Tosi kristityt kunnioittavat vanhuksia
”IKÄÄNTYNEET ovat taloudellisesti tuottoisan elämänsä lopussa”, sanoo tutkija Suzanne Steinmetz. ”Juuri tuon tuottoisuuden perusteella kulttuurissamme arvioidaan yksilöitä, ja heitä kunnioitetaan, arvostetaan ja heille annetaan asema ja etuja”. Nykyajan yhteiskunnan näkemys vanhuksista on siksi synkkä ja kielteinen. Ei sen vuoksi ole mikään ihme, että luemme usein siitä, miten vanhuksia on laiminlyöty ja kohdeltu huonosti.
Mutta miten Raamattu suhtautuu vanhuksiin? Jumalan sanassa myönnetään realistisesti, ettei vanheneminen ole helppoa. Psalmista rukoili: ”Älä heitä minua pois minun vanhalla iälläni, älä hylkää minua, kun voimani loppuu.” (Psalmi 71:9) Vanhalla iällään hän tunsi tarvitsevansa Jehovan tukea enemmän kuin koskaan. Raamatun näkemys on lisäksi myönteinen, kun siinä osoitetaan, että meidänkin pitäisi ottaa huomioon ikääntyneiden tarpeet.
Salomo tosin kutsui vanhuuden päiviä ”pahoiksi päiviksi”, jotka eivät ’miellyttäisi’. (Saarnaaja 12:1–3) ”Pitkä ikä” ja ”elinvuodet” liitetään Raamatussa kuitenkin myös Jumalalta tuleviin siunauksiin. (Sananlaskut 3:1, 2) Tätä havainnollistaa se, mitä Jehova lupasi Aabrahamille: ”Sinut haudataan päästyäsi korkeaan ikään.” (1. Mooseksen kirja 15:15) Jumala ei varmastikaan rangaissut uskollista Aabrahamia lohduttomilla, ”pahoilla päivillä”, jotka eivät voisi ’miellyttää’ häntä. Aabraham sai mielenrauhan ja tyyneyden elämänsä viimeisinä vuosina, kun hän tyytyväisyyttä tuntien katseli mennyttä, Jehovan palveluksessa vietettyä elämää. Hän saattoi myös odottaa ”kaupunkia, jolla on todelliset perustukset”, Jumalan valtakuntaa. (Heprealaisille 11:10) Hän saattoi sen vuoksi kuolla ”vanhana ja elämästä kyllänsä saaneena”. – 1. Mooseksen kirja 25:8.
Miksi Salomo sitten kutsui vanhuutta ”pahoiksi päiviksi”? Salomo viittasi siihen väistämättömään terveyden rapistumiseen, joka tapahtuu vanhalla iällä. Mutta sellainen, joka ei ole ’muistanut Luojaansa nuoruudessaan’, huomaa hupenevien vuosiensa olevan erityisen pahoja. (Saarnaaja 12:1) Sellaista vanhusta eivät hänen elämänsä viimeiset päivät ’miellytä’, koska hän on tuhlannut elämänsä. Hänen jumalaton elämäntapansa on jopa voinut aiheuttaa ruumiillisia vikoja, jotka pahentavat korkean iän mukanaan tuomia vaivoja. (Vrt. Sananlaskut 5:3–11.) Kun hän siis katsoo eteenpäin, hän ei näe lainkaan tulevaisuutta vaan kuoleman. Henkilö, joka on omistanut elämänsä Jumalan palvelukseen, kokee myös ”pahoja päiviä” ruumiinsa heiketessä. Aabrahamin tavoin hän voi kuitenkin löytää iloa ja tyydytystä hyvin vietetystä elämästään ja käyttäessään jäljellä olevan voimansa Jumalan palvelukseen. ”Harmaat hapset ovat kunnian kruunu; se saadaan vanhurskauden tiellä”, sanotaan Raamatussa. – Sananlaskut 16:31.
Korkeasta iästä koituu itse asiassa jopa jotakin hyötyä. ”Nuoruus ja aamurusko ovat turhuutta”, sanoo Salomo. Vaikka nuoret saattavatkin nauttia voimaa uhkuvasta terveydestä, heiltä puuttuu usein kokemusta ja arvostelukykyä. Korkea ikä tuo kuitenkin mukanaan elinikäisen kokemuksen. Vanhus ’torjuu kärsimyksen’, kun taas vaikutuksille altis nuori ryntää siihen usein päätä pahkaa. (Saarnaaja 11:10; 2. Timoteukselle 2:22) Salomo saattoi sen vuoksi sanoa: ”Harmaat hapset ovat vanhusten kaunistus.” – Sananlaskut 20:29.
Raamattu siis kunnioittaa vanhuksia. Miten tämä vaikuttaa siihen tapaan, jolla kristityt kohtelevat vanhuksia?
Vanhusten edessä ’nouseminen’
Jumalan periaate oli, että Israelin täytyi kansana kunnioittaa vanhuksia. Mooseksen laissa käskettiin: ”Nouse harmaapään edessä ja kunnioita vanhusta.” (3. Mooseksen kirja 19:32) Myöhempinä vuosina juutalaiset selvästikin noudattivat tätä lakia aivan kirjaimellisesti. Tri Samuel Burder sanoo itämaisia tapoja käsittelevässä kirjassaan: ”Juutalaiset kirjailijat sanovat säännön olleen, että vanhusten edessä täytyi nousta seisomaan, kun he olivat neljän kyynärän päässä; ja heti kun he olivat menneet ohi, täytyi istuutua jälleen, jotta saattoi näyttää siltä, että he nousivat pelkästään kunnioituksesta vanhuksia kohtaan.” (Oriental Customs) Tällaista kunnioitusta ei osoitettu pelkästään vaikutusvaltaisia miehiä kohtaan. ”Kunnioita jopa sellaista vanhaa miestä, joka on menettänyt oppineisuutensa”, julistettiin Talmudissa. Muuan rabbi vakuutti, että tätä kunnioitusta tulisi osoittaa myös oppimatonta ja lukutaidotonta vanhaa miestä kohtaan. Hän perusteli: ”Pelkästään sen tosiseikan vuoksi, että hän on vanhentunut, hänelle kuuluu antaa jotakin arvoa.” – The Jewish Encyclopedia.
Kristityt eivät ole enää nykyään Mooseksen lain määräysten alaisia. (Roomalaisille 7:6) Mutta se ei tarkoita, ettei heidän enää tarvitse ottaa erityisesti huomioon vanhuksia. Se käy selvästi ilmi niistä ohjeista, jotka apostoli Paavali antoi kristitylle valvojalle Timoteukselle: ”Älä arvostele ankarasti vanhempaa miestä. Päinvastoin vetoa häneen kuin isään, – – vanhempiin naisiin kuin äiteihin.” (1. Timoteukselle 5:1, 2) Paavali sanoi nuorelle Timoteukselle, että hänellä oli valta ’kieltää’. (1. Timoteukselle 1:3) Siitä huolimatta, jos joku häntä vanhempi, erityisesti sellainen, joka palveli valvojana – teki harkintavirheen tai antoi väärän lausunnon, Timoteus ei saanut ’arvostella häntä ankarasti’ ikään kuin itseään alempiarvoisena. Hänen tuli sen sijaan kunnioittavasti ’vedota häneen kuin isään’. Timoteuksen piti osoittaa samanlaista kunnioitusta seurakuntaan kuuluvia vanhempia naisia kohtaan. Hänen piti siis yhä itse asiassa ’nousta harmaapään edessä’.
Kristillisyys on siis uskonto, joka kunnioittaa vanhuksia. Ironista kyllä, vanhuksia kohdellaan paljolti huonosti juuri niissä maissa, jotka tunnustavat kristillisyyttä. On kuitenkin olemassa palvojia, jotka yhä pitävät kiinni Raamatun mittapuista. Esimerkiksi Jehovan todistajat nauttivat siitä, että heidän keskuudessaan on monia tuhansia vanhuksia; heidän mielestään vanhukset eivät ole taakka tai rasite. Vaikka heikko terveys voi estää joitakuita vanhuksia olemasta yhtä toimeliaita kuin aikaisemmin, monilla on takanaan pitkä uskollisen kristillisen palveluksen elämänura, ja tämä rohkaisee nuorempia todistajia jäljittelemään heidän uskoaan. – Vrt. Heprealaisille 13:7.
Vanhusten ei kuitenkaan odoteta olevan seurakunnan toimettomia jäseniä. Heitä kehotetaan antamaan erinomainen esimerkki siinä, että he ovat ”kohtuullisia tavoissaan, vakavia, tervemielisiä, terveitä uskossa, – – käyttäytymisessään jumalaapelkääviä” ja että he jakavat anteliaasti viisauttaan ja elämänkokemustaan toisille. (Tiitukselle 2:2, 3) Jooel ennusti, että niiden joukossa, jotka osallistuisivat Raamatun sanoman julistamiseen, olisi ”vanhuksia”. (Jooel 2:28) Olet epäilemättä pannut henkilökohtaisesti merkille, että monet vanhemmat Jehovan todistajat osallistuvat yhä mielellään toimeliaasti ovelta-ovelle-saarnaamiseen.
Kunnian osoittaminen heitä kohtaan ”täydemmässä määrin”
Jehovan todistajat ponnistelevat kiinnittääkseen monin tavoin erityistä huomiota vanhuksiin. Vuosittain järjestettävissä uskonnollisissa konventeissa he esimerkiksi usein varaavat istuimia vanhuksia varten. Heitä kohtaan osoitetaan huomaavaisuutta myös yksilötasolla. Japanissa muuan todistaja luovuttaa istuinpaikkansa perheen autossa niin, että eräs 87-vuotias nainen voi saada kyydin seurakunnankokouksiin. Miten tämä veli pääsee itse kokouksiin? Polkupyörällä. Brasiliassa on muuan 92-vuotias kokoaikainen evankeliuminpalvelija. Tarkkailijat kertovat, että siellä olevat Jehovan todistajat ”kohtelevat tätä miestä kunnioittavasti, keskustelevat hänen kanssaan – –. Hänellä on tärkeä osa seurakunnassa.”
Tämä ei tarkoita sitä, ettei vanhusten kunnioittamisessa olisi parantamisen varaa. Paavali kirjoitti Tessalonikassa oleville kristityille: ”Mutta veljellisestä rakkaudesta – – tehän osoitatte tätä rakkautta kaikkia veljiä kohtaan koko Makedoniassa. Mutta me kehotamme teitä, veljet, jatkamaan siinä täydemmässä määrin.” (1. Tessalonikalaisille 4:9, 10) Nykyäänkin tarvitaan toisinaan samanlaisia vanhusten kohtelemiseen liittyviä neuvoja. Muuan 85-vuotias kristitty veli oli esimerkiksi erittäin pettynyt kun hän ei saanutkaan itselleen uutta Raamattuun perustuvaa julkaisua. Miksi ei? Hän on lähes kuuro eikä kuullut ilmoitusta, jossa jokaista muistutettiin tilaamaan tuo kirja; eikä kukaan seurakuntaan kuuluva tullut liioin ajatelleeksi tilata sitä hänelle. Tilanne tietenkin korjattiin nopeasti. Joka tapauksessa se valaisee sitä, että on tarpeellista olla tietoinen erityisesti vanhusten tarpeista.
Jumalan kansaan kuuluvat voivat nykyään tehdä tämän ”täydemmässä määrin” monin eri tavoin. Kristilliset kokoukset tarjoavat tilaisuuden ’kannustaa’ vanhuksia ”rakkauteen ja hyviin tekoihin”. (Heprealaisille 10:24, 25) Ja nuoret ja vanhat, jotka jo seurustelevat keskenään vapaasti Jehovan todistajien valtakunnansaleissa, voivat kenties ponnistella vielä enemmän siinä suhteessa. Jotkut vanhemmat esimerkiksi kannustavat lapsiaan lähestymään seurakunnan vanhimpia jäseniä kunnioittavasti ja keskustelemaan heidän kanssaan.
Kunniaa voidaan edelleen osoittaa vanhuksia kohtaan eräällä yksinkertaisella tavalla. Sopusoinnussa sen periaatteen kanssa, jonka Jeesus ilmaisi Luukkaan 14:12–14:ssä, voidaan ponnistella enemmän vanhusten kutsumiseksi seuranpitotilaisuuksiin. Vaikka he eivät voisikaan olla läsnä, he arvostavat varmasti sitä, että muistat heitä. Kristittyjä kehotetaan edelleen ’noudattamaan vieraanvaraisuutta’. (Roomalaisille 12:13) Tämän ei tarvitse vaatia mitään ylellisiä tai monimutkaisia valmisteluja. Muuan Saksassa asuva todistaja ehdottaa: ”Kutsu vanhuksia nauttimaan kanssasi kupillinen teetä, ja anna heidän kertoa kokemuksiaan menneiltä ajoilta.”
Apostoli Paavali sanoi: ”Ottakaa johto kunnian osoittamisessa toisianne kohtaan.” (Roomalaisille 12:10) Jehovan todistajien keskuudessa erityisesti seurakunnan nimitetyt vanhimmat ottavat johdon kunnian osoittamisessa vanhempia kristittyjä kohtaan. Vanhimmat voivat usein määrätä vanhemmille sopivia tehtäviä, kuten uusien valmentamista evankeliuminpalvelijoiksi tai kristillisten kokouspaikkojen kunnossapidossa avustamista. Seurakunnan vanhimpina palvelevat nuoremmat miehet osoittavat kunnioitusta vanhempia valvojia kohtaan kääntymällä nöyrästi heidän puoleensa saadakseen neuvoja ja käyttämällä havaintokykyä heidän kypsien näkökantojensa kuuntelemiseksi. (Sananlaskut 20:5) Sellaisten vanhinten kokouksissa he noudattavat nuoren Elihun antamaa raamatullista esimerkkiä ja mukautuvat kunnioittavasti vanhempien, kokeneempien miesten päätöksiin ja antavat heille täyden tilaisuuden sanoa ensin sanottavansa. – Job 32:4.
On eittämättä helppoa tulla kärsimättömäksi vanhuksia kohtaan, koska he eivät kenties pysty liikkumaan ja ajattelemaan yhtä nopeasti kuin nuoret. Tri Robert N. Butler kuvailee hyvin joitakin ongelmia, joita korkea ikä voi tuoda tullessaan: ”Henkilö menettää fyysisen kestävyytensä, kykynsä pysyä mukana vauhdissa, ja pelkästään se voi olla äärimmäisen pelottavaa. On myös mahdollista menettää tärkeitä aistimiseen tarvittavia perusedellytyksiä, kuten kuulo ja näkö.” Eikö nuorempien pitäisi tämän ymmärtäessään osoittaa myötätuntoa ja olla sääliväisiä? – 1. Pietari 3:8.
Kristittyjen täytyy tosiaan nykyään osoittaa tosi rakkautta, kiinnostusta ja kunnioitusta keskuudessaan olevia vanhuksia kohtaan. Ja Jehovan todistajien keskuudessa näin tehdään esimerkillisellä tavalla. Mitä kuitenkin tapahtuu, kun kristityt vanhukset – tai kristittyjen lasten vanhemmat – sairastuvat tai köyhtyvät? Kenen vastuulla on pitää heistä huolta? Seuraavissa kirjoituksissa perehdytään siihen, miten Raamattu vastaa näihin kysymyksiin.
[Kuvat s. 5]
Jehovan todistajien seurakunnissa vanhukset voivat saada itselleen paljon tyydytystä tuottavaa työtä