestettiin ensimmäisellä vuosisadalla? b) Mitä se, mitä Paavali sanoo leskistä 1. Timoteuksen kirjeen 5. luvussa, auttaa meitä ymmärtämään nykyään?

⁹ Nuo järjestelyt olivat todennäköisesti hyvin sopivia ensimmäisen vuosisadan seurakuntien tarpeita ajatellen. Mutta, kuten The Expositor’s Bible Commentary huomauttaa: ”Nykyisenä vakuutustulojen, sosiaaliturvan ja työtilaisuuksien aikana tilanne on hyvin erilainen.” Koska yhteiskunnalliset ja taloudelliset olot ovat muuttuneet, seurakuntien on nykyään vain harvoin tarpeellista tehdä luetteloja iäkkäistä avustuksen nauttijoista. Paavalin Timoteukselle esittämät sanat auttavat meitä kuitenkin ymmärtämään seuraavat seikat: 1) Iäkkäiden ongelmat kuuluvat koko seurakunnalle – varsinkin vanhimmille. 2) Iäkkäistä huolehtiminen tulisi järjestää asianmukaisesti. 3) Tuo huolenpito rajoittuu todella tarpeessa oleviin.

Miten vanhimmat voivat pitää silmällä heidän etujaan

10. Miten vanhimmat voivat nykyään ottaa johdon kiinnostuksen osoittamisessa iäkkäitä kohtaan?

¹⁰ Miten valvojat ottavat nykyään johdon kiinnostuksen osoittamisessa iäkkäitä kohtaan? He voivat aika ajoin sisällyttää iäkkäiden tarpeet kokoustensa asialuetteloon. Kun tarvitaan nimenomaista apua, he voivat järjestää sen antamisen. He eivät ehkä hoida tuota asiaa henkilökohtaisesti, varsinkin kun seurakunnassa on usein monia auliita ystäviä, heidän joukossaan monia nuoria, jotka voivat auttaa. He voivat kuitenkin tarkoin valvoa asian hoitamista, kenties määrätä jonkun veljen huolehtimaan siitä, että ystävät yhdessä auttavat kyseistä henkilöä.

11. Miten vanhimmat voivat perehtyä iäkkäiden tarpeisiin?

¹¹ Salomo neuvoi: ”Tiedä tarkoin, miltä pikkukarjasi näyttää.” (Sananlaskut 27:23) Valvojat voivat siksi käydä henkilökohtaisesti iäkkäiden luona saadakseen parhaiten selville, ’miten tehdä heidät omastaan osallisiksi heidän tarpeittensa mukaan’. (Roomalaisille 12:13) Eräs matkavalvoja ilmaisi sen seuraavasti: ”Jotkut iäkkäät ovat hyvin itsenäisiä, ja siksi ei hyödytä vain kysyä heiltä, mitä pitäisi tehdä. Parasta on arvioida itse, mitä tarvitaan, ja ryhtyä työhön!” Japanissa jotkut valvojat panivat merkille, että muuan 80-vuotias sisar tarvitsi paljon huomiota. He kertovat: ”Huolehdimme nyt siitä, että joku ottaa häneen yhteyttä kahdesti päivässä, aamulla ja illalla, vierailemalla hänen luonaan tai soittamalla hänelle.” – Vrt. Matteus 25:36.

12. a) Miten vanhimmat voivat huolehtia siitä, että iäkkäät hyötyvät seurakunnankokouksista? b) Miten Seuran valmistamia nauhoja voidaan käyttää hyvin?

¹² Valvojat kantavat huolta myös siitä, että iäkkäät hyötyvät seurakunnankokouksista. (Heprealaisille 10:24, 25) Tarvitsevatko jotkut kuljetusta? Ovatko jotkut heikon kuulonsa vuoksi yksinkertaisesti kykenemättömiä ’kuuntelemaan ja tajuamaan kuulemansa merkitystä’ kokouksissa? (Matteus 15:10) Olisi kenties käytännöllistä asentaa heitä varten kuulokkeita. Lisäksi monet seurakunnat ovat nykyään järjestäneet niin, että sairaat voivat kuunnella kokouksia puhelimella kotonaan. Toiset nauhoittavat kokouksia kasettinauhoille niitä varten, jotka ovat liian sairaita päästäkseen mukaan – joissakin tapauksissa heille on ostettu nauhureita. Ja nauhoista puheen ollen eräs vanhin Saksasta huomautti: ”Monesti olen iäkkäiden luona käydessäni tavannut heidät vain istumasta television edessä ja katselemasta ohjelmia, joita tuskin voisi sanoa hengellisesti rakentaviksi.” Miksi et kannustaisi heitä sen sijaan kuuntelemaan Seuran valmistamia nauhoja, joissa on esimerkiksi Valtakunnan musiikkia ja Raamatun lukemista?

13. Miten iäkkäitä voidaan auttaa pysymään toimeliaina Valtakunnan julistajina?

¹³ Jotkut seurakunnan iäkkäät jäsenet ovat tulleet epäsäännöllisiksi tai toimettomiksi saarnaajina. Ikä ei kuitenkaan välttämättä estä julistamasta ”valtakunnan hyvää uutista”. (Matteus 24:14) Jotkut voisi saada liikkeelle se, että yksinkertaisesti kutsuisit heidät mukaasi kenttäpalvelukseen. Kenties voit elvyttää heidän rakkautensa saarnaamista kohtaan kertomalle heille kenttäpalveluskokemuksia. Jos heidän on vaikea kulkea portaissa, järjestä heidän käytäväkseen kerrostaloja, joissa on hissi, tai yksikerroksisia taloja. Jotkut julistajat voivat myös ottaa iäkkäitä mukaansa raamatuntutkisteluihin – tai pitää tutkistelun iäkkään julistajan kotona.

14 ja viereinen teksti. a) Mitä vanhimmat voivat tehdä, jos joku iäkäs veli tai sisar joutuu taloudellisesti hyvin ahtaalle? b) Miten jotkin seurakunnat ovat täyttäneet iäkkäiden julistajien tarpeet?

¹⁴ ”Raha on turvaksi.” (Saarnaaja 7:12, UM) Moni iäkäs veli tai sisar on kuitenkin suuressa taloudellisessa puristuksessa vailla sukulaisia, jotka haluaisivat auttaa. Seurakunnan yksilöt toisaalta yleensä auttavat mielellään saadessaan tietää tarpeista. (Jaakob 2:15–17) Vanhimmat voivat myös ottaa selvää käytettävissä olevista valtion tai yhteiskunnan palveluksista, vakuutuksista, eläkkeistä jne. Joissakin maissa sellaisia palveluksia on kuitenkin vaikea saada, ja ainoaksi vaihtoehdoksi voi jäädä noudattaa 1. Timoteuksen kirjeen 5. luvun mallia ja organisoida koko seurakunta avustustyöhön. (Ks. Järjestetyt suorittamaan palveluksemme s. 122–124.)

Nigerian julistajat auttoivat säännöllisesti erästä 82-vuotiasta vakituista tienraivaajaa ja hänen vaimoaan antamalla heille aineellisia lahjoja. Kun valtio määräsi heidän asuntonsa purettavaksi, seurakunta kehotti heitä muuttamaan erääseen valtakunnansalin yhteydessä olevaan huoneeseen ja asumaan siinä, kunnes heille järjestyi toinen asunto.

Brasiliassa muuan seurakunta palkkasi sairaanhoitajan huolehtimaan eräästä iäkkäästä pariskunnasta. Samaan aikaan erään sisaren tehtäväksi annettiin talon siivoaminen, heidän ruokansa valmistaminen ja muista fyysisistä tarpeistaan huolehtiminen. Seurakunta antaa joka kuukausi varoja heidän käyttöönsä.

15. a) Onko siinä, missä määrin seurakunta voi auttaa, mitään rajoja? b) Miten Luukkaan 11:34:n neuvo voi sopia sellaisille, joista tulee liian vaativia?

¹⁵ Kuten ensimmäisellä vuosisadallakin, nuo järjestelyt tehdään niitä varten, jotka ovat niiden arvoisia ja jotka todella tarvitsevat niitä. Valvojat eivät ole velvollisia toteuttamaan kohtuuttomia toivomuksia tai tyydyttämään ylettömiä vaatimuksia huomion saamiseksi. Iäkkäidenkin täytyy säilyttää ’silmänsä yksinkertaisena’. – Luukas 11:34, ”Vanha kirkkoraamattu”.

Miten yksilöt voivat pitää silmällä heidän etujaan

16, 17. a) Miksi on tärkeää, että vanhinten lisäksi muutkin ovat kiinnostuneita iäkkäistä? b) Miten voivat kiireiset julistajat ’ostaa aikaa’ iäkkäitä varten?

¹⁶ Jonkin aikaa sitten eräs iäkäs sisar vietiin sairaalaan. Diagnoosi oli aliravitsemus. Muuan vanhin kirjoitti: ”Jos useampi seurakunnassa olisi ollut henkilökohtaisesti kiinnostunut hänestä, näin ei kenties olisi käynyt.” Vanhimmat eivät tosiaankaan ole ainoita, joiden täytyy olla kiinnostuneita iäkkäistä. Paavali sanoi: ”[Me] olemme toinen toisellemme kuuluvia jäseniä.” – Efesolaisille 4:25.

¹⁷ Epäilemättä henkilökohtaiset vastuut painavat jo nyt joitakuita teistä. Mutta ’älkää pitäkö silmällä henkilökohtaisesti kiinnostuneina vain omia asioitanne’. (Filippiläisille 2:4) Järjestämällä hyvin henkilökohtaiset asiasi voit usein ’ostaa aikaa’. (Efesolaisille 5:16) Voisitko esimerkiksi vierailla jonkun iäkkään ystävän luona kenttäpalveluksen jälkeen? Arkipäivät ovat joillekuille erityisen yksinäistä aikaa. Teini-ikäisetkin voivat vierailla iäkkäiden luona ja auttaa heidän askareissaan. Muuan nuorelta veljeltä apua saanut sisar sanoi rukouksessaan: ”Kiitos, Jehova, nuoresta veli Johnista. Miten erinomainen ihminen hän onkaan.”

18. a) Miksi toisinaan voi olla vaikeaa keskustella iäkkäiden kanssa? b) Miten vierailusta iäkkään veljen luo tai keskustelusta hänen kanssaan voidaan tehdä molemmin puolin rakentava?

¹⁸ Tervehditkö kokouksissa vanhempia vain ylimalkaisesti? Ei tosin ehkä ole helppo keskustella jonkun kanssa, jolla on heikko kuulo ja jonka on vaikea esittää ajatuksiaan. Ja koska terveyden heikkeneminen vaatii veronsa, kaikki iäkkäät eivät ole hyväntuulisia. Mutta ”pitkämielinen on parempi”. (Saarnaaja 7:9) Näkemällä hieman vaivaa voidaan todella saada ”keskinäistä rohkaisua”. (Roomalaisille 1:12) Kerro kokeeksi jokin kenttäpalveluskokemus. Mainitse kohta, jonka olet lukenut Vartiotorni- tai Herätkää!-lehdestä. Tai mikä vielä parempaa, kuuntele. (Vrt. Job 32:7.) Vanhemmilla ihmisillä on paljon kerrottavaa, jos annat heille siihen tilaisuuden. Eräs vanhin myönsi: ”Tuon iäkkään veljen luona käyminen teki minulle hyvää.”

19. a) Keihin huolemme iäkkäistä ulottuu? b) Mainitse joitakin tapoja, joilla voimme auttaa iäkkäistä vanhemmistaan huolehtivia perheitä.

¹⁹ Eikö kiinnostuksesi iäkkäitä kohtaan tulisi ulottua myös heistä huolehtiviin perheisiin? Muuan iäkkäistä vanhemmistaan huolehtiva pariskunta kertoi: ”Joistakuista seurakunnassa on tullut melko arvostelevia sen sijaan, että he kannustaisivat meitä. Eräs sisar sanoi: ’Jos olette paljon poissa kokouksista, tulette hengellisesti sairaiksi!’ Mutta hän ei halunnut tehdä mitään auttaakseen meitä pääsemään useammin kokouksiin.” Yhtä masentavia ovat sellaiset epämääräiset lupaukset kuin: kerro toki minulle, jos joskus tarvitset apua. Ne ovat usein samanarvoisia kuin kehotus: ’Pysyttele lämpimänä ja hyvin ravittuna.’ (Jaakob 2:16) Miten paljon parempi onkaan antaa kiinnostuksesi muuttua toiminnaksi! Eräs pariskunta kertoo: ”Ystävät ovat olleet suurenmoisia ja auttavaisia! Jotkut huolehtivat äidistä muutamia päiviä kerrallaan, niin että me voimme joskus hengähtää. Toiset vievät hänet raamatuntutkisteluihin. Ja meistä on todella kannustavaa, että toiset kyselevät hänen vointiaan.”

20, 21. Miten vanhemmat ystävät voivat auttaa heistä huolehtivia?

²⁰ Yleensä vanhemmista ystävistämme pidetään hyvää huolta. Mutta mitä iäkkäät todistajat voivat itse tehdä, jotta tuosta työstä huolehdittaisiin iloiten eikä huokaillen? (Vrt. Heprealaisille 13:17.) Ole yhteistoiminnassa niiden järjestelyjen kanssa, joita vanhimmat tekevät sinusta huolehtimiseksi. Ilmaise kiitollisuutta ja arvostusta kaikesta siitä huomaavaisuudesta, jota saat osaksesi, ja vältä olemasta liian vaativa tai liian arvosteleva. Ja vaikka vanhuuden kivut ja vaivat ovat hyvin todellisia, yritä ilmaista hyväntuulista ja myönteistä asennetta. – Sananlaskut 15:13.

²¹ ’Veljet ovat suurenmoisia. En tiedä, mitä tekisin ilman heitä’, on monien iäkkäiden kuultu sanovan. Päävastuu iäkkäistä huolehtimisesta on kuitenkin heidän lapsillaan. Mitä tähän sisältyy, ja miten tähän haasteeseen voidaan parhaiten vastata?

[Alaviitteet]

Muistatko?

◻ Miten iäkkäistä leskistä huolehdittiin ensimmäisellä vuosisadalla?

◻ Miten valvojat voivat järjestää seurakunnan iäkkäistä huolehtimisen?

◻ Miten yksilöt voivat seurakunnassa osoittaa kiinnostusta iäkkäitä veljiä ja sisaria kohtaan?

◻ Mitä iäkkäät voivat tehdä auttaakseen heistä huolehtivia?

[Tekstiruutu s. 13]

Iäkkäiden auttaminen – mitä jotkut tekevät

Eräs seurakunta Brasiliassa keksi järkevän tavan huolehtia lähellä valtakunnansaliaan asuvan veljen fyysisistä tarpeista: kirjantutkisteluryhmä, jonka tehtävänä on siivota valtakunnansali, siivoaa myös hänen kotinsa.

Eräs toinen sikäläinen seurakunta löysi yksinkertaisen keinon, jonka avulla muuan sairas veli saattoi pysyä toimeliaana teokraattisessa palveluskoulussa. Kun tulee hänen vuoronsa pitää puhe, erään veljen tehtäväksi annetaan viedä kaksi tai kolme julistajaa mukanaan vierailulle tämän veljen luo. Lyhyt kokous aloitetaan rukouksella, ja veli pitää puheensa. Hänelle annetaan tarvittavia neuvoja. Miten kannustavaksi tämä vierailu osoittautuukaan!

Matkavalvojat ovat antaneet hyvän esimerkin johdon ottamisessa. Eräässä seurakunnassa muuan iäkäs veli, joka pääsi liikkumaan vain pyörätuolilla, kävi hyvin kärttyisäksi, ja siksi hänen luonaan käytiin vain harvoin. Eräs matkavalvoja esitti kuitenkin tuolle veljelle yksityisesti diakuvaesitelmänsä. Nuo kuvat liikuttivat iäkästä veljeä niin, että hänen silmänsä kostuivat kyynelistä. Valvoja sanoo: ”Sydäntäni lämmitti nähdä, miten suuren vaikutuksen pieni huomion ja rakkauden osoitus saattoi saada aikaan.”

Jotkut vanhimmat Nigeriassa tekivät paimennuskäynnin erään iäkkään veljen luo ja totesivat hänen olevan vakavasti sairas. Hänet vietiin heti sairaalaan. Kävi ilmi, että tuo iäkäs veli tarvitsi suuressa määrin lääkärinhoitoa, mutta hän ei pystynyt maksamaan siitä. Kun seurakunnalle ilmoitettiin hänen tarpeestaan, julistajat lahjoittivat niin paljon rahaa, että hänen kuluistaan voitiin huolehtia. Kaksi vanhinta käytti vuoron perään häntä sairaalassa, vaikka he joutuivat sen vuoksi ottamaan vapaata työstään. He saivat kuitenkin iloa nähdessään veljen toipuvan sairaudestaan ja työskentelevän osa-ajan tienraivaajana siihen saakka, kun hän kuoli noin neljä vuotta myöhemmin.

Filippiineillä eräällä iäkkäällä sisarella ei ollut perhettä. Seurakunta järjesti niin, että hänestä pidettiin huolta, kun hän sairasti kolme vuotta. Hän sai pienen asunnon, hänelle tuotiin ateriat joka päivä ja hänen puhtaudestaan pidettiin huolta.

[Kuva s. 12]

Kaikki voivat tehdä osansa kunnioittaakseen seurakunnassa olevia iäkkäitä