Laulu 111
Valo kirkastuu
1. Voimistuu vain tuo loiste Raamattumme,
se kirkastaa nyt tiemme, päivä kohta saa.
Jehova suo nyt meille totuutensa
ja kutsuu valkeuteensa: ’Nyt te kuunnelkaa.’
Poissa kahleet väärän uskon,
”Herran päivä” saapunut on.
Näin totuuden
hän elvytti sen.
Leimahtanut on loiste päivänkoiton,
ja vanhurskaille Jumala sen suo, valon tuo;
hän valoonsa tuo.
2. Valkenee näin tuo polku vanhurskaiden,
kun Luoja paljastaa sen rakkaudessansa.
Ymmärrykseen hän oikeampaan ohjaa,
ja kansaansa hän muovaa totuudellansa.
Joskus saattaa näyttää siltä,
että poikkeamme tieltä,
vaan valkenee
ja tie oikenee.
Valoaan suo siis Luoja oppaaksemme,
hän sinkoaa nyt kirkkaat salamat, kirkkaammat,
ain kirkastuvat.
3. On kirkas nyt jo vanhurskaiden polku.
On turvallista kulku valoon totuuden.
Kuin aurinko on meille Jumalamme,
hän ohjaa askeleemme murheet poistaen.
Totuus poistaa epäilyksen,
kiirehdi en edelle sen.
Tie totuuden,
se on ikuinen.
Leimahtanut on valkeus ja kasvaa,
siis vanhurskaat nyt voivat riemuita valosta,
sen kirkkaudesta.