Kristillisten tapojen kehittäminen epäkohteliaassa maailmassa

”Katso, kuinka hyvää ja suloista on, että veljekset sovussa asuvat!” – PSALMI 133:1.

1. Mitä on tapahtunut hyville tavoille?

”HYVÄT tavat ovat kärsineet tappion näinä 25:nä viime vuotena”, sanoo toimittaja Ann Landers. ”Ei ole kysymys vain siitä, että miehet eivät avaa autojen ovia naisille tai tarjoa heille istuimiaan junissa tai linja-autoissa. Kyseessä on syvemmälle luotaava asia kuin se.” Tosiaankin, kaikkialla minne katsomme, voimme nähdä todisteita siitä, että elämme yhä epäkohteliaammaksi käyvässä maailmassa. Ihmiset etuilevat jonoissa, tupakoivat täpötäysissä hisseissä, soittavat äänekästä musiikkia julkisilla paikoilla jne. Päivittäisen kokemuksemme perusteella voimme havaita, että koulutusmahdollisuuksien ja elintason kohentumisesta huolimatta meidän aikamme yleisesti ottaen on aikaa, jolloin sanoista ”kiitos” ja ”ole hyvä” on tullut vieraita sanoja ja normaali ystävällisyys ja kohteliaisuus on suurimmaksi osaksi unohdettu.

2. Miksi hyvien tapojen puuttuminen nykyään ei ole yllättävää?

² Onko tämä kaikki yllättävää? Ei oikeastaan. Se vain palauttaa mieleen sen, mitä apostoli Paavali henkeytettiin sanomaan ihmisten käytöksestä ”viimeisinä päivinä”, kun elettäisiin ”kriittisiä aikoja, joista on vaikea selviytyä”. Paavali muun muassa ennusti, että ihmisistä tulisi ”itserakkaita, – – suuriluuloisia, kopeita, – – kiittämättömiä” ja he olisivat ”vailla luonnollista kiintymystä, – – vailla itsehillintää”. (2. Timoteukselle 3:1–3) Pelkkä satunnainen havainnointi paljastaa, että sellainen käytös on vallalla nykyään kaikenikäisten, kaikkiin yhteiskuntaluokkiin ja kansallisuuksiin kuuluvien ihmisten keskuudessa. Miksi on näin? Mitkä seikat ovat osaltaan vaikuttamassa hyvien tapojen yleiseen puuttumiseen?

Huonojen tapojen syitä

3. Miten tämän järjestelmän ”ilma” edistää huonoja tapoja?

³ Ilmaus ”itserakkaita” kuvailee hyvin ”minä-sukupolvea”, joka tarkoittaa niitä, jotka on kasvatettu tähdentämällä itsevarmuutta, itsekeskeistä ajattelua ja itsensä toteuttamista. Tämä henki, joka kyllästää ympärillämme olevan ”ilman”, on täysin vastoin sitä Raamatun neuvoa, että kristityt ’eivät pidä silmällä henkilökohtaisesti kiinnostuneina vain omia asioitaan, vaan myös henkilökohtaisesti kiinnostuneina toisten asioita’. (Efesolaisille 2:2, 3; Filippiläisille 2:4) Seurauksena on ollut, että sukupolvi, joka on kasvatettu ajattelemaan ’tee mitä itse haluat’, ei varmaankaan välitä paljon siitä, miten heidän käytöksensä vaikuttaa toisiin.

4. Miten nykyään suhtaudutaan niihin, jotka pitävät pilkkanaan yleisesti tunnustettuja normeja, ja miten kristityn pitäisi suhtautua asiaan?

⁴ Yhteisön painostus vaikutti aikaisemmin huomattavassa määrin siihen, että ihmisten keskuudessa ylläpidettiin jonkinasteista kohteliaisuutta. Huoli siitä, mitä muut saattavat ajatella, on hillinnyt heitä kauan. Mutta nykyään mitä pöyristyttävimpiä ja törkeämpiä käytöstavat ovat, sitä suositummiksi ne todennäköisesti tulevat monien keskuudessa. Niitä, jotka eivät välitä yleisesti tunnustetuista normeista, ei enää pidetä huonotapaisina tai moukkamaisina, vaan tyylikkäinä, ”sofistikoituneina”, suuresti ihailtavina. On kuitenkin muistettava, että ”sofistikoitunut” tarkoittaa ”näennäisen viisasta, pintapuolisen älykästä”. Se on peräisin samasta kreikkalaisesta kantasanasta kuin se ilmaus, joka Pietarin 2. kirjeen 1:16:ssa on käännetty ”viekkaasti keksityksi”. Tosi kristityt toimivat varmasti hyvin karttaessaan sellaista asennetta.

5. Mikä on muuan toinen seikka, joka osaltaan edistää hyvien tapojen häviämistä?

⁵ ”Milloin pahan teon tuomio ei tule pian, saavat ihmislapset rohkeutta tehdä pahaa”, sanoo Saarnaajan 8:11. Tässä on muuan toinen seikka, joka osaltaan vaikuttaa hyvien tapojen puuttumiseen yhteiskunnassa. Koska ihmiset huomaavat, että on helppo päästä pälkähästä, he vähitellen turtuvat rikkomaan yleisesti hyväksyttyjä käytösnormeja. ”Kansalaiset, jotka järkyttyisivät perin pohjin, jos heidät julkisesti samastettaisiin osaksi kriminaaliainesta, ovat kuitenkin huolettomasti rikkoneet kaikenlaisia lakeja julkisesti – liikennesääntöjä, huumeita ja roskaamista koskevia lakeja”, sanotaan eräässä New York Times -sanomalehden pääkirjoituksessa. Seurauksena on ollut, että ”huliganismista, vandalismista ja graffiti-töherryksistä” on kaikista väistämättömästi tullut osa sitä, mitä päivittäin näemme. Niinpä kohteliaisuus sekä kunnioitus toisten ihmisten oikeuksia, omaisuutta ja yksityisyyttä kohtaan kärsivät yhä uusia takaiskuja.

6. Miten ihmisten kiireinen elämä vaikuttaa heidän tapoihinsa, ja miten Jeesus oli erilainen tässä suhteessa?

⁶ Koska hyvien tapojen katsotaan yleisesti kuuluvan elämän hienompaan tyyliin, ihmiset unohtavat ne helposti kiireessä – ja useimmat ihmiset näyttävät olevan kiireisiä suurimman osan ajasta nykyään. Seurauksena on, että he kulkevat toistensa ohi sanomatta sanaakaan tai täysin eleettömästi. He tuuppivat ja tönivät jonoissa tai vaihtavat kärsimättöminä kaistaa liikenteessä vain säästääkseen muutamia minuutteja tai sekunteja. Usein ihmiset ovat niin syventyneitä omiin asioihinsa tai he ovat suunnitelleet tekevänsä niin paljon kaikenlaista, että mitä tahansa odottamatonta tapahtumaa tai ketä tahansa yllätysvierasta pidetään harmillisena tai tungettelevana. Ajattele sitä, miten eri tavalla Jeesus suhtautui niihin ihmisiin, jotka tulivat hänen luokseen jopa epäsopivina aikoina. – Markus 7:24–30; Luukas 9:10, 11; 18:15, 16; Johannes 4:5–26.

7. Mitä tosi kristittyjen on varottava tapojen ollessa kyseessä?

⁷ Me tosin elämme kiireisessä maailmassa, ja aikaamme ja voimiimme kohdistuvat paineet kasvavat alati, mutta tilannetta ei varmasti paranneta siten, että sallimme sellaisten paineiden saada meidät kohtelemaan toisia karkeasti. Sellainen käytös johtaa päinvastoin suurelta osin siihen mielettömään väkivaltaan, josta kuulemme – riitoihin, tappeluihin, vihaan, jopa murhiin – ja se saa ihmiset maksamaan raakuuden raakuudella. Kaikki tämä kuuluu sen maailman henkeen, josta tosi kristityt eivät saa olla osa. – Johannes 17:14; Jaakob 3:14–16.

Hyvien tapojen parhaimmat mallit

8. Mitä kristittyjä kannustetaan tekemään, vaikka he ovatkin epäkohteliaiden ihmisten ympäröiminä?

⁸ Koska meitä ympäröivät sellaiset ihmiset, jotka eivät juuri osoita huomaavaisuutta toisiaan kohtaan, on helppo antaa myöten paineille ja unohtaa hyvät tavat. Mutta kun muistamme Raamatun kehotuksen olla ’muovautumatta tämän asiainjärjestelmän mukaan’, voimme kiinnittää huomiomme moniin Raamatun merkittäviin esimerkkeihin ja pyrkiä pitämään yllä kristillisten tapojen korkeita normeja nykyajan epäkohteliaassa maailmassa. (Roomalaisille 12:2, 21; Matteus 5:16) Tekojemme pitäisi osoittaa, että olemme koko sydämestämme samaa mieltä psalmistan kanssa, joka julisti: ”Katso, kuinka hyvää ja suloista on, että veljekset sovussa asuvat!” – Psalmi 133:1.

9. Mitä Raamattu paljastaa Jehovan menettelytavasta kansansa suhteen?

⁹ Paras esimerkki hyvien tapojen osoittamisesta on Luoja ja kaikkien Isä, Jehova Jumala itse. Ne, jotka ovat korkeissa asemissa tai joilla on valtaa toisiin nähden, käyttävät tavallisesti vaikutusvaltaansa sumeilematta ja vaativat, että heidän toiveitaan on kunnioitettava. Mutta kaikkeuden korkein Persoona, Jehova Jumala, käyttäytyy aina hyvin ollessaan tekemisissä alamaistensa kanssa. Antaessaan ystävälleen Aabrahamille siunauksen hän sanoi kohteliaasti: ”Nostahan silmäsi ja katso paikasta, jossa olet.” Ja vielä: ”Katsohan taivaalle ja laske tähdet.” (1. Mooseksen kirja 13:14; 15:5, UM) Osoittaessaan Moosekselle voimansa Jumala sanoi: ”Pistähän kätesi vaatteesi ylälaskokseen.” (2. Mooseksen kirja 4:6, UM) Monta vuotta myöhemmin Jehova sanoi profeettansa Miikan välityksellä tottelemattomalle kansalleenkin: ”Kuulkaahan, te Jaakobin päämiehet ja te Israelin suvun käskijät – –. Kuulkaahan tämä, te – – päämiehet.” (Miika 3:1, 9, UM) Onko meistä tässä suhteessa ’tullut Jumalan jäljittelijöitä’ niin, että käytämme kohteliasta sanamuotoa, kun olemme tekemisissä toisten kanssa? – Efesolaisille 5:1.

10, 11. a) Mitä voidaan sanoa Jeesuksen käytöksestä ja tavoista? b) Miten me voimme jäljitellä Jeesusta olemalla hyvätapaisia kaikkia ihmisiä kohtaan?

¹⁰ Jeesus Kristus, ”joka on Isän povella”, on toinen huomattava jäljittelemisen arvoinen esimerkki. (Johannes 1:18) Ollessaan tekemisissä ihmisten kanssa hän oli toisaalta hellä ja sääliväinen, toisaalta voimakas ja luja; hän ei kuitenkaan koskaan ollut ilkeä tai epäystävällinen kenellekään. Jeesuksen elämää käsittelevässä kirjassa (The Man From Nazareth) selostetaan ”hänen harvinaislaatuista lahjaansa tulla toimeen kaikenlaisten ihmisten kanssa” ja sanotaan: ”Sekä julkisesti että yksityisesti hän oli tekemisissä yhtä lailla miesten ja naisten kanssa. Hän viihtyi pienten lasten kanssa heidän viattomuutensa vuoksi ja kummallista kyllä, hän viihtyi myös tunnonvaivoja potevien väärän voiton pyytäjien, kuten Sakkeuksen, kanssa. Kunnioitettavat kotia hoitavat naiset, kuten Maria ja Martta, saattoivat puhua hänen kanssaan luontevan vapaasti, mutta kurtisaanitkin etsivät hänet käsiinsä ikään kuin vakuuttuneina siitä, että hän ymmärtäisi heitä ja olisi heidän ystävänsä – –. Se, ettei hän lainkaan ajatellut tavallisia ihmisiä ympäröiviä rajoja, on yksi hänen tunnusomaisimpia ominaisuuksiaan.”

¹¹ Kaikkien kohteleminen asianmukaista kunnioitusta ja huomaavaisuutta osoittaen on merkki todella hyvätapaisesta ihmisestä, ja me toimimme hyvin jäljitellessämme Jeesusta Kristusta tässä. Useimmat ihmiset tosin pystyvät kohtelemaan kunnioittavasti joitakin tiettyjä ihmisiä, erityisesti niitä, jotka ovat heitä korkeammassa asemassa. Mutta niitä kohtaan, joiden he katsovat olevan itsensä alapuolella tai jopa samalla tasolla kanssaan, he ovat usein välinpitämättömiä, etäisiä ja töykeitä. Jollakin tavoin tällainen näyttää saavan heidät tuntemaan itsensä paremmiksi ja voimakkaammiksi. On kuitenkin osuvasti sanottu, että ”töykeys on heikon ihmisen tapa näytellä voimakasta”. Raamattu kehottaakin: ”Ottakaa johto kunnian osoittamisessa toisianne kohtaan.” (Roomalaisille 12:10) Kun noudatamme parhaamme mukaan tuota neuvoa, olemme hyvin lähellä sitä, että osoitamme hyviä tapoja kaikkia ihmisiä kohtaan, niin kuin Jeesus osoitti.

12. Mikä oli Jeesuksen opetuksen ydin ihmissuhteissa?

¹² Esimerkkejä tästä myönteisestä, ulospäin suuntautuvasta ominaisuudesta on myös Jeesuksen opetuksissa, erityisesti siinä, jota kutsutaan kultaiseksi säännöksi: ”Sen tähden kaikki, mitä tahdotte ihmisten tekevän teille, teidänkin täytyy samoin tehdä heille.” (Matteus 7:12) On kiinnostavaa, että yhdessä kungfutselaisuuden ”Neljästä kirjasta”, Keskustelut-nimisessä teoksessa, jonka pitkään on ajateltu kuvailevan parhaiten itämaiden moraalista käytöstä, yksi mestarin opetuslapsista kysyy tältä, onko olemassa yhtä ainutta sanaa, joka voisi kuvailla elämän käytösnormin. ”Kenties sana ’vastavuoroisuus’ (chu) sopii siihen”, vastasi opettaja ja lisäsi sitten: ”Älkää tehkö muille, mitä ette halua tehtävän itsellenne.” Vastakohtana me voimme helposti nähdä Jeesuksen opetuksen paremmuuden. Lämpimät, miellyttävät ja ystävälliset suhteet voivat olla tuloksena ainoastaan silloin, kun toinen ottaa aloitteen sen tekemisessä toisille, mikä on hyvää.

Kristilliset tavat perustuvat kristilliseen rakkauteen

13, 14. a) Mitä on viime aikoina pantu merkille hyvistä tavoista yhteiskunnassa? b) Mikä on nykyään saanut kiinnostuksen heräämään hyviä tapoja ja etikettiä kohtaan?

¹³ Huonojen tapojen yleisyyden vuoksi on viime aikoina puhuttu jonkin verran palaamisesta sopiviin käytöstapoihin. ”1960-luvulla me kapinoimme hyviä tapoja vastaan, mutta uusi vallankumous on tuomassa niitä jälleen takaisin. Ihmiset myöntävät niiden tärkeyden ja haluavat tietää, mitkä yhteiskunnan normit ovat”, sanoo Marjabelle Stewart, suosittu kirjailija ja tämän alan opettaja. Tämä tuore kiinnostus hyviin tapoihin heijastuu niiden kirjojen, oppaiden, neuvontapalstojen ja television keskusteluohjelmien nopeasta lisääntymisestä, jotka käsittelevät kaikkea mahdollista aina siitä, millaista haarukkaa tulee käyttää virallisilla päivällisillä, siihen asti, miten eri ihmisiä tulee puhutella nykyajan monimutkaisessa ja nopeasti muuttuvassa seura- ja perhe-elämässä.

¹⁴ Miksi sitten jotkut ihmiset alkavat kiinnittää enemmän huomiota hyviin tapoihin? Stewart selittää: ”Nykyajan kilpailuyhteiskunnassa hyvät tavat ovat selviytymiskeino.” Toisin sanoen hyviä tapoja pidetään keinona, joka auttaa ihmistä tulemaan toimeen ja pääsemään eteenpäin. Niinpä ihmiset lukevat kirjoja ja käyvät etikettikursseilla oppiakseen, miten pukeudutaan, jotta menestyisi, miten tehdään hyvä vaikutus, miten saadaan hyväksyntää kokoussalissa jne.a Ongelmana kaikessa tässä on se, että tavoista on tullut oman edun tavoittelemiskeino, ikään kuin naamio joka puetaan ylle esityksen ajaksi ja otetaan pois sitten, kun kaikki on ohi. Ei ole sen vuoksi yllättävää, että kuulemme yhä uudelleen mitä tyrmistyttävimmistä valkokaulusrikoksista, joihin syyllistyneet ovat parhaimman ’koulutuksen’ saaneita ja korkeimpaan ’luokkaan’ kuuluvia ihmisiä.

15, 16. a) Mitä muuan tapakasvatuksen asiantuntija sanoo ”parhaimmista käytösohjeista”? b) Mitä 1. Korinttolaiskirjeen 13:4–7 kertoo oikeista kristillisistä tavoista?

¹⁵ Se on hyvin kaukana siitä, mitä hyvien tapojen pitäisi olla. Amy Vanderbilt, alan arvostettu asiantuntija, kirjoittaa etikettiä käsittelevässä kirjassaan: ”Parhaimmat käytösohjeet löytyvät 1. Korinttolaiskirjeen 13. luvusta, Pyhän Paavalin kauniista, rakkautta käsittelevästä tutkielmasta. Näillä säännöillä ei ole mitään tekemistä vaatetuksen hienouksien eikä pinnallisten tapojen kanssa. Ne käsittelevät tunteita ja asenteita, ystävällisyyttä ja huomaavaisuutta toisia kohtaan.” – New Complete Book of Etiquette.

¹⁶ Amy Vanderbilt viittasi tietenkin 1. Korinttolaiskirjeen 13:4–7:ssä olevaan kohtaan, jossa Paavali kuvailee yksityiskohtaisesti kristillisen rakkauden eri piirteitä. Harkitsehan joidenkin hänen kuvailemiensa seikkojen vaikutuksia. Esimerkiksi ihminen, joka on ”pitkämielinen ja huomaavainen”, on varmasti kärsivällinen ja kunnioittava ollessaan tekemisissä toisten kanssa. ”Ei käyttäydy sopimattomasti” on toinen tapa sanoa, että ’käyttäytyy sopivasti’. ”Sopivaisuus” määritellään sellaiseksi ”mitä uskonnollisten tai siveellisten käsitysten, hyvien tapojen, yleisen mielipiteen tms. kannalta pidetään hyväksyttävänä, sopivana”. Niinpä J. B. Phillipsin käännöksessä (New Testament in Modern English) tämä lause kuuluu: ”Rakkaudella on hyvät tavat.” On vaikea kuvitella, että ketään, joka ilmaisee sellaista rakkautta, pidettäisiin huonotapaisena.

17. Mistä tapamme ovat osoitus?

¹⁷ Kristillisten tapojen täytyy siis selvästikin liittyä suoranaisesti kristilliseen rakkauteen. Ne eivät ole vain välikappale tai jotakin, mitä omaksutaan silloin, kun niistä on itselle jotakin hyötyä. Tapamme – se miten olemme toisten kanssa tekemisissä, suhteemme toisiin, esiintymisemme ja käytöksemme – ovat pikemminkin osoitus siitä, miten paljon me välitämme toisista ihmisistä ja miten syvää rakkautta tunnemme heitä kohtaan. Olemmepa nuoria tai vanhoja meidän pitäisi pyrkiä noudattamaan Raamatun neuvoa: ”Älköön kukaan etsikö omaa etuaan, vaan jatkuvasti toisen etua.” (1. Korinttolaisille 10:24) Niinpä kristillisen rakkauden kannalta katsoen kristilliset tavat ovat Jeesuksen Kristuksen tosi opetuslasten tunnusmerkki. – Johannes 13:35.

Hyvätapaisia kaikkina aikoina

18. Mitä meidän tulisi päättää tehdä huolimatta siitä, mitä näemme ympärillämme?

¹⁸ Jeesus ennusti sukupolvestamme, että ”laittomuuden lisääntymisen vuoksi useimpien rakkaus kylmenee”. (Matteus 24:12) Tämä rakkauden viileneminen heijastaa selvästi sitä piittaamatonta ja itsekeskeistä asennetta, jota niin monet ihmiset nykyään ilmaisevat. Mutta sen sijaan, että meidät saataisiin käyttäytymään samanlaisella piittaamattomalla tavalla, meidän on pidettävä mielessämme Paavalin neuvo: ”Älkää maksako pahaa pahalla kenellekään. Huolehtikaa sen varaamisesta, mikä on hyvää kaikkien ihmisten silmissä. Mikäli mahdollista, säilyttäkää rauha kaikkien ihmisten kanssa, sikäli kuin se teistä riippuu.” (Roomalaisille 12:17, 18) Meidän tulisi päättää käyttäytyä hyvin kaikkina aikoina, arvostettiinpa ponnistelujamme tai ei. – Matteus 5:43–47.

19. Miten tapamme vaikuttavat kaikkiin elämän piirteisiin?

¹⁹ Kristilliset tavat ovat tosiaankin toisia kohtaan tuntemamme sydämessämme olevan rakkauden ja kiinnostuksen näkyviä ilmauksia. Samoin kuin puheemme paljastaa, mitä olemme sisäisesti, niin tapammekin osoittavat, miten paljon välitämme toisista tai olemmeko piittaamattomia. (Matteus 12:34, 35) Siitä syystä hyvillä tavoilla pitäisi olla tärkeä osuus elämämme kaikissa piirteissä. Niiden pitäisi kuulua elämäntapaamme. Miten niitä pitäisi soveltaa käytäntöön perusteellisemmin? Miten voidaan täydemmin kehittää järkeviä kristillisiä tapoja? Tarkastelemme tätä seuraavassa kirjoituksessa.

’Käyttäytykää hyvän uutisen arvoisella tavalla’

”Käyttäytykää vain Kristusta koskevan hyvän uutisen arvoisella tavalla.” – FILIPPILÄISILLE 1:27.

1. Mikä tuore tapaus New Yorkin kaupungissa sai pormestarin esittämään suotuisia kommentteja? (Roomalaisille 13:3)

”YLI 1 000 Jehovan todistajaa” tuli Etelä-Manhattanilla sijaitsevalle kaupungintalolle 29. syyskuuta 1988, selostettiin New York Times -sanomalehdessä. He tulivat kannattamaan rakennuslupahakemusta, joka oli kuultavana kaupungin kiinteistölautakunnassa. Vaikka lupahakemus uuden asuinrakennuksen rakentamiseksi Jehovan todistajien maailmankeskukseen hylättiinkin, pormestari ”kehui Jehovan todistajia ’äärimmäisen miellyttäviksi’ ja sanoi, että heitä oli ’todella ihailtava’”.

2. Millä tavoin Jehovan todistajien tavat ovat erilaisia, ja miksi?

² Mitä voidaan tavallisesti odottaa, kun yli tuhat ihmistä kokoontuu yhteen osoittamaan kannatusta jollekin epäsuosiossa olevalle asialle? Töniminen, huutaminen, jopa suoranaiset voimakeinot ja väkivalta ovat yleisiä. Miksi Jehovan todistajat ovat erilaisia? Koska he ymmärtävät, että heidän käytöksensä heijastaa kaikkina aikoina heidän vakaumustaan. He muistavat hyvin Raamatun neuvon: ”Säilyttäkää käytöksenne hyvänä kansojen ihmisten keskuudessa, jotta he siinä, missä he puhuvat teitä vastaan kuin olisitte pahantekijöitä, teidän hyvien tekojenne johdosta, joiden silminnäkijöitä he ovat, kirkastaisivat Jumalaa hänen tarkastuspäivänään.” – 1. Pietari 2:12.

Hyvät tavat kirkastavat Jehovaa

3. Mikä osa tavoillamme on kunnian tuottamisessa Jehovalle?

³ Jehova Jumalan kirkastaminen erinomaisen hyvän käytöksen välityksellä on selvästikin osa kristillistä vastuutamme. (Matteus 5:16) Hyvään käytökseen sisältyy tietenkin monia asioita – esimerkiksi rehellisyys, ahkeruus ja hyvä moraali. Näiden ominaisuuksien arvon ymmärtävät kuitenkin tavallisesti täysin vain ne, jotka tuntevat meidät hyvin tai joiden kanssa me olemme säännöllisesti tekemisissä, kuten ystävämme, sukulaisemme, työnantajamme, työtoverimme ja opettajamme. Entä sitten se suuri enemmistö ihmisistä, joiden kanssa olemme tekemisissä vain pintapuolisesti? Erityisesti juuri silloin tapamme astuvat mukaan kuvaan. Sillä niin kuin kauniisti kääritty paketti, joka kohottaa arvokkaan lahjan viehätystä, hyvät tavat tekevät samoin puoleensavetävämmäksi sen, mitä meillä on tarjottavana. Olipa meillä kuinka hyviä kristillisiä ominaisuuksia tahansa tai olivatpa aikomuksemme kuinka ihailtavia hyvänsä, niistä ei ole paljoakaan hyötyä, jos käytöstapamme ovat huonoja. Miten tapamme sitten voivat tuoda kunniaa Jehovalle?

4. Millä elämän aloilla meidän pitäisi kiinnittää huomiota tapoihimme?

⁴ ’Käyttäytykää vain hyvän uutisen arvoisella tavalla’, sanoo Paavali. (Filippiläisille 1:27) Tähän tietenkin sisältyy julkinen palveluksemme. Mutta käytöksemme ja tapamme palvontapaikassamme, naapuristossamme, työpaikalla, koulussa, niin, kaikilla elämämme aloilla, vaikuttavat myös suoranaisesti palveluksemme tehokkuuteen. ”Me emme millään tavalla anna aihetta kompastumiseen, jottei palvelustamme moitittaisi”, kirjoittaa Paavali. (2. Korinttolaisille 6:3) Miten me voimme olla varmoja siitä, että noudatamme tuota neuvoa? Mitä me voimme tehdä auttaaksemme toisiamme, erityisesti keskuudessamme olevia nuoria, ilmaisemaan kristillisiä käytöstapoja kaikkina aikoina?

Valtakunnansalissa

5. Mitä meidän pitäisi ymmärtää, kun olemme valtakunnansalissa?

⁵ Valtakunnansali on palvontapaikkamme. Me olemme siellä Jehovan ja hänen Poikansa, Jeesuksen Kristuksen, kutsusta. Siinä mielessä me olemme vieraita Jehovan huoneessa. (Psalmi 15:1; Matteus 18:20) Oletko sinä hyvä vieras tullessasi valtakunnansaliin? Jotta olisimme, meidän täytyy osoittaa asianmukaista huomaavaisuutta ja kunnioitusta paitsi isäntää myös muita vieraita kohtaan. Mitä siihen sisältyy?

6. a) Minkä puutetta osoittaa alituinen myöhästeleminen kokouksista? b) Mitä tämän ongelman voittamiseksi voidaan tehdä?

⁶ Ensiksikin on tultava ajoissa. Täytyy myöntää, ettei se ole aina helppoa. Jotkut asuvat kaukana, toisten täytyy saada perhe ja lapset valmiiksi. Ne ponnistelut, joita he tekevät tullakseen kristillisiin kokouksiin säännöllisesti, ovat todella kiitettäviä. On kuitenkin pantu merkille, että joillekin on tullut tavaksi saapua myöhässä kokouksiin. Mitä he voivat tehdä korjatakseen tämän? Täytyy ensinnäkin ymmärtää, että tavaksi tullut myöhästyminen kristillisistä kokouksista ei aina heijasta arvostuksen puutetta kokousten arvoa kohtaan. Jotkut, jotka myöhästyvät usein, näyttävät nauttivan kokouksista yhtä paljon kuin kuka tahansa muu – kunhan he ensin pääsevät sinne. Ongelma saattaa sen sijaan johtua huonosta suunnittelusta ja huomaavaisuuden puutteesta toisia kristittyjä kohtaan. Yksi niistä syistä, joiden vuoksi meitä kehotetaan olemaan ”jättämättä yhteen kokoontumistamme” on se, että voisimme ottaa ”huomioon toinen toisemme kannustaaksemme rakkauteen ja hyviin tekoihin”. (Heprealaisille 10:24, 25) Me voimme tuskin tehdä näin, jos kerta toisensa jälkeen myöhästymme ja aiheutamme sillä tavoin häiriötä tai hälinää. Ne joilla on asiasta kokemusta, esittävät, että myöhästymisen välttämiseksi ottaisimme tavoitteeksemme saapua paikalle hyvissä ajoin sen sijaan, että ajattelisimme olevamme siellä aivan viime hetkellä. Olisiko sinun tarpeellista noudattaa tätä ehdotusta?

7. Selitä, mitä tekemistä tarkkaavaisella kuuntelulla kokouksissa on hyvien tapojen kanssa.

⁷ Hyvät tavat edellyttävät, että kiinnitämme huomiotamme ihmisiin, kun he puhuvat meille. (Sananlaskut 4:1, 20) Tämä soveltuu myös kristillisiin kokouksiin, joissa Jumalan asettamat sananpalvelijat puhuvat antaakseen jonkin hengellisen lahjan ja rakentaakseen meitä. Me todella osoittautuisimme puolestamme erittäin huonotapaisiksi, jos torkahtelisimme, kuiskuttelisimme toistuvasti vierustoverimme kanssa, söisimme purukumia tai makeisia, lukisimme jotakin muuta tai keskittyisimme muihin asioihin kokouksen aikana. Nuori Elihu paitsi istui kärsivällisesti Jobin ja kolmen muun pitkien puheiden ajan, myös ’kuunteli’ mitä heillä oli sanottavana ja ’tarkkasi’ heitä. (Job 32:11, 12) Hyvät kristilliset tavat saavat meidät osoittamaan asianmukaista kunnioitusta puhujaa ja hänen Raamattuun perustuvaa sanomaansa kohtaan niin, että suomme hänelle jakamattoman huomiomme ja tukemme.

8. Miten me osoitamme olevamme Jeesuksen Kristuksen opetuslapsia?

⁸ Kristillisiin tapoihin sisältyy se, että osoitamme aktiivista kiinnostusta muita valtakunnansalissa läsnä olevia kohtaan ennen kokouksia ja niiden jälkeen. Paavali muistutti, että kristillisen seurakunnan voidellut jäsenet ’eivät ole enää vieraita eivätkä muukalaisasukkaita, vaan Jumalan huonekunnan jäseniä’. (Efesolaisille 2:19) Kohteletko sinä toisia todistajia kuin vieraita ja muukalaisia vai kuin saman huonekunnan jäseniä? Ystävällinen tervehdys, lämmin kädenpuristus ja huomaavainen hymy ovat kaikki kenties pikkuasioita, mutta ne todistavat osaltaan siitä, että olemme kaikki Jeesuksen Kristuksen opetuslapsia. Jos osoitamme näillä keinoin kohteliaisuutta tavatessamme vieraita, eikö meidän pitäisi tehdä niin ”varsinkin niille, jotka ovat meille sukua uskossa”? – Galatalaisille 6:10.

9. Miten lapsia voidaan opettaa osoittamaan kiinnostusta muitakin kuin ikäisiään kohtaan?

⁹ Voidaanko lapsia opettaa osoittamaan tällaista kiinnostusta muitakin kuin vain ikäisiään kohtaan? Joistakuista aikuisista saattaa tuntua, että lasten on päästävä leikkimään pienten ystäviensä kanssa istuttuaan ja kuunneltuaan kokouksissa tunnin tai pari. Valtakunnansali ei ole kuitenkaan leikkipaikka. (Saarnaaja 3:1, 17) Kun opettaja kysyi eräältä 4 1/2-vuotiaalta pojalta, kuinka monta veljeä ja sisarta hänellä oli, poika vastasi: ”Heitä on niin paljon, etten pysty laskemaan heitä kaikkia.” Kun pojan vanhemmat myöhemmin kyselivät häneltä tästä, poika selitti: ”En minä tiedä, kuinka monta veljeä ja sisarta minulla on. Heitä on niin monta, kun menen valtakunnansaliin.” Hänen mielestään kaikki läsnäolijat olivat hänen veljiään ja sisariaan.

Julkisessa palveluksessamme

10. Mikä Jeesuksen antama ohje voi auttaa meitä ’käyttäytymään hyvän uutisen arvoisella tavalla’ ollessamme palveluksessamme?

¹⁰ Siihen, että ’käyttäydymme hyvän uutisen arvoisella tavalla’, sisältyy luonnollisesti julkinen palveluksemme. Meidän täytyy pitää mielessämme, että meillä on kerrottavana rauhaisa sanoma, ja käytöstapojemme pitäisi heijastaa sitä. (Efesolaisille 6:15) Jeesuksen antama ohje kuuluu: ”Kun menette taloon, tervehtikää talonväkeä, ja jos talo sen ansaitsee, tulkoon sille se rauha, mitä sille toivotatte.” Kun olemme lämminhenkisiä, ystävällisiä ja kunnioittavia, voimme ilmaista puhuteltavalle, että olemme sydämestämme aidosti kiinnostuneita hänestä. Toisinaan ovella tapaamamme henkilö saattaa kuitenkin olla epäystävällinen, jopa riitaisa. Pitäisikö meidän tulla levottomiksi ja alkaa käyttäytyä samalla tavalla? Huomaa, mitä Jeesus sanoi edelleen: ”Mutta jos se [talo] ei sitä ansaitse, palatkoon rauhanne teille.” (Matteus 10:12, 13) Oviaukossa ilmaisemiemme käytöstapojen pitäisi aina sopia ”sovituksen palvelustoimeen”. – 2. Korinttolaisille 5:18.

11. Miten pukeutumistapamme ja henkilökohtainen ulkoasumme vaikuttavat tehtäväämme Jumalan sananpalvelijoina?

¹¹ Tapamme kertovat meistä myös muilla tavoin. Onko esimerkiksi henkilökohtainen ulkoasumme sopiva osaamme Jumalan sanan palvelijoina? Entä ne välineet joita käytämme – laukku, Raamattu ja raamatullinen kirjallisuus? Muuan sanomalehden toimittaja neuvoo liikemiehiä: ”Pukeutukaa kuin liikeasioiden hoitamista varten, ei kuin kutsuja, epävirallista tilaisuutta tai urheilutapahtumaa varten.” Miksi? Koska vaatetuksemme ja henkilökohtainen ulkoasumme ”ovat sosiaalinen pikakirjoitus, joka antaa ympärillä oleville ihmisille tietoja siitä, kuka ja mitä te olette ja minne sovitte asiain tärkeysjärjestyksessä”. Kun me siis menemme hoitamaan palvelusasioitamme, vaatetuksemme ja ulkoasumme ei pitäisi olla epäsiistiä eikä huolimatonta, ei myöskään komeilevaa eikä yliampuvaa, vaan aina ”hyvän uutisen arvoista”. – Vrt. 1. Timoteukselle 2:9, 10.

12. Miten hyviä tapoja voidaan ilmaista, kun on kysymys puhuteltavan oikeuksista ja omaisuudesta?

¹² Vaikka meidän pitäisi olla ”aina valmiit puolustautumaan” hyvän uutisen suhteen, hyvät kristilliset tavat vaativat, että teemme sen ”lempeämielisesti ja osoittaen syvää kunnioitusta”. (1. Pietari 3:15) Siihen sisältyy kunnioituksen osoittaminen puhuteltavan oikeuksia ja omaisuutta kohtaan. Suunnittelemmeko toimintaamme niin, että käymme ihmisten luona jokseenkin sopivaan aikaan? Panemmeko valppaasti merkille sen, keskeyttääkö käyntimme jonkin välttämättömän tehtävän tai toimen? Käytämmekö me auliisti sellaisia ilmauksia kuin ”Voisinko?” ”Olkaa hyvä” ja ”Kiitos”? Pyrimmekö sisällyttämään puhuteltavan keskusteluun, vai hallitsemmeko keskustelua siinä pelossa, että me emme kenties saa sanotuksi sitä, mitä olemme suunnitelleet sanovamme?

13. Valaise sitä, miten hyvät tavat palveluksessa tuottavat usein hyviä tuloksia.

¹³ Hyvät tavat, joihin liittyy vilpitön henkilökohtainen kiinnostus, avaavat usein tien erinomaisen todistuksen antamiseen. Juuri tästä syystä hyvätapaiset lapset saavat usein osakseen puhuteltavien huomion ja kiinnostuksen silloin, kun aikuiset eivät ehkä onnistu siinä. Muuan 13-vuotias meksikolainen Jehovan todistaja tapasi nuoren tytön, joka halusi tutkia. Tyttö kuitenkin sanoi, että hänen täytyisi tutkia isänsä tietämättä siitä. Nuori todistajatyttö ajatteli, että tässä tapauksessa hänen tulisi itse hankkia tytön isän lupa kunnioituksesta isää kohtaan. Niinpä hän tarjoutui puhumaan isän kanssa ja kertoi hänelle, että se, mitä he ryhtyivät tutkimaan, oli erittäin tärkeää. Nähdessään, miten vilpitön nuori sisar oli, ja arvostaessaan sitä, että tämä oli tullut puhumaan hänelle suoraan, tuo mies sanoi: ”Jos se, mitä ryhdytte tutkimaan, on niin tärkeää, silloin koko perheeni pitäisi tutkia.” Tuloksena oli, että tämä 13-vuotias julistaja aloitti raamatuntutkistelun koko perheen kanssa, johon kuului myös avioliitossa oleva poika ja tämän vaimo sekä muita aikuisia lapsia.

Hyvät tavat alkavat kotoa

14. Mistä hyvät tavat saavat alkunsa, ja millä seikalla on tärkeä osuus tässä?

¹⁴ Nuorten todistajien hyvät tavat ovat usein erinomainen todistus siitä valmennuksesta, jota he selvästi saavat kotona. Tapamme tosiaankin heijastavat elämäntapaamme. Tästä syystä huolimatta siitä, mitä jotkut saattavat ajatella, hyvien tapojen pitäisi olla tärkeällä sijalla kotona. Tässä, niin kuin muissakin perhe-elämän piirteissä, vanhempien esimerkki on kaikkein tärkein. (2. Timoteukselle 1:5) Lapsille ei varmastikaan voida opettaa tapoja, jos heille sanotaan: ”Älä tee niin kuin minä teen, vaan tee niin kuin minä sanon.” Hyviin tapoihin liittyviä lukemattomia yksityiskohtia ei opita pelkästään sanallisten ohjeiden kautta, vaan tekemällä havaintoja ja jäljittelemällä. ”Vanhemmat eivät ole ainoastaan tärkeimpiä opettajia; he ovat myös esikuvia, sillä lapsemme oppivat jäljittelemällä tapojamme”, huomauttaa Beverley Feldman kirjassaan Kids Who Succeed. Millaisia tapoja lapsesi näkevät sinulla olevan?

15. Miten vanhemmat voivat auttaa lapsiaan kehittämään elinikäisiä tapoja hyvän käytöksen suhteen?

¹⁵ ”Isät, älkää ärsyttäkö lapsianne” kuuluu Raamatun neuvo. (Efesolaisille 6:4) Lapsista on ärsyttävää ja turhauttavaa, jos heitä käsketään olemaan ystävällisiä ja huomaavaisia ja jos he kuitenkin näkevät vanhempiensa riitelevän, juoruavan, toimivan epäkohteliaasti ja hermostuvan helposti. Voidaanko heitä syyttää, jos he toimivat samalla tavalla? Toisaalta tuo sama raamatunkohta sanoo edelleen: ”Vaan kasvattakaa heitä jatkuvasti Jehovan kurissa ja mielenohjauksessa.” Siihen sisältyvät hyvien tapojen perusperiaatteet, kuten sanat ”ole hyvä” ja ”kiitos” sekä tervehtiminen, anteeksi pyytäminen, kunnioituksen osoittaminen vanhuksia kohtaan ja toisille omastaan jakaminen. (3. Mooseksen kirja 19:32; Roomalaisille 16:3–7) Näillä lapsuudessa kotona opituilla ominaisuuksilla on arvoa koko elämän ajan. – Sananlaskut 22:6.

16. Millaisia ponnisteluja tarvitaan, ja millaisia tuloksia voidaan odottaa?

¹⁶ Sekä vanhempien että lasten pitäisi siis osoittaa hyviä tapoja osana päivittäistä elämäänsä sen sijaan, että he odottaisivat jotakin erikoistilaisuutta. Tämän tekemisessä vanhempien pitäisi olla kärsivällisiä ja sietää niitä virheitä, joita lapset pakostakin tekevät. Kerro heille, kuinka paljon heidän erinomainen käytöksensä merkitsee sinulle, ja kiitä heitä heti kun he edistyvät. Tämä tietenkin vaatii paljon ponnistelua teiltä vanhemmilta. Mutta eikö Raamatussa sanottukin, että jumaliset periaatteet tulisi teroittaa lasten mieleen ”kotona istuessasi ja tietä käydessäsi, maata pannessasi ja ylös noustessasi”? (5. Mooseksen kirja 6:7) Näin tekeminen luo kotiin miellyttävän ja tervehenkisen ilmapiirin, joka varjelee lapsiasi pitkään heidän kasvaessaan auttavaisiksi, huolehtivaisiksi ja hyvin käyttäytyviksi aikuisiksi. Siten heistä tulee ylistyksen ja kunnian lähde sinulle ja Luojalleen, Jehova Jumalalle.

Hyvätapainen kansa

17. Mitä on pantu merkille Jehovan todistajien valtakunnansaleissa?

¹⁷ Ne ”yli 1 000 Jehovan todistajaa”, jotka olivat kokoontuneet New Yorkin kaupungintalon ulkopuolelle tuona syyskuisena iltapäivänä, ilmaisivat vain pienessä mittakaavassa sitä tapaa, jolla Jehovan todistajat yleisesti ottaen käyttäytyvät. Eräässä toisessa paikassa muuan mies tuli valtakunnansaliin ensi kertaa ja sanoi jälkeenpäin: ”Tapasin yhtenä päivänä enemmän aidosti rakastavia ihmisiä, täysin vieraita, kuin olen koskaan tavannut siinä kirkossa, jonka yhteydessä minut kasvatettiin.” Mikä oli seurauksena? ”Oli ilmiselvää, että olin löytänyt totuuden”, hän sanoi. Tämä mies muutti elämäntapansa, ja seitsemän kuukautta myöhemmin hän vihki elämänsä Jehovalle ja hänet kastettiin. – Vrt. 1. Korinttolaisille 14:25.

18. Miten Jehovan todistajien hyviä tapoja koskevat normit vaikuttavat ulkopuolisiin?

¹⁸ Jehovan todistajien käytösnormit ja toiminta heidän kansallisissa ja kansainvälisissä konventeissaan on saanut osakseen paljon suotuisia kommentteja. Japanissa järjestettiin äskettäin yksi sellainen tilaisuus, ja kiertoajelulla ollut opas sanoi: ”Kun teikäläiset lähtivät pois linja-autosta, poikkeuksetta joka ikinen teistä, nuoret mukaan lukien, kiitti minua lämpimästi. Se teki minut erittäin iloiseksi!” Eräässä toisessa konventissa lähistöllä sijainneen rautatieaseman virkailija sanoi eräälle Jehovan todistajalle: ”Kun Osaka Castle -halliin kokoontui viime kerran 12 000 ihmistä, tuloksena oli täydellinen kaaos.” Sitten hän kuitenkin sanoi: ”Te olette todella järjestyksellisiä ihmisiä, ja me olemme helpottuneita. Lähetättehän terveisemme vastuuhenkilöille.”

19. Mitä jokaisen meistä pitäisi päättää tehdä tapojen suhteen?

¹⁹ Mitä sellaiset kommentit osoittavat? Että Jehovan todistajat kokonaisuutena ’käyttäytyvät hyvän uutisen arvoisella tavalla’. Miten on meidän yksilöiden laita? Niin kuin lapset katsovat rakastavan isän puoleen, katsokaamme mekin, sekä nuoret että vanhat, taivaallisen Isämme, Jehovan, puoleen, niin että meitä voitaisiin opettaa olemaan hyvätapainen kansa, vaikka olemmekin epäkohteliaassa maailmassa. – 5. Mooseksen kirja 8:5; Sananlaskut 3:11, 12.

Muistatko?

◻ Miksi hyvien tapojen on kuuluttava osana hyvään käytökseen?

◻ Millaiset hyvät tavat ovat sopivia palvontapaikassamme?

◻ Miten hyviä tapoja voidaan osoittaa kenttäpalveluksessa?

◻ Miten vanhemmat voivat auttaa lapsiaan kehittämään hyviä tapoja?

◻ Mitä korkeaa käytösnormia meidän pitäisi pyrkiä ylläpitämään?